Page 1

Elämän jakaminen

SOLUSSA

Opas käytännön opetuslapseuteen Kirjoittanut: Matti Aspvik


Sisältö Johdanto

Solu ja uskon päämäärä?

4

Uskovan ruokavalio Opetuslapseudesta

Miten solu syntyy ?

8

Solun erityinen luonne Miten solu syntyy ?

Solu ja opetuslapseuden 3 suuntaa

11

Ylös suunta Sisään suunta Ulos suunta

Mielen muutos ja tilan luominen

14

Näyn sisäistäminen ja sitoutuminen

18

Solupalvelijat

20

Solun rakenne ja järjestys

24

Ystävä, kanssakulkija, mentori, hengellinen isä ja äiti

28

Oppaan käyttö ja aloittaminen

30

Loppusanat

2


Johdanto Yhteyden ja elämän jakamisen tarve on ihmisillä suuri. Tarve oppia elämään usko todeksi arjessa on vähintään yhtä suuri. Tämä opas tarjoaa yhden tavan elää todeksi opetuslapsen elämää niinkuin Jumala on sen tarkoittanut. Opas koostuu lyhyistä raamatun opetuksista liittyen opetuslapseuteen ja yhteyteen. Se koostuu lisäksi opetuksesta miten käytännössä voi elää sen todeksi pienryhmässä jota kutsutaan ”soluksi”. Kirja on tarkoitettu avuksi niille jotka miettivät solun perustamista tai yhteisön muuttamista soluyhteisöksi tai soluseurakunnaksi.

3


► Solu ja uskon päämäärä ◄ Mikä ihme tämä ”solu” oikein on ? Onko tämä taas jokin uusi seurakunnan kikka saada ihmisiä kirkkoon? Ei ole. Mistään uudesta ei todellakaan ole kyse. Ennemminkin jostakin vanhasta ja alkuperäisestä.

Solu on pienen uskovien ryhmän rehellinen pyrkimys elää opetuslapseutta todeksi.

► Jeesus, Pelastaja ja Herra Oletko koskaan miettinyt kuka on eniten vaikuttanut elämässäsi siihen että sinusta on tullut se kuka olet ? Onko se joku sukulainen joka kävi kylässä silloin tällöin vai oliko se joku jonka kanssa jaoit suuren osan elämästäsi ? Oliko se joku joka puhumisella yritti vaikuttaa sinuun vai joku joka esimerkillään teki sinuun vaikutuksen ? Vastaus on luultavasti se jonka kanssa jaoit elämää ja se joka antoi sinulle esimerkin. Tästä on myös kyse solussa. Solu on siis elämän jakamista pienessä yhteydessä ja kasvamista esimerkin kautta. Jotta tietäisi kenen kanssa jakaa tuota elämää ja kenen esimerkkiä etsiä, täytyy myös tietää mikä on päämäärä. Uskovana tuo ”uskon päämäärä” on meille jo annettu. Se on raamatun mukaan ”sielun pelastus” (1 Piet. 1:9). Tuohon pelastukseen on olemassa ovi ja tie. Molemmat ovat henkilö, eli Jeesus. Jeesuksen risti on ainoa ovi (Joh. 10:9) takaisin Jumalan yhteyteen. Se on sovinto Jumalan kanssa jossa Jeesus maksaa meidän syntivelkamme ja ottaa rangaistuksen päälleen. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on siis tuosta sovintohetkestä alkaen myös meidän elämämme päämäärä. Opetuslapsi on sellainen joka tulee opettajansa tai Herransa kaltaiseksi.

Uskolla on siis alku ja päämäärä. Kun ihminen tulee uskoon hänestä tulee ”Jumalan lapsi” (Joh. 1:12). Hän on ”lapsi” siinä merkityksessä että hän saa lapsen ”oikeuden” mutta myös siinä mielessä että on yhä vauva uskossa ja saa voiman kasvaa aikuiseksi.

Uskon eri vaiheissa tarvitaan siksi erilaista ravintoa ja yhteyttä.

