Page 1

It채vallan suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan lehti

To u k o k u u 2 0 1 3


Sinitaivas - lehti toukokuu 2013 Impressum: Itävallan suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Toimitus: Päätoimittaja: Ella-Maria Boba Toimittaja: Maija Asunta-Johnston Taitto ja ulkoasu: Mirka Stent Kuvankäsittely: Mirka Stent Jakelu: Lehti jaetaan Itävallan suomalaisen seurakunnan jakelulistan mukaan. Listalle voivat antaa nimensä ja osoitteensa kaikki yhteisestä suomalaisesta toiminnasta kiinnostuneet. Seuraava numero ilmestyy viikolla 34-35. Jutut ja ilmoitukset toimitukseen viimeistään 20.6. mennessä.

Sisällys:

3

Pääkirjoitus: Zéro Point — Halleluja!

4

Terveisiä Grazista

6

- Hanna Fauster

Hämä-hämähäkki — musiikkikasvatusta Grazin malliin

- Virve Magdaleno ja Heidi Harrer

7

Seurakunnassa tapahtuu

8

Leikkisä Suomi-Ruotsi-maaottelu pastorien Ella-Maria Boban ja Maria Scharffenbergin kesken

9

Kerro se numeroin — lukuja seurakunnan vuosikertomuksesta 2012

10

Haastattelu: Emmi Hakulinen, nuori suomalaisyhteisön aktivisti

Yhteystiedot: Pastori Ella-Maria Boba puh: +43 699 188 778 19 s-posti: finn.gemeinde@evang.at www.evang.at/finn-gemeinde Tykkää meistä facebookissa!

KANSIKUVA

Kuva Mölkky-pelistä

- Ella-Maria Boba

12

- Maija Asunta-Johnston

Lange Nacht der Kirchen-ohjelma

ITÄVALLAN SUOMALAINEN EVANKELIS-LUTERILAINEN SEURAKUNTA FINNISCHE EVANGELISCHE GEMEINDE A.B. IN ÖSTERREICH Gentzgasse 10, 1180 Wien | e-mail: finn.gemeinde@evang.at | www.evang.at/finn-gemeinde


Pääkirjoitus: Zéro Point – Halleluja!

Numerot ovat myös tärkeä osa seurakuntamme vuosikertomusta. Ne kertovat osaltaan seurakuntalaisille ja tukijoillemme siitä, miten vuosi meni, sekä haastavat kirkkoraatilaisia joko jatkamaan tiettyjä toimintamuotoja tai luopumaan niistä. Muutaman luvun olen halunnut nostaa vuoden 2012 raportistamme tässä Sinitaivaassa esille. 2015! Tämä vuosiluku löytyy omasta työsopimuksestani ilmoittaen sen päättymisajankohdasta. Toivottavasti Suomen kirkon ulkosuomalaisosaton päättäjät osaavat numeroita katsellessaan nähdä työmme arvon ja arvostuksen, jotta seurakunnan papin virka voidaan säilytää 50 prosenttisena. Sama vuosiluku löytyy muuten myös naapurimme Ruotsalaisen kirkon papin, Maria Scharffenbergin, uudistetusta työsopimuksesta. Me olemme iloisia, että alunperin vuoden mittainen sopimus on saanut jatkoa! Yhteistyömme naapuriseurakuntamme ja heidän uuden pastorinsa kanssa sujuu nimittäin loistavasti – niin hyvin, että yhdessä osallistumme toukokuussa ensimmäistä kertaa Lange Nacht der Kirchen -tapahtumaan. Maria on siis syytä esitellä pienen Ruotsi-Suomi maaottelun muodossa. Grazin ja Wienin suomalaisyhteisöjen välinen leikkisä kisailu ei ole vielä suunnitteilla, mutta syytä ehkä olisi: niin kovan kasvuspurtin on Grazin suomalaisyhteisö viime aikoina motivoituneiden nuorten naisten johdolla tehnyt. Heistä saat lukea tämänkertaisessa Sinitaivaan maakuntajutussa.

