__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Ruokaketju ottaa vastuuta Liite 3/2013 | 28.10.2013

Vastuullinen kulutus on myös yritysten asia. Teemaartikkeleissa kerrotaan muun muassa laskureista, joilla yritykset pystyvät seuraamaan ja vähentämään tuotteidensa ympäristövaikutuksia.

kari salonen

Lähiruoka tulee kuluttajan luo

Lähiruokayrittäjän pitää pohtia tosissaan, kenelle suuntaa tuotteensa ja missä niitä kannattaa myydä.  Sivu 3

Punahomeet näkyvät testissä

Pikatesti näyttää punahometoksiinin pitoisuudet luotettavasti. Muutaman minuutin pikatesteille on kysyntää.  Sivu 13

Uusia tuholaisia etsitään luupilla

Uudet kasvintuhoojat matkustavat Suomeen siemen- ja taimikaupan mukana. Riskikartoitusta tehdään Evirassa.  Sivu 14

Viljelijän stressi voi johtua myrkyistä

Altistuminen torjunta-aineille voi lisätä stressioireita. Asianmukainen suojautuminen on ensiarvoisen tärkeää.  Sivu 17 Kirsi Silvennoinen /MTT

Tarkastuseläinlääkäri Matti Kaikkosen työ on tarkkailua. Vasta kun jotain normaalista poikkeavaa tulee esiin, tarvitaan toimintaa.

Tarkastuseläinlääkärin päivä on papereita, eläimiä, raatoja ja sisäelimiä Sekajätteeseen päätyy paljon ruokaa. MTT:n tutkijat seuloivat jätteitä Espoon Ämmässuon kaatopaikalla.

Ruoka roskiin avaamattomana

Pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin suhteellisen paljon valmisruokia, noutoruokia, eineksiä sekä snack- ja makeistuotteita.  Sivu 6

Pienissä maaseutuyrityksissä ajatellaan kuluttajaa...s. 7 Broilerien hyvinvointia parannetaan pehkulla… S. 15 Sinikettujen silmätulehdusalttius periytyy… S. 16

Tarkastuseläinlääkäri Matti Kaikkosen työpäivästä puolet kuluu teurastamossa ja puolet paperitöissä. Tarkastuksen alla ovat elävät eläimet, ruhot ja elimet sekä paperit. Työtä tehdään paitsi elintarviketurvallisuuden, myös eläinsuojelun vuoksi. Kaikkosen työ on valvontaa. ”Työn arvo näkyy vasta kun jotain erikoista tapahtuu”, hän tiivistää. Tarkastuseläinlääkärin valvonta estää näkyvästi sairaiden eläinten pääsyn teurastettavaksi. Jos tila lähettää

selvästi sairaan tai lantaisen eläimen teurastettavaksi, ilmoittaa tarkastuseläinlääkäri tästä aluehallintovirastoon. Lihantarkastaja, joka tutkii ruhot ja elimet, kysyy neuvoa tarkastuseläinlääkäriltä, jos huomaa poikkeavuuksia. Koko ruhon hylkäys on harvinaista. Osahylkäyksiä aiheuttavat useimmiten niveltulehdukset. Teurastamoon saapuvan nautakuorman mukana tulevat niiden ketjuinformaatiolomakkeet. Lomakkeissa

tuottaja ilmoittaa, ettei eläimessä tai tilalla ole mitään sellaista, mikä estäisi teurastuksen ja lihan käytön. Naudan korvamerkki kulkee ruhon mukana senkin jälkeen, kun korva ei enää ole ruhossa kiinni. Kaikkonen pitää työtään monipuolisena. Hän arvostaa säännöllisiä työaikoja ja yhtä pysyvää työpistettä. Sivut 10-11

Pasi L aajala/MTT

Mehiläinen huolehtii pölytyksestä ja takaa hyvän marjasadon, mutta se tarvitsee myös kodin.

Puutarhan pikku apulainen tarvitsee talveksi kodin Jos mielii saada puutarhastaan hyvän marja- ja hedelmäsadon, kannattaa tykätä mehiläisistä ja muista pörisijöistä. Viime aikoina erityisesti villipölyttäjiä on kuitenkin vaivannut asuntopula. Tukalaa tilannetta voi helpottaa paikallisesti rakentamalla puupölkyistä keinopesiä.

Sivu 12


2

Veikko Somerpuro

Kuluttajien luottamus kotimaiseen tuotantoon on mielikuvien varassa Kuluttajien luottamus suomalaista lihantuotantoa kohtaan on vahva. Kuluttajat uskovat, että kotimainen liha on parempaa kuin ulkomainen, mutta he eivät osaa sanoa, mihin käsitys pohjautuu. MTT:n järjestämissä kuluttajaryhmäkeskusteluissa ilmeni, että kuluttajilla ei ole tietoa, mitä tuotannossa tapahtuu ja mikä tekee kotimaisesta tuotannosta erityistä. Kuluttajat kokevat hankalaksi saada rehellistä ja objektiivista tietoa tuotannosta ja tuotantoketjusta. Näistä asioista viestimisessä onkin selvästi parantamisen varaa.

Työkaluja ympäristöjalanjälkien pienentämiseen Resursseja tehokkaasti käyttävän ja vastuullisen ruokaketjun edistäminen on yksi keskeisimpiä lähtökohtiamme. Parannettavaa on kaikilla koko ketjussa, ja suurin pulma onkin löytää erityyppisille tuotantoketjuille keinot vähentää ympäristövaikutuksia. Myös syömäkelpoista ruokaa haaskataan edelleen liikaa ketjun eri vaiheissa. Erityisesti kotitalouksissa syntyy vältettävissä olevaa ruokahävikkiä. Hävikkikysymys koskee kuitenkin myös alkutuotantoa, joskin se on vielä toistaiseksi vähemmän tutkittu osa-alue ruokaketjussa. Ruokaketjun osuus suomalaisten kulutuksen ympäristövaikutuksista on peräti 40 prosenttia, mikä korostaa resurssitehokkuuden merkitystä koko ketjussa. Tilojen, ruokaketjun ja elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien arvioimiseksi ja vähentämiseksi tarvitaan tietoa ja työkaluja. Elintarvikkeiden ilmastovaikutusten eli hiilijalanjäljen laskentasuositus julkaistiin vajaa vuosi sitten. Nyt elintarvikkeiden ilmastovaikutusten luotettava vertailu on ensi kertaa mahdollista. Parhaillaan työskentelemme muun muassa vesi- ja ravinnejalanjälkien laskennan kehittämisen kanssa. Kuluttajatutkimuksessa olemme selvittäneet, mitä kuluttajat ajattelevat elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista ja viestinnästä. Juuri valmistuneen tutkimuksemme mukaan suomalaisten ostovalintoihin vaikuttavat luonnollisesti en-

nen kaikkea ruoan maku, hinta ja laatu. Elintarvikkeen ympäristöystävällisyys ei ole tärkein ostovalintaan vaikuttava tekijä, mutta lähes 40 prosenttia kuluttajista kertoo, että ruoan ympäristöystävällisyys vaikuttaa heidän elintarvikevalintoihinsa paljon tai jonkin verran. Kuluttajista jopa 80 prosenttia haluaa lisää tietoa ruoan ilmastovaikutuksista. Siksi on tärkeää, että ruoantuotannon ympäristöjalanjälkiä voidaan mitata ja vähentää ketjun eri vaiheissa. Olemme jo julkaisseet ensimmäiset maatilatuotannon ilmastovaikutuslaskurit, ja tekemistä on laajennettu kattamaan erilaisia elintarvikeryhmiä. Jotta tilat ja muut ruokaketjun yritykset voivat vähentää ympäristövaikutuksiaan, tarvitaan helppokäyttöisiä mutta luotettavia työkaluja oman toiminnan ja ketjun erilaisten ympäristöjalanjälkien mittaamiseen. Seuraavat pilottilaskurit valmistuvat alkutuotannon tarpeisiin, jossa laskureiden ja tiedon tarve on ehkä kaikkein tärkeintä. Juha-Matti Katajajuuri Tutkimuspäällikkö Vastuullinen ruokaketju – hyvinvoiva kuluttaja Lisätiedot: juha-matti.katajajuuri@mtt.fi

TOIMITTANUT: Niina Pitkänen, MTT

Liite 3/2013

70. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

Olosuhteita ei tunneta Ryhmäkeskusteluissa kuluttajilta kysyttiin mielipiteitä suomalaisesta sianlihantuotannosta ja sen vastuullisuudesta. Vastaajat antoivat suomalaiselle sianlihantuotannolle keskimäärin tyydyttävän arvosanan. Moni koki, ettei voi antaa erityisen hyvää tai heikkoa arvosanaa, koska ei tunne maatilojen toimintaa. Kuluttajilla oli perusluottamus sikatilojen toimintaan, mutta silti mielessä oli epäilys omien käsitysten oikeellisuudesta, onhan sianlihantuotanto ollut viime vuosina esillä medioissa lähinnä kielteisessä sävyssä.

Millaisen ostovalinnan sen jälkeen tekisi yleisötapahtumassa tapaamani henkilö, joka kysyi: ”Kerropa minulle, miksi minun pitäisi valita kotimainen, eikä sitä vieressä olevaa huomattavasti halvempaa brasilialaista?” Ryhmäkeskustelut olivat osa MTT:n koordinoimaa ”Vastuullisuuden jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen ” -hanketta, jossa rahoittajina olivat Laatuketju, HK-Ruokatalo Oy, Atria Suomi Oy ja Snellmanin Lihanjalostus Oy. Ryhmäkeskusteluita järjestettiin neljä, joissa osallistujia oli yhteensä 24. Osallistujat olivat kotoisin pääkaupunkiseudulta. Jaana Kotro, MTT Lisätiedot: jaana.kotro@mtt.fi Puh. 029 531 7391

Tietoa halutaan, mutta ei haeta Kuluttajien mielessä pienimuotoinen tuotanto tai luomutuotanto nähtiin ideaalitilanteena. Monen ihanteena olivat pienet sikalat, joissa tilallinen tuntisi eläimensä ja ne saisivat yksilöllistä huomiota. Tehotuotanto synnytti helposti negatiivisia mielikuvia. Kuluttajat tarvitsisivat selkeästi tietoa nykyajan tavanomaisesta tuotannosta ja siitä, miten vastuullisuus otetaan huomioon myös suuremmilla tiloilla. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole valmiita hakemaan aktiivisesti tietoa tuotannosta ja sen vastuullisuudesta. Tiedolle ollaan avoimia, mutta sitä tulisi saada ennemmin annettuna kuin haettuna. Tietoa toivottiin saatavan helposti pakkauksen kautta ostotilanteessa. Myös eri näkökulmia esiintuovia TV:n asiaohjelmia pidettiin hyvinä informaatiokanavina. Tuottajat kertomaan työstään Kuluttajat toivovat puolueettoman tahon viestintää, mutta uskottavuutta toisi heidän mielestään myös tuottaja, joka kertoisi itse ylpeästi työstään. Kuluttajaryhmäkeskustelujen perusteella tarvetta olisi koko ruokaketjun viestintätalkoille, joissa vahvistettaisiin kuluttajien luottamusta suomalaiseen tuotantoon antamalla heille faktatietoa mielikuviin pohjautuvan luottamuksen taustalle.

TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Sanna Marttinen, Juha-Matti Katajajuuri, Niina Pitkänen, Harri Huhta, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

Jenni Virta/MTT:n arkisto

Kuluttajien luottamus kotimaiseen tuotantoon perustuu mielikuviin, joten faktatietoa tarvitaan.

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


3

Lähiruoalla on monta tietä kuluttajan luo Lähiruoan suoramyynnissä houkuttelee korkea kate. Verkkokauppa on pullollaan uusia mahdollisuuksia, ja vähittäiskauppa on vakaa jakelumuoto. Lähiruokatuottaja joutuu puntaroimaan tarkasti, mitä kanavaa pitkin tuotteitaan tarjoaa. Contum Oy/MMM/Mavi

Lähiruoan tuottajat voivat tarjota tuotteitaan kuluttajille useiden eri jakelukanavien kautta aina marketeista ruokapiireihin ja verkkokauppaan. Ennen jakelukanavien valintaa on kuitenkin määriteltävä, kuka on asiakas ja mihin asiakastarpeeseen tuote ja toiminta vastaavat. Jakelukanavat tulisikin valita sen mukaan, mistä omat asiakkaat ovat tehokkaimmin tavoitettavissa. Jokaisella jakelukanavalla on vahvuutensa ja haasteensa. Vähittäiskaupassa painaa pakkaus Vähittäiskauppojen kautta tavoitetaan kerralla laaja asiakasjoukko, mutta kaupat edellyttävät tuottajalta usein suuria volyymejä, ja myymälöiden valikoimiin pääseminen on vaikeaa. Lisäksi omat tuotteet hukkuvat helposti kaupan valtaviin valikoimiin. Vähittäiskaupassa oleellista onkin pakkaus- ja myymäläviestintään panostaminen. Vähittäiskaupasta saatava kate ei myöskään ole aina kilpailukykyinen esimerkiksi suoramyynnin kautta saatavan katteen kanssa. Kuluttaja tilalle vai tila kuluttajalle? Suoramyynnin etu on suora yhteys tuottajan ja kuluttajan välillä. Tuotteeseen liittyvä tieto ja palaute liikkuvat katkotta, kun kontakti on henkilökohtainen. Suoramyyntiä eivät rasita kalliit kuljetuskustannukset, koska kuluttajat maksavat kuljetuksen saapumalla tilalle itse. Suoramyynnin haaste on sen sijaan markkinointi ja viestintä. Yrittäjän täytyy itse saada tieto tuotteistaan kuluttajille ja houkutella heidät tilalle. Usein ratkaisevaksi tekijäksi onnistumisessa muodostuu tilan sijainti : mikäli tila sijaitsee lähellä asutuskeskuksia tai liikenteen solmukohtia, voi ruoan myyminen suoraan tilalta toimia hyvin. Mikäli tilan sijainti

Lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen syynissä Lähiruoan jakelukanavia tarkasteltiin Lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista edistävät toimenpiteet (FOREFOOD) -hankkeessa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 17 lähiruokayrittäjää pääkaupunkiseudulla, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa. MTT:n koordinoiman hankkeen muut tutkimustahot ovat Aalto yliopiston Pienyrityskeskus, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto. Hanketta rahoittaa MMM:n Lähiruokaohjelma.

Roinilan lihatilan liikkuvat lihatiskit ovat tuttu näky itä- ja keskisuomalaisilla toreilla. Myyntiä hoitaa Hannu Väisänen. Contum Oy/MMM/Mavi

on epäsuotuisa, on yrittäjän usein viisainta mennä tuotteineen kuluttajien luo toreille, tapahtumiin tai ihan kotiovelle asti. Verkkokaupan jarruna kuljetus Lähiruoan verkkokaupassa piilee paljon mahdollisuuksia. Verkkokauppoja eivät rasita sijainti tai kalliit kauppapaikat. Verkkokaupassa voidaan räätälöidä erilaisia kotiin kuljetettuja kauppakasseja, jotka helpottavat kuluttajien arkea. Oleellista on löytää oikea asiakasryhmä, jolle näitä palveluita tarjotaan. Verkkokauppa ei voi toimia pikakauppana: se ei vastaa kysymykseen ”mitä tänään syötäisiin”. Se voi vastata kysymykseen ”mitä syötäisiin kolmen päivän kuluttua, kun verkkokaupan toimitus saapuu”. Verkkokaupasta ostettaessa haju- ja tuntoaisti eivät kuitenkaan pääse vaikuttamaan ostopäätökseen, sillä verkkokaupassa tuore leipä ei tuoksu eikä tunnu rapealta. Ravintolat markkinoimaan lähiruokaa Lähiruokaa päätyy kuluttajien nautittavaksi myös ravintoloissa. Ravintolat jalostavat tuotteita ja raaka-aineita, ja tarjoavat ne asiakkailleen mahdollisimman herkullisessa muodossa. Ravintolat voivatkin toimia vahvoina lähiruoan markkinoijina ja puolestapuhujina, ja siten ne voivat lisätä kuluttajien tietoutta lähialueen tuottajista ja tuotteista. Lisäksi ravintolat ovat melko vakaita ostajia, joten ne tuovat vakautta ja pysyvyyttä myös tuottajan arkeen. Lotta Heikkilä, MTT Lisätiedot: lotta.heikkila@mtt.fi Puh. 029 531 7259

Roinilan tilan isäntä Heikki Mannisen sikalassa järjestystä pitää viisivuotias Veli Viulu.

Roinilan liikkuvat lihatiskit ”…Auton takapenkillä illan hämärissä läksin miettimään, että mitähän pirua tässä tekisi. Tähtihovin kohdalla syttyi lamppu, että ostetaan vanhoja myymäläautoja!” Näin syntyi reilu viisi vuotta sitten Roinilan Lihatilan isäntä Heikki Mannisen päässä ajatus kiertelevistä liha-autoista, joiden avulla hän saisi omalla tilalla kasvatettujen ja teurastettujen sikojen ja nautojen lihat kustannustehokkaammin asiakkaiden saataville. Nykyisin yrityksellä on viisi ”liikkuvaa lihatiskiä”, jotka palvelevat asiakkaita pysähtelemällä Savon ja Jyväskylän seudun toreilla. Autojen pysähtymisajat ja -paikat ilmoitetaan paikallislehdissä.

Autot ovat kiinteää myymälää ja perinteistä torimyyntiä ketterämpi ja joustavampi jakelumuoto, koska ne ehtivät päivän aikana pysähtyä useilla toreilla, ja ne voivat muuttaa suuntaa tarpeen vaatiessa. Lisäksi Roinilan lihatilan autojen henkilökunta osaa vastata asiakkaiden mitä erilaisimpiin kysymyksiin, liittyivät ne sitten tuotteiden taustaan, eläinten elinolosuhteisiin tai vaikka ruokintaan käytettävään rehuun. Tuotteiden lihapitoisuus ja maku sekä toiminnan läpinäkyvyys ja avoimuus, unohtamatta autojen henkilökunnan hersyvää savolaishuumoria, saavat asiakkaat palaamaan autojen luukuille aina uudelleen.