Maitoa vauvoille

Uskon alkuvaiheessa tarvitaan sitä mitä raamattu kutsuu ”maidoksi” tai ”opin alkeiksi” (Lue: Hepr. 6:1-3). Nämä ovat uskon perusteet jotta saa oikean kuvan Jumalasta, itsestään , maailmasta ja siitä uudesta elämästä joka nyt alkaa Jeesuksen seuraajana. Siihen liitty myös riippuvuuksien tunnistaminen ja niistä vapautuminen, tai ainakin sen prosessin aloittaminen. Siihen liittyy myös juurtuminen uuteen perheeseen eli seurakuntaan. 4


On kuin rakentaisi perustusta taloon. Mitä vahvempi se on, sitä paremmat edellytykset sen päälle on rakentaa asumus. Tämä alkuaika on hyvinkin omien tarpeiden ja ongelmien setvimistä ja asennoitumista uuteen kun vanha vielä on melko lailla läsnä muistuttamassa ja houkuttelemassa takaisin. Maito antaa perustan ja suunnan uudelle elämälle. Ensiaskeliin liittyy olennaisesti opetuksen lisäksi vanhempien uskovien tuki esirukouksessa ja rohkaisussa.

Solussa . . .

luodaan yhdessä edellytykset että tällainen uusi uskova juurtuu näihin perusteisiin

Vahvaa ruokaa aikuisille

Sen jälkeen ruokavalion tulee muuttua siksi mitä kutsutaan ”vahvaksi ruoaksi”. Tähän taas liittyy luonteen muuttuminen Jeesuksen kaltaiseksi suhtautumisessa lähimmäisiin, kiusauksiin ja vastoinkäymisiin. Vahva ruoka on myös oppimista palvelijaksi ja oman kutsumuksen löytämistä Jumalan suunnitelmassa. Kaikkeen tänän liittyy syvempi Jumalan ja itsensä tunteminen ja että oppii elämään Jumalan voimassa ja lupausten mukaan. Eli vahva ruoka on sen uuden elämän elämistä käytännössä Jumalan tahdossa ja voimassa. Solu pyrkii olemaan kasvupaikka uskovalle siihen saakka kunnes hänestä itsestään tule ”isä” tai ”äiti” uudelle uskovalle ja jopa solulle. Siihen saakka kunnes hänestä itsestään tulee rakentaja ja palvelija eikä vain sellainen joka on aina palvelun tarpeessa.

* Tyypillistä vauva uskovalle on se että Jumalasuhde pyörii suurelta osin omien ongelmien ja tarpeiden ympärillä. Silloin myös kateus ja omien etujen valvominen vielä hallitsee. (1 Kor. 3:1-3) * Tyypillistä aikuiselle uskolle on se että on valmis luopumaan omista haluistaan ja etsii Jumalan tahtoa elämälleen, keskipisteenä on siis Jumalan tahto ja suunnitelma, ei oma tahto, ongelmat ja tarpeet. Jeesus kuvaa aikuisen uskon tärkeysjärjestystä tässä (Matt. 6:33).

Solussa . . .

opitaan ymmärtämään vauva ja aikuisen uskon ero ja miten kasvaa aikuisuutta kohti

► Opetuslapseudesta Tuossa aiemmassa kohdassa (Hepr. 6:1-3) sanottiin ”pyrkikäämme täydellisyyteen”. Jeesus on ainoa täydellinen ihminen. Hän on myös täydellinen meidän puolestamme ja edellytys meidän kasvullemme sitä kohti ”mitä me jo olemme”. Meidät on siis kutsuttu kasvamaan sitä kohti mitä Jeesus on jo meille antanut. Uskon askeleet vapauttavat Jumalan lupaukset elämässämme. Lupaukset 5


eivät ole automaatio vaan uskossa vastaanotettavaa armoa.

