”Ensin ajattelin ettei se ole mahdollista, että pojat vain pelleilevät” Oli tammikuun alkua. Vuosi 2016 oli käynnistynyt työntäyteisesti. Meillä kaikilla oli hirmu kiire, sillä päällä oli monta toimitusta yhtä aikaa. Oli Mega-Fixun luovutus HUS-Apteekissa, Lahden sairaala-apteekin automaatin rakennus hallissa ja kolmen automaatin asennus apteekeissa eri puolella Suomea. Ja sitten oli vielä tämä Seinäjoen keskussairaalan automaatti, jon-
30
ka olimme purkaneet osiksi ja laittaneet rekkoihin edellisellä viikolla. Liikennöitsijän kanssa oli sovittu, että meidän pojat purkaisivat kuorman maanantai-iltapäivänä Seinäjoella. Pojat lähtivät ajelemaan kohti Seinäjokea aamusta ja pääsivät perille puolen päivän aikaan. Pian tuli ikävä soitto: kuski olisi rikkonut johdeliukukiskoja purkaessaan kuorman. Ensin
ajattelin ettei se ole mahdollista, että pojat vain pelleilevät. Mutta niin siinä vain oli käynyt, että kuski oli purkanut kuorman omatoimisesti ja vetänyt yli 10 metrisiä ja suht painavia kiskoja pitkin pihaa. Meiltä on yleensä neljä miestä kantamassa niitä. Ne on tärkeä purkaa varovasti. Tämä lukutaidoton virolainen kuski ei ollut osannut lukea ohjeita rahtikirjasta.