Issuu on Google+

Veera Wusu

El채m채채

Arabiemiraateissa

26.10.2013 - 5.4.2014


El채m채채 Arabiemiraateissa

Kirjan taitto: Miika Rautiainen miika.rautiainen@gmail.

2


Veera Wusu

3


Elämää Arabiemiraateissa

Jyväskylässä 9.7.2014

Elämää Arabiemiraateissa

Loppukesästä 2013 perheemme pääsi yht’äkkiä nopeasti pyöriviin muutoksen rattaisiin. Viikossa keskisuomalainen kesäelämämme vaihtui ulkomaille muuton suunnitteluun ja valmisteluun. Tuleva talvi vietettäisiin kotomaasta poikkeavissa maisemissa ja säissä: Olimme lähdössä Arabiemiraatteihin, tropiikin lämpöön ja arabimaailman syleilyyn. Minunlaiselleni, joka on lapsesta asti haaveillut maailman kiertämisestä, uusien ihmisten tapaamisesta ja mahdollisimman monenlaisen arjen kokemisesta, tällainen muutos on kihelmöivän innostava eikä mikään valmistelu liian työlästä uuden vaiheen mahdollistamiseksi. Mieli täynnä iloa, kiitollisuutta ja ajoittain myös epäuskoa, lähdimme matkaan. Ystävien, tuttavien, naapureiden, kavereiden, sukulaisten ja työkavereiden kiinnostuksen ja kannustuksen rohkaisemana päätin uudenlaisen arjen myötä aloittaa myös uudenlaisen kuulumisten kertomistavan. Blogin kirjoittamisesta oli varmaankin eniten iloa minulle itselleni, kun sain purkaa ihmettelyäni ja ihastustani sanoiksi ja koota samalla muistoksi matkapäiväkirjaa. Sain kirjoituksistani niin paljon mukavaa palautetta, että kirjoittamisen ilo vähintäänkin tuplaantui. Sainpa vielä matkamme jälkeen kiitokseksi kukkia ja suklaata erään kaverini äidiltä, joka oli seurannut reissuamme tiiviisti, vaikka emme ole koskaan edes kasvotusten tavanneet. Vaikka ajatuksissa oli jokin idea päiväkirjasta, mistään näin hienosta en osannut edes haaveilla. Suuremmoiset kiitokset Miikalle, joka teki teksteistä näin hienon - ja ihan oikean - kirjan! Uusia seikkailuja odottaen,

VeeraWusu 4


Veera Wusu

5


Elämää Arabiemiraateissa

Lauantai 26.10.2013

Viikko vielä - enää

Kohta kolme kuukautta odotusta, järjestelyjä ja

Vaikka luulin, että olen valmistautunut muutokseen

erilaisia valmisteluja on takana ja pian on aika nousta

koko tämän kolme kuukautta, huomaan nyt, etten

koneeseen, joka vie minut ja lapset Dädän luo Ara-

olekaan. Olen valmistanut lähtöä, mutta en sitä, min-

biemiraatteihin. Ajatukset ovat odottavat ja innostu-

ne olemme täältä lähdettyämme saapumassa. Mieles-

neet, mutta samalla myös hämmentyneet. On niin

sä pyörii niin monta kysymystä, joita en oikein tähän

vaikea yrittää kuvitella, millainen arki meitä odottaa.

mennessä ole ehtinyt kysymään. Miltä oleminen ja

6


Veera Wusu

Upea leikkipaikka. Ja merikö siellä siintää parvekkeelta. Kysymyksiä on paljon ja varmasti saat niihin vastaukset. Sinä ja koko perhe selviää hienosti. Teillä on toisenne ja paljon tukea suunnasta jos toisesta. Siunausta matkaan! - Retroresidenssin raapustelija 29. lokakuuta 2013 6.44

eläminen erilaisissa puitteissa ja toisenlaisen kult-

le suunnattuja kiukunpuuskia siitä hyvästä, että hän

tuurin keskellä lasten kanssa mahtaa tuntua? Kuinka

„jätti” meidät tänne ja lähti itse sinne kauas.

lapset sopeutuvat? Kuinka minä sopeudun? Miltä tuntuu, kun perheessä onkin taas läsnä kaksi van-

Kohta olemme elämässä sellaista, mistä olemme

hempaa? Miten arki lähtee sujumaan? Voinko käydä

monta vuotta unelmoineet. Lähtöpäätös on ollut koko

yksin ruokakaupassa? Saammeko kavereita? Keitä me

ajan helppo - jopa itsestään selvä - koska olemme pu-

siinä yhteisössä olemme? Erikoinen suomalais-afrik-

huneet niin monta kertaa lävitse ajatuksen siitä, että

kalainen siirtotyöläisperhe? Miltä minusta siellä

„entä jos” joskus tällainen olisi mahdollista. Kiitollisi-

tuntuu olla nainen, äiti, afrikkalaissyntyisen miehen

na ja iloisina tartumme tähän mahdollisuuteen, vaik-

vaimo, länsimaalainen, kristitty? Ärsyynnynkö vai

ka onkin näin pakko tunnustaa, että jännittää, kun ei

hullaannunko? Ikävöinkö vai viihdynkö?

oikein tiedä, millaiseen kelkkaan on tullut hypättyä.

Kaikkein eniten odotan nyt sitä, että saamme taas

Ohessa muutama kuva tulevilta kotikulmiltamme.

olla koko perhe yhdessä. Lapset eivät oikeastaan

Ensimmäisessä kuvassa kotitalo (asunto ylimmässä

hahmota koko muuttoa muuten kuin että olemme

kerroksessa), toisessa leikkipaikka ja kolmannessa

menossa Dädän luo. He ovat laskeneet öitä jo yli

näkymää asunnon parvekkeelta.

kuukauden (nyt niitä on jäljellä enää SEITSEMÄN!) ja into - ja toisaalta myös ikävä - kasvaa päivä päivältä. Odotettavissa lienee kuitenkin aikanaan myös Dädäl-

Jännää! Eiköhän vastaukset kysymyksiisi löydy perillä ja ajan mukaan? ;) Tsemppiä! - Nina S 29. lokakuuta 2013 klo 4.39 7


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 30.10.2013

Mihin me oikein ollaan menossa?

Yleensä olen sitä tyyppiä, joka haluaa, ja jonka täytyy valmistautua tulevaan niin hyvin kuin se on mahdollista. Jos lähden matkalle, luen vähintään kaksi matkakohdetta esittelevää matkaopasta sekä netistä kaiken, minkä jaksan. Sen jälkeen teen suunnitelman siitä, mitä on „pakko” nähdä, missä olisi kiva käydä ja minkälaisella aikataululla tämä on mahdollista. Nyt olen lähdössä noin puoleksi vuodeksi jonnekin,

Haun tuloksena tässä pieni tietopaketti siitä, minne

josta en tiedä oikeastaan mitään. Joka kerta, kun

olemme menossa:

joku esittää hyväntahtoisen kysymyksen tulevaan

Asuinkaupunkimme nimi on Khorfakkan. Dubaista

asuinpaikkaani liittyen, vaivaannun ja nolostun, kos-

sinne ajaa noin kaksi tuntia. Khorfakkan sijaitsee

ka yleensä en osaa vastata. Ja jos jotain vastaankin,

Fujairahin emiraatin keskellä, lähellä Fujairahin

tiedän sen perustuvan arvailuun tai muilta kuulemii-

kaupunkia, mutta kuuluu Sharjahin emiraattiin.

ni juttuihin. Tilanne vaatii ehdottomasti korjausta! Ei

Sharjahin emiraatti on lainsäädännöltään Arabiemii-

muuta kuin tietoa etsimään!

rikuntien islamilaisin: Esimerkiksi alkoholin käyttö on kokonaan kielletty, ja pukeutumiskoodi sekä

8


Veera Wusu

miehille että naisille on konservatiivinen. Naimat-

Khorfakkan on pienehkö ja kaunis rantakaupunki

tomien miesten ja naisten ei tule olla tekemisissä

Arabiemiirikuntien itärannikolla Intian valtameren

keskenään. Todellisuudessa Khorfakkanissa ei ehkä

rannalla. Siellä sijaitsee yksi Arabiemiirikuntien

olla ihan näin tiukkoja lakien kanssa, tai ainakaan

suurimmista satamista - konttivuoret näkyvät asun-

ne eivät koske muualta muuttaneita. Osittain siihen

tomme parvekkeeltakin. Kaupunkia ympäröi toisaal-

vaikuttanee se, että Khorfakkan sijaitsee suosittujen

la meri, toisaalla vuoret ja maisemat ovat joka suun-

turistikohteiden ympäröimänä ja vapaamielisemmän

taan kauniit. Kaupunki onkin suosittu turistikohde ja

Fujairahin emiraatin keskellä.

kuuluisa hyvistä sukellus- ja snorklausvesistään sekä kalastusmahdollisuuksistaan. Voipa jossakin Khor-

Vaikka islam on virallinen uskonto, vallitsee kaikis-

fakkanin edustalla kuulemma bongata valaitakin

sa emiraateissa uskonnonvapaus. Eri uskontoihin

tiettyyn aikaan vuodesta. Ympäröivässä vuoristossa

kuuluvilla on vapaus harjoittaa omaa uskontoaan

on Al Wurrayahin vesiputoukset sekä joitain UNE-

ja pukeutua uskontonsa mukaisesti, mutta muiden

SCOn maailmanperintökohteena olevia arkeologisia

kuin islamin oppien levittäminen muslimien kes-

löydöksiä. (Historiasta kiinnostuneena iloitsen erity-

kuudessa on kielletty. Kristittyjen asema on parempi

isesti näistä - täytyy käydä katsomassa!)

(esimerkiksi mahdollisuudessa saada rakennuslupa tai omistaa seurakuntiensa kokoontumistiloja) kuin

Asukkaita Khorfakkanissa on noin 35 000, ja Khor-

muiden ei-islamilaisten uskontojen. Tämä johtuu siitä,

fakkania ympäröivässä Fujairahin emiraatissa noin

että kristityt ovat muslimeille „kirjan kansa”, joita

150 000. Arvion mukaan koko Arabiemiraattien

tulee kunnioittaa.

väestöstä vain alle 20 prosenttia on emiraattien kansalaisia. Suurin osa siirtolaisista tulee etelä-Aasiasta. On mielenkiintoista nähdä, toteutuuko näin huimaavalta tuntuva suhdeluku myös Khorfakkanissa.

9


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 1.11.2013

Lähtijäisiä

Tässä se on mennyt. Ensin pakatessa, sitten tavaroita varastoidessa ja lopulta heippoja sanoessa. Lähtö on ollut jotain, mikä näkyy ensin asunnon (hitaassa) tyhjenemisessä, ja sitten tuntuu rinnassa ja nyyhkytyttää halatessa. Nyt koti on tyhjä - tai oikeastaan siellä on jo uusien

Heippoja on sanottu monilla kauniilla, kivoilla ja

asukkaiden tavarat. Jätin omat avaimet lähtiessä

liikuttavilla tavoilla. Lapset ovat saaneet kerhoista,

sisälle, mutta oven sulkeminen ei ollut niin haikeaa

hoitopaikoista ja kavereilta piirrustuksia, kortteja ja

kuin tyhjien asuntojen kohdalla yleensä. Ajatuksissa

kuvia, joita katsellessa hymyilyttää (vaikka silmät

on vahva toive siitä, että myöhemmin me avataan

kostuvatkin). Viime sunnuntaina seurakuntaperhe

sama ovi uudelleen ja puretaan kaikki pakatut takai-

lähetti meidät siunaten matkaan, ja tiistaina sain

sin omille paikoilleen.

olla Alfa-tiimiläisten rakkauden kohteena lahjan ja rukousten myötä.

10


Veera Wusu

Keskiviikkona tulin töistä lyhdyillä valaistuun kotipihaan. Naapurit toivottivat hyvää matkaa grilli-illan ja lahjojen kanssa. Torstaina juotiin lähtökahvit töissä ja sain muistoksi pikkuruisen huolinuken sekä pohdiskelulelun. Nämä kaikki muistamiset pakkasin huolella mukaan. Minulla on aavistus, että jonain yksinäisyyden täyttämänä päivänä voin pakahtua ilosta, kun niitä katsoessa ymmärrän, miten paljon meillä on niitä, jotka välittävät. Kiitos! Nähdään taas! - Veera

11


Elämää Arabiemiraateissa

Maanantai 4.11.2013

„Eihän se niin kaukana ollutkaan!”

Lapsilla, varsinkin koneita ja menopelejä rakastavalla Aamolla, on ollut juhlaa! Sunnuntai-iltana matka alkoi mummulasta ukun Mersulla. Sitten mentiin junalla. Tikkurilasta päräytimme reteästi (tila)taksilla hotellille (muut vaihtoehdot olisivatkin olleet tuohon aikaan päivästä ja aikaista herätystä edeltävänä iltana silkkaa typeryyttä). Tänä aamuna pääsimme hotellilta kentälle pikkubussilla, ja päivä istuttiin lentokoneessa. Kentältä meidät vielä kuljetettiin emiraattilaisella pikkubusalla perille uuteen.... hmmm... kotiin. Tunde ei päässyt meitä kentälle vastaan, sillä tree-

faktoja täkäläisten elämästä. Niihin täytyy ehdot-

neistä ei sovi olla pois. Kulttuurishokki nro. 1 taitaa

tomasti vielä myöhemmin palata. Kuski itse ei ole

olla kohdattu. Joukkue sentään lähetti kuljettajan ja

syntyisin Emiraateista - jos olisi hän ei todellakaan

minibussin meitä vastaan ettei tarvinut heti kättelys-

ajaisi jalkapallojoukkueen pikkubussia - eikä viihdy

sä ottaa uusia kuvioita haltuun sen enempää. Kuljet-

siirtolaisena kovin hyvin. Silti, tai juuri siksi, hänen

taja sattui olemaan mukava, englantia melko hyvin

näkökulmansa asioihin oli mielenkiintoinen.

puhuva mies, joka kertoi käsittämättömältä tuntuvia

12


Veera Wusu

Ihana että matka sujui ja olette nyt siellä yhdessä! Kulttuurishokeista viis, teillä on toisenne <3 - Pärtsä, 4. marraskuuta 2013 klo 11.01

Mutta päivän tärkein uutinen on se, että perheemme

mielen. Yksi iso etappi on takana! Me selvittiin tästä

on taas yhdessä ja menee nukkumaan saman katon

syksystä kaikkine kiemuroineen, ja nyt me ollaan

alla! Voi sitä lasten riemunkiljahdusten ja säntäilyn

täällä! Varmasti paljon opittavaa ja ihmeteltävää on

määrää, kun saavuttiin pihaan ja tuttu mies tuli

edessä, mutta nyt jotain hyvin konkreettista ponnis-

vastaan! Ja oli minustakin sen tutun miehen näkemi-

teltavaa on takana. Voi katsoa uuteen ja eteenpäin.

nen oikein mukavaa, vaikka en sentään kiljunut tai säntäillyt siitä ilosta.

Ja kun kotia ei enää muuallakaan ole, alkaa tämä kerrostalokolmio hiekan keskellä varmaan pian tuntua

Helpottavaakin tämä on. Kun kone laskeutui Du-

ainakin jollain tapaa omalta.

baihin, pala nousi kurkkuun ja huojennus valtasi

13


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 8.11.2013

Itämaan eksotiikkaa aloittelijalle, osa 1

Lomalla ollessa on parasta se, että kaikki tavallinenkin on ainakin vähän erilaista kuin kotona. Olenkin ajatellut ottaa tämän lämpimässä oleilun lomana niin kauan kuin mahdollista. Jossain vaiheessa jokin pakottaa varmasti ymmärtämään, että arkea se on elämä täälläkin, mutta ennen sitä olen hyvillä mielin ihmeissäni ja innoissani kaikesta mahdollisesta. Kuten siitä, ettei marraskuussa tarvitse pukea kuravaatteita tai miettiä aamulla, kuinka monta vaatekertaa lapset tarvitsevat mukaan hoitoon. Ja siitä, ettei jokailtainen sysipimeä tunnu lainkaan masentavalta. Iloitsen pitkästä hiekkarannasta, kirkkaasta merivedestä, mielettömän sinisestä taivaasta ja erikoisen näköisistä vuorista. Ne kaikki näkyvät asuntomme parvekkeelta. Asuntomme täällä on Suomen oloihin verrattuna

ainakin nyt, vaikka rehellisyyden nimissä olisinkin

vaatimaton. Osa taloista on upeita linnoja ja kartanoi-

toivonut, että vuokranantaja olisi tehnyt ne siistimis-

ta, osa tällaisia hiukan nuhjuisia kerrostaloja. Linnois-

toimet, jotka lupasi syyskuussa. Äidin kanssa teimme

sa ja kartanoissa ei pääsääntöisesti asu ulkomaalaisia.

siivoushommia parina päivänä, ja pesimme mm.

Eikä kerrostaloissa paikallisia. Pärjäämme tässä hyvin

rakennus- tai remontointiaikaisia porauspölyjä pois.

14


Veera Wusu

Muistelen lukeneeni eri muslimiteologien väittelyä kokovartalouimapuvussa uimisen sopivuudesta. Jotkut liberaalit olivat sitä mieltä että kokovartalouimapuvussa

Vai on siitäkin aiheesta sentään väitelty

sopii uida uimahallissa, jos paikalla on vain naisia, mutta

:D Eikä yksimielisyyttä ehkä ole ihan

useimmat yhtyivät näkemykseen että asu on yhäti tyys-

äkkiä saavutettavissa. Lienee siis parem-

tin siveetön :D -Uskollinen Lukijasi

pi pitäytyä uimisesta ja pahennuksen

9. marraskuuta 2013 klo 0.29

aiheuttamisesta. - Veera 9. marraskuuta 2013 klo 1.19

Kuulemma melkein kaikilla käy kotona siivooja.

kiintoista tehdä jonkinlainen sosiologinen analyysi

Minä voisin hyvin siivota itse, koska olen päivät pit-

siitä, mitä kauppojen valikoimat kertovat yhteiskun-

kät kotosalla joka tapauksessa. Ajattelin, että näihin

nasta. Olemme löytäneet kaikkea tarvitsemaamme

oloihin paras olisi vaihdettavalla mikrokuituliinalla

ilman vaikeuksia. Ainoastaan leivän kanssa ei ole

varustettu moppi. Vaan sellaistapa ei kaikkea muuta

paljoa vaihtoehtoja (valkoista ja valkoista on tarjolla).

tavaraa määrättömästi pursuavasta paikallisesta

Kätevä emäntä toki pyöräyttäisi sämpylät aamuksi

tavaratalosta löytynyt. Tarjolla oli vain erilaisia

itse, mutta kaasukäyttöisen uunin kanssa leipominen

lankamoppimalleja, joiden puhtaaksi saaminen ja

hirvittää hiukan.

kuivuminen aiheuttaa päänvaivaa jo ennen kuin sellaista on edes tullut hankkineeksi. Imuriksi saimme

Olemme lasten kanssa paikallisen (ainoan) hotellin

rakennustyömailla käytettävän imurin, joka on var-

„klubin” jäseniä. Pääsemme siis heidän altailleen ja

masti paras tämän hiekkamäärän imurointiin, mutta

yksityisrannalleen uimaan aina, kun haluamme.

jonka johto on vain pari metriä pitkä (jatkojohtoja

Tuntuu melkein elitistiseltä, mutta jo tässä ajassa on

löytyy kyllä helposti). Altaan viemäritulppaa ei ole

käynyt ilmi, ettei muita vaihtoehtoja todellisuudes-

etsinnöistä huolimatta löytynyt, joten tiskaus hoituu

sa ole. Tuossa yleisellä rannalla ei juuri koskaan ole

pesuvadissa. Lienee turha edes mainita, että pihassa

ketään uimassa. Jo syyskuun matkalla minua muis-

ei ole tamppaustelinettä eikä pyykkinaruja :D

tutettiin siitä, etten saa edes mennä siitä uimaan. Yhden urheilukaupan ikkunassa tosin on myynnissä

Kaupassa käyminen täällä on myös erilaista. Lähel-

kokovartalouimapuku ja ehkä, jos verhoutuisin sii-

lä on tämän kaupungin ainoa supermarket, jossa

hen, voisin käydä pikaisesti pulahtamassa.

myydään kaikkea mahdollista ja paljon. Olisi mielen-

15


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 7.11.2013

Itämaan eksotiikkaa aloittelijalle, osa 2 Täällä on niin paljon kaikkea jännää! On vuorovesi, jonka huomaa selvästi, jos käy samassa

jäätelöt, jotka olin nostanut sivuun ja kertonut mei-

rannassa uimassa ensin aamupäivällä (lyhyt matka

dän syövän ne matkalla kotiin.)

veteen) ja sitten iltapäivällä (pitkä matka veteen). On viikonloppu keskiviikosta perjantaihin, ja muiOn kuunsirppi, joka pötköttää selällään.

na aikoina tyhjä ranta täynnä piknikillä oleilevia

On niin suolainen vesi, että kelluminen on helppoa.

perheitä.

On jollain ihmeen konstilla korkealle vuoren rinteille ja laelle pystytetyt valtavat sähkötolpat. (Miten niitä

On pitkät hameet ja hunnut päällä uimassa käyvät

pääsee korjaamaan, jos tulee jokin vika, kun missään

naiset.

ei näy tietä?) On tuhat keskeneräistä rakennusta ja katutyötä. On aamurukoukseen kutsu, joka kuuluu ehkä kolmesta moskeijasta yhtä aikaa joka aamu klo 5. (Siihen

On miehet, jotka puhuvat vain Tundelle kuin minua

herää, vaikka nukkuu tulpat korvissa.)

ei olisi olemassakaan. (Näin toimii tosin vain osa miehistä!)

On pakkaaja kaupan kassalla, joka kielloista huolimatta pakkaa jokaisen ostetun tavaran erilliseen

On niin isot maastoautot, että Suomen oloissa isot ci-

muovipussiin. (Eilen aiheutinkin ennen kuuluma-

tymaasturit näyttävät niiden vieressä leikkiautoilta.

tonta hämmennystä reppuineni, kun sanoin, etten

On vuoret, jotka näyttävät isoilta hiekkakasoilta, ja

tarvitse yhtäkään muovipussia! Yhden pussin he

joiden väri vaihtuu auringon valon mukaan mustasta

kuitenkin ujuttivat mukaani, kun pakkasivat siihen

ruskeaan, harmaaseen ja punaiseen.

16


Veera Wusu

On niin suolainen vesi, ett채 kelluminen on helppoa.

17


Elämää Arabiemiraateissa

Lauantai 9.11.2013

Yksi arkinen päivä Tänään on lauantai. Se on tavallinen arkipäivä perjantaihin päättyneen viikonlopun jälkeen. Kaupat, ravintolat ja apteekit tuntuvat olevan täällä aina auki, mutta myös pankit ja virastot palvelevat tänään. Syyskuussa täällä käydessäni haimme Tunden ajokortin poliisilaitokselta sunnuntai-iltapäivänä. Viikko- ja päivärytmi on täällä toisenlainen kuin kotona. Meidän päivät ovat menneet suunnilleen samalla kaavalla. Aamulla lapset herättävät klo 7 ja 8 välillä. Syödään aamupala ja lähdetään pihalle (yleensä uimaan, koska mitään muuta ei oikein jaksa kuumuudessa tehdä). Ulkoilun jälkeen on lounas ja pitkä päivälepo, jolla yritetään ohittaa päivän kuumin hetki. Sisällä on kyllä vilpoisaa ilmastointikoneiden ansiosta, ja ulkonakin olisi siedettävää, jos malttaisi pysyä paikallaan varjossa. Lapset eivät vaan malta. Iltapäivän aikana, n. klo 16 alkaen, ilma alkaa hiukan viilentyä. Aurinko laskee klo 17 aikaan ja sen jälkeen jaksaa pihallakin hiukan touhuilla. Joinain päivinä ollaan lähdetty uudelleen uimaan vielä illalla, mutta altailla merituulessa tulee jopa hiukan kylmä. Tai no, ei niin ehkä voi sanoa, jos lämpömittari näyttää edelleen yli 25 astetta...

18


Veera Wusu

Iltaisin unta ei tarvitse pitkään odotella. Uusi lämmin ympäristö väsyttää lapset ja aikuiset näin alkuun eri tavalla. Monet perheet ovat torstai- ja perjantai-iltaisin vielä yhdeksän ja kymmenen aikaan lapsineen pihalla. Ehkä täällä on tapana nukkua päivän kuumin aika, jolloin päivää pystyy venyttämään viileämpänä aikana pidempään. Myös kaupat ovat auki yhteentoista, jopa kahteentoista asti. Me mennään kyllä suomalaisen nukkumisrytmin mukaisesti nukkumaan yhdeksän aikaan. Mutta ehkä se muuttuu, jos huomataan, että jokin muu rytmi on parempi.

19


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 10.11.2013

Mä tarvitsisin pari juttua Kohta viikko ollaan oltu täällä. Ja mitä minä, pilalle hemmoteltu länsimaisen yhteiskunnan kasvatti, olen jo ehtinyt kaivata? En salmiakkia enkä lakritsia, koska ajattelevaiset naapurit olivat pakanneet niitä muuttokuormaamme reilusti mukaan. Olen kaivannut terävää juustohöylää, kunnon saksia ja kätevän pientä hedelmäveistä. Olen kaivannut myös mikrokuituliinalla varustettua moppia, altaan viemärin tulppaa ja kunnon ruuvimeisseleitä. Hiekkalinnan rakennuspuuhissa kunnon hiekkalapiot ja ämpärit olisivat olleet hyvät. Lisäksi hanasta tuleva kuuma vesi ja ammeen yläpuolelle ripustettu suihkuverhotanko olisivat plussaa. Ja jos tarkemmin ajattelee, olisi kiva, jos lapseni hoi-

Toisin sanottuna: Mitään ei puutu ja kaikki on hyvin!

taisi lastenhoitaja, kotona olisi kodinhoitaja, puutar-

On mukavaa - joskin välillä aika utopistista - että

haa (jota ei ole, mutta joka olisi myös kiva) hoitaisi

olemme ja elämme nyt täällä. Jo lyhyessä ajassa moni

puutarhuri ja minusta huolehtisi henkilökohtainen

asia on alkanut tuntua erilaiselta kuin kotona. Ja -

palvelija - tai vaikka kaksi. Kotini olisi linnani, ja

kliseisyyden uhallakin kirjoitan tämän - ylettömän

huvilani, merenranta-asuntoni sekä muutamat ulko-

rikkauden ja toisaalta suuren epätasa-arvoisuuden

maan kartanot olisivat aina valmiina majoittamaan

keskellä on tajunnut taas palan lisää siitä, miten

meidät. Voisin ajaa julmetun isolla autolla ja käydä

suunnattoman rikkaita me suomalaiset olemmekaan.

shoppailemassa vuoroviikoin Pariisissa ja Lontoossa.

Rahaa ei ehkä ole kuin roskaa, mutta montaa muuta

Lomalle lentäisimme Singaporeen tai Balille, tai min-

tärkeää on meille annettu yltäkyllin.

ne milloinkin mieli tekisi, yksityiskoneellani.

Joskus tarvitsee mennä pitkälle nähdäkseen lähelle.... - Nukkana 10. marraskuuta 2013 klo 11.17

20


Veera Wusu

21


Elämää Arabiemiraateissa

Tiistai 12.11.2013

Muoviparatiisi Siihen nähden, miten ilmeisen rikkaita paikalliset ihmiset täällä ovat, täällä käytetään muovia aivan tolkuttomasti. Luulisi esimerkiksi, että astiat olisivat mitä hienointa posliinia ja huonekalut tiikkiä ja öljypuuta. Mutta ei. Lähisupermarkettimme muovituoteosastolta löytyy lautaset, juoma”lasit”, mukit, keittiötyövälineet, säilytystarvikkeet (pienten muovikulhojen ja -purkkien lisäksi suuremmat korit ja pikkuhyllyköt mm. kengille, pesuhuoneen tavaroille tai keittiöön), lukolliset lokerikot, sohvapöydät ja vaatekaapit - lasten krääsästä puhumattakaan. Astiat ovat kovaa muovia (melamiinia?) eivätkä siis

Ympäristö on täällä kyllä muovin määrään nähden

sovellu mikrokäyttöön tai ole muutenkaan kamalan

yllättävän siisti. Tai siis katukuva on. Joka puolella

käteviä. Lisäksi niiden käyttö arveluttaa Suomessa

onkin oranssipukuisia roskien kerääjiä, joten maahan

jokunen vuosi sitten käydyn keskustelun jäljiltä.

heitetyt vesipullot sun muut eivät siinä ehdi kauaa

Muistan keskustelusta tosin vain sen verran, että

lojua ennen kuin ne korjataan katseilta piiloon. Ker-

muovipulloista oli todettu liukenevan joitain myrk-

rostalojen sottaiset pihamaat kyllä antavat ymmär-

kyjä kuumassa. Siitä huolimatta ei huvittaisi ostaa

tää, ettei roskien kanssa olla kovin tarkkoja. Tai sitten

tänne 120-osaista astiastoa, koska jotenkin niistä

kukaan ei jaksa välittää pihasta, joka ei ole oma.

pitäisi hankkiutua eroon täältä lähtiessä. Luultavasti käytetylle tavaralle on täällä kyllä muo-

Joka aamu talon edustalla oleva karu roskapönttö

dostunut toimivat kierrätyskanavat, kun ulkomaa-

tyhjennetään ja syntyy melkein illuusio, ettei jätettä

laisia työntekijöitä lähtee ja saapuu maahan jatku-

ehkä niin kamalasti olekaan - pönttöhän on melkein

vasti, mutta toistaiseksi en tiedä niistä vielä mitään.

aina tyhjä. Mutta sitten, kun muistaa, että jokainen

Helpommalla pääsisi, jos ei tarvitsisi ensin hankkia ja

ostettu tuote pakataan kaupassa erilliseen pussiin,

sitten hankkiutua eroon.

palaa äkkiä todellisuuteen. Paikallisten autojen takakontit ovat sananmukaisesti täynnä muovipusseja

Kraanavesi ei ole juomakelpoista (se on suolaisehkoa

kauppareissun jäljiltä. Ja minä olen hyvää vauhtia

ja ruskeahkoakin ajoittain), joten kannamme kaniste-

saavuttamassa maineen hulluna valkoisena naisena,

rikaupalla vettä kotiin ja tyhjää muovia roskikseen.

joka ei anna pakata tavaroitaan muovipussiin vaan

Roskien kierrätys ei ainakaan kotitaloustasolla näy

tuo omat kauppakassit mukanaan. Sen maineen kan-

mitenkään. Idealistina toivon, että jätteet lajitellaan

nan kyllä suurella ylpeydellä!

jossain muualla eikä taloutemme viikon aikana tuottamat noin kaksikymmentä tyhjää vesikanisteria päädy sellaisenaan aavikolle. Tai jonnekin, minne

Ps. Oheisissa kuvissa maisemaa kerrostalojen lomasta

täältä jätteet roudataan. Ehkä jonnekin naapurimaa-

ja rannalta. Kuin kaksi eri maailmaa...

han, kuten rikkaammilla on muuallakin tapana.

22


Veera Wusu

Saako siellä kotiin tilattua sellasia 20 tai 50 litran jättivesikanistereita? Meillä Intiassa (vettä ei tullut kuivalla kaudella kraanasta eikä se muutenkaan ollut juomakelpoista) oli sellainen systeemi juomavedelle et oli sellanen vesiautomaatti, johon toimitettiin haluttu määrä viikossa tollasia jättipönääleitä vettä. Ainakin oon siinä käsityksessä, että ne pöntöt oli sellasia et ne pestään ja täytetään aina uudestaan, eli ei kertakäyttöisiä.. + oli muutenkin kätevää kun ei tarvinut raahata ja sama setä joka toi täydet "pullot" vei vanhat pois. - Uskollinen Lukijasi 12. marraskuuta 2013 klo 7.28

Kiitos vihjeestä. Täytyypä ottaa selvää, onko joku vastaava systeemi täälläkin. En oo kiinnittänyt huomiota, ostaako täkäläisetkin veden kaupasta. Luulen, että hanavettä eivät juo hekään. En yllättyisi, vaikka täällä olisi kotiinkuljetus vedelle - ainakin joillekin tietyille henkilölle :) - Veera 12. marraskuuta 2013 klo 7.45

23


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 13.11.2013

Halki aavikon ja vuorten sateeseen Täällä on talvi. Sataa vettä. En tosin ehkä edes huomaisi sitä, jollen olisi hetki sitten istunut autossa, jonka tuulilasiin muutama pisara laiskasti ropsahti. Saatettiin äiti lentokentälle Dubaihin. Oli kyllä ihan

on myös sääli niitä kohtaan, jotka vuoristossa ovat

huippua, että äiti pystyi olemaan tässä alussa mei-

aikanaan puurtaneet ympäripyöreää päivää nauret-

dän kanssa. Siivous-, kokkaus- ja lastenhoitoapu on

tavalla palkalla.

korvaamatonta - puhumattakaan siitä, miten tärkeää

Vuorilta laskeudutaan aavikolle. Se on ihmeellinen!

oli saada ihmetellä tämän uuden ympäristön ihmeel-

Käsittämätön, kuuma, pelottava, kaunis ja valtavan

lisyyksiä jonkun kanssa! Tundelle tämä kaikki alkaa

suuri. Mutta sekin on kesytetty kuljettamaan ilmas-

jo olla tuttua, eikä sitä ihmetytä enää juuri mikään.

toituja jättimaastureita. Moottoritie kulkee kuin luonnonlakeja uhmaten suorana ja tasaisena siel-

Kun Khorfakkanista ajetaan kohti Dubaita, mennään

läkin. Ja tien varressa on lasisia koppeja. Ilmastoituja

ensin valtavan öljynjalostusteollisuusalueen läpi. Sit-

bussipysäkkejä tietenkin!

ten ohitetaan Fujairahin kaupunki, jonka kerrostalot nousevat toinen toistaan erikoisempina ja kiiltäväm-

Dubaita ei kentälle ajaessa juuri näe. Vain muutamat

pinä kohti taivasta.

korkeimmat rakennukset piirtyvät utuisina horisonttiin. Joku päivä sinne täytyy mennä retkelle. Mutta

Fujairahista noustaan vuorille. Kuusikaistainen

luulen, että haltioidun vuorista ja aavikosta enem-

moottoritie kulkee läpi vuoriston niin tasaisena, että

män kuin Dubain kimalluksesta.

autossa tuskin huomaa nousua ja laskeutumista. Pelkkä ajatus siitä, miten valtava urakka tien raken-

Paluumatka läpi hiekan ja vuorten toi meidät pilvi-

taminen on ollut (kuulemma satoja miehiä käsikäyt-

seen, sateiseen ja nyt myös ukkostavaan Khorfakka-

töisten pystyporien kanssa pakottamassa väylää

niin. Tälläinen talvi täällä. Se kestää kuulemma jopa

asfaltille), saa hien nousemaan otsalle. Ja väistämätön

koko marraskuun...