Täydellisyydestä : Minulla on 5 lasta. Nuorin on kirjoittamisen hetkellä 2,8 vuotias ja vanhin 17. Jos asetan nuorimman eteenne niin hän on täysin normaali 2 vuotias. Vaippa ja tutti on jäämässä pois (pikkuhiljaa), hän puhuu jo melko hyvin, syö itse jne. Hän on siis ihan ”täydellinen” 2 vuotias Jos minun 17 vuotias tyttäreni olisi samalla tasolla kuin 2 vuotias tyttäreni niin häntä tuskin sanottaisiin ”normaaliksi” tai ”täydelliseksi 17 vuotiaaksi”. Ei, silloin todettaisiin että jokin on pielessä. Näin on myös uskon suhteen. Jos uskon matka juuttuu maitoasteelle jää se itsekeskeisen ja pinnallisen Jumalasuhteen tasolle. ”Täydellisyys” on siis oikea elämän perusta ja kasvun suunta eri uskon vaiheessa. Se on liikkeellä olemista. Paavali kuvaa tuota täydellisyyden tavoittelua asenteeksi. (Lue Fil. 3:12-16) Tämä prosessi on kasvua siitä että Jeesus on minun pelastajani siihen että Hänestä tulee elämäni Herra. Raamatussa ei mainita montaakaan kertaa että uskovia kutsutaan ”Kristityiksi”. Jeesus ja apostolit eivät sitä nimeä käyttäneet. Jeesus käytti nimeä ”opetuslapsi”. Hän myös antoi tehtäväksi ”tehdä opetuslapsia”. Opetuslasta taas Jeesuksen mukaan opetetaan ”pitämään kaikki” mitä Jeesus on käskenyt pitää. On siis kyseessä elämässä näkyvä konkreettinen usko joka välittyy niiden kautta jotka ovat sen jo oppineet. ” Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:18-20) Täydellisyys on (ihmisen) Kristuksen täydellisyyden kaltaista. Tuo täydellisyys oli täydellistä antautumista mutta myös täydellistä riippuvaisuutta (Joh. 5:19). Myös Jeesusta kasvatettiin tähän (Hepr. 5:8-9). Siksi myös meitä tulee kasvattaa siihen jotka olemme syntisiä. (Kasvatuksesta: Hepr. 12:1-14) Koska täydellisyys ei ole meidän kyvystämme riippuvaista ei Jumala sitä meiltä myöskään odota. Hän odottaa vain että otamme vastaan sen minkä Hän on jo meille antanut ja että antaudumme kasvatukselle. Opetuslapsi on siis syntinsä anteeksi saanut Jumalan lapsi joka seuraa Jeesusta ja kasvaa Hänen kaltaisekseen. Opetuslapsi ei siis ainoastaan ole sellainen joka haluaa syntinsä anteeksi jotta ei joutuisi Helvettiin ja pääsisi taivaaseen. Elämä ”oman tien seuraajana” (Jes. 53:6) vie Helvettiin kun taas ”Jeesuksen seuraaja päätyy taivaaseen” (Matt. 7:21). Usko siis pelastaa ja elävä usko näkyy myös teoissa (Jaak. 2:18-20). Ei vain usko siihen että Jeesus on kuollut ristillä vaan että uskoo elämänsä Hänelle, ”ottaa vastaan Hänet” pelastajaksi ja Herraksi. Näin ainakin Jeesus sanoi : 6


” Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, ... ”. (Joh. 1:12) ” Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? 47. Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. 48. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. 49. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri." ( Luuk. 6:46) Jeesus ei ainoastaan tarjoa meille taivaspaikkaa erillään opetuslapseudesta. Ne kuuluvat yhteen. Jumalan lapsia ei tunnista siitä että heillä on taivaslippu taskussa vaan siitä miten he elävät, ei ainoastaan siitä mitä suullaan tunnustavat. ” Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. 14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia”. ( Room. 8:13-14)

Päätepisteessä Jeesus ei kysy ”otitko minut vastaan joskus kerran ?”. Ei, Hän tulee vain toteamaan joko ”minä tunnen sinut” tai ”minä en tunne sinua”. Tuon tuntemisen tunnistaa siitä että Jumalan tahto toteutuu meissä. Se on elävän Jumalasuhteen hedelmä. Ei oma suoritus. Suorituksen ja uskon ero on siinä että suoritus pyrkii omassa voimassa ansaitsemaan sen mitä Jumala odottaa. Usko taas altistaa itsensä sille vaikutukselle jonka kautta Jumala vaikuttaa sen että tahdon ja saan voiman tehdä Hänen tahtonsa. Sitä kutsutaan ”uskon kuuliaisuudeksi” ja siitä syntyy ”hedelmä”. Hedelmä ei pysty kasvamaan ilman puuta. ” Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. 21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon”. (Matt. 7:20-21)

Solussa . . .

siis opitaan mitä on pelastus ja Jeesuksen seuraaminen. Opitaan luottamusta, antautumista ja riippuvaisuutta suhteessa Jumalaan. Aivan kuten Jeesuskin eli.

