Kapitaali 5/2014

Kapitaali 5/2014

Sakari Rokkanen ja Henrik Vuornos, kaupunginvaltuutetut

Jean Tirole, nobelisti Vaihtareiden kuulumiset

Lue Kapitaali värillisenä netissä! http://issuu.com/miikapaallysaho/ docs/kapitaali_5_2014/0

Tykkää Kapitaalista Facebookissa! www.facebook.com/Kapitaali

Kapitaali 5/2014 Päätoimittaja: Miika Päällysaho miika.paallysaho@helsinki.fi

Sisältö

4

Päätoimittajan palsta

6

Puheenjohtajan palsta

7

Opintosihteerin palsta

8

Jean Tirole, taloustieteen Nobel–voittaja

vuonna 2014

10

Kvartaalikatsaus

11

Kansislaiset vaihdossa

16

Economics Memes!

18

Kansislainen ja kaupunginvaltuutettu

23

Herra Aben kolme nuolta

25

Vuosi Kannun hallituksessa

28 Provokaattori

30

KTTO ry:n 55. vuosijuhla

Kirjoittajat: Miska Widgrén Pyry Lehtonen Olli Hyytiäinen Sakari Rokkanen Salla Varpula Maaria Koski Niina Arvila Marko Koistinen Ilona Ylikoski Lassi Tervonen Timo Järvenpää Jukka Kovanen Juho Anttila Provokaattori Etu- ja takakannen kuvat: Mikko Virta Taitto: Miika Päällysaho Julius Rissanen Veikko Walta Painopaikka: Picaset Oy Painos: 80 kpl Kapitaali saa HYY:n lehtitukea

3

Päätoimittajan palsta

Musiikista ja suoratoistopalveluista (ja vähän mutuilua) Teksti: Miika Päällysaho, Kapitaalin päätoimittaja

Ä

lypuhelimet, tablettitietokoneet, internet… Teknologinen kehitys on muuttanut huimasti arkielämäämme. Tietotekniikan mullistukset ovat aina vaikuttaneet myös taiteeseen ja sen aihevalintoihin monin tavoin: taiteilijat ovat ihmetelleet teknologiaa futurististen teosten kautta tai – varsinkin nykyään – ilmaisseet kriittisiä näkemyksiään uuden tekniikan luomaa hektisyyttä, informaatioahdistusta ja tunnekylmyyttä kohtaan. Teknologia on vaikuttanut myös taitelijan työn lainalaisuuksiin. Pohtikaamme hetki, kuinka tietotekniikan kehitys – erityisesti sen mukanaan tuomat musiikin suoratoistopalvelut – vaikuttaa muusikoihin ja musiikkibisnekseen.

On täysin vastaansanomaton tosiasia, että musiikin kuunteleminen ja löytäminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Tarjolla on nettiradioita, musiikin latauspalveluita sekä suoratoistopalveluita. Levy-yhtiöt ovat innostuneet varsinkin suoratoistopalveluista ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Tästä huolimatta mikään suoratoistopalveluiden tarjoaja ei ole toistaiseksi pystynyt toimimaan voittoa tuottavasti markkinoilla. Joidenkin arvioiden mukaan niiden toiminta on itse asiassa luonteeltaan sellaista, ettei siitä voi koskaan tulla kannattavaa. Esimerkiksi ruotsalainen Spotify tehnyt erään

4

Kuva: Mikko Virta selvityksen mukaan noin 160 miljoonaa euroa tappiota palvelunsa avaamisen jälkeen vuonna 2009.

Suoratoistopalveluiden jo suurehkosta suosiosta huolimatta tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa vasta vain noin 5% musiikin kuluttajista on maksullisten suoratoistopalveluiden käyttäjiä. Kasvuvaraa siis riittää niin näissä maissa kuin muuallakin. Levy-yhtiöitä houkuttelevatkin palveluiden tavoittamat suuret kuulijamäärät ja tieto kuulijoiden kulutustottumuksista. Tärkeä ja mielenkiintoinen osa suoratoistopalveluita on niiden tarjoamat erilaiset soittolistat, joita voivat luoda julkkikset, toiset muusikot, käyttäjät itse sekä erilaiset algoritmit. Erityisesti algoritmeihin perustuvat, kulutustottumuksien pohjalta luodut soittolistat ovat levy-yhtiöiden kannalta tärkeitä. Esimerkiksi Spotify ja tämän vuoden toukokuussa Applen hankkima Beats Music ovat ostaneet yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet soittolista-algoritmien kehittämiseen ja musiikkikulutuksen analysointiin. Mikäli suoratoistopalveluiden tarjoajat suostuvat jakamaan tietojaan niille levy-yhtiöille, joiden kanssa ne ovat tehneet sopimuksia, levy-yhtiöt voivat ennakoida tulevia musiikin trendejä, etsiä lupaavia uusia artisteja ja saada nopeasti palautetta uusien sinkkukappaleiden me-

”

Suurimmalle osalle artisteista, jotka pyrkivät elämään musiikillaan, suora-

toistopalveluiden yhdestä toistosta saadut tekijänoikeustulot (n. 0,3-0,5 senttiä) eivät riitä alkuunkaan.

nestyksestä. Levy-yhtiöiden artistit voivat taas saada tietoa vaikkapa faniensa maantieteellisestä jakaumasta ja valita näin esim. kiertuepaikkansa paremmin.

Artistien keskuudessa suoratoistopalveluita ei ole otettu yhtä avosylin vastaan. Musiikkibisnes on tunnetusti äärimmäinen esimerkki ns. supertähtialasta, jossa suhteellisen pieni osa markkinatoimijoista kahmii suhteettoman suuren osan koko toimialan voitoista ja menestyksestä. Suurimmalle osalle artisteista, jotka pyrkivät elämään musiikillaan, suoratoistopalveluiden yhdestä toistosta saadut tekijänoikeustulot (n. 0,3-0,5 senttiä) eivät riitä alkuunkaan. Näin ollen lähinnä suuret, kansainvälisesti tunnetut artistit saattavat aidosti hyötyä palveluista, mikäli puhutaan useista miljoonista kappaletoistomääristä. Aloitteleville artisteille palveluiden hyöty kuitenkin tulee siitä, että niiden potentiaalinen kohdeyleisö on ennennäkemättömän suuri, jolloin oman markkinaraon löytäminen entistä pirstaleisemmasta musiikkimaailmasta saattaa olla helpompaa.

Suoratoistopalveluiden yleistyminen on vaikuttanut suuresti myös musiikin taiteelliseen sisältöön. Menestyvät artistit ja kappaleidentekijät keskittyvät nykyään entistä enemmän yksittäisten hittikappaleiden metsästämiseen kokonaisten albumikokonaisuuksien luomisen sijaan. Taloudellisesti tämä on ymmärrettävää, sillä yhdellä hittikappaleella artisti voi tienata moninkertaisesti verrattuna pienemmän artis-

tin rakkaudella luomastaan albumista saamiinsa tuloihin. Taiteen kannalta tämä on (ainakin minun mielestäni) sääli, sillä musiikki on mielestäni edelleen parasta albumimitassa kuunneltuna.

Onnistuneen albumikokonaisuuden luominen saattaa edesauttaa artistin uran kestävyyttä. Ei ole sattumaa, että monet nykypäivän arvostetuimmista, menestyneimmistä ja aikaa parhaiten kestäneistä artisteista ovat julkaisseet jossain vaiheessa uraansa ainakin yhden arvostetun ja hyvin myyneen ”klassikkoalbumin”. Voi vain toivoa, että sama periaate jatkuu myös tulevaisuudessa! Ja ei, musiikki ei ole 2000-luvulla tippaakaan huonompaa kuin ennen.

Erilaisia tyylejä ja niiden yhdistelmiä on enemmän kuin koskaan ja hienoa musiikkia voi löytää koko ajan, kunhan sitä jaksaa etsiä.

Ps. Tämä lehti on viimeinen allekirjoittaneen päätoimittama Kapitaali. Kiitän kaikkia lehden tekoon osallistuneita hyvästä työstä! Vuoteen on mahtunut paljon hienoja hetkiä, mutta myös tiukan aikataulun mukanaan tuomaa pientä stressiä, kirjoittajien muistuttelua deadlineista ja loputonta näpertelyä Indesign–taitto-ohjelman kanssa.

Kaiken kaikkiaan työ lehden parissa on ollut kuitenkin antoisaa. Toivotan seuraajalleni onnea ja menestystä! Ei tämä ole alkuunkaan hassumpaa hommaa – kunhan muistaa delegoida ahkerasti tehtäviä muulle toimitukselle.

