Issuu on Google+

Joskus kauan sitten, kiltin lapsuuteni aikoihin, suuren taloyhtiömme talonmiehet vaihtuivat muutaman vuoden välein. Hyvin usein heillä oli poika, ja jostain syystä heidän poikansa olivat muita villimpiä. Villein naapurustoon asettunut talonmiehen poika sai paljon huomiota. Kesällä hän naulasi naulat tennareiden läpi ja teki itselleen piikkarit. Yritimme piilotella hymistelyämme. Mutta hymymme vaihtui ihailuun, kun hän eräänä aurinkoisena kesäpäivänä tuli keinumaan muiden sekaan, otti vauhtia ja pyöräytti seisaallaan lautakeinunsa metallisen keinutelineen ympäri. Poika pysyi kyydissä. Hänen mielestään temppu oli rutiinia. Kukaan ei koskaan yrittänyt sitä perässä. Uskoontuloni jälkeen olen ehtinyt kaivata rohkeita villejä uskovia, varsinkin piispojen keskuuteen, koska heillä on mahdollisuus saada toisinaan äänensä kuuluviin. Olisi paljon aiheita, joita kristitty tahtoisi käsiteltävän rohkeasti Raamatun pohjalta. Piispoista yksi osoittautui rohkeaksi, suorastaan willeimmäksi, nimittäin Kuopion piispa Wille Riekkinen. Hän on jo pitkään tarttunut rohkeasti julkisuuteen, ehtinyt kirjoittaa kirjoja ja tehdä jopa ohjelmasarjan telkkariin. Saimme hänessä medialukutaitoisen ja rohkean piispan, kerrankin. Kunhan olisimme saaneet myös Raamatullisen totuuden puolustajan, moni muukin kuin minä olisi riemuissaan. Artikkelissa ”Olisiko Jeesus koulukiusattu?” Seurassa 18.3. ei vastata itse kysymykseen, vaan kysellään piispa Wille Riekkisen kantoja kirjailija Jonas Gardellin väitteisiin. Piispa vastaa perinteiseen tapaan sujuvasti ja rohkeasti, hänhän on varsin taitava kynämies. Joistakin asioista voin ajatella samoin. Paitsi viimeisestä. Siinä kohtaa sain jo lähes aivohalvauksen. Piispan kommentti kuului: ”Joillekin kristinuskon kulmakivenä on ajatus Jeesuksesta, joka kuoli, jotta ihmiset saisivat syntinsä anteeksi. – Tämä on yksi, muttei ainoa tapa tulkita kristinuskoa. Gardell edustaa kirjassaan toista, armollisempaa laitaa. Itseäni viehättää hänen ajatuksensa siitä, ettei tarvita mitään uhria tekemään ihminen Jumalan silmissä kelpaavaksi. Kuten Gardell sanoi, idea Jumalasta, jota täytyy lepytellä veriuhrein, on primitiivinen ja kehittymätön.” piispa Wille Riekkinen, Seura 18.3.


Ajatus, joka saa tällaisen tavis-uskovaisen lähes halvaukseen, on tietysti Jeesuksen kuoleman tekeminen turhaksi, koska löytyi viehättävämpi ja kehittyneempi tulkinta. Tämän varmaan jo arvasitkin. Jos meillä nyt on yhtään kriittistä lukijaa näille teksteille, heidän ajatuksensa voi mennä suunnilleen näin: ”Eikö ne ikinä uskalla tulla julkisesti väittelemään? Ainoa, mitä uskaltavat, on kommentoida yksipuolisesti ja haukkua piispan ajatuksia.” Haenko nyt itselleni suurta asemaa, kun käyn piispan kimppuun netissä, vaikka en muuten uskalla? Olenhan kaukana hänen koulutuksestaan ja asemastaan. Ystävä hyvä, ongelma tässä kommentissa ei ole ollenkaan ajatuksen hienous. Minustakin olisi todella hieno ajatus, ettei mitään veriuhria ja sen myötä myöskään Jeesuksen kuoleman sovittavaa uhria tarvittaisi. Olen ajatuksen hienoudesta täysin samaa mieltä. Olisi myös ihan hauskaa olla suositumpi nuorten keskellä, kun saisi puhua vain Jumalasta ja unohtaa Jeesuksen. Jumala ja määrittelemätön Korkeampi Voima ovat oikeasti hienoja pohdinnan aiheita, niitä olisi oikeasti kiva määritellä juttutuokiossa ihan omasta päästä. Siis sinä määrittelisit oman jumalasi ja minä omani. Mitä vikaa siinä olisi? Kaikkihan niin tekevät, eikä Jumalasta voi tietää mitään varmaa! Ajatuksen hienoudessa on vain yksi vika. Se ei ole totta. On tosiaankin vaikuttanut viime aikoina siltä, ettei meidän aikakautemme ykkösongelma ole enää ateismi, vaan jumalan määritteleminen itse. Kansana olemme kai päässeet siihen, että voimme pohtia ja valita itse, mihin uskomme. Emme tarvitse enää nössöpappeja hamemaisissa kaavuissaan emmekä vikiseviä uskovaisia kertomaan totuuksia. Jos kerran on joku Jumala, joka tietää kaiken vaikeasta lapsuudestani ja muun sälän, miksei hän armahtaisi ilman Jeesuksia? Jos maailma on täynnä verenvuodatusta ja kaikkea pahaa, miksi pitäisi kuunnella vielä jotain muinaissatua verisestä Jeesuksesta puisella ristillä? Jos sinusta tuntuu vaikealta irrottautua tästä hienosta ”vielä armollisemmasta” Jumalasta, voin yrittää auttaa. Ajatus kaiken ymmärtävästä ja armahtavasta Jumalasta toimii vain silloin, kun ajattelet itseäsi suunnilleen synnittömänä. Mutta kun olet todella mokannut, siis kun se pahin morkkiksen päivä koittaa tai palaa uudelleen mieleesi, kun on kysymys todellisesta pahuudesta ja sen tuomasta syyllisyydestä, siihen auttaa vain Jeesuksen sovitus. Kun tuo päivä sinun kohdallasi koittaa, tästä tuskin tarvitsee enää väitellä. Jos tahdot tuntea, että se on totta, tuo morkkiksesi Jeesukselle. Kun uskot häneen ja otat vastaan tuon ”tarpeettoman” uhrin sinun puolestasi, sinun syntiesi sovitukseksi, saat vapauden


ja koet Jumalan rakkauden Jeesuksessa. Tunne on todellinen ja sanoma on tosi – ei turha. Kristuksen kirje – Jumalan rakkauskirje Kristuksessa sinulle - tulee perille. 12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. 13. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. 14. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johanneksen evankeliumi 1. luku, jakeet 12-14 37. Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. 38. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. 39. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. 40. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet." Jeesus, Johanneksen evankeliumi 6:36-40 Tervetuloa joukkoon, jolle Jeesus kelpaa, samoin syntien sovitus, puhdas omatunto ja yhteys Jumalaan. Voit saada syntisi anteeksi vaikka tänään. Risto Suonto



/willeimm%C3%A4ss%C3%A4%20seurassa