-keskiöstä, Dan-vapaanavasta ja -kapasta alkaen melkein kaikki sen vähänkin hienompi tekniikka on aitoa ja alkuperäistä, tuolloin vasta joitain vuosia sitten kehitettyä, patentoitua. Jos – ja kun – näin on, kyseessä on hämmästyttävä pyörä. Sen rungon putketkin ovat kaikki eri kokoa; standardit tekivät tuloaan vasta joskus myöhemmin. Rungon solmussa satulan alla on kiinteä juotos, joten satulakin on putkessa kiinni kiilalla. Pyörää ei juurikaan ole entistetty, sen on Aimo konservoinut. Pientä muuta, yli 100-vuotiasta tavaraa Aimolla on ollut liittää sen yhteyteen. -KL
Pyörät pörähtivät Vapriikkiin
Tampereen kaupungin hallinnoimassa Vapriikki -museossa (jota allekirjoittanut omien henkilökohtaisten muistojensa perusteella mielellään kutsuisi Alaverstaan museoksi) on 10.4.2005 saakka avoinna mielenkiintoinen Pärinää ja pauketta, moottoripyöriä 50-luvulta -näyttely. Sen on Vapriikin väki pystyttänyt seudun motoristien ja mp-harrastajien myötävaikutuksella. Puolittain toimittajana tutustuin näyttelyyn, ja olenhan toki viehättynyt vanhojen moottoripyörien ja mopojen eleganssista ja niihin liittyvästä, menneiden vuosikymmenien nostalgiasta. Seuraavia havaintoja tein, seuraavia ajatuksia tuli mieleen:
1. Moottoripyörässä ja motorismissa on jotakin samaa, toisaalta paljon eriä kuin polkupyörässä ja -pyöräilyssä. On kaksi pyörää ja tietty luonnonläheisyys – mutta ovat toisaalta käyttövoima, koneäänet, paino, pyörän ja pyöräilyn hinta, vakuutukset, vaikutukset, ajoluvat. Rahalla voi toki ostaa monia houkuttelevia lisäominaisuuksia. 2. Polkupyörä on isoksi osaksi kotimainen mutta moottoripyörä (ainakin näyttelyssä) brittiläinen, saksalainen, italialainen, tšekkoslovakialainen, venäläinen, japanilainen, vähän ruotsalainen, amerikkalainenkin. (Belgialaiset ja unkarilaiset pyörät näyttelystä taitavat puuttua; eikö niitä tehty 50-luvulla vai eikö niitä ole Tampereen seudulla, Suomessakaan?) 3. Monessa pyörämerkissä oli ja on jotakin tuttua: moni valmistaja on tehnyt myös polkupyöriä. On toki tehty pyöriä ja pyöriä samalla merkillä, mutta kuitenkin eri valmistajien toimesta. 4. Elävän moottoripyörien näyttelyn järjestäminen on vaikeaa, mutta niin on toki polkupyörienkin. Eloa tulee, kun vanhat motoristit ovat paikalla. Aika on kuitenkin armoton; yritys jäljitellä mennyttä johtaa helposti falskiuteen. 5. Kokoontumisten ja kokoontumisajojen järjestäminen polkupyörille ei ole niin vaivatonta ja houkuttelevaa, sieluja ehkä yhdistävääkään kuin moottoripyörille. Näyttely kertoo myös vuosina 1932-71 – sotavuosia lukuun ottamatta – Tampereen Pyynikin harjulla järjestetyistä moottoripyörien rata-ajoista, Pyynikinajoista. Itse kävin Pyynikillä juuri oikeana vuonna 1963, ja niinpä näyttelyn tämä osa on minulle se puhuttelevin. Polkupyörää ei saa tuoksumaan risiiniöljylle, vaikka sen varustaisi räpättimellä. Luonnonmukaisempiin ääniin ja kaasuihin on tyydyttävä! Www.tampere. fi/vapriikki. -KL
25. IVCA-Rallye
Saksan velot, Historische Fahrräder, kutsuu kaikkia vanhojen pyörien harrastajia 25. kerran järjestettävään kansainväliseen kokoontumisajoon. Ajot järjestetään Bad Bruckenaussa, missä on vastikään avattu pyöräilymuseo. Tapaaminen alkaa keskiviikkona 25.5.2005 100 km ajolla Frankfurtista kokoontumispaikalle. Torstaina on vuorossa kirpputori, mäkikilpailu ja vuositapaaminen. Perjantaina on ohjelmassa piknik-ajelu, illallinen ja valaisinajo. Perjantain on vuorossa hupiohjelmaa ja kostyymiajot sekä juhlaillallinen. Lisäohjelmassa tarjolla mm. kuumailmapallolentelyä, kylpylävierailuja ja tietenkin tutustuminen museoon. Mielenkiintoisesta ohjelmasta lisää osoitteessa www.IVCA2005.de.
Pikajalka 2/2004 23