5

Puheenjohtajan palsta Kirjoittaja: Miska Widgren, KTTO:n puheenjohtaja Kuva: Mikko Virta

T

ämän lehden ilmestyessä on KTTO:lle valittu jo uusi halitus. Onnittelut uudelle hallitukselle!

Tämän vuoden hallitus on saanut paljon aikaan. Sitsejä pidettiin Statuksen kanssa Uudella, Median kanssa Sivistyksellä, sekä Ky Economicsin kanssa kahdesti niin Casalla kun Alakertsilläkin.

Myös alumneille järjestettiin pöytäjuhla jo toista vuotta peräkkäin. Aikeita oli myös laajentaa sitsirepertuaaria esimerkiksi Otaniemen suuntaan, mutta idea jäi ajatuksen tasolle biletilojen saatavuuden vuoksi. Pieni vinkki uudelle hallitukselle: tutkikaa ja varatkaa mahdollinen tila ajoissa!

Työelämävierailut suuntautuivat muun muassa valtionvarainministeriöön, Nordea Marketsiin ja Suomen Pankkiin. Myös perinteinen ”Töitä ja kaljaa” –konsepti sai jatkoa kuluvana vuonna. ”Tiedettä ja viiniä” –tapahtumakin on tulossa, mutta järjestelyt ovat kirjoitushetkellä kesken. Näiden kahden tapahtuman järjestäminen jatkossa vaatii hieman mielikuvitusta, koska uudessa opintosuunnitelmassa niistä ei myönnetä työelämänoppia. Uskon kuitenkin, että tämän kaltaiset tapahtumat kiinnostavat opiskelijoita jatkossakin. Tuovathan ne taloustieteilijälle uutta näkemystä tieteemme hyödyllisyydestä työelämässä.

Kulttuurin osalta mainittakoon vierailu Kiasmassa, teatteri-excu ja Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoitus. Opiskelijakulttuuria harrastettiin myös paljon. KTTO järjesti yhteislähdön lähes jokaiseen pääkaupunkiseudulla järjestettyyn approon, toinen suuri opiskelijakaupunki Tampere otettiin haltuun kyykän merkeissä ja vappuna taloustieteilijät olivat perinteisen aktiivisia, vaikka ainoa yhteinen tapahtuma olikin vappupäivän kansisteltta. Säästä huolimatta hallitus oli heti vappupäivän aamuna virkeänä ja hyvin nukkuneena kokoamassa upeaa telttaviritelmää Ulliksella.

Vuoden huipentuma, KTTO:n 55-vuotisjuhla, oli mielestäni onnistunut tapahtuma ja 55-vuotiaan ainejärjestön arvoinen. Vuosijuhlien järjestäminen oli yksittäisistä projekteista suurin. Paljon hommia, järjestelyä ja kokoustamista, mutta kaiken stressin jälkeen onnistuneesti sujuneet juhlat palkitsevat.

Alun perin hakeuduin hallitukseen hetken mielijohteesta, koska joku oli sitä suositellut. Iso kiitos hänelle, koska ainakin omalta osaltani kaksi vuotta hallituksessa on ollut hienoa aikaa. Paljon uusia kavereita ja runsaasti sellaisia kokemuksia, joita ei varmasti muualta saa. Olen kuitenkin melko varma siitä, että kaksi vuotta KTTO:n hallituksessa riittää ja on aika antaa tilaa uusille kansislaisille. Tsemppiä ensi vuoden hallitukselle. Pitäkää KTTO:n (toistaiseksi työn alla oleva) lippu korkealla.

6

Opintosihteerin palsta Teksti: Pyry Lehtonen, 2. opintosihteeri Kuva: Mikko Virta

H

yvää joulun odotusta kaikille. Vuosi on lopuillaan ja niin päättyy myös opintosihteerien kausi. Lehden tullessa ulos painosta on jo uudet opintosihteerit valittu ja heihin pääset tutustumaan seuraavassa Kapitaalissa.

Kuluneena vuonna opintoasioiden saralla on tapahtunut kohtuullisen paljon. Uudet fuksit aloittivat opintonsa uudella tutkintorakenteella. Rakenne muuttui jonkin verran, kun tiedekunnan vaatimuksesta kurssien opintopistemäärien tulee vastedes olla jaollisia viidellä. Uusiksi pakollisiksi kursseiksi tulivat kandivaiheen mikrotalouteen yhteydessä oleva peliteorian kurssi sekä makrotalouteen kytkeytynyt taloudellista kasvua käsittelevä kurssi. Uusille fukseille pakolliseksi tulivat yhteiskuntatieteiden sivuaineopinnot, jotka eivät kuitenkaan muuttaneet kurssisisältöjä.

Uudistuksen myötä fuksit eivät kuitenkaan tule saamaan tilastotieteen sivuainekokonaisuusmerkintää, vaikka suorittavatkin tilastotiedettä 25 opintopistettä.

Opintosihteeritiimi järjesti keväällä suositun ”Töitä ja kaljaa” –työelämäpaneelin, jossa meiltä valmistuneet alumnit kertoivat, minkälaisia töitä he ovat tutkinnollamme saaneet. Suunnitteilla on vielä loppuvuodelle toinen perinteikäs tapahtuma ”Tiedettä ja viiniä”. Fukseille pidettiin orientoivalla viikolla uutena tapahtumana opintoinfo, jossa kerroimme keskeisiä asioita opiskelusta ja yliopistomaailmasta, jotka jokaisen tulisi tietää. Tapahtuma koettiin erittäin tarpeelliseksi ja toive on, että opintoinfosta tulee tästä eteenpäin jokavuotinen tapahtuma.

Pohja siihen on nyt valmiina.

Tällä hetkellä suurin opintoasia on kansallisessa mediassakin paljon huomiota saanut yliopiston johtosääntöuudistus. Tällä hetkellä johtosääntö on jatkokäsittelyssä, sillä se on saanut huomattavasti kritiikkiä osakseen erityisesti johtajavalintojen uudistuksen osalta. Yliopiston sivuilta ja intranetistämme Flammasta löytyy aiheesta lisätietoa. Johtosääntöuudistuksesta tullaan vielä puhumaan, joten seuraajamme tulevat siihen varmasti tutustumaan.

Ensi vuonna opintoasioissa kuuma peruna tulee olemaan valintakoeuudistus. Valtioneuvosto on päättänyt, että korkeakouluopintoihin siirtymistä tulee nopeuttaa ja ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville tulee varata oma kiintiönsä. Laki tulee voimaan vuonna 2016, joten ensi vuoden aikana päätetään, miten uudistus tulee vaikuttamaan tiedekuntamme ja taloustieteen opiskelijavalintoihin. Toivon, että seuraava opintosihteeri on tässä asiassa erityisen aktiivinen.

Kiitokset kuluneesta vuodesta!

Opintosihteeritiimin puolesta,

Pyry Lehtonen 7

Jean Tirole, taloustieteen Nobel–voittaja vuonna 2014 Teksti: Miika Päällysaho Kuvat: The New Yorker, Wikimedia Commons

R

uotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistolle myönnettiin 13. lokakuuta ranskalaiselle, Toulousen yliopiston professori Jean Tirolelle. 61-vuotias Tirole palkittiin ”markkinavoimaa ja sääntelyä koskevista tutkimuksistaan”.

Viimeksi palkinto on myönnetty vain yhdelle henkilölle vuonna 2008, kun yhdysvaltalainen Paul Krugman palkittiin kaupankäyntiä ja sijaintitekijöiden vaikutusta koskevista tutkimuksistaan.

Tirole on aiemmin palkittu mm. Yrjö Jahnssonin säätiön palkinnolla vuonna 1993 ja hän on työskennellyt myös paljon Bengt Holmströmin kanssa.

Valitsijaraadin mukaan Tirolen keskeisimmät, taloustiedettä eteenpäin vieneet tutkimukset koskevat toimialoja, joita hallitsevat muutamat suuret yritykset. Mikrotaloustieteen perustulosten mukaan ilman jonkinlaista sääntelyä tällaisessa oligopoliasetelmassa päädytään usein yhteiskunnan edun kannalta haitalliseen markkinatilanteeseen.

Tämän takia saatetaan tarvita julkisen vallan interventiota suurten yritysten määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi. Mutta kysymys kuuluukin: kuinka monopoleihin ja oligopoleihin tulisi puuttua – vai onko niihin edes kannattavaa puuttua?

