Issuu on Google+

1


Ystäväkirje 1/2011 Pohjois-Karjalan Ev.lut Kansanlähetys Kauppakatu 17 B 80100 JOENSUU pohjois-karjala.sekl.fi Puh. (013) 122 808 Sähköposti: p-karjalankl@sekl.fi Pankki: SAMPO 800014-819398 OP 577005-480618 Toimisto: Avoinna ma-to 9-14 Sisällys 1/11

sivu

Hartauskirjoitus Puheenjohtajan palsta Juniorityö: Äijäkerho Nuoret Aikuiset: Soluterveiset Leipäsunnuntaissa tapahtuu Kuulumisia maailmalta

4 5 7 9 11 12

Etu- ja takakansi: Sami Kuvaja Oikoluku: Ilona Hytti Haastattelut: Niina Tirkkonen

2


KANSANLÄHETYS ON VALINNUT UUDEN LÄHETYSJOHTAJAN Kansanlähetyksen liittohallitus on valinnut järjestön lähetysjohtajaksi TM, pastori Mika Tuovisen. Hän aloittaa tehtävässä 1.1.2012 nykyisen lähetysjohtajan siirtyessä eläkkeelle. Kansanlähetyksen perustamisvuonna syntynyt Tuovinen on 43-vuotiaan järjestön kolmas johtaja. Mika Tuoviseen voi tutustua hänen blogissaan

kuva: Philippe Gueissaz

osoitteessa http://www.mikanblogi.net

Pohjois-Karjalan Kansanlähetys järjestää RETKEN KANSANLÄHETYSPÄIVILLE Seinäjoelle 1.- 3. 7.2011 Lähtö Joensuusta siltakadulta torin kohdalta perjantaina 1.7. klo 6.30 ja paluu takaisin sunnuntaina päätöstilaisuuden jälkeen. Wanhasta Karhunmäestä on varattu majoituspaikkoja ryhmällemme. Halutessasi hotellitasoista majoitusta voit varata oman majoituksesi suoraan soittamalla p. (06) 4209 090 tai sähköpostilla matkailu@epmatkailu.fi Matkan hinta riippuen lähtijöiden määrästä n.120 € (sis. Kuljetuksen, majoituksen Wanha Karhunmäessä, aamiaiset ja lakanat) Retki täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset 30.4.2011 mennessä Tuijalle p. 050-336 6103 tai p-karjalankl@sekl.fi

3


HARTAUSKIRJOITUS

määräsi vielä ankaramman rangaistuksen: Hän sääti kärsimyksen, joka ei lopu koskaan. Tätä on iankaikkinen kuolema.

Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan. (Ps.69:30)

Ajattelepa, rakas ystävä, jos Jumalan ajatus olisi päättynyt tähän. Ihmissuvun jatkuessa olisi Jumalan viha ollut sen yllä. Ei olisi mitään toivoa, ei lohdutusta, ei mitään armoa. Olisi vain pimeyttä ja itkua. Jumala teki sinua varten uuden suunnitelman. Jeesus lähti sinua pelastamaan. Jeesuksen uhritie tyynnytti Jumalan vihan ja tuomion ja avasi sinulle oven iankaikkiseen elämään. Jeesuksen syntymisestä ei olisi ollut sinulle mitään apua, jos ei olisi ollut Jumalan Pojan kärsimystä ja kuolemaa eli lunastustyötä sinun syntiesi tähden.

Hiljainen viikko kirkkovuodessa muistuttaa meitä rakkaan Herramme Kristuksen kärsimystiestä. Viikon aikana käymme lävitse kärsimysajan raamatuntekstejä ja muistelemme Jeesuksen elämän viimeisiä päiviä. Psalmin sana kuvaa hyvin sitä, miten Jumala kärsi rangaistuksen ihmiskunnan synneistä. Jeesuksessa Jumala alentui ihmiseksi, tuli kurjaksi meidän tähtemme ja tunsi suurta kipua. Minä olen kurja ja kipua täynnä, sanoo psalmin kirjoittaja Ihmisen Pojan kärsimyksestä.

Kristus kantoi meidän kuolemamme ja avasi meille paratiisin portit. Kun Jeesukseen lyötiin haavat ja niistä vuoti Jumalan Pojan puhdas veri, silloin paratiisin portti avautui, Jumalan viha sovitettiin ja synnin rangaistus kumottiin. Ja ihmeellistä: karkotetut kutsuttiin takaisin iankaikkiseen valtakuntaan!

