Page 1

Foto: Eljas Sallmén / Kaleva

Suomen rannikko ensimmäistä kertaa avokanootilla. “Kun oikein yrittäää ja sitten onnistuu, niin siihen pitää tyytyä.” “When you really try and finally succeed, you just have to live with it.”


3000 eKr. Suomen vanhin yksilapainen melalöytö on 5000 vuotias. Vaikea kuvitella, ettei tästä Velkuan

kallion vierestä olisi menty avoruuhella ennenkin. Melooko joku tästä vuonna 7007, onkin jo toinen juttu.

3000 BC. The oldest paddle found in Finland dates back to year 3000 BC. I am very sure, that someone

has paddled here with canoe long before me. Whether someone will paddle here in the year 7007, is another story.

3


Täpärä. Maapallo kaikkineen on aika täpärä. Vaaksa enemmän vettä ja voisin meloa, vaaksa

vähemmän, enkä edes hinaisi kanoottia. Oulun seudun ja Kalajoen matalikot ovat mielenkiintoisia vesiä melojalle. Joskus vettä on liian vähän, joskus taas äkkimatala särkkä murtaa salakavalasti vain isompia ja hankalampia aaltoja. Kun saaristo ei suojaa, tulee valtamerimäinen maininki moneen paikkaan rantaan asti.

Close Call. Changes in the water surface are critical. And I am not talking about Vanuatu-islands. Six

inches more water and I could paddle, six inches less and this would be dry land. On this part of Finland the land rises about 1/3rd of an inch per year due to ice-age. On many places the open coastline causes quite awqward breakers. 5


Avuliaita ihmisiä. Karanneen kanootin palautus. Kiitokset Virpiniemen merivartioston kavereille. Sauna ja

lämmin yö mökin sohvalla Vaasan eteläpuolella, kiitos. Kanootin nouto ja säilytys Raumalla, kun jouduin lähtemään Helsinkiin töihin pariksi päiväksi. Ja sauna+yö vieraanvaraisen perheen mökillä Porin eteläpuolella, kiitos ennen kaikkea ihanasta täytekakusta ja klavuista. Tammisaaren ja Inkoon eteläpuolella sain saunoa ja viettää yöt lämpöisessä sängyssä lakanoiden välissä. Unohtamatta Merikarvian Ravintola Villiruusun ilmaista ateriaa, savukalaleipiä, joilla jaksoin iltapuhteella meloa pitkät pätkät kohti Poria.

Helpful people. I almost lost my canoe during one stormy morning on an early stage of my trip.

Finnish Coast Guard found my canoe and brought it back. Thank you Virpiniemi Coast Guard Station. I got several friendly evenings with sauna and dry nights in people’s summer cottages – I thank them very much. And yes, there is such thing as a free lunch! I ate it in Merikarvia in the restaurant Villiruusu. I did not know that this kind of openhearted people still exists in busy high-tech Finland. 7


Sade. Sade on parhaimmillaan, kun sitä katselee ja kuuntelee sateelta suojassa. Merellä kaatosade

jäähdyttää kropan salakavalasti. Vasta rannalla huomaan liki hypotermisen tilani. Onneksi pidin lämmintä lihalientä termospullossa, se on hyvä ensiapu, jotta saa sen jälkeen tehtyä tulet. Pidän sateesta, joskus se vain tuntuu vähän turhalta.

Rain. Rain is at its best when you can enjoy it from a dry place. At the sea rain is very efficient

cooler. I got nearly hypothermic after a rainy paddle day. On the shore I drank warm bullion from my thermos and that gave me energy enought to make a fire. I like rain, sometimes it just rains too much.

9


Hyvä päivä kaikkeen. Korkeapaineen selänne on kaksi suomen kauneinta sanaa melojan korviin. Kevyttä tuulta,

poutapilvistä, kuivaa. Sopiva päivä kuivattaa, tuulettaa ja paha kyllä myös meloa. Hienoja päiviä en malta käyttää maissa, vaan tieto pitkästä matkasta pakottaa vesille. Maissa vietetty tunti on kuusi kilometriä melottua matkaa.

Good day today. Ridge of high pressure is the most beautifil phrase a paddler can hear from the radio. Light

winds, sunny clouds, dry air. Good day to air & dry your equipment, but also the very best paddling day too. This kind of days are for paddling. The knowledge of my lenghty trip makes me think time in kilometres. One hour at land is four miles of paddling.

11


Biopolttoainetta. Olen kunnon aterioiden ystävä. Leiri ja tulella oikeista raaka-aineista tehty ruoka on oleellinen

osa matkaamistani. Välipalat maatauolle pilputan pieniksi coctailpaloiksi, niitä tulee naposteltua, vaikka välttämättä ei ruokahalua olekaan. Energiaa on pakko saada. Ilta-aterian kruunaa espresso ja kuksallinen viskiä.

Bioenergy. I like to cook. Meals made on open fire out of real stuff is my way of paddling. During

day-breaks I serve me with coctail-piece sandwiches. I can eat them better when I am just thristy, but have to get energy too. I crown my supper with espresso & a drum of whisky.

13


Tee se. Jos et vielä ole melonut Suomen rannikkoa, melo se – ei tarvitse hotkia edes kerralla. Kun

oikein yrittät ja sitten onnistut, se tuntuu hyvältä. Siihen sinun pitää sitten tietysti tyytyä. Kiitos kaikille ystäville, uusille ja vanhoille, jotka autoitte minua matkani onnistumisessa. Ja ennen kaikkea kiitos merelle, että sain tämän tehdä.

Do It. The Finnish coastline is worth paddling. Do it slowly, one week per every summer is just fine.

Once you accomplish your journey, it feels very good. When you really try and finally succeed, you just have to live with it. I thank you and everebody who helped me to make my journey come true. And most of all, thank you, the sea, to let me do it.

15


Foto: Riitta Skytt / Meridian X

Matka - Vironlahti - Porvoo - Tornio - Porvoo - Journey Meloja - Jaakko Mäkikylä, 58 - Paddler Kanootti - Bell North Star Kevlar Composite, 16 ft - Canoe Mela - Kialoa Lolo - Paddle Km - 1350 - 850 - Miles Matkapäiviä - 36 - Days Copyright Jaakko Mäkikylä & Meridian X Oy

Suomen rannikko kanootilla  

Suomen rannikko ensi kertaa melottu avokanootilla. 2007 Finnish Coastline paddled with canadian first time ever. 2007

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you