Esimerkiksi mikrotaloustieteen peruskursseilla tähän kysymykseen pureudutaan mm. tutkimalla ns. luon-

8

”

Tirole alkoi

kollegoidensa

kanssa soveltaa mm. peliteoriaa ja tutkia epätäydellisen kilpailun toimialojen sääntelyn ongelmaa uudella tavalla.

nollisia monopoleja, joiden tuotannon hinnoittelu kilpailullisten markkinoiden mukaisesti (jolloin hinta vastaa rajakustannuksia) ei riitä kattamaan tuotannon kokonaiskustannuksia. Näihin lukeutuvat esim. monet julkisia palveluita tarjoavat yritykset. Perinteisesti ratkaisuna on nähty, että valtio joko ohjaa tai sääntelee monopolia niin, että se perii kuluttajilta optimaalisen hinnan tuotetun hyödykkeen kulutuksesta.

Tässä ongelmaksi muodostuu kuitenkin tämän ”optimaalisen” hinnan määrittäminen. Päädytään epäsymmetrisen informaation ongelmaan: monopoli tuntee sääntelijöitään paremmin oman kustannusrakenteensa, joten sillä saattaa olla kannusteita ilmoittaa tuotannon keskimääräiset kustannukset todellista suuremmiksi. Jos hinta päätetään tämän jälkeen asettaa siten, että se kattaa nämä kustannukset, monopoli kykenee tekemään voittoa eikä sillä välttämättä ole kannusteita panostaa kustannuksia vähentäviin innovaatioihin. Myöskään sääntelijöiden kannusteet eivät välttämättä ole vilpittömät, jos he alkavat kulissien takana tehdä valvomansa yrityksen kanssa yhteistyötä henkilökohtaista etua tavoitellen.

80-luvun puolivälistä eteenpäin Tirole alkoi kollegoidensa kanssa soveltaa mm. peliteoriaa ja tutkia epätäydellisen kilpailun toimialojen sääntelyn ongelmaa uudella tavalla. Sääntelyn toteuttaminen alettiin nähdä päämies-agentti-tilanteena, jossa julkinen valta toimii päämiehenä ja yritys agenttina. Tavoitteena on luoda mekanismi, joka luo kummallekin osapuolelle kannusteet

toimia yhteiskunnan intressien mukaisesti. Tutkimustensa tuloksena Tirole on kehittänyt yleiset periaatteet ja teoreettisen rungon, joita voidaan soveltaa tällaisten mekanismien luomiseksi tarkasteltavista markkinoista riippumatta. Erilaisten markkinoiden erityispiirteet vaikuttavat vahvasti lopputuloksiin, eikä paras vaihtoehto ole aina se yksinkertaisin (kuten hintakaton asettaminen tai yritysten välisen yhteistyön rajoittaminen), vaan lopputulokset voivat ajoittain olla jopa melko epäintuitiivisia.

Tirolen ja hänen kollegoidensa tuomilla kontribuutioilla on monia tärkeitä sovelluskohteita. Esimerkiksi Euroopan komissio ja parlamentti pohtivat tällä hetkellä kuumeisesti, kuinka Googlea tulisi valvoa tai säännellä, jot-

”

Tirolen ja

hänen kollegoidensa tuomilla kontribuutioilla on monia tärkeitä sovelluskohteita.

tei se hyväksikäyttäisi markkinoita ylivoimaisesti dominoivaa hakukonepalveluaan edistääkseen muiden, kaupallisten palveluidensa leviämistä. Lisäksi Tirolen luomilla periaatteilla voi olla vaikutusta eri puolilla maailmaa toimivien markkinaoikeuksien toimintaan.

Lähteitä: ”The Nobel prize Goes to Jean Tirole”, The Economist John Cassidy: ”Why Jean Tirole Won the Economics Nobel”, The New Yorker (kolumni) ”Information for the Public: Market Power and Regulation”, www.nobelprize.org ”Jean Tirole”, Wikipedia the free encyclopedia.

9

Kvartaalikatsaus Teksti: Olli Hyytiäinen

S

yksy on vaatinut sijoittajilta kylmäpäistä asennetta. Erityisesti lokakuussa koettiin osakemarkkinoilla rajua heiluntaa, mutta kokonaisuutena kuukausi on tarjonnut rauhassa tilannetta seuranneille sijoittajille positiivista tuottoa. Kurssit tulivat lokakuun alussa ryminällä alas ympäri maailmaa, mutta yksittäistä suurta syytä kurssilaskuun on vaikea nostaa esiin. Levottomuus oli seurausta ainakin kohonneista arvostustasoista tuloskauden käynnistyessä, heikoista makrotalouden luvuista etenkin Euroopassa, Ebola-epidemian aiheuttamasta pelosta varsinkin USA:ssa ja geopoliittisista jännitteistä. Lisäksi USA:ssa keskuspankki Fed oli lopettamassa määrällistä elvytystään ja valmistautumassa seuraavaksi korkotason nostoon. Tärkeimmät osakeindeksit maailmalla laskivat lokakuun alkupuolella jopa 5–10 % parissa viikossa.

Paniikinomaisen laskun jälkeen otsikoita ovat hallinneet puolestaan yritysten hyvät tulokset varsinkin Yhdysvalloissa. Myös odotettua paremmat uutiset makrotaloudesta laukaisivat jännitystä. Tällaisia lukuja olivat mm. USA:n nopea talouskasvu vuoden kolmannella neljänneksellä ja marraskuun alussa julkaistut työllisyysluvut. Optimismi palasi markkinoille ja korjausliike ylöspäin alkoi vauhdilla, minkä myötä indeksit ovat kohonneet ympäri maailmaa jo edellisten huippujen yli.

Etenkin Japanissa nähtiin jyrkkää nousua, kun keskuspankki kasvatti yllättäen elvytystoimiaan.

Nostetta saatiin nousevan auringon maassa myös marraskuun puolella, kun kulutusveron korotuksen odotettiin lykkääntyvän.

Kiina isännöi marraskuussa APEC–kokousta, jossa oli osittain jäätävä ilmapiiri. Kokouksen aikana Venäjän aseistamat kapinalliset ovat olleet jälleen vauhdissa itäisessä Ukrainassa ja näin ollen aiemmin syksyllä sovittu tulitauko on jo historiaa. Tämä on aiheuttanut turhautumista länsimaissa, joiden sukset ovat menneet ristiin Venäjän kanssa vakavimmin sitten kylmän sodan. Putin, Obama ja Aasian suurvaltojen johtajat vaikuttivat Pekingin kokouksessa kuitenkin olevan edelleen jonkinlaisissa diplomaattisissa väleissä. Kiina oli lisäksi esillä marraskuun puolivälissä sitouduttuaan Yhdysvaltojen kanssa ilmastosopimukseen,

10

”

q4

Ensi vuotta silmällä pitäen tuottojen hakeminen riskipitoisista omaisuuslajeista on yhä hankalampaa. Osakemarkkina on noussut vuosia ja arvostustasot alkavat olla korkealla. jossa kumpikin maa lupasi vähentää päästöjään – tosin vielä varsin maltillisella aikataululla.

Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa pörssi-indeksien kehitys on ollut syksyllä hieman muuta maailmaa heikompaa. Q3-tuloskausi alkoi etenkin Suomessa muuta maailmaa vaatimattomammin. Yritykset ovat onnistuneet kasvattamaan voittojaan, vaikka liikevaihto laskee. Toisin sanoen tulosta on saatu aikaan kuluja karsimalla, mikä ei ole tietenkään pidemmän päälle kestävää.

Suomessa makrotaloudesta on saatu kuitenkin myös positiivisia uutisia. Vaikka teollisuustuotanto on heikentynyt jo pitkään, ovat teollisuuden uudet tilaukset olleet kasvussa jo jonkin aikaa.

Ensi vuotta silmällä pitäen tuottojen hakeminen riskipitoisista omaisuuslajeista on yhä hankalampaa. Osakemarkkina on noussut vuosia ja arvostustasot alkavat olla korkealla. Osakkeiden suosio selittyy matalan korkotason aikana osittain sillä, ettei koroista ole ollut saatavilla korkeita tuottoja. Sijoittajien täytyy kuitenkin olla yhä tarkempana, ettei sijoitusten arvo sula mahdollisen myyntiaallon aikana. Tällaisen laskun voisi laukaista esim. nopeasti huonompaa suuntaan kehittyvä geopoliittinen konflikti. Reaalitalouksien näkymiin on tuskin odotettavissa radikaaleja muutoksia. USA jatkaa maailmantalouden veturina ja Eurooppa joutuu elvyttämään saadakseen aikaan edes vähäistä elpymistä aktiviteetissa. Kiinassa ja muilla Aasian kehittyvillä markkinoilla talouskasvu näyttäisi jatkavan maltillista hidastumistaan, mutta on edelleen länsimaisesta näkökulmasta nopeaa.

