Page 1

namikaattori Turun NMKY:n j채senlehti 2/2015

Musiikkileirill채 Harvassa

Turun NMKY:n joulukonsertit takakannessa RETKIRIITTI


Viking Grace –

täydellinen irtiotto

Lähde upealle Viking Gracelle nauttimaan vuorokaudesta merellä. Tutustu samalla maailman suurimpaan kelluvaan tax-free-myymälään sekä Suomen ensimmäiseen ja maailman ainoaan risteilyaluksella olevaan Victoria’s Secret Beauty & Accessories -myymälään, joka on täynnä kauneudenhoitotuotteita, hajuvesiä, tyylikkäitä alushousuja ja laukkuja. Merimatkan aikana voit sukeltaa tähtisateeseen niin tämän hetken kuumimpien artistien kuin kestosuosikkienkin saattelemana ja hurmaantua upeista showesityksistä. Astu laivaan ja anna viihteen viedä. Danny Irina Katri Helena Paula Koivuniemi Dingo Jonne Aaron Matti & Teppo Johanna Pakonen Rock the Ballet Gebardi Redrama Laura Voutilainen Jean S. Charles Plogman Eino Grön Popkorn XL & Pave Maijanen Uniklubi Pete Parkkonen Tomi Metsäketo Softengine Anne Mattila Mamba Ile Kallio

Vuorokauden risteily Turusta, Viking Grace klo 20.55 Inside-hytti 2–4 henkilölle

alk.

44 e

Varaukset: vikingline.fi tai myyntipalvelu 0600 41577 (1,75 e/puhelu + pvm./mpm.)


Pääkirjoitus

Haaste meille kaikille Namikaattorin edellisessä numerossa yhdistyksemme pääsihteeri Antti kirjoitti tulevan vuoden aikana edessä olevasta muutoksesta omassa elämässään. Pääsihteerimme siirtyminen viettämään ansaittuja eläkepäiviä ei toki tule yllätyksenä. Antin työn jatkajan löytäminen on silti suuri haaste johtokunnallemme ja kaikille meille namikalaisille. Yli kolmenkymmenenviiden vuoden ajan yhdistyksemme toiminnanjohtajana ja pääsihteerinä toiminut Antti on jättämässä jälkeensä sellaiset ”saappaat”, joiden uutta haltijaa ei ole helppo löytää. Meidän on kuitenkin nyt käännettävä uusi lehti Turun NMKY:n historiassa. Yhdessä tästä varmasti selviämme! Kun Turun päivänä, kauniissa auringonpaisteessa Aurajoen rannalla tuhansien turkulaisten joukossa sain tutustua eri alaosastojemme ja toimintamuotojemme esittelypisteisiin, mieleeni tuli vain yksi toteamus: Upeaa! On mahtavaa olla tällaisen joukon toiminnassa mukana. Tapahtuma antoi vallan hienon kuvan toimintamme monimuotoisuudesta. Meidän pitää olla rohkeita ja uskaltaa kertoa mitä olemme, mitä teemme. Namikan toiminnan esiintuominen, näkyvyyden lisääminen, on meidän kaikkien tehtävä. Tämä koskee ulkoisen viestinnän lisäksi myös yhdistyksemme sisäistä viestinvälitystä. Joskus jopa on aistittavissa, etteivät kaikki alaosastomme oikein tunne toisiaan ja heidän toimintojaan. Olemme asian tiedostaneet ja sen parantamiseksi tehneet jo monia toimenpiteitä. Mutta vielä on tehtävää… Johtokuntamme päätti Harvassa elokuun lopussa pitämässään kokouksessa nimetä alaisuudessaan toimivan viestintätyöryhmän, joka jatkaa

viestinnän kehityshankkeiden työstämistä. On myös päätetty, että tätä Namikaattori -lehteä julkaistaan jatkossa kahdesti vuodessa sekä paperisena että sähköisenä versiona. Sähköpostitse jaettava Turun NMKY:n uutiskirje ilmestyy edelleen noin kuukauden välein kesäkautta lukuun ottamatta. Vuoden 2015 aikana ilmestymisensä aloittanut Suomen NMKY-liiton Kärjessä -lehteä toimi”Kerro minulle, tetaan myös vuonna 2016. Näiden lisäksi sosiaalisen miten haluaisit median lisäkäyttö, tuon parantaa tiedontämän ajan tärkeän vies- kulkua yhdistyksemme tinvälitysmahdollisuuden sisällä tai viestintäämhuomioiminen, on selvime yhdistyksestämme tyksen alla.

ulospäin?”

Haastankin nyt Sinut, olet sitten alaosastomme tai toimintaryhmämme aktiivi, yhdistyksemme työntekijä tai muuten vain TuNMKY:n toiminnasta kiinnostunut: Kerro minulle, miten haluaisit parantaa tiedonkulkua yhdistyksemme sisällä tai viestintäämme yhdistyksestämme ulospäin? Voit lähettää ajatuksiasi minulle sähköpostilla paavo.vilpo@tunmky.fi. Osaltani lupaan viedä ajatuksesi eteenpäin. Toiminnallista loppusyksyä ja rauhallista kohta alkavaa adventinaikaa kaikille Namikaattorin lukijoille. Paavo Vilpo Turun NMKY:n johtokunnan puheenjohtaja

namikaattori 1/2015 - 3


NAMIKAATTORI 2/2015 Turun NMKY:n jäsenlehti, ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Päätoimittaja Antti Koponen Toimitussihteeri, taitto Maija Ruokonen Toimituskunta Ilpo Lahdenkauppi Antti Koponen Maija Ruokonen Sanna Friman Kansi Hirvensalon iltapäiväkerhosta Kuvaaja Rami-Eikka Lehtonen Kuvat NMKY:n kuva-arkisto NMKY:n osastot Painos 2600 kpl Painopaikka Newprint Oy Ilmoitushinnat Koko sivu 600 e 1/2 sivua 350 e 1/4 sivu 150 e takasivu, sop.hinta

Seuraava lehti ilmesyy maaliskuussa 2016

4 - namikaattori 1/2015

Tämä lehti sisältää 3 Pääkirjoitus 5 Sisällys 6 Pääsihteeriltä- Valopilkkuja 9 Ajankohtaista 12 Namikapäivänä paistoi aurinko 14 Musiikkileirillä 16 Tree house 18 Hopeasija Balkanilaisittain 20 Kun Harvan kotapuut kerran lahosivat 22 NMKY-sosiaalipalvelut 24 Retkiriitti 26 Seniorikuoro Raatteen tiellä 28 Laulamasta en voi laata 31 Yhteystietoja Takakansi Joulukonsertteja


12. Namikapäivää vietettiin Turun päivänä syyskuussa - uusi paikka toi tapahtumalle uutta ilmettä

14. Kesällä 2015 järjestetty ensimmäinen musiikkileiri Harvan saarella saa varmasti jatkoa seuraavina vuosina

20.

18. Mieskuoro Naskalit voitti hopeaa Balkanilla - mutta miten?

22.

Mitä tapahtui Harvan kotapuille?

Sosiaalipalvelut kehittämässä toimintaansa

24. Retkiriitti - itseohjautuva seikkailutoimintaryhmä

Turun NMKY:n joulukonsertit Musiikkiopisto

Joulukonsertti Henrikinkirkko su 29.11. klo 19 Vapaa pääsy

28. Jotkut sitä vaan jatksavat laulaa - yli 50 vuotta samassa porukassa!

Seniorikuoro

Joulukonsertti Henrikinkirkko pe 11.12. klo 19 Maariankirkko pe 18.12. klo 19 Johtaa Heikki Rainio Ohjelma 10 € ovelta ja kuorolaisilta

Aura Brass Band

Tervetuloa Takakansi

Joulusaarna, teksti F.E. Sillanpää Martin kirkko su 13.12. klo 16 Johtaa Pekka Lyytinen Kertoja Mikko Kouki Käsiohjelma 10 € ovelta

Aino-kuoro

Joulukonsertti Ylösnousemuskappeli su 13.12. klo 17 ja 19 Johtaa Satu Luukkonen Vapaa pääsy - käsiohjelma 5 € ovelta

Tähdet Kertovat -Tyttökuoro joulukonsertti

virittäytymään joulun tunnelmaan!

Martin kirkko ma 14.12. klo 19 Turun NMKY:n musiikkiryhmät Mikaelinkirkko pe 18.12. klo 19 Johtaa Ari Hynynen järjestävät joulun alla taas koko joukon Käsiohjelma ovelta 10 € konsertteja Mieskuoro Naskalit- ajankohdat löydät Tuli kirkkoon miehet ja joulu takakannesta Liedon kirkko la 19.12. klo 19 Johtaa Tommi Saalas Tiina Ilonen, urut Tane Kannisto, saksofoni Käsiohjelma 15 € ovelta Turun tuomiokirkko ti 22.12. klo 18 ja 20 Johtaa Tommi Saalas Tiina Ilonen, urut Tane Kannisto, saksofoni Liput 20/ 10 € ovelta, ennakkoon 18/8 € laulajilta ja Lyytistä lyyti.in/naskalit2015

namikaattori 1/2015 - 5


Pääsihteeriltä

Kuva: Kirsi Koponen

Valopilkkuja Iloisia ilmeitä Namikapäivän tapahtumassa Turun päivänä Turun NMKY:n pääsihteeri Antti Koponen

T

urun päivänä, syyskuun kolmantena sunnuntaina lähes koko yhdistystoimintamme oli näytillä Aurajoen reunalla, kaupungintalon ja Kristiinankadun välisellä katualueella ja joen rannassa. Tilaisuutta kuvaa hyvin erään ohikulkijan kommentti, kun hän totesi ”ajatella, yksi yhdistys pystyy muodostamaan kokonaiset markkinat”. Joka tapauksessa tilaisuus antoi kauniin kuvan sekä yhdistystoimintamme monipuolisuudesta että yhteistyökyvystämme. Oli mukava huomata miten mukana olleet vastuunkantajat iloisina – ylpeinäkin ehkä – esittivät osaamistaan, osastojen toimintaa ja NMKY:tä. Oman apunsa tunnelmaan antoivat niin auringonpaiste kuin väenpaljouskin. Lähes yksimielisesti kommentoitiin: ensi vuonna taas, - ja tällä samalla paikalla. Neljä vuotta NMKY-tapahtumaa järjestettiin Auransillan toisella puolen Liljapatsaan ja jokirannan välisellä katualueella. Kiitos kaikille mukana olleille! Lokakuun ensimmäisenä lauantaina, hyvin nopealla valmistautumisella ja ohi toimintasuunnitelmien kymmenen työntekijäämme ja vapaaehtoista organisoi Harvan saareen ”pakolaispäivän”. Salmen toisella puolen sijaitseva Heinänokan leirikeskus on nimittäin kahdeksan kuukauden ajan lähes 100 pakolaisen majoituspaikalla – ja sillä toisella puolen sijaitsee Harvan saariryhmä. Perheiden lisäksi pakolaisjoukkoon kuuluu melkoisesti nuoria miehiä. NMKY halusi tarjota virikkeitä ja vaihtelua pakolaiskeskuksessa olemiseen. Kohderyhmäksi valittiin lähinnä pakolaisperheet. Niinpä aamulla 6 - namikaattori 1/2015

kuljetettiin Vihuri-aluksellamme 38 pakolaista leirikeskukseemme Harvan saareen. Tarjottiin toimintapäivä, jossa jokainen meistä NMKY-läisistä antoi osaamistaan päivän aktiviteettien toteuttamiseksi. Päivän päättyessä palautepalaverin toteamus oli: kannatti järjestää, tuntui onnistuneen. Katsotaan mitä muuta voimme tehdä – ja toki voimme. Seuraavaa tapahtumaa ollaan jo toteuttamassa. Myös eri osastomme ovat suhtautuneet myönteisesti pakolaisten tukemiseen: usea kuoroistamme osoittaa konserttituotostaan rahaa tähän budjetoimattoman toiminnan toteutukseen. Kuntourheilujaostomme puolestaan osoitti yli sata ”vapaapaikkaa” – käyntikertaa Pansioon sijoitetuille pakolaismiehille. Kuntokämpässämme tullee olemaan vilskettä. Virikettä tämäkin. Toivottavasti halu auttaa näkyy yhä useammassa toimintaryhmässämme. Yhdistystoiminnassa elämme aikaa, jolloin toimintasuunnitelmia ja talousarvioita laaditaan. Toimistossa koostamme yhteenvetoa osastojen toimintasuunnitelmista ja linjaamme sitä, mihin palkattu henkilöstömme ensi vuonna panostaa. Toki tässä on apuna

