Page 1

Pidetään vieraslajit kurissa Liite 4/2015 | 14.12.2015

Älä tee vieraslajista ongelmaa Ihminen vaikuttaa joko tahallaan tai tahattomasti vieraslajien leviämiseen. Herätyskellot alkavat usein soida vasta silloin, kun haitat ovat jo näkyvissä. Joskus taudinaiheuttajat ja loiset sekä kasvien juuripaakkujen tai pakkausmateriaalien salamatkustajat pääsevät leviämään huomaamattamme. Sivu 3

Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen vaikuttaa tahallaan tai tahattomasti. Useimmat vieraslajit ovat harmittomia, mutta jotkut niistä voivat aiheuttaa merkittävääkin haittaa. Tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy vieraslajit.fi:stä.

Tuontitaimille ehdotetaan lisenssimaksua

KIMMO HAIMI

Kanadanmajava uhkaa euroopanmajavaa Kanadanmajavan levittäytyminen länteen kohti Satakuntaa saattaa uhata alkuperäistä euroopanmajavaa. Lajien elinympäristövaatimukset ovat varsin samankaltaiset. Kanadanmajavan leviämistä olisi siten pikaisesti rajoitettava, ja euroopanmajavaa olisi autettava laajentamaan levinneisyysaluettaan. Sivu 4 PETRI TIMONEN/LUKE

Kanadanmajavan leviämistä länteen tulisi rajoittaa, koska muuten se voi syrjäyttää alkuperäisen euroopanmajavan ja aiheuttaa sen häviämisen Suomesta.

Aasianrunkojäärä on lehtipuiden uusi uhka Itä-Aasiasta lähtöisin olevia aasianrunkojääriä on löytynyt Vantaalta elävistä koivuista. Lehtipuita tappavat jäärät ovat ilmeisesti kulkeutuneet Suomeen puisissa kuljetuslavoissa. Metsätaloudelle laji ei liene vaaraksi, mutta se voi olla merkittävä uhka puisto- ja kaupunkipuille. Sivu 5

Helsingistä löytyy lähes sata haitallista vieraslajia Helsinki on listannut kaupungissa esiintyvät haitalliset ja erittäin haitalliset vieraslajit. Niiden ennaltaehkäisyllä, torjunnalla ja havainnoinnilla pyritään vähentämään vieraslajien aiheuttamia haittoja. Sivu 16

Jättiputken sinnikäs torjunta palkitaan  s. 6 Outo kehityshäiriö pilaa Malwina-mansikoita  s. 7 Perunan bakteeritaudit muuttuvat  s. 17 Onko vaarallinen tulipolte leviämässä meille?  s. 18

Naima Lensment pakkasi kotimaisia taimia Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalla viime torstaina.

Tuontitaimien ja myös puistenkuljetuslaatikoiden mukana tulevat tuhohyönteiset ja kasvitaudit voivat aiheuttaa miljoonien eurojen tappiot Suomen metsissä. Tutkija Sannakajsa Velmala Luonnonvarakeskuksesta toteaa, että koriste- ja puutarhakasvien taimien kauppa ja tuonti on villiä ja se aiheuttaa vakavan riskin suomalaisille metsille ja puutarhoille.

Tutkijat katsovat, että taimien tuontia täytyisi rajoittaa. Tuonnin kieltäminen ei kuitenkaan ole tehokkain eikä ainut tapa rajoittaa tuontia. Luonnonvarakeskuksen professori Jarkko Hantulan tutkimusryhmä ehdottaakin, että tuonnin riskeille laskettaisiin kustannus ja sen perusteella taimikauppiaat maksaisivat tuontitaimista lisenssimaksua, jota MARKUS SEPPÄL Ä

käytettäisiin mahdollisten tuhojen pysäyttämiseen. Lisenssimaksun myötä tuontitaimien hinta nousisi, mikä osaltaan vähentäisi tuontia, mutta tekisi kotimaisesta tuotannosta kannattavampaa ja siten lisäisi kotimaista tuotantoa. Sivut 10–11

Haitallisen jättipalsamin torjuntaperiaatteet on helppo oppia ja opettaa alle minuutissa. Ahkerasti kitkemällä monista jättipalsamikasvustoista pääsee eroon verrattain nopeasti, jo parin kolmen kesän jälkeen. Jättipalsamia kitkettiin Espoon Karhusaaressa kesällä 2010.

Vieraslajeja torjutaan monessa paikassa talkoovoimin Mielenkiinto vieraslajeja kohtaan on aktivoinut suuren joukon suomalaisia joko järjestämään torjuntatalkoita tai osallistumaan niihin. Talkootoiminta onkin saavuttanut suuren suosion, yhdistyyhän siinä reipas hyötyliikunta ja käytännön luonnonsuojelutyö. Sivu 12


2

PEKKA VÄISÄNEN/MMM

Vieraslajit hallintaan lain voimalla Vieraslajien torjunnan avuksi on viimein saatu järeämpiä työkaluja. EU:n vieraslajiasetus tuli voimaan tämän vuoden alusta, ja ensi vuonna meillä on myös kansallinen vieralajilaki. Molempien tavoitteena on vähentää kaikkein haitallisimpien vieraslajien aiheuttamia vahinkoja luonnolle ja yhteiskunnalle sekä estää uusien vieraslajien pääsy maahan. EU:n asetuksen ydin on koota luettelo EU:n kannalta haitallisimmista vieraslajeista, joiden maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Kieltojen noudattamista valvotaan muun muassa rajatarkastuksilla.

Vieraslajit karkuteillä − vai ovatko enää? SELVIÄ EDISTYSASKELEITA − tai ehkäpä jopa harppauksia − on otettu haitallisten vieraslajien torjunnassa. NYT MEILLÄ suomalaisilla on hallituksen hyväksymä kansallinen vieraslajistrategia, vieraslajiasioiden neuvottelukunta, kansallinen vieraslajiportaali, EU:n vieraslajiasetus ja kohta upouusi kansallinen vieraslajilaki. LISÄKSI USEAT tutkimushankkeet ja selvitykset lisäävät tietoamme vieraslajien levinneisyydestä, leviämisväylistä ja parhaista torjuntakeinoista. Meillä on nykyisin tietoa, taitoa ja työkaluja haitallisten vieraslajien torjuntaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. KANSALLINEN VIERASLAJISTRATEGIA toimenpideohjelmineen ilmestyi vuonna 2012. Se oli ensimmäinen kaikkien toimijoiden ja sidosryhmien yhteinen ponnistus valtakunnalliseksi näkemykseksi Suomen haitallisten vieraslajien tilanteesta. Nyt kolme vuotta myöhemmin osa strategian toimenpiteistä on jo toteutettu ja valtaosa käynnissä. YLI 20-JÄSENINEN vieraslajiasioiden neuvottelukunta perustettiin vuonna 2013. Se toimii kansallisena laaja-alaisena asiantuntijaelimenä erilaisissa vieraslajeja koskevissa kysymyksissä. Se on ottanut kantaa vieraslajien taimimyyntiin ja internetkauppaan sekä puutarhajätteen käsittelyyn. Se myös muutti hopearuutanan ja mustatäplätokon vieraslajiluokitusta haitallisemmaksi.

NOIN PUOLITOISTAVUOTIAAN kansallisen vieraslajiportaalin tavoitteena oli koota kaikki Suomessa oleva vieraslajitieto yhteen paikkaan − kaikkien ulottuville. Tämän vuoden aikana portaalista on etsinyt vieraslajitietoa noin 100 000 kävijää, ja sen kautta on ilmoitettu noin 5 000 vieraslajihavaintoa. VUODEN 2015 alusta voimaan tulleen EU:n vieraslajiasetuksen ydin, EU:n kannalta haitallisten vieraslajien luettelo, astuu voimaan ensi vuoden alussa. Tähän sisältyy Suomen luontoon jo levinneitä jättiputkia, keltamajavankaali, täplärapu ja villasaksirapu. Suomi valmistautuu torjumaan näitä ja muita kansallisesti valittavia haitallisia lajeja ensi vuonna voimaan tulevan uuden kansallisen vieraslajilain avulla.

LISTAA PÄIVITETÄÄN UUSIEN HAITTA-ARVIOINTIEN MYÖTÄ Uuden kansallisen vieraslajilain mukaisesti voimme laatia EU-vieraslajiluettelon lisäksi oman luettelon sellaisista vieraslajeista, joiden tuonti- ja muista kielloista säädetään erikseen. Kansalliseen luetteloon otetaan vieraslajeja, joista voi aiheutua vahinkoa erityisesti Suomen oloissa.

ENNALTAEHKÄISY YHÄ TÄRKEINTÄ Vaikka lain voima on nyt tukemassa vieraslajien torjuntatyötä, kaikkein tehokkaimmat ja edullisimmat keinot löytyvät edelleen haittojen ennaltaehkäisystä eli tehokkaasta tiedottamisesta ja neuvonnasta. Johanna Niemivuo-Lahti, MMM, Erja Huusela-Veistola ja Lauri Urho, Luke Lisätietoja: johanna.niemivuo-lahti@ mmm.fi Puh. 0295 16 2259

NATALIA RÄIKKÖNEN/VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS

Meillä on nykyisin tietoa, taitoa ja työkaluja haitallisten vieraslajien torjuntaan. YHÄ USEAMPI suomalainen on tekemisissä jonkin haitallisen vieraslajin kanssa. Nyt myös yhä useampi osaa hakea tietoa ja toimia torjuakseen näitä lajeja. Mahdollisuuksia ja tahtoa saada vieraslajit karkuteiltä kuriin − sitä löytyy nyt. JOHANNA NIEMIVUO-LAHTI neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö johanna.niemivuo-lahti@mmm.fi Puh. 0295 16 2259

TOIMITTANUT: Riitta Salo-Kauppinen, Luke

Liite 4/2015

EU:N HAITTALAJEISTA VIISI JO LUONNOSSAMME EU:n vieraslajiluetteloon otettiin ensivaiheessa 37 lajia. Näistä viittä lajia tavataan Suomen luonnossa. Meillä esiintyviä kasveja ovat persianjättiputki, armenianjättiputki ja keltamajavankaali sekä selkärangattomia täplä- ja villasaksirapu. Luettelossa on myös Suomessa mahdollisesti seura-, harrastus- ja lemmikkieläiminä tai eläintarhoissa pidettävistä lajeista ainakin supi eli pesukarhu, siperian maaorava, isoorava, punakorvakilpikonna ja aikaisemmin tarhaeläimenäkin tunnettu nutria eli rämemajava.

VIERASLAJILAKI LISÄÄ MAANOMISTAJIEN JA AMMATTILAISTEN VASTUUTA Uudessa vieraslajilaissa korostetaan maanomistajien ja ammattimaisten toimijoiden vastuuta. Maanomistajan pitäisi hävittää kiinteistöllä esiintyvä haitallinen vieraslaji tai rajoittaa sen leviämistä, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisten terveydelle. Hävittämisen edellytyksenä on, että käytettävissä olisi tavanomaisia ja kustannuksiltaan kohtuullisia keinoja. Velvollisuus ei koskisi lintujen, eikä nisäkkäiden torjuntaa. Ammattimaisen toimijan velvollisuutena olisi huolehtia siitä, ettei käsiteltävien tuotteiden tai aineistojen, kuten kasvintaimien tai maa-aineksen, mukana pääsisi leviämään haitallisia vieraslajeja.

72. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

YHTEISTYÖSSÄ:

Jättiputket kannattaa poistaa hyvin suojautuen, sillä niiden kasvineste saattaa aiheuttaa auringonvalon kanssa reagoidessaan ihmiselle palovamman kaltaisia ihovaurioita. Ohjeita torjuntaan löytyy vieraslajiportaalista.

TOIMITUSKUNTA: Luke: Tuija Aronen Katja Holmala Erja Huusela-Veistola Anna-Kaisa Jaakkonen Erkki Joki-Tokola Kaisa Kuoppala Timo Muhonen Panu Orell

Miia Parviainen Marja Poteri Jari Setälä Terhi Suojala-Ahlfors Tuija Sievänen Sauli Valkonen Johanna Torkkel Riitta Salo-Kauppinen

Maaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale MAASEUDUN TIEDE Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4 00790 Helsinki P. 029 532 6000 www.luke.fi

Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Maaseudun Tiede –liite kertoo Luonnonvarakeskuksen ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


3 KUVAT: L AURI URHO/LUKE

Laivojen mukana tullut merirokko on pintoihin kiinnittyvä kovakuorinen merieläin, joka veneen pohjassa hidastaa menoa sekä lisää polttoaine- ja puhdistuskuluja.

Älä tee vieraslajista ongelmaa Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen on myötävaikuttanut. Useimmat vieraslajit ovat harmittomia, mutta uudessa ympäristössä jotkut niistä voivat aiheuttaa merkittävääkin haittaa. Oikealla vieraslajitiedolla voidaan ehkäistä haittoja ja uhkien toteutumista. Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet uudelle alueelle ihmisen mukana tarkoituksella tai tahattomasti. Tulokaslaji-nimitystä sen sijaan käytetään uudelle alueelle kokonaan omatoimisesti leviävästä lajista, kuten lämpimän myötä Suomeen kaakosta levittäytyvästä villisiasta. Vieraslajista on kyse silloin, kun ihminen on edistänyt lajin leviämistä esimerkiksi kaivamalla vesireittejä yhdistäviä kanavia tai kuljettamalla laivalla tai muulla kyydillä osan matkaa.

Kanadanvesirutto on vieraskasvilaji, joka voi hankaloittaa kulkua peittämällä ojia tai järvialueita.

HAASTAVINTA ON ESTÄÄ TAHATON LEVIÄMINEN Leviämistavan ero on merkityksellinen, sillä ihmisen tekemiseen voidaan puuttua. Ihmisen tahatonta avunantoa ei valitettavasti aina edes huomata. Näin silloin, kun kyseessä ovat taudinaiheuttajat ja loiset tai maahantuotavien kasvien juuripaakuissa tai pakkausten mukana salamatkustajina leviävät vieraslajit. Haitallisten vieraslajien tahaton tuonti onkin viimeaikoina selvästi lisääntynyt.

Kaniini on mieluinen lemmikki, mutta puutarhassa kutsumattomana tuholainen. Onneksi havainnot maaseudulla ovat vielä harvassa.

VIERASLAJEISTA VAIN PIENI OSA HAITALLISIA Huomio kiinnittyy vieraslajeihin ja haittojen ehkäisyyn usein vasta silloin, kun haitat ovat jo näkyvissä. Lisääntynyt kaupankäynti, tavaraliikenne ja matkailu sekä kiinnostus eksoottisiin kasveihin ja eläimiin ovat edistäneet vieraslajien määrän nopeaa runsastumista. Kansallisessa vieraslajistrategiassa on luokiteltu noin 160 Suomessa esiintyvää vieraslajia haitallisiksi. Näistä yli sata on maa- ja metsätalouden vieraslajeja. Osa näistä lajeista voi uhata myös alkuperäistä luontoa. Keski- ja Etelä-Euroopassa vieraslajeja on vielä huomattavasti enemmän. Vieraslajeja esiintyy eniten siellä, missä ihmiset toimivat, kuten teiden, satamien ja viljelyalueiden läheisyydessä. Useimmat vieraslajit eivät selviä, eivätkä lisäänny uudella alueella, eikä niistä ehdi ilmetä haittaa. Vieraslajin runsas lisääntyminen ja tehokas levittäytyminen tuovat esiin haitallisuuden. Haittojen

Minkin haittavaikutus on voimakkain saaristossa pesiviin lintuihin.

PIXABAY

Mitä tehdä vieraslajien haittojen ja uhkien vähentämiseksi? • Oikean tiedon lisääminen haitallisista vieraslajeista ja niiden torjuntakeinoista on tärkeää. Tietoa löytyy vieraslajiportaalista vieraslajit.fi. • Ennaltaehkäisy on halvinta, joten vältä riskinottoa vieraslajien kohdalla. • Varovaisuusperiaate on hyvä lähtökohta. Älä tuo eksoottisia kasveja tai eläimiä matkoilta. • Vieraiden kasvatuslajien valikoimaa on syytä tarkkaan harkita. Muista, että myös tuuli ja linnut voivat levittää siemeniä. • Haitalliseksi luokiteltujen vieraslajien poistoa pihapiiristä kannattaa harkita. • Tuontialalla työskentelevien, viljelijöiden sekä metsässä ja vesillä liikkuvien havainnot vieraista lajeista ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vieraslajihavaintoilmoitin löytyy vieraslajiportaalista vieraslajit.fi. • Vieraslajihaittojen ehkäisemisessä ja torjunnassa tarvitaan yhteystyötä, missä niin viranomaiset, maahantuojat, maanomistajat kuin talkoolaisetkin ovat tärkeitä.

torjuminen alkaa silloin olla jo myöhäistä ja kallista. UHKIEN YMMÄRTÄMINEN AUTTAA TORJUMAAN HAITTOJA Hyötytarkoituksessakin tuodut lajit voivat myöhemmin osoittautua haitallisiksi, vaikka tuontihetkellä sitä ei tiedettäisikään. Lisäksi niiden mukana voi tulla muita kutsumattomia vieraslajeja. Kukaan ei halua viljelyksilleen vieraslajeja, jotka vievät tilan alkuperäisiltä tai hyödyllisiltä lajeilta. Vieraat lajit eivät ole tervetulleita myöskään metsiin, metsästysmaille tai kalavesiin, jos niistä on haittaa. Vaikka yhden vieraan kasvin tai lemmikkieläimen tuonti ulkomailta tuntuu viattomalta, voi niidenkin mukana tulla tauteja tai loisia. Nämä puolestaan saattavat romahduttaa kotimaisen eliölajin kannan tai aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa viljelyksille, kotieläimille tai metsästä ja järvestä saataville tuotteille. Näin kävi esimerkiksi alkuperäislajillemme jokiravulle, kun haitallinen vieras tauti, rapurutto, romahdutti sen jo paljon ennen täpläravun tuontia. Sittemmin sekin on todettu haitalliseksi. VIERASLAJEISTA ON MONENLAISTA HAITTAA Vieraslajin saavuttua se voi lisääntyä lähes rajoittamattomasti, koska uudella alueella ei yleensä esiinny sen luontaisia vihollisia. Se voi syrjäyttää alkuperäistä eliöstöä tai aiheuttaa muuta haittaa. Vieraslajit voivat myös aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa vaikuttamalla ihmisten, eläinten ja kasvien terveyteen, kiinteistöjen arvoon, maa- ja metsä-, riista- ja kalatalouden tuottoon tai luonnon monimuotoisuuteen. Erja Huusela-Veistola, Lauri Urho, Luke ja Johanna Niemivuo-Lahti, MMM Lisätietoja: erja.huusela-veistola@luke.fi Puh. 029 532 6148


4

Kanadanmajava uhkaa euroopanmajavaa

Kanadanmajavan levittäytyminen länteen kohti Satakuntaa saattaa uhata alkuperäistä euroopanmajavaa, koska lajien elinympäristövaatimukset ovat varsin samankaltaiset. Kanadanmajavan leviämistä olisi siten pikaisesti rajoitettava, ja euroopanmajavaa olisi autettava laajentamaan levinneisyysaluettaan.

