Issuu on Google+

Ensimm채isen Mooseksen kirjan luvut 20-50 Kansanl채hetysopisto, syksy 2010 Pirkko Valkama


2

Luku 21 Jumala on uskollinen ja täyttää lupauksensa. Kun Abraham näki Jumalan lupauksen täyttyneen, hän varmasti häpesi keinoja, joilla itse oli koettanut jouduttaa lupauksen täyttymistä. Kun me näemme Jumalan lupausten täyttymisen, häpeämme niitä tekoja, joilla olemme yrittäneet itse itseämme pelastaa. ”Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut” (2). Jumalan aikataulu on tarkka. Sitä aikaa meidän on odotettava. Gal.4:4: Kun aika oli täyttynyt...: Jumala oli luvannut tämän noin 2000 vuotta aikaisemmin Abrahamille (Iisakin syntymä oli osa tätä lupausta). Jeesus oli tarkka pysymisestä Jumalan aikataulussa (esim. Joh.2:4). Hepr.11:11-16: ”eivät saavuttaneet lupausta tässä ajassa”. Jumalan ajat eivät ole samoja kuin meidän aikakäsityksemme (2 Piet.3:8-10). Jeesuksen takaisintuloaika on tarkoin määrätty. Meidän elämämme ajat ovat myös tarkoin määrätyt. 1 Moos.21:8-21 Ismael oli 17vuotias. Hän oli varmasti hyvin tietoinen asemastaan esikoisena. Ehkä hän pelkäsi asemansa menettämistä. Kadehtiko hän juhlintaa, joka kohdistettiin lupauksen perilliseen. Äidin asenteet olivat varmasti myös vaikuttaneet (16:4). Saara kärsi sekä äidin että pojan asenteista. Tämä oli Abrahamin ja Saaran oman tien hedelmä. Saara käski Abrahamia ajamaan Hagar ja poika pois. Hän pelkäsi Iisakin ja tämän perinnön puolesta. Jumala käski Abrahamia tottelemaan Saaraa (12). Tehtävä oli Abrahamille vaikea, mutta ero oli välttämätön Jumalan pelastussuunnitelmaa ajatellen. Jumala lupasi huolehtia myös Ismaelista (13). Ihmisenä myös hän oli Jumalan silmissä arvokas. Ehkä tämä poislähtö oli Ismaelin etu. Miksi Jumala antoi Ismaelin ja Hagarin joutua toivottomaan tilanteeseen (14-16)? Jos kaikki olisi mennyt hienosti, he olisivat voineet ajatella selviävänsä ilman Jumalaa. Hagar ja Ismael tiesivät ketä huutaa avuksi. Lähde (tai kaivo)oli siinä ilmeisesti koko ajan. Oliko se niin kätkössä, ettei sitä huomannut? Ihmeen kautta Jumala näytti heille lähteen (19). Kun me hätäännymme, emme usein löydä apua, vaikka se olisi käsilläkin. Usein kun jätämme asian rukouksessa Jumalalle, hän voi osoittaa ratkaisun. Hagar oli egyptiläinen. Ottiko hän Ismaelille vaimon sukulaistensa joukosta? (21:21) 1 Moos.21:22-33 Sen jälkeen mitä Abrahamin ja Abimelekin välillä oli tapahtunut, olisi luullut Abimelekin pysyvän kaukana Abrahamista. Abimelek oli sotilaallisesti ja poliittisesti vahvempi. Häneen oli varmasti vaikuttanut syvästi se, että hän näki Abrahamin olevan Jumalan lupauksen ja huolenpidon kohteena. Se, että hän tuli tekemään liittoa, osoittaa että hän halusi etsiä Jumalan armoa. Vertaa Matt.10:44;1 Joh.4: 19-20, 5:1. Kaivot olivat kallisarvoisia paimenille. Kaivon omistaminen merkitsi yleensä maan omistamista. Tämä ilmeisesti aiheutti riidan: maa oli Abimelekin, mutta Abraham oli kaivanut kaivon. Ilmeisesti Abraham oli tässäkin asiassa moneen otteeseen kääntynyt Jumalan puoleen rukouksissa. Nyt näytti avautuvan tie ratkaisuun. Nimi Beerseba (31) tarkoitta sekä valakaivoa että seitsenkaivoa. Abraham istutti tamariskipuun (33). Ilmeisesti tämäkin maininta viittaa maa omistusoikeuteen.

Luku 22, Iisakin uhraaminen Tämä on tunnetuimpia Vanhan testamentin kertomuksista. Sitä on pohdittu sekä juutalaisessa että kristillisessä kirjallisuudessa. Mielipiteet liikkuvat akselilla hirveä - suurenmoinen. Juutalainen midrash (saarnakirjallisuus) kertoo, että kun Saara kuuli mitä vuorella oli tapahtunut, hän päästi seitsemän tuskanhuutoa ja kuoli siihen paikkaan. Seuraavassa luvussa kerrotaan Saaran kuolemasta ja hautaamisesta. Ihmisuhrit olivat Kanaanin maassa, epäjumalanpalveluksessa käytettyjä, mutta Jumala kielsi ne jyrkästi israelilaisilta (esim. Jer.7:31). Riemuvuosien kirjassa yritetään poistaa ongelma. Siellä kerrotaan, että Saatana tuli Jumalan luo, kuten Jobin kohdalla, ja kehotti Jumalaa koettelemaan Abrahamia, pysyisikö tämä uskollisena Jumalalle tällaisenkin käskyn edessä.


3 Ihmisen elämässä on monenlaisia kiusauksia: Saatanan hyökkäykset (1 Piet.5:8); Ympäristöstä tulevat kiusaukset (esimerkiksi Sodoman houkutukset Lootin kohdalla); Syntisestä luonnostamme tulevat kiusaukset. Siunatuin koetus on se, kun Jumala asettaa omansa kiusaukseen, koetellakseen tämän uskoa. Ei kerrota, että Jumala olisi koetellut Lootia, häntä koetteli Sodoma. 1 Moos.22:1-4 Koko pitkän elämänsä aikana Abraham ei voinut missään kunnioittaa Jumalaa niin kuin hän kunnioitti Morian vuorella. Siellä hän selvimmin todisti, että hänen turvansa oli yksin Jumalassa - ei Jumalan lahjoissa. Kaikki Jumalan lupaukset liittyivät Iisakiin. Nyt Jumala määräsi Iisakin uhrattavaksi. Abraham oli jo luopunut menneisyydestään (1 Moos.12:1). Nyt Jumala vaati häntä luopumaan tulevaisuudesta. Käsittämättömyydestään huolimatta käsky oli selvä. Abraham ei viivytellyt. Hän suoritti valmistelut ja lähti (3), mutta millainen taistelu hänellä mahtoi olla sisimmässään. Jumalalla oli tarkoin määrätty paikka (2). Temppeli pystytettiin Morian vuorelle (2 Aik.3:1). Uhrit, jotka olivat esikuva Jeesuksen uhrista, toimitettiin siellä. Jeesus kuoli tällä vuorella. 1 Moos.22:5-9 Abraham ei kertonut matkan tarkoitusta palvelijoille. Nämä olisivat varmaan estäneet häntä. ”Ja palaamme sitten luoksenne”(5): Abraham uskoi, että Jumala on voimallinen vaikka herättämään kuolleista (Hepr.11:17-19). Loppumatkan Abraham kulki kahdestaan Iisakin kanssa. Jeesuskin kulki loppumatkan Isän kanssa kahden; opetuslapset hylkäsivät hänet. Iisak kantoi polttouhripuut (6). Vertaa: ”Kantaen itse omaa ristiään” (Joh.19:17). ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi” (8): Tietämättään Abraham sanoi syvän totuuden turvautuessaan Jumalaan. Vertaa Joh.1:29: ”Katso Jumalan karitsa”. Alttarin rakentaminen vei jonkin aikaa. Ehkä Abraham odotti koko ajan jotakin toista ratkaisua. Sitten alttari oli valmis. Iisak ei ollut enää mikään pikku poika, hän oli nuorukainen. Hän olisi voinut paeta tai taistella. Iisakin on täytynyt alistua vapaaehtoisesti isän ja Jumalan tahtoon. Vertaa: Jeesus alistui vapaaehtoisesti Isän tahtoon (Joh.14:31). Abraham uskoi Jumalan lisäävän hänen jälkeläisensä niin kuin Jumala oli luvannut. Hän uskoi sen, kun näki Iisakin terveenä edessään, mutta myös silloin kun näki Iisakin uhrialttarilla. Uskonko silloinkin Jumalan lupauksiin, kun kaikki näyttää puhuvan niitä vastaan - uskonko Jumalaan? 1 Moos.22:10-14 Abraham oli uhrannut Iisakin Jumalalle, mutta hänen ei tarvinnut surmata Iisakia. Jeesuksen kohdalla uhri toteutettiin loppuun saakka. ”Nyt minä tiedän, että”: Jumala sanoi tämän Abrahamin tähden. Abrahamin asenne Jumalaan oli tullut osoitetuksi teoissa. Jumala kyllä tiesi etukäteen mitä tapahtuu. Sijaisuhri oli ollut valmiina, vaikka sitä ei näkynyt (13). Jumala oli valmistanut uhrin. Sijaisuhri on ollut valmiina jo maailman perustamisesta asti (Hepr.10:5-16). Abraham antoi paikalle nimeksi: Jahve näkee, Jahve katsoo. Tuolla Herran katsomalla vuorella Jeesus sovitti meidän syntimme. 1 Moos.22:15-19 Jumala vahvisti lupauksensa: ”sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat”. Jeesuksen kuuliaisuuden ja uhrin kautta, tuli kaikille ihmisille se siunaus, jonka Herra lupasi Abrahamin uhrin jälkeen, joka uhri oli esikuva Jeesuksen uhrista. Sukuselvitys (22:20-24) on tarpeen, jotta ymmärtäisimme luvun 24 kuvauksen.

Luku 23 Saara kuoli ja haudattiin luvatussa maassa. Abraham suri Saaraa. Oli kulunut yli 60 vuotta kun he yhdessä lähtivät kohti tuntematonta. Jumalan lasta kohtaavat myös surut, mutta suru ei ole toivotonta (1 Tess.4:13-18). Se että Abraham halusi perintöhaudan, osoitti että hänellä oli toivo.


4 Jumala oli luvannut Abrahamille tämän maan, mutta hän ei omistanut kuin kaivon Beershebassa (21:25-30). Maa kuului heettiläisille. Abraham tunnusti sen. Hän ei vaatinut itselleen sellaista, mitä Jumala ei ollut vielä antanut. Mutta hän halusi perintöhaudan. Sillä hän osoitti, että aikoi jäädä pysyvästi tähän maahan, hän ja hänen jälkeläisensä. Vaikka Abraham oli muukalainen, heettiläiset suhtautuivat häneen kunnioittaen: ”Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme” (6). He olivat nähneet, että Jumala siunasi Abrahamia. Huolimatta arvostuksesta heettiläiset eivät olleet heti valmiita myymään maata, koska se olisi merkinnyt muukalaisen tunnustamista maan kansalaiseksi. He tarjosivat omia hautojaan käytettäväksi. Mutta Abraham piti sitkeästi kiinni perintöhaudan saamisesta. Hän oli katsonut paikankin valmiiksi (8-9). Kaupungin portti oli paikka, jossa tehtiin yhteiset sopimukset ja kaupat ja jossa määrättiin tuomiot. Efron ilmaisi puheellaan valmiutensa myydä maapalsta (11-16). Hän myös ilmaisi selvästi kauppahinnan. Tämä on pelastushistorian kannalta tärkeä tapahtuma, siksi näin tarkka kuvaus. Oston kautta siirtyi ensimmäinen osa luvattua maata Abrahamin suvulle. Tämä hauta oli jatkossa suvun kiinnekohta luvatussa maassa. Sinne haudattiin myös Abraham, Iisak, Rebekka, Leea ja Jaakob (Egyptistä). Nyt paikalla on moskeija. Heettiläisten nimi tunnettiin 1800-luvulle saakka vain Raamatun perusteella (esim. 1 Moos.15:20; 26:34; Joos.1:4; Tuom.1:26; 2 Aik.8:7; 1Kun.10:26). Monet tutkijat olivat pitkään sitä mieltä, että tuskin sellaista Raamatun kuvaamaa mahtavaa kansaa kuin heettiläiset on ollut olemassakaan. Nykyisin tiedämme arkeologisten löytöjen perusteella, että heettiläiset olivat noin vuodesta 1800 eKr. aina 1200 luvulle eKr. yksi muinaisen Lähi-idän voimakkaimmista kansoista.