”Oli mukava huomata miten mukana olleet vastuunkantajat iloisina – ylpeinäkin ehkä – esittivät osaamistaan, osastojen toimintaa ja NMKY:tä”


yhdistyksen strategia ja useamman vuoden kattava toiminnan suunnittelu. Mutta, kuten totesin, tilanteet muuttuvat toisinaan äkillisesti. Ja silloin kysytään reagointikykyä ja -halua. Pystymmekö elämään ajassa, olemaan mukana yllättävissäkin haasteissa. – Minusta tuntuu, että pystymme. Osaamme toimia muuttuvissa tilanteissa. NMKY-liikkeessä valtakunnallisesti tuota muutosta on paljon. Eräs näkyvä osoitus siitä on, että Suomen NMKY:n kentässä on ryhdytty julkaisemaan NMKY:n liittojen ja paikallisten yhdistysten yhteistä aikakauslehteä ”Kärjessä”. Se, kuten oma Namikaattorimmekin, ilmestyy vain parina numerona vuodessa. Mutta siinä, missä Turun NMKY:n jäsenlehti Namikaattori pyrkii yhdistämään eri osastojamme ja toimintaryhmiämme, Kärjessä-lehti yhdistää paikallisyhdistyksiä ja liittojamme (Suomen Nuorten Miesten Kristillisten Yhdistysten liittoa ja Suomen NMKY:n Urheiluliittoa, jotka ovat nyt ryhtyneet liittojen vuosikokouksen päätöksellä käyttämään nimeä YMCA Finland). Olemme osa suurempaa kokonaisuutta – valtakunnallisesti – siinä missä yksittäinen toiminnassa mukana oleva on sekä osana omaa ryhmäänsä, että osa paikallista yhdistystä. Eikä ole pahaksi huomata että vielä suurempi kokonaisuus: maailmanlaaja NMKY-liike, 58 miljoonaa namikalaista noin 120 eri maassa on yhteinen. Meillä on yhteinen perusta. 1844 Englannissa, Lontoossa alkunsa saaneen NMKY:n ”idea” tarjota kaupunkeihin (Lontooseen) teollistumisen myötä ahtautuneille nuorille – juurettomillekin – sisältöä elämään. Sitähän me nytkin teemme. Sloganina on ”Empowering Young People”. Aika on toinen, mutta George Williamsin, NMKY:n perustajan näky on säilynyt. Toimintatavat ovat kehittyneet – ihminen, enpä tiedä. Turun NMKY:n ensiperustamisesta tulee 2016 kuluneeksi 130 vuotta. Aika ei tuolloin ollut vielä kypsä NMKY-toiminnalle, mutta vuodesta 1893 olemme saaneet keskeytyksettä toimia alueellamme. Käsitykseni on, että yhdistys on toiminnoissaan pystynyt seuraamaan aikaansa. Teemme oikeita asioita oikeaan aikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kehitettävää olisi, päinvastoin. Talouden paineet pakottavat entistä tarkempaan kohdentamiseen. Onneksi pääsihteerin pitkä työura – 36 vuotta yhdistyksen johdossa – ei ole ollut este uudistumiselle. Siitä ovat pitäneet osaavat, ammattitaitoiset työtoverit huolen. Tälläkin hetkellä kehitetään mm. yhdistyksen tiedonhallintajärjestelmää. Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, miten kukin yksittäinen jäsen

”Käsitykseni on, että yhdistys on toiminnoissaan pystynyt seuraamaan aikaansa. Teemme oikeita asioita oikeaan aikaan” voi hyötyä kehitteillä olevasta Membook-hankkeesta. Myös viestinnän, erityisesti sähköisen viestinnän, kehittämien tulee näkymään ja lisäämään yhteisöllisyyttä. Kun samanaikaisesti myös osastojen toiminnot ovat kehittyneet, on taloutta lukuun ottamatta näkymä valoisa. – Taloudessa olemme samassa veneessä koko yhteiskunnan kanssa. Usein on kuitenkin ollut niin, että tiukat ajat ovat tuottaneet paljon hyvääkin. Innovatiivisuus ja vapaaehtoistyö ovat vahvistuneet. Näinköhän meilläkin. Pääsihteerin seuraajan valinta on käynnissä. Johtokunta on palkannut Romana Managementin suorahakuun. Vuodenvaihteen tienoilla seuraajani lienee selvillä. Keväällä siirryn ensin viettämään lomiani ja sitten eläkkeelle. Varmasti muutos tuo toimintoihin paljon positiivista. – Mutta nyt työ vielä työntekijänä jatkuu. Yhdistyksen syysvuosikokous pidetään NMKY:llä tiistaina 24. marraskuuta klo 18.00. Silloin vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio. Sääntöjen mukaisesti neljä kahdestatoista johtokuntaan kuuluvasta jäsenestä on erovuorossa. He ovat rakennusmestari Jörgen Björkman, diplomi-insinööri Kimmo Kuokkanen, johtava konsultti Harri Lindblom ja tuotepäällikkö Jan-Henrik Strandell. Ennen kokouksen alkua tarjotaan kahvi. Tervetuloa! Ja sitten jatkamme kohti joulua. Marras-joulukuuhun sijoittuu jälleen upea määrä konsertteja, joulukonsertteja ja joulunajan tilaisuuksia. Niihin kannattaa osallistua. Hyvää syyskauden jatkoa.

Turvapaikanhakijoille järjestettiin syksyinen retki Harvaan Vihuri kuljetti retkeläiset saareen ja pois

namikaattori 1/2015 - 7


AJANKOHTAISTA

Vesselikoripallokoulut siirtyivät Pikkususi-aikaan

Palloilulajien parissa on viimeaikoina herännyt keskustelua varhaisesta erikoistumisesta vain yhteen lajiin. Keskustelujen taustalla ovat olleet tutkimustulokset, jotka puoltavat monipuolisen liikunnan merkitystä lapsuudessa. Nuorisotutkimusseuran Huippu-urheilijan elämänkulku –tutkimuksen mukaan monipuolisen liikunnan ja leikillisen harjoittelun tulisi olla harjoittelussa etusijalla 12-vuotiaaksi asti. Turun NMKY:n koripallo on kehityksessä mukana, sillä tänä syksynä Vesselikoripallokouluissa on harjoiteltu motorisia perustaitoja yhdessä leikkien Susi-tarinan johdattelemana.

Vesselikoripallokoulujen sisältö on syntynyt kahden liikunnanopettajaopiskelijan pro gradu -työn seurauksena. Työssä perehdyttiin tutkimustietoon lasten perusmotoriikan ja koripallonlajitaitojen oppimisesta. Tutkimustiedon perusteella laadittiin TuNMKY:lle räätälöity opetusmateriaali Vesselikoripallokouluihin. Materiaali sisältää muun muassa kymmenen erilaista harjoitusta ja opetusvideoita, joilla Vesselit voivat harjoitella taitoja kotona kerhoista omaksi saatavan pallon kanssa. Vesselikerhoja ehdoton erikoisuus on niitä varten laadittu Susi-tarina. Tarina linkittyy koko koripallokouluun ja yksittäisiin harjoitteisiin. Susi-tarinan tarkoituksena on edistää oppimista mielikuvien avulla ja luoda silta Turun NMKY:n koripallotoiminnan, Pikkususi-brändin ja Susijengin välille. Pro gradu –työn pilotointivaihe pyörähti käyntiin syksyllä neljässä eri kerhossa. Nuoret Pikkusudet yhdistävät voimansa kolmessa eri sudenpesässä, Sirkkalan ja Teräsrautelan kouluissa. Samalla he kehittyvät liikkujina ja joukkuepelaajina matkalla kohti suurempia seikkailuja. Pikkusudet kulkevat kokeneen laumanjohtajan eli Ison-Suden (ohjaajan) johdattelemana kohti syksyn suurta päämäärää, Turun alueen Pikkususien yhteistä koripalloriehaa. Yhteiseen koripalloriehaan osallistuvat kaikki Vesselikoripallokoululaiset. Jotta pikkusudet ovat valmiita kohtamaan muut Turun alueen Pikkusudet, tulee heidän ensin toimia yhtenevänä laumana omassa ryhmässään ja selvitä Iso-Suden heille asettamistaan 8 - namikaattori 1/2015

haasteita. Yhdessä toimimista harjoitellaan liikunnan ja leikkien avulla Pikkususien yhteisissä kokoontumisissa. Millaisia haasteita opetusmateriaalin laatijat ja ohjaajat ovat Pikkususien matkan varrelle keksineet? Siitä kannattaa jokaisen 5-7-vuotiaan pojan tulla ottamaan selvää Teräsrautelan tai Sirkkalan koripallokouluille, sillä Susi-tarinaan voi hypätä mukaan missä vaiheessa tahansa. Vesselikoripallokerhoista alkaa Pikkususien yhteinen matka kohti isompia seikkailuja liikunnan ja koripallon parissa. Toivomme, että keväällä 2016 saadaan käynnistettyä yksi tai kaksi uutta Susi-tarinan johdattelemaa Vesselikoripallokerhoa. Lisätietoja saat Vesseleiden omilta nettisivuilta: http://www.tunmky. fi/liikunta/koripallo/joukkueet/vesselit/. Kannattaa myös käydä tutustumassa Vesseleiden opetusvideoihin täältä: https://www.youtube.com/watch?v=9uhzeNID2OE. Videon mahtavista esimerkeistä iso kiitos seuramme omille mikrojunioreille Aarnelle ja Eemilille! KAUDEN 2015-2016 VESSELIKERHOT: Sirkkalan koulussa sunnuntaisin 11:00-12:00 ja 12:00-13:00 osoite: Sirkkalankatu 20, 20700 Turku ohjaaja Ella Hytönen ella98.hytonen@gmail.com Teräslautelan koulussa sunnuntaisin 12:00-13:00 ja 13:00-14:00 osoite: Korkkisvuorenkatu 14, 20320 Turku ohjaaja Laura Takalo laura.takalo@humak.edu

Koripallossa ja urheilussa on tärkeää pysyä ajan hermolla ja kehittää omaa toimintaansa jatkuvasti laadukkaammaksi. Turun NMKY on onnellisessa asemassa, koska yksi valmentaja ei ole vain ajan hermolla vaan edelläkävijä. Aaron Mierlahti teki upean Susitarinan johdattelemaan PikkusudetVesselikerhojen lapsia koripallon avulla liikunnan pariin. Ainutlaatuinen Pro Gradu – työ nosti Turun NMKY:n koripallokerhojen toiminnan uudelle tasolle. Tulevat vuodet näyttävät kuinka koripallokerhot innostavat poikia mukaan ikäluokkajoukkueisiin. Kaikki eväät on nyt siihen olemassa, kiitos Aaronin ansiokkaan työn.