Viime vuosina kohti länttä levittäytynyt vieraslaji kanadan- eli amerikanmajava uhkaa levitä alkuperäisen euroopanmajavan levinneisyysalueelle Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan länsiosiin sekä Satakuntaan. Pirkanmaalla läntisimmät kanadanmajavat asustavat jo Kihniöllä ja Kurun pohjoisosissa, kun taas itäisimmät euroopanmajavat elelevät Länsi-Teiskossa, Ikaalisissa ja Parkanossa. Etäisyyttä majavalajien asuttamien alueiden välillä on enää muutamia kilometrejä. Kanadanmajavan leviämistä länteen tulisi rajoittaa, koska muuten se voi pahimmassa tapauksessa syrjäyttää alkuperäisen euroopanmajavan ja aiheuttaa sen häviämisen Suomesta. SUOMEEN ISTUTETTIIN KAKSI MAJAVALAJIA Alkuperäinen euroopanmajava oli arvostettu riistaeläin, joka metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1800-luvun loppupuolella. Majava haluttiin kuitenkin takaisin, olihan se ollut tärkeä osa Suomen luontoa. Majava on niin sanottu avainlaji, joka muokkaa elinympäristöään luomalla muun muassa sorsapoikueiden suosimia patoaltaita. Suomeen tuotiinkin 1930-luvulla 17 euroopanmajavaa Norjasta ja seitsemän kanadanmajavaa Pohjois-Amerikasta. Vasta 1970-luvulla paljastui, että kyseessä on kaksi eri lajia, jotka eivät edes risteydy keskenään. Molempia lajeja istutettiin useampaan paikkaan. Euroopanmajava kuitenkin hävisi niiltä paikoilta, joille istutettiin molempia lajeja. Kanadanmajavakanta kasvoi erityisesti Saimaan alueella, kun taas euroopanmajava viihtyi vain Satakunnassa, jonne kana-

Majavalajien levinneisyys kriittisimmällä alueella Pirkanmaalla ja Satakunnan itäosassa. Symbolit kuten viereisessä kuvassa.

Kanadan- ja euroopanmajavan levinneisyys Länsi-Suomessa. Selitykset: Punaiset symbolit = kanadanmajava, vihreät symbolit = euroopanmajava. Isot pallukat = kalloista varmistettu laji, pienet pallukat = metsästäjien ilmoittamat pesät.

danmajavia ei istutettu lainkaan. Kanadanmajavakanta kasvoi ja laajensi elinaluettaan nopeammin kuin euroopanmajava. Nykyisin se elää suuressa osassa Kaakkois- ja ItäSuomea. Jonkin verran kanadanmajavia on myös Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Euroopanmajavia on vain Satakunnassa, Pirkanmaan länsiosissa ja Pohjamaan eteläosissa. Myös Lapissa on jonkin verran majavia, todennäköisesti molempia lajeja. Länsi-Lappiin on vaeltanut Ruotsista euroopanmaja-

via. Toisaalta on vaarana, että Suomesta kulkeutuu kanadanmajavia Ruotsin puolelle. SAMANKALTAISET LAJIT KILPAILEVAT KESKENÄÄN Euroopan- ja kanadanmajavien ekologiset lokerot ovat hyvin samankaltaiset, joten ne eivät voi pitkään elää rinnan samalla alueella. Molemmat lajit suosivat vesistöjen äärellä olevia lehti- ja sekametsiä. Näin ollen ne todennäköisesti kilpailisivat resursseista, jos ne päätyisivät elämään rinnakkain samalla alueella. Lisää ongelmia aiheuttaa euroopanma-

javan vähäinen geneettinen muuntelu: koko kantamme on lähtöisin yhdestä ainoasta naaraasta ja yhdestä tai kahdesta uroksesta. On siis suuri riski, että kanadanmajava syrjäyttää euroopanmajavan, jos niiden elinalueet kohtaavat. Euroopanmajava tarvitsee pikaisesti suojelua, joten kanadanmajavaa olisi estettävä levittäytymästä länteen. Lapista tulisi poistaa kanadanmajavat, jotteivät ne leviä Ruotsin puolelle. Kanadanmajavan poisto tukisi kansallista vieraslajistrategiaa vuodelta 2012. Kanadanmajava on luokiteltu maassamme haitalliseksi vieraslajiksi, jonka leviämistä Suomessa ja Suomen kautta Ruotsiin on pyrittävä estämään. Kaarina Kauhala, Luke Lisätietoja: kaarina.kauhala@luke.fi Puh. 029 5327 692

Fasaani ja kanadanhanhi ovat linnustomme vieraslajit Suomen lintulajistoon kuuluu kaksi vieraslajia, fasaani ja kanadanhanhi. Molemmat ovat riistalajeja, joiden istutuksen tarkoitus on ollut rikastuttaa metsästysmahdollisuuksia. JUHA TIAINEN/LUKE

Meillä fasaani ja kanadanhanhi koetaan vieraudestaan huolimatta sopivan luontoomme. Niiden tarjoamat metsästysmahdollisuudet kompensoivat mahdollisia haittoja, koska ne tarjoavat vaihtoehtoja alkuperäiseen lajistoomme kuuluvien peltopyyn ja metsähanhen metsästykselle. FASAANEJA ISTUTETAAN METSÄSTETTÄVIKSI Fasaanien istuttaminen tarhoissa kasvatetuilla linnuilla on ollut viime vuosikymmeninä suosittua. Istutusten tavoitteena on luoda verotusta kestävä pesivä kanta alueelle, jolla ei ennestään ole fasaaneja, tai vahvistaa jo olemassa olevaa kantaa. Lintuja vapautetaan myös muutamaa päivää tai viikkoa ennen seuruejahtia tai kanakoirien koulutusta tai kokeita varten. Näin voidaan kasvattaa fasaanisaalista, mutta pesimäkantaa tämä ei juuri vahvista. Fasaanisaalis on noussut noin 30 000 yksilöön. Fasaani on hyötynyt 2000-luvun leudoista talvista.

Fasaanikukot selvittelevät keskinäisiä voimasuhteitaan syksyllä. Talvella kukot elävät pikkuparvina, joista ne keväällä hajaantuvat kukin omalle reviirilleen.

Vuosisaalis oli yli 2,5-kertainen keskisaaliiseen verrattuna kaikkein leudoimman talven 2008 jälkeen. Etelä-Suomen fasaanikanta saavutti huippunsa seuraavana vuonna. Talvet 2010 ja 2011 olivat koko jakson kylmimmät, ja pesimäkanta romahti. TALVIRUOKINTA AUTTAA SELVIÄMÄÄN Fasaanit ovat sopeutuneet ilmastoomme, mutta ilman talviruokintaa ne eivät menesty. Ruokaa ne saavat lintujen piharuokinnoilta ja riistanhoitajien perustamilta ruokintapaikoilta.

KANADANHANHI KUULUU RIISTALAJISTOON Kanadanhanhea on istutettu meille 1960-luvulta lähtien. Kanta vahvistui vähitellen, ja kanadanhanhen metsästys vapautui asteittain vuosina 1996–2002. Vuodesta 2002 kanadanhanhisaalis on ollut keskimäärin 5 600 yksilöä. Pesimäkanta lienee nykyään noin 10 000 paria. Kanadanhanhen lisäksi meri- ja metsähanhi kuuluvat riistalajistoomme. Niiden kokonaissaalis oli keskimäärin 10 000 yksilöä vuosina

1996–2001. Kanadanhanhen osuus saaliista nousi sinä aikana yli 30 prosenttiin. Vuodesta 2002 kaikkien kolmen lajin kokonaissaalis on ollut keskimäärin 17 000 hanhea, josta kanadanhanhea kolmannes. Pesivä metsähanhemme on vähitellen ajautunut uhanalaiseksi. Siksi sen metsästystä on rajoitettu 2010-luvulla. Kahtena viime kautena metsästys on ollut kiellettyä. Kun sekä kanadanhanhi että merihanhi ovat jatkuvasti voimistaneet kantojaan, ovat niiden metsästysmahdollisuudet parantuneet ja saalismäärä kasvanut. Niinpä ne ovat kompensoineet metsähanhisaaliin vähenemistä ja metsästyksen loppumista. Kompensoituminen on kuitenkin epätasaista, sillä eri lajien metsästysmahdollisuuksissa on toki eroja maan eri osissa. Juha Tiainen, Luke Lisätietoja: juha.tiainen@luke.fi Puh. 029 532 7275


Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.luke.fi/maaseuduntiede

5

Aasianrunkojäärä on lehtipuiden uusi uhka Itä-Aasiasta lähtöisin olevia aasianrunkojääriä on löytynyt Vantaalta elävistä koivuista. Lehtipuita tappavat jäärät ovat ilmeisesti kulkeutuneet Suomeen puisissa kuljetuslavoissa. Metsätaloudelle laji ei liene vaaraksi, mutta se voi olla merkittävä uhka puisto- ja kaupunkipuille.

ANTTI

POUTT

U/ LU K

E

Jäärä on päässyt leviämään useisiin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan, missä se on aiheuttanut vakavaa tuhoa puistoissa ja asutusalueilla. Jäärän toukat syövät nilaa puun kuoren alla. Puu kuolee, kun nilayhteys puun latvukseen katkeaa. JÄÄRÄHAVAINNOT ILMOITETTAVA EVIRAAN Aasianrunkojäärä on luokiteltu EU:ssa vaaralliseksi kasvintuhoojaksi ja hävitettäväksi, minne se ilmaantuukin. Hävittäminen ja siihen liittyvä seuranta ovat Eviran tehtäviä. Esiintymäalueen maanomistajien ei pidä ryhtyä kaatamaan ja hävittämään jäärän asuttamia puita omin päin. Sen sijaan havainnot aasianrunkojääristä pitää ilmoittaa Eviraan (kasvinterveys@evira.fi). JÄÄRÄ PÄRJÄÄ SUOMESSA On oletettu, että Suomen ilmasto olisi aasianrunkojäärälle liian kylmä. Laji on kuitenkin onnistunut lisääntymään Vantaalla. Jäärän kehitys vie Etelä-Suomen oloissa vähintään kaksi vuotta. Se talvehtii pari kertaa, ensin munana tai pienempänä toukkana, ja toisen kerran isona toukkana tai kotelona. Aikuinen jääränaaras elää kuukauden ja munii noin 30 munaa. Muninta alkaa kesällä ja voi jatkua pitkälle syksyyn. AASIANRUNKOJÄÄRÄ LEVIÄÄ HITAASTI Suurikokoiset jäärät eivät ole kovin innokkaita lentäjiä. Pitemmät siirtymiset ovat mahdollisia vain ihmisen avustamana saastuneita puita kuljetettaessa. Toistaiseksi aasianrunkojääriä on Suomessa löydetty vain koivulta. Muualla sitä on tavattu etenkin eri vaahtera-, poppeli- ja pajulajeissa. Se pystyy lisääntymään monissa muissakin lehtipuulajeissa. JÄÄRÄ UHKAA MONIMUOTOISUUTTA Aasianrunkojäärä ei todennäköisesti uhkaa Suomen metsätaloutta. Isona lajina sen kehitys vaatii paljon lämpöä, eikä se siten tuli-

Aasianrunkojäärän syömäkuviossa on tyypillistä toukan syömä laaja allas, joka on täynnä ruskeaa sekä vaaleaa tikkumaista purua. Altaan reunalta menee puun sisään leveä käytävä, jonka päähän toukka tekee koteloitumiskammion. Kammiosta kuoriutuva aikuinen hyönteinen poistuu puusta pyöreän, läpimitaltaan 10–12-millimetrisen reiän kautta. VILLE WELLING/EVIRA

Aikuinen aasianrunkojäärä on iso, musta, valkopilkullinen sarvijäärä, jonka voi kotimaisista lajeista sekoittaa tukkijääriin.

si toimeen metsien sisäosissa, vaan ainoastaan lämpimissä metsänreunoissa. Sen sijaan kulttuuriympäristöissä lehtipuut ovat vaarassa. Jos esiintymä havaitaan puistossa, voidaan joutua kaatamaan vanhoja, onttoja jalopuita, joiden varassa elää moni harvinainen eliölaji.

TORJUNTA ONNISTUU JOS JÄÄRÄT HAVAITAAN NOPEASTI Vieraslajien maahantuloa pyritään estämään lainsäädännöllä ja maahan tuotavan puutavaran sekä pakkausmateriaalin tarkastuksilla. Tehokkaimmat valvojat ovat valistuneet maahantuojat ja maanomistajat.

Lajin vakiintuminen Suomeen voidaan estää, jos esiintymät havaitaan mahdollisimman varhain ja isäntäpuut hävitetään riittävän laajalta alueelta. Arvokkaiden puistopuiden suojelemiseksi maailmalla on kokeiltu puiden sisälle imeytyviä kasvinsuojeluaineita. VIERASLAJIEN VIRTA JATKUU Lisääntyneeseen kansainväliseen kauppaan liittyy riski uusien tuholaislajien leviämisestä. Metsätuholaisia leviää muun muassa puutavaran, puisen pakkausmateriaalin sekä taimien ja koristekasvien mukana. Eurooppaan tulleiden uusien lajien määrä kasvaa nopeasti, eikä Suomi ole tässä suhteessa poikkeus. Antti Pouttu ja Juha Siitonen, Luke Lisätietoja: antti.pouttu@luke.fi Puh. 029 532 2576

Espanjansiruetana aiheuttaa tuhoa kotipuutarhoissa ja ehkä pian myös viljelmillä ER

Espanjansiruetana on ahnas kasvintuhooja. Se on aiheuttanut tuhoa lähinnä kotipuutarhoissa, mutta viime vuosina laji on levinnyt myös mansikkaviljelmille Ahvenanmaalla. Espanjansiruetanan eteneminen Suomessa riippuu ilmasto-olosuhteista. Se on meillä suhteellisen uusi tulokas, eikä vielä kestä ankaria talvia. Viime vuosien leudot talvet ovat suosineet lajin talvehtimista ja suhteellisen kosteat kesät niiden lisääntymistä. Espanjansiruetana leviää usein passiivisesti, ihmisen avustuksella. Kun taimia ja kukkasipuleita siirretään paikasta toiseen, saatetaan samalla siirtää myös etanan munia sekä nuoria yksilöitä. Leviäminen voi tapahtua myös risujen, lehtikasojen ja kompostimullan välityksellä. TORJUNNASSA TARPEEN MONET KONSTIT Espanjansiruetanaa voidaan torjua mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti. Näitä mene-

telmiä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä. Mekaanisia toimenpiteitä ovat lyhyeksi leikatut nurmikot, hoidetut viheralueet ja joutoalueet sekä rikkaruohottomina pidetyt istutukset, kasvimaat ja kukkapenkit. Heti keväällä tai alkukesästä, kun etanoita alkaa näkyä, ne kannattaa kerätä pois ja upottaa kuumaan veteen. Istutusten ympärille voi levittää kalkkia. Sateen jälkeen kalkkia on lisättävä, sillä märkä kalkki kovettuu, eikä enää pidättele etanoita. Myös märkiä riepuja tai matonpätkiä voi sijoittaa eri puolille puutarhaa. Niiden alle piiloutuneet etanat kerätään pois ja upotetaan kuumaan veteen. Ammattiviljelmällä tarvitaan lisäksi tehokasta maanmuokkausta syksyisin. Joskus voidaan joutua turvautumaan ke-

JA

HU

US

EL

A -V

EIS

TO

LA

/ LU

KE

Espanjansiruetana on aikuisena 7−15 senttimetrin mittainen ja likaisen oranssinpunaruskea. Väri voi vaihdella, kuten ukkoetanallakin, joten näiden kahden lajin erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Hengitysaukko sijaitsee espanjansiruetanalla kilven etupäässä.

mialliseen torjuntaan. Suomessa on vain yksi etanoiden torjuntaan hyväksytty tehoaine, rautafosfaatti. Sitä sisältäviä syöttejä levitetään etanoiden olinpaikkoihin. Valmistetta voidaan käyttää myös luomutuotannossa. Etanat kuolevat noin viiden vuorokauden kuluessa syötyään näitä syöttejä. Espanjansiruetanoita voidaan yrittää torjua myös biologisesti sukkulamadoilla eli Nemaslug-valmisteella. Sukkulamadot tunkeu-

tuvat etanan sisään ja lisääntyvät sen sisällä. Noin kahden viikon sisällä etana kuolee. Nemaslug ei ole riittävän tehokas aikuisille etanoille, mutta nuoriin yksilöihin se tehoaa. Bengt Lindqvist, Luke Lisätietoja: bengt.lindqvist@luke.fi Puh. 029 532 6336


6

Jättiputken sinnikäs torjunta palkitaan

Jättiputki on haitallisin vieraskasvilajimme. Tavoitteeksi on asetettu sen hävittäminen maastamme. Turun esimerkki osoittaa sen olevan mahdollista. NATALIA RÄIKKÖNEN/VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS

Jättiputkea tuotiin alun perin puutarhojen koristeeksi, koska kasvi on suurikokoinen ja näyttävä. Nykyään jättiputkesta on tullut melkeinpä haitallisen vieraskasvin symboli maassamme. Jättiputki valtaa hoitamattomia puutarhoja ja joutomaita tehokkaalla kilpailulla. Lisäksi se tuottaa valtavan määrän maaperässä pitkään säilyviä siemeniä. Suuri kasvusto vähentää luonnon monimuotoisuutta ja maan käyttöarvoa. Nyt jättiputken voitonmarssin halutaan loppuvan. Kansallisessa vieraslajistrategiassa tavoitteeksi asetettiin jättiputken hävittäminen maastamme vuoteen 2025 mennessä. KÄY KIMPPUUN JO TOUKOKUUSSA Jättiputkia on maassamme kolme lajia, joista suurikokoisin kaukasianjättiputki on yleisin. Samat torjuntamenetelmät tehoavat kaikkiin lajeihin. Jättiputken torjuntaan on tarjolla useita keinoja. Paras teho saavutetaan, kun torjunta aloitetaan toukokuun alussa kasvien ollessa pienikokoisia. Pienet taimet voi kitkeä käsin. Suuremmat voi kaivaa lapiolla maasta tai katkaista pääjuuren. Pienellä alalla kasvavan kasvuston voi peittää valoa ja vettä läpäisemättömällä peitemuovilla. Tällöin kasvit näivettyvät ja uudet siemenet eivät pääse itämään. Uusien siementen tulon voi torjua katkaisemalla kukintovarren loppukesällä. Laajojen kasvustojen hävittämiseen voi harkita kemiallista torjuntaa. Torjunta-aineeksi kannattaa valita jokin ympäristöystävällinen, luonnossa hajoava tuote. Niitto ei tapa jättiputkia, mutta estää kukintojen muodostumisen ja siten lajin leviämisen laajemmalle.

