Page 1

lukunäyte MITEN NIIN MINÄ?

mä kysyin ja yritin näyttää viattomalta. En onnistunut. Äiti kertoi sitten, että Manta oli ristiäisissä kysynyt, olenko jo terve. Äiti oli ihmetellyt, miten niin terve, kun ei poika ole edes ollut kipeä. Manta oli joutunut paljastamaan, että mä olin kysellyt tutista ja potasta. Siitä äiti oli käsittänyt, että mä olin kuullut, mitä se oli sanonut isälle. Ja että mä olin kuullut EEMU, kun äiti olikin sanonut TEEMU. Miksi ihmeessä mun veljelle piti antaa melkein samanlainen nimi kuin mulle, mä kysyin. Vähemmästäkin menee sekaisin. Eikö riitä, että Malla ja Mella ovat jo aivan samanNÄKÖISIÄ? Pitääkö vielä Eemun ja Teemun KUULOSTAAKIN samanlaisilta, mä kysyin. Äidin ja isän mielestä pitää. Se oli ollut niistä hyvä idea. Manta oli tosin sanonut, että Riki olisi ollut hyvä nimi.

EI OLE TOTTA! MANTA ON NIIN VIISAS! NIIN VIISAS!

59 | lukunäyte


Karkaaminen Nyt on pakko kertoa, mitä äsken tapahtui. Koulun jälkeen ovikello soi. Ajattelin, että siellä on taas Aleksi tai Mico. Ei ollut. Siellä oli Emilia. Mä menin ihan sanattomaksi. Mietin vain, mitä Emilia meidän ovella tekee. En tajunnut edes pyytää sisälle. Emilia itki. Ihan tolkuttomasti. Ei sillä tavalla tyttömäisesti vaan niin että räkä valui nenästä. Sitä ei kyllä ollut mitenkään kivaa katsoa. Sitten kun Emilia sanoi, että

KEKSI ON KARANNUT!

mä tajusin, miksi se itki. Mäkin itkisin, jos Jaska karkaisi. 60 | lukunäyte


MÄ TULEN ETSIMÄÄN KEKSIÄ SUN KANSSA,

mä lupasin.

JA OTAN ETSIVÄKOIRANKIN MUKAAN,

mä vielä lisäsin, sillä se tuntui hyvältä idealta. Ja hyvä idea se olisi ollutkin, jos Jaska olisi käsittänyt, että sen pitää esittää etsiväkoiraa. Mutta eihän se käsittänyt. Se vain hyppi Emiliaa vasten ja halusi leikkiä. Sitten mä hoksasin pyytää Emiliaa hakemaan jonkun Keksin lelun. Mä ajattelin, että Jaska voi haistella sitä. Se saa siitä vainun ja lähtee sitten viivana seuraamaan Keksin jälkiä, mä väitin. Ei lähtenyt. Jaska kai luuli, että Keksin lelu oli tuotu sille ja alkoi pureskella sitä. Mua hä-

61 | lukunäyte


vetti. Oli pakko yrittää jotain muuta. Ehdotin, että

ME VOIDAAN VIEDÄ JASKA KOTIIN JA TEHDÄ KATOAMISILMOITUKSIA.

Emiliasta se oli suurenmoinen idea. (Emilian sana toi suurenmoinen.)

62 | lukunäyte


Keksiä etsimässä Emilia suunnitteli itse sen ilmoituksen. Ja se kirjoittikin sen, koska sillä on niin hyvä käsiala. Siitä tuli tällainen:

Tekstin alle me laitettiin kuva, jossa Emilia pitää Keksiä sylissä. Se näytti hauskalta. Sitten me lähdettiin kopioimaan niitä ilmoituksia kirjastoon. Siellä mä keksin, että voin jättää yhden ilmoituksen omaan käyttöö63 | lukunäyte


ni. Mä halusin laittaa sen mun huoneen seinälle. Tai en ehkä sitä koko ilmoitusta, vaan pelkän Emilian kuvan. Hyvin keksitty! Mä olin tänään muutenkin huippuvedossa. Hoksasin nimittäin ehdottaa, että otetaan pyörät. Niillä me saatiin ajettua nopeasti kaikki tutut paikat läpi. Ensin me mentiin puistoon ja kiinnitettiin yksi ilmoitus puuhun ja toinen penkkiin. Sitten me alettiin huutaa. Mutta vaikka me kuinka huudettiin, että KEKSII!

KEKSII!

Keksiä ei näkynyt. Sitten me ajettiin kentälle ja laitettiin yksi ilmoitus maalitolppaan. Sen jälkeen me taas huudettiin. Se oli yhtä turhaa kuin puistossa. Keksiä ei näkynyt. Ainut mikä näkyi, oli Nyrkki-Taisto.

64 | lukunäyte


KEKSEJÄ SAA OSTAA KAUPASTA!