AJANKOHTAISTA

Yhdistyksen vuosikokous Turun NMKY:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään yhdistyksen juhlasalissa (Sirkkalankatu 27) tiistaina 24.11.2015 klo 18.00 alkaen

Kahvitarjoilu ennen kokousta alkaen klo 17.30. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 12§ :ssa mainitut asiat. Tervetuloa!

Mieskuoro Naskalit hopealle kuorokilpailussa Makedoniassa Turun NMKY:n mieskuoro Naskalit sijoittui toiseksi Ohridissa Makedoniassa elokuussa järjestetyssä kuorokilpailussa. Hopeasijan lisäksi Naskalit saivat kunniamaininnan parhaasta nykymusiikkiteoksen esityksestä. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 20 kuoroa ympäri Euroopan ja mukana oli niin lapsi- ja nuorisokuoroja kuin aikuisten kokoonpanojakin. Kilpailu huipentui myöhään sunnuntai-iltana 30.8. käytyyn finaaliin, johon Tommi Saalaan johtamien Naskaleiden lisäksi osallistui neljä muuta tuomariston parhaaksi arvioimaa kuoroa. Kilpailun voitti nuorisokuoro Canto Włocławekistä Puolasta. Kilpailun tuomariston muodostivat Aljoša Novaković, Darina Chakarova, Zapro Zaprov, Magdalena Lipska ja Dóra Halas. Ohridin kuorofestivaali on järjestetty joka kesä vuodesta 2008 lähtien.

Naskalien värikkäästä kilpailumatkasta voi lukea lisää sivuilta 18-19

Senioriaamukahveja Ti 24.11.2015 klo 9 Lehtori Kullervo Hantula ”Kunniaa jääkäreille – JP27” Ti 15.12.2015 klo 9 Kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri LT Mikko Pietilä ”Sepelvaltimotauti”

Tuttuun tapaan kokoonnutaan aamukahvin, hartauden ja ajankohtaisten kuulumisten pariin. Senioriaamukahveihin ovat tervetulleita lähinnä kaikki 60 vuotta täyttäneet. Tilaisuudet juontaa pääsihteeri Antti Koponen

namikaattori 1/2015 - 9


AJANKOHTAISTA

Turun NMKY:n kuntosali on ollut toiminnassa jo 34 vuotta

Turun NMKY:m kuntosali ”kuntokämppä” sijaitsee osoitteessa Kaskenkatu 10 eli aivan keskustan tuntumassa. Kuntokämpällä pääset treenaamaan joka päivä, yhteensä yli 60 tuntia viikossa. Kävijälle sali on aina edullinen – Turun NMKY:n jäsenmaksun maksamalla pääset jäseneksi, saliharjoittelu maksaa enimmillään 30 euroa ja edullisimmillaan alle 13 euroa kuussa. Lisäksi salikäynneistä saavat alennusta opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät. Salilta löytyy erilaisia laitteita sekä paljon vapaapainoja. Myös mahdollisuus toiminnalliseen harjoitteluun löytyy. Kuntosalin oma sauna on aina harjoittelijoiden käytettävissä. Salilla käy sekä kokeneempia harrastajia että aloittelijoita. Aloittelijan on mahdollista saada apua harjoitteluun salivalvojalta. Sali toimii pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin. Salilla on yksi osa-aikainen työntekijä. Edullinen ja siisti treenipaikka kaupungin sydämessä! Löydät kuntokämpän myös facebookista!

Venlojen viestin lähdössä Paimion metsiin rynnisti lähes 1400 joukkuetta.

Suunnistajat Jukolassa viidellä joukkueella

Teksti ja kuvat: Juha Nappu

Suunnistusjaosto otti kesäkuussa osaa Paimiossa pidettyyn Jukolanviestiin kolmella Jukola- ja kahdella Venlajoukkueella. Kyseessä oli kaikkien aikojen suurin Jukolanviesti, osallistujia Jukolan- ja Venlojen viesteissä oli yhteensä yli 18.000 suunnistajaa. Seuran kokenut Jukola-ykkösjoukkue suunnisti kokonaisuudessaan tarkasti hermonsa halliten sijoittuen loppusijalle 384. Taakse jäi lähes 1400 joukkuetta. Osallistujamäärään suhteutettuna suoritus on yksi jaoston 25-vuotisen Jukola-historian parhaita. Myös kakkosjoukkueemme onnistui voittamaan yli 600 joukkuetta. Kolmosjoukkueella oli yksi leima jäänyt kirjaantumatta emit-korttiin, jonka johdosta tuomiona oli hylkäys. Myös Venlojen viestissä edustajiltamme nähtiin mallikkaita esityksiä. Ykkösjoukkueemme pääsi sijoituksissa lähelle 500 rajapyykkiä ja kakkosjoukkueemmekin pinnisti 800 joukkoon. Hienoja suorituksia, kun kummassakin joukkueessa oli mukana myös Venla-ensikertalaisia. Tulokset: Jukolan viesti TuNMKY I 384./1757 TuNMKY II 1104./1757 TuNMKY III Hyl.

10 - namikaattori 1/2015

Venlojen viesti TuNMKY I 525./1386 TuNMKY II 794./1386


Teksti: Ilpo Lahdenkauppi

Elämä vastaanottokeskuksessa on aika samanlaista päivästä päivään, joten retki tarjosi perheille virkistävän mahdollisuuden erilaiseen päivään ja aktiiviseen vapaa-ajan toimintaan. Erityisen suosittua oli kalastus mato-ongilla. Saalina oli useita kymmeniä pikkukaloja. Myös veneily ja melominen kiinnosti monia. Lapsille oli oma ohjattu askartelutuokio ja saaren pelikenttäkin oli ahkerassa käytössä. Ruokailun jälkeen Harvan kodassa laitettiin nuotiokalaa ja paistettiin vaahtokarkkeja.

Turun NMKY järjesti lauantaina 3.10.2015 Harvan saaren leirikeskuksessa päiväretken turvapaikanhakijoille. Retkelle Harvaan osallistuivat Heinänokan vastaanottokeskukseen sijoitetut perheet, yhteensä 38 aikuista ja lasta.

Retkeen osallistuneet perheet nauttivat päivästä ja toivoivat, että jotain vastaavaa tapahtuisi jatkossakin. Aktiivinen tekeminen ja toiminta on juuri sitä, mitä kaivataan kun aika on pitkä turvapaikkapäätöksiä odotellessa. Päivän mahdollistivat 10 Turun NMKY:n työntekijää ja vapaaehtoista.

AJANKOHTAISTA

Päiväretki turvapaikanhakijoille

Turun NMKY kehittää turvapaikanhakijoille suunnattavaa toimintaa edelleen.

Turun NMKY siirtyy viestinnässä ja jäsentietojen ylläpidossa uuteen aikakauteen Turun NMKY ottaa vuoden 2016 aikana käyttöön Membook-ohjelmiston, jonka avulla sekä yksittäisen jäsenen, että osastojen tietojen hallinta suoraviivaistuu ja helpottuu. Ohjelmisto toimii myös tiedotuskanavana helpottaen osastojen sisäistä viestintää ja antaen uusia mahdollisuuksia koko jäsenistölle tapahtuvaan tiedonkulkuun. Lisätietoa tulosssa! Seuraa aktiivisesti Turun NMKY:n facebookia, verkkosivuja ja uutiskirjettä.

Membook on enemmän kuin jäsenrekisteri se vapauttaa aikaa yhdistyksen tärkeimpään toimintaan Tutustu lisää osoitteessa www.membook.fi

namikaattori 1/2015 - 11


Turun NMKY:n perinteeksi muodostunutta Namikapäivää vietettiin Turun päivänä 20.9. Aurajokirannassa, tänä vuonna uudella paikalla, auringon helliessä osallistujia lämpimillä alkusyksyn säteillään.

Namikapäivänä paistoi aurinko

U

usi tapahtumapaikka veti paikalle väkeä enemmän kuin aiempina vuosina. Välillä oli ruuhkaakin ja tunnelma muodostui aika intiimiksi. Onneksi ihmiset olivat hyvällä tuulella ja paikalle saapuneet olivat kiinnostuneita näkemään ja kuulemaan Namikan toiminnasta. Tapahtuman ilmettä oli uusittu uusilla tapahtumatelttoilla ja roll-uppeilla. Namikailmapalloja jaettiin tapahtumassa satoja. Myös partiolaiset olivat esillä näkyvämmin. Kolme Namikan lippukuntaa – ATP, TTT ja Koffan – yhdessä järjestivät lättytarjoilun ja partiomestari-kisan, jossa nuoret partiolaiset kisasivat erilaisissa partiotaidoissa, mm. pelastustehtävässä. 12 - namikaattori 1/2015


Tapahtuman mahdollistivat NMKY:n työntekijöiden lisäksi kymmenet vapaaehtoiset Namikan toimijat – jos päällä ei ollut vihreää STAFF-paitaa tapahtumaa varten, asusteena oli kunkin toiminnan oma asuste. Tapahtuman juontaja Petri Hollmén haastatteli tapahtumajärjestäjiä, -osallistujia ja yleisöä koko tapahtuman ajan. Namikan ”onnenpyörää” pääsi pyörittämään myös tv:stä tuttu Janne Porkka. Sukeltajat olivat näkyvästi esillä myös siksi, että samaan aikaan Namikatapahtuman kanssa järjestettiin tapahtuma Aurajoen puhdistamiseksi romuista. Namikan sukeltajia oli vedessä ja rannalla avustamassa että mm. fillarinromut saatiin asiallisesti kierrätykseen.

Namikan katukoriskenttä keräsi paikalle omia junnuja ja myös vanhempia korisharrastajia. Mukava musa loi kentälle oikeaa katukorismeininkiä. Pelien lisäksi kisattiin mm. donkkauksessa – onneksi korin korkeutta oli helppo säätää… Kuntokämppä – Namikan kuntosali – järjesti tapahtumaan ”Namikan Vahvin Mies kisan”. Mukaan uskaltautui yksi nainenkin, joka luonnollisesti voitti oman sarjansa. Kisan lajeina olivat farmarikävely, autonveto, renkaankääntö, etupito ja tukkipunnerrus. Kovia miehiä, ja nainen! namikaattori 1/2015 - 13


”Minä soitan, harva diggaa!” Ensimmäistä kertaa kesällä 2015 Harvan leirisaaressa järjestetty Turun NMKY:n musiikkiopiston musiikkileiri oli hienosti toimiva. Suuri kiitos tästä kuuluu ammattitaitoisille opettajille ja osaavalle leirihenkilökunnalle. Leirille osallistui 35 oppilasta, 7 eri instrumenttia ja 6 opettajaa. Harjoituksiin ja soittotuntteihin leiriläisen osallistuivat neljäpäiväisen leirin aikana yli 20 kertaa, koostuen yksityisopetuksesta, stemmaharjoituksista ja leiriorkesterin yhteissoitoista. Tiukkaa ohjelmaa ihanteellisissa ilvisenä kesäaamuna kaksi instrumentein olosuhteissa varustettua naista tapaa toisensa Satavaan vie-

P

vän bussin pysäkillä Turun keskustassa. Molemmat naiset ovat matkalla Turun NMKY:n järjestämälle musiikkileirille Harvan saareen. Toinen naisista on tullut yöjunalla Oulusta saakka. ”Tälle musiikkileirille on pakko päästä!” olin ajatellut jo varhain keväällä mainoslehtisen nähtyäni. Leiri järjestettiin ensimmäistä kertaa ja oli suunnattu 7–22-vuotiaille laulajille, puhallin- ja jousisoittajille. Neljän yön ja viiden päivän mittaisella leirillä jokainen pääsi harjoittamaan omaa instrumenttiaan huippuopettajien ohjauksessa. Yksityistuntien lisäksi soitimme yhdessä orkesterina opettajien valmiiksi valitsemia ja sovittamia kappaleita. Tämä iloinen joukko muusikoita, vasta-alkajista edistyneisiin kuulostikin varsin tyylikkäältä perjantaina järjestetyssä loppukonsertissa. Leirin hyvä yhteishenki ja ennen kaikkea tasokas opetus kuului soitosta. Lämmin ilmapiiri ja erinomaiset järjestelyt saivatkin muusikot toivomaan ensi vuodeksi pidempää leiriä. Myös leirimiljöö teki vaikutuksen. Harvoin sitä saa mahdollisuuden harjoitella soittamistaan ulkona auringonpaisteessa merituulen tahdittamana. Oman kiitokseni onnistuneesta musiikkileiristä haluankin esittää opettajille ja leiriohjaajille. Leirillä viihtyivät sekä nuoret että vanhat! Niin - mitä oikeastaan minä, kolmekymppinen esikoistaan odottava naisihminen leirillä teinkään? Tai entäpä tämä oululaisrouva, jolla ikää oli tuplaten jopa omaani? Ikärajahan oli 22-vuotta. Musisoimme elämämme kyllyydestä tietenkin, siinä missä kaikki muutkin lapset ja lapsenmieliset!

