Page 1


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

2

PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Raul

Soisalo, pj., Piia Nurhonen, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen

Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi

Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375 Ilmoitukset: Mikko Haarala mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375 Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta on 9€, vuositilaus 29€.

PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.


4

Tutkimusuutisia maailmalta

5

Uutta psykoterapiametodiikan koulutustarjonnassa

7

Monikulttuurisuus

8

PSYK.FI kongressi ja Muistihoitajapäivät

10

Psyyke ja Soma

11

Muistisairaan omaisen tukena

13

Muistihoitajan koulutusohjelma

14

Äidin hoiva varhaisvuosina edistää lapsen fyysistä terveyttä aikuisena

15

Ylidiagnosoitu ADHD ja muut tekijät lasten ja nuorten häiriökäyttäytymisen taustalla

16

Muistihoitajan koulutusohjelma

22

Työyhteisöjä kehittämässä

23

Kaikkosen kolumni

24

Paripsykoterapian 1-vuotinen täydennyskoulutus

26

Koulutustarjontaamme

27

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Hyvä kollega

3


Hyvä kollega, kädessäsi on maailmanhistorian ensimmäinen PSYK.FI lehti, joka tarjoaa kurkistusluukun uusimpiin innovaatioihin ja näyttöön perustuvaan hoitoon psykoterapiassa, muistisairauksien hoidossa sekä lasten ja nuorten tukemisen kysymyksissä. Myös monet muut psykososiaalisen ohjauksen ja neuvonnan teemat ovat esillä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Näin netin ja läppäreiden aikakautena meistä alkoi tuntua siltä, että ihmiset saattaisivat kaivata perinteisempiä tapoja tutustua uuteen tietoon. Muistitikkuun mahtuu kyllä satojatuhansia, ellei miljoonia sivuja tekstiä. Tähän lehteen vain 32 sivua. Muistitikulle saa yleensä vuoden takuun. Uskallamme luvata, että julkaisemamme lehdet ja kirjat säilyvät huomattavan paljon pitempään – paitsi jos niitä sattuisi käyttämään muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa (esim. sytykkeenä). Psyk.fi lehteä julkaisee - lähiaikoina säätiöksi muuttuva - Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry., joka järjestää alan tutkimus-, kehittämis-, julkaisu-, ja koulutustoimintaa.

4

Isäni opetti minulle, että kun tapaa ensimmäistä kertaa jonkun, on kohteliasta esittäytyä:

”Olen Raul Soisalo, perheen isä ja psykoterapeutti Joensuusta. Miellän itseni yhä ensisijaisesti kliinikoksi, vaikka ehdin enää pitämään vastaanottoa pari päivää viikossa. Muu aika kuluukin mielenkiintoisissa koulutus-, tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Omia tutkimuksellisia mielenkiinnonkohteitani ovat olleet muun muassa asiakasväkivalta sosiaali- ja terveysalalla, psyykkisen kriisin ja traumojen tematiikka sekä monenlainen pulmalliseksi koettu käytös lapsilla ja nuorilla, muistisairailla sekä mielenterveyspotilailla.

Tällä hetkellä olen kouluttajana eri psykoterapia- ja muistihoitajakoulutuksissa. Parhaillaan tutkin perheterapeuttien antamaa yksilöpsykoterapiaa, joka näyttääkin olevan yksi Suomen yleisimmistä yksilöpsykoterapian toteutusmuodoista. Toinen tutkimushanke liittyy psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemisen ja psykoterapian sivuvaikutuksiin. Paljon puhutaan lääkkeiden sivuvaikutuksista, mutta näyttäisi siltä, että monella on sydämellään myös ikäviä kokemuksia psykoterapiasta tai muista psykososiaalisista interventioista.” Elämme mielenkiintoisia aikoja monella tapaa. Suomen väestö on kaiken kaikkiaan terveempää nyt kuin koskaan aiemmin. Meillä on enemmän psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisia nyt kuin koskaan aiemmin. Meillä syödään enemmän psyykelääkkeitä nyt kuin koskaan aiemmin. Silti, meillä tuntuu olevan koko ajan paheneva pula psykiatrisen hoidon resursseista – pahempi tilanne monella tapaa kuin koskaan aiemmin. Millä yhtälö selittyy? Kuulin, että viime vuonna psyykelääkkeitä sai reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Kela

korvasi psykoterapian vajaalle 15 tuhannelle, eli 2-3% verrattuna porukkaan joka sai psyykelääkkeitä. Psykoterapeuttien koulutus on siirtynyt tämän vuoden alusta yliopistojen vastuulle. Pidämme tätä erinomaisena asiana. Jossain vaiheessa luultiin, että koulutus siirtyy tämän myötä julkisen rahoituksen piiriin. Ikävä kyllä asia ei ollutkaan näin. Koulutusten keskihinnat päinvastoin nousevat. Psykoterapeutti lienee ainoa terveydenhuollon ammatti, johonka kouluttautumiseen täytyy satsata 15-30 tuhatta euroa omaa rahaa. Paljonko meillä mahtaisi olla ravitsemusterapeutteja, puheterapeutteja, fysioterapeutteja tai toimintaterapeutteja, jos näihin kouluttautuminen maksaisi saman verran? Yliopistot ovat isoja laivoja, jotka kääntyvät hitaasti. Viime vuonna maassamme alkoi 25 psykoterapeuttikoulutusta, tänä vuonna voi olla ettei niitä ala montaakaan. Tässä lehdessä on monia mielenkiintoisia juttuja. Toivomme, että lehdestä on Sinulle ja kollegoillesi, ja lopulta myös asiakkaillesi oikein paljon iloa ja hyötyä. Mukavaa alkavaa kesää kaikille ja antoisia lukuhetkiä PSYK.FI lehden parissa nyt ja jatkossa toivottaen,

Raul Soisalo Suomen Psykologisen Instituutin johtaja sähköpostiosoite: raul.soisalo@psyk.fi


Tutkimusuutisia maailmalta

Kognitiivisesta terapiasta apua myös vaikeaa skitsofreniaa sairastavia Pennsylvanian yliopiston tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa, että kognitiivinen hoito voi merkittävästi parantaa skitsofrenian

vakavintakin muotoa sairastavien päivittäistä toimintakykyä sekä elämänlaatua. Tutkimustulokset julkaistiin lokakuussa 2011 Archives of General Psychiatry -lehdessä. Tutkimusta johtanut psykiatrian apulaisprofessori Paul Grant raportoi: “Mielenterveysalalla toimivat luopuvat usein toivosta skitsofrenian vaikeinta muotoa sairastavien henkilöiden osalta. He saattavat sanoa, että näitä potilaita ei voida auttaa. Uudet tutkimustulokset kuitenkin antavat viitteitä, että kognitiivinen terapia voi parantaa elämän laatua, lieventää oireita ja edistää toipumista. Kyseinen interventio voi auttaa skitsofreniapotilaita paranemaan siinä määrin, että he voivat edetä psykososiaalisessa toiminnassaan seuraavalle tasolle: siirtyä työttömyydestä osa-aikaiseen vapaaehtoistyöhön, opiskella ja eristäytymisen sijaan luoda sosiaalisia kontakteja ja saada ystäviä.” Yhdysvalloissa skitsofreniaa sairastaa 2 – 3 miljoonaa henkilöä (Suomessa n. 50 000). Vaikka antipsykoottisten lääkkeiden on todettu vähentävän hallusinaatioita ja harhakuvitelmia, jopa puolella skitsofreniaa sairastavista on edelleen oireita tai he eivät siedä lääkitystä. Hoidon suorat ja epäsuorat kustannukset ovat merkittävät, vuosittain keskimäärin 26 000 – 31 000 dollaria (n. 19 700 – 23 500 euroa) potilasta kohden. Summa on viisinkertainen verrattuna esim. depressiota sairastavien hoitokustannuksiin. University of Pennsylvania School of Medicine: Severely impaired schizophrenics enter dyna-

mic cycle of recovery after cognitive therapy. Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen todennäköisempää miehillä, joilla on psykososiaalisia, emotionaalisia tai neurologisia ongelmia. Aikaisempien tutkimusten mukaan em. pulmista kärsivien naisten todennäköisyys joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on todettu olevan suurempi kuin terveillä naisilla. Miesten vastaavaa riskiä koskeva väestöpohjainen tutkimus julkaistiin 11/ 2011 American Journal of Preventive Medicine -verkkolehdessä. Terveisiin miehiin verrattuna seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisen riski on nelinkertainen. Riski jatkuu koko eliniän. ”Tutkimuksen merkittävin löydös oli se, että koko eliniän kestävä uhka joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, raiskatuksi tai raiskauksen yrityksen kohteeksi, oli sairaudesta kärsivillä miehillä vähintään yhtä suuri kuin terveillä naisilla. ”Sexual Violence Victimization Against Men with Disabilities” by Monika Mitra, PhD, Vera E. Mouradian, PhD, and Marci Diamond, MPA. Lapsena ikätovereitaan kiusanneilla suurentunut riski syyllistyä aikuisena parisuhdeväkivaltaan Miehillä, jotka oman kertomansa mukaan kiusasivat ikätovereitaan lapsuusvuosina, on myöhemmin

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Pariterapia parantaa puolisoiden seksuaalista suhdetta miehen eturauhassyövästä toipumisen jälkeen Teksasin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan eturauhassyövästä selviytyneiden miesten ja heidän kumppaniensa seksuaalinen suhde parani heidän osallistuttuaan pariterapiaan. Myös Internet-pohjainen terapia oli tehokas. Terapian todettiin auttaneen merkittävästi sekä miehiä että naisia. Tutkimukseen osallistuneiden miesten seksuaalinen suoriutuminen parani useimmilla alueilla (erektio, orgasmi ja yleinen seksuaalinen tyytyväisyys), ja seksuaalinen halu säilyi tasaisena. Jotkut saattavat olla haluttomia etsimään apua seksuaalisiin vaikeuksiin kasvotusten toteutetusta terapiasta. Internet-pohjainen ohjelma, joka sisältää ongelmien käsittelyvälineitä verkossa sekä mahdollisuuden keskustella sähköpostin kautta terapeutin kanssa, tarjoaa tällaisille henkilöille helposti lähestyttävän terapiamuodon, jota he eivät koe uhkaavaksi. University of Texas M. D. Anderson Cancer Center (2011, September 25). Couples counseling improves sexual intimacy after prostate treatment.

5


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

suurentunut riski pahoinpidellä kumppaniaan fyysisesti tai seksuaalisesti. Tutkimusraportti julkaistiin Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine -lehdessä 2011. Niillä, jotka kiusaavat toisia koulussa, on jopa nelinkertainen riski syyllistyä fyysiseen tai seksuaaliseen väkivaltaan parisuhteessa. Vielä ei tiedetä tarkkaan, miksi näin on. School Bullying Perpetration and Other Childhood Risk Factors as Predictors of Adult Intimate Partner Violence Perpetration. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine, 2011

6

Konkreettinen ajattelu toimii masennuksen itsehoitona Uuden innovatiivisen tutkimuksen mukaan depressiota voidaan hoitaa pelkästään muokkaamalla henkilön ajattelutapaa toistuvien kognitiivisten harjoitusten avulla. Konkreettisen ajattelun harjoittaminen voi helpottaa masennusta jopa kahdessa kuukaudessa, ja menetelmää voitaisiin käyttää itsehoitoterapiana perusterveydenhuollossa. Depressiosta kärsivät henkilöt ovat taipuvaisia ajattelemaan abstraktiivisesti ja keskittymään kielteisiin mielikuviin. Yksi epäonnistuminen voi masentuneelle olla todisteena siitä, että hän on täysin hyödytön kaikessa muussakin. Uusi ainutlaatuinen lähestymistapa kohdistuu suoraan näihin haitallisiin taipumuksiin. Harjoitusten toistuva tekeminen voi tutkijoiden mukaan muokata ajatusmallit myönteisemmiksi. Tutkimus on ensimmäinen todiste siitä, että pelkästään ajattelutapaan kohdistettu menetelmä voi olla tehokas tapa torjua depressiota. Tutkimustulokset julkaistiin marraskuussa 2011 Psychological Medicine – lehdessä: Guided selfhelp concreteness training as an intervention for major depression in primary care: a Phase II randomized controlled trial.