24


Veera Wusu

25


El채m채채 Arabiemiraateissa

26


Veera Wusu

27


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 14.11.2013

Itämaan eksotiikkaa aloittelijalle, osa 3 Tässä hiusvärin vaikutusta odotellessa on ehkä hyvä hetki paneutua täkäläisten elämään ja asioihin, joista kuulimme ensimmäisenä päivänä matkalla lentokentältä Khorfakkaniin. On siis kuulemani mukaan näin: Tämän maan kansalaisuutta ei voi saada kukaan muu

sistakin on töissä. Tällöin palkka kuuluu virallisesti

kuin kahdesta tämän maan kansalaisesta syntynyt

vain naiselle eikä miehellä ole siihen oikeutta, mutta

vauva. Jos täkäläinen mies nai vaimon muualta,

miehen täytyy edelleen myös rahoittaa vaimonsa

vaimo ja lapset eivät koko elämänsä aikana saa kan-

elämää. Koska työnteko ei ole pakollista, ja vaativiin-

salaisuutta eivätkä samaa kohtelua kuin kansalaiset.

kin tehtäviin on ollut helppo rekrytoida ulkomaalai-

Jos nainen menee naimisiin ulkomaalaisen miehen

sia, koulutustaso on keskimäärin alhaisehko.

kanssa, hän menettää kansalaisuutensa. Ulkomaalainen ei voi täällä omistaa mitään kiinteää Emiraatit tukevat kansalaisiaan avokätisesti. Kou-

- ei maata, ei taloa, ei huoneistoa, ei liiketiloja. Vuok-

lutus, terveydenhuolto, vesi, sähkö ja asunto ovat

raaminen on mahdollista, ja kukoistavan bisnek-

ilmaisia. Asunto on ilmainen siinä määrin, että niitä

sen ainaansaaminen houkutteleekin tänne paljon

rakennetaan valmiiksi kansalaisille, ja niistä voi

ulkomaalaisia. Kuitenkin pääosin Aasiasta tulleet

sitten jokainen valita mieluisen. Kyseessä ei ole mit-

siirtolaiset pyörittävät tätä maata käytännön töissä,

kään betoniset kerrostalojättiläiset vaan kartanoihin

mutta palkat ovat kehnoja - pahimmassa tapauksessa

rinnastettavat, suuret, kauniit ja viihtyisän oloiset

niitä ei makseta lainkaan. Työnantaja saattaa uhkail-

omakotitalot aidattuine pihoineen. Kaikki tosin eivät

la viisumin peruuttamisella, mikä tarkoittaa maasta

näihin hallitusten rakentamiin taloihin halua vaan

karkoitusta ja kolmen vuoden maahansaapumiskiel-

asuvat mieluummin omistusasunnoissaan Dubaissa,

toa. Monet ovat varmaan lukeneet tapauksista, joissa

Abu Dhabissa tai muissa isoissa keskustoissa. Osa

siirtotyöläiseltä on viety passi ja sitä myöden käytän-

ilmaisista taloista kun nousee pakon sanelemista

nössä kaikki mahdollisuudet valittaa kohtelustaan.

syistä jo melko kauas vaikkapa Dubain keskustasta aavikolle.

Paikalliset ovat omanarvontuntoisia, ja muistuttavat siitä kuulemma ainakin joissain ammateissa toimivia

Tämän lisäksi töitä ei ole juurikaan pakko tehdä. Jos

sanomalla „we are local people”. Tämä tarkoittaa sitä,

ymmärsin oikein, osa paikallisista on töissä kaksi päi-

että on parempi tehdä, kuten käsketään tai odotetaan.

vää viikossa (poliisin, oikeuslaitoksen tai tullin palve-

Se pitää sisällään myös muistutuksen arvojärjestyk-

luksessa), osa ei lainkaan. Kuukausittain kansalainen

sestä: Siitä, ketkä ovat luonnostaan ainakin tämän

(ilmeisesti vain miehet) saa emiraatiltaan „elatusapua”

maan kamaralla parempia ja paremmassa asemassa

30 - 70 000 dirhamia (6000 - 14 000 euroa). Osa nai-

kuin muut. Sellaisen hämmentävän tavan olen

28


Veera Wusu

huomannut, että kahviloiden ja ravintoloiden eteen ajetaan autoilla ja soitetaan torvea, jolloin joku sisältä rientää ottamaan vastaan tilauksen ja tuo sen kohta valmiina autolle. Mitäpä sitä ilmastoidusta biilistä mihinkään nousemaan, jos palvelu pelaa sinnekin :D Täällä rikkaus on tavallista, ja äveriäisyyden näyttäminen normaalia. Syntymäpäivinään jotkut heittävät rahaa ikkunoista, eivätkä vitsinomaiset tarinat aavikolle rälläämisen päätteeksi jätetyistä Porcheista ole kuulemma kokonaan satua. Mikä jännittävä tunne, kun saa hämmästellä, epäröidä ja olla ymmärtämättä - olla muukalainen! Ps. Pahoittelen, ettei ns. arkista elämänmenoa valottavia kuvia juuri ole. Täällä pitää olla vähän varovainen mitä, ketä ja missä voi kuvata loukkaamatta tai häiritsemättä.

29


Elämää Arabiemiraateissa

Lauantai 16.11.2013 Mukautua, sopeutua, taipua, kotiutua... tottua Pari viime päivää päässäni on soinut musiikkikipale lapsuudestani. Ihme, että sanat - ja sävelkin - voi olla vielä muistissa. „Kyllä ihminen tottuu, tottuu ihan mihin vaan...” Kyllä se tottuu. Kylmään suihkuun ja kattilassa

kin on toisenlaista kuin suurimmalla osalla. Täällä

keitettävään tiskiveteen. Pikakahvista valmistettuun

on jonkinverran venäläisiä turisteja, mutta muita

aamukahviin. klo 5 joka aamu(yö) kaikuvaan ruko-

länsimaalaisen näköisiä ei katukuvassa ole.

uskutsuun. Automaattivaihteisiin. Kaapupukuisiin miehiin ja hunnutettuihin naisiin. Valtavan kokoisiin

Tänään kävelin pitkässä hameessa ja isohko reppu

hienoihin autoihin. Ilmastoinnin hurinaan. Televi-

selässä hiekkarantaa pitkin kuntosalille. Tunsin joka

siottomuuteen. Laiskan leppoiseen päivärytmiin.

solullani olevani kerrassaan eriskummallinen näky

Siivouspäivään vähintään kolme kertaa viikossa.

- suorataan ehkä koominen. Sitä ajatellessa meinasi

Henkäyksen ohuisiin lakanoihin. Kaupasta kannetta-

itseänikin alkaa naurattamaan. Mutta en minä mi-

vaan juomaveteen. Tööttäileviin autoihin. Hiekkaan

tään muutakaan järkevää tapaa päästä kuntoilemaan

ja pölyyn. Nopeasti kuivuviin pyykkeihin.

keksinyt. Olen mieluummin kummajainen kuin alan kulkea kilometrin matkan urheilemaan autolla,

Tottuu harmikseen jopa huimaavan kauniiseen

kuten täällä kyllä on tapana. Tämä menee samaan

maisemaan niin, ettei se enää sykähdytäkään joka

kategoriaan sen muovipusseista kieltäytymisen kans-

kerta, kun sitä katsoo. Ja lämpimään. Voi, sitä en olisi

sa. Siinä, että on ulkonäöltään erilainen, on puolensa.

uskonut, mutta tuuliset ja sateiset illat ovat tuntuneet

Kukaan ei (kovin äänekkäästi) paheksu erikoista

koleilta, vaikka lämpötila on edelleen varmasti 25

käytöstäkään.

asteen paikkella... Piti ihan käydä ostamassa pitkähihainen paita, kun sellaista en kotoa tajunnut ottaa

Niin. Jotenkin ollaan siis jo ehditty asettautua tänne.

mukaan.

Kaikki ei enää ole outoa ja uutta. Se tarkoittaa ikävä kyllä kai sitä, että ihan kaikkea huomaamisen ar-

Jollain tavalla tottuu myös siihen, että (kerrankin)

voista ei enää huomaa. Asiat alkavat solahtaa niihin

kuuluu vähemmistöön. Kadulla ihmiset katsovat pit-

lokeroihin, jotka ovat syntyneet tätä vierautta hah-

kään. Jos jonnekin odottaa vuoroaan minun lisäkseni

mottamaan. Niin se ihminen toimii - tottuu. Mutta

hunnutettu nainen (valkeakaapuisesta miehestä pu-

toisaalta onneksi tiedän meidän elävän keskellä niin

humattakaan), häntä palvellaan ensin. Ihmiset kyse-

rikasta ja monipuolista kulttuuria - joka minulle

levät, mistä olen kotoisin, eikä vastaus tuo minkään-

ei-arabina ja länsimaalaisena tulee olemaan ikuisesti

laista ahaa-elämystä heidän kasvoilleen. Englantini

jollain tapaa vieras ja toisenlainen - että ihmettelyn

on niin toisenlaista, kummallista, ettei siitä oikein saa

aiheet eivät täällä äkkiä lopu.

selvää. Uskontoni on vähemmistön uskonto, etnisesti kuulun pikkuruiseen marginaaliin, pukeutumiseni-

30


Veera Wusu

Sä saat ihanan arvokkaita kokemuksia sieltä! Tuo vähemmistönä olemisen kokemus on sellainen, joka jokaisen suomalaisen pitäisi mun mielestä saada kokea. Avaa silmiä ihan uudella tavalla :) - Pärtsä 16. marraskuuta 2013 klo 10.26

31


Elämää Arabiemiraateissa

Lauantai 16.11.2013

Koti ja rouva Yritän suhtautua kaikella vakavuudella ja omistautumisella rooliini aviomieheni elättämänä kotirouvana. Viisumillani nimittäin on selkeä näkemys siitä, millä tavalla tätä pätkää täällä eletään. Siinä lukee Occupation: Housewife Sponsor: Husband (ja Tunden tiedot siltä varalta kai, että mut löydetään harhailemasta yksin ilman rahaa jostain :D ) Uusi harrastukseni on (pakon sanelema) siivoaminen,

enemmän kuin todellisuudessa, vaikka toki olen ne

jossa minua avustavat toverini Rane

juuri ennen kuvausta puunannut. Tässä valkoisessa

Rakennustyömaaimuri sekä Maisa Mikrokuitumoppi

kaakelilattiassa on puolensa. Toisaalta siinä näkyy

(KYLLÄ, löysin sellaisen naapurikaupungin super-

kaikki lika heti, toisaalta se tekee asunnosta aika

marketista!). He ovat aina valmiina palvelukseen.

kivan valoisan. Lisäksi katto on korkealla, ja huoneet

Tämänkin aamupäivän käytin siivoamiseen vain

isoja, joten on ihan tilava tunnelma. Siivoustarpeen

huomatakseni viimeistään iltapäivällä, että Ranea ja

tiheyden vuoksi en sitä paitsi kaipaa yhtään huonetta

Maisaa kaivataan taas...

lisää. Mahdutaan hyvin. Vain säilytyskalusteita saisi olla enemmän, mutta niitä muovisiahan saa ihan

Tein pienen asuntoesittelyn tähän. Olisi ollut kiva

tuosta lähimarketista (joka muuten ei suinkaan ole

osata laittaa kuvat tekstin lomaan, mutta opin sen

tämän kaupungin ainoa, kuten aiemmin väitin) vaik-

ehkä joskus myöhemmin. Lattiat kiiltää kuvissa

ka monta samalla kertaa kannettua.

”Raneseni”

”Tervetuloa meille”

”Keittiö on joka tytön unelma”

32


Veera Wusu

Hella ei enää ole uuden karhea, mutta suojamuovit on sentään säästetty aiemmasta uutuudesta muistuttamaan (nyt niitä ei enää saa pois, koska liima on ilmeisesti jotenkin palanut kiinni. Muovin alla on myös muistoja meitä ennen tällä liedellä kokanneista...) Makkari on päivisinkin pimeä, koska ikkunoissa on tummentavat muovit kuumaa suodattamassa.

Parveke palvelee lähinnä pyykkien kuivauksessa. Kaide on niin matala, ettei lasten voi antaa oleilla siellä itsekseen, eikä meillä aikuisillakaan siinä juuri tekemistä ole.

33


Elämää Arabiemiraateissa

Maanantai 18.11.2013

Rantaelämää

Kotikaupunkimme on siis rannalla. Hiekkarantaa on ehkä pari kilometriä. Luultavasti se on ihan luonnon muovaama ranta, vaikka en yllättyisi, jos joku kertoisi sen olevan hiekkaa kuormakaupalla siihen ajamalla tehty ranta. Täällä kaikki paljon aikaa ja vaivaa ja hiukan hulluuttakin vaativat rakennus- ja ympäristönmuokkaushankkeet ovat varmasti mahdollisia. Mitä enemmän tähän kaupunkiin tutustuu, sitä

Kävelin yhtenä päivänä rannan päästä päähän. Vaik-

selvempää on, että muuta ihasteltavaa täällä ei varsi-

ka sen vierustalla näkyy vain pieni osa kaupunkia, se

naisesti olekaan kuin tuo viheralueineen kauniiksi ja

antaa uskoakseni aika hyvän kuvan siitä, mitä tämä

siistiksi laitettu biitsi ja siltä avautuvat maisemat.

koko kaupunki pitää sisällään. Pohjois- ja eteläpääty

Vuoret rajaavat sekä hiekkarannan että koko kau-

ovat tunnelmaltaan kauempana kuin kahden kilo-

pungin joka puolelta, joten kontrasti on melko vaikut-

metrin päässä toisistaan. Pohjoisessa vuoren vierus-

tava: Toisaalla lempeä hiekkainen ranta lämpimine

talla on hieno hotelli (se ainoa), jonka yksityisellä

vesineen ja vehreine reunustoineen, toisaalla mahta-

rannalla turistit grillaavat itseään niin, että kauem-

vana kohoavat, melkein ylitsepääsemättömiltä näyt-

paakin erottuu vienosti punottavia ihmishahmoja

tävät vuoret. Ja kaiken päällä se sinistäkin sinisempi

rantavedessä edestakaisin kävelemässä. Jos kerran on

taivas!

34


Veera Wusu

Illan tunnelmaa, kun kuu on täysi. Valonauha on laivoista horisontissa

tultu aurinkoiseen paikkaan lomalle, vähintä, mitä

kurkkua kuristaa, kun ajattelee, että ne, jotka noihin

täältä voi viedä kotiin on muuttunut ihon väri.

mörskiin päätyvät asumaan, ovat lähteneet jostain muualta unelman tai lupauksen perässä kohti parem-

Eteläisessä päässä on satama (Emiraattien suurin

paa elämää.

konttisatama - se on ISO) ja joitain toimistorakennuksia sekä vihannes- ja hedelmätori (kauppahallissa).

No, takaisin rannalle. Koska kaupungissa ei siis juuri

Tien varessa oli matalaa, osittain raunioitunutta van-

muita ajanviettopaikkoja ole, ihmiset kerääntyvät

haa asuinaluetta. En tohtinut jäädä sitä kuvaamaan,

sinne viettämään vapaa-aikansa. Varsinkin viikon-

mutta se oli aika puhuttelevan näköistä. Ajattelin,

loppuisin rannalla pelataan jalkapalloa, krikettiä ja

että sieltä on asukkaat varmaan siirretty uusiin ker-

lentopalloa. Pidetään piknikkiä, grillataan ja käy-

rostaloihin asumaan, mutta sitten näin siellä ihmisiä

dään veneretkillä. Vesiskootterit ulvovat ja veneet

kulkemassa, matalan ja hyväkuntoisen moskeijan

nostavat halukkaita laskuvarjon ja vaijerin avulla

(josta pian kuului rukouskutsu) ja pari resuisen

korkealle taivaalle (välillä siellä on mukana myös

näköisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä yhden

lapsia...). Lapset juoksevat edestakaisin, osa käy

mörskän edessä tien varressa ilmeisesti myymässä

uimassa (naiset vaatteet päällä) ja kaiken ruuhkan ja

korjaamiaan huonekaluja.... Nieleskelin kyyneleitä.

härdellin keskellä laukkaa aina pari hevosta ratsasta-

Vaikka voihan olla, että tein täydellisen väärän tul-

jineen. Lisäksi kävelyväylillä ajetaan polkuautoilla,

kinnan tilanteesta. Mutta pahoin pelkään, että talot,

rullaluistellaan ja polkupyöräillään. Sitten taas, kuin

jotka eivät enää ole tarkoitettu olemaan kenenkään

taikaiskusta, lauantaina ranta on hiljainen - ja mielet-

asuntona, ovat asuntona niille, joilla ei muutakaan

tömän roskainen! Armeija keltapukuisia siivoojia käy

paikkaa ole... Tietenkin maailmassa vaikka kuinka

rannan läpi aamupäivän aikana niin, että iltapäivällä

monet elävät vielä kurjemmissa oloissa kuin tuollai-

voisi jo luulla, että täkäläiset ovat erityisen siistiä

sissa puoliksi romahtaneissa taloissa, mutta kyllä se

väkeä.

35


Elämää Arabiemiraateissa

Kun ihmisiä ei ole, rannassa on muuta ihmeteltävää.

haikaroita sekä musta-valkoraidallisia kaloja. Ja kuo-

On rapuja, osa peukalon kynnen kokoisia, osa nyrk-

riaisia, jotka muistuttivat erehdyttävästi torakoita...

kiä suurempia. Ne kieppuvat rannan aalloissa, juokse-

Illalla horisontissa loistaa laivojen valot, ja parhaim-

vat käsittämättömän kovaa ja kaivautuvat hiekkaan

millaan nouseva kuu piirtää veteen punertavan

silmänräpäyksessä. Lapset hiukan pelkäsivät niitä

kuunsillan. Silloin voi ajatella vaikka sitä, että tämä

kunnes huomasivat, että ne menevät karkuun niin

sama vesi lyö täällä hiekkaan ja siellä toisaalla koti-

kovaa, ettei niitä saa kiinni. Olemme nähneet myös

maan kallioihin...

36


Veera Wusu

Perjantai 22.11.2013

Lippujuhla Täällä ihmiset todella tietävät, kuinka juhlistaa lähestyvää itsenäisyyspäivää ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien lipun päivää. Juhlapäivä on 2.12., mutta valmistautuminen lippuja eri paikkoihin virittämällä on aloitettu jo pari viikkoa sitten. Sitä ei äkkiä uskoisikaan, miten moneen paikkaan

maan itsessään ylväitä värejä. Maltillisimmat maa-

lipun voi saada näkösälle. Talojen ikkunoista liehuu

laavat autojen takalaseihin lipun värit, hallitsijoiden

lippuja. Autojen antenneihin ja takaikkunoihin on

kuvia tai numeron 42, joka viittaa 42. itsenäisyyspäi-

viritetty lippuja. Niin kotien, hotellien, ravintoloiden

vään. Mutta onpa täällä porscheja ja lexuksia, jotka

kuin virastojenkin julkisivuja koristavat käsittämät-

on kokonaan maalattu lipun vihreään, valkoiseen,

tömän kokoiset liput. Joitakin taloja ympäröivät aidat

punaiseen ja mustaan. Kun juhlat on juhlittu, väri

on kokonaan verhottu kymmeniä metriä pitkillä

- tai kenties koko auto - varmaan muuttuu joksikin

lipuilla, ja korkeimpienkin rakennusten kokonaista

toiseksi.

seinää koristaa UAE:n värit. Herää ainakin pari kysymystä: Missä noita lippuja tehdään? Miten niitä

Kaupassa myydään hallitsijan kuvalla ja lipun väreil-

säilytetään? Kuinka ne viritellään paikoilleen?

lä varustettuja ISOJA rintanappeja. Lapsille on lipun värisiä vaatteita. On verhoja, ilmapalloja, serpentii-

Mutta ei lipun värien käyttö toki pelkästään tähän

niä, värivaloja, ovikransseja,... vaikka mitä. Kukaan ei

rajoitu. Auto on ehkä kaikkein olennaisin osa täkä-

ainakaan voi väittää, etteivät täkäläiset olisi ylpeitä

läistä kulttuuria, joten se on myös arvollinen kanta-

maastaan ja lipustaan!

37


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 24.11.2013

Ikävä, osa 1: Metsä

Kävin tänään kuntosalilla. Oon löytänyt uuden vireen ja käyn siellä 3 kertaa viikossa. Yllättäen sinne tulee oikein hinku, kun muut vapaa-ajanviettotavat ovat vielä pääosin keksimättä. Siellä ojentajalihasta pusertaessa tuli kauhea ikävä Laajavuoren metsää. Ensin se lähti siitä, miten mukavaa olis tehdä tämä

muitakin Suomen oloihin hiukan liian eksoottisia

ojentajan työntö sauvojen kanssa (sukset jalassa tai il-

kasveja...

man) johonkin tiukkaan ylämäkeen. Sitten mietinkin jo, miten mukava ois paahtaa suksilla kuntokympin

Täällä ei kaiketi ole metsää. Ei tietenkään, jos koko

alamäkeä siellä jossain, mistä en vieläkään tarkkaan

maa olisi ilman kastelua pelkkää aavikkoa. Joitain

tiedä, missä se oikeastaan on. Tai nousta vuorenlen-

valtavia ja tiheäkasvuisia puistoja oli tien varressa

kin ylämäkeä hölkäten. Tai kävellä vaan ja katsella

matkalla Dubaista tänne, mutta ei ne suomalaisen

havumetsää. Mutta hetkinen! Miltäs se havumetsä

metsänkaipuuta tyydytä. Joitain ryteikköjä näkyi

oikeastaan tarkkaan ottaen näyttääkään? Jotenkin

myös täällä Khorfakkanin sataman lähettyvillä. Ne

kummasti mielikuvaan sotkeutuu palmuja ja joitain

38


Veera Wusu

nähdessään lapset hihkaisivat onnellisina takapen-

jä (lenkkarit tai paljaat varpaat korkkarien tilalla

killä: „Äiti kato! Metsä!” (Onneksi he eivät nähneet

paljastavat kävelyn tarkoituksen), mutta vaatetus ei

metsään rakennettuja „majoja”... Kävi nimittäin ilmi

jalkineita lukuunottamatta poikkea mitenkään ta-

sekin, että ne aiemmin näkemäni puoliksi sortuneet

vanomaisesta. Hiihtämään tai laskettelemaan pääsee

talot ovat ehkä kuitenkin ihan kohtuullisia majapaik-

kuulemma jossain Dubain kauppakeskuksessa. Astet-

koja verrattuna joihinkin muihin...)

ta liian kummallista mulle. Kuulin Suomessa naapureilta myös sellaista, että Dubaissa ihmiset kävivät

En siis pääse metsään kävelylle tai hölkälle. Enkä

juoksulenkilläkin ostoskeskuksissa. Mä pääsisin

pääse minnekään muuallekaan, vain kuntosalin

varmaan tutustumaan paikalliseen mielenterveys-

juoksumatolle. Miehet kyllä juoksevat ja kuntoilevat

keskukseen, jos menisin hölkkäämään supermarket-

rannassa, mutta naisia ei siellä urheiluvaatteissa näy.

timme käytäville :D

Kyllä jotkut naiset tekevät selkeästi kävelylenkke-

39


Elämää Arabiemiraateissa

Maanantai 25.11.2013

Lisää kuvia lipuista Olen yrittänyt napsia lisää kuvia kaikesta mahdollisesta, minne lippuja on ripustettu ja laitan tänne, jotta pystyisin jotenkin näyttämään, että niitä todella on kaikkialla nyt. Mutta valitettavasti pystyn kuvaamaan vain murto-osan. Autoista vähintään puolessa on koristeita, taloissa lähes kaikissa ja kaupoissa on vaikka mitä krääsää, jota en kuitenkaan kehtaa alkaa kuvaamaan. Ehkäpä ostan sheikin kuvalla varustetun rintanapin itselleni, jotta saan kuvattua sellaisen tänne :)

Koko rantakatu on koristeltu lipuilla sekä reunassa että keskellä. Lippusaloissa on iltaisin vielä valot, etteivät jää silloinkaan huomaamatta. Vuorten seinämissä on lippuja (muulloinkin kuin itsenäisyyspäivän alla). Oikeustalo on koristeltu lippujen lisäksi muutamilla ”kaamosvaloilla”.

40


Veera Wusu

41


Elämää Arabiemiraateissa

Tiistai 26.11.2013

Ikävä, osa 2: Kahvi Kuvittelin jotenkin, etten ole niin kovin turhamainen, että alkaisin kaivata jotakin syötävää tai juotavaa ainakaan silloin, jos jotain vastaavaa on tarjolla täälläkin. Siis että salmiakin ikävä ois ihan pätevä, koska salmiakkia täältä ei saa, mutta Fazerin sinisen suklaan ikävöinti on nirppanokkailua, koska suklaata on täällä kaupassa hylly jos toinenkin tarjolla. Ja kahviahan täältä löytyy jos jonkinlaista lajia. Mutta tässä sitä kuitenkin ollaan: Kun äitini parin viikon päästä tulee uudelleen kylään, pyysin h��ntä tuomaan mukanaan kahvinsuodattimen, suodatinpusseja sekä (ennen kaikkea) „oikeaa” kahvia. („Oikean” kahvin ajatus alkoi kyllä vaivata minua hiukan, koska jokin yleissivistyksen ohut muistijälki yritti huomauttaa, että kahvi taitaa olla kotoisin juurikin näiltä seuduilta. Joten, jos tarkkoja ollaan, juodakseni „oikeaa” kahvia, minun pitäisi varmasti perehtyä vielä muutamaa astetta eksoottisempiin makuelämyksiin kuin mihin olen tähän mennessä törmännyt.) Olen juonut aamukahviksi pikakahvia muutamaa eri lajia, mutta koska ne maistuvat mille maistuvat, ajattelin kokeilla libanonilaista kahvia. Pussi herätti toiveita tutuhkosta makuelämyksestä, koska se oli vähän samannäköinen kuin suomalaiset kahvipaketit - ei tosin ilmatiivis. Koostumus oli kyllä sileämpi kuin suomalainen jauhatus. Kahvi on enemmänkin mustaa jauhoa kuin purua. Valmistus tapahtuu samoin kuin kotomaisessa pannukahvissa. Tosin, koska minulla ei ole pannua, josta kahvi olisi helpompi kaataa, keitin kahvin kattilassa, ja jouduin siten jo valmistusvaiheessa hyväksymään sen, että osa puruista tulisi olemaan myös kupissani. Mutta eihän se haittaa, koska viimeisen lirauksen voi aina jättää juomatta. Kaikki näytti itseasiassa aika hyvältä siihen asti, kunnes koitti kaikkein kriittisin hetki eli kahvin juominen. Voi ei, mikä

Ne, jotka tämän kahvin nime-

maku!

sivät, eivät ole maistaneet ehkä mitään muuta kahvia ikinä...

Ja niin päädyin soittamaan äidille ja pyytämään häntä pelastamaan loput aamuni tuomalla mukanaan jotain hiukan tutumman makuista.

42


Veera Wusu

Keskiviikko 27.11.2013

„We haven’t seen anything yet” Kenellekään ei ole missään tapauksessa voinut jäädä epäselväksi, että paikallinen itsenäisyyspäivä, „national day”, lähestyy lähestymistään. Virallinen juhlapäivä on 2.12., mutta suurimmat juhlat pidetään todennäköisesti tulevana perjantaina, koska perjantai on täkäläinen pyhä- ja vapaapäivä. Toki myös 2. päivä on vapaapäivä, mutta ilmeisesti juhlat on tapana juhlia juuri perjantaina. Kaikki paikat ovat siis täynnä lippuja. Niiden määrä

jostain syystä tööttävät torviaan. Epäilen, että ne

tuntuu koko ajan lisääntyvän, ja tällä hetkellä voi sa-

ajavat tuota lipuin koristeltua pääkatua edestakaisin

noa, että ei voi katsoa mihinkään suuntaan näkemät-

ja juhlistavat tuuttailullaan itsäisyyspäivän juhlintaa

tä lippua jossain muodossa jossakin. Myös seitsemän

aloittelevien piknikiä viettävien ryhmien iltaa.

emiraatin hallitsijat (sheikit) on kuvattu yhä useam-

Yleensä näin keskiviikkona ei rannassa ole vielä

massa autossa, lipussa tai jopa rakennusten seinissä

juurikaan väkeä - eikä varsinkaan noin vilkasta ja

sloganin „42 - spirit of the union” kanssa. Ihmiset

äänekästä liikennettä. Jossain ammuttiin juuri äsket-

kantavat „I <3 UAE” huiveja, rintamerkkejä, ilmapal-

täin ilotulitusraketteja...

loja. Miehillä on lipun väreissä lippiksiä ja tietenkin autot kuorrutettu kaikilla mahdollisilla lipun värisillä

Myös hotellilla, jossa käymme uimassa, vihjailtiin

härpäkkeillä.

hienovaraisesti, että perjantaina se tulee olemaan ääriään myöden täynnä. En olisi sinne hinkunut sil-

Mitä tuleman pitää? Miten täällä juhlitaan? Tunden

loin muutenkaan, mutta nyt on varmaa, että pidäm-

arvion mukaan emme ole vielä nähneet puoliakaan

me uintivapaata silloin. Jollain tavalla tähän juhlaan

siitä, mitä on tulossa. Taidan alkaa uskoa samoin...

täytyy yrittää osallistua, mutta ehkä se on mukavam-

Esimerkiksi nyt, tavallisena keskiviikkoiltana, ko-

pi tehdä jossain, missä ei puserru väenpaljouteen.

timme ohi menee loppumaton autovirta, jotka kaikki

43


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 27.11.2013

Lääkäripalveluja Aamon korva oli kipeä. Kun sitä oli jatkunut muutaman päivän, lähdimme yhtenä iltana näyttämään sitä lääkärille. Olin päivällä huomannut yksityislääkärin vastaanoton melko lähellä kotia, ja kun se osoittautui lastenlääkäriksi, menimme ensin sinne. En ole koskaan ennen joutunut turvautumaan matkavakuutukseen sairastumistapauksessa, joten en oikein tiennyt, miten pitää toimia. Ja kun vastaanottovirkailija sanoi, ettei vakuutuksemme käy siellä, lähdimme pois ja päätimme mennä lääkärin vastaanotolle sairaalaan, kuten meitä oli neuvottu. Heti matkalla sitten hoksasin, että olisin voinut maksaa lääkärin itse ja hakea korvausta vakuutusyhtiöltä myöhemmin. Pääsimme sujuvasti sairaalalle, missä siihen aikaan

your paper?” (emmekä yhtään tienneet, mistä puhu-

ei (tietenkään) enää ollut paikalla kuin päivystävä

taan).

lääkäri „emergency”-osastolla. Yritimme selittää, ettei meillä ollut mitään varsinaista hätää ja että voisim-

Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten oppaanamme toi-

me tulla seuraavanakin päivänä, mutta ystävällinen

minut nuori mies lupasi „You can see one doctor but

vartija johdatteli meidät sairaalan toiselle puolelle

it is expensive. No file, no card, you pay double.” Ok,

tapaamaan ensin vastaanottovirkailijaa, sitten sai-

mehän maksetaan. (Summa oli sama kuin Suomes-

raanhoitajaa ja lopulta lääkäriäkin. Ihmeeksemme

sakin yksityislääkärille, noin 80 euroa.) Pääsimme

meidän ei tarvinut maksaa mitään. Saimme mukaan

lääkärille, joka oli hyvin mukava ja ystävällinen ja

vaaleanpunaiselle paperinpalalle kirjoitetun särky-

joka totesi, että korvassa on paha tulehdus. Koska

lääke- ja antihistamiinireseptin. Korvassa ei näkynyt

hän oli „vain” yleislääkäri, ja me olimme maksaneet -

tulehdusta. Kaikki oli sujuvaa, aikaa meni ehkä 10

kuten siinä kävi ilmi - erikoislääkärin vastaanotosta,

min.

saimme kehotuksen tulla vielä seuraavana päivänä uudelleen tapaamaan korvalääkäriä. Haimme anti-

Niinpä, kun parin päivän päästä kipu ei ollut hel-

bioottikuurin, jätimme ostamatta uudelleen määrätyt

littänyt ja piti lähteä uudelleen lääkäriin, ajoimme

antihistamiinit ja menimme kotiin.

luottavaisin mielin uudelleen sairaalaan hoitoa saamaan. Mutta kokemus olikin hiukan toisenlai-

Seuraavana päivänä menimme jälleen sairaalalle,

nen tällä kertaa. Pelkästään se, että saimme jonkun

missä tapasimme ensin vastaanottovirkailijan, joka

ymmärtämään halumme päästä lääkärin ja vaivautu-

johdatti meidät suoraan edellispäivänä tapaamamme

maan opastamaan meitä oikeaan suuntaan, vei melko

lääkärin luo, joka ei ymmärtänyt, miksi olimme taas

tovin. Sitten hyytävät „Doctor is not here. You come

siinä. Hän käski meidän pyytää (kehnosti englantia

tomorrow.” (valtavan kokoisessa talossa varmaan on

puhuvalta vastaanottovirkailijalta) kansiomme, ja

JOKU lääkäri paikalla) ja kymmenen kertaa tentattu

pyysimme ja sitten istuimme ja odotimme. Hetken

„Where’s your file? Do you have file here? Where’s

näytti siltä, että istumme siinä koko päivän, mutta

44


Veera Wusu

kohta lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, käski

Ystävällinen korvalääkäri puhui englantia intialai-

samassa huoneessa työskentelevän sairaanhoitajan

sesti murtaen maskin takaa. Minulle ei selvinnyt,

johdattaa meidät spesialistille ja soitti itse samaan

onko lapseni korvassa myös hänen mielestään tuleh-

aikaan puhelimella, että olemme tulossa. Ymmärsin

dus - ei, vaikka sitä erikseen kysyin - mutta kuulo-

puhelusta vain sen verran, että oli mainitsemisen

käyrä oli kuulemma normaali ja jäätelöä sekä kylmää

arvoista kertoa meidän olevan Suomesta, „from Fin-

mehua tulisi välttää pari viikkoa. Jatkamme antibi-

land”.

ootteja, ja tästä lähtien Aamo ui silikonikorvatulpat korvilla ja uimalakki päässä. Koska hän haluaa.

jäätelöä ja kylmää mehua??? pitääpä muistaa töihin palatessa, spesialistin ohje kuitenkin.. -Uskollinen Lukijasi 27. marraskuuta 2013 klo 12.45 Me ei kyllä olla noudatettu tuota ohjetta. Ihan vaan siksi, kun ei Suomessakaan... Kerron sitten, jos tulehdus uusii. Siinä tapauksessa laitetaan kylmät syötävät ja juotavat kuuliaisesti kiellettyjen listalle. - Veera 1. joulukuuta 2013 klo 10.50

45


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 29.11.2013

Kaverustumiskaipuuta Kun olin Aniken syntymän jälkeen kotona, yksin uudessa kaupungissa miehen opiskellessa viikot toisella paikkakunnalla, ajattelin, että aikuisena ei enää voi saada uusia kavereita - ystävistä puhumattakaan. Siihen asti elämässä oli ollut niin helppoa tutustua ihmisiin koulussa, opiskelupaikassa, seurakunnassa,... ja sitten, siinä uudessa elämäntilanteessa ei ollutkaan enää mitään väylää löytää tuttuja, joiden kanssa arkea voisi jakaa. Hiukan myöhemmin elämä kyllä onneksi osoitti,

lasten kanssa tekemistä keksien. Dubaissa ja Abu

että olin väärässä. Olen saanut aikuisenakin tutustua

Dhabissa sen sijaan on paljonkin, suomalaisiakin.

moniin uusiin mukaviin ja tärkeisiin ihmisiin - jopa

Mutta ne on kaukana, ja tuntuvat täältä katsoen ihan

sinä aikana, kun olin lasten kanssa kotona - ja onpa

eri maailmalta kuin tämä pikkukaupunki „in the

yksi läheisimmistä ystävistänikin tullut elämääni

heart of UAE”, Arabiemiraattien sydämessä, kuten

vasta viime vuosien aikuiselämän aikana. Tuttavuus,

joku minulle Khor Fakkania muutama päivä sitten

kaveruus ja ystävyys voi syntyä, kun on jotain, mikä

kuvaili. Tuo kuvaus oli muuten aika mielenkiintoi-

yhdistää, ja halua jakaa elämäänsä jollain tavalla

nen: Arkemme täällä on ehkä lähempänä Omanin ja

toisen kanssa.