Numerot pyörivät myös kalenterissa: kuinka monta päivää vielä lomaan? Kesä ei ole enää kaukana! Sitä ennen ehtii kuitenkin seurakunnassamme tapahtua vielä monenmoista. Vilkaise siis tapahtumakalenteriamme, toimintaa on aina 18. kesäkuuta asti! Pisteitä, arvosanoja, ottelutuloksia ja kaikenlaisia numeroita on siis loppukeväällä ilmassa. Mutta kertovatko luvut aina totuuden siitä, keitä me olemme? Huhtikuussa minulla oli mahdollisuus vierailla Barcelonan Picasso-museossa. Jotkut hänen teoksistaan ovat todella vaikuttavia, toiset jopa rumia. Jos joku noista ”muutaman väriläiskän hutaisuista” ei olisi ollut peräisin tuolta maailmankuululta taitelijalta, ei kai monikaan niitä seinälleen ripustaisi. Mutta alakulmassa lukee Picasso ja taulun hinta on sen myötä taivaissa! Teoksen arvoa ei toisin sanoen määrittele teoksen ulkonäkö, vaan sen tekijä. Samalla tavalla voimme ajatella itsestämme. Minun arvoani ei määritä todistuksen arvosana, tuottavuuteni yhteiskunnalle, kuuluminen hävinneeseen joukkueeseen, pankkitilin saldo tai facebook-kaverien määrä, vaan itse Jumala – hän, joka on minut tehnyt ja minulle elämän lahjoittanut. Hänen leimansa minussa tekee minusta ja sinusta korvaamattoman taideteoksen, näyttipä se muiden silmissä kuinka rumalta ja rosoiselta tahansa. Kun oivallamme arvomme sen tekijästä käsin, ei elämämme näyttäydykään enää tylsänä ja merkityksettömänä parin viivan vetäisynä. Rohkenemme olla tällaisenamme esillä näyttelyn seinällä ja ylpeänä esitellä alkuperäämme, taivaallista signeerausta. Näissä ajatuksissa on hyvä ottaa kesä vastaan: parempi nollana Taivaassa, kuin voittajana euroviisuissa.

Kuva: Leif Jansson

Toukokuu on kilpailujen, kuten euroviisujen ja jääkiekon mm-kisojen, sekä koulujen loppurutistuksen aikaa. Numerot pyörivät tauluilla ja päässä, ne aiheuttavat pettymyksiä tai nostattavat toiveita, ehkä jopa maailmanmestaruudesta. Itse joudun opettajana kesän lähestyessä taas vaikean tehtävän eteen joutuessani miettimään, mikä numero yhdestä viiteen vastaa kunkin oppilaani tasoa. Joudutaankohan suomikoulussa miettimään samoja? Toimittajamme lähti selvittämään, mitä suomikoulun uuden puheenjohtajan, Emmi Hakulisen, mielessä jääkiekkotulosten lisäksi tällä hetkellä liikkuu.

Ella-Maria Boba

3


Terveisiä Grazista Meillä Grazin suomalaisilla on ilo esittäytyä ja kertoa itsestämme tässä Sinitaivaan numerossa. Meillä on aktiivinen, koko ajan kasvava yhteisö Grazissa, joka tapaa suureksi osaksi Itävalta-Suomi -yhdistyksen (ÖFG-Steiermark) puitteissa. Yhdistyksellä on satakunta jäsentä ja säännöllistä toimintaa retkien, tapaamisten, kulttuurin ja muiden aktiviteettien muodossa. Meistä on mukavaa tavata muita suomalaisia ja säilyttää yhteys kotimaahan, kieleen ja perinteisiin ja myös välittää näitä lapsille, vaikkapa pikkujoulujen muodossa. Parina viime vuotena lapsiperheiden osuus onkin kasvanut suuresti ja tämän myötä erityisesti lapsille suunnatusta toiminnasta on tullut tärkeää. Suureksi onneksemme Graziin muutti myös laulunopettaja Virve parivuotiaiden kaksospoikiensa kanssa ja aloitti keskuudessamme viikottaisen muskarin pitämisen, jota ÖFG tukee. Myös aikuisten toiminta on aktiivista: ÖFG:n Stammtisch, retket ja leffaillat ovat olleet mieluisia. Olemme myös ottaneet tavoitteeksemme tuoda suomalaisia kulttuuritapahtumia mahdollisuuksien mukaan Graziin. Yhdistyksen ulkopuolella Grazista löytyy myös Susanna Ahvosen Marimekko Concept Store sekä hänen yoogastudionsa, jotka myös keräävät porukkaa yhteen. Marimekko varsinkin on täällä oikea suomalaisuuden lippulaiva. 4