Teksti: Elina Korhonen

Leirin päiväohjelma alkoi kukonlaulun aikaan varhain, jotta lyhyehköstä musiikkileiristä saatiin kaikki teho irti. Aamupäivisin oli yksilö, -ja ryhmäopetusta eri kokoonpanoin eri puolilla saarta. Saunalla oli kitaristit, majoitustiloissa voitiin opettaa viulisteja, huilisteja, sellistejä ja klarinetisteja sekä saksofonistia. Laulajat saivat opetusta kaikkien musiikkileiriläisten kadehtimassa saaren leirijohtajan huvilassa, jonka terassilta aukeava panoraama keskiselle Airistolle ja Rymättylän Airismaan jylhälle itärannalle salpaa karskinkin saaristonkävijän hengen! Maittavan lounaan jälkeen oli leiriorkesterin harjoitusten vuoro. Leiriorkesteriin kuulumattomat jatkoivat soittotunneillaan ja pienryhmissä musisointiaan. Iltapäivällä sama meno jatkui armottomasti jo pienimpien leiriläisten (ja opettajien) väsähtäessä. Mutta ei muuta kuin harjoitellen uutterasti! Ikäjakaumaltaan musiikkileiriläiset olivat alakouluikäisistä seniori-ikäisiin aikuisoppilaisiin. Viulunsoitto täytyy aloittaa nuorena, puhaltimissa asia on toinen ja tämä näkyi myös musiikkileiriläisten ikähaitarissa. Iltaisin kokoonnuttiin yhteiseen kotahetkeen kitaran ja kitaroiden helistessä, leiriorkesteri jatkoi säälimättömiä harjoituksiaan vielä jopa iltapalan jälkeen. Lopulta koitti huipentumana Hirvensalon Nuorisotalo Mooses’in musiikkileirin päätöskonsertti, jossa esiintyivät kaikki leirille osallistuneet. Konsertti oli yleisömenestys, Moose’s oli tupaten täynnä omaisia, ystäviä ja kannustajia kaikkialta - Oulua myöden. Harvan saari on ihanteellinen musiikkileirin pitopaikka ja osanottajat kehuivat vuolaasti niin leirimajoituksen tasoa,tasokasta muonitusta, kuljetusjärjestelyjä, opettajien ei-tiukkapipoista otetta opetuksessa ja musiikkileirillä tiukassa aikataulussa valmistuneeseen päätöskonserttiin. Harvan muutoin loistava ja ihanteellinen leiripaikka saneli leirin maksimiosallistujamääräksi 35 leiriläistä lisättynä leirihenkilökunnalla. Muutoin opetus- ja harjoitustilat eivät olisi riittäneet. Teksti: Visa Turunen

14 - namikaattori 1/2015


iopisto Y:n musiikk Turun NMKista kertaa musiikjärjestää to KY:n leirisaaressa kileirin NM kuun alussa Harvassa e1lo6. vuonna 20 vat illä opetetta, huilu, lu Musiikkileir iu v t:laulu, klarinetti ja aineet ovarm onikka, a kitara, h sekä sello. saksofoni ja iriorkesteri le ii im to lä . Leiril okoonpanoja pienempiä kksi järjestetään Leirin lopusertti. päätöskon ta n 35 oppilasssä n a ta te o le se Leiril misjärjestyk ilmoittautu minen alkaa keväällä ilmoittaututä tiedotetaan Turun 2016 ja siiedotusvälineissä. NMKYn ti

Sellisti-laulaja Elina Korhonen soittoharjoituksissa luonnon helmassa

”Leiriorkesteri jatkoi säälimättömiä harjoituksiaan vielä jopa iltapalan jälkeen”

Kuvat: Maarit Lindblom

namikaattori 1/2015 - 15


Tree House Teksti: Valtteri Liimula Kuvat: puumajaporukan kuva-arkisto

I

nternational Leaders Treehouse Training Camp’’ järjestettiin Saksassa Michelstadin leirikeskuksessa. Suomeksi siis kansainvälinen johtajien puumajakoulutusleiri. Ympäri Eurooppaa kokoontui hieman vajaa 30 aikuista ihmistä yhteen rakentamaan puumajan. Ihan älytöntä. Siis älyttömän siistiä! Ihmiset saapuivat kuka mitenkin. EU:n Erasmus-rahoituksesta sai jokusen satasen tukea matkakuluihin. Itse menin Helsingistä lentäen Frankfurtiin ja sieltä junalla Michelstadiin. Olin hieman etuajassa, joten päädyin kävelemään asemalta leirikeskukseen kaikkine kantamuksineni. Lentolaukun pyörä hajosi, mutta sisulla (ja tavaroita uudelleen järjestelemällä) selvisin perille suunnilleen puoliltapäivin. Onnekseni ehdin jopa ottamaan parin tunnin siestaunet riippumatossa ennen varsinaista ohjelman alkua. Ensimmäinen päivä oli ihan vakiokamaa - nimiä listaan, t-paitaa päälle, nimilappua kaulaan, itsenäisesti toteutettava ryhmätehtävä pienryhminä ja semmoista. Päivälliseksi saatiin jotain lihamurekkeen ja maalaishyytelön välimuotoa vaalean leivän ja hapankaalin kanssa. Hieman yllättyneenä tajusin tulevan viikon olevan elämys muutenkin kuin puumajailun osalta. Illalla hyvä brieffi ja koko porukan ryhmäytyshetki.

16 - namikaattori 1/2015

Oma lemppariharjoite oli kivi-sakset-paperi turnaus. Häviäjä kannustaa voittajaa - voittaja saa häviäjän kannustajat - ihan mieletön kaksintaistelu ja hurraus viimeisessä ottelussa. Nerokasta! Toinen päivä. Reippaasti aamupalalle. Ohjeistuksen mukaan oli sieltä vartti aikaa olla valmiina metsässä. Suunnilleen tunnin brieffi mistä on kyse ja projektin historiasta, jonka jälkeen sitten jakauduttiin ryhmiin opettelemaan käytännön tekniikat. Diego opetti puuhun kiipeämistä, Franzi tukkien kiinni sitomista ja suurista suurin Sam varusteiden käyttöä ja turvallisuusjuttuja. 20 minuuttia per rasti ja nyt osataan! Pian oltiinkin jo rakentamassa ensimmäistä lavaa. Muistan jonkun kysyneen ’’have you done this before?’’ ja vastasin jotakuinkin ’’yeah just takes a little time to get it going’’. Kaveri naurahti ja totesi ettei vauhdissa ainakaan ole vikaa ja kun katsoin ympärilleni, olin puolet tovereitani korkeammalla. Alaan liittyvä puuhailu selvästi tuottaa jo tulosta. Ylös mentiin pari metriä suunnitellun lavan yläpuolelle ja sieltä taljalla hinattiin tukit ylös. Kokeneemmat sidottiin kiinni kokemattomampien kanssa. Itse kokeneempana sain kaveriksi Portugalilaisen Fransiscon, joka ei omien sanojensa mukaan ollut ikinä solminut muuta kuin kengännauhoja. Keskustellen siinä solmittiin köysi kädestä toiseen siirtyen. Hieno kokemus osaamisen jakamisesta ja yhteistyöstä. Hyvät solmut tuli ja illan päätteeksi lavan runko oli valmis.


Kolmas päivä pisti asiat todella liikkeelle, kun jakauduimme ryhmiin toteuttamaan itseämme kokeneempien tuella. Osa teki lattioita, osa rakensi uusia lavoja ja kuka mitäkin. Minä päädyin rakentamaan siltaa lavojen välille. Meidän ryhmän johtaja Diego oli kanssani jotakuinkin saman ikäinen, samalla aaltopituudella ja keskustelin mielellään hänen kanssaan sillan rakenteellisesta kestävyydestä vaihtoehtoja esitellen samalla kun ihmettelin kaikkea uutta. Rakentaminen eteni hurjalla motivaatiolla ihan uskomattomalla vauhdilla. Päiväjärjestys meni siten, että ennen ja jälkeen lounaan rakennettiin, sitten syötiin nuotiolla päivällisvuorossa olevan ryhmän valmistama päivällinen ja loppuilta vietettiin perinteisemmän ohjelman parissa. Oli kansainvälisyyttä ja omien kotimaiden esittelyä, ryhmäleikkejä ja lauluja, keskusteluiltoja ja sellaista kivaa. Ohjatun ohjelman jälkeen harva meni nukkumaan, vaan iltaa vietettiin usein pikkutunneille jännyyksiä puuhastellessa ja bondatessa. Tuli muun muassa rakennettua telttasaunoja ja fiilisteltyä ihmisten mielettömän hienoja kokemuksia. Eräänä iltana ohjelmana oli lähikaupunkiin ohjattu tutustumiskierros ja tuhti illallinen paikallisessa ravintolassa. Viisi päivää metsässä viettäneenä sekös vasta olikin luksusta. Lyhyestä virsi kaunis, kuudentena päivänä maja oli valmis. Se koostui kolmesta puiden väliin sidotusta ja laudoitetusta lavasta. Oli tikkaat, 2 siltaa, kolmet rappuset ja noususilta. Kaikki lavat oli turvattu kaiteilla, joten erillisiä varmistuksia ei enää tarvittu. Osa lavoista oli varusteltu niin, että niillä pystyi turvallisesti nukkumaan. Pinta-alaa taisi olla n. 200 neliömetriä. Valmistumisen kunniaksi juhlimme majassa kuvaesityksin, lauluin ja puhein viereisen leirin kanssa - 60 hengen voimin. Korkein lava nousi yli 15m korkeuteen. Maja oli kaunis, ja kaikki kaunis katoaa. Puumajat kun ovat väliaikaisia ja tämä oli määrä purkaa seitsemäntenä päivänä. Itse poistuin jo aamulla haikein mielin, lämpimin halauksin ja iloisin tervehdyksin. Toisaalta harmittaa etten päässyt kokemaan massiivisen rakennelman purkuoperaatiota, mutta sentään minun mielessäni maja pysyi ehjänä. Nyt enää odotellaan koska Harvaan rakennetaan vastaava.

