Page 15

15

Vieraat kalalajit valtaavat vesiämme

Suomeen on saapunut viimeisen 15 vuoden aikana kaksi haitallista vierasta kalalajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Ne ovat lisääntyneet täällä jo huolestuttavasti. Uudet vieraat vaikeuttavat runsastuessaan ja levittäytyessään alkuperäisen lajiston elämää. KUVAT: L AURI URHO/LUKE

Hieman yli sadan Suomessa tavatun kalalajin joukossa on noin 30 vieraslajia, joista vain kymmenkunta on onnistunut vakiintumaan vesiimme luonnonkannoiksi. Uusia kalalajeja on ilmestynyt vesiimme lähinnä naapurimaiden istutuksista tai viljelykarkulaisista, laivaliikenteen mukana tai akvaarioista päästettyinä. Kirjolohen ja karpin kalastus on meillä ollut istutusten varassa, mutta viime aikoina nämä kaksi ovat kuitenkin onnistuneet lisääntymään joissakin paikoin. Täten niiden kantojen kehitystä on syytä pitää silmällä. PURONIERIÄ KOTOUTUI JOIHINKIN LÄHDEPITOISIIN VIRTAVESIIMME Puronieriä on kirjolohen tavoin pohjoisamerikkalainen kala, jota istutettiin monipuolistamaan vapakalastajien saalisvalikoimaa. Sitä pääsi myös karkuun viljelylaitosten läheisiin puroihin, joihin se usein kotoutui. Pohjois-Suomessa puronieriä on vallannut taimenelta muutaman vesistön latvaosia, ja maan eteläosassa se on joidenkin kylmien, lähdeperäisten purojen ainoa kalalaji. Puronieriät jäävät usein pienikokoisiksi, eikä niitä enää tulisi istuttaa taimenvesiin.

Lammikoissa hopearuutanamassa voi olla useita satoja kiloja hehtaarilla. Sekaan mahtuu vain muutama kellertävä ruutana.

en, kuten nieriän, lohen, taimenen, siian ja harjuksen, viimeisille lisääntymisalueille tai muikkujen kutupaikoille, niin kyse ei enää ole vain rahallisista arvoista. Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta laivojen mukana tullut mustatäplätokko kasvaa kotimaisia tokkojamme suuremmaksi, jopa 25 senttimetrin pituiseksi ja varttikilon painoiseksi.

PIIKKIMONNIAKAAN EI SAA LEVITTÄÄ Viiksekäs piikkimonni tuotiin Suomeen jo lähes sata vuotta sitten, ja sitä istutettiin eteläisen Suomen pienvesiin. Laji kotoutui moniin metsälampiin. Sen kannat ovat usein tiheitä, ja yksilöt jäävät pieniksi, mikä piikkisten eväruotojen ohella on vähentänyt sen hyötykäyttöä. Piikkimonnia ei saa enää levittää uusiin paikkoihin.

Jos saat rohmutokon, niin älä päästä sitä takaisin veteen rohmuamaan sammakoita, vesiliskoja ja kalanpoikasia. Lajia on jo itärajamme takana Suomenlahdella. Tee näistä vieraslajeista tai muista oudoista kaloista ilmoitus vieraslajit.fi- tai kalahavainnot.fi-sivustolle.

MUSTATÄPLÄTOKKO UHKAA MONIA LAJEJA Mustatäplätokko havaittiin ensimmäisen kerran Saaristomerellä vuonna 2005. Kymmenessä vuodessa se on alkanut runsastua hurjaa vauhtia usean sataman läheisyydessä Kotkan ja Raahen välisellä merialueella. Tämä jykeväleukainen simpukan ja kotiloiden syöjä pystyy hätistämään alkuperäisiä

kivien koloissa viihtyviä kalalajejamme suojattomille alueille. Se aiheuttaa haittaa myös syömällä pohjan läheisyydessä kalojen mätiä ja poikasia. Merialueelta lajia ei enää pois saada, joten ainoa keino haittojen minimoimiseksi on sen kalastaminen. Eteläisellä Itämerellä laji onkin jo kaupallisen pyynnin kohteena.

