Joonas Koskimaa: Ei parempaa huomista / lukunäyte

paakin. Viemme hänet asemalle huumeseulaan. Lyön vaikka tilistäni vetoa, että saamme positiivisen tuloksen amfetamiinin tai ekstaasin osalta”, vanhempi konstaapeleista puhui tuijottaen samalla Peteä silmiin. Katseesta näki että hän tiesi, mihin tilanne oli johtamassa. Hän tiesi, että peli oli jo menetetty, muttei se tietenkään tarkoittanut, että hän antaisi helpolla periksi. ”Minä laittaisin tilini kokaiinille. Poju on kuitenkin rikkaan suvun vesa. Ikävä kyllä, se ei muuta sitä tosiasiaa, että meidän on katsottava tapausta läpi sormien, tai hän ei todista. Kyseinen tapaus on kuitenkin merkittävämpi kuin rattijuopumus”, Pete sanoi. ”Entä sitten kuolemantuottamus?” Nuorempi konstaapeleista pääsi taas ääneen. Vanhempi kollega laittoi kätensä tämän olkapäälle, yritti siirtää tätä takaisin kauemmaksi ja rauhoitella. ”Kyydissä oli myös nainen. Hän sai kovan iskun alavatsan seudulle ja tuhri Porschen nahkaverhoilut verellään.

Naista kiidätetään nyt teho-osastolle. Ensihoitajat povailivat, ettei hänen tarvitse varmaankaan enää kävellä. Todennäköisesti nainen on loppuelämänsä neliraajahalvaantunut ja tuo paskiainen selvisi kuin ihmeen kaupalla ilman vammoja.

Hyvä jos edes kampaus meni sekaisin, ja nyt väitätte, että hän pääsee vielä viranomaistenkin käsistä kuin koira veräjästä?”

Pete ummisti silmänsä, hengitti hitaasti sisään ja ulos, kuunnellen samalla nuoremman poliisin nopeaa, huudoksikin yltyvää puhetta. ”Ymmärrän”, hän sanoi lopulta niin rauhallisesti kuin osasi ja avasi sitten silmänsä, yrittäen edelleen porautua nuoremman konstaapelin tajuntaan. Mies ei näyttänyt kuitenkaan pelokkaalta, vaan ainoastaan vihaiselta, eikä Pete voinut tästä miestä juurikaan syyttää. ”En pidä tästä yhtään enempää kuin tekään. Näkisin tuollaisen piloille hemmotellun kakaran aivan yhtä mielelläni telkien takana kuin tekin, mutta minkäs teet? Minäkin 11