Jättiputken kemiallinen torjunta on tehokkainta alkukesällä, kun kasvit ovat vielä pieniä.

Torjuntatyötä on tehty aluksi ELY-keskuksen vetämissä EU-hankkeissa. Niiden päätyttyä Turku on jatkanut torjuntaa, vaikka rahoitus onkin ollut kiven alla. ELY-keskuksesta saatu erillisraha on ollut torjunnan jatkamiseksi välttämätöntä. Jokainen voi edistää torjuntatyötä estämällä jättiputken leviämisen omalta pihalta julkisille alueille. Terho Hyvönen, Luke, Leena Lehtomaa ja Natalia Räikkönen, Varsinais-Suomen ELY-keskus Lisätietoja: terho.hyvonen@luke.fi Puh. 029 532 6154

Torjuntatöissä syntynyt kasvijäte pitää hävittää huolellisesti − kukinnot ja juuret polttamalla, muita kasvinosia voi kompostoida. Torjuntaa joutuu toistamaan niin kauan kuin maaperässä on siemeniä. Jättiputkea käsiteltäessä on syytä suojata iho, silmät ja hengitystiet, sillä kasvineste voi aiheuttaa palovammoja. HAASTEENA RESURSSIT Jättiputken torjunta vaatii pitkäjänteistä torjuntatyötä ja seurantaa. Esimerkiksi Turussa torjuntaan on panostettu tosissaan, vaikka resursseja on ollut käytössä niukasti.

Turussa annetaan kyytiä jättiputkille Turku tarjoaa esimerkin onnistuneesta jättiputken torjunnasta. Kaupungissa torjuttiin jättiputkia viime kesänä jo seitsemättä vuotta peräkkäin. Torjuntaa aloitettaessa kesällä 2009 torjuntatiimin listalla oli vajaa 40 kohdetta. Uusia esiintymiä tuli tietoon vuosittain. Vielä vuonna 2012 löytyi laajoja uusia esiintymiä. Torjuntatyötä ja kohteiden seurantaa jatkettiin järjestelmällisesti niin vanhoissa kuin uusissakin kohteissa. Sinnikäs torjuntatyö on tuottanut Turussa tulosta. Useita kohteita voidaan jättää

vuosittain pois seurannasta. Kesällä 2015 seuratuista 70 esiintymästä 20:ssä jättiputkea ei ole havaittu pariin vuoteen enää lainkaan. Tilanne näyttää vuosi vuodelta paremmalta. Suuressa osassa kohteita torjunnasta selvitään kitkemällä tai lapion avulla. Vain uudet, laajemmat esiintymät joudutaan torjumaan kemiallisesti. Niin kasviyksilöiden määrä kuin kohteiden laajuus ovat selvästi pienentyneet. Erityisen ilahduttavaa on, että jättiputki on antautumassa torjujille myös jokivarren vaikeasti käsiteltävillä alueilla.

Vieraslajiportaali tarjoaa ajantasaista tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta Uusi vieraslajien seuranta- ja ennakkovaroitusjärjestelmä kokoaa tiedot vieraslajeista yhteen paikkaan. Vieraslajit.fi-portaalista niin viranomaiset kuin kansalaiset voivat hakea ajantasaista tietoa ja ohjeita sekä ilmoittaa havainnoista. Vieraslajien torjuntaa tehostetaan uudella lailla. Näin halutaan estää haitallisimpien, luonnon monimuotoisuutta tai viljelyä haittaavien vieraslajien maahantuonti, niiden kasvattaminen, kuljettaminen tai päästäminen ympäristöön. Hajallaan ollut tieto vieraslajeista kootaan vieraslajit.fi-tietojärjestelmään. TIEDOT VIERASLAJEISTA SAMAAN PAIKKAAN Uuden lain taustalla on EU:n vieraslajiasetus, joka säätelee haitallisten vieraslajien torjuntaa koko unionin alueella. Asetus vaatii jäsenmaita kokoamaan tiedot vieraslajeista tietokantaan ja jakamaan tietoja jäsenmaiden välillä. Haitallisten vieraslajien seurantajärjestelmän avulla kerätään ja kirjataan tietoa vieraslajien esiintymisestä. Tiedot kootaan vieraslajit.fi-portaalin esiintymiskartoille useista kansalaishavainto- ja viranomaisjärjestelmistä. Haittoja pyritään vähentämään havaitsemalla vieraslajit mahdollisimman aikaisin. Tällöin niiden torjunta on helpompaa. Levinneisyyden seuranta tehostuu merkittävästi, kun aineistoa kerätään laajasti yhdessä

MAIJU LEHTINIEMI/SYKE

Liejutaskurapu on yksi uusimmista vieraslajeista Suomessa. Se runsastuu ja leviää kovaa vauhtia.

järjestöjen, viranomaisten ja kuntien toimesta. Lisäksi tiedon käyttökelpoisuus paranee, kun sitä jaetaan yhdenmukaisessa muodossa vieraslajit.fi portaalissa. VIERASLAJEJA LEVITETÄÄN TAHATTOMASTI TAI TAHALLAAN Haitallisia vieraslajeja saapuu maahan sekä tarkoituksellisesti että tahattomasti. Lajien tarkoituksellista tuontia on mahdollista val-

voa. Se pyritäänkin pysäyttämään tullin toimesta jo rajoilla. Vieraslajien tahattomalla tuonnilla tarkoitetaan esimerkiksi kulkeutumista sallittujen tuontilajien salamatkustajina. Lajit voivat tulla maahan vaikkapa puutarhakasvien juuripaakuissa, puutavaran maahantuonnin yhteydessä tai laivojen painolastivesitankeissa. Lajien tahatonta kulkeutumista on vaikea hallita, koska eri lajit kulkeutuvat tahattomasti hyvin erilaisten väylien kautta. EU-asetus velvoittaa jäsenmaita laatimaan selvityksen haitallisten vieraslajien tahatto-

mista leviämisväylistä ja niiden merkityksestä vieraslajien leviämiselle. Kun tärkeimmät väylät on selvitetty, voidaan laatia suunnitelma ja aikataulu väylien hallitsemiseksi ja parantaa viranomaisyhteistyötä. Hanna Koivula, Luomus ja Maiju Lehtiniemi, SYKE Lisätietoja: hanna.koivula@helsinki.fi, VISAKE-hanke ja vieraslajit.fi-portaali maiju.lehtiniemi@ymparisto.fi, vieraslajit ja seurannat, vieraslajiportaali@luke.fi

VISAKE-hanke pistää vieraslajit kuriin Kaksivuotisessa VISAKE eli Vieraslajien varhaisvaroitus- ja seurantajärjestelmän kehitys ja tahattomien leviämisväylien hallinta -hankkeessa kehitetään vieraslajit.fi portaalia. Lisäksi kehitetään vieraslajien seurantaja ennakkovaroitusjärjestelmää palvelemaan sekä EU-asetusta että uutta kansallista vieraslajilakia.

Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja siihen osallistuvat Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus)), Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Luonnonvarakeskus (Luke). Hanke alkoi 2015 ja päättyy 2016. Silloin tulokset ovat valmiit kansalaisten ja viranomaisten käyttöön.


7

Taimikauppa kuljettaa mansikan kasvintuhoojia

Mansikka on suomalaisen kesän suosikkimarja, joka nykyään tuotetaan suurelta osin ulkomaisista taimista. Tähän on johtanut eurooppalaisen taimikaupan vapautuminen. Kylkiäisenä on saatu useita uusia kasvintuhoojia suomalaisille mansikkamaille. PÄIVI PARIKKA/LUKE

Mansikan taimien tuonti oli ennen EU-jäsenyyttä rajoitettua. Silti meille oli kulkeutunut jo mansikan tyvimätä. Taudin aiheuttaja on hyvä esimerkki kasvintuhoojasta, joka 1950-luvulla Eurooppaan päästyään levisi taimikaupan mukana nopeasti kaikkialle. Mansikan tyvimätä todettiin meillä 1990, jolloin se oli jo levinnyt kotimaiseen taimituotantoon ja aiheutti suuria taimituhoja viljelmillä. Tällä hetkellä tauti on yleinen mansikkaviljelmillä ja sitä tulee edelleen taimien mukana. KARANTEENITAUDIT ALKOIVAT LEVITÄ KAUPAN VAPAUDUTTUA Seuraava merkittävä tulokas oli mansikan mustalaikku, joka todettiin tuontitaimissa vuonna 2000. Sen aiheuttaja oli silloin karanteenituhooja mansikalla, mistä seurasi saastuneiden kasvustojen hävittäminen ja valtio maksoi haitoista korvauksia. Mustalaikku ei ole enää karanteenituhooja. Sen sijaan vuonna 2012 mansikkaviljelmiltä todettu mansikan punamätä on edelleen EU:n vaarallisten kasvintuhoojien listalla. Silloin piilevänä levinnyt taudinaiheuttaja oli jo tartuttanut kymmeniä viljelmiä. Punamätä on tuhonnut kasvustoja, mutta laajalle levinneen ja maassa pitkään säilyvän taudin hävittäminen ei ole enää mahdollista. Bakteerin aiheuttama mansikan kulmiolaikku on edelleen karanteenituhooja, jota torjutaan. Aikaisemmin valtio korvasi vaarallisista kasvintuhoojista aiheutuneita haittoja, mutta nyt ne jäävät toimijoiden itsenä harteille. ODOTETTAVISSA VIRUKSIA JA ANKEROISIA Mansikan virustaudit eivät ole olleet ongelma Suomessa, sillä niitä levittävä mansikkakirva ei ole asettunut meille. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin se kulkeutuu mansikkaviljelmille, sillä siitä on jo havaintoja taimiaineistoissa. Viime vuonna havaittiin tuontitaimissa juuriäkämäankeroista, joka voi aiheut-

Mansikan punamätä tuhoaa kasveja pellon märkänä pysyvissä kohdissa.

viljelijän hankalalta tuhoojalta. Taimissa on myös satunnaisesti tavattu fytoplasmatauteja, jotka muuttavat kasvien kasvutapaa ja marjoista kehittyy lehtisykeröitä.

Kulmiolaikku on bakteeritauti, joka voi levitä mansikan taimissa.

taa kasvustojen taantumisen. Ankeroinen viihtyy viileässäkin ilmastossa ja sen muodostamien nystyröiden tarkkailu mansikan taimien juurista ennen istutusta voi pelastaa

SISÄMARKKINOILLA EI RAJATARKASTUKSIA Eurooppalaisilla sisämarkkinoilla taimet kulkevat maasta toiseen vapaasti, eikä niitä tarkasteta rajoilla. Monet kasvintuhoojat leviävät helposti taimien mukana oireita aiheuttamatta. Mansikan taimien tuonti Suomeen on EU-jäsenyyden aikana lisääntynyt nopeasti. Tällä hetkellä noin 80 prosenttia vuosittain istutetuista taimista on ulkomaista alkuperää. Vapautunut kauppa, edulliset hinnat ja sopivat, nopeasti satoa tuottavat taimityypit ovat syrjäyttäneet ammattiviljelmiltä kotimaiset taimet. Samalla kotimaisen taimituotannon kehitys on pysähtynyt ja kotimaisia tarkastettuja taimia käyttää vain harva viljelijä.

Päivi Parikka, Anne Lemmetty ja Tuomo Tuovinen, Luke Lisätietoja: paivi.parikka@luke.fi Puh. 029 532 6424

Torjunta-aineet eivät aina tehoa tuhoojiin Taimien mukana voi kulkeutua myös torjunta-aineille kestäviä tauti- ja tuholaiskantoja, sillä taimistoissa kasveja on pidetty tuhoojista vapaina toistuvin torjuntakäsittelyin. Kestävien tuhoojien torjunta vaatii tehokkaampia menetelmiä. Lisääntyvä torjuntatarve voi uhata kesän suosikkimarjan eli mansikan puhdasta mainetta.

Outo kehityshäiriö pilaa Malwina-mansikan marjoja Markkinoille on viime vuosina tullut uusi Malwina-mansikkalajike. Se on suurimarjainen, aromikas ja myöhäinen, mutta lajikkeessa on ilmennyt viljelmillä outoja kehityshäiriöitä. Niiden aiheuttajaa jäljitetään Luonnonvarakeskuksessa (Luke). ANNE LEMMETTY

Malwina-mansikalle on kehittynyt jo kukintavaiheessa lehtimäisiä rakenteita kukkiin. Myöhemmin epämuotoisissa marjoissa on ollut pieniä lehtiä. Lisäksi mansikan pinnalla olevasta siemenestä on kasvanut uusi pieni kasvi. Oireilevat marjat eivät ole olleet kauppakelpoisia. Ensimmäiset havainnot oudoista oireista mansikan taimissa tehtiin kesällä 2014. Samanlaisia kasvuhäiriöitä esiintyi useilla tiloilla kesällä 2015. Suomi ei ole ollut ainoa maa, jossa oireellisia Malwina-kasveja on esiintynyt.

Kehityshäriöitä Malwina-mansikan marjoissa kesällä 2015.

MALWINA ALTIS KEHITYSHÄIRIÖILLE Malwina-lajikkeella on geneettinen alttius fyllodille eli kehityshäiriölle, jossa mansikan

kukkaosat muuttuvat lehdiksi. Tätä kehityshäiriötä voi aiheuttaa joko tarttuva tai tarttumaton tekijä.

Tarttumattomia tekijöitä voivat olla ympäristötekijät, kuten taimien pitäminen liian kylmässä varastoinnin aikana. Tällaisen tekijän aiheuttaman oireen pitäisi kuitenkin korjaantua seuraavana vuonna. Yleisin tarttuvan kehityshäiriön aiheuttaja on bakteerinkaltainen fytoplasma, joka asustaa kasvin johtosolukon siiviläputkissa. Se leviää sairaiden taimien ja kaskaiden mukana. Mansikalla tunnetaan fytoplasmatauteina aster yellows ja green petal, joiden oireita Malwina-lajikkeen oireet muistuttavat. Oireellisista kasveista on otettu näytteitä, joista fytoplasmaa on pyritty määrittämään. Näytteistä on löytynytkin fytoplasmaan viittaavaa DNAta.

Vaikka osa kasvien oireista näyttää johtuvan tarttumattomasta kehityshäiriöstä, osa oireista näyttää toistuvan, koska vuonna 2015 esiintyi samantyyppisiä oireita vuoden 2014 Malwina-istutuksissa. Nyt oletetaan, että kyseessä saattaisi olla sekä tarttumaton että tarttuva kehityshäiriö. Näin sen perusteella, että kesän 2015 lämpötilat eivät olleet suotuisat fytoplasman lisääntymiselle. Anne Lemmetty, Luke Lisätietoja: anne.lemmetty@luke.fi Puh. 029 532 6323


8 MIELIPIDE

Jarkko Hantula, Luke HEINI-MARIKKA HANTUL A

Vieraslajien aiheuttamat riskit järjestykseen priorisointimallin avulla Ilmastonmuutos ja vilkas kansainvälinen kauppa lisäävät kasvintuhoojien ja muiden vieraslajien leviämistä. Seikkaperäisen riskinarvioinnin rinnalle tarvitaan nopeita arviointimalleja, joilla lajeja voidaan verrata toisiinsa ja kohdentaa torjuntatoimet oikein. Sellainen on uusi vierasperäisten kasvintuhoojien priorisointimalli.

Vierasperäiset tuhonaiheuttajat uhkaavat metsätalouttamme Suomalaisen metsäsektorin suurimman riskin muodostavat vierasperäiset kasvitaudit ja -tuholaiset. Kahden puulajin, eli kuusen ja männyn, varaan rakentuva metsätaloutemme on heikoilla vierasperäisten tuhonaiheuttajien edessä.

han ja tuoda sieltä taimena myytäväksi metsiimme tai puutarhoihimme. Mahdolliset taimen mukana seuraavat tuhonaiheuttajat häiritsevät bisnestä vain, mikäli ne havaitaan kasvinterveystarkastuksissa. Silloinkin ainoastaan kyseinen taimierä pysäytetään.

SIKSI EHDOTAN, että Suomi lähtisi ajamaan kansainvälisen kasvikaupan pelisääntöihin muutoksia. Se on tehtävä jo ennen kuin riski toteutuu ja metsäteollisuutemme raaka-ainehuolto pettää vierasperäisten tuhonaiheuttajien takia. Samalla meidän tulisi parantaa oman metsäsektorimme riskinsietokykyä lisäämällä muidenkin puulajien kuin kuusen ja männyn kasvatusta talousmetsissämme.

Maailman metsätautien tutkijat ovat antaneet Montesclarosin julistuksen, jossa ehdotetaan, että kaikki suuren riskin, mutta vähäisen kokonaistaloudellisen hyödyn aiheuttava kasvien ja kasvituotteiden kauppa vähitellen lopetetaan. Valitettavasti ongelmasta eniten tietävien näkemystä ei ole huomioi-

Näin siksi, että viimeisen sadan vuoden ajan monet puulajit ovat joutuneet ahdinkoon. Klassisia esimerkkejä ovat Strobus-männyt, kastanjat ja jalavat. Viime aikoina laajoja tuhoja on nähty Australian eukalyptuksilla, Kalifornian tammilla, Brittein saarten lehtikuusilla ja eurooppalaisilla saarnilla. Tuhoihin on liittynyt taudinaiheuttajan isäntäkasvin vaihdoksia, joten esimerkiksi puutarhakasvien kansainvälinen kauppa on nähtävä myös metsätaloudellisena riskinä. UUSIEN VIERASPERÄISTEN metsäpuiden taudinaiheuttajien määrä lisääntyy Euroopan maissa kiihtyvästi. Ongelma siis pahenee jatkuvasti, eikä vakavan tuhon kohdistuminen myös suomalaiseen kuuseen tai mäntyyn ole mahdotonta. Kolme neljästä eurooppalaisiin maihin saapuneesta uudesta vierasperäisestä metsätaudinaiheuttajasta on viime vuosikymmeninä levinnyt elävien kasvien mukana. Kasvit ylittävät rajoja, koska tuotantokustannukset vaihtelevat eri maiden välillä. JOPA SUOMALAINEN siemen kannattaa usein viedä halvan työvoiman maa-

Viimeisen sadan vuoden ajan monet puulajit ovat joutuneet ahdinkoon. tu kansainvälisessä kauppapolitiikassa. ITSE OLEN LUONNONVARAKESKUKSESSA (Luke) Michael Müllerin ja Jussi Uusivuoren kanssa ehdottanut, että kansainvälisestä kasvikaupasta aiheutuvien tuhojen todelliset kustannukset sisällytetään erityisen lisenssin kautta kauppakasvien hintoihin. Näin toimijoiden motivaatio huolehtia tuotantoketjujensa puhtaudesta paranisi.

