__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 16

16

Lähiruoka on ympäristöystävällinen valinta Lähiruoan ympäristömyönteisyys voidaan arvioida yhteisesti hyväksytyin mittarein sekä paikallisen tuottajan että paikallisen kuluttajan näkökulmasta. Tämä toivottavasti lisää lähiruoan käyttöä myös julkisissa hankinnoissa. Oman alueen raaka-aineista ja tuotantopanoksista tuotettua ruokaa kutsutaan lähiruoaksi. Mutta miten ympäristöystävällisiä nämä tuotteet todella ovat? Voitaisiinko lähiruokaa käyttää myös koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja vanhainkotien eli julkisten laitosten ruokahankinnoissa? Luonnonvarakeskuksessa kehitettiin julkisten laitosten lähiruokaketjuista tekemien hankintojen ympäristömyötäisyyttä. Lisäksi suunniteltiin menettelytavat, joiden avulla lähiruoan ympäristömyönteisyys voidaan todentaa. Lähiruokaketjujen kestävyys puntarissa Tarkastelussa oli kahdeksan lähiruokatuotteen kestävyys. Arvioitavina olivat tuotteiden koko tuotantoketjun ilmastovaikutukset ja rehevöittävä vaikutus sekä sosiaalinen kestävyys. Tavoitteena oli kerätä valituista lähiruoista niiden elinkaaren ajalta tuotantotietoa. Tämä tieto liitettiin julkisen hankintamenettelyn tueksi. Lisäksi tuotettiin julkiseen hankintamenettelyyn täydennysosa, joka kuvaa hankittavan tuotteen kokonaiskestävyyttä. Lähiruokia mukana eri puolilta Suomea Hankkeessa esimerkkeinä olleet lähiruokaketjut sijoittuivat eri puolelle Suomea Espoosta Kemi-Tornioon asti. Mansikkasose oli Espoosta, ahvenpihvi Varsinais-Suomesta, täysjyväruisleipä ja ohrarieska Etelä-Karjalasta. Mukana olivat myös kuoripäällinen peruna ruotsinkieliseltä Keski-Pohjanmaalta, mansikkapirtelö Pohjois-Savosta ja luomukaurapuuro Pohjanmaalta, kuorettomasta ohrasta tehty karjalanpiirakka Pohjois-Karjalasta ja pororouhe Kemi-Tornioalueelta. Jokaiselta paikkakunnalta oli otettu mukaan yksi esimerkinomainen lähiruokaketju, mutta kaikkien kokemukset koottiin yhteen.

Lähiruokaketjujen ympäristövaikutukset kurissa Tarkastellut lähiruokaketjut saivat ympäristövaikutusten arvioinnissa paremman tuloksen kuin verrokkituotteet. Verrokkeina oli muita volyymituotteita, ei siis välttämättä juuri samoja kuin lähiruokatuotteet. Lähiruokaketjun paremmuus johtui siitä, että tuotteita ja hankintaketjua kehitettiin yhtä aikaa kuin niiden ympäristövaikutuksia arvioitiin. Tieto voitiin ottaa välittömästi käyttöön. Tuotteita tuotettiin alueilla, jossa niiden tuotanto on edullista. Esimerkiksi viljat tuottivat Etelä-Karjalassa suuria satoja, perunan viljely oli resurssitehokasta ja luomuviljan sato ruotsinkielisellä Pohjanmaalla hyvä. Lisäksi mansikan viljely oli tutkituilla tiloilla resurssitehokasta ja ahvenen kalastus Lounais-Suomen rannikolla hyvin suunniteltua.

Frans Silvenius, Sirpa Kurppa, Luke, Hanne Husso ja Sari Väänänen, Savon koulutuskuntayhtymä EkoCentria Lisätietoja: sirpa.kurppa@luke.fi Puh. 029 532 6286

Ympäristövaikutusarvio kiinnitetään tuotteen vertailtavaksi laatukriteeriksi ja sen arvo varmennetaan tuotantosopimuskaudeksi ja viimeistään tässä vaiheessa esitetään tuotekuvauksessa.

Tuote- ja tuotantoketjukohtaiset sertifioidut ympäristövaikutukset liitetty sopimuksiin

Tuotekohtainen resurssitehokkuustarkastelu herää ja linkittyy suunnitelluksi (älykkääksi) osaksi ketjukohtaista tuotekehitystä.

Elinkaariarviointi kertoo ympäristömyötäisyydestä Elinkaariarvioinnilla pystytään arvioimaan tuotteiden ympäristömyötäisyyttä. Menetelmän sisäänajovaiheen työ vähenee ratkaisevasti, kun arviointimenettely vakiintuu. Ymmärrys ympäristötoimenpiteiden vaikutuksista saatiin heräämään, mutta resurssitehokkuuden kehittämisessä koko tuotantoketjussa on vielä työtä. Se vaatii ympäristötiedon keruun vakioitumista julkisten ruokahankintojen yhteydessä. Hankkeen toteuttivat Savon koulutuskuntayhtymä EkoCentria ja Luonnonvarakeskus. Rahoittajana oli maa- ja metsätalousministeriön Ruokaketjun toiminnan edistämishanke.