”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti”, sanotaan pääsiäisvirressä. Jeesus kuoli, mutta hänessä oleva jumaluus ei kuitenkaan kuollut. Hän voitti kuolemallaan kuolemamme. Kun ensimmäinen ihminen lankesi syntiin ja rikkoi Jumalan tahdon, iankaikkisuusosamme turmeltui ja kadotettiin. Silloin Jumalan katkera viha poltti kaikki sillat paratiisiin. Näytti kuin Jumalan pahin vastustaja, käärme, olisi voittanut ja saanut samalla ihmiset mukaansa. Jumala ei rankaissut paholaista ja langennutta ihmistä hävittämällä heidät kokonaan olevaisuudesta, vaan hän

Sen vuoksi ryövärikin sai kuulla ristillä Jeesukselta nuo hämmästyttävät sanat: ”Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa“ (Luuk. 23:43). Paratiisin porttia ei avattu vielä Aabrahamin tai Daavidin aikana. Vasta ryöväri sai Jeesukselta kuulla, että nyt paratiisiin taas päästään. Kristus avasi paratiisin portit oman

4


kärsimyksensä kautta.

ja

kuolemansa

rakkaus ihmisiä kohtaan. ”Voi sitä ihmettä”, saamme sanoa ja pääsiäisen aikana aina uudelleen iloita siitä.

Uudessa Taivaan valtakunnassa ei enää ole tätä poiskarkottamisen mahdollisuutta, niin kuin oli ensimmäisessä paratiisissa Adamilla ja Eevalla. Suurenmoinen on Jumalan

Pääsiäisterveisin Joensuun seurakunnan kappalainen

------------------------------------------------------

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Mikko Kaartama piirijohtajaksi Puheenjohtajan palstan ensimmäinen uutinen kertoo piirihallituksen 16.3.2011 tekemästä päätöksestä valita teol. kand. Mikko Kaartama Pohjois-Karjalan Kansan-lähetyksen piirijohtajaksi. Kansanlähetysliikkeen sääntöjen mukaan piirijohtajan valinta käsitellään myös Suomen Kansanlähetyksen liittohallituksessa, joka on 26.3.2011 hyväksynyt Mikko Kaartaman valinnan. Mikko Kaartama on valmistunut ylioppilaaksi vuonna 2004. Vuonna 2004 syksyllä hän on opiskellut Kansanlähetysopiston raamattulinjalla Ryttylässä. Varusmiespalvelun jälkeen hän on opiskellut Itä-Suomen yliopistossa syksystä 2006 lähtien tavoitteena teologian maisterin tutkinto. Valmistuminen teologian maisteriksi tapahtuu huhtikuussa 2011. Opiskelun aloittamisesta lähtien Mikko Kaartama on ollut aktiivisesti mukana piirin toiminnassa. Hän on vastannut opiskelijatyön toiminnasta ja organisoinnista sekä osallistunut puhujavastuuseen kansanlähetyksen tilaisuuksissa ja toiminut piirihallituksen jäsenenä vuoden 2010 alusta lukien. Mikko Kaartama on toiminut kesäteologina vuonna 2010 Kärkölän seurakunnassa ja kahden kuukauden pituisen seurakuntaharjoittelun hän on suorittanut kuluvan vuoden alussa Jyväskylän seurakunnan Huhtasuon alueseurakunnassa. Mikko Kaartama ottaa vastaan piirijohtajan tehtävän 1.5.2011 alkaen. Piirihallituksen jäsenet ovat keskustellessaan ystävien kanssa kohdanneet usein kysymyksen, milloin saamme piirijohtajan. Kysymyksen taustalla piirihallituksen jäsenet ovat samalla aistineet aidon esirukouksen asian puolesta. Kiitämme teitä kestävästä esirukouksesta piirijohtajan valintaprosessin kuluessa.

5


Mikko Kaartaman valinnan olemme kokeneet Jumalan rukousvastauksena, josta kiitämme Jumalaa. Rukous työntekijöiden ja toistemme puolesta on kaikkein tärkeintä. Sitä meidät on kutsuttu jatkamaan edelleen. Toivotamme Mikko Kaartaman lämpimästi tervetulleeksi piirijohtajan tehtävään Herran elovainiolle Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kevätkokous Toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin piirin kevätkokouksessa piirihallituksen esityksen mukaisesti. Tilinpäätös osoittaa alijäämää 11 038 €. Toimintakertomuksen mukaan piirin työn yhtenä perustana ovat vapaaehtoiset vastuunkantajat monella eri työalalla. Erityisesti saamme iloita juniorityöstä, nuorten aikuisten ja opiskelijoiden Kolme Kohtaamista illoista ja leipäsunnuntain tilaisuuksista sekä kiittää laajaa vapaaehtoisten vastuunkantajien joukkoa. Antakoon Jumala meille jatkuvasti iloa ja rakkautta palvella Häntä ja toisiamme. Työntekijävaihdoksia Juniorityöntekijä/toimistonhoitaja Katja Koivuniemi on ollut toimivapaalla 13.9.2010 alkaen, josta lähtien hän on toiminut Rantakylän seurakunnan lastenohjaajan tehtävässä. Katja Koivuniemi on vuoden 2010 lopussa sanoutunut irti Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen juniorityöntekijän /toimistonhoitajan tehtävästä. Kiitämme Katja Koivuniemeä hänen palvelustaan piirimme työssä ja erityisesti uusista avauksista juniorityön saralla sekä toivotamme Jumalan siunausta uusissa tehtävissä. Toimistonhoitajan tehtävässä jatkaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Tuija Sormunen. puheenjohtaja

