Meteli 4/2015

meteli  4 2015

Pääkirjoitus

Pääkirjoittajina vuorottelevat Temen puheenjohtaja Kalle Ropponen ja Metelin päätoimittaja Anne Saveljeff.

Kriisistä kriisiin kuljen komein askelin ”Talous pyörii parhaiten oloissa, joissa koko vuo­ den keskilämpötila on 13 astetta celsiusta. Tähän päätyivät ympäristönmuutosten vaikutusten tutkija Marshall Burke Stanfordin yliopistosta sekä taloustieteilijät Solomon Hsiang ja Edward Miguel Kalifornian yliopistosta Berkeleysta.” (Hs 26.10.2015) Missähän lämpötilassa taide, tiede ja sivistys ku­ koistavat? Entä suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet?

Tämän syksyn sääolot ovat Suomessa olleet suotuisat talou­ delle. Silti me kuljemme eurokriisistä Kreikkakriisiin ja pa­ kolaiskriisistä hallituskriisiin. Kestävyysvaje, leikkaukset, pakkolait ja muut ankeutustoimet ovat jokapäiväisiä uutisia.

Suomalaisella talouspoliittisella keskustelulla on hyvin vähän tekemistä taloustieteen kanssa professori Markus Jän­ tin mukaan. Hän puhuu insinööriajattelusta, jolla ei kansan­ taloutta voi hahmottaa. Jänttiä haastateltiin Palkansaajien tut­ kimuslaitoksen Talous ja yhteiskunta ­lehdessä (3/2015, s. 2).

Hänen mukaansa valtiovarainministeriön virkamiehillä on liikaa valtaa, he ovat ylimielisiä ja antavat ”piut paut muiden näkemyksille”. Vain samanmielisiä kuunnellaan.

Hallituksen talousnäkemykset elvytys­ ja leikkaustarpeista eroavat hämmentävän paljon monien nobelistien, professori­ en, tohtorien ja asiantuntijoiden näkemyksistä. Kyse on poli­ tiikasta, ei tietämättömyydestä, toivottavasti. Olisi vastenmie­ listä joutua ajattelemaan, että poliitikot ja virkamiehet tekevät talouspäätöksiä ohuen ja pinnallisen tiedon varassa.

Jos säästökiima jatkuu ja yltyy eikä elvytys kiinnosta, saam­ me tuota pikaa heittää lopulliset hyvästit hyvinvointiyhteis­ kunnalle. Perustulo saattaa olla viimeinen niitti.

Suomalainen sosiaaliturva on perustulon myötä ottamassa sote­uudistuksen kokoista remonttiloikkaa. Perustulon vai­ kutuksia on puntaroitava tarkkaan. Somepeukutus ei nyt riitä.

Perustulolla pyritään vähentämään byrokratiaa ja keventä­ mään toimeentuloon liittyviä hakuprosesseja. Hyvä niin. Ei enää luukulta luukulle hyppäämistä todistusnippujen kanssa, mikä on raskasta ja nöyryyttävääkin.

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälän mukaan perustulolla saa­ daan miljoonien säästöt julkiseen talouteen: ”Mitä vähemmän on tarveharkintaa, sitä kevyempi järjestelmä on hallinnoida ja sitä enemmän saamme säästöjä.” (Aamulehti 30.10.2015) Täydessä perustulossa ei Hyssälän mukaan olisi muita etuuksia, joten sen olisi Hyssälän mukaan oltava korkea, noin 800 euroa kuukaudessa.

Kuka tällä rahalla tulee toimeen? Varsinkin, kun Kelan etuudet lakkaisivat. Niillähän perustulo osin rahoitettaisiin.

Asumistuki, työmarkkinatuki, opintotuki, äitiyspäiväraha ja kotihoidontuki lakkaisivat. Osa miljoonasäästöistä syntyy varmasti myös YT­neuvotteluiden myötä Kela­verkoston su­ pistamisesta ja irtisanomisista.

Mitähän ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle tapahtuu?

Se on jo vuosia ottanut vimmatusti ammattiliittojen vastus­ tajia päähän. Nyt sen lopettamiselle on vihdoin poliittisesti korrekti porkkana.

Kenen köyhyyttä perustulo oikeasti vähentää?

Perustulo voi parantaa opiskelijoiden, kotihoidon tuella elä­ vien, omaishoitajien ja joidenkin syrjäytyneiden, kuten asun­ nottomien, asemaa. Se voi parantaa vaikkapa kuvataiteilijan ja kirjailijan toimeentuloa, jos teokset ovat myyneet huonosti.

Entä vapaan kentän freelancerit? He ovat vaarassa jäädä perus­ tuloloukkuun, sellaiseen, jossa oman alan työtä harjoitetaan perustulolla, koska työnantajalla ei ole varaa maksaa palkkaa tai tuotannolle haetut apurahat jäivät saamatta.

Kelan tehtävänä on valmistella vaihtoehtoisia perustulo­ malleja tänä ja ensi vuonna. Niiden pohjalta perustulokokeilu toteutetaan.

Työelämämme on ollut 2000­luvulla vertaansa vailla olevien muutosten kourissa. Mitähän seuraavaksi? Tätä tulemme poh­ timaan ja selvittämään ensi vuoden Meteli­lehdissä – jotka muuten ilmestyvät ensi vuonna ainoastaan internetissä eMete­ leinä. Tähän on syynä työttömyyskassan maksujen nousu.

Teme säästää, mutta varovasti, jotta toimintakyky säilyy.

• Anne Saveljeff Metelin päätoimittaja Ps. Otsikko on lainaus Ismo Alangon laulusta Kriisistä kriisiin.

www.teme.fi

jani pulkka

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen jäsenlehti

6

Taiteilijamyytin­murtaja

Elina Kilkku on freelancerina työskentelevä teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija. Hän purkaa tämän päivän taiteilijaelämään liittyviä myyttejä kaksiosaisessa juttusarjassaan. Viime lehdessä (3/15) kyytiä saivat mm. oikea taiteilija, oikeanlainen menes­ty­ minen sekä nonsense-läpimurrot.

Nyt Elina kyseenalaistaa kateuden ja hyvien taiteilijoiden mantran sekä varoittaa vertaamasta ­itseään muihin.

20

Onko canttia?

Elina Lajusen juttusarja alkaa. Onko Canttia? -kirjoitussarja perustuu hänen matkaansa Kaisa Korhosen kanssa kohti kahta ensi-iltaa, Jyväskylän Kaupunginteatterin Elämänmenoa ja Kansallisteatterissa toteutuvaa Minna Canth -projektia. www.teme.fi

10

Sukupolvet kohtaavat

Metelin pääteema on ­tämän vuoden lehdissä ollut ikä ja suku­polvet. Reija Hirvikos­ken juttusarjassa eri sukupolvien kollegat ovat kohdanneet ja keskustelleet ammatistaan, sen haasteista ja elämästä yleensä. Nyt Reija Hirvikoski haastattelee ­teatteriohjaaja Kaisa Korhosta ja Hili Iivanaista.

Ensi vuoden Metelissä tulemme pohtimaan työelämän muutosta. Mitä ovat freealanceriuden uudet muodot, kevytyrittäjyys tai taiteilijapalkka? Miten kulttuuri- ja taidealan työ muuttuu?

Metelikin muuttuu. Näitä yllämainittuja asioita pohditaan ensi vuonna vain eMetelissä.

28

Soveltavin askelin nyt

Juha Lavonen selvittää mitä soveltava taide on. Taidetta, tiedettä vai hoivahommaa? Teatteri-ilmaisun ohjaajien parissa syttyi idea soveltavan taiteen keskuksesta. Yksi tehtävä oli kirkastaa kollektiivista ammatillis­ta iden­titeettikriisiä perinteisen teatterikentän ulkopuolella. Oli tarve tulla näkyväksi ja kuuluvaksi.

Syntyi Pro Soveltavan taiteen tila ry, Prostt. Prostt järjestää 22.– 23.1. kokoontumisajon soveltaville taitei­lijoille Helsingissä. Luentoja, keskusteluja, paneeleja, työ­ pa­joja jne. Helmikuussa 2017 on Soveltavan taiteen talvifestivaali.

44

Muut jutut 24 Elokuva- ja tv-tuotannon työehtosopimusta koskeva kysely 33 Tanssia puvussa

Vakiot 2 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 26 Tekijältä tekijälle 36 Metelin kymmenen kiperää 36 Työkaverit-palsta 37 Kolumni 39 Tietokulma 50 Resumé 51 Yhteystiedot

Suomalainen teatteri elää ja voi hyvin!

Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:n (STOD) hallituksen linjapaperi.

Kannen kuvitus Jani Pulkka. meteli 4/2015 5

Ajankohtaista

Joulurauhaa kaikille!

Tullaan, tullaan, toimehen me tullaan

Suomalainen teatteri elää ja voi hyvin?

Kulttuurin ja taiteen rahoitus voivat tuntua epäkorrektilta huolenaiheilta maailman hädän keskellä, mutta ei se ole. Kyse on ihmisten toimeentulosta.

Pyysimme valtion budjettia koskevassa ­lausunnossamme, että esittävien taiteiden valtiontukia ja avustuksia ei leikattaisi suunnitellun mukaisesti. Taiteen ja kulttuurin alat ovat työvoimavaltaisia aloja, joten vähäisetkin leikkaukset teatterin, tanssin, sirkuksen ja elokuvan aloilla kohdistuvat erityisen raskaina juuri freelancereihin. He ovat edustamiemme taidealojen ammattilaisista huonoosaisimpia.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatiin esitys ensi vuodelle valtiontukea saavien teattereiden (vos) osalta. Leikkauksia on tulossa, mutta ei niin paljon kuin pelkäsimme. Kun joka vuosi nirhaistaan hiukan pois, leikkauspolitiikka näivettää elinkelpoisuuden tasaisen tappavaa tahtia. Miten pitkään näin voi jatkua?

Elokuva-alalle toivomme kannustinjärjestelmää. Alan tuotannot ja työllisyystilanne tarvitsevat tämän piristysruiskeen. Lisäksi toivomme, että kannustinjärjestelmä ei vaikuta eikä vähennä kotimaisten elokuvien tuotantotukea.

Valtion budjetti on loppumetreillä ja sitä hiotaan paraatikuntoon eduskunnan käsit­ telyä varten. Toivotaan taiteelle ja kulttuurille parasta. Lisäbudjettitoivein hyvää joulua kaikille!

Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:n (STOD) hallitus on laatinut linjapaperin, jossa se ottaa kantaa teatterikentän nykyiseen ja ­tulevaan tilanteeseen. Linjaus on tämän lehden lopussa.

STODin hallituksen mukaan mm. rahoitusjärjestelmän ja tuotantorakenteiden tarkastuksilla voitaisiin luoda paremmat puitteet tulevaisuuden vos-teatterille. STOD kaipaa laatukriteereitä lipputulojen ja katsojalukujen rinnalle, jotta voidaan arvioida sisällöllistä onnistumista. STODin hallituksen mukaan on myös aika arvioida onko kiinteään henkilötyövuosimäärään perustuva rahoitusmuoto paras malli tuen jakamiselle.

Taidetta kannattaa tukea ”Taide pitää osaltaan pystyssä sivistysvaltiota kaivamalla esiin tietoa, näkökulmia ja muistuttamalla epäkohdista ja vaietuistakin to­ dellisuuksista. Näiden tehtäviensä vuoksi tai­ detta on aina tarvittu ja maailman muutok­ sista huolimatta yhä tarvitaan. Taide ei pyri oikeuttamaan olemassaoloaan markkina­ taloudellisin keinoin, vaan pyrkii tilaajasta ja vallanpitäjistä riippumattomasti toteuttamaan itseisarvoista tehtäväänsä.”

Lainaus Temen puheenjohtaja Kalle Ropposen blogikirjoituksesta www.teme.fi

Teme toivottaa kaikille ­jäsenille ja yhteistyökumppaneille rauhallista joulua ja ­onnekasta uutta ­vuotta. Emme lähetä joulukortteja, vaan ostamme ­kortti- ja posti­merkkirahoilla ­paremman lahjan. www.teme.fi

Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.

– Mahatma Gandhi

Rakas joulupukki, anna meille Tanssin talo!

Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.

– Suomen perustuslaki 16.3 §

1

T

anssin talo on saanut Erkon sää­tiöltä 15­miljoonaa ­euroa ja nyt Helsingin kaupun­gilta 200 000, mutta ­silti Tanssin ­talosta ei ole varmuutta. Hankkeen pro­jektipäällikön HannaMari Peltomäki ­tarkentaa, että 200 000 euroa on Tanssin ­talo -yhdistyksen toiminta-avustus, ei Tanssin talon rakentamiseen.

Erkon säätiön 15 miljoonaa euroa on ­ehdollinen. Rahoituk­sen ehtona on, että hankkeen kokonais­rahoitus var­mistuu ­tä­män vuoden aikana. Ilman ­valtion ja Helsingin kaupungin ­tukea Tanssin taloa ei tule.

Nyt hyviä päätöksiä pöytään! Ja sassiin. Tanssin kenttä on ­talonsa ansainnut.

Tanssin talo on tilana ja toimijana elintärkeä koko freelancervaltaiselle tanssin kentälle. Tanssijat ja koreografit ovat lähes sataprosent­ tisesti freelancertaiteilijoita. Säännöllistä kuukausipalkkaista työtä on tarjolla vain aniharvoille. Yhtä karu työ­tilanne on tanssin parissa työskentelevillä suunnittelijoilla, ­kuten valo- ja äänisuunnittelijoilla.

Myös heille Tanssin talo on elintärkeä.

Koko Tanssin talo -hankkeen kustannusarvio on 35 miljoonaa euroa.

Toimintaan tarvitaan vuositasolla nelisen miljoonaa euroa, josta jul­ kisen tuen tarve on vajaa 2 miljoonaa. Omarahoitusosuus on yli 50 %.

Kuvia tempauksesta Tanssin talon puolesta on myös Temen facebook- ja nettisivuilla www.teme.fi 1 Tanssijat Aapo Siikala

ja Marjaterttu Willman (Willman Dance Company)

www.teme.fi

2 Muusikot Jukka Orma

(vas) ja Samppa Leino (Bad Ass Brass Band)

3 Seremoniamestari Simo

2

3

Heiskanen (Glims & Gloms) Kuvat Anne Saveljeff

meteli 4/2015 7

www.teme.fi

Taiteilijamyytınmurtaja

2 a s O

Taiteilijamyytinmurtaja on kaksiosainen kirjoitussarja, jossa freelancerina työskentelevä teatteri­ohjaaja ja näytelmä­ kirjailija Elina Kilkku pohtii ­tämän päivän taiteilija­elämään liittyviä myyttejä ­ sekä näiden myyttien haittavaikutuksia. teksti Elina Kilkku kuvitus Camilla Pentti

www.teme.fi

Varoitus: tätä tekstiä ei kirjoitettu keuhkotaudissa eikä edes kännissä!

1

Myytti 1: Taideala on täynnä kateutta ja selkäänpuukottamista

Tämä myytti antaa väärän ja kohtuuttoman ikävän kuvan taidealasta. Kateus ei nimittäin liity mitenkään erityisesti taidealaan vaan se on täysin yleisinhimillinen asia, jota ilmenee myös muilla aloilla. Kateus ei myöskään ole pysyvä olotila. Suomi ei kuhise verenhimoisia taiteilijoita, jotka toivovat ikuisesti toisilleen pahaa. Me taiteilijatkin osaamme hallita negatiivisia tuntemuksiamme ja pystymme ymmärtämään, ettei kateus ole kateuden kohteeseen tai edes kovaan kilpailuun liittyvä asia, vaan yksi oma henkilökohtainen mielentilamme muiden joukossa.

Minkäänlaista selkäänpuukotusta sen sijaan en ole koskaan omin silmin nähnyt tai kokenut, vaikka tämä kuulemma ”yleistä” kilpaillulla taidealalla onkin. Toki yksittäistä idiotismia löytyy kaikilta aloilta, mutta pääasiassa kaikki kokemukseni kohtaamisista taide­ aloilla työskentelevien ihmisten kanssa ovat hyviä. Taiteilijat suosittelevat ja pyytävät toisiaan töihin ja vinkkaavat toisilleen uusista apurahoista ja residensseistä. Kateuden olemassaolo ei siis automaattisesti aiheuta selkäänpuukottamista. Pikemminkin tuntuu, ­että jaetut pelot lisäävät solidaarisuutta.

Vaikka kateus ei koskekaan pelkästään taidealaa, on se silti pahimmillaan iloa ja itsetuntoa syövä ongelma. Itsekin olen ollut niin lamauttavan kateellinen, että maailmastani on hetkeksi hävinnyt värit, mutta minua on auttanut esimerkiksi se, että olen ymmärtänyt vertailuasetelman olevan vain omassa pääs­ säni. Henkilö, jolle olen ollut kateellinen, ei kilpaile minun kanssani, vaan todennäköisemmin hänellä on joku toinen, jonka menestys syystä tai toisesta korpeaa muiden menestystä enemmän. Olen myös alkanut hyväksyä kateuden olemassaolon sen sijaan, että häpeäisin sitä.

Tunnistan kateuden itsessäni ja ymmärrän, ettei kyse olekaan siitä, että maailma ja kateuden kohde olisivat ilkeitä ja väärässä. Luin jostain katkeruuteen liittyvän vertauksen, joka sopii kateuteenkin: kyse on siitä, että ikään kuin yrität myrkyttää jonkun toisen mutta juotkin myrkyn itse.

10 meteli 4/2015

Kateuden syövereissä vertaamme omia huonoimpia hetkiämme toisten parhaimpiin hetkiin. Se on helppoa, koska emme voi koskaan ymmärtää kateutemme kohteiden koko elämää. Ymmärrämme vain pienen osan, ­joten oletamme loput ja aina itsellemme epäedullisesti. Sosiaalinen media, markkina­ talous ja mainokset ruokkivat näitä oletuksia: muilla on aina enemmän ja paremmin. Todellisuudessa emme voi koskaan tietää, millaista toisten elämä on. Sen ison apurahan taas saaneella ärsyttävällä menestyjällä voi olla huonosti nukkuva lapsi, huono avioliitto ja huonosta musiikista pitävä naapuri. Kriitikkojen suitsuttama uusi supertähti saattaa tuntea ­selittämätöntä tyhjyyttä ja palkintogaaloista voidaan mennä suoraan sädehoitoon.

Vertailu muihin on turhaa siitäkin syystä, ettei ulkoiset menestyksen kriteerit täyttävä näennäinen ihanuus takaa mitään. Suurinkaan onni ei ole pysyvä olotila, ei koskaan ­eikä kenellekään. Arki ja inhimilliset tunteet kuten kateus palaavat aina takaisin. Itse toteutin erään suurimmista ammatillisista unelmistani viime keväänä. Kahden viikon ajan valvoin melkein kaikki yöt kun olin niin innoissani. Unenpuutteesta huolimatta jaksoin olla huikean onnellinen ja ajatella, etten enää koskaan tarvitse yhtään mitään kun sain tämän. Sitten tulivat jälleen jonkun apuraha­ tahon päätökset, jäin ilman apurahaa ja joku, jota juuri silloin kadehdin ei todellakaan ­jäänyt. Unelmien työkeikka ei auta yhtään myöskään esimerkiksi niinä hetkinä kun on pimeää, sataa vaakasuoraan, olet myöhässä ja kaksi raivoavaa tarhaikäistä kieltäytyy kurahousuista.

Todellisuudessa emme voi koskaan tietää, millaista toisten elämä on. Sen ison apurahan taas saaneella ärsyttävällä menestyjällä voi olla huonosti nukkuva lapsi, huono avioliitto ja huonosta musiikista pitävä naapuri.

2

Myytti 2: Köyhä taiteilija elää rakkaudesta taiteeseensa

Elämme ilmeisesti edelleen aikaa, jolloin taiteen rahoituksesta puhuttaessa kansanedustaja voi vedota siihen, että Aleksis ­Kivikin oli köyhä ja sai aikaan mestariteoksia.

Myytti köyhyydestä taiteen edellytyksenä on äärimmäisen haitallinen ja sitkeä myytti.

Köyhän taiteilijan vuosisatoja jatkuneesta ­romantisoinnista johtuen hyvin harvoille taidealalla työskenteleville maksetaan tarpeeksi.

En ole osannut ratkaista tätä ongelmaa, joten olen yrittänyt oppia elämään köyhyyden kanssa. Miten köyhyyden kanssa siis voi tulla toimeen? Itse olen yksinkertaisesti päättänyt kieltäytyä köyhänä olemisesta. Tämä päätös ei ole millään lailla riippuvainen pankkitilini saldosta. Taannoinen matka Intiaan oli val­ tava sysäys tätä ajatusta kohti: tajusin viimeistään Delhin slummissa, että globaalissa mittakaavassa minulla on enemmän kuin tarpeeksi. Kuten kuka tahansa muukin länsimainen ihminen, hukun tavaraan. En palele eikä ­minulla ole nälkä. Se, että jollakulla muulla on enemmän rahaa kuin minulla ei tee minusta köyhää.

Pohtiessani taas jonkin aikaa sitten rahaasioitani kirjoitin ylös kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin (lailliset) tavat ansaita rahaa. Kaikkein hulluimmalta tuntui ajatus ­sijoittamisesta. Vielä vähemmän kuin kliseiseen baskeripäiseen taiteilijakuvaan tunnuin sopivan sijoittajaksi. Sijoittaminen kun vaa­tii liituraitapukua, salkkua, kiiltävää mustaa autoa ja valkohain persoonallisuutta. Vai ­vaatiiko? Ärsyynnyin sijoittajamyytistä niin, että otin välittömästi yhteyttä pankkiin ja ­viikon sisällä olin ryhtynyt sijoittamaan.

Kuukausittain tähän uuteen aluevaltaukseen käyttämäni summa on todella pieni, mutta parinkymmenen vuoden päästä minulla saattaa olla käsirahan kokoinen mahdol­ lisuus toteuttaa haaveeni kakkosasunnosta meren rannalla. Asuntoihin liittyy toinenkin

www.teme.fi

identiteettimuutosta vaatinut rahaoivalluk­ seni, omistusasuminen. Ennen ajattelin, että asuntoja omistavat vain upporikkaat, ikivanhat ja mustasieluiset riistäjät. Sitten ensimmäisen asuntolainani viimeistä erää maksaessani tajusin, että asuntoja omistavat myös nuoret tai no, nuorehkot freelancertaiteilijat, jotka turvaavat itse mahdollisuutensa harjoittaa taidettaan sillä, etteivät he joudu maksamaan joka kuukausi nelinumeroista summaa vuokraa sille mustasieluiselle riistäjälle.

Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa eikä kaikille jää ylimääräistä rahaa sijoittamiseen ja niin edelleen. En haluakaan väittää, että se olisi kaikille mahdollista, mutta haluan rohkaista: minäkään en ole perinyt amerikkalaista tätiä, en käy isin tai äiskän kukkarolla, en ole kuuluisa enkä mitenkään erityisen ”menestynyt”, mutta en myöskään ole tuomittu ikuiseen köyhyyteen ammatinvalintani tai freelancerina työsken­ telyn takia. Voin itse valita jäänkö ikuiseksi altavastaajaksi voivottelemaan surkeuttani, puuttuvia lomakorvauksia ja alle euron tuntipalkkoja vai opettelenko ajattelemaan rahaa hieman toisin kuin ennen.

Ehkä tärkein muutos suhteessa köyhyyteen on omalla kohdallani ollut se, etten enää sido rahatilannettani osaamiseeni. Se, miten paljon tai varsinkin miten vähän minulle maksetaan ei kerro siitä miten hyvä taiteilija olen.