Kansislaiset vaihdossa Kiinnostaako opiskelijavaihto? Viisi syksyllä vaihtoon lähtenyttä kansislaista kertovat Kapitaalille opiskelusta ja opiskelijaelämästä Euroopassa.

Uppsala: Lassi Tervonen

Hampuri: Juho Anttila Bryssel: Ilona Ylikoski

Praha: Timo Järvenpää

Barcelona: Jukka Kovanen

Kuva: Wikimedia Commons

11

11

Timo Järvenpää, Praha

N

12

a zdravi, arvon Kapitaalin lukija!

Prahassa vaihdossa ollessa edellinen on ehkä se yleisin tšekinkielinen lausahdus, jota tulet käyttämään, ja sehän kääntyy suomen kielelle miksipä muuksikaan kuin sanaksi kippis.

Muuten kieli onkin sitten sen verran vaikea ja erilainen esimerkiksi saksaan tai ranskaan verrattuna, että et ilman pohjataitoja opi kovinkaan sujuvasti sitä puhumaan, mikäli päätät tänne vaihtoon tulla. Tosin aika monelle tänne vaihtoon tulevalle paikallisen kielen oppiminen ei taida aivan se ykkösprioriteetti olla, vaan kiinnostuksenkohteena ovat ennemminkin nestemäiset viljatuotteet.

Jos kuitenkin sinua kiinnostaa myös vaihto-opiskelun akateeminen anti, lienee ennen olueen siirtymistä paikallaan sanoa muutama sananen myös itse opiskeluista tässä Keski-Euroopan helmessä (paikalliset katsovat kuuluvansa Keski-Eurooppaan, eivät Itä-Eurooppaan). Kurssit Kaarlen yliopistossa poikkeavat hiukan suomalaisista: lähes jokaisella kurssilla on tentin lisäksi pakollinen esitelmä sekä mahdollisesti myös muita arvioitavia osa-alueita, kuten luentoaktiivisuutta, mid-termiä tai jotakin laskareiden tapaista. Käytännössä jokaiseen kurssiin kuuluu hyväksytyn kirjallisen tentin jälkeen myös suullinen koe, jonka luonteesta allekirjoittanut ei valitettavasti vielä osaa tarkemmin kertoa. Luentoja on yleensä vain kerran viikossa, mutta luentoja täydentävät seminaarit, joissa esitelmät pidetään. Varsin usein esitelmät perustuvat myös tentteihin pakollisena osana kuuluviin artikkeleihin, joista tulisi osata esitelmän jälkeen myös hieman keskustellakin. Luennoitsijoiden taso ja englannin taito ainakin valitsemillani kursseilla on ollut väliltä välttävä – hyvä, joten aivan karmeaa slaaviaksenttia ei paljoakaan tarvitse sietää.

Kurssi-ilmoittautumiset ovat täällä aivan oma tarinansa. Kun yliopiston tunnukset saatuani menin paikalliseen tietojärjestelmään, osa haluamistani kursseista olikin jo täynnä. Ilmoittautuminen nimittäin avautuu ainakin näin syksyllä kymmenisen päivää ennen kuin vaihto-opiskelijat edes saavat tunnuksensa yliopiston järjestelmiin. Paikalliset olivat siis rohmunneet jo paikat monilta kursseilta, joille olisin halunnut. Toki kursseil-

le voi aina jäädä jonottamaan, josko joku luopuisi omasta paikastaan. Onneksi sentään yhdelle kurssille jonottaminen tuotti itseni kohdalla tulosta.

Kurssi-ilmoittautumisesta johtuvaan harmitukseen tosin on keinonsa. Täällä on nimittäin helppo lohduttaa itseään oluella. Se on halpaa, hyvää ja halpaa. En ole maksanut tuopillisesta kertaakaan yli 2,5 euroa, ja yleensä janon saa sammutettua noin 1-1,5 eurolla. Olutta voi kumota viikoittain vaikkapa Erasmus-bileissä, mutta itse suosin pienemmän porukan pubi-iltoja. Bileiden ja pubien lisäksi itseään on helppo viihdyttää esimerkiksi reissaamalla ympäri Tšekkiä tai piipahtamalla naapurimaiden puolella. Täältä on erittäin lyhyt matka esimerkiksi Wieniin, Krakovaan tai Berliiniin, mutta ihan maan sisältäkin löytyy Unescon maailmanperintökohteita, viinitiloja ja olutpanimoita. Tätä kirjoittaessanikin odottelen vajaan viikon päässä olevaa viikonloppureissua maan eteläosiin viinitilalle maistelemaan sikäläisiä rypälejuomia.

Praha on lähes kenelle tahansa vaihto-opiskelijalle ihanteellinen kohde*: aikansa voi käyttää matkaten ympäri Keski-Eurooppaa, opiskellen, nauttien kulttuurista (musta teatteri on mahtava kokemus!), tai vetäen pään täyteen absinttia ja olutta. Itse suosin mukavaa balanssia kaikkien edellä mainittujen asioiden kesken. * PS. Kasvisruokavaliota suosiville tai olutta inhoaville tosin varoituksen sanana on todettava, että elämänne ei täällä välttämättä ole helppoa. Salaateissakin on usein lihaa ja usein olut on oletusjuoma, jota nautitaan. Tšekkiläiset juovatkin olutta yli 140 litraa henkeä kohti vuodessa.

Juho Anttila, Hampuri

A

loitin lokakuussa vaihtolukukauden Hampurin yliopistossa. Saksa oli kielensä takia minulle luonnollinen kohdemaa, ja vaihtoehdoista Hampuri houkutteli ennen kaikkea suuremman kokonsa puolesta. Suoritan vaihdossa maisterivaiheen opintoja, joiden lisäksi minulla on yksi saksan kurssi. Opintoja ei kuitenkaan mitenkään liikaa ole: luentoja noin kymmenen tuntia viikossa ja itsenäisiä kouluhommia pari tuntia lisää.

Vapaa-ajan suuri määrä ei kuitenkaan ole Hampurissa ongelma: tästä pitää huolen legendaarinen Sankt Pauli, jota voisi halpoine baareineen ja musiikkiklubeineen kuvata eräänlaiseksi suuremmaksi ja paremmaksi Kallioksi – vieläpä ilman hipstereitä. Kun tähän lisätään vielä yliopiston tapahtumat, opiskelija-asuntoloiden baari-illat sekä kaupungin jalkapallojoukkueiden, HSV:n ja legendaarisen FC St. Paulin, ottelut, ei tekemisestä todellakaan ole puutetta.

Lassi Tervonen, Uppsala

O

len tämän syksyn vaihdossa Ruotsissa Uppsalan yliopistossa. Kaupunki on pitkälti sellainen kuin kuvittelinkin: melko pieni paikka, jossa kaikki pyörii perinteisen yliopiston ja opiskelijaelämän ympärillä. Oma asuinalueeni on käytännössä opiskelijalähiö, mistä jokailtainen klo 22 kaikkialta kuuluva huuto, Flogsta scream, muistuttaa.

Yöelämä Uppsalassa keskittyy nationien (eli osakuntien) ihan oikeisiin baareihin, joihin vain opiskelijat ovat tervetulleita. Baarit ovat profiileiltaan erilaisia ja niistä löytää halutessaan hulinaa lähes päivittäin.

Opintoni ovat täällä koostuneet lähinnä tilastotieteestä, ja opetus on ollut hyvää ainakin silloin, kun olen luennoilla jaksanut käydä.

Ei-opiskelijalle Uppsala olisi luultavasti tylsä kaupunki. Sen sijaan akateemisista perinteistä, pyöräilystä (täällä kaikki pyöräilevät) ja opiskelijaelämästä kiinnostuneelle opiskelijalle Uppsala voi antaa paljon!

13

Jukka Kovanen, Barcelona

L

ämpimät terveiset sinne loskan keskelle täältä Esp... eikun siis Kataloniasta vai kumpi se nyt taas olikaan. Olen täällä syksyn maisterivaiheen vaihdossa perinteikkäässä Universitat de Barcelonassa. Kun tänne syyskuussa saavuin, ei kulttuurishokeilta alussa voinut välttyä. Huomatessani uuden kotini sijaitsevan aivan La Ramblan läheisyydessä kaupungin ytimessä, kesti jonkun aikaa tottua ihmisvilinään aina kadulle astuessaan. Koululle ilmoittautumaan raahauduttuani taas ihmettelin, missä kaikki ovat. Kävi ilmi, että opintotoimisto on luonnollisesti kiinni klo 12–16!