7


► Miten solu syntyy ? ◄ ► Solun erityinen luonne Seurakunnissa on monenlaisia pienryhmiä jotka ovat olemassa eri tarkoitusta varten. On raamattu-, sielunhoito- , lähetys ja rukouspiirejä ym. Solulla on monia yhtäläisyyksiä mutta poikkeaa luonteeltaan kuitenkin selvästi.

Lyhyesti mitä Solu on, ja ei ole ? Solu on pienryhmä joka koostuu 3-15 henkilöstä Solu kokoontuu yleensä kodeissa tai muussa sopivassa paikassa Sen on tarkoitus kasvaa uusilla uskovilla, ei valmiiksi uskossa olevilla Solu jakaantuu kun se kasvaa liian suureksi (esim. 15 henk) Solu ei ole kokous pienoiskoossa vaan yhteistä jakamista ja palvelemista Solu ei ole raamattupiiri vaan siellä pyritään etsimään sovellutusta opitulle Solu ei ole rukouspiiri mutta kyllä siellä rukoillaan Solu ei ole sielunhoitopiiri mutta kyllä siellä jaetaan elämää.

► Miten solu syntyy ? Miten solu sitten aloitetaan ? (Lue myös ”Oppaan käyttö s 30) Oikeastaan haluaisin käyttää sanaa ”synnytetään” koska kyse ei ole toiminnasta vaan elämästä, opetuslapsen elämäntavasta. Solu oikeasti alkaa uskovan sydämessä ja elämässä ennenkuin itse ryhmää on edes aloitettu. Se että itse ryhmä sitten syntyy on vain sitä että pieni ryhmä uskovia päättää yhdessä elää todeksi sen mitä sydämestään jo haluavat.

Pienestä ja harkiten Aloita AINA rukouksella. Jumala on se joka tekee työn sekä meissä että meidän kauttamme. Kaikki alkaa aina antautumisella Hänelle ja vasta sitten voimme ymmärtää Jumalan tahdon. Sinun sydämesi suhde Jumalaan ja Hänen tahtoonsa on solun ”dna”. Solu järjestelmänä ei kanna itsessän mitään hedelmää. Solu on vain kanava elää todeksi Jumalalle antautunutta elämää (Room. 12:1-17). Jotakin on jo täytynyt tapahtua suhteessasi Jumalaan jotta haluat aloittaa solun. Sen jälkeen solu voi auttaa kasvamaan eteenpäin.

Miten käytännössä ? Pienen ryhmän sitoutuminen ja sopimus Parhaaksi todettu tapa on se että 2-5 uskovaa ystävää, jotka kaipaavat kasvaa opetuslapseudessa ja auttaa muita samalle tielle, sitoutuvat jakamaan elämää. Tämä prosessi usein alkaa sillä että yksi alkaa rukoilla rinnalleen muita saman kaipuun omaavia. Tai sitten jo olemassa oleva ryhmä uskovia yhdessä kysyy miten jakaantua 8