Saudi-Arabian oloja kuin Dubain... Mutta siis mahdollisuudet tavata toinen kaltaiseni kotiäiti puistossa

Nyt olen täällä pohtien, mitä yhteistä minulla voisi

ovat aika minimaaliset.

olla kenenkään kanssa, ja mitä halua kenelläkään olisi jakaa arkeaan minun kanssa. Täällä ei tapaa naisia

Hotellilla, jonka allas-alueesta on hyvää vauhtia

oikein missään niin, että olisi luontevaa alkaa jutella.

muodostumassa meille toinen olohuone, tapaan

Perheet viettävät aikaa rannalla ja leikkipuistois-

samat ihmiset lähes päivittäin. Yläkerran kuntosa-

sa useimmiten yhdessä, ja lasten kanssa touhuaa

li- ja spa-osaston johtaja on mukava ja ystävällinen

lastenhoitaja lasten äidin ollessa jossain sivummalla.

brittiläinen nainen, jonka kanssa juttelemme usein

En edes tiedä, kuinka hyvin paikalliset puhuvat eng-

pitkähkön pätkän kaikesta mahdollisesta perheeseen

lantia. Uskoisin, että melko hyvin, koska kaikkialla

ja ulkomailla elämiseen liittyvästä. On ollut mukavaa

asioidessa pitää käyttää englantia vierasmaalaisten

tutustua! Myös muut työntekijät sekä kuntosalilla

työntekijöiden kanssa. Olisi aivan mahtavaa saada

että altailla ovat ystävällisiä virkansa puolesta, mutta

tutustua johonkuhun perheenäitiin täällä, mutta

ei se ole tietenkään sama asia kuin kaverustuminen.

tällä hetkellä tuntuu, että se vaatisi tapahtuakseen ihmeen. Viime perjantaina olimme käymässä jumalanpalTäällä Khor Fakkanissa ei varmaankaan ole juuri

veluksessa. Läheisessä kaupungissa kokoontuu

muita kaltaisiani kotiäitejä, jotka olisivat tulleet

nigerialaislähtöinen seurakunta, jossa suurin osa

miehensä työn perässä, ja kuluttaisivat päivänsä

väestä on afrikasta ja kaukoidästä. Taisin olla ainoa

46


Veera Wusu

länsimaalainen paikalla, mutta en edes huomannut

soitella ja ehkä käydä joskus kävelyllä - tai ostoksilla,

sitä! Lapsille oli oma pyhäkoulunsa, jossa tulkkasin ja

joka on ehkä tavanomaisempi tapa hoitaa kaveruut-

auttelin alussa, ja lopuksi olimme koko perhe juma-

ta. Mutta voi, miten kiitollinen olen ystävistä ja ka-

lanpalveluksessa mukana. Ensikertalaiset toivotettiin

vereista siellä Suomessa! Vaikka yhteydenpito välillä

lämpimästi tervetulleiksi pienen lahjan ja kättelyiden

ontuu, voin vakuuttaa, että jokainen viesti - lyhytkin

kera. Muutamat ystävälliset rouvat halusivat vaihtaa

- saa hymyn kasvoille ja lämpimän tunteen rintaan.

numeroita, ja tämän viikon aikana olen saanut pari

Olemme asettaneet mukaan saamamme kortit näky-

kuulumisten kyselypuhelua heiltä! Niin afrikkalaista!

ville eri puolille asuntoa ja viime päivinä olen katso-

Ja niin mukavaa!

nut niitä usein. Ikävän kyyneliä ei aina voi välttää. Eikä tunnetta siitä, että on kaukana kotoa. Mutta

Näitä, ja ehkä joitain muitakin väyliä pitkin elämääni

vaikka olemme kaukana, te kaverit siellä olette kuin

varmasti tulee muutama tuttu, joiden kanssa voi

aarre, joka tuo iloa, vaikka ei nähdä toisiamme!

47


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 1.12.2013

Toinen maailma

Lähdimme eilen ensimmäiselle yli yön kestävälle retkelle täällä. Kohteenamme oli Ras Al Khaimahin kaupunki, tai oikeastaan sen satama. Ras Al Khaimah on itseasiassa yksi Arabian niemimaan vanhimmista satamakaupungeista, ja se on ollut merkittävä kaupunki oletettavasti ainakin jo 700-luvulla. Se sijaitsee Dubaista pohjoiseen, noin kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä. Mutta vaikka olen kiinnostunut historiasta ja voisin varmasti tehdä retken jonnekin pelkästään kaupungin menneisyyden vuoksi, oli retkellämme paljon erityisempi päämäärä. Joitain päiviä sitten Ras Al Khaimahin satamaan ni-

miraattien rajojen sisäpuolella, halusimme tietenkin

mittäin ankkuroitui iso valkoinen laiva. Laivan nimi

tavata. Ja voi, miten mukavaa se olikaan!

on Logos Hope, ja se kiertää maailman meriä vieden koulutusta, apua ja toivoa, „bringing knowledge, help

Olimme poissa Khor Fakkanista (opin vasta nyt,

and hope”, kuten laivan slogan kuuluu. (Laivasta voi

että kaupungin nimi kuuluu kirjoittaa tuolla tavalla

lukea lisää osoitteessa www.gbaships.org) Laivalla on

kahtena erillisenä sanana) vain reilun vuorokauden,

töissä erilaisissa tehtävissä noin 400 vapaaehtoista,

mutta minusta tuntuu kuin olisin ollut pidempäänkin

ja noiden 400 joukossa on perhe, joka on lähtenyt 1,5

lomalla, vapaalla, paratiisissa - kuin toisessa maail-

vuotta sitten Jyväskylästä, kotiseurakunnastamme.

massa. En Suomessa enkä Emiraateissa, vaan jossain

Kun totesimme olevamme samaan aikaan Arabie-

poissa tästä maailmasta paikassa, jossa ihmisen

48


Veera Wusu

Olipa ihana lukea! Iloitsin kanssanne! <3 - Irkkunen 1. joulukuuta 2013 klo 13.49

Kiva! Ihan parasta, jos tapaamisestamme tuli iloiseksi vielä useampikin ihminen kuin me asianosaiset :) - Veera 1. joulukuuta 2013 21.08

kansalaisuudella tai taustalla ei oikeastaan ole mitään

Oli koskettavaa katsella laivan käytävien seinille

merkitystä. Laivalla työskentelee ihmisiä noin 45

ripustettuja kuvia siitä, mitä vapaaehtoiset vierailu-

eri maasta, joten jo se on omiaan tekemään kansalai-

satamissa ja niiden ympäristössä tekevät. Tarpeesta

suudesta merkityksetöntä. Lisäksi sekä meidän että

riippuen he järjestävät koulutustilaisuuksia ja -semi-

ystäviemme perheissä on itsessään jo muutamia kan-

naareja, vievät hammaslääkäriaseman kaukaiseen

salaisuuksia edustettuina ja jollain tapaa sekoittu-

kylään, tekevät lääkärintarkastuksia, järjestävät

neina. Laivan toiminnan pohjana ovat kristinuskon

toimintaa lastenkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa,

arvot ja opit, ja kaikki laivalla työskentelevät ovat

auttavat rakennus- ja kunnostustöissä, tekevät näön-

kristittyjä uskovaisia. Tämä oli varmasti se tärkein

tarkastuksia, hankkivat juomavedenpuhdistimia, ja

syy, jonka vuoksi koin olevani toisessa maailmassa.

vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, mistä en edes

Olin siirtynyt hetkeksi vahvasti islamilaisesta todelli-

tiedä. He välittävät, auttavat, kuuntelevat, rakasta-

suudesta kristilliseen, itselleni rakkaaseen, läheiseen

vat itselleen tuntemattomia ihmisiä, joita eivät ehkä

ja tuttuun todellisuuteen.

enää koskaan tapaa laivan lähdettyä satamasta. Pakostakin se toi kyyneleet silmiin ja syvän kiitolli-

En ollut vielä osannut kaivata suomenkielistä jut-

suuden siitä, että tänäkin aikana maailmasta löytyy

tukaveria, mutta laivalla ollessa hoksasin myös sen,

ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan jotain omas-

miten upeaa oli saada jakaa ajatuksia omalla äidin-

taan auttaakseen muita. Se sai myös kysymään sitä,

kielellä! Logos Hope on ollut eri Arabian niemimaan

mitä minä ehkä voisin tehdä.

satamissa jo muutaman kuukauden, ja oli ihana kuulla ystäväni ajatuksia, kokemuksia ja havaintoja

Retki muutaman tunnin ajomatkan päähän oli kuin

paikallisesta elämänmenosta ja kohtaamisista paikal-

loma! Oli ihanaa saada nauttia ystävien seurasta, ju-

listen kanssa. Jaoimme toisillemme myös kirjavink-

tella, nauraa ja tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta!

kejä, ja osittain niiden johdosta poistuimme laivalta

Ah, olen virkistynyt!

kaksi muovipussillista kirjoja rikkaampana (laivalla on valtavan kokoinen kirjakauppa, joka on satamissa auki vierailijoille).

49


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 1.12.2013

No se kansallispäivä! Tänään ja huomenna sitä nyt sitten töötätään autoilla, liehutetaan lippuja, näytetään televisiosta armeijanäytös ja paraati toisensa perään, syödään ulkona, soitetaan musiikkia, ammutaan raketteja, huudetaan, nauretaan, ajetaan ympyrää,... juhlitaan kansallispäivää kaikin mahdollisin keinoin. Suurimmat juhlat eivät olleet perjantaina vaan koko viikonloppu ja maanantai on omistettu tärkeälle päivälle. Istuimme lasten kanssa kahvilan terassilla illan pi-

tämättömän lyhyessä ajassa. Ja ikään kuin edelleen

metessä. Autoja kulki ohi päättymättömänä nauhana

tapahtuu, kun joka paikkaa rakennetaan ja ehoste-

välillä töötäten, välillä kaahaten. Ikkunat ovat auki,

taan entistä komeammaksi.

kattoluukuissa ja ikkunoissa näkyy (roikkuu) lapsia lippujen kanssa (kyllä, vähän hirvittää), musiikki soi,

Illalla kävimme mekin ajamassa pienen kierroksen

noin joka kolmannessa autossa EI ole maalattuna

autoletkan mukana. Tunnelma oli kyllä kiva! Otin ku-

lipun värejä. Mistä nämä kaikki tulee ja minne ne

via tällä kertaa juurikaan pelkäämättä, pahastuuko

on menossa? Lähelle vai kauas? Ainakin osa autoista

joku. Suurimmaksi osaksi ihmiset vain hymyilivät

meni ohi useammin kuin kerran, joten heillä määrän-

ylpeinä autoistaan.

pää taisi olla ajelu itsessään. Huomenna juhlat ehkä vielä kovenevat ja, jos mahMatkalla Ras Al Khaimahiin näimme muutamassa

dollista, lippuja on vielä vähän (tai paljon) enemmän.

paikassa meren rannassa suuret alueet täynnä telt-

Ja sitten... Onkin mielenkiintoista nähdä, katoavatko

toja. Osa ihmisistä juhlii koko viikonlopun rannalla

koristellut autot ja liput katukuvasta kertaheitolla,

grillaillen ja pelaillen ja nukkuu yöt teltassa.

vai hiipuuko hekuma vähitellen kuten kasvoikin.

Matkailuautoja oli jopa yllättävän vähän, vain muutamia. Pohdimme ohi ajaessamme, että meidän

Se keskiviikkoiltainen tööttäily muuten johtui siitä,

vanhempiemme ikäiset ihmiset, ja nuoremmatkin,

että Expo 2020 oli äänestämällä myönnetty

ovat vielä syntyneet ja olleet lapsia ja nuoria teltoissa

Dubaihin. Sen juhlistamistahan voi jatkaa lipuin ja

elävän beduiinikansan keskellä... Muutos nykyiseen

röyhelöin vaikka seuraavat seitsemän vuotta! ;)

on huima ja on tapahtunut loppujen lopuksi käsit-

50


Veera Wusu

51


Elämää Arabiemiraateissa

Tiistai 3.12.2013

Juhlat ilman juhlajuomaa

Olen koko ikäni pitänyt lausahdusta „ilo ilman viinaa on teeskentelyä” perin kummallisena. En ole koskaan ymmärtänyt, onko se tarkoitettu vakavasti otettavaksi väitteeksi vai ironiseksi piikiksi suomalaista juhlimiskulttuuria kohtaan. Joka tapauksessa se ei voisi olla enempää valheellinen toteamus. Täällä juhlittiin koko viikonloppu. Ihmiset rannalla, autoissaan, hotellilla, telttailemassa. Oli melua ja iloa, musiikkia ja hyvää ruokaa. Eikä

kun hoksasin, että kyse on tietenkin siitä, että kaikki

pisaraakaan alkoholia. Olemme maan konservatii-

ovat selvin päin, juhlat alkoivat tuntua suorastaan

visimmassa Emiraatissa, jossa alkoholi on kokonaan

ihmeellisiltä. Suuria porukoita eri-ikäisiä ihmisiä oli

kielletty eikä sitä ole tarjolla edes hotelleissa, pu-

kokoontuneina valtaville piknik-vilteille runsaiden

humattakaan siitä, että sitä voisi ostaa kaupasta tai

ruokatarjottimien ympärille nauttimaan juoman

juoda julkisilla paikoilla. Eikä sitä kukaan varmasti

sijaan toistensa seurasta! Lapset juoksivat, leikkivät,

osannut edes kaivata.

huusivat ja nauroivat jossain siinä lähettyvillä, ja aikuiset juttelivat keskenään samalla seuraten lasten

Kun kuljimme parina iltana rannassa ja rantaka-

touhuja. Sukupolvien välisten tiiviiden suhteiden an-

dun varrella, jouduin oikein miettimään, mikä tässä

siosta lapset ovat irrottamaton osa niin nuorten kuin

mölyssä ja tungoksessa on erilaista kuin yleensä. Ja

vanhojenkin elämää, ja olemme itsekin saaneet nauttia siitä, miten ihanasti lapset huomioidaan ja otetaan

52


Veera Wusu

luontevasti osaksi kaikenlaista toimintaa. Esimerkiksi

On tullut sellainen käsitys, että ilman jonkinlaista

maanantai-iltana molemmat pojat jäivät ihailemaan

verkostoa täällä on vaikeaa tai mahdotonta saada

hienoja moottoripyöriä kadun varteen. Pian paikalle

asioita etenemään. Tieto kulkee nopeasti tahoille,

tuli yhden pyörän omistaja - nuori paikallinen mies -

joiden ei edes tiennyt olevat missään tekemisissä

joka nosti molemmat pojat vuorollaan yhden pyörän

keskenään. Voi vain yrittää kuvitella, miten täällä

kyytiin! Tuntui mukavalta sekä pojista että äidistä.

kasvavat nuoret oppivat hahmottamaan yhteisöä ja toimintakulttuuria. Suvun ja muiden omille vanhem-

Nuoret kulkivat osaksi omissa porukoissaan - naiset

mille merkittävien ihmisten kanssa on syytä tulla

(kauniina kuin nuket) ja miehet erillään tietenkin - ja

toimeen, osoittaa kunnioitusta ja elää muutenkin

osaksi olivat suurien piknikvilttien ympärillä hekin.

„niin kuin kuuluu”, jotta tulevaisuudessa mahdolli-

Täällä tulee sellainen olo, että suvun ei tarvitse olla

simman monet ovet olisivat auki. Yhteisön paineessa

edes rakas, jotta sen kanssa jaetaan elämää. Suku

on hyvät ja huonot puolensa.

vain on, kuten perhekin, ja kuuluu elämän eri käänteisiin. Lisäksi tällaisessa pienessä kaupungissa, jossa

Mutta ainakin juhlan aikaan suurilla tuttavaver-

kaikki varmaan tuntevat toisensa ainakin jollain

kostoilla on runsaasti hyviä puolia! Mikäpä olisi

tavalla, muillakin kuin sukusiteillä toisiinsa liitty-

upeampaa kuin istua tummenevassa lämpöisessä

neet ihmiset jakavat vähintäänkin aikaansa, mutta

illassa ympärillä suuri joukko ihmisiä, joiden kanssa

varmasti myös muuta elämäänsä toistensa kanssa.

on puhuttavaa ja naurettavaa - ja niin monella tapaa turvallista.

53


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 4.12.2013

Hintoja Ennen kuin muutimme tänne, minulla ei oikein ollut mitään käsitystä siitä, millainen hintataso täällä tulisi olemaan. Dubaissa kaikki on paljon kalliimpaa kuin tällaisessa pikkukaupungissa, mutta toistaalta paikalliset ovat rikkaita ja Khor Fakkanissa on myös jonkinverran turisteja. Valmistauduin kohtaamaan hiukan Suomen hintoja matalammat hinnat, mutta en mitään naurettavan halpaa. Se, että verotus on huomattavasti kevyempää, laskee hintoja automaattisesti jonkin verran ja Suomeen verrattuna yleensä mikä tahansa maa on halpa. Käymme ruokaostoksilla pari kertaa viikossa ja on

Kotomaassa ei ole tullut juurikaan taksilla ajeltua,

pakko tunnustaa, että katson tuotteiden hintoja

mutta täällä ilman omaa ajokorttia kolmen lapsen

todella harvoin. Se ei johdu siitä, etten välittäisi vaan

kanssa kulkiessa siihen tulee ajoittain turvauduttua.

siitä, että hinnat ovat mielestäni todella hankalasti

Eivätkä matkat juuri kukkaroa verota. Olen pitänyt

esillä. Tekstit ovat arabiaksi (summat kyllä tutuilla

tapanani maksaa kuskille aina 10 dirhamia (2 eu-

numeroilla), joten koskaan ei voi tietää, onko tuot-

roa) kilometrin matkasta hotellilta kotiin. Kuljetaan

teen kohdalla oleva hyllynreunuslappu juuri sen

sitä melko usein iltaisin, kun lapset eivät enää jaksa

tuotteen vai viereisen tavaran hinta. Mutta yleensä

kävellä. Mittarin mukaan matka maksaa puolet siitä.

meillä menee ruokakauppaan noin 300 dirhamia

Ja, jotta taksilla - ja niillä mielettömän kokoisilla

(60 euroa). Ruoka siis ei ole mitenkään ihmeellisen

maastoautoilla (tai mitä ikinä ne jenkkimonste-

halpaa, vaikka toki halvempaa kuin Suomessa (vas-

rit ovatkaan) - voisi kaikki käveltävätkin matkat

taaviin ostoksiin menisi ehkä 90 e kotimaassa). Leipä

edukkaasti ajella, polttoaineen tulee olla „järkevän”

ei maksa juuri mitään, eikä jugurtti. Mutta tuore liha

hintaista. Täysi tankki maksaa noin 55 dirhamia, 11

on arvokasta: neljä kanan rintafilettä maksaa noin

euroa. Sillä saa Suomessa... ööö... 7 litraa?

10 euroa. Myönnän kyllä, että ruokaa saisi varmasti halvemmalla jostain muusta kaupasta (tuo on „pa-

Palvelut, muutkin kuin taksimatkat, eivät maksa

remman” väen ja turistien kauppa). En vaan vielä ole

juuri mitään ja se kyllä vähän kouraisee sydänalaa.

ottanut tätä kaupunkia haltuun edes siinä määrin,

Vaikka hinnat asettuvat jonkinlaiseen suhteeseen

että osaisin etsiskellä ruokakauppaa muualta. Tuo on

silloin, kun tietää, että ulkomaalaisille yleensä mak-

lähellä ja valikoima on sillä tavalla helppo, että sieltä

settava palkka (esim. lastenhoitajille ja rakennusmie-

löytyy kaikkea tuttua, josta on helppo tehdä ruokaa.

hille) on 1500 dirhamia, 300 euroa kuussa, mutta silti.

Elektroniikka on enemmänkin halvempaa. Ostimme

Hiusten leikkuu tai parranajo maksaa 10 dirhamia,

tablettitietokoneen, jonka hinta Suomessa olisi 600

2 euroa. Auton pesu, johon kuuluu myös sisätilojen

euroa ja täällä se maksoi 480 euroa. Myös epilaattori

siivous, 15 dirhamia eli 3 euroa. Ei tule leipä helpolla

oli (joitain kymppejä) halvempi.

niille, jotka noista murusista elantoaan tienaavat...

54


Veera Wusu

Tässä valossa tuntuukin aika hurjalta katsoa tuon ainoan hotellin span hintoja. Hieronnat maksavat reilusti enemmän kuin Suomessa eli tähtitieteellisiä summia täkäläisestä vinkkelistä katsottuna. Mutta toki niitä käyttävätkin ne, jotka laittavat lomaansa kiinni valuuttaa enemmän kuin toiset tienaavat koko vuoden aikana.

55


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 5.12.2013

Kulttuurishokki?

Olen jo jonkinaikaa ehtinyt ihmetellä, miten näin kaukana kotoa voi tuntua näin kotoisalta. Miksi en tunne olevani muukalainen ja pihalla kaikesta? En osaa kieltä, en juurikaan ymmärrä arkea vahvasti määrittävää uskontoa eikä minulla edes ole tuttuja tai kavereita, jotka voisivat johdatella minua sisemmälle tähän elämänmenoon. Ja silti on muka niin tuttua, helppoa ja - ennen kaikkea - turvallista. Tämä tuntemus vahvistui eilen melko kummallisella

kulttuurishokkia aiheuttaneet. Sen sijaan hotellin al-

tavalla. Tuohon läheiseen satamaan ankkuroituu

taille päätyneet auringonpalvojat vähän ravisuttivat.

talvikaudella kerran viikossa iso risteilijä, joka kuljettaa pääosin eurooppalaisia turisteja ympäri Arabian-

Ensinnäkin altailla, ja varsinkin aurinkotuoleissa oli

niemimaan tämän puolen satamakaupunkeja. Se on

täyttä, vaikka yleensä siellä on vain muutama hassu

päivän tässä ja sen päivän kyllä huomaa katukuvas-

ihminen siellä täällä. Poppi - englanninkielinen pop-

sa! Shortseihin ja toppeihin pukeutuneita valkolaisia

pi! - soi kaiuttimista, joita ei altailla yleensä ole. Ne, ja

pyörii joka puolella :) Mutta nämä kaupungilla kulke-

niihin musiikkia latova dj oli selkeästi tuotu paikalle

vat heimoveljet ja -siskot eivät suurempaa

varta vasten kohdeyleisöä miellyttämään. Lisäksi

56


Veera Wusu

paljaan ihon määrä kyllä hiukan häkellytti - niin Oon käsittänyt että monissa maissa, esim siellä, katsekon-

kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kyllä siellä

takti on hyvin erilainen juttu.. mm meillä ajatellaan että

yleensä aina joku on bikineissä, mutta jotenkin

se on merkki puhujan rehellisyydestä, mutta mm Intiassa

se, että uikkaripukuisia ihmisiä oli ympärillä

sitä pidettiin epärehellisyyden merkkinä - keskustelija

kymmeniä, teki olemisesta jopa vähän vierasta.

vaanii vastapuolen reaktioita pahat mielessä. Monissa

Ja se sai muistamaan, että olemme olleet jonkin

paikoissa katsekontaktia pidetään myös epähyveellisenä

aikaan paikassa, jossa pukeutumisnormi on hyvin

tai epäkohteliaana ja voi olla että keskustelukumppania

toisenlainen kuin kotona. Ja siihen peittävyy-

sopii vilkaista nopeasti jotta näkee molempien olevan

teen on tottunut niin, että sitä on alkanut pitää

”kärryillä” tai voi olla ettei sekään käy päinsä. Joten kat-

vähintäänkin ymmärrettävä, jopa jossain määrin

sekontaktin ottamattomuuden takans voi olla esim nais-

hyveellisenäkin, huomasin.

puolisten kesken kainous/hyvätapaisuus ja erit. mies- ja naispuolisen välillä ihan säädyllisyys ja kunnioitus.

Kaikkein hurskaimmille muslimeille juurikin

Ihanaa että tuntuu kotoisalta :) Paljon terkkuja, t. R+bebe

länsimainen pukeutuminen on se, joka puistattaa

- Uskollinen Lukijasi

ja saa haluamaan etäisyyttä. En ole ihan tarkkaan

7. joulukuuta 2013 klo 4.44

perillä siitä, mitä meikäläinen pukeutuminen viestittää, mutta moniakaan kunniallisen ja kunnollisen naisen -tai huom! myös miehen - piirteitä

R, kiitos tästä huomiosta! Enpä ollut tullut edes ajatel-

siihen ei varmaankaan liitetä. Meillä länsimaisilla

leeksi, että naistenkin kohdalla katsekontaktin välttely

on omat stereotypiamme muslimeista, ja heillä on

voi olla hyvätapaista. Miesten suhteen se oli kyllä selvä,

meistä. Yritän saada niistä vähän paremmin otet-

ja välttelen itse katsekontaktia kadulla ja muualla. Tosin

ta ja kirjoittaa niistä, kun saan jotain pureskeltua.

jutellessa tulee tirritettyä silmiin oli keskustelukump-

Mutta ehkä tämä molemminpuolinen varovai-

pani kuka tahansa... Siinä ois mulla varmasti havain-

suus ja uteliaisuus on loppujen lopuksi osasyy sil-

noimista ja opettelua, mikä olis kulttuurisesti sopiva

le, että täällä on hyvä olla. Minuun suhtaudutaan

katsomisen määrä. Bebelle suukkoja!

pääasiassa positiivisen uteliaasti, vaikka osa kyllä

- Veera

kieltäytyy ottamasta edes katsekontaktia. Enhän

11. joulukuuta 2013 klo 6.37

tosin voi tietää, mikä tällaisen käytöksen taustalla on: Halveksuntaa, pelkoa, välinpitämättömyyttä?

Olisi joka tapauksessa mahtavaa saada murtaa joitain niistä ennakkoluuloista, joita minunkaltaiseeni liitetään. Ja miten upeaa olisi ymmärtää enemmän tätä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Ja sitä, minkälaisia samankaltaisuuksia meistä, lännen ja arabimaailman kasvateista löytyy. Luulen, että niitä on enemmän kuin eroavaisuuksia.

57


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 8.12.2013

Herkkuperän uusi rakkaus Suklaa on ollut paras herkkuni teini-iästä lähtien. Se on suorastaan tärkeää aina ajoittain.Suklaan syömisessä vaan on pieni mutta, joka aikaa myöden näkyy vyötäröllä. Vaikka ehkä se tumma suklaa on oikeasti terveellistäkin. Mutta ennen kaikkea suklaa on hyvää, sitä on mukava -ja silloin tällöin ihan pakkokin - syödä. En ole varsinaisesti kärsinyt suklaavajauksesta tälläkään. Monenlaista lajia on tarjolla, enkä ole jättänyt tutustumatta niistä mahdollisimman moneen tietääkseni, mikä niistä on kaikkein herkullisin. Kartoitus on tosin vielä vähän kesken. Mutta nyt on tapahtumassa jotain mullistavaa, ja

Toisekseen taateleista lukiessa tuntui raottuvan

saattaapa olla, että eräs minulle uusi tuttavuus on

taas uusia ulottuvuuksia täläläisestä kulttuurista.

varastamassa suklaan paikan sydämestäni. Olen

Taateleita on nimittäin viljelty tällä alueella ehkä jo

tavannut TAATELIN. Tai sanotaanpa niin, että olen

6000 vuotta sitten ja ne ovat koko tämän ajan olleet

tavannut jonkun taatelin. Niitä on kuulemma noin

olennainen osa täällä asuvien ihmisten ruokavaliota.

400 eri lajia ja niistä tehtyjä herkkuja ehkä monin-

Lisäksi taateliin liitetään monia muitakin merkityk-

kertainen määrä. Ystäväni vihjeestä kysyin viime

siä kuin pelkästään ravintoon liityviä. Taatelipalmut

kauppareissulla hedelmäosastolta taateleita. Sen

ovat kasvaneet keitailla, jotka ovat aavikkoisessa

kysymyksen myötä alkoi kokonaan uusi, hurmaava

maassa virkitys ja helpotus kuumassa matkaa tait-

tuttavuus, josta uskon riittävän iloa pitkäksi aikaa.

tavalle. Niiden varjossa on voinut levätä ja makea

Tässä muutamia havaintoja tähän tuttavaan liittyen.

hedelmä on antanut reilusti voimaa jatkaa matkaa. Sekä Raamattu että Koraani mainitsevat taatelin

Ensinnäkin nämä taatelit eivät mitä ilmeisimmin-

useita kertoja, ja sen voi ajatella kertovan myös jota-

kään ole mitä tahansa hedelmiä omppujen ja bans-

kin tämän hedelmän tärkeydestä.

kujen joukossa. Kaupassa ne eivät nimittäin olleet yhtenä röykkiönä hedelmähyllyissä muiden lailla vaan niillä oli oma osastonsa, jossa palveli erityinen,

Islamissa taateliin liitetään puhdistava ja vahvistava

leipurin vaatteisiin pukeutunut henkilö. Tiskin edes-

merkitys. Ramadanin paaston jälkeen syödään en-

sä taateleita oli pakattuna mitä erilaisimpiin ja toinen

simmäisenä taateleita ennen muiden ruokien naut-

toistaan kauniimpiin rasioihin, joita ehkä viedään

timista. Taatelipuuta kutsutaan tällä alueella myös

vierailulla tuliaisiksi tai kotimaahan matkamuistok-

elämän puuksi. Aikanaan taatelipalmun kaikki osat

si. Kun lähestyin tiskiä, leipuri ojensi maistiaiseksi

voitiin hyödyntää: Lehdistä tehtiin kattoja, koreja ja

taatelin, jonka sisällä oli cashew-pähkinä (suosikki-

köysiä, runkoa käytettiin rakentamiseen ja hedelmiä

pähkinäni) ja jonka toinen pää oli kastettu valkosul-

ainakin puolet vuodesta pääasiallisena ravintona.

kaaseen. Laitoin sen suuhun, ja se oli menoa. Taisin

Siemenet hyödynnettiin viljelyn lisäksi polttamalla.

rakastua.

Tällaisen historiallisen, kultturisen ja uskonnollisen-

58


Veera Wusu

kin merkityksen kantaja ei ole vain hedelmä vaan se

Kolmanneksi, taatelit ovat ravinto-arvoltaan todella

on jokapäiväisen elämän osanen, joka kantaa muka-

hyviä ja terveellisiä. Vaikka beduiineilla ei aikanaan

naan enemmän symboliikkaa kuin ulkopuolinen

ollutkaan juuri muita ruoka - aineita käytössään kuin

voisi arvata. Olen kuullut, että vieraalle tarjotaan

kamelin maito ja taatelit, he olivat jonkun väittämän

usein taateleita. Nyt aavistan, että kun vieraalle tarjo-

mukaan sen maailmanajan terveintä ja vahvinta

taan teen kanssa kauniisti tarjolle aseteltuja

kansaa. Taateleita on käytetty lääkkeinä ja nyky-

taateleita, tarjolla ei ole vain mitä tahansa kahvi-

lääketiedekin on osoittanut niillä olevan terveyttä

leipää vaan näiden hedelmien mukana vieraalle

edistäviä vaikutuksia mm. laskemalla kolesterolia.

tarjotaan ja toivotaan jotakin vielä enemmän. Taate-

Taateleissa on paljon energiaa, mutta vähän kaloreita.

lit symboloivat mm. vaurautta ja menestystä, ehkä

Ne maistuvat hyvältä, ja niissä on paljon kuituja, vita-

selviytymistäkin, sillä ilman niitä elämä aavikkoisella

miineja ja aminohappoja. Hyviä karkkeja siis. Harmi

Arabian niemimaalla tuskin olisi ollut mahdollista.

vain, ettei lapset ainakaan heti ensimaistamalla olleet

Kiehtovaa! Toivon vielä pääseväni nauttimaan tällai-

yhtä hurmioituneita kuin äitinsä.

sesta vieraanvaraisuudesta täällä! Mutta todella! Suklaa on saanut vakavan kilpailijan!

59


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 11.12.2013

Ladies park Äiti tuli kylään! Hän toi mukanaan matkalaukullisen kaikenlaisia elämää sulostuttavia pikku juttuja, kuten kahvia, lakritsia, salmiakkia, suklaata, lasten dvd-levyjä, Fiskarsin sakset ja vahvaa tuorekelmua. Hän oli myös Suomessa ollessaan tutustunut Google mapsin kautta asuinalueeseemme huolellisemmin kuin minä täällä paikan päällä, ja tutustumisen ansiosta saimme tietää, että melkein takapihallamme sijaitsee suuri viheralue nimeltään Ladies park. Sinne piti tietenkin päästä mahdollisimman pian tu-

ilman pitkiä ja kummeksuvia katseita. Tai no, ehkä

tustumiskäynnille. Niinpä tänään, kun aurinko alkoi

niitä katseita ei voi mitenkään välttää, mutta eivät ne

painumaan vuorten taakse ja kuumuus sitä myöden

niin haittaisi, jos se olisi vain kanssasisarten ihmet-

helpottaa, lähdimme lasten kanssa kohti puistoa.

telyä :) Nyt puistoa kiersi useampikin abayiin pukeu-

Miestä sinne ei otettu mukaan ihan vain siltä varalta,

tunut parivaljakko reippain askelin - kukaan ei tosin

että nimi Ladies park todella tarkoittaisi vain naisille

hölkännyt. Ehkä juokseminen on tässä ympäristössä

tarkoitettua puistoa. Asia ei nimittäin ollut ilmisel-

vain (ulkomaalaisten) miesten hommaa.

vyydestään huolimatta ihan varma, koska Tunde kertoi käyneensä puistossa ennen kuin tiesi sen nimeä

Puistossa on siistit, isot ja värikkäät kiipeilytelineet

katsomassa ja kuvaamassa siellä olevia hienoja lasten

pitkine putkiliukumäkineen. Lisäksi on keinuja ja

kiipeilytelineitä ilman, että kukaan olisi yrittänyt

keinulautoja, isot nurmialueet, wc-rakennukset (sekä

hätistellä häntä pois. Puistoa ei myöskään ympäröi

naisille että miehille), ja monta katosta pöytineen

mitenkään katseelta suojaavat muurit tai istutukset

ja penkkeineen. Nurmikot ja puut ovat vehreitä ja

(kuten jossain muualla), joiden turvin naiset rohke-

hyväkuntoisia. Lapsia oli tänä iltana melko paljon,

nisivat paljastaa päänsä tai pukeutua muuhun kuin

mutta jotenkin tuntui, että meidän kolmikosta lähti

mustaan abayaan (koko vartalon peittävään löysään

enemmän ääntä kuin muista yhteensä. Tosin kyllä

vaatteeseen). Tänään puistossa ei vieraana ollut muita

minä ja äitikin kannettiin kortemme kekoon äänen

kuin naisia, mutta sekä porttivahti että huoltohenkilö

pitämisessä, kun nauraa kätkätimme varsin käsit-

olivat miehiä ja naiset olivat pukeutuneet abayaan,

tämättömiltä näyttäneille liikeradoille puiston kun-

kuten aina julkisilla paikoilla.

toiluvälineissä. Ehkäpä emme vain osanneet käyttää niitä oikein, mutta ainakin meillä oli hauskaa!