Priorisointimallien avulla on mahdollista asettaa vieraslajit järjestykseen niiden aiheuttaman riskin mukaan. Mallit ohjaavat arvioimaan eri tuhoojien riskit samalla tavalla. Näin arviointitulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Priorisointimalleilla voidaan tunnistaa ja valita lajit, joihin riskinhallinnan toimenpiteitä ja tarkempia riskinarviointeja kannattaa kohdistaa. Lajien leviäminen uusille alueille on kiihtynyt viime vuosikymmenien aikana, koska kansainvälinen kauppa ja liikenne ovat lisääntyneet. Myös ilmasto- ja tuotanto-olosuhteet ovat muuttuneet. Uusia mahdollisesti haitallisia lajeja on niin paljon, ettei niiden kaikkien leviämistä voida ehkäistä tehokkaasti perinteisin keinoin. SUOMALAINEN PRIORISOINTIMALLI PALJASTAA TUHOOJIEN RISKIT Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yhteistyönä on kehitetty hallinnon avuksi FinnPRIO-malli. Sen avulla voidaan arvioida vierasperäisten kasvintuhoojien aiheuttama riski Suomen maa-, metsä- ja puutarhataloudelle. Yksittäisen tuhoojan aiheuttama riski voidaan arvioida alustavasti muutamassa työpäivässä ja tulokset ovat vertailukelpoisia eri tuhoojien välillä.

FinnPRIO-mallin vahvuudet • kehitetty Suomen oloihin • vahvistettu asiantuntijaarvioiden pohjalta • huomioi lajin invaasion kaikki vaiheet • huomioi epävarmuuden • huomioi taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset • sisältää ohjeistuksen vastaamisen tueksi

FinnPRIO:ssa arvioidaan tuhoojan maahantulo, maahan asettuminen ja maassa leviäminen sekä vaikutukset. Lisäksi arvioidaan käytettävissä olevia hallintakeinoja. Arviointi tehdään vastaamalla monivalintakysymyksiin, joissa eri vastausvaihtoehdot tuottavat eri määrän pisteitä. Mallissa huomioidaan myös vastauksiin liittyvä epävarmuus. Lopputuloksena on yhdenmukaisella tavalla tehty asiantuntija-arvio tuhoojan invaasion todennäköisyydestä, seurausten vakavuudesta ja riskinhallintakeinojen tehokkuudesta. Mallin avulla tieteellinen informaatio saadaan valjastettua mukaan päätöksenteon tueksi. Koska nopea riskinarvio perustuu vakioituun menetelmään, tarjoaa malli läpinäkyvän perustan hallinnon tekemille päätöksille. Mallilla on toistaiseksi arvioitu 95 tuhoojan riski suomalaiselle kasvintuotannolle. Tuhooja-arvioita voidaan käyttää valittaessa kasvintuotannon aloja, kasvintuhoojien leviämisväyliä ja yksittäisiä tuhoojalajeja, joihin kasvinterveyden riskinhallintaa kohdennetaan. VIERASLAJIT AIHEUTTAVAT ERILAISIA KUSTANNUKSIA Vieraslajit ovat lajeja, jotka leviävät ihmisen avittamina luontaisen elinalueensa ulkopuolelle. Monesti ne eivät menesty uudella elinalueellaan. Mutta ne, jotka tässä onnistuvat, voivat aiheuttaa mittavia tuhoja esimerkiksi maa-, metsä- ja kalataloudelle, ihmisten tekemille rakennelmille tai kotoperäisille lajeille ja ekosysteemeille. Yhdysvalloissa on arvioitu, että vieraskasvien torjuntakustannusten ja niiden aiheuttamien tuhojen arvo on jopa neljännes maatalouden bruttotulosta. EU:ssa vuosikustannukset vieraslajeista on arvioitu yli kymmeneksi miljardiksi euroksi. Jaakko Heikkilä, Luke, Juha Tuomola ja Salla Hannunen, Evira Lisätietoja: salla.hannunen@evira.fi Puh. 040 350 9075 ULL A OKSANEN/EVIRA

Tämä olisi oleellinen muutos myös siksi, että nykyisin maanomistajat ja veronmaksajat antavat epäsuoraa tukea riskialttiille kansainväliselle kasvikaupalle. He nimittäin kustantavat kauppatavaran terveyden valvonnan, aiheutuneiden tuhojen torjunnan ja kärsivät vielä syntyneet taloudelliset menetykset. Merkittävästi vähemmän riskejä sisältävä paikallinen tuotanto on puolestaan jäänyt ilman vastaavia taloudellisia tukia ja on siitä syystä alakynnessä.

JARKKO HANTULA Kirjoittaja työskentelee professorina Lukessa. Suomessa kasvavasta koivusta löydetty vaarallisen aasianrunkojäärän toukka.


9

Herukanvillaruoste tappaa mäntyjä ja kurittaa herukoita Herukanvillaruoste eli valkomännyntervasroso-sieni on haitallinen tulokaslaji, joka tuhoaa ulkomaisia mäntyjä ja pienentää herukkasatoa. Sienen leviämistä voidaan estää välttämällä viisneulasmäntyjen viljelyä. Sen sijaan sientä kestäviä mustaherukkalajikkeita ei juuri löydy. KUVAT: JUHA KAITERA/LUKE

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Oulun yliopisto ovat testanneet, mitkä luonnon ja puutarhan kasvilajit ovat alttiita herukanvillaruosteelle. HERUKANVILLARUOSTE TARTUTTAA HERUKOITA Tehokkaimmin tautipesäkkeitä muodostui mustaherukalla. Valtaosa testatuista lajikkeista oli erittäin alttiita taudille. Polar-lajike oli kestävä. Siten sellaiset tutut mustaherukkalajikkeet, kuten Öjebyn, Melalahti, Vertti, Ola, Mortti, Hedda, Hildur ja Storklas sairastuvat herkästi herukanvillaruosteeseen. Punaherukkalajeista Valkoinen hollantilainen, Valkoinen suomalainen, Witte Parel ja Jonkheer van Tets olivat alttiita sienitaudille. Punainen hollantilainen oli puolestaan kestävä. Karviaisista sairastuivat hyvin lievästi Hinnonmäen keltainen, Lepaan punainen ja Houghton. Sen sijaan taikinamarjalajikkeet olivat kestäviä. Myös lumi-, kulta- ja pikkuherukka sekä Jostaberry-herukkakarviainen olivat alttiita sienelle. Sienen alkuperällä ei ollut vaikutusta taudinaiheuttamiskykyyn, eikä kotimainen kaksineulasmännyillä esiintyvä tervasroso tartuttanut lainkaan herukoita. Muista kasveista luhtakuusio ja eräät puoliloiskasvit kuten kastiljat olivat herukanvillaruosteelle alttiita. Myös eräät haimiokasvit, kuten kultatupsu, osoittautuivat taudinalttiiksi.

Herukanvillaruosteen kesäitiöpesäkkeet ovat tartuttaneet Öjebyn-mustaherukan lehtiä.

ESIINTYY MUSTAHERUKOISSA KOKO MAASSA Helsingin, Turun ja Oulun kasvitieteellisissä puutarhoissa herukanvillaruostetta esiintyi 26 herukkalajikkeella 36 tutkitusta. Sientä oli vähemmän pohjoisessa. Sitä esiintyi joka paikassa mustaherukkalajikkeilla Öjebyn ja Vertti sekä punaherukkalajikkeista Jonkheer van Tetsillä. Taikinanmarjalta sitä ei löytynyt. Strobus-, lännenvalko- ja kalliovuortenmänty ovat sienelle erittäin alttiita. Parhaiten meillä herukanvillaruostetta kestävät sembra- ja makedonianmänty. Kotimainen metsämännyllä yleisesti tuhoa aiheuttava tervasroso-sieni ei sen sijaan

ole tarttunut viisneulasmäntyihin. HERUKANVILLARUOSTE JATKAA LEVIÄMISTÄÄN Herukanvillaruoste levisi aikanaan Euroopasta Pohjois-Amerikkaan kasvikaupan välityksellä. Sieni voi edelleen levitä maasta toiseen tai maan sisällä alueelta toiselle. Leviäminen voi tapahtua joko herukoiden, muiden puutarha- ja koristekasvien tai tartunnan saaneiden mäntyjen välityksellä. Tällöin voimakkaat taudinaiheuttajakannat voivat levitä myös uusille alueille entistä pohjoisemmaksi. Alun perin Aasiasta lähtöisin oleva herukanvillaruoste tavattiin meillä ulkomaisilta

Herukanvillaruosteen helmi-itiöpussit koristavat kalliovuortensembran runkoa.

viisneulasmännyiltä 1860-luvulla. Tauti on tuhonnut Etelä-Suomessa 1900-luvulla perustetut viisneulasmäntyjen viljelmät lähes täysin. Taudista kärsivät muun muassa strobus-, lännenvalko- ja kyynelmänty sekä kalliovuorten-, korean- ja alppisembra. Juha Kaitera, Luke, Ritva Hiltunen, Oulun yliopisto, kasvitieteellinen puutarha ja Jarkko Hantula, Luke Lisätietoja: juha.kaitera@luke.fi Puh. 029 532 5553

Metsien tuhonaiheuttajat liikkuvat myös Suomen sisällä Metsätuhojen aiheuttajien leviäminen mantereelta toiselle ja maasta toiseen huolettaa. Vieraslajit ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena maailmanlaajuisesti. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet lajien esiintymisen muutokset Suomen sisällä. Metsissä tuhoa aiheuttavat lajit voivat olla sieniä, hyönteisiä tai selkärankaisia. Ne voivat olla myös ympäristön elottomia eli kemiallisia tai fysikaalisia tekijöitä. Metsäekosysteemit ovat jatkuvassa muutoksessa. Lajisuhteet muuttuvat metsän ikääntyessä tai käsittelyn seurauksena. Näin siitä riippumatta, ovatko kyseessä esimerkiksi puut tai niiden loiset.

KUVAT: RISTO JALKANEN/LUKE

SUOMI ON PITKÄ MAA Muuttuva ympäristö luo koko ajan uudenlaisia ympäristöjä tuhonaiheuttajille. Niiden populaatiot voivat joko taantua tai laajentua. Maastonmuodot eivät Suomessa estä tuhonaiheuttajia muuttamasta levinneisyysalueitaan pohjois–eteläsuunnassa. TAUDINAIHEUTTAJAT LEVIÄVÄT PÄÄASIASSA POHJOISEEN Kaikenkokoiset ja -lajiset virusperäiset koivunkierrelehtitautiset koivut ilmestyivät 2000-luvulla kaikkialle Suomeen. Taudista oli 1980-luvulla tehty kaksi havaintoa rauduskoivulta eteläisestä Suomesta. Katajansurmaa oli eteläisessä Suomessa jo 1950-luvulla. Pohjoiseen se levisi kahdessa aallossa kesällä 1998 ja erityisen voimallisesti sadekesänä 2005 ja vielä 2006. Pohjoisraja näyttää vakiintuneen Lapin lounaiskolkkaan.

Lepänruoste levisi eteläisimpään Suomeen vuonna 1998. Sadekesinä oireellisia puita, yleensä kaikki lepikon puut, alkoi löytyä yhä pohjoisempaa. Kainuuseen tauti ilmestyi vuonna 2007 ja napapiirille vuonna 2013. Punavyökariste ja lehtikuusenjuovakariste ovat Suomessa uusia tauteja. Näistä edellinen on lyhyessä ajassa yleistynyt koko Suomessa. Havaitsin sen Lapin männiköissä ensi kerran vuonna 2006. Jälkimmäistä tavataan vain napapiirillä, jonne se ilmestyi kesällä 2007. Eteläisen Suomen kuusten peruslaji kuusenneulasruoste yleistyi Lapin kuusikoissa vuoden 2005 jälkeen. Lapin vanha peruslaji kuusensuopursuruoste on viime vuodet ollut tavattoman yleinen. Muutoksen airueita siis riittää metsätuhojen aiheuttajissa. Tähän voisi lisätä aggressiivisen tervasroson ja monia hyönteisiä. Tulevaisuus osoittaa näiden kaikkien aseman ja merkityksen metsäekosysteemissä. Risto Jalkanen, Luke

Koivunkierrelehtitauti hieskoivulla (ylh. vas.), katajansurma katajapuskassa (ylh. oik.), lehtikuusenjuovakariste siperianlehtikuusella ja kuusenneulasruosteinen kuusen oksa.

Lisätietoja: risto.jalkanen@luke.fi Puh. 029 532 4430


10

Tuontitaimien villi kauppa on riski m

Merje Kerson pakkaa kotimaisia taimia Fin Forelian taimitarhalla Nurmijärvellä. Metsäpuiden tuontitaimissakaan ei nähdä samanlaista riskiä kuin koriste- ja puutarhakasvien tuontitaimissa.

Taimien ja esimerkiksi kuljetuslaatikoiden mukana tulevat tuhohyönteiset ja kasvitaudit voivat aiheuttaa miljoonien eurojen tappiot Suomen metsissä Suomi ei ole välttynyt vakavilta kasvituholaisilta. “Tasaisen tappavaa tahtia on tullut pahoja tapauksia ilmi”, toteaa tutkija Sannakajsa Velmala Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Pohjoinen ja eristäytynyt sijainti on hidastanut, mutta ei ole estänyt tautien ja tuholaisten tuloa Suomeen. Velmala toteaa, että koriste- ja puutarhakasvien taimien kauppa ja tuonti on villiä ja se aiheuttaa vakavan riskin suomalaisille metsille ja puutarhoille. Myös metsäpuiden taimia tuodaan Euroopan alueelta. TUHOLAISIA TULLUT PAKKAUKSISSA Taimien tuonti ei kuitenkaan ole ainut riski. Tänä syksynä Vantaalta löytyi aasianrunkojääriä, jotka mitä ilmeisimmin olivat tulleet maahan Kiinasta tuotujen kivien mukana puupakkauksissa, vaikka laatikot oli mitä ilmeisemmin käsitelty asianmukaisin torjuntamenetelmin Kiinassa. Aasianrunkojäärän toukat elävät puunrungon sisällä ja syövät runkoon suuria käytäviä. Seurauksena oksia kuihtuu ja lopulta koko puu kuolee. Isäntäkasveja ovat melkein kaikki kotimaiset lehtipuulajit.

Pakkausmateriaalissa kulkeutuneita aasianrunkojääriä on päässyt leviämään luontoon monissa Euroopan maissa. Yllätyksenä aasianrunkojäärän tuloa Suomeen ei voi pitää. Evira on varoittanut aasianrunkojäärästä ja sen mahdollisesta tulemisesta puupakkauksissa ainakin jo vuonna 2011. Toinen vaara, mitä tuonnista on osattu odottaa oli tulipolte –kasvitauti. Se levisi päärynän lisäysaineiston mukana ahvenanmaalaiselle puutarhalle viime vuonna. Suomi oli siihen asti ainut EU-maa, jossa tautia ei ollut. Siitä huolimatta, että tautia on jo tavattu Suomessa, Eviran mukaan suurin riski tulipoltteen leviämiselle ovat ulkomailta tuotavat koristekasvit, koska niitä tuodaan paljon ja istutetaan koko maahan. EU-alueen sisällä ei ole kieltoja taimien tuonnille. EU-maiden ulkopuolelta tuontia tarkkaillaan, mutta esimerkiksi piileviä mikrobeja on hyvin hankala havaita, Velmala kertoo. Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalta lähtee vuodessa yli 10 miljoonaa taimea.