Minä, Hanna Fauster, tulin Itävaltaan kohta yhdeksän vuotta sitten mieheni vuoksi. Ihastuin heti upeaan Südoststeiermarkin viinialueeseen, josta tuli uusi kotini. Sopeuduin nopeasti, opin kielen ja ensimmäiset vuodet menivätkin esikoisen ja keskimmäisen lapsen kanssa kuin hujauksessa. Kun sitten sain kuulla, että Grazissa on ItävaltaSuomi -yhdistys, liityin heti mukaan ja olin alusta asti aktiivisesti toimintaa järjestämässä. Tästä on kohta viisi vuotta. Oli ihanaa löytää kaikki nämä mukavat ihmiset. Kun minua vuosi sitten helmikuussa kysyttiin pääsihteerin tehtävään, otin homman heti innolla hoidettavakseni. Monet meistä ovat jääneet tänne opiskeluvaihdon jälkeen, mutta myös työn perässä tulevien määrä kasvaa koko ajan. Pidämme kaikki paljon Steiermarkista ja tunnemme olomme kotoisaksi Grazin kauniissa kaupungissa ja näissä hienoissa maisemissa. Myös ihmiset täällä ovat ystävällisiä ja ottavat suomalaiset yleensä erittäin positiivisesti vastaan. Kuitenkin useimmat, kun he ovat olleet tarpeeksi kauan ulkomailla, alkavat jossain vaiheessa kaivata muiden suomalaisten seuraa ja varsinkin lasten myötä on tärkeä saada jakaa kokemuksiaan muiden suomalaisten kanssa. Meillä on Grazissa hyvä porukka, joka myös yhdistyksen toiminnan ulkopuolella on yhteydessä keskenään - ja vaihtaa kuulumisia, kokemuksia ja vinkkejä. Ja iloksemme luoksemme löytää aina uusia suomalaisia! Meillä on Grazissa harkittu jopa aloittaa suomikoulun tapaista toimintaa, lapsiakin olisi tarpeeksi. On hienoa nähdä kuinka omat lapset oppivat suomea ja puhuvat sitä myös keskenään, vaikka saksa onkin usein vahvempi päiväkodin ja koulun


takia. Omassa pikkukaupungissani Fehringissä naapurit ja ystävätkin jo osaavat muutaman sanan suomea - appivanhemmatkin ymmärtävät jo vähän! Lasteni parhaat ystävät naapurista vastaavat suomenkielisiin kysymyksiini tai kehotuksiini suoraan saksaksi ilman meidän lasten kääntöapua. Tämäpä vasta on molemminpuolista integraatiota! Yhteyttä Itävallan suomalaiseen seurakuntaan on myös pidetty mielellään yllä. Pastorit ansaitsevat kiitosta jaksaessaan matkustaa myös maakuntiin. Omat lapseni Felix (7v.), Frederick (5v.) ja Fanni (3v.) on kastettu Suomessa, mutta nyt meillä on mahdollisuus pastori Ella Boban aktiivisuuden ansiosta pitää ristiäisiä Steiermarkissakin. On myös mukavaa saada silloin tällöin suomalainen jumalanpalvelus Graziin. Varsinkin Kauneimmat joululaulut ovat olleet erittäin pidetty tilaisuus. Vaikka suurin osa meistä kuuluukin täällä paikalliseen Itävallan evankeliseen kirkkoon, eivät kaikki tunne seurakuntaa omakseen tai eivät viitsi käydä itävaltalaisissa jumalanpalveluksissa. Minulla on ollut onni, että omassa pienessä kotikaupungissani on tiivis ja aktiivinen evankelinen seurakunta, joka iloitsee jokaisesta uudesta jäsenestä ja on ottanut minut lapsineni erittäin sydämellisesti vastaan. Jokavuotisesta kirkon järjestämästä lasten joulunäytelmästä on muodostunut jo oikea perinne. Samalla tavalla haluamme myös vaalia suomalaisuutta ja suomalaisia perinteitä. Hanna Fauster, ÖFG-Steiermarkin pääsihteeri kiitokset myös Anni Takkiselle ÖFG Steiermarkin yhteystiedot löytyvät suurlähetystön sivuilta www.finnland.at, -Suomi Itävallassa, -Ystävyysyhdistykset Kuvat: Hanna ja Christa Fauster