Puistoa kiertää kävelyväylä, joka saattaisi sopia hölkkälenkkien toteutusalustaksi. Sillä vaikka en tohtisi

Laitoin tähän oheen puiston lisäksi kuvia kotimme

lähteä rantaan tai pitkin katuja hölköttelemään edes

lähistön katumaisemista, kun tähän asti kaikki kuvat

pitkälahkeisissa vermeissä, puistoon voisin varmasti

on tainneet olla rannan suunnalta. Kotimme edessä

hilppaista ja siellä muutaman kierroksen hikoilla

on tehty tie- ja putkitöitä ainakin elokuulta asti, ja

60


Veera Wusu

kaikkialla muuallakin teitä ja niiden vierustoja leimaa keskeneräisyys. Joku sanoi, ettei urakoitsijoille makseta sovittuja summia määräaikoihin mennessä ja siksi työt venyvät, kun urakoitsijat joko jättävät työn seuraavalle tekijälle tai kieltäytyvät jatkamasta ennen kuin tilit on tasattu. Liekö tuo totta, mutta joka tapauksessa melkein kaikki näyttää jääneen ainakin viimeistelyä vaille - joskus puuttuu enemmänkin. Naapurustossamme on vieri vieressä sekä näitä vaatimattomia kerrostaloja että kaikkea muuta kuin vaatimattomia kartanoita. Kartanoita en harmi kyllä enää tänään ehtinyt kuvaamaan ennen pimeää, mutta yritän saada niitäkin näkyville lähitulevaisuudessa.

61


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 13.12.2013

Mitä tapahtuu perjantaina? Kun on elänyt 30 vuotta viikkorytmissä, jossa lepoaika alkaa perjantaista, ei näköjään voi ihan hetkessä tottua siihen, että perjantai onkin lepoajan kliimaksi ja se päivä, jonka tekemisiä olisi ollut hyvä suunnitella jo edellisenä päivänä. En ole vielä yhtenäkään torstaina muistanut, että viikko on lopussa ja seuraava päivä on pyhä. Täällä monet kaupat ovat auki joka päivä ensin pät-

lentopalloa, käsipalloa, jalkapalloa ja krikettiä hiekal-

kän aamusta puoleen päivään, suljettuna kuumim-

la, naiset istuvat puiden varjossa keskenään, lapset

man ajan ja uudelleen auki klo 16 eteenpäin vaihte-

leikkivät. Niin paikalliset kuin ulkomaalaisetkin

levasti aina aamuyöhön asti. Ruokakauppamme on

viettävät vapaapäiväänsä ulkona, säästä riippumatta.

auki joka päivä aamun klo 9 iltaan klo 23 eikä se ole

Iltapäivällä rannan nurmikkokaistale onkin sitten

suljettuna päivällä - paitsi perjantaina keskipäivän

tiiviisti valloitettu, hiekalla ei sen sijaan ole tungosta.

rukouksen ajan klo 11 - 13. Ja „tietenkin” taas tänään

Joku kävelee ehkä rantavedessä tai ui, mutta kukaan

olimme lähdössä ruokaostoksille juuri yhdentoista

ei makaa pyyhkeellä ottamassa aurinkoa!

aikoihin. Onneksi rukouskutsu kajahti juuri, kun olimme lähdössä ovesta ulos ja jotenkin siitä muistin

Rannasta lähtee pieniä retkiveneitä läheiselle saarel-

lukeneeni kaupan ovesta perjantain poikkeavan

le. Niiden kuljettajat ajavat lähellä vedenrajaa kysel-

aikataulun. Tämän päivän ruokaostokset täytyy siis

len mahdollisten asiakkaiden perään. Me valkolaiset

hoitaa vasta sitten, kun Tunde palaa kotiin joskus klo

- todennäköiset turistit - olemme erityisen potentiaa-

21 aikaan.

lisia retkeilijöitä ja saankin kieltäytyä kyydistä lähes joka kerta rantaa lähestyessäni. Rannalta pääsee

Perjantaina ihmiset näyttävät olevan koko päivän

myös veneen perässä vedettävän varjon kyytiin tai

yhdessä muiden kanssa. Yhdessä oleminen on ainoa

voi vuokrata vesiskoottereita. Molemmat huvit näyt-

oikea tapa juhlia suurempia ja pienempiä hyviä

tävät olevan todella suosittuja. Muutamina viime

hetkiä. Mekin saimme kutsun liittyä piknikseuru-

viikkoina rannan päällä on pörrännyt myös moot-

eeseen, kun kävelimme hotellilta kotiin ja tapasimme

torilla varustettu varjoliidin, jossa istutaan kyydissä.

seuran toimistolla työskentelevän miehen perhei-

Maisemat olisi varmaan upeat, mutta en silti uskal-

neen rannassa. Olisi ollut upeaa saada liittyä seuraan

tautuisi yläilmoihin meren ylle!

ja ilahduin eleestä valtavasti. Harmittavasti meitä oli vain osa porukkaa liikenteessä ja loput odottivat

Perjantai jollain tapaa ajatuksellisesti päättää vii-

meitä kotiin, joten oli pakko kiirehtiä.

kon ja lauantai on joillekin ensimmäinen työpäivä. Kuitenkin koulujen ja käsittääkseni myös hallinnon

Ensimmäiset seurueet saapuvat rannalle jo aamupäi-

virastojen viikko alkaa sunnuntaista. Osalla työnte-

vällä mattoineen, ruoka-astioineen, grilleineen, vesi-

kijöistä ei tosin olekaan kuin yksi vapaapäivä viikos-

punttuineen, peleineen ja leluineen. Miehet pelaavat

sa, ja se on tietenkin perjantai, jos mahdollista. Silti

62


Veera Wusu

tänään illan suussa kotimme edustalla olevalle tietyömaalle vyöryi (pikkupoikien mielestä) vaikuttava arsenaali koneita ja tie sai jälleen yhden asfalttikerroksen lisää. Näillä miehillä siis lepopäivää oli ollut vain osapäivä ja iltapäivärukouksen jälkeen oli sopivaa (?) aloittaa jälleen uusi työviikko. Perjantain keskipäivän rukous on muslimien tärkein yhteinen rukousaika. Jokaisella aikuisella muslimimiehellä on kuulemma velvollisuus osallistua tähän rukoukseen. Rukousta ennen on saarna, joka kuuluu moskeijoista rukouskutsun tavoin myös ympäristöön. Rukouksen jälkeen kadut täyttyvät hetkeksi autoista, joista jokaisella näyttää olevan kuskinaan huolitellun parran omaava huivipäinen ja valkovaatteinen mies. Myös osa kristillisistä seurakunnista pitää jumalanpalveluksen perjantaina, jolloi nmahdollisimman moni työssäkäyvä pääsee osallistumaan.

Perjantaina hotellilla ei tarjoilla lounasta perjantairukouksen aikaan vaan „brunssi” alkaa klo. 12.45. Monet paikalliset viettävät viikonloppua hotellissa, joten ruoka-ajan siirtäminen (senkin uhalla, etteivät muualta tulleet hotellivieraat sitä kiittele) on ymmärrettävää. Mekin kävimme nauttimassa perjantaibrunssista ja elävästä musiikista äidin vierailun kunniaksi tänään. Ruoka oli herkullista, jälkiruokapöytä pökerryttävän runsas ja maisemat merelle upeat. Järjestimme myös mummun ja lasten kanssa oman perjantaipiknikin Ladies parkiin (joka muuten on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että yksi päivä viikossa on tarkoitettu pelkästään naisille ja lapsille. Se päivä on ehkä sunnuntai, informanttini ei ollut ihan varma asiasta). Siellä oli muutamia perheitä isineen paikalla, mutta suurimmaksi osaksi vieraat olivat jälleen naisia. Tänään puistoon piti aikuisten myös maksaa kahden dirhamin (0,40 euroa) pääsymaksu, jonka maksoimme ilomielin, jos sillä mahdollistetaan puiston siisteys ja viihtyisyys. Lapset, erityisesti jalkapalloa rakastava juniori, saivat hiukan kontaktia myös paikallisiin lapsiin pallopelin myötä. Meillä ei vielä ole oikeaoppista muovista mattoa piknikalustaksi, joten tyydyimme lakanaan. Se ajoi asiansa kuivalla nurmella oikein hyvin. Suurien tarjottimien ja ruuan lämpimänä pitävien termosvuokien sijaan eväämme oli pakattu kotoisasti muovirasioihin, ja riisin ja grillatun lihan sijaan söimme sämpylää ja hedelmiä. Mutta vähintäänkin yksi askel kohti khorfakkanilaisempaa perjantaipäivän viettoa on nyt otettu!

63


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 15.12.2013

Ihmeitä Näitä, ja tietty montaa muutakin asiaa, olen täällä tämän reilun kuukauden aikana ehtinyt ihmetellä.

Illan vaaleanpunaista hetkeä.

Vuoria. Viime kuun rankkasateita. Suomesta tuotua saunaa.

64


Veera Wusu

Puhdasta vett채 ja rantaa.

Rapujen koloja.

Vuorten taakse painuvan auringon valoa.

65


El채m채채 Arabiemiraateissa

Taivaan taideteosta.

Moskeijoita.

Hiekkaveistosta.

66


Veera Wusu

Matalien talojen reunustamia katuja vailla jalankulkijoita.

Oikeasta piparitaikinaista ja kuorutteesta rakennettua ihmisen ment채v채채 piparkakkutaloa. Kadulle riisuttuja kenki채.

67


Elämää Arabiemiraateissa

Tiistai 17.12.2013

Melkein paratiisi

Olemme viihtyneet täällä hyvin ja kotiutuneet nopeammin ja paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa. Vaatimaton asunto palvelee kotina mainiosti, kaupasta löytyy lähes kaikkea, mitä keksii kaivata, kaupunki on kaunis kuin postikortissa, säät lempeät ja ihmiset suurimmaksi osaksi todella ystävällisiä ja hymyileviä. Mutta tietenkin jotkut asiat joskus vähän tökkivät. Osa on pieniä eikä mitkään kovin vakavia, monet ovat niitä, joihin voisi törmätä koto-Suomessakin. Mutta myönnettäköön, että vähän nyppii vaikkapa silloin, kun... ... keittiön vesihanan putki lähtee irti ja vesi roiskuaa pystysuoraan pöydille, seinille, lattialle ja aina kattoon asti .... astioiden hintalaput on kiinni käyttöpinnalla ja sellaisella liimalla, joka ei irtoa nyppimällä, pesemällä eikä raapimalla vaan leviää ruskeaksi tahraksi aina vain laajemmalle. ... hanasta ei tule kuumaa vettä. Ikinä. Lämmintä vettä tulee hetken aamuisin.... tuliterän imurin pistoke ei johda virtaa ennen kuin sen on avannut ja kiristänyt johdot itse tiukemmin kohdilleen. ... huoneen ainoana valona oleva loisteputki välkkyy ja on katossa niin korkealla ettei sinne omin avuin yletä, ja taholla, jonka se pitäisi korjata, ei ole tapana pitää kiirettä. ... ruuvimeisselisetissä ruuvauspäiden koko on kaikissa sama - vain varren pituus vaihtelee. ... kattiloiden „teflon”-pinnoitteet on jo ostaessa naarmuilla. ... joulukuusipakkauksesta puuttuu 2/3 osista, jotka tarvitaan kuusen jalkaan. ... siirtolaisten asioita hoitavan toimiston vastaanotossa kukaan ei osaa englantia (?) niin paljon, että pystyisi vastaamaan kysymykseemme lasten terveyskorteista. ... wc:n vesihana pyörii liitoksissaan. ... ruokailuvälineiden „stainless steel”-merkki osoittautuu vitsiksi, ja viikon käytön jälkeen ne ovat täynnä ruostepilkkuja. ... kaupassa kestävimmältä vaikuttava moppi hajoaa toisella käyttökerralla. ... naapuripihan pojat kaatavat omaa pihaa siivotessaan roskat ja romut aidan taakse meidän talon pihalle. ... summat, joita joillekin virallisille tahoille pitää maksaa, ovat niin suuria, että pelkää tulleensa huijatuksi. ... huomaa kotiin päästyään, että ystävän vauvalle lahjaksi ostetussa vaatteessa on jo valmiiksi tahra. Ja varsinkin silloin, kun (tästä poltan päreeni totaalisesti, mutta mielestäni on syytäkin)...

68


Veera Wusu

Kuusesta tuli lopulta kaunis ilman jalkaakin. Lainasin etupihan tietyömaalta pari katukiveä.

... suojatien eteen pysähtyneen auton ohi ajetaan viereisellä kaistalla hipaisemattakaan jarrua vaikka joku on keskellä katua (esim. kolmen lapsen kanssa). Ensimmäisellä kerralla huusin pelästyksestä (kiitos varjeluksen, että olemme yhä hengissä), nykyisin huudan, puin nyrkkiä ja ehkä joku päivä potkaisen jonkun kaaharin peltilehmää, jotta suuttumukseni myös näkyy. Huvikseenko ne kuvittelee sen toisen auton siihen suojatien eteen pysähtyneen?! Häh? Paratiisi ei siis sijaitse Khor Fakkanissa. Mutta koti. Se täällä kyllä on.

69


Elämää Arabiemiraateissa

Lauantai 21.12.2013

Kolme yötä jouluun

Niin se on. Joulu on ihan kohta juhlittavissa, vaikkei sen läheisyyttä täällä juuri mistään huomaa. Joissain paikoissa on kyllä kuusia ja jotain muutakin jouluhärpäkettä koristeena, mutta koska ne ovat ilmaantuneet vasta viimeisen viikon aikana - eikä puoltatoista kuukautta aikaisemmin, kuten kotioloissa on tapana - ei oikein niistäkään tajua, että joulu on jo ihan nurkan takana. Missään kaupassa ei soi joululaulut (kummalliset si-

järjestämällä tänne niin arktiset olot kuin mahdol-

kermät, joissa saman kauppareissun aikana ylistetään

lista. Menestys ei tosin ole ollut kuin keskimääräisen

pyhää jouluyötä ja kilistellään kulkusia ja annetaan

suomalaisen kesän luokkaa, mutta kiitos luontoäidille

joulupukille suukkoa), ei ole suklaakonvehtivuoria

ajatuksesta kuitenkin. Viimeiset päivät lämpötila on

tarjouksessa, ihmiset eivät hamstraa kuin viimeistä

jäänyt alle 25 asteen (ja paikalliset kulkevat - kyllä! -

päivää, joulupukki ei tarjoa karkkeja eikä juniorien

toppatakeissa), tuuli on puuskainen ja tuntuu kovim-

vanhemmat paketoi lahjoja aulassa pientä korvausta

millaan hetkellisesti kylmältä, merivesi on tuulessa

vastaan valmiiksi... Mikähän joulu se tämä tällainen

sekoittunutta ja viileää, aurinko paistaa vain pilvien

tulee olemaan?

raoista ja vuorille kerääntyy sadepilviä. Äiti antoi minulle villasukat ja ne tuntuvat erityisen hyvältä

Luonto yrittää ilmeisesti tehdä meidän pohjoisten

jalassa illalla, kun ulkona on pimeää, tuuli viheltää

muukalaisten olon mahdollisimman kotoisaksi

parvekkeen nurkkaan ja (jos on jättänyt ilmastoinnin

70


Veera Wusu

epähuomiossa ulkoilun ajaksi päälle) sisällä on koleaa.

nen ehkä lasten kanssa nauttimaan (brittiläisestä)

Kun oikein pinnistää, pystyy luomaan jotakin keski-

jouluruuasta ja tapaamaan joulupukkia joulupäivänä

talven juhlan tunnelmasta tännekin.

hotellille, jossa joulua juhlitaan kuulemma kaikkina kolmena päivänä niin isosti kuin mahdollista. Joulun

Joulustressi ei ole saanut täällä minusta otetta, kun ei

jälkeen mies saanee pari päivää vapaata ja silloin läh-

kukaan muukaan häsää mitään. Lapsille täytyy lahjat

demme ehkä lyhyelle tutustumismatkalle Dubaihin

ja kuusi olla, ja koti siivotaan (tietenkin) vielä ennen

tai Abu Dhabiin.

h-hetkeä, mutta mitään muuta pakollista en keksi. Ja kun lahjat on jo haalittuna ja siivouskin melkein

Suomalainen Khor Fakkanissa hiljentyy nyt hetkek-

jokapäiväistä puuhaa muutenkin, ei tässä tarvi muuta

si joulun viettoon. Iloitsen siitä, että saan kirjoittaa

kuin olla ja odottaa, millainen joulu me tänä vuonna

kuulumisiamme tietäen, että niitä siellä kaukana

löydetään. Ruokia en laita ihmeemmin, koska uuni

kotomaassa luetaan. Jatkan tästä taas joulun jälkeen

vaikuttaa pölyssään ja epämääräisyydessään niin

uusia ihmeitä keräillen.

pelottavalta, etten aio ruveta sinne kaasuliekkiä sytyttämään. Jotain hyvää koitetaan keittää ja vähän

Toivotan teille kaikille levollista ja ilon täyttämää

herkkuja pitää tietenkin olla illan ratoksi, mutta laati-

joulun aikaa!

kot ja lihakimpaleet jäävät tällä kertaa laittamatta. Halauksin, Suomalaisen perinteen mukaisesti ja

Veera

Arabiemiraattilaisen otteluaikataulun pakottamana juhlimme joulua aattona - ja koko perheen voimin vain silloin. Miehellä on nimittäin peli 26. pv, ja peliä varten joukkue lähtee leirille jo joulupäivänä. Me-

71


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 26.12.2013

Joulun juhla

Olihan se erilaista. Mutta kyllä meillä joulu ja juhla oli! Kummallisinta oli se, että juuri kenelläkään muulla ei ollut... Arkinen elämä ei hetkahtanut tässä taajamassa mitenkään kristikunnan suurimman juhlan aikana. Aattoaamuna muutamia unohtuneita ruokatarpeita kaupasta hakiessa teki mieli toivittaa ovella kovaan ääneen „Merry Christmas everybody!”, mutta sain pidettyä suuni kiinni. Aattona kävimme ensin aamupäivällä saunomassa

Maistui hyvältä ja oli mukavaa syödä kiireettömästi

mainioissa suomalaisissa saunoissa (miehille ja nai-

(„Milloin avataan lahjat? Joko? Joko? Joko?”

sille on tietenkin omat osastonsa) hotellilla. Saunan

-kysymysten säestäminä) koko perheen kanssa.

jälkeen valmistimme jouluaterian. Ruuaksi oli riisiä ja kanakastiketta (kalkkunan ja laatikoiden tilalla), vih-

Iltapäivällä saimme vieraaksi muutamia Tunden

reää salaattia (rosollin korvikkeena), halloum-juustoa

joukkuekavereita kanssamme valkosuklaajuustokak-

(munajuuston asemesta) ja chapati-leipää (joululimp-

kua syömään. Käskin Tunden sanoa kutsuessa, ettei

pujen sijaan).

saa tuoda mitään lahjoja. Tunde tuumasi vain, että ei kai ne nyt muutenkaan toisi... Eipä!

72


Veera Wusu

Kaikilla kolmella oli tuomisinaan lahjat lapsille - niin

Aterialla oli tarjolla suomalaiseen joulupöytään

isoja paketteja, että itse ostamamme lahjat näyttivät

kuuluvista ruuista kalkkunaa ja lohta sekä lisäksi val-

hiukan huvittavilta... Lapset ovat onnessaan uusista

tava määrä kaikenlaista muuta herkkua - ja mieletön

hienoista leluista, ja äiti pohtii, miten ihmeessä nämä

jälkiruokapöytä! Pieni kuoro lauloi joululauluja ja

kaikki roudataan takaisin Suomeen sitten, kun se

(filippiiniläinen) joulupukkikin kävi kylässä! Iltapäi-

aika koittaa.

vällä kävimme vielä uimassa, vaikka sää oli siihen kyllä edelleen liian vilpoinen. Mutta saivatpa lapset

Illalla Tunde lähti arkiseen työhönsä treeneihin ja

altailla vielä yhden joululahjan lisää, kun onnistuivat

me kerrattiin lasten kanssa joulun tapahtumat lasten

työntämään vaatteet päällä veteen allasalueen esi-

pipliasta. Sää oli kolea ja sateinen, vain 16 astetta

miehen. Lapset ovat kaverustuneet hänen kanssaan

lämmintä, ja aallot olivat hurjemmat kuin kertaakaan

tänä aikana hyvin, ja tästä saavutuksesta kuullaan

aikaisemmin. Ulkoilut jäivät aattopäivänä siksi väliin

varmasti vielä monta voitonriemuista tarinaa!

kokonaan. Niin. Että mitäpä sitä jouluunsa ihminen enää muuta Joulupäivänä söimme jouluaterian hotellilla

voisi toivoa? Hyvää mieltä, lasten iloa, hymyjä ja

työskentelevän brittiläisen perheen kanssa. Iloksem-

hyvää ruokaa on ollut ympärillä runsain määrin,

me olemme saaneet ystävystyä heidän kanssaan ja

ja niistä on saanut nauttia rakkaimpiensa seurassa.

viettää jonkin verran aikaa yhdessä. Todella mukavia,

Häivähdys ikävääkin tietenkin on, mutta sellainen

ystävällisiä ja iloisia ihmisiä! Heillä on myös viisi-

kuuluu varmasti juhlaan, joka juhlitaan vierailla

vuotias poika, ja lapset tykkäävät leikkiä yhdessä,

mailla.

vaikka yhteinen kieli puuttuu.

73


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 27.12.2014

Maalaiset kaupungissa

Täällä sitä ollaan keskellä suurta ja kimaltelevaa maailmaa. Kaupungissa, joka aikoo olla maailman suosituin turistikohde sekä luksusasumisen keskittymä viimeistään muutaman vuoden päästä. Kaupunki, jossa mikään idea ei ole liian vaikea tai (varsinkaan) liian kallis toteuttaa. Ah, Dubai. Mielettömyyden ja teennäisyyden ilmentymä, jossa ihailu sekoittuu pöyristykseen. Ehkä kaikki on mahdollista, kun on tahtoa ja pätäk-

Itseasiassa koko kaupunki on yhtä hullu projekti kuin

kää. Täällä on esimerkiksi roudattu miljoonia (jonkun

tuo saari. Pilvenpiirtäjiä ja muita uutuuttaan kimalta-

tiedon mukaan 94 miljoonaa) kuutioita hiekkaa

via rakennuksia paikassa, joka on alunperin pelkkää

mereen, jotta on saatu lisää rantatontteja. Kaupungin

hiekka-aavikkoa (1960-luvulla täällä ei vielä ollut

edustalle rakennettu palmun muotoinen tekosaari

yhtään mitään, ja kymmenen vuotta sitten Dubaihin

Palm Jumeirah on täynnä maailman ja emiraattien

töihin tullut taksikuski kertoi „kaiken” olevan raken-

rikkaimpien huviloita sekä luksushotelleja, joissa

nettu sinä aikana, kun hän on asunut täällä). Eikä mi-

yhden yön majoituksen hinnat ovat alkaen noin 10

tään ole tehty vaatimattomasti eikä olemaan välttävä

000 euron kieppeillä. Tekosaarella on rantaviivaa yli

tai suurin piirtein hyvä vaan kaikki on prameaa, isoa

500 km, joten rantaa tällä suuruudenhullulla idealla

ja kimaltavaa.

on todellakin saatu lisää!

74


Veera Wusu

Täältä löytyykin monta maailman suurinta tai maail-

Khor Fakkanissa. Uudenvuoden aattona Burj Kha-

man ainoaa: Maailman korkein rakennus Burj Khali-

lifan ympäristöstä ammutaan massiivinen ilotulitus

fa, maailman ainoa seitsemän tähden hotelli Burj Al

(jota muuten voi jotenkin seurata livenä Youtubesta)

Arab. Ja maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall,

ja muutoinkin alkava vuosi otetaan vastaan kaikkea

jonka sisällä on maailman suurin akvaario. Siellä piti

muuta kuin vaatimattomasti.

tietenkin käydä, vaikka hinta kyllä oli aika pökerryttävä (eikä kokemus mielestäni valitettavasti ollut

Oli mukavaa (ja toisaalta kyllä vähän rasittavaakin)

sen summan arvoinen...) Samaisen ostoskeskuksen

kulkea ihmisvilinässä, jossa tuntui olevan edustus

sisällä on myös täysikokoinen jääkiekkokaukalo, jossa

jokaisesta ilmansuunnasta. Oli eurooppalaisia turis-

yleisöluisteluiden lisäksi treenaa mm. paikallinen

teja lomailemassa - tavattiin muutamia suomalaisia-

naisten jääkiekkojoukkue. Myös maailman suurin

kin taksijonossa. Isoja intialaisia perheitä ostoksilla.

karkkikauppa on samojen seinien sisällä. Eräässä

Paikallisia tietenkin ostoksilla ja aikaa viettämässä.

toisessa kauppakeskuksessa pääsee sisätiloihin

Venäläisiä, japanilaisia ja kiinalaisia turisteja. Kuulin-

laskettelemaan. Maailman korkeimman rakennuksen

pa yhden poikaporukan puhuvan niin amerikkalai-

ja maailman suurimman kauppakeskuksen välissä on

selta kuulostavaa englantia, että väittäisin edustusta

maailman suurimmat musiikin tahtiin „tanssivat”

olleen myös Atlantin takaa.

suihkulähteet. Ja mitä kaikkea muuta, josta näin yhden vierailun perusteella ei vielä tiedä mitään.

Ihmeellinen paikka tämä on. Kiireinen ja kallis ja pramea. Aika ristiriitainenkin. Tämä on ehkä niitä

Ihmisiä täällä on valtavasti. Varmasti tämä juhlakau-

paikkoja, joita osa rakastaa ja osa vihaa. Omaa tun-

si, ja varsinkin hulppeat uudenvuoden juhlat houkut-

temustani en näin lyhyen visiitin perusteella viitsi

televat kaupunkiin paljon turisteja. Eilen kävimme

kovin suureen ääneen kuuluttaa. Mutta sen totesim-

kauppakeskuksessa, jonka sisäpihalle oli rakennettu

me kyllä Tunden kanssa molemmat, että on upeaa

Winter wonderland valtavine joulukuusineen ja

saada asua itäisen rannikon rauhassa ja hiljaisuudes-

piparkakkutaloineen. Dubaissa joulu siis on näkynyt

sa paikallisen elämänmenon ympäröimänä. Tämän

katukuvassa aivan selvästi paljon enemmän kuin

lyhyen kokemuksen perusteella Dubai-elämä olisi meille liian... liian kaikkea.

75


El채m채채 Arabiemiraateissa

76


Veera Wusu

77


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 29.12.2013

Oon(kohan) suomalainen... Asuminen ulkomailla haastaa itsetutkiskeluun. Se pakottaa kysymään itseltä, kuka minä oikeastaan olen, mistä tulen, ja minne kuulun tai haluaisin kuulua. Eläminen vieraassa ympäristössä laittaa myös pohtimaan sitä, miksi jokin erilainen ärsyttää, kun jokin toinen kotoisasta poikkeava ihastuttaa (kunnes jonkin ajan päästä tuntemukset samaisten asioiden kanssa ovat todennäköisesti juuri päinvastaiset). Omat juuret, historia, kansallisuus ja etnisyys saavat uusia merkityksiä, kun suurin osa ympärillä elävistä ihmisistä ei jaa samoja kokemuksia tai edes tiedä niistä juuri mitään. Minäkin olen joutunut pohtimaan suomalaisuuttani.

minulle villasukkansa. En varmasti selviäisi ilman

Erityisesti muutamat viime päivät ovat haastaneet

niitä! Ostin aikaisemmin kaupasta „maailman kau-

identiteettiäni dramaattisesti. Olen pohjoisen pallon-

neimmat” pitkät kalsarit joita kuvittelin käyttäväni

puoliskon kasvatti. Rakastan syksyä ja talvia, joina

Suomessa sitten joskus, mutta nyt kiittelen fiksua

on metreittäin lunta. Lyhyt kesä ei ole pahemmin

ostostani pukiessani niitä pitkän hameeni alle ulos

ongelma, eikä pimeä saa minua vaipumaan masen-

lähtiessä. Marraskuussa tänne tullessamme sadattelin

nukseen. Olen nukuttanut lapsiani ulkona 25 asteen

paksua päiväpeittoamme (se on niin hankala saada

pakkasessa ja jaaritellut vaikka kuinka monelle

mahtumaan mihinkään siististi yön ajaksi), ja nyt

puolisoni maamiehelle, kuinka talvesta selviyty-

kääriydyn siihen kuin se olisi ainoa mahdollisuuteni

minen -jopa nauttiminen -on vain pukeutumis-ja

selvitä läpi hyytävän yön.

asennekysymys. Suomessa ei ole koskaan kylmä, jos vain vaivautuu katsomaan lämpömittaria ennen

Synnyinmaassani vuoden keskilämpötila on nollan

uloslähtöä ja varustautumaan sen mukaan.

asteen kieppeillä... Täällä ei VOI olla kylmä! Minun lienee aika ryhdistäytyä. Tai sitten on kyseenalaistet-

Ja nyt täällä, noin 20 lämpöasteessa itken itseni

tava tähänastinen käsitys perimästäni. Jospa esiäitini

uneen, koska en tajunnut ottaa Suomesta mukaan

ovatkin saapuneet Suomenniemelle jostain lähempää

lämpökerrastoa ja fleecetakkia. Kadun, että pakka-

päiväntasaajaa kuin Uralia...?

sin vain yhdet housut, nekin pellavaa, enkä ottanut muita kenkiä kuin sandaaleita. Äitini pelasti kaikkein suurimmalta epätoivolta jättämällä lähtiessään

78


Veera Wusu

Tiistai 31.12.2013

Jotainko on vaihtumassa? Joulukuun viimeinen päivä, vuoden 2013 viimeinen ilta. Huomenna vuosikello on kääntynyt aloittamaan alusta, ja pitää totutella uuteen numeroon vuosiluvun lopussa. Kuvittelin, että koska täällä ei juhlita joulua, uu-

ne avotulella kypsäksi. Lisäksi syömme termosvuo-

denvuoden juhlat ovat sitäkin näyttävämmät. Olin

kaan etukäteen valmistettua riisiä ja vihanneksia,

väärässä - jälleen kerran. Jos Facebookini ei olisi

„lettuleipää” ja salaattia. Jälkiruuaksi on kahvia, lim-

täynnä kavereiden hyvän alkavan vuoden toivotuk-

saa ja ehkä keksiä tai vanukasta. Kaikki tämä on ase-

sia, en varmaan edes tietäisi, mikä päivä tänään on.

teltu kauniisti muoviselle piknikalustalle, jolle koon

Ja, mikä mukavinta, ei mitään tämän enempää osaa

puolesta mahtuisi parikin samankokoista seuruetta...

edes kaivata.

Sitten istumme, juttelemme ja nauramme myöhään iltaan asti aivan kuin mitkään velvollisuudet eivät

Rannassa oli kyllä ehkä vähän tavallista enemmän

odottaisi meitä seuraavana päivänä.

ihmisiä ja raketteja ammuttiin jossakin, mutta niistä ei voi päätellä, että mitään tavallisuudesta poikkeavaa

Tunde sai viestin tuttavaltaan. Dubaissa vuoden-

olisi meneillään. Raketteja on nimittäin ammuttu

vaihteen juhlallisuuksiin valmistautumisen meno

joinain iltoina muulloinkin, ehkä joidenkin perhejuh-

on kuulemma aivan toisenlainen. Kadut ovat täynnä

lien yhteydessä tai sitten muuten vaan, ja rannassa

autoja, kun ihmiset vaeltavat katsomaan - mitäpä

illallistavien ihmisten määrä vaihtelee aina sään ja

muutakaan kuin - maailman suurinta ilotulitusta

viikonpäivän mukaan.

Burj Khalifan ympäristöön ja kaikki ovat juhlatuulella. Huomaan huokaisevani helpotuksesta, ettemme

Me kävimme lasten ja kaveriperheen äidin ja pojan

ole enää siellä. Tällainen hiljainen vanhan vuoden

kanssa rannassa syömässä ranskalaisia perunoita ja

hautaaminen ja uuden aloittaminen sopii minulle

friteerattuja kanafileitä. Lähinnä tarkoituksemme oli

vallan mainiosti. Sitä paitsi taidan joka tapauksessa

kuluttaa aikaa, kun molempien miehet olivat töissä

olla nukkumassa siinä vaiheessa, kun kellon viisari

eikä niinkään juhlistaa vaihtuvaa vuotta.

alkaa mittaamaan uuden vuoden aikaa.

Suunnittelimme, että vielä jonain iltana raahaamme

Olemme saaneet elää jälleen yhden ihmeellisen ja

rannalle grillin ja toteutamme piknikin niin kuin se

jännittävän vuoden! Se on hyvä päättää kiitollisin

oikeasti kuuluu: Otamme mukaan itse marinoituja

mielin ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen rukoillen.

kananpaloja, pujotamme ne vartaaseen ja grillaamme

Onnellista uutta vuotta!