LÄNNENPAHKARUOSTE PAHA UHKA Kotimaisten metsäpuiden näkökulmasta pa-


11 KUVAT: KIMMO HAIMI

metsille

Suomalaiset taimet kiinnostavat maailmalla Taimituotannossa on Suomelle vientimahdollisuuksia. “Esimerkiksi pensasmustikka, puolukka, lakka ja alppiruusu kiinnostavat maailmalla”, kertoo vanhempi tutkija Jaana Laamanen Luonnonvarakeskuksesta. “Taimien myyntiä olisi mahdollista lisätä.” Suomen etuna on muun muassa se, että maasta löytyy täällä jalostettua omaa kasvimateriaalia. Viherrakentamiseen on esimerkiksi saatavilla suomalaisia ruusuja ja atsaleoja. Kotimaisen taimituotannon puhtautta takaa muun muassa varmennettu taimituotanto. Varmennetun taimiaineiston tuotan-

nossa emokasveina käytetään Luken Laukaassa tuottamia valiotaimia. Valiotaimet on lisätty kasvintuhoojista puhdistetuista ja testatuista ydinkasveista. ARVOSTUSTA OMILLE LAJIKKEILLE Taimituotannon merkittävänä uhkana ovat ulkomailta tulevat kasvitaudit sekä -tuholaiset ja niiden pääsy taimistoille. Laamanen toteaa, että raha vaikuttaa taimien tuontiin. Tuontitaimet voivat olla kotimaisia halvempia. Lisäksi, koska kasvukausi on pidempi ja todennäköisesti työvoima on joissakin maissa Suomea huomattavasti halvempaa, viedään Suomesta taimia

toisiin maihin kasvamaan ja tuodaan sen jälkeen takaisin Suomeen. Laamanen uskoo, että tuonnin lopettaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu eikä edes todennäköisesti mahdollista. Enemmän merkitsee useat erityyppiset kasvinterveyttä edistävät toimet, kuten puutarhakouluissa annettava koulutus puhtaasta tuotannosta. Myös valvontaa tarvitaan. Laamanen kaipaa kotimaisille omille lajikkeille ja geenivaroille lisää arvostusta. “Ruotsissa arvostetaan maan omia lajikkeita ja tuotantoa. Samanlaista kulttuuria toivoisi Suomeen.” Tuure Kiviranta

Taimitarhapäällikkö Antti Lännenpää ei näe tuontitaimista uhkaa kotimaiselle tuotannolle. Suomalaisten taimien vientinäkymät ovat kuitenkin myös rajalliset.

taa kymmenien tai jopa satojen miljoonien kuutioiden tuhot metsämännylle”, Velmala sanoo.

himpana uhkana Velmala pitää mäntyankeroisen tai lännenpahkaruosteen leviämistä Suomeen. “Mäntyankeroista on EU-alueella Portugalissa. Sen leviäminen Suomeen olisi vakava asia. On arvioitu, että siitä aiheutuisi jopa 20 miljoonan euron kustannukset, edellyttäen että torjuntaan ryhdyttäisiin heti ja se onnistuisi. Mäntyankeroisen varalta on laadittu valmiussuunnitelma.” Eviran mukaan mäntyankeroista tavataan Suomessa vuosittain maahantuotavassa puisessa pakkausmateriaalissa. Mikäli mäntyankeroisia löytyisi Suomen metsissä, pihoilla tai puistoissa kasvavista puista, saastuneen puun ympäristöstä hävitettäisiin laajalta alueelta kaikki havukasvit. “Kauhuskenaario on lännenpahkaruosteen tulo Suomeen. Se voisi nopeasti aiheut-

TUONTITAIMILLE LISÄMAKSU Velmala katsoo, että taimien tuontia täytyisi rajoittaa. Kiellot eivät kuitenkaan ole tehokkaita eivätkä ainut tapa rajoittaa tuontia. Taimia voitaisiin kuitenkin salakuljettaa. Luonnonvarakeskuksen professori Jarkko Hantulan tutkimusryhmä ehdottaakin, että tuonnin riskeille laskettaisiin kustannus ja sen perusteella taimikauppiaat maksaisivat tuontitaimista lisenssimaksua, jota käytettäisiin mahdollisten tuhojen pysäyttämiseen. Tällöin veronmaksajien rahoja ei enää tarvitsisi käyttää tuholaisten ja kasvitautien torjuntaan. Lisenssimaksun myötä tuontitaimien hinta nousisi, mikä osaltaan vähentäisi tuontia, mutta tekisi kotimaisesta tuotannosta kannattavampaa ja siten lisäisi kotimaista tuotantoa. Kasvituhoriskejä voitaisiin myös vähentää parantamalla hygieniaa Euroopan taimitarhoilla. Tuure Kiviranta

Metsäpuiden taimikauppa rajoittuu naapurimaihin Metsäpuiden taimissa kotimainen taimi on selkeästi suosituin. Tuontia on käytännössä vain Ruotsista ja Virosta. Vuodessa Suomen metsiin istutetaan noin 150 miljoonaa puuntainta. Niistä viime vuosina noin 7–8 miljoonaa on ollut tuotuja. Fin Forelian Nurmijärven taimitarhan päällikkö Antti Lännenpää kertoo, että naapurimaista tuoduilla metsäpuiden taimilla ei ole suurta kasvitautiriskiä, koska niiden alkuperä on hyvin samanlainen kuin kotimaisilla taimilla. “Isot kasvituhot ovat mahdollisia, jos tuodaan kauempaa Suomeen huonosti sopivien lajien taimia.” “Metsäpuiden taimilla käyttöalue on pieni ja ne ovat siten riskeiltään eri asemassa

kuin kaukaa tuodut koristekasvit.” Lännenpää katsoo, että tuonnista ei ole uhkaa kotimaisten metsäpuiden taimien tuotannolle. Kokonaismäärään suhteutettuna tuonnin osuus on ollut pieni ja sitä olisi hyvin vaikea merkittävästi kasvattaa, koska taimia voisi tuoda lähinnä vain naapurimaista. Sama seikka vaikuttaa Suomen mahdollisuuksiin viedä metsäpuiden taimia. Vientikohteita voisi olla vain lähialueen maat, mutta esimerkiksi Ruotsissa on omaa taimituotantoa riittämiin. Venäjällä taimien kysyntä on vaisuhkoa. Fin Foreal tuottaa Nurmijärvellä kuusen, männyn ja koivun taimia yli kymmenen miljoona taimea vuodessa. Tuure Kiviranta


12

Vapaaehtoistyö korvaamatonta vieraslajien torjunnassa Saaristomerellä

Haitallisista vieraskasvilajeista lupiini, jättipalsami, kurtturuusu, viitapihlaja-angervo ja jättitatar muodostavat suurimman uhan Lounais-Suomen luonnolle, sen luontaiselle kasvi- ja hyönteislajistolle. Vapaaehtoiset ovat tehneet arvokasta torjuntatyötä etenkin jättipalsamiin ja kurtturuusuun parissa. KUVAT: PANU KUNTTU

Jättipalsami on vallannut sadoilla paikoilla arvokkaita elinympäristöjä, kuten lehtoja, rantoja ja niittyjä. Kurtturuusu puolestaan on levinnyt sekä meren kuljettamana että lintujen mukana ulkosaaristoon. Siellä se kasvaa monilla uhanalaisiksi luokitelluilla luontotyypeillä, kuten hiekkarannoilla, rantaniityillä ja nummilla. Pelkästään Saaristomeren kansallispuistosta ja sen lähialueilta tunnetaan tällä hetkellä noin 130 kurtturuusun kasvupaikkaa. JÄTTIPALSAMIN TORJUNTA ON MATALAN KYNNYKSEN LUONNONHOITOA Jättipalsami on yksivuotinen, runsaasti siementävä kasvi. Se on helppo kitkettävä hennon juuristonsa takia. Sen hävittäminen sopii hyvin matalan kynnyksen luonnonhoitotyöksi. Talkoiden ajoittamisessa on olennaista kitkeä kasvit pois ennen siementen kypsymistä elokuussa, jota ennen kasvijäte on haitatonta. Suurin osa siemenistä itää seuraavana vuonna, eikä jättipalsamin siemenpankki ole kovin pitkäikäinen. Kasvukauden aikana pari kitkentäkertaa saattaa hävittää jättipalsamin kokonaan muutaman vuoden kuluessa. Seurantaa kannattaa kuitenkin jatkaa vielä tämän jälkeen. Muutaman aarin kokoiset kasvustot on saatu hävitettyä kolmen vuoden aikana lähes kokonaan. Kannustavia tuloksia on saatu myös noin hehtaarin kokoisella lehto- ja niittyalueella. Tämä alue oli lähtötilanteessa suurelta osin yhtenäisen jättipalsamikasvuston peittämä.

Jättipalsami on levinnyt moniin arvokkaisiin elinympäristöihin, kuten kuvan merenrantaniitylle.

Kurtturuusu kasvattaa umpeen uhanalaisia luontotyyppejä ulkosaaristossa.

Kitketyt jättipalsamit on jätetty pieniin kasoihin paikalle, sillä vesipitoinen varsi maatuu nopeasti. Kasvijätteen poiskuljettaminen ja jäteyhtiön maksu lisäisivät merkittävästi vapaaehtoistyön kustannuksia. KURTTURUUSUN HÄVITTÄMINEN KYSYY FYYSISTÄ KUNTOA JA VENETTÄ Kurtturuusun hävittäminen on vaativampaa, sillä pensaat on kaivettava maasta ylös juurineen. Lisäksi kasvupaikat sijaitsevat

pääosin ulkosaaristossa pitkien ja sääalttiiden merimatkojen takana. Torjunta tehdään käsityönä rautakankea, lapiota ja haraa käyttäen. Saariston rannat ovat hyvin kivisiä, joten iso osa työstä on kivien siirtämistä pois juurien päältä. Kurtturuusun juuret jätetään kalliolle kuivumaan, etteivät ne enää jatka kasvuaan. Paikalle on palattava myöhempinä vuosina, sillä kaikkia juuria ei yleensä saa yhdellä kerralla kaivettua maasta.

VIERASLAJIEN HÄVITTÄMINEN VAPAAEHTOISTEN VARASSA Vapaaehtoiset ovat hävittäneet kurtturuusukasvustoja 34 paikalla Saaristomerellä. Jättipalsamia on hävitetty seitsemällä paikalla Kemiönsaarella. Metsähallituksen tekemä kurtturuusun torjuntatyö on melko säännöllistä, mutta vähäistä. ELY-keskuksen vieraslajityö loppui kokonaan hankerahoituksen päättyessä. Vapaaehtoistyön panos on siis tällä hetkellä korvaamaton. Valtion ja kuntien tulisi kuitenkin kantaa päävastuu vieraslajien torjunnassa varaten siihen riittävät resurssit. Panu Kunttu, Itä-Suomen yliopisto Lisätietoja: panu.kunttu@uef.fi Puh. 0400 010 885

Torjuntatalkoot levittävät tehokkaasti tietoa vieraslajeista Suomalaisten mielenkiinto haitallisiin vieraslajeihin on lisääntynyt tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Myös niiden merkitys maamme kotoperäiselle lajistolle ja luontotyypeille kiinnostaa ihmisiä. ”Pahislajien” torjuntatalkoot ja internet ovat olleet tärkeä tietolähde aiheesta huolestuneille. Yhtä varmasti kuin talvi yllättää joka vuosi autoilijat, alkavat toukokuussa kotipuutarhurien keskustelupalstat täyttyä tunnistuskuvista. Niiden alla on yleensä kysymys ”olikohan tämä nyt joku haitallinen laji ja miten siitä pääsee eroon”? VIERASLAJEJA TORJUTAAN TALKOOVOIMIN Mielenkiinto vieraslajeja kohtaan on aktivoinut suuren joukon suomalaisia joko järjestämään torjuntatalkoita tai osallistumaan niihin. Talkootoiminta onkin saavuttanut suuren suosion, yhdistyyhän siinä reipas hyötyliikunta ja käytännön luonnonsuojelutyö. Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset ovat vuosia järjestäneet jättipalsamin kitkentätapahtumia. Usein niiden järjestämiseen ovat osallistuneet myös asukasyhdis-

MARKUS SEPPÄL Ä

Helsingin Lammassaaressa kitkettiin jättipalsamia talkoilla kesällä 2011.

tykset tai kunnat. Kohteiksi on tavallisesti valittu merkittäviä virkistys- ja luonnonsuojelualueita, mutta myös paikallisten asukkaiden toivomia kohteita. Aloitteet vieraslajin hävittämiseksi tulevat usein juuri asukkailta tai asukasyhdis-

tykseltä. He etsivät neuvoja ja yhteistyökumppania luontojärjestöistä tai kunnan ympäristöviranomaisista. Talkoiden suurempi merkitys saattaakin olla siinä, että uudet ihmiset tutustuvat vieraslajeihin ja niiden torjuntaan. Torjuntatalkoissa opitaan perustermit ja kuullaan muiden parhaat vinkit haitallisten valtaajien häätämiseksi. Tietouden leviäminen on ehdoton edellytys, jotta haitallisten vieraslajien haitat voidaan minimoida ja uusien lajien leviäminen ehkäistä. JÄTTIPALSAMIN TORJUNTA KANNATTAA MONELLA TAVALLA Jättipalsami on vuosien varrella osoittautunut lähes täydelliseksi lajiksi, jolla voi aloittaa syvemmän tutustumisen haitallisiin vieraslajeihin. Laji on kookas ja suhteellisen helppo tunnistaa jo ennen kukkien il-

mestymistä ja kukkivana pitkänkin matkan päästä. Jättipalsamin torjunnan tärkeyttä on lisäksi helppo perustella. Varsinkin virtaavien vesien pientareilla sijaitsevat suuremmat esiintymät voivat vaikuttaa merkittävästi veden laatuun. Jättipalsamin tärkeitä torjuntavoittoja on vuosien varrella saatu niin kotipihoilla kuin tärkeillä luontoalueilla. Nämä voitot rohkaisevat jatkamaan talkootyötä. Samalla ne kannustavat tunnistamaan uusia haitallisia lajeja, joita pitää silmällä lenkkipoluilla ja välttää kotipuutarhassa. Markus Seppälä, Helsingin yliopisto, ympäristöbiologia Lisätietoja: markusjseppala@gmail.com


13

Älä päästä puutarhakarkuria liikkeelle

Kotipuutarhuri pystyy yksinkertaisilla keinoilla välttämään haitallisten vieraslajien leviämistä pihalta. Monipuolista kasvilajien käyttöä ei tarvitse unohtaa. KUVAT: SIRKKA JUHANOJA

Puutarhurin unelma, tiiviitä kasvustoja muodostava, vankkajuurinen ja runsaasti kukkiva koristekasvi saattaa pihapiirin ulkopuolella muodostua ongelmaksi. Kurtturuusu, jättiputket, lupiini, karhunköynnös, jätti- ja japanintatar sekä jättipalsami ja muutamat muut vieraslajit ovat haitallisia silloin, kun ne syrjäyttävät hiekkarantojen, ketojen, tienvierustan tai puronotkon luontaisia lajeja. Kasvillisuuden lisäksi muuttuu hyönteisja lintumaailma. Kurtturuusun valtaamalla hiekkarannalla ei tee mieli oleskella, ja jättiputki laskee valtaamansa kiinteistön arvoa. Typensitojana lupiini rehevöittää maaperää, joten tienvarren ketokasvillisuuden palautuminen vaikeutuu lupiinin taltuttuakin. TARKKAILE YMPÄRISTÖÄSI JA TOIMI HETI Kasvilajien hallitsematonta leviämistä pihalta ympäristöön pystyy hillitsemään tehokkaasti, kun asiaan kiinnittää säännöllisesti huomiota. Puutarhakasvin leviämistä voi estää kitkemällä puutarhan ulkopuolelta löytyvät taimet juurineen pieninä. Jos paikalle on jo syntynyt kasvusto, on kaivettava juuret huolella ylös. Kukinnot ja siemenet on hävitettävä polttamalla. Kompostointikaan ei siemeniä aina tuhoa. Helpointa on kitkeä tai niittää vääriin paikkoihin levinneet kasvit ennen kukintaa, jolloin kasvijätteen voi kompostoida tai viedä keräyspisteeseen. Juurakot kannattaa varmuuden vuoksi polttaa. EI PUUTARHAJÄTETTÄ METSÄÄN Moni vieraslajiesiintymä löytyy tontin läheisyydestä kottikärrynjälkien päästä. Puutarhakasvien haitallista leviämistä saadaan estetyksi huolehtimalla puutarhajätteen hävittämisestä asianmukaisella tavalla. Puutarhajätettä ei pidä viedä metsään, pellon reunaan tai joutomaalle. Ei edes haravointijätettä, sillä sen mukana saattaa levitä siemeniä. Puutarhan jätemaassa voi olla siemeniä ja juurenpaloja, eikä sitäkään pidä kipata luontoon. OLE TARKKA KASVITULIAISTEN KANSSA Ulkomailla on usein kauniita houkutuksia. Jos välttämättä haluaa tuoda kasvituliaisia, kannattaa varmistaa vieraslajiportaalista, ettei laji ole haitallisten tai tarkkailtavien listalla.

Valkokukkainen sarja-asteri leviää siemenestä tehokkaasti. Käyttöä tulisi välttää, tai leikata kukkavarret heti kukkimisen jälkeen.

Ajankohtaiset rajoitukset ja suositukset kannattaa tarkastaa kasvinsuojeluviranomaisen Eviran verkkosivuilta www.evira.fi.

Kanadanvuokko leviää rönsyillä voimakkaasti ja syrjäyttää muut lajit. Laji ei ole vieraslajilistalla, mutta sen käyttöä on syytä välttää, tai rajata kasvupaikka huolella.

Vaikka kasvilaji olisi turvallinen vieraslajiriskin kannalta, saattaa sen mukana tuoda ikävän tuliaisen: kasvitaudin tai tuholaisen. Varmista, että hankkimallasi kasvilla on terveystodistus. Malttia ja harkintaa pitää noudattaa myös ulkomaista tuotantoa olevia kasveja verkkokaupoista tilattaessa.

Ilmoita havaintosi vieraslajit.fi:hin! Vieraslajien levinneisyydestä ja määristä saadaan jonkin verran tietoa viranomaisten seurantaohjelmien puitteissa. Osa lajeista on kuitenkin näiden ohjelmien ulkopuolella. Tämän vuoksi lajeista tarvitaan kipeästi kansalaisten havaintoja. Vieraslajiportaali vastaanottaa kansalaisten havaintoja kaikista vieraslajeista. Lisäksi se tarjoaa apua niiden tunnistamiseen ja ohjeita torjuntaan. Kaikkein vaarallisimmat tuholaiset ja taudit on kuitenkin syytä ilmoittaa suoraan Eviraan. Nämäkin yhteystiedot löytyvät vie-

NO USKALTAAKO PUUTARHAANSA MITÄÄN ISTUTTAA? Kyllä, nykyisessä ilmastossa leviämiskyvyltään turvalliseksi havaittujen kasvilajien valikoima on suuri. Mieluiten kannattaa hankkia kotimaisia taimia tai siemeniä. Monista voimakkaasti leviävistä lajeista on myös lajikkeita, jotka eivät tuota itävää siementä. Tällaisia on tarjolla myös kurtturuususta ja kanadan- tai tarhapiiskusta. Tietoa näistä löytyy esimerkiksi kotimaisten taimistojen luetteloista ja verkkosivuilta ja Luonnonvarakeskuksen Kasper-verkkopalvelusta. Omat silmät, valppaus ja yhteistyö ovat paras työkalu vieraskasvilajien torjunnassa. Vieraslajiportaalista löydät lisätietoja haitallisista vieraslajeista, niiden torjunnasta ja hävittämisestä. www.vieraslajit.fi Eeva-Maria Tuhkanen ja Sirkka Juhanoja, Luke

Lisätietoja: eeva-maria.tuhkanen@luke.fi Puh. 029 532 6595

Lintulaudan liftarit Jotkin vieraskasvilajit leviävät linnunsiemenseosten mukana. Seoksista on löytynyt pantaheinien ja kananhirssien siemeniä. Nämä lajit ovat Euroopassa ja Amerikassa hankalia viljelysten rikkakasveja. Ruokintapaikoilla on havaittu myös allergiaa aiheuttavaa marunatuoksukkia tai myrkyllistä hulluruohoa. Lintujen ruokintaa ei vieraskasvien pelossa tarvitse suinkaan lopettaa. Kotimaista viljaa kannattaa suosia. Monipuolinen talviruokinta vaatii kuitenkin myös rasvapitoisia siemeniä, esim. auringonkukkaa, joiden kotimainen tarjonta ei riitä. Tarkkaile ruokintapaikan lähistöä ja kitke kasvilajit, jotka tunnistat vieraslajeiksi tai joiden epäilet olevan sellaisia. Hävitä kasvijäte asianmukaisesti, ja ilmoita vieraslaji vieraslajiportaaliin. HANNA KOIVUL A/LUOMUS

raslajiportaalista. EU-asetuksen myötä kansalaisille tullee velvoite torjua haitallisia vieraslajeja oman kiinteistönsä alueella. Nämä torjunnat toivotaan tulevaisuudessa ilmoitettavan vieraslajiportaalin kautta. Hanna Koivula, Luomus ja Maiju Lehtiniemi, Syke Lisätietoja: hanna.koivula@helsinki.fi maiju.lehtiniemi@ymparisto.fi

Vieraslajiportaali osoitteessa vieraslajit.fi opastaa vieraslajien tunnistamisessa, torjunnassa ja havainnon ilmoittamisessa oikeaan paikkaan.