Liian ankara kuri edistää epärehellisyyttä Hoitoympäristö, jossa kuri on kova ja rangaistukset ankaria, rohkaisee pieniä lapsia valehtelemaan heidän yrittäessään salata huonoa käytöstään ja rikkomuksiaan. Lapset, joiden kokema kuri on lievempää, valehtelevat vähemmän. Ankarassa ja rankaisevassa ympäristössä kasvavat lapset osaavat myös valehdella muita ikätovereitaan vakuuttavammin. Näin todetaan uudessa kolmi- ja nelivuotiaisiin lapsiin kohdistuneessa kanadalaistutkimuksessa. Ankarampaa kuria kokevat lapset pystyivät paremmin peittelemään valhettaan. Rankaiseva ympäristö ei ainoastaan ruoki epärehellisyyttä vaan saattaa myös

parantaa lasten kykyä valehdella rikkomustensa salaamiseksi. Kovaa kuria kokevat kolme- ja nelivuotiaat osoittautuivat yhtä kyvykkäiksi valehtelemaan vakuuttavasti kuin kuusi- ja seitsemänvuotiaat, joista löytyy aikaisempia tutkimuksia. Tutkimus voi olla varoittava esimerkki vanhemmille, jotka joskus haluaisivat kurittaa lastaan kovalla kädellä, jos he huomaavat tämän valehtelevan. On ilmeistä, että ankara rangaistus ei vähennä lapsen taipumusta epärehellisyyteen, vaan itse asiassa parantaa kykyä epärehellisyyteen. Tutkimus julkaistiin Child Development –lehdessä: A Punitive Environment Fosters Children’s Dishonesty: A Natural Experiment.


Uutta psykoterapiametodiikan koulutustarjonnassa: Hengellisyys ja psykoterapia 20 op Yksivuotinen täydennyskoulutus psykoterapeuteille

»

Viime vuosina on enenevissä määrin lisääntynyt niin sanottujen sielunhoitoterapeuttien ja sielunhoitoterapiakoulutusten määrä. Ei tarjontaa ilman kysyntää – ”Moni uskova psykoterapiaasiakas pettyy, koska ei pysty terapeuttinsa kanssa käsittelemään hengellisen elämänsä kysymyksiä psykoterapiaprosessissa. Monelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä puuttuu taito ja rohkeus puhua näistä asioista. Psykoterapiahistoriassa on uskonelämän asioita välillä määritelty epäkunnioittavaan tyyliin harhaisiksi puheiksi ja ajatuksiksi. Jos uskova potilas ei voi terapiassa puhua kaikista itselleen tärkeistä asioista, hän kokee helposti, ettei tule kokonaan kohdatuksi. Tämä on syy siihen, miksi useat uskovat ihmiset hakeutuvat mieluummin sielunhoitoterapeutin pakeille.” kertoo Mikko Haarala, yksi uuden koulutuksen suunnittelijoista.

Hengellisyys psykoterapiassa koulutuksen lähtökohtana on tarjota virallisen ja valvotun sosiaali- ja terveydenhuollon psykiatrisen hoitojärjestelmän asiantuntijoille välineitä ja ideoita, miten käsitellä potilaan uskonnollisista viitekehyksistä nousevia hengellisiä kysymyksiä psykoterapiaprosesseissa sekä muussa mielenterveystyössä. Koulutuksen kohderyhmää ovat muun muassa psykoterapeutit, psykologit, psykiatrian erikoislääkärit, psykiatrian erikoissairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät sekä muut psykososiaalista työtä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka kohtaavat työssään uskovia asiakkaita. Koulutuksen laajuus on 20 op sisältäen kahdeksan kaksipäiväistä koulutusseminaaria, yhteensä 16 koulutuspäivää. Lisäksi koulutus sisältää kirjallisuutta sekä vapaavalintaisen opinnäytetyön, jossa opiskelija voi perehtyä haluamaansa aiheeseen tarkemmin. Kouluttajina ovat muiden muassa suomalaisen pastoraalipsykologian parhaimpiin asiantuntijoihin lukeutuvat professori ja teologian tohtori Paavo Kettunen sekä dosentti, teologian tohtori, psykoterapeutti, parija perheterapeutti ja perheneuvoja Jouko Kiiski.

- terapeutin oma ihmiskäsitys - millä tavoin ottaa se huomioon voimavarana ja mahdollisena hoidon edistymisen hidastajana. Mikä on terapeutin oma mukavuusalue hengellisyysasioissa ja miten se tulee huomioida hoidon suunnittelussa. - ihmiskäsitys eri uskonnoissa - samuuksia ja eroja - biopsykososiaalisspirituaalinen ihmiskäsitys, - monikulttuurisuus ja eri uskonnot psykoterapiassa ja muussa hoidossa - erilaiset kristilliset uskot suomessa ja millä tavoin mielenterveys niissä nähdään - syyllisyys ja häpeä psykososiaalisspirituaalisina kokemuksina - pyhät kirjoitukset, rukous, sakraalitoimitukset, muut sielunhoitomenetelmät ja niiden soveltaminen psykoterapiassa ja mielenterveystyössä, - seksuaalisuus ja hengellisyys: homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, bi- seksuaalisuus, transvestismi, seksuaalifantasiat, perversiot - uusperhekysymykset: parisuhde, ero ja hengellisyys, hengelliseen risitiriitaan johtavia kysymyksiä, - vakava sairaus, onnettomuus - elämän ja kuoleman kysymyksiä, traumat, kriisit, suru, lohtu, toivo, rakkaus, ilo.

Koulutuksen teemoja ovat mm. Koulutus toteutetaan Helsingissä ja se alkaa syksyllä 2012. Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi ilmoittautua www.psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Sielunhoitoterapiaa ja sen laatua ei valvo kukaan. Mukaan mahtuu niin vastuullisia toimijoita, joilta saa adekvaattia palvelua, ja jotka ovat käyneet laadukkaan koulutuksen. Ikävä kyllä tarjolla on myös laadultaan kirjavampaa sielunhoitoterapiapalvelua, johon saattaa liittyä monia ongelmia ja lieveilmiötä aina hengellistä väkivaltaa myöten.

Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: mikko.haarala@psyk.fi

7


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Monikulttuurisuus

8

Ristiriitoja kulttuurien kohdatessa Ovatko maahanmuuttajat erilaisia mielenterveydenhuoltopalveluiden käyttäjinä? Entäpä minkälaisia taitoja tarvitaan (jo nyt) vanhustenhuollossa, kun hoidamme kohta myös ikäihmisiä eri kulttuureista? Monet hoitoalan ammattilaiset ovat huomanneet, että käytössä olevat opit ja periaatteet eivät aina toimi maahanmuuttajien kanssa. Monet palvelut saattavat olla täysin vieraita ja tuntemattomia. Jos vastaanotto löytyykin, kynnys astua ovesta sisälle voi olla todella korkea. Eurooppalaisille tuttu introspektiivinen ajattelu voi olla itämaisista kulttuureista tulevalle täysin vierasta. Länsimaisen hoitojärjestelmän yksilökeskeisyys saattaa hämmentää ihmisiä, jotka ovat tottuneet ajattelemaan asioita yhteisöllisemmin. Akkulturaatio Uuteen kulttuuriin sopeutuminen ei aina suju ongelmitta. Lähtö- ja tulomaan kulttuurit saattavat poiketa suuresti toisistaan. Valtakulttuuriin sopeutumisen aiheuttamia ristiriitoja perhe voi joskus yrittää kiertää eristäytymällä. Uuden kulttuurin arvoja ei omaksuta ja pysytellään vain omien parissa. Se saattaa kuitenkin vain pahentaa tilannetta eli lisätä ennakkoluuloja ja syrjintää. Yleisesti ottaen siirtolaisperheiden nuoret omaksuvat hel-

posti ympäröivän valtakulttuurin tapoja ja vaikutteita, kun taas vanhemmat haluavat usein säilyttää entisen kulttuurinsa ja siirtää sen lapsilleen sellaisenaan. Tämä saattaa aiheuttaa sukupolvien välille arvoristiriitoja, jotka voivat pahimmillaan johtaa nuorten oireiluun, jopa itsemurhaan.

Syrjintää ja rasismia Maahanmuuttajat kokevat vieläkin paljon ennakkoluuloja ja rasismia. Syrjintä voi lisätä konflikteja perheessä etenkin murrosikäisten ja heidän vanhempiensa välillä, koska vanhemmat saattavat tulla tällaisessa tilanteessa ylisuojeleviksi lastensa suhteen. Myös terveydenhuollossa on tärkeää, että rasismiin liittyviin ongelmiin suhtaudutaan vakavasti ja että kokemuksia kuunnellaan. Siksi rasismista onkin hyvä rutiininomaisesti kysyä suoraan, sillä se ei välttämättä muuten tule ilmi. Traumaattiset kokemukset Osalla maahanmuuttajista – erityisesti pakolaisilla - saattaa olla traumaattisia kokemuksia julmasta kohtelusta ja kidutuksesta. Kidutusta kokeneita ja heidän perheitään on hyödyllistä pyrkiä auttamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti heidän oman kulttuurinsa sekä sosiaalisen ja psykologisen ympäristönsä mukaisesti. Traumaattisista kokemuksista sel-

viytymistä voi auttaa pakolaisten omaan kulttuuriin kuuluvien yhdistävien rituaalien (esim. perinteiset vuodenaikajuhlat) tukeminen myös uudessa ympäristössä.

Islam Muslimikulttuureissa (esim. arabit ja somalit) uskonto koskettaa kaikkea elämää. Hartaille uskoville islam on enemmänkin elämäntapa. Yksilöiden suhde uskontoon kuitenkin vaihtelee. Osa islaminuskoisista on hyvinkin maallistuneita. Muslimien perhejärjestelmä on patriarkaalinen ja perustuu laajennettuun perheeseen, johon lasketaan kuuluviksi myös isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja serkut. Mies ja nainen ovat eriarvoisia sekä perheen sisällä että yhteiskunnassa. Monia asioita, jotka ovat miehille sallittuja, ei suvaita naisilta ollenkaan. Äärimmillään suvaitsemattomuus johtaa naisten kunniamurhiin, vaikka ne jyrkästi Koraanissa tuomitaankin. Laajennettu perhe toimii apuna mielenterveys-, perhe- ja parisuhdeongelmien käsittelyssä, mutta toisaalta se saattaa olla vaikeuksien syy ja pahentaa niitä. Vaimoa syytetään usein parisuhteen ongelmista, koska uskotaan, että nainen aiheuttaa hankaluuksia ”kiivautensa vuoksi”. Suurperhe saattaa painostaa puolisoita pysymään yhdessä sukujen kunnian säilyttämiseksi. Lapsia käytetään avioriidoissa yleisesti toisen puolison painostukseen, mikä


Maahanmuuttajat ja terapia Ongelmien käsittely terapiassa saattaa olla maahanmuuttajien kulttuurille vierasta, jopa häpeällistä (esim. intialaiset, japanilaiset), ja omista asioista kertominen ulkopuoliselle henkilölle voidaan kokea hyvin vaikeaksi. Lähtömaissa terapia saattaa olla harvinaista, eivätkä monet ole ollenkaan tietoisia palveluista, joilla toisaalta saattaa olla leima, että ne ovat pelkästään ”hulluille” ja psykoottisille tarkoitettuja. Toisaalta piraattikopioina liikkuvat dvd:t erilaisista amerikkalaisista sarjoista, kuten Sopranos ja Sinkkuelämää, ovat tehneet terapiasta tutumpaa myös kulttuureissa, joissa palveluja on vähän saatavana. Sama asia voidaan eri kulttuureissa käsittää eri tavoin (esim.