4

Maatalousyrittäjistä neljännes haluaisi jakaa ympäristötietoa Lähes neljännes maatalousyrittäjistä olisi halukkaita jakamaan tietoa tuotteidensa ympäristövaikutuksista. Kiinnostuneimpia ovat luomutuottajat ja automaattisen tiedonsiirron hallitsevat tilat. MTT:n arkisto

EcoModules järjestää ympäristötietoa • EcoModules on kehitteillä oleva, kustannustehokas ja joustava tiedonhallintajärjestelmä, joka auttaa elintarvikeketjua tuottamaan tuotteiden elinkaarista ympäristötietoa ja vähentämään tuotteiden ympäristövaikutuksia. • Järjestelmän ytimessä on tietopankki, joka välittää toimijoiden tuottamia ympäristötunnuslukuja ketjun toimijoiden välillä. • Tietopankki sisältää myös ”tietoholvin”, jossa on keskimääräisiä ympäristövaikutustietoja. Näitä tarvitaan tuotteiden ympäristövaikutusten laskennassa, jos tuotantoketjukohtaista tietoa ei ole saatavissa.

Mitä enemmän ympäristövaikutustiedosta koituu hyötyä toiminnan kehittämiseen ja kustannusten vähentämiseen, sitä kiinnostuneempia maatalousyrittäjät ovat jakamaan tietoa elintarvikeketjussa eteenpäin.

Ruoalla on merkittävä vaikutus ympäristöön. Jopa neljännes kokonaiskulutuksen ilmastovaikutuksista ja valtaosa rehevöittävistä ja happamoittavista päästöistä aiheutuu ruoasta. Tiedon keruu ja tuotanto omista ympäristövaikutuksista on eduksi maataloustuottajille sillä se parantaa heidän tuotantoprosessien tuntemusta sekä luo edellytykset kehittää oman tilan toimintaa. Ympäristöhaittoja vähentämällä ketjun toimijoiden on mahdollista vähentää myös tuotannon kustannuksiaan. Tällä hetkellä elintarvikeketjun toimijat tuottavat ympäristötietoa pääasiassa vain toimijakohtaisesti ja omaan käyttöönsä. Tärkeää olisi tarkastella elinkaarista, koko ketjun kattavaa, ympäristötietoa joka tuo ympäristövaikutusten vähentämisen kannalta merkittävimmät elinkaaren vaiheet ja tuoteryhmät esille. Edellytykset toiminnan parantamiseen kasvavat entisestään jos vuorovaikutusta toimijoiden välillä lisätään ja tilat pystyisivät vertaamaan omaa toimintaansa toisten tilojen toimintaan. Hyöty lisää kiinnostusta MTT kehittää parhaillaan EcoModules -tiedonhallintajärjestelmää elintarvikkeiden elinkaarisen ympäristötiedon tuottamisen ja jakamisen tueksi. Järjestelmän pohjaksi selvitettiin keväällä 2013 elintarvikeketjun toimijoiden valmiuksia jakaa toimintaansa ja tuotteitaan koskevaa ympäristötietoa. Maatalousyrittäjille suunnattuun kyselyyn vastasi 128 maatalousyrittäjää. Kyselyn mukaan maatalousyrittäjistä 24 prosenttia on halukkaita jakamaan ympäristötietoa ketjussa eteenpäin. Kolmannes eli 34 prosenttia maatalousyrittäjistä olisi halukkaita jakamaan tie-

toa muiden vastaavien tilojen kesken. Kyselystä kävi ilmi, että mitä enemmän maatalousyrittäjä koki saavansa ympäristötiedosta hyötyä esimerkiksi tuotannon tehostamiseen, kustannusten vähentämiseen ja tuotteiden markkinointiin, sitä halukkaampi hän oli jakamaan ympäristötietoa ketjussa eteenpäin. Valveutuneet tilat halukkaimpia Lisäksi tiedonjakamisen halukkuuteen vaikutti maatalousyrittäjien suhtautuminen erilaisiin maatalouden ympäristötoimenpiteisiin. Mitä enemmän he arvostivat erilaisia maatalouden ympäristötoimenpiteitä kuten kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista, maaperän köyhtymisen ehkäisemistä ja luonnonlajiston monimuotoisuuden säilyttämistä, sitä halukkaampia he olivat jakamaan ympäristötietoa ketjussa eteenpäin. Eniten ympäristötiedon jakamisesta kiin-

nostuneita olivat tilat, joilla oli luomutuotantoa tai automaattiseen tiedonsiirtoon perustuva tuotannon seuranta. Myös maatalousyrittäjän korkeakoulututkinto lisäsi halukkuutta jakaa ympäristötietoa. Sen sijaan tilan bruttotuloilla tai tuotantosuunnalla ei ollut vaikutusta. Ympäristövastuu tulisi olla osa liiketoiminnan strategiaa ja vastuullisuuden edelläkävijät erottuvat kilpailijoista. Vastuullisuudesta tulisi viestiä läpi ketjun, sillä jokainen ruokaketju on yhtä vastuullinen kuin sen heikoin lenkki. Elinkaarisen tiedon tuottaminen ja ketjun toiminnan kehittäminen vaativat kaikkien toimijoiden panostusta ja yhteistyötä. Karetta Timonen, MTT

• Toimijakohtaiset laskurit toimivat käyttöliittyminä EcoModules -järjestelmään. Niillä toimijat hallitsevat omaa ympäristötiedon tuotantoaan. • Järjestelmä välittää ketjun muille toimijoille ainoastaan laskennan lopputuloksia, jolloin laskennan lähtötiedot säilyvät luottamuksellisina. • Kullekin yrittäjälle muodostuu arvonlisää toiminnan parantamisen sekä yrityksen ja tuotteiden imagolisän kautta. Myös koko toimialalla tai yritysverkostolla on mahdollisuus hankkia arvostusta yhteisen dokumentoidun kehittämisen avulla. • EcoModules -järjestelmää kehitetään MTT:n Tekes-rahoitteisessa kaupallistamishankkeessa.

Lisätiedot: karetta.timonen@mtt.fi Puh. 044 278 3083

Elintarvikeala haluaa tukea kuluttajien ilmastomyönteisiä valintoja Joukko elintarvikealan yrityksiä sidosryhmineen julkaisi lokakuussa suosituksen siitä, miten elintarvikkeiden ilmastoviestintää tulisi Suomessa jatkaa. Alan yrityksillä on halukkuutta sitoutua suosituksen toteuttamiseen käytännössä. Ruoan ilmastovaikutukset ovat merkittävämmät kuin usein ajatellaan – jopa neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista ja lähes puolet kulutuksen muista ympäristö-

vaikutuksista aiheutuu ruoasta. On siis tärkeää, että asiasta viestitään ymmärrettävästi ja johdonmukaisesti, jotta kuluttajat voivat käyttää saamaansa tietoa kestävämpien ruokavalintojen tukena. Tällä hetkellä kuluttajat eivät vielä tiedosta ruoankulutuksen vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon. Lisäksi kuluttajien tiedot siitä, mitkä tekijät määrittävät ilmastoystävällistä elintarviketta, ovat vielä hata-

ria. Kuluttajaviestintää perustelevat sekä asian tärkeys että kuluttajien toiveet. Asiaa tiiviisti työstäneessä hankkeessa oli mukana iso joukko elintarvikealan yrityksiä sekä MTK, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Lisätietoja: www.mtt.fi/climatecommunication


Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

5

Ovi auki kasvihuoneiden ilmastojalanjäljen pienentämiseen Ilmastonmuutoslaskuri paljastaa, että uusiutuvalla energialla tuotettu suomalainen tomaatti on ilmastovaikutukseltaan samaa tasoa kuin espanjalainen tomaatti. Uusiutuvalla energialla voidaan vähentää ilmastovaikutuksia jopa 85 %. MTT:n Greenhouse Carbon-hankkeessa kehitettiin ilmastonmuutoslaskuri suomalaisten kasvihuoneviljelijöiden käyttöön. Laskurin avulla viljelijä pystyy itse tunnistamaan oleellisimmat ilmastonmuutokseen vaikuttavat tuotantotekijät ja tekemään tarvittavat parannukset. Laskuri sisältää kaikki kasvihuoneviljelyn ilmastovaikutuksia aiheuttavat toiminnot: sähköenergian kulutus, lämpöenergian kulutus, hiilidioksidin tuotanto, pakkaukset, kasvualusta, taimien tai sipulien tuotanto, lannoitteet, kuljetukset ja jätteiden käsittely. Testitiloille omat pohjatiedot Laskuria koekäytettiin neljällä kurkku-, tomaatti- ja salaattitilalla sekä kolmella tulppaanitilalla ja kahdella kukkatilalla. Tulosten mukaan kasvihuonetuotannon ilmastovaikutuksiin pystytään vaikuttamaan eniten energianlähteen valinnalla: uusiutuvan energian käyttöönotolla pystytään vähentämään ilmastovaikutusta 85 prosenttia verrattuna nykyiseen keskimääräiseen tuotantoon.

Yrjö Tuunanen/MTT:n arkisto

Pakkausten ja kuljetusten merkitys oli suhteellisen pieni, mutta jos tila on siirtynyt uusiutuvan energian käyttöön, esimerkiksi kasvualustan valinta muuttaa jo huomattavasti ilmastovaikutusta. Koetiloille laskettiin kullekin omat ilmastovaikutukset, joiden lisäksi laskettiin skenaarioita erilaisille energiantuotantomuodoille. Tulokseksi saatiin, että esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotettu tomaatti on ilmastovaikutukseltaan samaa tasoa kuin espanjalainen tomaatti. Myös vuodenaikaisvaihtelu vaikutti: kesäaikaan tuotettujen kasvihuonevihannesten ja kukkien ilmastovaikutus saattoi olla jopa 75 prosenttia pienempi kuin talviaikaan tuotettujen. Laskuri löytyy osoitteesta www.kauppapuutarhaliitto.fi > Hiilijalanjälki Frans Silvenius, MTT Lisätiedot: frans.silvenius@mtt.fi Puh. 029 531 7753

Yhdenmukainen suositus MTT:n Foodprint-hankkeessa kehitettiin kaikille elintarvikeryhmille soveltuva, yhdenmukainen hiilijalanjäljen laskentamenetelmä. Ilmastovaikutusten laskentasuositus antaa suomalaisille elintarvikeketjuille mahdollisuuden kehittää toimintansa ja koko ruokajärjestelmän ilmastomyönteisyyttä. Suositus nojaa kansainvälisiin standardeihin, mutta perustuu myös alan parhaisiin toimintatapoihin. Laskentamenetelmä kattaa kaikki elintarvikkeen hiilijalanjälkeen vaikuttavat ilmastotekijät alkutuotannosta kauppaan ja kotitalouksiin. Suositus auttaa yrityksiä keskittymään olennaiseen tunnistamalla tuotantoketjunsa eniten ilmastoa kuormittavat vaiheet. Laskennasta pyritään tekemään yri-

tyksille mahdollisimman käytännöllistä. Ilmastovaikutukset ovat kuitenkin vain yksi osa elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista. Yritykset toivovatkin laskentasuosituksia myös elintarvikkeiden muille ympäristövaikutuksille kuten rehevöittäville päästöille. Laskentamalli voi parantaa suomalaisen ruoan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, joilla ympäristöasioiden merkitys kasvaa koko ajan. Hannele Pulkkinen, MTT Lisätietoa: www.mtt.fi/foodprint

Kasvihuoneviljelijät voivat nyt laskea tuotantonsa ympäristövaikutukset hyvinkin tarkasti.

Peltolohkojen ravinnehuuhtoumille tulossa uuden sukupolven laskentamalli Nykyiset laskentamallit perustuvat karkeaan tilastomalliin, joka ei huomioi peltolohkojen vaihtelua. Tällä hetkellä peltoviljelyn ympäristövaikutuksia lasketaan yksinkertaisella tilastomallilla, joka perustuu typpi- ja fosforihuuhtoumien arvioon. Malli ei kuitenkaan ota huomioon peltolohkojen sijainnista ja maaperän laadusta johtuvaa vaihtelua. MTT:n Hierarchynet-hankkeessa kehitetään seuraavan sukupolven mallinnusta ravinnehuuhtoumien laskentaan. Yhteistyössä hankkeessa ovat maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen ympäristökeskus. - Kohderyhmänä ovat tilat, jotka ovat siirtymässä vastuullisuusraportoinnin maailmaan. Näin ne pystyisivät antamaan omien tuotteidensa ympäristövaikutuksista nykyistä luotettavampia tietoja. Samoin saataisiin tarkempi laskentamalli ravinnehuuhtoumista koko Suomen tasolla, hankkeen vetäjä, MTT:n vanhempi tutkija Yrjö Virtanen kertoo.

Martina Motzbäuchel/MMM/Mavi

Uuden huuhtoumamallin kehitystyö perustuu MTT Vihdissä kerättyihin mittaustuloksiin. Samassa hankkeessa kehitetään uutta mallia myös lypsykarjatuotannon ympäristövaikutuksista. Mallissa otetaan huomioon tuotantoeläinten koko elinkaari. Tällä hetkellä lypsykarjatuotannon ympäristövaikutuslaskenta perustuu keskiarvoihin, mutta tilatason tarkkuuteen ne eivät riitä. Kehitteillä oleva malli ottaisi huomioon eläimen ruokinnan, olosuhteet ja koko elinkaaren sikiöstä teurastukseen. Malli perustuu MTT Maaningalla tehtyihin pitkäaikaisiin ruokinnan ja tuotosten seurantoihin. - Tavoitteena on kohdentaa ympäristövaikutuksia tarkemmin maidontuotannon ja lihantuotannon välillä, Yrjö Virtanen kertoo. Niina Pitkänen, MTT

Suojavyöhykkeitä Siuntion Kirkkojoen rantapelloilla.


6

Alkutuotannon ruokahävikki halutaan mukaan kuvaan

Kun puhutaan ruokahävikistä, huomio kääntyy usein ruokaketjun loppupäähän eli kuluttajiin ja ruokakauppoihin. Mutta mitä tapahtuu ketjun alkupäässä? Alkutuotannon ruokahävikkiä on tutkittu kansainvälisesti vielä vähän. Esimerkiksi FAO:n antaman karkean arvion mukaan alkutuotannon ruokahävikki saattaa Euroopassa vaihdella muutamasta prosentista jopa 20 prosenttiin. Alkutuotannon ottaminen mukaan laskelmiin parantaisi ruokahävikin kokonaiskuvaa merkittävästi. MTT:n Foodspill 2 -hankkeessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa laajasti alkutuotannon ruokahävikkiä Suomessa. Hankkeessa tutkitaan hävikin syitä ja etsitään keinoja vaikuttaa hävikkimääriin. Rajauksia tarvitaan Alkutuotannon hävikkitarkastelussa onkin haastetta kerrakseen. Kotitalouksissa syötäväksi tarkoitettu, mutta roskiin heitetty ruoka on luonnollisesti ruokahävikkiä, mutta alkutuotannon osalta joudutaan pohtimaan rajausta. Onko esimerkiksi liian pienen koon takia pellolle jäänyt tai varastossa pilaantunut peruna ruokahävikkiä? Keskeistä onkin pohtia, voidaanko pieni peruna kuitenkin syödä, ja olisiko varastossa pilaantuminen voitu jotenkin välttää. Osa hävikistä ei johdu ihmisestä Syitä alkutuotannon ruokahävikkiin on useita. Verrattuna muihin ruokaketjun vai-

Tapio Tuomel a

Turhaan tuotettua ruokaa Ruokahävikkitarkasteluissa keskitytään syömäkelpoiseen ruokaan, eli esimerkiksi kuoret ja luut eivät sisälly siihen.

Onko liian pienen koon takia pellolle jäänyt tai tuottajan varastossa pilaantunut peruna ruokahävikkiä? Alkutuotannossa tapahtuva ruokahävikki on hankala määriteltävä.

heisiin alkutuotannossa hävikkiä voi syntyä paljon myös ilman ihmisen vaikutusta. Osa sadosta voi tuhoutua viljelyn aikana tautien, tuholaisten tai sääolosuhteiden vuoksi. Osa jää ulkonäkövirheiden vuoksi korjaamatta tai hyödyntämättä. Myös taloudellinen kannattavuus ja laatuvaatimukset vaikuttavat siihen, mikä osa sadosta ja eläinperäisistä tuotteista päätyy elintarvikkeena myyntiin, ja mille osalle joudutaan etsimään jokin muu käyttökohde. Esimerkiksi perunatilojen hävikkejä on jo tutkittu Pohjoismaisen alkutuotannon ruokahävikkihankkeessa vuonna 2012. Nä-

Ravintoloiden ruokahävikki tulee kalliiksi Julkiset ruokapalvelut eli koulut, päiväkodit, työpaikkaruokalat ja sairaalat tarjoavat yli puolet kodin ulkopuolella syötävistä annoksista. Lisäksi lounasta, välipaloja ja illallista syödään ravintoloissa, kahviloissa ja pikaruokapaikoissa yhteensä noin 900 miljoonaa annosta. MTT tutki Foodspill-hankkeessaan ruokahävikkiä suomalaisessa ruokaketjussa. Ravintoloiden jätteisiin päätyi noin viidennes valmistetusta ruoasta, 14–16 kg henkeä kohti vuodessa vaihdellen huomattavasti ravintolan tyypin mukaan. Elintarvikeketjun kokonaishävikistä ravintolat aiheuttivat noin viidenneksen. Ravintolasektorilla suureen ruokajätemäärään kannattaa puuttua. Pois heitetty ruoka aiheuttaa ympäristöpäästöjä ilmaan ja veteen ruokaketjun eri vaiheissa. Jos ra-

vintoloissa poisheitetystä noin 80 miljoonasta kilosta pystytään vähentämään esimerkiksi kymmenen prosenttia, biojätteisiin joutuu kahdeksan miljoonaa kiloa vähemmän syömäkelpoista ravintolaruokaa! Koska kuntien ruokapalveluissa on rahaa rajallisesti käytettävissä, on syytä huomioida, että miljoonien roskiin menevien ruokakilojen hankinta tulee kalliiksi. Lisäksi pois heitetty ruoka aiheuttaa turhia työntekijäkustannuksia ja jätemaksuja. Kirsi Silvennoinen, MTT Lisätiedot: kirsi.silvennoinen@mtt.fi Puh. 040 179 4875

Pääkaupunkiseudun asukas heittää roskiin 24 kiloa ruokaa vuodessa Pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin alun perin syömäkelpoista ruokaa sekajätteen ja erilliskerätyn biojätteen mukana noin 25 miljoonaa kiloa vuodessa. Asukasta kohti roskiin päätyy 24 kiloa ruokaa. MTT:n Kuru-hankkeessa seulottiin esiin kaatopaikalle sekajätteen mukana joutunut ruokahävikki ja sen jakautuminen eri ruokatyyppeihin sekä eroteltiin pakkaamaton ja pakattu ruokahävikki. Kaatopaikalla selvisi, että pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin suhteellisen paljon

pitkälle jalostettuja ruokatavaroita kuten valmisruokia, noutoruokia, eineksiä, snack- ja makeistuotteita (noin 25% ruokajätteestä). Kaatopaikalta löytyi myös vihanneksia ja perunaa (23%), mutta myös paljon leipää (noin 20%) sekä lihaa, kalaa ja juustoa (noin 20%). Pääkaupunkiseudulla kaatopaikalle päätyy paljon avaamattomia ruokapaketteja. Tuoremehupurkkia tutkii MTT:n tutkimusavustaja Anu Kaasalainen.