No, sain kuitenkin paperiasiat sitten illalla lopulta hoidettua.

Myös itse kurssit poikkeavat melkoisesti Suomen vastaavista. Itselleni tuli yllätyksenä maisteriryhmän koko, noin 20 oppilasta per vuosikurssi, vaikka kandiopiskelijoita on useita satoja ja kurssit käydään tiiviisti saman ryhmän mukana. Runkokurssit oletetaan käydyksi ennen valinnaisia.

Koska täällä suoritettujen runkokurssien hyväksilukeminen tutkintoon ei onnistuisi, joudun nyt käymään toisen vuoden kursseja. Tämä aiheuttaa jonkin verran vaikeuksia, koska pohjatietovaatimukset etenkin ekonometrian suhteen ovat joskus melko korkealla.

Kurssit ovat muutenkin melko työläitä: tentti on usein vaihtoehtoinen tai vähemmän määräävä suoritusperuste ja kurssien arvostelu perustuu pääosin niillä tehtäviin projektitöihin ja presentaatioihin. Myöskään luennoilla nukkuminen takarivissä tuppisuuna harvoin onnistuu, vaan yleensä joutuu osallistumaan aiheesta käytävään keskusteluun, joten materiaaleihin kannattaa tutustua etukäteen. Korkeasta työmäärästä huolimatta kurssit ovat mielenkiintoisia. Ainakin käymilläni kursseilla luennoitsijat todella panostavat luentoihin ja

14

niillä käydään yleensä oppikirjasisällön sijaan läpi aiheeseen liittyviä aikakausikirjajulkaisuja. Näin ollen olen jopa aina silloin tällöin löytänyt itseni luennolta terassin sangria–kannun sijaan.

Mutta toki ravintola- ja/tai bilekulttuurin ystävälle tämä kaupunki vasta mahdollisuuksia tarjoaakin. Aurinkoiset terassit, lähes ilmaiset tapakset ja oluet (pahimman turistialueen ulkopuolella), sekä aina yhtä herkullinen paella sangrian kera nautittuna luovat luennoille varteenotettavan vaihtoehtoiskustannuksen. Myös kaupungin suurin yökerho, gigalomaaninen Razzmatazz on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Joka tapauksessa voin suositella Barcelonaa vaihtokaupunkina kaikille taloustieteen opiskelijoille. Täällä vietät varmasti ikimuistoisen vaihtojakson, oli motivaattorisi sitten kielitaidon kohentaminen, uusien kokemusten etsiminen, erilaisten kurssien tuoma vaihtelu tai ihan vaan bilettäminen ja etelän auringosta nauttiminen, tai vaikka kaikki edellä mainituista.

PS. Jalkapallomuseo ei ole enää käymisen arvoinen, sillä vahanuket – Litin siinä samassa – on poistettu.

Ilona Ylikoski, Bryssel

S

uurin osa Erasmus–vaihtoon lähtevistä tietää, ettei kyse ole opiskelusta. Bryssel on tässä suhteessa loistava valinta, kun maisteritason kursseilla ensimmäiset viikot jauhetaan Ricardon suhteellisesta edusta ja olemattomalla tasolla oleva matematiikka on lukion lyhyen tasolla.

Onneksi ”Euroopan epävirallisena pääkaupunkina” Bryssel kompensoi opiskeluelämää muilla keinoin. Eri seminaareja ja konferensseja löytyy valtava kirjo, aina itse Euroopan unionin toiminnasta YK:hon ja TED:iin.

Ja vaikka Bryssel ei ole Berliiniin verrattavissa yöelämän suhteen, voittaa se Helsingin mennen tullen – kunhan pääsee siitä alkujärkytyksestä yli, että viimeinen bussi lähtee viikonloppuisinkin kolmelta aamuyöllä ja että keskieurooppalaisten etkot käsittävät sen muutaman viinilasin koko viinipullon sijaan. Opiskelijabileet ja vaihtarit nyt ovat samanlaisia kaikkialla, mutta onneksi klubit ja UG–skene ovat täällä aivan eri sfääreissä. Viimeisenä vaihtoehtona voi aina mennä juhlimaan MEP:ien kanssa.

15

16

17

Kansislainen ja kaupunginvaltuutettu Sakari Rokkanen ja Henrik Vuornos toimivat Espoon ja Vantaan kaupunginvaltuutettuina. Millaista opintojen ja työn yhdistäminen on? Miten he ovat työssään hyötyneet taloustieteen opinnoistaan?

18

Taloustieteen opinnoista potkua politiikkaan Teksti: Salla Varpula

H

enrik Vuornos ei ikinä ajatellut, että hänestä tulisi poliitikko. Nyt hän on ehdolla kansanedustajaksi, koska on parempi olla tekemässä päätöksiä kuin valittaa vierestä.

21-vuotias Henrik Vuornos on kuin kuka tahansa opiskelijanuori, ja lähtee haastattelun jälkeen kirjastoon lukemaan taloustieteen tenttiin. Ihan jokainen opiskelija ei kuitenkaan lue iltasaduksi kunnanvaltuuston esityslistaa.

Vuornos lähti itse tekemään päätöksiä, koska häntä ärsyttävät vierestähuutelijat. Asioista ja päätöksistä valitetaan, mutta asioita ei viedä eteenpäin. Jokainen ei kuitenkaan voi lähteä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. ”Jos esimerkiksi bussireitti menee kilometrin päästä kotoasi, ja alueella on muitakin, jotka sitä bussia käyttäisivät, niin en pidä siitä, että vaan keskenään nuristaan asialle. Ihmisten pitäisi olla aktiivisempia, kehittää asiaan joku ratkaisu ja viedä sitä eteenpäin” On siis turha valittaa, jos muutoksen eteen ei ole valmis tekemään mitään. Vuornos sanoo, että esimerkiksi Twitterissäkin voi koettaa saada asiansa kuuluviin. ”Jos minulle tviitattaisiin fiksusti ja hyvin perustellen, niin totta kai vien asiaa eteenpäin.” Vuornokselle onkin tärkeää, että on kanavia, joiden kautta nuorten ääni pääsee kuuluviin. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kanssa hän esimerkiksi pääsi varmistamaan, että kaikissa Espoon yläkouluissa ja lukioissa on oppilaskunnat. ”Se on saattaa tuntua pieneltä jutulta, mutta on tärkeää, että oppilaat pääsevät osallistumaan koulunsa asioihin.”

Lukion oppilaskunnasta Vuornoksenkin tie po-

litiikkaan lähti. Halu vaikuttaa itse asioihin sen sijaan nousi jo yläasteella. ”Luokkakaverini oli Espoon nuorisovaltuuston puheenjohtaja ja mietin, että eihän se näin voi mennä, että tuollaiset tyypit edustaa koko Espoon nuorisoa.” Lukiossa Vuornos pääsi itsekin samaiseen Espoon nuorisovaltuustoon. Sitä seurasivat järjestöt, oppilaskunnan hallituksen ja Kauniaisten nuorisovaltuuston puheenjohtajuus, ja lopulta lukion toisella luokalla, vuonna 2011, Vuornos liittyi puolueeseen. ”Päätöksenteko imaisi mukanaan”, hän naurahtaa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen, syksyllä 2012, Vuornos valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon. Keväällä edessä ovat eduskuntavaalit. Pari vuotta kaupunginvaltuustossa on tuonut itseluottamusta vaaleihin lähtemiseen. ”Tuntuu, että uskottavuutta on enemmän kuin silloin 19-vuotiaana kunnallisvaaleissa. On kuitenkin jännittävää olla yhdessä ehdokkaana jo istuvien kansanedustajien kanssa.”

Kaupunginvaltuuston lisäksi Vuornoksen aikaa vievät partio, urheiluharrastukset ja opiskelu. Hän aloitti syksyllä taloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa.

Opintopisteitä pitää saada paljon kasaan nyt, jotta keväällä voi keskittyä kampanjointiin. ”Kampanjointi tulee olemaan paljon isompaa kuin viimeksi kunnallisvaaleissa. Vaalipiiri on iso, joten tiedossa on paljon reissaamista. Tulen seisomaan aika monta aamua asemilla esitteitä jakamassa. Kampanjointia pitää myös tehdä paljon sosiaalisessa mediassa, koska isot bussipysäkkimainokset ovat kalliita. Pitää kuitenkin itse uskoa täysillä siihen, että läpi mennään. Eihän ehdokkaaksi muuten kannattaisi edes lähteä.”

