PINNOJEN
VÄLEJÄ
KOONNUT RISTO LEHTO
Mikä siinä maksaa Kilpapyöräilyä Kun Velojen tämänsyksyinen vuosikokousväki oli tutustumassa helsinkiläiseen polkupyörävalmistaja Pelago Bicyclesiin, asiantuntijapuheiden väliin Lehdon Olli kertoi muutaman kymmenen vuoden takaisesta työmatkastaan naama peruslukemilla. Hän oli lähtenyt syyshämärässä polkemaan Kangasalan Liutusta Valmetin verstaille Tampereen Härmälään. Jo Messukylän mäkeä noustessaan hän näki silmäkulmassaan jonkun seuraavan itseään takaoikealla. Hän lisäsi vauhtia, mutta vielä Viialan notkossa äkkivilkaisulla todettuna seuraaja oli edelleen mukana. Rantaperkiössä tilanne oli rajusta nykäyksestä huolimatta sama. Olli piti itseään kovakuntoisena ja muutkin sen myönsivät, mutta työmaan pyörätelineille hikipäässä saapuessaan hän saattoi vain todeta, että oli löytänyt vertaisensa pyöräilijän. Kun hän nosti pyöräänsä katokseen, vaimon ostaman uuden repun kulma osui oikean olkapään takaa telineeseen. 35 Pikajalka 21
Kalliojärven Valte Tyrväällä oli tunnetusti nuuka mies. Hänen poikansa teki 1930luvulla kotona töitä, mutta uhkasi lähteä kotoa, jos isä ei osta hänelle polkupyörää. Lopulta isä suostui ja yhdessä lähdettiin sitä ostamaan Vammalasta. Valte tinki ja tinki sekä kirosi:” Mikä perekele siinä maksaa, kon se on noin kraisi?”
jota Pieliskäkin asteli. Kun Rajalan ajotyyli ei sallinut väistöliikettä, tapahtui yhteentörmäys. Ylös päästyään Hollolan Lahlesta kotoisin oleva puuseppä julisti: ”Ekkö sinä ihminen tielä, että minun tieni kulkee tästä aamulla kello seittemän, päivällä kello ykstoista ja kakstoista ja illalla kello neljä?!” Kirjasta Sata vuotta Sassinmäkeä 1999
Raakaa leikkiä
Värivalot
Puuseppä Rajala opetteli pyörällä ajon vanhana miehenä. Ajo oli tästä syystä vakaata. Pojat kyttäsivät tien vieressä hänen töistä tuloaan ja huusivat alamäessä yllättäen, että hei Rajalan setä, pumppu putos. Rajala katsahti taakseen, ohjaustanko kääntyi ja mies rysähti nokkospuskaan. Poikia ei luonnollisesti ollut mailla eikä halmeilla.
Oma tie Edellä mainittu puuseppä Rajalalla oli muuten oma ajoreittinsä työmatkallaan. Pielisen torpan emäntä laidunsi lehmäänsä Sammalsuolla ja hän oli kerran menossa elukkaansa katsomaan Valkaman kaupan kohdalla. Rajala oli juuri tulossa töistä ja ajoi hiekkatien tasaiseksi kulunutta kaistaa,
Poliisi pyöräilijälle:” Tästä tulee sakko. Ettekö nähnyt punaisia valoja?” Pyöräilijä:”En herra konstaapeli, olen värisokea.”
Tervaten Tarhalan Eljas oli jostain tienannut rahhaa se verran, että sai ostettua polkupyörän. Syksyn tullen meinas sitä talvivarastoon. Eljas oli tuumannut, että pittää varastoila kunnolla. Otti siitä pyörät irki ja tervas hyvin, renkaatkin. Sitten pani ne kuivaan pirtin uunin päälle katosta killuun. Keväällä sitten huomas, että ne oli pilalle haurastunu. Ne raakakummiset renkaat. Ei päteny uusissa vehkeissä se vanhan kansan viisaus, että kaikki minkäs teet, tee tervan kanssa. Kirjasta Ronttikulmalta Koljonkantaan 2007