”Diego opetti puuhun kiipeämistä, Franzi tukkien kiinni sitomista ja suurista suurin Sam varusteiden käyttöä ja turvallisuusjuttuja. ”

Valtteri Liimula on 22-vuotias sosionomiopiskelija Turusta. Hän on ollut mukana Namika leiri- ja kerhotoiminnassa seitsemisen vuotta ja tänä vuonna kävi niin hienosti, että Valtteri pääsi kesäksi tekemään kesätöitä leiritoimintaan. Kesätyöt ja Namikahistoria johtivat myös siihen, että ”tuli koettua leiriurani mahtavin viikko Saksassa” Puumajat NMKY:lle toi Sveitsiläinen Sam Brüngger. Toiminta alkoi “ poikien haaveena”, mutta sai hyvin tuulta siipiensä alle ja levisi paikallisesta NMKY:stä Sveitsissä nopeasti koko maan laajuiseksi. NMKY:n puumajatoiminta on tarkoitettu nuorisotyön menetelmäksi. Perusidea on viettää pari viikkoa ryhmän kanssa metsässä. Ensimmäisellä viikolla rakennetaan puumaja ja toinen viikko asutaan siellä. Leirin lopuksi maja puretaan. Solmut ja tekniikat ovat melko yksinkertaiset ja perusteet opitaan jo ensimmäisenä päivänä. Solmut pyritään toistamaan aina saman näköisinä, jotta turvallisuutta voidaan helposti arvioimaan. Puumajan yhdessä rakentaminen ja ajan viettäminen metsässä on hyvin kasvattavaa ja kehittävää ryhmätoimintaa. Saksassa järjestetty puumajaleiri toteutettiin CVJM Westbund:in eli erään Saksalaisen paikallisen NMKY:n sihteeri Günter Lücking:in ajatuksesta, haaveena ja toiveena levittää tätä osaamista euroopanlaajuisesti, jotta menetelmää voitaisiin soveltaa laajemmin käytännössä. Leirillä siis koulutettiin uusia puumaja-osaajia järjestämään puumajatoimintaa omissa paikallisissa yhdistyksissään. Günter vastasi leirin organisoinnista ja Sam tiiminsä kanssa puumajatekniikan opettamisesta. Kuten suurelle osalle osallistujista, myös Günterille puumaja oli ensimmäinen. namikaattori 1/2015 - 17


Hopeasija balkanilaisittain Naskalit Makedoniassa Teksti: Tommi Saalas

18 - namikaattori 1/2015


Turun NMKY:n Mieskuoro Naskaleissa laulaa 26 miestä. Kuoron keski-ikä on n. 30 vuotta. Kuoroa johtaa Tommi Saalas.

Mieskuoro Naskalit on kimahuttanut kilpakannen

kuluvana vuonna, osallistumalla ensin Madetoja-kilpailuun huhtikuussa ja sitten elokuussa kansainväliseen Ohridin mittelöön. Makedonian tasavalta on vuonna 1991 Jugoslaviasta itsenäistynyt sisämaavaltio Balkanin niemimaalla Euroopan kaakkoisosassa. Väkeä maassa asuu hieman yli 2 miljoonaa, valtaosa ortodokseja ja kolmannes muslimeja. Naskalit lensi 27.8. Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta Albanian Tiranaan, josta vajaan 200 km:n matka Ohridiin kesti bussilla neljä tuntia. Molempien maiden tieinfra on edelleen alkuperäinen ja rajalla heilutellaan leimasimia tositarkoituksella. Tuntui että matkasimme myös ajassa. Ohrid osoittautui erittäin viehättäväksi vanhaksi kaupungiksi. Hotellimme oli vähän väsähtänyt, omasta mielestään nelitähtinen majapaikka Inex Gorica. Erittäin näppärää käytännön kannalta oli, että kuorokilpailu pidettiin samaisen hotellin juhlasalissa. Paikan akustiikka tosin oli kovin vaatimaton, kokolattiamatolla vuorattu matala parisataapaikkainen sali ei luonnostaan ole optimaalinen akustiselle musiikille ja flyygelikin oli aivan romu. Ohridin vuosittain järjestettävä kuorofestivaali on avoin kaikille kuoromuodoille. Tänä vuonna mukana oli 20 kuoroa, lähinnä nuoriso- ja sekakuoroja itäisestä Euroopasta, taso vaihteleva. Mieskuoro Naskalit esitti alkukilpailuerässään 28.8. Folke Raben Rondesin, Toivo Kuulan Iltapilviä, Sibeliuksen Till Havsin, Franz Schubertin Ständchenin ja paikallisen kansanlaulun Sva Nok Sedam. Tenorisolistina Schubertissa hurmasi Ilmari Pirttilä ja liedpianistina taituroi William Häggblom. Esityksemme avannut Rondes on 50 vuoden takaista modernismia ja sisältää pelkästään erilaisia efektejä. Teos räjäytti yleisön raivoikkaisiin suosionosoituksiin. Tämän jälkeen oli helppo esittää muukin ohjelma tyylillä ja varmuudella.

”Naskalit jäävät ikuisiksi ajoiksi hämmästelemään Ohridin festivaalin pistelaskujärjestelmää”

Finaalin jälkeen kuorot osallistuivat makedonialaiseen iltaan. Naskalit söivät, tanssivat ja ilakoivat (kohtuudella, koska rahaa kului vain 120 €) sekä hurmasivat tuomariston serenadeillaan. Suomen ja Makedonian välisten yhteyksien hankaluuden takia meidän oli pakko lähteä kotimatkalle vielä samana yönä. Festivaalin palkintojenjakotilaisuus järjestettiin kuitenkin vasta maanantaina 31.8., Naskaleiden istuessa jo lentokoneessa. Lopullinen sijoituksemme jäi arvoitukseksi. Taiteellinen johto oli viimeisenä iltana saanut käteensä diplomin parhaasta nykymusiikkiteoksen esityksestä ja toisen todistuksen, jossa luki “1. prize, 94/100 points” (nämä ovat nähtävillä Namikan vitriinissä katutason aulassa). Lisäksi Ohridin kuorofestivaalin erehdyttävästi Roger Moore -bondien Jawsia muistuttava johtaja Aleksandar Dimoski oli vilauttanut pistetaulukoita. Vilauksen perusteella näytti siltä että Naskalit olivat päässeet hopeasijalle. Kotimatkan aikana Ohridiin lähetettiin tekstiviestejä ja sähköposteja oman sijoituksen selvittämiseksi. Yksi tieto saatiin: “Canto on saanut Grand prix’n”. Seuraavanakaan päivänä ei virallista tietoa sijoituksista tullut, joten Naskalit lähetti suomalaismedialle tiedotteen hopeasijastaan, muutenhan uutinen vanhenisi käsiin. Samana iltana Ohridin festivaalin verkkosivulle sitten ilmestyi pistetaulukko, josta kävi ilmi Naskaleiden saaneen kolmanneksi parhaat pisteet. Toisaalta Grand prix -voittaja oli saanut vain viidenneksi parhaat pisteet. Naskalit jäävät ikuisiksi ajoiksi hämmästelemään Ohridin festivaalin pistelaskujärjestelmää.

Seuraava päivä oli pyhitetty turismille. Illansuussa meille kantautui tieto että meidät on valittu seuraavana päivänä kilpailtavaan finaaliin neljän muun kuoron ohella. Emme kuunnelleet kaikkia alkueriä, mutta sellainen vaikutelma oli syntynyt että saattaisimme yltää kolmen parhaan joukkoon. Finaalisuoritus meni nappiin. namikaattori 1/2015 - 19


Kun Harvan kotapuut kerran lahosivat

Teksti: Olli Toivonen

eli tarinoita tosielämästä

Harvaan on aikanaan, v. 2000 pystytetty La-

pinkota, josta on muotoutunut leirielämän iltaohjelmien tunnelmallinen keskus. Viidenkymmen hengen yhteinen, tiivis ja savuinen tila on monilla leireillä suuressa arvossa yhteishengen luojana ja luovan hulluuden tyyssijana – mitäpä parempaa ohjaajilla olisi leiriläisille tarjota kuin itsensä sketsien ja esitysten keskipisteenä. Kodassa on vuosien varrella toki myös mm. paistettu lettuja ja makkaraa, laulettu ja jopa yövytty.

”Uusien kotapuiden saaminen Harvaan on erityisesti voimannäyte vapaaehtoistyöstä ja hyvästä tahdosta NMKY:n nuorisotoimintaa kohtaan”

Harvan syys- ja kevättalkoiden perushommiin kuuluu muun muassa kotakankaan laskeminen talveksi ja nosto taas kesäkaudeksi. Kankaan poistaminen talveksi on pitkittänyt sateen, tuulen ja erityisesti auringon armoilla kesät viettävän kankaan elinkaarta. Silti se on jo kertaalleen jouduttu vaihtamaan. Viimeisten vuosien aikana kodan ”sydän” eli yli kymmenmetriset kotapuut ovat näyttäneet vuosien vaikutuksen kestävyyteensä ja niiden kunto romahtikin viime talven aikana aivan ”yllättäen”. Yhden puun jo katkettua talvella todettiin kevättalkoissa 25.4. (loppujenkin romahdettua maahan), että uusien kotapuiden aika on tullut. Uusien kotapuiden saaminen Harvaan kesän leirikaudeksi ei ollut mitenkään yksinkertainen operaatio, ja sen toteuttaminen on itsessään huikea kuvaus sekä työnkuvien moninaisuudesta NMKY:n kaltaisessa yhdistyksessä että erityisesti voimannäyte vapaaehtoistyöstä ja hyvästä tahdosta NMKY:n nuorisotoimintaa kohtaan… Ensin tarvitaan kotapuut. Ja mielellään äkkiä. Aikaa noin kuukausi ensimmäisen leirin, rippileiri 1:sen alkamiseen. Kotaan tarvitaan n. 20 kappaletta 10,5 metrisiä, suoria, tyvestään noin 15 cm halkaisijaltaan olevia puita. Mielellään kuusta tai mäntyä. Tämän lisäksi n. 9 metrin korkeudella puiden tulisi olla vielä halkaisijaltaan vähintään rotevahkon punttisalikävijän ranteen vahvuisia. Näillä toiveilla lähdettiin tavoittelemaan mahdollisia lahjoittajia, sillä nykyisessä taloustilanteessa kerjääminen koettiin mitä varteenotettavimmaksi mahdollisuudeksi. Tarkkaan valikoiduista lahjottajakandidaateista löydettiinkin nopeasti jopa kaksi eri mahdollisuutta puiden saamiseksi. Toinen, vaikeakulkuinen ja vesi-