Siunaavin paastonajan terveisin,

6


JUNIORITYÖ: ÄIJÄKERHO Tänä keväänä on Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksessä alkanut uusi ja mielenkiintoinen toimintamuoto pojille, äijäkerho. Kerho kokoontuu Mutalan kirkolla tiistaisin klo 18–20, ja se on suunnattu 3.–6.-luokkalaisille äijille. Haastattelussa kerhon vetäjät: Veikko Jokinen ja Henri Korhonen. Mikä ihme on äijäkerho? H: Niin kuin nimestäkin tulee ilmi, äijäkerho on äijille (3.–6.-lk.) tarkoitettu kerho, jossa tehdään äijämäisiä asioita. Äijäkerhossa tehdään aina jotain toiminnallista ja siihen rinnastetaan asiaan sopiva opetus Raamatusta. Miksi päätitte perustaa äijäkerhon? V: Tuli mieleen, että Joensuussa ei taida olla äijille mitään toiminnallista ja hengellistä kerhoa ja että sellainen pitäisi saada. Henkan kanssa aloitimme sitten suunnittelytyön, ja kerho lähti käyntiin rukouksella ja pienellä panostuksella. H: Veikko oli saanut alun perin idean ja kysäisi minulta, haluaisinko osallistua. Idea lähti liikkeelle viime syksynä, ja tammikuussa saimme kerhon pyörimään. Yhtenä innoittajana oli varmasti John Eldrigden kirjoittama Villi ja vapaa, joka on kirja miehistä ja miehisyydestä. Suosittelen sen lukemista kaikille miehille, miksei myös naisille. Kuva: Sami Kuvaja

Tuliko idean nimi mieleen samannimisestä tv-sarjasta (Äijät), jota esitettiin aiemmin töllöttimessä? V: Ei tullut... Machot ovat asia erikseen, me olemme äijiä. H: No ei kyllä tullut. Itse en kyseistä ohjelmaa juurikaan seurannut. Millaisia äijiä kerhossanne käy? Kuka voi kutsua itseään äijäksi? V: Todella kovia äijiä. Jokainen on erilainen ja tuo porukkaan jotain tärkeää. Äijä ei kavahda seikkailua eikä toimintaa. Äijää voisi kuvata monella adjektiivilla, mutta Jeesus on silti äijien esikuva. Jeesus oli tosi äijä. H: Meidän kerhon äijät ovat Äijiä isolla Ä:llä. Jokainen kerhomme äijä on ainutlaatuinen ja erilainen, mutta kaikkia yhdistää halu kokeilla uusia asioita ja päästä seikkailemaan. Jokainen menee eteenpäin omilla lahjoillaan. Kaikki pojat, miehet ym. ovat äijiä. Äijämäisyys on piirre, joka on olemassa meissä kaikissa miespuoleisissa henkilöissä. Uskon, että jokaikinen poika haluaa olla tosi äijä.

