Issuu on Google+

Neljä kirjoitusta lähetystyön perusteista Juhani Koivisto Pituus: 6s

1. Lähetys on seurakunnan ydintehtävä Lähtökohtana Jumalan teot Lähetystyö on yhtä vanha asia kuin kristillinen uskomme. Se on oikeastaan vieläkin vanhempi. Uskomme Jumalaan, joka on maailman luoja. Jumalan luoma maailma on kuitenkin syntiin langennut maailma, jossa kukaan ei tiedä omin neuvoin tietä Jumalan luo. Luomisen välityksellä ihminen tietää, että jokin ihmistä suurempi on olemassa. Maailmassa oleva järjestys kertoo suunnittelusta. Hänet voidaan aavistaa. Vaikka Jumala pitää yllä maailmaa, joka on hänestä riippuvainen, emme synnin vuoksi omin neuvoin pääse elävään yhteyteen Jumalan kanssa ja löydä tietä hänen luokseen. Jumala teki sen vuoksi itse aloitteen. Hän valitsi itselleen omaisuuskansan, Israelin. Tämän kansan keskelle hän lähetti Poikansa maailman Vapahtajaksi. Jeesuksen sovitustyö ja ylösnousemus koskettavat jokaista ihmistä. Jeesus on koko maailman Vapahtaja ( Joh. 1:29 ). Hänen pelastustyönsä ei tule pelastavalla tavalla ihmisen omaisuudeksi, ellei hän kohtaa evankeliumia Jeesuksesta julistettuna. Julistettu evankeliumi tähtää kasteeseen ja uskoon. Kristus, koko maailman Vapahtaja Jeesuksen persoona ja työ koskettavat koko maailmaa. Jeesus on sovittanut ristillä kaikkien ihmisten synnit. Lähetystyötä tehdään, jotta kaikki kuulisivat sanoman Kristuksesta. Jumalan suunnitelmaan kuuluu, että tätä sanomaa julistetaan kaikille ihmisille. Apostolit antoivat esimerkin. Jo apostolien aikana lähetystyö lähti liikkeelle ja evankeliumi levisi ei juutalaisten keskuuteen. Paavali vei evankeliumia lähetysmatkoillaan silloiseen Rooman valtakuntaan. Paavalin ja Barnabaan tekemä ensimmäinen lähetysmatka (Apt.13-14) kuvaa kuin pähkinänkuoressa kaikkia lähetystyön perustavia kysymyksiä, jotka sen jälkeen on koettu eri aikoina ja erilaisissa ympäristöissä. Lähetyskäsky tiivistää ydintehtävän Vaikka lähetystyön perusta on jo luomisessa ja Jumalan teoissa, jokainen evankeliumi sisältää vähän eri muodoissaan lähetyskäskyn ( Matt. 28:18-20, Mark. 16:15, Luuk. 24: 45-48, Joh:20.21). Apostolien teoissa sama asia on jakeessa 1:8. ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.


Lähetyskäskyssä Kristuksen seurakunnalleen antama lähetystehtävä ilmaistaan ytimekkäästi. Matteuksen evankeliumi alkaa lähetystyön valtuutuksella: ”Minulle on annettu kaikki valta..:” Tähän sisältyy väite, että perimmäinen kiistämätön valta kuuluu Kristukselle. Kohta korostaa lähetystyön kohteena kaikkia kansoja, joiden keskuudessa tulisi evankeliumia julistaa. Lähetystyön välineeksi annetaan kaste ja opetus. Kohta päättyy Jeesuksen lupaukseen olla omiansa kanssa. On Pyhän Hengen johdatusta, että näin painokkaasti tiivistetään lähetystyön tehtävä. Helposti kristillinen seurakunta omaksuu itselleen muita tehtäviä, jotka saattavat uhata sille annettua ydintehtävää. Meidän aikanamme tämä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun sekoitetaan toisiinsa luomisessa annettu tehtävä viljellä ja varjella maata sekä tehtävä julistaa evankeliumia Uuden testamentin mukaan Jumala johtaa historiaa päätökseen. Vaikka hän ei paljasta omia aikataulujaan, ne ovat sidoksissa evankeliumin julistamiseen kaikille kansoille (Matt.24:14). Viedessään evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä kuulleet, julistajat muistuttavat että kristillinen seurakunta odottaa Kristuksen paluuta, jolloin nykyisen ajan ensimmäisenä helluntaina alkanut lähetystyö päättyy.