79


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 1.1.2014

Who cares? Tämän tekstin kirjoittamista ja sanamuotoja on täytynyt harkita hiukan tarkemmin kuin muita. Kirjoitan nimittäin jostain, jota ihmettelen niin paljon, että tekstiin tulee helposti moittiva, tuomitseva tai neuvova sävy. Se ei ole varsinaisesti tarkoitus, mutta paistakoon läpi se, että jotakin täällä en meinaa mitenkään pystyä ymmärtämään. Ihmettelen monista asioista paistavaa välinpitämättömyyttä. Ensinnä roskat: Olen monesti todennut, että täällä on

(tai siksi?) ihmiset ajavat ilman turvavöitä, kiihdytte-

paljon hienoja autoja. Keinokasteltuja istutuksia on

levät biileillään vilkkaasti liikennöidyllä rantakadulla

kaupunkia kaunistamassa, ranta ja kadut ovat suh-

eivätkä pysähdy suojateiden eteen. Lapset roikkuvat

teellisen siistejä ja nättejä, suurin osa rakennuksista

ikkunoista ja kattoluukuista eikä turvaistuimista ole

on uusia ja hienoja, ihmiset pukeutuvat (kaavuissaan-

tietoakaan.

kin) kauniisti ja kalliisti, niin naisten kuin miestenkin kasvot ja kädet ovat huoliteltuja. Näyttää siltä, että

Kaiken uskotaan tapahtuvan Jumalan tahdon mu-

ulkonäkö on tärkeää. Ja silti jokainen jättää roskat

kaan. Liikenneympyrässä ajavia autoja ei tarvitse

juuri siihen kohtaan, mihin ne sattuvat tipahtamaan.

väistää, koska jos nyt on minun aikani kuolla, kuolen

Joskus kuskit pysäyttävät auton kadun varteen,

kolarissa. Jos aika ei vielä ole täynnä, toinen

avaavat oven ja potkaisevat roskat pihalle. Aamuisin

väistänee. Lapsia kohtaan ajatus on sama kohtalonus-

ranta on törkyläjä illan piknikin viettäjien jäljiltä.

koinen: Tippuu kyydistä, jos Jumala niin on tarkoit-

Roskat heitetään maahan, vaikka roskiksia on joka

tanut.

puolella. En ymmärrä. (Koska olen itse kristitty, heijastan ja vertaan täkäToki keltapukuiset puistotyöntekijät noukkivat

läistä uskoa Jumalaan omaani. Muslimit ja kristityt

nöyrästi jokaisen karkkipaperin rannasta ja kadulta.

uskovat molemmat kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Keltahaalarisia miehiä näkee jopa aavikon poikki

Suurin ero lienee siinä, että kristityt uskovat tämän

kulkevan tien varressa poimimassa roskia, jotka on

Kaikkivaltiaan olevan kiinnostunut meistä ihmisistä

viskottu ulos ohikulkevista autoista. Mutta keltapu-

ja halukas suojelemaan ja ylläpitämään elämää. Usko-

kuisten aherruksesta huolimatta on silti jonkinlainen

ni ei myöskään ole uskoa kohtaloon vaan ennemmin-

ihme, että tällä roskaamismäärällä katukuva on

kin johdatukseen, joka tulee Jumalalta, joka tahtoo

näinkin siisti.

minulle ja kaikille ihmisille hyvää.)

Toisekseen (liikenne)turvallisuus: Autot on hienot, lii-

Kolmanneksi töykeys asiakaspalvelijoita kohtaan:

kennejärjestelyt toimivia, tiet hyväkuntoisia. Ja silti

Se menee esimerkiksi näin: Ravintolan, kahvilan tai

80


Veera Wusu

ruokakaupan eteen ajetaan autolla, painetaan tööttää

Neljänneksi lasten”kasvatus”: Puistossa tai rannalla

(ja jos joku ei siinä silmänräpäyksessä ala lähestyä

lapset huutavat toisilleen, tönivät ja lyövät - tuttuja

autoa, töötätään niin kauan, että joku tulee), tehdään

ja vieraita, myös minun lapsiani - ilman, että ku-

tilaus, odotetaan, töötätään taas (koska palvelu on

kaan aikuinen puuttuu asiaan. Kukaan paitsi minä,

hidasta), kun tilaus saapuu, ei viitsitä heti veivata

tietenkin. Vanhemmat näyttävät suureksi osaksi

ikkunaa auki vaan annetaan palvelijan hiukan aikaa

olevan täysin välinpitämättömiä lastensa touhuista,

seistä odottelemassa, kuten mekin teimme, napataan

ja palkollisena toimivat lastenhoitajat eivät ymmär-

tilaus, kaivetaan (hitaasti) rahat, maksetaan päinkään

rettävästi pysty kovin kovaa kuria pitämään lapsille

katsomatta ja ajetaan pois. Eikä kiitetä ikinä.

varsinkaan silloin, kun vanhemmat ovat itse vieressä. Paikallisten lasten keskinäisiin kahinoihin minulla

Tai huudetaan pikaruokapaikan kassalle, koska

on suurempi kynnys puuttua, vaikka olen joskus

juomia ei tuotu tilauksen mukana (juoma-automaatti

niihinkin puuttunut, mutta silloin, kun tölvinnän

on kaikkien käytössä ravintolan seinustalla), ja kun

kohteena on omat lapset, toimin täkäläisittäin epä-

huomataan olevamme väärässä, heitetään muki päin

tyypillisesti ja pidän puhuttelun. Tähän mennessä

asiakaspalvelijaa ja lähdetään ovet paukkuen ulos.

se on toiminut, vaikka hullun leimaanhan siitä saa tietty vahvistusta. Mutta tässä hullun leiman kohdal-

Tai valitetaan tilatusta ruuasta niin rumasti, että

la minä puolestani totean saman kuin ennenkin: Mitä

viereisessä pöydässä tekee mieli peittää lasten korvat,

väliä, who cares?

vaikka he eivät englantia ymmärräkään.

81


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 5.1.2014

„Hyvältä näyttää niinku kuuluuki...” Paikallisten ihmisten ulkonäöstä voi päätellä, että täällä käytetään paljon aikaa, rahaa ja vaivaa itsensä ehostamiseen. Hyvältä näyttäminen on ehkä yksi niistä asioista, joista tulee tietyllä tapaa pakollista silloin, kun rahaa on paljon. Jos auto ja koti on viimeisen päälle ja vaatteet maksaa messinkiä, on naamataulun oltava samaa sarjaa. Ja, kuten kaikkialla, hyvältä näyttäminen vaatii työtä. Liikunta on kaiken a ja o. Uusi vuosi, uudenlainen

- lähettävän tilaamansa ruuan / leivän / leivonnaisen

elämä ja annettujen liikunta- ja laihdutuslupausten

pois jonkin syyn nojalla... Olen ihmetellyt sitä, ja on

täytäntöönpano taitaa noudattaa täällä aika saman-

varmaan vain sattumaa, että olen tullut todistaneeksi

laista kaavaa kuin Suomessakin. Yhtäkkiä rantaväy-

tällaista tilannetta muutamaan eri kertaan.

lälle on ilmestynyt kymmenkertainen määrä hikoilevia miehiä. On kävelijää, hölkkääjää, kuntopiirin

Paikalliset naiset ovat kauniita, meikki on tiptop, iho

tekijää... osa menee kaverin kanssa, osalla on kuulok-

heleä ja huivi ja abaya siisti ja elegantti, kainalossa

keet korvilla, osa paahtaa yksinään niin keskittynyt

kaunis (ja epäilemättä kallis) laukku. Useat naiset ovat

ilme kasvoilla, että vastaantulijan on varmasti parem-

myös pitkiä ja hoikkia (ja käyttävät julmetun korkeita

pi väistää, ettei joudu muun maailman ulkopuolelleen

korkoja), ja he ovat ylvään - mutta samalla useimmi-

sulkeneen tositreenarin tallomaksi.

ten myös hyvin ystävällisen - näköisiä astellessaan miestensä rinnalla tai ystäviensä kanssa kaupoissa

Naiset eivät täällä treenaa rannassa eikä muualla-

tai kadulla. Kauneussalonkeja on tässä meidän kodin

kaan ulkona vaan heille on omat kuntosalit, joiden

lähelläkin vaikka kuinka monta, ja niissä riittää

ikkunat on peitetty niin, ettei sisälle näe. Haluaisin

varmasti kaikissa asiakkaita. Useissa salongeissa

mennä uteliaisuuttani käymään sellaisessa nähdäk-

tehdään koko ulkonäön kohennus saman katon alla:

seni, kuinka paljon siellä on väkeä ja miten ne on va-

On kampaaja, kasvohoitoja, käsihoitoja, jalkahoitoja,

rusteltu. Oletukseni on, että väkeä on paljon, kaikilla

karvanpoistoa, hierontaa ja hennatatuointeja. Nuo

on viimeisen päälle merkkivaatteet treeniasuinaan ja

tatuoinnit ovat kauniita, enkä ole oikein päässyt sel-

laitteet ovat kalleinta mallistoa.

ville, ovatko ne vain juhlia varten vai otetaanko niitä myös arkea kaunistamaan. Myös näiden salonkien

Ravitsemuksesta täytyy mainita sellaista, että täällä

ikkunat on peitetty ja sisälle mennään tuplaovien

ravintoloissa ei pahemmin voi potea annoskateutta

läpi, jotta naiset voivat turvallisin mielin riisua hun-

suhteessa viereiseen pöytään, koska usein eri ruo-

tunsa. Miehillä ei näihin paikkoihin ole luonnollisesti

kaseurueet syövät sermien, verhojen tai jopa ovien

mitään asiaa.

takana. Kahvilassa en ole useinkaan käynyt, mutta niinä muutamina kertoina, joina olen ollut siellä

Miehille on omat parturinsa, joissa parhaimmillaan

samaan aikaan paikallisten naisten kanssa, en ole

olen nähnyt noin 20 tuolia peilin edessä rivissä

nähnyt heidän syövän baakelsseja vaan - toistuvasti

ja yhtä monta kampaajaa hiuksia ja partakarvoja

82


Veera Wusu

trimmaamassa. Paikalliset miehet ovat täällä erityi-

kalliita laukkuja, kenkiä ja kashmirista valmistettuja

sen huoliteltuja valkoisissa kaavuissaan (thawb on

miesten huiveja (päähine on nimeltään keffiyeh).

sen vaatteen nimi). En ole viitsinyt kauheasti tui-

Ja tietenkin laihdutus- ja urheiluravinteita myyvä

jottaa (vaikka joskus parta on leikattu poskilta niin

putiikki.

upeannäköisesti, että tekisi mieli ottaa kuva), mutta vaikuttaa siltä, että koskaan yksikään partajouhi ei

Menin eilen uteliaisuuttani tuohon putiikkiin katso-

sojota mihinkään vaan kaikki on millilleen oikeassa

maan, myydäänkö siellä välipalaksi sopivia proteii-

järjestyksessä. Ehkä he käyvät parturissa vähän väliä

nipatukoita ja sekunnin päästä myyjä oli vieressäni,

- kerran päivässä kenties. Lisäksi miehille lienee omat

toivotti hyvää päivää ja kysyi: „Madam, are you on

kasvo- ja käsihoitolansa, vaikka sellaisia en kyllä

diet?” (Rouva, oletteko laihdutuskuurilla?) Hetkeksi

ole nähnyt. Väittäisin, että miehet käyttävät täällä

häkellyin suoraa kysymystä, kunnes hoksasin, että

parfuumeja enemmän kuin naiset. Eikä vielä koskaan

näin vuoden alussa tuollaisessa kaupassa varmasti

ole tullut vastaan ketään, joka haisisi kärpäsmyrkylle

riittää asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan

vaan tuoksut ovat hienostuneita ja niitä on sopiva

messinkiä kaikesta, mistä on apua kilojen karistami-

määrä. (Osasyy tähän tuoksun miellyttävyyteen on

sessa. Vastasin jotain, poimin pari proteiinipatukkaa

ehkä se, että täällä useat parfuumit ovat öljypohjaisia.

ja sain lyhyen esittelyn voiteista, jotka „tuhoavat” ras-

Niiden tuoksu ei muutu samalla tavalla kuin alkoho-

vaa erityisesti takaliston ja vatsan seuduilta. En tällä

lipohjaisten. Tuoksua ei myöskään aina laiteta iholle

erää ostanut moisia. No, tänään kävimme kaupassa

vaan miehet sivelevät sitä kaapunsa tupsuun, josta

uudelleen, kun Tunde halusi tehdä kehonkoostumus-

se sitten lehahtelee ilmoille aina tupsun heilahtaessa.

mittauksen (kyllä, sen voi tehdä kaupassa ilmaiseksi

Tupsu on vaatteessa rinnan kohdalla. En tiedä, mikä

samanlaisella laitteella joita Suomessa on kuntosa-

sen merkitys on. Se on valkoinen kuten vaatekin,

leilla). Myyjä tervehti iloisesti, ja kysyi: „How is your

joten sitä ei mitenkään erityisesti erota siinä koristee-

diet, madam?” (Kuinka laihdutuskuuri etenee, rouva?)

na.)

Huvittavaa - ja hiukan kiusallista näin pökkelölle suomalaiselle.

Sitten vielä yksi näkökulma ulkonäöstä huolehtimiseen - se on mitä ilmeisimmin arkipäiväistä ja

PS. Kuvissa ei nyt esiinny trikoissaan paahtavia

jopa hyvä small talkin aihe. Löysimme täältä Khor

kuntoilijoita tai hennalla koristeltuja naisia, koska

Fakkanista ostoskeskuksen! Se on pieni, siisti ja uusi.

sellaisia kuvia minulla ei harmi kyllä ole. Mutta

Siellä on päivittäistavarakauppa, muutamia parfyy-

muuta kauneutta täältä Suomen pimeää toivottavasti

mikojuja, pikaruokaloita, alusvaateliike, lastentarvi-

piristämään.

kemyymälä, valuutanvaihtopiste ja kauppa, joka myy

83


El채m채채 Arabiemiraateissa

Keskiviikko 8.1.2014

Jumppaa

84


Veera Wusu

Uuden vuoden kunniaksi ja paikallisten esimerkin innoittamana olen yrittänyt innostua itsekin liikkumaan enemmän. Eri liikuntalajien harrastusmahdollisuudet vain ovat aika rajalliset. Aina voi tietenkin kävellä. Rannassa kävelylenkin

kaiden käyttöön. Muutoin sinne ovat tervetulleita

voi tehdä ihanissa maisemissa (tosin viime päivät

sekä miehet että naiset. Yleensä siellä tosin on aika

maisema on ollut harmaa, tuulinen ja sateinenkin,

hiljaista. Jumppa sujuu siellä samoin kuin missä

vaikka jo hetken kuvittelin „kevään” tekevän tulo-

tahansa muuallakin, joten siitä ei oikein ole kerrotta-

aan) ja pahimmillaan - tai parhaimmillaan - kokonaan

vaa.

unohtaa olevansa kohottamassa kuntoaan. Vaatetusta pitää vähän miettiä ja siksikin kävely on hyvä laji.

Mutta häveliääseen pukuhuonekäyttäytymiseen oli

Sitä voi tehdä vaikka pitkä hame päällä näyttämättä

aluksi oli näin reteänä suomalaisena vähän totutte-

totaalisen pöljältä, kun taas juokseminen hame päällä

lemista. Ei nimittäin sovi vaihtaa vaatteita lokerikon

ei kertakaikkiaan onnistu.

edessä, kuten olisi kätevää, vaan nainen ja tavarat on raahattava erilliseen pukeutumiskomeroon niin

Kävelylenkkiä voi tehdä myös puistossa. Lasten

treenivaatteita vaihtamaan kuin suihkuun menoa

kiipeillessä ja laskiessa mäkeä itsestään huolehtiva

varten riisumaan. Ja sitten tavarat kuljetetaan taas

äiti-ihminen voi kulkea noin 50 metrin mittaista ra-

takaisin lokeroon. Ja suihkusta ei voi hilppaista noin

taa kiipeilytelineen ympärillä. Jos kuntoilee naisten

vaan (siihen ihanaan suomalaiseen) saunaan vaan on

puistossa naisille tarkoitettuna päivänä, voi lenkin

syytä olla vähintään pyyhe ympärillä (myös saunas-

vaikka tehdä trikoissa ja t-paidassa ilman suurempaa

sa), mielellään uima-asu. Saunassa on yksi ihminen

tuijotusta.

kerrallaan, vaikka sinne mahtuisi muutama. Ja katsekontaktia on sopiva välttää. Näin olen ainakin

Puistossa on lisäksi tarjolla kuntoiluvälineitä. Niissä

tarkkailuni perusteella päätellyt.

varmasti saisi myös hien pintaan, jos niissä harjoittelemiseen pystyisi suhtautumaan niiden ansaitsemal-

Uimaan voisi mennä, jos tarkenisi. Muistutan itseäni

la (?) vakavuudella. Siihen en ole vielä kyennyt, koska

siitä, että jotkut uivat tammikuussa siellä Suomessa-

purskahtelen nauruun kuvitellessani, miltä näytän

kin ja sillä karistelen tekosyyt ja pulahdan altaaseen.

niissä heiluessani.

Ehkä jo huomenna...

Sitten on kuntosali. En ole vielä käynyt muualla kuin hotellin pienellä salilla, mutta se on oikein riittävä. Uteliaisuuttani voisin vierailla muuallakin, mutta saa nähdä, saanko sellaista aikaiseksi. Hotellilla on tietty aika päivästä, jolloin sali on varattu vain naisasiak-

85


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 8.1.2014

Myllerrystä Tähän aikaan tammikuuta sää alkaa yleensä kai kääntyä lämpimämmäksi. Hetken täällä jo olikin kuin kevään tuntua ilmassa, mutta nyt parin päivän ajan taivas on ollut paksun harmaan massan peitossa ja sadettakin on saatu. Pilvet tuntuivat peittävän myös meidän kevään

„Ei olisi pitänyt tulla ollenkaan!” Miten MEITÄ koh-

näkymät, kun pari päivää sitten yhdessä taivaalle

dellaan näin?

kerääntyneen synkkyyden kanssa Tunde vastaanotti puhelun, jossa hänen ilmoitettiin olevan vapautettu

(Taustaksi täytyy kertoa, että pelaajien ja valmenta-

sopimuksestaan. Sydän putosi nilkkoihin ja vatsa

jien tehtävistään vapauttaminen on täällä monta ker-

nousi kurkkua puristamaan... Polvessa on toimenpi-

taa yleisempää kuin Suomessa. Valmentaja on tässä

dettä vaativa vamma ja toipumiseen menisi joukku-

seurassa syksyn aikana vaihtunut jo kerran, ja viime

een näkökulmasta katsottuna liian pitkä aika. Mihin-

vuoden aikana ovea näytettiin neljälle valmentajalle.

kään tällaiseen en ollut mitenkään valmistautunut!

Täällä on sääntö, että joukkueessa saa olla kerrallaan

Miten lyhyeksi tämä visiitti ja erilainen elämänvaihe

vain kolme ulkomaalaista, joten ne muualta tulleet,

jäikään!

jotka eivät syystä tai toisesta ole „riittävän hyviä”, lähdätetään kotiin uusien hankintojen tieltä. Joten

Muutaman päivän aikana tunteet ehtivät vyöryä

kysymys siitä, miksi juuri MEITÄ kohdellaan näin, on

yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Ensimmäisenä

typerä.)

ja suurimpana valtava pettymys, vaikka tällaistahan urheilijan elämä joskus on. Loukkaantumisia ei voi

Myönnettäköön, että sopimuksen päättymisuutisen

ennakoida ja sopimukset tehdään erilaisin periaattein

jälkeen luottamus siihen, että mitkään asiat seuran

kuin „tavallisessa” työelämässä. Pettymyksen jälkeen

suuntaan hoituisivat sovitulla tavalla, horjui aika

tuli huoli ja tuhat kysymystä. Kantaako seura vas-

rajusti. Epävarmuus siitä, hoidetaanko polvi, päättyy-

tuunsa jalan operoimisesta ja kuntouttamista ennen

kö viisumit ja meneekö asunto parissa päivässä alta.

meidän kotiin lähdättämistä? Joudummeko muutta-

Olimme ehtineet tehdä vähän varasuunnitelmia,

maan seuran vuokraamasta asunnosta nopeasti pois?

mutta mitään helpottavaa suunnitelma B:tä ei voisi

Minne me sitten menemme? Kuinka Suomessa asiat

olla, jos edes suunnitelma A ei olisi selvillä. Kun ei

järjestyvät, jos tulemme sinne nopealla aikataululla?

ollut tietoa siitä, minkälaisella aikataululla mitään

Peruuntuuko viisumimme yhdessä työsopimuksen

tapahtuu, ei osannut muuta kuin rukoilla. Ja vähän

päättymisen kanssa? Mitä sanon ystäville, jotka ovat

tietty itkeäkin.

varanneet matkan tullakseen tänne meitä tapaamaan? Suru ja suuttumuskin ehtivät myllätä. Miksi kaiken vaivannäön jälkeen tulee tällainen pettymys?

86


Veera Wusu

Terveiset Suomesta! Ikävä oli lukea tänään Keskisuomalaisesta Tunden jalkaongelmista ja siihen liittyvistä muista seurannaisvaikutuksista; sen myötä muistinkin sitten tulla tänne teidän blogiin katsomaan kuulumisia (sain linkin yhteiseltä kaveriltamme :) Toivottavasti kaikki sujuu nyt kuitenkin niin hyvin kuin mahdollista ja nautitte

Hei Minna,

viimeisistä viikoista siellä puolella maapalloa! Voi-

Kiitos viestistä ja terveisistä. Täällä

mia ja terveiset teille kaikille meiltä kaikilta!

kaikki hyvin. Keskitytään toimetto-

- Minna

mana oleiluun ja lämpimien ilmojen

11. tammikuuta 2014 klo 8.21

odotukseen :) - Veera 11. tammikuuta 2014 klo 8.55

Tunde tapansa mukaan pystyi heti näkemään myös

Nyt olemme saaneet varmistuksen siitä, että polven

asioiden valoisamman puolen: Monta kuukautta

toimenpide tehdään niin pian kuin mahdollista.

elämää on vaikeuttanut kipu ja sinnittely harjoituk-

Saimme myös luvan jäädä asuntoon kunnes palaam-

sista ja otteluista aina seuraavaan. Kaikki vapaa-aika

me Suomeen. Vanhempani ja ystäväni ehtivät tulla

on ollut täynnä polven hoitoa, eikä mitään ole voinut

täällä käymään ennen lähtöämme ja yhden ystävän

tehdä kokematta huonoa omaatuntuoa siitä, että

kanssa pääsen tänne vielä uudelleen vierailulle

tekeminen aiheuttaa kipua ja mahdollisesti heikentää

lähempänä kesää. Voin vain ihmeissäni todeta, että

suoriutumista seuraavassa ottelussa. Nyt se loppui-

asiat ovatkin lopulta paremmin kuin edes osasimme

si. Polvi hoidettaisiin kuntoon eikä painetta pelata

toivoa. Rukoukset eivät menneet taaskaan hukkaan

puolikuntoisena mahdollisimman pian toimenpiteen

vaan olemme saaneet tuntea, että suurimmissakin

jälkeen olisi. Lisäksi, jos hyvin kävisi, voisimme olla

myllerryksissä meistä pidetään hyvää huolta!

vielä muutaman kuukauden täällä vailla suurempia velvollisuuksia polvea kuntouttamassa ja ennen kaik-

Musertavan pettymyksen jälkeen olemme siis

kea perheen kanssa lomalla.

tilanteessa, jossa edessämme on noin kaksi kuukautta velvollisuuksista vapaata olemista - lomaa, jota

Minä vaan en oikein meinannut uskoa, että kaikessa

ei pitänyt alunperin olla mahdollista järjestää koko

kävisi hyvin. Pelkäsin todella, että seura varaa meille

aikana - maassa, jonka sää taitaa sittenkin olla taas

lentoliput ensi viikolle, peruu viisumit ja lähdättää

jo lämpenemään päin! Ei voi olla pahoillaan, kun

kotiin hyvästejä sanomatta. Tietysti se olin minä, joka

tarkemmin ajateltuna kaikki on juuri niin hyvin kuin

oli väärässä...

voi olla! :)

87


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 12.1.2014

Mieli kohti kotia Se onkin helpommin sanottu kuin tehty tämä „muutaman kuukauden toimeton oleilu” täällä kaukana. Ihan väkisin ajatukset alkaa viipyä enemmän ja enemmän Suomessa, ja - vaikka kuinka yrittäisi elää hetkessä asioissa, joita ehkä pitäisi alkaa täältä käsin suunnittelemaan ja järjestelemään. Sää on edelleen pilvinen ja kolea, joten rantalomaa tästä ei taida ainakaan muutaman seuraavan viikon aikana tulla. Että mitä sitä sitten keksisi? Eilen illalla, sunnuntaina klo 19, Tunde kävi tapaa-

voisi käydä kamelilla ratsastamassa tai maastoautolla

massa lääkäriä. Leikkausaika varmistui ensi viikolle

ajelemassa ja beduiiniteltassa nukkumassa, mutta se

ja kahden viikon päästä aloitetaan jalan kuntoutus.

on ehkä vähän liikaa lapsille. Ostoslistalla on jokin

Siitä, kuinka kauan kuntoutuksessa kestää, ei ole

kiva öljyparfuumi (jonka hinta muuten täällä on

vielä tietoa, mutta näillä näkymin lähdemme koh-

10-25 drh pullolta, kun Dubaissa hinta oli 150 drh!!!)

ti kotia maaliskuun alussa. Sitä ennen siis „pitäisi”

ja lapsille omiin huoneisiin luvattuja seinäkoristeita.

kierrellä täällä se, mitä mieli tekee. Ainakin Dubaissa

Haluaisin ostaa myös pari mattoa ja valtavan valaisi-

voisi (kaikesta huolimatta) käydä uudelleen, ehkä

men parvekkeelle, mutta toistaiseksi en ole keksinyt,

myös Abu Dhabissa. Ras Al Khaimahissa olisi myös

kuinka saisin ne täältä Jyväskylään maksamatta

kiva käydä muuallakin kuin satamassa. Logos Hopelle

itseäni kipeäksi kuljetuksesta...

ajaessamme näimme valtavan puiston ja kuulemma kaupungissa on myös kiva vesipuisto, joten sitten,

Pääasiassa elelemme arkeamme kuten tähänkin asti.

kun säät lämpenee, siellä viettäisi varmasti mukavas-

Ensimmäinen matkalaukku on jo pakattu ja ruoka-

ti päivän tai kaksi. Jos oikein innostumme, voisimme

kaappeja yritetään syödä tyhjäksi niin, että jäisi mah-

käydä myös Omanin Muscatissa. Se on kuulemma

dollisimman vähän eteenpäin jaettavaksi (pelkään,

viehättävä kaupunki ja vierailemisen arvoinen, mut-

että jos jätämme tänne jotakin seuraavia asukkaita

ta automatka ja rajamuodollisuudet hiukan mietityt-

varten, ne lentävät joka tapauksessa surutta roskiin).

tävät. Leikittelen myös ajatuksella, että matkaisimme

Lakanoita, pyyhkeitä ja muita seuran tänne hankki-

täältä jonnekin Aasiaan (matka-aika ja hinta olisi

mia tavaroita en pysty haaskaamisen mielenlaadulta

puolet vähemmän kuin Suomesta), mutta se taitaa

pelastamaan, vaikka haluaisin. Ne lentävät varmaan-

jäädä vain haaveilun tasolle.

kin roskiin uudelle asukkaalle hankittujen vastaavien tieltä. Ärh. Lisäksi koen haikeutta jo valmiiksi

Tässä kotikulmilla on tarkoitus käydä satamassa

siitä, että ystäväni mikrokuitumoppi ei voi matkata

hedelmä- ja vihannestorin menoa ihmettelemässä,

kanssamme kotoisia lattioita putsaamaan... toivotta-

kiivetä vuorelle, käydä veneretkellä ja ehkä myös

vasti sen seuraava käyttäjä osaa arvostaa sitä yhtä

snorklaamassa ja koralleja katsomassa. Aavikolla

paljon kuin minä :)

88


Veera Wusu

Odottelemme lisää lämpöä ja uimakelejä ja valmistaudumme samalla henkisesti siihen, että myöhästyneen talven saapumisen vuoksi vielä maaliskuussakin saattaa olla metri lunta ja parikymmentä astetta pakkasta meitä koto-Suomeen tervetulleeksi toivottamassa.

Pari päivää sitten oli uimakeli!

89


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 15.1.2014

Mitä tulee ikävä

Lähteminen paikasta, jonne ei ehkä koskaan enää tule palaamaan (ja aikaisemmin kuin olisi toivonut), on haikeaa. Hetkittäin se on riipivän haikeaa. Kun en jotenkin ollenkaan olisi luopumassa tästä perheen kanssa tiiviisti eletystä arjesta, ihmeellisistä maisemista, viehättävän erilaisesta elämänmenosta ja siitä, että on niin leppoisaa ja rauhallista. Tulen ikävöimään turvallisuuden tunnetta, joka ei

kotona vai ulkona „retkellä”, ja tuntuu muutenkin,

täällä ollessa ole hetkahtanut vielä kertaakaan. En

että kaikki sujuu jotenkin vähemmällä suunnittelulla

kertakaikkiaan ole keksinyt mitään pelättävää. Paitsi

kuin Suomen oloissa. Tai sitten se on vain asenteesta

Dubaissa, jossa pelkäsin vähän kadottavani lapseni

kiinni.

jonnekin ihmismassan keskelle ja käskin heitä siksi joka toisessa lauseessa pysymään ihan vieressä ja

Tulen kaipaamaan myös ruuan ja muiden päivittäis-

joka toisessa pitämään meidän kädestä kiinni. Paha

tavaroiden edullisia hintoja. En hirvene edes ajatella,

maailma tuntuu olevan täältä kaukana. En osaa edes

minkälaisia summia maksan perheen yhden viikon

selittää sitä, enkä ihan tarkkaan itsekään ymmärrä,

ruuista suomalaisen marketin kassalla verrattuna

mistä tämä tunne johtuu, mutta olen nauttinut -ja

täkäläisiin... Vaikka muuten tavaroiden laatu on ollut

nautin - siitä joka hetki.

mitä sattuu, ruoka on ollut tuoretta ja hyvälaatuista ja sitä on voinut ostaa turvallisin mielin. Erityisesti

Tätä ilmastoa tulen tietysti kaipaamaan. Lapsiper-

edullista maustamatonta jugurttia, laajaa soijajuoma-

heen arki on aika simppeliä tällaisessa kahden vuo-

valikoimaa ja kymmeniä taatelilajitelmia tulee ikävä.

denajan maassa. Pyykit kuivuvat nopeasti, koskaan ei tarvitse pakata montaa kerrosta vaatteita päälle ulos

On myös ollut melko vapauttavaa elää paikassa, jossa

lähtiessä, ei kuraa tai sohjoa, uimaan voi mennä mel-

jo pukeutumisen perusteella erottuu joukosta niin,

kein milloin vain. On melko sama, syödäänkö välipala

että kaikki tietävät, etten jaa samaa kulttuurista poh-

90


Veera Wusu

jaa ja tietämystä kuin paikalliset. Se on hieno tunne

Ehdottomasti tämän retken parasta antia on ollut

tilanteessa, jossa ei ole tarkoituksenakaan sulautua

tiiviisti perheen kanssa yhdessä vietetty aika! Lapset

vieraaseen kulttuuriin. On vapaus mokailla ja olla

ovat kaverustuneet toistensa kanssa entistä syvem-

vähän kumma. Samalla ulkonäköni kertoo minusta

min (nykyään menee jopa päiviä, etteivät he edes

monta asiaa, joita ei tarvitse kysyä. Se, ettei minulla

tappele keskenään, kun leikkivät ja touhuavat vaan

ole huivia, kertoo, etten ole muslimi. Ihonvärini ja se,

yhdessä), on ollut aikaa jutella niiden kanssa kaiken-

että liikun lasten kanssa keskellä päivää kertoo, etten

laisista mieleen nousseista asioista, on puistoiltu ja

ole täällä töissä. Seudut, joilla liikumme, se, että olem-

uitu ja retkeilty ilman kiirettä, tiukkoja aikatauluja

me täällä viikosta toiseen ja puhetapani paljastaa,

tai edes suunnitelmia. Miehen kanssa on kelattu

etten ole (venäläinen) turisti.

avioliiton ensimmäiset kymmenen vuotta kuin ei aiemmin olisi ollut aikaa puhua mistään. Olen tullut

Ihmiset ovat ystävällisiä siten kuin vieraille ollaan,

entistä tietoisemmaksi siitä, että nämä mahtavat

mutta minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnet-

ihmiset, jotka Jumala on minulle perheeksi antanut,

ta en ole täällä muiden äitien kanssa saanut kokea.

ovat tärkeintä ja ihmeellisintä tässä elämässä. Toivon,

Olemme vieraina, ja uskon, että sellaisena tulisimme

että myös tulevaisuudessa muistan, etten vaihda niitä

pysymään, vaikka eläisimme täällä kymmeniä vuo-

hetkiä, jotka voisin viettää perheen kanssa, johonkin

sia. Kaikki täällä olevat ulkomaalaiset ovat jonkinlai-

tyhjänpäiväiseen.

sessa riippuvuussuhteessa paikallisiin, sillä viisumia ei voi saada ilman paikallista „sponsoria”. Tämä vai-

Ohessa pari kuvaa naapurustosta. Kukkimaan innos-

kuttaa varmasti paikallisten ja ulkomaalaisten suhtei-

tunut pensas, naapurin rouvan abayat kuivumassa

siin. Asiakaspalvelutilanteissa on usein aistittavissa

ja vihreät kaverukset, jotka ovat usein naapuritalon

herra ja palvelija -asetelma, mutta kaltaiseni kotiäidin

seinällä keikkumassa.

kohdalla suhtatuminen on tietenkin erilaista. Kohteliasta, ystävällistä, mutta pidättyväistä.

91


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 19.1.2014 „Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”

Blogitekstien kirjoitusrytmi on uhkaavasti harventunut kotiinpaluun lähestyessä. Se johtuu ainakin osaksi siitä, että täällä eletään keskellä niin ihmeellisiä kokemuksia ja tiuhaan tapahtuvia muutoksia, että tuntuu hankalalta yrittää pukea sitä kaikkea sanoiksi. Uutisia kuulostellessa ja niihin sopeutuessa jää ympäristön havainnoiminenkin vähemmälle, joten arabimaan eksotiikastakaan ei ole viime aikoina oikein ollut sanottavaa. Muutoksia, uusia käänteitä ja uutisia tuntuu tulevan

Tuntuu siltä, että monet viime päivinä meidän kanssa

joka päivä eikä ajatus aina ihan ehdi mukaan. Sa-

tekemisissä olleet ihmiset olisivat päättäneet ottaa

maan aikaan olemme onneksi saaneet myös kokea

tämän ajatelman käyttöönsä.

ystävällisyyttä ja huolenpitoa, jota ilman täällä olisi ollut viime aikoina melkoisen orpo olo.

Esimerkiksi nyt olemme täällä Khor Fakkanin ainoassa hotellissa. Pariskunta, jonka kanssa olemme

Aloitetaan ystävällisyydestä. Mielessäni on pyörinyt

saaneet ystävystyä, kutsui meidät tänne muutaman

lause, jonka luin Hedelmäsalaattia-nimisestä kirjasta

päivän „lomalle” kuultuaan Tunden polvitoimen-

joskus teininä. En muista ajatelleeni kirjaa tai lausetta

piteestä. Täällä nautimme nyt siitä toimettomasta

viimeisen 15 vuoden aikana, mutta nyt se maustaa

oleilusta! Ja lämpimästä suihkusta. Ja siitä, ettei

elämäämme erityisellä tavalla. „Harjoita sattuman-

missään juokse pieniä muurahaisia. Ja uima-altaasta,

varaista kiltteyttä ja järjettömän (tai järjettömiä, en

aamupalasta ja pehmeistä pyyhkeistä. Ihmeellistä

muista ihan tarkasti) kauniita tekoja.”

ystävällisyyttä ja huomioimista hetkenä, jona sitä osaa todella arvostaa.