depressio, jolle ei löydy edes aina kielellistä vastinetta). Usein maahanmuuttajien mielenterveysongelmien taustalla voi olla koti-ikävä, tulomaassa kohdatut kulttuurisyhteiskunnalliset ristiriidat tai yksilön ja perheen intressien ristiriita. Näissä tapauksissa terapeutin apu saatetaan hyväksyä, jos perheen yhtenäisyys säilyy ja koko perheen päämäärät ja pyrkimykset ovat etusijalla yksittäisen perheenjäsenen etuihin nähden. Perheenjäsenen yksilöterapia hyväksytään myös, jos se ei johda ristiriitaan ydin- tai laajennetun perheen pyrkimysten ja tarpeiden kanssa. Suositeltavia terapeuttisia lähestymistapoja Länsimaiset terapiamallit eivät aina sovellu, vaan niitä joudutaan muokkaamaan tarpeen mukaan. Auttajatahojen ei luonnollisesti tarvitse hyväksyä asiakkaidensa uskomusjärjestelmää tai tapoja, mutta ne tulee ottaa huomioon. Kognitiivisbehavioraalinen terapia on joustava terapiamuoto, joka sallii terapiamallien muokkaamisen siten, että ne kunnioittavat asiakasperheen kulttuurisia peruskäsityksiä. Se sallii myös perheelle vapauden tehdä muutoksia siten, ettei omista arvoista tarvitse tinkiä. Islamilaiseen kulttuuriin soveltuvat holistiset ja ekologiset sekä systeemiset (esim. perheterapia) lähestymistavat. Mus-

limien perheterapiassa laajennetun perheen mukaan ottaminen saattaa olla hyödyllistä. Moni hyötyy omien uskonnollisten rituaalien harjoittamisesta hoitoprosessin yhteydessä. Kulttuurien tuntemus ja tietoisuus niiden monimuotoisuudesta on avuksi, mutta kysyäkin kannattaa. Stereotypistä ajattelua kannattaa välttää. Aito ja rehellinen kiinnostus potilaan kulttuurista on avuksi. Potilalle voi sanoa suoraan, ettei tiedä miten heidän kulttuurissa ajatellaan tästä asiasta, ja pyytää potilasta kertomaan. Emmehän me voi täysin ”tietää”, mitä suomalainenkaan aina ajattelee ja tarkoittaa. Yksi tapa lähestyä monikulttuurisuutta mielenterveystyössä on ”transkulttuurinen” lähestymistapa: hoitotyössä pitää pyrkiä selvittämään yksilöiden, perheiden ja ryhmien kulttuurisiin elämäntapoihin perustuvaa hoitamiskäyttäytymistä, arvoja ja uskomuksia, jotta voitaisiin toteuttaa hyvää, tehokasta ja tyydyttävää hoitoa. On syytä ottaa huomioon mahdollisesti erilaiset odotukset terapeuttisen työskentelyn suhteen. Joillekin dialoginen ja reflektiivinen työskentely on vierasta. He odottavat terapeutin olevan auktoriteetti, joka antaa heille konkreettisia neuvoja ja ohjeita. Heistä voi tuntua erikoiselta, jos terapeutti tai lääkäri kysyy heidän mielipidettään miten ongelman käsittelyssä kannattaisi edetä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

saattaa aiheuttaa heille mielenterveysongelmia. Terapiaan hakeudutaan usein vasta sitten, jos sittenkään, kun perhe on menettänyt luottamuksensa oman perheen kykyyn auttaa ongelmissa. Arabikulttuureissa on totuttu hakemaan apua mielenterveysongelmiin myös sheikeiltä, imaameilta tai ennustajilta. Avun hakemiseen vaikuttaa myös usko kohtaloon. Ei kiinnosta lähteä hakemaan apua terapiasta, jos uskotaan, että elämän kulkuun ei voi juuri vaikuttaa ja kaikki, mitä tapahtuu, on vain hyväksyttävä ja kestettävä.

9


PSYK.FI kongressi Helsingissä 7.- 8.9.2012 Uusin tieto tarjolla mm. seuraavista aiheista:

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

* nuorten käytöspulmat koulussa ja sijaishuollossa * suisidaalisuus * asiakkaan kriisin arviointi * mindfullness-menetelmiä arkeen * myötätuntouupumus * omaiset ja muistisairaus * muistisairaan käytöshäiriöiden hoito * asiakassuhteen hoito ja yhteistyö potilaan kanssa * hoitoprosessipulmat * internetin ongelmat ohjauksen ja psykososiaalisen hoidon näkökulmasta * monikulttuurisuus, ohjaus, neuvonta ja psykoterapia *

Muistihoitajapäivät 16–17.11.2012, Helsinki Suomen Psykologisen Instituutin vuosittainen kaksipäiväinen Muistihoitajapäivät -­ tapahtuma kokoaa yhteen Muistihoitajina, Muistineuvojina ja Muistikoordinaattoreina toimivia ammattihenkilöitä sekä muita muistisairaiden hoidosta kiinnostuneita sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisia. Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen Instituuttiyhdistyksen kouluttajien, Muistihoitajakoulutuksesta valmistuneiden sekä muiden asiantuntijoiden luentoja, työpajoja ja valtakunnallista verkostoitumista.

Lisätietoa tapahtumista osoitteesta www.psyk.fi

10


PSYYKE JA SOMA Elämän aikana koetut psykologiset ja emotionaaliset traumat – läheisen kuolema, avioero, luonnonkatastrofi, tulipalo tai liikenneonnettomuus – saattavat myötävaikuttaa ärtyvän suolen oireyhtymän (Irritable Bowel Syndrome, IBS) kehittymiseen aikuisiällä. Ärtyvän suolen oireyhtymä on krooninen toiminnallinen ruuansulatusjärjestelmän häiriö, joka aiheuttaa vatsakipuja, turvotusta, ummetusta ja/tai ripulia. IBS luokitellaan esiintymistavan mukaan ummetus- tai ripulityyppiseksi tai sekamuotoiseksi. Hankalista oireistaan huolimatta itse häiriö ei ole vaarallinen. Yhdysvalloissa tutkijat totesivat, että lapsuudessa ja aikuisiällä koetut traumat ovat yleisempiä

ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla kuin heidän terveillä sukulaisillaan. Gastroenterologien vuosikokouksessa Washingtonissa tutkimustuloksia esitellyt Yuri Saito-Loftus raportoi:

”Stressillä on katsottu olevan yhteys ärtyvän suolen oireyhtymän kehittymiseen, ja lapsuusajan hyväksikäyttöä on todettu jopa puolella oireyhtymää sairastavilla. Useimmat aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön, eivätkä ne ole olleet kovin yksityiskohtaisia. Niissä ei myöskään ole kiinnitetty huomiota muunlaisiin psykologisiin traumoihin.

Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa tarkastellaan monenlaisia traumoja, niiden ajankohtaa ja yhteyttä perheeseen.” Toistuvat traumakokemukset voivat herkistää sekä aivoja että sisäelimiä. Tutkimukset viittaavat siihen, että ärtyvän suolen oireyhtymän aiheuttavat muutokset niissä hermoissa ja lihaksissa, jotka säätelevät suoliston tuntemuksia ja liikkeitä. Naisilla IBS-häiriötä esiintyy puolitoista kertaa useammin kuin miehillä. Useimmiten oireyhtymä diagnosoidaan alle 50-vuotiailla henkilöillä. Yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan 10 – 15 % maan aikuisväestöstä kärsii IBS-oireista (Suomessa 5 – 16 %),

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Traumakokemusten ja aikuisiän ärtyvän suolen oireyhtymän välillä on yhteys

11


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

12

kuitenkin vain 5 – 7 % aikuisista on saanut kyseisen diagnoosin. IBS on yleisimmin diagnosoitu vatsasairaus ja yksi tavallisimmista perusterveydenhuollossa tavattavista häiriöistä. Oireyhtymä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja ongelmia sekä terveydenhuollossa että siitä kärsivälle henkilölle ja hänen lähipiirilleen. IBS-potilaat käyttävät jatkuvasti lääkäripalveluja, käyvät useissa diagnostisissa testeissä, ja heille määrätään monia lääkkeitä. He ovat usein sairaslomalla, mistä seuraa työn tuottavuuden alentuminen. He joutuvat myös turvautumaan toistuvasti sairaalahoitoon. Oireyhtymää sairastavan elämänlaatu voi heikentyä siinä määrin, että itsetuhoisuuden vaara lisääntyy. On tärkeää, että potilaat ja heitä hoitava henkilökunta on tietoinen IBS:n ja aikaisempien traumakokemusten mahdollisesta yhteydestä. Siitä saattaa löytyä selitys, miksi henkilö sairastui juuri tähän oireyhtymään ja miksi stressin taso vaikuttaa jatkuvasti oireiden voimakkuuteen. American College of Gastroenterology (2011): Psychological traumas experienced over lifetime linked to adult irritable bowel syndrome. Psykologinen interventio parantaa fibromyalgiaa sairastavien toimintakykyä Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan psykologisin menetelmin voidaan vähentää fibromyalgiaa sairastavien nuorten masennusoireita ja parantaa heidän toimintakyky-

ään. Tutkimustulokset ovat luettavissa Arthritis & Rheumatism -lehden marraskuun 2011 onlinenumerossa. Lääkärien raporttien perusteella kouluikäisistä nuorista jopa 2 – 7 % saattaa sairastaa fibromyalgiaa. Tytöt sairastuvat poikia useammin. Oireet ovat samanlaisia kuin aikuisilla: laaja-alainen kipu tuki- ja liikuntaelimissä, väsymys sekä unija mielialahäiriöt. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että sairaus haittaa merkittävästi nuorten fyysistä, sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia sekä häiritsee koulunkäyntiä. Nuorille suunnattuja fibromyalgian hoitomenetelmiä on kuitenkin tutkittu vain rajoitetusti. Tutkimuksen mukaan psykologisia interventioita saaneiden kipu ja masennusoireet olivat vähentyneet ja toimintakyky lisääntynyt huomattavasti tutkimuksen loppuun mennessä. Perheväkivalta muuttaa lasten aivojen toimintaa Uuden britannialaisen tutkimuksen mukaan fyysiselle pahoinpitelylle ja perheväkivallalle altistuneiden lasten aivoista löytyy samanlaisia muutoksia kuin taisteluihin osallistuneilla sotilailla. Aivojen toiminnallisessa magneettikuvantamisessa lontoolaisen yliopiston UCL:n (University College of London) ja Anna Freud -keskuksen tutkijat totesivat, että perheväkivallalle altistuminen näkyi lasten aivoissa kahdella alueella. Lapset katselivat kuvantamisen aikana kuvia surullisista, tyynistä tai vihaisista kasvoista. Heidän piti ainoastaan päättää, oliko kuvassa

mies vai nainen, tunteen tunnistaminen oli sivuseikka. Vihaisten kasvojen näkeminen aiheutti perheväkivallalle altistuneiden lasten aivoissa lisääntynyttä toimintaa etummaisessa aivosaaressa (anterior insula) sekä mantelitumakkeessa (amygdala). Kyseiset aivojen alueet liittyvät uhkatilanteiden havaitsemiseen ja kivun ennakointiin. Tutkijoiden mukaan sekä väkivallalle altistuneet lapset että sotilaat ovat tottuneet olemaan erittäin tietoisia ympäristön vaaroista. Etummainen aivosaari ja mantelitumake liittyvät myös ahdistuneisuushäiriöihin. Hermostollinen sopeutuminen näillä alueilla saattaa selittää, miksi perheväkivaltaa kokeneiden lasten riski saada ahdistuneisuusongelmia myöhemmin elämässä on suurentunut. Tohtori Eamon McCrory UCLyliopistosta sanoo: ”Alamme vasta nyt ymmärtää, miten kaltoinkohtelu vaikuttaa emotionaalisia toimintoja hallitseviin järjestelmiin lasten aivoissa. Tähän kohdistuva tutkimus on tärkeää ja antaa ensimmäisiä viitteitä siitä, miten lapsen aivot sopeutuvat varhaisiin perheväkivaltakokemuksiin.” Altistuminen perheväkivallalle muuttaa aivojen toimintaa, vaikka psykiatrisia oireita ei esiintyisikään. Muutokset saattavat olla piilevä riskitekijä. Lapsi voi hetkellisesti sopeutua tilanteeseen niiden avulla, mutta pitemmällä aikavälillä ne voivat lisätä terveysriskejä. Tutkimus julkaistiin Current Biology –lehdessä: Heightened neural reactivity to threat in child victims of family violence.