20 - namikaattori 1/2015


Romahtaneet kotapuut

Olli mittapuuhissa

kuljetuksen vaatinut lahjoituspaikka hylättiin nopeasti ja uudet koreat kotapuut sai kunnian lahjoittaa Heikki Toivonen Ilmarisista. Heikin metsästä kartoitettiin nopeasti alue, jossa kasvoi tiheässä tarpeeksi pitkiä, suoria ja vahvoja havupuita. Tarkalla mittaamisella tarvittavat puut merkattiin. Seuraavalla käynnillä aloitettiinkin jo puiden kaataminen, karsinta ja kuorinta. Seuraavalla kerralla suoritettiin tarkan mittaamisen takia pikapuhelu metsänomistajalle ja kysyttiin lupa vielä kymmenen puun kaatamiseen. Kaatamista, kuorintaa ja puiden kantamista metsästä tien reunaan suoritettiin toukokuun aikana moneen otteeseen, monilla eri kokoonpanoilla. Nuorisopuolen työntekijät yrittivät parhaansa mukaan irroittaa kalenteristaan metsätyöpäiviä ja kävipä kotapuuareenalla myös työntekijöitä NMKY:n yhdistystoimistosta. Vapaaehtoisten osuus kotapuiden valmistelussa nousi myös suureen arvoon. Kaikkien nimiä ei tässä mainita, mutta eräällä toukokuun viikolla jaettiin epävirallinen ”viikon vapaaehtoinen”-palkinto Jaakko Lahdenkaupille, joka vietti suuren osan lomastaan armeijasta Ilmaristen metsässä – tuoreen pihkan tuoksussa. Kotapuista saatin lopulta kuorittua ennen Heinänokkaan kuljettamista 15/20. Järjestötoiminnanjohtaja organisoi puille kuljetuksen Heinänokkaan ja Rippileiri 1:sen jo alettua valioyksilöistä koottu iskuryhmä saapui kaatosateessa kuorimaan kuorimattomia, kuljettamaan kuorittuja Harvaan sekä pystyttämään kodan kolmea yhteen sidottavaa tukipuuta. Iskuryhmä suoriutuikin tehtävästään yhden sääriruhjeen saattelemana, varsin kosteana, mutta onnellisena. Pääosa puista oli nyt Harvassa. Leirillä olleet odottivat pastori Mäkitaloa myöten kodan lopullista ylösnousemuspäivää kuin yläkoululainen koulujen päättymistä. Jostain syystä uutta iskuryhmää ei saareen koskaan saapunut, liekö ensimmäisen reissun rasitteet vielä painaneet. Saaressa olevien voimakastekoisten ohjaajien sekä heiveröisten työntekijöiden kesken sovittiin, että kota pystytetään, vaikka se olisi leirin ensimmäinen hyvä teko. Tuskalla ja tuhinalla siis kolmen jo pystyssä olevan puun jatkoksi nostettiin

Reippaat kodanr akentajat

loput 11 kuorittua runkoa. Näin kodan kruunun muodosti siis 14 (yksi katkesi kuljetuksessa) kuorittua, mutta käsittelemätöntä rankaa, joiden varaan kotakangas nyt voitiin ripustaa. Tuo ripustaminen, jokakeväinen operaatio, on itsessään varsin helppotajuinen ”nakki”. Sen toteuttaminen kuitenkin vaatii sekä roikkumista, riippumista ja riuhtomista, että nykimistä, solmimista ja naruista vetelyä. Varsin värikkäiden pystyttelyvaiheiden jälkeen kota oli kuitenkin pystyssä ja rippileiri 1:stä myöden kaikki kesän leirit saivat nauttia kodan turvasta ja tunnelmasta.

”toteuttaminen Kesän aikana loputvaatii sekä kin puut pääsivät eroon kuoristaan roikkumista, (kuoriminenhan suoriippumista ja ritetaan mielellään riuhtomista että heti, jotta puu päänykimistä, solmimista see kuivumaan eivätja naruista vetelyä” kö mitkään oravaa pienemmät eliöt kaivaudu puuhun) ja ne siirrettiin Harvaan tasaiselle alustalle kuivumaan ja oikenemaan. Kotakankaan alle ne eivät kuitenkaan vielä päätyneet, sillä kangas olisi pitänyt laskea puiden nostamista varten alas. Kotapuuprojekti ei kuitenkaan ole vielä päätepisteessään. Talkoissa puut käsitellään suoja-aineilla, niin, että näistäkin puista saataisiin nauttia vähintään seuraavat 15 vuotta. Harvan talkoot keväisin ja syksyisin ovat Harvan kunnossapidon kannalta elintärkeitä. Tervetuloa mukaan!

namikaattori 1/2015 - 21


NMKYSosiaalipalvelut Teksti: Tommi Kantonen

Ydintä etsimässä Edellisillä kehittämispäivillämme määrittelimme työskentelymme taustalla vaikuttavia arvoja sekä selkiytimme ja täsmensimme perustehtäväämme. Tämän syksyn kehittämisristeilyllä keskityimme etsimään työmme ja toimintamme ydintä. Niitä asioita, joiden pitää toteutua, jotta toimintaamme ja työtämme voi kutsu NMKY-TASKU Tukiasuntojen toiminnaksi. Päivien tuloksena syntyi yhdessä luotuna selkeä työn ja toiminnan kuvaus, eräänlainen ”laatulupaus”. Se kuvastaa sitä ammatillista ja laadukkaasta työtä, jota tehdään. Samalla se määrittelee niitä perusteita, joiden toteutumisen kaikki näkivät luovuttamattomiksi, jotta voidaan puhua juuri siitä työstä, jota teemme. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille tukiperheille ja talojohtajille. Päivät olivat jälleen onnistuneet.

Lastensuojelun jälki- ja avohuoltoa jo vuodesta 1990 NMKY-Sosiaalipalveluiden tukiasunnot TASKU on keskittynyt itsenäistymisvaiheessa olevien, 16-21 –vuotiaiden nuorten, elämänhallinnan ja itsenäisen arjesta selviytymisen harjoitteluun. Keskiössä ovat tällöin niin koti ja asuminen, arki ja arjen suuntaaminen kuin myös itsenäistyminen sosiaalisissa suhteissa. NMKY-TASKU tarjoaa fyysisiltä puitteiltaan erinomaiset mahdollisuudet tavanomaisen perusarjen, elämänhallinnan ja asumisen harjoitteluun, yhdistettynä ammatilliseen sosiaaliseen tukeen. Ominaista työllemme on se, että kaikki nuoret ja heitä ohjaavat ammatilliset tukiperheet/tukiperhetyöntekijät asuvat samassa portaassa, omissa asunnoissa. Se luo asumiseen ja elämiseen turvallisuutta sekä yhteisöllisyyttä. 22 - namikaattori 1/2015

NMKY-TASKUn ständi Sijaishuollon päivillä 2015 Lahdessa


NMKY - TASKU

TUKIASUMINEN Since 1990

Tuettua asumista itsenäistymisvaiheessa oleville nuorille.

Lisää osoitteessa

www.arkihaltuun.fi

Elämänhallinnan ja paremman arjesta selviytymisen harjoittelua.

empowering young people arkihaltuun.fi namikaattori 1/2015 - 23


Nelisen tuntia jo melottu. Määrän-

Retkiriitti

24 - namikaattori 1/2015

päästä jo palaamassa suunnitelmien hieman muututtua majoituksen suhteen. Pieni pettymys suunnitelman muutoksesta loppui hyvin lyhyeen, kun sattui katsomaan ympärilleen ja ihailemaan maisemia. Kakskerran tuntumassa Elokuun puolivälissä puolenyön aikaan melonta on lähes satumaista. Matkaa valaisee Henkan otsavalaisin, tähdet, kuu ja lukuisat tähdenlennot. Tulipahan todettua, että yömelonta oli vähintäänkin niin siistiä kuin olin kuvitellut.


Retkiriitin kehittelijät, opinnäytetyöntekijät Rami ja Vate

Tänä kesänä päätimme ystäväni Ramin kanssa kokeilla seikkailutoimintaa itseohjautuvan ryhmän kanssa. Halusimme ottaa paremmin käyttöön Namikan kattavan seikkailuvaraston ja sen mahdollisuudet, ja vaikka alkuperäinen suunnitelma tämän tavoitteen toteuttamiseksi muuttuikin useaan otteeseen (ja parempaan suuntaan), niin tämä alkuperäinen tavoite säilyi. Alunperin ajattelimme tiukkaa aikataulua ja ennalta sovittua päämäärää, mutta keneltäkään ei tuntunut antavan aikataulu periksi. Yhdessä ymmärsimme, että parasta on toimia satunnaisesti niiden kanssa jotka ehtivät mukaan. -Vate

Retkiriitti syntyi minun ja Valtteri “Vate” Liimulan opinnäytetyön sivujuonteesta kasvaen ainakin omalta osalta yhdeksi kesän siisteimmistä jutuista. Olemme molemma sosionomi -opinnoissa aivan loppusuoralla ja teemme seikkailukasvatusaiheisen opinnäytetyön. Retkiriitti syntyi, kun halusimme saada ympäristön jossa pääsisimme kokeilemaan osallistavaa ryhmänohjaamista käytännössä. Suurin syy taisi kuitenkin olla polttava intohimo päästä kokeilemaan eri seikkailulajeja ihan käytännössä! Alusta asti toiminnan tarkoituksena oli tehdä juuri sellaisia juttuja, mitä nuoret halusivat. Meillä oli Vaten kanssa paljon erilaisia ideoita hortauksesta luolailuun ja kiipeilyyn. Halusimme kuitenkin, että kaikki ideat lähtisivät nuorista itsestään, joten pidimme omia ideoitamme lähinnä esimerkkeinä siitä mitä kaikkea on mahdollista tehdä. Toiminnan rakenne pyrittiin muutenkin pitämään mahdollisimman joustavana. Toiminnan aikana se muokkautuikin moneen kertaan suunnittelupalaverien seurauksena, kun nuorilta nousi esiin tarpeita ja ideoita, joita Vaten kanssa ei oltu osattu edes kuvitella. Tämän ryhmän kanssa tämä kokeilu osoittautui erittäin toimivaksi ja itse ainakin aion jatkossakin kokeilla ja kehittää tätä konseptia. -Rami

Kun miettii Retkiriitin antamia fiiliksiä ja kokemuksia, niin ensimmäiseksi kyllä mieleen palaa se aivan eka kerta. Heti kun olin saanut Vatelta viestin, nappasin kaverin mukaan ja otettiin suunta kohti Luolavuorta. Paikan päällä oltiin sitten joukkona nuoria ja nopean ja reipashenkisen nimikierroksen jälkeen alettiin hommiin. Puolet meistä lähti luolaan, kun taas toinen puoli jäi kapuamaan kallionseinää alas. Itselläni on aivan järkyttävä korkeanpaikankammo enkä ollut alkujaan edes aikonut sen takia laskeutua seinämää. Muiden jäsenten täysin turvallisten mallisuoritusten ja kaverien tuen voimin päädyin lopulta kuitenkin myös itse seinälle ja vaikka tärisin kuin haavanlehti oli kokemus kertakaikkisen upea. Hienointa oli varmaankin se onnistumisen tunne ja itsensä voittaminen. Vaikka kiipeily olikin kesän aikana yksi suuri ja jännittävä osa-alue toiminnassa, ei aina tarvitse olla valmis ylittämään itseään. Paljon kavereihin tutustumisesta tapahtui suunnittelukokousten yhteydessä, jotka usein huipentuivat esimerkiksi pienimuotoiseen peli-iltaan. Jokaisen kerran päätteeksi on tähän mennessä ollut mahtava fiilis, ja aina jää odottamaan seuraavaa tapaamista. On hienoa olla porukassa, joka ottaa näin hyvin jäsenet mukaan suunnittelemaan ohjelmaa ja oikeasti pyrkii myös toteuttamaan toiveet! -Tuomas Tuomas laskeutumassa ja voittamassa kammoaan

Nyt syksyllä vauhti hidastui roimasti ja välillä tuntuu jopa pysähtyneen. Koulut alkoivat ja paineet kasvavat. Miten käy Retkiriitin kun toiminta ei enää ole runsasta ja säännöllistä? Ehkä nyt ollaan lähempänä alkuperäistä visiota todellisesta seikkailuyhteisöstä? Jatkossa toimintaa tehdään aina kun joku saa hyvän ajatuksen sekä sen ympärille sopivan ryhmän toteuttamaan sitä. Ainakin itse olen kokeilemassa jääkiipeilyä kun sopivat olosuhteet sattuvat kohdalle. -Vate namikaattori 1/2015 - 25


Seniorikuoro Raatteen tiellä Teksti: Jukka Johansson

Lähes

jokaisella Seniorikuoron kevätmatkalla ovat matkalaiset saaneet tutustua Suomen toisen maailmansodan historiaan. Tämän viimeisen mielettömän sodan päättymisestä on tullut kuluneeksi tänä vuonna 70 vuotta. Nyt tehty matka oli kaksijakoinen, eli siinä oli kaksi erillistä ohjelmaa. Toinen oli suunniteltu, ja hyvin onnistunut Isänmaallinen konsertti Kuhmon kirkossa tiistaina 19.5. kello 19.00, ja toinen oli tutustuminen Suomen itärajan torjuntataistelupaikkoihin vuosina 1939-1945. Tätä meidän tekemää matkaa haluan suositella kaikille, jotta osaisimme antaa Suomen itsenäisyydelle sille kuuluvan arvon.