Se kertoo joko neuvottelutaidoistani tai huomattavasti todennäköisemmin minulle maksavan tahon rahatilanteesta. Olen myös alkanut miettiä, onko raha juuri minulle oikeasti tärkeä asia vai oletanko vain, että minunkin täytyisi olla loputtoman kiinnostunut siitä vain siksi, että muukin maailma tuntuu olevan. Kysyin kerran itseltäni: kumpi on minulle tärkeämpää, raha vai vapaus? Vapaus, vastasin silloin epäröimättä ja vastaisin niin edelleen. Minun tilanteessani en voi saada molempia, joten valitsen tärkeämmän. En ole tehnyt ammatinvalintaani rahan vaan ihan muiden syiden perusteella, joten voin lopettaa rahasta murehtimisen. Jos joskus ihan kauheasti haluaisin lisää rahaa, voisin harkita uudelleen, mutta juuri nyt siihen ei ole tarvetta.

www.teme.fi

Myös taiteilijan rakkaus työtä kohtaan on mielestäni tuulettamista kaipaava myytti. Taidekin on työtä, joka ajoittain tuntuu työltä.

Koen valtavaa sisäistä pakkoa esimerkiksi kirjoittaa, mutta se ei tarkoita, että nauttisin siitä joka hetki. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen viettänyt enemmän aikaa Facebookissa kuin tämän tekstin äärellä. Olen pessyt keittiön, vienyt hieman vajaan roskapussin ulos, venytellyt, meinannut nukahtaa ja pelannut Candy Crushia kännykällä. Olen myös joskus ­­vakavissani miettinyt, että haluaisin vielä kolmannen lapsen vain ja ainoastaan siitä syystä, että saisin taas hetken tauon työelämästä ja siitä, että joudun olemaan kasvokkain menestyspaineiden kanssa.

Taiteilija voi siis olla rikas tai köyhä ja rakastaa ja/tai vihata työtään ihan vapaasti. Rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa millään muullakaan alalla, ei edes prostituutiossa, joten miksi taidealalla työskentelevät joutuvat sietämään tätä täysin epäloogista ja valheellista jankutusta?

3

Myytti 3: Hyville riittää töitä

Kuulin tämän lauseen viimeksi pari kuukautta sitten erään teatterin­ johtajan suusta. Hyville riittää töitä.

Onko se todella niin? Ensin vaikuttaa siltä, että tietenkin on. Tämähän on itsestäänselvyys, jolla me joskus työttömät mainiosti saamme ruoskittua itsemme henkiselle vereslihalle.

Tarkemmin tarkasteltuna väite kuitenkin ­pitää sisällään valtavan suuren aukon, joka on täynnä tuuria, telepatiaa ja keijupölyä.

Voit nimittäin olla vaikka kuinka hyvä, mutta miten työn antaja löytää sinut, ellet ole hyvä paitsi työssäsi myös itsesi markkinoinnissa? ­Ellet satu tuntemaan oikeita ihmisiä, ellet satu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan?

Hyville riittää töitä -myytissä sana ”riittää” lienee tarkoituksella passiivissa. Se luo vaikutelman paitsi itsestään tapahtuvista asioista myös muuttumattomasta vallitsevasta tilanteesta, johon ei auta omien räpellystensä kanssa änkeä, sillä jos sinulla ei jo ole sitä hyvyyden paljastavaa työtä, miten sinä koskaan sellaisen saisitkaan? Työtönhän on huono, muistatko? Passiivin käyttö työnhakuun liittyvässä asiassa on kuitenkin äärimmäisen harhaanjohtavaa. Työtä ei niin vaan ”riitä”, työtä pitää hakea aktiivisesti. Hyville riittää töitä -myy­tin ylläpitäminen on taidealalle samaa kuin anorektiset bikinikuvat ovat kehonkuvallemme. Emme voi täyttää vaatimuksia ja se luo riittämättömyyden ja huonouden tunnetta, täysin tarpeettomasti. Hyväksy itsesi, taiteilija, juuri niin työntarpeisena kuin olet!

Toinen sietämätön piirre tässä kyseisessä myytissä on sanan hyville sisältämä valheellinen pysyvyys. Milloin taiteilijasta tulee hyvä?

Yhden vai kahden taloudellisesti ja kriitikon mielestä onnistuneen teoksen jälkeenkö? ­Hyville riittää töitä ei ota myöskään huomioon kolmatta pikkuasiaa, todellisuutta. Itselläni on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon töitä ensi helmikuulle asti. Helmikuun jälkeen kalenterissani ei ole mitään. Sinne ei myöskään ihan heti todennäköisesti tulekaan mitään, sillä nykyisten töiden hoitaminen vie kaiken aikani ja energiani, joten en ehdi hakea töitä enkä suunnitella mitään uutta. Olen mielestäni todella hyvä, mutta mitään maagista ja automaattista töiden riittämistä ei ole näköpiirissä.

Ehdotan, että sen sijaan että hokisimme lannistavaa ja mystiikkaa uhkuvaa mantraamme hyvyyden ja työllisyyden yhteydestä, hokisimme jatkossa vaikka tätä: ”Työllistyminen on aina monen asian summa, johon liittyy riittävä määrä tuuria ja aktiivisuutta, kysynnän ja ­tarjonnan kohtaamista sekä esimerkiksi nappiin osunut ajoitus. Tämänhetkinen työllisyystilanteesi ei siis kerro ”hyvyydestäsi” yhtään mitään ja sitä paitsi, mikä minä olen määrittelemään, mikä on hyvää ja mikä on huonoa taidetta? Eläköön taiteen, taiteilijoiden ja työtilanteiden monimuotoisuus. Eläköön solidaarisuus!”

• Elina Kilkku Kirjoittaja on freelancerina työskentelevä ­teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija.

meteli 4/2015 11

Sukupolvet kohtaavat 4 Teksti Reija Hirvikoski

12  meteli 4/2015

www.teme.fi

Tapaan ohjaaja Kaisa Korhosen ja Teatteri Jurkan uutena taiteellisena johtajana 1.1.2016 aloittavan ohjaaja Hilkka-Liisa ”Hili” Iivanaisen Käpylässä lokakuun lauantai-iltapäivänä. Hili harjoittelee Oulussa toista viikkoa näytelmää Breaking the Waves, jonka ensi-ilta on 14.11.2015 suurella näyttämöllä. Iivanaisen viimeisimpiä ohjaustöitä ovat Rechnitz (Tuhon enkeli) -näytelmä sekä Helsingin Juhlaviikoilla 2015 kantaesityksensä saanut pienoisooppera Wunderbar!. Iivanaisen ohjauksia on esitetty kotimaisten teatterien ja konserttisalien lisäksi myös Scandinavian Housessa New Yorkissa, Prix Europassa ja Drama Fest Mexicossa. Kaisa valmistelee tulevia tuotantoja Jyväskylän kaupungin­ teatteriin ja Kansallisteatteriin. www.teme.fi

meteli 4/2015 13

T

eatteriesityksen ohjaaminen on vastuullista, antoisaa, hauskaa ja elämässä kiinni pitävää työtä. On hienoa työskennellä erilaisten ammattilaisten kanssa, jotka jakavat omaa ajatteluaan. Ohjaajan työ sisältää ennakkoon paljon aikatauluttamista, keskusteluja, pitkiä palavereja koko tuotantotiimin sekä näyttelijöiden kanssa. Harjoitusten aikana päivittäin sama kommunikointi etenkin katsomossa istuvien luottoihmisten kanssa jatkuu. Aina joku keksii, mikä on oikea ratkaisu. Viime hetkillä tulee yleensä esityksen kannalta tärkeimmät ratkaisut. Myös stressi tuottaa usein hienoja tuloksia ja paineen alla on mahdollista hioutua huippuunsa, parhaat ratkaisut saattavat kirkastua vaikka juuri ennen unen tuloa. Käsillä olevat teokset tuntuvat tietysti aina haastavimmilta. Haastavimmista, työläimmistä produktioista on näiden ohjaajien mielestä tullut hyviä. Niistä tulee rauhallinen mieli. Kun on tehnyt kaikkensa, silloin toteutuu samalla jotain sanatonta. Koko tuotantoryhmälle henkilökohtaisesti merkittävät teokset jäävät erityisesti mieleen.

Vain suomalainen ominaisuus, jossa ensimmäinen vastaus on aina ei, pitäisi keskustelijoiden mielestä saada poistettua teatterin tekemisen kulttuurista.

Pohdimme juttutuokion aikana myös varhaisia impulsseja ryhtyä alalle ja hyvien opettajien kannustavaa merkitystä kasvattaa uskoa itseensä. Omaan lapsuuteen taiteilijauran suuntaajana keskustelijat suhtautuvat ymmärtävällä huumorilla ja nauru on haastatteluhetkellä herkässä.

Kaisa Korhonen: Minä selitän tällä alalla olemiseni lapsuudella. Olen toiseksi vanhin lapsi kahdeksanlapsisesta perheestä. Me kaksi vanhinta olimme tyttöjä ja sitten alkoi syntyä poikia. Suurella määrällä alaikäisiä lapsia oli vanhempinaan sodassa tai työmatkoillaan oleva isä ja umpinääntynyt äiti. Huomion saaminen siinä porukassa oli työn takana. Täytyi olla joku oma ”juttu”, eikä se saanut muistuttaa jonkun toisen hallitsemaa roolia. Oli usein tunne, että pojat saivat enemmän huomiota ja olivat tärkeämpiä. Se oli kyllä jo Mannerheimin ilmoittama asia, että poikia – uusia sotilaita – täytyy syntyä. Ja kyllähän veljet osasivat asemaansa myös käyttää. Isosisko oli esikoisena asiallinen, hyvä pomo ja piti lapsiporukkaa koossa.

Minusta taas tuli perheen pelle. Esiinnyin koko ajan, lauloin, lausuin, soitin sekä näyttelin, kirjoitin ja ohjasin nelirepliikkisiä näytelmiäni. Tietysti varasin kirjoittamistani näytelmistä itselleni parhaan roolin. Taisin olla kahdeksanvuotias kun luokkamme kuoro lauloi joulujuhlassa. Opettaja huomautti harjoituksissa, että ”Kaisa älä laula niin kovaa”. En minä osannut hiljempaa laulaa. On minulla toinenkin selitys sille miksi valitsin ohjaajuuden. Olen helposti panikoiva ihminen. En löydä etsimiäni tavaroita vaikka näkisin ne, koska olen paniikissa. Valitsin uhallakin paniikkialttiin ohjaamisen. Se on kuin homeopaattinen lääkitys: lääkkeiksi sairauden lähde. Tämä ei ole vain vitsi. Teatteria tehdessäni en panikoi koskaan.

14 meteli 4/2015

Hili Iivanainen: Lapsena ohjaaminen on varmasti tapa järjestää leikkiä.

Kaisa: Niin, johtaa leikkiä. Lapsethan innostuvat sellaisesta. Sitten alkoi myös esiintyminen vähän jul­ kisemmin. Markus-sedän ja hänen viikoittaiset lasten­oh­ jelmansa radiossa tunsi koko Suomi. Oli kova juttu, kun Markus-setä tuli äänittämään ohjelmaansa Pieksämäen keskuskansakoululle, jota kävin. Olimme muutaman luokkatoverini kanssa toivottamassa Markus-setää tervetulleeksi eläimiksi pukeutuneina. Hän kysyi ensimmäiseksi minulta: ”Kukas sinä olet.” Vastasin, että ”Minä olen pupu.” Markus-setä oli kamalan tärkeä lapsille silloin – ei ­ollut oikein mitään muuta julkisen median kautta lapsille suunnattua. Se, että sai esiintyä radiossa, tuntui kuuluisuudelta.

Hili: Aivan mahtavaa. Minulle alkaa käydä nyt niin, että alan kirjoittamaan omaa tarinaani suhteessa Kaisan tarinaan tai puhua sitä. Heti löytyy kolme samaa jaettua asiaa: laulaminen, pupu sekä näytelmien tekeminen.

Oma äitini oli opettajien taholta lytätty koulun laulutunneilla niin, että hän ei vieläkään uskalla laulaa ääneen. Ä ­ iti kokee, että hänellä ei ole minkäänlaista lauluääntä tai ­sävelkorvaa.

Kaisa: Oma sodanjälkeinen lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni aika oli kovaa ja armotonta. Kuri oli maan pääideologia – sekä ruumiillinen että henkinen ­kuritus oli itsestäänselvyys. Jos vaikka laulu jäi laulu­ kokeissa kesken, siitä sai koulussa ala-arvoisen numeron.

Hili: Minä olen itse hirveästi rakastanut laulamista, laulanut mummolle, laulanut karkkipussista ja leikkinyt iskelmälaulaja Sirpa Pippuria. Laulaminen on ollut oma emansipatorinen projektini ja samalla protesti äidin puolesta. Nykyään se projekti on muotoutunut karao­ kessa riehaantumiseksi. Olen pikkulapsena vuosi toisen­sa jälkeen pyytänyt äitiä kertomaan saunan lauteilla itse keksittyä satua pupusta. Äidin kuului kertoa, että ”Olipa kerran tyttöpupu ja poikapupu, jotka tapasivat ja saivat pikkupupuja. Sen pituinen se.” Ehkä minua on jo pienestä pitäen arveluttanut koko heteronormatiivinen parisuhdeja ydinperhemalli.

Kaisa: Pieksämäellä lastentarhanopettajiksi opiskelevat diakonissat järjestivät aina ennen joulua lastenjuhlan. Olin isosiskoni kanssa mukana kuvaelmassa, jossa siskoni nukkui pyykkikorissa. Minä ja eräs toinen tyttö olimme perhosia hänen unessaan. Liihottelimme keveästi paperisiivillä pyykkikorin ympärillä. Esitys loppui siihen, että sisareni nousi istumaan, pyyhki silmiään ja sanoi: ”Ah kuinka ihanaa unta näin”.

Hili: Jonkinlainen esiintyjyys näyttää meillä molemmilla olevan lapsuudessa yhdistävä tekijä sekä määrätietoisuus, joka on sitä ohjaajuutta – kokonaisuuden hahmottamisen halua. Kun tähän haastatteluun kysyttiin valokuvia esityksistä, niin yritin löytää valokuvan 80-luvulta, jossa esitän naapurin pojan kanssa päiväkodin joulu­ juhlassa kuvaelman. Minä olin Maria Magdaleena, naawww.teme.fi

▲ Elfriede Jelinek: Rechnitz (Tuhon Enkeli). Suom. JukkaPekka Pajunen, ohjaus HilkkaLiisa Iivanainen. Jalostamokollektiivi ry, Kiasma-teatteri & Tampereen Yliopisto / Näty, 2015–2016. Kuvassa Anna Lipponen ja Hannes Mikkelson.

Kuvaaja: Petri Kovalainen. ► Lars von Trier – Vivian Nielsen: Breaking the Waves. Konsepti ja ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen.

Kuvassa Lotta Vaattovaara ja Janne Raudaskoski. Oulun Kaupunginteatteri, 2015–2016.

Kuvaaja: Kati Leinonen.

www.teme.fi

meteli 4/2015 15

purin poika oli Josef ja Jeesus oli tietenkin nukke seimessä.

Esityksestä otetussa kuvassa minulla on sormi syvällä nenässä ja haaveilen varmaan sen rään syömisestä. Mahtavinta oli tietysti, että sain esiintyä sen pojan kanssa, johon olin vähän ihastunut.

Kaisa: Olemme sittemmin molemmat kouluttautuneet, mutta emme kumpikaan suoraan ohjaajiksi.

Minä opiskelin lavastustaidetta silloisessa Taideteollisessa oppilaitoksessa osastolla, joka oli nimeltään näyttely- ja lavastustaiteen osasto. Nimihän kertoo jo paljon sisällöstä, ensimmäisenä on tarjolla kaupallinen mahdollisuus: tulla somistajaksi. Pääaineen opettajamme oli Kansallis­ teatterin lavastaja Pekka Heiskanen. Elettiin vielä maalattujen kulissien aikaa ja hän vei meidät omilla tunneillaan teatterin fondimaalaamoon seuraamaan niiden valmistumista. Siitä ei paljoa kostunut, koska olisimme tarvinneet aineksia omaan teatterinäkemykseen. Atskissa en sitten kauan viihtynyt, kaksi tai kolme vuotta. Pääsin kuitenkin noina vuosina Ylioppilasteatteriin, kierrettyäni ainakin vuoden verran Vanhaa Ylioppilastaloa syvää kunnioitusta tuntien ja omia kykyjäni epäillen. Vuosi oli 1962. YT muutti kaiken, jäin sinne, kotouduin. Kulttuuripiireissä ja lehdistössä YT otettiin siihen aikaan yhtä vakavasti kuin ammattiteatterit. Se oli uuden ajan tulkki, siellä tehtiin modernia eurooppalaista draamaa. Samuel Beckettin, Eugène Ionescon ja heidän seuraajiensa näytelmissä soi ajan sävel.

Niitä kutsuttiin absurdiksi teatteriksi. Näytelmät sisältävät paljon mustia aukkoja, joita katsojan pitää täyttää omilla mielikuvillaan. Beckettin Huomenna hän tulee on tosin klassikko. Tragikomedia aiheesta, jonka jokainen tunnistaa: pelastajaa ei tule.

Ilmassa oli jonkinlaista rajankäyntiä teatterikäsityksestä. ilmeni tilaisuuksia uusille ajatuksille. Teatterille omistautuneilla opiskelijoilla oli tapana käydä Berliinissä, joskus jopa pari kertaa vuodessa. En näin jälkeenpäin ymmärrä, millä rahalla sinne mentiin. Berliner Ensemblea, Schaubühneä ja Deutsches Theateria seurattiin tarkasti.

Moniin näyttelijöihin rakastuttiin ja muutamia ohjaajia suorastaan palvottiin. Suomennutin lempisäveltäjäni Hanns Eislerin Brechtin näytelmiin säveltämiä lauluja ja aloin esittää niitä. Toimittaja Max Rand oli parhaita ystäviäni – kaiken lukenut, monikulttuurinen, erittäin kielitaitoinen ihminen ja hän ryhtyi suomentamaan Brechtin kirjaa Aikamme teatterista, joka kannattaa lukaista silloin tällöin. Siinä ovat Brechtin edelleen ajankohtaiset periaatteet kauniilla suomenkielellä. Minusta oli tullut hiuksista kantapäihin brechtiläinen. Olin ollut YT:ssä ahkera hallituksen sihteeri, näyttelijä ja pari kertaa lavastajakin – teatterin periaatteen mukaisesti valmis tekemään vähän kaikkea. Runoi­lija Jyri Schreck oli YT:n johtaja, kun alkoi vuosi 1965. Hän tiesi, että metsästin ohjaamismahdollisuutta ja sanoi minulle eräässä illanvietossa ikään kuin ohimennen että ”Etkö sinä voisi ohjata sitä Brechtiä?” No voisin!

Olin pyörtyä onnesta. Niin minä sitten ohjasin Pikkuporvarihäät YT:n parhaalla mahdollisella miehityksellä. Näy16 meteli 4/2015

telmää alettiin harjoitella nopeasti, koska se lähetettiin kevään lopulla YT:n edustajana Ranskan Nancyssa pidettävään ylioppilasteatterifestivaaliin. Festivaalilla oli lukematon määrä ryhmiä Afrikkaa myöten. Me voitimme kilpailussa kolmannen palkinnon. Palkinto oli esiintyminen Pariisissa seuraavana päivänä! Sanoin jo silloin, että tätä pidemmälle en tule ikinä ohjaajana pääsemään. Henkilökohtaisesti oli erittäin vapauttavaa saada kokemus siitä, että oma ohjaus oli tullut vastaanotetuksi ja hyväksytyksi sekä ylittänyt kielirajat.

Saman kevään vuosikokouksessa minut valittiin kahdeksi vuodeksi YT:n taiteelliseksi johtajaksi Kalle Holmbergin jälkeen, hänestä tuli ammattilainen valmistuttuaan opinnoistaan. Minulla oli niissä vuosissa moukan tuuria ja onnenkantamoisia. Lapualaisooppera (1966) koettiin jonkinlaisena suomalaisen teatterin käännekohtana. Se teki poliittisen teatterin näkyväksi. Yhteiskuntakriittisiä kabareita oli kyllä jo tehty, mutta jätetty vaille suurem­paa huomiota. Vivica Bandler teki moniosaisen poliittisen O-POP kabareen, jossa sain esiintyäkin. Ylioppilasteatteri teki Radioteatterille yhteiskunnallisiin, sosiaalisiin ja ­poliittisiin epäkohtiin pureutuvan kabareesarjan Orvok­ keja äidille. Siinä ensiesitetyt Matti Rossin kirjoittamat, Kaj Chydeniuksen säveltämät ja Kalle Holmbergin esittämät Vietnam-laulut järisyttivät ja jäivät legendoiksi. Ne olivat ajankohtaisia vuodesta toiseen, sillä Vietnamin sota jatkui 1970-luvulle. Kun radiokabareemme aineksista koottiin TV-versio, vastustajat ponnahtivat esiin kuin käskystä. Erikoisen tuomittavina pidettiin Marja-Leena Mikkolan kirjoittamaa laulua Et kai vain ole nimikristitty? Minut, papin tytär, laulun laulajana tuomittiin myös. Laulussa ei ollut mitään rumaa, se vain haastoi tekopyhyyden.

Nancyn festivaalilla 1967 Ylioppilasteatteri voitti sitten Grand Prix-pääpalkinnon Eija-Elina Bergholmin ohjaamalla, Marja-Leena Mikkolan kirjoittamalla näytelmällä Laulu tuhannesta yksiöstä. Se oli poliittista teatteria tyylipuhtaimmillaan ja juuri siitä voittopalkinto tuli.

Hili: Minullakin on ihan selkeä tilanne, jossa teatteri-innostus syntynyt. Olen asunut lapsuuteni Lieksassa ja kouluiän Kuopiossa. 1980–1990-luvun taitteessa kävin sekä ala-asteen luokkani että vanhempieni kanssa paljon Kuopion kaupunginteatterissa. Ensimmäinen lempinäytelmäni oli Vanhempieni romaani vuonna 1991. Se oli minusta aivan ihana esitys, olisin käynyt katsomassa sen vaikka kuinka monta kertaa. Ja se varsinainen sysäys teatteriin oli Kuopioon saapuva porukka parikymppisiä Nätyläisiä. Oliko Alitalon Henna-Maija, Ilkka Pentti, Hanikan Henry, Majanlahden Antti ja Hämäläisen Minna sinun oppilaita Nätyltä, Kaisa?

Kaisa: Oli kyllä, mutta opetin heitä vain yhden vuoden.

Hili: Heistä tuli minun idoleja. Muistaakseni kirjoitin Henna-Maijalle ihailijakirjeen, kun näin hänet Juha Hurmeen ohjaamassa Romeossa ja Juliassa, jossa mielestäni oli aivan fantastista, että Julian roolin asenne oli www.teme.fi

▲ Hella Wuolijoki: Niskavuoren nuori emäntä. Ohjaus Kaisa ­ Korhonen, lavastus Kari Junnik­kala, pukusuunnittelu Sari Sal­mela.

Lahden kaupunginteatteri, 2007. Kuvaaja Kari Junnikkala. ► Elektra. Sovitus ja suomennos Seppo Parkkinen Aiskhyloksen, ­Sofokleen, Euripideen ja Senecan näytelmien pohjalta, ohjaus Kaisa Korhonen, lavastus Reija Hirvi­koski, pukusuunnittelu Pirjo Valinen. Oulun kaupunginteatteri, 2008. Kuvaaja Kati Leinonen.

anarkistinen, sellainen tukka auki ja korkokengät seinään.

Romeo vaan pötkötteli näyttämöllä laiskana möhkäleenä – tämä on siis mielikuvani näytelmästä – Romeo on toki saattanut tehdä siellä kaikenlaista. Kuitenkin esitys oli Hurmeelle tyypillisesti rento.