MUISTISAIRAAN OMAISEN TUKENA Muistirairaan omaishoitajat kokevat hoitotaakan suuremmaksi ja heillä on isompi riski sairastua masennukseen verrattuna muulla tavoin kroonisesti sairasta hoitaviin perheenjäseniin. Uuden alankomaalaisen katsauksen mukaan psykoterapiatekniikka, joka tunnetaan kokemuksen tai tilanteen kognitiivisena uudelleenmuotoiluna (cognitive reframing), voi lievittää muistisairaan omaishoitajien stressiä. Kyseisen tekniikan avulla opetellaan suhtautumaan tilanteeseen eri tavalla kuin aikaisemmin. Kielteisiä tai vääriä uskomuksia ja ajatuksia pyritään muuttamaan sellaisiksi, että ne edistävät sopeutuvaa käyttäytymistä ja vähentävät ahdistuneisuutta ja masennusta. Menetelmän voi opettaa sen hallitseva sosiaali- ja terveydenhuollon

ammattilainen muutaman tapaamisen aikana. Uudelleenmuotoilun voi aloittaa rakentamalla yksinkertainen piirroskuva ajattelun, tunteen ja toimintojen välisistä yhteyksistä. Erityisen hyödyllistä on kuvata omaishoitajalle, miten erilaiset ajattelumallit ja kognitiiviset sisällöt (eli kaiken aikaa jatkuva sisäinen keskustelu tai monologi) vaikuttaa suoraan tunteisiin ja toimintayllykkeisiin ja sitä kautta toimintaan. Oma toiminta puolestaan alkaa ylläpitää ongelmallisia ajattelumalleja, ja itseään ruokkiva kielteinen kehä toistaa itseään. Omaishoitajat hyötyvät erilaisista tietoa jakavista interventioista. Uudelleen muotoilun avulla on mahdollista muuttaa heidän uskomuksiaan, jotka liittyvät heidän omiin tarpeisiinsa ja hoitovelvollisuuksiin. Omaishoitajien ajattelun

muokkaaminen ja ymmärtämyksen lisääminen edistää suuresti myönteisempien tunteiden kehittymistä ja vähentää stressiä. Kun omaishoitaja pystyy muuttamaan haitalliset uskomuksensa rakentavammiksi, muutos on merkittävä. Niillä, jotka osallistuivat uudenlaista tulkintaa ja suhtautumista edistävään interventioon, esiintyi vähemmän ahdistusja masennusoireita, ja he kokivat vähemmän hoitovelvollisuuksiinsa liittyvää stressiä, vaikka itse hoitotaakka ja omat selviytymistaidot pysyivät ennallaan. Myönteinen suhtautuminen tilanteeseen voi johtaa myös entistä parempaan suhteeseen hoidettavan kanssa. Katsaus julkaistiin The Cochrane Library –tietokannassa 2011: Cognitive reframing for carers of people with dementia.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Kognitiivinen uudelleentulkinta voi auttaa vähentämään dementiapotilasta hoitavan omaisen masennusta ja stressiä

13


Työnohjaaja/ mentorkoulutus 2012-2014 (UUDENLAINEN INTEGRATIIVINEN OHJAUSTEORIA) Tavoitteena on • antaa osallistujille perustiedot ja taidot työnohjauksesta ja työnohjaustyöskentelystä sekä auttaa soveltamaan tätä tietoa ja osaamista omassa työssä ja työorganisaatiossa • antaa valmiudet työnohjaajana toimimiseen yksilöiden, yhteisöjen sekä organisaatioiden parissa • luoda edellytyksiä oman persoonallisuuden jatkuvalle kehittymiselle ja uudistumiselle Koulutuksen hyväksytysti suorittamisen jälkeen asianomaisella on työnohjaajan kelpoisuus.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Kohderyhmä

14

Koulutus on tarkoitettu moniammatilliseksi: sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle, teologeille, yritysten henkilöstölle ja kouluttajille. Työnohjaajakoulutus soveltuu henkilöille, joilla on jo oman alansa työkokemusta ja jotka haluavat edelleen kehittää itseään, työnsä laatua ja ammatillista osaamistaan. Osallistujilta edellytetään vähintään keskiasteen ammatillista perustutkintoa, henkilökohtaista aitoa osallistumismotivaatiota sekä mahdollisuutta koulutuksen aikaiseen työnohjaustyöskentelyyn. Osallistujat valitaan hakulomakkeen haastattelun perusteella.

Työskentelyn luonne Koulutusprosessi kestää n. 2 vuotta, alkaen SYKSYLLÄ 2012. Koulutuksessa pyritään erilaisten työnohjauksellisten työtapojen luovaan yhdistelyyn. Koulutukseen sisältyy sekä kokemusperäisiä ja toiminnallisia, että teoreettisia oppimistapahtumia. Työskentelyssä yhdistellään erilaisia oppimisprosesseja

ja sovelletaan luovasti teoreettista tietoa. Koulutus on prosessi, jonka kuluessa pyritään kehittämään omaa ammatillisuutta työnohjaajana, tutkimaan erilaisia työtapoja sekä käsitteellistämään asioita ja ilmiöitä eri teorioiden avulla. Tavoitteena on rakentaa identiteettiä työnohjaajana, kehittää työnohjauksellisia taitoja ja syventää yhteisöllisten ilmiöiden ymmärrystä. Työtapojen taustalla on teoreettinen viitekehys, jonka avulla pyritään yhdistämään psykodynaamista ajattelua, systeemistä, sosiokognitiivista ja ratkaisukeskeistä hahmottamistapaa sekä kokemuksellisen oppimisen näkökulmia.

Koulutusohjelma täyttää Suomen Työnohjaajat ry:n suositukset ja koostuu seuraavista osioista: 1. Seminaarit (30 op) Kaksipäiväiset n. kerran kuukaudessa järjestettävät koulutusseminaarit koostuvat teoriaopetuksesta, reflektiivisestä työskentelystä, erilaisista työnohjaustilanteista, ryhmäharjoituksista ja yhteiskeskusteluista. Koulutukseen sisältyy yhteensä 18 kaksipäiväistä seminaaria.

Seminaarien pääteemoja ovat mm. • työnohjauksen kehityssuuntia ja lähtökohtia • työnohjaus työn muiden tukimuotojen joukossa • työnohjauksen aloittamisen kysymykset • työnohjaussuhde ja työnohjausprosessi

• työnohjaajan roolit • ohjauksen eri taustateoriat ja työnohjauksen menetelmät • työn, sen organisoinnin ja johtamisen muuttuminen • ryhmä- ja yhteisödynamiikka • uudistuminen ja muutoksen dynamiikka • työnohjauksen eettiset haasteet • työnohjaajana jaksaminen ja kehittyminen sekä • työnohjauksen päättämisen kysymykset

2. Seminaarityö (12 op) 3. Omakohtainen saatu työnohjaus (3 op) 4. Työnohjaajana toimiminen (3 op) 5. Työnohjauksen työnohjaus (1,5 op) 6. Kirjallisuus (3 op) 7. Prosessikirjoittaminen, raportointi ja itsearviointi (7,5 op) Kouluttajat Koulutuksen johtajana ja pääkouluttajana toimii johtava kouluttaja, KM, OPO, VET- psykoterapeutti, perheterapeutti, työnohjaaja Raul Soisalo. Muita kouluttajia ovat mm. VET Perheterapeutti, Psykologian tohtori, Eija-Liisa Rautiainen ja VET-psykoterapeutti, työnohjaaja Sanna Aavaluoma. Koulutus toteutetaan Helsingissä ja ryhmä aloittaa syksyllä 2012. Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi ilmoittautua www.psyk.fi Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: mikko.haarala@psyk.fi


PERHEET

Yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset tutkijat toteavat äskettäin julkaistussa tutkimuksessa, että vaikka epäsuotuisissa oloissa kasvaneilla lapsilla usein on kroonisia sairauksia aikuisena, melko monet heistä kuitenkin pysyvät terveinä läpi koko elämän. He ovat sekä fyysisesti että henkisesti aktiivisia, saavat riittävästi sosiaalista tukea ja heillä on voimavaroja, jotka näyttävät vähentävän riskejä. Tutkijat pyrkivät selvittämään, lieventääkö vanhempien hoiva huonoissa oloissa vietetyn lapsuusajan negatiivista vaikutusta myöhempään elämään. ”Tutkimusraporttien mukaan on täysin selvää, että ihmiset, joiden sosioekonominen asema on alhainen, sairastavat enemmän kuin heidän paremmissa oloissa elävät ikätoverinsa”, psykologian professori Margie Lachman yhdysvaltalaisesta Brandeisin yliopistosta sanoo. ”Seikoilla, joihin voidaan vaikuttaa, on tässä tärkeä rooli, ja alamme nähdä sellaisia tekijöitä, joiden avulla on mahdollista pyrkiä minimoimaan terveyseroja.” Lachmanin mukaan rahalla ja terveyspalvelujen saatavuudella on merkitystä, mutta lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että niiden rooli on vähäinen, koska terveyseroja on myös niissä maissa, joissa on järjestetty julkinen terveydenhuolto. Tutkijatiimi on aikaisemmin tarkastellut ihmisten tuloeroja, mutta todennut, että opiskelusaavutukset muodostavat luotettavamman sosioekonomista asemaa arvioivan mittarin. Pitkälle opiskelleet menestyvät useilla elämänalueilla, ja heidän fyysinen terveytensä, psykologinen hyvinvointinsa ja kognitiivinen toimintansa ovat paremmat kuin huonommin koulutetuilla. Lachmanin tiimi etsii keinoja eriarvoisuuden vähentämiseen. Uusi tutkimus oli monin tavoin innovatiivinen. Aikaisemmin on kiinnitetty huomiota aikuisiän sosioekonomiseen asemaan ja osallistujien omiin raportteihin terveydentilasta. Tällä kertaa tarkasteltiin lapsuusajan sosioekonomista asemaa ja miten se vaikuttaa myöhempään terveyteen. Toisen laajan tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin myös sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen riskiä. Tutkimuksen kansallisesti edustava otos käsitti 1205 henkilöä, joita seurattiin yli kymmenen vuoden ajan. Hoivaa arvioitiin osallistujien tietojen ja kyselyiden perusteella. Heiltä kysyttiin esimerkiksi, ymmärsikö äiti heidän ongelmiaan ja huoliaan ja miten paljon aikaa ja

huomiota hän antoi heille lapsena. Useihin keski-iän terveysongelmiin, esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään vaikuttavat tekijät voidaan jäljittää varhaisvuosiin. Lachman selittää, että lapsuusajan stressitekijät voivat jättää biologisen jäljen, jonka vaikutus ilmenee keski-iällä. Kuitenkin sellaiset henkilöt, joilla on ollut hoivaava äiti, ovat terveempiä keski-ikäisinä siitä huolimatta, että heillä on joitakin terveysriskejä. Lachmanin mukaan suojaavia tekijöitä saattavat olla empatia, selviytymiskeinojen opettaminen tai elämää rikastuttava tuki. Tutkijat toivovat, että saatuja tietoja voitaisiin käyttää tuettaessa haavoittuvia ja riskialttiita perheitä. Vanhemmille opetetaan erilaisia taitoja, esimerkiksi miten lapselle osoitetaan, että hänen hyvinvointinsa on tärkeä, ja miten stressistä selviydytään. Heitä voidaan opastaa myös, miten ehkäistään metabolista oireyhtymää oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla, ja heitä autetaan ymmärtämään, että he voivat ainakin jossain määrin vaikuttaa tulevaisuuteensa ja edistää omaa ja lastensa hyvinvointia. Tutkimustulosten mukaan isän hoivalla ei näyttänyt olevan vastaavaa vaikutusta. Lachmanin mukaan tämä saattaa johtua osallistujajoukon rakenteesta. Tällä hetkellä keski-ikäisten henkilöiden isät eivät tavallisesti ole olleet mukana perheen elämässä samoin kuin nykyään. Heidän lastensa tilanne saattaa olla toisenlainen, kun isät toimivat nyt vanhempina eri tavoin kuin aikaisempien sukupolvien miehet ja osallistuvat enemmän lasten elämään ja ehkä hoivaavat heitä enemmän. Tutkimustyön jatkuessa eri sukupolvien näkökulma otetaan huomioon. Lachman toteaa, että havaittu äidin hoivan pitkäaikaisvaikutus on dramaattinen löydös. Mitä useampia vastaavia tekijöitä löydetään, sitä paremmin pystytään vaikuttamaan myönteisesti ihmisten terveyteen. Lachmanin tutkimustiimi jatkaa työskentelyä sosiaalisen eriarvoisuuden terveysvaikutusten selvittämiseksi ja haittavaikutusten vähentämiseksi. Tutkimustulosten avulla pyritään voimaannuttamaan perheitä koulutuksen kautta. Tutkimusraportti julkaistiin Psychological Science -lehdessä joulukuussa 2011.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Äidin hoiva varhaisvuosina edistää lapsen fyysistä terveyttä aikuisena