Ymmärrys tuotantomenetelmien ympäristövaikutuksista herää, ja ympäristövaikutustarkastelu tehdään paikallisena yhteistyönä paikalliseksi referenssiksi.

Ympäristövastuullisuus etenee ruokahankinnoissa portaittain. Vaiheissa kaksi ja kolme määritettiin tuotteiden yleiset ympäristövaikutukset, tutkittiin tuotteiden ympäristövaikutukset ja verrattiin niitä verrokkituotteisiin. Neljännelle portaalle pääsy edellyttäisi, että ympäristökriteerejä käytettäisiin vakiintuneesti osana elintarvikkeiden hankintaa

Ympäristöasiat ovat heränneet tietoisuuden tasolla

Tuottajan omien tuotteiden ympäristövaikutukset määritetty

Alueen tuotteiden yleiset ympäristövaikutukset määritetty

Maaseudun ympäristöohjelman mukainen ajattelu

Ravinnejalanjälki kertoo ravinteiden käytön tehokkuudesta

Ravinnejalanjäljen avulla mitataan erilaisten tuotanto- ja kulutusketjujen ravinteiden käytön tehokkuutta. Se kertoo, kuinka paljon ketju ottaa käyttöön ravinnetta, ja kuinka paljon niistä saadaan hyötykäyttöön. Molemmat pääravinteet, typpi ja fosfori, täytyy ottaa huomioon ruokajärjestelmän ravinnejalanjäljessä. Jos fosforia käytetään tehottomasti, ravinnevarat niukkenevat. Jos taas typpeä käytetään tehottomasti, se kuormittaa ympäristöä. Resurssitehokkuus on avainsana ja ravinnejalanjälki on resurssitehokkuusjalanjälki, toisin kuin hiilijalanjälki. Typpi ja fosfori ovat elintarvikeketjussa toistensa vastakohtia. Fosfori sitoutuu vahvasti maaperään, on helposti vedestä talteen otettava ja helposti hyvin vaikealiukoiseen muotoon sitoutuva. Tämän ravinteen kertaluontoinen käyttö ajaa väistämättömään fosforivarojen niukkuuteen. Typpi on kasvualustoissa erittäin liikku-

va, eikä sen talteen otto valumavedestä ole kustannustehokasta. Typestä ei todellakaan ole niukkuutta ja sellaisenaan se on haitatonta. Reaktiiviset typpiyhdisteet ovat kuitenkin erittäin haitallisia. Lisäksi typen käyttöönotto vaatii paljon energiaa. Ravinnejalanjälki paljastaa ravinteiden ylikuormituksen Fosforilla tiedetään ainakin neljä eritasoista sitoutumisastetta. Kun kaikki sitoutumiskohdat ovat täyttyneet, maa alkaa vuotaa. Fosforivaranto täydentyy salakavalasti ja purkautuu hitaasti. Ravinnejalanjälki olisi hälyttänyt ajoissa myös fosforiyliannoksista 1970−80-luvuilla.

Nykytilanteessa ravinnejalanjälki kuvaa, millä tehokkuudella fosforiylijäämää puretaan. Kierrätettävät ravinteet tehokkaasti käyttöön Myös kierrätysravinteiden käytön resurssitehokkuus on tärkeää, yhtä lailla kuin neitseellisten ravinteiden. Molempien päästöt aiheuttavat yhtä lailla ongelmia. Kierrätysravinteet samoin kuin luomussa käytetyt fosforilisäykset muuttuvat lannoitteita hitaammin käyttökelpoiseen muotoon. Näiden ravinteiden käyttöönotto joudutaan ravinnejalanjäljen laskennassa arvioimaan enemmän kuin yhden satokauden ajalle. Ravinnejalanjäljen kehittämisessä esimerk-

kinä olleen kauraryynin tuotantoketjussa fosforin hyötykäytön aste on 99 prosenttia ja typen 71 prosenttia. Eläinperäisissä tuotteissa hyötykäytön aste on selvästi heikompi, mutta sitä ei ole vielä määritetty. Ravinnejalanjälkeä on kehitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteishankkeessa, jota rahoitti Tekesin Green Growth -ohjelma. Lisätietoa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-008-5 Sirpa Kurppa, Yrjö Virtanen, Jenni Ypyä, Luke ja Kaisa Grönman, LUT Lisätietoja: sirpa.kurppa@luke.fi Puh. 029 532 6286

Profile for Natural Resources Institute Finland (Luke)

Maaseudun tiede 1/2015  

Maaseudun Tiede 1/2015 on ilmestynyt. Tuhti tietopaketti kertoo siitä, miten viljelykasvien lajikekokeet ovat osa vihreää vallankumousta. Yh...

Maaseudun tiede 1/2015  

Maaseudun Tiede 1/2015 on ilmestynyt. Tuhti tietopaketti kertoo siitä, miten viljelykasvien lajikekokeet ovat osa vihreää vallankumousta. Yh...

Profile for mttelo