2. Jeesuksen ainutlaatuisuus on lähetystyön silmäterä Jeesuksen ainutlaatuisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisen pelastuminen ratkeaa yksin hänen suhteestaan Kristuksessa tarjottavaan evankeliumiin. Jeesus Kristus, josta evankeliumit opettavat on Jumalan erityinen ilmoitus ihmiskunnalle ainutlaatuisella tavalla ja ainoa tie pelastukseen. Tämä on ollut lähetystyön silmäterä alusta alkaen. Jo Jeesus kysyi opetuslapsittaan: Kenen te sanotte minun olevan? Jeesuksen aikana oli liikkeellä monenlaisia käsityksiä. Toiset pitivät häntä profeettana, toiset hyvänä opettajana, kolmannet odottivat poliittista messiasta. Pietari tiivisti vastauksessaan olennaisen: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (Matt.16:16). Voimme havainnollistaa asian kuvittelemalla ihmistä, joka joutuu tienristeykseen. Hän on ymmällä minne kääntyä. Tienristeyksessä olevalle annetaan erilaisia neuvoja: mene suoraan tai käänny vasemmalle tai oikealle. Jeesus ei tyydy neuvomaan. Hän sanoo: ”Mitä olen tie ja totuus ja elämä…” (Joh.14:6) Tällainen väite on aina herättänyt vastaväitteitä. Jotkut pitävät sitä loukkaavana. Voiko jollakin olla oikeus väittää olevansa Totuus monien totuuksien maailmassa. Kristilliseen uskoomme ja sen lähetystehtävään kuuluu kuitenkin olennaisesti tällainen ehdottomuuden vaatimus, joka on evankeliumin sanoman taustalla. Jeesuksen ainutlaatuisuus on sidoksissa siihen, kenen me sanomme hänen olevan. Tämän vuoksi Uusi testamentti kertoo Jeesuksen alkuperästä ja pitää tärkeänä hänen neitseestäsyntymistään (Luuk.1 ja Matt. 1) sekä hänen ennalta oloaan ennen syntymää. Luterilaisessa lähetysteologiassa


Kristusta katsotaan erityisesti ihmiseksi syntyneenä seimen lapsena, jossa Jumalan kirkkaus näkyy suurimpana.

Taustalla lain ensimmäinen taulu Jeesuksen ainutlaatuisuus avautuu Vanhan testamentin taustalta, jossa lain ensimmäinen taulu kiteyttää : Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia. Lain ensimmäinen taulu kohdistui kaikkea uskontojen sekoitusta vastaan, joka oli yleistä Israelin kansan keskuudessa. Jumala on yksi. Usko Jeesuksen jumaluuteen on syvällä tavalla sidoksissa kolminaisuuteen ja Jumalan ykseyteen. Se ilmaisee ensinnä uskon, että Jumala on. Sen jälkeen torjutaan monien jumalien olemassaolo. Kristillinen usko näkee maailman yhden Jumalan luomana ja Kristuksen lunastamana.: Tämä asia on ehkä selkeimmin ilmaistuna 1 Kor. 8:6. ”…niin on kuitenkin meillä ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme kaikki luodut, ja yksi Herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa”. Paavali muistuttaa siitä, kuinka tärkeä on uskollemme usko yhteen Jumalaan luojana ja kaikki mitä siitä seuraa. Jeesuksen nimessä kaikille kansoille Jeesuksen ainutlaatuisuus tulee esiin selvästi Pietarin puheessa Apt. 4:12. ” Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Kohta on Apostolien tekojen alkupuolella Pietarin puheesta, jossa hän juutalaisille kuulijoilleen selvitti Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkitystä. Jeesuksen nimi sisältää hänen jumalallisen valtuutuksensa, joka perustuu hänen ylösnousemukseensa. Evankeliumia julistetaan hänen nimessään kaikille kansoille alkaen Jerusalemista. Jeesuksen ainutlaatuisuus on kristillisen lähetystyön silmäterä. Se on samalla kertaa siunaus ja loukkaus. Meidät on kutsuttu pitämään siitä kiinni Jeesuksen ainutlaatuisuudesta apostolien opetuksen mukaisesti aikanamme, joka usein korostaa kaiken olevan suhteellista.