Asiantuntija mukana! Loistavaksi torjuntataistelujen paikkojen asiantuntijaksi oli saatu Esa Honka. Hän on toiminut TS-yhtymässä eri johtotehtävissä ja Hansaprint Oy:n toimitusjohtajan paikalta hän on jäänyt eläkkeelle. Esa osoittautuikin todella asiantuntevaksi oppaaksi. Hän on järjestänyt useita vastaavanlaisia matkoja Karjalan kannakselle, Laatokan ympäri ja Baltiaan pureutuen erilaisiin sotatapahtumiin. Esa oli hyvä, selkeäsanainen kertoja, ja hänellä oli lisäksi myös kerrottavanaan mahdoton määrä toinen toistaan hauskempia vitsejä ”uutiskevennyksinä”. Ensimmäisen päivän ajoreitti kulki Helsingin, Lappeenrannan ja Utin kautta Joensuuhun. Koska tarkoituksemme oli siis tutustua talvi- ja jatkosodan aikaisiin torjuntataistelupaikkoihin oli Esa varannut meille matkalaisille nähtäväksi heti matkan alussa DVD:n, joka on nimeltään: Suomen puolesta 1939-1945, SNAPDVD-2012! Suosittelen katsottavaksi! 26 - namikaattori 1/2015

DVD:llä kerrottiin puolueettomasti miten Suomi ajautui sodan jalkoihin toisen maailmansodan alettua. Ennen kaikkea siitä päättivät yhdessä ensin vain Hitler ja Stalin, ja näin oli Suomi uhattuna. Ei ole siis mikään ihme jos Seniorikuoron ikäluokkaa kiinnosti Suomen sotahistoria ja nyt nähtävät torjuntataistelupaikat Suomen itärajalla.

”Jäi vain nimi sankarin” On otsikkona filosofian tohtori Pirkko Kanervon kirjoittamassa suurteoksessa. Hänen juurensa ovat Karjalan Johanneksessa - nykyisin Sovetskij - ja jo kirjan nimikin kertoo kaiken sodan mielettömyydestä. Matkamme oli kunnianosoitus maamme sotaveteraaneja kohtaan ja siksi meillä oli siihen liittyen Isänmaallinen konsertti Kuhmon kirkossa. ”On tosiasia, että veteraanien rankat sotakokemukset aiheuttivat heille varmaan sen, että sodan pelko säilyy vierellä. Kukin veteraani on kantanut oman taakkansa vailla kriisiapua. Elämä veteraaneilla jatkui vain puremalla hampaat yhteen: me kestämme, me emme anna koettujen kauhujen viedä, kuin uudelleen lahjaksi saatua elämää”. Näin totesi muistaakseni kirjassaan Pirkko Kanervo.

Täältä tutustuminen aloitettiin Ensimmäiseksi tutustuimme Utin jääkärirykmenttiin ja helikopteripataljoonaan. Esittelijänä oli esikunta päällikkö everstiluutnantti Jaakko Särkiö.


Utista matka jatkui kohti Joensuuta. Sää oli koko matkan ajan hieman ”suhmurainen” ja välillä tihuutti vähän vettäkin, mutta ei se liiemmälti meitä matkalaisia haitannut. Lähestyessämme Joensuuta näimme tienviitan jossa luki Suhmura. Ainakin me vanhemmat muistamme Esa Pakarisen laulaman laulun ”Suhmuran Santrasta!”. Suhmura on kylä noin 20 km Joensuusta etelään ja siellä on mm. Herra Kansa-nimisen rekisteröidyn uskonnollisen liikkeen pääpaikka.

Seppelten lasku Matkamme varrella kuoro laski kaksi seppelettä. Ensimmäinen seppeleenlasku tapahtui muistomerkillä Ilomantsin Möhkössä, sillä kesän 1944 suurtaistelussa 21. prikaati pysäytti hyökkääjän juuri Möhkön edustalla. Seppeleen laski 97-vuotias sodan veteraani Ilmari Koppinen. Hänestä pitää mainita että Ilmari on vain kuukauden nuorempi kuin Suomen itsenäisyys. Hän oli mukana taisteluissa Rukajärven tiellä ja osallistui kuuluisaan Majewskin sissiryhmään. Toinen seppele laskettiin Kuhmon Kilpelänkankaan taistelumuistomerkillä. Kilpelänkangas oli sen suunnan talvisodan taistelujen kovin näyttämö. Tällä muistomerkillä kuoro lauloi ”Oi, kallis Suomenmaa, sun koskiesi kuohuja, honkiesi huminaa” jne...

Raatteen tie Ehkä kaikkein vaikuttavin kuitenkin oli nähdä Raatteen tie, sillä se oli suomalaisten näyttävin voitto koko talvisodassa. Sen muistoksi on Erkki Pullinen suunnitellut Talvisodan kivimuistomerkin, jota filosofian tohtori Matti Kyllönen on kuvaillut maahanryntääjien hautausmaaksi. Siinä on 17800 erikokoista kiveä, yksi jokaista siellä kaatunutta kohti. Alueen laajuus on 3 ha ja sen keskellä on keskus-muistomerkki ”Avara syli”. Siinä on tuulen soitettavana 105 erikokoista vaskikelloa, yksi kutakin talvisodan päivää vastaamassa. Monumenttia on kuvattu sanoilla Hiljainen armeija tai Kuolleiden laakso, erittäin vaikuttava nähtävyys. Matti Kyllönen toteaa vielä: ”Ei voi sotaa ihannoida tämän kokiessaan. Mutta voimakkaana nousee tuntoon myös syvä kiitollisuus niitä sotureitamme kohtaan, jotka pysäyttivät vihollisen. Kohta valtaa myös mielen suru ja myötätunto niitä kohtaan, jotka lähetettiin tänne kuolemaan. Johtajat käskevät, sotilaat tottelevat. Ristiriitaiset tunnot vellovat katsojan sielussa”.

rolaulun ystävä. Soolot saivat kylmät väreet selkäpiihin, kannatti tulla”!!!!! Kuhmolaiset nousivat spontaanisti seisomaan taputtaessaan!” Ja Esa jatkaa: ”Oli hieno oivallus kuorolta järjestää konsertti siellä ja tilaisuus oli erittäin hieno ja onnistunut!”

Museokeskus Vapriikki Museokeskus Vapriikki Tampereella on aivan upea paikka. Meidän matkaamme osittain liittyvänä suositti Esa Honka meitä tutustumaan tarkemmin osastoon ”Miksi Tampere 1918” Tämä osasto kertoi vuoden 1918 tapahtumasta Tampereelta näin ja kertomus oli erittäin koskettava ja järkyttävä: Huhtikuun 6. päivän aamuna Tampere oli täynnä savuavia raunioita ja kadulla lojuvia ruumiita. Kaksituhatta ihmistä oli saanut surmansa. Sota vaati lisää uhreja kaupungin valtausta seuranneissa rankaisutoimissa ja vankileireillä. Ja teksti jatkuu: Tapahtumat oli suuri tragedia, johon sisältyi taistelevien osapuolien ja siviilien urhoollisuutta, kärsimystä ja kostonhimoa.

Evakon tie...pois sodan jaloista Ihminen käy läpi omaa elämäänsä erilaisten paikkojen ja niiden muistojen kautta. Miten innokkaasti esimerkiksi Karjalasta evakkoina pakosta muuttamaan joutuneet käyvät katselemassa ja muistelemassa lapsuutensa maisemia. Siellä ovat ne rakkaat pihat ja polut ja ne rakkaat suuret kivet jotka saattavat vielä olla merkkinä lapsuuden ja nuoruuden leikkipaikoista. ”Ei missään niin valkeita koivuja kasva kuin kaukana lapsuuden maassa. Ja koivujen läpi ei milloinkaan niin taivas loistele seessä. Sen alla yhä unissani vaellan ja mulla on silmät veessä”. Näin kirjoitti Lauri Pohjanpää runossaan Lapsuuden maa.

”Tätä meidän tekemää matkaa haluan suositella kaikille, jotta osaisimme antaa Suomen itsenäisyydelle sille kuuluvan arvon”

Konsertista Kuhmon kirkossa kuoro piti Isänmaallisen konsertin. Siitä ei sen enempää kirjoittajan taholta, mutta minäpä pyysin meidän asiantuntijaopasta Esa Honkaa kommentoimaan tunnelmiaan kuulijan penkiltä. Ja Esa kertoo näin: ”Konsertissa istuin kuhmolaisten keskellä ja kysyin heti kuoron lopetettua palautetta. ”Mahtavaa, fantastista, ennen tätä en ollut kuonamikaattori 1/2015 - 27


”Laulamasta en voi laata……” Teksti ja kuvat: Jukka Johansson

K

un tänä päivänä ajattelen, miten ihmiset ovat niin äärettömän lyhytjännitteisiä monella elämän alueella, en voi olla ihmettelemättä näitä kolmea laulujaveljeä, Eero Kuljua, Juhani Lampisuota ja Vesa Veikko Vainiota, jotka ovat olleet laulamassa Namikan Mieskuoron rivissä, Senioreissa ja Turun NMKY:llä 50 vuotta ja yli. Olen tuntenut nämä kuoroveljet lähes 30 vuotta ja nyt kaikella kunnioituksella esitin heille yhden kysymyksen ja pyysin heiltä siihen vastauksen: ”Mikä on ollut se voima joka on pitänyt teidät Namikalla ja kuoroissa näin pitkään”.

Eero Kulju - liittynyt Turun NMKY:n Mieskuoroon 26-vuotiaana, vuonna 1955 Eero on ollut aina kantavana lauluvoimana ykköstenorissa tarkan sävelkorvansa avulla. Iloinen, positiivinen asenne on heijastunut hänestä vierikavereihin ja muihin kuoroveljiin. Kuka osaa soittaa sahaa? Kuljun Epa osaa. Kuka on rakentanut viulun? Kuljun Epa on rakentanut. Kuka kuoron matkoilla, karonkkatilaisuuksissa, ym. lauloi Tannerin kupletteja, se oli Kuljun Eero. Ja hauskaa oli kun kertosäkeeseen vielä yhtyi laulamaan koko kuoro. ”Sydän lämmin sykkäilee, laulusta me voimaa saamme jne…..” TuNMKY oli paras valinta! Eero on iältään 86-vuotias laulajaveli. 28 - namikaattori 1/2015

Namicats ja Harlekiinit Namikalla iloittelussa ”Muotia ja Musiikkia”

Juhani Lampisuo - Jussi liittnyt Turun NMKY:n Mieskuoroon 12-vuotiana, vuonna 1952 Eiköhän NMKY-aate minulle periydy jo varhaislapsuudesta. Musiikki kotonani oli jokapäiväistä elämää. Isän (Martti Lampisuo) ammatti kanttorina, musiikinopettajana ja soitonopettajana määritteli myös minun tärkeimmät harrastukseni. Myös äidin myötävaikutus ja esimerkki oli ohjaamassa musiikin pariin. Koska isä monien harrastustensa joukkoon oli valinnut NMKY n mieskuoron, oli minun hyvin luonnollista liittyä Namikan poikakuoroon 12-vuotiaana muutettuamme Kuusiston kanttorilasta Turkuun. Melkoisena ylennyksenä koin opiskeluvuosien jälkeen kutsun liittyä NMKY n mieskuoroon, jonka mahtavaan joukkoon noihin aikoihin kuului yli 50 laulajaa. Hyvin innostavana tekijänä olen pitänyt kuorossa kokemaani luottamusta. Kuoron varajohtajana olen saanut monia haasteellisia tehtäviä. Myönteinen palaute soolotehtävistä ja yksinlauluista konserttiesiintymisissä on ollut mieltä lämmittävää. Aivan uuden kipinän laulamiselle antoi NAMICATS – lauluyhtyeen kokoaminen ja johtaminen. Kuoron ohjelmistoa haastavampi sisältö ja helposti kokoon saatava joukko toi paljon esiintymisiä ja hupaisia hetkiä.