Suomen vuotuinen ruokahävikki on 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa eli noin 10–15 prosenttia kulutetusta ruoasta. Tässä selvityksessä ei ole kuitenkaan mukana alkutuotannon hävikkiä. Kotitalouksien osuus kaikesta ruokahävikistä on 35 prosenttia, teollisuuden 27, ravitsemispalvelujen 20 ja kaupan 18 prosenttia. Alkutuotannon hävikkimääriä selvitetään parhaillaan.

mä tulokset osoittavat, että pieni osa perunasadosta ei jatka tilalta eteenpäin. Edelleen osa perunoista karsiutuu varastoinnissa, lajittelussa ja sisään ostoissa. Kaikkiaan arviolta yli kymmenen prosenttia syötäväksi tarkoitetusta perunasta jää

hyödyntämättä tai päätyy muuhun käyttökohteeseen. Iso osa perunasadosta karsiutuu siis pois ruokaketjusta jo ennen kauppaa. Osa tästä sadosta on täysin syömäkelpoista perunaa. Keskustelu määritelmistä tärkeää Nyt on tärkeää keskustella yhtenäisistä ruokahävikin määritelmistä ja rajauksista niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Nämä keskustelut ovat edellytys sille, että ruokahävikin määristä voidaan laatia luotettavia ja yhtenäisiä arvioita sekä toimialakohtaisesti että jokaisen ruokaketjun vaiheen osalta. Näin pyritään myös ohjaamaan tarkastelu niihin ketjun vaiheisiin, joissa hävikkiä voidaan vähentää. Koko ketjun käsittely mahdollistaa myös ruokahävikin perimmäisten syiden löytämisen: esimerkiksi sen, kuinka paljon erilaiset odotukset ja laatuvaatimukset vaikuttavat siihen, että tuote lopulta hyödynnetään elintarvikkeena. Hanna Hartikainen, MTT Lisätiedot: hanna.hartikainen@mtt.fi Puh. 040 824 2973 Kirsi Silvennoinen


7

Pienet maaseutuyritykset toimivat jo asiakaslähtöisemmin Markkinatapahtumien asiakkaat odottavat käsityötuotteilta paikallisuutta, yksilöllisyyttä ja ekologisuutta. Maaseutuyrittäjät satsaavat tuotteiden valmistuksessa samoihin asioihin, joita asiakkaatkin arvostavat. Maaseudun markkinatapahtumissa vierailevat asiakkaat arvostavat eniten käsityötuotteiden kotimaisuutta, korkeaa laatua, ympäristöystävällisyyttä ja vastuullista liiketoimintaa. Myös yrittäjät pitävät näitä asioita tärkeinä liiketoiminnassaan. Markkinatapahtumista tullaan etsimään usein paikallisia ja yksilöllisiä tuotteita, jotka on valmistettu ekologisesti luonnon raaka-aineista. Asiakkaat eivät aina edellytä tuotteelta brändiä tai trendikkyyttä, jos tuote on laadukas. Tuotteen ei tarvitse välttämättä olla halpa, jos asiakas arvostaa sitä. Käyttötavarat osoittautuivat tärkeämmäksi tuoteryhmäksi kuin koriste-esineet. Asiakasryhmän arvot keskiöön Asiakkaiden ja maaseutuyritysten aiempaa parempi kohtaaminen tuli esiin KnowSheep-hankkeen kahdessa asiakaskyselyssä. Asiakkaiden mielipiteitä ja arvoja selvitettiin kesällä 2012 järjestetyssä Maalaispirssi-markkinatapahtumassa Paraisilla. Lammastalousyrittäjien arvoja puolestaan selvitettiin vuotta aiemmin. Osa yrittäjille suunnatuista kysymyksistä oli samoja kuin asiakaskyselyssä. Tutkimuksia vertailtaessa on käytetty vastausten keskiarvoa. Vastausten vertailu antaa selviä viitteitä siitä, että yrittäjät ovat kehittäneet liiketoimintaansa asiakaslähtöisemmäksi kuin ennen. Yritystoiminnan tuotekehityksessä tulee keskittyä asioihin, joita tavoiteltu asiakasryhmä arvostaa ja on halukas ostamaan. Vastuullisuus on kilpailuvaltti Käsityöyrittäjyys on haasteellista ja vaatii monipuolista osaamista: suunnittelutaitoa, materiaalien tuntemusta, tekniikoiden hallintaa, liiketoimintaosaamista, yhteistyötaitoja ja asiakaslähtöisyyttä. Vastuullisuusasiat ovat kasvaneet yrityksissä merkittäväksi kilpailutekijäksi, koska tietyt asiakasryhmät suosivat kestävää kehitystä ylläpitäviä 2 PALSTAAtuotteita. 125 mm Vastuullisesta liiketoiminnasta on tullut maailmanlaajuisesti pysyvä ilmiö. Yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän eettistä, moraalista ja

Ni

avointa käyttäytymistä. Myös maaseutuyritykset ovat ymmärtäneet, että edelläkävijät saavat oikeista satsauksista lisäarvoa toimintaansa. Tunnesisältöä markkinointiin Vaikka pienten käsityöyrittäjien toiminta ja tuotantomäärät ovat pieniä, voivat he onnistua hyvin liiketoiminnassaan. Tärkeää on valita myyntipaikat suunnitelmallisesti, jotta oikea asiakasryhmä saavutetaan. Asiakkaiden ostokriteerit ovat erilaisia, ja he valitsevat ostospaikkansa usein omien arvojensa perusteella. Myös viestinnän sisältö vaikuttaa paljon tuotteen arvoon. Asiakkaiden asenteiden ja käyttäytymismallien pohjalta voidaan räätälöidä informatiivista mainontaa, joka vaikuttaa asiakkaiden ostopäätöksiin. Moni käsityöyrittäjä voisi tuoda esille tuotteittensa alkuperää, valmistustapaa, historiaa tai tuotteisiin liittyviä tarinoita huomattavasti näyttävämmin. Esimerkiksi villan hyviä ominaisuuksia voitaisiin tuoda markkinoinnissa paremmin esille. Kun tuotteeseen liitetään tunnesisältöä, tuote alkaa viehättää enemmän, ja sen arvo nousee huomattavasti.

aP itk

än

en

/M

TT

Ympäristöystävällisyys Kestävä kehitys Ekologisuus Paikallisuus Yksilöllinen tuote

Lehmävasikoiden tuotantoa saadaan nopeutettua käyttämällä siemennyksessä sukupuolilajiteltua siementä. Lajitellun siemenen käyttö on syytä keskittää hiehoille, sillä lehmillä perinteinen siemennys on kannattavampi vaihtoehto. Alkionluovutus antaa hyvän taloudellisen tuloksen sellaisenaan, ilman vasikan sukupuolen ennalta määrittämistä. Tutkimuksen mukaan asiakkaat arvostavat paikallisia ja yksilöllisiä käsityötuotteita, jotka on valmistettu ekologisesti luonnon raaka-aineista. Kuvassa käsityöyrittäjä Sirpa Sillanpään valmistama villaliivi.

Edullinen hinta Trendikkyys 0,5

1,0 Yrittäjät

1,5

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

4,5

Asiakkaat

Markkinatapahtumassa asiakkaat arvioivat eri asioiden tärkeyttä käsityötuotteissa asteikolla 1-5. Numero 1 tarkoitti, että asia ei ollut lainkaan tärkeä vastaajalle. Numero 5 tarkoitti, että asia merkitsi vastaajalle erittäin paljon.

Väitöskirja on luettavissa sähköisenä osoitteessa http://www. mtt.fi/mtttiede/pdf/mtttiede22. pdf. Miten maanviljelijä voi varautua ilmastonmuutokseen? Miten ihminen voi ylipäätään sopeutua jatkuvaan muutokseen?

Kyselytutkimus

Paraisten Markkinapirssi-tapahtumassa 47 asiakasta vastasi kyselyyn, jossa tiedusteltiin, mitä asioita he pitivät tärkeinä käsityötuotteissa.

Perinteisyys

MTT:n vanhempi tutkija AnnaMaija Heikkilä tarkasteli elokuussa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan lypsykarjatilojen teknologiavalintoja ja karjan optimaalista uudistamista.

Tutkimus myös osoitti sairaan lehmän hoitamisen olevan pääsääntöisesti kannattavampaa kuin sen korvaaminen ensimmäisen lypsykauden lehmällä. Pysyvästi heikko tuotos on kuitenkin taloudellisesti perusteltavissa oleva syy poistaa lehmä karjasta.

Knowsheep -hankkeessa selvitettiin asiakkaiden ja yrittäjien arvoja kyselytutkimuksella, jotta käsityöyrittäjät osaisivat huomioida paremmin asiakkaiden tarpeita tuotekehityksessä.

Korkea laatu

Siirtyminen automatisoituun lypsyyn parantaa maitotilojen tuottavuuskehitystä ja siten tilojen edellytyksiä jatkaa toimintaansa.

Väitöstutkimuksesta selviää, että tilakoon kasvu parantaa tuottavuutta lypsyjärjestelmästä riippumatta. Voimakkaimmin tuottavuuskehitys näkyi kuitenkin tiloilla, jotka siirtyivät robottilypsyyn. Automatisoinnilla voidaan ratkaista myös työvoiman saatavuuteen liittyvät ongelmat. Investointituki vaikuttaa merkittävästi tuottajien tekemiin investointipäätöksiin.

Lisätietoja: Raija Räikkönen raija.raikkonen@mtt.fi Puh. 040 685 6932

Kuluttajien ja maaseutuyrittäjien arvot ja näkemykset tuotteiden kilpailukykyä lisäävistä ominaisuuksista

0,0

in

MTT:ssä tutkittua

Lammastalousyrittäjille lähetetyssä kyselyssä tutkittiin yrittäjien arvoja ja arviota jatkojalostustuotteittensa kilpailukykyä lisäävistä ominaisuuksista. Kyselyyn saapui 59 vastausta.

”Päätös on viljelijän ja keinoja on runsaasti”, toteaa Tyynelän tilan isäntä, agronomi Juuso Joona. Hän on kirjoittanut kymmenen askeleen tietokortin siitä, miten maanviljelijä voi varautua ilmastonmuutokseen. MTT:n Ilmastonmuutos ja maaseutu -hanke eli ILMASE on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka tuo ilmastonmuutokseen varautumisen lähemmäs maaseutuyrittäjän arkea. Hankkeen tuoreimmassa tietokortissa esitellään 10 askelta, joita seuraamalla maanviljelijä voi pohtia omia ratkaisujaan. Tietokortti löytyy nettiartikkelina ja pdf-tiedostona Ilmase-hankkeen sivulta www. ilmase.fi, ja painettua versiota voi maksutta tilata esimerkiksi koulutustilaisuuksissa jaettavaksi osoitteesta riitta.savikko@mtt.fi.


8 mielipide

Helmi Risku-Norja Pixmac

Sinilupiini sopii Suomen kasvuoloihin ja viljelykiertoon Suositeltua tiheämmäksi kylvetty kasvusto tuleennutti sadon nopeammin ja vähensi torjunta-aineiden käytön tarvetta. Viljelty sinilupiini eroaa teiden varsilla kasvavasta luonnonvaraisesta lupiinista.

Miltä lautasesi näyttäisi, jos epäterveelliset ja ympäristöä kuormittavat ruokavalinnat maksaisivat enemmän kuin terveelliset?

Entä jos hyvinvointia lisäävä valinta kuormittaisi vähemmän ja maksaisi vähemmän? Hyvin toimeentulevan kansanosan terveelliset elintavat kuormittavat ympäristöä enemmän kuin pienituloisten ja vähemmän koulutettujen elintavat. Tämä kiinnostava tulos selvisi MTT:n Hyvinvoipa-tutkimushankkeessa. Tulotaso ja koulutus näyttävät selittävän paitsi väestöryhmien välisiä terveyseroja, myös eroja kulutuksen ympäristövaikutuksissa. Hyvin koulutetut ja hyvätuloiset suomalaiset ovat siis muita terveempiä, mutta heidän ruokailutottumuksena kuormittaa enemmän ympäristöä – ja koska he elävät muita pitempään, ympäristökuormitus myös jatkuu pidempään. Se, että terveelliset ruokatottumukset kuormittavat ympäristöä enemmän kuin epäterveelliset, on yllättävää. Periaatteessa terveyden edistäminen ja ympäristöystävällisyys olisi helppo yhdistää toisiinsa suosimalla lähellä tuotetuttua ruokaa ja lisäämällä kotimaisten ja sesonginmukaisten kasvisten käyttöä. Tulos herättääkin kysymyksen kuluttajainformaation vaikutuksesta. Ne, joilla on parhaat edellytykset omaksua tietoa ja maksaa kalliimpaa hintaa vastuullisesti tuotetuista tuotteista, eivät sitä tee. Onko siis tuoteinformaation tuottaminen ollut tutkimuksen resurssien haaskausta? Mielestäni ei, mutta tietosisältöä ja kohderyhmiä olisi ehkä syytä miettiä uudelleen. Strategioissa ja politiikkaohjelmissa tuodaan esiin tavoite, että kestävää kehitystä tukevien valintojen tulee olla kaikkien ulottuvilla ja niiden tulee olla helppoja, houkuttelevia ja edullisia. Julkiset toimijat halutaan kestävien valintojen edelläkävijöiksi. Tämän tavoitteen kanssa jossain määrin ristiriitaisesti politiikassa painotetaan henkilökohtaisten valintojen merkitystä ja kuluttajien vastuuta sekä omasta että ympäristön hyvinvoinnista. Ohjauksen keskeiseksi välineeksi tarjotaan pakkausmerkintöjä, sillä vas-

tuullista kuluttamista halutaan edistää tuottamalla entistä enemmän ja entistä monipuolisempaa tuotekohtaista tietoa kuluttajille. Samalla heiltä odotetaan myös maksuhalukkuutta. Tuoteinformaation omaksumiseen tarvitaan kuitenkin ymmärrystä asioiden syy-seuraussuhteista, ja informaation hyödyntämiseen ostotilanteessa tarvitaan aikaa, viitseliäisyyttä ja tarkat silmät. Vastuullista kuluttamista ei ole tehty helpoksi. Yksittäiset kansalaiset ja julkiset toimijat joutuvat usein toteamaan, että vastuullisesti tuotetusta ruoasta saa maksaa bulkkituotetta enemmän. Vaihtoehtojakaan ei välttämättä aina ole tarjolla, ja silloin kun niitä on, valikoima on niukanlainen. Miksi tuotetiedon kohderyhmänä ovat nimenomaan kuluttajat? Voisiko pakkaustiedon valjastaa politiikkaohjauksen välineeksi edistämään vastuullisia valintoja? Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi ei saa olla kiinni lompakon paksuudesta. Sen sijaan pahoinvointia lisäävät valinnat voisivat olla nykyistä kalliimpia. Ostokäyttäytyminen muuttuisi, jos kuormittavista elintavoista johtuvat vaikutukset kansanterveyteen, ympäristöön ja sitä kautta kansantalouteen sisältyisivät tuotteiden hintaan. Silloin roskaruoka olisi tupakan tapaan kallista ja hankalasti saatavilla vain erikoiskaupoista, menekkiä ei saisi mainostamalla edistää, ja pakkauksetkin voitaisiin sonnustaa varoituksilla. Nykyisen kuluttajainformaationkin lähtökohtana on kulutus, jota sinänsä ei kyseenalaisteta. Tämän kuluttajuuskasvatuksen sijaan peräisin kansalaiskasvatusta ja kriittistä kuluttamista: tarvitseeko kaikkea olla saatavilla vuoden joka ikisenä päivänä mihin vuorokauden aikaan tahansa? Tämän kyseenalaistaminen olisi tärkeä viesti kaupalle.

Kirjoittaja on MTT:n erikoistutkija.