Erittäin suuri uhka on, että mustatäplätokko ehtii päästä vilkkaan laivaliikenteen mukana Saimaalle ennen kuin kansainvälisesti jo sovittu painolastivesien yleissopimus saadaan voimaan Suomessa. Jos mustatäplätokko pääsee suurina tiheyksinä herkuttelemaan Vuoksen vesistön vielä jäljellä olevien uhanalaisten kalalaji-

HOPEARUUTANA VALTAA LAMMIKOITA ITSEÄÄN KLOONATEN Aasialainen hopearuutana tuotiin viime vuosisadalla allas- ja lammikkolajiksi Itä-Eurooppaan. Baltian maissa ja Venäjällä sisävesiin istutetut hopearuutanat runsastuivat 1990-luvulla myös Itämeren matalissa osissa, mistä laji ilmeisesti levittäytyi Suomenlahden tälle puolen. Meillä se havaittiin ensi kerran kymmenen vuotta sitten. Hopearuutana menestyy rehevissä, vähähappisissakin olosuhteissa ja kestää ruutanan tavoin happikatoja. Ravinnonkäytössä, kasvussa ja lisääntymisessä se on ruutanaan nähden täysin omaa luokkaansa hyödyntäen tätä jopa itsensä kloonaamiseen. Eläinplanktonin ja pohjaeläimistön hupeneminen, levien massaesiintymät ja uposlehtisten kasvien väheneminen ovat hopearuutanan runsastumisen seurauksia, jotka vaikuttavat kalastoon ja myös vesilinnustoon. Lauri Urho, Luke Lisätietoja: lauri.urho@luke.fi Puh. 0295 327 258

Täplärapujen pyynti Suomessa jatkuu EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja päästäminen ympäristöön on EU:ssa kielletty. Lajien joukossa on myös Suomessa jo laajasti eri vesistöihin istutettu täplärapu. Täpläravun pyynti ja käyttö saa meillä kuitenkin edelleen jatkua. Täplärapu on luokiteltu niin Suomessa kuin EU:ssakin haitalliseksi vieraslajiksi. Suomelle on kuitenkin ollut tärkeää, että täpläravun pyyntiä ja käyttöä voidaan meillä edelleen jatkaa. Siksi Suomi on käynyt täplärapuun liittyen useita eri tason neuvotteluita EU:n komission kanssa. Täplärapuasia oli esillä myös maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sekä ympäristö-, meri- ja kalastuskomissaari Karmenu Vellan kesken. KAUPALLINEN HYÖDYNTÄMINEN SALLITTUA Neuvottelut ovat olleetkin Suomen kannalta erittäin tuloksekkaita. EU:ssa on ymmärretty, että laajalle levinneen täpläravun hä-

L AURI URHO/LUKE

vittäminen ei ole mahdollista eikä järkevää. Tästä syystä täpläravun kaupallinen ja muu hyödyntäminen on edelleen sallittua. Näin myös kalavesien omistajat voivat toiminnallaan auttaa hallitsemaan täpläravun esiintymistä Suomen vesistöissä.

Täplärapuja saa meillä pyytää jatkossakin, mutta niiden levittäminen uusiin vesistöihin kielletään.

Suomelle on ollut tärkeää, että täpläravun pyynti ja käyttö sisältävät myös elävien yksilöiden kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin. Suomi onkin saanut EU:lta erillisen hyväksynnän näille toimille. Toimenpiteet tulee sisällyttää lajin hoitosuunnitelmaan, mikä Suomessa tarkoittaisi kansallisen rapustrategian päivittämistä. LEVITTÄMINEN UUSIIN VESISTÖIHIN KIELLETÄÄN Täpläravun sisältyminen EU:n vieraslajiluetteloon tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei

täplärapua voi enää levittää uusiin vesistöihin. Tämä on perusteltu ja tervetullut kompromissi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Eläviä täplärapuja ei saa myöskään myydä toiseen EU-maahan, jotta sen leviäminen voidaan estää. Johanna Niemivuo-Lahti, MMM ja Lauri Urho, Luke Lisätietoja: johanna.niemivuo-lahti@mmm.fi Puh. 0295 16 2259

Maaseudun Tiede 4/2015  
Maaseudun Tiede 4/2015  

Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen vaikuttaa tahallaan tai tahattomasti. Useimmat vieraslajit ovat harmitt...