3. Sovitus on lähetystyön ydinsanoma Apostoli Paavalilla oli näky viedä sanomaa Jeesuksesta yhä uusille ja uusille ihmisille. Hän aloitti ensimmäisellä lähetysmatkallaan Vähän-Aasian pikkukaupungeista ja laajensi matkojaan myöhemmin länteen. Suurena tavoitteena oli todistaa Kristuksesta Rooman keisarille. Lähetysnäkyään hän teroittaa eri yhteyksissä. Yksi tunnettu kohta on Room.1:16, jossa evankeliumi ja kansat liittyvät yhteen. Toinen merkittävä kohta on 1 Korinttilaiskirjeen kaksi alkulukua, jossa Paavali kertoo keskittyvänsä Jeesukseen ristiinnaulittuna.


Näistä kohdista näemme, että näyn pitäminen kirkkaana ei ollut itsestään selvää Paavalille. Monet asiat ja henkilöt esittivät erilaisia odotuksia. Kreikkalaiset odottivat häneltä viisautta ja filosofisempaa opetusta. Juutalaiset odottivat ihmeitä ja tunnustekoja. Paavali toteaa, että hän oli päättänyt olla tuntematta mitään muuta kuin Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna (1Kor .1-2) Paavali osoittaa, että sanoma Jeesuksen rististä on lähetystyön ydinsanoma ja sisältö, jota lähetystyö on kutsuttu julistamaan. Tämä tekee lähetystyön ainutlaatuiseksi ja erilaiseksi kaikkiin muihin tehtäviin verrattuna. Tätä erilaisuutta ja erityisluonnetta Paavali varjeli, kun hän aina uudelleen palasi perusteisiin. Jumala oli Kristuksessa Yksi Uuden testamentin syvällisimmistä sovitusta koskevista kohdista on 2 Kor 5:18-20, jossa Paavali ensin tiivistää sovituksen ja soveltaa sitä sen jälkeen lähetystehtävään. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” Sovituksessa on kysymys siitä, että ihminen on synnin vuoksi Jumalaa vastaan kapinassa eikä omin voimin kykene ratkaisemaan tätä ongelmaa. Jumala teki itse aloitteen tulemalla Jeesuksessa ihmiseksi. Eikä vain tätä vaan Kristuksessa hän asettui ihmisen tilalle ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kristus kärsi sen rangaistuksen joka olisi kuulunut meille. Kristillisen lähetystyön näkökulmassa merkittävää on, että sovitus on suoritettu koko maailman puolesta ja koskee jokaista ihmistä. Kaikkien ihmisten pelastus on valmiina Kristuksen uhrissa. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi. Sovitukseen emme voi lisätä mitään emmekä ottaa pois. Kristuksen puolesta lähettiläinä Vaikka sovitus koskee koko maailmaa, Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu, että se ei suoraan koidu ihmisten hyväksi. Paavali torjuu tässä sellaisen ajatuksen Jumalan lähetyksestä (missio Dei), jossa ihmisten pelastuisivat ilman kastetta ja uskoa suoraan sovituksen perusteella. Pelastava yhteys Jumalaan ei löydy suoraan luomakunnan tai ihmisen omin etsinnän välityksellä. Pelastuksen lahjoittaa yksin evankeliumin. Tätä ihminen ei usein tajua, jos laki ei ensin näytä Jumalan tahtoa ja ihminen tunne omaa tilaansa. Jumalan menetelmä on lähettiläiden lähettäminen kuuluttamaan sanomaa. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme: Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2 Kor.5:20) Lähetystyö julistaa Jeesuksen ristinkuolemaa, jotta se otettaisiin uskossa vastaan. Sovituksen sanoma tähtää kasteeseen ja uskoon. Tämän vuoksi todistaminen ja julistaminen on niin tärkeää. Evankeliumin tulee kaikua aitona ja puhtaana, mikä on yksi kirkon tuntomerkki luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan. Lähteminen ja lähettäminen ovat lähetystyön elinhermo, jota ilman uskon sana ei kuulu. Paavalikin muistutti: Room. 10:14 ” Ja kuinka he voivat kuulla kuulla, ellei ole julistajaa?”