Luku 24 1 Moos.24:1-10 Abraham oli 140-vuotias, koska Iisak oli 40-vuotias (1 Moos.25:20). Jumala oli lupauksensa mukaan siunannut Abrahamia monin tavoin. Ulkoinen siunaus: varakkuus, arvostus. Sisäinen siunaus: Abraham oli oppinut paljon Jumalasta, tiesi pelastussuunnitelman, näki iankaikkiset. Abrahamin palvelijalla oli vastuu talon kaikista asioista (2): Ilmeisesti myös Iisakin naittaminen. Olisi ollut normaalia etsiä sopiva vaimo ympäristöstä. Ehkä palvelijalla oli jo olemassa suunnitelma. Abraham oli aiemmin saanut kuulla veljiensä perheiden kasvusta (22:20-24). Hän ilmeisesti näki tässä Jumalan johdatuksen. Vaikutti aika epävarmalta yritykseltä lähteä tuhannen kilometrin päähän ja pyytää nuorta naista - jos sopiva löytyy - kauas tuntemattomaan (5). Abraham luotti Jumalaan. Hän rohkaisi palvelijaa, että Jumala antaa matkan onnistua (7). Samalla hän totesi, että vaikka ei antaisikaan, heidän ei tule lähteä pois maasta, johon Jumala on heidät johdattanut (8). Palvelija lähti seurueineen (jakeet 32, 59) matkaan. Hän otti mukaansa 10 kamelia ja kalleuksia osoitukseksi isäntänsä rikkaudesta (10). 1 Moos.24:10-15 Palvelija tiesi, että hän ei kulkenut omilla asioillaan, vaan oli hoitamassa tehtävää, joka kuului Jumalan suunnitelmiin. Hän oli varmasti oppinut vuosien aikana paljon Abrahamilta, tämän vaelluksesta ja puheista. Palvelija olisi voinut alkaa kysellä kaivolle tulevilta Abrahamin sukulaisista, mutta hän turvautui Jumalaan. ”Herrani, Abrahamin Jumala, Jahve”: Palvelija tiesi liitosta, jonka Jumala oli tehnyt Abrahamin kanssa. Hän turvautui liittoon ja liiton Jumalaan. Palvelija anoi Iisakille sellaista puolisoa, joka on valmis palvelemaan vierasta kulkijaa ja on hyvä eläimillekin. Jumala tietää rukouksemme ennen kuin niitä esitämmekään ja vastaa (Jes.65:27). 1 Moos.24:16-27 Tässä oli juuri sellainen tyttö, jota palvelija oli anonut. Palvelija odotti rauhassa tekisikö tyttö loppuun asti lupaamansa raskaan työn. Jumalan valinta ja johdatus merkitsivät


5 palvelijalle enemmän kuin nimi. Hän kihlasi tytön ennen kuin edes kysyi tämän nimeä. Kun hän sitten sai tietää, että tyttö oli Abrahamin veljenpojan tytär, hän heti antoi kunnian Jumalalle. Hän polvistui kaivolla kaikkien nähden. 1 Moos.24:28-53 Laban näyttää olleen johtavassa asemassa perheessä. Ilmeisesti rikkauksien näkeminen teki häneen vaikutuksen. Palvelija sai hyvän vastaanoton Abrahamin sukulaisilta. Hän oli varmasti väsynyt matkasta ja nälkäinen, mutta hän halusi ensin varmistua tehtävänsä onnistumisesta. Hän kertoi kaiken oleellisen: Sen miten Jumala oli siunannut Abrahamia rikkaudella; pojasta Iisakista; tehtävästään ja Jumalan antamasta rukousvastauksesta. Hän antoi kaikesta kunnian Jumalalle. Sekä Jumalan ihmeellinen johdatus että palvelijan tuomat kalleudet tekivät vaikutuksen ja vastaus oli myöntävä (50-53). Jälleen palvelija antoi Jumalalle kiitoksen sen sijaan, että olisi alkanut kiittää Labania ja Betuelia (52). 1 Moos.24:54-67 Huolimatta omaisten estelystä Rebekka oli valmis lähtemään heti matkaan. Hän oli valmis hylkäämään tutun ja turvallisen, lähteäkseen Jumalan siunauksen tielle, josta tiestä palvelija oli kertonut. Omaiset lausuivat Rebekalle siunauksen, joka oli ilmeisesti tuohon aikaan morsiamelle lausuttu siunaus (60). Palvelija kertoi kaiken Iisakille. Hän kertoi Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta ja Rebekan valmiudesta seurata Jumalan viitoittamaa tietä. Iisak tiesi tuon kaiken, joten ei ihme, että hän rakasti Rebekkaa (67). Miksi tämä tapahtuma on kerrottu näin yksityiskohtaisesti? Ilmeisesti siksi, että tämä on esikuva tulevasta. Perille päässyttä seurakuntaa kutsutaan Karitsan morsiameksi (Ilm.19:7-9). Tätä Raamatun kertomusta on usein käytetty kuvaamaan sitä, miten Pyhä Henki toimii kutsuessaan meitä seurakuntaan - noutaessaan Kristuksen morsianta. Ennen tätä morsiamen haku matkaa, Raamatussa kerrotaan Iisakin uhraamisesta ja siitä, miten Jumala antoi Iisakin sijaan oinaan uhriksi. Iisakin vapautuminen kuolemasta on Heprealaiskirjeen mukaan esikuva ylösnousemuksesta. Eli kun poika oli uhrattu ja noussut kuolleista, isä lähetti hakemaan pojalle morsianta. Samalla tavoin Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen jälkeen Isä lähetti Pyhän Hengen hakemaan Pojalle morsianta, seurakuntaa. Abrahamin palvelija ei puhunut itsestään. Hän kertoi isästä ja pojasta. Hän kertoi isän suunnattomista rikkauksista ja siitä, että poika omisti kaiken. Hän suositteli isää ja poikaa saadakseen pojalle morsiamen. Pyhä Henki todistaa Isästä ja Pojasta (Joh.16:14). Pyhä Henki kutsuu meitä Jeesuksen yhteyteen. Rebekan tuleva asema, perustui yksinomaan Abrahamin toimintaan ja toivomukseen. Rebekka ei suunnitellut lähtevänsä Iisakille vaimoksi. Ilman palvelijan toimintaa hän ei olisi edes tiennyt, että sellainen henkilö oli olemassa. Rebekka ei vielä nähnyt Iisakia ja perintöä. Palvelija näytti todisteeksi pientä osaa rikkauksista. Rebekka luotti palvelijan todistukseen. Sen turvin hän teki päätöksen ja lähti kohti uutta kotiaan. Meidän pelastuksemme perustuu kokonaan Jumalan tahtoon ja toimintaan. Hän valmisti pelastuksen. Hän kutsuu Pyhän Hengen välityksellä. Me emme vielä näe Jeesusta, emmekä ikuisen elämän rikkauksia. Pyhä Henki näyttää sydämillemme Jumalan rikkauksien todellisuuden. Meidän on sitten päätettävä, lähdemmekö matkaan. Lähtiessään matkaan Rebekka sai palvelijalta tarvittavat matkavarusteet: kamelin, ruuan teltan jne. Palvelija huolehti myös siitä, että Rebekka pääsi turvallisesti perille. Matkalla Rebekka sai varmasti kuulla palvelijalta lisää Iisakista ja Jumalan johdatuksesta Abrahamin ja Iisakin elämässä. Rebekka sai varmasti paljon apua ja tukea myös muulta matkaseurueelta. Pyhä Henki antaa meille tarvittavan varustuksen matkalle. Hän opettaa meille Jeesuksesta ja Isästä. Hän huolehtii siitä, että pääsemme turvallisesti perille. Meille on myös annettu matkaseurue rohkaisemaan, auttamaan ja tukemaan matkalla: Olemme saaneet matkaseurueeksi toiset Kristuksen ruumiin jäsenet.


6 Perille päästyään Rebekka sai Iisakin kautta osallisuuden kaikkiin Iisakin rikkauksiin. Kun me pääsemme perille, saamme Jeesuksen kautta osallisuuden ikuisiin, pysyviin rikkauksiin.

Luku 25 1 Moos.25:1-18 Jumala oli luvannut, että Abrahamista tulee monien kansojen isä. Juutalaiset ovat vain yksi hänestä polveutuva kansa. Heidät valittiin Liiton kansaksi. Useimmat arabiheimot polveutuvat Abrahamista ja kunnioittavat nykyäänkin häntä esi-isänään. Mooses asui midianilaisten luona. Midianilaiset palvelivat elävää Jumalaa. Myöhemmin heistä tuli Israelin vihollisia. Abraham uskoi Jumalan valintaan, vaikka muilla pojilla oli jälkeläisiä ja Iisakilla ei. Ehkä joku muu pojista oli lahjakkaampi ja miellyttävämpi. Abraham oli ollut sata vuotta muukalaisena luvatussa maassa. Hän odotti kaupunkia, joka ei häviä (Hepr.11:9-10). Katso Matt.22:31-32. 1 Moos.25:19-34, Jaakob ja Esau Siunauksen tie ei aina ole helppo eikä tavanomainen. Iisak ja Rebekka olivat saaneet toisensa Jumalalta. Jumala oli ihmeellisellä tavalla ohjannut heidät yhteen. Silti he saivat odottaa perillistä 20 vuotta. Ketura synnytti tänä aikana Abrahamille kuusi poikaa. Tämä oli varmaan vaikea pala Iisakille ja Rebekalle. Heille oli luvattu, että heistä syntyisi liiton kansa. Abraham oli varmasti heille hyvä tukija, rohkaisija ja varottaja. Se että Abraham ja Saara ja Iisak ja Rebekka saivat odottaa kauan lupauksen täyttymistä, on esikuva meille, jotka heidän jälkeläisensä, Jeesuksen, kautta saamme lupauksen pelastuksesta, jonka pääsemme täysin toteutuneena näkemään vasta myöhemmin. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen pojat syntyivät. Jo ennen poikien syntymää oli Rebekka saanut Jumalalta tiedon: ”Kaksi kansaa on kohdussasi. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa” (23). Kaksi kansaa: Esausta edomilaiset ja Jaakobista juutalaiset. Toinen heimo on toista vahvempi: Israelista tuli huomattavasti vahvempi kuin Edomista, mutta ei heti. Edomilla oli kansana myös oikeutensa (5 Moos.2:4-8). ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”: Valinta johtui Jumalan vapaasta tahdosta (Room.9:10-16). Pojilla oli sama isä ja äiti. Olivat kaksoset. Toinen valittiin ja toista ei. Tässä ei puhuta veljesten pelastuksesta, vaan siitä valinnasta, kumpi on oleva Jumalan ilmoituksen kantaja. On historiallinen tosiasia, että Israel sai siunauksen ja Edom kirouksen. Jumalan valinta perustui hänen ennaltatietämiseensä (Mal.1:1-4). Kun Raamatussa käytetään vastakohtaparia vihata - rakastaa, sana vihata tarkoittaa lähinnä välittää vähemmän tai jättää toiselle sijalle. Vastaavasti sana rakastaa, tarkoittaa asettamista etusijalle. 1 Moos.25:27-34 Iisak kiintyi enemmän Esauhun ja Rebekka Jaakobiin. Kasvatus toi ongelmia poikien elämään. Profetia siitä, että vanhempi on palveleva nuorempaa, oli varmasti myös Abrahamin ja Iisakin tiedossa. Abraham eli vielä 15 vuotta poikien synnyttyä. Abraham keskusteli ehkä usein Jaakobin kanssa Jumalan lupauksista ja siitä miten Jumala oli häntä johdattanut. Ehkä Jaakob uneksi näistä siunauksista lapsesta saakka. Ehkä häntä myös askarrutti, miten hän saisi nuo Jumalan lupaamat siunaukset. Isähän antoi kaikessa arvon Esaulle ja Esaun tekemisille. Sitten tarjoutui hyvä tilaisuus. Maahan oli tulossa nälänhätä (26:1). Oliko Esau turhaan hakenut saalista sinäkin päivänä? Jaakobilla oli heti tilanne hallinnassa. Jaakob ei luottanut Jumalaan, vaan katsoi, että hänen täytyy itse toimia, jotta Jumalan lupaukset toteutuisivat. Esaulle oli todellista vain se mitä saattoi käsin koskettaa, millä saattoi täyttää vatsan. Siunaus oli hänelle vain ajallista hyvää (32-34). Iankaikkisuus ja näkymättömät eivät merkinneet hänelle mitään (Hepr.12:16-17). Katso myös 2 Kor.4:17-18. Uudestaan ja uudestaan Jaakob toimi näin. Sitten kun Jaakob monien vuosien jälkeen pääsi omassa elämässään oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, hän joutui kärsimään siitä mitä oli kylvänyt. Jaakobin perheessä oli jatkuvasti ongelmia.


7

Luku 26 Vertaa luvussa 20 kerrottu Abrahamin ja Abimelekin kohtaaminen. Abimelek oli ilmeisesti arvonimi tai periytyvä nimi. Jumala salli nälänhädän tulla maahan Abrahamin eläessä ja myös Iisakin aikana. Ensimmäistä kertaa Jumala ilmestyi Iisakille henkilökohtaisesti. Jumala varoitti Iisakia lähtemästä luvatusta maasta Egyptiin, kuten Abraham oli tehnyt. Paimentolaiset menivät yleensä Egyptiin nälänhädän aikana. Ehkä Iisak oli jo suunnitellut lähteä. Jumala antoi lupauksensa, jonka oli antanut Abrahamille, nyt myös Iisakille: Kaikkivaltias Jumala lupasi olla Iisakin kanssa ja siunata häntä (3). ”Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut...” (3). ”Jälkeläisiäsi on paljon kuin taivaan tähtiä” (4). ”Sinun jälkeläisissäsi siunataan kaikki maailman kansat” (4). Oli nälänhätä, mutta Jumala piti Iisakin väestä huolen (12). Jumala siunasi sadon, koska Iisak totteli Jumalaa, eikä lähtenyt Egyptiin - missä olisi ollut varma toimeentulo! Kun paikalliset asukkaat alkoivat kysyä Rebekasta (7), Iisak joutui vaaratilanteeseen. Hän oli muukalainen ilman oikeuksia. Iisak ei luottanut Jumalan apuun, vaan valehteli. Abraham oli langennut kaksi kertaa samaan syntiin. Kun Jumalan oma tekee väärin, hän tuottaa häpeää Jumalan nimelle: ”Väittää Jumalaa kaikkivaltiaaksi ja tekee noin!” Kuningas nuhteli Jumalan lupauksen perillistä. Filistealaiset alkoivat kadehtia Iisakia (14). Ilmeisesti he aiheuttivat myös itselleen harmia, kun tukkivat kaivot! Kateus saa aikaan tällaista. Kuitenkin he pelkäsivät Iisakia, koska tämä oli tullut voimakkaaksi. He käskivät hänet pois (16). Iisak ei alkanut riidellä, vaan lähti pois, vaikka Jumala oli luvannut hänelle koko maan ja hänellä oli oikeus kaivoihin. Hänellä oli myös paljon väkeä, joten hän olisi voinut taistella oikeuksistaan. Mutta hän oli valmis jättämään asian Jumalalle. Kerta toisensa jälkeen Iisak etsi rauhaa. Hän ei lähtenyt taistelemaan oikeuksistaan (21). Hän turvasi Herraan: Nyt Herra on antanut...(22). Iisak on tässäkin kohden esikuva Jeesuksesta: Jeesus ei vaatinut itselleen oikeuksia. Hän oli maailman Luoja, mutta oli valmis olemaan halveksittu, pilkattu, kuolemaantuomittu. Tällaista asennetta Jumala odottaa omiltaan (Room.12:17; 1 Kor.6:7; Matt.5:38-42). Herra ilmestyi Iisakille ja rohkaisi häntä. ”Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala”: Minä olen liiton Jumala. ”Älä pelkää minä olen sinun kanssasi” (24): Tuli millainen tilanne tahansa sinun ei tarvitse pelätä, koska minä olen sinun kanssasi. Vertaa Matt.28:19-20, Room.8:31-39. Vaikka menettäisimme kaikki ”kaivot”, Jumala on kanssamme ja siksi voitamme. Iisak rakensi alttarin. Hän turvautui Jumalaan. Jumala vahvisti sanansa antamalla Iisakille vielä uuden kaivon (25). Jumala saattoi Iisakin rauhaan vihamiestenkin kanssa (26-31). Iisak olisi riitelemällä saanut vain tuhoa aikaan. Nyt viholliset tulivat hänen luokseen. Iisak laittoi pidot (30) ja vannoi valan (31). Hän ei ollut katkera, vaan oli valmis sopimaan ja tekemään liiton, vaikka he olivat ajaneet hänet pois. Iisak sai jälleen kaivon - Jumala siunasi. Samassa paikassa, missä Abraham vannoi valan Abimelekin kanssa, myös Iisak vannoi valan. Kaivo löytyi valan vannomisen päivänä (32-33). Shibea merkitsee vala tai seitsemän. Vertaa 1 Moos.21:31. Paikan nimeksi vahvistui Beerseba (33)