15


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

LAPSET JA NUORET

16

Ylidiagnosoitu ADHD ja muut tekijät lasten ja nuorten häiriökäyttäytymisen taustalla Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat viime vuosina lisääntyneet räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa. Monet asiantuntijat samoin kuin suuri yleisökin ovat alkaneet epäillä, että diagnooseja jaetaan liikaa ja osittain kyseenalaisin perustein. (Bruchmüller et al., 2012; Ham, 2003). Esimerkiksi Saksassa diagnoosien määrän kasvu oli 381 % vuosina 1989–2001 (Bruchmüller et al., 2012). Samansuuntainen kehitys on havaittu myös Kanadassa ja Yhdysvalloissa (Morrow, 2012). Yhdysvalloissa diagnoosien määrän lisäys vuosina 2000 – 2010 oli 66 % (Garfield et al., 2012). ADHD-häiriön taustaa Termejä ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ja ADD (Attention Decificit Disorder) eli tarkkaavaisuushäiriö on käytetty rinnakkain Suomessa ja muualla Euroopassa käytetylle termille MBD (Minimal

Brain Dysfunction), joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä. ADHD-nimitys on alun perin lähtöisin Yhdysvalloista, ja se on 1990- ja 2000-luvulla vähitellen korvannut MBD-termin myös Suomessa. MBD määritellään neurologiseksi oireyhtymäksi, joka johtaa tarkkaavaisuudenhäiriöön sekä motoriikan, hahmottamisen ja/tai oppimisen häiriöön. Oireyhtymän aiheuttamat vaikeudet säilyvät läpi elämän, vaikka iän myötä piirteet usein hieman lievenevät. (Lehtokoski 2004, 11–12; Saukkola, 2005, 7-8; Michelsson, Saresma, Valkama & Virtanen, 2004; Huoviala, 2007). ADHD on jokapäiväistä toimintakykyä heikentävä kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Häiriö alkaa lapsuudessa, yleensä jo ennen seitsemän vuoden ikää, ja oireet – kehitystasoon sopimaton jatkuva tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus (hyperaktiivisuus) ja impulsiivinen käytös – voivat jatkua vielä aikuisiällä. Häiriö aiheuttaa ahdistusta, heikentää opintomenestystä ja


Miten ADHD ilmenee ADHD-henkilöillä aivojen aktivaatiotaso on matala niillä aivoalueilla, jotka säätelevät tarkkaavaisuutta, motivaatiota ja tunteita. Tästä johtuu, että heillä on vaikeuksia asioiden ennakoimisessa, muistamisessa ja keskittymisessä. ADHD-henkilön tarve nostaa aivojen aktivaatiotasoa ilmenee ulkoisessa käyttäytymisessä ylienergisyytenä, jatkuvana liikehtimisenä, puheliaisuutena, vaikeutena odottaa omaa vuoroa ja impulsiivisena toimintana tai päätöksentekona. Joillakin henkilöillä häiriö voi näyttäytyä voimakkaana taipumuksena vaipua omiin ajatuksiin ja unelmiin. (Lehtokoski 2004, 11–12; Saukkola 2005, 7-8; Michelsson, Saresma, Valkama & Virtanen 2004, 11.) Pääasiallisesti tarkkaamattomuutena esiintyvää ADHD-häiriötä on erityisesti tytöillä (Goodman et al, 2011; Soreff, 2012). ADHD:n kanssa todetaan usein samanaikaisesti ahdistuneisuushäiriöitä, masennusta, oppimishäiriöitä ja päihderiippuvaisuutta (Peters, 2009). ADHD-lasten tai -aikuisten itsetunto kärsii oireiden seurauksena, he kokevat itsensä huonoksi ja heidän on vaikea luoda kestäviä toveri- ja ystävyyssuhteita (Huttunen, 2011). Perinnölliset tekijät selittävät 60–90 prosenttia alttiudesta sairastua ADHD-häiriöön. ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhemmilla ja sisaruksilla häiriötä esiintyy 2–8 kertaa useammin kuin muulla väestöllä keskimäärin. Myös ympäristötekijöillä on merkitystä, esimerkiksi äidin tupakointi tai alkoholin tai huumeiden käyttö raskausaikana lisää ADHD:n riskiä ainakin niillä lapsilla, joilla on siihen geneettinen alttius. Psykososiaaliset riskitekijät, kuten vakavat puutteet perushoidossa ja -turvassa, voivat lisätä yliaktiivisuutta ja monihäiriöisyyttä (esimerkiksi käytöshäiriöitä) ja heikentää toimintakykyä. ADHD-häiriössä on todettu poikkeavuuksia keskushermoston rakenteissa ja toiminnoissa. (www.kaypahoito.fi). Sekä lasten että aikuisten ADHD-häiriön diagnosointi edellyttää, että ainakin jotkin oireet ovat esiintyneet ja aiheuttaneet haittaa jo ennen seitsemän vuoden ikää ja että oireista on selkeästi haittaa kahdella tai useammalla elämän alueella, esimerkiksi kotona ja koulussa (Huttunen, 2011).

ADHD-oireet lapsilla Tarkkaavuuden puute: Lapsella on jatkuvasti vaikeuksia keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, hänen on vaikea kuunnella toisen puhetta, hän ei kykene riittävän hyvin seuraamaan ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviä tehdyksi loppuun, hänellä on toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä, hän välttelee pitkäkestoista keskittymistä vaativia tehtäviä, unohtelee jatkuvasti päivittäisiä asioita, jättää yksityiskohdat huomiotta ja häiriintyy pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä. (Huttunen, 2011). Yliaktiivisuus: Lapsi on jatkuvasti hyperaktiivinen tai impulsiivinen, liikuttelee hermostuneesti käsiä ja jalkoja, istuessaan kiemurtelee tuolilla, poistuu toistuvasti tilanteista, joissa edellytetään paikallaan oloa, juoksentelee tai kiipeilee ylettömästi, on jatkuvasti levoton, hänellä on usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa rauhallisesti, hän puhuu koko ajan ja on ”menossa jatkuvasti». (Huttunen, 2011). Impulsiivisuus: Lapsi ei pysty odottamaan vuoroaan, keskeyttää toiset, tuppautuu toistuvasti muiden seuraan ja vastaa kysymyksiin, ennen kuin ne on kokonaan esitetty. (Huttunen, 2011). Lapsilla ADHD-häiriöön liittyy usein sen ydinpiirteiden lisäksi esim. raivonpuuskia, heikkoa pettymysten kestämistä ja uhmakkuutta. Näiden käyttäytymismuotojen uskotaan johtuvan lapsen biologisesta haavoittuvuudesta, ja niitä voivat pahentaa perheen tai vanhempien reaktiot. (APA, 2000; Peters, 2009). Oireet korostuvat eri tavoin eri yksilöillä. Toisilla ilmenee kaikkia käytösoireita, toisilla enimmäkseen vain tarkkaamattomuutta ja toisilla useimmiten vain yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta (Huttunen, 2011). Hoitamattomana häiriö voi pahimmillaan johtaa nuorisorikollisuuteen, huumeiden käyttöön, heikkoon koulumenestykseen ja vammautumisen lisääntymiseen (Peters, 2009). ADHD aikuisilla Aikuisten ADHD ilmenee usein opiskeluun liittyvinä ongelmina, hankaluuksina keskittyä tarkkaavaisuutta vaativiin tai yksitoikkoisiin tehtäviin, unohteluna, motorisena levottomuutena ja vaikeutena saada tehtävät suoritetuksi loppuun. Häiriöön liittyy usein muita ongelmia, kuten masennustiloja ja ahdistuneisuushäiriöitä, impulsiivisuutta, alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, persoonallisuushäiriöitä ja asosiaalista käytöstä. (Huttunen, 2011). Monet, ehkä jopa useimmat, ADHD-häiriöstä aikuisiällä kärsivät eivät ole saaneet diagnoosia lapsuusvuosina. Diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD saattaa olla aikuisen jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien, päihteiden ongelmakäytön tai monien muiden psykiatristen häiriöiden tai käytösongelmien taustalla. Jos ADHD:lle ominaisia oireita ei ole ilmennyt jo lapsena

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

ammatissa suoriutumista ja voi hankaloittaa ihmissuhteita. (Huttunen, 2011; www.kaypahoito.fi). Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä pidetään jokseenkin yleisenä ongelmana. Vaikea-asteisista oireista kärsii noin 1–2 % lapsista, lievistä jopa noin 10 %. Selvästi haitallisista oireista kärsii ehkä noin 5 % lapsista. (Huttunen, 2011; www.kaypahoito.fi). Soreffin mukaan häiriötä diagnosoidaan pojilla 3 – 5 kertaa useammin kuin tytöillä. Joidenkin raporttien mukaan suhde on jopa 5:1. Aikuisilla ADHD jakaantuu tasaisemmin eri sukupuolten välillä. (Soreff, 2012).

17


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

ja koulussa, aikuisen käytös- ja muut ongelmat eivät johdu ADHD-häiriöstä. (Huttunen, 2011).

18

ADHD-häiriö, temperamenttien yhteentörmäys vai ongelmia perheessä? Kaikki asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä ADHD-häiriön olemassolosta. Joidenkin psykologien ja psykiatrien mukaan ADHD on todellinen kehityksellinen häiriö, toisten mielestä kysymyksessä on normaalin rajoissa oleva lapsen käyttäytymismalli. Psykologian tohtori Paternon mielestä ADHD on sosiaalinen konstruktio, ei sairaus kuten esim. diabetes: ”ADHD on yksinkertaisesti joukko käyttäytymismalleja, jotka ärsyttävät ja turhauttavat aikuisia ja joiden vuoksi lapsi ja hänen vanhempansa ja opettajansa päätyvät usein ristiriitoihin. Joskus tällainen käyttäytyminen on normaalia temperamenttien erilaisuutta ja vaihtelua, joskus lapsen käyttäytymistaidot eivät ole kehittyneet riittävästi, ja joskus taustalla on piileviä oppimisvaikeuksia, emotionaalisia, lääketieteellisiä tai ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia, jotka ilmenevät ADHD:n kaltaisina oireina.” (Paterno, 2010) Perheeseen liittyvät riskitekijät voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen siten, että ne muokkaavat kehittyvää keskushermostoa (esimerkiksi väkivaltakokemukset ylläpitävät ylivalppautta) tai estävät turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä sekä motoriikan ja vireyden säätelytaitojen kehittymistä etenkin varhaislapsuudessa. (Johnston & Mash, 2001; Olson, 2002; Sandberg, 2002; Laucht et al., 2007; Stevens, 2008). Lapsen uhmakkuus- ja käytösongelmia lisäävät perheen riitaisa ja kielteinen ilmapiiri, vähäinen myönteisten tunteiden osoittaminen, epäjohdonmukainen kasvatus, vanhemman psyykkinen sairaus (esim. äidin masennus tai vanhemman ADHD) sekä väkivalta. Lisäksi lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat lisätä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kielteisyyttä ja vanhempien uupumusta. Lapsen ja vanhempien väliset ristiriidat lisäävät parisuhdeongelmia ja perheenjäsenten henkistä etäisyyttä, ja pari- ja perhesuhdeongelmat puolestaan lisäävät lapsen ja vanhempien välisen suhteen ongelmia. (Taylor, 1999; Johnston & Mash, 2001; Sandberg, 2002; Barkley, 2006; Ostrander & Herman, 2006; Chronis et al, 2007; Deault, 2010). ADHD-diagnooseja jaetaan liikaa ja hatarin perustein – etenkin pojille Saksalais-sveitsiläisessä tutkimuksessa (Ruhr-Universität Bochrum ja University of Basel) tuhannelle saksalaiselle lasten ja nuorten psykiatrille lähetettiin yksi kaikkiaan neljästä tapauskuvauksesta. Vain yksi tapaus vastasi voimassa olevia ja hyväksyttyjä diagnoosikriteereitä, kolmessa muussa kerrotut oireet ja olosuhteet

