Page 1

Leena-Maija Halinen

Toristoori Lohjan torin tarina

www.lohja.fi/museo • STOP! Kohtaa menneisyytesi Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

1


2

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Sisällysluettelo Tori, kaupungin sykkivä sydän vai sesonkituotteiden kauppapaikka Lohjan tori 2017

4 5

Lohjan markkinat Keskiaika toi markkinat kirkon kupeeseen

7 7

”Markkinaplaani” 9 Markkinoilta vai tiskin alta ?

10

Lohjan kauppatori syntyy Apteekkarin idea: Lohjalle kauppatori Kauppatori Monkolan alapuolelle

11 11 12

Kauppatori keskelle metsää

13

Uudet tuulet: pölyt pois kauppatorilta Muodon muutos 1930-luvun alussa Torikauppaa jatkosodan jälkeen Torin evakkomatka Vuosituhat vaihtui

18 18 20 23 24

Tarinoita Lohjan torista ja torilta Torimuistoja 1930-luvulta. Maire Illikainen Torimuistoja 1960-luvulta. Kyllikki Karanko/Marjatta Salin Kukkakauppiaana torilla. Jarmo Kuningas/Aki ja Johanna Sohlman Vihanneskauppiaana torilla. Jarmo Kuningas/Martti Vottonen

25 25 28 31 32

Päivä Lohjan torilla. Joonas Leikola

33

Lohjan tori 2016 – dinosaurusten kohtauspaikka. Joonas Leikola

35

Havaintopäiväkirjasta 18.6.2016

36

Lähteet

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

3


Tori, kaupungin sykkivä sydän vai sesonkituotteiden kauppapaikka

T

ori- ja markkinakauppa on vanhin tunnetuin kaupankäynnin muoto. Sillä on ollut tärkeä merkitys kaupankäynnin kehitykselle ylipäänsä. Torikauppa on muuttunut ajan ja ilmiöiden myötä, mutta kaikesta huolimatta se on pysynyt elinvoimaisena tähän päivään saakka. Nykyinen torikaupan muoto on tunnettu vain Pohjoismaissa. Eurooppalaiset torit ja piazzat ovat viihtyisiä ”olohuoneita” keskellä kaupunkia ja monien toiveissa onkin, että tänne pohjolan perukoillekin saataisiin enemmän niiden kaltaisia viihtyisiä keitaita keskustoihimme.

retuotteet tai käydään katselemassa ihmisvilinää ja tavataan tuttuja kahvikojuissa.

Vanhojen kaupunkien keskustan ytimen ovat muodostaneet kirkko, raatihuone ja tori. Samassa paikassa hoituivat niin hengelliseen, kuin maalliseen hallintoon ja valtaa liittyvät asiat sekä kaupankäynti. Länsi-Uudenmaan toreista Tammisaaren vanha tori on sijainniltaan nykyisin lähinnä vanhaa perinnettä. Raatihuoneen edessä sijaitsevalta torilta ei ole ollut pitkä matka kirkollekaan.

Torien sijainnilla on ollut myös ratkaiseva merkitys kaupunkikuvan kehitykselle paikkakunnillaan. Torit eri seuduilla erotetaan toisistaan niiden ympärillä olevista rakennuksista. Suuremmissa kaupungeissa torien ympärille on kasvanut liiketaloja ja kauppakeskuksia. Parhaimmillaan ne palvelevat toinen toisiaan vetovoimaisuudellaan.

Monet suomalaista toreista ovat syntyneet vilkkaisiin liikenteen risteyksiin tai veden äärelle satamaan, johon on ollut helppo tulla hevosilla ja kärryillä tai veneillä tuotteita myymään. Tori eri vuoden aikoina nykyisin on erilainen. Talvella se saattaa olla hyvin hiljainen, mutta kesäisin vilkas ja värikäs kohtauspaikka. Sieltä hankitaan tuo-

4

Myyjät oppivat tuntemaan kanta-asiakkaansa ja heidän tarpeensa. Asiakkaat tuntevat luottomyyjänsä ja heidän tuotteensa. Tutuksi tulleella kojulla käydään asioimassa, vaikka kauppiaana olisi jo kolmannen sukupolven edustaja, joka syntymästään saakka on pyörinyt vanhempiensa mukana toritiskin takana. Kaupankäynti torikojulla on ihmisläheistä ja sosiaalista tapahtumaa, jota suuret marketit eivät tarjoa.

Torit ovat kesäisin huomattavia turistikohteita. Tori, joka tarjoaa sesonkiaikana laadukkaita tuotteita, marjoja, vihanneksia ja taimia tai erikoistuotteita, jotka tunnetaan kautta valtakunnan, houkuttaa turisteja pistäytymään siellä. Kukapa Kuopiossa käynyt ei olisi poikennut katsomaan torielämää ja lähtenyt sieltä kalakukko kainalossaan. Löytyneekö Lohjalta tai Länsi-Uusimaan toreilta vastaavaa?

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Toimivat torit panostavat viihtyisyyteen. Niiltä löytyy vihreyttä, kahvikojuja ja ohjelmaakin. Niiden tulisi olla monipuolisia ja edullisia kauppapaikkoja, josta löytyy jotain omaa ja erikoista, jota ei saa mistään muualta. Sillä taattaisiin torikaupan säilyminen paikkakunnalla. Tuotteiden hintojen tulisi olla myös kohtuullisia. Toreista on kehittynyt viimeisinä vuosikymmeninä keskeisiä tapahtumapaikkoja. Niillä on tilaa järjestää suuretkin juhlat kaikille paikkakuntalaisille, kun siihen on aihetta. Paikallisten nimikkotapahtumien avaus on usein esim. konsertti tai tanssit torilla. Ennen kunta- ja eduskuntavaaleja ne ovat paikkoja, joilla ehdokkaat helpoiten tapaavat kansalaisia ja äänestäjiään. Voisipa sanoa, että tällöin torilla toteutuvat nykyaikaisella tavalla maalliseen valtaan ja hallintoon liittyvät vanhat perinteet.

Lohjan tori 2017

L

ohjan tori sijaitsee kaupungin sydämessä Kauppakadun, Sepänkadun ja Kalevankadun reunustamana. Torin jatkeena on nykyisin (2016) vuonna 1991/1992 valmistunut kauppakeskus Lohjantähti. Torin reunalla Kalevankadun varressa sijaitsee vuonna 1905 valmistunut Työväentalo. Torikadun reunalla sijaitsevat 1960-luvulla valmistunut 2006 käytöstä pois jäänyt paloasema sekä vuonna 1938 vaatturi Nestori Vainion rakennuttama valkoinen funkistalo (Torilinna 1). Kauppakadun varrella sijaitsee moderneja liikerakennuksia.

Lohjan tori kuvattuna kauppakeskus Lohjantähden katolta kesällä 2011. Oikealla kulkee Kauppakatu, torin takana Sepänkatu ja vasemmalla Kalevankatu. Vasemmalla on vuonna 1905 valmistunut työväentalo. Keskellä kuvaa ovat 1960-luvun lopulla valmistunut paloasema, ei enää käytössä, ja valkoinen vuonna 1938 valmistunut funkistalo, jossa toimii Monitoimikeskus. Torin kulmassa on esiintymislava, jonka vierestä nousee ramppi Lohjantähden pysäköintitalosta.

Torilla ei ole muita kiinteitä rakennelmia tai rakennuksia kuin torin kulmassa entisen paloaseman

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

5


edessä oleva esiintymislava. Torin reunassa Kauppakadun varressa on autojen pysäköintiruutuja ja pysäköintimaksuautomaatti.

van edessä on ilmaispaikkoja ns. maalaispaikkoja, johon kuka tahansa voi tulla myymään mm. poimimiaan marjoja tai valmistamiaan käsitöitä

Tori on pinnoitettu Liessaaren punaisesta graniitista louhitulla nupukivellä. Torin kulmaan, Kauppakadun ja Torikadun risteyksessä, on merkitty kohokivillä paikalla sijainneen Lohjan ensimmäisen paloaseman paikka. Kulmassa on kesäisin jäätelökoju.

Tori on myös monien tapahtumien paikka. Iltatorit kirpputoreineen ja erilaisine ohjelmineen vetävät lohjalaisia viettämään kesäiltaa torilla. Lavaa käytetään myös erilaisten torikonserttien esiintymispaikkana. Lohjan tenoripäivät potkaistaan käyntiin komealla kaikille ilmaisella torikonsertilla. Vaalien alla puolueet pystyttävät telttojaan ja jututtavat paikalla liikkuvia. Paikalliset yhdistyksillä ja yrityksillä on torilla tempauksia, jolloin ne esittelevät omia toimintojaan toriväelle.