7


Mitä äijät tekevät? Onko jotain mitä äijät eivät tee? V: Äijät opettelevat hyödyllisiä taitoja, joita elämässä tarvitsee. Äijät pitävät hauskaa yhdessä. Äijät eivät tee machojuttuja, ilkivaltaa tai muuta sellaista tyhmää. H: Äijät toimivat. Teemme erilaisia juttuja, joista äijät pitävät. Välillä puramme energiaa pelaamalla, välillä haemme jännitystä erilaisten uusien kokemusten kautta. Äijien tekemiseen kuuluvat myös erilaiset miehiset taidot kuten erätaidot jne. Tekemistä äijille kyllä löytyy. Mitä äijät sitten eivät tee... No, sanotaan ainakin, että tylsyyteen emme kuole. Ei kannata istua paikoillaan, jos on tilaisuus kokea jotain jännittävämpää. Istua ehtii kyllä. Olen kuullut huhuja, että Äijä-meiningistä inspiroituneena erään raamattupiirin naiset ovat suunnitelleet ”Äijätär”-meininkiä/kerhoa tytöille. Voitteko antaa vinkkejä kerhon aloittamiseen kaikille muillekin kerhojen aloittamisesta kiinnostuneille? V: Kuulostaa hyvältä, kerho käyntiin vain. Vähän suunnittelua, paljon rukousta, ja ei saa luovuttaa, niin hyvä tulee. Motivaatiota täytyy olla! H: Jos tuntee halua vetää tällaista kerhoa, siitä vaan. Rohkeasti viemään asiaa eteenpäin. Kerhon vetäjän rooli on kyllä erittäin kasvattavaa niin yleisesti kuin hengellisestikin. Aluksi kannattaa miettiä tietysti käytännön hommat kuten tilat, ajat ja kohderyhmät huolella. Myös markkinointiin kannattaa panostaa Onko äijillä iskulausetta? V: Ei ainakaan vielä, mutta eiköhän sellainenkin muodostu, kun tutustumme äijien kanssa paremmin toisiimme ja seikkailemme! H: Ei meillä iskulausetta ole. Äijät puhuvat niillä sanoilla, jotka tilanteeseen sopivat. Pääasia on, että saamme kaikki olla äijiä. Lopuksi voitte lähettää vielä terveisiä äijille ja äijättärille: V: Terveisiä ja isot kiitokset kaikille, jotka ovat olleet auttamassa ja tukemassa kerhon aloittamista ja sen kulkua. Ja terveisiä kaikille äijäkerhon äijille, te olette kovia äijiä! Suurin kiitos ja ylistys Jumalalle. H: Hieno homma, että ollaan saatu äijäkerho pyörimään. Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet kerhon aloittamisessa. Kiitos meidän aktiivisille äijille. Kiitos Jumalalle.

8


NUORET AIKUISET: SOLUTERVEISET Joensuussa järjestettiin 29.-30.1.2011 solukoulutus. Koulutuksessa tutustuttiin solutoimintaan ja näkyyn. Haastattelimme kolmea osallistujaa ja kyselimme heidän ajatuksiaan koulutuksesta ja solunäystä. 1. 2. 3. 4.

Solu on kasvuryhmä tavallisille ihmisille, jotka haluavat kasvaa epätavalliseen elämään Jeesuksen kanssa yhteydessä Jumalaan, toisiin uskoviin ja maailmaan. - Johanna Sandberg -

Kuka olet ja mistä? Millainen solukoulutus oli? Mitä jäi ”reppuun”? Mitä annettavaa ajattelet soluilla olevan meille?

1) Olen Annukka Vatanen, 20-vuotias psykologian opiskelija ja olen kotoisin Kiuruvedeltä, Pohjois-Savosta. Opiskelen nyt toista vuotta Joensuussa. Kansanlähetyksen toiminnassa olen ollut mukana reilusta vuodesta puoleentoista. 2) Kaiken kaikkiaan hyvä. Välillä luento-osuudet tuntuivat aavistuksen pitkiltä. Aktivoivat keskustelutehtävät ovat erittäin hyviä, ja niitä olisi voinut olla enemmän! 3) Suunnat ylös, sisään ja ulos sekä se, miten toimintaa nuorten piirissä voisi lähteä kehittämään. Sen lisäksi solukoulutus antoi vastauksen oikeastaan juuri siihen, mitä itse olen uskonelämääni kaivannut: uskon tuomista enemmän arkeen, todella pohtimista, miten sitä voisi soveltaa! 4) Solulla voisi olla ainakin opiskelijoiden keskuuteen paljonkin annettavaa. Kolme Kohtaamista -iltojen toimintaa ja rakennetta voisi muuttaa tavoittavammaksi ja näin saada iso porukka tekemään yhdessä. Solut taas tarjoavat mielestäni hyvän kasvupaikan ainakin osalle 3K:n piirissä pyörivistä nuorista ja aikuisista. Itse olen ehtinyt vuoden käydä 3K:n sisällä syntyneessä raamattupiirissä ja todella kaipaan nyt jotain enemmän. Ei ole sanottua, etteikö raamattupiirejä voisi esimerkiksi muuttaa soluiksi, mutta itse koen, että haluaisin jotain aivan uutta. Solu voisi siis tuoda kasvua ulospäin, tavoittavuutta ei-uskovien keskuuteen sekä yhteyden vahvistumista! En kannata ainakaan vielä tässä vaiheessa sitä, että koko seurakunta olisi solumuotoinen. Tässä kokeiluvaiheessa varmastikin nähdään, miten solut asettuvat' missä niiden paikka on ja missä määrin.