Cl ara Lizarazo

Suomessa on viime vuosina herännyt kasvava kiinnostus kotimaisten palkoviljojen tuottamiseen, koska soijan ja väkilannoitteiden tuontia on haluttu vähentää. Palkoviljojen viljely on vielä hyvin pienimuotoista ja keskittyy pitkälti herneeseen ja härkäpapuun. Vuonna 2009 alkaneet peltokokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että sinilupiini (Lupinus angustifolius) sopisi hyvin osaksi Suomen viljelykiertoja. Viljelty sinilupiini eroaa teiden varsilla kasvavasta luonnonvaraisesta lupiinista, eikä niitä tule sekoittaa toisiinsa, sillä luonnonvarainen lupiini on myrkyllinen rikkakasvi. Tarpeeksi aikainen kolmosvyöhykkeelle Sinilupiinin lajikkeen Haags Blaue (Saatzucht Steinach, Saksa) on osoitettu olevan tarpeeksi aikainen Suomen lyhyeen kasvukauteen. Haags Blaue on tarpeeksi aikainen niin eteläisessä Suomessa kuin jopa viljelyvyöhykkeellä III asti. Lisäksi sen eduiksi voidaan laskea kohtuullinen sato, joka oli vuosina 2009¬-2011 noin 2-3,5 t/hehtaari sekä tasaisen korkea proteiinipitoisuus, joka on ollut noin 32 prosenttia. Alun perin Haags Blaue -lajikkeen jalostajat suosittelivat kylvötiheydeksi 125 kasvia/m2, mutta tämä tiheys vaatii intensiivistä rikkojen torjuntaa, ja puinti voi olla vaikeaa sinilupiinin lyhyyden vuoksi. Tässä peltokokeessa haluttiin huomioida erityiset pohjoiset kasvuolot ja selvittää sinilupiinille paras kylvötiheys Suomen oloissa. Näin ollen tutkimukseen valittiin viisi eri 1 palstaa kylvötiheyttä. Tutkittujen tiheyksien välillä oli merkitseviä eroja sadossa, kasvuston peittävyydessä (mitattu lehtialaindeksinä) ja ensimmäisen palon korkeudessa versossa . Haags Blauen tuleentuminen Tiheyksillä 175 kasvia/ m2 ja 200 kasvia/ m2 ensimmäinen palko Vuosi oli korkeammalla Päivämäärä (28-30 cm) kuin2009 muilla tiheyksillä 15.8. (25-26 cm). Tästä voi olla etua muun muassa mah2010 27.7. dollisten puintitappioiden vähentämisessä. 2011 2.8. Kuten oli odotettavissa, tiheämmissä 2012 28.8.* ruuduissa kasvuston peittävyys oli parempi. Tiheyksillä*Myöhäinen 175-200 kasvia/m2 lehtialaintuleentuminen johtui erittäin sateisesta ja kylmästä kasvukaudesta. deksi oli 5,3, kun taas tiheyksillä 100-150 kasvia/m2 lehtialaindeksi oli 4,8 tai pienempi. Tiheä kasvusto kilpaili paremmin Tiheämmissä kasvustoissa kasvien välinen intensiivinen kilpailu johti myös nopeampaan kasvuston tuleentumiseen. Toisaalta 2 palstaa oli kuitenkin vain muutamia tuleentuminen

Sinilupiinin kasvusto kukintavaiheessa ja siemenen täyttymisvaiheessa

päiviä nopeampaa kuin harvemmissa kasvustoissa. Yksi tärkeimmistä tiheämmän kasvuston eduista on se, että kasvit voivat itse syrjäyttää rikkakasvit ja näin ollen torjunta-aineiden käyttöä voidaan vähentää. Satotasot olivat merkitsevästi korkeampia tiheämmissä kasvustoissa. Tiheydellä 200 kasvia/m2 saatiin 2,8 t/hehtaarilta, kun taas 100 kasvia/m2 tuotti 2,2 t/hehtaarilta. Suomen viljelyoloissa on siis suositeltavaa kasvattaa sinilupiinin kylvötiehyttä. Optimaalinen tiheys on 160-175 kappaletta/ m2, koska sadossa ja kasvuston peittävyydessä ei ole suurta eroa tiheyteen 200 kpl/ m2 verrattuna. Kylvötiheyskoe toteutettiin todella märkänä kasvukautena 2012 ja olemme tietoisia, että tämä voi vaikuttaa tuloksiin. Puolalainen lajike Sonet on hyvin samanlainen kuin Haags Blaue, ja joskus toinen tuleentuu pari päivää ennen toista. Clara Lizarazo, Fred Stoddard ja Venla Jokela, Helsingin yliopisto Lisätietoja: frederick.stoddard@helsinki.fi Puh. 050 415 0379

Haags Blauen tuleentuminen Vuosi

Päivämäärä

2009

15.8.

2010

27.7.

2011

2.8.

2012

28.8.*

*Myöhäinen tuleentuminen johtui erittäin sateisesta ja kylmästä kasvukaudesta.


9

Sikojen lihantarkastus muuttuu kesäkuussa Sikojen lihantarkastuslainsäädäntö muuttuu nykyistä riskiperusteisemmaksi. Lihantarkastuksessa siirrytään silmämääräiseen tarkastukseen. Benjam Pöntinen/MTT:n arkisto

Lihantarkastuskäytännöt eivät ole juurikaan muuttuneet lihantarkastuksen alkuajoista sata vuotta sitten, vaikka kotieläinten tautitilanne ja eläinten tuotantotavat ovat muuttuneet huomattavasti. Ensi vuoden kesäkuussa EU-lainsäädäntö muuttuu. Terveiden sikojen lihantarkastuksessa luovutaan ruhojen ja sisäelinten viiltämisestä ja tunnustelusta ja siirrytään pelkästään silmämääräiseen tarkastukseen. Muiden kuin terveiden sikojen kohdalla tunnustelut ja viillot säilyvät. Lisäksi trikiinitutkimuksia vähennetään niin sanotuissa virallisesti tunnustetuissa valvotuissa pito-olosuhteissa kasvatettujen lihasikojen osalta. Myös muiden eläinlajien lihantarkastusta tullaan uudistamaan, mutta niitä koskevia lainsäädäntöehdotuksia ei vielä ole tehty. Lainsäädäntöä nykyaikaistetaan Aiemmin muun muassa tuberkuloosi oli tuotantoeläimillä yleinen, minkä vuoksi elinten ja imusolmukkeiden viiltäminen ja tunnustelu oli tarpeen lihantarkastuksessa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n mukaan merkittävimmät sianlihaan liittyvät vaarat ovat nykyään salmonella- ja yersiniabakteerit sekä trikiini- ja toksoplasmaloiset. Näitä vaaroja ei kuitenkaan voi todeta perinteisessä lihantarkastuksessa ja lisäksi tunnustelut ja viillot levittävät bakteereita ruhojen ja elinten välillä. Ainoa perinteisessä tarkastuksessa todettava vaara on trikiini, jonka varalta tehdään mikroskooppinen tutkimus. EU:n lainsäädäntömuutos perustuukin EFSA:n lausuntoon. Tunnustelu ja viillot vähentyvät Suurin lihantarkastusta koskeva muutos on siirtyminen terveiden eläinten osalta silmämääräiseen lihantarkastukseen. Jos kuitenkin elintarvikeketjua koskevien tietojen, elävänä tarkastuksen tai ruhon ja elinten tarkastuksen perusteella sikaa epäillään sairaaksi tai siinä todetaan muutoksia, niin viiltoja ja tunnusteluja on tehtävä tarpeen mukaan. Lihan elintarvikekelpoisuutta koskeva arvostelu ei ole muuttunut. Ruhojen pintanäytteitä koskevia vaatimuksia tiukennetaan EU:ssa salmonellan osalta. Muutos ei vaikuta suomalaisiin teurastamoihin, koska salmonellavalvontaohjelmamme antaa jo riittävät takeet salmonellan osalta. EFSA:n lausunnon mukaan valvotut pito-

Sikojen lihantarkastuksen EU-lainsäädäntö muuttuu ensi kesäkuussa. Myöhemmin on luvassa muutoksia muitakin eläimiä koskevaan tarkastuslainsäädäntöön.

olosuhteet riittävät estämään sikojen trikiinitartunnat, joten tällaiselta tilalta tulevien lihasikojen trikiinitutkimuksia voidaan vähentää vuositasolla 10 prosenttiin. Testausvelvoite on tilakohtainen. Kaikki emakot ja karjut tutkittaisiin kuitenkin jatkossakin. Ohjeistus myöhemmin EU-lainsäädännön muutosten vuoksi kan-

sallista lainsäädäntöä joudutaan jonkin verran muuttamaan. Elintarvikeketjua koskevien tietojen merkitys lisääntyy sekä silmämääräisen lihantarkastuksen että valvottujen pito-olosuhteiden vuoksi. Evira tulee ohjeistamaan tarkastushenkilökuntaansa sekä toimijoita muuttuneiden lihantarkastuskäytäntöjen ja muuttuneiden trikiinitutkimussääntöjen osalta.

Anna-Maija Grönlund, Maa- ja metsätalousministeriö Lisätiedot: anna-maija.gronlund@mmm.fi Puh. 029 516 2208

Tila voi hakea valvottujen pito-olosuhteiden asemaa Valvotuilla pito-olosuhteilla on tarkoitus estää sikojen trikiinitartunnat. Lainsäädäntö ei kuitenkaan velvoita sikatiloja hakemaan valvottujen pito-olosuhteiden virallista tunnustamista. Suomessa ei tällä hetkellä ole valvottujen pito-olosuhteiden virallista tunnustamista koskevaa järjestelmää. Virallinen tunnustaminen tullee Eviran tehtäväksi, jossa on jo aloitettu järjestelmän suunnittelu. Virallinen tunnustaminen on mahdol-

lista vasta lainsäädäntömuutosten voimaantulon jälkeen. Valvottujen pito-olosuhteiden tilalla sikalan ja rehuvarastojen rakenteiden tulee olla niin tiiviitä, että rotat, kissat ja linnut eivät pääse tiloihin. Lisäksi tilalla tulee olla toimiva haittaeläintorjunta ja vaatimuksia tulee myös rehuille. Tilalle voidaan ottaa sikoja vain toisilta valvottujen pito-olosuhteiden tiloilta. Tilat, joiden siat ulkoilevat, kuten esimerkiksi luo-

musikalat, eivät voine saada valvottujen pito-olosuhteiden statusta, koska ulkoilu lisää trikiiniriskiä. Tunnustamista hakeville tiloille tehdään tarkastuskäynti, jolla arvioidaan valvottujen pito-olosuhteiden vaatimusten noudattamista. Tarkastukset tekevistä tahoista ei ole tehty päätöstä. mutta on mahdollista, että myös Sikavaa voidaan käyttää jossain määrin hyväksi. Asiasta tullaan tiedottamaan myöhemmin.

Tarkastuseläinlääkärit takaavat turvallisuuden Tarkastuseläinlääkärit erikoistuvat opiskelemalla elintarviketuotannon hygieniaa. Turvallisen ja hyvälaatuisen lihan tuottaminen alkaa jo tilalla, koska vain terveistä ja hyvinvoivista eläimistä saadaan korkealaatuisia ja turvallisia tuotteita. Teurastamolla tehtävän lihantarkastuksen tärkein tavoite on varmistaa, että liha on turvallista ja hyvälaatuista. Tarkastuseläinlääkärin tehtävä on tarkastaa eläinten terveys ja hyvinvointi ennen teurastusta, valvoa eläinten käsittelyä ja tainnutusta sekä varmistaa hygieeninen teurastus ja turvallinen lopputuote. Lisäksi työnkuvaan kuuluu laitoksen hygieniavalvonta. Koulutus on monipuolinen Eläinlääkärikoulutus antaa erinomaiset valmiudet vastata lihantarkastuksesta ja teurastamohygieniasta. Se kattaa koko elintarvikeketjun navetasta kuluttajan pöytään.

Koulutuksensa pohjalta eläinlääkäri tuntee teuraseläinten normaalin anatomian ja tunnistaa sairauksista johtuvat, patologiset muutokset ruhossa. Opiskelijat perehdytetään paitsi lihan laatuun ja turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin myös tuotantoympäristön riskikohtiin. Tarkastuseläinlääkäri on työssään valtion viranomainen, ja opintojen aikana opiskelijat perehtyvätkin niihin vastuisiin ja velvollisuuksiin, joita virkamiestyö edellyttää. Tarkastuseläinlääkäri toimii myös eläinsuojeluviranomaisena teurastamon alueella, ja tähän häntä valmentavat eläinten hyvinvointiin ja eläinsuojeluun liittyvät opintokokonaisuudet. Kaikille eläinlääketieteen opiskelijoille opetetaan lihantarkastusta 3. vuosikurssilla

ja seuraavana vuonna teurastamohygieniaa. Viidennen vuoden ja pakollisten harjoittelujen jälkeen he voivat toimia tarkastuseläinlääkärin sijaisina. Kuudennen vuoden aikana opetetaan vielä laitoshygieniaa ja elintarvikevalvontaan liittyviä käytäntöjä sekä lainsäädäntöä. Tämän jälkeen valmistunut eläinlääkäri voi toimia virkaeläinlääkärinä, jonka yhtenä toimialueena on lihantarkastus ja laitosvalvonta. Valmistumisen jälkeen eläinlääkärillä on mahdollista syventää tietojaan suorittamalla tarkastuseläinlääkärin tutkinto ja erikoistumalla elintarviketuotannon hygieniaan. Tarkastajista on pulaa Aikaisemmin tarkastuseläinlääkärin sijaisena toimiminen kiinnosti opiskelijoita, koska

siihen oli mahdollisuus jo 3. vuoden opintojen jälkeen. Viime vuodesta lähtien opiskelijat ovat voineet toimia tarkastuseläinlääkärin sijaisena vasta 5. opintovuoden jälkeen, jolloin he saavat väliaikaiset oikeudet harjoittaa eläinlääkärin praktiikkaa. Tässä vaiheessa opiskelijat tyypillisesti hakeutuvatkin ensisijaisesti praktiikan pariin, mikä saattaa näkyä siinä, että tarkastuseläinlääkäreiden sijaisista on pulaa. Maria Fredriksson-Ahomaa ja Mari Nevas, Helsingin yliopisto Lisätiedot: maria.fredriksson-ahomaa@helsinki.fi Puh. 09 191 57140


10

Lihantarkastaja Ari Jukaraisen eteen nostetaan ruhosta maksa, munuaiset, sydän ja keuhkot. Jos niistä löytyy jotakin poikkeavaa, hän neuvottelee tarkastuseläinlääkäri Matti Kaikkosen kanssa.

Valvontaa ennen ja jälkeen teurastuk

Teurastamon tarkastuseläinlääkärin tehtävä on varmistaa, että kuluttajille päätyvä liha on turvallista. Eläinten tarkastus on myös eläinsuojelutyötä. Tarkastuseläinlääk yhdessä lihantarkastajan kanssa. SASTAMALA (MT) Viikon ensimmäinen kuorma tulee Sastamalan teurastamoon maanantaiaamupäivänä. Tarkastuseläinlääkäri Matti Kaikkonen saa käteensä kuormakirjan ja viidentoista naudan ketjuinformaatiolomakkeet. Niissä on rastit oikeissa kohdissa. ”Ketjuinformaatiolomakkeet antavat periaatteessa tärkeää tietoa eläinlääkärille. Valitettavasti ne rastitetaan usein liian rutiininomaisesti, niin että kaikki hyödyllinen tieto ei välity. Tilallisen on kuitenkin hyvä muistaa, että kysymyksessä on virallinen allekirjoitettu asiakirja”, Kaikkonen sanoo. Kaikkonen kaipaa lomakkeeseen tuottajan puhelinnumeroa, jotta hän voisi tarvittaessa ottaa tiloihin yhteyttä helposti. ”Olisi hyvä muistuttaa, että esimerkiksi eläinten

lantaisuudesta tai ontumisesta pitää ilmoittaa lomakkeessa, vaikka ne eivät sen teurastusta estäkään.” Kuormissa ei juuri ole sairaita eläimiä. ”Selvästi sairasta eläintä ei lähetetä teurastamoon. Tilat tietävät, että ne hylätään. Turha teurasmatka ja hylkääminen aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia.” Sen sijaan joskus eläin, joka ei ole tilalla oireillut, reagoi kuljetuksen aiheuttamaan stressiin niin, että se on lopetettava. Jos eläin kuolee kuljetuksessa tai se lopetetaan, on syy tutkittava. Jos tarkastuseläinlääkäri epäilee, että tila on lähettänyt tarkoituksella selvästi kuljetuskelvottoman eläimen teurastettavaksi, hän tekee eläinsuojeluilmoituksen aluehallintovirastoon.

Ulkoinen tarkastus eläimen olemuksesta Kaikkonen tarkistaa, että kuormakirjan ja ketjuinformaatiolomakkeiden korvanumerot täsmäävät eläinten korvamerkkeihin. Eläimet ajetaan autosta yksitellen teurastuskarsinaan. Matkalla Kaikkonen luo yleissilmäyksen eläimeen: Ontuuko se, onko se lantainen ja onko sen olemuksessa jotain poikkeavaa. Eläimiä ei juurikaan hylätä ennen teurastusta. Ennakkotarkastuksessa hylätty eläin lopetetaan ja sen ruho on hävitetään. ”Jos esimerkiksi näen, että eläimellä on jälkeiset, hylkään sen todennäköisesti ennakkotarkastuksessa. Poikimisesta on oltava seitsemän vuorokautta ennen teurastusta.

Jälkeiset ovat merkki siitä, että aikaraja ei täyty, tai tulehduksesta.” Huomioita eläinlääkäri kuitenkin tekee. Lantaisuus tai hoitamattomat vakavat vammat ovat syitä aluhallintovirastoon ilmoittamiselle. Kun ensimmäinen eläin on saanut pulttipistoolista otsaansa ja kierähtää teurastuskarsinasta lattialla, kipaisee Kaikkonen koskettamaan sen silmää. ”Testaan kornearefleksin. Silmä on niin herkkä, että jos eläin ei ole tajuton, se reagoi kosketukseen.” Testillä on tarkoitus todeta, että tainnutusmenetelmä toimii. Se on tärkeää erityisesti sikateurastamoissa, joissa siat tainnutetaan hiilidioksidilla. Päivän ensimmäisestä erästä varmistetaan, että tainnutuslaitteisto toimii.


11 kari salonen

kari salonen

Matti Kaikkosen työ on pääosin valvontaa. Eläimet kulkevat hänen silmiensä alla teurastuskarsinaan. Sen jälkeen ne nostetaan roikkumaan katosta ja pistetään.