eivät täyttäneet ADHD-diagnoosin tunnusmerkkejä. Tämän lisäksi tutkijat merkitsivät lapsen sukupuolen muuttujaksi, minkä seurauksena erilaisten tapausten määrä nousi kahdeksaan. Osallistujilta pyydettiin diagnoosia ja hoitosuositusta esitettyjen tietojen perusteella. Kyselyyn vastasi 473 psykoterapeuttia ja psykiatria. Kun nämä vertailivat kahta täysin samanlaista tapauskuvausta, joissa vain lapsen sukupuoli vaihtui, erot tulivat selkeästi esille: pojalla todettiin ADHD, tytöllä ei. Monet lasten ja nuorten terapeuteista ja psykiatreista näyttivät tekevän päätöksen heuristisin perustein ja häiriön prototyypin pohjalta. ADHD:n tyypillisenä edustajana pidetään miespuolista henkilöä, jolla esiintyy motorista levottomuutta, keskittymiskyvyn puutetta ja impulsiivisuutta. (Bruchmüller et al., 2012) Tutkimus vahvisti epäilyksen, että eri sukupuolilla samat oireet johtavat erilaiseen diagnoosiin. Poika määritellään ADHD-lapseksi, jos hänellä on häiriön oireita, vaikka muut edellytykset eivät täyttyisikään. Tyttöjen kohdalla tilanne on toinen. Myös terapeutin sukupuoli näytti vaikuttavan asiaan: miesterapeutit antoivat ADHD-diagnoosin huomattavasti useammin kuin naispuoliset kollegat. (Bruchmüller et al., 2012) Kanadalaiset tutkijat Morrow et al. (2012) havaitsivat, että ADHD-diagnoosin saamiseen vaikuttaa se, onko lapsi syntynyt alku- vai loppuvuodesta. Brittiläisen Kolumbian kouluissa (samoin kuin Suomessa) samassa luokassa on sekä tammi- että joulukuussa syntyneitä lapsia, joten oppilailla voi olla lähes vuoden ikäero. Morrow ym. totesivat, että joulukuussa syntyneet saivat ADHD-diagnoosin 39 % todennäköisemmin kuin saman vuoden tammikuussa syntyneet, ja heille määrättiin lääkitys 48 % todennäköisemmin. Tutkimukseen osallistui vuosina 1997 – 2008 lähes miljoona kanadalaislasta, joiden ikä vaihteli 6 vuodesta 12 vuoteen. (Morrow et al., 2012). Myös kanadalaistutkimuksessa todettiin, että pojat saivat ADHD-diagnoosin tyttöjä useammin. Noin 39 000 joulukuussa syntyneestä pojasta 7,4 % sai ADHD-diagnoosin, kun suunnilleen yhtä monesta tammikuussa syntyneestä pojasta 5,7 % sai saman diagnoosin. Joulukuussa syntyneitä tyttöjä oli tutkimuksessa noin 37 000, ja heistä 2,7 prosentilla diagnosoitiin ADHD, kun tammikuussa syntyneistä diagnoosin sai 1,6 prosenttia. Tulosten perusteella Morrow ja kollegat päättelivät, että lasten kypsyysaste saattaa vaikuttaa ADHD-diagnoosiin. Ikäryhmän nuorimmat lapset voidaan diagnosoida väärin perustein, kun he itse asiassa ovat vain ikätovereistaan jäljessä kehityksessään. Nuorempia ja hitaammin kehittyviä lapsia leimataan ja hoidetaan turhaan. ADHD-diagnoosi perustuu lasten käyttäytymiseen, objektiivista testiä ei ole. Kanadalaistutkijoi-


ADHD:n hoito ADHD:n keskeisten oireiden hoito: • Alle kouluikäisten hoitomenetelminä ovat Suomessa ensisijaisesti erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot. • 6-vuotiailla ja sitä vanhemmilla voidaan käyttää lääkehoitoa ja psykososiaalisia hoitomuotoja. • Lääkehoito on mahdollista aloittaa samanaikaisesti muun hoidon kanssa tai jos psykososiaalisista ­hoidoista ei ole ollut riittävästi apua. (www.kaypahoito.fi) Lääkehoito ADHD:n lääkehoito aloitetaan yleensä keskipitkä- tai pitkävaikutteisella psykostimulantilla (amfetamiini), jota käytetään joko jatkuvasti tai välillä taukoja pitäen. Lääkehoito vähentää ADHD:n keskeisiä oireita ja parantaa lapsen tai nuoren toimintakykyä. Se on tutkimustiedon perusteella tehokkain hoitomuoto ADHD:n keskeisiin oireisiin silloin, kun kysymyksessä on varsinainen ADHD-häiriö. Lääkitykseen suositellaan taukoja, jos haittavaikutuksia, kuten ruokahaluttomuutta, ilmenee. (www.kaypahoito.fi) Osa ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista tarvitsee lääkehoitoa aikuisiässäkin, osalla lääkehoito voidaan lopettaa oireiden lievittymisen ja uusien taitojen oppimisen myötä. Lääkityksen yhdistäminen psykososiaalisiin hoitoihin tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin paremmin kuin pelkkä psykososiaalinen hoito. (www.kaypahoito.fi) Psykososiaaliset hoitomuodot Psykososiaalisilla hoidoilla tarkoitetaan erilaisia lapselle ja hänen perheelleen tarjottavia lääkkeettömiä hoito-

ja. Niistä yleisimmin käytettyjä ovat: • vanhempainohjaus • tukitoimet päiväkodissa ja koulussa • käyttäytymiskoulutus (behavioral treatment) kotona, päiväkodissa ja koulussa • psykoterapia (perheterapia) • toimintaterapia • neuropsykologinen kuntoutus • ADHD-valmennus, coaching • sopeutumisvalmennuskurssit ja vertaistuki Vanhempainohjauksen avulla pyritään parantamaan vanhempien keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä. Käyttäytymiskoulutuksella tarkoitetaan kotona ja päivähoidossa tai koulussa toteutettavaa käyttäytymisen ohjausta toivottuun suuntaan. Jos ADHD:n lisäksi esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, psykoterapia voi auttaa. Toimintaterapian vaikutuksesta ADHD-oireisiin ei ole riittävästi tietoa tehon arvioimiseksi, mutta jos lapsella esiintyy motoriikan ja aistitoiminnan häiriöitä, siitä voi olla hyötyä. Jos ADHD:hen liittyy merkittäviä toiminnanohjauksen ja oppimisen ongelmia, joihin koulun tukitoimista ei ole ollut riittävästi apua, neuropsykologinen kuntoutus saattaa olla tarpeen. (www.kaypahoito.fi). ADHD-valmennus (coaching) on tukimuoto, jolla pyritään vahvistamaan ADHD-oireisten lasten ja nuorten arjen hallintaa. Sen tehosta oireiden hoidossa on vielä niukasti tietoa. (www.kaypahoito.fi). Väärän diagnoosinja turhan lääkityksen mahdollisia seurauksia ADHD-lääkkeillä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia, kuten unen häiriintyminen, sydämen ja verenkiertojärjestelmän ongelmat sekä kasvun hidastuminen. ADHD-diagnoosi voi vaikuttaa lapsen ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen elämään, koska opettajat ja vanhemmat voivat alkaa suhtautua näihin lapsiin eri tavalla kuin muihin ja lapselle saattaa tällöin syntyä negatiivinen kuva itsestä. Morrown ja kollegoiden mukaan väärän diagnoosin riskiä saattaisi alentaa se, että lapsen käyttäytymiseen koulun ulkopuolella kiinnitetään enemmän huomiota. (Morrow, 2012) Lopuksi Silloin kun epäillään, että lapsella (tai aikuisella) saattaa olla ADHD-häiriö, on aina ensin syytä pohtia, mitkä muut tekijät saattaisivat olla oireiden taustalla. Jos häiriö todetaan, sekä vanhempien että häiriöstä kärsivän on tärkeää ymmärtää, että lapsen oireilu on tahdosta riippumatonta ja heijastaa hermoston normaalista poikkeavaa toimintatapaa. Ongelmat eivät johdu lapsen tai nuoren laiskuudesta tai ilkeydestä eivätkä myöskään ole vanhempien syytä. Vaikka oireet ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niitä voi vähitellen oppia ainakin jossain

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

den mielestä on tärkeää, ettei lapsia altistettaisi väärien diagnoosien ja turhien lääkkeiden aiheuttamille mahdollisille haittavaikutuksille. (Morrow et al., 2012). Tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että tutkimuksen aikana ADHD-diagnoosin saaneiden ja hoidettujen lasten lukumäärä lisääntyi koko ajan ja saavutti huippunsa viimeisinä vuosina. (Morrow, 2012). Hamin mukaan vääriä ADHD-diagnooseja ja tarpeetonta lääkitystä voidaan antaa erityisesti yhteisöissä, joissa ei ole riittävästi lapsipsykiatreja ja muita lasten mielenterveysongelmiin perehtyneitä ammattilaisia, joilla on aikaa huolellisen diagnostisen arvioinnin tekemiseen. ADHD:n kaltaiset oireet voivat johtua monesta muustakin syystä, esim. stressistä ja traumasta, ahdistuneisuudesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jopa lievästä autismista. Ellei oireilun varsinainen syy ole tiedossa, umpimähkäinen lääkitseminen merkitsee karhunpalvelusta lapselle. Lisäksi jotkin lääkkeet, erityisesti stimulantit voivat aiheuttaa lisää ongelmia, jos käyttäytymisen takana onkin mielialahäiriö tai traumaattinen stressi. (Ham, 2003).

19


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

20

määrin hallitsemaan. Myös tieto, että ongelmat todennäköisesti lievenevät ajan mittaan vaikka eivät kokonaan katoaisikaan, on tärkeä sekä lapselle että vanhemmille. (Huttunen, 2011). Oikean hoidon takaamiseksi on kaikissa tapauksissa pyrittävä selvittämään tarkkaamattomuutta ja levottomuutta aiheuttavat mahdolliset muut tekijät. Oireilu ei läheskään aina johdu varsinaisesta aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä. Käyttäytymisen taustalta voi löytyä erilaisia oppimishäiriöitä, sairauksia, masennusta, luokan ilmapiiri voi olla huono, lasta kiusataan koulussa tai perheen sisäiset ongelmat ja kriisit vaikuttavat lapsen käyttäytymiseen. (Huttunen, 2011). On tärkeää, että ADHD -lapsi tai nuori saa kokonaisvaltaista kuntoutusta, jonka avulla hän oppii hyväksymään itsensä kaikkine ominaisuuksineen ja kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi. ADHD-häiriö

ei ole pelkästään negatiivinen piirre. Parhaimmillaan ADHD-henkilö on luova, energinen, innokas ja motivoiva. Työssä hänen parhaita puoliaan ovat innovatiivisuus ja riskienottokyky, josta on hyötyä monessa ammatissa. (Saukkola 2005, 10–11.) Saksalais-sveitsiläisen tutkimuksen tekijät korostavat, että ehkäistäkseen virheellisiä ADHD-diagnooseja ja ennenaikaisen tai tarpeettoman hoidon aloittamista terapeuttien ei pidä luottaa intuitioon, vaan on pysyttäydyttävä tiukasti määritellyissä ja vakiintuneissa diagnoosikriteereissä. Tämä on mahdollista standardisoitujen välineiden avulla. Sellaisia ovat esimerkiksi diagnostiset haastattelut. Välineiden käyttöön ohjaa perusteellinen diagnostiikkakoulutus. (Bruchmüller et al., 2012) Paterno (2010) on sitä mieltä, että lapsessa on tuskin koskaan mitään perustavanlaatuista vikaa. Hyvä uutinen on, että mikä tahansa on piilevä syy lapsen