Kuoronjohtajien vaihtuessa vuosien varrella on myös kuorojen rakenteessa tapahtunut muutoksia. Hyvin innostavaa oli päästä laulamaan NASKALIT – kuoron nuorekkaaseen joukkoon. 60 vuotta täyttäneet tosin joutuvat kuoron sääntöjen mukaan väistymään. Onneksi mikään ei kuitenkaan estä kuulumasta menestyneitten Naskalien kannustusjoukkoihin. Toki kuorossa viihtymiseen ovat vaikuttaneet myös yhteiset matkat ja laululeirit. Eikä naisväen iloista läsnäoloa kuoroharjoituksissa kahvitarjoiluineen pidä myöskään väheksyä. Myös heiltä monissa yhteyksissä saamani kukkakimput muistan lämmöllä ja kiitollisena. Muutamien vuosien kokemusta on myös sekakuoroissa laulamisesta. Namikan kaltaista konstailematonta kotiutumista en niissä kuitenkaan ole kokenut. Sirkkalankadun tutussa veljeskaartissa ”…laulamasta en voi laata…” ( sanat Turun NMKY:n mieskuoron marssista ).

Vesa Veikko Vainio - Vesku liittynyt Turun NMKY:n Mieskuoroon 16-vuotiaana, vuonna 1965 Melkoisen haasteen heitit. Olen usein painottanut sitä että mieskuorossa on ollut sellainen henki että oletpa sitten vaikka juoksupoika taikka johtaja niin laulurivissä olet samanarvoinen lauluveli. Onhan matkanvarrella joku joskus yrittänyt ” tittelillään” ratsastaa, mutta aika pian on tullut palautetuksi maanpinnalle. Usein vielä se juoksupoika on musikaa-

lisesti ollut lahjakkaampi kuin tämä ” pomomies”. Tälläkin hetkellä juuri parhaat kaverini löytyvät kuoroporukoista. Ollaan yhdessä oltu niin monessa mukana. En ole koskaan ollut itse mikään kovin uskonnollisesti asioihin suhtautuva, vaan olen saanut mieskuorotyydytykseni juuri kaverihengestä ja laulullisista onnistumisista. Matkaan on kuulunut niin hengellistä kuin iskelmämusiikkia ja se juuri on ollut se suola tässä harrastuksessa. Kyllä esim. kirkoissa lauletut konsertit ovat olleet useimmiten todella vaikuttavia tilaisuuksia, unohtamatta keveitä Juice- / Hector- / Beatles-konsertteja aikoinaan Hämmentävintä ehkä koko kuorourallani on ollut se, että kun nuorena 16 v. ”kloppina” tulin mukaan, niin rivissä oli tosi iäkästä porukkaa, vaikka keski-ikä lienee silloin vuonna 1965 ollut luokkaa 45 vuotta ja joukossa oli jopa entisiä opettajiani alakouluista. No, nyt sain kuitenkin olla koko harjoituksen ajan ”luokassa”.

Veljet laulavat nykyisin Turun NMKY:n Seniorikuorossa, jossa Heikki Rainion johdolla laulaa n. 40 miestä. v.! HILKULLA 50 Kuoroveli, o, kakkosbassLROOS on KAINO AH NMKY:n liittynyt Tuon 1967. Mieskuoro 48 vuotta Laulanut sidiselleen! ja laulaa e

Juhani Lampisuo, Eero Kulju ja Vesa Vainio

namikaattori 1/2015 - 29


30 - namikaattori 1/2015


Alta löydät Turun NMKY:n työntekijät yhteystietoineen, Kaikkien työntekijöiden sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@tunmky.fi Sosiaalitoiminta / BSM-palvelut

Hallinto Pääsihteeri (CEO) NMKY:n sosiaalipalveluiden (BSM)toimitusjohtaja Antti Koponen p. 0500 824 880 Hallintosihteeri Sanna Friman p. 050 331 4954 Talousasiat Veli-Matti Lehtinen p. 040 515 4519 Yhdistyssihteeri Maija Ruokonen p. 050 360 7222

Liikunta Koripallotoiminnanjohtaja Marja Miettinen (vuorotteluvapaalla) sijainen Hannu Naumanen 050 411 2281

Sosiaalitoiminnanjohtaja Tommi Kantonen 050 344 7790 Talojohtaja, Turku Hanna Vahtola 0400 799 719

Lapset, nuoret ja perheet Järjestötoiminnanjohtaja Ilpo Lahdenkauppi 050 344 7720

Joht. Satu Luukkonen 050 594 0672 AURA BRASS BAND Joht. Pekka Lyytinen 041 451 5516 pekka.lyytinen@elisanet.fi Pj. Timo Telkola 0400 825 586 timo@fi.northsails.com

Erityisasiantuntija, maahanmuuttajapalvelut Olavi Katto 050 311 4129

Leena Casagrande 050 541 7862 leena.casagrande@utu.fi

Erityisasiantuntija, maahanmuuttajapalvelut Paula Nurminen 050 311 4128

Joht. Tommi Saalas 050 540 9064 tommi@saalas.fi

Sosiaaliohjaaja, Nuorten kohtaamispaikka TOIVO Raisa Ruohonen 050 501 1599

Joht. Heikki Rainio heikki.rainio@kolumbus.fi

Musiikki Musiikkiopisto, rehtori Visa Turunen 044 532 3031

Pj. Mirva Lehmusto 040 536 3451 puheenjohtaja@ainokuoro.fi

Talojohtaja, Raisio Merja Suomi 050 311 4140

Sosiaaliohjaaja, Nuorten kohtaamispaikka TOIVO Linda Vihervuo 0400 873 406

Salivalvoja, kuntosali Kristina Jatskevits 050 370 4040

Osastojen yhteystietoja AINO-KUORO

Turun NMKY:n johtokunta 2015

LAULURYHMÄ SORELLE MIESKUORO NASKALIT Pj. Niklas Broman 040 533 7519 nsbrom@utu.fi SENIORIKUORO Pj. Kalevi Niemelä 050 555 6969 kale.niemela@hotmail.com TURUN NMKY:N MUSIIKKIOPISTO Rehtori Visa Turunen visa.turunen@tunmky.fi Kanslia Sanna Friman 050 331 4954 sanna.friman@tunmky.fi TÄHDET KERTOVAT TYTTÖKUORO Pj. Maarit Lindblom 040 735 8913 maarit.lindblom@gmail.com Joht. Ari Hynynen 0400 523 881 ari.hynynen@kaarina.fi KUNTOURHEILUJAOSTO Kuntokämppä 050 370 4040

Puheenjohtaja

Pj. Vesa Jauhiainen 040 575 1454

Energiapäällikkö Paavo Vilpo

SUKELLUSJAOSTO

Varapuheenjohtaja

Pj. Jaakko Salonen 050 554 7742 jaakko.salonen@fimnet.fi

Lehtori Jäsenet

Leena Casagrande

SUUNNISTUSJAOSTO Pj. Jukka Lehtonen 040 517 1055 jukka.lehtonen@vahteraarkkitehdit.fi

Rakennusmestari Jörgen Björkman

TURUN NMKY:N URHEILIJAT

Toimitusjohtaja

Pj. Keijo Ketonen 02 269 3311 keijo.ketonen@ts-group.fi

Kimmo Hollmén

Johtava nuorisosihteeri Mika Wallin 050 597 6030

Sairaanhoitaja, Sales Project, Leeds Anna-Kaarina Gullichsen

AURAN TÄHTI POJAT

Nuorisosihteeri Olli Toivonen 050 344 7737

Tohtori

AURAN TÄHTI POIKIEN TUKI RY

Nuorisosihteeri Iikka Viitanen 050 374 3131

Johtava konsultti Harri Lindblom Laamanni

Matti Manner

Lapsi- ja perhetyön sihteeri Vilma Suominen 044 292 9898

Sairaanhoitaja

Mikko Laitila

Tuotepäällikkö

Jan-Henrik Strandell

Kerhosihteeri Henna Härkönen 050 320 1984

Markkinointi- ja viestintäjohtaja

Tuula von Zweygbergk

Keijo Ketonen

Diplomi-insinööri Kimmo Kuokkanen

Pj. Laura Pirilä 040 556 7984 laura.pirila@fimnet.fi AURAN TÄHTI POJAT, RUMPUPARTIO Seppo Koistinen 040 837 5813 SKUFFEN RF Pj. Stig-Göran Huldén 040 534 6866 shulden@abo.fi TURUN TÄHTI-TYTÖT RY Lpkj. Rosa Hjort 040 777 3319 lpkj@turuntahtitytot.fi ÅBO KFUM´S SCOUTER KAMRATERNA RF

Sihteeri Pääsihteeri, rovasti Antti Koponen Tilintarkastaja KHT JHTT

Lpkj. Christian Thiel 040 753 8961 lpkj@aurantahtipojat.fi

Pertti Keskinen

Lpkj. Robert Björkman 040 460 3841 robert.bjrkman@gmail.com

Yhteistyössä

Toiminnan tarkastaja Asianajaja

Jari Malinen

namikaattori 1/2015 - 31


Turun NMKY:n joulukonsertit Musiikkiopisto

Joulukonsertti Henrikinkirkko su 29.11. klo 19 Vapaa pääsy

Seniorikuoro

Joulukonsertti Henrikinkirkko pe 11.12. klo 19 Maariankirkko pe 18.12. klo 19 Johtaa Heikki Rainio Ohjelma 10 € ovelta ja kuorolaisilta

Aura Brass Band

Joulusaarna, teksti F.E. Sillanpää Martin kirkko su 13.12. klo 16 Johtaa Pekka Lyytinen Kertoja Mikko Kouki Käsiohjelma 10 € ovelta

Aino-kuoro

Joulukonsertti Ylösnousemuskappeli su 13.12. klo 17 ja 19 Johtaa Satu Luukkonen Vapaa pääsy - käsiohjelma 5 € ovelta

Tähdet Kertovat -Tyttökuoro

joulukonsertti Martin kirkko ma 14.12. klo 19 Mikaelinkirkko pe 18.12. klo 19 Johtaa Ari Hynynen Käsiohjelma ovelta 10 €

Mieskuoro Naskalit

Tuli kirkkoon miehet ja joulu Liedon kirkko la 19.12. klo 19 Johtaa Tommi Saalas Tiina Ilonen, urut Tane Kannisto, saksofoni Käsiohjelma 15 € ovelta Turun tuomiokirkko ti 22.12. klo 18 ja 20 Johtaa Tommi Saalas Tiina Ilonen, urut Tane Kannisto, saksofoni Liput 20/ 10 € ovelta, ennakkoon 18/8 € laulajilta ja Lyytistä lyyti.in/naskalit2015

Tervetuloa virittäytymään joulun tunnelmaan!

Namikaattori 2/2015  

Turun NMKYn jäsenlehti

Namikaattori 2/2015  

Turun NMKYn jäsenlehti

Advertisement