93
rinnalle. Höyrykone käytti ensimmäistä puimakonettaja pärehöylää, joka oli tilapäisesti käytössä aina 1970-Juvun alkuun saakka. Viimeisinä vuosina sitä pyöritti traktori. Sähkö saatiin Heikkalaan 1920-luvun puolivälissä Rämälän Sähköosuuskunnalta, jolloin myös hankittiin sähkömoottori em. koneitten käyttövoimaksi. Yhden hevosen vetämä niittokone tuli taloon jo vuosisadan alussa, mutta vastaava kahden hevosen vetää vasta 1920-luvun lopulla Aatami Asikaisen tultua työnjohtajaksi. Hänen toimestaan hankittiin myös ensimmäinen kahden hevosen vetämä tehdasvalmisteinen aura, jota Aatami nimitti "isoksi lusikaksi". Sähkökäyttöinen silppukone korvasi aikaisemmin miesvoimalla pyöritettävän. Samanaikaisesti niittokoneen kanssa ostettiin ensimmäinen hevosvetoinen haravakone, jota myöhemmin luonnollisesti käytti traktori. Vuonna 1940 hankittiin ensimmäinen kylvökone. 1930-1940-luvun vaihteessa emäntä osti itselleen kulkuvälineeksi käytetyn polkupyörän. Puhelin saatiin vuonna 1940 lähinnä Suomen Huollon lastensairaalan ansiosta. Ensimmäinen traktori ostettiin vuonna 1955. Traktorin myötä hankittiin Jannanlevittäjä, niittosilppuri, traktorivetoinen niitto- ja kylvökone. Uuteen navettaan asennettiin sen valmistuttua (1951) ensimmäinen lypsykone. Samanaikaisesti navetan vesijohtojen rakentamisen yhteydessä vedettiin sieltä kylmävesijohto päärakennukseen ja myös pihan toisella puolella sijaitsevaan työväen asuintaloon. Perinteinen viljan kuivaaminen lyhteinä riihen parsilla tai jyvinä riihen lattialla korvattiin 1950-luvun lopulla hankitulla sähkökäyttöisellä ja puilla lämmitettävällä viljankuivaajalla. Tosin vielä pitkään tämänkin jälkeen siemenvilja ja etenkin kotona leipomiseen tarvittava ruis kuivattiin riihessä. 1970-luvun alussa vaihdettiin em. siilokuivuri loppuun palaneena kylmäilmaperiaatteella toimivaksi lavakuivuriksi. Nykyinen kuivaamorakennus, johon asennettiin öljyllä tai hakkeella lämmitettävä Jaakko-merkkinen kuumailmasiilokuivuri, valmistui vuonna 1981. Vilja jauhatettiin Visulahden ja sittemmin Emolan myllyssä kunnes vasta 1940-luvulla taloon hankittiin sähkökäyttöinen kotitarvemylly lähinnä rehuviljan jauhatusta varten. Ruokavilja jauhatettiin edelleen EmoJan myllyssä Mikkelin kaupungissa. Talossa oli ennen kotitarvemyllyn ostamista kahden pyöreän, uurrepintaisen kiven muodostama käsimylly, joka sijaitsi talousrakennuksen kalustovajan nurkassa ja jota käytettiin etupäässä pienten, erikoistarpeisiin tarkoitettujen- kuten puurojauhojen -valmistamiseen vielä pitkälti 1950-luvulle saakka. Ensimmäinen leikkuupuimuri ostettiin Heikkalaan vuonna 1960. Auto hankittiin taloon vuonna 1947 lähinnä kuitenkin eläinlääkäriksi valmistuneen Eino Taskisen käyttöön.
VUOKRALAISIA PIENYRITTÄJINÄ Heikkalassa on asunut alivuokralaisina useita pienyrittäjiä ja käsityöläisiä, jotka taJjosivat palvelujaan lähiympäristön asukkaille ja kauemmaksikin. Huomattavin heistä lienee ollut kaivertaja Edvard Kosonen, jolla oli vuokrattuna kaksi huonetta päärakennuksesta vuosisadan vaihteessa Antti Nikutaisen ollessa Heikkalan isäntänä. Kososen artikkeleina olivat lakk:asinetit, ovien nimilaatat, erilaiset leimasimet jne. Liiketoiminta lienee ollut silloisiin oloihin nähden verrattain suurta, koska Kososella oli ainakin yksi joskus kaksikin apulaista. Artikkeleita markkinoitiin laajalti ympäri maata ja Tampere mainitaan aikaidijoissa hyvänä asiakaspaikka.kuntana.