Lähteet: American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition. Arlington, VA: American Psychiatric Publishing, Inc; 2000:83-103. Barkley RA. Attention-Deficit Hyperactivity Disorder: A Handbook for Diagnosis and Treatment.3. painos. New York: The Guilford Press 2006. Bruchmüller, Katrin; Margraf, Jürgen; Schneider, Silvia. Is ADHD diagnosed in accord with diagnostic criteria? Overdiagnosis and influence of client gender on diagnosis. Journal of Consulting and Clinical Psychology, Vol 80(1), Feb 2012, 128-138. doi: 10.1037/a0026582 Chronis AM, Lahey BB, Pelham WE Jr ym. Maternal depression and early positive parenting predict future conduct problems in young children with attentiondeficit/hyperactivity disorder. Dev Psychol 2007;43:70-82 Deault LC. A systematic review of parenting in relation to the development of comorbidities and functional impairments in children with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD). Child Psychiatry Hum Dev 2010;41:168-92 Garfield C. F., Dorsey E. R., Zhu Shu, Huskamp H. A., Conti R., Dusetzina, S. B., Higashi A., Perrin J. M., Kornfield R., Alexander C. Trends in Attention Deficit Hyperactivity Disorder Ambulatory Diagnosis and Medical Treatment in the United States,

2000–2010 Academic Pediatrics Volume 12, Issue 2 , Pages 110-116, March 2012. Goodman, David W. MD1, Lasser, Robert A. MD2, Babcock, Thomas DO2, Pucci, Michael L. PhD3, Solanto, Mary V. PhD4. Managing ADHD Across the Lifespan in the Primary Care Setting. © Postgraduate Medicine, Volume 123, Issue 5, September 2011, ISSN – 0032-5481, e-ISSN – 19419260 Ham, Jacob J. (2003) The Association Between Child Behavior Problems, Parenting Practices, and Sensory Integration Dysfunction. A Dissertation Presented for the Degree of Doctor of Philosophy, December 2003. Clinical Psychology Program. Huoviala, Anni-Kaisa Eveliina, Neuropsykiatrinen valmennus — Ohjaustyöhön perustuvan kuntoutusmenetelmän jäsennys Pro gradu – tutkielma Sosiaalipsykologia Kuopion yliopisto Sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian laitos, Joulukuu 2007 Huttunen, M. (2011) ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) Lääkärikirja Duodecim 10.11.2011, http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ tk.koti?p_artikkeli=dlk00353 Johnston C, Mash EJ. Families of children with attention-deficit/hyperactivity disorder: review and recommendations for future research. Clin Child Fam Psychol Rev 2001;4:183-207 Laucht M, Skowronek MH, Becker K ym.


• Joskus lapset syövät sellaisia ruokia (esim. elintarvikkeiden väriaineet), jotka laukaisevat hyperaktiivisuutta tai edistävät huonoa itsehallintaa. Lapsen ruokavalion tarkistaminen ja muuttaminen tarvittaessa voi auttaa. • Lääketieteelliset ongelmat, kuten korvatulehdukset ja aistiherkkyys, on suljettava pois. Lapset, jotka reagoivat erittäin herkästi tiettyihin ärsykkeisiin,

Interacting effects of the dopamine transporter gene and psychosocial adversity on attentiondeficit/hyperactivity disorder symptoms among 15-year-olds from a high-risk community sample. Arch Gen Psychiatry 2007;64:585-90 Lehtokoski Anne 2004. Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Jyväskylä. Michelsson Katarina, Saresma Ulla, Valkama Kristiina & Virtanen Pirkko 2001. MBD ja ADHD diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-Kustannus, Jyväskylä. Morrow Richard L., Garland Jane, Wright James M., Maclure Malcolm, Taylor Suzanne, Dormuth Colin R. (2012) Influence of relative age on diagnosis and treatment of attentiondeficit/hyperactivity disorder in children, CMAJ March 5, 2012 First published March 5, 2012, doi: 10.1503/cmaj.111619 Olson S. Developmental perspectives. Kirjassa: Hyperactivity and attention disorders of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos. United Kingdom: Cambridge. University Press 2002. Ostrander R, Herman KC. Potential cognitive, parenting, and developmental mediators of the relationship between ADHD and depression. J Consult Clin Psychol 2006;74:89-98 Paterno, Dathan A. Desperately Seeking Parents: Why Your Child Needs a Parent in Charge and How to Become One. WestBowPress (January 20, 2010), ISBN-10: 1449700179, ISBN-13: 978-1449700171

joko sulkeutuvat tai tulevat levottomiksi, mikä voi näyttää hyperaktiivisuudelta. • Kaikkein merkittävin tekijä on entistä parempi ja johdonmukaisempi vanhemmuus ja sopivat rajat. Vanhemman huomio on tärkein palkinto lapselle. Huonosti käyttäytyvä lapsi saa vanhemman huomion osakseen, ja tällöin vanhempi voi tahtomattaan vahvistaa lapsen käytöstä. ”Aikalisän” oikea käyttö auttaa minimoimaan lapselle annettua huomiota silloin, kun tämä ei käyttäydy niin kuin pitäisi. • On tärkeää varmistaa, että lapsi saa riittävästi unta. Väsyneen lapsen on heräteltävä keskushermostoaan välttääkseen epämukavan uneliaisuuden tunteen. Yliväsymys ilmenee usein emotionaalisena vuoristoratana, tyhminä temppuina ja hyperaktiivisuutena. Vanhemman pitää kiinnittää huomiota siihen, että lapsella on oikeanlainen ja sopiva unirytmi.

Peters, C. K. MD. (2009). ADHD & ODD: Confronting the Challenges of Disruptive Behavior. University of Louisville, 9. December 2009, Psychiatric Times. http:// www.psychiatrictimes.com/adhd/content/articl e/10162/1452117?pageNumber=1 Sandberg S. Pychosocial contributions. Kirjassa: Hyperactivity and attention disorders of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos. United Kingdom: Cambridge. University Press 2002. Saukkola Kirsi 2005. AD/HD-valmennus. Teoksessa: Saukkola Kirsi (toim.) AD/ HDaikuisen kuntoutusopas. ADHD-liitto, Helsinki Soreff, Stephen MD; Psychiatric Manifestations of Attention Deficit Hyperactivity Disorder Mesdcape January 5th, 2012, http://emedicine.medscape.com/ article/289350-overview Stevens SE, Sonuga-Barke EJ, Kreppner JM ym. Inattention/overactivity following early severe institutional deprivation: presentation and associations in early adolescence. J Abnorm Child Psychol 2008;36:385-98 Taylor E. Developmental neuropsychopathology of attention deficit and impulsiveness. Dev Psychopathol 1999;11:60728 http://www.kaypahoito.fi/web/kh/ suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00071 http://www.kaypahoito.fi/web/kh/ suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50061

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

käyttäytymisen taustalla, nimenomaan vanhemmat voivat saada aikaan muutosta lapsen elämässä. Lapsen häiriökäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa ilman lääkkeitä silloin, kun varsinaisesta ADHD-häiriöstä ei ole kysymys. Vanhempi voi valinnoillaan merkittävästi muuttaa lapsen käyttäytymistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä esimerkiksi kiinnittämällä huomiota seuraaviin seikkoihin:

21


Muistihoitajan koulutusohjelma, 1 vuosi Helsinki, Hämeenlinna ja Jyväskylä

Suomen psykologinen instituutti järjestää vuoden kestoisen muistihoitajan koulutusohjelma. Koulutus on suunnattu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalle, jotka päivittäisessä työssään kohtaavat muistihäiriöisiä ja heidän läheisiään. Koulutus antaa valmiudet toimia vaativissa muistihoitajan/ -neuvojan tehtävissä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin palveluksessa.

Koulutuksen yleiskuvaus

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna ja se on mahdollista suorittaa työn ohella. Kontaktiopetusta järjestetään noin kerran kuussa 1-2 päivää (yhteensä 12 lähipäivää). Koulutuksen tavoitteena on antaa uusia valmiuksia vanhustyöhön ja lisätä dementia-alan osaamista Muistihoitajalla on valmistuttuaan laajat tiedot eri muistisairauksista, niiden vaikutusmekanismeista ja hoitomuodoista sekä diagnostisista arviointityökaluista ja -menetelmistä. Muistihoitaja osaa toimia dementoituvien ja heidän omaistensa/läheistensä ammatillisena tukena. Koulutuksen perusteissa on otettu huomioon muistiliiton suositukset sekä opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet dementiahoidon erikoistumiskoulutukselle.

Koulutuksen keskeiset sisällöt • Vanhustyön etiikka • Muistioireisen hyvän hoidon kriteerit • Muistisairaudet ja niiden erityiskysymykset • Aivoterveys • Muistisairaan palveluohjaus • Läheiset osana hyvää hoitoa • Cerad-testi (opiskelija saa oman testisarjan käyttöönsä) ja muut toimintakykytestit pääpiirteittäin • Muistitestien tulkinta • Muistisairauksien lääkehoidon erityiskysymykset • Kuntoutumista edistävä toimintaympäristö • Työyhteisön vuorovaikutus- ja viestintä • Palveluohjaus

Lisätietoja ja hakeminen Lisätietoja koulutuksesta antaa Mikko Haarala mikko.haarala@psyk.fi tai 050-4086375. Koulutukseen haetaan täyttämällä sähköisesti kotisivuillamme www.psyk.fi oleva hakulomake. Koulutuksen hakuaika päättyy 01.06.2012.

22


TYÖYHTEISÖJÄ KEHITTÄMÄSSÄ TÄSMÄKOULUTUKSIA

Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen

4h

Psyykkisen kriisin kohtaaminen – akuutin kriisin arviointi ja hoito

4h

Muistisairaan käytösoireiden hoito

4h

Mikroilmeiden ja –eleiden tulkinta

4h

Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus – väkivallan preventio

4h

Akuutin psyykkisen kriisin arviointi ja hoito

4h

Myötätuntouupumuksen ehkäisy ja hoito – auttajan sudenkuoppa

4h

Koulutuksia voi myös tilata työyhteisöihin ja teemoja voidaan räätälöidä kunkin tarpeen mukaisesti.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys järjestää hyödyllisiä ja käytännönläheisiä lyhyempiä ammatillisia asiantuntijakoulutuksia. Alla on lueteltuna koulutukset, joiden tarkempia tietoja, kuten sisältö, kouluttaja, paikka ja ajankohta löytyvät kotisivuiltamme www.psyk.fi kohdasta lyhytkursit:

23


KAIKKOSEN KOLUMNI by IRWIN H. KAIKKONEN, med.lic.

Kaulimella kirvestä vastaan?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Ei oikea ratkaisu sekään

24

Kotiväkivalta ei ole perheen sisäinen yksityisasia. Se on usein myös poliisiasia, ja sitä mukaa se onkin sitten jo tiedostettu ja laajanpuoleinen yhteiskunnallinen ongelma. Suorastaan kansallisperinnettähän on ainakin Suomessa se, että känninen mies panee ranttaliksi ja perhe saa tuta nahoissaan. Lähes kansallislaulun asemaan nousi aikoinaan Eppu Normaalin hitti Murheellisten laulujen maa, jossa kiteytetään mm. seuraavasti: Työttömyys, viina, kirves ja perhe / lumihanki, poliisi – ja viimeinen erhe... – Miehenpuolien syntitaakkaa voidaan kuitenkin (suhteellisesti) hiukan keventää, sillä uusissa tutkimuksissa muistutetaan, että kyllä naisetkin osaavat. Mutta osaako auttaja? Nimittäin käsitellä väkivaltaisuuteen taipuvaisia naisia. Poliisihan kyllä yleensä hoitaa rutiinillaan (nykyisin sosiaalipäivystyksen tukemana) sen ikävimmän kriisivaiheen, jolloin päreensä polttanut ihminen vihapäissään menee protestimielessä siitä mistä aita on överin, mutta tällaisten tilanteiden jatkokäsittely ja toivottavasti ennaltaehkäisy ovat sosiaali- ja terveysalan väen työsarkaa. Niin naiset kuin miehetkin hairahtuvat käyttämään väkivaltaa ihmissuhteissaan, mutta naisten tukemisen osalta tutkimuskirjallisuutta ja ohjeistusta on vähänlaisesti.