Nyrkki-Taisto huusi meille. Mä olisin halunnut tintata sitä kuonoon, mutta en viitsinyt. Ehdotin vain Emilialle, että lähdettäisiin pois. Etsittäisiin jostain muualta. Vaikka talojen pihoilta. Se olikin järkevä ehdotus. Yhden kerrostalon pihalla oli ainakin kymmenen lasta piirissä. Niiden keskellä makasi Keksi, ja kaikki rapsutti sitä. Kun se huomasi meidät, se näytti syylliseltä. Mä päätin ottaa miehen otteet ja nuhtelin sitä.

ANNA OLLA SITTEN VIIMEINEN KERTA KUN KARKAAT!

mä sanoin niin möreästi kuin osasin. Heristin vielä sormeakin niin kuin isä tekee. Emilia katsoi mua ihaillen ja Keksi nöyränä. Sen koiranaivot tajusi kuka on pomo! Mulle tuli just mieleen, että tää päivä on varmaankin mun elämäni paras päivä. Mä olen 65 | lukunäyte


aina halunnut olla sankari, ja nyt mulle selvisi, että mussa TODELLAKIN ON sankariainesta. Ja parasta on se, että se selvisi Emiliallekin. Koska meiltä jäi jakamatta viisi ilmoitusta, mä leikkasin niistä tekstit pois ja heitin ne roskiin. Emilian kuvat mä liimasin sängyn viereen seinään. Siis liimasin, ihan totta. Niitä ei voi kaksosetkaan ottaa pois ja piilottaa. Mulla on nyt viisi Emiliaa hymyilemässä aina, kun käyn nukkumaan ja herään.

66 | lukunäyte


Sittenkin typerä idea! Niin kuin mä kerroin, mä LIIMASIN Emilian kuvat seinälle. En yhtään käsittänyt, että se oli typerää. Niin typerää kuin voi olla. Niitähän ei saa sieltä pois koskaan! Ei edes silloin, kun mulle tulee joku kaveri kylään. Ja äiti ja isäkin näkevät ne. Ja kaksoset ja Teemu. Oli pakko keksiä jotain. Mä laitoin oveen kieltomerkin:

Isä huomasi lapun. Minä ja äiti siis päätämme, ketkä tänne saavat tulla, se sanoi. Miten niin, 67 | lukunäyte


ihmettelin. Omistajiltahan pitää kysyä lupa, isä vastasi. Älytöntä niuhottamista! Mun piti vähän korjata sitä kieltolappua ja samalla päätin ostaa oveen lukon.

Kun mä tulin koulusta, kaksoset olivat pilanneet koko kyltin. Nyt siinä luki:

Mistähän Malla ja Mellakin ovat oppineet jo aakkoset, vaikka ne eivät ole edes koulussa? Epäilen isää. 68 | lukunäyte


Meille tulee urheilukisat Tänään Oona-ope sanoi, että koulussa on viikon päästä urheilupäivä. Siellä on erilaisia kisoja. Ainakin pituushyppy, sadan metrin ja neljänsadan metrin juoksu ja pallonheitto. Mulle sopii parhaiten pituushyppy. Siinä ei tarvitse juosta pitkää matkaa. Pallonheittokin olisi hyvä, mutta mulla ei ole heittokättä. Kävin kokeilemassa pituushyppyä koulun jälkeen. Hyppäsin viisikymmentäviisi senttiä tai jotain. Mico näki, kun mä hyppäsin ja kokeili itsekin. Se hyppäsi vähän enemmän kuin mä. Tai aika paljonkin enemmän. Mun pitää alkaa harjoitella. Tein harjoitteluohjelman. Se on joka päivä samanlainen. Kopioin sen tähän:

69 | lukunäyte


Jos mä tulen tarpeeksi hyvään kuntoon, mä aion osallistua myös satasen juoksuun ja ehkä neljällesadallekin. Palloa en kyllä aio heittää.

70 | lukunäyte


WinningGame ja purjevene Mennään teille pelaamaan WinningGamea, Aleksi ehdotti koulun jälkeen. Joo, mä sanoin. Peli on uusi, enkä ole vielä montaakaan kertaa ehtinyt pelata sitä. Mutta mun innostus peliin katosi, kun tajusin kotona, etten mitenkään voi päästää Aleksia mun huoneeseen, KOSKA SIELLÄ ON NE VIISI EMILIAN KUVAA!

EI ME VOIDAKAAN PELATA WINNINGGAMEA,

sanoin Aleksille. Äiti kuuli ja kysyi miksei.

71 | lukunäyte


NO KUN SE ON RIKKI,

mä änkytin. RIKKI? IHAN UUSI PELI?

