Jukka Lahtinen: Jahtia meillä ja muualla 1 / Lukunäyte

jia. Kysyessäni koiraa metsälle, omistajat ilahtuneena lupasivat koiran käyttööni, ja kun Niken kanssa olimme jo muutamat grillimakkarat yhdessä popsineet, uskoin kulkumme metsässäkin onnistuvan. Maita oli minne mennä, metsäyhtiötä kun palvelin.

Niin sitten aamuaikainen näki meidät suuntaavan kohti saloja. Kohteenamme oli Nevasalo. Jotenkin se oli mieleen jäänyt metsoista, käydessäni alueeseen tutustumassa. Auto jäi metsäautotien varteen, jokunen niitä oli jo tuolloin ulottamassa lokeroitaan tukkien syntysijoille. Aamu vasta raotteli silmiään, valjuna odotteli itäinen taivas alkavaa päivää. Taivas oli osittain harmaassa pilvessä, nenässäni metsän kostea tuoksu. Läheiseltä suolta levisi aistittava suopursujen tuoksu. Maa, varvusto ja pensaat olivat märät yöllisen kasteen jäljiltä.

Heitin repun selkääni, pitäen sisällään vähäiset eväät. Otin haulikon käteeni, hihnaa siinä ei ollut, lintumiehen haulikkoon ei kuulu hihnaa. Ase täytyy olla valmiina ampuma-asentoon heitettäväksi, kun kohdalle sattuu linnun yllätyslähtö. Astelimme puiden sekaan.

Päästin koiran vapaaksi ja vyyhtesin koiran talutushihnan olkapääni yli. Koira hävisi metsään.

Metsä otti meidät syliinsä. Kesti hetken ennen kuin silmä tottui puiden alla olevaan pimeyteen. Vähitellen niiden hahmot saivat muotonsa, kompurointi maanpinnan epätasaisuuksiin väheni. Olin ottanut huomioon päivemmällä luvatun viriävän tuulensuunnan, käyttääksemme hyväksi sen tuomia viestejä koiran nenään. Tarkoitukseni oli edetä sivutuulessa, sitten kun tuuli viriäisi.

8