Lohjan torilla käydään kauppaa ympäri vuoden tiistaisin ja torstaista lauantaihin klo kahdeksasta klo neljääntoista. Valtaosa torin paikoista on maksullisia vuosipaikkoja. Torin reunassa esiintymisla-

6

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan markkinat Keskiaika toi markkinat kirkon kupeeseen

K

eskiajalla markkinat olivat tärkein kaupankäyntimahdollisuus niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Lohjalla markkinoiden alku palautuu varhaisiin aikoihin, ja 1500-luvun alussa seutu oli tärkeä kaupan keskus läntisellä Uudellamaalla. Kun Tammisaaren kaupunki perustettiin 1528, Lohjan markkinat siirrettiin sinne. Todennäköisesti 1500-luvun lopulla myös Lohjalla saatiin uudelleen käydä kauppaa markkinoilla ja niistä kehkeytyikin 1600-luvun kuluessa Tammisaaren kauppa-alueen tärkeimmät markkinat. 1600-luku oli kaupan keskittämisen aikakautta. Kauppa pyrittiin ohjaamaan pelkästään kaupunkeihin, ja maalla kaupankäynti markkinoita lukuun ottamatta oli kielletty. Lohjalla, pidettiin kolmet markkinat, helmikuun alussa kynttilänpäivänä, toiset maaliskuun keskivaiheilla tai lopussa keskipaastosunnuntaita edeltävänä päivänä ja ilmeisesti kolmannet elokuussa maarianpäivänä 15.8. Elokuiset markkinat olivat hiljaisemmat ja sinne tulivat vain lähiseudun talonpojat.

pahtui. Väkeä oli paljon liikkeellä, ja kun osa markkinaväestä oli paikalla vain huvitelemassa, väkijuomatkin maistuivat. Seurauksena oli erimielisyyksiä, tappeluita ja varkauksia. Niinpä markkinatarinat löytyvätkin pääasiassa käräjäasiakirjoista. Kauppaa käytiin kirkon tuntumassa Kiviniemen kylässä ja kirkonmäellä. Kauppiaat ja markkinaväki majoittuivat lähitaloihin. Turkulaiset ja helsinkiläiset kauppiaat sekä käsityöläiset toivat markkinoille myytäväksi kudonnaisia, lähinnä vaatetavaroita. Rihkamatavaraakin, helyjä ja koruja yms. oli tarjolla jo tuolloin. Kauppa Lohjalla oli tuottoisaa. Kiviniemen isännät pystyttivät ja vuokrasivat paikalle markkinapuoteja ”katupuoteja”. Osa puodeista oli kauppiaiden omia. Ne pyrittiin rakentamaan mahdollisimman lähelle kirkkoa. Kirkkoa lähinnä olevista ”puodeista” sai parhaimman tuoton, siksi kiviniemeläiset tunkivat puotiaittoineen aivan kylänrajalle ja joskus sen yli pappilan maille ja kirkon tontille.

Talvi- ja kevätmarkkinoita väritti iloinen markkinahumu. Väkeä oli liikkeellä paljon ja kauppa kävi. Turkulaiset porvarit tulivat runsain myyntituottein kauppaamaan tavaroitaan. Markkinoilla sattui ja ta-

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

7


1700-luvun kartta näyttää Lohjan markkinatorin sijainneen nykyisen keskusaukion tienoilla.

8

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


”Markkinaplaani”

V

ielä 1800-luvun alkupuolella Lohjalla ei ollut kauppaliikkeitä, markkinat olivat ainoa vaihtoehto ostosmatkoille, mutta markkinatkin loppuivat Lohjalla 1830-luvulla.

Kotiseutututkimuksen isänä pidetty Robert Boldt oli haastatellut vuonna 1836 syntynyttä Amanda Janssonia, joka muisti lapsuudessaa kuulleensa suurista Lohjan markkinoista. Myyjiä varten markkina-aukiolle rakennetut kojut olivat olleet vielä olemassa silloin kun hän oli lapsi 1840-luvulla. Ne olivat ulottuneet rivissä Hakaskytän talon nurkalta kunnantalon kulmaa kohti ja siitä kauemmas harjun suuntaan oikealle kääntyvänä kaarena. Kojut olivat tehdyt harmaasta laudasta ja olivat 1840-luvulla

osin jo romahtamaisillaan. Lohjan markkinat olivat todella suuret ja vilkkaat. Keskustan alueella oli useita kaksikerroksisia taloja, joiden yläkertoja vuokrattiin todennäköisesti markkinaväelle markkina-aikaan. Alueesta käytettiin kansankielellä nimeä ”markkinaplaani”. Aukio, joka oli Tammisaareen, Sammattiin ja Vihtiin vievän tienristeyksessä, oli luonteva markkinoiden sijaintipaikka. Oikealla aukion reunassa on Lohjan vanha kunnan tupa.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

9


Markkinoilta vai tiskin alta?

R

uotsi-Suomessa alettiin järjestellä 1700-1800-luvun vaihteessa markkinakauppaa uusiksi. Vuonna 1801 määrättiin lähellä rannikkoa ja kaupunkeja olevat markkinat lakkautettaviksi. Määräys koski kaikkia Länsi-Uudenmaan markkinoita lukuun ottamatta Lohjan talvimarkkinoita ja Siuntion sekä Pikkalan markkinoita. Markkinat laaja mittaisempana maataloustuotteiden myyntipaikkoina alkoivat menettää merkitystään. Niillä oli ollut kuitenkin tärkeä merkitys tuotteiden hintojen muodostumisessa aina vuodeksi eteenpäin. Maalaiset eivät myyneet tuotteitaan ennen kuin tiesivät, mikä tuotteen markkinahinta oli. Kun markkinoilla oli kilpailtava muiden kanssa, tuotteiden laadusta oli pidettävä huolta. Kun Suomi liitettiin osaksi Venäjää Suomen sodan jälkeen vuonna 1809, markkinat yritettiin kieltää, siinä kuitenkaan kokonaan onnistumatta. Maaseudulla markkinoista oli jo 1700-luvun loppupuolella muodostunut enemmän huvi- kuin vakavasti otettavia kauppatilaisuuksia. Markkinaväki keskittyi hauskanpitoon. Tarjolla alkoi olla monenlaisia huvitelttoja tempuntekijöineen ja eläintenkesyttäjineen. Väkijuomatarjoilut omine lieveilmiöineen olivat osa markkinoita. Markkinat ja torikauppa, siinä muodossa kuin se nykyään tunnetaan, alkoivat eriytyä toisistaan.

pan harjoittamisen myös maaseudulla vuoden 1859 jälkeen. Lohjalla oli tiettävästi joitakin laittomia kauppoja. Käsityöläiset myivät ”tiskin” alta kahvia ja sokeria, joita oli varastossa sen verran kuin kaappiin mahtui. Vienan-Karjalasta liikkeelle lähteneet laukkukauppiaat olivat tuttuja myös täällä. Ensimmäinen kauppaliike perustettiin Lohjalle vuonna 1861 vähän ennen joulua. Wikbergin kauppa toimi lyhyen aikaa, mutta vuonna 1865 Lohjalla oli tiettävästi kaksi kauppaa. Sunnuntaikauppakin sallittiin. Kun syrjäkyliltä matkojen takaa lähdettiin kirkkoon, voitiin samalla matkalla hoidella kauppa-asiat. Maakauppias Abraham Törmänen oli pyytänyt 23.12.1871 Lohjan kuntakokoukselta lupaa harjoittaa kauppaa jumalanpalvelusta ennen ja sen jälkeen, mihin lupa hänelle sitten myönnettiinkin. Muutakin vaatimatonta kauppaa, mm. leivän ja vehnästen myyntiä, harjoitettiin sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen. Vanha markkinapaikka, ”markkinaplaani” oli hiljentynyt suuremmalta kaupankäynniltä. Niinpä kun Lohjalla alettiin 1860-luvulla pohtia paikkaa koululle, kuntakokous totesi, että ”vanha markkinaplaani” soveltuu parhaiten Lohjankylän koulun sijaintipaikaksi.

Jostain tavarat oli kuitenkin hankittava ennen kuin laki salli kauppaliikkeiden perustamisen ja kau-

10

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan kauppatori syntyy Apteekkarin idea: Lohjalle kauppatori

1

880-luvun kuntakokouksissa oli alettu keskustella torikaupasta ja sen puuttumisesta Lohjalta. Lienee todennäköistä, että vanhalla markkina-aukiolla, jonka reunalle oli noussut koulutalo, olisi ollut pienimuotoista torikauppaa, jossa maalaiset myivät tuotteitaan Lohjankylän, keskustan, asukkaille. Apteekkari Aschan toikin kuntakokoukselle ehdotuksen, että oman torin ja torielämän saaminen paikkakunnalle olisi hyvin tarpeellista. Asiasta oli virinnyt vilkas keskustelu puolesta ja vastaan. Vastustajat puolustivat kantaansa mm. sillä, että kun Lohjankylässä oli oluttehdas, toripäivistä kehkeytyisi ”juoppojen markkinat”. Kun toriehdotusta ei ollut ennen kokoukselle asian esittämistä tarkemmin valmisteltu, kuntakokous valitsi viisi miehisen komitean tekemään yksityiskohtaisen ehdotuksen toripäivien järjestämiseksi paikkakunnalle. Komiteaan valittiin apteekkari K.A.Aschan, nahkurimestari Hillner, eläinlääkäri-välskäri Grönroth, leipurimestari G.A.Åhström ja talollinen J.Åfeldt. Komitean tuli miettiä sopiva toripaikka ja toripäivä. Komitea kokoontui ensimmäisen kerran 16.1.1891. Valmistelu kesti muutaman kuukauden, ja ehdotus Lohjan torista tuotiin kuntakokoukseen 25.5.1891. Paikkaa kauppatorille oli kysytty Monko-

lasta tohtorinna Tengströmiltä, joka tarjosikin vuokrattavasi tarkoitukseen kenttää Monkolan puutarhan alapuolelta Lindénin huvilan liepeiltä, nykyisen Nahkurintorin tuntumasta. Mahtoikohan paikan valintaan vaikuttaa se, että apteekkari Aschan oli naimissa tohtorinnan tyttären Heddin kanssa, tai se, että Monkolan takana oli hedelmäpuutarha, jonka omenat oli palkittu Pietarissa. Puutarhasta ei ollut pitkä matka torille myymään palkittuja tuotteita. Toripäiväksi ehdotettiin keskiviikkoa. Mikäli keskiviikkona oli juhlapäivä, tori ehdotettiin pidettävksi auki edellisenä päivänä. Kauppa voitaisiin aloittaa toripäivänä aamulla kello seitsemän ja myynti torilla päättyisi kello yksitoista.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

11


Torin reunalla Hillnerin talon liiketiloissa toimi viimeisenä kauppaliikkeenä ennen rakennuksen purkua verholiike. Oikealla on vuonna 1949 valmistunut kioski- ja wc-rakennus. Kuva on 1980-luvun loppupuolelta. Komitea määritteli myös tuotteet, joita torilla saisi myydä. Torikaupaksi sai tuoda vain tuotteita, joita ei luokiteltu puotitavaroiksi. Sellaisia olivat esim. maataloustuotteet, eläinten ruoka, puu, puuastiat ja luudat. Tuotevalikoimaa päätettiin rajoittaa, etteivät toripäivät muodostuisi markkinapäiviksi ja torilla vältyttäisiin mahdollisilta oluen myynnistä aiheutuvilta järjestyshäiriöltä. Torin järjestyksen valvojaksi päätettiin valita jahtivuoti Grahn.