5


Hämä-hämä-häkki – musiikkikasvatusta Grazin malliin Olen Virve Magdaleno, suomalaisten lasten musiikkitunnin eli muskarin vetäjä Grazissa. Ilo muskarin perustamisesta Graziin on vähintään yhtä paljon minun puolellani. Aloitin muskarin vetämisen kotonani vuosi sitten. Olin silloin vielä äitiyslomalla, joten se toimi mukavana viikon kohokohtana sekä minulle, että kaksospojilleni Onnille ja Leolle. Oli ihanaa, kun kerran viikossa kodin täytti suomalainen puheen sorina ja musisointi. Muskarin jälkeen huomasin omien lasten kielen kehityksessä aina uusia suomenkielen sanoja ja kaikki muskarilaulut soivat meillä kotona aamusta iltaan. Sittemmin olemme löytäneet muskarille tilan, johon voimme myös jäädä kahvittelemaan tunnin jälkeen. Meidän musiikkiryhmä on pienehkö, mutta varsin suloinen. Osanottajien määrä vaihtelee joskus suurestikin, mutta vakiintuneita kävijöitä on onneksi sen verran, että muskaria on pystytty pyörittämään säännöllisesti. Viime kerralla muskarissa oli 3-vuotias Tuuve säveltänyt oman laulun sammakosta. Siellä me sitten rivissä noukimme matoja Tuuven laululeikin ohjeiden mukaisesti. Soili Perkiön säveltämä Revontulitanssi muodostui menneen talven hitiksi. Laulu alkaa sanoilla: ”pakkanen paukuttaa”. Mitä se tarkoittaa? Sitä me sitten yhdessä mietimme ja nyt tiedämme! Entäpä mitä ovat revontulet? Virve Magdaleno

Muskari-iltapäivä tyttöjen kanssa osallistujat: Heidi -äiti, Noora (2 vuotta ja 6kk), Emma Liisa (6 kk)

hämiäkki  hää,  paukuttaa, paukuttaa, pikku pukki daaadaa,lalalalalalalaa...”   Muskaripaikan  lähestyessä takapenkiltä kuuluu: ”jaaaa, täti, laulaa, jaaa!”  Intoa ja rohkeutta riittää pilkulleen  ulko-ovelle saakka. Sitten askel pysähtyy, äidin pitää ”hoppa” ja muutenkin pelottaa. Ja kun joku niistä kivoista  lapsista käy vielä halaamassa neitosta eteisessä, on peli menetetty, ainakin melkein.  Alkulaulun jälkeen rohkeutta kuitenkin taas löytyy sen verran, että tyttö innostuu soittamaan rytmisoittimella ja osallistuu edes jonkun verran  leikkeihin. Suuta ei kuitenkaan avata laulujen aikana,  eikä juuri niiden välissäkään. Ensimmäisten kertojen  jälkeen ajattelin, että onko tämä vaivan arvoista, raahata nyt näitä kahta pientä viikko toisensa perään tunnille, kun toista ei kerran laulata ja toinen ei ymmärrä vielä mistään mitään.. (silloin ikää nuoremmalla  oli vasta  reilut 2kk). Päätin kuitenkin jatkaa, sillä kotona kaatui jo  seinät päälle ja muskarin jälkeen äideilläkin oli hetki aikaa rupatella ja vaihtaa kuulumisia.  Ja onneksi jatkoin, tyttö selvästi nauttii tunneista suunnattomasti, vaikkei tunneilla sitä  ujoudeltaan tohdi näyttääkään. Esikoinen on osoittautunut erittäin musikaaliseksi, hän oppi laulamaan nuotilleen monia lauluja, ennen kuin aloitti puhumisen. Kotimatkalla autossa lastenlaulut raikuvat taas niin tunteella, että kuopus ei edes muskarista väsähtäneenä saa nukuttua. Ja kotona aamupalalla kysytään noin tuhannennen kerran seuraavaa muskaria: ”Anni, Tuupe, poika, täti, Onni laulaa?”  Äitien näkökulmasta on ihanaa, kun Grazissakin on jo näin paljon aktiivisia lapsiperheitä, että saadaan järjestettyä yhdessä ohjelmaa. Haaveissa olisi, että saataisiin tännekin jonkinlainen suomenkielinen pyhäkoulu pyörimään! Lapsen mielestä parasta muskarissa on laulaminen, äidistä toisten suomalaisten äitien tapaaminen. Kieli, kulttuuri ja elämäntilanne yhdistävät, ja yhteinen sävel löytyy nopeasti. ”Muskariystävyys” kehittyy nopeammin kuin tuttavuus joihinkin itävaltalaisäiteihin, kun kielimuuri ei ole hidastamassa. Heidi Harrer