äiti ihmetteli. NIIN,

mä mumisin. Ei olisi pitänyt valehdella. Äiti lähti kesken Teemun syöttämisen katsomaan, mikä vika peliin on tullut. Mä olin ihan hiilenä. Odotin vain, että kohta äiti tulee ja sanoo, että pelihän pelittää ihan normaalisti. Aleksikin alkoi ihmetellä, ja Teemu alkoi parkua, kun äiti oli jättänyt syöttämisen kesken. Sitten äiti tuli ja sanoi just niin kuin olin arvannut:

SE ON IHAN KUNNOSSA SE PELI. SIITÄ VAAN PELAAMAAN.

72 | lukunäyte


Mä lähdin omaan huoneeseen niin hitaasti kuin pystyin. Aleksi seisoi jo sen ovella ja näytti kärsimättömältä. Mua harmitti, ettei ovessa ollut vielä sitä lukkoa. Kun ei ollut, mä olin lähteä karkuun, kun Aleksi avasi mun huoneen oven ja meni sisään. Ajattelin, että kohta sieltä kuuluu naurua. Kun ei kuulunut, ajattelin, että kohta se ryntää ulos ja alkaa hohottaa. Ei rynnännyt. Ei hohottanut. Huusi vain, että ETKÖ ALA JO TULLA? PELI ON AUKI.

Mä menin jalat letkuna ovelle ja katsoin heti ensimmäisenä sängyn viereen. Odotin näkeväni viisi hymyilevää Emiliaa, mutta siinä kohtaa olikin

73 | lukunäyte


Siisti, Aleksi sanoi ja osoitti julistetta. Joo, mä sanoin ja olin ihan äimänä. Miten äiti oli keksinyt laittaa sen siihen? Kyllä äitikin on joskus yhtä viisas kuin Manta.

74 | lukunäyte


Harjoittelua Me ei jaksettu pelata koko iltaa WinnigGamea. Mä kerroin, että aion osallistua pituushyppykisaan. Mäkin aion, Aleksi sanoi. Sitten mä kerroin, että Mico oli hypännyt kauhean pitkälle. Meidän kaveri Micoko, Aleksi kysyi. Just se Mico, mä sanoin.

MUTTA SILLÄHÄN ON IHAN ÄLYTTÖMÄN LYHYET JALAT. MITEN SE VOI HYPÄTÄ NIILLÄ PITKÄLLE?

Aleksi kysyi. En mä tiennyt. Mutta Aleksi on kyllä ihan oikeassa siinä, että ne jalat ON ihan kamalan lyhyet. Jotain tällaiset:

75 | lukunäyte


MEIDÄN PITÄÄ ALKAA HARJOITELLA,

Aleksi sanoi vähän ajan päästä.

MÄ HARJOITTELEN JO,

kerroin ja näytin mun harkkaohjelman. Ei tää riitä, Aleksi sanoi. Ai miksei riitä, mä kysyin. No kun meillä on vain kolme päivää aikaa. Ei ehditä millään tulla tarpeeksi hyvään kuntoon, Aleksi vastasi. Mä kauhistuin. Hävi-

76 | lukunäyte


äisinkö mä meidän luokan lyhyimmälle pojalle, joka ei edes pidä urheilusta?! MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ?

mä kysyin järkyttyneenä.

LISÄTÄÄN HARJOITUSMÄÄRIÄ!

Aleksi vastasi ja teki meille uuden ohjelman. Se oli ihan erilainen kuin mun tekemä.

77 | lukunäyte


TÄÄ ON KYLLÄ AIKA VAATIVA HARKKAOHJELMA,

mä sanoin. 78 | lukunäyte


HALUATKO SÄ VOITTAA MICON VAI ET?

Aleksi kysyi. Tietenkin halusin. Ei sitä olisi tarvinnut kysyä. Sitten mä keksin, mitä meidän pitää nyt tehdä. LÄHDETÄÄN HETI LENKILLE,

mä ehdotin.

JOO, JUOSTAAN KOKO ILTA,

Aleksi sanoi. Me mentiin kentälle ja alettiin juosta kenttää ympäri. Ei me oltu juostu kuin kymmenen minuuttia tai jotain, kun Aleksi kysyi:

79 | lukunäyte


Tietenkin mä jaksoin. Ja mulla oli janokin. Kun meillä kummallakaan ei ollut juotavaa, oli ihan turha jatkaa juoksemista. Ei se haittaa, vaikka me lopetetaankin, Aleksi sanoi. Ei niin, mä vastasin. Onhan meillä vielä kaksi päivää aikaa nostaa kuntoa.

80 | lukunäyte

EEMUN TARINOITA 1 - MUSTA TULEE SANKARI / Lukunäyte  

Musta tulee sankari aloittaa lastenkirjasarjan Eemun tarinoita. Sarja on suunnattu erityisesti alakouluikäisille pojille mutta sopii hyvin t...

EEMUN TARINOITA 1 - MUSTA TULEE SANKARI / Lukunäyte  

Musta tulee sankari aloittaa lastenkirjasarjan Eemun tarinoita. Sarja on suunnattu erityisesti alakouluikäisille pojille mutta sopii hyvin t...

Advertisement