Siitä Romeosta ja Juliasta syntyi ajatus, että minäkin haluan teatterilaiseksi, kai siinä syntyi vapaana olemisen haave. Että tuollaista haluan tehdä ja tuollainen olla. Muut teini-iän jalat alta -teatterikokemukset olivat Hype-musikaali Svenska Teaternissa ja Olli-Matti Oinosen ohjaus Killer Joe:sta Kuopiossa. Olin siis esiteinistä alkaen teatterifani.

Tämä on siinä mielessä merkillepantavaa, että TeaKin opintojeni aikana tajusin, että moni ohjaajaopiskelija ­hakeutui alalle, koska ei pitänyt näkemästään teatterista tai halusi tehdä radikaalisti omannäköistään. Minulla on toisenlainen tausta siinä suhteessa. Rakastin teatteria.

Olin vähän aikaa kuopiolaisessa harrastajateatterissa nimeltä Tellus-teatteri. Se toimi silloin yhteisessä tilassa Kuopion Ylioppilasteatterin kanssa. Ylioppilasteatterilaiset ne vasta kiinnostavia olivatkin, hengasivat teatterilla ja joivat bisseä, heräsivät aamulla silloin kun me juniorit tulimme harjoituksiin. Telluksella ja Kuopion YT:llä oli näin jälkikäteen mietittynä erittäin kiinnostava vihasuhde, ne eivät meinanneet mahtua samoihin nurkkiin. Muutaman vuoden pysyttelin Tellus-teatterissa, mutta lopulta se cooliuden, seksin ja alkoholin haju, joka leijaili Ylioppi­ las­teatterin puolella, vei voiton. Kristian Smedsin Jääkuvia www.teme.fi

oli ainoa produktio, jossa olin YT:llä näyttelijänä, sitten kirjoitin ylioppilaaksi ja lähdin opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Olin lukiossa ollut Lions-klubin kautta vaihto-oppilaana Iowassa ja ihastuin siellä amerikkalaiseen opiskelijaelämään. Hain opiskelijapaikkaa lukion viimeisenä vuonna, enkä kertonut aikeistani vanhemmilleni ennakkoon.

Kerroin heille vasta kun sain New Yorkista ja Chicagosta koulupaikat sekä Fulbright Undergraduate -apurahan.

Lähdin Chicagoon, koska keskilänsi oli tuttu ja koulu tarjosi stipendin edellyttämää BFA-tutkintoon johtavaa nelivuotista teatterialan koulutusta. Lähdin USA:an siis 18vuotiaana, vuonna 1999, Rooselvelt University:n Chicago College of Performing Artsiin. Se on taidekonservatorio, joka toimii yksityisen yliopiston alaisuudessa. Stipendi­ rahoitus oli vain ensimmäiselle vuodelle. Olin ainut ulkomaalainen opiskelija teatteripuolella. Pidin Chicagosta paljon, opetus koulussa oli vaihtelevasti hyvää, siellä oli osa todella hyviä opettajia, jotka pitivät hyviä kursseja ja sitten osa kursseista oli pelkkää leikkimistä. Opiskelu­ aikana pääsin kahden lempiprofessorini, Dexter Bullardin ja Adrian Danzigin kautta heidän teatteriryhmiinsä assistentiksi.

Kaisa: Missä kaikkialla olit assistenttina?

Hili: Ensimmäisenä vuonna olin ohjaajan assistenttina Plasticene Physical Theatre Companyssa, myöhemmin useammissa ammattiteattereissa ympäri kaupunmeteli 4/2015 17

Wennäkoski – Pulkkinen – Iivanainen: Wunderbar! -pienois­ooppera. Sävellys Lotta Wennäkoski, alkuperäisteksti Riikka Pulkkinen, konsepti ja ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen. Taite ry, Ateneum & Helsingin Juhlaviikot, 2015. Kuvassa: Tanja KauppinenSavijoki, Riikka Rantanen ja Anu Hostikka. Kuvaaja: Kansallis galleria / Pirje Mykkänen.

kia. Ne innostivat minua jatkamaan opintoja ja sain hankittua joka vuodelle lisää opintojen rahoitusta. Tahtotilani pysyä Chicagossa oli kova, vaikka jatkorahoituksen hakeminen olikin työlästä. 2000-luvun alku Amerikassa oli myös järkyttävä ja rankka, WTC-iskut vaikuttivat arkeen joka puolella. Yksi teatterin tekemiseen liittyvä muisto siltä ajalta liittyy Tracy Lettsin näytelmään Bug (suom. Kalvaja) A Red Orchid Theatre Companyssa. Olin teoksessa ohjaajan assistenttina. A Red Orchid on samanhenkinen näyttelijöiden ensembleteatteri kuin Steppenwolf Theatre Company, tosin kooltaan huomattavasti pienempi, sellainen Teatteri Jurkan kokoinen, in your face -teatteri. Bug oli silloin 2000–2001 tuotannon alkaessa määritelty mustaksi komediaksi Persianlahden sodan veteraanin sekä lapsensa kadottaneen tarjoilijan suhteesta, vainoharhasta ja aivopesusta. Kun syyskuun yhdennentoista terrori­ tapahtumat tapahtuivat New Yorkissa, komedian olemus muuttui hetkessä. WTC:n tapahtumat muuttivat näytelmän vastaanottamisen ja sisällön hetkessä kokonaan.

Asuin Amerikassa 18-vuotiaasta 22-vuotiaaksi. Koti-ikävää podin vähän väliä, siihen liittyi se koko maan poliittisen tilanne. Oli tosi vieraannuttavaa, kun paikalliset parhaat ystäväni kannattivat sotimista ja amerikkalainen patrioottisuus kasvoi ja kasvoi. Valmistuin koulusta vuonna 2003 ja päätin kipuillen muuttaa takaisin Suomeen ja Helsinkiin, kaupunkiin jota lähtökohtaisesti pelkäsin. Helsingissä tunsin aina olevani savolainen maalaishiiri ja Chica18 meteli 4/2015

gossa olin ollut eksoottinen suomalainen, eurooppalainen. Ensin ajattelin, että teatteria en Suomessa ainakaan ala tekemään, mutta huomasin kuitenkin vähän itseltä­ nikin salaa hakevani Teatterikouluun vuonna 2004. Pyrin ohjauksen koulutusohjelmaan, jonne silloin omaksi yllätyksekseni pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Kurssikavereitani olivat Perttu Leinonen ja Inka-Riina Simola.

Tein paljon juttuja myös oman vuosikurssini VÄSin ja ­lavastaja-opiskelijoiden kanssa jo koulusta alkaen. Pro­ fessoreina olivat Juha Malmivaara, hetken aikaa virkaa­ tekevänä Mika Myllyaho ja sitten tuli Maarit Ruikka. Pääsääntöisesti koin koulun mielekkääksi ja todella inspiroivaksi sekä vaikeaksi. Minulla on tendenssi ahdistua ja ­kilpailla yhtä aikaa. Koulussa tällaista oireilua on kai useimmilla. Kuitenkin, kun nyt vähän taaksepäin katsoo, niin todella paljon siellä minun mielestäni annettiin tilaa opiskelijoiden kasvulle. TeaKista valmistuin vuonna 2010, tosin viimeiset vuodet kouluaikana olin enemmän töissä kuin koulussa. Valmistumisen aikaan lähdin kahdeksi vuodeksi Kotkan kaupunginteatteriin kiinnitykselle.

Kaisa: Täytyy sanoa tässä, että minähän olen itse­ oppinut ohjaaja. Vuonna 1962 perustettiin Teatterikoulun korkeakouluosasto, linja, jossa koulutettiin ohjaajia ja dramaturgeja. Hain ensimmäiseen ryhmään, mutta en päässyt. Ajattelin, että jos en kelpaa, niin katsotaan ­kelpaanko myöhemmin. Enkä tästä lannistunut. Minulle antoivat aluksi suomenruotsalaiset teatterit töitä. Luultawww.teme.fi

vasti tämä osittain johtui siitä, että tutustuin Viveca Bandleriin YT:n aikana ja hän pyysi minua ohjaamaan Lilla Teatteriin Sandro Key-Åbergin Teatterileikin. Ohjasin myös pari näytelmää Svenska Teaterniin. Taisi se hieman johtua siitäkin, että olin naimisissa suomenruotsalaisen Kaj Chydeniuksen kanssa ja minun tiedettiin osaavan auttavasti ruotsia. Kun tekee mieluisaa työtä ja on elantoa hankkimassa, niin kyllä kieli sujuu. Katson, että oma kehittymiseni ja koulutukseni ohjaajana liittyy todella paljon siihen, että olen opettanut niin paljon – heti alusta lähtien. Oli aivan sattuma, että minua pyydettiin Teatterikouluun yhden valmistuvan ohjaajan lopputyötä valvomaan. Sehän oli kova ja hauska haaste. Pidin opiskelijoista. Meillä ei ollut kovin suurta ikäerokaan. Produktion jälkeen jäin sitten tuntiopettajaksi, pidin seminaarin ­silloin tällöin. Jokaisella viidellä vuosikymmenellä olen ollut kahdesta viiteen vuotta opettajan virassa, tosin oh­ jauksia tehden aina kun se on ollut mahdollista.

Hili: Miten itse olet kokenut opettamisen? Minkälaista se sinulle on? Onko se osa taiteen tekemistä, ­rikastuttaako se omaa ohjaajuuttasi?

Kaisa: Opettaminen vain tuli minulle sitä etsimättä.

Kai sen kuului mennä niin. Luin kauan sitten jonkun tutkijan väitteen, että opettajia tulee niistä, joilla on tarve ymmärtää mutta eivät ymmärrä. Outo väite jätti mietis­ kelemään. Tavallaan allekirjoitan sen: opettaessani minä opetan itseäni. Testaan, tulenko ymmärretyksi. Kun esittelen päivän agendan, puhun kaikille. On melko varmaa, etteivät kaikki ole ymmärtäneet, mahdollisesti eivät edes kuunnelleet. Ei se mitään. Joka tapauksessa tehtävä on käytävä läpi jokaisen kanssa henkilökohtaisesti. Oletetaan, että jokaisen pitäisi kirjoittaa ja ohjata kohtaus, jolla on tietyt ehdot: esimerkiksi kolme henkilöä, kolme repliikkiä, konflikti ja sen loppuratkaisu. Keskustelen kunkin kanssa. Saan käsityksen siitä, mitä kukin suunnittelee ja voin olla tarpeen tullen avuksi prosessissa kysymällä ja kannustamalla. Taidetta tässä ovat tulokset, ihanan eri­ laiset, nautin niistä! Toisten taide rikastuttaa elämääni ja ohjaajuuttani. Nuori sukupolvi opettaa minulle miten se maailman ja ihmisen näkee. Ehkä omaksuin tuon opettaja-oppilas -suhteen jo Taideteollisessa oppilaitoksen ­ainutlaatuiselta opettajalta Kaj Franckilta. Ensimmäinen vuosi oli uusille opiskelijoille yhteinen ja Franck oli pääopettaja. Hänen opetuksensa oli lumouksellista. Hän malttoi pysähtyä jokaisen oppilaan kohdalla katsomaan hänen luonnostaan, nyökätä, antaa hiljaisella äänellä jonkin neuvon tai kannustaa hyvää alkua. Kun häneen tutustui, ja oli hänen kanssaan työskennellyt tässä oppipoikaasemassa, hän ei koskaan unohtanut oppilastaan. Hän saattoi ilmestyä katsomaan jotakin esitystäni ruusujen ­kera vielä vuosia sen jälkeen kun olin lähtenyt koulusta.

Hänellä oli epätavallisen vahva ja inhimillinen kyky kommunikoida suoraan yhden ihmisen kanssa ryhmässäkin.

Hän ei yleistänyt. Siitä, että opettaja näkee toisen kokonaisena ihmisenä, tulee opiskelijan kehityksen tärkein www.teme.fi

i­ mpulssi. Hän tulee nähdyksi. Opettamisen kautta olen saanut mahdollisuuden tutustua lähes kaikkiin suku- ja ikäpolviin. Se on minusta rikkaus. Oliko Kotkan aika sinusta mukavaa aikaa?

Hili: Kotkassa teatterilla oli inspiroivia ja lahjakkaita kollegoja. Tein esimerkiksi näytelmäkirjailija Emilia Pöyhösen kanssa useita töitä Kotkan aikana. Minulla oli kahden ohjauksen sopimus per vuosi. Aika oli opettavaista. Kotka on tosi pieni paikkakunta ja muuta ammattiteatteria tai teatterien rinnakkaisuutta, ei juuri ole. Suurin syy, miksi päätin lähteä Kotkasta freelanceriksi oli se, että koin tekeväni esityksiä, joille siellä ei ollut liiemmälti yleisöä tai laajempaa kysyntää. En osaa tehdä genrejuttuja, tuntuu siltä, että vaikka selväsanaisesti komediaa tilattaisiin, niin tulee Iivanaista. Myöskään minkäänlaisen nykydraama- tai nykyteatterijaoksen perustaminen Kotkan kaupunginteatteriin ei tuntunut hedelmälliseltä vaihtoehdolta. Itselläni ei ollut niin kovaa sitoutumista Kotkaan paikkakuntana, että olisin oikeasti voinut luvata työskenteleväni perinpohjaisesti vaikkapa 10 vuoden ajan ja pyrkiä kommunikoimaan esityksilläni juuri siellä. Ja olisi­ko siihen ollut mahdollisuuttakaan? Koin, että mieluummin jatkan toisaalle ja luovutan ohjaajanpaikkani jolle­kin, ­joka näkee Kotkassa tekemisessä enemmän mahdollisuuksia. Halusin pitää kiinni henkilökohtaisista taiteel­ lisista kiinnostuksenkohteistani – ilman, että se rapauttaa jonkun teatteritalon katsojatilastot täysin.

Kaisa: Vaikuttaako valintoihisi se, ketkä tulevat esitykseen mukaan?

Hili: Vaikuttaa toki. Minulla on usein mielessä yhdestä kolmeen ihmistä, jotka haluan ehdottomasti mukaan. Nuo halut liittyvät aina jutun sisältöön ja jonkun ihmisen ominaislaatuun taiteilijana ja siihen olettamaan, että nämä asiat ovat ’match made in heaven’. Todella jännittävä ja haastava on tilanne, jossa toimin usein varsinkin kaupunginteattereissa, kun työryhmä muodostetaan osin kiinnitetystä henkilökunnasta ja osin freelancereista. Varsinkin nykypäivänä kaikkien vierailijoiden käytöstä käydään kolmesta viiteen palaveria, että saadaanko freelancereita mukaan tuotantoon, onko rahaa palkata.

Kaisa: Et siis kiinnitä ajatuksiasi johonkin määrättyyn näyttelijään? Minun valintani perustuvat usein nimenomaan johonkin määrättyyn näyttelijään vastuul­ lisimmassa roolissa.

Hili: En välttämättä aina näyttelijään. Kotkassa, kun olin siellä pidemmän aikaa, alkoi hahmottua mitä kenenkin kanssa haluaisi tehdä ja lähti syntymään jokin esityksen ajatus aikaisemmin. Pidän ihan hirveän tärkeänä, että esityksen tekeminen lähtee omasta impulssista ja omasta halusta. Haluan sinnikkäästi olla yksi niistä, jotka uskovat teatteriesitysten merkittävyyteen taideteoksina – myös näinä aikoina. Lisäksi pidän erittäin tärkeänä sitä, että teatterin johdon kanssa keskustellaan järkevästi ja ­syvällisesti teoksesta, jota lähdetään tuottamaan, jotta kaikki ymmärtävät mitä sisältöjä ovat valitsemassa, vaikmeteli 4/2015 19

ka vielä ei varsinaisesti tiedettäisi lopullisesta toteutuk­ sesta mitään.

Kaisa: Sitä keskustelua ei tahdota oikein Suomessa osata.

Hili: Sisältökeskustelulle on raivattava aikaa, samoin tuotantojen suunnittelulle. Minulla ideat toteutukseen lähtevät paljon siitä, mihin paikkaan tai kaupunkiin olen tekemässä, mikä on se tila, johon esitystä tehdään.

Aika- ja tilaresurssit kuitenkin usein lukitaan ensimmäisenä – näyttämö tai esitystila ja ajankohta, joskus jopa ennen itse teosta. Ja siitähän teoksissa on hirveästi kysymys – minkälainen olosuhde se näyttämö tai esitystila tekijöiden ajatuksissa on? Ja toisaalta konteksti: missä se sijaitsee?

Mitä siellä on tai ei ole totuttu näkemään/tekemään?

Kaisa: Oma lähtökohtani on, että tekstilähtökohta on oma ehdotus. Toki on sellaistakin tapahtunut, ­että teatterinjohtaja ehdottaa jotakin, joka kiinnostaa ­minua heti. Useimmiten näin tapahtuu kun hän tuntee minut ja minä hänet. Minä koen, että kun kyseessä on tekstilähtöinen teatteri, niin tärkein aloituspiste on tekstin tekeminen niin omaksi, että todella luottaa siihen. ­Minä ymmärrän tämän näin, ja jos minä ohjaan tämän teoksen, niin teen sen tästä näkökulmasta. Tekstissä pitää olla jokin aito tunnistuspiste, oma havainto. Se voi olla ihan pienikin asia. Sen älyllinen analysointi ei ehkä kovin pitkälle vie, mutta kun jokin minussa alkaa helistä, hälyttää, kiihottaa, tiedän, että minun tulee tarttua tähän juttuun. Käytännössä pyrin rakentamaan jonkinlaista työ­ kalua siitä, että annan teokselle aiheen. Se on näkökulma, jota käytän tutkimusprosessissa. Näytelmätekstin sanat ovat jo olemassa, minun pitää päästä niiden yli tai alle.

Haluan kieltää sanamaailman yksinvallan. Näen esityksen ytimenä toiminnan, tapahtumat, en sitä mitä sanotaan.

On aina ensin kyse siitä, mitä minä voin tällä jutulla kertoa.

Oletetaan, että valitsen aiheeksi ”nähdyksi tulemisen”.

En voi kertoa siitä ­ilman sen vastakohtaa ”että ei tule nähdyksi”. Kun käyn kokonaisuutta läpi, kysyn onko kussakin kohtauksessa ­jotain, mikä tekee aiheeni näkyväksi.

Onko tässä jotain täysin käänteistä tai joku variaatio? Vai onko tämä vain ­sideosa? Minulle teoksen aiheen määrit­ täminen merkitsee työn etenemisen virtaa. Tätä tietä kulkien en epäonnistu helposti. Löydän kaksi sellaista aihepiiriä, jotka ovat minua alusta lähtien kiinnostaneet ja kiinnostavat yhä. Yksi on toteutumattomuus. Se on tra­ gedia. Uskon, että tarve toteutumiseen on ihmisen primäärinen pyrkimys. Hän pyrkii lapsesta saakka tunnistamaan, mitkä ovat hänen kykyjään ja tyydyttävät häntä luontaisesti. Kun hän on löytänyt ne, hänellä on luon­ tainen tarve kehittää niitä. Toteutumisen mahdollisuus on siinä, luovassa tilassa. Mutta tarvitaan silmiä, jotka ­näkevät viisain silmin lapsen ja ihmisen. Tarvitaan kiitosta ja kannustusta sekä tukea. Ihminen, joka ei tule nähdyksi, muuttuu näkymättömäksi, ilmaksi. Toinen minua loputtomasti kiinnostava aihe on Suomen historia. Keitä me suomalaiset olemme, minkälaisia taakkoja kannamme 20 meteli 4/2015

­ eneettisesti ja historiallisesti? Mitä arvomme ovat, mikä g on meissä aitoa, tervettä, omaa ja mikä tulee meihin ulkopuolelta, menneisyydestä, yhteisöstä, ihmissuhteista. Minä koen sinun ohjauksesi, joista yhteen olen osallistunut esiintyjänä, pikemminkin esitystaiteena kuin teatterina.

Teatteri käyttää toisia taidelajeja pääsääntöisesti apuvälineinä, tehosteina, fokusoinnin ­välineinä. Sinun ohjauksissasi ne ovat itsenäisten, taiteellisten elementtien ketju, peräkkäin ja poikittain kuin ­dominopelissä. Katsoja ei voi ennakoida jatkoa ja pysyy avoimena, vastaanottavana.

Onko ajatukseni harhateillä?

Hili: Itse ajattelen, että ohjaukseni ovat hyvin draamallisia, mutta niiden ilmiasun ytimessä on maailmankuvallinen asia; kiinnostukseni tavaraan ja taiteeseen itseisarvona. Jos puen vastaukseni sloganiksi, niin rakastan savukonetta ja näyttelijää yhtä paljon. Kumpaakaan ei saa ottaa pois. Enkä myöskään ajattele, että toinen on enemmän teatterin perusasia kuin toinen. Mainitsit Hedda Gabler -ohjaukseni, jossa näytelmän alussa Hedda, jota Emilia Kokko näytteli, on viidestä kymmeneen minuuttia lasikaapissa. Se oli aika intuitiivinen ratkaisu, se alkukuva, löytyi vasta loppumetreillä, mutta liittyi haluun estetisoida Hedda, tehdä esittelykappale nykyhirviöstä. Tiesimme, että lopulta Hedda tekee itsemurhan työntämällä baseball-mailan jalkojensa välistä kohtuun asti. Ajattelin, että tämähän on hirveä fantasia, ja että siinä esityksessä pakokauhu ja kuoleman fantasia tulee olla rinnan koko ajan.

Rinnastan materiaaleja, kiihdyn ja innostun siitä. Toivon tietysti aina, että ne yhdistelmät ovat kiinnostavasti epäsovinnaisia muidenkin mielestä. Lähtökohtaisesti inspiroidun toisten taiteilijoiden työstä ja haluaisin tuoda heidän läsnäolonsa ja osaamisensa ohjauksissani näkyviin.

Käytän inspiraationa kaikkea guilty pleasurea, niin realityTV:tä kuin musiikki- ja videotaidemaailmaa. Minua kiinnostaa kaikista eniten kaksi asiaa: todella hyvin suuhun sopiva, hyper-realistinen, dialoginen draama, joka käsittelee ihmistä emotionaalisena, esteettisenä ja psykologi­ sena olentona ja toinen kiinnostuksen kohde on täysin ­kuvallinen pakkomielle. Yhtäkkiä en ole yhtään elävästä ihmisestä kiinnostunut. ”Kuvallisuus” on usein joku yksinkertainen asia kuten ”likaiset alushousut ja viilipurkki läppärin päällä sekä paljon savua”. Usein ne ovat mielestäni niin naiiveja kuvia, että alan kaivaa niistä ulos isompia keloja, teen dramaturgiaa niiden kautta. Video kiinnostaa minua nykyään ihan hirveän paljon. Itseäni huvittaa miten jälkijunassa tulen sen kiinnostuksen kanssa suhteessa muuhun teatterikenttään.

Ja niin kuin varmasti kaikilla, esityksissä on aina joku itseä riivaava dilemma, oma aihe teoksessa sisällä. Seksi, rakkaus ja eroaminen toistuvana looppina, työ ja työnar­­ko­ mania, kapitalismi, lapsuus, mielikuvittelu – joka päättyy annihilaatioon. Nämä ovat olleet viime vuosien selkeästi toistuvia aiheita ja aineksia. Minä ajattelen, että kaikki voi olla teatteria. Että teatteri ei poissulje mitään vaihtoehtoa.

Että kaikki taidemuodot voivat olla teatteria.• www.teme.fi

▲ ► Fjodor Dostojevski: Idiootti.

Dramaturgia Seppo Parkkinen, ohjaus Kaisa Korhonen, lavastusja puku­suunnittelu Reija Hirvikoski. Espoon kaupungin­teatteri, 2009. Kuvaaja Reija Hirvikoski.

www.teme.fi

meteli 4/2015 21

Onko Canttia?

”Haluatko näyttää minulle jotain mitä en vielä tunne ja tiedä?”