Luku 27 Harvoja Raamatun henkilöitä kuvataan niin paljon kuin Jaakobia. Luther iloitsi Jaakobin valinnasta, koska se hänen mukaansa todistaa selvästi, että pelastus on yksin armosta. 1 Moos.27:1-4 Iisak oli 137vuotias. Hänen veljensä Ismael oli kuollut sen ikäisenä (25:17). Ehkä näön heikentyminen johti Iisakin ajattelemaan, että hänen elinaikansa ei ole enää pitkä. Iisak eli vielä 43 vuotta. Iisakin elämän tärkeä tehtävä oli Abrahamin siunauksen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Ehkä Iisak oli siirtänyt tehtävän suorittamista, koska Jumalan sana (1 Moos.25:23) ja hänen oma toiveensa olivat ristiriidassa. Iisak kutsui Esaun luokseen ja antoi tälle ohjeet. Hän yritti ehkä vielä kokeilla Jumalaa ja saada hänen suostumuksena. Ehkä Iisak ajatteli, että jos Herra antaa


8 Esaun löytää nopeasti riistaa, se olisi Jumalalta merkki, että Esau olisi sittenkin perillinen. Profetia oli tullut naisen (Rebekan) kautta - ei suoraan hänelle. Me toimimme usein Iisakin tavoin, kun haluamme saada omat toiveemme toteutumaan, vaikka tiedämme, mikä on Jumalan tahto. 1 Moos.27:5-17 Rebekka tiesi Jumalan tahdon, mutta häneltä puuttui Abrahamin usko Jumalan kaikkivaltiuteen. Rebekalla ja Jaakobilla oli usko Jumalan lupauksiin, iankaikkisiin, mutta he eivät luottaneet tarpeeksi Jumalaan, eivät odottaneet Jumalan aikaa. Jeesus on ainoa ihminen joka kaikessa kärsivällisesti odotti Jumalan ajan täyttymistä ja hänen suunnitelmiensa toteutumista: Hän söi vasta kun Jumala antoi leipää. Hän nousi valtaan vasta kun Jumala korotti hänet valtaan. 1 Moos.27:18-40 Iisakia ei ollut helppo pettää: Iisak tunsi Jaakobin ja Rebekan. Lisäksi saalis oli tullut liian nopeasti ja sydämessään hän tiesi, että siunaus kuului Jaakobille. Hänessä heräsi voimakas epäilys. Jaakob joutui valheesta valheeseen. Hän veti jopa Jumalan valheensa tueksi. Tahtomattaan ja tietämättään Iisak toimi Jumalan välikappaleena. Iisakin siunaus oli esikoisen siunaus. Vertaa 1 Moos.12:3, 1Moos.26:3-4. Kun Iisak ymmärsi, että häntä oli petetty, hän ilmeisesti tajusi, että Jumala oli sallinut sen tapahtua (33). Esau ja Iisak puhuivat vain Jaakobin petoksesta. Kumpikaan ei mennyt itseensä ja tunnustanut omaa syytänsä (35-36). Hepr.12:17: ”Huolimatta äänekkäästä itkusta, hän ei saanut tilaa mielenmuutokselle”. Hepr.11:20: Uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Iisak siunauksen Jaakobille (Jaakobille annettu siunaus 1 Moos.28:1-4) ja Esaulle. Iisak siunasi myös Esaun, mutta nyt Pyhän Hengen johtamana, profeetallisesti (38-40): Luvattu maa oli hedelmällisempi kuin Esaun saama maa (39). Jae 40:2 kuvaa ytimekkääsi Esaun jälkeläisten historiaa: Sam.8:14: edomilaiset israelilaisten vallan alla; 2 Kun.8:22, 14:7: vapautuivat; 2 Aikak.28:17: edomilaiset uudelleen israelilaisten vallan alle. Jeesuksen aikana idumealaiset Herodekset hallitsivat Jaakobin jälkeläisiä. 1 Moos.27:41-46 Jotta isän sanat eivät toteutuisi Esau päätti tappaa Jaakobin. Rebekka puuttui jälleen asioiden kulkuun. Hän ehdotti, että Jaakob lähetettäisiin hänen sukunsa luo hakemaan puolisoa. Elävää Jumalaa palvelevan aviopuolison löytyminen Jaakobille oli Iisakillekin tärkeä asia. Heillä oli paljon murhetta Esaun vaimoista (1 Moos.26:35). Miten olisi käynyt jos nämä ihmiset olisivat toimineet Jumalan tahdon mukaisesti? Nyt he joutuivat niittämään kylvämäänsä hedelmää. Iisak eli vielä 43 vuotta. Vasta ennen kuolemaansa hän sai nähdä Jaakobin. Monet kerrat hän varmasti katui tekojaan. Jaakob joutui maanpakoon. Häntä petettiin ja hän petti. Rebekka kuoli ennen kuin Jaakob palasi pakomatkaltaan. Tässä on Jumalan valittu perhe pettämässä ja vahingoittamassa toinen toisiaan ja laittamassa kukin omaa tahtoaan Jumalan tahdon edelle. Ihmisen turmellus on pohjaton; sen tähden täytyy armonkin olla rajaton. Armossaan Jumala pysyi heidän Jumalanaan ja piti heistä huolta.

Luku 28 1 Moos.28:1-9 Nyt Iisak oli valmis tunnustamaan Jaakobin lupauksen perilliseksi. Isän sanat olivat varmasti Jaakobille rohkaisuna pakomatkalla. Iisak esitti toiveen, että Jumala antaisi Jaakobille Abrahamin siunauksen. Hän ymmärsi, että asia on Jumalan vallassa. Jumala itse antoi siunauksen: Abrahamille (12:2,3,7); Iisakille (26:3-4); Jaakobille (28:13-14). Esau tajusi tehneensä väärin. Hän yritti korjata tekemiään virheitä. Mutta hän ei kysynyt eikä ymmärtänyt Jumalan tahtoa. Sen tähden hän teki lisää vääriä ratkaisuja (6-9). 1 Moos.28:10-22 Jaakob lähti matkalle. Beersebasta Beteliin on noin 100km. Jaakob oli yksin ja ilman turvaa. Miksi hän oli matkalla tyhjin käsin (1 Moos.32:10: ”vain sauva kädessä”), vaikka isä lähetti kosiomatkalle?


9 Tässä tilanteessa Jaakob ei enää voinut selviytyä omin voimin. Nyt hän oli valmis kuuntelemaan Jumalaa. Jumala ilmestyi Jaakobille, joka oli petoksen tähden pakomatkalla. Jumala kykenee muuttamaan meidän tekemämme pahan hyväksi. Pakomatkalla Jaakob oppi tuntemaan Jumalaa. Sen mitä Jaakob oli omin käsin yrittänyt riistää itselleen, sen hän nyt saa lupauksena lahjaksi: maa, kansa, siunaus. Ja vielä lisäksi: ”Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä olen sinulle luvannut.” Jaakobin uni: Jumalan enkelit kulkivat portaita ylös ja alas. Uni oli Jaakobille merkki siitä, että Herra oli hänen kanssaan. Se sanottiin selvästi (15). Tämä oli merkki siitä, että hän sai olla yhteydessä taivaaseen. Vertaa Joh.1:47-51: Siitä, että Jeesus näki hänet missä hän oli ja mitä teki, ennen kuin oli nähnyt luonnollisin silmin, Natanael ymmärsi kuka Jeesus on. Jeesus lupasi, että he tulevat näkemään paljon suurempiakin asioita. He näkisivät, että Jeesus oli välittömässä yhteydessä Jumalaan ja enkelit olivat hänen palveluksessaan. Natanael ja muut opetuslapset saisivat siitä jatkossa suurempia näyttöjä. Jumala oli luvannut kaiken. Jaakob alkoi tehdä kauppaa: ”jos...”. Jaakob tinki sitä, minkä Jumala jo oli luvannut: ”Jos teet sen, niin minä...”. Jaakob sai Herran, mutta Herra ei saanut Jaakobia. Paikan pyhyys järkytti Jaakobia ja ajan tavan mukaan hän pystytti patsaan merkiksi. Bet El: Jumalan talo.

Luku 29 1 Moos.29:1-12 Kaivo oli idässä varmin ihmisten kohtaamispaikka. Kaivolla Jaakob saisi tietää, onko sukulaisia vielä elossa ja missä he ovat. Miksi hän ehdotti muille paimenille lampaiden juottamista? Ehkä hän halusi saada muut pois ennen kuin tapaisi enonsa tyttären ja kertoisi tälle kuka on. Pitkän matkan vaikeudet, turvattomuus ja pelko, purkautuivat itkuun. Raakelista tuli ensimmäinen, jolle Jaakob uskoutui. 1 Moos.29:13-30 Jaakob kertoi kaiken Labanille. Oli ilmeisesti pakko kertoa: miten muuten oli selitettävissä, että kosija tuli taloon vain sauva kädessä. Samalla Jaakob antoi Labanille aseet käteen. Jaakobin ainoa turvapaikka oli Labanin koti. Niin kuin oli itse pettänyt (oli käyttänyt hyväksi sitä, että isä ei nähnyt), Jaakob joutui petetyksi. Morsiamen vaihto häissä oli yksinkertaista, koska morsian oli hunnutettu ja naiset ja miehet juhlivat erikseen. Vasta illalla, pimeän tultua, lähti morsian omaisten saattamana sulhasta vastaan. Lean on täytynyt olla juonessa mukana. Jaakob suuttui, mutta hän ei voinut muuta kuin alistua tapahtuneeseen. Jaakob oli valmis kohtaamaan paimenen elämän vaikeudet ja vaarat, koska rakasti Raakelia (20). Jaakob itse kuvaa tuota elämää:1 Moos.31:38-40. Lealle oli vaikea olla hylättynä. Aluksi Lean elämän sisältönä oli vain, miehensä kiintymyksen saavuttaminen (29:31-34). Hän etsi Jumalan apua tähän. Sitten hän oppi kiittämään Jumalaa - elämän pääsisältö muuttui (35). Juudasta syntyi Kristus.

Luku 30 Jaakobin elämä oli raskasta. Lean naittamisesta petoksella oli seurauksena isot perheongelmat. Lea yritti voittaa miehensä kiintymyksen synnyttämällä poikia. Raakel oli kateellinen Lealle. Jaakob oli näiden kahden kaupanteon kohde. Lemmenmarjojen arveltiin vaikuttavan hedelmällisyyteen (1416). Lean raskaus tuntui varmaan ”kohtalon ivalta”. Laban tunnusti tajunneensa, että Jumala oli Jaakobin tähden siunannut häntä (27). Jaakob näki myös Jumalan huolenpidon ja uskollisuuden (29-30). Oli totta, että Jumala oli hänen kanssaan, mutta siitä huolimatta hän itse suunnitteli elämisensä ja tekemisensä. Jaakob kilpaili pahassa Labanin kanssa. Jaakob kertoi myöhemmin Lealle ja Raakelille, että Jumala oli unessa luvannut antaa hänelle karjasta juovikkaat, täplikkäät ja laikukkaat eläimet (1 Moos.31:11-12). Jumala olisi


10 varmasti lisännyt Jaakobin laumoja ilman Jaakobin temppujakin, mutta Jaakob ei uskaltanut jättää tätäkään asiaa Jumalalle.

