63
MUISTOJA SOTA-AJALTA Oheinen kuva kertoo, kuinka lähtö sotaan oli monessa kodissa tosiasia. Vakavat katseet tuskin kuvaavat rintamalle lähtöä velvollisuutena kodin ja isänmaan puolesta. Se oli sinä aikana luonnollinen tapahtuma, reppu selkään ja pakko lähteä. Voimme lukea eron ikävän vaimon, pojan ja äidin kasvoilla.
Kalle Liukkonen Sääskin talosta lähdössä kesäsotaan vuonna 1941 saattamassa äiti Erikka, vaimo Anna sekä poika Pentti. Kuvan omistaa Esko Hänninen Sota-aika toi tänne kylällemme ja siviilielämään erilaisia muutoksia. Maaseudun rauhaan olivat tulleet sotaa pakoon kaupungeista sukulaiset ja tuttavat. Kaupungissa oli pommituksia ja pulaa elintarvikkeista. Niinpä etenkin naiset ja lapset tulivat tänne tilapäisesti asumaan. Monet koulut, kuten Pullialan koulu oli lakkautettu talvisodan ajaksi ja sinne oli majoitettu siirtolaisia, Kivennavalta kaksi perhettä Suokkaat ja Kouhiat. He olivat joutuneet lähtemään sodan jaloista tänne evakkoon. Myös Rantalaisen perhe Hiitolasta tuli koulun lähinaapuriin, asettuen siihen talon pitoon. He sopeutuivat hyvin kylän elämään. Juho Kouhia piti hartaustilaisuuksia kylän tuvissa, jonne kokoontui pyhäisin väkeä. Lieneekö jo kotikarjalassa ollessaan omannut maalikkasaarnaajan lahjat vai paniko ajan vakavuus hiljentyrnään. Mukana olleena jäi sellainen muistikuva, että Karjalaisen laulussa kaikuu tunne, kuin olisi veisattu itkuvirsiä vieraalla maalla. Evakkonaiset ehdottivat emännille omia perinneruokareseptejä . Näitä sitten joku kokeili, tosin huonolla tuloksella. Kaurakiisseli, joka oli kuulemma suurta herkkua, tehtiin hapattamalla alkua yön yli ja kei ttämällä ohjeen mukaan oli kuulemma erinomaista. Niinkuin Maria Rantalainen sanoi naapurin emännälle, että: " sie syöt siemein kaurauski, kuha teet ja maistat sitä." No ei sitä pelkoa ollut, jotenkin se ei paikkakunnan asukkaille maistunut. Ruokatarvikkeita oli vaikea saada. Piti olla kekseliäisyyttä ja sitä olikin. Maaseudulla oltiin vielä viimekädessäkin omavaraisia. Käsikivet olivat viljanjauhamisen ahkerassa käytössä. Kesäksi tehtiin joka taloudessa muuripadallinen talkkunoita. Näin uunikuivasta viljasta käsikivillä jauhaen saatiin talkkunavellin ja kourahutun ainekset. Samoin marjapöpperöön niitä tarvittiin. Oikeaa kahvia ei ollut saatavissa. Sen asemesta paahdettiin kotoista viljaa, kuten ruis ta ja vehnää jopa perunakuutioita. Näin saatiin pannuun pantavaa. Makeutus-