Elina Lajunen on helsinkiläinen freelancer ­nukketeatteritaiteilija, ohjaaja, käsikirjoittaja, ­esiintyjä ja hattutaiteilija. Onko Canttia?

-­kirjoitussarja perustuu hänen matkaansa ­yhdessä teatteriohjaaja ja taiteilijaprofessori Kaisa ­Korhosen kanssa kohti kahta ­ensi-iltaa, Jyväskylän Kaupunginteatterin Elämänmenoa ja Kansallis­teatterissa toteutuvaa ­Minna Canth -projektia.

22 meteli 4/2015

www.teme.fi

V

uonna 2013 ohjasin kaksi teosta, kesällä Volter Kilven Alastalon salissa romaaniin perustuvan koko perheen nukketeatteri- ja kansanmusiikkiesityksen Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika Seurasaaren ulkomuseoon ja Volter Kilpi Kustavissa kirjallisuusviikoille sekä syksyllä Espoon kaupunginteatteriin argentiinalaisen tangon syntyhistoriaan ja Aleksis Kiven romaaniin Seit­ semän veljestä perustuvan tangoteatteriesityksen Seitsemän miestä.

Tuon vuoden alussa pelkäsin kuinka jaksan, kuinka pystyn viemään projektit kunnialla loppuun. Ratkaisu löytyi yllättävää kautta.

Olin ostanut vahingossa puhelinmyyjältä nettiyhteyden, joka ei ollut yhteensopiva koneeni kanssa, mutta jota en myöskään ollut ymmärtänyt perua ajoissa. Minulla oli kahden vuoden sopimus, jota ei voinut purkaa. Aikani taisteltuani päätin elää ilman kotinettiä ja maksaa laskuni, maksaa siitä että minulla ei ole internet yhteyttä. Ajattelin, että se on oma suojautumiskeinoni liiallista työntekoa vastaan. Olin teoksissani sekä käsikirjoittaja, ohjaaja että päätuottaja, osittain myös visuaalinen suunnittelija. Hoidin käsikirjoitus- ja tuotantotyöt kirjastossa, kirjastojen aukioloajoista tuli minun työ- ja vapaa-aikaetujeni valvoja. Päätin myös, että minä itse riitän ja että esitykset syntyvät ja toteutuvat hyvin.

Päätin luottaa ja nukkua tarpeeksi. Netittömässä kodissa oli rauha ja hiljaisuus, projektit menestyivät hienosti. Minulla oli upeat työryhmät ja hyvä rahoitus, toisessa suorastaan huikea. Olin hakenut apurahoja kaksi vuotta työryhmä Nukkehallituksen nimellä ja hankkinut esityksilleni myös yhteistyötahot ja ostajat. Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika -esityksen toteutin turkulaisen TEHDAS Teatterin ja Seurasaaren ulkomuseon kanssa.

Seitsemän miestä -teoksen yhteistyötahot olivat Espoon kaupunginteatteri ja Nukketeatterikeskus Poiju.

www.teme.fi

Kun tekee itse freelancerina kaiken sisällön luomisesta alkaen esityksen rahoituksen, markkinoinnin, yhteistyötahojen, työryhmän kokoamisen ja esityspaikan hankkimiseen ­asti, saa sen minkä haluaa, saa sen minkä luo.

Toisaalta saa sen minkä saa, sen mikä on mahdollista. Upeaa on, että tekeminen on mahdollista, me yhdessä pystymme. Työ ja sen kautta kohtaamani ihmiset ja ilmiöt, koko luomisen prosessi, sekä kunkin teoksen oma syvä maailma ovat aina suuri lahja ja ihme.

Erityisen hienoa on myös olla työnantaja, kysyä kollegat töihin ja maksaa heille palkkaa.

Mutta kaikki tuo tuottaminen, organisointi, teatterilaitoksen hetkellinen keksiminen ja luominen vie myös tavattomasti voimavaroja.

Läheskään kaikista työtunneista ei saa palkkaa, varsinkin tuotanto on usein pakko hoitaa vapaaehtoistyönä. Muistan kuinka väsynyt olin syksyllä 2013. Haaveilin, että seuraavat produktiot olisivat kokonaan jonkun teatteritalon sisällä. Teatterihan on laitoksena jo keksitty. Siellä on tilat, resurssit ja tuotantokoneisto! Olin Tanssiteatteri Hurjaruuthin Taljoona pettersson

Tanssiteatteri Hurjaruuth

: Pikku Prinssi.

meteli 4/2015 23

kari junnikkala

visirkuksen ensi-illassa ja itkin sisarelleni, että en jaksa enää näin. Voi kun saisin vaihteeksi olla näyttämöllä, liikkua ja esiintyä tehdä jotain muuta. Olin aiemmin viikolla kirjoittanut Hurjaruuthin johtajalle Arja Petterssonille, työt kiinnostavat, etenkin esiintyminen. Ensi-illan jälkeen Arja tuli puheilleni ja mietti Kaisa Korhonen ja Eli na Lajunen. ääneen voisiko Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi olla nainen. Viikon päästä hän soitti minulle ja kysyi tulisinko Hurjaruuthiin Pikku Prinssiksi, minä tulin.

En ole koskaan olettanut, että minua kysyOlen toiminut freelancerina vuodesta 2004 tään mihinkään. Soita ja kysy on minun ohlähtien. Valmistuin silloin Turun Taideaka­te­ jeeni itselleni ja muille. Ei ja kyllä ovat samanmian nukketeatterilinjalta. Heti valmistumiarvoisia vastauksia ja vievät joka tapauksessa seni jälkeen muutin Helsinkiin ja paperit kädessäni soitin harjoittelupaikkaa Tanssiteatteri eteenpäin. Spekulointi ja arvailu tuhlaavat Hurjaruuthista ja Teatteri Hevosenkengästä. voimavaroja ja eksyttävät mielen. Vaikka joisMenin sinne, mistä ovi aukesi. Tanssiteatteri sain asioissa olenkin herkkänahkainen, arka Hurjaruuthissa olen vieraillut säännöllisen ja epävarma, niin työasioissa olen uskaltanut epäsäännöllisesti ohjaajana ja esiintyjänä, nukysyä ja lähestyä paikkoja ja ihmisiä, joihin kenrakentajanakin. Olen aina etsinyt jotakin, olen halunnut tutustua. Hyvä palaute, avauoikeaa paikkaa, oikeaa alaa. Olen tehnyt töitä tuvat ovet ja myös sulkeutuvat ovet ovat rohja välillä opiskellut, kaksi vuotta 2006–2008 kaisseet jatkamaan. Asiat ja kohtaamiset ovat opiskelin Pariisissa Ècole Internationale de mahdollisia. Aina ne eivät ole sitä mitä ajat­ Theatre Jacques Lecoq -teatterikoulussa. Poikteli, eivät johda sinne minne luuli, mutta aina kitaiteellisuus ja monialaisuus ovat rikkaus, tapahtuu jotakin vähintään omassa päässä. mutta minulle ne ovat myös aiheuttaneet koSitä kutkuttavaa ja jännittävää seikkailun aldittomuutta ja kysymyksen siitä mikä on mikua minä rakastan. nun paikkani, mihin minä kuulun. Enkö kuuMinusta oli ihana olla Pikku Prinssi. Esilu mihinkään vai kuulunko kaikkialle? En ole tyksen lopussa kun lapset olivat siinä ihan kokenut, että minun ammattitaidolleni on ­lähellä teltan alla ja katsoimme toisiamme siledes olemassa valmista pitkäaikaista työpaikmiin ja minä puhuin heille tähdistä, oli kuin kaa. Tämä on tarkoittanut taloudellisesti sitä, olisin itse katsonut tähtitaivasta. Se oli hyvin että tuloni muodostuvat vaihtelevasti palkasta, apurahoista ja työttömyyskorvauksista.

Rahan suhteen se ei ole rikasta vaan hyvinkin epävarmaa ja köyhää. Toisaalta elämän ja ­kokemusten puolesta olen jo nyt upporikas, eläkettä on. Pahimmillaan kuitenkin taloudellinen epävarmuus on henkisesti ja ammatillisesti hyvin lannistavaa, jopa pelottavaa ja muusta yhteiskunnasta eristävää. Se syrjäyttää ihmisen ja syrjään voi tipahtaa kuka ­tahansa.

Ei ja kyllä ovat saman­ arvoisia vastauksia ja ­vievät joka tapauksessa eteenpäin. Spekulointi ja arvailu tuhlaavat voimavaroja ja eksyttävät mielen.

24 meteli 4/2015

koskettavaa. Koin koko työn ja Prinssin matkat planeetoilta toiselle ja lopulta maapal­lolle ketun luokse hyvin henkilökohtaisina. Luin paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja mietin Prins­siä, ruusua ja kettua, sitou­tumista ja rakkautta. Mitä sitoutuminen tarkoittaa, uskallanko itse sitoutua, mistä tiedän mihin sitoutua. Mietin myös mihin suuntaan seuraavaksi. Olin nähnyt planeettojen maantieteilijät, liikemiehet ja lyhdynsytyttäjät, mutta kaipasin jälleen jotain muuta, uutta suuntaa omaan työhöni. Esityskauden lomassa keväällä 2014 luin Kiihottavasti totta -kirjan teatteriohjaaja ja taiteilijaprofessori Kaisa Korhosesta ja Hurjaruuthin aulan lehtihyl­lystä löytämäni vanhan lehtihaastattelun hänestä. Vaikutuin. Päätin kirjoittaa Kaisalle, salaa toivoin hänestä itsel­leni opettajaa ja uutta teatterin kettuystävää.

Laitoin kirjeeni otsikoksi: ”Haluatko näyttää minulle jotain mitä en vielä tunne ja tiedä?”

Kaisa kutsui minut kahville. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulla oli olo kuin olisin päässyt yliopistoon, olin onnellinen ja minun oli nälkä lukea, kuulla ja katsoa. Nyt on syksy 2015 ja olemme Kaisan kanssa juoneet jo toiset ja kolmannetkin kahvit, putsanneet yhdessä kesämökin keittiönkaappeja, puhuneet paljon ja istuneet monta tuntia junassa. Päätimme, että sitoudun Kaisalle assistentiksi hänen kahteen seuraavaan produktioon, joita valmistellaan limittäin ja jotka toteutuvat peräjälkeen. Itse koen yhteistyömme mestari-­ kisälliopinnoiksi. Sitoutuminen parin vuoden yhteistyöhön sisältäen sekä esitysten valmistelu- ja suunnittelutyön että harjoitukset ja esityskauden kahdessa erilaisessa produktiossa ja teatterissa on huima ja antoisa opintomatka. Mestari-kisälliopintojen ohessa kul­ jetan mukana mielessä myös omaa uutta produktiota, ­joka valmistuu kisällinäytetyönä ­assistenttiopintojeni jälkeen. Peilaan siihen Kaisalta opittuja taitoja. www.teme.fi

Kansainvälisesti esitystaiteen visuaalisuudesta kiinnostunut Kokemuksestani ja aikaisemmasta koulutuksestani huolimatta tämä on minulle myös ensimmäinen kerta olla töissä ns. laitosteat­ terissa ja ylipäätään puheteatterin parissa.

Olen jo nyt tutustunut Kaisan kautta muihin työryhmän jäseniin, pitkän linjan ammatti­ laisiin sekä vanhempiin että nuorempiin. On hyvin arvokasta päästä peilaamaan omaa ammattitaitoaan, näkemään, oppimaan, jakamaan ja luomaan tällaisessa seurassa. Kokemus, kokemattomuus, historia ja nykypäivä, kaikki polveilee ja on vuorovaikutuksessa.

Toisaalta uuden teoksen äärellä olemme joka tapauksessa kaikki jonkin uuden ja synty­vän äärellä, minä onneksi kokeneen kätilön assistenttina.

Kesällä 2014 sanoin Kaisalle: ”Jos ohjaat toisen teoksesi Jyväskylään, muutan sinne vanhaan mummolaani ja tulen sinulle assistentiksi.” Olen kotoisin Suolahdesta läheltä Jyväskylää ja Jyväskylän kaupunginteatterissa olen lapsena kuullut monta Sinfoniakonserttia, soittanut viulua ja nähnyt ensimmäinen teatteriesitykseni. En muista esityksen nimeä, mutta siinä oli mustekala, jota sanoin mustikkakalaksi. Nyt on elämä pakattu autoon, avaimet jäävät pöydälle, rappukäytävässä muutama sininen höyhen kuin Ariadnen punainen lanka labyrintissä tai Hannun ja Kertun leivänmurupolku metsässä vie jonnekin minne lie, viimeisenä asunnosta lähtee nainen ja levysoitin. Hei hei Helsinki! Moottoritie kutsuu, episodi mummolaelämää Jyväs­ kylän syksyssä alkaa. Kaisan ohjaama ja Heini Junkkaalan dramatisoima Pirkko Saision esikoisromaaniin Elämänmeno perustuva näytelmä saa ensi-illan Jyväskylän kaupunginteatterissa 30.1.2016, harjoitukset alkavat marraskuun alussa. ”Ja se on lähtöö sit!” (Pirkko Saisio: Elämänmeno) • Elina Lajunen Kirjoittaja on freelancer ­nukketeatteritaiteilija, ohjaaja, käsikirjoittaja, esiintyjä ja hattutaiteilija. www.teme.fi

lavastussuunnittelija puku­suunnittelija valosuunnittelija äänisuunnittelija video­ suunnittelija ohjaaja dramaturgi tanssija koreografi sirkus­ taiteilija esityksen toteuttavassa työryhmässä työskentelevä teatteriarkkitehtuurin ja tekniikan tai elokuvan parissa työskentelevä tutkija opettaja tai vasta alaa opiskeleva Liity Suomen oistat-keskuksen henkilöjäseneksi! www.oistat.fi Henkilöjäsen 30 €/vuosi ja opiskelija 20 €/vuosi Verkotu ja takaa kansainvälisen oistat järjestön ­kokous-, foorumi-, seminaari- sekä näyttely­kutsujen (pq, wsd) saaminen omaan sähköpostiisi.

www.oistat.org Skenografien, teatteriarkkitehtien ja – teknisten kansainvälinen järjestö Organisation Internationale des Scénographes, Architectes et Techniciens de Théâtre International Organization of Scenographers, Theatre Architects and Technicians

meteli 4/2015 25

TES seurantakysely 2015

Kysely on auki ainakin vuoden loppuun ­Temen sivuilla. Vastaa siis, jos olet tänä vuonna työs­ken­nellyt elokuva- tai tv-tuotannoissa. Kysely on luottamuksellinen ja osa TES-seurantaamme. Nyt vastauksia on vasta 64, joten tältä pohjalta ei voi alasta ja työoloista ­sanoa mitään yleispätevää.Hälyyttävää on se, että kolmannes ­vastaajista teki yli 13-tuntisia työpäiviä. Kolmannes vastaajista teki yli 150 tuntia kolmen perättäisen viikon aikana. Myös työaikaseuranta oli huonoa.

Ja kaiken kukkuraksi kolmannes vastaajista ei ­saanut edes TES:n mukaista palkkaa.

26 meteli 4/2015

www.teme.fi

Mikä kuvaa parhaiten toimi­alaa, jolla työskentelit?

Elokuva TV Dokumenttielokuva 4 Reality Animaatio 1 Peliala 0 Jokin muu, mikä?

6

Saitko työehtosopimuksen mukaista palkkaa?

Tehtiinkö tuotannossa yli 13-tuntisia päiviä?

■ Kyllä (42) ■ Ei (21)

■ Kyllä (21) ■ Ei (41)

—

—

Oliko tuotannossa riittävän selkeät työvuoroluettelot?

Teitkö yli 150 työtuntia kolmen perättäisen viikon aikana?

■ Kyllä (30) ■ Ei (24)

■ Kyllä (18) ■ Ei (42)

—

—

13 25 15

Jokin muu, mikä?

Mainoselokuva, yritysvideo, Transmedia

Tuliko TES-tulkinnoista työnantajan kanssa erimielisyyksiä?

Oliko tuotannossa kunnollinen työaikaseuranta?

Pitäisikö olla, esim. tuotanto­ kohtaisia luottamus­miehiä?

■ Kyllä (34) ■ Ei (27)

■ Kyllä (48) ■ Ei (10)

■ Kyllä (19) ■ Ei (44) Missä asioissa erimielisyyksiä? Kaikki ­erimielisyydet johtuivat joko työajoista ja/tai palkasta, kuten ylitöistä ja niiden korvaa­ misesta (tunti tunnista), työvuorolistan muut­ tamisesta edellisenä iltana ja tasoittumis­ vapaiden kasaaminen työsuhteen loppuun.

—

Oliko työsopimuksen osalta työnantajan kanssa erimielisyyksiä?

■ Kyllä (14) ■ Ei (50) Kyllä, missä asioissa? Ei suostunut teke­ mään sopimusta. Vedotaan TES:iin, mutta sieltä valitaan vain i­ tselle sopivat kohdat, mut­ ta ei kokonaisuutta. Koski työaikoja, suunnitel­ mallisuuden puutetta ja ylitöiden korvatta­ vuutta. Tasoittumisvapaiden sijoittaminen työ­suhteen loppuun. Työn tehtyäni työnantaja ei halunnut maksaa työstä palkkaa vaan ­työkorvausta, vaikka palkasta oli sovittu.

www.teme.fi

Koitko kyseisessä tuotannossa ongelmia joidenkin alla­mainittujen asioiden kanssa? Vastaaja saa valita useamman vaihtoehdon.

TES:n alittava palkka Viivästynyt palkanmaksu Epäselvät työvuorolistat Lepoaikojen vähyys Ylitöiden määrä Ylitöiden maksaminen Työturvallisuus Lomakorvausten maksaminen Johtamisongelmat Työnantajaosaamisen puutteet Muut asiat, mitkä?

Yllämainittuja ongelmia ollut

16 5 9 9 15 14 7 6 18 17 10 9

Muut asiat, mitkä? Liikaa harjoittelijoita. Työntekijöiden vedät­täminen jaksotyöllä. Työnantaja ei joudu sitoutumaan jakso­työssä mihinkään, ­mutta työntekijän tulotaso laskee selkeästi ja lepoajat lyhenevät.

meteli 4/2015 27

Tekijältä tekijälle Sarjassa henkilö A valitsee itselleen teoksen (elokuva, esitys, kirja, kuva tms.), tekijän, r­ yhmän, tapahtuman tai ilmiön ja kertoo siitä l­ yhyesti.

Lisäksi hän haastaa henkilön B m ­ ukaan, viemään ­taideviestiä eteenpäin.

R

akkaudesta lajiin?

Footloose 2008 ja viimeiset harjoitukset Vaskivuoren lukiossa. Ohjaaja Anita virittyy, katsoo keskittyneesti ja läsnäollen harjoituksen etenemistä. Ohjaaja kysyy, keskustelee ja palauttaa. Kannustaa, innostuu ja innostaa.

Vuosia kuluu välissä, ja ollaan syksyssä 2015. Menossa on näyttelijäntyön syventävä kurssi harrastajille. Koruton luokkahuone, satunnainen joskin hyvin innokas joukko ilmaisusta innostuneita, mutta ohjaajan intensiteetti on ennallaan: Mitä koitte tai näitte?

Miltä tuntui tehdä? Mitä sellaista siinä oli, että syntyi juuri tämä tunne tai kokemus? Mitä havaintoja teitte kehosta, ilmeistä, liikkeistä?

Olen mukana kurssilla. Huomaan että jonnekin arjen ja ammatillisuuden väliin puris­ tunut itse alkaa vastata Anitan ohjaukseen, venytellä kokoon painuneita raajojaan ja ­virittyä kohtaamaan nyt-hetken, kehon ja tunteet, sekä tutkimaan omaa suhdettaan ­sekä toisiin että maailmaan. Merkityksellistä ja elähdyttävää.

Takaraivossani on kiitollisuuden sekainen ihmetys; Millä voimalla niin Anita kuin muutkin ohjaajat, kouluttajat ja opettajat jaksavat vuodesta toiseen innostua meistä harrastajista ja sitoutua mahdollistamaan tätä hienoa ­lajia ja sen tarjoamia, koko elämään välittyviä kokemuksia?

Näihin, parrasvaloista poissa pysyttelviin toimijoihin, haluan tässä suunnata valon ja lähettää kiitokset seisaallani aplodeeraten ja bravo-huutojen saattelemana ko kurssin vetäjällemme, Anita Dahlströmille, jonka haastan seuraavaksi linkiksi tämän taideviestin jatkumossa. Lähetän samalla, sekä kii­ tokset että arvostuksen ajatuksia Helille ja Riitalle joiden ohjauksessa olen myös päässyt omaa sisäistä tilaani laajentamaan, sekä kaikille harrastajien parissa uurastaville. Teette kaikki korvaamattoman arvokasta työtä: ­ehkä rakkaudesta lajiin!

• Saija Myllykoski

Footloose-musikaali Vaskivuoren lukio.

Esitykset Martinus-salissa 2008 Ohjaus ja kuva Anita Sundberg 28 meteli 4/2015

www.teme.fi

www.teme.fi

meteli 4/2015 29

30  meteli 4/2015

www.teme.fi

Korvarunoa, tarinateatteria, devisingia, eheyttävän voimaannuttavaa taidetta. Soveltavan taiteen käsite herättää koko joukon kysymyksiä: mitä se soveltava taide on? ­Kokijan osallistavaa kohtaamista, toimintaa vai huovut­ tamalla hattu kuntoon – sormivärikursseilua? Taidetta vai tiedettä? Tutkimusta? Hoivahommeleita?

Soveltavin askelin nyt

jp heikkilä

www.teme.fi

”Edelleen sama kysymys toistuu”, aloittaa Krista Petäjä­ järvi, Pro ­Soveltavan taiteen tila -yhdistyksen toiminnanjohtaja ja yhdistyksen yksi perustajajäsen. ¶ ”Teatteri-­ ilmaisun ohjaajien (TIO) parissa syttyi idea ­Soveltavan ­teatterin keskuksesta. Kartoitimme verkko­kyselyin ja ­erilaisin työpajoin tarvetta yhteenliittymälle. Kysyttiin, ­tulisiko koota vain soveltavaa teatterikenttää vai soveltava taidekenttä, joka kattaisi kaikki taidelajit. ­Lähes vuoden pohdinnan ja kartoittamisen jälkeen perustettiin Pro ­Soveltavan taiteen tila ry, lyhyemmin Prostt, vuonna 2013.” ¶ ”Silloin haaveiltiin kollegiaalisesta vahvistumisesta, ehkä jopa ’keskuksen’ perustamisesta, joka kokoaisi ­soveltavan taidekentän toimijoita yhteen. Prostt:n tar­koitus tarken­tuu tietenkin koko ajan. Paljon on jo tehty, mutta kaikki on vielä alussa.” ¶ Hyvä on, mennään lähtöruudun kautta. meteli 4/2015 31

32 meteli 4/2015

soile kortejärvi

S

oveltavan taiteen käsitteen äideiksi voidaan Suomessa nimetä kaksi henkilöä, dramaturgi Marja Louhija-Tyhtilä sekä teatteri­ ohjaaja Pieta Koskenniemi. Nämä kaksi pitkälti sanoittivat soveltavan taiteen maamerkit korkeakouluopeiksi. Teatteri-ilmaisun ohjaa­jan koulutusohjelma tarjosi vaihtoehtopolun teatterikorkeakoulun maisteriohjelmalle. ”Koen, että meillä teatteri-ilmaisun ohjaa­jilla oli sellainen kollektiivinen ammatillinen identiteettikriisi, halu ymmärtää paremmin mitä me osataan ja mitä me ammattitaidollamme tehdään.” ”Tunsimme olevamme yksin suhteessa kaikkeen. Soveltava teatteri tapahtuu usein perinteisen teatterikontekstin ulkopuolella vieraalla maaperällä. Halusimme tulla näkyväksi, kuuluvaksi, nostaa oma osaamisemme esiin, uraauurtava, kiinnostava ja tärkeä työ.” ”TIOt olivat aina outoja lintuja. Kollegiaa­linen yhteenliittyminen on jo siksikin ollut tarpeen.” ”Viime vuosien kehityksenä TIOjen ammatti-identiteetti on muuta kuin kymmenen vuotta takaperin. Toisaalta yhteiskuntakin on valmiimpi tunnistamaan tarpeen TIOjen kaltaisille osaajille.”