92


Veera Wusu

Ystävät Suomesta ovat laittaneet kannustavia ja

Tunden polvi hoidetaan, tullaan tekemään sellaisten

rohkaisevia viestejä, tarjonneet apuaan ja muistut-

ihmisten neuvojen perusteella, jotka eivät ole edes

taneet siitä, että mikään ei ole sattumaa silloinkaan,

jalkaa nähneet, mutta jotka ovat tarjonneet asiantun-

kun myllerrysten tarkoitusta ei voi ymmärtää.

temustaan ja aikaansa asiaan papereiden perusteella

Hetkittäin tuntuukin siltä, ettei Suomeen paluuta

perehtyäkseen. Kiitos, mikäli joku näistä ystävälli-

malttaisi odottaa vaan haluaisi pian päästä lähemmäs

sistä ihmisistä tätä tekstiä lukee! Olemme joutuneet

niitä ihmisiä, joiden voi luottaa olevan läsnä tyynessä

pettymään sairaanhoitoon täällä, ja todennäköisintä

ja myrskyssä. Olemme täälläkin nähneet, että maa-

on, että kaikki, mitä polvelle vielä täytyy tehdä - jos

ilmaan mahtuu paljon myös niitä, joiden sanaan ei

täytyy - tehdään Suomessa. Mahdollisimman pian.

kerta kaikkiaan voi luottaa ja joiden päätöksillä tai määräyksillä ei tunnu olevan mitään inhimillistä tai

Siksipä kotiinpaluumme aikataulu ei olekaan niin

järkevää perustelua. Kotona odottavat ystävät tun-

selvä kuin aiemmin kuvittelin. Myös seuran puolelta

tuvat pumpulilta, joka pehmentää elämän kolhuja.

on tullut aiempaa hanakampaa viestiä siitä, että Tun-

Kiitos ystävät :)

den olisi aika poistua kuvioista...

Tunden polven suhteen kaikki ei ole mennyt alku-

Välillä sitä tuntee olevansa lehti laineilla. Juuri, kun

peräisen suunnitelman mukaan, mutta luotamme

on ehtinyt ajatella, että jonkinlaiset raamit tuleviin

siihen, että asiat selviävät parhain päin ajallaan.

viikkoihin ovat piirtymässä, kuviot menevätkin

Olemme saaneet korvaamattoman arvokasta kon-

uusiksi. Mutta tuleepa harjoiteltua „päivä vain ja het-

sultaatioapua Suomesta lääkäreiltä ja fysioterapeu-

ki kerrallaan”-asennetta suorastaan pakosta.

teilta. Näyttää siltä, että lopullinen päätös siitä, miten

93


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 22.1.2014

Mukavien sattumusten summa Eilinen päivä soi riemukkaassa duurissa monien hiukan alavireisesti vinkuneiden päivien jälkeen. Lähdimme aamupäivällä lasten kanssa uimaan kuin varmistaaksemme, että saisimme nauttia tarjolla olleesta lämmöstä edes sen pienen hetken, jonka kuvittelimme sen kestävän. Viimeisen kuukauden kokemuksen perusteella aurinkoista aamupäivää seuraa pilvinen ja kolea iltapäivä tai niin kovaksi yltyvä tuuli, ettei aurinkokaan siinä viimassa jaksa lämmittää. Joten ajattelimme tarttua aamupäivän lämpöön ja pulahtaa pitkästä aikaa altaaseen. Hotellin vieressä on pieni sukelluskeskus. Reilu

sa aina joskus). Tuntuu myös, että ihmiset osaavat aja-

kuukausi sitten muutama sukeltaja oli hotellin

tella, mikä lapselle on merkittävää ja antavat heidän

altailla opastamassa sukeltamisen saloihin, ja Aamo

osallistua erilaisiin juttuihin eivätkä hätistele heitä

vaikuttui sukellusvälineistä ja sukeltajasankareista

pois tieltä. Kuten eilen sukelluskeskuksella. Lapset

kovasti. Monta kertaa on ollut puhetta, että pitäisi

saivat erityiskohtelun, kun heille näytettiin kaikki

käydä katsomassa, ovatko sukeltajat paikalla. Eilen

mahdolliset vempeleet, nostettiin auton rattiin ja

päätimme käydä keskuksella ennen hotellille menoa,

takakonttiin, pyydettiin auttamaan sukellusvarustei-

vaikka paikka näytti autiolta eikä firman venekään

den ripustamisessa ja annettiin kaikenlaista puuhaa,

ollut rannassa. Olimme jo kääntymässä pihasta pois,

jossa he saivat tuntea olevansa mukana sukeltajien

kun huomasimme veneen lähestyvän ja päätimme

töissä.

jäädä katsomaan, nousisiko veneestä tuttuja kasvoja. Kohta kuitenkin toinen tutuista sukeltajista ilmaan-

Jonkin aikaa sukellusvarusteiden keskellä pyöritty-

tui pihalle, ja oli mukava huomata, että hän ilahtui

ämme keskukselle tuli pariskunta, joka oli lähdössä

poikien näkemisestä yhtä paljon kuin pojat hänen

snorklaamaan. Olimme juuri häipymässä pois alta,

näkemisestään.

kun joku lapsista huusi: „Ääääääitii”. Snorklaamaan tullut nainen kääntyi minuun päin ja kysyi: „Puhutko

Yksi asia, joka on täällä äitinä tehnyt minuun vaiku-

sä suomea?” Ai että, mikä tunne oli kuulla ensim-

tuksen, on se, miten kaikki huomioivat lapset niin

mäistä kertaa tänä aikana omaa äidinkieltään täysin

välittömällä ja jotenkin aidolla tavalla. Esimerkiksi

odottamatta vieraan ihmisen suusta! Tuntui niin

aiemmin kansallispäivän juhlien aikaan kävelimme

mukavalta!

lasten kanssa moottoripyörien ohi, ja kun nuorten miesten porukka huomasi, että pojat katselivat ihail-

Juttelimme hetkisen niitä näitä. Pariskunta kertoi

len heidän pyöriään ei mennyt kuin hetki, kun yksi

asuvansa Sveitsissä ja he olivat tulleet Khor Fak-

heistä tuli nappaamaan toisen pojista syliinsä ja nos-

kaniin risteilyaluksen mukana päiväksi. Rouva on

tamaan pyöränsä selkään! Täällä lapset huomioidaan

syntyisin, mistäpä muualtakaan kuin Jyväskylästä!

kaikkialla mukavasti eikä tunnu siltä, että heidän

Myös hänen sveitsiläinen miehensä puhui sujuvaa

olemassaolonsa häiritsisi ketään (toisin kuin Suomes-

suomea meidän kanssa. Olimme sanomassa heippoja,

94


Veera Wusu

kun toinen retken oppaista kysyi, haluaisimmeko

oli viehättävä „salainen” hiekkaranta. Sen viehät-

lähteä lasten kanssa snorklausretkelle mukaan.

tävyyttä tosin himmensi hiukan muoviroju, jota lojui

Aurinkoinen päivä, pitkään haaveiltu veneretki ja

määrättömästi hietikon takana kivikossa...

mukavaa suomenkielistä seuraa. Ei meitä tarvinnut sen enempää houkutella, ja pian istuimme (vähän

Retki oli niin mukava ja piristävä! Tapaamamme

vääränkokoiset) pelastusliivit päällä veneessä Khor

pariskunta oli aivan ihana! Oli niin mukavaa jutella

Fakkanin satamassa.

suomeksi. Puhuimme kaikenlaista ja vaihdoimme yhteystietojakin. Toivottavasti tapaamme joskus

Satamasta lähtiessä piti käydä näyttämässä pienessä

uudelleen.

parakkikopissa lappu, jossa oli kaikkien veneessä olevien nimet ja kansallisuus. Kuulemma kulkemista

Vastoin luuloamme aurinko lämmitti veneretken jäl-

valvotaan veneilijöiden turvallisuuden vuoksi, mutta

keen edelleen, joten suuntasimme lasten kanssa vielä

osasyynä kontorolliin on varmaan myös valta-

hetkeksi ennen auringonlaskua uima-altaille. Siellä

va konttisatama. Taivaalla pörräsi myös armeijan

istuessa hoksasin, etten ollut muistanut yhtäkään

värinen helikopteri joko merellä sijaitsevaa rajaa tai

epäselvää tai epävarmaa asiaa tulevaisuudestamme

konttisataman rauhaa valvomassa.

koko päivänä, vaan olin kerrankin osannut olla iloinen hetkessä, jossa olin. Aivan mahtava päivä!

Ajoimme ensin Shark island-saaren vierustalle, jossa kuulemma näkyy joskus kasvissyöjähaita. Ja koralleja ja kaloja. Pariskunta ja opas hyppäsivät veteen, me ajelimme veneen kapteenin kanssa pienen saaren ympäri. Sitten ajoimme toiseen paikkaan, jossa oli enemmän kaloja ja lopuksi pieneen poukamaan, jossa

95


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 23.1.2014

Kasvais ne lapset täälläkin... Muutama päivä sitten Rosa Meriläinen kirjoitti kolumnin Suomen valtakunnan päälehteen otsikolla „Seksuaalisella pidättyväisyydellä ei ole mitään arvoa”. Teksti käsitteli otsikkonsa mukaisesti seksuaalimoraalia ja sen kertakaikkista vanhanaikaisuutta. Tekstin aiheuttaman hämmennyksen myötä päätin tarttua tähän omassa mielessäni jo pitkään muhineeseen, mutta hankalaan aiheeseen. On ollut hämmentävää huomata, että jollain tapaa

Täällä sen sijaan on ainakin tiettyyn pisteeseen asti

lasten kasvattaminen täällä tuntuu ajatuksellisesti

olemassa kaikkia koskeva ajatus siitä, miten tulisi

helpommalta kuin Suomessa. Tiukan islamilainen

elää. Se ajatus perustuu uskontoon, johon en itse

arabiyhteiskunta tuntuu pitävän sisällään vähem-

kuulu ja jonka oppeja en kaikkia tunne tai voi alle-

män uhkia kuin kasvavan itsekeskeisyyden, vapau-

kirjoittaa, mutta joka luo julkiselle käyttäytymiselle

den nimessä lisääntyvän rajattomuuden ja seksin

sellaiset rajat, että kenen tahansa on turvallista elää,

kyllästämä länsimaa. Täällä, missä rukouskutsut

olla ja kasvattaa lapsiaan.

rytmittävät päivää ja naiset verhoutuvat päästä varpaisiin huntuihin, asioiden mustavalkoisuus ja tiukka

Tässä muutamia asioita, jotka koen tekevän tämän

sosiaalinen kontrolli luovat turvaa, joka kotimaas-

paikan hyväksi ympäristöksi kasvaville lapsilleni:

tamme on jollain tapaa kadonnut. Ensimmäisenä jaettu ajatus siitä, että elämä ei ole Se, että on olemassa asioita, jotka ovat merkityksel-

vain tätä aikaa varten vaan on olemassa jotain

lisiä kollektiivisesti kokonaiselle yhteiskunnalle, ei

suurempaa. On olemassa Jumala, joka näkee ja joka

ole enää itsestään selvää läntisessä maailmassa. Eikä

välittää siitä, mitä ihmiset tekevät. Ja on olemassa

varmaan voi väittää, että täälläkään kaikki ajatte-

elämä tämän maallisen elämän jälkeen. Täällä ajatus

lisivat kaikesta samalla tavalla. Mutta meillä siellä

korkeamman todellisuuden olemassaolosta on läsnä

kotona tuntuu välillä, että kaikki on turhautumiseen

koko ajan. Ihmiset uskovat eri Jumalaan kuin me

asti suhteellista, riippuu tilanteesta ja ennen kaikkea

mutta se on osoittautunut olevan pienempi „ongelma”

yksilöstä. Jonkun toisen hyvä ei ehkä olekaan hyvä

kuin oman uskon perustelu ja puolustelu maassa, jos-

jollekin toiselle. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta,

sa vannotaan pelkän järjen nimeen ja jossa kaiken su-

jonka perusteella voitaisiin määrittää yhteinen hyvä

vaitseminen on ainoa suvaittu uskonto. On helpompi

eikä yhteistä hyvää ehkä ainakaan kaikissa asioissa

opettaa lapsille Raamatun Jumalasta omaa Jumala-

ole edes olemassa. Tuntuu jopa siltä, että jos joku ha-

ansa palvelevien ihmisten keskellä kuin sellaisten

luaa ottaa muutkin huomioon, se on vain „ihan okei”,

ihmisten joukossa, jotka suhtautuvat vihamielisesti

mutta ei sellaista voi vapaalta yksilöltä kukaan vaatia.

tai pilkallisesti siihen, että joku kehtaa tunnustaa uskovansa mihinkään muuhun kuin omaan itseensä.

96


Veera Wusu

Toinen tärkeä asia on ymmärrys siitä, että on olemas-

täällä kuin kotimaassa. Vanhemmilla ja sisaruksilla

sa oikea ja väärä, ja että joissain asioissa ei muita vaih-

on todennäköisesti enemmän sananvaltaa perheen-

toehtoja olekaan. Häpeää pidetään Suomessa suurena

jäsenten päätöksiin, ja yksittäisen perheenjäsenen te-

pahana. Kaikkien pitäisi olla vapaita häpeästään ja

kemisiä ohjaa myös ajatus siitä, millainen on perheen

toteuttaa itseään vapaasti sellaisena kuin on. Osaksi

asema ympäröivässä yhteisössä.

olen tästä toki samaa mieltä, ja vääränlainen häpeä hallitsee varmasti suhteettoman useaa maamiestä ja

Vaikka en allekirjoitakaan ajatusta siitä, että van-

-naista ihan turhaan. Silloin, kun ei ole tehnyt mitään

hempien pitäisi ohjailla viimeiseen asti lastensa

väärää, ei pitäisi joutua tuntemaan häpeää. Mutta

elämää, ihailen kuitenkin sitä ideaa, että kaikkien

sen sijaan häpeä, joka seuraa siitä, että ihminen tekee

perheenjäsenten kaikki (?) asiat ovat yhteisen huolen

väärin, on loppujen lopuksi parantavaa. Tai ei häpeä

ja välittämisen kohteena. Perheet jakavat taakat ja

sinänsä vaan sen aikaansaama katumus, anteeksi-

ilot keskenään luonnostaan, kun perheenjäsenet

pyytäminen ja -saaminen parantavat. Ilman häpeää

viettävät paljon aikaa yhdessä. Kaikki huomioivat

katoaa lopulta myös ajatus oikeasta ja väärästä.

lapset, koska lapset ovat mukana kaikkialla. Lapset ovat iloisia ja reippaita eikä heidän tarvitse epäröidä

Täällä häpeä ja kunnia näyttävät ohjaavan ihmisten

tai pelätä lähestyä aikuisia. Kukaan ei ole humalassa,

käyttäytymistä voimakkaammin kuin Suomessa. Jos

kukaan ei tappele, aina on joku, jonka katse seuraa

ihminen haluaa tehdä jotain, hän harkitsee etukäte-

suvun tai perheen pienimpien touhuja. Jokaisella on

en, tuottaako teko hänelle - tai hänen perheelleen

kokemusta siitä, miten pientenkin lasten (tai vauvo-

(tästä lisää kohta) - häpeää. Ihmisen käytöstä ei siis

jen) kanssa ollaan, koska aina ympärillä on joku, jolla

ohjaa pelkästään ajatus itsensä toteuttamisesta tai

on pieniä lapsia. Nuoret naiset vievät isoäitejään pik-

omien mielihalujen tyydyttämisestä vaan kaikki kyt-

nikille yhdessä perheensä kanssa, eri-ikäiset miehet

keytyy ympäröivään sosiaaliseen todellisuuteen ja

istuvat ringeissään yhdessä jutellen. Sukupolvet ovat

teon aiheuttamiin mahdollisiin seurauksiin. Sosiaali-

luontevasti tekemisissä keskenään.

nen todellisuus on yhtälailla läsnä toki Suomessakin, mutta uskaltaudun väittämään, että harkitsemme te-

Neljäs asia on ystävien merkitys. Voi sanoa, että tääl-

kojamme tästä näkökulmasta katsoen paljon vähem-

lä ei juuri koskaan kukaan kulje yksin. Miehet istuvat

män kuin täkäläiset.

kahvilla (?) isoissa ryhmissä, puhuen ja huutaen mitä ilmeisemmin tärkeistä asioista. Tai hölkkäävät pitkin

Kolmas tärkeä asia on ajatus perheestä elämän tu-

rantakatua kaverinsa kanssa jutellen ja nauraen.

kipuuna ja ohjaajana. Väitän, että mm. tuossa edellä

Naiset kulkevat kahdestaan tai kolmestaan kaupoissa

mainitusta syystä johtuen perheellä on enemmän

tai kadulla tai istuvat kahvilassa tai ovat piknikillä

merkitystä ihmisen elämässä täällä kuin Suomessa.

pienten lasten pyöriessä ympärillä. Sairaalassa ku-

Toki perheitä on monenlaisia molemmissa paikois-

kaan ei odottanut vuoroaan yksin vaan mukana oli

sa, mutta ajatus siitä, mitä perhe suurimmalle osalle

vähintään yksi perheenjäsen tai ystävä. Ja aina heillä

ihmisiä merkitsee, on todennäköisesti erilainen.

näyttää olevan asiaa toisilleen. Ihmiset puhuvat

Perheet näyttävät olevan paljon enemmän yhdessä

toisilleen lakkaamatta!

97


Elämää Arabiemiraateissa

En toki katsele täkäläistä todellisuutta pelkästään

Mutta en silti voi kieltää, ettenkö surisi sitä, millai-

vaaleanpunaisten lasien läpi enkä kuvittele, että

sen hinnan vapaus joissain asioissa maksaa. Liian

täällä kaikki on niin hyvin ja Suomessa huonosti.

harva on valmis sanomaan toiselle, että jokin ei ole

Ajan kuluessa huomaisin varmasti oman vierauteni

hänelle hyväksi tai ohjaamaan pois huonoilta teiltä,

vielä paljon voimakkaammin kuin tähän mennessä

koska pelkää loukkaavansa toisen vapautta. Toisaalta

ja huomaisin ehkä, että lasten kasvattaminen on

samaan aikaan valtakunnan päälehdessä voidaan

yksinkertaisinta siellä, missä omatkin juuret ovat.

vapauden nimessä kuuluttaa, että se, minkä näen

Näissä kirjoittamissani asioissa on sitä paitsi paljon

oikeaksi ja miten aion lapsiani seksiin liittyvissä

sellaista, mitä todennäköisesti jokainen suomalainen

asioissa aikanaan ohjata, on vailla mitään arvoa.

vanhempi pitäisi lapsilleen hyvänä ja tärkeänä. Täällä

Rajat, kieltäytyminen ja pidättäytyminen kuuluvat

on myös monia asioita (kuten kurinpito tai vieraiden

myös vapauteen niin kauan, kun ihmiset elävät

ihmisten kohteleminen), joiden koen olevan lapsilleni

yhdessä toisten kanssa. Jos toisten huomioiminen ja

paremmin Suomessa.

kunnioittavien rajojen noudattaminen vaatii vähän (tai paljon) yhteisön painetta ja sosiaalista kontrollia,

Yksilön vapaus ja oikeudet ovat eittämättä länsi-

en usko sen olevan loppujen lopuksi yksilöllekään

maisen kehityksen peruspilareita, joita en toki olisi

haitaksi. Se, että ihminen harkitsee tekojensa ja

valmis huojuttamaan. Niihin nojaten uskaltaudun

sanojensa vaikutusta ympärillään oleviin ihmisiin ja

täälläkin elämään omannäköistämme elämää uskoen,

jopa tuleviin sukupolviin asti, ei voi olla kenellekään

että meillä on lupa tehdä asiat omalla tavallamme,

haitaksi. Päinvastoin. Uskon, että tämä on myös sen

vaikka ne poikkeavatkin siitä, miten täällä yleensä

paljon kaivatun yhteisöllisyyden yksi suuri siunaus,

tehdään.

joka näkyy ja tuntuu täällä jokapäiväisessä elämässä.

98


Veera Wusu

99


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 26.1.2014

Siirtotyöläisenä Arabiemiraateissa on noin viisi miljoonaa asukasta, joista noin neljä miljoonaa on ulkomaalaisia siirtotyöläisiä. Käytännössä kaikki maassa oleskelevat ulkomaalaiset ovat riippuvuussuhteessa johonkin paikalliseen henkilöön tai yritykseen. Oleskelulupaa ei voi saada ilman sponsoria, jonka on luonnollisesti oltava joku paikallinen tai -kuten meidänkin tapauksessa - paikalliseen tahoon sponsorisuhteessa oleva perheenjäsen. Vierastyöläiset ovat täällä vieraita riippumatta siitä, kuinka korkeassa tai tärkeässä asemassa he työskentelevät. Työ- ja oleskelulupa voidaan peruuttaa ilman perusteluja eikä paluu maahan ole sen jälkeen mahdollista vuosiin. Lehdessä on aina muutama etsintäkuulutus

kotiin. Palkkapäivänä rahanlähetystoimistoissa

työnantajiltaan kadonneista työntekijöistä. Etsit-

onkin ruuhkaksi asti ihmisiä lähettämässä ansionsa

tävää henkilöä vaaditaan ilmoittautumaan viran-

kotiväen elatukseen.

omaisille ja muita tahoja kielletään palkkaamasta heitä työsuhteeseen. Ei voi välttyä ajattelemasta sitä,

Suurimmalla osalla täällä työskentelevistä on siis

millaisia kohtaloita niidenkin kasvojen taakse kät-

puoliso ja lapsia (puhumattakaan muusta laajem-

keytyy. Maasta ei joka tapauksessa pääse pois joutu-

masta perheestä) kaukana Intiassa, Pakistanissa,

matta vastuuseen, koska kaikki tiedot „kadonneista”

Filippiineillä. Olen jutellut muutamien hotellin

henkilöistä on myös rajoilla.

työntekijöiden kanssa heidän perheistään, mutta en ole hennonnut kysyä, miten ikävän kanssa pystyy

Pahimmillaan siirtotyöläisten kohdalla ei voi edes

elämään. Kotona käydään aina, kun mahdollista,

puhua työsuhteesta vaan kyseessä on hyväksikäyttö

mutta se on silti vain kerran tai kahdesti vuodessa.

- jopa orjuus. Jos työnantaja takavarikoi passin eikä

Kaikki sanovat, ettei perhe ole yksin, koska vanhem-

maksa sovittua palkkiota milloin mihinkin syyhyn

mat tai sisarukset asuvat samassa paikassa. Eikä ku-

vedoten, ei työntekijällä juuri ole vaihtoehtoja.

kaan suunnittele palaavansa kotiin pian. Ehkä siksi,

Karkaaminenkaan ei sellainen ole, koska passiton

ettei se vain ole mahdollista, koska jostain se leipä on

siirtolainen on varmasti poliisin silmissä vähemmän

hankittava.

luotettava asioiden kuvaaja kuin paikallinen vastapuoli.

Työpäivät ovat pitkiä, kymmenen tai 12 tuntia. Vapaapäivä on kerran viikossa. (Tosin tänään puhuin

Monet kuitenkin työskentelevät täällä niin, että

erään miehen kanssa, joka työskentelee joka päivä,

saavat sovitun summan palkkaa ja lisäksi ainakin

kokoajan, pitkiä päiviä. Ja on silti hyvin tyytyväinen!)

joissain tapauksissa myös asunnon ja ruuan. Palkka-

Vapaapäivät vietetään kavereiden kanssa Fujairahis-

summat eivät ole huimia (100 - 150 e / kk esim. ra-

sa tai muussa lähellä olevassa isommassa (ja vapaam-

kennusmiehillä ja kotiapulaisilla) ja työntekijät elävät

massa) kaupungissa tai, jos mahdollista, Dubaissa.

hyvin kitsaasti, koska raha on tarkoitettu perheelle

100


Veera Wusu

Työstä ei välttämättä saa koskaan paikallisilta kiitos-

Siirtotyöläisen elämä pyörii siis työn ympärillä.

ta. Ei sen enempää esimieheltä kuin asiakkailtakaan.

Muille aktiviteeteille ei ole aikaa eikä varmaan

Asenne on usein sellainen, että niiden, joiden kuu-

voimiakaan. Eikä rahaa sovi tuhlata muuhun kuin

luukin palvella, ei tarvitse saada hyvin tehdystä työs-

kaikkein välttämättömimpään. Eikä kaikilla ole

tä mitään palautetta. Epäonnistumisista sen sijaan

muita kavereita tai tuttujakaan kuin työn kautta

kuulee varmasti - tai tulee lähetetyksi kotiin.

tulleet. Olosuhteet pakottavat elämän työn ympärille niin pitkäksi aikaa kuin täällä työskentely on paras

Jos lähimpänä esimiehenä sattuu olemaan ulkomaa-

mahdollinen ratkaisu.

lainen, on aivan tuurista kiinni, minkälaista työkulttuuria hän haluaa työporukassaan viljellä. Kun

Suomalainen työelämä vaikuttaa melko leppoisalta

seuraan hotellilla ystäväpariskuntamme tapaa puhua

tähän verrattuna.

hotellin työntekijöille, olen varma, että heidän kannustava ja ystävällinen johtamistapansa on tehnyt hotellista mukavan paikan olla töissä.

101


Elämää Arabiemiraateissa

Keskiviikko 29.1.2014

Pienet ihmiset Olen yrittänyt päästä jyvälle siitä, miten lasten arki täällä kulkee, mutta en ehkä ole saanut kovin tarkkaa kuvaa siitä. Havahduin oikeastaan vasta muutama päivä sitten siihen, että lapsia näkee ulkona yleensä vain viikonloppuisin. Täällä ei ole samanlaista päiväkotisysteemiä kuin

minkin kirjoittanut siitä, että paikallisten ei tarvitse

meillä. Vain kaikkein pienimmille lapsille (ilmeisesti

tehdä töitä elääkseen. Eivätkä monet tee. Varsinkaan

alle 3-vuotiaille) on kindergarten, mutta sen jälkeen

naiset.

lasten „päivähoito” toteutetaan koulussa. Keltaiset koulubussit ajavat ympäriinsä ja hakevat (ja palautta-

Ajatus on kuitenkin mitä ilmeisimmin sellainen, että

vat) lapset kotiportilta. Kävely ei ole muodissa lasten-

lapsen paikka on päiväkodissa muutaman ensimmäi-

kaan keskuudessa.

sen ikävuoden ajan ja sen jälkeen mennään kouluun. Olen miettinyt, liekö kyse myös siitä, että lastenhoita-

Varmaankin kaikki viisivuotiaat ovat koulussa, ja

jana työskentelevä voi päivän aikana tehdä kodinhoi-

vastailenkin aika usein ihmettelyihin siitä, miksi

dollisia tehtäviä, kun lapset ovat poissa jaloista.

meidän lapset eivät ole, vaikka ovat jo niin isoja. Selitys siitä, että Suomessa koulu alkaa 7-vuotiaana,

Täällä perheet ovat melko suuria. Neljä lasta on aika

ei vakuuta, ja yksi keskustelukumppani päätyikin

vakio, mutta välillä näkee yksinäisiä isejä 5 - 7 lapsen

puuskahtamaan epäuskoisena: „It’s too late!” (Liian

kanssa liikkellä, ja siinä voi miettiä, kuinka monen

myöhään.) En viitsinyt alkaa luennoimaan Pisa-tu-

kanssa äiti on jäänyt kotiin. Lapsiluku on varmasti

loksista :)

yksi syy, minkä vuoksi lapset laitetaan kouluun (= kodin ulkopuolelle hoitoon) jo pienenä.

Pienetkin lapset, siis viisivuotiaat ja ilmeisesti myös sitä nuoremmat, ovat koulussa pitkää päivää klo

Viikonloppuisin, kun lapsetkin ovat vapaalla, perheet

8 - 15, kuumana aikana 8 - 13. Ja siellä opiskellaan

viettävät aikaa yhdessä. Mutta näiden havaintojen

eikä leikitä. Ystäväperheen viiden vanha lukee ja

perusteella väittäisin, että kotiäitiys ei ole kovin yleis-

kirjoittaa sujuvasti ja laskeminenkin on suomalaisen

tä. Olisi toki kiva jutella aiheesta jonkun

ekaluokkalaisen tasoista.

äiti-ihmisen kanssa, mutta odotan edelleen sellaisen mahdollisuuden tarjoutumista.

Lapset siis työskentelevät arkisin. Sitä vastoin aikuisia kuljeskelee rannassa aamupäivällä ennen

Viereisen sivun kuvissa meidän perheen pienten ih-

kuumaa sen näköisenä, ettei ainakaan valtavan suuri

misten rakentama hiekkalinna ja luonnon taideteos

työtaakka ole heitä kuormittamassa. Olen aikaisem-

simpukankuoressa.

102


Veera Wusu

103


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 31.1.2014

Karnevaalimeininki

Täällä on tänään kunnon hulinat. Väkeä on ranta piukassa, grillit sauhuaa, piknikmattoja on koko nurmi täynnä, hiekalle on pystytetty muutamia ohjelmalavoja ja pieni tivoli, ja pikkukojuissa myydään kaikenlaista syötävää. Autoja on pysäköity kaikki kadun vierukset täyteen ja jalkakäytävällä sai pujotella tosissaan, jos aikoi päästä määränpäähänsä ihmisvilinässä. Väkeä on varmaan tullut kauempaakin, tai jos ei, koko tämän kaupungin väestö on siirtynyt rantaan. Tapahtuman nimi on Khor Fakkan Theatrical Carne-

sä veneessä, osalla oli kynttilöitä, miehet valkoisissa

val, mikä minun kielitaitoni perusteella viittaisi jon-

vaatteissa ja naisilla erilaisia asuja), hevosia, vanhoja

kinlaiseen teatteritapahtumaan, mutta sellaisesta ei

autoja, juna, koululaisia naamiaisasuissaan...

pahemmin näkynyt viitteitä, kun kävimme uteliaisuuttamme tunnelmia haistelemassa. Tapahtuma alkoi

Rantaan oli jo viikko sitten alettu rakentamaan

iltapäivällä melko suurella kulkueella, jota saimme

esiintymislavoja ja tivolia. Tänään ne olivat vihdoin

katsella aitopaikoilta asuntomme parvekkeelta. Kul-

käytössä. Alueella oli muutamia katoksia, joissa oli

kueessa oli mukana eri ryhmiä edustaen eri kansalli-

hienoja tuoleja puolikaaressa VIP-vieraille. Myös mo-

suuksia (afrikkalaisia rumpaleita, intialaisia norsupat-

lempien esiintymislavojen eteen oli varattu pehmus-

saan kanssa, filippiiniläisiä värikkäissä vaatteissaan

tettuja tuoleja niille, joiden jalkojen ei tavitse kantaa

ja monia eri arabiryhmiä, joita en osaa eritellä, osa

kuten tavallisen rahvaan. Muutamia kertoja muual-

soitti rumpuja, jotkut istuivat auton perään viritetys-

lakin olen nähnyt, että tapahtumien aitiopaikoille vi-

104


Veera Wusu

ritellään tuolit puolikaareen. Eivätkä ne todellakaan

handlaa kaoottisuuden huomattavasti paremmin

ole valkoisia nuhjuisia muovituoleja, vaan sametilla

kuin jämpti ja takakireä skandinaavi. Aluksi Tunde

päällystetyin pehmustein varustettuja tyylihuoneka-

asettui vanhasta tottumuksesta kojun edessä vello-

luja. Rannassa niitä oli tänään eri paikoissa yhteensä

neen epämääräisen ryhmittymän taakse, mutta totesi

ehkä 100. Eikä niillä istunut kuin muutama arvok-

pian, että siinä saa seistä vaikka huomiseen asti ilman

kaan näköinen herra.

lippuja. Niinpä hän lähestyi kojun vieressä seisoskellutta vanhempaa mieshenkilöä, joka sitten järjestikin

Pahaa aavistamattomina lupasimme lapsille, että he

pyydetyn määrän lippuja alle minuutissa. Välipa-

saavat mennä tivolissa muutamaan laitteeseen. Mut-

lakojulla taas oli parasta vain tunkea muiden eteen

ta heti ensimmäiseen „jonoon” päästyämme muis-

eturiviin kertomaan kojun EDESSÄ työskennelleelle

timme, että viidakon lait ovat ainoat, joita kannattaa

myyjälle tilauksensa. Myyjä valitsi asiakkaansa

noudattaa, jos aikoo johonkin laitteeseen päästä.

vuorotellen sieltä täältä, ja ehti välissä huutaa yhdelle

Suomalaisille nauretaan, että olemme maailman

ostoksille tulleelle naiselle: „Get lost!” (Painu kuuseen)

jono-orientoituneinta kansaa, mutta oih, miten kii-

hedelmäkulhoja ojennellessa ja rahoja kääriessään.

tollinen taas olenkaan siitä, että kotomaassa osataan odottaa omaa vuoroa - toisin sanottuna osataan ottaa

Selvittiin siis juhlahumusta. Mutta tämän kokemuk-

toiset huomioon edes joissain tilanteissa - jo aika

sen jälkeen voin todeta, että parasta oli kulkueen

pienestä pitäen.

katselu ja mahtava ilotulitus omalta parvekkeelta katseltuna.

Oman vuoron odotus osoittautui aika mielenkiintoiseksi myös lippuja ja välipalaa ostaessa. Laitoin miehen asialle, koska hän („vanhana”) afrikkalaisena

105


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 6.2.2014

Haikea kaveri Nyt se sitten jäytää. Ties monettako päivää jo sydänalassa mylläämässä ja mieltä kiertämässä. Koti-ikävä. Ehkä sitä on vähän jo kaivannutkin. Onhan täällä jo eletty erilaisuudessa ja koettu kaikenlaista ennalta-arvaamatonta, nautittu lämmöstä ja perhettä yhdistävistä kokemuksista. On saatu muistoja, jotka kantavat pitkälle eteenpäin ja joiden kanssa tuntuu hyvältä palata kotipesän suojiin. Ikävän mukanaan tuomaa pessimismiä sen sijaan en olisi toivottanut tervetulleeksi. Vielä olisi viikkoja edessä täällä, ja ne kuluisivat mukavammin, jos suloinen Suomenmaa ei siintäisi mielessä ja muuttaisi melkein kaikkea täällä ärsyttäväksi, kummalliseksi ja vaikeaksi. Miten yhtäkkiä ihmisistä puskee pintaan hymyn alle piilotettu tympäännys, kuulumisten kysymisissä paistaa halu päättää keskustelu lyhyeen, ja kaikkein pahimmillaan tapaamisia maustaa ehta röyhkeys? Tai miksi nyt kuulen vain niiden siirtotyöläisten tarinoita, jotka haluaisivat päästä pois täältä? Ja näen paikallisten käytöksessä vain halun hyväksikäyttää pienellä rahalla haalittuja palvelijoitaan ja pitää huolen siitä, ettei kukaan heistä vahingossakaan asetu tänne liian mukavasti? Näen keskeneräiset rakennukset ja katutyöt. Näen roskat ja kaaoksen, ja siloteltujen pintojen alla huolimattomuuden, huonot raaka-aineet ja välinpitämättömyyden. Ne ovat osa totuutta täällä. Onneksi ne eivät ole varastaneet huomiota aiemmin. Ja edelleen päivittäin mielen täyttää kiitollisuus hiekkarantaa pitkin taivaltaessa. Että tällaisessa kauneudessa olemme saaneet yhden talven viettää! Wau! Ps. Olemme vailla nettiyhteyttä toistaiseksi, joten seuraava teksti tulee ehkä pitkänkin viiveen päästä. Tai sitten jo huomenna :) Katsotaan, kuinka nopeasti yhteys saadaan takaisin.