Kauppatori Monkolan alapuolella Margit Karstén, Robert Boldtin tytär, oli kirjoittanut Länsi-Uusimaa lehteen 24.9.1964 muistelmiaan Lohjasta ja mainitsi siinä Lohjan ensimmäisestä toripäivästä Monkolan alapuolella: ”Ensimmäisenä toripäivänä siellä seisoi ainoastaan yksi hämillään oleva eukko munakoreineen männyn alla.”

12

1890-luvun puoliväliin mennessä Lohjan kauppatori oli osoittautunut vilkkaaksi kauppapaikaksi. Kunnan isät olivat huomanneet, että torille oli ilmaantunut myyntiin maataloustuotteiden oheen käsityöläisten valmistamia tuotteita ja jopa tehdasvalmisteisia tuotteita. Torista ja siellä tapahtuneesta myynnistä ei ollut karttunut juurikaan kunnalle tuottoa. Kun torilla liikkui yhä enemmän väkeä, tarvittiin enemmän järjestyksen valvontaa ”poliisivoimia”, niinpä ehdotettiin, että valmistavaroiden myyjiltä olisi perittävä maksua. Lupaa maksun perimiseen oli anottava keisarilliselta Suomen senaatilta. Valmiiden vaatteiden myyjiltä perittäisiin neljä markkaa, kotimaisten tehtaiden tuotteita myyviltä kolme markkaa, muualta kuin Lohjalta tulevilta kä-

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


sityöläisiltä, kuten nahkureilta ja satulasepiltä kaksi markkaa, kupari- ja läkkisepiltä ym. sekatavaran myyjiltä yksi markka joka kerralta, kun ovat tuotteitaan torilla myymässä. Maksua vastaan myyjät tulivat saamaan kolmen neliömetrin kokoisen tilan myyntipaikakseen. Maksujen kerääminen jätettäisiin paikkakunnan poliisikonstaapelin tehtäväksi, hän kun muutoinkin valvoessaan järjestystä torilla liikkui toriväen ja myyjien keskuudessa. Konstaapelin tuli tehdä vuosittain tili kunnalle rahoista ja vaivan palkaksi hän sai määrätyn osan kerätyistä rahoista. Senaatti hyväksyi sittemmin ehdotuksen. Torikauppaa oli käyty Monkolan alapuolella vajaat kymmenen vuotta, kun torille alettiin hakea uutta paikkaa syystä tai toisesta, jota ei ole merkitty kuntakokousten pöytäkirjoihin. Ehkä se, että torin lähellä sijaitsi nahkuri Hillnerin verstas, jossa käsiteltiin ja parkittiin nahkoja, aiheutti liikaa hajuhaittoja, joista ei varmaankaan torikauppa hyötynyt. Alueella vilisi tiettävästi myös runsaasti rottia. Tori lienee käynyt myös ahtaaksikin. Alkoi uuden toripaikan etsintä.

Kauppatori keskelle metsää Niin, uusi toripaikka. Sen löytäminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Asian tiimoilta jouduttiin pitämään useita kuntakokouksia. Niissä käytiin kiivaitakin keskusteluja, ennen kuin ratkaisu löytyi. Uuden torin paikaksi oli tarjolla kolme vaihtoa. Nahkuri Hillner tarjosi omistamaansa tyhjää tonttia, kirkkoherra A.Candolinilta kysyttiin tonttia kir-

kon kaakkoispuolelta pappilan mailta ja kamariherra Hjalmar Linder tarjosi metsäistä tonttia Hakaskytän mailta. Kuntakokous sai käsiteltäväkseen kirkkoherra Candolinin ehdot Pappilan maalta mahdollisesti vuokrattavalle tontille: ”1. jos rettelöitä syntyy rajanaapurin kanssa esim. siitä, että tori on uloitettu yli Pappilan maan rajan, kunta vastatkoon siitä. 2. paikkaa saadaan ainoastaan käyttää torikauppaa varten siksi määrättyinä viikon päivänä, joten esim. vehnäisten kauppa sunnuntaisin on kielletty. 3. toria ei saa millään nimellisellä syyllä luovuttaa huvittelupaikaksi eikä sitä saa luovuttaa minkäänlaisille näyttelijöille. 4. vuokraa maksakoon kunta tästä toripaikasta 150 smk.” Kuntakokous esitti ehtoihin myönnytyksen: ”karja ja maanviljelysnäyttelyitä saisi siellä pitää.” Kokouksessa Hjalmar Linderin valtakirjalla esiintynyt Laakspohjan kartanon tilanhoitaja A. J.Wickström tarjosi tonttia Hakaskytän mailta 500 markan vuokraa vastaan tai ehdolla, että torin tuottamat vuositulot jaetaan kunnan ja maanomistajan kesken, kun niistä vähennettäisiin toripaikan kunnossapitokulut ja toriveron ”kantomiehen” palkka. Mikäli torilla olisi myyty ainoastaan maataloustuotteita, kamariherra ei olisi perinyt vuokraa lainkaan. Nahkuri Hillner tarjosi omistamaansa maa-alaa, mutta ei jättänyt kokoukselle valmista tarjousta. Siksi ehdotettiin, että uuden toripaikan käsittelyä lykättäisiin, kunnes Hillnerin tarjoama tontti olisi tarkastettu. Katsottiin, ettei uuden toripaikan ratkaisulla ollut kiirettä. Enemmistö kunnan päättäjistä oli sitä mieltä, että asia oli kuitenkin heti ratkaistava. Nyt äänestettiin, päätetäänkö asia vai siirretäänkö

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

13


Linja-autot lähtivät torin kulmauksesta. Kuva on 1940-luvulta.

14

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan tori nykyisillä sijoillaan 1910-luvun tienoilla. Taustalla näkyy Pitkäniemen selluloosatehtaan piippu.

seuraavalle kokoukselle. Äänestyksen tulos oli, ettei paikan valintaa enää lykätty. Jäljellä jäi kaksi vaihtoehtoa, tori siirrettäisiin pappilan maille tai kamariherran maille. Enemmistö kannatti torin paikaksi rovasti A.Candolinin ehtojen mukaan pappilan tonttia. Miltä mahtaisi Lohja 2017 näyttääkään, jos tämä ehdotus olisi toteutunut? Kävi siis toisin. Toriasiassa pyörrettiin päätös elokuussa 1899 määrittelemättömästä syystä. Ehkä haluttiin taata

torille sen jatkuvuus yhdessä ja samassa paikassa, sillä Candolinin tarjoama paikka olisi ollut käytettävissä vain hänen virkakautensa ajan. Ehkä ajateltu alue todettiin myös liian pieneksi. Kamariherra Linderin ehdotus otettiin uudelleen käsittelyyn. Linderin tarjoama metsämaa-alue sijaitsi hänen omistamillaan Hakaskytän tilan mailla seppä Broskin pajan liepeillä. Linder tarjosi palstaa aluksi kymmeneksi vuodeksi. Vuokraehtoja puitiin useammassa kuntakokouksessa, kunnes lopulta päästiin yhteisymmärrykseen 9.8.1899 pidetyssä kokouksessa. Hjalmar Linderin kanssa tehty sopimus

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

15


toripaikasta astui voimaan 1.1.1900. Vuokra-ajaksi tuli 20 vuotta. Kokouksessa päätettiin myös, että torin asioita hoitaa kolmejäseninen johtokunta, johon maanomistaja, Hjalmar Linder, sai valita yhden henkilön, kunta yhden ja nämä kaksi valitsivat kolmannen. Kokouksessa Linder esitti edustajakseen työnjohtaja J.Jahnssonin Hakaskytästä, kunta valitsi edustajakseen muurarimestari K.E.Kreandrin. Kuntakokouksessa 10.1.1900 sovittiin, että toriksi varattava maa-ala on kooltaan vähintään 50 aaria. Uusi tori tuli siis olemaan kaksikertaa niin suuri kuin Monkolan alapuolella sijainnut vanha tori. Metsäinen alue sovittiin raivattavaksi keväällä 1900 lumen ja maan sulamisen jälkeen. Torikauppaa jatkettiin vanhalla paikalla, kunnes aukio oli avattu. Toripäiviä oli edelleen yksi viikossa, keskiviikko ja pyhäpäivän osuessa keskiviikolle edellinen arkipäivä. Uudelle torille pystytettiin kauppakojuja ja katoksia. Niiden ehtona oli, että umpinaiset kauppakojut sijoitettiin torialueen sisäpuolelle ja samaan riviin kauppapöytien kanssa torin yläpuolelle, torin kirkonpuoleiseen päähän. Kauppakojujen piti olla myös ulkonäöltään samanlaisia. Hjalmar Linderiä pyydettiin pitämään huolta siitä, ettei torin rajojen ulkopuolelle ilmestyisi minkäänlaisia kauppapuoteja, jotka olisivat aiheuttaneet epäsopua torimyyjien välille. Osa Lohjan kauppiaista aloitti myyntinsä torikauppiaina. Mm. K.G.Vainio myi kankaita torilla, kunnes avasi vuonna 1922 kauppaliikkeen torin läheisyyteen.

