Issuu on Google+

BILL TO MAMA Matkakirja Kirstin oleskelusta Kenian UNICEFissa 11.9.-25.10. Kokemuksia, huomioita, ihmetyksen aiheita. Sensuroimaton versio, mahdollisine väärinkäsityksineen ja virheineen. Anteeksipyyntö kaikille, joiden nimi kaikesta yrittämisestäni huolimatta on merkitty väärin. Lämmin kiitos Kenian UNICEFille tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta. Isoäitien tanssi Pepo La Tumainissa

Ensimmäiset viikot: Oodi UNIMIXILLE Maanantai 11.9. Matka Helsinki-Amsterdam-Nairobi sujuu lukien, torkkuen ja syöden. KLM todellakin tarjoaa ruokaa ja välipaloja usein! Nairobin kentällä viisumin jonotus kestää, mutta vastaanottajat, tiedotuksen Pamela ja kuljettaja Jacob ovat jaksaneet odottaa. Hotelli on Fairview, korkealla kukkulalla. Heitän tavarat huoneeseen ja menen suoraan uimaaltaan ravintolaan. Tilaan Tuskerin. Alkaa ripottaa – on viileää. Jaaha, että tänne asti piti tulla jotta saisi nauttia sateesta. Nukun hyvin. Tiistai 12.9. Aamulla UNICEFin toimistossa: järjestelyitä – tapaaminen Heimon kanssa. USA:n suurlähetystö muuttanut YK-compoundin naapuriin. Ajo Garissaan. Hotellihässäkkä – ensin minulle ei löydy huonetta, sitten löytyykin ja se on sama huone kuin viime kesänä – 214. Mutta nyt olenkin yksin. Aika yksinäiseltä todella tuntuu. Jacob on kiltti ja heittää minut hippoterassille. Joen asukkaat ovat vaihtuneet: se on nyt krokoterassi. Keskiviikko 13.9. Aamiaisella Zeinab aluetoimistosta kertoo huonoja uutisia: – minä en voi osallistua symposiumiin jossa kolmisenkymmentä imaamia keskustelee tyttöjen ympärileikkauksesta. Se oli syy, miksi tulin Garissaan, mutta se ei siis onnistukaan. Edustan näet läntistä huonoa esimerkkiä, joka yrittää vaikuttaa islamiin tyttöjen ja naisten kautta. Tyttöjen suojatalossa Ummul kheir = ystävälllinen (kheir) nainen, äiti (ummul). Johtajatar Sofia on kokouksessa Nairobissa, joten tapasin vain joitakin tytöistä. Tytöillä oli hauskaa, kun saivat katsoa viime kesän vierailun kuvasatoa. Koulu, jossa tytöt käyvät, sijaitsee aivan vieressä, Womankind –järjestö kustantaa tyttöjen koulunkäynnin. Tällä hetkellä koulussa n. 300 oppilasta, joista 60 Ummul kheiristä. Womankindia johtaa Anthony Maina. Womankindin varat ovat vähissä, sillä rikas arabi, joka ollut suuri tukija joutunut vetämään tukensa pois koska häntä epäiltiin häntä Al Quaida –yhteyksistä. Toinen merkittävä rahoittaja on ruotsalainen Ekmanin pariskunta. Garissan alueen tytöistä koulun aloittaa alle 20 prosenttia. Koulun yhteyteen on nyt rakennettu eri rakennus koulusta pudonneitten tai ei koskaan aloittaneiden tyttöjen ammattikoulutukseen. He saavat koulutuksen ompelijoiksi.


Ummul Kheirin tytöt katselevat kuvia edelliseltä vierailultamme

Ummul kheiriin pääsy edellyttää, että on orpo tai erittäin köyhästä perheestä. Ummul kheirissä asuville tytöille ei tehdä ympärileikkausta. Siksi suojatalo on ympäröity aidalla, ja paikalla on yötä päivää vartija, etteivät tyttöjen sukulaiset pääse ryöstämään tyttöjä pois ympärileikattaviksi. Tyttöjä tulee kaikkialta maan pohjoisosia myöten, sillä alueella ei ole toista vastaavaa laitosta. Tyttö (tai perhe) hakee pääsyä laitokseen, ja yhteisöltä selvitetään, onko tilanne todella niin paha, ja onko tyttö tosissaan valmis opiskelemaan, vai haluaako vain asunnon ja ruuan, sekä onko kaikille selvää, että Ummul kheirissä asuvaa tyttöä ei ympärileikata. Tyttöjä on tällä hetkellä 60 – tuhat hakijaa on jonossa odottamassa paikkaa. Taloudellisia edellytyksiä ottaa vastaan näin suurta määrää ei ole, millä on laajempi merkitys siinäkin mielessä, että koillisalueella yli 90 prosenttia tytöistä ympärileikataan. Ympärileikkaus täällä, missä vallitsee somalikulttuuri, mielletään uskonnon sanelemaksi. Somalimies haluaa varmistua tytön puhtaudesta naimisiin mentäessä ja vaimon uskollisuudesta avioliitossa. Samanaikaisesti siis Garissaan on kokoontunut 30 uskonnollista johtajaa UNICEFin järjestämään seminaariin ympärileikkauksesta. Tietoja seminaarin kulusta on tihkunut vain vähän, mutta UNICEFin edustaja ehti pahoitella, että asenne ympärileikkauksen puolesta on kasvanut – yksittäiset imaamit saattavat olla liberaaleja, mutta ryhmässä ollaan vastaan. Heidän mukaansa työ ympärileikkausta vastaan on lännen tapa soluttautua heidän kulttuuriinsa tyttöjen ja naisten kautta. Tämän vuoksi minulta evättiin osallistuminen, edustanhan ”läntistä rappiota”. Piipahdimme koulussa, kahdessa luokassa viidestä oppiaineena oli islam. Tuntien aiheena olivat ”puhtaus” ja ”perjantairukous”. Puhtaus tarkoittaa, että ennen rukousta peseydytään, käytetään öljyjä ja voiteita ja laitetaan päälle puhtaat tai uudet vaatteet. Torstai 14.9.