106


Veera Wusu

Torstai 13.2.2014

Palvelijayhteiskunta Vähitellen täällä ollessa alkaa erottaa enemmän ja enemmän sävyjä siinä, miten ihmiset elävät elämäänsä joko etuoikeutettuna paikallisena, muualta tulleena arabina, tai siirtotyöläisenä. Hierarkia on silmin nähtävissä, vaikka sen kaikkia portaita ei mitenkään näin arabiyhteisöstä ulkopuolisena voikaan havaita. Arabiaa puhuvat ovat tietyllä tapaa yhtenäinen

ehkä itse haluakaan tänne ketään minkään muun

ryhmittymä, mutta todellisuudessa sen sisällä val-

syyn takia... Ihmiset ovat tavallaan tervetulleita;

litsee vielä selkeä jaottelu vähintään sen mukaan,

tekeväthän he työt, joita paikallisten ei sitten tarvitse

onko syntynyt täällä, muualla Arabian niemimaalla

tehdä. Samaan aikaan jokainen tänne työhön tuleva

vai pohjois-Afrikassa. Intiasta ja Pakistanista tulleet

on automaattisesti palvelijan asemassa. Jos vertaa

muslimit kuuluvat toisaalta arabiaa puhuvien kanssa

Suomeen, ja pohtii, kuinka vaikkapa McDonald’sin

samaan kategoriaan osallistuessaan moskeijassa

kassalla työskentelevään henkilöön suhtaudutaan,

rukouksiin ja jakaessaan islamin arvot ja opit, mutta

huomaa suurimman eron siinä, että täkäläinen

samalla heidän asemansa työelämässä on hierarkian

olettaa kassahenkilön olevan olemassa ja varsinkin

alimmilla askelmilla (rakennusmiehinä, tientekijöinä,

työssään vain ja ainoastaan palvelemassa hänen

katujen siivoojina).

vaikka kymmeneen kertaan muuttuvia mielitekojaan. Suomessa kassalla työskentelevä tekee työtään,

Sitten ovat muualta Aasiasta tulleet siirtotyöläiset,

ja ojentaa asiakkaalle sen, mitä asiakas on pyytänyt.

jotka yhdessä intialaisten ja pakistanilaisten kans-

Heidän suhteessaan ei ole korostettua hierarkiaa.

sa käytännössä pyörittävät tätä maata. He myyvät kaupoissa ja ravintoloissa, hoitavat lapsia, palvelevat

Tämä palvelijan asemassa työskenteleminen ja

hotelleissa, siivoavat kodit,... Eurooppalaiset siirto-

eläminen alkaa varmasti melko nopeastikin nostaa

laiset ovat ainakin täältä katsottuna pikkuruinen

pintaan vihan ja katkeruuden tuntemuksia. Monien

vähemmistö, vaikka toki Dubaissa ja Abu Dhabissa

täällä työskentelevien kasvoista voi lukea inhon, joka

heidän osuutensa on suurempi.

kohdistuu autojensa torvia tuuttaaviin ja kaikesta mahdollisista valittaviin paikallisiin. Mutta inho pii-

Paikallisten ja siirtotyöläisten suhde on jollain tapaa

lotetaan hymyn tai ilmeettömyyden alle asiakkaita

eriskummallinen. Paikalliset eivät ilmeisesti oleta ke-

kohdatessa.

nenkään haluavan työskennellä ja elää täällä muun syyn kuin rahan takia ja toisaalta paikalliset eivät

107


Elämää Arabiemiraateissa

Sitäkin ajoittain mietin, että miltähän tuntuu elää

Korkeassakin asemassa työskentelevät tietävät, että

paikallisena maassa, jossa ehkä 4/5 ihmisistä inhoaa

jollain tapaa on jatkuvasti varottava sanojaan. Työstä

paikkaa, jossa elää ja jää vain koska ei ole mahdollista

ei saa kiitosta ja ainoa „huomionosoitus” saattaa olla

lähteä. Miltä tuntuu käydä kaupassa, ravintolassa

ilmoitus siitä, että on aika lähteä kotiin.

tai missä tahansa ostoksilla, kun tietää (?), että selän takana asiakaspalvelijat nyrpistävät nenää? Tai ehkä

Toisinaan löydän itseni pohtimasta (ankarasti) sitä,

sillä ei ole paikallisille väliä. Ehkä he ajattelevat, että

miten tällainen yhteiskunta itseasiassa edes voi olla

koko köyhemmän maailman tehtävä on palvella

olemassa - ja toimia. Millainen on sen tulevaisuus?

heitä, ja että täällä työskentelevät ovat itseasiassa

Mikä muuttuu ja mikä ei, kun aikaa kuluu? Globaali

etuoikeutettuja saadessaan elää tässä maassa. Läh-

eriarvoisuus näkyy täällä selvästi, mutta näyttää

tökohtaisesti kaikki muualta tulleet ovat täällä vain

siltä, ettei sitä vastaan kovin äänekkäästi taistella.

väliaikaisesti. Paitsi ne, joilla on rahaa pyörittää

Ja miksipä taisteltaisikaan, jos se omalta osaltaan

bisnestä. Heilläkin täytyy olla paikallinen „sponso-

takaa sen, että nöyrästi palvelijan asemaan asettuvia

rinaan”, mutta heidän ei tarvitse pelätä viisuminsa

työläisiä riittää jatkossakin.

peruuttamista kovin heppoisin perustein. Vai voisiko tulevaisuus tuoda työntekijöiden massaHämmentävää on ollut huomata, että vain harva

liikkeen palkkojen nostamiseksi, tai jopa tästä maasta

työläinen on täällä tyytyväinen. Osa haluaisi palata

lähtemiseksi? Parempi, tasa-arvoisempi maailma olisi

kotiin, osa ei suo sellaiselle ajatustakaan, vaan jää,

täälläkin tavoittelemisen arvoinen, mutta kukahan

koska on pakko. Kaikki tietävät, että lähtö voi pa-

olisi se ääni, joka nostaisi tällaiset asiat suurilla fooru-

himmillaan olla yhden väärän sanan tai teon päässä.

meilla esille...?

108


Veera Wusu

Sunnuntai 16.2.2014

Rakkauden päivä Näin ystävänpäivän jälkimainingeissa ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa muutama sananen siitä, miten täällä rakkautta juhlitaan. Ylen uutisista bongasin lyhyen tekstin siitä, että tuolla naapurissa Saudi-Arabiassa kaikki millään tapaa ystävänpäivään liitettävä on tiukasti pannassa helmikuun 14. päivän paikkeilla. Ei punaisia ruusuja, ei sydämiä, ei suklaakonvehtirasioita, ei edes punaista käärepaperia ole lupa pitää kaupoissa myynnissä. Ja kiellon noudattamista valvoo tiukasti poliisi. Täällä ystävänpäivä kyllä näkyi kaupoissa ainakin

Järjestetyt avioliitot ovat edelleen melko yleisiä, mut-

jonkin verran. Samalla, kun 14.2. rohkaistaan le-

ta yleensä nuoret ovat alusta asti prosessissa mukana

pertelemään aviopuolisolle, myös perheen yhteistä

ja vähintäänkin kertovat vanhemmilleen, kenen

aikaa ja tekemistä painotetaan hyvänä tapana juhlia

kanssa avioliittoa olisi hyvä alkaa järjestelemään.

Valentinuksen päivää. Sydämiä oli näkyvissä siellä

Ennen varsinaisia häävalmisteluja tehdään avioliitto-

täällä, kortteja toinen toistaan siirappisemmilla teks-

sopimus, jossa kirjataan ylös molempien puolisoiden

teillä, suklaata ja mansikoitakin punaisissa sydämen

velvollisuudet toisiaan kohtaan. Myös omaisuuden

muotoisissa rasioissa...

jakamisesta mahdollisessa avioerossa sovitaan tässä vaiheessa. Aikaisemmin avioliittosopimusneuvotte-

Hotellilla kuulin ohimennen, että viereiseen juh-

lut saattoivat kestää jopa kuukausia. Perinteisesti sul-

lasaliin oli illalla tulossa 440 hengen häät. Pikku

hasen perhe on maksanut morsiamesta myötäjäiset,

juhlat! Mutta mikä hämmästytti vielä lukumäärää

josta osa (tai morsiamen perheen ollessa varakas) tai

enemmän oli tieto siitä, että paikalla tulee olemaan

koko summa on jäänyt morsiamen henkilökohtaisek-

pelkästään naisia! Siis mitä? Häät? Naisille? Olin ollut

si omaisuudeksi, joka säilyy myös avioerotilanteessa.

tietoinen, että kihlajaisia juhlitaan erillään, mutta että häätkin. Päätin sivistää itseäni täkäläisten hääta-

Avioliittosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen

pojen suhteen ja tässäpä tiivistelmää siitä, mitä opin:

alkavat varsinaiset hääjärjestelyt. Morsiamen valmistelemiseen kuuluu enemmän perinteitä ja

Arabiemiraateissa nuoria kannustetaan menemään

kuluu enemmän aikaa kuin sulhon valmisteluun.

naimisiin tämän maan kansalaisen kanssa. Kannusti-

Morsianta hoidetaan öljyillä ja voiteilla, ruokitaan

mena toimii - mikäpä muukaan kuin - raha. Marriage

parhailla ruuilla ja palvellaan (perinteisesti 40 päivän

fund -rahasto lahjoittaa noin 12 - 20 000 euron suu-

ajan) ennen hääjuhlia. Muutama päivä ennen häitä

ruisen summan emiraattipariskunnan hääjärjestelyjä

naiset viettävät länsimaisiin polttareihin verrattavat

varten. Jostain luin, että hääjärjestelyt maksavat

hennausjuhlat (Laylat Al Henna), joissa morsian ja

täällä keskimäärin 50 000 euroa, joten rahaston tuki

hänelle läheiset naiset saavat hennatatuointikoristeet

tilkkii tätä rahareikää ihan hyvin.

ruuan, musiikin ja tanssin ohessa.

109


Elämää Arabiemiraateissa

Varsinaisia häitä juhlitaan siis mies- ja naissukulaisten ja ystävien kanssa erillisissä paikoissa. Joissain juhlasaleissa on mahdollista järjestää kahdet erilliset juhlat samaan aikaan, mutta esimerkiksi täällä Khor Fakkanissa toiset juhlat ovat usein hotellin juhlasalissa ja toiset rannalla hienossa ravintolassa. Nykyään naisten juhlissa saattaa olla valkokangas, jolle heijastetaan miesten juhlien tapahtumat. Naiset ovat juhlissa ilman huntua, joten päinvastainen ei ole mahdollista. Joskus myös sulhanen saattaa morsiamensa naisten puolelle juhlien alussa (tällöin juhlavierailla on hunnut päällä), ja lähtee vasta sitten omalle puolelleen juhlimaan. Juhlien jälkeen tuore aviopari poistuu juhlista yhdessä ensimmäistä kertaa yhteiseen kotiinsa. Monet juhlivat häitään varmasti yhä enemmän myös länsimaisin tavoin ainakin vaatetuksen ja ohjelman suhteen, mutta miesten ja naisten erilliset juhlat eivät varmaan ihan lähitulevaisuudessa ole siirtymässä historiaan. Siinä määrin tiukassa näyttää sukupuolijaottelu kaikessa arkipäiväisessäkin olevan: Kodeissa on (jos vain suinkin on varaa) erilliset sisäänkäynnit ja oleskelutilat miehille ja naisille, julkisilla paikoilla miehet seurustelevat keskenään, joskus piknikseurueet levittävät kaksi erillistä mattoa ruokailua varten, julkisilla paikoilla hellyyden osoittaminen (käsi kädessä kulkeminen, suuteleminen, jne,) on kiellettyä, naimattomat nuoret eivät saa viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Muistan nähneeni vain kaksi kertaa paikallisen pariskunnan kävelevän käsi kädessä. Toinen oli tilanteessa, jossa he varmaankin luulivat, ettei kukaan näe, ja toinen nyt ystävänpäivänä Fujairahin ostoskeskuksessa. Radikaalia toimintaa omalla tavallaan... Ostoskeskuksessa pariskunnan nainen oli pukeutunut koko vartalon (myös silmät) peittävään abayaan ja ehkä siksi tuon pariskunnan hellyydenosoitus puhutteli minua jotenkin. Siinä näytti olevan enemmän rakkautta kuin kaikissa siirappisissa rakkausrunokorteissa yhteensä!

110


Veera Wusu

111


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 20.2.2014

Slow Motion Kun aamulla ei tarvitse herätä aikaisin lähteäkseen viemään lapsia hoitoon ja itseään töihin, ei varsinaisesti haittaa, vaikkei kaikki tapahtuisi kovin nopeasti. Kotoisaa helppoutta tulee kuitenkin pakahduttavasti ikävä viimeistään siinä vaiheessa, kun pitää selviytyä nopeasti jonnekin... Mutta niitä aamuja on harvemmin, ja vielä hetki mennään näillä raiteilla: Aamukahvi syntyy keittämällä vesi kaasuliedellä ja

Kaupasta löytyy kaikki mahdollinen tarvittava

suodattamalla se Suomesta tuoduin tykötarpein (suo-

helposti, ja jos jotain täytyy etsiä, on hetkessä yksi

datin, suodatinpussi ja oikeanlainen kahvi) suoraan

tai kaksi asiakaspalvelijaa auttamassa. Hedelmät

kuppiin. Neljä ja puoli teelusikallista on empiirisesti

punnitaan asiakkaan puolesta, kunhan vähän aikaa

todettu optimaaliseksi kahvimääräksi parhaan ma-

odottelee, että asiasta vastaava henkilö ilmaantuu

kuelämyksen aikaansaamiseksi.

toimipisteelleen. Kassalla toiminta sen sijaan on niin ripeää, että puolet ostoksista on pakattu kymmeneen

Ikävöin kyllä hetkittäin Mokkamasteriani...

eri muovipussiin ennen kuin ehdin kaivaa kestokassiani esille...

Leivän päälle voi valita valmiita juustosiivuja, joilla on taipumus olla aika paksuja, tai yrittää höylätä

Ikävöin hyllyjen välissä vain hetkittäin (kotoista)

tylsällä juustohöylällä juustopallosta lohkaistusta pa-

perunaa (täkäläinen on makeampaa), ruisleipää,

lasta siivuja, joilla on taipumus olla röpelöisiä, ohuita

täysjyväpastaa, raejuustoa, maitorahkaa ja ohra-rii-

ja pieniä.

sisekoitusta... ja sitä, että saan pakata maitotölkkini ja kananmunani ihan itse tarkoin harkittuun järjestyk-

Ikävöin hetkittäin Aadamia ja Fiskarsin keltavartista

seen s-kaupan jättikassiin.

juustohöylääni... Liikenteessä ei auta kaahata, sillä kaikki muut tekevät Suihkua varten keittelen taas vettä isossa kattilas-

sen puolestasi. Toisaalta on pakko olla vähän rohke-

sa ja peseytyminen sujuu kuin (vanhan kunnon)

ampi kuin kotomaassa, koska muutoin joutuu odotta-

kesämökin saunassa ikään: Ämpärissä on sopiva

maan vuoroaan esim. liikenneympyrään tai risteyk-

sekoitus kylmää hanavettä ja kuumaa vettä ja sieltä

sessä hamaan tulevaisuuteen.

sitä ammennetaan kilon jugurttipurkin avulla.

Automaattivaihteet laiskistavat vasemman jalan, bensa-aseman tankkaajat koko ihmisen: ikkuna auki,

Ikävöin toki hetkittäin toimivaa ja siistiä suihkuam-

noin 15 e asiakaspalvelijan kouraan ja kohta tankki

metta ja hanasta tulevaa lämmintä vettä...

on täynnä. Edes moottoria ei tarvitse sammuttaa, jos ei satu huvittamaan...

112


Veera Wusu

Ikävöin lasten turvaistuimia, hillittyä liikennettä ja

Ikävöin tuttua liettä, uunia ja astianpesukonetta.

sitä, että ihminen vaivautuu tekemään edes jotain

Parasta on kuitenkin se, että sää sopii ulkoiluun joka

ilman, että tuntee uhrautuvansa mukavuusvyöhyk-

päivä. Jos aurinko ei satu paistamaan, lämpötila on

keensä ulkopuolelle.

erityisen sopiva leikkipuistoiluun, ja kuumemmat päivät kuluu altaassa. Kiireen tunnetta ei ole pihal-

Kokkaus sujuu melko samoin elkein kuin kotonakin,

lakaan. Ihmisillä näyttää olevan aikaa kuljeskeluun,

vaikkakin kaasuliesi, pinnoitteistaan luopuvat kat-

jutteluun ja istuskeluun. Iltapiknikkiä varten rannal-

tilat ja yllättävän kehnot keittiötyövälineet koette-

le voidaan kantaa autolastillinen tavaraa eikä pitkän

levat hetkittäin luovuutta - ja hermoja. Ulkona tulee

ajan vaativa grilliruuan valmistus ole liian suuri

käytyä syömässä useammin kuin Suomessa halpojen

ponnistus.

hintojen vuoksi. Koko perhe syö mahansa täyteen JA ottaa tähteet seuraavan päivän eväiksi noin 25 eurol-

En voi väittää ikävöiväni arjessa piilevää kiireen tun-

la. Ulkona syödessä välttää myös tiskaamisen, joka

netta, tai keväässä odottavaa loskaa ja märkää. Mutta

hoituu käsipelillä ja vesiä vadissa sekoittelemalla.

kyllä Suomen kesä on ikävöimisen arvoinen. Ja kai sitä hidastettua elämää voi oppia sielläkin elämään.

113


Elämää Arabiemiraateissa

Tiistai 25.2.2014

Illan valoa Nämä illat alkaa käydä vähiin. Muutaman viikon päästä olemme ehkä jo kotona ja ihan toisenlaisissa iltatunnelmissa. Nautitaan siis näistä vielä hetki!

vallan iloa! - Uskollinen Lukijasi 25. helmikuuta 2014 klo 10.41

114


Veera Wusu

115


Elämää Arabiemiraateissa

Tiistai 25.2.2014

Ruokaa! Näin pitkään on täällä tullut oleskeltua, eikä tähän mennessä ole ollut paljoakaan sanottavaa ruuasta (paitsi taateleista). Se johtuu ainakin siitä, ettei ole tullut vastaan mitään niin erityistä, että olisi ollut pakottava tarve siitä kertoa. Ja ehkä myös siitä, että nykyään mikään ruoka ei ehkä ole niin eksoottista kuin ennen, kun joka puolella maailmaa voi päästä nauttimaan minkä tahansa kulttuurin tyypillisiä ruokia. Lyhyen kokemukseni mukaan arabialaiseen keittiöön kuuluu ainakin seuraavia ruokia: Grillattua lihaa. Pääasiassa kanaa tai lammasta. Kalaa

kotona. Hummus on kikherneistä, öljystä ja mausteis-

tarjotaan yllättävän vähän siihen nähden, että olem-

ta tehty tahna, jota syödään leivän ja salaatin kanssa.

me meren rannassa ja joka päivä kalastajat vetävät Jeepeillä verkkojaan hiekkarannalle (turistien ja

Salaattia. Salaateissa käytetään paljon oliiveja,

joskus paikallistenkin pällistellessä vieressä). Liha

tomaattia ja mausteena jotakin etikan tyyppistä.

tarjotaan usein vartaassa tai jauhetusta lihasta teh-

Tabbouleh-salaatissa ainekset hienonnetaan aivan

tyinä puikkona, joita minun lapsuudessani kutsuttiin

pieneksi niin, että salaatti on melkein tahnamaista ja

kepakoiksi.

sitä on helpompi syödä leivän kanssa. Toinen usein tarjottava salaatti on nimeltään fattoush ja siinä on

Riisiä. Valkoista, keltaista, maustettua, vihanneksilla

mukana pienistettyä leipää. Omaan makuuni nämä

ryyditettyä, nuudeleihin sekoitettua. Riisiä tarjotaan

salaatit ovat liian happamia.

aina, ranskalaisia perunoita (joita meikäläisten annoksissa on grillatun lihan seurana aina) vain vähän.

Jälkiruokaa. Um Ali on jälkiruoka, jota on tarjolla

Intialaisen keittiön vaikutus näkyy varmasti muissa-

aina. Se on leipävanukkaan tyypistä, jossa on joukos-

kin ruuissa, mutta riisiruokien kohdalla se on erityi-

sa pähkinöitä ja rusinoita sekä runsaasti kermaa.

sen selkeä: Kaikkialla arabialaisissa ravintoloissa on

Mausta tekee suomalaiselle suulle hiukan vieraan se-

tarjolla myös biryania, riisiruokaa, jossa on joukossa

kaan laitettu ruusuvesi. Sitä käytetään myös joissain

lihaa tai mereneläviä.

jäätelöissä mausteena ja sen makuun ihastuminen vaatii minulta aikaa enemmän kuin neljä kuukautta...

Leipää. Vaaleaa, hyvänmakuista leipää on sekä litteää („lettuleipää”, kuten lapset ovat sen nimenneet) että il-

Lisäksi aterioilla tarjolla on usein tomaattipohjaista

mavampaa pitaleipää (ja varmasti montaa muutakin,

kastiketta, joko tulista tai vähemmän tulista, jossa on

joita emme ole sattuneet syömään - tai erottamaan).

(lampaan)lihaa ja vihanneksia. Myös herneitä, linsse-

Leipää tarjoillaan joka aterialla.

jä, papuja ja kikherneitä syödään täällä melko paljon salaateissa, keitoissa ja kastikkeissa.

Hummusta. Siitä on muodostunut koko perheen herkku, jota täytyy yrittää valmistaa myöhemmin

Ja ollappa nyt tähän laittaa kauniita ruoka-annoskuvia tekstiä elävöittämään...

116


Veera Wusu

Mulle tuo ruusuvesi on tullut vastaan muutamissa miellyttävissä konteksteissa ja sen takia muuttunut mauksi, jota välillä tekee mieli.. Pienenä Kreikan matkalla (ainoa vs lomamatka jolla kävin) oli ruusuvedellä maustettuja, erittäin tahmaisia karkkeja, turkkilaisen makeisen tyylisiä.. (ja Turkissa myöhemmin niitä ruusuveden makuisia turkkilaisia makeisia). Egyptissä syötiin um alia (ton jälkkärin nimi tarkoittaa "Alin äiti" :D) ja israelissa ruusuvedellä maustettuja juttuja.. eritoten talvella arabialueilla kaduilla kulki myyjiä myymässä mukiin kuumaa maitokiisselin tyylistä juttua joka oli maustettu ruusuvedellä.. Voi olla että makua muuten vierastaisi, mutta se tuo mieleen niin monia hyviä muistoja että on muuttunut hyväksi! Onneks sitä voi ostaa netistä :D Mä teen aina välillä esim ruusuvedellä maustettua rahkaa tai kermavaahtoa ja saan syödä kaiken ku muut vaan ihmettelee et mitä tässä oikein on.. Melkein vähä ikävä arabikeittiötä! Olispa Suomes joku arabiravintola. - Uskollinen Lukijasi 26. helmikuuta 2014 klo 5.51

117


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 28.2.2014

Perjantaipyhä Koska täällä perjantai on kuin länsimaiden sunnuntai, monet kristilliset seurakunnat pitävät viikon pääjumalanpalveluksen perjantaina aamupäivällä. Samaan aikaan, kun muslimit kokoontuvat keskipäivän rukoukseen ja saarnan kuuloon moskeijaan, kristityt rukoilevat, laulavat hengellisiä lauluja ja kuuntelevat saarnaa eri hotellien auditorioissa, kodeissa ja joissain tapauksissa myös omissa kirkkorakennuksissaan. Me olemme löytäneet läheisestä Fujairahin kaupun-

oma musiikkiryhmä, johon kuuluu rumpali, basisti

gista nigerialaislähtöisen seurakunnan. Se kuuluu

ja pianisti sekä vaihteleva määrä laulajia. Musiikilla

maailmanlaajuiseen Redeemed Christian Church of

onkin suuri rooli jumalanpalveluksessa, ja afrikkalai-

God - seurakuntaverkostoon, ja on hyvin samanlai-

seen tyyliin (?) se on äänekästä, rytmikästä ja iloista.

nen kuin se seurakunta, jossa Tunde tapasi käydä Ni-

Naurahtelen välillä ääneen katsoessani, kuinka edes-

geriassa asuessaan. Olemme tunteneet olomme kotoi-

säni oleva ihmismassa (istumme yleensä lasten takia

saksi. Jopa minulle monet laulut ovat tuttuja - ne ovat

auditorion takimmaisilla riveillä) heiluu ja hytkyy

tulleet tutuiksi kuin huomaamatta yhteisten vuosien

musiikin rytmissä. Ei voi olla tulematta hyvälle mie-

aikana, kun Tunde on soittanut kotona Nigeriasta

lelle, vaikka suomalaista ei samanlaisella tanssitajulla

tuomiaan levyjä. Lapsille on omaa ohjelmaa (Sunday

olekaan siunattu.

school on tietenkin Friday school) ja he ovat saaneet kirkolta monta kivaa kaveria. Tänään olikin ilmassa

On ollut rikkaus saada olla elämässä täällä myös

aika paljon haikeutta, kun kerroimme olevamme

toisenlaisen seurakuntakulttuurin keskellä! Afrikka-

lähdössä pois... Ensi perjantai lienee viimeinen kerta

lainen kirkko arabimaan pikkukaupungissa... Kaik-

tämän seurakunnan keskellä meille.

kea ei todella osannut etukäteen odottaa! :) Luulen oppineeni tässä ohessa myös vähän lisää siitä, mistä

Seurakunta kokoontuu erään keskustan hotellin

mieheni on kotoisin. Kaikenlaisia hienoja juttuja sitä

auditoriossa. Paikalla on yleensä karkeasti arvioiden

onkin saanut olla näiden kuukausien aikana koke-

80-100 henkeä, suurin osa afrikkalaisia. Muutamia

massa!

intialaisia, filippiinejä ja länsimaalaisiakin on mukana, mutta ei yhtään paikallista. Seurakunnalla on

118


Veera Wusu

Tiistai 4.3.2014

Paasto Kristillisessä maailmassa aloitetaan tänään pääsiäiseen valmistautuminen paaston muodossa, vaikka tämä ei kovin suuresti Suomessa tai muuallakaan länsimaissa näy. Silti ajattelin astella paastosta rakentuvaa aasinsiltaa ja kirjoittaa lyhyesti islamin paastosta, ramadanista. Se tosin ei osu samaan aikaan pääsiäispaaston kanssa vaan on vasta myöhemmin. Ramadania vietetään islamilaisen kalenterin mukaan

Toisaalta paastokuukauden arkinen elämä ei vält-

vuoden yhdeksäntenä kuukautena. Koska islamilai-

tämättä ole kovin juhlavaa. Luin erään täällä asuvan

sessa kalenterissa kuukaudet lasketaan kuunkierron

brittinaisen kokemuksia ramadanista, ja ne tiivistyi-

mukaan, ramadanin aika vaihtelee eri vuodenajoissa.

vät lähinnä siihen, että ihmiset ovat väsyneitä, äreitä

Tänä vuonna paaston aika osuu täällä vuoden kuu-

ja kärsimättömiä nälän ja kuumuuden vuoksi. Lii-

mimpaan vaiheeseen kesä- ja heinäkuulle eli se on

kenne on vielä tavanomaistakin vaarallisempaa, kun

todellinen fyysinen koettelemus.

ihmisten hermo ei kestä sitäkään vähää kuin yleensä ja osa nukahtelee rattiin silkasta uupumuksesta. Kun

Ramadanin aikana paastotaan syömisestä ja juo-

ruokailu on sallittu vain yöaikaan, iltojen valvomi-

misesta auringonnousun ja -laskun välinen aika.

nen venyy aamun tunneille asti ja unet jäävät jopa

Kuukauden aikana eletään muutenkin vielä tavallis-

vaarallisen lyhyiksi, kun sama rytmi jatkuu kokonai-

ta uskonnollisemmin: Luetaan enemmän koraania,

sen kuukauden. Vuorokausirytmin sekoittuminen ja

rukoillaan ja autetaan heikompiosaisia. Koko kuukau-

nestehukka ovat ramadanin hinta.

den tarkoitus onkin kääntää ajatukset enemmän uskonnollisiin asioihin. Sama idea on tietenkin myös

Hinnastaan huolimatta paastoaminen on jokaisen

kristillisessä paastossa ja varmasti muidenkin uskon-

terveen aikuisen muslimin velvollisuus. Täällä ja

tojen paastokäytänteissä.

monissa muissa islamilaisissa maissa julkisilla paikoilla syöminen, juominen tai tupakoiminen ramadanin

Ennen auringonnousua syödään pieni ateria ja aurin-

aikaan ovat rangaistavia tekoja. Myös vaatetuksen

gonlaskun jälkeen kokoonnutaan illalliselle yhdessä

suhteen täällä ollaan kuulemma tiukempia ramada-

perheen ja ystävien kanssa. Ramadan onkin, paas-

nin ajan, ja sopimattomasta pukeutumisesta todennä-

tostaan huolimatta, juhlakuukausi. Arabimaissa (siis

köisesti huomautetaan myös länsimaiselle.

varmasti myös täällä) kaupungit koristellaan valoilla ja lyhdyillä ramadanin ajaksi muistuttamaan siitä, että eletään juhla-aikaa.

119


Elämää Arabiemiraateissa

Emme tule kosketuksiin ramadanin kanssa itse tänä kesänä, mutta kun Tunde syksyllä tuli sopimusneuvotteluihin, täällä elettiin ramadania. Joukkueen harjoitukset alkoivat vasta myöhään illalla, ja sen jälkeen oli massiivinen ruokailu. Neuvotteluihin päästiin joskus puolenyön paremmalla puolen, niitä käytiin monena yönä, eikä ollut tavatonta, että Tunde vapautui niistä vasta kolmen-neljän aikaan aamuyöstä. Tavallaan koko yhteiskunta elää paaston ehdoilla, ja ruuasta kieltäytyminen on varmaankin helpompaa sosiaalisen paineen ja toisaalta myös ympäristön tuen vuoksi. Silti valtava ponnistus tuo kuukausi on, ja sen päättymistä onkin aikanaan aihetta juhlia monipäiväisissä Eid al-Fitr juhlissa, joissa juhlitaan uuden kuukauden alkua ja paluuta luonnolliseen olotilaan.

120


Veera Wusu

Keskiviikko 5.3.2014

Mitäs sitten keksittäis? Oltiin eiliseen asti siinä uskossa, että ensi viikolla sinivalkoiset siivet kantavat meidät nauttimaan kotomaan lumettoman talven viime hetkistä (ennen kuin tilauksessa oleva vuosisadan lämpöisin ja pisin kesä alkaa). Vaan tänään emme taas enää tiedäkään, kuinka pitkälle kevät ehtii ennen paluutamme. Tunden kuntoutus jatkuu edelleen ja seuraavat mitään merkitsevät päivämäärät on merkattu tämän kuun lopulle. Tässä alkaa nyt olla sellainen taitekohta kotiinpaluun odotuksen kanssa, että melkein ei enää huvittaisi jäädä tänne. Ei sillä, etteikö täällä koko ajan lämpenevä sää houkuttelisi enemmän kuin „kuka tietää, mitä seuraavaksi on luvassa”-kevät Keski-Suomessa. Mutta kun... ajatuksissa ja puheissa ollaan kuin huomaamatta siirrytty Suomessa odottavaan arkeen siinä määrin, että tuntuu, ettei täällä ole enää mitään... ei arkea, ei tekemistä, ei hoidettavia asioita,... Suurin osa tavaroista alkaa olla matkalaukuissa. Lasten lempileikki on „Finnaain lentokone”, jossa he pakkaavat laukut täyteen tavaraa, laittavat kengät jalkaan ja ovat menossa ovesta ulos - kohti kotia. Asunto näyttää päivä päivältä räjähtäneemmältä, kun ei oikein into riitä sen siistinä pitämiseen, koska „kohta lähdetään ja tehdään sitten loppusiivous”. Kaikkialla tulee toisteltua uusille ihmisille: „yes, we’ve been living here but now we are going home” (joo, ollaan asuttu täällä, mutta ollaan just lähdössä kotiin). Ruokakaupassa ei viitsi ostaa oikein mitään, ettei sitten mene hukkaan, kun jää käyttämättä. Pesukone pyörii koko ajan, että (lähes) kaikki vaatteet olisivat puhtaana pakkaamista varten. Ollaan lähtötelineissä, mutta lähtölaukaus tuntuu viipyvän. Asennoidumme siis vielä (ainakin) kerran uudelleen. Edessä on edelleen muutaman viikon verran lököilyä sinisen taivaan ja koko ajan paahtavamman auringon alla. Asiat voisivat olla huonomminkin :D Se, mikä tuntuu hetkittäin suorastaan pakottavan meidät täältä pian kotiin on lasten päivittäin kasvava kavereiden ja tuttujen kuvioiden ikävä. Ehkä heille kaikki täällä ollut mukava on todella mukavaa vasta sitten, kun sen saa jakaa tärkeiden kamujen kanssa. Sen ilon kokemista ei voi enää kauaa viivyttää. Varsinkaan, kun lapset ovat hahmottaneet asiat niin, että kotiin mennään pian. Siitäkin huolimatta, että olemme yrittäneet olla puheissamme mahdollisimman suurpiirteisiä. - „Äiti, montako yötä me ollaan vielä täällä?” - „Jotakin kymmenen ja kahdenkymmenen välillä, ehkä.” - „Hei! Kuulitteko? Me mennään huomenna kotiin!” Tulossa siis ollaan. Pian. Tai vähän sen jälkeen.

121


Elämää Arabiemiraateissa

Sunnuntai 9.3.2014

Lomalle? Tule tänne!

Onko ensi syksyn tai talven suunnitelmissa loma jossain lämpimässä? Salli minun ehdottaa, että Kanariansaarten tai Thaimaan sijaan harkitsisit rantaelämää Khorfakkanissa. Tässä muutama perustelu ehdotukselleni: 1) Oceanic Khorfakkan Resort and Spa -hotelli

Hotellilla on kiva allasalue baareineen (alkoholia

Sanoisin, että tärkein syy tulla näille kulmille lo-

täällä tosin ei tarjoilla edes hotellissa toisin kuin muu-

mailemaan on se, että täällä pääsee majoittamaan

alla Arabiemiraateissa), ja yksityinen siisti, isohko ja

tasokkaaseen hotelliin maksamatta itseään kipeäksi

suojainen hiekkaranta. Huoneet ovat suhteellisen

- toisin kuin vaikkapa Dubaissa. Olemme vierailleet

tilavia (väittäisin, että ne ovat isompia kuin Suomessa

hotellilla lähes päivittäin reilun neljän kuukauden

keskimäärin), ja kaikkialla on uutta ja siistiä.

ajan, enkä kerta kaikkiaan löydä mitään valittamista mistään. En ole elämäni aikana käynyt sadoissa

Hotelli on avattu vuosi sitten pitkään kestäneen

hotelleissa, mutta jokusessa kuitenkin, eikä missään

remontin jälkeen (esimerkiksi osa TripAdvisor

ole henkilökunnan ystävällisyys, palvelujen taso, siis-

-sivustolla olevista kuvista ja arvioista ovat ajalta

teys ja kaiken mahdollisen huomioiminen ollut tätä

ennen remonttia eivätkä siten vastaa enää nykyistä

luokkaa. Hotellilla on neljä tähteä, mutta viisi ei olisi

todellisuutta). Koko henkilökunta on uutta, myös

meidän kokemuksemme perusteella liioittelua.

hotellin johtaja, ja ajatuksena on selkeästi ollut luoda hotelliin hienostunut, mutta ystävällinen tunnelma. Siinä on onnistuttu hyvin!