sopiviksi alkuryhmiksi ja saadakseen uuden alun solu pohjalta. He perustavat tavallaan ”alkuperheen” jossa aletaan jakamaan elämää ja kasvetaan yhdessä. Alusta saakka on myös sovittu että ”synnytetään uusia (opetus-) lapsia” ja luodaan heille kasvupaikka perheessä oppimaan elämään samalla tavalla kuin jo solussa olevat. (Lue ”solun 3 suuntaa”). Ei siis ainoastaan luoda sellaista elämää jakavaa pienryhmää jossa uskovien on hyvä olla ja hoitaa toisiaan vaan luodaan alusta asti yhteyttä joka soveltuu lasten synnyttämiseen (Evankeliointi) ja niiden kasvattamiseen (hoitaminen ja opetuslapseuttaminen). Tämän jälkeen solu ”suljetaan” muilta uskovilta. Sen ei siis ole tarkoitus kasvaa uskovista vaan uusista uskoon tulleista. Jos halukkaita aloittaa solu on useampia niin silloin aloitetaan useampia soluja. Ei niin että tehdään suurempia soluja. Tämä edellyttää tietenkin että jokaiselle solulle on nimettyjä solupalvelijoita ( 2 henk jotka vastaavat solusta. Lisää solupalvelijoista oppaan lopussa) Näiden lisäksi on monta muuta asiaa joista on ensin hyvä sopia ennenkuin aloittaa. Miksi ? Näin tekee jokainen vastuullinen perhe joka pyrkii saamaan lapsia. Ei Jumala myöskään anna uusien lasten syntyä jos ei ole perhettä joka tekee heistä opetuslapsia. Vastasyntyneen uskovan ei ole hyvä tulla ryhmään jossa on vain kauan uskossa olleita ”vauvoja” (1 Kor. 3:1-3) joiden usko kiertää omien ongelmien ympärillä vuosi vuoden jälkeen. Uudelle uskovalle ei myöskään riitä vapaan paikan näyttäminen kokouksessa. Ei ainakaan jos halutaan uskoa siihen mitä aluksi kuvaamani pelastus ja opetuslapseus tarkoittaa. Ryhmän tulee olla juuri niin pieni että sillä on kasvuvaraa muuttumatta heti liian suureksi ja kokousmaiseksi. Sen tulee olla myös kyllin pieni jotta jokainen joka sitoutuu aloittamaan on todella omaksunut näyn. Jos ryhmä on liian suuri ja odotukset ryhmän suhteen vaihtelevat suuresti ei solu voi toimia. Varsinkaan ulospäin ja pitkäjänteisesti opetuslapseuttavana. Eli solu voi olla hyvinkin pieni aloittaessaan. Kaksi toisilleen ja näkyyn sitoutunutta riittää vallan mainiosti (Lue aiheesta ”sitoutuminen”).

Solusta . . .

tekee solun juuri se että se jakaa elämää ylös, sisään ja ulos. Se synnyttää uutta elämää, lisääntyy ja jakaantuu.

Solu on osa suurempaa yhteyttä Solu on seurakunnassa annettavan opetuksen soveltava yksikkö. Se ei ole raamattupiiri eikä siellä yleensä pidetä opetuksia. Siksi on tärkeää että Solu on osa suurempaa kokonaisuutta, eli paikallisseurakuntaa tai vaihtoehtoisesti verkostoa joka täyttää saman tarpeen. Siihen liittyy sitoutuminen oppiin, näkyyn, järjestykseen ja paimenuuteen. Kaikki tämä on sekä apu että suoja solulle. Siksi se onkin Jumalan järjestys seurakunnassa (Apt. 14:22-23, Hepr. 13:17, Ef. 4:11) Ihannetilanne on se että solu on osa seurakuntaa jossa seurakunta ”koostuu” soluista, ei niin että seurakunnalla ”on” soluja. Ensimmäisessä tapauksessa opetus on tietoisesti rakennettu niin että se palvelee myös soluja ja opetuslapseutta käytännössä. Opettajan näkökulmasta opetuksen voi rakentaa ihan eri tavoin jos tietää opettavansa ”solulaisia”. On monia yhteisöjä joilla ”on” pienryhmiä ja joiden opetustilanteessa käy enimmäkseen 9


sekalaista ”silloin tällöin” porukkaa. Niissä on vaikea pitää johdonmukaista sovellettavaa opetusta kun joka kerta joutuu opettamaan perusteet uudestaan.

Solu . . .

siis toimii parhaiten kun solu ja seurakunnan yhteinen opetus tilaisuus ovat yhtenäinen kokonaisuus.