Kaikilta torimyyjiltä perittiin toriveroa. Kangas- ja vaatekauppiaat maksoivat kuusi markkaa, nahkurit neljä markkaa, savi- lasi- ja posliinitavaroiden sekä muunlaisten valmistuotteiden myyjiltä perittiin kaksi markkaa. Käsityöläiset maksoivat markka viisikymmentä penniä toripäivältä. Toriväki pääsi jo varhain nauttimaan torikahveista ja virvokkeista. Kuntakokous pöytäkirjasta löytyy merkintä: ”kahvin y.m. luvallisen nautintoaineen kauppaa harjoittavilta ei peritä lainkaan toriveroa kojustaan.” Torin reunoille oli rakennettu hevospuomit myyjien ja toriasiakkaiden hevosia varten. Puomeista huolimatta hevosia kiinnitettiin torin ympärillä oleviin sähkö- ja puhelinpylväisiin. 1920-luvun lopulla siihen puututtiin. Torin reunaan ilmestyivät ensimmäiset kieltotaulut, joilla hevosten kiinnittäminen muualle kuin niille merkityille puomipaikoille kiellettiin. Toripäivänä pidettiin edelleen keskiviikko. Vuodesta 1905 tori oli avoinna kesäaikana huhtikuun ensimmäisestä päivästä lokakuun ensimmäiseen päivään kello kuudelta aamusta kello kahteentoista ja talviaikana kello kahdeksasta kello kahteentoista. Selluloosatehtaan perustaminen vuonna 1906 toi paikkakunnalle uusia asukkaita. Se oli omiaan vilkastuttamaan torielämä ja kauppaa. Pian arveltiin, että toinenkin toripäivä viikossa olisi tarpeellinen. Paras vaihtoehto sille oli lauantaipäivä tai sen sattuessa pyhäpäiväksi toripäivä oli sitä edeltävä perjantai.

Vielä myöhemminkin ainakin osuusliike Keolla oli oma kojunsa torin kulmalla.

16

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan keskustan kartta 1910-luvulta. Karttaa tulkiten näyttää siltä, että Lohjan tori ”Torg” sijaitsi keskellä metsää syrjässä kylän varsinaisesta keskustasta. Karttaan on merkitty myös vanha markkinapaikkakin ”torg”.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

17


Uudet tuulet; pölyt pois kauppatorilta Muodonmuutos 1930-luvun alussa

T

orilla myytiin 1930-luvulla elintarvikkeita laidasta laitaan: leipää, lihaa, perunamakkaraa, kalaa ja vihanneksia. Torimyyntiä valvoi terveyslautakunta, jolla oli usein huomauttamista niin tuotteiden laadun kuin kojujen siisteyden ja myyjien vaatetuksen suhteen. Kesällä 1930 säädettiin, että kaikkien torin lihakauppiaiden tulisi olla pukeutuneena yhdenmukaisiin valkoisiin mekkoihin tai esiliinaan tai punaristisiin puseroihin ja valkoisiin esiliinoihin. Torin pinta tallaantui aikaa myöten tasaiseksi, mutta siitä muodostui pölisevä hiekkakenttä. Kun paikallinen autoliikenne kehittyi, linja-autotkin lähtivät torialueelta. Torin reunassa oli ensimmäisellä lohjalaisella taksilla ”toripirssillä” tolppansa. Lähtevä ja tuleva liikenne nostatti kovasti pölyä kojuihin ja myyntipöydillä olleisiin elintarvikkeisiin. Toisaalta tori oli muutoinkin jo epäsiisti. Myyjät ja asiakkaat eivät välttämättä kiinnittäneet huomiota ympäristön siisteyteen ja, kun torille tultiin hevosilla, niiden jätöksetkin levisivät ihmisten jaloissa pitkin toria. Koirat saivat juosta alueella irrallaan. Helmikuussa 1927 otettiin kauppalan valtuustossa käsiteltäväksi Lohjan Liikemiesyhdistyksen jättämä kirje, jossa ehdotettiin torikojujen purkamista. Asiaa käsiteltiin, mutta se vielä tällöin jäi päätöstä vaille. Kojut purettiin, kun torialuetta alettiin raken-

18

taa uusiksi 1930-luvun alussa. Torin epäkohtiin kiinnitettiin tosissaan huomiota 1920-1930-luvun taitteessa. Paikallislehdessä, Länsi-Uusimaassa, kirjoitettiin kauppatorista seuraavasti: ”Löytyyköhän maassa kauppalaa tai kaupunkia, jossa kauppatori on sellaisessa ala-arvoisessa kunnossa kuin mitä Lohjan kauppatori on. Tuskinpa. Jossain muussa paikassa sellainen tori olisi ainakin kaupanteolta jo terveydellisistä syistä aikaa sitten suljettu ”. Artikkelissa suositeltiin terveyslautakunnalle aamukävelyä erityisesti liha- ja elintarvikekojuille. ”Vetäisy sormenpäällä pöytien pinnasta todistaa, mikä pölynpaljous niille on kertynyt.” (LU 13.06.1933) Lohjan kauppatorin kuivuus ja pöllyäminen oli huomattu laajalti. Samaisessa artikkelissa todettiin, että Lohjan kauppatori tunnettiin maakunnassa nimellä ”Saharan erämaa”. Kauppalan asemakaavassa oli jo määritelty torin paikka ja kadut sen ympärillä. 1930-luvun alussa Lohjan kadut saivat myös nimikilvet. Torin rakenteeseen tarvittiin kuitenkin selkeyttä. Tori piti lisäksi puhdistaa ja saada asiakas- ja myyjäystävällisemmäksi. Pölystä oli päästävä eroon, siksi torin pinnalle oli tehtävä jotain. Oliko paras vaihtoehto pinnan hiekoittaminen uudelleen ja sen kasteleminen kuumina päivinä kuten kaduille tehtiin, vai joku parempi vaihtoehto. Insinööri Starck ja rakennusmestari Yrjölä jättivät kauppalan valtuustolle ehdotuksensa kohennetusta

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan kauppatorin alueesta. Starck ehdotti, että Torikatu johdetaan kauppatorin halki Kalliokatuun, jolloin se jakaisi torin kahtia. Torin pinnoitukseen ei vielä tässä tarkemmin puututtu. Rakennusmestari Yrjölä ehdotti, että Torikatu ohjataan Kivilinnan puoleista reunaa pitkin, ja tori jätetään ehjäksi kokonaisuudeksi. Kauppalan isät kallistuivat Starckin ehdotuksen taakse, mutta kun kunnostustyöt aloitettiin, torialue jätettiin lopulta kuitenkin jakamatta. Tori päätettiin pinnoittaa Liessaaresta louhittavalla graniitilla, tosin torin pinnan betonointiakin selvitettiin. Toriremontin kustannusarvio oli 300 000 markkaa. Suomessa elettiin 1920-1930-luvun vaihteessa niin poliittisesti kuin taloudellisestikin kireitä aikoja. Vasemmiston ja oikeiston välillä oli jatkuvasti kärhämää. Työläiset olivat työläisiä ja herrat herroja. Oli paljon työttömyyttä ja lama puri Lohjan kauppalan kukkarossakin.

kiviaineksen. Viimeiset kivet valmistuivat kesäkuussa vuonna 1934. Samat kivet peittävät edelleenkin Lohjan toria. Sen pintaa voidaankin pitää arvaamattoman arvokkaana, onhan se lohjalaisten miesten käsin hiellä ja varmasti myös osin verelläkin veistetty. Torilla remontti aloitettiin 23.4.1934, kun routa oli sulanut maasta. Kaikki kauppakojut purettiin ja pinta muokattiin nupukiviä varten. Torialue oli kesän 1934 täynnä hiekka-, multa- ja nupukivikasoja. Kauppa torilta siirtyi remontin ajaksi Kirkkokentälle. Työt saatiin valmiiksi elokuussa. Korjatun torin pinta-ala oli 3030 m². Sen pinnoittamiseen oli tarvittu 243 500 nupukiveä. Torin reunat siistittiin jalkakäytäviksi. Alueen ympärille istutettiin 18 lehmusta. Torille asennettiin lisäksi kaksi vesipostia, sen puhtaana pitämisen helpottamiseksi. Remontin kustannukset nousivat lopulta 350 000 markkaan.