Lihantarkastuskohteet

Nauta

kuormakirjan, ketjuinformaatiokoko ruho (lihakset) lomakkeiden ja korvamerkkien vastaavuus hermostolliset oireet (BSE)

maksa imusolmukkeineen perna

haima ja munuaiset imusolmukkeineen

sukuelimet – jälkeiset

sydän sydänpussi

Sika 3113

Tarkastuseläinlääkäri arvioi muun muassa ketjuinformaation tietoja apuna käyttäen: onko eläin terve kelpaako se elintarvikkeeksi pää Lisäksi hän suu katsoo: kieli ontumisen nielu likaisuuden imusolmukkeet puremalihakset

napa ruuansulatuskanavan, suoliliepeen ja mahan imusolmukkeet pallea vatsakalvo rintakalvo utareet nivelet imusolmukkeineen

henkitorvi ruokatorvi keuhkot imusolmukkeineen keuhkoputkien päähaarat

Lihantarkastuskohteet

Sika

kuormakirjan, ketjuinformaatiolomakkeiden ja tatuointien/korvamerkkien vastaavuus sydän sydänpussi

koko ruho (lihakset)

ksen

käri työskentelee Eläinlääkärin ja lihantarkastajan yhteistyötä Lattialta eläin nostetaan koukkuun roikkumaan katosta. Kun se on pistetty ja siitä on päästetty veri, ottaa Kaikkonen sen korvanumeron muistiin. ”Tämä on niin lantainen, että teen tästä ilmoituksen.” Seuraavaksi vastuu siirtyy tarkastuseläinlääkärin työparille, lihantarkastajalle. Ari Jukarainen tarkistaa päällisin puolin ruhoista irrotettavat mahat ja suoliston. Turvonneet imusolmukkeet ja tulehdukset ovat poikkeavuuksia, joita niistä voi löytyä. Samassa kasassa on myös kohtu. ”Märkäinen kohtutulehdus aiheuttaa ruhon hylkäämisen”, Kaikkonen kertoo. Ennen kuin ruhot lykätään kylmiön

Tarkastuseläinlääkäri arvioi muun muassa ketjuinformaation tietoja apuna käyttäen: onko eläin terve kelpaako se elintarvikkeeksi Lisäksi hän katsoo: ontumisen pää likaisuuden suu kieli nielu imusolmukkeet

munuaiset imusolmukkeineen

ruuansulatuskanavan, suoliliepeen ja mahan imusolmukkeet

3113

sukuelimet pallea napa

henkitorvi ruokatorvi keuhkot imusolmukkeineen keuhkoputkien päähaarat

puolelle, niistä nostetaan maksa, sydän, keuhkot ja munuaiset telineelle lihantarkastajan eteen. ”Näistä katsotaan, näyttävätkö ne normaaleilta”, Jukarainen sanoo. Lihantarkastaja ottaa yhteyttä tarkastuseläinlääkäriin, jos elimissä on jotain poikkeavaa. ”Maksa on tärkeä elin. Kaikki veri suodattuu siinä”, Kaikkonen selittää. Maksa voidaan hylätä esimerkiksi rasvoittumisen, paiseiden tai matojen vuoksi. Jos sydämessä on läppätulehdus, koko ruho hylätään. Keuhkoissa ja munuaisissa voi olla kasvaimia. Jos ne ovat paikallisia, vain elin hylätään. Jos kasvaimia on useammissa elimissä, ne tulkitaan etäpesäkkeiksi, ja koko ruho hylä-

maksa nivelet ja haima imusolmukutareet keineen imusolmukkeineen perna rintakalvo vatsakalvo

tään. Kasvaimet ovat kuitenkin harvinaisia. Muutokset munuaisissa aiheuttavat niiden hylkäämisen. Yli neljävuotiaiden nautojen munuaiset hylätään aina. Munuaisiin kertyy raskasmetalleja, ja vanhoilla naudoilla raskasmetallien määrille asetetut raja-arvot ylittyvät. Niveltulehdukset aiheuttavat hylkäyksiä Lihantarkastaja silmäilee ruhon nivelet tulehduksen merkkejä etsien. Jos kolme niveltä tai useampia on tulehtunut, ruho hylätään. Yksittäisen nivelen tulehdus aiheuttaa raajan hylkäämisen nivelestä alaspäin. Kaikkonen kehuu lihantarkastajan ammattitaitoa ja kokemusta.

Työtä ruuan tuottamiseksi SASTAMALA (MT) Tarkastuseläinlääkäri Matti Kaikkonen ei näe ristiriitaa eläinlääkärin eläintenhoitotyön ja lihantarkastustehtävien välillä. ”Fakta on että lihaa syödään ja eläimiä kasvatetaan syötäväksi. Tuotantoeläinten hoitaminen tähtää samaan. Tavoite on tuottaa ruokaa”, Kaikkonen sanoo. Hän kertoo tarkastuseläinlääkärin työn olevan monipuolista. ”Työtä tehdään osin elävien eläinten kanssa ja toisaalta niihin pääsee tutustumaan sananmukaisesti syvällisemminkin.” Työ on säännöllistä, päivystyksiä ei ole eikä autolla tarvitse ajaa pitkiä matkoja, Kaikkonen luettelee työn hyviä puolia. Passipoliisin homma ”Tämä on sellaista passipoliisin hommaa. Suurimman osan ajasta saa kävellä rauhassa pitkin kylää, mutta kun jotain tapahtuu, pitää osata toimia”, Kaikkonen vertaa. ”Työn arvo näkyy vasta kun tapahtuu jotain erikoista. Normaalisti tämä on näkymätöntä valvontaa.” Työn haittapuoli on sijaisten vaikea saaminen. ”Teurastamot ovat usein pienillä paikkakunnilla ja sijaisia on vaikea saada varsinkin lyhyeksi ajaksi.” Kaikkonen on aloittanut tarkastuseläinlääkärin tehtävät tänä vuonna. Yliopistoura, joka ei tuntunut etenevän toivotusti, vaihtui teurastamotyöhön.

”Fakta on että lihaa syödään ja eläimiä kasvatetaan syötäväksi. Tuotantoeläinten hoitaminen tähtää samaan. Tavoite on tuottaa ruokaa.” Merkittömät eläimet Kaikkoselle mieleenpainuvin tapaus Sastamalassa teurastamolla oli kaksi korvamerkitöntä nautaa. Ne olivat päässeet teurastamolle asti ilman kumpaakaan korvamerkkiä. Merkit tulivat samassa kuormassa alkuperäispakkauksessaan. ”Liha oli varmaan priimaa ja merkitkin todennäköisesti niiden eläinten. Naudat oli kuitenkin hylättävä, koska niillä ei ollut merkkejä korvissa”, Kaikkonen kertoo. ”Mutta säädöksiä on noudatettava. Jos eläinten merkinnästä tingittäisiin, seuraisi melkoinen kaaos.” HANNA SALONEN ”Erityisesti niveltulehduksen havaitseminen ulkoapäin vaatii rutiinia. Kokenut lihantarkastaja erottaa pienenkin epänormaalin turvotuksen.” Lihantarkastaja tekee päätökset pienistä osaruhohylkäyksistä. Jos kyseessä on suuri osaruhohylkäys tai koko ruhon hylkääminen, Kaikkonen haluaa käydä itse paikalla. ”Minun pitää pystyä perustelemaan tuottajalle hylkäyksen syy.” Ruhoista otetaan parin viikon välein pintapuhtausnäytteitä. Niistä tutkitaan suolisto- ja yleisbakteereja. ”Jos puhtausnäytteistä löytyisi kohonneita bakteeripitoisuuksia, toimintatavoissa olisi vikaa ja niitä pitäisi muuttaa.” HANNA SALONEN


12 Uudet hankkeet MTT:ssä on käynnistynyt hanke, jossa kartoitetaan kuluttajien ja toimijoiden tiedontarpeita sekä teknologisia mahdollisuuksia kehittää viljaketjun läpinäkyvyyttä. Tiedontarpeiden kartoittamisen lisäksi selvitämme, millaiset tiedonhallintaratkaisut mahdollistavat sekä viljaketjun toimijoiden että kuluttajien tarpeita vastaavan tiedontuotannon. Entä olisivatko kuluttajien kukkaronnyörit löysemmällä, mikäli heitä osattaisiin puhutella paremmin esimerkiksi pakkauksessa olevien viestien avulla? Liha-alalla on jo esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat lähteneet kehittämään omia toimintaprosessejaan ja viestintää vastatakseen asiakkaiden toiveisiin läpinäkyvämmästä tuotantoketjusta. Viljan tuotantoketjun haasteet jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittämisen osalta ovat lihaan verrattuna vaativammat. Kuinka käsitellä tietoa, joka koostuu tuhansilta eri lohkoilta ja sadoilta eri tiloilta tulevista viljaeristä? Lisäksi on päätettävä, mitä jäljitämme sekä kuinka yksityiskohtaista tietoa on tarpeen tuottaa. Läpinäkyvyyden kehittämisessä keskeisessä roolissa ovat ruokaketjun toimijoiden, sidosryhmien, kuluttajien ja muiden asiantuntijoiden välillä käydyt sidosryhmäkeskustelut. Keskusteluiden avulla saadaan seulottua esiin ne tietosisällöt, joiden tuottamisen teknologia jo mahdollistaa. Dialogi mahdollistaa myös innovatiiviset pohdinnat siitä, kuinka ketjulle saadaan tuotettua lisäarvoa yhdistämällä tietotarpeet sekä tietosisällöt. Tämän vuoden loppupuolella voimme kertoa tuloksia siitä, mihin suuntaan viljaketjun toimijat kokevat tarpeelliseksi lähteä kehittämään läpinäkyvyyttä, minkälainen tieto kuluttajia kiinnostaa ja mistä tiedosta he olisivat valmiita maksamaan.

Jaana Kotro ja Ari Ronkainen, MTT Lisätietoja: jaana.kotro@mtt.fi Puh. 029 531 7391

Tapio Tuomel a/MTT:n arkisto

Viljaketjun toiminnasta toivotaan lisää tietoa kuluttajille.

Pölyttäjien pelastus voi löytyä pöllipinosta Pölyttäjät ovat marja- ja hedelmäsatojen takuunaisia, mutta erityisesti villipölyttäjiä vaivaa asuntopula. Siihen voi vaikuttaa paikallisesti rakentamalla keinopesiä, jotka valmistetaan poraamalla puupölkkyihin erikokoisia reikiä. Jari Lindeman /MTT

Villipölyttäjät ovat tärkeitä marjasatojen takuunaisia. Niitä vaivaavaa asuntopulaa on alettu helpottaa keinopesien avulla. Pesät on rakennettu poraamalla haapa- tai koivupölliin erikokoisia reikiä asunnoiksi. Yhdestä pökkelöstä voi kuoriutua satoja uusia surisijoita keväällä. Ideana on viedä pökkelön asukkaat kuoriutumaan sinne, missä pölyttäjiä tarvitaan. Toiminnan taustalla on kahdeksan Leader-alueen kansainvälinen hanke Bees and Biodiversity – Together to stop pollinating insects decline and protect biodiversity. Sitä toteutetaan Kainuussa alueellisena Metsän ja pellon ekosysteemipalvelut-hankkeena. Sen toteuttajana on MTT Sotkamo ja sitä rahoittavat molemmat alueen toimintaryhmät. Hanke on kaksivuotinen. Hankkeiden tavoitteena on pölyttäjien elinolojen turvaaminen ja tietoisuuden lisääminen niiden merkityksestä marjan- ja hedelmänviljelylle. Pölytyspalveluita ”Vekottimen” avulla Keskeisin toimenpide Kainuussa on ollut pölytyspalvelukokeilu. Siinä mehiläisiä ja muita pölyttäjiä on viety marjatiloille sadon ja laadun takaajiksi. Toimenpiteellä halutaan kehittää marjanviljelijöiden ja mehiläistarhaajien välistä yhteistyötä. Jos marjanviljelijä saa paremman tilin, niin voisiko siitä osan antaa pölytyspalvelun tuottajalle? Alussa hanketta toteutettiin Sotkamossa kahdella mansikkatilalla, mutta toisena kesänä toiminta kaksinkertaistui ja laajeni muuallekin Kainuuseen. Mehiläiset on valjastettu myös mansikan harmaahomeen biologisen torjunta-aineen levittäjiksi. Pesän suuaukolle asennetun ”Vekottimen” avulla kuivattu sienijauhe kulkeutuu mehiläisten mukana mansikankukkiin, jossa se syrjäyttää harmaahomeen. Viljeltyjen marjojen ohella pölytystoimintaa on kokeiltu myös mustikalle. Metsähallituksen maille Kuhmoon on yhteistyössä marjateollisuuden kanssa sijoitettu muutaman kilometrin matkalle kuusi me-

Villipölyttäjien keinopesä on helppo valmistaa kotikonstein koivu- tai haapapöllistä. Jari Lindeman /MTT

hiläispesää. Tavoitteena on mustikkasadon lisääminen. Pasi Laajala, MTT Lisätiedot: pasi.laajala@mtt.fi Puh. 040 513 2013 Pasi L aajal a /MTT

Keinopesät voidaan sijoittaa pölytystarpeen mukaisesti esimerkiksi puuhun tai rakennuksen seinälle.

Näin teet keinopesiä! Syksy on hyvä aika aloittaa keinopesien valmistus. MTT Sotkamon tutkimusasemalla tuotetussa tuoreessa videossa opastetaan, kuinka villipölyttäjille voi rakentaa keinopesiä ja auttaa niitä asumispulmissa. Videon avulla kuka tahansa voi tehdä keinopesiä omaan puutarhaan ja kasvimaalle. Keinopesien valmistus on helppoa ja edullista. Tutkimuksissa hyväksi havaituista keinopesistä hyötyvät sekä villipölyttäjät että ihmiset. Käytännönläheisen aiheen viestinviejäksi haluttiin opastusvideo, koska se on nykyaikainen väline ja etenkin siksi, että video on luontevin tapa tavoittaa lapset ja nuoret. Videota on esitetty Sotkamossa 5. ja 6. luokan oppilaille, joille keinopesä onkin Villipölyttäjien keinopesän valmistusohje löytyy Internetin YouTube-palvelusta MTT:n omalta julkaisukanavalta.

hyödyllinen puhde puutyön tunneille. Innostus kouluissa on hyvä esimerkki aiheen kiinnostavuudesta. Kuka tahansa voi pienellä vaivalla auttaa pölyttäjiä, joiden kato maailmalla on tunnustettu ongelma. Videoon on tulossa myös englanninkie-

linen tekstitys, joka auttaa tiedon leviämistä kansainvälisesti. Videolla esiintyy Kainuun ELY-keskuksen Reima Leinonen, joka on tunnettu hyönteisguru Suomessa. Video on tehty kolmen MTT Sotkamon hankkeen yhteistyönä: Kainuun maaseutuyritysten elinvoima 2, Metsän ja pellon ekosysteemipalvelut sekä Luonnonmarjojen saatavuuden turvaaminen viljelyllä. Videon löytää osoitteista: www.tukinetti.net ja http://www.youtube.com/ watch?v=mXeOUSLGBg8 Jari Lindeman, MTT Lisätiedot: jari.lindeman@mtt.fi Puh. 029 531 7469


13

Punahometoksiini voidaan määrittää pikatestillä luotettavasti Pikamenetelmä antaa luotettavia tuloksia kauran, vehnän ja ohran punahometoksiinin pitoisuuksista. Tulos saadaan muutamassa minuutissa, mutta näyte on otettava huolella. Turun ammattikorkeakoulu

Rida®QuickDON -pikamenetelmällä analysoidut viljojen punahometoksiinin eli deoksinivalenolin (DON), tulokset ovat luotettavia, ja ne täyttävät Euroopan komission asetusten (EY) 401/2006 ja (EY) 1186/2006 vaatimukset viljanäytteiden DON-määrityksille. Pikamenetelmällä voidaan analysoida kaura-, vehnä- tai ohranäytteitä. Menetelmää käytettäessä on kiinnitettävä huomiota edustavaan näytteenottoon ja huolelliseen näytteen valmistukseen, koska analyysissa käytetään vain 1-2 grammaa jauhettua näytettä. Mikäli analyysin tulos ylittää EU:n lakisääteisen raja-arvon, on suositeltavaa varmentaa tulos akkreditoitua kvantitatiivista menetelmää käyttäen. Pikamenetelmä jo laajalti käytössä Turun ammattikorkeakoulun, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n sekä viljateollisuuden yhteistyönä testattiin DON-määrityksiin kehitetty Rida®QuickDON-pikamenetelmä. Opinnäytetyönä määritettiin Rida-pikamenetelmän toistettavuus, sen oikeellisuus MTT:n akkreditoituun menetelmään verrattuna sekä pikamenetelmän toistettavuus eri laboratorioiden välillä. Näytteet olivat kaura-, vehnä- ja ohranäytteitä. Testaukseen valittiin saksalaisen rBiopharmin kehittämä Rida®QuickDONpikamenetelmä ja siihen liittyvä Rida®Quick Scan -lukijalaite. Tarjolla on myös muita mittausmenetelmiä, mutta Rida valittiin, koska se on jo laajalti käytössä Suomen viljalaboratorioissa. Rida-määrityksessä jauhettu viljanäyte punnitaan ja siihen lisätään määrityspaketin mukana tuleva liuos. Näyteliuosta ravistellaan voimakkaasti, annetaan seistä hetki ja erottuvasta nestekerroksesta otetaan näytettä testiliuskalle. Viljanäytteen DON-pitoisuus luetaan testiliuskalta mittalaitteella viiden minuutin kuluttua. Tulokset yhteneväisiä vertailussa Kauranäytteet, joiden DON-pitoisuudet olivat lähellä EU:n lakisääteisiä raja-arvoja, testattiin kolmella eri pitoisuusalueella. Näytteet valittiin vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) johtamasta viljojen valtakunnallisesta turvallisuusseurannasta MTT:n tekemien analyysien perusteella, ja jokaisesta näytteestä tehtiin kuusi rinnakkaismääritystä.

Rida®Quick Scan -lukijalaite valittiin testiin, koska se on jo laajalti käytössä viljan vastaanottolaboratorioissa.

Rida-mittaustuloksia verrattiin keskenään ja niistä laskettiin hajonta. Suurin hajonta kauranäytteillä oli 10 %, joten menetelmän lakisääteinen vaatimus täyttyi. Ohra- ja vehnänäytteillä saadut tulokset olivat samansuuntaiset kuin kauranäytteillä, ja mittausepävarmuudet huomioituina tulokset olivat yhtenevät MTT:n mittaustulosten kanssa. Myös oikeellisuustestissä TuAMK:n Rida-mittaustulokset ja MTT:n samoista Next Generation

Lisätiedot: sari.ramo@mtt.fi Puh. 044 318 3310 (Marion Rauvola) ja 029 531 7697 (Sari Rämö) marion.rauvola@saunalahti.fi

Rida-menetelmän toistettavuus mitattaessa eri DON-pitoisuuksia sisältäviä kauranäytteitä kuuden rinnakkaisanalyysin sarjana. Kauranäytteet MTT-mittaustulos mg/kg

Rida-mittaustulos mg/kg ± hajonta (%)

Rida-tulos (mg/kg) ± mittausepävarmuus (mg/kg)

1,4

1,7 ± 5 %

1,7 ± 0,6

1,7

2,0 ± 9 %

2,0 ± 0,7

2,1

2,3 ± 10 %

2,3 ± 0,8

2 palstaa

Ohran punahometoksiinin pitoisuus voidaan mitata luotettavasti pikamenetelmällä.