-Noora, lähdetäänkö tänään muskariin?  -Jaa! Mama, Noona, Emma laulaa! - Onko siellä kivoja lapsia? -Jaaaa!  - Onko se Tuuve mukava tyttö?  -Jaaaa...  -No sehän on kiva. Onko kiva mennä muskariin?  -Jaaaa!  Autossa matkalla muskariin takapenkiltä raikuu kaikki tutut muskarilaulut: ”hämiämihäkki

6

Kuvat: Peter Riedler


Seurakunnassa tapahtuu ajalla touko-kesäkuu 2013 Tiistain avoimet ovet kello 17:00-20:00 Ohjelma alkaa kello 18:30 Ti 7.5

Leffailta: Umur (2001, ohjaus: Kai Lehtinen)

Ti 14.5 Mölkky-turnaus Suomi-Ruotsi Suomalainen seurakunta haastaa naapurinsa mölkyn peluussa Gentzgassen sisäpihalla. Tule mukaan joukkueeseen tai vain kannustamaan voittoon! Ti 21.5 Karjalanpiirakka-talkoot Leena Giokas tulee näyttämään, miten syntyvät parhaat piirakat. Tule sinäkin mukaan karjalanpiirakka-talkoisiin, joita valmistamme Lange Nacht der Kirchen –tapahtumaan. Aloitamme jo klo 18! Ti 28.5

Ovet auki klo 17-19 (ei erityistä ohjelmaa)

Ti 4.6 Luterilaiset rukoushelmet tutuksi Piispa Martin Lönnebon kehittämät luterilaiset rukoushelmet koostuvat erivärisistä helmistä, joilla kullakin on oma merkityksensä, ja joihin liittyy rukous. Tule tutustumaan helmien symboliseen maailmaan ja oppimaan uutta hengellisyyden hoitamisen menetelmistä. Ti 11.6 Virsi & viini-ilta Tule veisaamaan toivevirsiä sydämen pohjasta. Tarjolla on viiniä ja leipää (tietenkin myös alkoholiton vaihtoehto). Siis tervetuloa herkuttelemaan, seurustelemaan ja laulamaan kesäloman kynnyksellä. Ti 18.6 Vielä kerran ennen kesälaitumia Pastori paikalla, kirjasto auki, ruusujen ympäröimä sisäpiha – tulehan tervehtimään! Tulevia jumalanpalveluksia Perhejumalanpalvelus Grazissa + yhteinen kahvihetki Su 5.5 klo 14, Heilandskirche, Kaiser-Josef-Platz 9, Graz Suomalais-ugrilainen jumalanpalvelus + iltateet Su 16.6. klo 18, Ruotsalainen kirkko, Gentzgasse 10, Wien Suomi, unkari ja eesti ovat sukulaiskieliä, mikä automaattisesti synnyttää kansojemme välilllä tietynlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Tätä yhteyttä vahvistaaksemme järjestämme ensimmäistä kertaa suomalais-ugrilaisen jumalanpalveluksen yhdessä Itävallan unkarilaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan sekä eestiläisten sisartemme ja veljiemme kanssa. Muuta Kevään viimeinen LastenLauantai 3-7 vuotiaille 18.5. klo 9.30-12 Lange Nacht der Kirchen –tapahtuma suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan tiloissa perjantaina 24.5 klo 18-22 (katso erillinen ohjelma lehden takasivulta) Seurakunnan järjestämä koko perheen kesäretki Wienin kaupunginpuutarhaan Hirschsstättenissä (Wien 22) lauantaina 1.6. klo 14 eteenpäin


Leikkisä Suomi-Ruotsi-maaottelu pastorien Ella-Maria Boban ja Maria Scharffenbergin kesken

Ella-Maria

Maria

Kuinka monta vuotta olet ollut pappina?

1,5

16

Ikäsi

31

43

Seurakuntasi virallisia jäseniä

144

150

Kuinka korkeat korot?

1 cm

9 cm

6 vuotta

Kohta vuoden

Syntymäkuukautesi

12

4

Perheenjäseniä

2

3

Kuinka kauan olet asunut Wienissä?

Kuinka monta vuotta opintosi kestivät?

6,5

8

Jumalanpalvelukseen osallistujien määrä keskimäärin?

