Kestävyys ja kilpailukyky kärjessä Liite 2/2012 | 28.5.2012
Maa- ja puutarhatalouden kannattavuus, terveellinen ja laadukas ruoka sekä ruuan saatavuuden varmistaminen ovat lähtökohtia Kestävä ja kilpailukykyinen ruoantuotanto -tutkimusalueen toiminnassa.
kari salonen
Nurmikonleikkaajan unelmaviheriö
Lapista lähtöisin oleva tunturinurmikka olisi laiskan puutarhurin unelma: sitä ei tarvitse leikata kuin pari kertaa kesässä. Suosiota rajoittaa vielä siementuotanto, sillä Suomessa tuotettu siemen ei pärjää hintakilpailussa. Sivu 4
Katemuovi parantaa kannattavuutta
Investointi muovikatteeseen paransi selvästi mustaherukan satoa ja viljelyn kannattavuutta pohjoisessa. Mansikan ja vadelman viljelyssä kausihuone, tunneli tai sadekatos tuo tasaisemman sadon ja kannattavuuden, kunhan myös tuottajahinta pysyy hyvänä. Sivu 7
Maatilojen työmailla sattuu heinäkuussa
Maatilatalouden tapaturma sattuu tyypillisimmin heinäkuussa tuotantorakennuksen korjaus- tai uudisrakennustyömaalla. Syy tapaturmaan on yleensä kehnoissa rakennustelineissä. Viljelijät tuntevat työturvallisuusvastuunsa huonosti. Sivu 8
Tyrnin sadonkorjuu vaatii lajikkeelta paljon
Tyrnin poimiminen käsin on hidasta ja kallista. Koneellisessa leikkuukorjuussa oksat leikataan ja pakastetaan marjoineen päivineen. Satoisia tyrnin luonnonkantoja etsitään edelleen, jotta teollisuus saisi raaka-aineekseen tarpeeksi kotimaista tyrniä. Sivut 14-15
Petopunkit metsästävät mansikkatiloilla … s. 9 Yksipuolinen vehnän viljely vähentynyt … s. 13 Natalajikkeiden erot näkyvät …s. 16-17 Niina Pitkänen
Sanni Junnila tarkistaa kellosta, että Matti Eskola ja Anne Muotila päästävät koeruudulle tismalleen oikean määrän kasvinsuojeluaineita.
Koeruudut viljellään sekuntitahtiin
Tutkimuslohkojen ja koeruutujen viljely on periaatteessa tavallista maanviljelyä, mutta käytännössä eroja löytyy. Tavallisia koneita ei voi useinkaan käyttää. Siispä koeruutujen viljelystä vastaavat tutkimusmestarit toimivat itse traktoreina. He säätelevät torjunta-aineiden ruiskutusta omin käsin ja jaloin. Sivu 18
Marjan poiminta, pakastus, sulatus, hilloksi keitto, pakkaus, kelmutus, hyllytys, syöminen. Siinä on Meritalon hillon kiertokulku, kertoo Susanna Lindstedt.
Marjakin poimitaan maasta Viljeltyjen marjojen lisäksi luonnosta kerätään marjoja lähes 50 miljoonan euron arvosta. ”Tuotteen pitää olla niin hyvä, että jos joku vahingossa ostaa sen, hän ostaa myös toiste”, marjahilloja ja -mehuja valmistava Susanna Lindstedt sanoo. Hän uskoo myös terveysbuumin lisäävän marjojen syöntiä. Ja marjojen pitää olla kotimaisia. Sen Susanna ja Olavi Lindstedt päättivät visusti, kun perustivat Marjajaloste Meritalon 1995. Siinä oli mukana halua näyttää, että EU:n jalkoihin ei jäädä. Eikä jääty. Meritalo ostaa hilloja ja mehuja varten marjoja eri puolilta Suomea niin viljelmiltä kuin luonnonmarjojen ke-
rääjiltä. Oma mansikanviljely loppui, kun jatkojalostus kasvoi täyspäiväiseksi. Pro Agrian puutarhatalouden yritysneuvoja Ismo Ruutiainen on niin ikään kotimaisen marjan puolesta puhuja. ”Muut tuotteet mainostavat itseään marjojen avulla”, Ruutiainen muistuttaa marjojen maineesta. Hän patistaa suomalaisia marjojen tuottajia ja jalostajia olemaan ylpeitä työstään. Markkinointiin Ruutiainen perää ajattelua ”asiakkaan aivoilla”. Tulevalle kesälle Ruutiainen toivoo pitkää mansikan satokautta.Toissa vuonna
Kati Hoppul a
mansikka kypsyi melkein kerralla. Se romautti hinnat ja kannattavuuden. Luonnonmarjoja kerätään myyntiin 15 miljoonan ja kotiin 30 miljoonan euron arvosta vuodessa, Arktisten Aromien toimitusjohtaja Simo Moisio tietää. Niihin lukuihin tarvitaan ulkomaalaisiakin poimijoita. Moisio on ilahtunut siitä, että kotimaan luonnonmarja kiinnostaa jalostajia. Marjoista 8–9 miljoonaa kiloa menee vientiin. Se tuo muualta Suomeen tuloja 30 miljoonaa euroa.
Sivut 10–11
Marjojen lajikekokeissa selvitettiin mansikan, vadelman, herukan ja tarhamustikan selviytymistä pohjoisissa oloissa.
Mansikat ja herukat menestyivät pohjoisessa MTT:n jalostama mansikkalajike Valotar kesti parhaiten talven koettelemukset Pohjois-Suomessa. Myös norjalainen Frida tarjoili hyvän ja makean sadon, mutta monet eteläisemmät lajikkeet eivät talvea kestäneet. Herukka tuotti marjoja vielä Rovaniemelläkin, mutta vadelmien ja tarhamustikan makuun aivan pohjoisessa ei enää päästä.
Sivut 6–7