Luku 31 1 Moos.31:1-43 Jaakob kuuli ilmeisesti muilta ihmisiltä, miten Labanin pojat suhtautuivat häneen. Hän näki myös, että Labanin asenne häntä kohtaan oli muuttunut. Turvautuiko Jaakob rukouksin Jumalaan, kysyen, mitä hänen tulisi tehdä? Jumala käski häntä palaamaan synnyinmaahan (3). Jumala oli jo aiemmin käskenyt, enkelin välityksellä, Jaakobia lähtemään (10-13). Miksi hän ei lähtenyt heti tuon unen nähtyään? Oliko mielessä lisärikastuminen vai pelkäsikö hän paluuta? Nyt hän oli pakkotilanteessa: Laban ja tämän pojat olivat vihastuneet. Oli pakko noudattaa Jumalan käskyä. Jaakob syytti Labania petoksesta, mutta ei nähnyt omaa petollisuuttaan (7-9). Ilmeisesti hän piti omia toimiaan oikeutettuna. Jaakob näki kyllä jossakin määrin Jumalan avun, mutta ei ymmärtänyt, että Jumala oli ollut uskollinen, vaikka hän oli ollut uskoton (Vertaa 2 Tim.2:13). Raakel ja Lea olivat heti valmiita lähtemään (12-14). Eri tapahtumien kautta (muun muassa isän tekemien vääryyksien tähden), Jumala oli irrottanut heitä kodistaan. He olivat valmiita lähtemään kohti tuntematonta. Näin Jumala usein irrottaa meitäkin asioista, jotka ovat meille rakkaita ja menevät Jumalan tahdon edelle. Jaakob joukkoineen lähti kiireesti, Labanin tietämättä. Tällainen lähtö oli Jaakobin omaa syytä. Jos hän olisi eri tilanteissa toiminut oikein ja lähtenyt Jumalan ensimmäisestä käskystä, Jumala olisi varmasti sallinut hänen lähteä rauhassa. Kotijumalien omistaminen merkitsi ilmeisesti perintöoikeuden omistamista. Siinä saattaa olla syy Rakelin varkauteen. Siksi myös Laban piti tärkeänä saada kotijumalat takaisin. Jaakobin oman elämän esimerkki teki tällaisen varkauden mahdolliseksi. Labanin tarkoituksena oli ilmeisesti tappaa Jaakob ja ryöstää omaisuus takaisin. Jumala ilmestyi hänelle ja esti nuo aikeet ilmeisesti juuri ennen kuin hän aikoi hyökätä Jaakobin kimppuun (24). Sen jälkeen Laban pystyi taistelemaan vain sanoilla. Hän käytti sanoja taitavasti saadakseen Jaakobin syylliseksi (26-30). Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat! Tietämättään hän määräsi itselleen rakkaimmalle ihmiselle kuoleman. Ihminen loukkaantuu usein eniten kun hänen heikkoon kohtaansa kosketaan. Jaakob esitti itsensä täysin syyttömänä. Hän ei vielä nähnyt itseään Jumalan silmin, van ajatteli ilmeisesti olevansa paljon parempi kuin Laban. Jumala tosin pelasti Jaakobin, mutta ei Jaakobin, vaan itsensä tähden. 1 Moos.31:43-55 Miehet solmivat liiton, joka vahvistettiin yhteisellä aterialla. Yhteinen ateria merkitsi toisen vastaanottamista ilman vihamielisyyttä, ystävänä. Jegar-sahaduta (todistuksen röykkiö - arameaa). Galed (todistuksen röykkiö - hepreaa). Tämä on ensimmäinen Raamatun kohta, jossa esiintyy aramean-kielinen sana. Ilmeisesti Labanin asuinalueella puhuttiin arameaa ja Jaakobin kotiseudulla hepreaa. Myöhemmin aramea oli esimerkiksi Assyrian (2 Kun.18:26-30) ja Persian valtakunnan diplomaattikieli. Esimerkiksi Esran kirjassa on virallinen kirjeenvaihto arameaksi. Laban vetosi Abrahamin ja Nahorin Jumalaan. Jaakob vetosi Jumalaan, jota Iisak pelkäsi.

Luku 32, Jaakobin paini 1 Moos.32:1-22 Jaakob oli saanut Jumalalta lupauksen turvallisesta kotiin paluusta (31:3). Jumala oli luvannut olla hänen kanssaan. Jumala oli varjellut Jaakobin Labanin kostolta (31:29). Matkalla Jaakobia vastaan tuli enkeleitä ja hän ymmärsi mitä hän näki. Tämän kaiken olisi luullut antavan vakuuden, että tie oli turvattu. Mutta vääryydet, joita hän oli tehnyt Esauta kohtaan, painoivat. Kun hän kuuli, että Esau on matkalla häntä vastaan neljäsataa miestä mukanaan, hän suoritti ensin


11 turvatoimet (8-9). Sitten Jaakob kääntyi Jumalan puoleen (10-13). Hän tunnusti, että ei ole Jumalan armon ja hyvyyden arvoinen (11). Eikö hän luottanut Jumalan varjelukseen, kun yritti itse lepyttää Esauta (21) vai halusiko hän lahjojen avulla pyytää anteeksi veljeltään? 1 Moos.32:23-32 Jaakob jäi yksin. Silloin eräs mies alkoi taistella hänen kanssaan. Jaakob ei alkanut taistella tämän miehen kanssa, vaan mies Jaakobin kanssa. Jos joku hyökkää toisen kimppuun, hän yrittää voittaa tuolta toiselta jotakin. Kuka oli Jaakobin kanssa taistellut mies? Hoos.12:3-5: ”kamppaili Jumalan kanssa, Hän paini enkelin kanssa ja voitti”. Jaakob itse sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa” (31). Juutalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että tässä on kyseessä Herran enkeli, Kasvojen ruhtinas. Näillä nimillä viitataan monissa teksteissä messiaaseen. Jaakob taisteli Jumalan ja ihmisten kanssa (28). Selvitettiinkö tässä taistelussa Jaakobin jumalasuhde ja suhde ihmisiin? Jos kyse oli tästä, Jaakobin voitto merkinnee sitä, että hän tuli oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, ja sen seurauksena myös ihmisten kanssa. Vasta kun enkeli satutti Jaakobia, mursi Jaakobin oman voiman (25), Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”. ”Hän itki ja anoi armoa” (Hoos.2:5). Tähän asti hän oli ilmeisesti taistellut vapautuakseen. Taisteliko Jumala Jaakobin kanssa saadakseen Jaakobin tähän tilaan? Tämän jälkeen mies kysyi: ”Mikä sinun nimesi on”? (27). Nimen ajateltiin sisältävän ihmisen olemuksen. ”Hän vastasi Jaakob” (pettäjä). Tässä tilanteessa Jaakob sai uuden nimen: Israel (Jumala taistelee, Jumala hallitsee). Jaakob pyysi tätä henkilöä kertomaan nimensä - ilmaisemaan kuka hän on. KR38: ”Miksi kysyt minun nimeäni” (miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni, on tulkintaa). Sisältääkö vastaus ajatuksen: Etkö tiedä kuka olen? ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa” (31): Jaakob ilmeisesti ymmärsi, että Jumala oli häntä armahtanut. Hän oli jäänyt eloon, vaikka oli kohdannut Jumalan. Jaakob jatkoi matkaa ontuen. Hän tuli invalidiksi. Hän tuli ihmisten silmissä heikoksi ja avuttomaksi. Mutta hän oli saanut Jumalan siunauksen, hänen elämässään oli vihdoin tapahtunut murtuminen Jumalan edessä.

Luku 33 1 Moos.33:1-15 Kaksikymmentä vuotta Jaakob oli ollut paossa veljeään, tekemänsä petoksen tähden. Hänellä oli aihetta pelkoon. Mutta Jaakob oli nyt nöyrtynyt Jumalan edessä. Hän oli valmis menemään ensimmäisenä kohtaamaan Eesauta. Eikö Jaakob täysin uskaltanut vieläkään luottaa Jumalan varjelukseen, koska laittoi rakkaimmat suojatuimpaan paikkaan? Jaakob kumartui seitsemän kertaa Esaun edessä (3). Hän, joka oli petoksella anastanut veljensä aseman, osoitti nyt nöyryyttä. Oliko Esaulla vielä vastaan lähtiessä, toiset ajatukset, koska hän tuli neljänsadan miehen kanssa? Ehkä Jaakobin lahjat, nöyrtyminen ja se, että hän asetti itsensä puolustuskyvyttömänä, ontuvana joukon eteen, lepytti Esaun. Petoksella siunauksen ja varallisuuden anastanut Jaakob oli nyt sydämestään antamassa (8-11)! Antaminen ei enää ollut tarpeen veljen vihan lepyttämiseksi. Jaakob halusi antaa kiitollisuudesta ja ilosta. Ilmeisesti Esau halusi suojella Jaakobin joukkoa - ensin koko joukolla (12), sitten jättämällä osan (15). Eikö Jaakob täysin luottanut veljeensä vieläkään vai osoittiko hänen sanansa sitä, että hän uskaltautui nyt matkaamaan Jumalan suojeluksen varassa, kun hän oli nähnyt miten Jumala auttoi Esaun asiassa. 1 Moos.33:16-20 Emme tiedä, miksi Jaakob ei jatkanut matkaa, kuten oli sanonut Esaulle. Sukkotissa ja Sikemissä asuessaan hän on tosin voinut vierailla useaankin otteeseen Esaun luona. Hän on varmaankin käynyt myös tervehtimässä isäänsä Iisakia, vaikka siitä ei Raamatussa kerrota.


12 Jaakob oli aikoinaan luvannut Jumalalle, että jos Jumala tuo hänet turvallisesti takaisin, hän palvelee tätä Betelissä. Mutta hän ei lähtenyt Beteliin. Hän asettui ensin asumaan Jordanin itäpuolelle. Paikka sai nimen Sukkot, katokset, hänen teettämiensä rakennusten mukaan. Talon ja suojakatosten rakentamiseen kului varmasti paljon aikaa. Sukkotistakaan Jaakob ei lähtenyt Beteliin, vaan siirtyi Sikemin kaupungin edustalle. Sieltä hän osti itselleen paikan, johon oli asettunut asumaan. Maanosto viittaa siihen, että hän ajatteli olla alueella pitempään. Jaakob rakensi alttarin - turvautui Jumalaan. Hän antoi alttarille nimen Jumala, Israelin Jumala, sen nimen mukaan, minkä Jumala oli hänelle antanut.

Luku 34 1 Moos.34:1-12 Vaikka Jaakob oli päässyt oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, se ei merkinnyt sitä, ettei hänen elämässään ja perheessään olisi sen jälkeen ollut ongelmia. Se ei myöskään merkinnyt sitä, että hän olisi sen jälkeen toiminut kaikissa tilanteissa oikein. Jo jääminen Sikemin seuduille osoitti, että Jaakob ei ollut valmis edes täyttämään Jumalalle aiemmin antamaansa lupausta. Dina oli ehkä 14-16vuotias. Ehkä hän oli ollut moneen otteeseen tekemisissä näiden nuorten kanssa. Jaakob oli varmasti ahdistunut asiasta, mutta hän ei voinut tehdä paljoakaan. Ehkä hän rukoili Jumalalta apu. Ilmeisesti Dinan täysveljet, Simeon ja Leevi, olivat silloisessa yhteiskunnassa ne jotka olivat vastuussa. Sikemin isä Hamor tuli Jaakobin kanssa neuvottelemaan. Juuri silloin Jaakobin pojat olivat palaneet kotiin. He olivat raivoissaan. Hamor ja Sikem eivät esittäneet anteeksipyyntöä tapahtuneesta. Ilmeisesti Sikemin asukkaat eivät pitäneet raiskausta isona asiana. 1 Moos.34:13-31 Raamattu ei salaile tällaisiakaan asioita! Simeon ja Leevi pettivät ja murhasivat. He käyttivät petoksen välineenä Jumalan liiton merkkiä. Myös Jumalaa palvelevan perheessä voi tapahtua tällaista. Vain henkilökohtainen yhteys Jumalaan estää pahuudesta. Jaakob ei ollut mukana tässä salajuonessa. Hän kauhistui sitä. Hän pelkäsi myös seurauksia (30). Oliko Jaakob täysin syytön tapahtumaan? Pojat olivat aiemmin eläneet monen petoksen keskellä.

Luku 35 1 Moos.35:1-9 Jaakob oli asunut paikalla monta vuotta. Hän oli ostanut maata. Ei ollut helppo lähteä. Paitsi Jumalan käsky, myös pelko kostosta ajoi liikkeelle. Hirveiden tapahtumien jälkeen Jaakob näki tarpeelliseksi puhdistautua kaikesta epäjumaliin liittyvästä. Paha koitui hyväksi. He hylkäsivät kaikki vieraat jumalat: Raakelin varastamat Labanin kotijumalat ja Sikemissä mahdollisesti hankitut jumalat sekä renkaat, jotka heillä oli korvissaan. Korvarenkaat ilmeisesti liittyivät epäjumalanpalvelukseen. Ei kerrota, että Jaakobin väestä olisi joku vastustanut. Ilmeisesti he pelkäsivät ympärillä olevien kansojen kostoa ja olivat valmiit etsimään elävän Jumalan apua. Jumala varjeli Jaakobin joukkoa vaikuttamalla pelon heitä kohtaan. Olivat helposti tuhottavissa (34:30). Jaakob palasi paikkaan, jossa Jumala oli ensimmäisen kerran hänelle ilmestynyt pakomatkan alussa (28:12-15). Oli kulunut lähes kolmekymmentä vuotta. El Betel (Betelin Jumala): Nimi ilmaisi ajatuksen: palvelen Jumalaa, joka kolmekymmentä vuotta sitten ilmestyi minulle. Hän on osoittanut olevansa tosi Jumala. Imettäjä oli arvostettu henkilö perheessä (8). Debora oli tullut Jaakobin äidin mukana luvattuun maahan - oli ehkä noin 180vuotias. Olisiko hän liittynyt perheeseen Jaakobin palattua luvattuun maahan? Hänen emäntänsä oli kuollut. Hän oli varmaan hoitanut Jaakobia tämän ollessa lapsi. Oli ehkä Jaakobille rakas kuin äiti. 1 Moos.35:9-15 Jumala ilmestyi jo toisen kerran Jaakobille luvattuun maahan paluun jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Jumala oli käskenyt häntä menemään Beteliin. Betelissä Jumala ilmestyi uudestaan. Jumala uudisti Jaakobille antamansa lupauksen ja vakuutti antaneensa hänelle uuden


13 nimen: Israel (Jumala taistelee, Jumala hallitsee, Jumalan taistelija). Jaakob ei siis enää ollut Jaakob (petturi). Jumala ilmestyi ilmeisesti Jaakobille näkyvässä hahmossa (13). Jo aiemmin Jaakob oli antanut paikalle nimen Jumalan huone. Näiden tapahtumien jälkeen nimitti paikan uudelleen Beteliksi. 1 Moos.35:16-20 Raakel oli toivonut vielä toista poikaa (1 Moos.30:22-24). Tuskiensa takia hän antoi pojalle nimen Benoni (tuskieni poika). Jaakob vaihtoi nimen Benjaminiksi (oikean käden poika; voiman poika, vallan poika). Poika syntyi sen jälkeen kun Jaakob vihdoin oli päässyt oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Benjamin oli ainoa Jaakobin pojista, joka syntyi luvatussa maassa. Jaakobin pystyttämä patsas oli olemassa vielä Saulin aikana (1 Sam.10:2). Paikasta ei enää ole täyttä varmuutta. Nykyinen muistopatsas voi olla haudan paikalla tai lähellä sitä. Jeesus syntyi Jaakobin jälkeläisenä lähellä Raakelin kuolinpaikkaa (Miika 5:2 /Luuk.2:4-7). 1 Moos.35:21-29 ”Sitten Israel lähti matkaan” (21): Israel esiintyy Jaakobin nimenä Vanhassa testamentissa 50 kertaa. Kenelläkään muulla Raamatun henkilöllä ei ole tätä nimeä. Siitä tuli Jumalan valitun kansan nimi (2 Moos.1:7-9). Ruubenin teko mainitaan lyhyesti tässä (22). Vielä kuolinvuoteella Jaakobia painoi tämä teko. Tekonsa tähden Ruuben menetti esikoisen oikeudet (1 Moos.49:34). Ensimmäisen kerran Raamatussa luetellaan Israelin kansan kantaisät (23-26). Kun Jaakob lähti pakomatkalle, Iisak asui vielä Beersebassa (28:10). Ehkä hän oli halunnut siirtyä lähemmäksi perintöhautaa. Iisak kuoli 180 vuotiaan. Jaakob ja Esau hautasivat hänet yhdessä perintöhautaan, johon oli haudattu Abraham, Saara ja Rebekka (1 Moos.49:29-31).