9


1) Olen Benjamin Koskela ja opiskelen Joensuussa teologiaa. 2) Solukoulutus oli erittäin mielenkiintoinen. Olinkin tutustunut koulutukseen jo ennakkoon. Mielestäni se helpotti tiiviin paketin omaksumista, jolloin sain solukoulutuksesta enemmän irti. Solukoulutuksen ilmapiiri oli hyvä ja siellä oli myös pajoja, joissa pääsi käytännön kautta tutustumaan lähemmin siihen, mitä solussa oikein tapahtuu. 3) Kotiin vietäväksi jäi paljonkin asioita. Erittäin vahvana näkyi kolmen suunnan ajatus. Harvemmin raamattupiireissä on ollenkaan laajenemisnäkökulmaa. Nimenomaan siihen Jumala meitä sanassaan kehottaa. Mielikuva kristitystä kurkkupurkissa ja kasvimaalla oli mieleenpainuva ja muistuttaa hyvin muistakin asioista koulutuksessa sitä pohtiessa. Ei meidän ole tarkoitus mennä itse kurkkupurkkiin turvaan ja jättää muut kasvimaalle vaaroihin. Yksin meidän ei tarvitse selvitä, vaan Jumala ja toiset uskovat ovat meidän kanssamme. 4) Näen koulutuksen laajemmassa valossa niin, ettei tavallaan päätarkoituksena ole perustaa soluja vaan muistuttaa siitä mistä soluideakin on lähtenyt liikkeelle: halusta kasvaa Jumalan tuntemisessa ja siitä, että muutkin saisivat oppia tuntemaan Jeesuksen. Kun Jumala saa tehdä työtä meissä, tällaisia vaihtoehtoja ja ideoita alkaa syntyä itsestään. Uskovat tunnistaa keskinäisestä rakkaudestaan, eli Jumala toimii heissä ja heidän kauttaan. Solut aktivoivat meitä passiivisia suomalaisia ja opettavat sitoutumaan, olemaan tosissaan Jumalan suhteen ja tekemään töitä sen eteen sekä lopuksi kertomaan muille, jotta hekin pääsisivät osallisiksi siitä, mitä me olemme Jumalalta saaneet: iankaikkisen elämän. 1) Tottelen nimeä Tuomas. Olen lähtöisin sieltä, minne aurinko ei paista, pienestä Rautavaaran kunnasta. Joitakin vuosia Suomea ristiin rastiin harhailtuani päädyin Joensuuhun, jossa olen käyskennellyt jo vuodesta 2005. Olen ihan mukava kaveri, vaikka olenkin syntyjäni savolainen. 2) Itse ehdin osallistua koulutukseen vain ensimmäisenä päivänä, jolloin sain runsaasti tietoa solun olemuksesta, tarkoituksesta ja toiminnallisuudesta. Mukavana vastapainona tietotulvalle oli koulutuksen vuorovaikutteinen opetustyyli, jossa myös koulutettavat pääsivät jakamaan ajatuksiaan. 3) Konkreettisimpana koulutusmateriaalimonisteet, joiden kautta voi aina halutessaan palata kertaamaan solutietoutta. 4) Pidän erityisesti ajatuksesta solusta kristittyjen pienyhteisönä, jossa saa turvallisesti levittää elämänsä sirpaleet toisten nähtäville tulematta torjutuksi. Lisäksi koen hyvänä solun tarjomat raamit "matalan kynnyksen" evankelioinnille ystävyyssuhteiden kautta.

10


LEIPÄSUNNUNTAI – RAVINTOA SIELULLE JA RUUMIILLE Joka toinen sunnuntai klo 17 joukko lapsia, nuoria, opiskelijoita, keskiikäisiä sekä sitä vanhempia ihmisiä kokoontuu Mutalan kirkolle viettämään yhdessä Leipäsunnuntaita. Leipäsunnuntai on Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen jumalanpalvelus, jossa tapahtuu monenlaista. Tänä keväänä näitä kokoontumisia on yhdeksän, ja aiheita ja puhujia on yhtä monta ja enemmänkin. Leipäsunnuntaissa jokainen, joka haluaa, voi tulla vastaamaan myös toteutuksesta, esimerkiksi järjestelemään paikkoja, vetämään pyhäkoulua lapsille tai pitämään todistuspuheenvuoroa. Aikuisten kuunnellessa yläkerrassa Sanaa on lapsille alakerrassa tarjolla pyhäkoulu (3–7-v.), Donkkis-kerho (8– 12-v.) ja kerran kuussa pidettävä Dokryhmä (12–18-v.). Jokainen voi myös jättää esirukouspyyntöjä, jotka luetaan yh-dessä illan kuluessa. Illassa myös lauletaan ja rukoillaan yhdessä.