4. Lähetys huipentuu Kristuksen paluuseen

Lähetystyö on kristillisen historian vaiheissa liittynyt kiinteästi Kristuksen paluun odotukseen. Kristuksen paluulla tarkoitetaan sitä, että hän palaa toisen kerran. Uudessa testamentissa tähän viittaavat esim. ( Matt. 24:30; Apt. 1:11). Kristuksen paluu antaa lähetystehtävälle laajan horisontin ja tehtävän. Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kun tehtävä on saatettu päätökseen, Kristus palaa Jumalan oman aikataulun mukaisesti. Kristuksen paluun odotus on ollut elävän seurakunnan tuntomerkki kaikkina aikoina. Siellä missä se on hiipunut, yleensä lähetyksen liekkikin on sammunut. Kristuksen paluun odotus merkitsee muistutusta lähetystyön lopullisesta päämäärästä iankaikkisesta elämästä taivaassa. Pelastuksen horisonttina on pääsy perille Jumalan kirkkauteen, iankaikkiseen elämään. Kristuksen paluun odotus on ollut merkittävä lähetystyön vaikutin. Kristillisen aikakäsityksen mukaan ajalla on tulevaisuuteen suuntautuva suunta ja päätepiste. Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä tämä asia on ilmaistuna Jeesuksen lupauksessa olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka. Vaikka kristitty elää maailmassa, hän on uskossa Kristukseen osallinen tulevasta maailmasta. Lähetystyötä ei ymmärretä inhimilliseksi toiminnaksi, vaan se on Jumalan pelastavaa työtä, jota hän tekee seurakuntansa välityksellä maailmassa. Kristus itse johtaa tätä työtä ja on omiensa kanssa loppuun saakka (Matt. 28:20) Lähetys helluntain ja parusian väliaikana Vaikka Vanhassa testamentissa on lähetysnäköala Jumalan omaisuuskansan tehtävän kaikkia kansoja koskevassa siunauksessa (1 Moos. 12:3), varsinaisesti kristillisen seurakunnan lähetystyö alkoi ensimmäisenä helluntaina. Evankeliumi lähti liikkeelle tavoittaen uusia paikkakuntia ja kansoja, joiden periin perustettiin kristillinen seurakunta. Kristillinen kirkon lähetystyö on jatkoa Paavalin lähetysmatkoille. Aika helluntaista Kristuksen paluuseen on lähetystyön aikaa. Saksalainen teologi Karl Heim kuvasi tätä väliajaksi, joka on salaman leimahduksen ja jyrähdyksen välissä. Kristuksen ensimmäinen tuleminen on kuin salaman leimahdus ja jyrähdys hänen tulemisensa. Evankeliumi kaikille kansoille ja kielille Tästä näkökulmasta katsottuna kansoilla, kielillä ja kristillisellä lähetystyöllä on oma paikkansa Jumalan suunnitelmassa. Jumalan suunnitelmina ei ole sulauttaa kansoja yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan kutsua Kristuksen nimelle kansa, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä. Luomisen näkökulmasta Jumala on maailmamme luoja, ylläpitäjä ja kansojen kaitsija. Pelastaakseen synnin vuoksi hänestä eroon joutuneen maailman Jumala lähetti Kristuksen. Kristuksen nimessä saarnataan evankeliumia kaikille kansoille. Jumalan valtakuntaan tulee väkeä pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä. Ilmestyskirjassa tätä kuvataan suurena juhlana (Ilm.7:9) Raamattu ilmoittaa vain suunnitelman päälinjat. Tarkat ajankohdat kuuluvat Jumalalle, joka on myös salattu.


Lähetys ja päätös Lähetyksellä on suuri päämäärä. Matteuksen evankeliumissa todetaan ” Ja tämän valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14). Evankeliumin julistaminen merkitsee Kristuksesta todistamista. Maailma ei tule kristilliseksi, mutta se saa kuulla sanoman. Vaikka kristillinen seurakunta kulkee ahdistuksen lävitse, viimeinen sana on Kristuksella. (Kirjoitukset on julkaistu Uusi tie –lehdessä neljänä eri kirjoituksena kevättalvella 2010)


http://www.sekl.fi/sites/default/files/sekl/page/attachment/Nelj%C3%A4%20kirjoitusta%20l%C3%A4hetyst