14

Supikoira on mainettaan vaarattomampi tulokas

Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva supikoira tuotiin Suomeen aikoinaan turkiseläimeksi. Nykyisin supikoira on levinnyt koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on maamme yleisin keskikokoinen nisäkäspetolaji. PIXABAY

Supikoira on kaikkiruokainen, tilaisuutta hyväkseen käyttävä eläin, joka on sopeutunut hyödyntämään monenlaista ravintoa. Se on tottunut elämään hyvinkin erilaisissa elinympäristöissä ja lähellä ihmistä. Supikoiran levittäytymisen alkuvaiheissa lajia pidettiin erittäin haitallisena alkuperäislajistolle. Asiaa on selvitetty Suomessa, mutta tulosten mukaan tämä mielikuva pitää paikkansa vain osittain. Tulokset eivät myöskään ole yksiselitteisiä. Useimmiten supikoiran ei ole osoitettu vaikuttavan merkittävästi paikalliseen lajistoon. Muutamia alueellisia poikkeuksia tästä kuitenkin on. SUPIKOIRAN HAITALLISUUTTA EHKÄ LIIOITELTU Supikoiran ei ole voitu osoittaa kilpailevan minkään alkuperäisen lajin kanssa. Paikallisesti supikoiran saalistuksen on epäilty vaikuttavan osaan maassa pesivistä lintulajeista ja sammakkoeläimiin. Saaristossa tätä epäilyä tukevia tuloksia onkin saatu. Manneralueilla supikoiran ei ole voitu osoittaa olevan haitallinen riistaeläimille. Useissa Euroopan maissa supikoiran on osoitettu vaikuttavan haitallisesti osaan alkuperäislajistosta. SUPIKOIRASTA ENITEN HAITTAA TAUTIEN LEVITTÄJÄNÄ Nykytiedon mukaan supikoira aiheuttaa eniten haittaa olemalla monien sairauksien ja loisien kantaja sekä levittäjä. Tämä koskee koko Eurooppaa ja pohjoismaita. Merkittävimmät supikoiran aiheuttamat terveysriskit Euroopassa ovat rabiesvirus ja loistaudit, kuten ekinokokkoosi, kapi ja trikinelloosi. Supikoira on niiden kaikkien mahdollinen kantaja ja levittäjä. Näistä kapia ja trikinelloosia esiintyy sekä Suomessa että muissa pohjoismaissa.

asti moniin Euroopan maihin. Ensimmäiset yksittäiset vaeltelevat supikoirat tavattiin Suomessa 1930- ja 1940-luvuilla. Varsinainen levittäytyminen käynnistyi kuitenkin 1950-luvulta alkaen. 1970-luvun puolivälissä supikoira oli levinnyt lähes koko eteläiseen ja keskiseen Suomen. Supikoirien määrä pysyi vakaana 10–15 vuotta, mutta sen jälkeen niiden määrä alkoi kasvaa uudelleen. Nyt supikoira on levinnyt koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta ja on yleisin keskikokoinen nisäkäspetolajimme. Katja Holmala, Luke Lisätietoja: katja.holmala@luke.fi Puh. 029 532 7206

Tunnista supikoira Supikoira on keskikokoinen, hieman kettua pienempi petoeläin.

Ekinokokkoosiloista on tavattu supikoirassa Latviassa ja ketuissa Virossa. SUPIKOIRAN LIITTYVÄT TORJUNTATOIMET Supikoirakantaan vaikutetaan metsästämällä. Vuonna 2013 supikoira oli metsäjäniksen jälkeen toiseksi metsästetyin pienriistalaji. Lajia pyydettiin arviolta 157 200 yksilöä. Suurimmillaan supikoirasaalis on ollut vuonna 2009, jolloin sitä metsästettiin 171 900 yksilöä. Supikoiran pentujen selviytyminen riippuu muun muassa ravintotilanteesta ja talven pituudesta. Luontainen kuolleisuus on lajilla suurta. Etelä-Suomessa lähes 90 prosenttia pennuista kuolee ennen ensimmäistä ikävuottaan. Vain

yksi prosentti kaikista supikoirista saavuttaa viiden vuoden iän. Eniten supikoiria kuolee metsästyksen ja ja liikenteen vuoksi. Lajin luontaisia petoja ovat suuret petolinnut ja ilves, jolla voi paikallisesti olla suurikin merkitys. Supikoiran aiheuttamaa rabiesriskiä pienennetään itärajan tuntumassa syöttirokotuksin. SUPIKOIRA LEVITTYI MAAHAMME ITÄRAJAN TAKAA Supikoiran nykyinen luonnonkanta on saanut alkunsa itärajan yli entisen Neuvostoliiton alueelta vaeltaneista yksilöistä. Venäjän Euroopan puoleisiin osiin istutettiin vuosien 1929–1955 välillä noin 9 100 yksilöä. Tämän jälkeen laji on levittäytynyt nope-

Yleisimmin supikoira sekoitetaan mäyrän kanssa. Supikoira on keskikokoinen, hieman kettua pienempi petoeläin. Supikoiran ruumiin pituus on 52−71 senttimetriä, hännän 15−20 senttimetriä ja paino keväällä noin viisi kiloa ja syksyllä kuudesta yhteentoista kiloa. Supikoiralla on melko lyhyet raajat, pyöreäpäiset pienehköt korvat ja tyypillinen naamioväritys päässä. Sillä on musta naamari, joka ulottuu kuonon puoliväliin ja hyvin kehittynyt poskiparta. Etenkin talvikarvassa olevalle supikoiralle pitkäkarvainen turkki antaa tukevan ja kömpelön ulkomuodon. Ruumiinrakenne on kuitenkin kesällä melko hoikka ja jalat ohuet. Turkin väritys voi vaihdella melko paljon. Pääväri on kuitenkin harmaa tai kellertävä. Joillakin yksilöillä turkin mustan ja harmaan vuorottelu voi antaa juovikkaan vaikutelman.

Minkki aiheuttaa eniten haittaa saaristossa

Minkkikantamme on saanut alkunsa tarhakarkulaisista. Nykyisin laji menestyy luonnonvaraisena koko Suomessa. Saalistajana se on mainettaan vaarattomampi. MERVI KUNNASRANTA

Minkki saalistaa melkein mitä tahansa, mutta kala on sille tärkeä selviytymisen kannalta. Ulkosaaristossa minkki syö lintuja eniten kesäkuussa ja pikkujyrsijöitä niiden runsauden mukaan. Ruokkilinnut, kuten riskilä, ovat erityisen alttiita minkin saalistukselle, sillä ne ovat sille sopivan kokoisia ja pesivät yhdyskunnissa. Merilinnuista varovainen haahka näyttäisi parhaiten kestävän minkin läsnäoloa. Minkki voi saalistuksellaan haitata myös sammakoita ja rapuja. MAINETTAAN VAARATTOMAMPI Näyttäisi kuitenkin siltä, että minkki ei ole aivan niin vahingollinen kuin alun perin pelättiin. Vesilintukantamme ovat runsastuneet osin samaan aikaan minkin kanssa. Vesikon vähenemisen ei ole voitu osoittaa johtuvan minkin tulosta, sillä vesikkokanta oli romahtanut jo ennen minkin runsastumista.

Minkki on väritykseltään tummanruskea, jopa mustanruskea. Leuan alla on vaalea täplä, joskus valkoinen laikku voi ulottua kaulaan asti. Tarhakarkulaiset voivat olla muunkin värisiä.

Minkin on epäilty kilpailevan myös saukon kanssa. Monilla alueilla, joille saukko on palannut, minkki on kuitenkin pienem-

pänä petona joutunut väistymään. Monissa maissa minkin haittavaikutuksista alkuperäiseen luontoon on selvästi

enemmän todisteita kuin Suomessa. Tämä voi osin selittyä elinympäristöjen ja minkkitiheyksien eroilla. Minkkiä on torjuttu erityisesti pyytämällä sitä loukuilla, koirilla ja puhaltimilla. Tämä on tehty osana muiden pienpetojen pyyntiä. Metsähallituksella oli erillinen minkin poistokampanja saaristossa. Minkkisaalis oli koko maassa vuonna 2013 arviolta 40 000 yksilöä. MINKKI LEVISI TURKISTARHOISTA MUUALLE Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva näätäeläin tuotiin Suomeen 1920-luvulla alun perin turkiseläimeksi. 1940-luvulla niitä tavattiin lähinnä turkistarhojen lähellä lounais- ja länsirannikolla sekä saaristossa. Laji runsastui länsirannikolla 1950-luvulla, etelärannikolla 1960-luvun alkupuolella ja muualla vasta 1960- ja 70-luvuilla. Katja Holmala, Luke


15

Vieraat kalalajit valtaavat vesiämme

Suomeen on saapunut viimeisen 15 vuoden aikana kaksi haitallista vierasta kalalajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Ne ovat lisääntyneet täällä jo huolestuttavasti. Uudet vieraat vaikeuttavat runsastuessaan ja levittäytyessään alkuperäisen lajiston elämää. KUVAT: L AURI URHO/LUKE

Hieman yli sadan Suomessa tavatun kalalajin joukossa on noin 30 vieraslajia, joista vain kymmenkunta on onnistunut vakiintumaan vesiimme luonnonkannoiksi. Uusia kalalajeja on ilmestynyt vesiimme lähinnä naapurimaiden istutuksista tai viljelykarkulaisista, laivaliikenteen mukana tai akvaarioista päästettyinä. Kirjolohen ja karpin kalastus on meillä ollut istutusten varassa, mutta viime aikoina nämä kaksi ovat kuitenkin onnistuneet lisääntymään joissakin paikoin. Täten niiden kantojen kehitystä on syytä pitää silmällä. PURONIERIÄ KOTOUTUI JOIHINKIN LÄHDEPITOISIIN VIRTAVESIIMME Puronieriä on kirjolohen tavoin pohjoisamerikkalainen kala, jota istutettiin monipuolistamaan vapakalastajien saalisvalikoimaa. Sitä pääsi myös karkuun viljelylaitosten läheisiin puroihin, joihin se usein kotoutui. Pohjois-Suomessa puronieriä on vallannut taimenelta muutaman vesistön latvaosia, ja maan eteläosassa se on joidenkin kylmien, lähdeperäisten purojen ainoa kalalaji. Puronieriät jäävät usein pienikokoisiksi, eikä niitä enää tulisi istuttaa taimenvesiin.

Lammikoissa hopearuutanamassa voi olla useita satoja kiloja hehtaarilla. Sekaan mahtuu vain muutama kellertävä ruutana.

en, kuten nieriän, lohen, taimenen, siian ja harjuksen, viimeisille lisääntymisalueille tai muikkujen kutupaikoille, niin kyse ei enää ole vain rahallisista arvoista. Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta laivojen mukana tullut mustatäplätokko kasvaa kotimaisia tokkojamme suuremmaksi, jopa 25 senttimetrin pituiseksi ja varttikilon painoiseksi.

PIIKKIMONNIAKAAN EI SAA LEVITTÄÄ Viiksekäs piikkimonni tuotiin Suomeen jo lähes sata vuotta sitten, ja sitä istutettiin eteläisen Suomen pienvesiin. Laji kotoutui moniin metsälampiin. Sen kannat ovat usein tiheitä, ja yksilöt jäävät pieniksi, mikä piikkisten eväruotojen ohella on vähentänyt sen hyötykäyttöä. Piikkimonnia ei saa enää levittää uusiin paikkoihin.

Jos saat rohmutokon, niin älä päästä sitä takaisin veteen rohmuamaan sammakoita, vesiliskoja ja kalanpoikasia. Lajia on jo itärajamme takana Suomenlahdella. Tee näistä vieraslajeista tai muista oudoista kaloista ilmoitus vieraslajit.fi- tai kalahavainnot.fi-sivustolle.

MUSTATÄPLÄTOKKO UHKAA MONIA LAJEJA Mustatäplätokko havaittiin ensimmäisen kerran Saaristomerellä vuonna 2005. Kymmenessä vuodessa se on alkanut runsastua hurjaa vauhtia usean sataman läheisyydessä Kotkan ja Raahen välisellä merialueella. Tämä jykeväleukainen simpukan ja kotiloiden syöjä pystyy hätistämään alkuperäisiä

kivien koloissa viihtyviä kalalajejamme suojattomille alueille. Se aiheuttaa haittaa myös syömällä pohjan läheisyydessä kalojen mätiä ja poikasia. Merialueelta lajia ei enää pois saada, joten ainoa keino haittojen minimoimiseksi on sen kalastaminen. Eteläisellä Itämerellä laji onkin jo kaupallisen pyynnin kohteena.

Erittäin suuri uhka on, että mustatäplätokko ehtii päästä vilkkaan laivaliikenteen mukana Saimaalle ennen kuin kansainvälisesti jo sovittu painolastivesien yleissopimus saadaan voimaan Suomessa. Jos mustatäplätokko pääsee suurina tiheyksinä herkuttelemaan Vuoksen vesistön vielä jäljellä olevien uhanalaisten kalalaji-

HOPEARUUTANA VALTAA LAMMIKOITA ITSEÄÄN KLOONATEN Aasialainen hopearuutana tuotiin viime vuosisadalla allas- ja lammikkolajiksi Itä-Eurooppaan. Baltian maissa ja Venäjällä sisävesiin istutetut hopearuutanat runsastuivat 1990-luvulla myös Itämeren matalissa osissa, mistä laji ilmeisesti levittäytyi Suomenlahden tälle puolen. Meillä se havaittiin ensi kerran kymmenen vuotta sitten. Hopearuutana menestyy rehevissä, vähähappisissakin olosuhteissa ja kestää ruutanan tavoin happikatoja. Ravinnonkäytössä, kasvussa ja lisääntymisessä se on ruutanaan nähden täysin omaa luokkaansa hyödyntäen tätä jopa itsensä kloonaamiseen. Eläinplanktonin ja pohjaeläimistön hupeneminen, levien massaesiintymät ja uposlehtisten kasvien väheneminen ovat hopearuutanan runsastumisen seurauksia, jotka vaikuttavat kalastoon ja myös vesilinnustoon. Lauri Urho, Luke Lisätietoja: lauri.urho@luke.fi Puh. 0295 327 258

Täplärapujen pyynti Suomessa jatkuu EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja päästäminen ympäristöön on EU:ssa kielletty. Lajien joukossa on myös Suomessa jo laajasti eri vesistöihin istutettu täplärapu. Täpläravun pyynti ja käyttö saa meillä kuitenkin edelleen jatkua. Täplärapu on luokiteltu niin Suomessa kuin EU:ssakin haitalliseksi vieraslajiksi. Suomelle on kuitenkin ollut tärkeää, että täpläravun pyyntiä ja käyttöä voidaan meillä edelleen jatkaa. Siksi Suomi on käynyt täplärapuun liittyen useita eri tason neuvotteluita EU:n komission kanssa. Täplärapuasia oli esillä myös maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sekä ympäristö-, meri- ja kalastuskomissaari Karmenu Vellan kesken. KAUPALLINEN HYÖDYNTÄMINEN SALLITTUA Neuvottelut ovat olleetkin Suomen kannalta erittäin tuloksekkaita. EU:ssa on ymmärretty, että laajalle levinneen täpläravun hä-

L AURI URHO/LUKE

vittäminen ei ole mahdollista eikä järkevää. Tästä syystä täpläravun kaupallinen ja muu hyödyntäminen on edelleen sallittua. Näin myös kalavesien omistajat voivat toiminnallaan auttaa hallitsemaan täpläravun esiintymistä Suomen vesistöissä.

Täplärapuja saa meillä pyytää jatkossakin, mutta niiden levittäminen uusiin vesistöihin kielletään.

Suomelle on ollut tärkeää, että täpläravun pyynti ja käyttö sisältävät myös elävien yksilöiden kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin. Suomi onkin saanut EU:lta erillisen hyväksynnän näille toimille. Toimenpiteet tulee sisällyttää lajin hoitosuunnitelmaan, mikä Suomessa tarkoittaisi kansallisen rapustrategian päivittämistä. LEVITTÄMINEN UUSIIN VESISTÖIHIN KIELLETÄÄN Täpläravun sisältyminen EU:n vieraslajiluetteloon tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei

täplärapua voi enää levittää uusiin vesistöihin. Tämä on perusteltu ja tervetullut kompromissi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Eläviä täplärapuja ei saa myöskään myydä toiseen EU-maahan, jotta sen leviäminen voidaan estää. Johanna Niemivuo-Lahti, MMM ja Lauri Urho, Luke Lisätietoja: johanna.niemivuo-lahti@mmm.fi Puh. 0295 16 2259


16

Vieraslajeja vastaan taistellaan Helsingissä talkoovoimin Vantaalta lokakuussa löydetty vaarallinen, lehtipuita vioittava aasianrunkojäärä on vain yksi niistä haitallisista tulokaslajeista, joita Helsingin kaupungissa yritetään torjua. Taisteluun osallistuu kiitettävästi myös talkoolaisia, aktiivisia kaupunkilaisia. ANNEMARIE HAUTAL A/HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTO

− Asianrunkojäärä on ärhäkkä kovakuoriainen, jolle kelpaavat lehtipuut. Laji tuli Suomeen Kiinasta tuotujen kivilaatikoiden mukana. Laatikoista toukat levisivät nopeasti lähialueen koivuihin ja muihin lehtipuihin, kertoo luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila Helsingin rakennusvirastosta. Rakennusvirasto vastaa yleisten alueiden eli viheralueiden, puistojen, katujen ja muiden julkisten alueiden hoidosta. Siten myös näiden alueiden vieraslajit kuuluvat heidän työsarkaansa. Vieraslajeja tulee maahamme esimerkiksi puutarhamullan ja taimien mukana. Jotkut uudet kasvilajit voivat meillä vakiintuessaan levitä luontoon ja vallata tilaa Suomen luontoon kuuluvilta lajeilta. Näin ne köyhdyttävät lajistoa. − Kaupungin katu- ja puisto-osastolla on oltava valveutuneita uusien kasvilajien varalta. Meillä on listat koristekasveista, joita ei saa puistoissamme enää käyttää. Suurin osa on ollut aikanaan suosittuja puutarhakasveja, joiden käytöstä on leviämisvaaran vuoksi luovuttu. Olemme Suomen suurin taimien ostaja, joten meidän on oltava varuillamme, perustelee Ylikotila. TÄRKEINTÄ ON EHKÄISTÄ ENNALTA Helsingin kaupungin vieraslajilinjauksessa 2015−2019 keskeistä on ennaltaehkäisy. − Ennaltaehkäisy on sekä kustannustehokkaampaa että ympäristöystävällisempää kuin jo syntyneiden haittojen korjaaminen ja lajien torjunta niiden jo vakiinnuttua Suomeen, perustelee Tuuli Ylikotila. Tärkeää kamppailussa vieraslajeja vastaan on myös tiedonvälitys ja yhteistyön lisääminen. Helsingin kaupunki tarjoaa vieraslajeista koulutusta ja neuvontaa. Vieraslajeista kerrotaan kaupungin nettisivuilla ja lehdistössä. Tavoitteena on lisätä kaupunkilaisten tietoisuutta haitallisista vieraslajeista. TALKOOLAISISSA ON VOIMAA Vieraslajien torjunnassa kaupungin asukkaat ovat tärkeässä roolissa. He osallistuvat talkoisiin, ilmoittavat havainnoistaan ja ovat muutenkin aktiivisia toimijoita. Torjunta ei voi olla yhden viraston tai yhden virastotyöläisen vastuulla, vaan tarvitaan laajempaa verkostoa. − Toivomme, että saisimme havainnot Helsingissä esiintyvistä haitallisista vieraslajis-

Helsingin Kallahdenniemeltä torjuttiin kesällä 2011 talkoilla rannalla kasvavaa kurtturuusua.