Luku 36 1 Moos.36:1-3 Esaun vaimot. Luvuissa 26:34; 28:9 Eesaun vaimoilla on eri nimet kuin tässä. Ada = Basemat (26:34) Oholibama =Jehudit (26:34). Isäkin esiintyy kahdella eri nimellä ja 26:34 sanotaan, että hän on heettiläinen, mutta tässä, että sanotaan, että hän on hivviläinen: heettiläiset kuuluivat hivviläisiin. Basemat = Mahalat (28:9) Oliko kyseessä avioitumisen yhteydessä annettu uusi nimi? Saattoivat myös olla nimiä, jotka omistivat jo aikaisemmin ja ottivat jostakin syystä käyttöön. Esaulla oli viisi poikaa. Esau asettui asumaan Seirin vuoristoon. Hän oli jo aiemminkin asunut siellä (32:3, 33:16). Nyt hän ilmeisesti jätti lopullisesti luvatun maan. Tunnustiko hän pois siirtymisellään, että lupaus kuului Jaakobille? Jumala antoi Seirin vuoriston Esaulle (Joos.24:2-4). Jumala on uskollinen. Hän ei antanut Esaun alueesta mitään israelilaisille (5 Moos.2:4-4). Esaun asettuessa tuohon vuoristoon, siellä asui horilaisen Seirin jälkeläiset (20-30). Vuoristoa kutsuttiin sen tähden Seirin vuoristoksi. Jumala oli luvannut Jaakobille, että hänestä syntyy kuninkaita. Mutta ennen kuin Israelilla oli yhtään kuningasta, Edom ennätti olla kauan kuningaskunta. Jakeissa 31-39 luetellaan kuninkaat, jotka hallitsivat Edomissa ennen kuin Israelista tuli kuningaskunta. Lopuksi luetellaan Esaun sukuruhtinaat (40-43). Esaun muutettua Seirin vuoristoon hänen heimostaan tuli vähitellen hallitseva ja eri kansat sulautuivat edomilaisiin. Edom on näytellyt tärkeää osaa Israelin historiassa. Se mainitaan monissa Vanhan testamentin tapahtumissa.

Luku 37 1 Moos.37:1-11 Millainen Joosef oli? Oliko hän omahyväinen, itsekäs, ilkeä? KR92 käännös ”Hänellä oli tapana kannella heistä isälleen”, ei ole alkutekstin mukainen. KR38: ”ja hän kertoi isälleen mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan”. Oliko Joosef lapsellinen, vai kertoiko isälle, jotta isä auttaisi veljiä oikeaan. Se mitä Joosefista kerrotaan jatkossa, ei tue ajatusta että hän olisi halunnut


14 veljille pahaa. Kun Joosef joutui orjaksi ja vankilaan, hän uudestaan ja uudestaan turvasi Jumalaan ja pyrki kaikessa elämään Jumalan tahdon mukaan. Kertomuksesta saa sen kuvan, että Joosef ei missään tilanteessa katkeroitunut. Vankilaan jouduttuaankin hän oli tukemassa ja auttamassa toisia. Vaikka hän veljien tullessa Egyptiin ruokaa ostamaan pani heidät koetteelle, teksti antaa sen kuvan, että hän teki sen saadakseen veljissä aikaan katumuksen - ei kostaakseen. Jaakob aiheutti Joosefille ongelmia sillä, että rakasti tätä enemmän kuin muita poikiaan ja osoitti sen selvästi. Rakastiko Jaakob Joosefia myös siksi, että tämä oli ainoa pojista, joka eli Jumalan pelossa, uskoi Jumalan lupauksiin ja jolle hän saattoi kertoa Jumalan ihmeellisistä teoista? Vihasivatko veljet Joosefia siksi, että tämä pyrki elämään kaikessa Jumalan tahdon mukaan ja että he näkivät hänen olevan Jumalan valitsema? Miksi Joosef kertoi unistaan? Hän varmaan ihmetteli niitä itsekin. Unilla katsottiin tuohon aikaan olevan tärkeä merkitys. Nämä unet toteutuivat myöhemmin: juuri tällaiseen asemaan Joosef tuli perheeseensä nähden.

1 Moos.37:12-36 Joosefin elämän monet piirteet on nähty esikuvana Jeesuksesta Jaakobin täytyi tietää veljien vihamielinen asenne ja matkan vaarat. Siitä huolimatta hän uskaltautui lähettämään Joosefin matkaan. Joosef oli heti valmis noudattamaan isän tahtoa, vaikka tiesi veljien asenteet. Jeesuksessa Isä lähetti rakkaan Poikansa omiensa luo, vaikka tiesi heidän asenteensa. Jeesus oli heti valmis noudattamaan Isän tahtoa: ”minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon” (Joh.4:34). Joosef toi terveisiä kotoa, muistutti veljiä siitä, että isä ei ollut unohtanut heitä, vaan rakasti heitä. Sellaiset terveiset Jeesuskin toi. Joosef ei löytänyt veljiä sieltä missä heidän piti olla. Olisi voinut palata, mutta halusi täyttää isältä saamansa tehtävän (15-17). Jeesuskaan ei löytänyt veljiään sieltä mistä olisi pitänyt - olivat kaukana Jumalan tiestä, mutta Jeesus halusi täyttää Isältä saamansa tehtävän. Veljet eivät ottaneet Joosefia vastaan. He suunnittelivat Joosefin tappamista. Joosefin unet olivat nostattaneet veljien vihan, koska niissä oli ennustettu, että he joutuisivat kerran kumartumaan Joosefin edessä. Veljien asenne: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä” (8) ”Tapetaan hänet. Sittenhän nähdään miten hänen unensa käyvät toteen”(20). Jeesuskin tuli omiensa luo, mutta nämä eivät ottaneet häntä vastaan (Joh.1:11). He neuvottelivat hänen tappamisestaan (Matt.12:14). Jeesus kohtasi samanlaisen asenteen kuin Joosef: ”tämäkö meidän kuninkaamme (Joh.19:7, 14-15), naulitaan hänet ristille, sitten nähdään mitä hänen puheistaan tulee” (Matt.27:41-43). Ruuben yritti pelastaa Joosefin veljiensä käsistä. Hän ei uskaltanut vastustaa, mutta ehdotti pienempää rangaistusta (21-24). Hän oli vanhimpana vastuussa. Ehkä hän tajusi Joosefin syyttömyyden ja sääli tätä. Ehkä hän myös katui isäänsä vastaan tekemää syntiä ja halusi hyvittää sen. Pilatus yritti vapauttaa Jeesuksen. Pilatus tajusi, että Jeesus on syytön. Ruoskittamalla Jeesuksen hän yritti herättää sääliä. Mutta hän ei uskaltanut pelastaa Jeesusta (Joh.19:1-16). Heitettyään Joosefin kaivoon, veljet kävivät syömään (25). Joh.18:28: Juutalaiset johtajat eivät menneet sisälle Pilatuksen palatsiin, etteivät saastuttaisi itseään, vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Veljet myivät Joosefin (25-28). Jeesuksen lähimpiin kuuluva Juudas myi hänet (Matt.26:14-15). Joosefin veljet yrittivät lohduttaa isää (31-35). Jeesuksen murhaamisen jälkeen juutalaiset johtajat jatkoivat temppelipalveluksia ja säännöllisiä rukouksia. Kaikki mitä tapahtui Joosefille, oli Jumalan sallimaa. Hän halusi Joosefin avulla pelastaa Jaakobin perheen ja monet muut ihmiset. Kaikki mitä tapahtui Jeesukselle, oli Jumalan sallimaa, hän halusi Jeesuksen kautta pelastaa juutalaiset ja koko maailman.


15

Luku 38 1 Moos.38:1-11 Juuda muutti ystävänsä Hiiran luo asumaan. Oliko kotona liian ahdistavaa? Juuda avioitui kanaanilaisen naisen kanssa. Vanhassa testamentissa kanaanilaiset kuvataan epäsiveellisiksi, epäjumalanpalvelusta harjoittaviksi ja juutalaisia epäjumalanpalvelukseen houkuttajina. Juudalle syntyi kolme poikaa. Er oli Herran silmissä kelvoton ja Herra antoi hänen kuolla (6-7). Emme tiedä mitä Er teki. Ehkä hän eli syvällä epäjumalanpalveluksessa ja haureudessa. Tamarin naittaminen nuoremmalle veljelle oli maan tapa, ettei suku häviäisi (8-10). Miksi Onan teki näin -vihasiko veljeään? Hän tuhosi Taamarin elämän. Juudan olisi tullut antaa viimeinen pojista, mutta hän pelkäsi menettävänsä tämän (11). Ajatteliko hän ehkä, että syy poikien kuolemaan oli Tamarissa? Juuda yritti voittaa aikaa. 1 Moos.38:12-30 Juuda ei ilmeisesti nähnyt porton kanssa makaamista vääränä tekona. Hän pelkäsi vain naurunalaiseksi joutumista. Kun hän kuuli Tamarin raskaudesta, hän oli heti valmis tuomitsemaan Tamarin synnin (24). Hän näki tässä hyvän tilaisuuden päästä eroon Tamarista. Kun Juuda sitten tajusi, mitä oli tapahtunut, hän tunnusti oman syyllisyytensä (25-26). Juutalaisessa kirjallisuudessa Peres on salainen messias-nimi. Midrash Rabbaa: ”Tämä on Pereksen historia ja sillä on syvällinen merkitys, kun pyhä Jumala loi maailmansa, silloin ei ollut vielä kuoleman enkeliä, mutta kun Adam ja Eeva lankesivat syntiin, kaikki sukukunnat turmeltuivat. Ja kun Peres nousi, historia alkoi täyttyä hänen kauttaan, sillä hänestä on messias polveutuva ja hänen päivinänsä pyhä Jumala nielee kuoleman, kuten on sanottu, hän hävittää kuoleman ainaiseksi (Jes.25:8).” Midras Rabbaa: ”Juudan mielessä oli vaimon hankkiminen itselleen, pyhän Jumalan mielessä oli messiaan valkeus”. Miksi Raamatusta löytyy tällainen luku? Jeesus syntyi Juudan sukukunnasta. Katso Matt.1:1-17: Jakeissa 3,5-6 mainitaan neljä naista, jotka ilmeisesti kaikki olivat pakanoita. Äärettömässä armossaan, Jumala ihmisten synneistä ja erehdyksistä huolimatta ja jopa niiden kautta toteuttaa suunnitelmansa. Pelastus on yksin Jumalasta!

Luku 39 Joosef oli 17-vuotias, kun hänet vietiin Egyptiin (37:2). Hän oli joutunut pois turvallisesta kodista, orjaksi. Hän olisi voinut katkeroitua: ”Jos Jumala olisi olemassa, tätä vääryyttä ei olisi tapahtunut”. Mutta Joosef tunsi Jumalan Jumalana. Hänellä näyttää olleen rauha tässäkin tilanteessa. Vaikka hän ei varmasti ymmärtänyt miksi näin kauheaa tapahtui, hän jätti asian Jumalalle. Kaiken tämän kautta Jumala toteutti suunnitelmansa: Jumala salli orjaksi myymisen. Jumala johdatti juuri Potifarin ostamaan Joosefin. ”Isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan” (3). Varmasti Joosefille ensin annettiin hyvin vähäpätöisiä tehtäviä. Hän hoiti ne hyvin. Epäjumalanpalvelija, Potifar, näki, että Jumala oli Joosefin kanssa ja siksi Joosef menestyi tehtävissään ja teki ne hyvin. Potifar määräsi Joosefin taloutensa hoitajaksi (5). Tämä oli Joosefille tärkeää valmistusaikaa Jumalan hänelle jatkossa varaamaa tehtävää varten. Hän oppi egyptiläistä asiainhoitoa korkean virkamiehen kodissa. Potifarin vaimo oli Joosefin työnantaja: Orjaa oli oikeus käyttää miten hyvänsä. Joosef tiesi, että kieltäytyminen voi merkitä kuolemantuomiota, mutta hänelle oli tärkeintä säilyttää puhdas omatunto Jumalan edessä (9). Valheen takia Joosef joutui vankilaan. Se, että Joosefia ei tapettu, osoittaa, että Potifar vieläkin arvosti orjaansa. Hän ei ilmeisesti pitänyt tätä sittenkään syyllisenä. Joosef olisi voinut syyttää Jumalaa: ”noudatin sinun tahtoasi, miksi annoit minun joutua vankilaan.” Mutta Joosef luotti Jumalaan. Vankilassakin Jumala oli Joosefin kanssa (21-23). Ei ole tärkeintä missä olemme. Oleellisinta on, että Jumala on kanssamme.