Punahomeiden pikatutkimuksille on kysyntää Punahomeet eli Fusarium-sienet ovat viljalle yleisiä patogeenejä ja joka syksyinen puheenaihe Suomessa. Ne heikentävät sadon laatua ja voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita viljelijöille. Korkeina pitoisuuksina hometoksiinit ovat ihmisten ja eläinten terveydelle haitallisia. Hometoksiineista yleisin ja tutkituin on deoksinivalenoli (DON). Viljojen DONtoksiinipitoisuuksille on asetettu EU:ssa la-

Marion Rauvola, Taina Hovinen ja Jukka Kaitaranta, Turun ammattikorkeakoulu sekä Sari Rämö ja Veli Hietaniemi, MTT

näytteistä saamat analyysitulokset olivat yhteneväiset, kun menetelmien mittausepävarmuudet otettiin huomioon. Laboratorioiden välisessä toistettavuustestissä samat kaura- ja vehnänäytteet analysoitiin kolmessa eri laboratoriossa, joilla kaikilla oli käytössä oma Rida-laitteisto. 2 palstaa Eri laboratorioissa saadut tulokset olivat yhtenevät, ja siten myös laboratorioiden välinen toistettavuus täytti lakisääteiset vaatimukset.

kisääteiset enimmäisarvot, jotka ovat prosessoimattomalle elintarvikekauralle 1,75 mg/ kg ja muille prosessoimattomille elintarvikeviljoille 1,25 mg/kg. DON-määritykseen käytetään viljan vastaanotossa yleisesti pikamenetelmiä, joilla tulos saadaan muutamassa minuutissa. Laboratoriossa tehtävillä analyysimenetelmillä tuloksen saaminen voi kestää viikon, joten pikamenetelmille on kysyntää.

Rida-mittaustuloksia verrattiin keskenään ja niistä laskettiin hajonta. Lainsäädännön mukaan rinnakkaisten näytteiden hajonnan tulee olla ≤ 20 %. Suurin hajonta kauranäytteillä oli 10 %, joten menetelmän lakisääteinen vaatimus täyttyi. Mittausepävarmuus laskettiin laajennettuna mittausepävarmuutena ns. standardiepävarmuuden (Uf-arvo) perusteella. DON-analyysien tulosvaihtelut kolmella eri pitoisuudella kolmessa eri laboratoriossa. Kaura

Vehnä

DON-pitoisuusalue (mg/kg)

Näytteet kpl

Todettu vaihtelu (mg/kg)

Näytteet kpl

Todettu vaihtelu (mg/kg)

0,5

2

< 0,5

5

<0,5 - 0,5

1

2

1,1 – 1,6

3

0,8 – 1,6

2-3

4

1,6 – 2,3

2

2,2 – 3,2

DON-analyysien tulosvaihtelut määritettäessä samat viljanäytteet kolmessa eri laboratoriossa. Taulukossa merkintä <0,5 tarkoittaa, että pitoisuus jäi alle mittausrajan.


14 MTT:ssä tutkittua Suomalaisia kuluttajia kiinnostaisi ostaa alkuperäiskarjan lihaa, jos sitä olisi kaupoissa enemmän tarjolla. Alkuperäiskarjan lihan käyttö auttaisi näiden uhanalaisten rotujen suojelussa.

Uusien kasvintuhoojien leviäminen halutaan estää Eviran riskinarviointiyksikössä arvioidaan uusien kasvintuhoojien Suomelle aiheuttamia riskejä. Tavoite on estää uusien, vaarallisten tuhoojien leviäminen Suomeen. Salla Hannunen

Alkuperäiskarjan lihaa on tarjolla tällä hetkellä hyvin vähän. Lihan käyttäminen voisi kuitenkin pitää uhanalaiset, kotimaiset karjarodut tuotantokäytössä, ja siten auttaa arvokkaiden suomalaisten eläingeenivarojen säilyttämisessä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kyselytutkimuksessa selvitettiin suomalaisen alkuperäiskarjan lihan potentiaalista kysyntää. Tutkimustulosten mukaan jopa 86 prosenttia vastaajista ostaisi alkuperäiskarjan lihaa, jos sitä olisi tarjolla kaupoissa. Suurin osa vastaajista ostaisi alkuperäiskarjan lihaa, jos se olisi samanhintaista kuin tavanomainen liha. Noin neljäsosa vastaajista olisi kuitenkin valmis maksamaan alkuperäiskarjan lihasta keskimäärin noin 26 prosenttia korkeampaa hintaa. Alkuperäiskarjan lihaa ostaisivat todennäköisimmin ympäristötietoiset, lihaa usein syövät miehet. He olisivat myös valmiita maksamaan siitä enemmän kuin tavanomaisesta lihasta. Maksuhalukkuus oli korkein niillä vastaajilla, jotka haluaisivat ostaa lihaa säännöllisesti. Anneli Nuoranne/MTT

Alkuperäiskarjan lihan laajempi käyttö auttaisi rotujen suojelussa.

Kasvintuhoojatietoa Evirasta Lisätietoja vaarallisista kasvintuhoojista löytyy Eviran nettisivuilta www.evira.fi. Vaarallisten kasvintuhoojien havainnoista tulee ilmoittaa Eviraan sähköpostiosoitteeseen kasvinterveys@evira.fi.

Monia lehtipuita vahingoittava aasianrunkojäärä on levinnyt Kiinasta Eurooppaan puisten pakkausten mukana. Jääriä on löydetty muutaman kerran myös Suomeen tuoduista pakkauksista.

Salla Hannunen

Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on parhaillaan käynnissä neljä riskinarviointihanketta, joiden tavoite on parantaa viranomaisten ja tuottajien mahdollisuuksia estää uusien, vaarallisten tuhoojien leviäminen Suomeen. Riskinarvioinneilla pyritään mahdollisimman suureen viranomaisvalvonnan vaikuttavuuteen. Tavoite on, että sekä viranomaiset että tuottajat tietäisivät, mitä tuhoojia kannattaa etsiä ja mistä. Käynnissä olevissa hankkeissa muun muassa tunnistetaan Suomea pahiten uhkaavat tuhoojat, selvitetään kasvintuhoojien maahantuloväyliä ja kehitetään kasvihuonetuottajien mahdollisuuksia hallita tuhoojariskejä. Maahantuloväylät tietoon Kasvintuhoojien priorisointiin tähtäävässä hankkeessa kehitetään malli, jonka avulla Suomen maa-, metsä- ja puutarhataloutta uhkaavien tuhoojien riski voidaan arvioida nopeasti ja luotettavasti. Mallilla voidaan tunnistaa ne tuhoojat, joiden riski kansalliselle kasvintuotannolle on suurin. Kasvintuhoojien maahantuloväylien selvityksessä kerätään tietoa siitä, kuinka paljon Suomeen tuodaan erilaisia kasvituotteita, joiden mukana tuhoojat voivat levitä. Tietoa käytetään muun muassa harkittaessa, mihin tuotteisiin tarkastuksia kannattaa kohdentaa, ja minkä tuotteiden tuhoojatilannetta kannattaa seurata erityisen tarkasti. Kasvihuonetuottajien riskinhallintakyvyn parantamiseen tähtäävässä hankkeessa Evira arvioi eri kasvilajien tuhoojariskejä yksittäisen tuottajan kannalta. Tavoite on, että tuottajat osaisivat tarvittaessa välttää kasvilajeja, joiden mukana leviävät tuhoojat ovat erityisen suuri riski muulle tuotannolle. Työ on osa suurempaa kasvihuonetuottajien karanteenituhoojien riskinhallintakyvyn kehittämiseen tähtäävää hanketta, joka toteutetaan yhdessä Kauppapuutarhaliiton ja Maaja elintarviketalouden tutkimuslaitos MTT:n kanssa. Myös muut hankkeet tehdään yhteis-

Krysanteemin suonimiinaajakärpäsiä tulee Suomeen silloin tällöin koristekasvien taimien mukana.

työssä muiden tutkimuslaitosten kanssa. Tuhoojien tarkkailu tärkeää Uusien tuhoojien leviäminen pyritään estämään kasvinterveyslainsäädännöllä. Lainsäädännössä on tuontikieltoja ja erityisvaatimuksia tuotteille, joiden mukana voi levitä tuhoojia. Lisäksi viranomaiset tarkastavat maahan tuotavaa tavaraa ja tuotantopaikkoja, ja hävittävät löydettyjä tuhoojia. Tuottajat voivat estää tuhoojien leviämis-

tä käyttämällä puhdasta lisäysmateriaalia ja tarkkailemalla tuhoojien esiintymistä omalla tilallaan. Tuhoojien säännöllinen tarkkailu on tärkeää, koska laajalle levinneiden tuhoojien hävittäminen on kallista ja usein mahdotonta. Salla Hannunen, Evira Lisätiedot: salla.hannunen@evira.fi Puh. 040 350 9075

Tuhoojat leviävät kaupan mukana Tuhoojien leviäminen uusille alueille johtuu suurelta osin kasvituotteiden kaupasta, joka on kansainvälistynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi siementen kansainvälinen kauppa on kaksinkertaistunut vuodesta 2005. Nykyisin kansainvälinen kauppa on edellytys kannattavalle kasvintuotannolle. Esimerkiksi monien koristekasvien pis-

tokkaita ja vihanneskasvien siemeniä ei tuoteta Suomessa enää lainkaan. Kaupan mukana leviävät kasvintuhoojat voivat kuitenkin uhata kasvintuotannon kannattavuutta. Uusimpia Suomeen levinneitä vaarallisia tuhoojia ovat mansikan punamätä ja omenan lisäversoisuustauti, jotka löydettiin meiltä vuonna 2012.


15

Broilerien hyvinvointia pystytään mittaamaan jo tilalla Broilerien hyvinvointi on usean asian summa, mutta pelkästään pehkun laadun ja lintujen kinnerten 2 PALSTAA 125 mm kunnon arvioiminen antaa hyvinvoinnista jo hyvän ennusteen.

Lintujen kunnossa ei yllätyksiä Tilakäynneillä tehtiin kävelytesti 6 843 linnulle (0,92 prosenttia kaikista parvissa olleista linnuista). 6 162 lintua (0,83 prosenttia linnuista) nosteltiin, ja niiltä arvioitiin puhtaus, jalkapohjat ja kintereet. Kävelytestissä lintujen kävelyä arvioitiin asteikolla 0-5 (kävelee täysin normaalisti - ei pysty kävelemään omin avuin). ArvosanoilPetra Tuunainen

Verkkoaidan avulla kiinniotettuja lintuja kävelytettiin yksitellen häkistä ulos. Samalla arvioitiin linnun kävelykykyä.

la 1-3 arvioidut linnut ovat vielä kykeneviä liikkumaan ruokintalaitteille ja juomanipoille, kävely ei aiheuta linnuille kipua eikä linnuissa näy muita ulkoisia sairauden merkkejä, jotka vaikuttaisivat vakavasti lintujen terveyteen. Arvosanan 4 tai 5 saavat linnut taas pitäisi tuottajan pyrkiä karsimaan, koska linnut eivät pääse liikkumaan ollenkaan tai liikkuvat niin huonosti, että siitä on haittaa niiden terveydelle ja selviytymiselle kasvatuksen loppuun asti. Tällaisilta linnuilta löytyy myös usein ontumisen aiheuttavan sairauden merkkejä, kuten niveltulehdusta ja vesipöhöä. Lintujen puhtaus arvioitiin asteikolla: 0-3 (täysin puhdas - täysin likainen) ja jalkapohjat ja kintereet asteikolla 0-4 (ei tulehdusta - selkeä, laajalle levinnyt tulehdus). Suurin osa arvioiduista linnuista sai kaikista luokista arvosanan 0, eikä vakavimpia jalkapohja- tai kinnertulehduksia ei havaittu ollenkaan. Olosuhteet tiloilla hyvät Hallin olosuhteista mitattiin pehkun kuntoa, sopivaa lämpötilaa sekä pölyn ja valon määrää. Arvioiduissa halleissa oli kuivat ja hyvät pehkut ja vain vähän pölyä, vaikka arvioinnit tehtiin talvella pahimpien pakkasten aikaan. Valon määrä eri halleissa vaihteli suuresti; usein nuoremmilla linnuilla valaistus oli kirkkaampi kuin vanhemmilla. Sopivaa lämpötilaa arvioitiin laskemalla läähättävien tai yhteen painautuneiden lintujen määrää. Linnut läähättävät liian kuumassa ja painautuvat yhteen kylmässä. Keskimäärin parvissa havaittiin läähättäviä lintuja vain alle 5 prosenttia, mikä on todella vähän. Suurimmillaan kuitenkin jopa 30 prosenttia parven linnuista läähätti. Yhteen painautuneita lintuja ei havaittu ollenkaan. Kostealla pehkulla suuret ja huonommin liikkuvat linnut makasivat enemmän ja olivat likaisempia. Myös jalkapohja- ja kinnertulehduksia oli enemmän. Linnut, joilla oli kinnertulehduksia, olivat likaisempia, liikkuivat huonommin ja usein niillä oli myös jalkapohjatulehduksia.

Tilakäynneillä arvioitujen lintujen puhtaus, jalkapohjat ja kintereet 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2 PALSTAA 125 mm Puhtaus, % Jalkapohjat,% Kintereet, % % arvioiduista linnuista

Suomessa tutkittiin viime talvena ensimmäistä kertaa elävien broileriparvien hyvinvointia. Tilakäynneillä tarkoituksena oli arvioida eurooppalaisen Welfare Quality®mittausjärjestelmän soveltuvuutta suomalaiseen tuotantoon ja saada tietoa broileriparvien hyvinvoinnista. Tilakäynneillä arvioitiin yhteensä 45 broileriparvea ja 756 000 lintua koko Suomesta.

0 4,69 72,31 72,29

1 93,62 16,73 24,29

2 1,69 10,29 3,32

3 0,00 0,68 0,10

4 0,00 0,00

Arvioiduista linnuista suurin osa sai arvostelun 0 tai 1 eli ne olivat puhtaita ja niiden jalkapohjat ja kintereet olivat kunnossa.

Kävelytestien tulokset, % arvioiduista linnuista 60 50

50,44

40

39,84

30 20 10 0

0,97

8,15

0

1

2

3

0,46

0,14

4

5

Kävelytestissä suurin osa linnuista sai arvosanan 2 tai 3. Arvosanan 4 tai 5 saaneen linnun liikkuminen on jo niin huonoa, että siitä on haittaa linnun terveydelle.

Tarkkaileminen riittäisi Pelkästään pehkun laatua ja kinnerten kuntoa tarkkailemalla saatiin siis paljon tietoa hyvinvoinnista. Myös pölyn mittaaminen Petra Tuunainen

hallissa on helppo tehdä ja ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä olisi hyvä seurata kasvatuskauden ajan. Hyvinvoinnin mittaamisessa tärkeintä on kehittää lintusilmää. Lintuja tulisi seurata joka päivä, jolloin varsinaiset ongelmat erottuvat aikaisemmin. Mittausten ongelmana oli ainoastaan se, että kasvattajalla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa hyvinvointiin mittauksen jälkeen, koska mittaukset tehdään niin lähellä teurastusta ja mittauskertoja oli vain yksi. Näin mittaus kertoo vain yhden parven tilanteen eikä edes kasvattajan koko vuoden onnistumista. Tilakäyntien tekeminen on kuitenkin niin työlästä, että niiden mittavampi käyttöönotto ei ole helppoa. Kuitenkin kasvattaja voi kiinnittää huomiota erityisesti pehkun laatuun koko kasvatuksen aikana, oppia huomaamaan ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Petra Tuunainen, MTT

Kintereiden luokittelussa 0 = ei tulehdusta, 1 = pistemäinen, pieni tulehdusalue ja 2 = selkeä tulehdus kintereessä. Kinnerluokasta 3 = selkeä tulehdus kinnernivelessä, ei pistemäisiä muutoksia ei saatu kuvaa.

Lisätietoja: petra.tuunainen@mtt.fi Puh. 029 531 7844


16 MTT:ssä tutkittua MTT:n koordinoimassa FoodAfrica-ohjelmassa kartoitetaan ensimmäistä kertaa Afrikan maatalousmaiden maaperän hivenainetilanne. Kartoituksen avulla voidaan parantaa paikallista ruokaturvaa. Maaperän hivenaineet ovat elintärkeitä kasveille, eläimille ja ihmisille. Esimerkiksi raudan puute voi aiheuttaa lasten lyhytkasvuisuutta, ja sinkin puute voi huonontaa satoja vähentäen samalla muidenkin ravinteiden tehoa. Puutteellisilla alueilla maaperän hivenainepitoisuuksia voidaan parantaa esimerkiksi lannoitteilla tai erilaisilla kerääjäkasveilla. Ihmisten hyvinvointia voidaan lisäksi parantaa eläinten ja ihmisten ruokavaliota monipuolistamalla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT kartoittaa nyt Saharan eteläpuoleisen Afrikan maaperän hivenaineet yhteistyössä ICRAF:n (World Agroforestry Centre) kanssa. Työn pohjalta tuotetaan Afrikan maaperätilanteesta kartat, joita voidaan hyödyntää maataloudessa. Tieto maaperän tilasta pyritään saamaan myös paikallisten pienviljelijöiden käyttöön. Kartoitus valmistuu vuonna 2015. ICRAF kehittää samalla paikallisiin oloihin sopivaa nopeaa ja edullista analyysimenetelmää, jolla voidaan kartoittaa mm. pienviljelijöiden peltoja. MTT:llä on aiemman jo 1980-luvulla tehdyn kansainvälisen kartoituksen vuoksi ainutlaatuista osaamista erilaisten maiden hivenaineanalytiikasta. Tutkimus- ja kehitysohjelma FoodAfricaa tähtää ruokaturvan parantamiseen seitsemän eri työpaketin kautta. Ohjelman päärahoittaja on ulkoasiainministeriö. Lue lisää osoitteessa www.mtt.fi/ foodafrica.

Silmätulehdusalttius periytyy - voi rähmä!