Syntyi Prostt, Pro Soveltavan taiteen tila ry, ja yhdistyksen työ kentällä alkoi. ”Tänä päivänä työmme on vahvistaa soveltavien taiteilijoiden verkostoa, tehdä soveltavien taiteilijoiden työtä näkyväksi ja osoittaa, mitä soveltavalla taiteella käytännössä voidaan tehdä.”

Mitä se on, soveltava? ”Soveltava taide? Ihmisten ja yhteisöjen kohtaamista, tai­ teen tuomista välineeksi sille mitä kohti halutaan mennä.

Ymmärsitkö?”

En. Selitä. ”Noh, jos sanon, että kentällä soveltava taide luo yhteisöissä uudenlaisia tapoja vuorovaikuttaa ja kehittyä ja ­toteutua, niin saatko kiinni?”

En. ”Edelleen olemme outo lintu”, Krista huokaa, ”aina uuden äärellä. Soveltava taiteilija on ehkä normien rikkoja.

Jos normit ovat jotakin totuttua, urautunutta ja vanhaa, niin ehkä soveltavalla voidaan edes hetkeksi astua nor­ mien ulkopuolelle, sillä taide antaa toiminnalle riittävän vahvan mandaatin, ikään kuin ’konseptin’, jonka turvin normeja voi ravistaa! Ja tätä tapahtuu kaikkialla; taiteessa, työelämässä, sote-alalla, tieteen ja taiteen rajapinnoissa.”

Eli se, mikä ennen oli alojen ylittävää yhteistyötä, onko se soveltavaa taidetta? ”Soveltava karttaa määritelmiä. Se on hyvin tekijäsidonnaista. Tarkka määritelmä puuttuu, toistaiseksi, yleiset kriteerit. On yksi tehtävä avata ja selkiyttää toimijoiden sanasto, että meitä ymmärretään ja tulemme ymmärretyksi.”

No avaa tekijyyden kautta...

carmen thomas

Soveltava taiteilija on ehkä normien rikkoja.

Jos normit ovat jotakin totuttua, urautunutta ja vanhaa, niin ehkä Krista Petäjä­järvi. soveltavalla voidaan edes hetkeksi astua normien ulkopuolelle, sillä taide antaa toiminnalle riittävän vahvan mandaatin. ”Hmmm… Taiteilijakohtaisuus… Yksi on sommittelija, yksi jäsentäjä tai visionääri, yksi kuuntelija, tarkastelija tai pedagogi, nämä kaikki yhdessä. Jos mietin soveltavan taiteilijoiden ihmislaatua yhdistäviä tekijöitä, niin väittäisin, että piirre on kiinnostuksessa ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan, halusta olla lähellä ihmisiä. Ja pioneerihenki, motivaatio, halu etsiä uusia toteutumisreittejä taiteelle, halu mennä uusiin paikkoihin.”

Jos nyt vähääkään ymmärrän, niin soveltavan taiteen ­tekemisessä praktisessa fasilitoinnissa tekijän taiteilija­ identiteetin rinnalla kulkee monimuotosaaminen ja taiteilijan kyky sekoittaa oma osaaminen ja taiteen menetel­mät työkaluineen keskenään, ja observoituaan rakenteita, erilaisia organisatorisia muotoja tai hierarkkisia statuksia ehdottaa kehittämisen tai muutoksen avaimia. Näinkö?

Että soveltavan taiteen tekijällä on kyky ja taito tarkastella läsnäolevia mahdollisuuksia eri tavoin kuin esimerkiksi siivoojalla, arkkitehdillä tai insinöörillä ja hänellä on myös kyky soveltaa piilevät mahdollisuudet toiminnalliseksi?

Näinkö?

Krista naurahtaa raikkaasti. ”Ehkä näinkin. Ydin on vaikea määrittää. Itseänikin kiinnostaa ymmärtää lisää vallitsevista ydinelementeistä.” ”Mutta soveltavan taiteilijan osaaminen on spesifiä. Siihen on sekoittunut oma vahva taiteellinen kädenjälki kykyyn tuoda se luovaan vuorovaikutukseen erilaisten ihmisten ja ennalta-asetettujen tavoitteiden kanssa – sosiaalisia taitoja väheksymättä.”

K

oppi koulutuksesta

Kun vuosien työn jälkeen soveltavan taiteen työ viimein sai jonkinlaista tunnistettavaa jalansijaa kentällä, sen koulutusohjelma Metropoliassa päätettiin lakkauttaa. Kun vielä keväällä 2016 nähtävä Big History-esitys, ja parhaillaan työn alla oleva Marja LouhijaTyhtilän kirja soveltavan teatterin koulutuskaaren nou­ susta, elinkaaresta sen loppukorahduksista on luettu, on Teatteri-ilmaisun koulutusohjelman saattohoito nähty. www.teme.fi

”Ammattimaisuus edellyttää koulutusta”, toiminnanjohtaja näpäyttää ja kysyy samaan hengenvetoon, ”kuka ottaa kopin soveltavien taiteilijoiden koulutuksesta tulevaisuudessa?” ”Sopiiko koulutukseen perustaiteen opetuksen väylä, jos intentio taiteen soveltamiseksi on hyvin omanlaisensa”, hän kysyy.

Soveltavan tekijät eivät perinteisen taiteilijakoulutuksen sisäänpääsykriteereihin välttämättä istu. ”Oma tutkinto Taideyliopistoon? Tai ammattikorkeakoulussa uusi nimi ja uusi muoto teatterin-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmaan.”

Ydinkysymys piilee Petäjäjärven mukaan siinä, miten osaamista kehitetään vastaamaan kysyntää yhteiskunnassa. ”Kysyntä ylittää nyt tarjonnan. Osaamista on, mutta vielä se ei ole ostettavassa muodossa. Tässä kohtaa yhdistyksellä on paljon tehtävää.” www.teme.fi

T

yötä ja hyvinvointia

Päivän sana on kohtauttaminen. Hiljattain Kauppakamarin ja Pääkaupunkiseudun ammatillisen koulutuksen järjestäjien julkaiseman selvityksen mukaan pelkästään pääkaupunkiseudulle syntyisi lähivuosien aikana tuhansia uusia taiteen ja viihteen työpaikkoja virkistyksen ja muun palvelutoiminnan pariin. Yrittäjille.

Mikäli selvitykseen on uskominen, pelkästään sosiaalija terveysalalle on luvassa huikeat 17 327 uutta työpaikkaa, joista taiteilijat, asiantuntijat, tiedottajat ja toimistotyöntekijät ja jopa personal trainerit nappaisivat osansa. Työtä syntyisi museoiden, rahapelien sekä urheilutoiminnan alueille.

Koulutuksen ennakoinnin ohjausryhmän varapuheenjohtaja, projektipäällikkö Mari Korpiola Helsingin seudun kauppakamarista arvioi, että nyt synnytään ammatteja joista kukaan ei vielä edes tiedä. Yrittäjille. meteli 4/2015 33

Krista Petäjäjärvi painottaa, että keskeinen osa taitei­ lijoidenkin koulutuksessa on nyt oman palvelun arvon ymmärtämisen lisäksi asiakaskunnan tunnistaminen, ja tätä kautta oman ansaintalogiikan oivaltaminen. Petäjäjärvi sanoo, että ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttu­nut, että taiteen tekemisen uusista toteutumisväylistä ja ansaintamalleista tulisi antaa edes pieniä välähdyksiä soveltavan opiskelijoille. ”Kun vuosia takaperin opetin näitä asioita, minä olin sieluni myynyt oikeistopopulisti. Nyt oppia otetaan ­vastaan. Ei tietenkään kritiikittömästi, arvokeskustelun pitää kulkea mukana.”

Kursseillaan Prostt vastaa alati kasvavaan koulutustarpeeseen. Vahva kokemus luo Soveltavan tekijöille uutta markkina-aluetta, jossa kulut katettaisiin muutoin kuin perinteisin vero- ja säätiörahoituksin. Uusia mahdollisuuksia avaa yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin taidepalvelujen kasvujohteinen kulutuskehitys. ”Pelkän työsuorituskohtaisen rahan varassa kehittyminen ei voi olla. Alan vahvistuminen edellyttää julkista- ja säätiörahoitusta. Oman haasteensa luo ’hyvinvointitaide’, mikä on ’itseisarvoisen taiteen’ arvo? Vaikkei tämäkään mielestäni kaipaa sinänsä sanoittamista”, Petäjäjärvi huomauttaa.

T

iede vai taide

Kuluneet vuosikymmenet taide on astunut aina tutkimus edellä, tekijyys ja koulutus perässä.

Kun tieteellisen tutkimus on todentanut taiteen hyvinvointivaikutukset esiin ja olevaksi, antaa se tekijöille mandaatin soveltaa tutkimustieto käytäntöön. Siinähän se on, soveltava taide: tutkimustieteen sanoittaminen käytänteeksi.

Hiljattain Suomen Akatemia myönsi maamme histo­ riassa yhden suurimmista taiteiden tutkimuksen rahoituksista taideyliopistojen kuusivuotiseen ArtsEqual-tutkimushankkeeseen, jonka tarkoituksena on tutkia, miten taide ja taidekasvatus voisivat lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020- luvun Suomessa. Hankkeessa kuuden tutkimus­ ryhmän avulla on tarkoitus tarkastella taiteiden kykyä tuottaa sosiaalisia innovaatiota suomalaiselle yhteiskunnalle, muiden muassa yritys-, elinkeino ja hyvinvointi­ aloille. Siis jos taide olisi julkinen palvelu? Prostt on hankkeessa ­vuorovaikutuskumppanina? Vuorovaikutuskumppanina? Ehkä eräänlainen silta hankkeen ja soveltavan taidekentän välillä.

34 meteli 4/2015

”Toivon, että hankkeella olisi positiivisia vaikutuksia taiteen hyödyntämiseen tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Osallisuuden vahvistaminen kaupunginosien kehittä­ misessä, yhteisöllisyyden muodostamisessa kouluympäristöissä tai muistisairaiden hoidossa. Toivon todella, että tutkimus raivaa tietä päätöksenteolle, jolla investoinnit käytännön toteutuksiin mahdollistuisivat.”

Petäjäjärven mukaan kukaan ei osaa tarkkaan ottaen ­sanoa, kuinka monta soveltavan taiteen tekijää kentällä tällä haavaa toimii, missä he ovat ja minkälaisia menetelmiä he toiminnassaan hyödyntävät. ”Tämän selvittäminen on yhdistyksen eräs tehtävä. Mutta vaikkei toiminnan sisältö yksin riipu rahasta, se on suhteessa resursseihin.”

Yrityksistä huolimatta Prostt ei ole saanut toiminnalleen rahoitusta. Jäseniä yhdistyksessä on jo 120. ”Tarpeisiin nähden aina ollaan oltu askel edellä soveltavan taidekentällä. Tekijöiden erillisyyden kokemuksen ­vähentäminen, sisäänkirjoitettujen normien rikkominen toimintakontekstissa, sellaisten uusien työskentelytapojen ja metodien kehittäminen, jolla taiteen ja rahoituksen suhdetta saataisiin murrettua… eli haastetta riittää.”

• Juha Lavonen on vapaa kirjoittaja

Valtakunnallinen Soveltavan taiteen Talvifestivaali helmikuussa 2017 Talvifestivaali esittelee olemassa olevia, jo paikkansa vakiinnuttaneita soveltavan taiteen metodeja kenttä­ työskentelyolosuhteissa eri mahdol­ lisuuksineen. Screenein, internet- ja videoyhteyksin taiteennäyttämöksi festivaalissa avautuu koko Suomi.

Festivaali haastaa soveltavan tai­ teen ammattikentän vastaamaan kysymyksiin: 1.) millä tavoin kentän mahdollisuudet saatetaan näkyväksi ja koettavaksi, ja 2.) mitkä ovat ne sovellettavat toiminnan käytän­ teet ja tulokset, joiden jo nyt pitäisi näkyä arjen kenttätyössä.

Valtakunnallinen ohjelmisto koos­ tetaan alueellisista esityksistä, ta­ pahtumista, seminaareista ja work­

shopeista. Mukana ovat mm. Pro Soveltavan taiteen tila ry, Taiteen edistämiskeskus Taike, Mediapolis sekä Pirkanmaan liitto ja Tampereen kaupunki. Festivaalin johtajana toi­ mii dramaturgi Sussa Lavonen (TeM), taiteellisena johtajana koreografi Metsälintu Pähkinen (TeM) ja koordi­ naattorina Pirkanmaan läänintaitei­ lija Arttu Haapalainen.

Soveltavan taiteen tulevaisuus? -tapahtuma 22.–23.1.2016 Pro Soveltavan taiteen tila ry järjes­ tää 22.–23.1. kokoontumisajon sovelta­ville taiteilijoille, kentän rajapinnoil­ la toimiville ja muille aiheesta kiinnos­ tuneille Metropoliassa Helsingin Ara­bianrannassa. Luentoja, keskustelu­ ja, paneeleja, työpajoja, projekti/teki­jäesittelyjä. Ohjelma www.prostt.fi www.teme.fi

Tanssia puvussa

Uupi Tirronen / Zodiak – Uuden tanssin keskus

TaM Tua Helve tekee Aalto-yliopiston Elokuvataiteen ja ­lavastustaiteen laitoksella väitöskirjaansa nykytanssin puku­ suunnittelusta Suomessa 2000-luvulla. Hän lähestyy temeläisiä pukusuunnittelijoita ja toivoo nykytanssin parissa ­toimivien suunnittelijoiden vapaamuotoisia yhteydenottoja.

Suunnitteilla on myös tanssin saralle itsensä mieltävien ­suomalaisten ja Suomessa toimivien pukusuunnittelijoiden kartoittaminen sekä heille suunnattu kyselytutkimus.

1

www.teme.fi

meteli 4/2015 35

L

uodatessaan suomalaisen tanssin viime vuosikymmeniä teoksessa N ­ ykykoreografin jalanjäljissä – 37 tapaa tehdä tanssia tanssintutkija Tiina ­Suhonen tiivisti ilon aiheen: tanssi näkyy ajassamme (Jyrkkä 2011, 20). Tanssin myötä näkyviksi tulevat myös tanssin puvut.

Kuinka lähestyä tanssipukua? Sehän on esiintymispuku, esiintymistarkoitukseen valmistettu, suunniteltu tai hankittu asu. Esiintymispuku voi koostua yhdestä tai useammasta vaatteesta, mutta se voi myös rakentua monin muin keinoin: maalista, valo- tai videoheijasteista tai paljaasta ihosta. Näyttämöja elokuvapukututkija Joanna Weckman on koonnut ja avannut esiintymispuvun eri tasoja, sen konkreettisia ja abstrakteja olemisen tapoja. Puvun konkreettiseen materiaalisuuteen liittyy käytännönläheisiä kysymyksiä esimerkiksi valmistamisesta, huollosta ja säilytyksen tarpeesta. Lisäksi puku ja esiintyjä ovat fyysisesti ’yhtä’, esiintyjä kokee tilaa puvun kautta ja puku elää tilassa esiintyjän yllä.

Puvun abstraktiin tasoon kuuluvat seikat koskettavat myös puvun vastaanottajaa, esityksen katsojaa – ne ovat häilyvämpiä, usein henkilökohtaisen kokemuksen sävyttämiä.

Puvun visuaalisuudessa voi olla elementtejä, joiden perusteet ovat pääpiirteissään yhteisesti hyväksyttäviä: esimerkiksi värit näyttäy-

tyvät valtaosalle siten, että puvun voi yksimie­ lisesti sanoa olleen joko punainen tai vihreä.

Kuitenkin jo puvun sävyistä ja muodoista puhuttaessa yksilöllinen tulkinta korostuu. Samoin on laita puvun merkitsevyyden ja vuoro­ puheisuuden osalta. Puvun luomat tunnelmat ja merkitykset ovat totta paitsi katsojalle, myös osa laajempaa kokonaisuutta. Puku keskustelee ja sitä tulkitaan oman aikansa tuotteena ja siten myös historiallisena artefaktina.

Konkretian ja abstraktiuden suhdetta juuri tanssipuvussa pohtivat muun muassa pukusuunnittelijat Caroline F. Norgren sekä Marja Uusitalo. Esiintymispuvuille yhteisien ominaisuuksien lisäksi tanssipukua määrittää vielä joukko lisäehtoja: olen aiemmin todennut pukujen suunnittelun tapahtuvan ”esityksen vaatimaa tyyliä, muotoa ja teknisyyttä noudattaen”, vallitsevan ajallisen ja kulttuurisen yhteyden huomioiden. Keskeisintä on tietysti liike, jonka kanssa puku on tanssissa jatkuvassa vuoropuhelussa. Harvoin puku vain ’on’, useimmiten se on suunniteltu joko jatkamaan tai vastustamaan liikettä. Toisinaan puvulta vaaditaan, että se pitäisi pystyä unohtamaan. Varmasti niin usein käykin. Tanssijoiden kokemusten kautta olisi mahdollista tutkia, jääkö jonkinasteinen tietoisuus puvusta lepäämään tanssijaan vai ei: pukusuunnittelija saa tapauskohtaista tietoa esimerkiksi sovi-

Marko Mäkinen / Zodiak – Uuden tanssin keskus

2

tuksissa, tanssijan läheisyydessä työskennellessään. Yhä enemmän kiinnitetään huomiota myös puvun keholliseen tunnistamiseen.

Tällöin tanssijan kokemus puvusta liikkeessä tulee jaetuksi yleisössä, puku ’koskettaa’ ja tulee havaituksi perinteistä visuaalista vastaanottoa täydemmin.

Teatteri- ja tanssintutkija Rachel Fensham on esittänyt tarkkanäköisen havainnon siitä, että tutkimuksen kohteena puvut ovat usein yksittäiskappaleina tai yhtenä kokonaisuutena, vaikka tosiasiassa pukuihin liittyy paljon toistoa. Toisto voi tapahtua niin tilassa (useina kappaleina samaa pukua), ajassa (teosta rytmittäen) kuin viittauksina aiempiin pukuihin tai pukutraditioihin. Ajatus on kiinnos­tava ja kannustaa pohtimaan tanssipukua esimerkiksi osana suunnittelijansa jatkumoa, osana koreografin jatkumoa, osana tietyn esittämisen tradition jatkumoa – tai merkkinä murroksesta.

Mitä Suomeen kuuluu?

Käsitykseni on, että 2000-luvun kotimaisten nykytanssituotantojen sarjassa on jo tapahtunut muutosta: viime vuosina ensi-iltansa saaneiden teosten puvut eroavat vuosituhannen alun ilmaisusta. Muutokset puvussa ovat luonnollisesti sidoksissa muutoksiin tanssissa ja koreografisessa ajattelussa. Koreografiseen työhön tällä vuosituhannella keskeisesti vaikuttaneiksi lähtökohdiksi tanssitaiteen professori Kirsi Monni nimeää kinestesian ja kehollisuuden. Näiden mahdollistama välittömämpi ja laajakatseisempi suhtautuminen kaikkinaiseen liikkeeseen, myös ei-ammattimaiseen ja ei-inhimilliseen lienee suorassa ­yhteydessä puvuissa nähtävään mutkattomaan tai kaunistelemattomaan vartalosuhteeseen, kehon maallisuuden, jokapäiväisyyden ja rujoudenkin esittämiseen.

Nimenomaan tanssijan kehon monimuotoisen ymmärtämiseen ja hyödyntämisen (rinnastettuna kehon suoraviivaiseen ihannointiin) voi mielestäni nähdä suomalaisten pukusuunnittelijoiden kansallisena erityis-

Puku keskustelee ja sitä ­tulkitaan oman aikansa tuotteena ja siten myös ­historiallisena artefaktina.

36 meteli 4/2015

www.teme.fi

1 Petri Kekoni: Kaatuva maa (2010).

Pukusuunnittelu: Monika Hartl.

2 Jenni Kivelä: Viimeinen nauru (2009).

Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila.

3 Liisa Risu: Tumma (2009).

Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen.

Uupi Tirronen / Zodiak – Uuden tanssin keskus

3

piirteenä. Keski-Euroopassa tai esimerkiksi Iso-Britanniassa teokset, joissa puvun ensi­ sijainen tarkoitus on tanssijan treenatun vartalon esiintuominen, ovat yleisempiä. Kotimaista nykytanssia kokotrikoissa en sen sijaan muista nähneeni ilman, että olisin tulkinnut pukuratkaisun olevan virnuileva viite trikoon leimalliseen yhteyteen modernin tanssin tai neoklassisen baletin traditioon. Samoin puhtaasti urheiluestetiikkaan nojaavat pukuratkaisut ovat Suomessa harvinaisia. Tunnistettavat vaatteisiin, arki- tai aikalaisasuihin perustuvat pukuratkaisut taipuvat suomalaisten suunnittelijoiden käsissä kokonaisvaltaisiksi maailmoiksi.

Vaatteilla voidaan toimia tanssiteatterillisin keinoin Pina Bauschin suuntaan kumartaen tai luoda maisemallista näyttämökuvaa esimerkiksi värejä, määriä ja toistoa sommitellen.

Vaatemuotien ja tanssipuvun välinen vuorovaikutus on kiinnostava juonne, jonka juuret ulottuvat pitkälle tanssin historiaan. Muodin puolelta tanssiteoksiin ammentaminen tapahtuu 2000-luvulla harkittuna tyylillisenä valintana. Arkivaatteista abstrahoidut tai niukennetut puvut ovat oma tyylilajinsa, joka on säilyttänyt asemansa läpi 2000-luvun alun.

Kokonaan uuden, teosta varten suunnitellun epävaatetta etsivän puvun hahmottamista tuntuisi juuri tässä ajassa olevan vähemmän. www.teme.fi

Havainnoista toteamuksiin Tämän lyhyen puheenvuoroni pääväittämä on, että kehon ja kehollisuuden ymmärtä­minen suhteessa teoksen teemaan toteutuu nykytanssin puvuissa 2000-luvun Suomessa vivahteikkaasti eri pukuratkaisuista ammentaen. Kokonaisuus on kuitenkin vielä vaillinainen. Tieto puvuista ja suunnittelun prosesseista on kentällä hajallaan, pukusuunnittelijoilla itsellään.

Kysymykset, joilla Nykykoreografin jalanjäljissä -teoksen tekijät lähestyivät nykytanssin koreografeja (Jyrkkä 2011, 8), antavat suuntaa: ”Minkälainen on koreografin toiminta­ ympäristö nykyään ja miten se vaikuttaa tanssiteosten tekoprosesseihin?” ”Pohdi oman ­tekemisesi suhdetta aikaan, yhteiskuntaan tms.” ”Minkälaisia ajatuksia koreografian tekemisestä/koreografin ammatista ja yleensä tanssista oman urasi varrelle mahtuu?” ja ”Miten kuvailisit ominaislaatuasi koreogra­ fina?” ovat esimerkkejä kysymyksistä, jotka vievät lähelle keskeisiä teemoja pukusuunnittelun erityispiirteistä nykytanssin kentällä Suomessa 2000-luvulla, kun ’koreografin’ t­ ilalle vaihdetaan pukusuunnittelija ja ’koreo­ grafian’ tilalle pukusuunnittelu.