Kuva: Joona Sipi, muokkaus Sami Kuvaja

Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. -Ristin luona -

Kuva: Sami Kuvaja

Siellä syvänä, joki virtaa, missä Poikasi risti loistaa, siellä syvänä joki virtaa elävää vettä. -Syvä joki-

Joka toinen Leipäsunnuntai vietetään Pyhää ehtoollista, joten sunnuntaiaamuna kotiin nukkumaan jääneetkin saavat osuutensa Herran verestä ja ruumiista. Leipäsunnuntain aiheet koskettavat varmasti jokaista jollain tavalla. Itseäni erityisesti kosketti aihe Pyhä tyytyväisyys, jota käsiteltiin 13.2. Leipäsunnuntaissa on mahdollisuus pohtia uskon ja elämän kysymyksiä sekä yksin että yhdessä. On mukava, että illan loppuun kuuluu kahvi- ja teehetki, jossa voi jakaa kokemuksiaan muiden kanssa. Olen kokenut (näin aamu-unisena) myös ehtoollisen vieton todella tärkeäksi osaksi – sitä ihan odottaa kun tietää sen olevan luvassa. Leipäsunnuntaihin on helppo tulla, ja sieltä on myös mukava lähteä virkistäytyneenä Sanasta ja ehkä uusista näkökulmista. Ehkä se on sitä pyhäpäivän tyytyväisyyttä parhaimmillaan.

11


KUULUMISIA MAAILMALTA

Kävimme tammikuun alussa Suomessa veljeni Jyrin häissä. PITKÄSET 25.02.2011 Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että lähdimme koko perheenä matkaan, Tuntuu että pakkaskuukaudet olisivat vaikka alun perin olin lähdössä yksin. vihdoin ohi, lämpötila on noussut -20 Saimme tarvittavan katkon elämään asteen tuntumaan, aurinko lämmittää täällä. Kanssamme Minusinskiin yhtä jo päivisin kovasti, ja auto toimii matkaa tuli Oikarin Silva, jonka kanssa normaalisti. Päivät pitenevät ja mieli kääntyy kevää-seen. Yllättävän paljon opiskelimme yhtä aikaa Savonlinnan kovat pakkaset vaikeuttivatkin elämää Taide-lukiossa. Hän tuli auttamaan lasten kanssa, kun saimme vihdoinkin ja hidastivat rytmiä. Ekaluokkalaiset olivat joulu-tammikuussa useita päiviä venäjän kielen jatko-opiskelut käyntiin. Niitä on joskus vaikea yhdistää muihin pois koulusta pakkasen takia. arki- ja työkiireisiin. Erityishaasteena Muutamia seurakunnan tilaisuuksiakin peruuntui. Minusinskissa useina olisi taas käyn-nistää talvitauolla ollut Karatusan pappilan remontti, jotta öinä lämpötila laski -40 asteeseen, nousi päivällä -30 asteen tuntumaan ja Lutshegovit pääsisivät muuttamaan siihen ensi kesänä. Siinä riittääkin kylissä Karatusan alueella mentiin jo isoja haasteita. lähelle -50 astetta. Joose: Elämä menee eteenpäin. Seurakuntatoiminta on säännöllistä ja arkea eletään. Helmikuun lopussa ja maaliskuun alkupäivinä on Siperian rovastikunnan pappien kokous Omskissa, jonne olen lähdössä Slavan ja Vitalin kanssa. Maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla on Kansanlähetyksen työntekijöiden vuosikokous täällä Minusinskissa. Sen jälkeen kohta eletäänkin jo pääsiäisaikaa, joka on töissä joulun ohella kiireisin jakso. Erityisenä haasteena on nuorten pääsiäisleiri, joka alkaa Krasno-jarskissa, jatkuu paastonajan aikana viikoittaisinarippikouluopetustilanteina ja päättyy pääsiäistunnelmiin Minusinskiin, jossa on kolmen päivän mittainen nuorten leiri. Kun siitä on selvitty, niin mielet kääntyvät jo kesäleireihin.