25

25

Kuinka monta kastetta viime vuonna?

3

3

Onnennumerosi?

7

13

Saarnasi pituus?

12 min

12 min

Kuinka vanha on seurakuntasi Itävallassa?

8 vuotta

31 vuotta

10

42

Kuinka monta jumalanpalvelusta oli vuonna 2012?

Kokemuksen, seurakunnan iän, toiminnan määrän sekä korkokengän koron perusteella näyttää Maria Scharffenberg voittavan tämän erän. Ella-Maria Boba kirii kuitenkin jäsenmäärän suhteen. Suomalaisella sisulla, motivoituneella tiimillä sekä kannustavilla taustajoukoilla voimme voittaa kuitenkin maaottelun seuraavan erän: Suomi-Ruotsi-mölkky-turnauksen 14. toukokuuta Gentzgassen sisäpihalla. Tule mukaan suomalaisen seurakunnan joukkueesseen! Tiedot koonnut: Ella-Maria Boba, kuva: Jari-Pekka Tikkanen

8


Kerro se numeroin

– lukuja seurakunnan vuosikertomuksesta 2012 10 suomenkielistä jumalanpalvelusta järjestettiin yhteensä vuoden aikana Itävallassa. 93 suomalaista perheenjäsenineen saapui kuuntelemaan jouluaatonhartautta St. Ruprechtkirkkoon. 33:na tiistaina olivat seurakunnan ovet ja kirjasto auki. 11 nuorta aikuista osallistui uteliaana seurakunnan järjestämille kierrätyskutsuille. 12

lasta löysi omakseen kerran kuussa kokoontuvat LastenLauantait.

1704 euroa voittoa saimme joulumyyjäisten kahvilasta – kiva, että leivonnaiset ja kahvi maistuivat!

227 ”kultakurkkua” ympäri Itävaltaa oli mukana laulamassa kauneimpia joululauluja. 1534,27 euroa saimme kerättyä kolehdeilla diakoniatyölle ja hyväntekeväisyyteen. Kiitos siitä kuuluu teille! 6 kertaa istui kirkkoraati kokouksissaan päättämässä seurakunnan asioista. 25,67 henkilöä on Wienin jumalanpalvelusten keskimääräinen osallistujamäärä. Pystymmekö tänä vuonna parempaan! 320:n talouteen lähetettiin Sinitaivas-lehti.

40 ystävää seurasi tiedotteluamme seurakunnan facebook-ryhmässä. 12 henkilöä oli mukana vuosikokouksessa. 359,11 euroa sai seurakunta lahjoitusten muodossa. Kirkkoraati kiittää! 1500 Suomen kansalaista asuu keskimäärin Statistik Austrian mukaan Itävallassa. 29

uutta, arvokasta jäsentä liittyi vuonna 2012 Itävallan suomalaiseen seurakuntaan!

neljä

Ja lopuksi vielä yksi numero: ainakin uutta ehdokasta tarvitsemme tulevan syksyn kirkkoraadin vaaleihin vanhan raadin kauden loppuessa. Mietipä kesäkuukausien aikana, olisiko sinun vuorosi ottaa vastuuta suomalaisyhteisössämme. Tiedot koonnut: Ella-Maria Boba

9


Emmi Hakulinen, nuori suomalaisyhteisön aktivisti Päivä on yksi tämän kevään hyytävän kylmistä päivistä, joina ei ulkona mielellään turhia seisoskele. Olen sopinut tapaamisesta Emmin kanssa hänen työpaikallaan, Suomen suurlähetystössä, ja olen tapaamispaikalla ajoissa, kuten kunnon haastattelijan tulee olla. Vaikka on ruokatunnin aika, rohkaisen mieleni ja soitan lähetystön ovikelloa päästäkseni lämmittelemään. Myöhemmin juttelen Emmin kanssa korttelin kulmabeiselissa, jossa viereisen suuren pyöreän pöydän yhtäkkiä valtaa suuri joukko meille tuntemattomia suomalaisia. Entuudestaan tiedän, ettei suomen kieli ole millään maailmankolkalla turvallinen salakieli; yritämme siis jutella matalalla äänellä ollaksemme turhaan herättämättä naapuriemme huomiota. Mutta he ovat syventyneet omiin teemoihinsa, me omiimme. Emmin tarina on se tavallinen tarina: Hän tuli vuoden 2003 heinäkuussa au pairiksi Wieniin suomalais-itävaltalaiseen perheeseen ja tutustui itävaltalaiseen Christianiin, jonka kanssa nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, on menossa naimisiin. Välillä Emmi palasi Suomeen, aloitti siellä opintonsa ja poikaystävä kävi tapaamassa häntä siellä, mutta vuonna 2008 Emmi päätti muuttaa pysyvästi Wieniin. Tai ainakin toistaiseksi… Sillä opinnot jäivät Wieniin muuton takia kesken, ja Emmi haaveilee saavansa ne vielä jossain vaiheessa päätökseen. 10