Silmätulehdus on kivulias sairaus ja heikentää eläinten hyvinvointia. Sinikettujen perinnöllinen silmätulehdus aiheuttaa myös taloudellisia tappioita tuottajille, koska muutoin hyviä eläimiä on sen vuoksi karsittava tuotannosta. Riitta Kempe

Sinikettuja on viime vuosina piinanneet silmätulehdukset. MTT:n tekemässä tutkimuksessa selvisi, että siniketuilla on perinnöllistä alttiutta sairastua silmätulehdukseen tai niillä on heikentynyt sairauden vastustuskyky. Silmätulehdusalttiuden periytymisaste oli keskinkertainen (0,22 ± 0,06). Koska silmätulehduksilla on geneettinen tausta, silmäterveyttä voidaan parantaa jalostusvalinnan avulla melko nopeassakin tahdissa, vaikka silmätulehdusten ensisijainen syy ei ole vielä tiedossa. Käytännössä silmätulehdusta sairastavat eläimet on karsittava välittömästi, mutta sukulaisten ja jälkeläisten tuloksiin perustuva silmäterveysindeksi tehostaa jalostusvalintaa. Tulehduksen riskitekijöitä kartoitettu Eläimen suuren koon on epäilty liittyvän silmäterveyden heikkenemiseen, sillä siniketun kokoa on painotettu jalostuksessa voimakkaasti. Myös kasvukauden voimakas ruokinta lisää merkittävästi ketun gradeerauskokoa, painoa ja lihavuutta. Ketun naaman alueelle kertyvä rasva ja ihopoimut saattavat pahentaa silmän tai silmäluomen rakennevikaa ja altistaa silmätulehduksille. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan saatu näyttöä olettamukselle, että koon ja silmätulehduksen välillä olisi geneettinen yhteys, tai että koon painotus jalostusvalinnoissa heikentäisi merkittävästi sinikettujen perinnöllistä silmäterveyttä. Suuren gradeerauskoon haitallista vaikutusta silmäterveyteen ei kuitenkaan ole vielä täysin suljettu pois. Myös turkin pohjavillan tiheyttä kuvaavaa massakkuutta on epäilty yhdeksi silmätulehduksen riskitekijäksi, mutta näidenkään ominaisuuksien välille ei löydetty geneettistä yhteyttä. Sen sijaan jalostusvalinnan kohteena oleva hyvin peittävä, tiheä peitinkarva saattaa jossain määrin liittyä perinnölliseen silmätulehdusalttiuteen. Terveysominaisuudet lisättävä jalostusohjelmaan Eläinsuojelulain mukaan tuotanto-ominaisuuksien jalostaminen ei saa heikentää eläimen terveysominaisuuksia. Eläin olisikin pyrittävä huomioimaan jalostusohjelmassa kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että keskitytään vain yhden tai kahden yksittäisen ominaisuuden parantamiseen muiden kustannuksella. Eläinjalostuksen avulla turkiseläinten hyvinvointia voidaan ohjata eläinsuojelullisesti parempaan suuntaan, kunhan sairauksien ja poistojen syyt kirjataan jalostusohjelmaan. Tieto silmätulehduksesta on nykyään mahdollista rekisteröidä eläimen tietokantaan, jos tilalla on käytössä turkiseläinten jalostus-

Silmätulehduksille altistavat viat

Silmätulehdus on viheliäinen sairaus, mutta se on mahdollista karsia jalostuksen avulla.

ohjelma WebSampo. Eläinpopulaation sairaustilanteen seuranta reaaliajassa mahdollistaa asioihin puuttumisen ennen kuin tilanne pahenee koko popupalstaa laatiossa.2Uusi turkistilojen terveydenhuollon tietojärjestelmä olisi tämän vuoksi tärkeä linkittää uudistuvaan jalostusohjelmaan, jolloin terveystarkkailun tietoja voidaan hyödyntää myös käytännön jalostuksessa ja tutkimuksessa viranomaisvalvonnan lisäksi. Lisätutkimuksissa tulisi selvittää, onko kettujen silmäluomissa tai silmissä rakenteellisia poikkeavuuksia, jotka voivat är-

Entropion on silmäsairaus, jossa luomi kääntyy sisäänpäin silmää kohden. Ektropionissa alaluomen reuna kääntyy ulospäin. Ektropion ei sellaisenaan aiheuta eläimelle kipua, mutta ektropiumin vuoksi roskat, pöly ja bakteerit päätyvät helpommin silmään. Silmän sidekalvo ja sarveiskalvo ovat herkkiä vaurioitumaan. Esimerkiksi karvat voivat aiheuttaa hankaumia silmän pintaan. Silmän ylä- tai alaluomella voi kasvaa ylimääräisiä ripsiä, jotka hankaavat silmää. Ripsien virheellinen kasvusuunta voi johtua entropionista. Myös löysä, ylimääräinen nahka voi painaa yläluomea, jolloin karvojen kasvusuunta muuttuu.

syttää silmän side- tai sarveiskalvoa. Kun silmän normaali toiminta häiriintyy, se on alttiimpi sekundäärisen tulehduksen aiheuttaville bakteereille. Mikrobien aiheuttamat tulehdukset eivät itsessään ole perinnöllisiä, mutta eläinten välillä voi olla perinnöllistä vaihtelua sairauksien vastustuskyvyssä. Riitta Kempe ja Ismo Strandén, MTT Lisätiedot: riitta.kempe@mtt.fi Puh. 029 531 7330

Silmätulehdus (1/0) geneettinen korrelaatio

Silmätulehdus (1/0) fenotyyppinen korrelaatio

Nahan koko, cm

-0.23 (±0.20)

Gradeerauskoko

-0.27 (±0.21)

-0.12 -0.12

Elopaino

-0.09 (±0.23)

-0.14

Turkin massakkuus

-0.06 (±0.21)

-0.01

Peitinkarvan peittävyys

-0.39 (±0.22)

0.01

Silmätulehduksen ja tuotanto-ominaisuuksien väliset fenotyyppiset ja geneettiset korrelaatiot sekä geneettisten korrelaatioiden keskivirheet suluissa.


17

Eläimen stressin välttäminen vähentää hoitajien työtapaturmia Karjanhoitotöissä sattui viime vuonna eniten työtapaturmia muihin maatalouden työtehtäviin verrattuna. Tiloilla suhtaudutaan haavereihin eri tavoin. Rodeo

Tilastojen mukaan 43 prosenttia kaikista vakuutettujen maatalousyrittäjien työtapaturmista sattui viime vuonna kotieläinten hoitotyössä. Tilastokeskuksen mukaan varsinkin naisten työtapaturmista suurin osa eli 76 prosenttia sattui karjanhoitotyön aikana. Helsingin yliopistossa syksyllä tarkastettu väitöstutkimus paneutui työhyvinvointiin maatiloilla. Tutkimuksessa vierailtiin kesällä 2007 kymmenellä lypsykarjatilalla haastattelemassa maatalousyrittäjänaisia ja havainnoimassa heidän työtään. Vierailut osoittivat, että osalla tiloista turvallinen työ oli itsestäänselvyys, kun taas toisilla tiloilla pienet ja isommatkin haaverit olivat arkipäivää. Rutiinit vähentävät vahinkoja Anneli ja Mari kuvailivat haastattelun aikana lukuisia, kuluneen kahden vuoden aikana tapahtuneita eläimiin liittyviä tapaturmia, kuten esimerkiksi ryntäävän naudan ja seinän väliin puristuksiin jääminen. Myös Riikka ja Tuula kertoivat viimeksi heille tapahtuneista tapaturmista ja sairauslomista, mutta niistä oli vierähtänyt peräti 15-20 vuotta aikaa. Haastattelujen pohjalta heräsi kysymys: mikä selittää tapaturmien määrässä olevat huomattavat erot? Luottamuksellinen, hyvä vuorovaikutussuhde eläinten kanssa, eläinten hoidon rutiininomaisuus, hoitajan tietämys eläinten luontaisesta käyttäytymisestä ja eläinten stressin kokonaisvaltainen välttäminen auttavat vähitellen luomaan hoitajalle turvalliset työolosuhteet. Navetan olosuhteita oli osalla tutkituista tiloista paranneltu siten, että eläimillä olisi viihtyisä ja selkeä elinympäristö. Eläinten luontaista käyttäytymistä sekä ihmisen ja eläimen positiivista vuorovaikutusta haluttiin ymmärtää ja edistää. Hoitotöissä noudatettiin lempeitä rutiineja, toimittiin kiireettömästi ja pidettiin olosuhteet samanlaisina.

Marja Kallioniemi, MTT ja Hanna-Riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto Lisätiedot: marja.kallioniemi@mtt.fi Puh. 029 531 7304

Altistuminen torjunta-aineille voi lisätä viljelijän stressioireita Viljelijöiden kannattaa huolehtia työhyvinvoinnistaan pyykkikoria myöten. Päätoimisten viljelijöiden työssään kokema stressi liittyy usein ongelmiin sosiaalisessa kanssakäymisessä ja terveydentilassa. Maatalousyrittäjät kokevat stressiä etenkin silloin, kun tuki puolisolta on niukkaa, puuttuu kokonaan tai perheessä on tietty henkilö, jonka kanssa on vaikea keskustella. Myös lääkärin toteama sairaus tai vamma tai alhainen arvio omasta työkyvystä olivat yhteydessä stressioireisiin. Työhyvinvointia tutkittiin vuonna 2004 kootun kyselyaineiston (1 182 suomalaista viljelijää) sekä laadullisen tutkimusaineiston (10 maitotilalla töitä tekevää naista) avulla. Työympäristön vaarat todellisia Kirjallisuustutkimuksessa selvisi, että viljelijöitä kuormittavat eniten tilan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät ongelmat, maatalouden harjoittamiseen liittyvät säännöt, hallinto ja maatalouspolitiikka, sää ja luonnonolosuhteet sekä työympäristöön liittyvät

Itsepuolustukseen varauduttava Vaikka eläimen stressin ja pelon välttäminen oli hoitotyön arkea, oli taitava hoitaja varautunut myös itsepuolustukseen. Hormonimuutokset, sairaus tai loukkaantuminen voivat muuttaa naudan käyttäytymisen aivan arvaamattomaksi. Ihmisen päälle hyökkäävän naudan varalta olisi hyvä olla aina mukana jotain kättä pidempää, vaikkapa keppi tai lantakola. Myös kova huuto ja käsien ylös nostaminen voi muuttaa naudan hyökkäysaikeet. Väitöskirjan tutkimusosuudessa laadittiin myös käytännön ohjeita eläinten ja hoitajan välisen positiivisen vuorovaikutuksen luomista varten. Vasikka kannattaa totuttaa ihmisiin jo ensimmäisistä elinpäivistä lähtien vaikkapa rapsuttelemalla ja juttelemalla sille ruokinnan yhteydessä. Naudan siirroissa pitää jaksaa olla kärsivällinen ja odottaa kömpelönkin eläimen etenemistä. Naudalla on laaja näkökyky, mutta aivan taakseen se ei näe, siten hoitajan kannattaa ilmoittaa jollakin tavoin lähestymisestään. Hoitaja voi soveltaa omia, persoonallisia tapojaan positiivisessa vuorovaikutuksessa: esimerkiksi Noora tervehti lypsylle saapuvia nautoja nimeltä ja jutteli niille iloisesti niitä näitä. Tutkimukseen osallistuneiden nimet on muutettu.

vaarat kuten työtapaturmariski. Yllättävä tulos oli stressioireiden liittyminen edellisen kasvukauden aikana yli kaksi viikkoa kestäneeseen torjunta-aineiden ruiskutustyöhön. Havainto saa tukea kansainvälisistä kirjallisuuslähteistä, joiden mukaan torjunta-aineet, erityisesti organofosfaatit, ovat neurotoksisia eli hermostolle myrkyllisiä. Altistuminen torjunta-aineille hidastaa aivotoimintoja ja heikentää aistitarkkuutta. Lisäksi unettomuus sekä mielialan vaihtelut lisääntyvät. Esimerkiksi kyselytutkimus torjunta-aineiden levittäjien keskuudessa USA:ssa on osoittanut masennuksen ja torjunta-ainealtistumisen välisen yhteyden. Torjunta-aineilta pitää suojautua Jokaisen torjunta-aineiden levittäjän tulee huolehtia henkilökohtaisesta suojautumisesta. Aineet voivat siirtyä ihmiseen hengityksen mukana tai ihon läpi. Paljain käsin ei saa koskea mitään, missä voi olla torjunta-aine-

Niina Pitkänen/MTT:n arkisto

Tutut rutiinit, eläinten käyttäytymisen tunteminen ja positiivisen vuorovaikutuksen luominen vaikkapa juttelulla auttavat luomaan karjanhoitajalle turvalliset työolosuhteet. Kuvan henkilö ei liity tutkimukseen.

jäämiä, kuten ruiskutettuja kasvinosia, koneita tai ruiskutuksesta palaavan likapyykkiä. Suojautuminen on tarpeen myös silloin, kun torjutaan lyhytaikaisesti karjasuojista hyönteisiä ja muita haittaeläimiä. Suomessa yleistyneet viljakasvien viljely ja suorakylvö ovat lisänneet torjunta-aineiden kokonaiskäyttömääriä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Marja Kallioniemi, MTT ja Hanna-Riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto Lisätiedot: marja.kallioniemi@mtt.fi Puh. 029 531 7304 Torjunta-aineiden levittäjän pitää huolehtia työturvallisuudestaan. Torjunta-aineet voivat kulkeutua ihmiseen hengityksen mukana tai ihon läpi ja aiheuttaa stressioireita.


18

Luomun puolestapuhuja etsii tietoa tunteen rinnalle Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattorin pitää päästä välillä maistelemaan vaikkapa perunankeittokokeen tuloksia. Keittiömestari, ravintolapäällikkö, opettaja, ruokakulttuuriasiamies, juontaja, tutkija, tutkimuskoordinaattori. Jaakko Nuutilan polku ravintoloiden keittiöistä MTT:n tutkijaksi ja Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattoriksi on kiertänyt monta mutkaa. Kaiken taustalla on Nuutilan pitkä ura hotelli- ja ravintola-alalla ensin keittiöissä ja sitten ammattiopettajana. Omien sanojensa mukaan hänelle jäi vain opintoputki päälle. - Opiskelin ensin maisteriksi Helsingin yliopistossa, ja sitten jatkoin eteenpäin. Nyt väitöskirja on lähdössä esitarkastukseen. Väitöstilaisuus todennäköisesti keväällä, Nuutila kertoo. Maataloustuottajille Nuutila tuli tutuksi MTK:n ruokakulttuuriasiamiehenä vuosina 2007-2010. Silloin hän tutustui paremmin ruokaketjun kaikkiin lenkkeihin, kävi maatiloilla ja oli mukana erilaisissa ruokakulttuuria tukevissa työryhmissä. Sittemmin hänen kiinnostuksensa on pureutunut etenkin luomuun eli luonnonmukaiseen tuotantoon. - Minua kiinnostavat vaihtoehtoiset tavat toimia ruokaketjussa. Väitöskirjassani olen tutkinut sitä, miten hyvin suomalaisen ruokaketjun toimijat tunnustavat eli hyväksyvät kuluttajien vaatimat laatutekijät, Jaakko Nuutila kertoo. Tutkimuksessaan hän siis peilaa kuluttajien mielipiteitä ruokaketjun eri toimijoiden asenteisiin ja toimintamalleihin. Samalla hän pyrkii etsimään vastauksia siihen, miten Suomen maatalouden luomutavoitteet saadaan täytettyä ja miten luomulta odotetut laatutekijät todentuvat.

”Viisi vuotta sitten puhuin luomusta tunneperäisesti. Nyt taustalla on faktatietoa. Mahtavaa on se, että pystyn edelleen sanomaan samat asiat.” - Upeana ohjaajana väitöskirjan teossa on ollut MTT:n professori Sirpa Kurppa, joka on tuuppinut eteenpäin niin fyysisesti kuin henkisesti aina, kun tiellä on tullut vastaan kuoppia, Nuutila kiittää. Välillä mukaan keittiöön Luomuaiheisen väitöskirjatyön myötä Jaakko Nuutilan tehtäväksi tuli MTT:n luomututkimuksen koordinointi. Sittemmin työ laajeni koko Luomuinstituutin kattavaksi. Kuluvan vuoden alussa aloittanut Luomuinstituutti on lähtenyt rakentumaan vauhdilla. Verkostoon kuuluu noin 150 luomun tutkijaa ja asiantuntijaa. - Tällä hetkellä tärkein työmme on koota Suomelle luomututkimusohjelmaa. Olemme kuulleet tutkijoita, elinkeinon edustajia ja muita sidosryhmiä. Teemme viisivuotiskaudeksi työkalun, joka ohjaa rahoitusta ja tutkimusta valittujen teemojen mukaisesti, Jaakko Nuutila kertoo. Hän ei kuitenkaan halua jähmettyä pelkäksi koordinaattoriksi, vaan haluaa olla mukana myös käytännön työssä. Lähiviikkoina tiedossa on esimerkiksi perunankeittokokeita.

Niina Pitkänen/MTT

Jaakko Nuutila on intohimoinen luomun puolestapuhuja. Hän pyrkii työssään tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus valita ruuakseen luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita.

- Tällä hetkellä meillä on menossa entiselle kokkipojalle mukava hanke, jossa etsitään uusia luomuperunalajikkeita sekä viljelijöiden että ammattikeittiöiden käyttöön. Hankkeista pitää saada tietoa käytännön tasolle, ei pelkästään johonkin rekisteriin, hän toteaa. Eturistiriidat saatava esiin Tällä hetkellä Jaakko Nuutila haluaa tutkia niitä yhteiskunnassa olevia ilmiöitä, jotka edistävät tai estävät luomun leviämistä. - Tutkimus tuo rasvaa rattaisiin, mutta kone ei lähde käyntiin ennen kuin mennään politiikkaan ja päästään käsiksi lobbaajien eturistiriitoihin. Esimerkiksi torjunta-aineet ja väkilannoitteet tuottavat taloudellista hyötyä maahantuonnin ja kaupan edustajille, jolloin luomuviljelyn suosion kasvattaminen ei kuulosta kauhean hyvältä heidän kannaltaan. Nämä asiat pitää tunnistaa ja niihin pitää päästä käsiksi, hän linjaa. Seuraava tutkimuskin hänellä on jo mielessä. - On maita, joissa valtio pyrkii vaikuttamaan tuotannon kestävyyteen verotuksen kautta. Meidän pitäisi tehdä vertailututkimus siitä, miten asiat ovat muissa maissa, ja mitkä vaikutukset valtion pyrkimyksillä on luomun kehittymiselle. Aika etsiä asioiden syitä Tulevaisuuteen katsova tutkimusmaailma on kuitenkin täysin toisenlainen kuin hektinen, hetkessä elävä ravintolamaailma. Jaakko Nuutila ei ole voinut välttää kahden maailman välistä törmäystä.