Matka Sakaan, 75 km pohjoiseen Garissasta. Tarkoituksena evaluoida UNICEFin tuki Sakan peruskoululle, siis luokat 1-8. Evaluaation tekee Atsango Chesoni Cidalle, joka on suuri lahjoittaja. UNICEF saa evaluaation käyttöönsä. Matka ajetaan tietöntä tietä, Tana-joen vartta pitkin. Joenvarsi on täynnä paimentolaisten majoja. He ovat muuttaneet lähelle vettä, koska vesi on muualta loppu. Karjasta on enää jäljellä murto-osa. Paikallisten mukaan paimentolaiset muuttavat pois heti kun sataa, ja laidunmaata löytyy muualta. Tien varsilla eläinten jäännöksiä ja paljon marabuita, jota syövät luita ja kerääntyvät alueille, missä luita on paljon. Näemme myös erilaisia apinoita, ei muita isoja eläimiä. Atsango vitsailee, että kannattaa olla huolissaan, jos talon takapihalle alkaa ilmestyä marabuita. Sakan peruskoulun rehtori on Gabow Hassan Aden. Kahdeksalle luokalle on kuusi opettajaa, kaikki miehiä. Sakan väki on muslimeita, monet paimentolaisia. Siksi kouluun on perustettu asuntola. Kun asuntola perustettiin v. 2002, siellä ei ollut yhtään tyttöä, nyt tyttöjä on 43. Sakan asukkaat ovat 90-prosenttisesti lukutaidottomia ja koulun aloittaa Sakan alueella alle seitsemän prosenttia lapsista. Saamme koillis-Kenian alueesta vaihtelevaa tietoa, rehtorin mukaan koko alueen aloitusprosentti on 14. Missään ei kuitenkaan yli 20. Siitäkin huolimatta, että täällä, kuten kaikkialla Keniassa, koulunkäynti on ilmaista. UNICEF toimittanut: - vesipumppu ja putket. UNICEF maksoi kustannukset, vesiministeriö hoiti pumpun paikoilleen. Nyt pumppu ei vieläkään toimi. Tilanne on kriittinen, sillä ainut vesilähde on Tana-joki, mistä koulun asuntolan lapset käyvät hakemassa vettä. Joessa on krokotiileja, ja vain viime viikolla yhdeksänvuotias tyttö joutui krokotiilin uhriksi. Tyttöjen kuuluu mennä vedenhakuun yhdessä, mutta tämä tyttö oli jäänyt muiden jälkeen eikä huomannut vaanivaa krokotiilia. - matot ensimmäisen luokan oppilaille. He tulevat suoraan paimentolaismajasta, ja ovat tottuneet istumaan matolla. Heille pulpetissa istuminen on vierasta ja haittaa tottumattomalle oppimista. - vuoteet, sänkyvaatteet ja muut asuntoloiden tarvikkeet - kymmenen käymälää - viisi liikkuvaa käymälää (pieni bajamaja) - 80 malariaverkkoa - vihkoja, kyniä ja muita oppi- ja opetusmateriaaleja - mehua lapsille - kouluttanut opettajia ja koulun johtoryhmää. Rehtori kertoi, että opettajia herkistetään myös opettamaan erityisen älykkäitä oppilaita, jotta eivät kyllästy perusopetukseen. - optio vesipumpun putkiston jatkamisesta kylään asti - vuonna 2005 lanseerattiin vuohi-projekti, eli koulun asuntolan lapsille hankittiin 100 vuohta, antavat maitoa, lihaa ja lapset ylläpitävät hoitaessaan niitä siteitä normaaliin paimentolaiselämäänsä - matolääkettä (lasten on saatava matolääke joka kolmas kuukausi, johtuen ennen muuta siitä, että he juovat joen likaista vettä) - kaksi ompelukonetta.


Bill to Mama, osa 1