Lohjan kauppala päätti anoa Suomen hallitukselta avustusta, jotta lohjalaisille saataisiin töitä ja kauppatori kuntoon. Suomen valtioneuvostolta liikeni 140 000 markan avustus, joka sitten käytettiin työllistämistöihin graniittilouhoksella. Saadulla avustuksella palkattiin louhokselle miehet hakkaamaan kiviä toria varten.

Myyjät ja asiakkaat palasivat uutuuttaan hohtavalle torille 5.9.1934.

Torin pintaan laskettiin tarvittavan 230 000 nupukiveä, mutta myöhemmin arviota nostettiin 250 000 kiveen. Kivistä jokainen piti louhia erikseen käsin. Louhinta oli erityistä taitoa vaativaa, siksi ensin järjestettiin työttömille miehille nupukivenhakkauskurssi, jonka opettajaksi palkattiin ammattitaitoinen opettaja. Kurssin käytyään miehet pääsivät louhokselle. Kaikkiaan 70 miestä hakkasi tarvittavan

Vuonna 1936 torin alareunaan, kauppakadun varrelle ja vanhan paloaseman kiinteään yhteyteen rakennettiin yleinen käymälä. Siitä aiheutui myöhemmin ympäristöön monenlaista haittaa.

Torialueen palvelutkin paranivat, kun Lohjan Puhelin Oy asensi torin laidalla sijainneen Hillnerin kauppatalon läheisyyteen toisen kauppalan ensimmäisistä puhelinkioskeista.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

19


Lohjan keskustaa etelästä päin kuvattuna. Kuva on 1930-1940-luvun taitteesta.

Torikauppaa jatkosodan jälkeen Jatkosodan alkaminen lopetti torikaupan kesäkuussa 1941. Säännöstelystä johtuen myytävää oli tarjolla hyvin vähän. Pientä kauppaa käytiin kesäaikana. 1940-luvun viimeisinä vuosina toripäiviä oli vähän yli sata/vuosi huhtikuusta lokakuun loppuun. Talvella toripäivänä torilla ei saattanut olla yhtään myyjää. Torialue laajeni, kun vanha paloasema purettiin torin reunalta. 1970-luvulla osa torialueesta jäi silloin rakennetun Kauppakadun alle. Monet vanhat lohjalaiset muistavat torin pohjoispäässä olleen kioskin, jossa toimi matkahuoltokin.

20

Isomman kioskin vieressä on ollut pienempi lehtikioski, joka oli SKDL:n ylläpitämä. Rakennus nousi torille vuonna 1949. Valmistuessaan se kohensi myös torin hygieniatasoa, kun siihen rakennettiin uusi yleinen käymälä. Kioskin harjun puoleisella seinustalla olivat myös ilmaispaikat. Näille paikoille sai kuka tahansa tulla myymään valmistamiaan tuotteita tai viljelemiään vihanneksia. Luutakauppiaallakin oli siellä oma tiskinsä. Lohjan torielämän muistellaan olleen hyvinkin vilkasta ja värikästä aina siihen saakka, kun Lohjantähteä alettiin rakentaa 1980-1990-lukujen vaihteessa. Erityisesti markkinoilla tori oli tupaten täynnä väkeä

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Postikortti kuva Lohjan torista 1960-170-luvulta. 1930-luvulla istutetut lehmukset reunustavat toria. Torin reunalla sijaitsi Hillnerin kauppatalo, jossa rautakauppa.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

21


Markkinapäivä Lohjan torilla 1970-1980-luvun taitteessa.

22

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan tori kaivettiin auki ja alle rakennettiin kauppakeskuksen pysäköintihalli.

Torin evakkomatka Toinen suuri torin myllerrys alkoi vuonna 1987, kun kauppakeskus Lohjantähteä alettiin rakentaa. Torin pintakivet purettiin ja siirrettiin varastoon. Koko tori kaivettiin auki ja alle tehtiin autojen pysäköintihalli kauppakeskuksen asiakkaille. Torikauppa siirrettiin kaupungintalon, silloin Lohjan kunnantalon, Monkolan taakse ns. Nahkurintorille. Torin siirto huolestutti silloisia torimyyjiä.

Syksyllä 1987 Lohjan kaupungille jätettiin 50 henkilön allekirjoittama adressi. ”Torin siirtäminen tappaa elinkeinon”, torikauppiaat pelkäsivät. Epäiltiin, että asiakaskunta ei löydä Nahkurintorille ja hylkää torikaupan. Toisaalta pelättiin myös, että torikauppiaat eivät pääse enää palaamaan vanhalle torille, vaan tori otetaan autojen pysäköintipaikaksi. Lohjantähden valmistuttua torikauppa kuitenkin sai jatkua vanhalla entistä ehommalla torilla.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

23


Vuosituhat vaihtui

Ensimmäinen harjakone saatiin 1970-luvulla.

Nykyisen muotonsa Lohjan tori on saanut 1990-luvun alussa. Torikauppa on jatkunut samalla paikalla 116 vuotta (2016). Lohjan toria pidetään nykyisin moneen muuhun toriin verrattuna hiljaisena. Tori ei aina kuhise kauppa-aikana väkeä lukuun ottamatta torikahvilaa. Lauantaina 9.7.2016 kalakauppiaan tiskillä tuli ohimennen kuultua, miten kaksi ulkopaikkakuntalaista asiakasta ihmetteli Lohjan torin vaimeutta, vaikka kesäpäivä oli kauneimmillaan ja mansikat parhaimmillaan.

Tori ja Kauppakatu täyttyvät markkinakojuista ja markkinaväestä syys- ja kevätmarkkinoiden aikaan.

Lohjan torista on tullut sosiaalisten kohtaamisten ja tapahtumien keskuspaikka, johon paikalliset kokoontuvat, kun torilla on jotain erikoista ohjelmaa, jossa kuitenkin yhä edelleen harjoitetaan monivuosisataisesta markkina- ja toriperinteestä kumpuavaa torikauppaa määrättyinä viikonpäivinä.

Erilaiset tapahtumat vuoden mittaan houkuttavat kohtaamaan torilla ja juhlimaan iloisesti yhdessä. Vuonna 1992, kun Marjut Rolig hiihti Albertvillen olympialaisissa Suomen ainoan kultamitalin, tori oli ääriään myöten täynnä kultamitalistia juhlivia lohjalaisia.

Arkipäivän tori on kesällä ja talvella erilainen. Talviaikaan torilla hiljaisimpina aikoina on vain pari kauppiasta. Kesällä toiminta vilkastuu ja kahvila vetää katoksen alle ystävät vaihtamaan kuulumisia ja parantamaan maailmaa. Tuttavien ja ystävien tapaaminen torilla on monien viikon tai jopa päivän kohokohtia niin talvi- kuin kesäkuukausinakin.

Lohjalaiset ottavat vastaan uutta vuotta räiskyvän ilotulituksen myötä Lohjan torilla. Ensimmäinen yhteinen uuden vuoden vastaanotto järjestettiin vuoden 1933 lopulla Kouluaukiolla, joka nykyisin tunnetaan Keskusaukiona. Sieltä tapahtuma siirrettiin ensin Kirkkokentälle ja 1990-luvulla Lohjan nykyiselle kauppatorille. Vielä 2000-luvun alussa uudenvuodet juhlat torilla puheineen ja musiikkiesityksineen alkoivat puolen yön aikaan. Viime vuosina juhlat on järjestetty jo kello 20. Siirtoa perusteltiin sillä, että lapsiperheetkin pääsevät juhliin mukaan ja lapset vielä ajoissa kotiin nukkumaan.

Lohjan torilla myytäviä tuotteita pidetään hintavina. Vielä 1980-luvun lopulla paikallislehden artikkelissa haastateltu totesi: ”Tori on aina tori, ovatpa hinnat, mitä hyvänsä.”

Torilla on herätelty myös iltatoria kesäisiksi keskiviikkoilloiksi. Kirpputorin lisäksi tori-iltoihin on pyritty tuomaan ohjelmaa, Lohja-aiheisia tietovisoja, musiikkia ja huutokauppaa. 2010-luvulla television kautta tutuksi tullut ”huutokauppakeisari” Aki Palsanmäki veti torin ääriään myöten täyteen uteliaita kesällä 2016.

Toripaikat ja torilavan vuokraaminen hoituu Lohjan kaupungin teknisen toimen kautta. Kaupungin palkkaama torivalvoja pitää huolta, että torilla järjestys säilyy. Tori pidetään puhtaana harjakoneella.

24

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Tarinoita Lohjan torista ja torilta ja juureksia sekä marjapensaita ja sittemmin omenapuita. Sinne mahtuivat myös kukkaset, sireenipensaat ja lehtimajat.