Toinen puoli naisista on ajautunut riehumaan vastauksena itse kokemaansa väkivaltaan, ikään kuin itsepuolustuksena. Toinen puoli ei ole: eli ei se mies aina automaattisesti ole syntipukki, tai pukki muutenkaan. – Ammattiauttajien olisi osattava olla sekä hienovarainen että raadollisia tosiasioita kaihtamaton. Helppo tehtävähän se ei ole, mutta se on joka tapauksessa haaste, johon ammattikunnan on vain rohkeasti vastattava parhaan kykynsä mukaan. Henkilöhistoria työskentelyn pohjaksi Silloin kun naisen hillumisen taustalta tosiaankin löytyy se rökälemäisesti käyttäytynyt mieskunnan edustaja, on se taustatilanne nostettava tapetille ja työskentelyn yhdeksi kulmakiveksi. Nämä naiset ovat usein olleet kaltoin kohdeltuja ja uhreja ikänsä, ja alituinen rääkki on heidän nykyisen kotiväkivaltaisuutensa ydin. Heidän tekojensa ymmärtämiseksi tulisi tutkia koko parisuhdetta eikä vain tuijotella sitä nimenomaista tekoa, joka on vienyt lakitupaan. Useinkaan he eivät ole nähneet teolleen vaihtoehtoa, ja itsepuolustuksen, muiden perheenjäsenten suojelun tai turhautumisen nimissä sitten käy niin kuin käy. Auttajien tehtävä on olla sopivasti ymmärtävä ja tukeva, mutta samalla myös vastuusta muistuttava. Väkivaltaa on saatettu kokea jo lapsuus- tai teinivuosista lähtien. Aina on tullut turpiin juuri niiltä, joiden pitäisi olla hoivaajia

(vanhemmilta, isovanhemmilta, huoltajilta, puolisoilta, muilta läheisiltä). Jo varhain on syntynyt luottamuspula kaikkea ja kaikkia kohtaan, ja lopulta sitten annetaan samalla mitalla mitalla takaisin. Monilla naisilla on elämän ongelmien varalle arveluttavia, itseäänkin vahingoittavia selviytymiskeinoja: ihmisten kohtaamisia vältellään tai sitten riitaisalla käyttäytymisellä ajetaan nämä tiehensä, teeskennellään tai kätketään tunteita, rakennetaan kuhunkin tilanteeseen käypä persoonallisuus. Ne kaikki ovat kieltämättä selviytymiskeinoja, mutta ne eivät ole pidemmän päälle terveitä. Näissä oloissa ihminen helposti esim. ratkeaa ryyppäämään tai sitten hurahtaa uskoon. Viinan kirot tunnetaan, eikä kirkon kirouskaan uutta ole: kirkko (uskonnot, lahkot) tekee paljon hyvää ja saattaa äkkipäätään näyttää varteenotettavalta tukimahdollisuudelta, mutta sen ongelma on, että opit ja papit saattavat esim. painostaa pitäytymään avioliitossa uskonnollisista syistä, vaikka turvallisuuden näkökohdista katsoen liitosta pitäisi suoriutua eroon. Mömmöliiga Jonkinmoiseen hoitoon (sairaalaan tai linnaan) on useinkin päädytty jo varhain. Takana voi olla vaikkapa lapsuudessa koettua seksuaalista hyväksikäyttöä ja siitä seuraavaa ikiaikaista häpeää ja pelontunnetta. Retuperälläkin sijaitsevista lähtökohdista edetään väistämättä


mutta toisaalta ei saisi tuijotella yksittäistapauksia, vaan pitäisi nähdä laajempi kokonaisuus – sortumatta silti löysiin yleistyksiin. Siis toisaalta ja toisaalta vielä monta kertaa toisaalta. – Räyhääminenhän on vanhastaan ollut jotenkin miehiseksi profiloitunutta toimintaa, mutta modernissa maailmassa asiat muuttuu. Ja kun avun piiriin tulee nainen, joka ei olekaan perinteisesti väkivallan uhri vaan muodikkaasti sen harjoittaja (joka kuitenkin haluaa päästä taipumuksestaan eroon), on terapetin pidettävä pää kylmänä, niin omansa kuin asiakkaankin. Ongelmiin ja stressitilanteisiin opetellaan suhtautumaan enemmän järjellä kuin tunteella. Asiakkaita myös opastetaan hakemaan oikeista paikoista kulloiseenkin ongelmatilanteeseen sopivaa apua: turvakotia, asuntopalveluja, työllisyyskoulutusta tai jotain; onhan niitä vaihtoehtoja, ja auttajien soisi olevan niistä perillä.

Rajankäyntiä ja tasapainoilua vaikeilla Ir win H. asioilla Kaik konen, Kun ammattiauttaja on vä% fiktiivinen med.lic. on 100 kivaltaiseksi todetun naiään toperustu kehenk än h ä k ei , o m sen edessä, hymy voi hah on kaksikulttuu in w Ir . n ö ö il k hyytyä ja pala nousta sä oleva sielämän hen isissäkymmenis vi in o n ä, st ee on kurkkuun. Syyttäjän ja h risesta per lutukseltaan hän u o K s. ie am ik o puolustajan tehtävät i. Hän omaleimainen p äri sekä psykiatr äk lä is o ik er tulee hoitaa samassa en taa te yleislääketie t ottamaan kan u n u st o n n ii k n paketissa. Menneija o in niin seuraa aikaansa an ja ajan ilmiöih m il aa syyden nimissä pitää m n aa rll n kolumni on ta värik käällä tava se ko k ai K . paljon armahtaa ja in k ierestä alalla kuin sen vi ksi, vaik ka siinä asiapitoisia tutk nykyisyyden nimissä se li elläänkoitettu viihteel heita usein käsit paljosta tuomita. Eikä ai a vi u st u er p in mukseenk aan suotta loukk u siinä vielä kaikki, vaan k i te et , o o iv kin. Toimitus to n kommenteista, sillä ne myös oman mielenrause sa kaannu Kaik ko hansa perään työntekijän ilke silmäkulmas p in k en it u k t va o on on hyvä katsoa, olipa hän itse tuja. Kaik konen et it jo ir k sitten mies tai nainen. huumorimies. Koko aihe, väkivaltaiset naiset, voi äkkisestään olla hiukan hämmentävä. Pitää toisaalta huomata tapauskohtaisuus,

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

yhteiskunnan myllyyn. Ellei ihminen saa apua, hän saattaa alkaa hoitaa itse itseään. Tämän seurauksena viinakset – tai jotkin muodikkaammat ja laittomat huumausaineet – ovat maistuneet turhankin hyvin. Ja sitten jos lääkäriin sattuu pääsemään, on ehkäpä määrätty lääkkeitä. Lääkkeiden väärinkäyttö jää juuri siltä lääkettä määränneeltä lääkäriltä helposti huomiotta. Eihän lääkäri tietenkään voi 24/7 olla vahtimassa lääkkeen käyttöä tai sen tepsimistä. Sosiaali- ja terveysalan auttajatahojen on siis syytä vähän pohtia asiakkaansa pilleripurkkeja, noin maalaisjärjellä ja omien valtuuksiensa rajoissa. Sieltä kun niin usein löytyy syyt joko menneisiin, nykyisiin tai tuleviin ongelmiin, tai sekä ja että. Roima enemmistö (3/4) naisista kertoo, että aina kun pariskunnassa on ratkottu asioita paiskomalla esineitä ja ihmisiä, niin jompikumpi tai kumpikin on ollut kännissä tai kekkulissa.

25


Paripsykoterapian 1-vuotinen täydennyskoulutus PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Paripsykoterapian 1-vuotisen täydennyskoulutuksen tavoitteena on lisätä koulutetun perheterapeutin ja yksilöpsykoterapeutin valmiuksia toimia psykoterapeuttina pareille. Lisäksi koulutuksessa tutustutaan uusiin tutkimukseen perustuviin interventioihin ja työtapoihin paripsykoterapian kysymyksissä. Koulutuksen kohderyhmänä ovat koulutetut perheterapeutit, yksilöpsykoterapeutit, psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat ja perheneuvojat. Koulutuksen laajuus on 30 op. sisältäen sisältäen kahdeksan kaksipäiväistä koulutusseminaaria, yhteensä 16 koulutuspäivää, minkä lisäksi pienryhmätyöskentelyä, itsenäistä opiskelua, yksilöllisiä tehtäviä sekä pienimuotoinen lopputyö. Kirjallisuus suoritetaan joko kirjallisuuspiirityöskentelynä tai vaihtoehtoisesti kirjallisuustentteinä. Kouluttajina ovat muiden muassa paripsykoterapeutti, psykologi Hanna Pinomaa, VET psykoterapeutti perhe- ja yksilöpsykoterapiassa Pirjo Tuhkasaari ja Lehtori, psykologian tohtori, VET perheterapeutti Juha Holma.

Koulutuksen teemoja ovat mm. • Kiintymyssuhdeteoria aikuissuhteissa • Psykoanalyyttinen paripsykoterapia • Tunnekeskeinen pariterapia • Väkivalta ja pariterapia • Masennuksen hoito pariterapiassa • Paripsykoterapiaprosessin arviointijakso • Vakava sairaus ja paripsykoterapia • Uskottomuus paripsykoterapiassa • Uutta tutkimustietoa paripsykoterapiasta ja tutkimukseen perustuva pariterapia • Homo- ja lesbosuhteet paripsykoterapiassa • Monikulttuurisuus paripsykoterapiassa

Koulutus toteutetaan Helsingissä ja Jyväskylässä ja ryhmät aloittavat syksyllä 2012. Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi ilmoittautua www.psyk.fi Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: mikko.haarala@psyk.fi

26


Muistihoitajan koulutusohjelma 1v 30 op

Vantaa ja Hämeenlinna

Helsinki, Hämeenlinna ja Jyväskylä

Kohderyhmä: Psykoterapeuttisista ja ohjauksellisista työskentelymenetelmistä kiinnostuneet esim. sosiaali- ja terveysalan, koulutoimen, nuorisotyön ja seurakuntien työntekijät.

Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta, jotka päivittäisessä työssään kohtaavat muistihäiriöisiä ja heidän läheisiään.

Tavoitteet: • antaa yleisnäkemys psykoterapiaan • lisätä psykoterapeuttisia valmiuksia • antaa perustaa psykoterapeuttiselle työtavalle sosiaali- ja terveysalan potilastyössä sekä muissa palvelualan työtehtävissä. • Koulutus ei anna psykoterapeutin pätevyyttä. Koulutus on laajuudeltaan Valviran psykoterapeuttisten valmiuksien erikoisopinnoilta edellyttämä 30 op (800tuntia).

Tavoitteet: • antaa valmiudet toimia vaativissa muistihoitajan/ -neuvojan tehtävissä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin palveluksessa. • antaa uusia valmiuksia vanhustyöhön ja lisää dementiaalan osaamista.

Työ –ja yksilövalmentajan koulutus 1v 30 op

Työnohjaaja/ mentorkoulutus 2 v 60 op

Seinäjoki

Helsinki

Kohderyhmä: Työ- ja yksilövalmentajan koulutus on suunnattu vaikeasti työllistyvien henkilöiden kanssa työskenteleville työntekijöille ja työpaikalla toimiville perehdyttäjille, työnopastajille.

Kohderyhmä: Koulutus on tarkoitettu moniammatilliseksi: sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle, teologeille, yritysten henkilöstölle ja kouluttajille.

Tavoitteet: • perehdyttää opiskelijat yksilöllisen ja ryhmämuotoisen ohjauksen, valmentamisen ja neuvonnan perustoimintaperiaatteisiin ja käytänteisiin. • sisäistää elämänhallinnan ja empowermentin eli voimaantumisen merkityksen työssä. • hallita valmennuksen prosessin ja sen eri vaiheet sekä siihen liittyvän verkostoyhteistyön.

Tavoitteet: • antaa osallistujille perustiedot ja taidot työnohjauksesta ja työnohjaustyöskentelystä sekä auttaa soveltamaan tätä tietoa ja osaamista omassa työssä ja työorganisaatiossa • antaa valmiudet työnohjaajana toimimiseen yksilöiden, yhteisöjen sekä organisaatioiden parissa • luoda edellytyksiä oman persoonallisuuden jatkuvalle kehittymiselle ja uudistumiselle.

Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai mikko.haarala@psyk.fi 050-408 6375 Hakuaika syksyn 2012 koulutuksiin päättyy 1.6.2012

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012

Psykoterapia- ja ohjaustaitojen perusvalmiudet 1v 30 op

27


PSYK.FI 1/2012  

Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you