Emmi pähkinänkuoressa: Ikä: 29 v. Perhe: avopuoliso Christian (häät alkukesästä) ja tytär Oona 4 v. Koulutus: Steiner-koulun kasvatti, Steiner-pedagogisia opintoja Snellman-korkeakoulussa Rakkain harrastus: Suomi-koulun johtokunnan puheenjohtaja, suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin sihteeri Utelen Emmiltä, millaisen ensivaikutelman hän Wienistä sai. - Vanhoillinen kaupunki, on hänen spontaani vastauksensa, vaikka hänen on vaikea määritellä, mihin se vaikutelma perustuu. Toinen seikka, joka hänet yllätti, oli kesäöiden pimeys. Emmi ei Wieniin muttaessaan osannut juuri saksaa, ja Christianinkin kanssa hän kommunikoi aluksi englanniksi. Rakkaus on tunnetusti hyvä kielenopettaja, niinpä saksan kieli sujuu Emmiltä nykyään kitkatta. Siitä huolimatta on Wienissä vaikea tutustua wieniläisiin muuten kuin joko partnerin tai lapsen kautta. Oona-tytär on Kindergartenissa, ja toisten lasten äitien kanssa tulee silloin tällöin vaihdettua ajatuksia erityisesti lastenkasvatuksesta. Juttelemme Suomen ja Itävallan välisistä kulttuurieroista. Emmi on pannut merkille sen, että naisen ja miehen roolit ovat täällä yhä selkeärajaiset. Äidit ovat kauemmin kotona lapsen synnyttyä ja toisaalta keskittyvät myöhemmin lapsen aloitettua koulun tämän preppaamiseen kokeisiin. Tyttärellä on Wienissä monta serkkua, joiden koulunkäyntiä Emmi, tuleva pedagogi, seuraa kiinnostuneena – ja kauhistuneena! Hän siteeraa erästä opettajaa, joka loihe lausumaan aivan ensimmäisessä vanhempienillassa lapsen aloitettua koulunsa: ”Liebe Eltern, merken sie: Eure Kinder sind jetzt ein Teil der Leistungsgesellschaft, es ist eine große Schritt und ist erst zu nehmen!“ Ja itävaltalaiset vanhemmat totisesti ottavat lastensa koulunkäynnin vakavasti, tiedän kokemuksesta! He kantavat vastuun lapsen menestyksestä, lapselle itselleen siinä jää vain sivu-


osa, hänen omaa vastuutaan ei korosteta, häntä ei kannusteta ottamaan sitä kannettavakseen. Olemme päässeet lempiaiheeseeni, itävaltalaiseen koulumaailmaan, ja siinä meillä tuntuu riittävän puhumista loputtomiin! Emmi on vuodesta 2012 ollut Suomi-koulun johtokunnan puheenjohtaja ja korostaa sitä, miten tärkeitä lapsen kehitykselle ovat kontaktit samanikäisiin, samaa kieltä puhuviin toisiin lapsiin; itsestäänselvästi hän puhuu Oonan kanssa suomea, lapsen isä taas saksaa. Suomi-koulu on perustettu mahdollistamaan juuri näitä kontakteja ja lujittamaan suomalaislasten identiteettiä. Johtokunnan tehtävä on hoitaa käytännölliset asiat ja luoda opettajille työn raamit, niin että nämä voivat keskittyä lasten opettamiseen ja ohjaamiseen. Koulussa on tällä hetkellä suuri 3-4-vuotiaitten ryhmä, haastetta on siinä, miten saada vanhemmat tuomaan lapsensa Suomi-kouluun vielä esikoulu- ja kouluikäisinä. Suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin vaaleissa syksyllä 2013 emme ehkä enää näe Emmin nimeä ehdokaslistalla, koska hän on nykyään kokopäivätyössä. Seurakuntaan hän liittyi Riina Saastamoisen kaudella ja on hoitanut raadin sihteerin tehtäviä kaksi kautta. Emmi tunnustautuu järjestöihmiseksi; Suomessa hän oli partiossa lippukunnan johtaja, sen takia hänestä aktiivi-