• Tua Helve Kirjoittaja on Aalto-yliopiston ­tohtorikoulutettava ja Suomen Akatemian ­rahoittaman Costume Methodologies -projek­ tin tutkija. Yhteydenotot: tua.helve@aalto.fi

Lähteet Bugg, Jessica. 2011. “The Clothed Body in Fashion and Performance”, Journal of the Museum of Applied Art 7: 64–74.

Fensham, Rachel. 2014. “Repetition as a methodology: Costumes, ar­ chives and choreography”, Scene 2:1+2: 43–60.

Hammond, Abigail. 2010. ”Costume design in contemporary dance – a unique approach to dressing the body” teoksessa Endymatologika 4.

Endyesthai (to Dress): Historical, Sociological and Methodological Approaches. Konferenssijulkaisu, 178–182.

Helve, Tua. 2009. ”Tanssipuvun ole­ muksesta ja mahdollisuuksista” teoksessa Pukutaikaa. Pohjoisia puheenvuoroja ja pukeutumis­kuvia elämys-, tanssi-, elokuva- ja teatteripuvuista, toim. Marjatta Heikkilä-Rastas. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 139.

Jyrkkä, Hannele (toim.) 2011. Nykykoreografin jalanjäljissä – 37 tapaa tehdä tanssia, Helsinki: Like.

Norgren, Caroline F. 2003. ”Seeing Feelings: Costume Design and ­Dance” teoksessa The Dance Experience. Insights Into History, Culture and Creativity, 2nd ed., toim.

Myron Howard Nadel ja Marc Ray­ mond Strauss. Hightstown: Prince­ ton Book Company, 239–254.

Steele, Valerie (toim.) 2013. Dance & Fashion. New Haven: Yale University Press.

Uusitalo, Marja. 2005. ”Tanssin puku – näkyä ja konkretiaa” teoksessa Näytös vailla loppua. Teatterin ja tanssin vuosi 2005 (Helsinki: Like, 2005), 70–77.

Weckman, Joanna. 2009. ”Puku ja tutkimus”, teoksessa Gröndahl, Paavolainen & Thuring (toim.) Näkyvää ja näkymätöntä. Näyttämö & Tutkimus 3. Teatterintutkimuksen seura, 172–199. http://teats.fi/­ julkaisut.html

meteli 4/2015 37

Metelin kymmenen kiperää Meteli-lehden tietokilpailupalstan kysymyksiin voi vastata itsekseen tai vaikka työporukalla kahvipaussilla lämpiössä. Kymmenen kysymystä kos­­kevat teatteria, elokuvaa, taiteita sekä ammattijärjestöasioita. Ota ja tiedä!

Kysymykset

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Kuka on kirjoittanut romaanin Taivaslaulu?

Missä teattereissa Taivaslaulusta dramatisoitua näytelmää esitetään parhaillaan?

Kuka esitti miespääosaa Klaus Härön ohjaamassa Miekkailijaelokuvassa?

Kuka on Taideyliopiston uusi rehtori?

Missä kaupungissa ja minä vuonna on kantaesitetty ­Vampyyrien tanssi -musikaali?

Kuka on Nummisuutarin Eskon puhemies?

Mikä on Taideyliopiston Teat­ terikorkeakoulun uusin koulutusohjelma?

Kuka on Joensuun kaupunginteatterin uusi johtaja?

Kuka on Unga Teaternin uusi taiteellinen johtaja?

Mikä on ollut (10/2015 mennessä) katsotuin kotimainen elokuva tänä vuonna?

Työkaverit Metelin Työkaverit-sarjassa haastatellaan temeläisaloilla työskenteleviä työkavereita.

1

Nimet, ammatit/koulutukset ja työpaikka?

HANNU: Hannu Aario, näyttämömestari, pyromestari, Suomen kansallisooppera JUHO: Juho Silvennoinen, Sibelius-Aka­ temia (MuM), näytäntöjärjestäjä, Suomen kansallisooppera

2

Kuinka kauan olette olleet työkavereita?

HANNU: Olemme tunteneet toisemme muutaman vuoden. Lähemmin teemme töitä yhdessä aina silloin kun osumme samaan teokseen.

JUHO: Meillä on takana lukuisia yhteisiä tuotantoja. Muistelisin, että ensimmäinen ­yhteinen produktiomme oli Carmen vuonna 2009.

3

Mikä työkaveruudessa on tärkeintä/parasta/ palkitsevinta?

HANNU: Tärkeää on luottamus puolin ja toisin. Ja rauhallisuus, kiireestä huolimatta.

Palkitsevaa on se, kun saavutamme produk­ tion kuluessa yhteisesti tavoittelemamme päämäärän.

JUHO: Tärkeintä ja parasta on se, kun saa työskennellä hienon ammattilaisen kanssa ja pystyy luottamaan siihen, että toinen pitää oman tonttinsa puhtaana. On todella palkitsevaa nähdä yhdessä lopputulos, eli se, kun kovaa työtä molemmilta vaatinut produktio alkaa elämään.

4

Mikä on yhteinen viimeisin työponnistuksenne? Onko työn alla juuri nyt jotain yhteistä?

5

Kehu työkaveriasi!

HANNU: Viimeksi olemme tehneet yhdessä Kansallisbaletin Pientä Merenneitoa. Sen ­ensi-ilta oli tänä syksynä lokakuun lopulla.

Siitä tuli loistava!

JUHO: Näin on. Teimme yhdessä kyseistä balettia alusta alkaen ja sen esitykset ovat ­parhaillaan käynnissä. Teemme siis yhdessä hommia tämän teoksen parissa marraskuun lopulle asti.

HANNU: Juho on rauhallinen työ­ kaveri, joka ei menetä hermojaan pienestä. Hän pyrkii aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen ja on työssään todellinen alansa ammattilainen.

JUHO: Hanski on rautainen ammattilainen.

Hän tekee suurella sydämellä ja kärsivällisyydellä kaikkensa sen eteen, että produk­ tiosta tulee onnistunut!

• Mia Erlin

hannu aario ja juha silvennoi

nen

1. Pauliina Rauhala. 2. Oulun kaupunginteatterissa ja Tampereen ­työväen teatterissa. 3. Virolainen Märt Avandi. 4. Jari Perkiömäki.

5. Wienissä vuonna 1997. 6. Mikko Vilkastus. 7. MA in Ecology and Contemporary Performance (MAECP).

Se keskittyy ekologiseen kriisiin esittävissä taiteissa. 8. Iiristiina Varilo.

9. Paul Olin. 10. Taneli Mustosen ­ohjaama Luokkakokous.

Työkaverukset Hannu Aario (vas,) ja Juho Silvennoinen Oopperan kulisseissa.

38 meteli 4/2015

www.teme.fi

Kolumni

Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala on Metelin kolumnisti tänä vuonna.

Suomalainen sananvapaus: hanskat naulaan

M

inusta tul kuluvan vuoden alussa tämän lehden kolumnisti Helsingin Sanomien takia. Se ei suostunut ­julkaisemaan kannanottoani YLE-draaman alennustilasta. Ei vaikka sen olisi lyhentänyt yleisönosaston maksimimittaan. Kaupallisten sitcom-sarjojen tyhjäpäisyyteen rinnas­ taminen ei ilmeisesti sopinut lehden linjaan.

Onneksi löytyi pieni, riippumaton Meteli, jolla ei ollut tarvetta lyhentää eikä sensuroida.

Sananvapauden päivä sai samaisen valtamedian hiljattain liikkeelle ylistämään suomalaisen sananvapauden autuutta ja päivittelemään muiden maiden ankeutta. Osansa sai myös aikamme paradoksi, netti, jolle pitäisi sallia kaikki, mutta jota silti pitäisi päästä kaitsemaan. Mieluiten valtamedian ehdoin.

Teatterissa suomalaisen arkitodellisuuden lainalaisuuksia on viime vuosina eritellyt skarpeimmin Ryhmäteatterin Eduskunta-sarja. Kiitos siitä Jari Hanska ja Susanna Kuparinen ja koko muu poppoo. Heidän ansiostaan me, esityksen nähneet, tiedämme mistä puhutaan, kun puhutaan hämärähötteiköstä nimeltä hallintarekisteri. Siis siitä kansain­ välisten arvopaperiomistusten salaamisjär­ jestelmästä, jolla arvoisa hallitus on aikeissa pukata hartiavoimin lisää hämärähyssyä ­kansalaisten keskuuteen, vaikka varakkaiden veronkiertäjien ”tehokas katuminen” onkin ainakin väliaikaisesti saateltu ulos hallitus­ ohjelmasta.

Vaan nyt on saatu kokea suomalaisen todellisuuden vastaisku teatterin sananvapauden holtittomuuksille: kun valtiovarainministeriö piti hiljattain hallintarekisteriaikeitaan selvittelevää tiedotustilaisuutta, yksi oli joukosta poissa. Jari Hanska ohjattiin eteisen puolelle. Toimenpide sai sen verran ansaittua huomiota, että asianomainen virkamies on jo ehtinyt ”tehokkaasti katua” yliregointiaan. www.teme.fi

Suomen sananvapaus on tiukassa lieassa, kun niikseen tulee, olipa kyseessä hallintokoneisto tai valtamedia. Sen mitta venyy ja kiristyy tarpeen mukaan.

Mutta siis hei. Suomen sananvapaus on tiukassa lieassa, kun niikseen tulee, olipa kyseessä hallintokoneisto tai valtamedia. Sen mitta venyy ja kiristyy tarpeen mukaan.

Yliregoinnista löytyy yksi pieni plus puoli: teatteri ei ole merkityksetöntä, kun se puhuu asiaa.

Tolkullisena kolumnistina tutuksi tullut Elina Grundström on valittu Julkisen sanan neuvoston ensimmäiseksi päätoimiseksi sananvapauden valvojaksi. Asian kunniaksi ­julkaisemassaan haastattelussa Hesari kuvaa, kuinka tuore johtaja harhailee Palacen käy­ tävillä etsiskellen EK:n palatsista JSN:n nurkkausta. Omaa avaintakaan ei ole vielä ojennettu. Siinä ympäristössä nimittäin kaavaillaan suomalaisen sanavapauden karsinat.

Plussapuoli löytyy tästäkin: ainakaan palatsin käytävät eivät ole ennakkoon tutut.

Toivottavasti tuore johtaja ei assimiloidu ympäristöön, vaan jaksaa nähdä todellisuuden ja suomalaisen valtamedian näennäisen riippumattomuuden takana häilyvät näkymättömät köydet. Onnea tehtävään.

• Raija-Sinikka Rantala

4800 skäl att höra till teme

Teme har 4 772 medlemmar och många värde­fulla medlems­förmåner.

meteli 4/2015 39

SUOMEN * EDULLISIN

JOS OLET KUOLEMATON

voit lopettaa lukemisen tähän.

Meitä muita sen sijaan saattaa kiinnostaa henkivakuutuksen tuoma turva, jos toinen jäisi yksin pitämään huolta kaikesta. Saat mielenrauhaa jo muutamalla eurolla kuussa, ja verkkokaupassa vakuutus on vielä 10 % edullisempi. Mitäpä jos hoitaisit asian kuntoon saman tien!

Katso hinta ja laita

henkivakuutuskuntoon.fi Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva. *Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tekemä hintavertailu 11/2013

010 19 19 19

K-PLUSSAA IFIN VAKUUTUKSISTA

40 meteli 4/2015

www.teme.fi

Työttömyyskassa

Vuorotteluvapaalain muuttaminen Vuorotteluvapaalain ehtoja tiukennetaan 1.1.2016 alusta lukien. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuorotteluvapaalakia siten, ­että vuorotteluvapaan työhistoriaedellytys korotettaisiin 16 vuodesta 20 vuoteen ja vapaan enimmäiskesto lyhennettäisiin 360 kalenteripäivästä 180 kalenteripäivään. Lisäksi pitkän työuran tehneiden korkeampi vuo­ rottelukorvaus 80 prosenttia poistettaisiin ­siten, että vuorottelukorvauksen taso olisi 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta kai­ killa vuorottelijoilla. Lisäksi poistetaan mahdollisuus pitää vuorotteluvapaa osissa.

Vuorotteluvapaaseen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos sopimus vuorotteluvapaasta on tehty viimeistään 31.12.2015 ja vuorottelu­ vapaa aloitetaan viimeistään 31.3.2016.

Finanssivalvonta määräsi työttömyyskassamme jäsenmaksua nostettavaksi ensi vuonna 11,50 eurosta 14,25 euroon. Tästä ­aiheutuu ­Temelle reilun 100 000 euron lisäkustannus. Työttömyyskassamaksun ja myös tämän korotuksen maksaa Teme. Jäsenmaksua ei nosteta 1,6%:sta. Temen liittokokous oli 22.11. jossa jäsenmaksut päätettiin. www.teme.fi

Työttömyyskassan etuusmenot ovat kasvaneet viime vuosina ja vaikuttaneet jäsenmaksun suuruuteen Työttömyyskassan etuusmenot ovat kasvaneet hurjasti viime vuosina. Työttömyyskassa maksoi etuusmenoja vuonna 2013 noin 39 miljoonaa euroa ja vuonna 2014 noin 46 miljoonaa euroa.

Vuonna 2015 tammikuusta lokakuuhun verrattuna viime vuoteen vastaavaan aikaan työttömyyskassa on maksanut 6 prosenttia enemmän etuusmenoja. Etuusmenot on ar­ vioitu olevan vuonna 2015 noin 49,5 miljoonaa euroa. Kasvua on ollut vuodesta 2013 noin 27 prosenttia.

Etuusmenojen kasvu on vaikuttanut työttömyyskassan jäsenmaksun suuruuteen. Jäsenmaksu oli vuonna 2013 yhteensä 8 euroa kuukaudessa, vuonna 2014 yhteensä 10,50 ­euroa kuukaudessa ja vuonna 2015 yhteensä 11,50 euroa kuukaudessa. Jäsenmaksu on noussut vuodesta 2013 yhteensä noin 44 prosenttia.

Työttömyysastekin on noussut hurjasti.

Se oli vuonna 2013 syyskuussa 7,7 prosenttia ja se on ollut vuonna 2015 syyskuussa 9,9 ­prosenttia. Työttömyysaste prosentti on ns. rullaava eli laskettu 12 edellisen kuukauden keskimääräinen prosenttiluku.

Ensi vuoden työttömyyskassan etuusmenoihin on arvioitu noin 3 prosentin kasvua verrattuna tähän vuoteen.

Työttömyysturvaan mahdollisia muutoksia vuonna 2017 Hallitus tavoittelee työllisyysasteen merkittävää nostoa. Hallitusohjelman mukaan hallitus uudistaa sosiaali- ja työttömyysturvaa tavalla, joka kannustaa työn nopeaan vastaanottamiseen, lyhentää työttömyysjaksoja, alentaa rakenteellista työttömyyttä ja säästää julkisia voimavaroja.

Hallitusohjelman mukaan hallitus uudistaa sosiaalija työttömyysturvaa tavalla, joka kannustaa työn no­ peaan vastaanottamiseen, lyhentää työttömyysjaksoja, alentaa rakenteellista työttömyyttä ja säästää julkisia voimavaroja.

Hallitusohjelman tavoite on säästää 200 miljoonaa euroa ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Ehdotuksen mukaan ansio­ sidonnaisen työttömyyspäivärahan kesto ­alenisi 500 päivästä 400 päivään. Niillä, joilla on alle kolme vuotta työhistoriaa, kesto ale­ nisi 400 päivästä 300 päivään. 58 vuotta täyttäneillä kesto säilyisi 500 päivänä.

Lisäksi omavastuuaikaa pidennettäisiin ­viidestä seitsemään päivään. Työllistymistä edistävien palvelujen osalta maksettavaa ­korotettua ansio-osaa alennettaisiin. Uudet korotetun ansio-osan prosentit olivat 55 ja 25.

Pitkän työuran jälkeen maksettavista korotusosista luovuttaisiin. Toimien nettovaikutus julkisiin menoihin olisi arviolta 135 miljoonaa euroa vuoden 2019 menojen tasolla.

Hallitus arvioi kaikkien työllisyyttä ja kilpailukykyä parantavien toimien yhteisvai­ kutuksia ja hallitusohjelmassa linjattujen ­toimien toteutumista kevään 2017 kehysneuvottelujen yhteydessä. Hallitus päättää tuolloin alkuperäisten vaikutustavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisesti tarvittavista täydentävistä toimista.

Työryhmän ehdotus toimii hallituksen ­yksityiskohtaisen lainvalmistelun pohjana.

Hallituksen esitys valmistuu keväällä 2016.

Muutos astuu voimaan vuoden 2017 alusta.

Valtiovarainministeriössä tehdyn arvion ­mukaan työllisyysvaikutus olisi noin 10 000 henkilötyövuotta.

• Esa Kivistö Työttömyyskassan johtaja meteli 4/2015 41

Juristin palsta

Jos yt tulee, oletko valmis?

Laki yhteistoiminnasta yrityksissä on paljon muutakin kuin työvoiman vähentämistilanteissa sovellettava säädös.

Tässä kirjoituksessa käsitellään yhteistoimintaa ensisijaisesti yksityistä sektoria koskevan yhteistoimintalain säännösten näkökulmasta. Kuitenkin yksityistä sektoria koskevilla säännöksillä voi olla vaikutusta myös julkisella sektorilla sääntelemättä olevien asioiden osalta yhteistoimintamenettelyihin.

Y

hteistoiminta on työnantajan ja työntekijöiden välistä menettelyä, jossa käsitellään työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Ennen kuin työnantaja päättää yhteistoimintaneuvottelua edellyttävistä asioista, hänen on neuvoteltava niistä työntekijöiden kanssa.

Joissakin asioissa riittää kuitenkin pelkkä tiedottaminen työntekijöille.

Jos neuvoteltava asia koskee yksittäistä työntekijää, neuvottelu käydään työntekijän ja hänen esimiehensä välillä. Jos asia koskee useampaa samaan henkilöstöryhmään kuu­ luvaa työntekijää, neuvotteluihin osallistuvat henkilöstöryhmän edustaja ja työnantajan edustaja. Jos asia koskee useampaa kuin yhtä henkilöstöryhmää, työntekijöitä edustavat asianomaisten henkilöstöryhmien edustajat, joita ensisijaisesti ovat luottamusmies tai luottamusvaltuutettu sekä työturvallisuutta 42 meteli 4/2015

ja -terveyttä koskevissa asioissa työsuojelu­ valtuutettu.

Henkilöstöryhmiä ovat mm. työntekijät, toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt.

Yleensä jaottelut seuraavat työehtosopimuksessa omaksuttua jakoa. Henkilöstöryhmäl­lä on oikeus valita keskuudestaan erityinen yhteistoimintaedustaja, jos ryhmän enem­ mistö ei kuulu sovellettavan työehtosopimuksen tehneeseen ammattiliittoon eikä tämän vuoksi ole voinut osallistua luottamusmiehen valintaan.

Yhteistoiminnan osapuolia ovat työnan­ta­ja ja yrityksen henkilöstö eli työntekijät. Tavoitteena on, että yritysten toiminta ja tuottavuus paranevat, kun avoin vuorovaikutus lisääntyy. Pyrkimyksillä kasvattaa tuottavuutta voi olla kielteisiä vaikutuksia ihmisten työkykyyn, työssä jaksamiseen ja työmotivaatioon, jos henkilöstön tarpeisiin ja näkemyksiin muutoksia toteutettaessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Erilaisissa muutostilanteissa olisi tärkeää, että työpaikoilla kehitetään yhteistyössä henkilöstön kanssa itse työtä, työn järjestelyjä ja työoloja. Tässä onnistuvat työpaikat saavat samalla itselleen tärkeää kilpailuetua henkilöstön parempana työssä jaksamisena ja korkeampana työmotivaationa.

Yhteistoimintalakia sovelletaan yrityksiin, joissa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Yhteistoimintalaki ei siis koske alle 20 henkeä työllistäviä yrityksiä.

Laki yhteistoiminnasta yrityksissä käsittelee mm. oman ja ulkopuolisen työvoiman käyttöä sekä työpaikalla laadittavaa henkilöstösuunnitelmaa ja koulutustavoitteista. Laista löytyvät myös työvoiman vähentämistä koskevat säännökset.

Yhteistoiminta on työn­ antajan ja työntekijöiden välistä menettelyä, jossa käsitellään työntekijän ­oikeuksiin ja velvollisuuk­ siin liittyviä kysymyksiä.

Mitä yhteistoiminta koskee?

1

Tietojen antamista

Työnantajan on annettava henkilöstöryhmien edustajille yrityksen taloudellista tilaa koskevia tietoja.

Pörssiyhtiön on annettava henkilöstöryhmien edustajille tilinpäätös tai tulostiedot välittömästi sen jälkeen, kun ne on julkistettu sekä yhtiön osavuosikatsaus. Muun kuin julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön on annettava henkilöstöryhmien edusta­ jille tilinpäätös viimeistään, kun se on vahvistettu (esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat). Jos yhtiön tilinpäätöstä ei tarvitse vahvistaa, tilinpäätös on annettava henkilöstöryhmien edustajille sen valmistuttua viimeistään veroilmoituksen antopäivään mennessä (esimerkiksi avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt). Lisäksi kaikkien yhtiöiden on annettava henkilöstöryhmien edustajille vähintään kaksi kertaa tilikauden aikana yhtenäinen selvitys yrityksen taloudellisesta tilasta.

Henkilöstöryhmien edustajat voivat vaatia, että työnantaja esittää annetusta selvityksestä ilmenevät kehitysnäkymät koko henkilöstölle. Käytännössä tiedot annetaan usein kirjallisena tiedotteena, henkilöstölle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa tai yrityksen intranetissä tai ilmoitustaululla.

Jos henkilöstöryhmien edustajille tai henkilöstölle annetussa yrityksen taloudellista ­tilaa koskevissa kehitysnäkymissä tapahtuu olennaisia eli tulosvaikutteisia vähintään noin 10 % muutoksia, työnantajan on annettava henkilöstöryhmien edustajille tai hen­ kilöstölle tieto näistä muutoksista, esimerkiksi markkinaosuuden huomattava pienentyminen tai yrityksen toimintaedellytysten heikentyminen olennaisesti.

Työnantajan on annettava kerran vuodessa kunkin henkilöstöryhmän edustajalle tilastotiedot hänen edustamansa henkilöstöryhmän kaikille työntekijöille maksetuista palkoista.

Henkilöstöryhmän edustajalla on oikeus vaatia, että työnantaja antaa palkkatiedot ammatwww.teme.fi

tiryhmittäin eriteltynä. Palkkatiedoista ei ­ammattiryhmittäin eriteltynäkään saa käydä ilmi yksittäisen työntekijän palkkatietoja.

Yleisen työmarkkinakäytännön mukaisesti palkkatiedot annetaan esimerkiksi keskimääräisinä tietoina henkilöstöryhmään/ammat­ tiryhmään kuuluville työntekijöille maksetuista palkoista huolehtien siitä, ettei yksittäisen työntekijän palkkatietoja voida tunnistaa keskiarvoista.

Jos henkilöstöryhmien edustajat niin vaativat, työnantajan on vuosittain annettava selvitys yrityksessä sovellettavista ulkopuolisen työvoiman käytön periaatteista koskien ns. ­tilaajavastuulain mukaiseen alihankintasopimukseen perustuvan ulkopuolisen työvoiman käyttämistä. Ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä aiheutuvista henkilöstövaikutuksista on käytävä yhteistoimintaneuvottelut sen mukaan, minkälaisia vaikutuksia alihankinnalla on.

Jos henkilöstöryhmän edustaja ei saa tietoja, hän voi vaatia, että käräjäoikeus velvoittaa työnantajaa antamaan tiedot. Tällaisessa tilanteessa on syytä olla yhteydessä omaan ammattiliittoon.

