94
Hyvänäjalkineiden tekijänä paikkakunnalla tunnettu suutari Otto Parantainen asui Olgavaimonsa kanssa Heikkalassa 1910-1920-luvuilla. Erittäin hyvinä pidettiin Oton tekemiä lapikkaita ja rasvanahkasaappaita. Niin jalkineet kuin rukkaset valmistettiin yleensä asiakkaiden tarpeista hänen kotonaan. Ompelija Hanna Pajunen asui Heikkalassa 1920-1950-luvuilla. Täältä käsin hän kiersi ympäristön taloissa - usein vieläpä Mikkelin ulkopuolellakin - ompelemassa paitsi naisille tehden myöskin miehille paitoja, alushousuja jne. Hanna saattoi viipyä samassa talossa useita viikkoja, sillä kun ammatti-ihminen saatiin paikalle, pantiin vaatevarasto kerralla kuntoon pitkäksi aikaa eteenpäin. Sellaiset, joilla ei ollut omaa ompelukonetta tai eivät voineet majoittaa ompelijaa, kävivät teettämässä vaatteensa hänen luonaan Heikkalassa. Hanna Pajunen oli paitsi ompelijana myös ihmisenä hyvin pidetty kyläläisten keskuudessa. Kupparina mainetta saavuttanut Ida Tuovinen hoiti ammattiaan Heikkalasta käsin 19201930-lukujen vaihteessa. Lähes 10 vuotta (1958-1967) asui agrologi Veikko Roikonen perheineen vuokralla Heikkalan piharakennuksessa (työväenasunto). Jos ei liene Elina Taskisen Roikosille määräämä vuokra ollut päätä huimaava, niin se tuli monin verroin korvattua sillä ystävällisyydellä ja avuliaisuudella, jota Roikoset aina osoittivat isäntäväkeä kohtaan. Roikosten jälkeen samassa rakennuksessa on asunut muutamia yksityisiä mieshenkilöitä mikä jonkun viikon mikä vähän pidempään. Liki 10 vuotta asumus on ollut täysin tyhjillään. Sotien jälkeen Heikkalassa siirtolaisina tilapäisesti asuneista mainittakoon Arvi Suikin ja Jalmari Lallukan perheet.
SOTA-AIKA Talvisodan alettua perustettiin Heikkalaan sotasairaala. Henkilökuntaa oli sairaanhoitaja ja kaksi lääkintämiestä. Potilaita ei sairaalassa ehtinyt olla muita kuin talon nuorin poika Eino Taskinen, joka makaili täällä muutamia viikkoja toipilaana haavoituttuaan Aittojoella 10.3.1940. Sotasairaala purettiin pian talvisodan päätyttyä ja tilalle tuli Suomen Huollon lastensairaala. Tämä toimi täydellä teholla. Potilaita oli parhaimmillaan yli 20 lasta ja henkilökuntaa runsaat kymmenen, sen lyhyen ajan, minkä sairaala Heikkalassa oli. Jatkosodan alettua sairaala joutui siirtymään pois ja tilalle tuli Päämajan tiedusteluosasto. Päärakennus kokonaisuudessaan otettiin puolustusvoimien käyttöön niin, että talon emäntäkin joutui asumaan pihan toisella puolella olevassa tuparakennuksessa yhdessä ja samassa huoneessa talon palvelusväen kanssa. Osaston koko henkilökunta ei mahtunut sisämajoitukseen, joten suurin osa miehistöä ja alipäällystöä asusti parakeissa, taloon johtavan tien molemmin puolin olevassa metsikössä. Muistona näiltä ajoilta sieltä löytyy vielä tänäkin päivänä lukuisia parakkien tulisijojen pohjia.