nen osallistuminen yhteisön toimintaan tuntuu luonnolliselta. Aktiivinen hän on muutenkin: lompakossa on kuntosalikortti, joka velvoittaa moraalisesti käymään salilla, kun vain aikaa liikenee. Lukemiseenkin pitäsi aikaa riittää, kiinnostavia kirjoja löytyy seurakunnan kirjastosta yllin kyllin. Ja kunpa vielä ehtisi ulkoilla tarpeeksi ja pitää kodin siistinä, Emmi haaveilee… Lopuksi kysyn: - Oletko sukua hiihtolegenda Veikko Hakuliselle? Pelkään kysyessäni, ettei Emmi ehkä edes tiedä, kuka sellainen Veikko on! Emmi tietää mutta vakuuttaa, ettei ole Veikolle mitään sukua, hänen sukunsa Hakuliset ovat jääkiekko-Hakulisia, joista taas minä, haastattelija, en tiedä mitään! Häät lähestyvät, jännitys ei vielä ole päässyt hiipimään rintaan, mutta kyllä se sieltä vielä ponkaisee, Emmi epäilee ja pelkää ottavansa kaiken liian rennosti. - Aikaa tuntuu olevan vielä vaikka kuinka, mutta tiedän, että se lopulta käy lyhyeksi. – Onnea ja siunausta nuorelle parille, toivottaa suomalaisen seurakunnan puolesta Maija Asunta-Johnston

Kuvat: Christian Sec ja Leif Jansson

11


– ”Kirkkojen yö” Itävallan suomalaisessa ja ruotsalaisessa seurakunnassa Ohjelma: Klo 18:00 - 18:30 Opastettu kierros kirkossa (kielenä saksa) Ruotsalaisen seurakunnan kirkko, Sala Terrana-kappeli, jää helposti huomaamatta kätkeytyessään entisen luostarin rauhalliselle sisäpihalle. Kuitenkin tässä entisessä luostariveljien ruokasalissa vietetään joka sunnuntai ruotsinkielistä ja kerran kuussa myös suomenkielistä jumalanplavelusta. Lähde mukaan opastetulle kierrokselle kuulemaan lisää Ruotsalaisen seurakunnan mielenkiintoisesta historiasta sekä kirkon esineistöstä. Klo 18:45 - 19:15 Kaksi naista papinpaidassa (kielinä: saksa, englanti) Pastorit Ella-Maria Boba ja Maria Scharffenberg kertovat kotimaidensa kirkoista sekä ulkosuomalais/-ruotsalais-seurakunnan arjesta. Klo 18:00 - 21:30 Pohjoisen herkkuja Kahvila on auki koko illan ajan. Tarjolla tyypillisiä suomalaisia ja ruotsalaisia herkkuja. Mahdollisuus myös tehdä tuttavuutta puolin ja toisin. Klo 19:30 - 20:15 SUVI – musikaalisia makupaloja SUVI-lauluryhmän suomalaiset ja eestiläiset naiset tuovat pohjoisia tunteita ja säveliä kahvipöydän äärelle. Klo 20:30 - 21:15 Förklädd Gud – ”Valepukuinen Jumala” (kielenä ruotsi) ”Förklädd Gud” – tästä ruotsalaisen säveltäjän Lars-Erik Larssonin ja runoilija Hjalmar Gullbergin lyyrisestä sonaatista sopraanolle, baritonille, kuorolle sekä orkesterille on tullut Ruotsin eniten esitetty klassinen teos. Tänä iltana saamme kuulla sen ruotsalaisen seurakunnan kanttorin, Lennart Ögrenin, johtamana. Klo 21:30 - 22:00 ”Äidinkieli on uskonkieli” (kielinä: ruotsi, suomi, saksa, etc.) Illan päätteeksi kokoonnumme kirkkosaliin viettämään yhteistä hartautta, jossa eri äidinkielien kirjo saa sijaa. Saamme laulaa, rukoilla ja kuulla Sanaa omalla ja toistemme äidinkielillä.


Sinitaivas 2013/2  

Itävallan suomalaisen seurakunnan lehti

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you