22
Nukketeatteri 2/2010
YKSIN LAVALLA Soolonukketeatteri – kuninkuuslaji vai köyhän miehen teatteria?
Piirros: Timo Väntsi
Sooloesitys on haastava laji. Draamateatterin puolella harva näyttelijä tarttuu monologin tekemiseen, mutta nukketeatterissa melkein jokainen jossain uransa aikana tekee sooloesityksen. Toisille siitä on tullut suorastaan elämänura. Soolo on jossain määrin taloudellinenkin vaihtoehto, mutta siinä piilee myös mielettömiä taiteellisia mahdollisuuksia. Tekijät kertokoot! Suomessa toimii monia nukketeatteritaiteilijoita, jotka keikkailevat soolona joko aina tai ainakin hyvin usein. Kerttu Aaltonen on Uudessakaupungissa asuva taiteilija, joka on pyörittänyt omaa sooloteatteriaan Nukketeatteri Piironginlaatikkoa jo yli 25 vuotta. Nukketeatteri Piironginlaatikko toimii myös Turussa Nukketeatteritalo Mundossa. Kerttu Aaltonen tekee pääasiassa esityksiä lapsille, mutta takana on myös muutama aikuisille suunnattu esitys. Viimeisin työ, lasten esitys Yhdeksän kultapäistä prinssiä (ohj. Kitta Sara) sai Oulun nukketeatterikilpailussa kolmannen palkinnon. Matti Koskinen on tamperelainen pitkän linjan nukketeatteriesiintyjä, joka työskennel-
lessään Teatteri Mukamaksessa kiersi maata lähinnä sooloesityksien kanssa. Nyt mies pyörittää omaa soolonukketeatteria Vekkulikettu tehden paljon yhteistyötä Anna-Liisa Tarvaisen kanssa. Tarvainen on viime aikoina vastannut esitysten visualisoinnista ja ohjauksesta. Ilpo Mikkonen Helsingistä keikkailee omalla sooloteatterillaan Pikkukulkuri useammalla esityksellä. Hänellä on takanaan pitkä työrupeama Nukketeatteri Sampon näyttelijänä, mutta nykyään hän toimii Nukketeatterikeskus Poijussa ollen sen perustajajäseniä. Pikkukulkurin repertuaarissa ovat mm. esitykset Satusafari (ohj. Rainer Kaunisto) ja Sirkuksen poika (ohj. Iida Vanttaja).
Arvon artistit, nukketeatterissa tehdään paljon sooloesityksiä. Mistä arvelette tämän johtuvan? Kerttu: Sooloesitysten tekemisessä on puolensa. Vapaus. Matti: Rahastahan se on kiinni. Laskin tarvitsevani vuodessa sata keikkaa saadakseni perheellisenä niukan toimeentulon. Viime näytäntökaudella esityksiä oli 119, mutta osa tuloksesta hukkuu entisten tuotantojen kuolettamiseen ja yhden uuden tuottamiseen. Sitten on tietysti menopuolella kirjanpitäjä, kirjanpito-ohjelma, parit vakuutukset, matka ja majoituskulut, puhelin jne. Olisi hienoa, jos välillä voisi keikkailla musisoivan taikurin, tanssijan tai nukettajan kanssa, mutta sitten