122


Veera Wusu

Lisäksi Oceanic on panostanut ruokaan. Kauniit

3) Khorfakkan on kaunis

merinäköalat omaava ravintola tarjoilee runsaan ja

Kolmen kilometrin mittainen hiekkaranta pal-

erittäin maistuvan buffet-lounaan ja -päivällisen joka

muineen. Kirkas turkoosinen (ja lämmin) merivesi.

päivä kohtuulliseen hintaan. Ravintolapäällikkö on

Kaupunkia ympäröivät vuoret. Joka aamu voi herätä

kansainvälisiä tunnustuksia kerännyt (ja Hell’s kit-

todeten olevansa keskellä maisemaa, jota ei halua

chen-ohjelmassa kilpaillut) taituri (jonka nimen saan

unohtaa.

tähän, kunhan Oceanicin sivut alkavat taas toimia), enkä ole vielä maistanut mitään, mikä ei maistuisi

4) Tunnelmaa (jopa eksotiikkaa) on sopivasti

hyvältä... Tällä hetkellä illallinen tarjoillaan „Seven

Täällä pääsee helposti kokemaan arabimaailman

wonders of the World”-teemalla ja joka ilta tarjolla

elämänmenoa ilman, että tarvitsee kovin paljoa

on makuja eri puolilta maailmaa. Jälkiruokapöytä on

siihen mukautua (ei huntua, ei edes pitkää hametta),

(petollisen) houkutteleva, iso ja herkullinen!

jos ei itse halua. Monessa muussa paikassa tällainen ei ole mahdollista. Paikalliset elävät omaa elämäänsä ja

Hotellilla on myös tasokas kauneuskeskus ylimmäs-

turistit omaansa.

sä kerroksessa, ja sen hoitohuoneista - kuten myös samoissa tiloissa sijaitsevalta kuntosalilta - avautuu

Rukouskutsut voivat häiritä tai sitten ne voivat olla

hulppeat näkymät merelle, vuorille ja kaupunkiin.

mukava kotoisesta poikkeava mauste päivää rytmit-

Myös sukellus- tai snorklausretkelle kannattaa ehdot-

tämään. Paikallisten pukeutuminen voi kummastut-

tomasti lähteä hotellin sukelluskeskukselta.

taa tai sitten sen yhtenäisyyttä voi ihailla ja pohtia,

Kirkkaissa ja lämpöisissä vesissä vedenalaiseen maa-

millaisia sosiaalisia kuvioita pukukoodin ylläpitämi-

ilmaan tutustuminen on hieno kokemus.

sen taustalla on. Ihmiset ovat hymyileviä ja ystävällisiä varsinkin, jos on itse aloitteellinen kontaktin ot-

Hotellin www-sivut www.oceanichotel.com

tamisessa. Tai vaihtoehtoisesti voi kulkea kenenkään häiritsemättä omissa oloissa vaikka koko loman.

2) Lentomatka on lyhyt Sinivalkoiset Finnairin siivet lennättävät Helsingistä

Toki on mahdollista maata auringossa hotellin aitojen

suoraan Dubaihin (josta on noin kahden tunnin ajo-

sisäpuolella, jos ei kaupunkiin jalkautuminen huvita.

matka Khorfakkaniin) läpi talven 6,5 tunnissa. Kun

Uskon, että myös sillä tavalla vietetty loma on täällä

on lentojen varauksen kanssa ajoissa liikkeellä - tai

rentouttava ja upea.

vaihtoehtoisesti bongaa ne viime tipassa esim. Aurinkomatkojen ylijäämästä - hintakaan ei päätä huimaa. Lentoja on toki runsaasti myös Keski-Euroopan kautta ja esim. Norwegianilta voi löytää todella edulliset lennot Oslon kautta, jos on joustava matkapäiviensä suhteen.

123


Elämää Arabiemiraateissa

5) Hintataso on kohtuullinen Ruoka on Suomeen verrattuna suorastaan halpaa varsinkin kaupoissa, mutta myös ravintoloissa. Elektroniikka ym. merkeillä markkinoitava kulutustavara on noin arvonlisäveron verran edullisempaa, kun taas „merkittömiä” vaatteita, astioita ja sisustustavaraa (jos sellaista onnistuu täältä kotiin kuljettamaan) saa puolella hinnalla tai edullisemmin. Palvelut ovat todella edullisia (mm. taksit, kampaamot), samoin bensa ja auton vuokraaminen. 6) Etäisyydet joka puolelle ovat sopivat Dubaista ajaa tänne pari tuntia. Fujairah on lähin suurempi kaupunki. Sinne on matkaa 30 min. Ras Al Khaimah (jossa sijaitsee mm. iso ja kehuttu vesipuisto) on 1,5 tunnin ajomatkan päässä ja Abu Dhabiin ajaa kolmisen tuntia. Jos haluaa ajella tässä niemennokassa ympäriinsä, Khorfakkan on hyvä tukikohta. 7) Sää on mitä suurimmalla todennäköisyydellä hyvä Joulukuu oli tänä talvena viileä, mutta sekin olisi ehkä tuntunut ihan kohtalaisen lämpimältä, jos lomalle olisi lähtenyt pimeästä ja loskasta. Mutta kuulemani ja kokemani perusteella ainakin loka-marraskuussa ja tammi -maaliskuussa sää on melko varmasti hyvin miellyttävä: lämmin, mutta ei paahtava, ja aurinkoinen. Sateen todennäköisyys on minimaalinen. -Me emme olisi todennäköisesti koskaan päätyneet tänne, jos ei urheilun ihmeellinen verkosto olisi meitä tänne heittänyt. En tietäisi, mistä olisin jäänyt paitsi, enkä osaisi sitä harmitella. Mutta nyt, kun olemme täällä eläneet - ja olemisestamme iloineet ja nauttineet - voin sydämestäni suositella tätä kenelle tahansa lomapaikaksi. Ne muutamat suomalaiset, joita olemme täällä tavanneet, ovat olleet samaa mieltä. Tämä on ihana paikka ympäröivästä kauneudesta, lämmöstä ja leppoisasta oloilusta nauttimiseen. Uskallan siis toivottaa Khorfakkanin puolesta: Tervetuloa!

124


Veera Wusu

Keskiviikko 12.3.2014

Lekottelua. Ja vähän lenkkejä. Nyt alkaa olla lököilyn taito hallussa täällä päin. Ilma on liian kuuma aktiiviseen elämään, joten ei voi tehdä muuta kuin lötkötellä uima-altaan reunalla ja hiekkarannalla. Elämänpiiri on kaventunut minimaaliseksi, kun tapaamme vain hotellin henkilökuntaa ja siellä lomailevia turisteja, mutta tässä vaiheessa se ei enää haittaa. Uusiin ihmisiin ei varmaankaan tulisi tutustuttua muutenkaan, kun on tiedossa, että kohta ollaan lähdössä pois. Eilen illalla tartuin ensimmäistä kertaa kahteen

Tarkoituksena on, että jokainen Run for Freedom

viikkoon imuriin, mutta muuten kotityöt ovat jääneet

-joukkueen jäsen kerää sponsoreiltaan vähintään

järjestäen tekemättä, kun aamu- ja iltapalan välinen

100 euroa ja lahjoittaa ne kansainväliselle ihmiskau-

aika ollaan asunnosta poissa. Parin päivän välein on

pan vastaista työtä tekevälle A21-järjestölle.) Vaikka

toki raahauduttava kauppaan evästä ostamaan, ja

juoksumatolla köpöttely onkin hiukan tylsää, eikä

pyykit ja tiskit on ajoittain pestävä, mutta juuri muita

vedä vertoja ulkona hölköttelylle, on virkistävää

aikaansaannoksia ei ole esiteltäväksi.

päästä vähän liikkumaan. Ja tuo tuleva tempaus ja sen tärkeys motivoi mukavasti.

Sen verran olen kuitenkin pitänyt itseäni toimeliaana, että olen käynyt säännöllisesti kuntosalin

Uima-altaalla pötköttelyn ansiosta on kyllä yksi

juoksumatolla. Lupauduin osallistumaan toukokuus-

virstanpylväs tullut saavutettua. Elämäni ensim-

sa Run for Freedom- hyväntekeväisyysjuoksuun Hel-

mäistä kertaa minulla on uimapuvusta rusketusrajat.

singissä ja puolimaratonista pitäisi silloin selviytyä.

(Yleensä palan heti, ja siksi välttelen Suomen ke-

(Tapahtumasta löytyy lisätietoa osoitteesta

sän aurinkoa parhaani mukaan.) Että jonkinlainen

runforfreedom.fi/. Mukaan juoksemaan mahtuu vie-

aikaansaannos se on tämäkin! :) Kuvissa kuntosalin

lä! Jos haluat osallistua sponsoroimalla minua, laita

lenkkimaisemat tässä yhtenä iltana. Ja aamun valoa

viesti osoitteeseem veeranbloginposti@gmail.com

rannassa.

125


Elämää Arabiemiraateissa

Perjantai 16.3.2014

Viikonlopun ihmettelyjä

Perjantaina ajoimme kirkolta kotiin ja lähellä Khorfakkanin satamaa vuorten juurella oli paljon autoja pysäköitynä tien varteen. En ollut aiemmin kiinnittänyt paikkaan mitään huomiota. Kuvittelin, että siinä vuorten juurella on joutomaata ja ehkä muutamia siirtotyöläisten hökkeleitä, jotka on ympäröity matalilla muureilla, ettei kotieläimet karkaa. Joten, kun Tunde totesi: „Looks like they have funeral there” (taitaa olla hautajaiset), olin ihmeissäni. Mutta todellakin. Siinä matalien muurien takana

Hautaus suoritetaan islamin opin mukaan ennen au-

ei ollutkaan vuohien laidunmaa vaan hautausmaa.

ringonlaskua eli käytännössä samana päivänä kuin

Muslimien hautaustapa on paljon vaatimattomampi

ihminen on kuollut. Hautausta varten ruumis pes-

kuin kristittyjen eikä hautoja juuri edes erota maasta.

tään ja puetaan vaatimattomiin (yleensä valkeisiin)

Joskus haudoille ei laiteta mitään merkkiä, mutta

vaatteisiin ja haudataan ilman arkkua. Yleensä vain

yleensä haudan kohdalla on pienen pieni kivi tai

miehet osallistuvat hautaamiseen. Siinä valkoisissa

muu matala kyltti. Muuten hautausmaa näytti sa-

vaatteissaan autoilleen palaavia miehiä katsoessa

malta kuin kaikkialla sen ympärilläkin. Ei istutuksia,

tunsin taas suurta erilaisuutta kokemusmaailmoissa:

ei polkuja, joita pitkin voisi kulkea astumatta kenen-

He ovat pukeutuneet perjantaiaamuna pyhäpäivän

kään haudan päälle, ei kukkia, ei hautakumpuja, ei

vaatimiin puhtaisiin vaatteisiin, osallistuneet keski-

kynttilöitä,...

päivän rukoukseen ja tulleet sen jälkeen hautaamaan aamun tai yön aikana kuolleen ystävänsä tai suku-

126


Veera Wusu

laisensa. Minun kokemusmaailmastani käsin sellai-

Aamun valjettua myrskystä, joka kesti korkeintaan

nen tuntuu ihan käsittämättömältä! Kuinka mieli ja

viisi minuuttia, oli muistuttamassa tulvivat kadut,

sydän ehtii mukaan, kun hautaus pitää tehdä niin

muutama rannalla kaatunut puu ja mutalieju kaik-

nopeasti? (Tosin täällä lämpimässä se on välttämät-

kialla. Harvakseltaan asetellut viemärit eivät millään

tömyys uskonnosta riippumatta.) Kuinka perjantain

vedä sellaista vesimäärä kerralla. Lisäksi joka puolella

toimet voi suorittaa samaan tapaan kuin aina ennen-

on niin paljon roskaa ja irtonaisia kiviä, oksia, kas-

kin, vaikka joku on kuollut? Kuinka voi osallistua

veja, mutaa, hiekkaa yms., että vähätkin viemärit

keskipäivän rukoukseen tietäen, että sen jälkeen

tukkeutuvat nopeasti.

haudataan joku? No, joku täkäläinen olisi tietenkin yhtä ihmeissään meidän hautaustavoistamme.

Hotellin uima-altaat olivat saaneet osansa myrskytuulesta ja ne olivat harmaina ilmeisesti sade- ja

Toinen ihmetyksen aihe oli perjantai-iltana iskenyt

meriveden sekoituttua altaisiin. Lauantaiaamuna

lyhyt mutta sitäkin ytimekkäämpi myrsky. Koko päi-

niitä putsattiin kuumeisesti ja innokkaimmat turistit

vän oli ollut tuulista, pilvistä ja sateista, mutta nuk-

makasivat uima-asuissaan altaan reunalla puhu-

kumaanmenon aikaan alkoi kummallinen kohina.

rista huolimatta. Ranta oli kokonaan suljettu, sillä

Pian kohina voimistui, ja kun yritin katsoa parvek-

vielä lauantainakin aallot löivät yli hiekan, ja niiden

keelta, mitä tapahtuu, tuuli ja vesi puskivat oven niin

mukana tuomaa roskamäärää siivotaan varmasti

voimalla auki, että hädin tuskin sain sen suljettua.

ainakin muutama päivä. Merivesi oli aivan ruskeaa ja

Ikkunoista näkyi vain poikittain harmaana lentävää

voi olla, että hotellin rantaa suojaamaan rakennetut

vettä (rakeitakin oli kuulemma seassa) ja sumeat ka-

hiekkapadot ovat huuhtoutuneet meren pohjasta

tuvalojen valot harmaan verhon takana. Kohina voi-

aaltojen mukana rantaan.

mistui niin, että korviin sattui ja pian huomasimme seisovamme olohuoneen lattialle muodostuneessa

Tänään sunnuntaina tulee edelleen niin kovaa, että

lätäkössä! Vesi tuli sisälle ikkunoiden raoista, parvek-

ilma on harmaana pölystä. Aurinko kyllä yrittää

keen ovesta ja ilmastointilaitteiden aukoista (koneet

jo paistaa ja hetkittäin se tuolta usvan takaa oikein

on laitettu seiniin tehtyihin aukkoihin ilman mitään

häikäiseekin. Lämpötila on pysynyt koko ajan 25

tiivisteitä). Kahmimme kaapeista kaikki pyyhkeet

asteen paikkeilla, mutta uiminen - tai edes ulkoilu

rakoja tilkkimään ja pahimman pauhun laannuttua

- ei oikein tuolla puhurissa houkuttele. Huomenna

aloimme luuttuamaan kuravettä pois lattioilta. Vettä

pitäisi sääennusteen mukaan olla paluu normaaliin

oli litratolkulla! Voin vain kauhulla kuvitella, miltä

eli aurinkoa ja lämmintä ilman tuulta, pilviä, sadetta

talon pohjakerroksessa mahtoi näyttää...

tai sumua.

127


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 20.3.2014

Huojuvalla pohjalla Jotenkin olen vähän ylemmyydentuntoisesti kuvitellut, että täällä vallitsee tämä luokkajako pelkästään paikallisten ja ulkomaalaisten välillä. Olen kuvitellut, että paikalliset elävät rikkauksissaan mukavaa elämää ja kohtelevat sitten tänne töihin tulleita palvelijoinaan ihan vaan siitä ilosta, että pystyvät niin dirhamiensa turvin tekemään. Mutta eihän se (tietenkään?) niin mene. Kuluvan viikon aikana kuulin uskomattomalta

sitten vuokraavat sitä eri tarkoituksiin. Paikallisil-

tuntuvan tositarinan, joka mullisti käsitystäni tästä

le rakennetut kartanot ovat periaatteessa sheikin

yhteiskunnasta suuresti. Eräs paikallinen, arvostettu

lahjoja alaisilleen, mutta mitään paperia siitä, että

mies toimi kotikaupunkinsa ja -alueensa oikeusis-

lahjan vastaanottaja todella omistaa rakennuksen,

tuimen päätuomarina. Hänen kotinsa ja perheensä

ei välttämättä ole olemassa. (Tämä selittää varmaan-

olivat samassa kaupungissa ja hän toimi arvoste-

kin ainakin osittain myös sitä, että rakennuksista

tun asemansa vuoksi myös muutamien järjestöjen

pidetään täällä (minun mielestäni) keskimäärin aika

„pääjohtajana” (enemmänkin varmasti seremonialli-

huonosti huolta. Kun ei ole oma, ja kun ei koskaan

sessa roolissa kuin aktiivisena toiminnan johtajana).

tiedä, joutuuko siitä lähtemään jonkin syyn takia

Elämä oli siis uomissaan. Kunnes jokin taho, jota

kohta, ei ole ehkä motivaatiota nähdä vaivaa. Toinen

tarinassa ei nimetty, ilmoitti, että tämä jo lähelle

syy on varmaankin myös se, että rakentaminen on

meikäläisten eläkeikää ehtinyt mies siirretään töihin

halpaa ja talojakin kohdellaan vähän kuin kerta-

Abu Dhabiin (kauas kotikaupungista ja eri emiraat-

käyttötavarana.) Työ on tavallaan sheikin palvele-

tiin) sikäläisen oikeuslaitoksen palvelukseen. Tuosta

mista, ja esimerkiksi kaikki halukkaat nuoret miehet

noin vaan! Häneltä kysymättä. Ja vastaan sanomista

työllistyvät poliiseiksi tai armeijan palvelukseen.

ei ole...

Työstä maksettava palkka on niin hyvä, että todella harvalla riittää lukuhaluja korkeakouluopintoihin.

On tässä blogissakin tullut muutamaan kertaan päivi-

Kun tietää olevansa työssä, josta saatava korvaus on

teltyä sitä, miten heppoisella pohjalla ulkomaalaisten

kohtuuttoman suuri sen vaatimaan vaivaan nähden,

työsopimukset ovat ja että kotiinlähetys voi olla edes-

valmistautuu ehkä myös siihen, että työhön liittyvät

sä hyvinkin mitättömältä tuntuvien tapahtumien

komennukset voivat olla jopa mielivaltaisia. Oma-

vuoksi. Mutta eipä se taida paikallistenkaan työura

ehtoiseen oman elämän parantamiseen ei oikeas-

kovin ennalta-arvattavaa tämän tarinan perusteella

taan ole mahdollisuuksia - josko ei ehkä ole monella

olla.

tarvetta tai haluakaan - kun kaikki on loppukädessä ikäänkuin sheikin armeliaisuuden varassa.

Ehkä elämä ei voi olla kovin vakaalla pohjalla, jos viime kädessä kaikki, minkä periaatteessa omistat,

Joten, jos elää tällaisissa puitteissa elämäänsä, ei ehkä

on sheikin. Kaikki maa kuuluu sheikeille, jotka

ole ihme, että purkaa turhautumista (?) ja yrittää ko-

128


Veera Wusu

hottaa omaa arvoansa kohtelemalla itseään heikom-

kohdellaan paremmin? (Tai onko sellaista paremman

massa asemassa olevia samalla tylyydellä kuin jolla

kohtelun paikkaa olemassakaan? Ja muuttuuko

itseä kohdellaan.

tällainen herra ja palvelija -asetelma niin kauan kuin maailmassa on epätoivoista köyhyyttä?) Ja nouseeko

Tälläkin viikolla olen kuullut taas monta tarinaa

paikallisista vastuunkantajia korkeaa koulutusta

ekspatriaateista (ulkomaalaisista työntekijöistä), jotka

vaativiin tehtäviin vai onko osa öljyrahoista määrä

ovat saaneet tarpeekseen joko huonosta kohtelusta,

käyttää ikuisesti ulkomailta tuotaviin „aivoihin”?

poukkoilevasta hallinnosta, mielivaltaiselta tuntu-

Onko halpa työvoima ja edulliset raaka-aineet

vasta päätöksenteosta, määrättömästä odottamises-

loukku, johon maan kehitys jämähtää, kun kehno-

ta tai jatkuvista, ennakoimattomista muutoksista.

ja tekeleitä joudutaan korjaamaan suhteettoman

Monilla työsopimus on määräaikainen eikä kesken

usein jo heti valmistumisen jälkeen? Tuleeko sheikin

voi lähteä, mutta ainakin muutama tapaus laskee jo

omistamista vuorista, rannoista ja aavikoista koskaan

aamuja kotiinpaluulennon lähtöön...

niiden asukkaille niin rakkaita, että niitä halutaan suojella ja vaalia?

Mutta minusta tuntuu juuri nyt siltä, että ymmärrän tätä paikkaa taas hitusen enemmän, ja ärsyynnyn

Ja tyytyvätkö ihmiset mukavaan elämään ilmaisen

paljon vähemmän. Välillä iskee melkein sääli ja mie-

rahan ja sukulaissuhteiden ja hyvä veli -verkostojen

leen hiipii kysymys siitä, millainen on tämän maan,

turvin, vai alkaako jossain vaiheessa liikehdintä, joka

kansan ja yhteiskunnan tulevaisuus.

vaatii vallan ja omistajuuden jakamista laajemmalle

Muuttuuko jokin ennen kuin kaikki ulkomaalai-

joukolle?

set päätyvät työskentelemään jossain, missä heitä

129


Elämää Arabiemiraateissa

Torstai 27.3.2014

Dubai, kokemus nro. 2 Elämä on joskus ihanaa! Ystävä on ollut täällä lomailemassa. Khor Fakkanissa vietettyjen aurinkoisten päivien päälle hän oli varannut itselleen hotellin Dubaihin. Mutta elämä yllättää: Minä pääsin mukaan! :) Lapsille löytyi hoitaja Tunden treenien ajaksi, joten pääsin suurkaupungin humuun kahdeksi yöksi ja yhdeksi kokonaiseksi päiväksi! (Liikkeiden nopeudesta kertokoon se, että kyyti oli varattu lähtemään klo. 14. Noin klo. 13.45 tuli mieleen, että pääsisinköhän jotenkin lähtemään mukaan ja klo. 13.50 siirsimme kyydin myöhemmäksi iltaan.) Lähdimme siis tiistaina illalla Khor Fakkanista

ostimme molemmat pitkät hameet kuumaan päivään

taksilla kohti Deira-nimistä aluetta Dubaissa. Se

paremmin sopiviksi asusteiksi, ja hyppäsimme lopul-

on Dubain vanhempaa ja ns. alkuperäistä aluetta,

ta Dubai Creekin ylittävään abra-vesitaksiin. Taksin

mutta Euroopan kaupungeista tuttu nimitys „vanha

hinta oli YHDEN dirhamin (0,20 euroa), ja niitä kulki

kaupunki” ei varsinaisesti kuvaa maisemaa, koska

lahdella täysinä jatkuvana virtana.

satavuotista historiaa ei Dubailla ole. Pyysin erikseen lähtiessä taksin, jonka kuski varmasti tietää, missä

Lahden toisella rannalla olevan alueen nimi on Bur

hotelli sijaitsee, koska olisi myöhä, kun pääsisimme

Dubai, joka sekin on Dubain alkuperäisintä aluetta.

perille eikä edestakaisin ajeleminen oikein tuntu-

Kävimme syömässä lahden rannalla ja suuntasimme

nut houkuttelevalta. Hyppäsimme taksiin, jonka

maustesoukiin, josta löysimme ihania tuoksuja ja

kuski vakuutteli tietävänsä paikan, mutta olisihan

ostimme mausteita ja pähkinöitä. Sen jälkeen tepaste-

se pitänyt arvata, että paikan „tietäminen” ja sinne

limme vielä lahden rantaa ja ihmettelimme valtavaa

osaaminen ovat kaksi eri asiaa. Onneksi ystävä oli la-

määrää tyhjiä ravintolapöytiä. Ehkä ne ovat iltaisin

dannut puhelimeensa kartan, jonka avulla löysimme

täynnä, mutta keskellä päivää ne olivat suorastaan

perille (kiitetty olkoon Nokia ja offline-tilassa toimiva

surullinen näky joutilaine tarjoilijoineen.

navigaattori!). Illaksi matkustimme vielä metrolla (joka tosin kulki Keskiviikona kuljimme tehokkaasti noin 12 tunnin

koko matkan maan päällä teiden yläpuolelle rakenne-

aikana melko laajalti (kävelyä tuli ehkä noin 15 km)

tuilla raiteillaan) Emirates mall -kauppakeskukseen.

Dubaita ristiin rastiin. Aloitimme Deirasta, jossa

Siellä kummastelimme, kuten asiaan kuuluu, sisäti-

tutkimme muutaman kauppahallin ja -alueen eli

loihin rakennettua laskettelukeskusta ja „lumessa” -3

soukin. Kuljimme läpi „kultakadun”, jolta tällä kertaa

asteen lämpötilassa lainatoppapuvuissaan pyöriviä

ei löytynyt ostettavaa. Parfyymisoukista sentään

turisteja. Matka hotellille taittui jotakuinkin ääriään

löysimme mieluisat öljytuoksut kotiin viemisiksi.

myöten täyteen ahdetussa metrossa ja mukavan

Kuljimme pitkin täysiä ja kapeita katuja, joilla tuntui

päivän kruunasi leppoisa illallinen. Unta ei tarvinnut

olevan yllättävän vähän turisteja. Aamupäivästä

täyden mahan ja väsyneiden jalkojen kanssa kauaa odotella!

130


Veera Wusu

Torstaiaamuna minä hyppäsin itärannikolle ajavaan

pelkkä älytön rikkaiden puuhamaa vaan siellä voi

bussiin ja kamu jäi ihmettelemään Dubain ostoskes-

ihan tavallinenkin tallaaja kokea löytävänsä näh-

kuksia ja nähtävyyksiä vielä muutamaksi päiväksi.

tävää ja koettavaa. Pilvenpiirtäjät, ökyhotellit ja

Satoi koko päivän vettä ja bussiasemalla aamusta

-kauppakeskukset ovat osa todellisuutta - sellainen

hymistelin (yhdessä useiden muiden kanssa) au-

osa, joka itseäni ei suuresti kiinnosta - mutta toki

rinkosuojiksi rakennettujen katosten alla koleaa ja

siinä ympärillä ihmiset elävät omaa elämäänsä

kummallista säätä. Katokset eivät pitäneet kokonaan

hankkien toimeentuloaan myymällä, ostamalla ja

vettä ja bussissa kiittelinkin pitkän hameen käte-

palvelemalla sekä turisteja että muita kaltaisiaan

vyyttä, kun vaihdoin sen alla kuivat housut jalkaan.

työläisiä. Sen todellisuuden näkeminen edes lyhyesti oli minusta paljon mielenkiintoisempaa kuin viime

Oli niin mukava reissu! Käsitykseni Dubaista muut-

reissun kimellys ja ylenpalttisuus.

tui Deiran katuja samotessa täysin. Dubai ei olekaan

131


Elämää Arabiemiraateissa

Lauantai 5.4.2014

Hyvästit, kotiinlähtö ja kotiinpaluu Näin koitti se päivä, jona oli sanottava heipat niin Khor Fakkanin kauneudelle kuin siellä tapaamillemme ihmisille. Minä ja lapset tulimme perjantaina Suomeen, Tunde tulee perässä muutaman kuukauden sisällä. Khor Fakkanin taakse jättäminen paikkana oli melko

lähtisimme ilman, että meillä olisi ketään, jolle sanoa

helppoa, vaikka auringosta, merestä ja lämmöstä olisi

kiitos? Kuinka hukkaan neljä kuukautta olisikaan

voinut nauttia vielä paljon pidempäänkin. Ainahan

mennyt, jos lähteminen tuntuisi yhdentekevältä?

voimme kuitenkin ajatella matkustavamme sinne

Kuinka onnellista onkaan itkeä muutama ikävän

uudelleen, jos muistikuvat maisemista uhkaavat

kyynel ja ymmärtää, että olemme saaneet olla tämän

haalistua. Mutta nämä hetket, jolloin hyvästellään ih-

neljä kuukautta sellaisten ihmisten ympäröimänä,

misiä, joita ei ehkä tapaa enää koskaan uudelleen... oi

joilla on ollut merkitystä meille - ja meillä heille!

sydän poloani. Niissä hetkissä on samaan aikaan jotain syvällisen suloista ja puristavan vaikeaa. Suloista

Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdimme kohti

on ymmärtää, että näinkin lyhyen ajanjakson aikana

Dubaita. Olin optimistisesti ajatellut, että lapset jatka-

on voinut tavata ihmisiä, joista on tullut merkityksel-

vat unia autossa, valvovat hetken kentällä ja nukku-

lisiä. Vaikeaa on se, että ero tekee kipeää ja itkettää.

vat sitten väsymyksen painamina suurimman osan kuuden tunnin lentomatkasta. Kuinka vähän äiti

Matkustuspäivämme oli perjantai, joten torstai oli

toisinaan tunteekaan lapsiaan! Lapset eivät innostuk-

omistettu lasten piirtämien „Thank you and bye bye”

sissaan nukkuneet juuri ollenkaan. Ja silti sain olla

-korttien ja muutamien pienien lähtijäislahjojen jaka-

ylpeä heistä ja siitä, kuinka hienosti koko pitkä matka

miselle. Lasten haikeutta oli vaikea katsella, vaikka

sujui. Kova ukkonen ja vesisade saattelivat meidät

toisaalta heille näyttää olevan ihailtavan helppoa

kotimatkalle Dubaissa.

elää hetkessä: Kun on aika sanoa „hei hei”, voi olla vaikeaa laskea irti halausta tai kääntää selkää ja

Lentokentällä koneen lähtöportilla muiden matkus-

kävellä pois, mutta seuraavassa hetkessä tuntuukin jo

tajien kanssa odotellessa lapset ihmettelivät kahta

mukavalta ajatella, mitä kaikkea kotona meitä odot-

asiaa: Miksi yht’äkkiä niin monet puhuivat suomea?

taa. Myös korttien ja lahjojen vastaanottajat olivat

Ja miksi melkein kukaan ei vastannut heidän ter-

silmin nähden liikuttuneita... Ja minä, joka muu-

vehdyksiinsä? Huomasin kyllä kiusaantuvani, kun

tenkin kyynelehdin joka käänteessä, pyyhin oman

lapset huikkailivat „Moi!” melkein kaikille ohikul-

ikäväni lisäksi silmäkulmiani nähdessäni sekä lasten

kijoille, mutta samaan aikaan ärsyynnyin siitä, että

että aikuisten haikeuden.

niin harva vastasi mitään. Me suomalaiset voisimme parantaa kovasti suhtautumistamme lapsiin. Mik-

Mutta toisaalta. Voisiko lähteminen olla mitenkään

si niin usein lapset koetaan häiriöksi, vaivaksi tai

tämän parempaa? Kuinka surullista olisikaan, jos

ärsyyntymisen aiheeksi (kuten ihmisten ilmeistä

132


Veera Wusu

huomasi lentokoneessa, kun jotain lasta itketti)? Lap-

Kaikkea sitä, mitä tämä retki on minulle ja meille

set oppivat vetäytymään pois erityisesti vieraiden

koko perheelle antanut, ei varmasti voi vielä edes

aikuisten läheisyydestä ja pahimmillaan kokevat,

ymmärtää. Olen vain sanomattoman kiitollinen siitä,

että koko heidän olemassaolonsa on haitaksi muille.

että saimme tällaisen mahdollisuuden! Olosuhteet

Muutaman kuukauden oleskelu paikassa, jossa lapset

ja ulkoiset puitteet voivat näyttää sekavilta, ahdis-

huomioidaan aina, heille jutellaan, heille hymyillään,

tavilta, vaatimattomilta tai jopa pelottavilta, mutta

heidän kanssaan leikitään ja heitä kuunnellaan, saa

jos sisäisessä maailmassa vallitsee Jumalan anta-

toivomaan ainakin jonkinlaista muutosta asenneil-

ma rauha, mikään ei voi sitä horjuttaa. Ymmärrän

mapiiriin täälläkin.

ainakin vähän paremmin sen, että vain muutama asia on ihmisen elämässä todella tärkeä. Rikkaus tai

Ajattelen, että varsinkin poikien itsetunnolle oli

köyhyys mitataan todellisuudessa kaikessa muussa

mannaa se, että nuoret ja aikuiset miehet huomioivat

kuin rahassa; ulkoiset puitteet ovat merkityksettömiä

heidät, kysyivät nimeä ja kuulumisia ja toisinaan

onnellisten ihmissuhteiden rinnalla; ystävällisyys ja

jopa ottivat mukaan tekemisiinsä (moottoripyörän

lempeys ovat kauneinta ihmisessä; mitä tiiviimmin

selkään, täyttämään happipulloja tai siivoamaan

perhe punoutuu yhteen, sitä vapaammiksi, onnelli-

uima-allasta). Onneksi sellaisia miehiä, jotka ottavat

semmiksi ja vahvemmiksi sen jäsenet tulevat; ystäviä

pikkutyömiehet mukaan hommiinsa, on meillä kyllä

tarvitaan vain muutama, mutta onnekas on se, joka

lähipiirissä täällä Suomessakin! Soisin kaikilla pikku-

on ympäröity hyväntahtoisilla ihmisillä; suurinta

pojilla olevan.

rikkautta on pystyä antamaan niille, jotka jotain tarvitsevat.

Kotona olen jo ehtinyt nauttia siitä, että astianpesukone pesee tiskit, juomavesi tulee hanasta, suihkusta

Suomeen paluumme myötä tämä blogi hiljenee. Kii-

tulee lämmintä vettä, liesi toimii sähköllä, kahvit

tokset kaikille teille, jotka olette tekstejä lukeneet! On

turisee kahvinkeittimellä ja - pieni, mutta ei lainkaan

ollut hienoa saada jakaa tämä vaihe teidän kanssa.

vähäinen asia - wc:n oven saa lukkoon! :) On myös

Toivon jokaiselle yltäkylläisesti kaikkea hyvää! Hy-

mukavaa, ettei pöydiltä tai lattioilta löydy muurahai-

myillään, kun tavataan!

sia, saatikka liskoja. Ihanaa, että aurinko on paistanut ja ilmassa on lämpenevän kevään tuntua. Mutta toki

Halauksin,

ikäväkin on ehtinyt jo vähän rutistaa sydänalaa...

Veera

133


El채m채채 Arabiemiraateissa

134


Veera Wusu

135


El채m채채 Arabiemiraateissa

136


Elämää Arabiemiraateissa