Helsinki on liikenteen solmukohta Kaupunkiin saapuu ja sieltä lähtee paljon tavaraa niin maitse, meritse kuin ilmateitsekin. Samalla kasvaa riski myös muualta tulleiden kasvien, eläinten, sienten, erilaisten taudinaiheuttajien, kuten bakteerien ja virusten eli vieraslajien tulolle.

ta mahdollisimman nopeasti. Havainnot voi ilmoittaa vieraslajit.fi-sivustolle. Näin pystymme aloittamaan torjunnan ajoissa, jatkaa Ylikotila. Vieraslajien torjuntatalkoita kaupungissa on järjestetty jo useamman vuoden ajan.

Niissä on mukana monta toimijaa Helsingin kaupungin lisäksi, muun muassa asukasyhdistyksiä ja luontojärjestöjä. Helsingissä on esimerkiksi jättiputkea torjuttu jo vuosikymmenet. Työ on tuottanut tulosta, mutta silti kokonaan tästä tehokkaasti leviävästä ja ihmisen terveydelle haitallisesta jättiläisestä ei vielä ole päästy eroon. − Muita tehokkaasti leviäviä ja haitallisia kasvitulokkaita Helsingissä ovat muun muassa kurtturuusu, jätti- ja japanintatar, jättipalsami, komealupiini ja hamppuvillakko, luettelee Ylikotila. Eläimistä monenlaista haittaa aiheuttavat muun muassa villikani ja pienpedot, kuten minkki ja supikoira. Niitä torjutaan metsästämällä. Kaupungissa on rekisteröityneitä luontokummeja, jotka vapaaehtoisesti osallistuvat vieraslajien torjuntaan. − Eräs ahkera luontokummi kitki viime kesänä Lauttasaaressa jättipalsamia kuukauden ajan. Tuloksena oli säkkikaupalla palsamijätettä, kiittelee Ylikotila. Riitta Salo-Kauppinen, Luke

RIITTA PARTANEN/HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTO

Helsingin Maunulassa kasvaa jättitatarta. Kasvi viihtyy rehevällä kasvupaikalla ja kasvaa jopa yli kolmimetriseksi, lehtilapa on 20−40 senttimetriä.

Helsingistä löytyy lähes sata haitallista vieraslajia

Helsinki on listannut kaupungissa esiintyvät haitalliset ja erittäin haitalliset vieraslajit. Niiden ennaltaehkäisyllä, torjunnalla ja havainnoinnilla pyritään vähentämään vieraslajien aiheuttamia haittoja. KAARINA HEIKKONEN/ HELSINGIN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖKESKUS

Haitallisia vieraslajeja Helsingissä on 97 kappaletta. Erittäin haitallisia kasvilajeja on neljä ja eläinlajeja kolme. Haitallisimmat kasvit ovat armenian-, kaukasian- ja persianjättiputket sekä kurtturuusu. Erittäin haitallisia eläimiä ovat espanjansiruetana, minkki ja villikani. Myös puille haitallisia sieniä, viruksia ja hyönteisiä on listalla, mutta eläintauteja Helsingin vieraslajilinjaus ei koske. Helsingin vieraslajilinjauksessa on esitetty tavoitteet ja toimenpiteet näiden haitallisten vieraslajien torjumiseksi kaupungin viher-

alueilla vuosina 2015−2019. Tavoitteena on haitallisten vieraslajien suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen torjunta sekä tiedonvälityksen lisääminen. Erittäin haitalliset lajit on torjuttava nopeasti. Toisaalta kaikkien vieraslajien leviäminen kaupungin hienoimmille luontoalueille pyritään estämään. SEURANTAA JA RISKIENARVIOINTIA Vieraslajien seurantaa varten Helsingin kaupunki ylläpitää karttapohjaista vieraslajirekisteriä, johon vieraslajien esiintymät ja

Kurtturuusu on todettu erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä poistetaan erityisesti hiekkarannoilta.

niiden torjuntatoimenpiteet merkitään. Rekisterin avulla voidaan myös seurata lajien leviämistä. Rekisteriä käyttävät virastot, jotka vastaavat viher- ja liikunta-alueiden suunnittelusta ja hoidosta. Helsingin kaupungin vieraslajirekisteri ei ole avoin asukkaille. Heidän on ajateltu käyttävän valtakunnallisen vieraslajiportaalin rekisteriä. Torjunnan tehostamiseksi on tarkoitus laatia arviot eri lajien aiheuttamista riskeistä. Lisäksi tehdään varautumissuunnitelmat uusien haitallisten lajien varalle.


17 KAUPUNKI KOULUTTAA JA TIEDOTTAA Kaupunki järjestää koulutusta viheralueiden suunnittelusta vastaaville ja hoitotoimenpiteitä toteuttaville työntekijöille. Asukkaille tiedotetaan vieraslajien haitoista, ja heidän toivotaan osallistuvan vieraslajitalkoisiin. Rakennusvirasto auttaa talkoiden järjestämisessä ja kitkentäjätteiden poiskuljetuksessa. Kaarina Heikkonen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus Lisätietoja: kaarina.heikkonen@hel.fi Puh. 050 343 9050 Helsingin vieraslajirekisteri sisältää jo yli tuhat kohdetta. Kuvassa jättipalsamikasvusto (sininen), joka on levinnyt kasvillisuudeltaan arvokkaalle alueelle (vaaleanpunainen). Rekisterin näkymään on mahdollista vaihtaa erilaisia karttapohjia tai ilmakuva

Perunoiden tyvi- ja märkämätää aiheuttavat bakteerit muuttuvat Perunaa mädättävien tyvi- ja märkämätäbakteereiden lajikirjo on kasvanut viime vuosina. Aikoinaan näitä tauteja aiheutti vain kaksi Pectobacterium-sukuun kuuluvaa bakteeria. Näistä toinen aiheutti sekä tyvi- että märkämätää, kun taas toinen aiheutti vain mukuloiden mädäntymistä. Tämän jälkeen käsitys on nopeasti muuttunut. KUVAT: ASKO HANNUKKAL A/LUKEN ARKISTO

Perunan viljelijät huolestuivat 2000-luvun alussa lisääntyneistä ongelmista niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tutkimuksissa löytyi hämmästyttäviä bakteereita, yleensä lämpimässä ilmastossa viihtyviä Dickeya-suvun bakteereita. Ne aiheuttivat perunoiden mädäntymistä ja levisivät helposti juurien kautta kasvista toiseen. Eurooppalaiset tutkijat totesivat, että kyseessä oli aiemmin tuntematon bakteerilaji, joka oli joko hiljattain syntynyt tai siirtynyt perunaan joltakin toiselta kasvilta. Vastaavia bakteerikantoja ei ollut aiemmin eristetty mistään kasvista missään päin maailmaa. Samaa bakteeria löytyi myös hyasintin sipuleista. Niinpä heräsi epäilys, että bakteerit olivat siirtyneet perunaan koristekasveilta, ilmeisesti Alankomaissa. Sieltä ne ehtivät levitä siemenperunan mukana moniin Euroopan maihin ennen kuin ongelmiin alettiin etsiä syytä. DICKEYA-BAKTEERI ON HAITALLINEN TULOKAS Bakteerilajille annettiin nimeksi Dickeya solani, eli perunoissa viihtyvä Dickeya. Tätä bakteerilajia pidetään haitallisena tulokaslajina useissa Euroopan maissa, eniten Skotlannissa, missä sille on annettu karanteenistatus. Meillä siemenperunayritykset ovat testauttaneet eriä vapaaehtoisesti Luonnonvarakeskuksen (Luke) siemenperunalaboratoriossa. Näin he ovat saaneet D. solani -bakteerin vähenemään. Aivan tyystin sitä ei ole saatu kitkettyä pois, sillä viime kesänä D. solani -bakteerin saastuttamia eriä jälleen löytyi. UUSI VANHA BAKTEERI PERUNAN KIUSANA Kun Dickeya-bakteerin aiheuttamasta järkytyksestä oli selvitty, löytyi jälleen uusi bakteeri. Nyt kyseessä ei ole tulokaslaji, vaan bakteereiden genomitutkimuksen avulla tarkentunut tieto perunan taudinaiheuttajista. Kun professori Tapio Palvan ja yliopistonlehtori Minna Pirhosen 80-luvulla tutkiman Pectobacterium-kannan genomi

Perunaa mädättävien tyvi- ja märkämätäbakteereiden lajikirjo on kasvanut viime vuosina. Tämä peruna kärsii tyvimädästä.

Perunapellossa tyvimädän saastuttama kasvusto erottuu muita keltaisempana.

määritettiin, odotti tutkijoita yllätys. Kyseisen bakteerikannan oli alun perin todettu kuuluvan P. carotovorum alalaji carotovorum -lajiin, nyt sen todettiin kuuluvan Pectobacterium wasabiae -lajiin. Kyseistä bakteeria oli aiemmin pidetty Japanin piparjuurta eli wasabia vioittavana taudinaiheuttajana. Yllättävää oli, että sitä oli esiintynyt eu-

rooppalaisessa perunassa väärin tunnistettuna jo ainakin 80-luvulla, ehkä jo paljon aiemminkin. P. wasabiae -bakteerit poikkeavat P. carotovorum alalaji carotovorum -lajista taudinaiheutuskykynsä suhteen. Ne aiheuttavat perunalla tyvimätää päinvastoin kuin P. carotovorum alalaji carotovorum -laji, miksi sitä alun perin luultiin.

Tyvimätäbakteereiden saastuttamien perunaerien tunnistaminen hankalaa Pectobacterium carotovorum alalaji carotovorum-lajia lukuun ottamatta kaikki muut perunaa vioittavat bakteerilajit aiheuttavat tyvimätää. Vaikka lajien ominaisuudet, muun muassa lämpötilaoptimi ja taudinaiheutuskyky, poikkeavat toisistaan, aiheuttavat ne lähes samanlaiset oireet ja taudin. Bakteerilajien nopeat muutokset muodostuvat ongelmaksi piilevän taudin tunnistamisessa. Tällä hetkellä ainoa mahdollisuus

on testata kukin bakteerilaji omalla testillään, jos halutaan tietää, onko oireettomassa siemenperunassa tyvimätäbakteereita. Tämä lisää kustannuksia eikä toimi, jos viljelmille leviää vielä uusia tuntemattomia tyvi- ja märkämätäbakteereita. Valitettavasti bakteereiden ja muidenkin mikrobeiden kehitys on nopeaa, joten uusia tulokaslajeja voi löytyä perunoista jatkossakin.

Sekaannus kahden bakteerilajin välillä saattaa selittää sen, miksi P. carotovorum alalaji carotovorum -bakteerin on todettu aiheuttavan perunalla tyvimätää joissakin maissa, mutta ei kaikkialla. Tämä tieteellinen kiista on jatkunut jo vuosikymmeniä. Näitä kahta, ekologialtaan erilaista bakteeria on luultu yhdeksi lajiksi. Vaikka P. wasabiae -bakteeri on haitallinen, ei sitä ole syytä pitää tulokaslajina. Se on ollut maassamme jo vuosikymmeniä, ehkä jopa siitä lähtien kun perunaa alettiin viljellä. Minna Pirhonen, Helsingin yliopisto Lisätietoja: minna.pirhonen@helsinki.fi Puh. 050 492 2077

Brasiliasta tulossa uusi perunan bakteeri Nyt uusien bakteereiden luulisi jo riittävän, mutta Euroopasta kuuluu muuta. Siellä leviää parhaillaan Pectobacterium carotovorum alalaji brasiliense -bakteeri. Se on ilmeisesti levinnyt Brasiliasta ensin Afrikkaan ja sieltä ehkä Eurooppaan. Vielä on selvittämättä, onko kysymyksessä sama bakteerilaji, mitä Brasiliasta löydettiin, vai jo pidempään Euroopassa tunnistamattomana esiintynyt bakteerilaji.


18

Onko vaarallinen tulipolte leviämässä Suomeen?

Tulipolte (Erwinia amylovora) on tuhoisa bakteeritauti, joka aiheuttaa versojen lakastumista, mustumista ja kasvien kuolemista. Suomessa tulipoltteen tärkeimpiä isäntäkasveja ovat omena- ja päärynäpuut, tuhkapensaat, pihlajat, orapihlajat sekä tuomipihlajat. Meillä tulipoltetta havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 Ahvenanmaalla. Kesällä 2015 tautia löydettiin yhdestä myynnissä olevasta taimierästä. KUVAT: ANNIKA HOLLSTEN/ÅL ANDS L ANDSKAPSREGERING

Tulipolte löytyi ensimmäistä kertaa Suomesta kesällä 2014, kun ahvenanmaalaisella hedelmätarhalla todettiin tulipolte päärynäpuista. Puut oli istutettu vuonna 2009 ja ne olivat belgialaista alkuperää. Koska puut olivat jo viisi vuotta vanhoja, ei tiedetä, tuliko tulipolte kyseisen taimierän mukana. Todennäköisintä kuitenkin on, että tulipolte on levinnyt Ahvenanmaalle KeskiEuroopasta tuodun taimiaineiston välityksellä. TULIPOLTE ON HAASTAVA KASVITAUTI Tulipoltteelle ei ole varsinaista torjuntakeinoa. Niinpä tauti pyritään torjumaan saastuneita kasveja hävittämällä. Lisäksi kasvien siirtoa saastuneelta alueelta puhtaalle alueelle rajoitetaan. Taudin hävittäminen on vaikeaa, eikä se ole onnistunut juuri missään maassa, minne tauti on päässyt leviämään. Ahvenanmaalla määrättiin saastuneet puut hävitettäviksi ja muita varotoimia taudin leviämisen estämiseksi. Kesän 2015 tarkastuksissa tulipoltetta ei löytynyt kyseiseltä viljelmältä tai sen lähialueelta. Tosin kuluneen kesän sääolosuhteet eivät suosineet tulipoltetta. Siten näiden tarkastusten perusteella ei vielä voida päätellä, että tulipolte olisi saatu hävitettyä Ahvenanmaalta. TULIPOLTETTA LÖYDETTIIN TAIMIMYYMÄLÄSTÄ TÄNÄ KESÄNÄ Kesällä 2015 ei löydetty uusia tulipoltetapauksia hedelmätarhoilta, kotipihoista tai muualta kasvavista puista. Sen sijaan taimimyymälöistä tulipolte löydettiin yhdestä päärynäntaimierästä, joka oli virolaista alkuperää. Erä oli jakautunut useisiin myymälöihin, ja osa taimista oli jo myyty. Kyseisen taimierän ostaneita kehotettiin palauttamaan taimet myymälöihin, ja osa saatiin takaisin. Kotipuutarhureilta tuli Eviraan paljon ilmoituksia oireellisista puista. Tapauksissa, joissa oireet viittasivat tulipoltteeseen, käytiin tekemässä paikan päällä tarkastus ja ottamassa näytteet laboratorioon.

Tulipolte aiheuttaa päärynäpuun lehtien ruskettumista ja hedelmien näivettymistä.

Ilmoita tulipolte­ havainnosta Epäillyistä tulipoltehavainnoista tulee ilmoittaa Eviraan, osoittee­ seen kasvinterveys@evira.fi tai säh­ köisellä lomakkeella: www.evira.fi/ tuhoojailmoitus. Ilmoitukseen pyy­ detään liittämään kuvia oireista.

Tulipolte on mustuttanut vielä pääosin ter­ veen päärynäpuun verson.

