__MAIN_TEXT__

Page 19

Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy 2.6.2014

Rannikon ja saariston lammastalous sai kehittämissuunnitelman

19

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Suomen ja Viron rannikko- ja saaristoalueen lammastaloudelle rakennettiin kolmevuotisen KnowSheep -hankkeen aikana strategia, jolla haetaan potkua maaseutuyritysten kehittämiseen.

Olga Pihlman/MTT:n arkisto

Ostajan markkinat Naapurin romanialainen työmies tuli hakemaan paaleja meidän pelloltamme. Minä mietin, että mitä hittoa. Kaksi mahdollisuutta: joko työ ei suomalaisille kelpaa, tai sitten Romaniasta saadaan hitokseen parempaa työvoimaa. Kumpikin vastaus on yhtä epäkelpo. Kolmas vastaus ui jossain rakennemuutoksen aalloissa. Onko ongelma koulutuksessa vai koulutettujen ja työpaikkojen yhteen tuomisessa? Stentorpin tilalla Paraisilla on erikoistuttu ruskeisiin lampaisiin. Tilan tuottamiin lankoihin saadaan kaikki suomenlampaan värit, kun villaa tilataan myös muilta kasvattajilta.

Yritystoiminnan kehittäminen, vastuullisuus ja verkottuminen muiden lammastilojen kanssa nousivat tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi, kun Suomen ja Viron rannikko- ja saaristoalueen lammastiloille rakennettiin vuoteen 2020 yltävä strategia ja kehittämissuunnitelma. Suunnitelmaa noudattamalla tilat pystyvät kehittämään toimintaansa ja tavoittamaan asiakkaansa paremmin. Strategiassa painottuvat alueen erityispiirteet ja monimuotoinen lammastalous. Kehittämissuunnitelman tiekartta-osuuteen koottiin sekä konkreettiset toimenpide-ehdotukset että niiden toteuttamiseen osallistuvien yhteistyökumppanien vastuualueet. Kehityskohteena osaaminen ja erikoistuminen Kehittämissuunnitelman mukaan maaseutuyrittäjyyttä tulee kehittää nykyistä asiakaslähtöisemmäksi. Lammasyrittäjien ongelmat ovat olleet moninaisia: tuottajalta on voinut puuttua tuotteiden suunnittelu- ja hinnoittelutaitoja. Lampaanlihan ja -maidon sekä villan tuotannossa ei ole välttämättä erikoistuttu riittävästi, ja tuotteiden jatkojalostusta on erittäin vähän. Moni maaseutuyrittäjä osaa jo käyttää luonnonvaroja kestävästi, minimoida ympäristöhaittoja ja käyttää tehokkaasti materiaaleja ympäristövastuun mukaisesti. Tämän lisäksi yritystoiminnan jatkuvuus tulee varmistaa taloudellisella kestävyydellä, jossa huolehditaan toiminnan kannattavuudesta ja kilpailukyvystä riittävän yritystulon ja tukipolitiikan avulla. Vastuullisuus ja verkottuminen tärkeitä Yrittäjien jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen kautta turvataan myös eläinten hyvinvointi. Yrityksen vastuullinen toimintatapa samoin kuin luonnonmateriaalit, paikallisuus ja lähiruoka ovat lisäarvotekijöitä, joita voitaisiin entistä enemmän hyödyntää markkinoinnissa. Yritysten välistä verkottumista lisäämäl-

lä maatilat ja maaseutuyritykset voivat saada kustannussäästöjä ja kasvattaa tuotantomääriä, hyödyntää erityisosaamista sekä vähentää työn kuormittavuutta. Elinkeinon, tutkimuksen ja hallinnon verkottuminen on välttämätöntä kokonaisvaltaisempien ratkaisujen löytämiseksi. Strategia, kehittämissuunnitelma ja tiekartan toimenpiteet on julkaistu MTT:n raportissa ”Suomen ja Viron rannikko- ja saaristoalueen strategia ja kehittämissuunnitelma 2014–2020 – KnowSheep -hanke”, joka löytyy MTT:n verkkosivuilta osoitteesta http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti131.pdf. KnowSheep -hanke päättyi joulukuussa 2013. Hanketta rahoittivat Central Baltic Interreg IV A -ohjelma, Varsinais-Suomen liitto ja hankkeeseen osallistuneet yhteistyötahot. Raija Räikkönen, MTT Lisätietoja: raija.raikkonen@mtt.fi puh. 029 531 7693