Torimuistoja 30-luvulta Maire Uusi-Illikainen

T

orielämä Lohjalla oli jo 30-luvulla vilkas sosiaalinen tapahtuma. Keskiviikkoisin ja lauantaisin kerääntyivät lähiympäristön pienviljelijät hevosineen ja liukurattaineen torille. Hevosia varten oli torin reunamalla puomi, jonne ne sidottiin ja eteen pantiin heinätupponen. Kärryjen takaa löytyi tuotteita kuten voita, ruumeniin kätkettyjä kananmunia ja muuta maataloustuotetta vuodenajan mukaan. Useimmilla myyjillä oli vakiintunut asiakaskuntansa, jotka uskollisesti ostivat tältä tarvitsemansa tuotteet. Myöskin muita, jalkaisin tulevia pikkukauppiaita, oli lukuisa määrä. Heitä varten torinhoitaja oli laittanut valmiiksi pukkien päällä olevat laverit myyntipöydiksi. Näille ukot ja akat laskivat nyyttinsä ja koppansa missä sitten oli kunkin myyntiin tuodut tuotteet. Varsinkin syksyisin ne olivat enimmäkseen erilaisia kotipuutarhoissa kasvatettuja vihanneksia ja juureksia. Vanhempani olivat ostaneet talon, eli huvilan niin kuin se siihen aikaan ilmoitettiin postiosoitteessa, Moision alueelta, nykyinen osoite Joukahaisenkatu 2. Tontti oli pieni, koska vasta valmistunut junarata oli vienyt siitä sievoisen osan. Sitä hoidettiin huolella ja viljeltiin jokaista kolkkaa myöten. Oli perunaa

Äitini oli toimelias, ja vaikka hän oli vakituisessa päivätyössä, hän hoiti puutarhaansa huolella. Keväisin istutettiin kasvimaalle noin kolmisen kymmentä keräkaalin tainta sekä muutama kukkakaali. Lannoitteena oli ”luonnonlantaa” ja ehkä vähän karjanlantaakin. Torjunta-aineita ei käytetty vaan me muksut, veljeni ja minä etupäässä, saimme sormin noukkia kaalimadot kaalilehdiltä. Syyskesästä, kun kaalit olivat paisuneet rapeiksi pallukoiksi, äiti lähti myymään niitä torille. Kuorma tehtiin illalla valmiiksi ja aamulla lähdettiin. Äiti pukeutui huolella ja sujautti viimeiseksi ylleen vitivalkoisen esiliinan. Myyjän piti olla siisti. Lähdettiin kuin juhlaan. Väkeä kerääntyi ja myyntipöydät täyttyivät. Tasan kello seitsemän kuului torinhoitajan ääni ”Myynti alkaa”. Siitä se lähti, kuhina alkoi. Kaalit tekivät hyvin kauppansa. Ne punnittiin vanhanaikaisella pitkävartisella puntarilla. Kotiin tullessa äiti laski tyytyväisenä kassansa. Olihan se pitkä penni muun tulon lisäksi ja näin oli varmaan muillakin pikkukauppiailla, jotka samalla tavalla olivat tuotteitaan myymässä. Olinhan minäkin sitten myyntipöydän takana joskus. Kävin rukoushuoneella ompeluseurassa kuto-

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

25


Kuvateksti

26

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


massa pannulappuja, joista sitten myyjäisissä saadut varat lähetettiin Japaniin pakanalähetykseen. Silloinen opettajani Hilma Seppälä, jonka mies oli Laakspohjan tilanhoitajana, oli asiassa mukana. Hänen kanssaan kävimme Laakspohjan takametsässä poimimassa jalostettuja (kuulemma) kieloja, ja niitä me naapurin tytön kanssa kävimme torilla myymässä. Niihin aikoihin valmistui Lohjalle n.s. Lukkarin talo, jonne sitten muutti kanttori Antero Lintuniemi. Hän innostui isolla tontilla perunanviljelykseen. Yhtenä syksynä hän päätti ryhtyä perunakauppiaaksi eli myydä uusia perunoita. Hän värväsi minut ja naapurin Hilkan kaivamaan niitä perunoita. Ei niitä kuokalla eikä lapiolla kaivettu, vaan säästösyistä me kaivoimme ”mullittamalla” eli kaivelemalla käsituntumalla mullassa perunoiden juurakkoa, josta sitten poimimme käteen sattuneet mukulat koppaan.

Työn päätyttyä olivat sormenpäämme vereslihalla ja äiti sai niitä illalla voidella. Seuraavana aamuna lähdimme kuitenkin urheasti torille perunakopan ja litran mitan kanssa. Asetuimme myyntipöydän taakse ja kaupanteko alkoi. Ostajia riitti vaikka perunat olivat harmittavan pieniä. Meidän kävi sääli ostajia, jotka maksoivat reilusti pyydetyn hinnan ja saivat vastineeksi pienenvaivaisia perunoita. Laitoimme jokaisen litran päälle muutaman kourallisen ylimääräistä. Viimeiset rippeet karistimme vanhan mummon pussiin ja läksimme kotiin. Latasimme rahat Lintuniemen isolle kämmenelle. Ei siinä kovin paljon ollut ja hän katsoi pitkään mietteliäänä kouraansa, antoi sitten meille roposet myyntipalkkioksi. Taisi tulla tappiokauppaa sillä perunanmyynti loppui siihen.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

27


Torimuistoja 1960-luvulta Kyllikki Karanko: Marjatta Salinin muistoja

L

apsuudessani kotiseudullani Lapin Sallassa ei ollut varsinaista toritoimintaa vaan siellä elettiin luontais- ja vaihtotaloudessa. Jos joku teurasti eläimen, lihat jaettiin kaikkien keskenjoko vastiketta vastaan tai ilman. Sama koski tuoretta leipää, jota leivottiin suuria määriä kerrallaan. Veljeni kävivät vastiketöitä tekemässä mm. puusavotalla. Itse leivoin 12-kesäisenä pikkutyttönä leipiä juureen äidin ollessa sairaana naapurin Signe rouvan avustuksella. Leivät nousivat hyvin. Tämä oli enne siitä, että tytöstä tulisi vielä ison talon emäntä. Muuttaessani Lohjalle v.-63 hämmästyin todenteolla torielämää, sen runsautta ja värikkyyttä. Olin teatterilla töissä ja tutuksi tulivat nopeasti kaikki keskustan kulmat. Kun toriaika alkoi seitsemältä aamulla, kuulutti ”Stuiduksi” kutsumamme torivahti kuuluvalla äänellään: ”Myynti alkaa!” Sitten hän paseerasi kädet selän takana tarkkailemassa, että kaikki sujui rauhallisissa merkeissä. En muista törmänneeni koskaan järjestyshäiriöihin Lohjan torilla, vaikka kaiketi niitäkin joskus oli. Toriaika loppui klo 15 ja sekin ilmoitettiin suureen ääneen.

Myös torin tomaatit saivat lapintytön aivan sekaisin. Niitähän ei meilläpäin kasvanut eikä kasvatettu siihen aikaan. En ollut koskaan saanut niin makeita tomaatteja, söinkin niitä hyvällä ruokahalulla esim. elokuussa lounaaksi melkein joka päiviä. Olin itsekin myymässä Sepän tilan tuotteita torilla 70-luvulla. Pääasiassa vihanneksia, kuten tomaatteja ja kurkkua, myös pestyä perunaa oli myynnissä, se oli tuolloin uusi juttu. Muita myyjiä muistan Sohlmanin kukka- ja vihannespuodin sekä Lahtisen juurekset- myös Vakkilainen myi vihanneksia. Torilla oli usein harmonikkamusiikkia. Tunnelmaa toi myös arvanmyyjä Arpa-Onni, joka toi arpajaisvoitot aina kotiin saakka. Muistan, kun Onni oli menossa Helsinkiin käymään, niin hän kysyi ajo-ohjeiden lisäksi tarkat ohjeet milloin vaihdetaan vaihdetta ja milloin käytetään vilkkua! Myös Kukka-Kalella oli kotiinkuljetuspalvelu. Lohjan värikäs torielämä jätti minuun niin pysyvän leiman, että aina ulkomaan reissuillakin heti ensimmäiseksi suunnistan torille.

Torin antimista muistan erityisesti kukkakauppias Vähämäen, joka tuli myös teatterin ensi-iltoihin myymään kukkiaan tuotavaksi meille näyttelijöille. Ne kädessämme komeillen sitten pokkasimme yleisölle kiitokset!

28

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Torip채iv채n j채lkeen tori siivotaan. 1950-1960-luvulla se tehtiin viel채 luudalla lakaisemalla.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

29


30

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Kukkakauppiaana Lohjan torilla Jarmo Kuningas: Aki ja Johanna Sohlman 23.3.2016

S

ohlmanneilla on kauppapuutarha Lohjalla Maksjoella, lähellä valtatie 25:tä. Puutarhalla on myyntikoju Lohjan torilla nykyisin lauantaisin pääsiäisestä aina jouluun saakka. Aiemmin oltiin torilla ympäri vuoden lauantaisin, kesäisin joka toripäivä. Isovanhempampamme Ensio ja Sisko Sohlman aloittivat vuonna 1954. Vanhempamme Harry ja Paula Sohlman jatkoivat torilla vuodesta 1989. Sisareni ja minä puolestamme jatkoimme heidän työtään vuoden 2007 jälkeen. Tänä vuonna (2016) torikaupan aloittamisesta täällä tulee kuluneeksi yli 60 vuotta. Käymme myymässä myös Nummelan ja Karkkilan torilla.

Mielestäni esiintymislava vie torista turhan suuren tilan torin pinta-alasta. Lavaa ehdotettiin myös kauppakeskuksesta ylös tulevan ajorampin päälle. Se olisi siinä ollut mielestäni paremmalla paikalla. Tori on auki kello seitsemästä neljääntoista. Aikanaan ensimmäiset asiakkaat olivat jo odottamassa myynnin alkamista. Nykyisin asiakkaat ilmestyvät torille vasta kymmenen tienoilla. Meillä on ollut sellainen tapa, että ensimmäisen kupillisen kahvia saa juoda vasta ensimmäisen asiakkaan jälkeen. Nykyisin kahvihammasta alkaa jo pakottaa, kun ensimmäiset asiakkaat tulevat niin myöhään. Torin nykyiset wc-tilat ovat hyvässä kunnossa, vaikkakin vähän piilossa, mutta näin ne pysyvät myös siisteinä. Autot, joilla tavarat tuodaan torille, ovat kieltämättä vähän ”väärässä” paikassa, mutta ne on kuitenkin pidettävä sijoillaan.