2

Suunnitelmien tekemistä

Yhteistoimintaneuvotteluissa on käsiteltävä yleiset periaatteet ja menetelmät työhön­otossa, työhön tulijalle työpaikkaan ja yritykseen perehtymiseksi annettavat tarpeelliset tiedot ja yrityksessä noudatettavat periaatteet ja käytännöt siitä, mitä tietoja työntekijästä kerätään työhönoton yhteydessä ja työsuhteen aikana.

Yrityksen on laadittava vuosittain henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet työntekijöiden ammatillisen osaamisen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi suunnitelma ja tavoitteet on käsiteltävä yhteistoimintaneuvotteluissa.

3

Vuokratyövoiman käyttöä

Vuokratyövoiman käytön periaatteet on käsiteltävä yhteistoimintamenet­ telyssä. Jos työnantaja harkitsee sopimusta vuokratyövoiman käytöstä, siitä tulee ilmoittaa niiden henkilöstöryhmien edustajille, joiwww.teme.fi

den työn­tekijöiden työhön vuokratyövoiman käyttö vaikuttaa. Ilmoitus on annettava aina ennen vuokratyövoiman käyttöä koskevan ­sopimuksen tekemistä.

4

Yrityksen sisäistä tiedottamista sekä muuhun lainsäädäntöön perustuvien suunnitelmien, periaatteiden ja käytäntöjen käsittelyä

Yhteistoimintaneuvotteluissa on käsiteltävä yrityksen sisäisen tiedotustoiminnan periaatteet ja käytännöt.

Lisäksi yhteistoimintaneuvotteluissa on ­käsiteltävä naisten ja miesten välisestä tasaarvosta annetussa laissa tarkoitettu tasa-arvosuunnitelma kun se otetaan osaksi henkilöstösuunnitelmaa. Yhteistoimintaneuvotteluissa on käsiteltävä myös sellaiset työtehtävät, joissa työnhakija tai työntekijä on joko velvollinen antamaan tai voi suostumuksensa perusteella antaa huumausainetestiä koskevan todistuksen työnantajalle. Yhteistoimintaneuvotteluja ei tarvita, jos työnantaja ei huumausainetodistusta aio pyytää tai vaatia.

Yhteistoimintaneuvotteluissa on käsiteltävä työntekijöihin kohdistuvan kameravalvonnan, kulunvalvonnan ja muun teknisin menetelmin toteutettavan valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja käytettävät menetelmät. Teknisen valvonnan piiriin kuuluu myös sähköpostin ja tietoverkon käytön valvonta.

Yhteistoimintaneuvotteluissa on käsiteltävä myös henkilöstörahastolaissa tarkoitetun henkilöstörahaston perustaminen, henki­ löstörahastoeriä kerryttävä tulos- tai voittopalkkiojärjestelmä sekä järjestelmästä luopuminen ja henkilöstörahaston purkaminen.

5

Sopiminen ja henkilöstön päätösvaltaan kuuluvia asioita

Yhteistoimintalain 5 luvussa ovat sellaiset ­yhteistoimintamenettelyyn liittyvät ­asiat, joista ensisijaisesti on sovittava tai henkilöstöryhmän edustajat voivat päättää, jos sopimusta ei synny.

Työnantaja tai henkilöstöryhmän edustaja voi esittää neuvottelualoitteen neuvotellakseen ja sopiakseen seuraavista asioista: yhteis-

toimintakoulutus, työsäännöt, aloitetoiminnan säännöt, työsuhdeasuntojen jakoperiaatteet, sosiaalitilojen käyttö, työpaikkaruokailu, päivähoito ja harrastus-, virkistys- ja lomatoiminnan avustusten jakoperusteet.

Jos yhteistoimintakoulutuksen sisällöstä ja kohdentamisesta, työsuhdeasuntojen jakamisesta, työpaikkaruokailun järjestämisestä, työnantajan järjestämästä päivähoidosta, harrastus-, virkistys- ja lomatoiminnan avustusten jakoperusteista ei saada yhteistoimintaneuvotteluissa sopimusta päätöksen saavat tehdä asianomaiset henkilöstöryhmien edustajat.

6

Henkilöstövaikutuksia aiheuttavia yritystoiminnan muutoksia

Muita henkilöstövaikutuksia kuin hen­ kilöstövähennyksiä aiheuttavat toimenpiteet Yhteistoimintamenettelystä joka työnantajan on toteutettava harkitessaan sellaisia yritystoiminnan muutoksia tai töiden järjestelyjä, joilla voi olla muita kuin työntekijän irti­ sanomiseen, lomauttamiseen tai osa-aikais­ tamiseen johtavia henkilöstövaikutuksia ­sovelletaan yhteistoimintalain 6 luvun säännöksiä. Kysymyksessä ovat asiat joista työnantaja voi työnjohto- ja valvontaoikeutensa nojalla päättää. Yhteistoimintamenettely ei rajoita direktio-oikeuden käyttöä, mutta yhteistoimintamenettelyä edellytetään ennen kuin työnantaja voi käyttää päätösvaltaansa.

Yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä henkilöstövaikutukset jotka aiheutuvat yrityksen tai sen jonkin osan lopettamisesta tai siirtämisestä toiselle paikkakunnalle taikka toiminnan laajentamisesta tai supistamisesta, kone- ja laitehankinnoista, palvelutuotan­non tai tuotevalikoiman muutoksista, muista vastaavista yritystoiminnan muutoksista, työn järjestelyistä tai ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Tarkoitettujen muutosten tulee olla työntekijän tai työntekijöiden kannalta muita kuin vähäisiä. Henkilöstövaikutusten merkitys ­arvioidaan kokonaisharkinnalla. Jos suunniteltu muutos vaikuttaa vain yhden tai muutaman työntekijän asemaan on yhteistoimintaneuvottelut käytävä kunkin työntekijän kansmeteli 4/2015 43

sa erikseen. Kullakin työntekijällä on myös oikeus vaatia, että häntä koskevasta muutoksesta on neuvoteltava myös työntekijän edustajan ja työnantajan kesken. Neuvotteluvelvoite katsotaan täytetyksi kun työnantaja on menetellyt yhteistoimintalain 6 luvun 34–36 §:ssä säädetyin tavoin ja asiat ovat tulleet ­käsitellyiksi yhteistoiminnan hengessä yksimielisyyden saavuttamiseksi.

Yhteistoimintaneuvottelut on kirjattava pöytäkirjaan. Työnantajan on tiedotettava asianomaisille henkilöstöryhmille tai työn­ tekijöille asiassa tekemästään päätöksestä.

7

Liikkeen luovutus

Jos kysymys on liikkeen luovutuksesta, sulautumisesta tai jakautumisesta sovelle­taan yhteistoimintalain 7 luvussa säädettyjä liikkeenluovutusdirektiiviin perus­ tuvia säännöksiä.

Liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai niiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle esimerkiksi yrityskaupalla. Lisäksi edellytetään, että liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena.

Pelkkä yhtiön osakkeiden myynti ei oikeuta työnantajaa tekemään mitään muutoksia.

Sekä liikkeen luovuttajalla (myyjä) että luovutuksensaajalla (ostaja) on velvollisuus tiedottaa henkilöstölle liikkeen luovutuksesta. Henkilöstöryhmien edustajien pitää saada tiedot liikkeen luovutuksesta kahteen kertaan, nimittäin sekä myyjältä että ostajalta.

Kaksinkertainen tiedottamisvelvollisuus koskee tilanteita, joissa sekä ostajan että myy­jän työntekijämäärä on vähintään 20. Jos myyjällä ei ennen luovutusta ole 20 työntekijää, mutta ostajalla on liikkeen luovutuksen jälkeen vähintään 20, tiedottamisvelvollisuus koskee vain ostajaa. Jos myyjällä on ennen luovutusta vähintään 20 työntekijää ja ostajalla luovutuksen jälkeen alle 20, tiedottamisvelvollisuus koskee vain myyjää.

Liikkeen luovuttajan ja luovutuksensaajan on selvitettävä niiden henkilöstöryhmien edustajille, joita luovutus koskee: luovutuksen ajankohta tai suunniteltu ajankohta, luo44 meteli 4/2015

vutuksen syyt, luovutuksesta työntekijöille aiheutuvat oikeudelliset, taloudelliset ja ­sosiaaliset seuraukset, suunnitellut työntekijöitä koskevat toimenpiteet.

Jos uusi työnantaja (luovutuksensaaja eli ostaja) aikoo liikkeen luovutuksen jälkeen ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi henkilöstön vähentämiseksi tai työtehtävien muuttamiseksi, suunnitelluista toimenpiteistä on käytävä erikseen yhteistoimintaneuvottelut.

Luovuttajan täytyy kertoa hallussaan olevat tiedot. Jos luovuttaja esimerkiksi tietää, että uusi omistaja lakkauttaa yrityksen, hänen on kerrottava se työntekijöilleen.

8

Työvoiman käytön vähentäminen

Jos muutokset johtavat irtisanomisiin, sovelletaan 8. luvun säännöksiä mm. silloin, kun: •• Työnantaja ennen neuvottelujen alkua arvioi, että toiminnan supistamisesta, lopettamisesta, laajentamisesta tai siirtämisestä toiselle paikkakunnalle aiheutuu yhden tai useamman työntekijän irtisanominen, lomauttaminen tai osa-aikaistaminen •• Työnantaja esimerkiksi siirtää työntekijän vastoin työsopimuksen määräyksiä toiselle paikkakunnalle tai muuttaa yksipuolisesti hänen työtehtäviään tai muutoin ylittää työnjohtovaltansa •• 6 luvun perusteella käynnissä olevissa neuvotteluissa ilmenee, että työntekijöitä joudutaan irtisanomaan, lomauttamaan tai osa-aikaistamaan. Työnantaja ei voi jatkaa 6 luvun mukaisia neuvotteluja, vaan hän joutuu aloittamaan 8 luvun mukaiset neuvottelut. Tällöin työnantaja on mm. velvollinen antamaan kirjallisen neuvotteluesityksen viimeistään viisi päivää ennen neuvottelujen aloittamista sekä noudattamaan neuvotteluja koskevia määräaikoja.

Neuvotteluesitys. Harkitessaan yhden tai useamman työntekijän irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista työnantajan on annettava kirjallinen neuvotteluesitys yhteistoimintaneuvottelujen ja työllistämistoimenpiteiden käynnistämiseksi viimeistään viisi

päivää ennen neuvottelujen aloittamista. Neuvotteluesityksestä tulee käydä ilmi ainakin neuvottelujen alkamisaika ja -paikka sekä pääkohdittain ehdotus neuvotteluissa käsiteltävistä asioista.

Työnantajan annettavat tiedot. Työn­ antajan on annettava työntekijöiden edustajille käytettävissään olevat yhteistoimintalain 8 luvun 47 §:ssä tarkoitetut tiedot, kun työnantaja harkitsee vähintään kymmenen työn­ tekijän irtisanomista, lomauttamista yli 90 päiväksi tai osa-aikaistamista. Henkilöstöryhmien edustajille tiedot on annettava jo neuvotteluesityksen yhteydessä. Tällaisia tietoja ovat: aiottujen toimenpiteiden perusteet, alustava arvio irtisanomisten, lomauttamisten ja osa-aikaistamisten määristä ja selvitys periaatteista joiden mukaan irtisanomisten, lomauttamisten ja osa-aikaistamisten kohteiksi joutuvat työntekijät määräytyvät. Lisäksi on annettava arvio ajasta, jonka kuluessa toimenpiteet pannaan toimeen. Tiedot on annettava kirjallisesti.

Jos työnantaja harkitsee alle kymmenen työntekijän irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista työnantaja voi antaa mainitut tiedot asianomaisille työntekijöille tai heidän edustajilleen. Tiedot voidaan antaa suullisesti. Tiedot on annettava kirjallisesti työntekijän tai hänen edustajansa pyynnöstä.

Henkilöstövähennyksiin johtavia toimenpiteitä harkitessaan on neuvotteluesitys tai siitä ilmenevät tiedot toimitettava kirjallisesti myös työvoimatoimistolle viimeistään yhteistoimintaneuvottelujen alkaessa.

Työllistymistä edistävä toimintasuunnitelma. Työnantajan on annettava yhteistoimintaneuvottelujen alussa henkilöstöryhmien edustajille esitys työllistymistä edistäväksi toimintasuunnitelmaksi, jos työnantaja harkitsee vähintään kymmenen työntekijän irtisanomista.

Neuvottelujen sisältö. Neuvottelujen sisältöön kuuluvat toimenpiteiden perusteet ja vaikutukset, työllistymistä edistävä toimintawww.teme.fi

suunnitelma sekä vaihtoehdot työvoiman v­ähentämisen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamiseksi sekä työntekijöille toimenpiteistä aiheutuvien seurausten lieventämiseksi.

Erityisesti käsiteltäviä asioita ovat koulutus ja uudelleensijoitusmahdollisuudet sekä työja työaikajärjestelyt.

Neuvottelujen kesto. Neuvotteluvelvoite täyttyy tilanteessa, jossa työnantajan harkitsemat irtisanomiset, lomauttamiset ja osa-aikaistamiset kohdistuvat alle kymmeneen työntekijään tai enintään 90 päivää kestävät lomauttamiset vähintään kymmeneen työntekijään, kun neuvotteluja on käyty 14 päivän ajanjaksona niiden alkamisesta lukien. Neuvotteluihin varattu aika tarkoittaa kalenteripäiviä ensimmäisestä neuvottelupäivästä lukien. Neuvotteluvelvoitteen täyttymisestä voidaan sopia myös toisin neuvotteluun osallistuneiden kesken.

Jos työnantajan harkitsemat irtisanomiset, lomauttamiset ja osa-aikaistamiset tai 90 ­päivää pidemmät lomautukset kohdistuvat vähintään kymmeneen työntekijään neuvotteluaika on kuusi viikkoa.

Poikkeuksena yritykset, jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 20 mutta alle 30, jolloin neuvotteluaika on kuuden viikon sijasta 14 päivää.

Työnantajan selvitys. Päätökset irtisanomisista, lomautuksista ja osa-aikaistamisista tehdään, kun työnantaja on täyttänyt neuvotteluvelvollisuutensa. Työnantajan on annettava kohtuullisen ajan kuluessa niille työn­ tekijöille ja henkilöstöryhmien edustajille, joiden kanssa neuvottelut on käyty selvitys yhteistoimintaneuvottelujen perusteella harkittavista päätöksistä. Selvityksestä on käytävä ilmi irtisanottavien, lomautettavien ja osaaikaistettavien määrät henkilöstöryhmittäin, lomautusten kestoajat sekä minkä ajan ku­ luessa työvoiman käytön vähentämistä koskevat päätökset toimeen pannaan.

Työnantajan selvitys ei ole ilmoitus irtisanomisesta, lomauttamisesta tai osa-aikaistamisesta, vaan nämä toimenpiteet on tehtävä www.teme.fi

erikseen työsopimuslain tai työehtosopimuksen mukaisesti. Voi olla hyvä, että yhteistoimintaneuvottelujen lopussa sovitaan, miten ja mihin mennessä työntekijät saavat tietää, kehen mahdolliset irtisanomiset ym. kohdistetaan.

Yhteistoimintamenettelyssä tarkoitettujen asioiden käsittelyn jälkeen työnantajan on huolehdittava myös siitä, että neuvottelujen tulokset kirjataan ja että yhteistoimintaneuvotteluista laaditaan pöytäkirja, jos joku neuvotteluihin osallistunut sitä pyytää. Kaikki neuvotteluihin osallistuneet tarkastavat pöytäkirjan ja varmentavat sen allekirjoituksillaan.

9

Sanktioita

Hyvitys. Yhteistoimintalaissa on ­säädetty työntekijälle maksettavasta hyvityksestä niissä tilanteissa, joissa työn­ antaja on irtisanonut, lomauttanut tai osaaikaistanut työntekijän jättäen tahallisesti tai huolimattomuuttaan noudattamatta mitä työvoiman käytön vähentämistä harkittaessa noudatettavasta yhteistoimintamenettelystä on säädetty.

Työnantaja on velvollinen maksamaan ­hyvitystä myös silloin, kun voidaan näyttää, ettei neuvotteluvelvoitteen asianmukainen täyttäminen olisi johtanut muuhun tulokseen. Hyvitysseuraamuksen perusteena on työnantajan moitittava työntekijän oikeuksia loukkaava menettely, joka ilmenee yhteistoimintamenettelyä koskevana laiminlyöntinä.

Laiminlyönnin luonne vaikuttaa myös tuomittavan hyvityksen määrään.

Hyvitys korvaa työntekijän kärsimää aineetonta vahinkoa. Työntekijän ei tarvitse esittää näyttöä loukkauksesta eikä hyvityksen määrästä. Korvauksen määrään ei vaikuta työn­ tekijän palkan suuruus. Hyvitys on saajalleen verotonta tuloa.

Hyvityksen enimmäismäärää tarkistetaan rahanarvon muutosta vastaavasti kolmivuotiskausittain.

Hyvityksen rahamäärää on tarkistettu Valtioneuvoston asetuksella 536/2013 niin, että se on 4.7.2013 alkaen 34 140 euroa. Aikaisempi enimmäismäärä oli 31 570 euroa. Vähim-

mäismäärää ei ole säädetty. Hyvitys voidaan jättää tuomitsematta, jos työnantajan katsotaan rikkoneen lakia vähäisessä määrin.

Seuraava tarkistus on vuonna 2016.

Hyvityksen määrän arviointi. Hyvityksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste, työnantajan olot, työntekijään kohdis­ tetun toimenpiteen luonne ja työntekijän työsuhteen kesto. Hyvityksen suuruus määräytyy yleensä teon moitittavuuden perusteella.

Määrään vaikuttavat rikkomuksen laatu ja laajuus. Mitä vakavammasta laiminlyönnistä on kyse, sitä suuremman on tuomittavan hyvityksen oltava.

Suurelta työnantajalta voidaan odottaa ­parempaa asiantuntemusta kuin pieneltä yritykseltä. Pienelle yritykselle määrättävä hyvitys voi olla alempi kuin suurelle yritykselle määrättävä. Yrityksen koko tai toiminnan vaikeutuminen eivät kuitenkaan ole ratkaisevia hyvitystä tuomittaessa.

Rikosoikeudellinen vastuu. Yhteistoimintalain velvoitteiden rikkominen voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Työn­ antaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo yhteistoimintavelvoitetta, voidaan tuomita sakkorangaistukseen.

Yhteistoiminta-asiamies. Yhteistoimintaasiamies valvoo yhteistoimintalain noudattamista. Hänen ensisijainen tehtävänsä on antaa ohjeita ja neuvoja yhteistoimintaa koskevien lakien soveltamisessa. Lisäksi asiamies voi antaa työnantajalle kehotuksen lainvastaisen menettelyn korjaamiseksi, ilmoittaa asiasta poliisille ja vaatia eräissä tapauksissa tuomioistuimelta uhkasakon asettamista. ­Yhteistoiminta-asiamieheen voivat ottaa yhteyttä sekä henkilöstön edustajat että yksittäiset työntekijät. Jos työpaikalla on lain soveltamisongelmia, on kuitenkin syytä olla ensin yhteydessä ammattiliittoon.

• Perttu Turku Asianajaja Asianajotoimisto Turku & Wartiovaara meteli 4/2015 45

Suoma­ lainen teatteri ela ¨a ¨ ja voi hyvin!

46 meteli 4/2015

www.teme.fi

Teatterilla on vuosittain enemmän katsojia kuin ­jääkiekolla. Tasokas ja monipuolinen teatteriverkosto kattaa lähes koko maan ja tekijämme ovat korkeasti kouluttautuneita. Haasteita sen sijaan on rahoitus­ järjestelmän säilyttämisen ja kehit­tämisen saralla. ­Näivettyminen ­uhkaa teattereita väestörakenteen muuttuessa ja julkisen tuen ­pienentyessä. Säästä­ minen tulee kostau­tumaan ennen ­pitkää: vähenevät henkilöresurssit aiheuttavat työttömyyttä, kape­ne­­vaa ohjelmistoa, ­tekijöiden väsymistä ja heikentyvää laatua ­sisällössä. Se taas johtaa katsojamäärien ­vähenemiseen, ­jolloin noidankehä on luotu.

T

aloustilanteen kiristyessä ovat vierailijat aina ne, joista en­ simmäisenä säästetään. Verottajan ­kiristynyt käytäntö päivärahojen ja muiden matkakustannusten veronalaisuudesta on johtanut nurinkuriseen tilanteeseen, jossa työn vastaanottaminen saattaa käydä vierailijalle liian kalliiksi. Tilanne on vaikein teattereille, jotka sijaitsevat kaukana etelän keskuksista. Freelancereiden tilanteen parantaminen onkin STODin tärkeimpiä tehtäviä, sillä jäsenistöstämme noin 80% toimii vakituisten työsuhteiden ulkopuolella.

Suuri mahdollisuus on teatteriverkoston uudistamisessa sisältäpäin esimerkiksi yh­teistöiden, vierailuiden ja uusien ammattikuntien kautta. Rakennettua teatteriverkostoa voisi käyttää muidenkin taiteenalojen maakunnallisina tukipilareina.

1

Valtion tukemien vos-teattereiden tulevaisuus

Meillä on hieno, kattava teatteriverkosto, joka mahdollistaa monipuolisen ja laadukkaan ohjelmiston ympäri maata. Teatteri- ja orkesterilain piiriin kuuluvat vos-teatterit www.teme.fi

voivat olla myös vapaan kentän ja muiden taiteenlajien satama.

Teatterikentän muutoksen tarve on tiedostettu alan sisällä ja keskustelu asiasta on jo käynnissä. STODin hallituksessa koemme, että alan tarpeiden parhaina asiantuntijoina ja sisällöllisten arvojen vaalijoina, meidän pitää itse olla toteuttamassa tätä muutosta hallitusti alan sisältä käsin. Meillä on muutokseen vaadittavaa asiantuntemusta ja näkemystä kriteereistä, joiden pohjalta resurssien uus­ jakoa voidaan toteuttaa.

Vos-teattereiden toimintaa täytyy uudistaa ja kehittää vastaamaan paremmin koko alan tarpeita. Vos-teattereille täytyisi asettaa velvoite uudistaa omaa toimintaansa. Uusia yleisöpohjia on myös saavutettava. Yhteistyö ­vapaan kentän sekä muiden kulttuuritoimijoiden kanssa kuuluisi nykyaikaiseen teatterin toimintatapaan, mutta taiteenlajin uudistuminen ei tapahdu pelkästään vapaan kentän vierailujen kautta, vaan talot täytyy myös aktivoida kehittämään uudenlaisia tuotantomalleja ja toimintatapoja osana omaa perustoimintaansa. Tähän pitää myös varata resursseja ja toimintaedellytyksiä. Talojen hek-

tisessä tuotantotahdissa ei ole aikaa miettiä innovatiivisia uudistuksia, joiden myötä myös nykyistä laajempi ammattilaisten joukko työllistyisi.

Julkisen palvelun teatteri ei voi olla ainoastaan kaupallista toimintaa, jonka onnistu­ mista mitataan vain lipputuloilla ja katsojamäärillä. Rahoituksen arvioinnissa pitäisi painottaa vahvasti sisällöllisiä kriteerejä, kuten esimerkiksi erilaisten yleisöjen huomioon ottaminen, yhteistyöt vapaan kentän kanssa ja teatteritaiteen kehittäminen sekä teatterin kiinnostavuus alueellisena toimijana. STOD haluaa olla aktiivisena toimijana, mikäli laadunvalvontakriteeristöä luodaan.

Teattereiden hallituksiin tarvitaan lisää asiantuntijuutta. Monia päätöksiä tehdään tuntematta alaa tarpeeksi ja tämä voi olla ­ongelma esimerkiksi teatterinjohtajaa valit­ taessa. Hallitukset tarvitsevat koulutusta, ­joka auttaisi ymmärtämään taiteellisen työskentelyn lainalaisuuksia, teatterikentän laajempia kehityssuuntia ja sisällöllisiä arvoja.