19

Pullaa ja kahvia (ja paljon muuta) Teksti: Sakari Rokkanen

V

antaa ja politiikka. Kaksi sanaa, joihin ei aina liity kaikkein positiivisimpia mielleyhtymiä. Kaksi vuotta paikallispolitiikassa mukana olleena voin kuitenkin sanoa, että molemmat ovat mainettaan parempia. Olen vuodesta 2013 toiminut taloustieteen opintojen ohella kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna Vantaalla. Sukellus syvälle paikallisbyrokratian syövereihin on kokonaisuudessaan ollut todella antoisa kokemus, vaikkakin ajoittain verenpaine on hiponut valtuustosalin kattoa ja mielen on vallannut sama epäusko kuin Huuhkajien karsintapelejä seuratessa.

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan Kapitaaliin valtuutetun työn ja taloustieteen opiskelun yhdistämisestä, mieleeni tuli Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin toteamus tältä syksyltä. Wiberg toi esille ”Julkea sektori” –pamfletin julkaisuun liittyvässä keskusteluohjelmassa, että julkinen sektori tarvitsisi uusia lakeja rustaavien juristien sijasta laskutaitoisia ekonomisteja, jotka osaisivat arvioida myös säädettyjen lakien

20

kustannuksia. Jaan täysin Wibergin ajatuksen, mutta ekonomistitaustaisten virkamiesten lisäksi myös taloustiedettä tunteville poliitikoille olisi kunnissa kysyntää.

Taloustieteen opinnot antavat hyvät valmiudet monipuoliseen valtuutetun työhön. Valtuuston lisäksi pyörittelen nuijaa sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajana ja varsinkin lautakuntatyöskentely on osoittanut, että vaikka käsiteltävät asiat koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueita, niin yhtälailla mikrotalousteorian periaatteet vaikuttavat sote–palveluiden tarjonnan, kysynnän ja kuntalaisille allokoinnin taustalla. Toisaalta taloustieteellinen tarkastelu auttaa myös hahmottamaan, ettei kaupunki ole vain palveluautomaatti, vaan sen harjoittamalla verotuksella ja kaupunkisuunnittelulla on myös merkittäviä vaikutuksia asukkaiden hyvinvointiin. Yleisesti valtuutettujen keskuudessa hahmotetaan hyvin huonosti esimerkiksi tiiviin yhdyskuntarakenteen positiiviset vaikutukset yritysten tuottavuudelle.

Taloustieteen opiskelulla on kuitenkin myös

”

Aina jonkun esittäessä jotain uutta ja hienoa, taloustieteilijän

sisällä herää analyyttinen ilonpilaaja, joka alkaa pohtia päätöksen rahoittamisen mahdollisuuksia, kustannusten kohtaantoa, vaihtoehtoiskustannusta sekä hyödyn jakautumista.

varjopuolensa. Aina jonkun esittäessä jotain uutta ja hienoa, taloustieteilijän sisällä herää analyyttinen ilonpilaaja, joka alkaa pohtia päätöksen rahoittamisen mahdollisuuksia, kustannusten kohtaantoa, vaihtoehtoiskustannusta sekä hyödyn jakautumista. Kun joku argumentoi valtuustossa, että ”tämän palvelun arvoa ei voida mitata rahassa” tai että ”tämänkin puiston rakentaminen ehkäisee nuorten syrjäytymistä”, tunnekylmä taloustieteilijä hahmottelee jo mielessään budjettirajoitetta niukkuuden vallitessa ja arvioi tasapainojen tehokkuutta. Vantaa on yksi Suomen velkaisimmista kaupungeista, joten myös intertemporaalisen valinnan pohtiminen on hyvin masentavaa.

Eniten taloustieteilijän näkökulmasta nykyisessä kuntien ja valtion välisessä työnjaossa ärsyttää suuntaus, jossa tuottavuuden kasvun sijaan hyvinvointia ajatellaan luotavan uudella lainsäädännöllä. Kun ”uutta hyvinvointia” on saatu aikaan lakeja ja normeja lisäämällä, ministeriöissä kilistellään samppanjalaseja. Kunnissa puolestaan tuskaillaan, mistä toistaiseksi lain suoman turvan ulkopuolelle jääneestä palvelusta olisi ylipäätään mahdollista leikata, jotta kasvavat velvoitteet toisaalla saataisiin täytettyä. Valitettavan usein leikkuri kohdistuu tällöin ennaltaehkäiseviin palveluihin tai kolmannen sektorin toimintaan. Hyvä tarkoitus ei yksinään riitä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi!

On vaikeaa arvioida tarkasti luottamustehtävien viemää aikaa, koska ajankäyttö riippuu vahvasti kulloinkin käsittelyssä olevista aiheista sekä budjetin laatimisen ja hyväksymisen vuosikierrosta. Tavallisesti kaupunginvaltuusto ja lautakunta kokoontuvat kerran kuussa, mutta niiden lisäksi valtuuston kokouksiin liittyy informaatio- ja kyselytilaisuuksia, iltakouluja sekä seminaareja, joissa syvennytään ja perehdytään johonkin ajankohtaiseen teemaan. Tämän lisäksi tulevat oman valtuus-

toryhmän kokoukset, palaverit toimialan johdon kanssa, erilaisten jaostojen kokoontumiset, kuntalaisten tapaamiset, vapaaehtoiset koulutukset sekä muut tilaisuudet ja tapahtumat. Karkeasti voisi sanoa luottamustehtävien vievän viikosta keskimäärin kaksi iltaa. Toisaalta myös kokouksiin valmistautuminen vaatii aikaa ja koska kokoukset ajoittuvat usein maanantaille, sunnuntait kuluvat usein esityslistat kourassa. Kahvin ja pullan lisäksi kokouksista saa myös rahallisen palkkion, joten ajankäytön, iltaan ja viikonloppuun painottumisen sekä korvausten suhteen valtuustotyö ei merkittävästi eroa muista opiskelun ohessa tehdyistä töistä.

Opiskelun ja luottamustoimien yhteensovittaminen onnistuukin hyvin, koska valtuutetun työ painottuu arki-iltoihin. Toisaalta iltapainotteisuus rajoittaa viikolla tapahtuvaan opiskelijaelämään osallistumista. Olen myös kokenut, että opinnot ja valtuutetun työ tukevat paljon toisiaan. Opintojen kautta on saanut valmiutta osallistua poliittiseen keskusteluun hyvin perustelluilla argumenteilla.

Valtuutettuna on ollut myös etuoikeutettu osallistumaan moniin mielenkiintoisiin tilaisuuksiin. Alkusyksystä osallistuin mm. viikon mittaiselle Alueelliselle maanpuolustuskurssille, jossa perehdyttiin Suomen kokonaisturvallisuuteen. Helmikuussa puolestaan olen lähdössä lautakunnan kanssa perehtymään Tanskan sote–palveluihin ja ohjelmaan ujutettiin aloitteestani myös tutustuminen paikalliseen joustoturvamalliin.

Kannustankin kaikkia KTTO:laisia lähtemään mukaan paikallispolitiikkaan! Taloustieteen opinnot antavat yllättävän monipuolisen työkalupakin monen asian tarkasteluun. Politiikan ja luottamustoimien hoitamisen kautta avautuu loistava tilaisuus uusien asioiden oppimiselle ja näkökulmien avartumiselle.

21

Viskiklubi akateemisia ja sofistikoituneita juomatapoja jo vuodesta 2012 22

Herra Aben kolme nuolta Teksti: Marko Koistinen Kuvat: Wikimedia Commons

M

onesta murhenäytelmästä kertoo Japanin taloushistoria. Yksi niistä on tarina ylikuumenemisesta, ylivelkaantumisesta, pankkikriisistä ja kuplasta. Tämä kupla puhkesi jo 1990-luvun alkupuolella, mutta vaikutukset ovat edelleen näkyvissä ja siksi voidaan puhua jopa Japanin talouden menetetystä kahdesta vuosikymmenestä. Lisäksi Japanin taloudella on ongelmia sekä vaihtosuhteen että demografian kanssa – pulmia toisin sanoen riittää. Mutta en aio pitkästyttää sinua arvon lukija sillä, että analysoisin yksityiskohtaisesti ongelmien syytä, vaan haluan pitkästyttää sinua ratkaisuyrityksen analyysilla Shinzo Aben mukaan nimetystä ”Abenomics”–politiikasta.