TULIPOLTETARKASTUKSET JATKUVAT Tarkastukset jatkuvat kesällä 2016 sen selvittämiseksi, onko tulipolte levinnyt laajem-

malle Ahvenanmaalla, tai esiintyykö tulipoltetta jo Manner-Suomessa. Tarkastukset pyritään kohdistamaan erityisesti hedelmätarhoille, jotka istuttavat

uusia omena- tai päärynäkasvustoja. Lisäksi tarkastuksia tehdään havaintoilmoitusten perusteella kotipuutarhoissa ja jonkin verran myös puistoissa ja muilla viheralueilla. Tarkastuksia tekevät Eviran ja ELY-keskusten kasvintarkastajat. Suomella on tulipoltteen suhteen suojaalue. Tämä tarkoittaa sitä, että tänne saa tuoda tulipoltteen isäntäkasveja vain tulipoltteesta vapailta alueilta. Sellaisia ovat toiset suoja-alueet sekä puskurialueet. Tulipoltteen isäntäkasveilla on oltava EU:n kasvinterveyslainsäädännön mukainen ZP-kasvipassi, joka osoittaa kasvien alkuperän olevan suoja-alueella tai puskurialueella. Paula Lilja, Evira Lisätietoja: paula.lilja@evira.fi Puh. 0295 305 043

Mallinnus paljastaa – Suomen ilmasto on sopiva tulipoltteelle Evirassa arvioitiin mallintamalla, onko Suomen ilmasto suotuisa tulipolte-epidemioiden kehittymiselle. Arvio tehtiin sekä aikaisin kukkivalle Pirja-lajikkeelle että myöhään kukkivalle Lobo-lajikkeelle. Tulosten mukaan tulipolte-epidemiat ovat mahdollisia Rovaniemellä asti. Tulipolte-epidemioiden kehittyminen on mahdollista vain tietynlaisissa ilmasto-olosuhteissa. Epidemian kehittyminen edellyttää, että omenan kukinnan aikana kertyy riittävästi lämpösummaa, päivän keskilämpötilan on vähintään 15,6 astetta ja kukkien pinnalla on vettä, joka voi olla peräisin sateesta tai esimerkiksi kasteesta. MALLIT ENNUSTAVAT EPIDEMIOITA Tulipolte-epidemioiden ennustamiseen säätietojen perusteella on kehitetty useita malleja. Näistä yleisimmin käytetty on Ma-

ryblyt -malli, jonka avulla muun muassa yhdysvaltalaiset omenanviljelijät varautuvat epidemioihin. Evirassa arvioitiin Maryblyt-mallin avulla, onko Suomen ilmasto suotuisa tulipolteepidemioiden kehittymiselle. Arvio tehtiin sekä aikaiselle Pirja-lajikkeelle että myöhäiselle Lobo-lajikkeelle. Arviossa käytettiin 20 vuoden (1993–2012) säätietoja neljältätoista Suomen paikkakunnalta. TULIPOLTE-EPIDEMIAT MAHDOLLISIA ROVANIEMELLÄ ASTI Mallinnuksen avulla arvioitiin, että Suomen

sää on suotuisa tulipoltteelle. Epidemioita olisi voinut kehittyä kaikilla tarkastelluilla paikkakunnilla useina vuosina. Etelä-Suomessa epidemioita olisi voinut kehittyä noin joka viides vuosi sekä Keski- ja Itä-Suomessa lähes joka toinen vuosi. Lajikkeesta ja paikkakunnasta riippuen infektioille suotuisa ajanjakso oli arvion mukaan jopa viisi päivää. Joinain vuosina ainoa tartunnan riskiä ennustemallissa rajoittava tekijä oli sateen puute omenan kukinta-aikana. Tulipolte-epidemian kehittyminen ei kuitenkaan vaadi sadetta, vaan vähäisempikin kosteus,

kuten kaste voi riittää. Tämän vuoksi epidemioiden todennäköisyys saattaa olla arvioitua suurempi. Selvityksen tulokset on julkaistu Agricultural and Food Science lehdessä (vol 24). Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova, Evira Lisätietoja: salla.hannunen@evira.fi Puh. 040 350 9075


19 NATALIA RÄIKKÖNEN/ELY-KESKUS

KOLUMNI Johanna Räsänen rasanen.johanna@suomi24.fi maajustiina.blogspot.fi

Pyysin ja sain Jättiputkea sisältävät maa-ainekset peitetään kaivinkoneella maan vastaanottoalueella.

Rudus tekee vieraslajien torjunnasta uutta liiketoimintaa Vieraslajit ovat uhka monille luontotyypeille, mutta myös mahdollisuus uusille liiketoiminnoille. Rudus Oy:n kiviainesalueilla on kokeiltu vieraslajien torjuntakeinoja. Vieraslajien torjunta ja hävitys on käytännön esimerkki työstä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Hausjärvellä on haudattu pilottikokeessa sekä komealupiinia että jättiputkea kahden metrin maakerroksen alle. Vieraslajeista muodostettiin kaivinkoneella kumpare, joka toimii jatkossa virkistysalueen pulkkamäkenä. Samassa kohteessa sekä Lahdessa ja Hyvinkäällä on poistettu lupiineja repimällä niitä käsin irti kasvupaikoiltaan ja niittämällä. Hyvinkään ja Hausjärven kohteissa apua työhön on saatu Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Ketosirkkahankkeen kautta. Hanke työllistää pitkäaikaistyöttömiä perinnemaisemien hoitotöihin. Ruduksen liiketoimintaan on jo aiemmin kuulunut puhtaiden maiden vastaanotto ja loppusijoitus. Puhtaiden maiden vastaanottopaikat ovat yleensä kalliokiviaineksen ottoalueita. Maiden vastaanotto on tarkkaan valvottua. Samat alueet ja valvontakäytännöt soveltuvat myös vieraslajeilla saastuneiden maiden käsittelyyn. JÄTTIPUTKEN TORJUNTAA KAARINASSA Kaarinassa on kokeiltu jättiputken torjuntaa peittämällä kasvit maa-aineksilla. Pienimuotoisen hankkeen tavoitteena on kehittää haitallisten vieraskasvilajien tehokasta torjuntaa. Hankkeessa ovat mukana Rudus Oy, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Kaarinan kaupunki, Turun kaupunki ja Luonnonvarakeskus (Luke). Kokeiluun valittiin Kaarinan kaupungista jättiputkiesiintymä, josta kuorittiin kaivurilla 10−20 senttimetrin kerros jättiputkea sisältävää maa-ainesta. Tämä aines kuljetettiin Ruduksen maanvastaanottoalueelle. Jättiputkea sisältävä maa-aines tasattiin vastaanottopaikalla noin puolen metrin kerrokseksi ja peitettiin kahden metrin paksuisella savikerroksella. Savimaasta otettiin näyt-

Rudus Oy • rakennusmateriaaleja valmistava yritys • toiminta perustuu kiveen ja sen tuotteistamiseen • kiviaineksen ottoalueita ja tehtaita • jalostaa kiviaineksesta betonia ja betonituotteita • kierrätystoimintaa ja murskaus­ urakointia www.rudus.fi www.rudus.fi/vastuullisuus/ lumo-ohjelma

teet, joista tutkittiin savipitoisuus ja siinä jo olevat kasvien siemenet. Maata pitäisi kaivaa syvemmältä, jotta uusia jättiputkia ei alkaisi heti kasvaa uudestaan. Sen sijaan maan vastaanottoalueelta ei ole tehty havaintoja jättiputkesta. Seurantaa jatketaan kahden vuoden ajan. Sen jälkeen selviää, mikä on riittävä jättiputkea sisältävän maa-aineksen poisto- ja hautaussyvyys ja mikä maalaji soveltuu hautaamiseen parhaiten. JÄLKIHOITO EDISTÄÄ LUONNON MONIMUOTOISUUTTA Rudus tunnetaan myös LUMO-toimintatavasta, jolla huomioidaan tuotantoalueiden luonnon monimuotoisuus. Tavoitteena on parantaa soranottoalueiden maisemointia siten, että alueelle kehittynyt lajisto voisi säilyä. Aikaisemmin alueiden jälkihoito toteutettiin istuttamalla mäntyä, nyt maisemointi suunnitellaan monipuolisemmin ja aluekohtaisesti. Avoimet alueet ovat vähentyneet nopeasti luonnonlaitumien vähenemisen myötä. Avointen alueiden lajistolle tärkeitä korvaavia elinympäristöjä voidaan kuitenkin luoda kiviaineksen ottoalueiden maisemoinnin yhteydessä. Vieraslajit ovat monilla alueilla iso uhka paahdealueiden harvinaisille lajeille. Siksi mukaan otettiin heti vieraslajien torjuntakokeilut. Jatkossa Rudus haluaa tarjota vieraslajien torjuntaan liittyviä palveluita myös asiakkailleen. Hanna Luukkonen, Rudus Oy Lisätietoja: hanna.luukkonen@rudus.fi

LAMPAITA

VIERAILIN LOKAKUUSSA Italian maaseudulla, missä 20-asteinen lämpö helli mieltäni ja kehoani muutaman päivän ajan. Harmaaseen Suomeen palattuani olin kurkkuani myöten täynnä talvea, joka ei ollut todellisuudessa vielä alkanutkaan. Oi miksi olen syntynyt Suomeen? ERÄÄNÄ SUNNUNTAI-ILTANA nukkumaan mennessäni ristin käteni ja sanoin: en millään jaksaisi kärvistellä kuukausia harmitellen tätä pimeyttä ja kylmyyttä, vaan haluaisin uuden tavan ajatella, jonkun toisenlaisen näkökulman. Tiedän Suomen sääolojen manaamisen olevan silkkaa ajan ja energian hukkaa. On aivan typerää odottaa kesää, joka ei välttämättä ole toivotunlainen. Mutta silti harmittelen ja haaveilen ikuisesta lämmöstä ja valosta. Apua! VIIDEN PÄIVÄN PREPPAUSSESSIONI alkoi netistä sattumalta löytämilläni GoBeKind-videoilla. Katsottuani ihmisten tarinoita ja heidän yllätysilahduttamisiaan päätin itsekin tehdä jonkun tuntemattoman iloiseksi. Tapasinkin päivän aikana toimintaansa aloittelevan yrittäjän, joka selvästi tarvitsi apua. Koska minulla on koulutusta ja kokemusta markkinoinnista ja viestinnästä, annoin hänelle muutamia vinkkejä. Yhtäkkiä kuin taivaanlahjana tupa täyttyi asiakkaista ja heidän mukanaan tuli iso tilaus loppuvuodelle. Olin iloinen ja toivoin sydämestäni hänelle menestystä. VIIKKO JATKUI YLLÄTTÄVIEN tapaamisten merkeissä. Jokaiselle päivälle tarjoiltiin kohtaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa. Tapasin lähes satavuotiaan vanhuksen, mielisairaan, omaishoitajan ja kuolemansairaan. Jokainen heistä osoitti asenteellaan elämän olevan elämisen arvoista. Kukaan

ei valittanut, vaan eli täysin siinä hetkessä. Yhdessä ihmettelimme itsetehtyjä hilloja, pihalla ystävän tuoman lintulaudan ympärillä lenteleviä lintuja, tuumailimme kodin remonttitarpeita ja nauroimme asioille, joista ihmiset valittavat. Päivän lehteä lukee toden totta eri vinkkelistä, kun on parantumattomasti sairas. ME SUOMALAISET VALITAMME säästä, politiikasta, taloudesta, palveluista, töistä, ruuasta ja naapureista. Valituslista on loputon ja aiheita löytyy kaikkialta paitsi omasta itsestämme. Kuinka usein tulen itsekin valittaneeksi lapsilleni jostain asiasta, kun todellinen mahdollisuus muutokseen löytyy itsestäni? Aamuista hermokiirettä hoputtamisineen voidaan lievittää sillä, että minä vanhempana laitan kellon soimaan tavallista aiemmin, ja opetan lapsiani laittamaan seuraavan päivän vaatteet ja tavarat lähtövalmiiksi aamua varten. TOISINAAN ON AIHETTA olla harmissaan ja vaatia tilanteeseen muutosta, mutta uskallan väittää, että hyvin usein asioista urputtaminen on todiste hyvinvoinnista. Asiat ovat suomalaisilla niin hyvin, että meillä on aikaa kiinnittää huomiota epäolennaiseen – kuten hangessa lojuviin koirankakkoihin, koulussa laulettavaan Suvivirteen tai kyläläiseen, joka tienaa enemmän kuin kaikki muut yhteensä. EN USKO, ETTÄ MINUSTA tulee tänäkään vuonna talvifania ja että peukutan kaikille facebookissa hiihtokilometrejään hehkuttaville saatikka hiihtäisin itse. Mutta ilman pimeyttä ja kylmyyttä en olisi istunut lauantai-iltana lasteni kanssa 40-asteisessa paljussa tähtitaivaan alla ja ollut taas yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampi.


20 KU

VA

T: P

IR

JO

M

Reseptit AT

TI

LA

/L

UK

E

VÄRIKÄS ROSOLLIHYYTELÖ, 8 ANNOSTA 3−4 säilykepunajuurta 5 keskikokoista porkkanaa 1 punasipuli 3 herkkukurkkua 1 omena 4 liivatelehteä 4 dl kasvislientä 2 dl kuohukermaa säilykepunajuurten lientä 1 tl raastettua piparjuurta

Kypsennä porkkanat ja anna jäähtyä. Kuutioi vihannekset pieniksi. Tee rosolli noin 1,5 litran kakku- tai hyytelövuokaan. Voit vuorata vuoan muovikelmulla. Asettele vuoan pohjalle tasaisesti punajuuret, sitten sipuli, porkkanat, omenat ja herkkukurkut. Painele välillä, että vihannekset asettuvat tiiviisti. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 10 minuuttia. Kuumenna kattilassa kasvisliemi ja liuota siihen liivatelehdet. Valuta liivateseos tasaisesti rosollivuokaan niin, että vihannekset peittyvät. Laita vuoka jääkaappiin yön yli. Vaahdota kerma ja mausta se punajuuriliemellä ja piparjuurella. Kumoa rosollihyytelö tarjoiluvadille salaatin lehtien päälle ja laita kastike lasiin hyytelön keskelle.

Rosollin voi tarjota joulupöydässä myös hyytelönä.

Värien ja makujen joulusinfonia Nyt pistetään joulupöytä koreaksi. Luontaisesti pirteän ja raikkaan väriset ruuat houkuttelevat ja saavat veden kielelle. Värit kertovat meille myös siitä, että ruoka sisältää paljon terveyttä vaalivia yhdisteitä. Kasvit muodostavat väriaineita eli pigmenttejä yhteyttämiseen, auringon liialliselta UV-säteilyltä suojautumiseen ja puolustusmolekyyleiksi. PUNAINEN, ORANSSI, KELTAINEN – OVAT VÄRIT KAROTENOIDIEN Karotenoidit ovat punaisia, oransseja ja keltaisia pigmenttejä. Ne maalaavat esimerkiksi porkkanan, appelsiinin, paprikan, tomaatin, vesimelonin ja kananmunan keltuaisen tutun värisiksi. Myös kirjolohen oranssi väri on peräisin kaloille syötetystä astaksantiininimisestä karotenoidista. Vihreätkin kasvikset sisältävät karotenoideja, mutta ne piiloutuvat lehtivihreän alle. Karotenoideja käytetään myös lisäaineina, esimerkiksi virvoitusjuomien ja rasvojen värjäämiseen. Karotenoideja tunnetaan lähes 600 eri yhdistettä. Niistä tutkituimpia ovat muun muassa beetakaroteeni, lykopeeni ja luteiini. Beetakaroteenia esiintyy esimerkiksi porkkanassa, lykopeenia tomaatissa ja luteiinia maississa. Noin kymmenen prosenttia karotenoideista toimii A-vitamiinin esiasteena. Karotenoidit ovat myös tehokkaita antioksidantteja, jotka vähentävät veren rasvojen hapettumista. Jotkut karotenoidit, esimerkiksi lykopeeni, saattaavat estää myös syöpää.

Luonnon punaisia väriaineita ovat karotenoidien lisäksi myös tietyt antosyaanit. Niitä esiintyy muun muassa mansikassa, puolukassa ja marja-aroniassa. Marja-aroniassa näitä yhdisteitä on niin paljon, että marjat näyttävät mustilta. Veriappelsiini ja verigreippi sisältävät karotenoidien ohella myös antosyaaneja. VIOLETTI, PURPPURA, SININEN – ANTOSYAANIT VÄRJÄÄVÄT MARJAMME Antosyaanit värjäävät paitsi punaiset myös violetit ja siniset marjamme. Marjat ovat ravintomme tärkein antosyaanien lähde. Saamme marjoista ja marjatuotteista lähes 90 prosenttia antosyaaneista. Antosyaaneja esiintyy marjojen lisäksi myös punakaalissa, punasipulissa ja punaisissa tai sinisissä perunalajikkeissa. Lisäksi antosyaaneja sisältäviä uusia purppuranvärisiä kasvislajikkeita löytyy nykyisin kauppojen vihannesosastoilta. Antosyaanit kuuluvat flavonoideihin, joka on polyfenolien alaryhmä. Runsaasti polyfenoleja sisältävän ruokavalion on todettu vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin. Ravinnon polyfenolit saattavat suojata myös monilta muilta kansansairauksilta kuten osteoporoosilta, diabetekselta ja muistisairauksilta. Punajuuren väriaine on betalaiini. Beta-

laiinit voidaan jakaa punavioletteihin betasyaniineihin ja keltaisiin betaksantiineihin. Betaksantiinia on keltajuuressa. Karotenoidien lailla myös punajuuriväriä käytetään elintarvikeväriaineena. Ravinnosta saataviin betalaiineihin ei ole vielä liitetty terveysvaikutuksia. Se kuitenkin tiedetään, että ne ovat antioksidantteja. Näin niillä saattaa olla karotenoidien lailla merkitystä tiettyjen hapettumiseen liittyvien sairauksien estossa. VIHREÄ ON VÄRI KLOROFYLLIN Kasvisten vihreä väri aiheutuu lehtivihreästä eli klorofyllistä. Ravinnoksi käytettävissä kasveissa tärkeimmät vihreät pigmentit ovat sinisenvihertävä klorofylli a ja keltaisenvihertävä klorofylli b. Vihreä väri on useimmiten tae runsaasta ravintoaineiden määrästä kaloreihin nähden. Lehtivihreää on eniten tummanvihreissä kasviksissa, kuten pinaatissa, persiljassa, lehtisellerissä ja lehtikaalissa. Klorofyllillä saattaa olla syöpää estäviä vaikutuksia. Pirjo Mattila ja Raija Tahvonen, Luke Lisätietoja: pirjo.mattila@luke.fi Puh. 029 532 6359a

JOULUINEN COLESLAW, 8−10 ANNOSTA

pieni punakaali 3 porkkanaa 1 paprika (keltainen tai punainen) 1 punasipuli 1 tölkki maissia (noin 200 g) 2 dl vettä 1 dl väkiviinaetikkaa 0,5 dl sokeria 1 tl suolaa Kastike: 2 dl majoneesi (tai 1 dl majoneesia ja 1 dl maustamatonta jugurttia) 1 puserrettu valkosipulin kynsi mustapippuria, suolaa Leikkaa kaalit ohuiksi suikaleiksi, raasta porkkanat karkealla terällä, pilko sipulit ja paprikat, laita ne vuokaan. Kuumenna kattilassa vesi, etikka ja mausteet, kaada vihannesten päälle. Sekoita ja anna marinoitua hetken. Valuta kasvikset hyvin ja lisää maissit. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin joukkoon. Sekoita hyvin ja anna maustua kylmässä.

Värikkäät kasvikset tekevät amerikkalaisesta kaalisalaatista näyttävän lisukkeen.

Maaseudun Tiede 4/2015  

Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen vaikuttaa tahallaan tai tahattomasti. Useimmat vieraslajit ovat harmitt...

Maaseudun Tiede 4/2015  

Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen vaikuttaa tahallaan tai tahattomasti. Useimmat vieraslajit ovat harmitt...