- Ravintolan johtajana sain asiat tapahtumaan rivakasti. Nyt vauhti on erilainen. Pitää vain ajatella, että on aika pohtia ja löytää syitä asioihin. Vastapainoa työlle löytyy kotoa Saukkolasta. Nuutilalla on perheensä kanssa pieni maatila omaksi iloksi. Pihapiiristä löytyy maatiaiskanoja, viiriäisiä, kaksi suomenhevosta ja neljä koiraa. - Oli mieletön tunne, kun uskalsin ensi kerran laukata sillä valtavan kokoisella eläimellä ilman satulaa. Näin sitä neljännen polven helsinkiläisestä on tullut maalla viihtyjä, hän naurahtaa. Luomun puolesta puhuminen ei häntä väsytä, päinvastoin.

Jaakko Nuutila MTT:n tutkija, Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattori. Elintarviketieteiden maisteri, kirjoittaa väitöskirjaa aiheesta ”Luomuelintarvikejärjestelmän ylivoimatekijät ja niiden tunnustaminen suomalaisessa elintarvikejärjestelmässä.” 47-vuotias. Perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta. Asuttaa Saukkolassa pientilaa, jossa navetan ovat vallanneet maatiaiskanat, viiriäiset ja kaksi hevosta.

- Viisi vuotta sitten puhuin luomusta tunneperäisesti. Nyt taustalla on faktatietoa. Mahtavaa on se, että pystyn edelleen sanomaan samat asiat. Olen vain pystynyt näyttämään toteen ne asiat, jotka viisi vuotta sitten tunsin sydämessä. Niina Pitkänen, MTT

Luomuinstituutti Luomuinstituutti on Helsingin yliopiston ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n perustama verkosto, jossa työskentelee noin 150 luomualan asiantuntijaa. Instituutti aloitti toimintansa vuoden 2013 alussa. Sen koordinaatioyksikkö sijaitsee Mikkelissä. Luomuinstituutti tukee kotimaisen luomutuotannon vahvistumista elintarvikeketjussa tutkimuksen, tiedeviestinnän, koulutuksen ja kehittämishankkeiden kautta. Tavoitteena on muun muassa kaksinkertaistaa Suomen luomututkimus ja sen rahoitus, tuottaa tutkimuksesta kaupallisia konsepteja sekä kasvattaa luomualan jatkoopiskelijoiden määrää.


Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy 16.12.2013

Kaura on pohjoisen valtti Suomi on maailman viidenneksi suurin kauran tuottajamaa. Vaaleus, kirkkaus ja puhtaus ovat suomalaisen kauran myyntivaltteja. Suomalainen kaura tunnetaan korkealaatuisena raaka-aineena. Kaura sopii erittäin hyvin viljelyyn pohjoisissa oloissamme ja sen viljelyllä on meillä pitkät perinteet. Kauraa on myös tutkittu ja jalostettu maassamme paljon. Nykyisin iso osa viljelylajikkeistamme onkin kotimaista alkuperää. Laadukkaan sadon tuottaminen on niin viennin kuin kotoisen kauran käytön kannalta tärkeää. Pieni Suomi on maailman viidenneksi suurin kauran tuottajamaa. Suomalainen kaura onkin tunnettu tuote myös kansainvälisessä kaupassa. Vaaleus, kirkkaus ja puhtaus ovat suomalaisen kauran myyntivaltteja. Valtaosa rehuksi eläimille Valtaosa kaurasadostamme käytetään eläinten rehuksi. Korkean valkuais- ja rasvapitoisuuden sekä hyvän ja tasapainoisen rasva- ja aminohappokoostumustensa ansiosta kaura onkin arvokasta rehuraaka-ainetta. Kauran sisältämä beetaglukaani ja sen terveysvaikutukset on huomattu myös eläinten ruokinnassa. Kaura on hyvä lääke eri2 PALSTAA 125 mm laisiin suolistovaivoihin. Rehukauralajikkeiden jalostuksessa korostuvat paitsi oikea laatu, myös pohjoisten viljelyolosuhteiden

asettamat vaatimukset. Aikaiset, kotimaiset kauralajikkeet soveltuvat erinomaisen hyvin kotieläinten ruokintaan. Terveellistä ravintoa ihmisille Todellista potentiaalia löytyy kauran elintarvikekäytöstä. Kauran käyttö elintarviketeollisuuden raaka-aineena on lisääntynytkin tasaisesti. Kauran terveysvaikutukset ja soveltuvuus keliaakikoille on nostanut jo nyt kauran arvostusta kuluttajien ja kauraa jatkojalostavien yritysten keskuudessa. Kauran beetaglukaanin, hyvälaatuisten öljyhappojen, vitamiini- ja kivennäisaineiden sekä antioksidanttien ansiosta siitä voikin puhua superruokana, joka sopii kaikenikäisille. Erilaisten kaurasta valmistettujen tuotteiden kirjo alkaa olla melkoinen, mutta jatkuvaa tuotekehitystä tarvitaan uusien kuluttajien houkuttelemiseksi kauran kuluttajiksi. Leena Pietilä, Boreal Kasvinjalostus Oy Lisätiedot: leena.pietila@boreal.fi Puh. 040 540 9194

Kauralajikkeiden sadot, lakoprosentit ja kasvuajat virallisissa kokeissa 2004-2011 6000

60

5500

50

5000

40

4500

30

4000 3500

20

3000

lako-%

10

2500 2000

Sato, kg/ha

Veli (1981)

Aarre (1995)

Fiia (2002) Akseli (2009)

0

Aikaisten kotimaisten kauralajikkeiden satoisuus ja korrenlujuus on kehittynyt merkittävästi uusien lajikkeiden myötä. Suluissa vuosi, jolloin lajike on listattu kasvilajikeluetteloon.

Jalostus huomioi tarpeet Kaura tarjoaa vaihtoehdon monille tiloille viljelykierron monipuolistajana. Kotimaisessa kauranjalostuksessa otetaan huomioon kauran moninaiset käyttömahdollisuudet. Lajikkeita jalostetaan eri kasvuaikaluokkiin ja käyttötarkoituksiin. Sadon laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota niin rehukuin elintarvikekaurankin jalostuksessa. Vaikka kauran vaatimat tuotantopanokset ovat vähäisemmät kuin muilla kevätviljoilla, paras mahdollinen sadontuottokyky on silti tärkeimpiä jalostustavoitteita. Uusien lajikkeiden satopotentiaalin hyödyntäminen edellyttää myös viljelyyn panostamista. Lajikkeiden soveltuvuus paikallisiin viljelyoloihin on erityisen tärkeää. Laajamittainen testaaminen ja erilaisissa oloissa tuotetun sadon laadun analysointi tuovat esille lajikkeiden soveltuvuuden rehu-, elintarvike- tai vientiraaka-aineeksi. Satoisuuden ja aikaisuuden yhdistäminen viljelyvarmuuden takaamiseksi on entistä tärkeämpää ilmasto-olojen muuttuessa. Luja korsi puolestaan tuo sitä varmuutta, jota viljelijäkin toivoo pystyäkseen tuottamaan laadukasta satoa. Erityisesti kauran päätuotantoalueilla korsiominaisuudet jou-

tuvat koetukselle pitkän päivän ja kevyempien maalajien vuoksi. Myös teollisuuden tarpeet ovat huomioitu lajikejalostuksessa. Vaaleus, kirkkaus, ohutkuorisuus, riittävän suuri jyvä, tasainen jyväkokojakauma ja viljelyvarmuus ovat hyvän elintarvikekauralajikkeen ominaisuuksia.

LAMPAITA

19

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Lantabarrikadit vai lämmintä kättä? Kansalaisoikeustaistelijat piileskelevät Kiinassa salaista poliisia tai johtavat vallankumousta synkimmässä Afrikassa. Joka tapauksessa he kuolevat riittävän kaukana meistä, jotta laulun sanoista ei tunnista suota, kuokkaa eikä Jussia. Suomalainen kansalaisoikeustaistelu onkin asia erikseen.

Kyläkoulujen lopetusuhka herättää yleensä uinuvimmatkin aktivistit. Kotikyläni, Kokemäellä sijaitsevan Korkeaojan, koulua ollaan taas tänä vuonna lopettamassa. Tehokkuutta korkeimpana arvona pitävän lyhytjänteisen rahapuheen tunnistaa usein vaihtoehdottomasta budjetoinnista – ota tai jätä.

Jos lähtökohtaisesti oletamme, että täällä on kaikki hyvin ja yhteiskunta on ulosmitannut vallan kolmijakoisesti, ei kuvioon mahdu kansalaismielipide. Ei, vaikka sitä tarvittaisiin.

Vastaiskuna arvot tulee kääntää numeroiksi ja osoittaa kyläkoulujen tärkeä asema. Koulun ja aktiivisen kylätoiminnan ansiosta muuttovoittoinen kylämme tuottaa pelkästään kunnallisverona vuosittain puolet koulun käyttömenoista, jos verrataan Kokemäen väkiluvun ja verotulojen vähenemiseen yleensä. Virkamiehet eivät välttämättä halua näyttää koko totuutta, joten argumentit pitää kaivaa itse, ja ne pitää markkinoida sosiaalisessa mediassa sekä suoraan kuntapäättäjille.

Eduskunnan kansalaisaloite on saamassa farssin piirteitä. Jos kerta toisensa jälkeen edustajat kääntävät kansalaisaloitteille selkänsä, ei voida sanoa, että homma toimisi. Timo Soinin tapa käyttää ryhmäkuria kansalaisaloitteen taltuttamiseksi on pahinta mahdollista demokratian ja kansan äänen aliarvioimista. Parlamentaarinen kuri kuuluu vain ennalta sovittuihin ja yhdessä tuumin läpi vietyihin asioihin, ei alhaalta ylöspäin muodostuvaan tarpeeseen muuttaa maailmaa. Herranpelosta kärsivä suomalainen vallanjako on kuitenkin muuttumassa. Sini Saarelasta ja Greenpeacesta noussut keskustelu kertoo ennen kaikkea siitä, että suomalaiset ovat hyväksymässä aktivismin tapana vaikuttaa maailmaan. Kansalaisjärjestöt osaavat kampanjoida paljon paremmin kuin iki-ihanien kettutyttöjen aikaan. Nyt ne saavat päät kääntymään väärinkäytöksiä kohti. Eettinen osaaminen jalostettuna laadukkaiksi tuotteiksi onkin jatkossa yhä tärkeämpi maatalouden kilpailuvaltti.

Ranskalaiset kollegamme askartelevat lannasta barrikadeja, koska heille on itsestään selvää, ettei kaikkea tarvitse niellä. Kriittistä ajattelua harrastetaan Suomessa turhan säästeliäästi, minkä takia olemme hieman jälkijunassa. Realismiksi puettu epäonnistumisen pelko johtaa kokeilemaan korkeintaan jotain, mitä Ruotsissa on jo testattu. Kansalaisaktiivisuutta ja aktivismia tarvitaan. Tappeleminen oikeiksi kokemiensa asioiden puolesta on raskasta hommaa, jossa välillä tulee turpiin niin, että jälkiviisaat pääsevät ilkkumaan. Maailma muuttuu kuitenkin vain pala palalta ja jokaisen aktiivisuutta tarvitaan. Ghandin sanoin: ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”.


20 Pirjo Mattila

Reseptit

Gazpacho Andaluz (4 hengelle) MTT:n tutkijan Lucia Blascon tapaan 1 kg tomaatteja 1 vihreä ja 1 punainen paprika 1 kurkku 1 pieni sipuli 1 valkosipulin kynsi n. 4 rkl oliiviöljyä n. 4 rkl valkoviinietikkaa (tai maun mukaan) n. 1 tl suolaa kylmää vettä ja/tai jääpaloja Hienonna paloitellut vihannekset tehosekoittimella tasaiseksi. Lisää makusi mukainen määrä suolaa, öljyä ja valkoviinietikkaa ja sekoita. Ohenna keitto tarvittaessa vedellä ja/tai jääkuutioilla. Keitto tarjoillaan hyvin kylmänä. Tarjoile keittokulhoissa vihanneskuutioiden ja krutonkien kera. Krutongit voit tehdä itse. Paloittele vaaleaa tai tummaa leipää kuutioiksi (kuivunut leipä käy hyvin). Lisää kuutioihin öljyä, suolaa ja makusi mukaan muita mausteita. Paahda hetki uunissa.

Tomaatteja on satoja eri lajeja. Lajikkeiden värit vaihtelevat lähes valkoisesta melkein mustaan.

Maukkaat ja terveelliset tomaatit pyöristävät makuja Tomaattilajikkeita on satoja. Milloin kauppoihin saadaan lisää valinnanvaraa? Tomaatti on vanha viljelykasvi, joka on peräisin Etelä- tai Väli-Amerikasta. Vuoden 2008 Kasvistaseen mukaan se oli suosituin tuore vihannes, ja sen kulutus oli lähes 12 kg henkilöä kohti vuodessa. Tomaattilajikkeiden valikoima kaupoissa on viime vuosina lisääntynyt. Tavallisen oranssinpunaisen, pyöreän ja keskikokoisen tomaatin lisäksi marketeissa on tarjolla luumutomaatteja, kirsikkatomaatteja ja jopa keltaisia lajikkeita. Valinnanvaraa toivoisi vielä lisää, koska tomaattilajikkeita on satoja. Lajikkeiden värit vaihtelevat lähes valkoisesta melkein mustaan, ja myös lajikkeiden maut ja ravintoainepitoisuudet saattavat vaihdella merkittävästi. Tomaatit kehittyvät parhaimmilleen, kun ne saavat kypsyä varressaan, ja kun niitä säilytetään poimimisen jälkeen yli +13 asteen lämpötilassa. Runsas auringonvalo ja selvä ero yö- ja päivälämpötilan välillä ovat tärkeitä aromin ja korkean sokeri/happosuhteen kehitykselle. Myös lannoitus vaikuttaa

makuun. Moni kuluttaja väittää luomutomaattien olevan erityisen herkullisia, mutta tieteellisten tutkimusten tulokset eivät yksiselitteisesti tue sitä. Tomaattilajikkeiden maku vaihtelee aromiaineprofiilien erilaisuuden vuoksi. Tomaateissa on luonnostaan myös umamiyhdisteitä, jotka vahvistavat muita aromeja. Tomaatin suosio ruuanvalmistuksessa perustuukin osittain sen kykyyn voimistaa ja ”pyöristää” makuja.

aivohalvaukseen ja verkkokalvon rappeumaan. Runsas karotenoidien saanti suojaa myös ihoa palamiselta ja estää ihon ennenaikaista vanhenemista. Eri karotenoidien väri vaihtelee keltaisesta kirkkaanpunaiseen, ja voimakas väritys osoittaa yleensä runsasta karotenoidipitoisuutta. Tomaatit sisältävät erityisen runsaasti lykopeeni-nimistä karotenoidia, joka antaa tomaateille niiden punaisen värin. Tehokkaimmin karotenoidit imeytyvät kypsennetyistä tomaateista, kun samanaikaisesti vielä nautitaan hieman rasvaa. Myös tuoreena syödyt tomaatit ovat terveellisiä. Tomaateissa on fenolisia yhdisteitä, jotka tuottavat muutamille lajikkeille ruskeita ja violetteja sävyjä väritykseen. Myös fenoliset yhdisteet ovat hyviä antioksidantteja, mutta hajoavat herkemmin ruuanvalmistuksessa, samoin kuin C-vitamiini, jota monissa lajikkeissa on myös runsaasti.

Lykopeenissa on tehoa Kuljetus- ja kauppakestävyyden vuoksi ammattiviljelijät poimivat tomaatit raakoina. Tosi kulinaristi hakeekin tomaattinsa torilta tai lähiruokaa myyvistä pisteistä – tai kasvattaa herkkunsa itse. Myös ravintoaineita ja muita bioaktiivisia yhdisteitä on yleensä eniten täysin kypsissä tomaateissa. Erityisen runsaasti tomaatit sisältävät karotenoideja, jotka ovat tunnettuja antioksidantteja. Runsas karotenoidien saanti näyttää vähentävän riskiä sairastua syöpiin,

Raija Tahvonen ja Pirjo Mattila, MTT

Pestotomaatit tomaatteja vihreää pestoa mozzarellajuustoa salaattia basilikaa

Puolita tomaatit. Levitä jokaisen puolikkaan päälle noin 1 tl vihreää pestoa (joko valmista tai itse tehtyä). Aseta tomaattien päälle tämän jälkeen mozzarellaviipale. Kypsennä uunissa, kunnes mozzarella sulaa. Tomaattien ei tarvitse kypsyä aivan pehmeiksi. Koristele tomaatit basilikalla ja tarjoile salaattipedillä alkuruokana, pikkuruokana tai pääruuan lisäkkeenä.

60 n nie son issa ja r ien ttav skisuu te a asv en ke in puk sä Lop äytym hmis tt y n käy rissa r kone Huus u Arto u a ja s Lyyr na

, Min

isto

om

a Tu

Leen

Ann

Pe r ja la unan u nn oit udet usm lan ene noit ipilä ,M telm tee irja Kem ät t pp aine n,

aS

Anu

Mar

kus,

115

Elin

aV irta

nen

Tilaa painetut julkaisut verkkokaupasta shop.mtt.fi Verkkojulkaisut: www.mtt.fi/julkaisut

Profile for Natural Resources Institute Finland (Luke)

Maaseudun Tiede 3/2013  

Ruokaketju ottaa vastuuta. MTT:n ja Maaseudun Tulevaisuuden yhteistyössä tuottama liite pureutuu vastuullista ruokaketjua rakentevaan ja kul...

Maaseudun Tiede 3/2013  

Ruokaketju ottaa vastuuta. MTT:n ja Maaseudun Tulevaisuuden yhteistyössä tuottama liite pureutuu vastuullista ruokaketjua rakentevaan ja kul...

Profile for mttelo