Taloutta voidaan elvyttää muun muassa rahapolitiikan avulla. Tässä tapauksessa Japanin keskuspankki (BoJ) on harjoittanut niin kutsuttua nollakorkopolitiikkaa käytännössä koko 2000–luvun kehnolla menestyksellä ja tästä syystä ei varmaankaan ole liioiteltua sanoa, että Japani on likviditeettiloukussa. Toisaalta nollakorkopolitiikka on sinänsä perusteltu, koska BoJ nojaa hintavakaustavoitteeseen ja taloudella on enemminkin vaara vajota deflaatiokierteeseen kuin inflaatio-ongelmiin. Rahapoliittisen elvyttämisen edistämiseksi BoJ on harjoittanut suoria osto-operaatioita eli ostanut rahapoliittiseen arvopaperisalkkuun markkinoilta arvopapereita

Japanin pääministeri Shinzo Abe lisäten siten kierrossa olevaa rahan määrää. Tätä rahapolitiikan implementointikeinoa kutsutaan määrälliseksi elvyttämiseksi, jossa BoJ on eräänlainen edelläkävijä.

Mutta kuten sanottu, tulokset ovat olleet kohtuullisen laihoja ainakin vuoteen 2012 asti tarkasteltuna.

Silloin tällöin joku poliitikko keksii uuden ja mahtavan keinon harjoittaa talouspolitiikkaa. Näin kävi nytkin, kun vuoden 2012 parlamenttivaalien aikana Shinzo Abe lupasi irrottaa Japanin hintojen laskukierteestä ja nostaa talouden kestävälle kasvu-uralle voittaen vaalit. Hänen politiikkaansa kutsutaan nimellä ”Abenomics” ja se nojaa kolmeen keihäänkärkeen. Nämä keihäänkärjet ovat finanssipoliittinen elvyttäminen eli brassaillen fiskaalinen stimulointi, rahapoliittinen elvyttäminen etupäässä määrällisellä elvyttämisellä ja rakennepoliittiset uudistukset. Käytännössä siis politiikka nojaa siihen, että pidetään rahoitusmarkkinoi-

”

Politiikka nojaa siihen, että pidetään rahoitusmarkkinoiden olosuhteet mahdollisimman keveinä ja luodaan uskoa tulevaisuuteen.

23

Bank of Japanin pääkonttori Tokiossa den olosuhteet mahdollisimman keveinä ja luodaan uskoa tulevaisuuteen. Eikä pidä unohtaa sitä pikku salaisuutta, että rahapolitiikka on neutraalia pitkällä aikavälillä: tästä johtuen finanssipoliittista elvyttämistä ei voida harrastaa loputtomiin ja kaikki perustuu pitkälti luottamukseen.

Toisin sanoen Abenomicsin tärkeä vaikutuskanava on luoda uskoa tulevaisuuteen.

Abenomics hienouksineen onnistuttiin implementoimaan eli toteuttamaan kohtuullisen nopeasti stimulaatiopaketilla ja BoJ:n pankkitoimintaosaston operaatioilla. Tosin tekniseltä kannalta ne ovat nopeita toteuttaa ainakin tilanteessa, jossa poliittista tahtoa löytyy. Sen sijaan rakenneuudistusten, jotka siis ovat loppujen lopuksi tärkeämmät kuin kaksi edellistä, implementoiminen vie oman aikansa. Käytännössä helmikuuhun 2013 mennessä Abenomics sai jenin kurssin heikkenemään, työllisyyden paranemaan ja osakemarkkinat pienehköön ralliin. Mutta toisaalta taas negatiivisena vaikutuksena tuontitavaroiden hinnat (joista Japani on siis riippuvainen) hinnat nousivat. Mutta tämän oletetaan olevan vain hetkellinen takaisku.

Kuten aina, myös Abenomics kohtaa kritiikkiä.

Esimerkiksi Deutsche Bundesbankin Jens Weidmann on huolissaan BoJ:n itsenäisyyden menettämisestä ja valuuttasodan mahdollisuudesta. Toi-

24

”

Sopinee siis kysyä, korjaako tämä ne rakenteelliset ongelmat, jotka Japanin taloudessa on? nen, vastakkainen näkökulma hieman yleisemmin on se, että Abenomics on liian kysyntävetoinen eikä vaikuta Japanin todellisiin ongelmiin. Mutta toisaalta on havaittu, että tämä politiikka on ainakin hetkellisesti toiminut. Sopinee siis kysyä, korjaako tämä ne rakenteelliset ongelmat, jotka Japanin taloudessa on? Joka tapauksessa on mahdotonta vielä ottaa kantaa kumpaankaan suuntaan.

Päätoimittajan kommentti: Japanin pääministeri Shinzo Abe kertoi tiistaina 28.11. hajottavansa parlamentin alahuoneen.

Syiksi hän mainitsi maan hallituksen ja BoJ:n kyvyttömyyden nostaa maa deflaatiokierteestä.

Uudet vaalit järjestetään joulukuun puolivälissä.

VUOSI KANNUN HALLITUKSESSA Tekstit: Niina Arvila ja Maaria Koski

O

ma lähtöni Kannunvalajien hallitukseen oli puhdas vahinko. Olin koko fuksisyksyn vakuutellut itselleni, että aion ainoastaan opiskella ahkerasti koko vuoden. Kun joku erehtyi kysymään mahdollista hallitukseen hakemistani, yleisin vastaukseni oli varmaankin ”en todellakaan” . Jotain hassua siellä Kannunvalajien vaalikokouksessa sitten kävi ja huomasin olevani osa uutta hallitusta. Vaikka päällimmäisenä tunteena vaalikokouksen jälkeen olikin pelko siitä, mihin sitä tulikaan ryhdyttyä, niin voin vain sanoa, että kyllä kannatti.

Kaksi vuotta Kannussa ovat opettaneet paljon.

Kymmenien tapahtumien järjestäminen on vaatinut vastuunottokykyä, nopeaa toimintaa ja erityisesti stressinhallintaa. Yleensä asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu ja joskus huomaakin löytävänsä itsensä tilanteesta, jossa sitsien jälkiruoka tulisi tarjoilla 30 minuutin päästä, mutta keittiössä ei olekaan vatkainta, jolla kermasta saisi vaahtoa. Vastaavanlaisia hetkiä mahtuu kahteen vuoteen monia ja usein itku ei ole ollut silloin kaukana.

Kuitenkin, vaikka kuinka vaikealta tilanteet ovat tapahtumahetkinään tuntuneet, en vaihtaisi yhtäkään niistä pois. Nämä tilanteet ovat niitä, jotka ovat tehneet Kannu-vuosistani minulle merkittäviä. Ne ovat jääneet muistoiksi, joita nykyään ajattelen hymy suulla ja lämpimin mielin. Kannu on antanut minulle paljon uusia ystäviä, hauskoja järkkäilyhetkiä, käytännön kokemusta asioiden hoitamisesta sekä ikuisen siivouskammon kaikkien bileiden jälkeisten siivoushetkien johdosta.

Kannu-vuodet ovat olleet huippua aikaa ja olenkin iloinen, että olen nähnyt myös tämän puolen yliopistoelämästä. Jos siis vähänkään epäilyttää, kannattaako hallitustoimintaan lähteä mukaan, niin ehdottomasti kannattaa! En mäkään muuten olis Kannussa kahta vuotta jaksanut pyöriä.

”

Kuva: Niina Arvila

Kannu-vuodet ovat olleet huippua aikaa ja olenkin iloinen, että olen nähnyt myös tämän puolen yliopistoelämästä.

25

” O

Kuva: Mikko Virta Vaativuudestaan

ja

työntäyteisyydestään

minun Kannuvuoteni on ollut mahtava. Olen saanut uusia kavereita, joihin en välttämättä ilman Kannua olisi niin hyvin tutustunut.

len Maaria, taloustieteen kolmannen vuoden opiskelija ja Kannunvalajat ry:n taloudenhoitaja vuosimallia 2014. Aika lailla vuosi sitten asetuin ehdolle Kannun taloudenhoitajaksi, koska halusin tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uutta. Edellinen vuosi oli mennyt KTTO:n hallituksessa ja koin, että haluan nähdä Valtsikan järjestökenttää myös tiedekuntajärjestön näkökulmasta.

Kannuvuosi on ollut hauska, työntäyteinen ja opettava. Olen päässyt järjestämään kaikkea vuosijuhlista perussitseihin eikä tekemisen puutteesta ole muutenkaan tarvinnut kärsiä. Kannun hallituksessa oleminen vaatii aikaa, sillä kokouksia on parhaimmillaan joka viikko. Kokousten päälle tulee tietenkin oman vastuualueen hoitamiseen kuluva aika. Lisäksi Kannussa tapahtuu koko ajan.