STOD voi antaa asiantuntijalausuntoja johtajavalinnoissa ja antaa konsultointiapua muissakin teatterialaa koskevissa kysymyksissä. meteli 4/2015 47

2

Valtion tuki ammatti­teattereille on alimitoitettu

Valtionosuusjärjestelmän yksi valitettava ongelma ovat henkilötyövuosilaskelmat, jotka eivät vastaa todellisuutta. Laskelmat ovat lähtökohtaisesti alimitoitetut ja riittämättömät. Henkilötyövuosien määrässä on jo vuosikausia ollut jopa 350–450 työvuoden vajaus. Niin henkilötyövuoden hinta kuin vuosien määrät päätetään talouspoliittisin perustein eivätkä ne vastaa todellisia henkilöstömenoja tai työllistävyyttä.

Tämä vaikuttaa luonnollisesti teatterien ammatillisiin ja taiteellisiin ratkaisuihin ja valintoihin. Kaikesta on tingittävä, myös taiteellisista riskeistä ja kokeiluista, sillä pienetkin taloudelliset vastoinkäymiset voivat kriisiyttää teatterin talouden vuosiksi eteenpäin.

Toisaalta rahanjaon perusteena voisivat ­olla myös muut kriteerit kuin henkilötyövuodet. Tällöin saataisiin rakenteisiin sellaista joustoa, joka mahdollistaisi nykyistä monipuolisemman ohjelmiston. Vos-rahoituksessa henkilötyövuosien tarkastelujakson tulisi ainakin olla huomattavasti nykyistä kalenterivuotta pidempi, esimerkiksi kolmen vuoden pituinen, jolloin taiteellisesti ja toiminnallisesti erilaisten kausien vaikutukset tasaantuisivat. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että yhtenä vuonna teatteri voi panostaa suurmusikaaliin ja toisena vuonna tehdä pienempimuotoisia, vähemmän henkilöstöä vaativia teoksia.

On tärkeää, että kulttuurille ja taiteelle tarkoitettu raha myös korvamerkitään ja ohjataan valvotusti oikeille toimijoille. Jos taiteen ja kulttuurin rahat ohjautuvat kuntapäätösten mukaan muualle kuin mihin ne on tarkoitettu, tarkoittaisi se kulttuuri- ja taidekentälle todellista rahoituskriisiä.

3

Ehdotuksia freelancereiden aseman parantamiseksi

Freelancereiden tilanne on huonontunut. Työttömyys on kasvanut suuresti. Matkakustannusten ja päivärahojen tiukka verotus pienentää freelancereiden nettotuloja.

Huomattava enemmistö STODin jäsenistä osa 48 meteli 4/2015

Vakituisia teatterialan työpaikkoja on tarjolla yhä harvemmalle. Vakituinen työsuhde ei edes ole kaikkien jäsenten toiveissa, vaan freelancerina työskentely vastaa paremmin monen taiteilijan tarpeita. freelancereita. Myös muut teatterialan tekijät, kuten suunnittelijat ja näyttelijät, ovat yhä enemmän vakituisten työsuhteiden ulkopuolella. Kentällä vallitsee epätasa-arvoinen tilanne joka uhkaa kärjistyä freelancereiden ja kuukausipalkkaisten väliseksi kiistaksi. Tämä ei hyödytä ketään.

Vakituisia teatterialan työpaikkoja on tarjolla yhä harvemmalle. Vakituinen työsuhde ei edes ole kaikkien jäsenten toiveissa, vaan freelancerina työskentely vastaa paremmin monen taiteilijan tarpeita. STOD ajaa free­ lancereiden työllistymistä ja kentän sisäistä tasa-arvoisempaa työn jakautumista. Free­ lancerius ja itsensätyöllistäminen ovat eri ­asioita kuin yrittäjyys. Iso osa alamme freelancereista on ns. keikkatyöläisiä, jotka tekevät palkkatöitä pätkittäin.

Pätkätöiden yleistyessä ja niiden tultua osaksi taiteen tekemisen kenttää on mietittävä vaihtoehtoja taiteilijoiden toimeentulon ratkaisemiseksi. Perustulo voisi olla laajemmassa mittakaavassa yksi freelancereiden asemaa parantava keino. Sillä olisi työllistävä vaikutus, sillä perustulo helpottaa lyhytkestoisenkin työn vastaanottamisen ja riittävän suuruisena antaa turvaa taiteellisen työn ­pitkäjänteiseen kehittämiseen myös työsuhteiden välillä.

Vos-teattereiden työsuhteiden tarkastelu on olennainen asia. Miksi Suomen teattereissa on vähitellen siirrytty toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin määräaikaisten sijaan?

Yksi teatterialan sisäinen, työllisyyttä tasapai-

nottava toimenpide voisi olla määräaikaisiin työsuhteisiin siirtyminen. Miten olisi enintään viisivuotinen tai johtajan johtamiskauteen sidottu sopimuksen pituus? Se aikaansaisi liikettä kentällä. Työt jakautuisivat tasaisemmin tekijöiden kesken ja sopimuksista neuvoteltaisiin automaation sijaan.

Kysymys on siitä, nähdäänkö teatteri työ­ paikkana vai taideyhteisönä, jonka tehtävänä on kehittää teatteria taiteenlajina. Parhaimmassa tapauksessa nämä ovat yhdistettävissä.

Uskomme, että määräaikaiset sopimukset ­tukevat teatteritalojen kehittymistä sekä taiteen tuottajina että parempina työpaikkoina, jotka työllistävät nykyistä suurempaa joukkoa alan ammattilaisia.

4

Yleisö-, yhteisö- ja taidetyö osana teatterin arkea

Yhteisöjen kohtaamisen tulee olla kiinteä osa teattereiden toimintaa. Tähän teatterit kaipaavat välineitä, sillä yleisö- ja yh­ teisötyöllä on paljon nykyistä enemmän potentiaalia palvella teattereita ja niiden yleisöjä niin taiteellisesti kuin pedagogisestikin.

Yleisötyö voi myös vastata moniin tiedotuksen ja markkinoinnin tarpeisiin ja lisäksi se antaa mahdollisuuksia talojen henkilökunnalle oman työnkuvan laajentamiseen ja kokeiluihin.

Yhteisötyön kautta teatteri voi toimia satamana myös muille taiteenaloille – esimerkiksi tanssivierailujen tai kuvataidenäyttelyiden kautta. Yleisötyöntekijöille ja yhteisötaitei­ lijoille olisi työsarkaa teattereissa, mutta ei uusia vakansseja. Teattereiden yleisö- ja yhteisötyötä tuleekin kehittää ammattimaisesti ja osana talojen muuta toimintaa.

5

Ammatti-identiteetin vahvistaminen ja laajentaminen

STOD haluaa vahvistaa, tukea ja laajentaa jäsenistönsä ammattilaisuutta ja ammattiosaamista. Tämä voi toteutua esimerkiksi kollegiaalisilla tapaamisilla, jotka vahvistavat ammatti-identiteettiä, tai jatkokoulutuksella, jolla jäsenet saavat haltuunsa uusia tekemisen tapoja ja uusia teatteritaiteen muotoja www.teme.fi

­sekä päivittävät tietojaan sekä metodien että tekniikan osalta.

STOD korostaa ammattilaisohjaajien ja osaavien johtajien tärkeyttä teattereissa kautta maan. Ammattilaisten avulla taataan paitsi taiteellisen tason pysyminen, myös ennen kaikkea teatteritaiteen kehittäminen ja uudistaminen. Teatterialalla tarvitaan keskustelua johtajuudesta - millaisten visioiden varassa taloja johdetaan, mitä ominaisuuksia ja taitoja johtajalta edellytetään, miten auttaa joh­ tajaa jaksamaan työssään ja motivoitumaan?

On tärkeää, että johtajan apuna on pätevä ­ohjaaja tai dramaturgi, joka tukee johtajaa ­sekä ohjelmistosuunnittelussa että teatteri­ talon arjessa. STOD suosittelee johtajakoulutusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun vakinaiseksi jatkokoulutusaiheeksi sekä pyrkii kurssittamaan johtajuudesta kiinnostunutta jäsenistöä mahdollisuuksien mukaan.

Teatterikentän tuotannollisen kehittymisen turvaamiseksi tuottajaosaamista tulee ­lisätä. Monissa teattereissa on jo olemassa tuot­tajan vakanssi, mutta teatteriin erikois­ tuneet tuottajat puuttuvat. Tämä johtuu pitkälti siitä, että koulutusta teatteriin erikois­ tuneeksi tuottajaksi ei ole olemassa. STOD ­toivoo että Taideyliopisto ottaisi mitä pikimmiten tämän puutteen huomioon ja aloittaisi uuden koulutusohjelman joka hyödyttäisi koko kentän toimintaa. Sekä vapaan kentän että vos-teattreiden toiminta kaipaa taiteel­ lisen työskentelyn tukemiseen ammattimaista tuotannollista tukea.

Lukevien dramaturgien häviäminen teattereista on köyhdyttänyt ohjelmistoa. Dramaturgien käyttö osana vakituista taiteellista henkilökuntaa tai produktiokohtaisesti on tärkeää laadukkaan ja sisällöllisesti monipuolisen teatterin kannalta. Dramaturgi voi toimia ohjaajan työparina esitysdramaturgina, joka luo esityksen käsikirjoituksen työryhmän tuottaman tai muun valmiin materiaalin pohjalta tai olemassa olevan tekstin drama­ tisoijana. Dramaturgi monipuolistaa ohjelmistosuunnittelua lukemalla kotimaisia sekä ulkomaisia näytelmiä. Hän toimii näytelmäkirjailijalta tilatun näytelmän lukijana, editowww.teme.fi

Hyvällä etukäteissuunnittelulla ja erilaisia kansainvälistymisen tapoja hyödyntäen jokainen teatteri voi avata ovensa maailmalle. On tärkeää, että eri maiden tekijät ja johtajat tapaavat toisiaan. rina ja palautteenantajana. Dramaturgi voi toimia myös kotikirjailijana teatterille tuoden näyttämölle kantaesityksiä sekä esimerkiksi paikallisaiheisiin pohjautuvia teoksia.

Jatkokoulutusta ammatissa toimiville täytyisi järjestää nykyistä enemmän ja tässä kat­se kääntyy jälleen Taideyliopiston puoleen.

STODin järjestämät seminaarit ovat olleet jäsenistölle tärkeitä kohtaamispaikkoja ja tiedon päivittymisen areenoita. Seminaarit ovat jatkossakin yksi STODin keskeisiä toimintaelementtejä.

6

Ovet auki maailmalle

STOD haluaa olla mukana avaamassa ovia suomalaisille teatteriesityksille, teksteille ja ohjaajille myös kansainvälisesti.

Ovet eivät kuitenkaan avaudu itsestään, vaan kansainvälistyminen tarkoittaa oikeita kontakteja, verkostoja, tietoa, käytäntöjä ja resursseja, sekä ennen kaikkea muutosta asenteisiin.

Suomalainen teatteri kiinnostaa ulkomailla ja suomalaiset tekijät työskentelevätkin myös kansainvälisellä kentällä. Henkilökohtaisten kontaktien lisäksi tarvitaan kuitenkin vakiintuneita käytäntöjä helpottamaan tietä, jottei ulkomaanvienti olisi vain yksittäisten ihmisten aktiivisuuden ja henkilökohtaisten suhteiden varassa, ja jottei jokaisen kansainvälistymiseen pyrkivän tarvitsisi aloittaa jälleen kerran alusta. Tässä toiminnassa Teatterin tiedotuskeskuksella (Tinfo) voisi olla nykyistä vahvempi rooli. Tinfolla on tieto-taitoa,

jota pitää osata pyytää ja hyödyntää. Tiiviimpi yhteistyö hyödyttäisi kansainvälistymiseen pyrkiviä ohjaajia ja dramaturgeja sekä kotimaisia teattereita.

Teattereita pitää kannustaa kansainvälisille markkinoille. Teattereiden pitää löytää omat luontevat tapansa kansainväliseen yhteistyöhön. Hyvällä etukäteissuunnittelulla ja erilaisia kansainvälistymisen tapoja hyödyntäen jokainen teatteri voi avata ovensa maailmalle.

On tärkeää, että eri maiden tekijät ja johtajat tapaavat toisiaan. Myös STOD on panostanut kansainvälistymiseen. Tätä aiotaan jatkaa.

STOD pitää tärkeänä vahvistaa omia kansainvälisiä suhteitaan ja aktivoida yhteistyötä esimerkiksi Pohjoismaiden liittojen kanssa.

Olennaista on hyvien käytäntöjen vakiinnuttaminen, kokemusten, tiedon ja suhde­ verkoston jakaminen. Tarvitaan luontevia kohtaamismahdollisuuksia teattereiden ja ­tekijöiden välille sekä ennen kaikkea avointa asennetta.

7

STOD yhteiskunnallisena toimijana

STOD osallistuu kulttuuripolitiikkaan ja toimii yhteiskunnallisena keskustelijana kulttuurin kentällä. STODista saa kootusti tietoa teatteriohjaajiin ja dramaturgeihin liittyvissä kysymyksissä. Toimimme asiantuntijana ja annamme konsultaatiota.

Osana Temeä STOD pyrkii puolustamaan ja parantamaan teatteriohjaajien ja dramaturgien työolosuhteita ja työnsaantimahdollisuuksia. STOD on tiiviisti mukana, seuraa ja ottaa kantaa työelämän muutoksiin ja murroksiin.

• Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD Hallituksen linjapaperi

Tämän linjapaperin luomisessa on käytetty apuna kollegoiden näkemyksiä sekä alan ­tuoreita kannanottoja ja kirjallisuutta joista tärkeimpänä Saana Lavaste, Saara Rauta­ vuoma, Kati Sirén: Avoin näyttämö – Käsikirja teatterin uudistajille (Teatteri 2.0, 2015).

meteli 4/2015 49

?

Mitä Sinä hyödyt Temestä?

1

Teme tuntee teatteri-, tanssi-, elokuvaja tv-alan erityi­syyden. Saat neuvoja ja työ­elämäturvaa.

2

Voit tavata satoja kollegoita ja alan ihmisiä koulutus­tilaisuuksissa ja killoissa.

3

Teme maksaa sinulle vapaa-ajan tapa­turma- ja matka­vakuutuksen Ifistä. Se on ­todella ­arvokas jäsenetu, joka har­voilla ammatti­liitoilla on. Voit säästää vakuutus­­mak­­suissasi kymmeniä euroja pyytämällä ­Temen ­jäsenenä tarjouksen Ifistä.

50 meteli 4/2015

4

Voit tarkistuttaa työsopi­muksesi liitossa.

Voit kysyä neuvoja omalta lakimieheltä.

5

Työelämäturvan lisäksi saat Työtori Taunon työllistymis­pal­­velun. Työttömyysturva­­­pal­velut saat joka kassasta, mutta Temestä saat freelancer-alan pätkätöihin erityisneuvoja.

6

Saat myös Kopioston jäse­­nyy­den, koulu­­tusta ja onpa meillä asuntokin Berliinissä.

7

Saat teatterilippuja ale­hintaan ja muitakin ­jäsenetuja: www.teme.fi Jäsenedut

www.teme.fi

Työtä kaikille / Jobs for all on Temen kehittelemä palvelu, jossa alan ammattilaiset ympäri maailmaa voivat hakea työtä ja tekijää, tarjota osaamistaan ja tutustua luovan työn tekijöihin. Palvelu on avoin ja ilmainen kaikille esittävien taiteiden ammattilaisille. Työtä kaikille palvelee suomeksi ja englanniksi. Palvelu lanseerataan tammikuussa 2016.

Työtä kaikille — Jobs for all Työtä kaikille -palvelu on esittävien taiteiden, ­kuten elokuvan, tanssin, teatterin, sirkuksen ja tv-työn am­mat­ tilaisten ja työnantajien työ­tori ja rekrytointisivusto. P ­ alvelu on suomenja eng­lanninkielinen.

Palvelu on Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton k­ ehittämä, avoin ja maksuton. Palveluun pääsy vaatii kirjautu­ misen ja toimivan sähköpostiosoitteen.

www.teme.fi

Palvelussa voi hakea työntekijöitä ja jättää työpaikka­ilmoituksia, tutustua ammattilaisten työhön, hakea töitä, ­tarjota omaa osaamista ja ohjelmia, ­tutustua suomalaisen työlainsäädännön keskeisiin ehtoihin.

Työnantajat voivat jättää ilmoituksen työstä tai ­keikasta ja etsiä ammattilaisia tietokannasta.

Työnhakijat voivat lukea työpaikka­ ilmoituksia ja t­ arjota omaa osaamistaan profiilissaan, jonne voi linkittää muita sivustoja.

meteli 4/2015 51

Resumé

O

m vår utkomst

Man kan tycka att det är opassande att bekymra sig över finansieringen av konst och kultur mitt i världens nöd och elände, men så är det inte. Det är en fråga om människors utkomst.

I vårt utlåtande gällande statsbudgeten bad vi att statsunderstöd och bidrag till den ut­ övande konsten inte skulle skäras ned enligt planerna. Konst- och kulturbranscherna är arbetsintensiva branscher, vilket innebär att också små nedskärningar inom teater, dans, cirkus och film riktas synnerligen hårt mot frilansar. Frilansarna hör till de mest ­utsatta bland proffsen inom de branscher vi representerar.

Nästa år kommer teaterbranschen förmodligen att få uppleva ca 6 % nedskärningar jämfört med nivån år 2014. Understöden skulle nästa år ligga på samma nivå som för 10 år ­sedan.

Vi har från undervisnings- och kulturministeriet fått förslaget gällande nästa års understöd till de statsunderstödda (vos) teatrarna.

Nedskärningarna skulle ligga kring 3,5 %.

Men då man varje år gnager bort en liten bit, urholkar nedskärningspolitiken livsdugligheten i jämn takt.

Inom filmbranschen önskar vi ett stimulanssystem. Branschens produktioner och sysselsättningssituation behöver denna vitamininjektion. Dessutom hoppas vi att detta stimulassystem inte inverkar eller minskar på produktionsstödet till inhemsk film.

Statsbudgeten är fem före färdig och den slipas i paradskick inför behandlingen i riksdagen. Vi hoppas det bästa för konsten och kulturen. Med förhoppningar och förväntningar på en tilläggsbudget önskar vi alla en god jul!

52 meteli 4/2015

K

ära julgubbe, ge oss Dansens hus!

Dansens hus har fått 15 miljoner euro av Erkkos stiftelse och nu också 200 000 av Helsingfors stad, men ändå är det inte säkert att det blir något Dansens hus. Projektchefen Hanna-Mari Peltomäki preciserar att dessa 200 000 euro är verksamhetsunderstöd för föreningen Dansens hus, inte för byggandet av själva huset.

Villkoret för Erkkos stiftelses 15 miljoner ­euro är att projektets totala finansiering säkras under detta år. Utan understöd från staten och Helsingfors stad blir det inget Dansens hus.

Nu måste goda beslut komma på bordet! Och det snabbt. Dansfältet förtjänar ett eget hus.

Teme är tvunget att spara, men försiktigt och balan­ serat, så att verksamhets­ förutsättningarna bevaras.

Dansens hus är både som utrymme och aktör livsviktigt för hela det frilansdominerade dansfältet. Dansarna och koreograferna är till nästan 100% frilanskonstnärer. Det är ytterst få som erbjuds regelbundet månadsavlönat ­arbete. Arbetssituationen är lika tuff för de planerare som arbetar inom dansens område, exempelvis ljus- och ljudplanerare. Och så för dem är Dansens hus livsviktigt.

Kostnadskalkylen för hela Dansens husprojektet är 35 miljoner euro. För verksamheten behöver man på årsnivå ca fyra miljoner euro, därav skulle behovet av offentligt stöd ligga på knappt 2 miljoner. Självfinansieringen skulle ligga på mer än 50 %.

Bilder från aktionen för Dansens hus finns på Temes facebook- och webbsidor www.teme.fi

E Julefrid till er alla!

Meteli nästa år

Vårt arbetsliv har under 2000-talet stått inför förändringar utan motstycke. Vad sker härnäst?

Detta kommer vi att begrunda och utreda i Meteli under nästa år – då tidningen en­dast kommer att publiceras på internet som eMeteli. Orsaken till detta är att arbetslös­ heten ökat och arbetslöshetskasseavgifterna har ­blivit högre. Teme är också tvunget att spara, men försiktigt och balanserat, så att verksamhetsförutsättningarna bevaras.

Julefrid till er alla!

• Översättning Susanna Ringbom www.teme.fi

www.Teme.fi

Työntekijät

henKilöstön Kuvat juha reunanen, Kalle roPPosen Kuva marja sePPälä, Karola baranin ja sanna wällärin Kuvat matilDa nieminen

ERTOn työttömyyskassa Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki ma–pe 9.30–13.30, ☎ (09) 6132 3224, erto.tk@erto.fi www.erto.fi/palvelut/tyottomyyskassa

3 Sanna Wälläri

2015 | 41. vuosikerta

2

järjestötoimitsija

5 Sami Hiltunen

toiminnanjohtaja Karola Baran Edunvalvonta ja järjestöpolitiikka ☎ 09 2511 2141 karola.baran@teme.fi

Jäsenneuvonta: tanssin, tanssinopetuksen, sirkuksen ja Ylen freelancereiden työehtosopimukset, sosiaali- ja työttömyysturva ☎ 09 2511 2147 sami.hiltunen@teme.fi

talousPäälliKKö

3

Julkaisija Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme www.teme.fi

4

Toimitusneuvosto Mia Erlin, Raisa Kilpeläinen, Sussa Lavonen, Kalle Ropponen, Heli-Liliah Salminen, graafikko Jani Pulkka ja Anne Saveljeff Ulkoasu ja taitto Jani Pulkka

6 Risto Lehikoinen

Jäsenneuvonta: teatteri-, elokuva- ja tv-työn työehtosopimukset, työturvallisuus ja luottamusmiestoiminta ☎ 09 2511 2142 risto.lehikoinen@teme.fi laKinainen

7 Mirkka Kivilehto

Työehtosopimustoiminta ☎ 09 2511 2149 mirkka.kivilehto@teme.fi tieDottaja

8 Anne Saveljeff

Temen ja jäsenjärjestöjen talousasiat, Berliinin asunto ☎ 09 2511 2144 sanna.wallari@teme.fi

Päätoimittaja Anne Saveljeff Meritullinkatu 33 A 31 00170 Helsinki ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

www.teme.fi

Jäsenmaksut, jäsenrekisteri ☎ 09 2511 2140 tanja.tiukkanen@teme.fi

Temen hallitusasiat ja järjestöpolitiikka ☎ 040 535 9739 kalle.ropponen@teme.fi

2

järjestötoimitsija

4 Tanja Tiukkanen

1 Kalle Ropponen

Elokuvakoneenhoitajien yhdistys EKH Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV Teatterialan Ammattilaiset TAM

1

toimistosihteeri

Puheenjohtaja

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme, on elokuva-, sirkus-, tanssi-, teatterija tv-alan ammattilaisten ja opiskelijoiden ammattiliitto. Jäseniä on 4 800.

Meteli, viestintä, elokuvaja tv-työn työehtosopimusneuvonta ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

5

6

Ilmoitushinnat Koko sivu 600 € ½ sivu 400 € ¼ sivu 250 € Jäsenille 50% alennusta Ilmoitusaineisto painovalmiina PDF-tiedostona (CmYK-muodossa, resoluutio 300 dpi).

Ilmoitukset Anne Saveljeff ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

7

Julkaisuaikataulu 2015 Vuoden pääteema: Muuttuva työelämä Nro Aineisto Ilmestyy 1/16 28.01.

26.02.

2/16 07.04.

06.05.

Painos 4 900 kpl Paino Miktor

8