Saima Inkeri Joosentytär kertoo nyt mitä hänelle kuuluu: ”Kuuluu ihan hyvää. Mutta en voi kertoa enem-pää, koska minulla on leikki menos-sa. Legoleikki.” Leikit sujuvat taas, ja Saima alkaa olla ihan entinen iloinen ja valoisa tyttö. Kolmisen viikkoa matkan jälkeen oli vähän vaikeampaa. Selvästi pienen mieli on ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden vallassa: on ikävä Suomen kotiin ja ikävä kaikkia rakkaita siellä, mutta toisaalta täälläkin on ihan kivaa. Silloin tällöin Saima kysyy: ”Milloin tää lähetystyö oikein loppuu?” Vielä useammin hän sanoo: ”Äiti, me ollaan Jumalan kämmenellä, Jumala kyllä rakastaa meitä.” Hilja: Olin tänään isin kanssa leipomassa. Me leivottiin kolme kakkua nuorten iltaan. Se oli oikein

12


joka lumipenkassa laski mäkeä Diman ja Aljoshan kanssa. Kuuntelin heidän venäjänkielistä puhettaan mäenlaskun lomassa. Saima jahtasi pihassa kissaa, ja Selma irrotti jääpuikkoja Mishan ja Svetan kanssa. Katselin lapsia ja ajattelin, että heidän lapsuutensa on nyt täällä ja tänään tässä, venäläisen kylän raitilla. He näyttävät sulautuvan hyvin maisemaan. Heille jää omat muistot kaikesta tästä, ja ilokseni huomaan ajattelevani, että ne tulevat varmaan olemaan pääosin hyviä muistoja.

kivaa. Ja ette ikinä usko silmiänne: minä olin tänään elämäni ensimmäisessä maanjäristyksessä. Tänään maa järisi täällä Venäjällä. En tiedä järisikö siellä, mutta varmaan ei. Minä itkin, kun järisi, koska minua pelotti ihan hirveästi. Se oli tosi pieni järistys, mutta silti minua pelotti, että alkaako nyt iso maanjäristys. Minä pidin koko ajan käsiä ristissä. Tiedättekö miksi? Koska se auttoi. Minä haluan toivottaa teille Jumalan siunausta! Selma täytti tällä viikolla jo kaksi vuotta! Selma on ihana nappula, iloinen, omapäinen ja aina kaikessa mukana tohisemassa. Oma tahtokin on vahva ja sen tuntevat kyllä siskot ja vanhemmat. Enemmät sanat antavat vielä odottaa itseään ja paremmin kieli taipuu tällä hetkellä sanomaan ”mama”, ”papa” tai ”baka”, kuin ”äiti”, ”isä” tai ”hei”. Johanna: Tänään olimme Karatusassa jumalanpalveluksessa ja Lutshegoveja tapaamassa. Jumalanpalveluksen jälkeen menimme Lutshegoveille; Joose, Vitali ja Silva lähtivät vielä Motorskojeen pitämään lapsille ja nuorille tilaisuutta. Minä jäin hetkeksi lasten kanssa ulos, ja Tonja meni laittamaan belmeneitä ruuaksi. Aurinko paistoi, pienet omakotitalot kököttivät lumisessa maisemassa. Oli sellainen sunnuntaipäivän rauhallinen tunnelma ja olo sisimmässä. Katselin Hiljaa,

Pyydämme muistamaan rukouksin: *Hiljaa, koulunkäyntiä ja opettajaa *Saimaa ja pikkukoulua *Selmaa, kasvua ja kehitystä *kotiarki on välillä raskasta, voimia ja iloa siihen *Silvaa, hänen aikaansa täällä kanssamme ja erityisesti lasten kanssa *pyhäkoulutyötä *nuoria, jotka käyvät nuorten illoissa *paikallisia työntekijöitä: Shadrineita, Lutshegoveja ja Hjalkineita *Minusinskin, Karatusan ja kylien seurakuntalaisia *Karatusan pappilan remonttia. Kiitos, kun rukoilet puolestamme! Talvisin terveisin, Jumalan siunausta toivottaen,

