Page 30

nyt liian kalliiksi kaduntasaustöiden vuoksi. Uutta asema-

tai ne vuokrattiin. Ullakkohuoneet mahdollistivat perintei-

kaavaa suunnittelemaan valittiin silloinen Viipurin asema-

sen puutalon muokkaamisen uudella tavalla, sillä ne sal-

kaava-arkkitehti Otto-I. Meurman. Nopeasti valmistuneen

littiin puisissa asuinrakennuksissa vasta vuodesta 1920

kaavan pääpaino oli omakotirakentamisessa, minkä kau-

lähtien. Sisäasianministeriön vahvistaman ja kaupungin ra-

punginvaltuusto hyväksyi pienin muutoksin ja se vahvis-

kennusjärjestykseen tehdyn lisäyksen mukaan puolet enin-

tettiin vuonna 1929. Ensimmäinen muutos asemakaavaan

tään 300 m2:n suuruisen rakennuksen ullakkotilasta voitiin

tehtiin vuonna 1930. Meurmanin kaava on yleismuodoltaan

sisustaa asuintilaksi. Ullakkotilojen salliminen puutaloissa

melko symmetrinen, jossa asuintontit ryhmittyvät aksiaa-

oli seuraus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä asun-

lisesti pohjois-eteläsuuntaisen pääkadun (Metsolankatu)

topulasta, joka oli kiinnittänyt huomiota uusiin taloudelli-

molemmin puolin. Myös Piponiuksen kaavassa oli tämä

siin rakennusratkaisuihin. Asuinpinta-alaa saatiin vielä li-

alue kaavan tärkein katu ja myös korttelimuodot olivat sa-

sää kivijalkakerrokseen tehdyillä asuinhuoneilla. Edelleen

mankaltaiset verrattaessa Meurmannin kaavaan. Meurman

rakennettiin myös pitkärunkoisia suorakaiteen muotoisia

kaavoitti alueelle aiempaa pienempiä tontteja, sillä alue oli

useamman perheen asuinrakennuksia, mutta vähemmän

tarkoitettu ”vähävaraisille” ja työväelle. Alueen kaakkoislai-

kuin vuosisadan vaihteessa. Ullakkohuoneiden sallimisen

dalle kahteen kortteliin kaavoitetut hieman reilumman ko-

myötä katukuvaan ilmestyivät mansardikattoiset asuinra-

koiset huvilatontit Meurman jätti entiselleen, sillä ainakin

kennukset, joihin jäi runsaasti ullakkotilaa. 12

osa niistä oli jo myyty ja tonteille rakennettu. Vanhaan kaa-

1920-luvulle siirryttäessä vuosisadan alun jugendin

vaan verrattuna Meurmanin kaavassa on enemmän puisto-

piirteet hävisivät vähitellen laudoituksista sekä ikkunan-

alueita, koska kaupunginosan maasto on melko hankalaa

muodoista ja rakentamisessa palattiin takaisin selkeisiin

rakentamiselle.9

muotoihin. Puurakentamisessa siirtymistä perinteisiin ratkaisuihin edesauttoi 1920-luvun tyyppitalosuunnittelu sekä rakennusosien standardisointi. 1920-luvun puutaloraken-

1900-luvun alkuvuosikymmenien asuinrakentaminen Pietarinkadun10 ja Jokikadun alue muodosti yhtenäisen puutaloalueen 1930-luvulla ja edusti aikansa mikkeliläistä

28

puutalorakentamista. Jokikadulle on sittemmin muodostunut 1900-luvun alun puutalojen lisäksi eri vuosikymmenien kerros- sekä omakotitalorakennuksien ryhmä. Pietarinkadulla, Kalevankankaan alueella sijaitsee nykyisin yhtenäinen kerrostalorivistö, jonka alta puutalot on purettu. Jokikadulla sijaitsevissa säilyneissä puu- ja kiviasuinrakennuksissa on nähtävissä tyylipiirteitä jugendista sekä 1920-luvun klassismista. Rakennukset ovat säilyttäneet ulkomuodossaan rakennusaikaiset yksityiskohtansa ja antavat mielikuvan 1910–20-lukujen asuinrakentamisesta, jota alueella on ollut runsaasti. Mielikintien alkupään asuinrakennukset ovat peräisin 1930-luvun alusta ja edustavat puolitoistakerroksisien asuintalorakentamisen varhaisvaihetta kissanpenkkipäätyineen. Yleisin rakennustyyppi 1910-luvulla oli edelleen perinteinen yksikerroksinen puutalo, jonka hahmo alkoi kuitenkin 1920-luvulla ohjautua toisen maailmansodan jälkeen yleistyneeseen puolitoistakerroksisen asuinrakentamisen suuntaan. Ensimmäisen maailmasodan jälkeinen talouslama alkoi elpyä 1920-luvun alussa, mikä muodostuikin huomattavaksi rakennuskaudeksi. 1920-luvun kuluessa asemakaava-alueella rakennettiin runsaat 80 asuinrakennusta, joista suurin osa kaupungin länsi- ja lounaisosiin, Pietarinkadun länsipuolisiin kortteleihin sekä Otavankadun ja kasarmin välisille tonteille. 11 Rakennusrungoltaan 1920–30 –lukujen uusien asuina-

Jokikadulla sijainnut rakennus edusti tyylipuhdasta puuklassismia ja sen suunnitteli arkkitehti Kalle Kontio. Ra-

lueiden puutalot ovat kokonaisuudessaan aiempaa lyhy-

kennus on sittemmin purettu. Rakennuksen on kuvannut

empiä. Varsinaisen asuinkerroksen lisäksi ne usein varus-

Teuvo Karjalainen vuonna 1974. Suur-Savon museon valo-

tettiin ullakkohuoneilla, jotka jäivät joko omaan käyttöön

kuva-arkisto.

9 10 11 12

Salmela 1997, 31-33. Pietarinkatu rajautuu eteläpäästä Kaukolan alueeseen ja pohjoispäästä Kalevankankaaseen Hassinen & Lähde 1987, 40–41. Hassinen & Lähde 1987, 40–41.

Profile for Mikkelin Kaupunki

Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 1  

Mikkelin kaupungin kulttuuriperintöohjelman julkaisu 1, Modernin jäljillä

Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 1  

Mikkelin kaupungin kulttuuriperintöohjelman julkaisu 1, Modernin jäljillä

Advertisement