LAMPAITA

Hyvän ja sitoutuneen työvoiman saaminen vaatii kilpailukykyistä palkkatasoa, mutta maatalouden palkat ovat äijäalojen pohjasakkaa. Korkeampia palkkakuluja pitäisi ohjata myyntihintoihin, mutta tässä piilee mielenkiintoinen mätäpaise. Kauppa on tottunut ajatukseen alkutuottajan naurettavasta katteesta. Katteen tulisi suhteutua tuotannon tai myynnin tappion riskiin, joka on armoton säiden herran huomassa elävälle maanviljelijälle. Päivittäistavarakaupan suurin riski taitaa olla sähkökatkos. Minulle ei ole vielä oikeudenmukaisuuden nimissä auennut logiikka, jolla kotimaista viljaa hinnoitellaan. Kun katsotaan eurooppalaisia hintatasoja, suomalaisen viljan hinta vertautuu puolalaiseen ja matelee reippaasti saksalaisen hintatason alla – vaikka suomalainen kustannustaso on ennemmin Saksan kuin Puolan luokkaa. Selitykseksi tarjotaan sitä, että kun vähennetään saksalaisen viljan hinnasta viljan rahtikulut, saadaan suomalaisen viljan hintataso. Tämä logiikka on mätä, sillä normaalisti kauppaa tehdessä ostaja maksaa rahdin.

Logiikan pitäisi olla se, että saksalaisen viljan hinnan päälle lisätään rahti Itämeren yli, ja siitä saadaan suomalaisen viljan vertailuhinta. Tämä on se hinta, joka suomalaisen viljelijän tulisi saada tuotteestaan. Se hinta on noin 25 prosenttia enemmän kuin nyt. Jos Suomessa on ylituotantoa, on ymmärrettävää, että osa tuotteista viedään ulkomaille maailmanmarkkinahintaan. Kotimaan kulutukseen tulevan viljan hinnoittelun kuitenkin tulisi vastata muiden maiden sisämarkkinoita. Viljakaupan kiero tilanne johtuu siitä, että ostajat voivat määritellä hinnan. Minä ehdotan lakkoa. Tulonjako on tärkeä osa sekä maatalouden että maaseudun elinkelpoisuutta. Kun rahat valuvat keskusliikkeiden ja kaupan taskuun, kaupunkeihin ja keskuksiin, jää maaseudulle liian vähän investointivaraa. Kyläkouluja lopetetaan marginaalisten säästöjen takia samalla, kun verotulot siirretään kuntakeskusten kehittämiseen. Kun maaseudun palvelut on karsittu nollaan, voidaan hyvällä syyllä kysyä: miksi maksaa kunnallisveroja? Miksi osallistua kuntakeskuksen kehittämiseen, kun naapurikunnan palvelut ovat yhtä lähellä eli yhtä kaukana? Paradoksaalista on, että näin elossakin oleva maaseutu kuolee ja veropohja kapenee. Ottaa päähän. Heittelen siis palloja täältä kotikyläni takamailta etujärjestöllemme (jos sellainen jossain on?), kuntapäättäjille ja UNESCO:lle, jonka pitäisi julistaa sukupuuttoon kuolevat kyläkoulut maailmanperintökohteiksi.

Profile for Natural Resources Institute Finland (Luke)

Maaseudun tiede 1 2014  

Maatalousyrittäjän arjessa olisi joskus hyötyä kristallipallosta. Tulevaisuudennäkymien ennakointi on MTT:n Vihreän talouden mahdollisuudet...

Maaseudun tiede 1 2014  

Maatalousyrittäjän arjessa olisi joskus hyötyä kristallipallosta. Tulevaisuudennäkymien ennakointi on MTT:n Vihreän talouden mahdollisuudet...

Profile for mttelo