Facebookissa oleva hallitusryhmämme on joka päivä täynnä uutta asiaa, johon pitäisi mahdolli-

26

huolimatta

simman nopeasti reagoida.

Verratessani Kannuvuotta hallitusvuoteeni KTTO:ssa täytyy todeta, että Kannu on ehdottomasti vienyt enemmän aikaa. Tapahtumat ovat yksittäisen ainejärjestön tapahtumia suurempia.

Monet asiat ovat koko tiedekunnan tasolla vaikuttavia ja tapahtumat ovat suunnattu koko Valtsikalle. Tiedekuntajärjestönä Kannu on myös jatkuvan arvostelun kohteena, joten päätösten perustelu on arkipäivää.

Vaativuudestaan ja työntäyteisyydestään huolimatta minun Kannuvuoteni on ollut mahtava. Olen saanut uusia kavereita, joihin en välttämättä ilman Kannua olisi niin hyvin tutustunut.

Ehkä kaikista eniten Kannuvuoteni aikana olen kuitenkin oppinut itsestäni. Asiat jaksaa hoitaa kummasti paljon paremmin, jos muistaa nukkua ja syödä hyvin.

”

”

Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut.

Antton

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin.

Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

SINÄ OLET VAIKUTTAJA. Mutta millainen?

Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.

i r o t t a a k o v Pro V ”

iime aikoina Suomessa on kohistu Valvirasta ja sen innokkuudesta alkoholimainonnan rajoittamisessa. Yleisen käsityksen mukaan Valviran viran- Valtio on abstrakti käsite. Valtio ei voi omaiset ovat yli-innokkaita ja maalaisjärjen menettäneitä. Virkamiehet eivät kuitenkaan koskaan vetää lauantaikännejä ja viettää ole ongelman ydin, sillä he vain tekevät työtään.

Työntekijän yli-innokkuuden haukkuminen maassa, meditatiivista krapulasunnuntaita joka on noussut puolessa vuosisadassa kehitysmaasta rikkaimpien maiden joukkoon, on protestanttisen eksistentialistisia kysymyksiä pohtien. työmoraalin halventamista.

Ongelman ydin on julkinen ja julkisin varoin kustannettu terveydenhuolto, joka on suoraan ristiriidassa yksilön vapauden periaatteen kanssa. Käytännössä kaikki Suomessa maksavat veroja: fuksi maksaa opintotuesta veroa, pitkäaikaistyötön maksaa tulonsiirroistaan veroa. Kierrättämällä muiden maksamia veroja oman tilin kautta he kuvittelevat muuttuvansa veronmaksajiksi, joille kuuluu samanlainen terveydenhuolto kuin kaikille muille. Valtio maksaa meidän kaikkien terveysvakuutuksen, mutta päinvastaisesti kuin yksityisissä vakuutuksissa, ne ihmiset, jotka todennäköisemmin tarvitsevat kallista hoitoa maksavat vähiten, ja terveet maksavat eniten.

Sitten on alkoholi, joka on hirvittävää myrkkyä ja aiheuttaa kaikkia mahdollisia tauteja suoraan tai välillisesti. Valtion näkökulmasta alkoholi on ainoastaan negatiivinen ilmiö, joka aiheuttaa kustannuksia. Valtio on abstrakti käsite. Valtio ei voi koskaan vetää lauantaikännejä ja viettää meditatiivista krapulasunnuntaita eksistentialistisia kysymyksiä pohtien. Valtio toki koostuu ihmisistä, mutta useassa kielessä on käsite “valtiomies” – etevä poliitikko, joka on noussut niin korkealle abstraktille tasolle, että hän käytännössä elää ja hengittää valtion etua. Osana tätä metamorfoosia, jossa mies muuttuu valtiomieheksi, kaikki positiiviset kokemukset alkoholista katoavat muistista. Alkoholista tulee pelkkä kuluerä ja valtion vihollinen. Periaatteessa valtiomiehet ovat vastuussa äänestäjille, mutta heilläkin on kokemuksia alkoholin negatiivisista puolista. Jokainen äänestäjä on nähnyt elämässään känniääliön ja on sitä mieltä, että kaikkien muiden pitäisi juoda vähemmän.

28

Kun alkoholi on selkeästi määritelty valtion viholliseksi, alkavat yritykset rajoittaa sen kysyntää. Alkoholi aiheuttaa sairauksia ja näiden sairauksien hoito maksaa paljon enemmän kuin rivikansalaisen maksamat verot. Ja kun yksittäinen kansalainen sisäistää sen, että ympäröivä maailma on perseestä, ja turruttaa tämän tunteen ryyppäämällä, muut kansalaiset ja valtio halveksivat häntä. Yksittäisen ihmisen oma valinta käy kaikkien muiden kukkarolle, mikä antaa näille kaikille muille moraalisen ylivertaisuuden tunteen paheksua toisen tekemiä elämänvalintoja. Ja ennaltaehkäisevästi tällaisten valintojen määrää pyritään vähentämään rajoittamalla kaikkea, joka voisi edes vahingossa edistää alkoholin kulutusta. Siinä ei paljoa paina yksilön oikeudet, elinkeinovapaus, sananvapaus tai muutkaan perustuslain sanelemat arvot.

”

Ja kun yksittäinen kansalainen sisäistää sen, että ympäröivä maailma on perseestä, ja turruttaa tämän tunteen ryyppäämällä, muut kansalaiset ja valtio halveksivat häntä.

Valitettavasti hyviä vaihtoehtoja järjestelmälle ei juuri ole. Yhdysvalloissa ihmiset ostavat toistaiseksi yksityisiä sairausvakuutuksia. Järjestelmä on järjettömän kallis. Kun hyvin toimeentuleva ihminen sairastuu, hän menee yksityiseen sairaalaan. Koska vakuutus maksaa kaiken, sairaala tahtoo tehdä potilaalle mahdollisimman paljon toimenpiteitä maksimoidakseen voitot. Suurimmasta osasta toimenpiteistä on hyötyä, suuri osa on yhdentekeviä potilaan kannalta, ja pieni osa on suorastaan haitallisia. Koska potilas ei osaa erottaa eri toimenpiteiden vaikutuksia eikä maksa niistä itse penniäkään, hän suostuu niihin kaikkiin. Tästä syntyy valtava määrä lääketieteellistä dataa. Suomen viranomaiset ottavat käyttöönsä jenkkien rahoilla maksetun datan ja tekevät hyöty-kustannusanalyysin päättäessään, mitä uusia laitteita ja koulutusta maahan hankitaan. Joihinkin geneettisiin sairauksiin tai syöpiin on olemassa hoitoja, jotka ovat kalliita ja tepsivät alle kymmenesosassa tapauksista. Suomen viranomaiset tekevät päätöksen ihmishengen arvosta, kun he päättävät, ettei uusi menetelmä ole hintansa arvoinen. Samalla he usein varoittavat kaikkia hyvinvointivaltion paradigman ulkopuolella ajattelevia kauheasta jenkki-

systeemistä, jossa köyhät eivät saa samaa hoitoa kun rikkaat, unohtaen samalla, ettei kyseistä hoitoa saa Suomessa kukaan.

Molemmissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta usein kuulee puhuttavan hyvää Kuuban terveydenhuoltojärjestelmästä. Kaikki lääkkeitä myöten on käytännössä ilmaista, lääkäreitä on paljon ja heidän vastaanotolleen pääsee välittömästi.

Tämä olisi kaikki kovin hienoa, jos näiden lääkäreiden saama koulutus ja käytössä olevat laitteet eivät olisi 40 vuotta ajastaan jäljessä. Kuubassa ei ole tehty koskaan yhtään lääketieteen innovaatiota, joka hyödyttäisi ihmisiä maan ulkopuolella. Venezuelan presidentti Hugo Chavez haukkui mielellään joka käänteessä Yhdysvaltoja ja kaikkea, mitä maahan liittyi.

Hänellä todettiin luusyöpä, josta Yhdysvalloissa paranee 70-100% potilaista vaikeusasteesta riippuen.

Mutta Chavez matkusti ylpeästi Kuubaan ja hänen elämänsä sai arvoisensa lopun.

PS. Provokaattori oli kirjoitushetkellä noin 0,75 promillen humalassa. Juomana toimi Jim Beam –viski sekoitettuna kokikseen. Provokaattori suosittelee kyseistä juomaa kaikille lämpimästi.

29

KTTO ry:n 55. vuosijuhla 15.11.2014, Ravintola Bank Kuvat: Mikko Virta

30

31