16

Luku 40 Jumalan maailmassa ei ole sattumia. Emme tiedä, miksi farao vihastui juomanlaskijaan ja leipuriin, mutta vihastuminen johti siihen, että hovin korkeat virkamiehet lähetettiin samaan vankilaan, jossa Joosef oli. Vankila oli Potifarin talossa. Potifar oli henkivartijain päällikkö (39:1), joka antoi Joosefille tehtävän palvella näitä kahta. Joosefia ei asetettu miesten vartijaksi. Korkeat virkamiehet, saivat henkilön, jonka tehtävä oli auttaa ja palvella heitä. Asettaessaan Joosefin tähän tehtävään, Potifar osoitti luottavansa Joosefiin, vaikka ei ilmeisesti voinut päästää tätä vapaaksi. Emme tiedä kuinka kauan miehet olivat olleet vankilassa ennen kuin näkivät unensa, mutta ilmeisesti aika pitkän aikaa, koska heidän ja Joosefin välille oli ennättänyt syntyä luottamus. Egyptissä pidettiin unia erittäin tärkeinä, koska uskottiin, että unet kertoivat mm. tulevaisuuden. Unien selittämistä varten oli olemassa erityinen arvostettu ammattikunta. Ei ihme, että miehiä askarrutti unien merkitys ja he olivat murheellisia, koska vankilassa ollen he eivät voineet kutsua luokseen unien selittäjiä. Usein vastoinkäymisissä jäämme tuijottamaan itseemme, vaikeuksiimme. Joosef luotti Jumalaan, vaikka ulkonaisesti kaikki näytti menevän aina vain huonompaan suuntaan. Joosef oli tukemassa ja auttamassa toisia. Näki heti heidän mielentilansa ”Miksi te näytätte tänään niin onnettomilta?” (7). Joosef oli vanki kuten he, oli nähnyt unia kuten he. Osallisuus samoista kärsimyksistä auttaa ymmärtämään niitä, jotka kärsivät. Vangit luottivat Joosefiin ja kertoivat, mitä murehtivat. Joosef osoitti kenen puoleen heidän tuli kääntyä: ”unien selitykset tulevat Jumalalta, mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle”. Joosef uskoi, että jos Jumala haluaa, hän voi antaa selityksen Joosefille ja ilmeisesti hän myös luotti siihen, että näin Jumala tekee. Joosef antoi kunnian Jumalalle. Juomalaskijan uni liittyi selvästi hänen tehtäväänsä (9-13). Selitys tuntui loogiselta, mutta ilman Jumalan antamaa selitystä hän olisi tuskin uskaltanut tai osannut nähdä unelle tällaista merkitystä. Joosef ei syyttänyt veljiään eikä Potifaria. Hän vain pyysi juomanlaskijaa muistamaan itseään ja kertoi, ettei ollut tehnyt mitään, minkä takia olisi ansainnut joutua vankilaan. Todennäköisesti juomanlaskija lupasi toimia Joosefin pyynnön mukaan. Myös leipurin uni liittyi hänen työhönsä (16-19). Hän oli varmasti päivittäin valvonut tuollaisten leivonnaiskorien lähettämistä faaraolle. Unessa hän ei kuitenkaan päässyt antamaan leipiä faaraolle, vaan linnut söivät leivät. Joosef oli vain Jumalan sanoman välittäjä. Hän kertoi kaiken, minkä Jumalalta sai, salaamatta pahaakaan. Kaikki tapahtui Joosefin sanojen mukaisesti (20-22). Joosef varmasti odotti, että nyt Jumala vapauttaa hänet. Mutta ”ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet” (23). Eikö juomanlaskija halunnut tai uskaltanut puhua vankilaan joutumisestaan, vai pelkäsikö hän puhua Joosefin asiasta faaraolle? Mitkä inhimilliset syyt olivatkin, Jumala salli hänen unohtaa. Joosef joutui olemaan vankilassa vielä kaksi vuotta (41:1). Jos juomanlaskija olisi puhunut välittömästi asiasta faaraolle, Joosef olisi ehkä päässyt vapaaksi ja hän olisi mennyt takaisin isänsä luo. Jumalalla salli Joosefin jäädä vankilaan toteuttaakseen oman suunnitelmansa. Vertaa: Room.8:28. Jos voisimme nähdä oma elämämme Jumalan näkökulmasta, olisimme luultavasti vähemmän kärsimättömiä ja ahdistuneita silloin kun asiat näyttävät menevän väärään suuntaan, vaikka turvaudumme Jumalaan.

Luku 41 1 Moos.41:1-32 Joosef oli vankilassa vielä kaksi vuotta. Sitten Jumala antoi pakanahallitsijan nähdä erikoisia unia. Farao, koko Egypti ja ympärillä olevat maat saivat palvella Jumalan suunnitelmien toteutumisessa. Faraon unet keskittyivät Niilin jokeen, joka oli Egyptin ”elämä”. Farao ymmärsi varmasti, että uni liittyi jotenkin Egyptin maahan. Lehmä oli rakkauden jumalattaren, Hathorin symboli. Joissakin haudoissa on Hathor jumalatarta kuvattu seitsemällä lehmällä, jotka kuvaavat Egyptin seitsemää maakuntaa. Farao tajusi, että unet sisälsivät tärkeän viestin. Hän kutsui luokseen kaikki maan


17 enteidenselittäjät ja viisaat. Unien selitys vaikutti helpolta. Eivätkö tietäjät ja viisaat uskaltaneet esittää arvelujaan, vai eivätkö ymmärtäneet? Nyt juomanlaskija muisti heprealaisen orjan vankilassa. Vankilassa oli todennäköisesti ihmisiä, jotka pilkkasivat Joosefin luottamusta Jumalaan: ”Jos on olemassa sellainen Jumala kuin sinä väität olevan, ei kai hän antaisi sinun istua täällä vankilassa”. Sitten Joosef yllättäen kutsuttiin Faraon eteen (14). Joosefin parta ja hiukset ajeltiin ja hänelle annettiin vaatteet, joilla saattoi esiintyä hallitsijan edessä. Egyptiläiset antoivat parran kasvaa vain suruaikana. Faraonkin edessä Joosef antoi kaiken kunnian Jumalalle. Hän ei sano edes, että ”Jumalan avulla minä voin...”, vaan ”minä itse en pysty, mutta Jumala voi...” (15-16). ”Jumala on kertonut Faraolle, mitä hän aikoo tehdä” (25; 28). ”Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön” (32). Ilmeisesti Farao ja koolla olleet Egyptin viisaat ymmärsivät, että Jumala oli antanut viestin. Ehkä he alkoivat keskustella siitä, mitä pitäisi tehdä. He suuntasivat katseensa Joosefiin. Katso Ps.105:1,823: Jumala antoi nälänhädän tulla, mutta hän oli valmistanut asiat niin, että Jaakobin suku säilyy elossa. Käyttäen veljien pahuutta hyväkseen, hän lähetti Joosefin (17) antamaan viisautta Egyptin johtajille (22). 1 Moos.41:33-44 Farao ymmärsi, että Jumala toimi Joosefin kautta: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä. Hänessä asuu Jumalan henki” (38) Farao pani sinettisormuksensa, jolla allekirjoitettiin tärkeät asiakirjat, Joosefin sormeen. Kun Farao puetti henkilön juhlapukuun, se oli erityinen kunnianosoitus. Korkean asemansa merkiksi Joosef sai puvun ja kultaisen kaulakorun. Farao Setin ajalta (n. 1300 eKr.) on olemassa kuva pääministeristä, jolla on tällainen kaulakoru. Tapa, että hallitsijan edellä tuli juoksija (42), joka huusi polvillenne, oli Egyptissä ja Jordaniassa käytössä vielä 1952 jKr. Farao antoi Joosefille uuden nimen: Safenat –Paneah. Nimen on arveltu tarkoittavan elämän ylläpitäjää tai maailman pelastajaa. Farao antoi Joosefille tämän nimen, koska näki, että Joosef edusti elävää Jumalaa. Farao naitti hänet aatelissukuun (45). On (valo) oli auringon jumala, Egyptin korkein jumala. Onin kaupunki tunnettiin myöhemmin nimellä Heliopolis. Manasse (hän saa unohtamaan): Jumala on antanut minulle niin paljon hyvyyttä, että minua ei enää ahdista kaipuu kotiin, eivätkä menneet ahdistukset. Efraim (on tehnyt hedelmälliseksi). Joosef ymmärsi, että Jumala oli näin häntä johdattanut, tuottaakseen hedelmää hänen kauttaan. Kärsimys voi joko katkeroittaa ja kovettaa tai tehdä hedelmällisiksi. Joosef esikuva Jeesuksesta Jumala korotti Joosefin vankilasta, orjan asemasta Egyptin hallitsijaksi. Jumala korotti Jeesuksen: Apt. 2:22-24 / Hepr. 2:7-8 / Fil. 2:6-11. Korotuksen seurauksena Joosef meni naimisiin vierasmaalaisen kanssa. Ennen sitä Joosef oli ollut heprealainen orja, joka ei voinut kuvitellakaan avioliittoa egyptiläisen kanssa. Kun Jumala oli korottanut Jeesuksen, hän lähetti Pyhän Hengen noutamaan Karitsalle morsianta (seurakuntaa) pakanoista ja juutalaisista. Room.9:24-25: ”olen kutsuva rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani” (KR38). Ennen korotusta, Jeesus toimi vain juutalaisten keskuudessa. Katso esim. Matt.15:21-34. Joosefin ohi ei ollut mitään tietä niillä, jotka halusivat pysyä hengissä (55). Myöskään Jeesuksen ohi ei ole tietä. Ainoastaan hänen kauttaan voimme päästä elämään (Joh.3:36). Joosef oli itse koonnut viljat aittoihin - nähnyt vaivaa aittojen täyttämisestä (48-49). Viljaa oli kuin meren hiekkaa, yltäkylläisesti. Jeesus on elämällään ja kuolemallaan ’koonnut viljaa’: tehnyt meille mahdolliseksi jäädä eloon. Saamme häneltä yltäkylläisesti. Joh.10:10; Fil.4:19. Pelastus oli kaikkia varten jotka tulivat idästä, pohjoisesta, etelästä, lännestä.(56-57). Jeesus on valmistanut pelastuksen kaikille, ei ainoastaan juutalaisille.


18 Nälkä sai ihmiset tulemaan ja varastot avattiin heille. Ennen kuin me tulemme Jeesuksen luo, tarvitaan nälkä. Jumalan on herätettävä halu saada sitä mitä Jeesus antaa. Meidän on nähtävä, että tarvitsemme Jeesusta elääksemme. Joh.6:44 ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä häntä vedä”.

Luku 42 Jaakobin sanoista (1-2) käy ilmi, että veljet olivat olleet haluttomia lähtemään Egyptiin vaikka heilläkin alkoi ruoka loppua. Ilmeisesti pelkkä Egyptin mainitseminen toi miehille epämiellyttävän olon. Se oli maa, johon he olivat myyneet Joosefin ja jossa Joosef oletettavasti oli kuollut. Egypti oli viimeinen paikka, josta veljet halusivat lähteä hakemaan apua. Veljillä oli valtava etu puolellaan. Heillä oli Egyptissä veli, joka oli koonnut viljan ja jakoi sitä. Mutta he eivät tienneet sitä. Meillä on sama etu, vaikka emme usein ymmärrä sitä (Hepr.2:11-12). Myös Jeesuksen lihallisilla veljillä (juutalaisilla) on tämä etu vaikka he eivät vielä sitä kansana ole ymmärtäneet. Miksi Joosef ei ollut näinä vuosina käynyt Kanaanin maassa? Ehkä Jumala oli erityisesti johtanut häntä tässä asiassa, voidakseen toteuttaa oman suunnitelmansa. Kanaanin puolella rajaa oli Egyptin itärajan puolustuslinjana toimiva muuri, jota kutsuttiin hallitsijan muuriksi. Tulliportilta ratsastaja vei faraolle viestin, ketä kulloinkin oli tulossa maahan. Joosef sai ilmeisesti näin tiedon veljiensä saapumisesta ja pystyi hyvin tunnistamaan heidät. Ehkä Joosef oli jo odottanut veljien tuloa ja oli sen tähden lähinnä Kanaanin maan rajaa olevien viljavarastojen luona. Veljet lankesivat kasvoilleen maahan Egyptin hallitsijan edessä. Nyt Joosefin uni toteutui - uni, jonka toteutumisen veljet olivat yrittäneet estää myymällä hänet orjaksi. Miksi veljet eivät tunteneet Joosefia? Joosef myytiin orjaksi 17-vuotiaana ja hän oli ollut Egyptissä yli 20 vuotta. Hän oli myös pukeutunut, kuten egyptiläinen ylimys. Hän puhui heille tulkin välityksellä. Veljet eivät osanneet edes kuvitella, että Joosef olisi elossa. 1 Moos.42:7-22: Joosef ei toiminut näin kostaakseen veljilleen vaan saadakseen heissä aikaan katumuksen. Oli varmasti vaikea pysytellä tuntemattomana, kun olisi halunnut syleillä veljiä. Kuulustelun avulla hän ilmeisesti yritti saada mahdollisimman paljon tietoa kotoa. Veljet olivat itsevarmoja: ”olemme kaikki rehellisiä miehiä”(11). Veljille täytyi tapahtua jotakin! Tapa, jolla Joosef kohteli heitä, tähtäsi siihen, että he heräisivät tajuamaan mitä olivat tehneet: 1. Joosef vangitsi heidät (17). Kolme päivää egyptiläisessä vankilassa mursi varmasti veljien itsevarmuutta. Huoli siitä pääsevätkö he koskaan vapaaksi ja takaisin perheittensä luo, synnytti ehkä itsesyytöksiä. Veljet oli saatettu yhtä avuttomaan tilaan missä Joosef oli ollut 22 vuotta aikaisemmin. Veljien kärsimys vaikutti suurelta, mutta se ei ollut mitään Joosefin kärsimysten rinnalla. 2. Joosef käski heidän tuoda Egyptiin täysveljensä Benjaminin, pojan, jota isä erityisesti rakasti (1820). 3. Joosef vangitutti yhden heistä. Joosef pani heidät tilanteeseen, jossa he joutuivat jälleen menemään Jaakobin eteen ilman yhtä veljistä. Veljet joutuivat samankaltaisten olosuhteiden muistuttamina Jumalansa eteen tilille menneisyydestään. Tunnustivat kaikki syyllisyytensä (21-22). 1 Moos.42:23-25 Veljet eivät nähneet Joosefin kyyneliä, mutta he näkivät miten hän vangitsi Simeonin. He pitivät Joosefia tylynä ja vaarallisena. Näin mekin usein ajattelemme Jumalasta, kun hän rakkaudessaan vetää meitä parannukseen. Joosef vangitutti Simeonin. Ruuben ei ollut paikalla kun Joosef myytiin. Toiseksi vanhimpana Simeon oli päävastuussa Joosefin myymisestä. Joosef osoitti heille hyvyyttä (viljaa, eväitä, rahaa). Hän oli aiemmin sanonut: ”minä olen Jumalaa pelkääväinen, joten jos olette rehellisiä ei teillä ole mitään pelättävää” (18-20).