Kymmenen vuotta sitten torikaupalla oli vielä suuri merkitys liiketoiminnallemme. Puutarhan liikevaihdosta tulee nykyisin alle 5% torimyynnistä. Pidämmekin torikauppaa nykyisin lähinnä puutarhamme markkinointipaikkana ja ohjaamme asiakkaita puutarhamyymäläämme Makjsoelle. Myyntipaikka on ”oma” paikka. Koen kuitenkin ongelmana sen, että markkinoiden aikaan oma paikka ei pädekään. Se on silloin ”myyty” toiselle myyjälle. Ensimmäinen paikkakin oli suunnilleen nykyisen paikkamme tienoilla. Toripaikkamme on ollut välillä myös kahvilakojun sivulla, esiintymislavan lähellä. Toripaikan hintaa pidän kohtuullisena.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

31


Vihanneskauppiaana torilla Jarmo Kuningas: Martti Vottosen mietteitä 29.2.2016

M

uutin Lohjalle Liperistä, kun löysin täältä itselleni vaimon. Menimme naimisiin vuonna 1958 ja vuotta myöhemmin perustimme puutarhan Palonniemeen. Olen nyt (2016) 85-vuotias. Olimme puutarhassa vuokralaisina ja kävimme jo silloin myymässä tuotteitamme torilla sesonkiluonteisesti. Puutarhan perustamisen jälkeen luovuin työpaikastani kunnan kerhoneuvojana. Vuonna 1964 muutimme Maksjoelle, jonne rakensimme toimintaamme varten kasvihuoneen. Tuotteita tuli nyt ympärivuotiseen myyntiin. Johannes Virolainen oli asiakkaanamme ja Adalbert van der Pals osti meiltä perunoita. Veimme tuotteita kesällä joka päivä Helsinkiin tukkutorille myytäväksi.

Toripäivät olivat tiistai, torstai, perjantai ja lauantai. Keskiviikkoakin joskus kokeiltiin, mutta se ei onnistunut ja kokeilu lopetettiin. Kesäaika on torimyynnin ehdoton huippu, talvella se on selvästi vähäisempää. Torimyynti oli vilkasta silloin, kun aloitimme täällä. 1980-luvulla alkoi näkyä myynnin vähenemistä, mutta silloin ja vielä 1990-luvullakin oli hyviä vuosia. 2000-luvulle tultaessa alkoi näkyä selvää hiipumista. Iltaisin kuormattiin aina seuraavan päivän torikuorma. Auto oli torimyyjälle ehdoton apuväline. Minulla kävi vain vähän huono tuuri, kun ennen joulua 1988 jäin auton kanssa junan alle Maksjoella. Auto oli uusi ja kooltaan sopiva torimyyntiin. Onnettomuus vaikeutti myynnin jatkumista. Auto meni ja minun oli tyydyttävä pienempään autoon. Vuosi 2014 oli viimeinen vuoteni Lohjan torilla myyjänä.

Meille syntyi tyttö ja kaksi poikaa. Koko perhe ahkeroi puutarhassa ja lapsemme olivat myös mukana torilla myymässä tuotteitamme. Meillä oli periaate, ettemme käyttäneet omaa väkeä ”orjatyövoimana” vaan maksoimme lapsille samaa palkkaa samasta työstä kuin vierastyövoimallekin. Torin aukioloaika oli seitsemästä neljääntoista. Myyntipaikat huutokaupattiin kerran vuodessa ja paikka oli käytössä vuoden toukokuusta seuraavan vuoden toukokuuhun. Kaupunki laskutti paikasta kolme kertaa vuodessa. Toripaikkoja myytiin myös vain kesäajoiki.

32

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Päivä Lohjan torilla

Sunnuntaina on markkinat.

Joonas Leikola

Ehkäpä hän numeroi paikkoja kojuille. Miehen liivissä lukee Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus. Sama teksti on torin laidalle pysäköidyssä matkailuautossa, johon mies myöhemmin nousee.

Perjantai 9. Lokakuuta 2015 Lohjan Tori klo 10:40 0°C, aurinkoista Ensimmäistä kertaa torilla. Tarkoitus on tarkkailla, havainnoida, maistella ja taltioida tapahtumia, ajankuvaa ja tunnelmia. Teen kierroksen torin ympäri, mikä käykin varsin nopeasti, sillä torilla ei ole montakaan kojua. Hakeudun torikahvilaan, kun en tiedä, mitä muutakaan tekisin, taikka mihin muualle asettuisin. Torikahvila on torin lämmin sydän, se käy varsin pian selväksi. Puitteiltaan kahvila on vaatimaton, eräänlainen matkailuauto, jonka kylki on avattu myyntitiskiksi. Yksi vitriini suolaisille ja toinen makeille. Tiskin jatkeena on teltta pöytineen ja solumuovilla päällystettyine penkkeineen. Laatikollinen vilttejä ja lämmitin. Valitsen kääretortun, sekä kahvin pahvimukiin. Vaihdan muutaman sanan kahvilan pitäjän kanssa, kyselen aukiolosta ja sellaisista. Tämä innostuukin puhumaan. Yrittäjällä on selvästi paloa työhönsä. On visioita ja haluja tehdä ja kehittää toimintaansa. Byrokraattisuus vain kuuluu hidastavan asioiden etenemistä. Istun pöytään, josta näkee kirkkaan muovi-ikkunan läpi ulos torille. Katselen, miten joku piirtelee työvaatteissaan liidulla merkkejä torin kiveykseen.

Yhdessä pöydässä istuu hieman iäkkäämpi mieshenkilö nauttimassa kahvilan antimista. Ulkoisen olemuksen perusteella voisi ehkä päätellä miehen olevan laitapuolen kulkija, päihdeongelmainen, mahdollisesti koditonkin. Viileän yön jälkeen kahvilan lämpö ja lämmin aamiainen on varmasti tervetullutta. Tämä on mielikuvani, jonka oikeellisuutta en kuitenkaan lähde tarkistamaan. Toisessa pöydässä istuu herraseurue, joka on kokoontunut puhumaan menneistä ajoista, tämän päivän tapahtumista ja kaupunkisuunnittelusta. Lisäksi kahvilassa on muutama muu yksittäinen ihminen. Siirryn ulos, teltan kulmaukseen, saman ikkunan ulkopuolelle. Siihen on varattu pöytä tupakoitsijoille. Se on teltan auringon puolella, tuulensuojassa, eikä se varmasti ole sattumaa, sillä tyynessä auringonpaisteessa nolla asteinen ilma tuntuu miellyttävältä, ja se on sekä asiakkaan, että kauppiaan etu. Tarkkailen, ja kirjoitan muistiinpanojani. Torin yhdestä kulmasta tulee ihmisiä muovikassien kanssa. ”Auvisen kalaa”, niissä lukee. Eräs tulijoista suuntaa telttaan ja asettelee kalakassinsa telttaa paikoillaan pitävän teräksisen painon päälle, pitääkseen kalansa kylmänä. Lohjantähden kauppakeskuksen vartija seisoo pontevana liukuovien edessä torin toisella puolella. Hyvin näkyvillä. Kenties haukatakseen happea, tarkkaillakseen pihaa, tai muistuttaakseen vain kaikille, että

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

33


kauppakeskuksessa on vartiointi. Viereeni istuu mies, joka anteeksi pyytäen siirtää penkin toista päätä kauemmas pöydästä, jotta mahtuu istumaan. ”Jottei kynä tärähdä liikaa”, hän selittää anteeksipyyntöään, ja sytyttää sitten savukkeen. Vaihdamme muutaman sanan lämpimästi paistavasta auringosta, pöydän tuulensuojaisesta sijainnista ja kylmenevistä säistä - etenkin öistä. Herraseurue tekee lähtöä, mutta juuttuu vielä turisemaan teltan ulkopuolelle. Lähtevät sitten jokainen omaan suuntaansa niin symbolisen näköisesti, kuin olisivat varta vasten suunnitelleet moisen koreografian. Iäkäs, jo harmaantunut rouva ostaa torilta kaner-

34

van, toisen kauden sesonkituotteista. Nyt myydään kanervia ja puolukkaa. Yhdessä kojussa on tarjolla jotakin kangassuiroa. Kenties matonkuteita. Vihanneskojuissa on tarjolla perunoita ja muita juureksia, sipulia, omenoita (Lobo) ja Ahvenanmaan päärynöitä. Niin, ja sitä Auvisen kalaa. Maan parhaita kalaherkkuja, kuuluu kauppiaan tuotelupaus. Kauppa käy hiljalleen tasaisesti, mutta varsinaista elämää on vain selkäni takan kahvilan teltassa. Torikaupoilla tuntuvat olevan lähinnä eläkeläiset, tai sitä ikäluokkaa olevat. Muut torilla liikkuvat ovat oikaisemassa matkallaan sen toiselle puolen, polkupyörällä tai kävellen. Tunti on vierähtänyt. Viihtyisin pidempäänkin, mutta on aika poistua. Olen kuitenkin varma, että palaan taas toisella kertaa.