13


RÄISÄSET – 12.2.2011 Rakkaat Ystävät, Tämän päivän tunnussanan eväs meille on 4. Moos. 23:19: ”Jumalako ei tekisi, mitä Hän sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?” Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Onko Hän ollut sinun kanssasi? Meidän kanssamme Hän on ollut kaikissa näissä arkisissa tehtävissämme. Kiitos kaikenlaisesta joulunajan muistamisesta niin sähköisesti kuin kirjeitse! Vuodenvaihde on aina kiireistä aikaa – varmasti joka toimistossa. Ennen vuodenvaihdetta pitää muistaa maksaa autojen ja etiopialaisten työntekijöittemme vakuutukset tulevalle vuodelle. Kuukausittain maksetaan aina etiopialaisten työntekijöiden verot sekä Addis Abeban asuintalomme sähkö, vesi, puhelin ja internetmaksut. Sitten pitää vielä huolehtia eri hiippakuntiin menevät maksut sekä eri raamattukouluissa ja seminaareissa olevien stipendiaattien maksut. Työntekijämme eri asemapaikoillaan tarvitsevat toimistomme apua: Kaikkien projektien rahaliikenne kulkee toimistomme kautta, eikä maksujen hoitaminen täällä ole helpoimmasta ja nopeimmasta päästä. Myös paljon materiaalihankintoja tehdään täältä. Isona apuna näiden asioiden hoitamisessa on työntekijämme Tamrat. Erilaisten vuosiraporttien teko ajoittuu myös aina juuri vuodenvaihteeseen. Airan suuntaan olemme myös hoitaneet täältä yhden projektin, vaikkemme ole siellä käyneet sitten lokakuun. Saimme Järvenpään seurakunnalta yllättäen joululahjaksi (21.12.2010) kansainvälisen diakonialahjoituksen, jolla saimme ostettua ja lähetettyä 10 000 kg jodisuolaa Airaan. Meidän suolapankkimme sai muutama vuosi sitten Saksasta lahjoituksen, jonka avulla olemme hankkineet jo monta suolalähetystä Airaan. En enää muista miten paljon tähän asti olen ostanut jodisuolaa – luulisin että kokonaismäärä menee jo yli 30 000 kg:n. Olemme tarkoituksella myyneet sitä alle hankintakulujen, jotta köyhilläkin olisi varaa ostaa sitä. Siksi suolapankkimme saldo on pienentynyt koko ajan. Nyt kuitenkin koimme taas kerran, että Jumala oli ajan tasalla, piti lupauksensa ja huolehti siitä antamalla tällaisen yllätyslahjoituksen. Vieläkään meidän ei tarvitse korottaa suolan myyntihintaa, vaan edelleen voimme myydä sitä halvemmalla luottaen siihen, että ajallaan taas tulee täydennystä kassaan, jos sitä vielä tarvitaan. Toivomme nimittäin, että jonain päivänä jodisuola olisi vapaasti saatavana koko maassa. Suolan kaivausalueella on jo aloitettu kaivetun raakasuolan jodittaminen. Rukoillaan, että tätä jodiraakasuolaa saataisiin riittävästi eri puolille maata. Jodisuolan tarve on

14


suuri. Vastasyntyneilläkin voi jo esiintyä struumaa niillä alueilla joissa ei ole muuta kuin joditonta suolaa. Jopa työtoverimme vaimon struuma leikattiin hiljattain. Tapanin ajelua afrikkalaiseen malliin Saimme viettää rauhallisen joulun Taivaan Isän lahjana Langaano-järven rannalla yhdessä toisen lähettikonkarin, Kaija Lahtisen kanssa. Kotimatkastamme uudehkolla autolla muodostui aikamoinen seikkailu – sopivasti kuin tapaninpäivän ajeluksi. Olimme ajaneet vasta noin 40 km, kun yhtä äkkiä maastoautosta hävisi veto. Samalla pakoputkesta pöllähti niin suuri vaalea savupilvi, että takana tulijat joutuivat pysähtymään tai kiertelemään ojan kautta. Pyysin Suomesta työkaveriltani Tuppuraisen Akilta kännykällä neuvoja ja hänen ohjeidensa mukaisesti etsin polttoainefilttereistä veden jälkiä. Eipä löytynyt. Mitäs siinä muuta kuin tilaamaan 160 km:n päästä Addis Abebasta kuorma-autokyytiä. Ensin piti hankkia naisille, Helenalle ja Kaijalle joku muu autokyyti Addikseen. Erään etiopialaisen collegen työntekijä oli todellinen herrasmies ja kuskasi kuormansa pick-upillaan kotirappusille saakka. Kyytimaksukin oli ihan kohtuullinen. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen saapui Tamrat tuttavansa Isuzukuorma-autolla. Tien päällä maasturin lavalle lastaaminen olikin hauska operaatio, kun auttajia ilmestyi paikalle kymmeniä. Lava oli niin pieni, että sivuilla oli vain 10 cm tilaa ja perä jäi lopulta 30 cm lavan ulkopuolelle. Siinä sai olla kieli keskellä suuta, että ei ruhjonut nokasta vetävien jalkoja kun monet kädet takaa työnsivät autoa innokkaasti lavalle. Auton kylki vähän rytäkässä raapiutui. Huokaukseni ylöspäin hässäkän keskellä kuultiin: vetohihnalla ja perälavalla kiinnitetty auto tuli paketoitua, ja sen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Rukous- ja kiitosaiheita: - Jumalan huolenpito menneen 15 kuukauden aikana. - Airan matka 2.3– 26.4. ONS:n opetukset ym. työt. Kodin purkaminen siellä lopullisesti ja pitkäaikaisten työtekijöidemme hyvästeleminen. Kummityttömme Galane Airassa. Kiitollisina rukouksistanne ja taloudellisesta tuestanne,

15


16


/Ystäväkirje%202011_1nettiin.uusi_