19 1 Moos.42:26-28 Veljet pääsivät kotimatkalle, joka lienee kestänyt 2-3 viikkoa. Viljasäkeistä löytynyt raha pelästytti heidät. Joosef ei myöhemmin puhunut rahasta, joten hän oli ilmeisesti palauttanut rahat osoittaakseen hyvyyttä. Mutta veljet näkivät hyvyyden uhkana. Usein kun emme ole oikeassa suhteessa Jumalaan, näemme Jumalan huolenpidon ja rakkaudenkin uhkana. Veljet ehkä olettivat, että heidän olisi vaikea todistaa syyttömyyttä rahojen suhteen, koska heitä jo muutenkin epäiltiin vääristä motiiveista. Nyt he alkoivat (28) ymmärtää, että kaikki tapahtunut oli Jumalan vaikuttamaa. He alkoivat nähdä oman syyllisyytensä. Jaakobin poikina he varmasti tiesivät paljon Jumalasta ja hänen teoistaan. Mutta ilmeisesti he vasta nyt ensimmäisen kerran ymmärsivät, että heitä kohdanneet vaikeudet eivät olleetkaan sattumaa, vaan kaiken takana oli Jumala. 1 Moos.42:29-38 Jaakob ajatteli, että kaikki on häntä vastaan, vaikka itse asiassa kaikki tapahtui hänen tähtensä. Hän katseli asioita hyvin itsekeskeisesti. Benjamin oli aikuinen mies ja kymmenen pojan isä. Siitä huolimatta Jaakob piti häntä jonkinlaisena Raakelin ja Joosefin korvikkeena. Ruubenin sanoista voi nähdä millaista tuskaa hän on kantanut sisällään (37-38).

Luku 43 1 Moos.43:1-14 Egyptistä tuotu vilja loppui. Oli pakko hakea lisää. Ei ollut muuta keinoa säilyä hengissä. Ehkä he olivat rukoilleet Jumalalta ihmettä: jotakin sellaista, jonka Iisak oli saanut kokea nälänhädän aikana (1 Moos.26:1-2,12). Koko ajan Benjaminista puhutaan niin kuin hän olisi ollut Jaakobin ainoa poika ja vielä lapsi. Juuda oli aikoinaan ehdottanut Joosefin myymistä (1 Moos.37:26-27). Hän oli sen jälkeen käynyt kovan koulun. Hän oli myöntänyt syyllisyytensä miniänsä tapauksessa. Hän oli muuttunut. Hän lupautui vastaamaan Benjaminista oman tulevaisuutensa hinnalla. Ehkä Juudan asenne vaikutti Jaakobin murtumiseen. Jaakob jätti vihdoin asian Jumalan käsiin: ”Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin”(14). 1 Moos.43:15-34 Miehet kutsuttiin juhla-aterialle, mutta he pelkäsivät että heidät ryöstetään ja heistä tehdään orjia.(18) Mekin saatamme pelätä, kun Jeesus kutsuu meitä seuraansa aterioidakseen kanssamme (Ilm.3:20). Pelkäämme, että joudumme orjiksi. Joosefin palvelijan vastaus (23) osoitti, että Joosef oli opettanut hänet tuntemaan Jumalan. Joosef osoitti kaikin tavoin rakkautta ja huolenpitoa veljilleen: Hän toi heille vettä, että he saivat pestä jalkansa (24). Hän antoi rehua heidän aaseilleen (24). Hän tervehti heitä ystävällisesti ja kysyi: ”Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?” Joosef sanoi Benjaminille: ”Jumala siunatkoon sinua, poika!” (29). Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja. Se oli suuri kunnianosoitus. ”Kun sitten Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niitä viisi kertaa enemmän kuin muut veljet”: Halusiko Joosef nähdä herättääkö tämä kateutta veljissä? Joosef myös hämmästytti veljiä asettamalla heidät istumaan ikäjärjestyksessä (33). Miten Egyptin hallitsija saattoi tietää heidän ikäjärjestyksensä? Joosefin veljet olivat paljon tekemisissä Joosefin kanssa. He söivät ja joivat hänen kanssaan. He ymmärsivät, että hän tiesi heistä paljon. He saivat häneltä lahjoja. Mutta silti he eivät tunteneet häntä. Mekin voimme olla paljon tekemisissä Jeesuksen kanssa tuntematta häntä.

Luku 44 1 Moos.44:1-3 Malja oli ehkä ollut aterian aikana pöydässä. Joosef käski laittaa maljan Benjaminin säkkiin. Hän halusi ilmeisesti laittaa Benjaminin vaaraan, jotta näkisi, miten veljet toimivat. Hän halusi tietää, oliko veljissä tapahtunut todellista muutosta.


20 1 Moos.44:4-12 Veljet vakuuttivat syyttömyyttään. He olivat valmiita vastaanottamaan pahimman mahdollisen rangaistuksen, jos heidät voidaan osoittaa syylliseksi. Näin mekin usein ajattelemme itsestämme, ennen kuin näemme itsemme Jumalan silmin. 1 Moos.44:13-16 Veljet eivät alkaneet puolustautumaan. He jättäytyivät Joosefin armon varaan. Ilmeisesti he näkivät nyt kaiken Jumalan sallimana rangaistuksena siitä mitä he olivat tehneet Joosefille ja siitä, miten he olivat vuosikaudet valehdelleet isälleen. 1 Moos.44:16-34 Juuda asettui asianajajaksi ja lunastajaksi. Hän oli valmis kantamaan toisen rangaistuksen, jotta syyllinen pääsisi vapaaksi. Samalla tavoin hän, joka syntyi Juudan jälkeläisenä, kärsi rangaistuksen meidän sijastamme (Jes.53:5).

Luku 45 Joosef oli tullut vakuuttuneeksi veljien muuttuneesta asenteesta. Hän ilmaisi itsensä veljilleen silloin kun nämä tunnustivat syyllisyytensä. Aikaisemmin Joosef oli puhunut ankarasti, syyttävästi. Nyt hän puhui lohduttavasti. Jeesus puhui ankarasti niille, jotka olivat itseriittoisia ja kovasydämisiä. Syntejään itkeviä kohtaan Jeesus oli lempeä. Joosef vakuutti veljille kolme kertaa, että nämä eivät olleet lähettäneet häntä Egyptiin, vaan Jumala (5,7,8). Apostolit vakuuttivat samalla tavoin juutalaisille, että Jeesuksen kuolema ristillä oli Jumalan suunnitelma (Apt.3:15, 17-19). Kaikki on Jumalan hyvää johdatusta, että he jäisivät eloon ja monet pelastuisivat: ”Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä, ja monet pelastuisivat”(7). Joosef ymmärsi, että Jumalan johdatus ei liittynyt vain heihin, vaan Jumala oli tehnyt näin pelastaakseen monet. 1 Moos.45:9-23 Kun veljet olivat tunnustaneet syyllisyytensä ja oppineet tuntemaan Joosefin ja olivat saaneet anteeksi, he saivat tehtävän. Mekin olemme saaneet Jeesukselta tehtävän, kun olemme tunnustaneet syntimme, saaneet anteeksi, oppineet tuntemaan Jeesuksen (1 Tim.1:12-13). Veljille annettu tehtävä oli terveisten vieminen perille (9,13). Veljien piti kertoa mitä olivat nähneet ja kuulleet. Heidän piti todistaa, että Joosef, jonka he olivat luulleet kuolleen, olikin elossa ja oli Egyptin hallitsija. Heidän piti todistaa miten Jumala oli Joosefin kautta valmistanut monille pelastuksen. Me olemme saaneet samanlaisen tehtävän (Apt.10:36-43). Veljien tuli kutsua perheensäkin Joosefin luo, jotta myös perhe säilyisi elossa. Meidänkin tulee kutsua perheemme Jeesuksen luo, jotta perhe säilyisi elossa (Joh.6:35, 51). Veljet saivat kaiken tarpeellisen matkaa varten (17-21). Mekin saamme kaiken tarpeellisen matkaa varten (Fil.1:6; Ef.1:13-14). Perillä odotti paras mahdollinen (18). Perillä odottaa paras mahdollinen (1 Piet.1:4). Jaakobin perhe joutui jättämään omaisuuttaan Kanaanin maahan, mutta he saivat parempaa tilalle (20). Mekin joudumme luopumaan jostakin, mutta saamme parempaa tilalle (Mark.10:29-30). 1 Moos.45:24 ”Älkää riidelkö matkalla”: Terveiset olisivat ehkä jääneet viemättä perille tai olisivat viivästyneet, jos veljet olisivat alkaneet riidellä. Jeesus antanut omilleen saman ohjeen (Joh.15:12; Joh.17:20-21; 1 Kor.1:10). Riita on usein estänyt sanoman viemisen. Sen tähden Raamatussa on paljon kehotuksia rakastaa ja antaa anteeksi. 1 Moos.45:25-28 Jaakobin oli ensin vaikea uskoa veljien kertoma uutinen. Mutta kun hän näki, mitä Joosef oli lähettänyt, hän uskoi. Meidänkin on ensin vaikea uskoa evankeliumi, mutta kun Pyhä Henki Sanan kautta osoittaa Jeesuksen todellisuuden ja sen mitä Jumala on tehnyt, varmistumme pelastus-sanoman luotettavuudesta.


21 Jaakob ei nähnyt Joosefia ennen kuin pääsi perille, mutta hän uskoi, että tämä on elossa ja on valmistanut pelastuksen. Mekään emme näe Jeesusta ja iankaikkisuutta ennen kuin perillä (1 Piet.1:8-9). Jaakobin koko tulevaisuus muuttui tuosta hetkestä (27-28). Meille on uskottu evankeliumi, joka muuttaa ihmisten tulevaisuuden. Monet yksityiskohdat tässä kertomuksessa muistuttavat Israelin vaiheista lopun aikana. Kauan aikaa veljet olivat tietämättömiä Joosefista. Joosef oli heille kuollut. Sitten he tietämättään lähestyivät Joosefia hädän ajamina (Sak.14:4-5). Tunnistaessaan Joosefin he näkivät oman syyllisyytensä (Sak.12:9-10). He olivat vihassaan halunneet tappaa hänet, mutta hän oli valmis vastaanottamaan heidät, antamaan anteeksi (Sak.13:1). Samanlainen asenne oli ja on Jeesuksella omaa kansaansa kohtaan (Luuk.19:41-44; Matt.23:37-39).

Luku 46 1 Moos.46:1-27 Beersebassa pysähdyttiin. Tarvittiin lepotauko ja vesivarastot oli täydennettävä. Täällä Jaakob oli pettänyt isäänsä ja lähtenyt pakomatkalle. Nyt hän uhrasi isänsä Iisakin Jumalalle - liiton Jumalalle. Jaakob ilmeisesti pelkäsi, että Egyptiin meno voisi olla vastoin Jumalan tahtoa. Jumala oli aikoinaan kieltänyt hänen isäänsä menemästä Egyptiin (26:1-2). Kiintyisivätkö omaiset Egyptiin ja hylkäisivät luvatun maan? Jumala rohkaisi Jaakobia: ”Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää lähteä Egyptiin, minä teen sinusta siellä suuren kansan. 4. Minä itse tulen sinun mukanasi Egyptiin ja tuon sinut sieltä myös takaisin. Ja Joosef on painava sinun silmäsi kiinni.” Vertaa 1 Moos.15:13-16: Jaakob oli varmasti kuullut tästä Abrahamilta. ”Minä teen sinusta siellä suuren kansan”: Siitä oli 200 vuotta kun Jumala oli luvannut Abrahamille, että hänen jälkeläisensä tulevat lukuisiksi kuin taivaan tähdet tai maan hiekka (22:16-18). 200 vuotta ja vain 70 henkeä, jotka saattoi hyvin luetella (8-27). 1 Moos.46:28-34 Joosef osoitti vastaanotollaan, miten paljon hän rakasti ja kunnioitti isää. Vaikka hän oli Egyptin toiseksi merkittävin henkilö, hän ei halveksinut paimentolaista isää eikä veljiään. Joosef näki heidät Jumalan silmin: Jumala on armossaan valinnut heidät ja minut ja lähetti minut edeltä toteuttaakseen suunnitelmansa. Joosefilla oli valta sijoittaa sukunsa haluamaansa paikkaan, mutta hän ei unohtanut, että farao oli hänen yläpuolellaan. Gosenin maakunta oli alue rajalla lähinnä Kanaanin maata. Ilmeisesti siellä ei asunut paljon egyptiläisiä. Heidät johdatettiin asumaan erilleen egyptiläisistä. Egyptiläisten vastenmielisyydestä paimentolaisia kohtaan oli se hyöty, että suku säilyi yhtenäisenä ryhmänä. Jumala varjeli israelilaiset sulautumasta egyptiläisiin. Eri tavoin hän on varjellut israelilaisia kautta vuosisatojen sulautumasta muihin kansoihin.