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan tori 2016 – dinosaurusten kohtaamispaikka? Joonas Leikola

Artikkelin pohjana on 18.6.2016 Lohjan torilla tehty dokumentointi

T

orin perustukset voisi paaluttaa kulmakiviin, joita ovat kiireettömyys ja kohtaaminen sekä tuoreet maan antimet monissa muodoissaan. Torin aivan keskeinen funktio, jossa se mennen tullen päihittää kaikki marketit itsepalvelukassoineen, on kohtaaminen. Torille tullaan tapaamaan ystäviä, viettämään aikaa, käymään kahvilla, ja siinä samalla ostetaan tutulta ja luotetulta myyjältä kasviksia, kalaa ja lihaa, kukkia ja taimia. Tuoretta, satokauteen perustuvaa lähiruokaa. Trendikästä, ja maailman pelastavaa. Kohtaaminen liittyy sekä toisiin asiakkaisiin, että kauppiaisiin, jotka punnitsevat, pakkaavat ja rahastavat, osaavat kertoa tuotteidensa alkuperän, ja tuntevat asiakkaansa nimeltä. On silmiinpistävää, joskaan ei hämmästyttävää, että ainakin kyselyn mukaan tyypillinen torilla kävijä on 1940-luvulla syntynyt eläkeläinen. Yhden käden sormin oli lauantaipäivänä haastatelluista 58 henkilöstä laskettavissa se torikauppiaiden toivo, lähiruuan ja satokalenterin houkuttama tiedostava nuori aikuinen, joka tulevaisuudessa voisi tarjota elannon asiaansa vihkiytyneelle torikauppiaalle. Ku-

ten moni kyselyyn vastanneista totesikin, niin pysyäkseen hengissä seuraavat sata vuotta, torin tulee kehittyä. Sen kehittämiseen pitää panostaa, ja uusien sukupolvien pitää löytää tori. Oikeastaan olennaista olisi kysyä nuorilta aikuisilta, miksi he eivät käy torilla? Mitä he torista ajattelevat? Voisin arvata siihen liittyvän moniakin ihan käytännöllisiä syitä, kuten kiireinen elämänrytmi, jossa on helpompi hakea marketista kaikki kerralla. Se, että tori on auki silloin, kun suuri osa työssäkäyvistä aikuisista on siellä työpaikallaan. Ja sitten se paketointi. Ehkäpä kauppiaiden pitää löytää toisensa entistä paremmin, ja hyödyntää synergiaa. Myydään kalan tai perunan sijaan koko soppa. Mikä olisi se torilta saatava valmiiksi paketoitu suoraan maasta eines, johon ei ole tarttunut muovin makua? Paikan päällä pilkottu salaatti? Viherpirtelöitä sun muuta superfoodia? Mitä jos siinä tulilla kypsyisi herkkuvartaita, kalaa ja juuresnyyttejä, joiden tuoksu leviäisi kaupunkiin? Jos kaupunki tuoksuisi vastaleivotulle piirakalle, uuniomenille ja vaniljakastikkeelle? Torilla tavataan, silloin kun siellä tapahtuu. Musiikkia on ollut tarjolla, ja sitä osataan myös kai-

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

35


vata lisää. Muutkin esitykset kelpaisivat. Eritoten harmitellaan sitä, että esiintymislava on niin paljon tyhjillään. Sen käyttäminen, kun maksaa. On helppo yhtyä ajatukseen, että olisi parempi, jos sitä käytettäisiin. Jospa siellä esiintyisi, mikä milloinkin laulu- ja soitinyhtye, akrobaattiryhmä, tai ihan kuka tahansa oman elämänsä stand-up koomikko, joka olisi valmis ammentamaan itsestään viihdyttääkseen muita. Onhan se turhan paljon vaadittu, että siitä ilosta pitäisi esiintyjän maksaa, kun tilanteen pitäisi ennemminkin olla päinvastainen. Torilla järjestetyistä tapahtumista on ihan yleisesti pidetty. Perinteisiin uudenvuoden ilotulituksiin kokoonnutaan sankoin joukoin. Iltatorit on otettu hyvin vastaan, ja niitä toivotaan lisää. Tenoripäivät ovat Lohjan oopperajuhlat, jotka muistetaan mainita. Oma arvonsa voisi olla myös sillä, että torilla voisivat kohdata dinosaurukset ja hevisaurukset. Sukupolvet ja vuosikymmenet. Jos tarinat menneistä ajoista ja tapahtumista valloittaisivat diginatiivin pokemoninmetsästäjän - ja päinvastoin. Ehkäpä se olisi jotakin sellaista yhteisöllisyyttä, jota 2000 luvun etäyhteiskunta tietämättään kaipaa.

Havaintopäiväkirjasta 18.6.2016 Vuonna 1936 syntynyt mies kertoi käyneensä vuonna 1944 kitkemässä äidin leipäveitsellä torikiveyksen välissä kasvaneita rikkaruohoja. Paikalla oli myös muita lapsia. Lapset ansaitsivat siten vähän taskurahaa. Hän muistaa myös, että nykyisen Sepänkadun kulmassa oli sirpalesuoja, johon juostiin pakoon, kun sodan aikana lentokoneet lähestyivät Lohjaa.

36

Hillnerin rautakaupan yläpuolella lapsena asuneita henkilöitä kävi muutama. Yksi kertoi olleensa vajaan parin vuoden ikäisenä vaarassa pudota ikkunasta. Rakennuksessa oli huoneissa syvät ikkunalaudat, joille oli helppo kiivetä ja kurkotella ulos ikkunasta. Äiti sai napattua hänen jaloistaan kiinni. Hän aloitti myös työelämänsä rakennuksessa olleessa rautakaupassa, joka tällöin oli jo Renlundin rautakauppa. Hän muisteli myös, miten autonkouluopettaja Antti Rauhala ajatti oppilaan rautakaupparakennuksen takapihalle. ”Piti peruuttaa kuorma-auto sinne pihalle. Vain vähän tilaa jäi peilien ja seinien väliin. Ohikulkenut mieshenkilö kertoi palvelleensa Lohjan palokunnassa puolivakinaisena, kun paloasema sijaitsi vielä torin Kauppakadun puoleisessa reunassa. Muistaa, miten letkutorni purettiin, ennen kuin uutta paloasemaa alettiin rakentaa torin työväentalon puoleiseen reunaan. Palotorni katkaistiin ensin sahalla ja vedettiin kuorma-autolla nurin. Paljon lohjalaisia oli seuraamassa tapahtumaa. Invamopolla liikkunut nainen kertoi, miten Invalidiyhdistyksellä oli ensin hyvä paikka keskellä toria parikymmentä vuotta sitten arpojen myyntipaikkana, mutta sitten kaikki muuttui ja arvanmyyjiä heiteltiin, minne sattuu pitkin toria. Kertoja oli itse ollut myymässä arpoja parikymmentä vuotta sitten Lohjan torilla. ”Muistan, kun täällä torilla oli 1960-luvulla semmoinen tukevampi täti myymässä leipää. Kuumina kesäpäivinä hän poistui silloin tällöin kojultaan nurkan taakse. Tädillä oli perunajauhopaketti, josta hän kävi tupsuttelemassa jauhoja nivusiinsa ja reisiensä väliin, kun oli kovasti kuumissaan. sitten hän palasi tiskinsä taakse jatkamaan myyntiään.”

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lohjan museon dokumentointikerhon telttakatos 18.6.2016 Lohjan torilla. ”1970-luvulla meillä oli mäyräkoira Joonas, jonka kanssa käytiin usein torilla. Silloin koiran kanssa kävely oli torilla ihan sallittua. Nykyisinhän se on kielletty. Joonas oli innoissaan, sillä kalakauppiaat

heittelivät sille kojuistaan silakoita syötäväksi. Se rouskutteli niitä nautiskellen.”

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

37


38

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina


Lähteet: Kirjallisuutta: • • • • •

Alanen, Aulis: Suomen maakaupan historia. Jyväskylä 1957. Koskinen, Esa: Lohjan kauppatori 1930-luvulla. Pimeätä maitoa, perunamakkaraa ja irtokoiria: Kirkhakkinen 1/2010 Lohjan rakennetun ympäristön inventointiluettelo. 2007 Siiriäinen, Ari: Lohjalaisten historia 1. Lohja Ylikangas, Heikki: Lohjalaisten historia 2. Lohja

Arkistolähteet. • •

Lohjan kuntakokousten pöytäkirjat 1870-1925 Lohjan kauppalan valtuuston pöytäkirjat 1925-1939

Lehdet: • •

Sanomalehti Länsi-Uusimaan vsk. 1933, 1934, 1945, 1965, 1979, 1987, 2015, 2016 Lohjan uutiset

Muut lähteet: • • •

Lillbroända-Annala, Sanna: Tori kaupunkilaisten kohtaamispaikka ja kiistakapula. Luento Lohjan pääkirjastossa 28.3.2016 Havaintopäiväkirja ja tehdyt dokumentointihaastattelut 18.6.2016, Lohjan tori www. markkina.net/toimivatori: Toimiva tori-opas

Kuvat: •

Lohjan Museon kuva-arkisto

Leena-Maija Halinen | Toristoori - Lohjan torin tarina

39


Taitto: MiljART Oy

www.lohja.fi/museo • STOP! Kohtaa menneisyytesi

Toristoori: Lohjan torin tarina  
Toristoori: Lohjan torin tarina  

Kirjoittaja: Leena-Maija Halinen. Lohjan Museo. STOP! Kohtaa menneisyytesi

Advertisement