Luku 47 1 Moos.47:1-6 Farao oli valmis antamaan parasta, mitä Egyptissä oli Joosefin sukulaisille. Joosefin tähden he saivat kaikkein parhaimman alueen. Jos Jaakobin suku olisi mennyt omissa nimissään faraon eteen, heidät olisi heitetty ulos. Jeesuksen tähden meille on varattu paras osa. Jos menemme omissa nimissämme Jumalan eteen, meidät heitetään ulos (Joh.14:6). Niin kuin Joosef meni valmistamaan veljilleen asuinpaikkaa ja otti heidät luokseen niin Jeesus on mennyt valmistaman meille sijaa (Joh.14:2-3). 1 Moos.47:7-12 Paimentolainen, joka oli egyptiläisille kauhistus, siunasi Egyptin hallitsijan (Hepr.7:7). Siunaus teki varmaan vaikutuksen faraoon ja hoviväkeen. Joosefin kautta he olivat oppineet kunnioittamaan Joosefin Jumalaa.


22 1 Moos.47:13-26 Sillä, että otti karjan haltuunsa, Joosef huolehti karjan eloonjäännistä. Vanhoissa egyptiläisissä teksteissä esiintyy usein ajatus, että Egyptin maan omistaa farao. Raamatusta tiedämme miten maa tuli faaraon omaisuudeksi, pappien maita lukuun ottamatta. Farao kehotti ihmisiä menemään Joosefin luo. Hän oli antanut kaiken vallan Joosefille. Isä kehottaa meitä menemään Jeesuksen luo, jotta saisimme elämän. Matt.17:5; Joh.5:24-27. Joosef ei etsinyt omaa etuaan vaan antoi kaiken faraolle (14, 20). Jeesus ei etsinyt omaa kunniaansa (Joh.8:50). 1 Moos.47:27-31 Jaakob eli Egyptissä 17 vuotta.(28). Kun hän arveli kuolemansa lähestyvän, hän pyysi Joosefia huolehtimaan siitä, että hänet haudataan luvattuun maahan (29-30). Hän uskoi, että Jumala vielä täyttää lupauksensa ja antaa maan hänen jälkeläisilleen. Hauta oli Abrahamin ostama hauta, johon oli haudattu Saara, Abraham, Iisak, Rebekka ja Leea.

Luku 48 Joosef oli ollut Egyptin hallitsijana 26 vuotta. Hänen vaimonsa oli egyptiläinen ja pojat olivat kasvaneet Egyptin hovissa. Pojat olivat noin 24-25vuotiaita. Vaikka Jaakob asui Egyptissä, hän ei epäillyt lupauksen täyttymistä. Hän kertoi jälleen, mitä Jumala on luvannut (3-4). Jaakob liitti Joosefin kaksi poikaa lupauksen perilliseksi, Israelin heimojen kantaisiksi (5-6): Manassen ja Efraimin heimot. Nämä Egyptin hovissa kasvaneet pojat liittyivät paimentolaisiin. Jaakob siunasi Manassen ja Efraimin. Jaakobin silmien näkö oli heikentynyt, mutta hengellinen näkö oli terävöitynyt. Jaakobin profetia ei näyttänyt aluksi toteutuvan. Mooseksen aikaisessa väestölaskussa oli Manassen heimo Efraimia suurempi. Myöhemmin Efraimin ja Juudan heimot ylittivät sekä lukumäärässä että voimassa muut heimot. Profeetat Hoosea ja Jesaja käyttävät usein Efraim -nimeä koko Israelin (pohjoisvaltakunnan) nimenä. Siunatessaan poikia Jaakob tunnusti, että kaiken siunauksen antaja ja johdattaja on Jumala ja hän kertoi millainen Jumala on (16). ”Sitten Israel sanoi Joosefille: ”Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan” (21): Jumala on uskollinen. Hän ei muutu. Hän täyttää lupauksensa. 1 Moos.48:22: ”Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen, jonka olen miekkani ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta.” Katso Joh.4:5; 1 Moos.33:19. Joos.24:32 kertoo, että Jaakob osti tuon maa-alueen. Joutuiko hän myöhemmin valloittamaan sen takaisin itselleen?

Luku 49, Jaakobin siunaus 1 Moos.49:1-2 Nämä siunaukset kohdistuvat paitsi kantaisiin, erityisesti sukukuntiin, joita he edustivat. Tulevina aikoina; KR38: ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu. Sanonta päivien lopulla esiintyy usein myös Qumranin yhteisön Raamatun selitysteksteissä. Yhteisö ajatteli elävänsä päivien loppua, viimeisiä päiviä eli kirjoitusten kuvaamaa lopunaikaa. Ruuben (3-4) Ruubenista kerrotaan, että hän makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa (35:2). KR38: Sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensisijalla. Ruubenin heimo oli pieni heimo. Ruubenin heimosta ei noussut tuomareita, kuninkaita eikä profeettoja. Simeon ja Leevi (5-7) Jaakob ei kiroa poikiaan. Hän kiroaa heidän vihaansa. Simeonin heimo ei saanut omaa aluetta. Se sai perintöosan Juudan alueesta (Joos.19:9). Leeviläiset jaettiin kaikkien heimojen sekaan. Tämä kääntyi leeviläisille siunaukseksi.


23 Juuda (8-12) Juudan sukukunta tulee olemaan voitokas - yli muiden sukukuntien. Hänen veljensä kumartavat häntä. Koko juutalainen kansa sai nimensä Juudasta. Leijona oli kuninkaan, hallitsijan vertauskuva. Sitä pidettiin vahvimpana ja mahtavimpana eläimenä. Jeesusta kutsutaan Juudan heimon leijonaksi (Ilm.5:5). Ei siirry valtikka pois Juudalta, eikä käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. ”Se, jolla on valta” (Shiloh): Sanan merkityksestä ei ole varmuutta. Monissa raamatuissa se on jätetty kääntämättä. Se on käännetty mm. Se, jolla on valta, hän, jonka se on, rauhanruhtinas ja lähetetty. Midrash Rabba (Valitusvirsien midrash) sanoo: ”Ei siirry valtikka Juudalta - kunnes saapuu Shilo, tämä on messias-kuningas - Juudan valtikka tarkoittaa suurta neuvostoa Sanhedrinia, jota lyötiin ja joka sortui - kunnes Shilo saapuu.” Targum Onkelos sanoo Juudan valtikasta, että se ei siirry pois, kunnes saapuu messias, jolla on hallitsijavalta. Joonatanin Targum sanoo, että tämä jae viittaa messias-kuninkaan aikaan, kuninkaan, joka saapuu nuorimpana hänen lapsistaan.(Messias-odotus s.53-54). Kun Rooma, otti 6 jKr. Suurelta Neuvostolta vallan päättää kuolemantuomiosta, sen nähtiin liittyvän näihin sanoihin. Rabbi Rahmon on kertonut: ”Kun Sanhedrinin jäsenet havaitsivat, että heiltä oli riistetty valta elämään ja kuolemaan, heidät valtasi yleinen tyrmistys; he panivat tuhkaa päällensä, verhosivat ruumiinsa säkkiin, huutaen: voi meitä, valtikka on siirtynyt pois Juudalta, eikä messias ole tullut.” (Messias-odotus) Mitä tarkoittaa puhe viiniköynnöksestä ja aasista? Rabbimme Obadjan selitys sanoo: Messias ei saavu sotaratsulla, vaan hän on rauhan kuningas - toisaalta hän sitoo aasinsa viinipuuhun, joka merkitsee, että hänen rauhansa valtakunta hallitsee Israelissa, jota verrataan viinipuuhun. (Messiasodotus s. 58). Talmudissa selitettäessä tätä kohtaa viitataan Moosekseen, joka otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään, ja niin on tekevä myös toinen Mooses, messias, sillä ”hän on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla” Sak.9:9 (Messias-odotus s. 58). Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Tätä sanontaa käytettiin viinikuurnan polkijasta. Vertaa Jes.63:1-4: Tuo päivä, joka on tämän Pelastajan vihollisille tuhon päivä, on hänen kansansa lunastamisen vuosi. Vertaa Ilm.14:14-20; Ilm.6:14-17. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus. Septuaginta ja targumit: Hänen silmänsä ovat kirkkaat (kauniit) kuin viini. Vertaa Ilm.1:14: hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Luvatusta maasta sanottiin joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa (2 Moos.3:8). Ehkä koko jae viittaa siihen, että hänessä on kaikki se mikä virvoittaa ja ravitsee. Vertaa Jes.55:1-3; Joh.7:37-38. Sebulon (13) Sebulonin heimon rajoina olivat välimeri ja Galilean meri. Tuolla alueella harjoitettiin mm. kauppaa, merenkulkua ja kalastusta. Siidon jäi alueen pohjoispuolella. Isaskar (14-15) Isaskar sai Jisreelin hedelmällisen laakson. Isaskarin saama alue joutui usein valloittajien saaliiksi, ja on todennäköistä, että alueen asukkaat joutuivat silloin orjan töihin. Dan (16-17) Käärmeenä tiellä: Käärme tarkoittaa todennäköisesti pientä hiekanväristä käärmettä, jota on vaikea huomata. Kun käärme puree, hevonen saattaa pelästyessään jopa paiskata ratsastajan maahan Tarkoittaako: Dan on viekkaudellaan (ei suurella voimalla; vertaa Jeesuksen kehotus: ”olkaa viekkaat kuin käärmeet”) puolustamassa maata omalla paikallaan. Danin alue oli pohjoisen rajaalue, jossa käytiin paljon taisteluja.


24 Kohtaa on selitetty myös siten, että Antikristus olisi lähtöisin Danista. Ilm.7:ssä Israelin sukukuntien luettelosta puuttuu Dan. Saatanasta puhutaan usein käärmeenä. ”Herra sinulta minä odotan pelastusta” (18). Huudahtiko Jaakob tämän nimenomaan Danin osalta, vai huudahtiko näin nähdessään edessäpäin olevaa jatkuvaa luopumusta, taistelua ja ahdistuksia. Gad (19) Gad joutui myös jatkuvien taistelujen alueelle, Jordanin itäpuolelle. Gadin heimo pyysi Moosekselta tätä maata (4 Moos.32:2-5). Asser (20) Alue on tunnettu vilja-alueena ja siellä on paljon myös öljypuita ja viinitarhoja. Lisäksi välimerestä saa kalaa. Naftali (21) Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniit ovat hänen vasansa. KR38: Naftali on nopea peura, hän antaa kauniita sanoja. Naftalin alueella Jeesus opetti eniten. Joosef (22-26) Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä (Ps.1:1-3). Hän varjeltuu ja voittaa Jumalan (Jaakobin Väkevän, Paimenen, Israelin Kallion) avulla (23-25). Jumala antaa hänelle siunauksia taivaasta (siunaa taivaallisilla, hengellisillä?); syvyydestä (ahdistusten välityksellä?) ja siunaa häntä jälkeläisten paljoudella (Efraimin ja Manassen alueet). Benjamin (29) Benjaminin heimo tunnettiin erittäin sotaisena.

Luku 50 1 Moos.50:1-14 Egyptiläiset olivat kuuluisia balsamointitaidoistaan. Oli erilaisia balsamointitapoja riippuen henkilön arvosta ja varakkuudesta. Jaakob sai arvohenkilölle kuuluvan käsittelyn. Egyptiläiset kunnioittivat Joosefia niin paljon, että maa vietti hänen isänsä kuoleman johdosta julkisen suruajan (70 päivää), kuten kuninkaallisen henkilön kuoltua. Jaakobin hautajaiset olivat valtiolliset hautajaiset. Egyptin kaikki arvohenkilöt (7) osallistuivat hautajaisiin. Hautajaiset kestivät seitsemän päivää (10) ja tekivät kanaanilaisiin sellaisen vaikutuksen, että nämä antoivat paikalle nimen Abel-Mishraim (Egyptin suru tai Egyptin surujuhla). Hautajaiset pidettiin ilmeisesti Jordanin itä puollella (10). Sieltä Jaakobin pojat veivät (12-13) isän balsamoidun ruumiin Abrahamin ostamaan hautapaikkaan. Ilmeisesti egyptiläiset odottivat Jordanin itä-puolella (14). 1 Moos.50:15-21 Joosef itki kuultuaan veljiensä puheen. Oliko hän murheellinen siitä, että veljet epäilivät, eivätkä ymmärtäneet, että hän oli sydämestään antanut anteeksi? Vai itkikö hän nähdessään veljien katumuksen ja tuskan? Vai itkikö hän muistaessaan kaikkea tapahtunutta. Joosef lohdutti veljiä ja puhui heille lempeästi (21):”Älkää siis enää olko peloissanne”. Jumala on sallinut kaiken tämän pelastaakseen monet (20). 1 Moos.50:22-26 Joosefin ruumis balsamoitiin ja pantiin arkkuun odottamaan Egyptistä lähdön hetkeä. Joosefin arkku oli jatkuva muistutus, että Jumala veisi kansan takaisin luvattuun maahan. 400 vuotta myöhemmin arkku otettiin mukaan (2 Moos.13:18-19). Se oli erämaavaelluksen aikana mukana muistuttamassa Joosefin uskosta Jumalan lupauksiin. Erämaavaelluksen päätyttyä se haudattiin sukuhautaan (Joos.24:32).


/Ensimm%C3%A4inen%20Mooseksen%20kirja,%20luvut%2021-50_0