Solu on sen verran kokonaisvaltainen tapa elää että jos se on vain yksi toiminta muiden joukossa ja seurakunnan johtajat myös antavat sen signaalin seurakunnalle, niin suurin osa valitsee ihan siitä syystä helpomman, tutumman ja ”vapaamman” vaihtoehdon johon saa osallistua kun huvittaa eikä sitoutumista tarvita, eikä minkään tarvitse muuttua. Tämä tie valitaan yleensä johtajien keskuudessa koska halutaan ”moninaisuudella” pitää mahdollisimman moni mukana seurakunnassa. ”Ketään ei saa ajaa pois on usein motto”. Tämä siitäkin huolimatta että Jeesuksen omat puheet johtivat siihen että suuri joukko opetuslapsia jätti Hänet. Nykyinen vallitseva näkemys on osoittanut sen että väki vain vähenee, kasvu pysähtyy tai paikalla olevat eivät kasva. Seurakunnat joilla ei ole yhtenäistä näkyä miten varustaa opetuslapsia myös usein pitävät opetuksia ja saarnoja jota ovat enemmän yleisiä-, oppi-, tai historiallis painoitteisia saarnoja. Oppi ja ihanteet ovat tärkeitä mutta niillä ei ole mitään virkaa ellei seurakunta tiedä miten ottaa seuraava askel sitä kohti. On siis tärkeää että seurakunnan johtajat uskovat tähän ja itse elävät samoin eikä vain niin että ”hyväksyvät” solut yhdeksi toimintamuodoksi. Silloin ehdottaisin että rakennettaisiin ennemminkin varkostoitumista muiden paimenten ja soluyhteisöjen kanssa. Tämä ei tarkoita sitä että perustaa seurakunnan (voi myös olla sitä) vaan että luo puitteet kasvulle ja enemmänkin elää yhteyttä niinkuin elävä toimiva seurakunta. Moni perustaa seurakuntia mutta olen itse oppinut että niitä ei voi perustaa. Ne syntyvät kun elämä lisääntyy.

Soluyhteisö tarvitsee siis solujen lisäksi opettavan, varustava ja näkyä välittävän yhteisen tilaisuuden. Se voi olla Jumalanpalveluksen tapainen ja/tai opetustilaisuus. Aivan yhtä tärkeää kuin solulle on kokoontua säännöllisesti on myös se että solulaiset osallistuvat yhdessä opetukseen. Toista ei voi jättää pois.

Koulutusta ja paljon tukea Soluun sitoutuvat tarvitsevat varsinkin alkuvaiheessa koulutusta ja näyn sisäistämistä. Sitäkin enemmän solu tarvitsee sen jälkeen tukea. Solupalvelijoiden säännölliset tapaamiset ja heidän kouluttamisensa ovat tärkeitä asioita.

Solu . . .

on siis osa seurakuntaa joka koostuu soluista. Ei irrallinen itsenäinen yksikkö. Solu tarvitsee paimenuutta, tukea ja vastuullisuutta solun ulkopuolelta

Poikkeuksia On tietenkin aina myös poikkeuksia ja ihannetilanteita on harvassa. Elämme aikaa jolloin on monia joilla ei ole seurakuntayhteyttä tai ovat osa seurakuntaa jossa esim ei suvaita 10


evankeliointia tai raamattuun uskomista Jumalan sanana. Solun voi tietenkin aloittaa myös erillisenä ryhmänä. Se on vähän kuin seurakunnan istuttamista. Sillä erotuksella että Apostolit asettivat perustuksen jokaiselle seurakunnalle. Silloin on hyvä rukoilla että Jumala johdattaa teidän ryhmällenne Jumalan palvelijan jolla on kutsu varustaa uusia ryhmiä synnyttämään seurakunta tai niin että tulette osaksi jotakin yhteyttä, verkostoa tai olemassa olevaa seurakuntaa jossa yllä oleva vastuullisuus ja paimenuus toteutuu. Tässä täytyy olla rukouksessa , silmät ja korvat auki koska suurin osa seurakunnista mielellään ottaa mukaan uusia ihmisiä mutta eivät välttämättä voi tai halua tarjota sitä tukea jota solunne tarvitsee. Älkää siis tehkö hätiköityjä päätöksiä.

Ylös

Solu ja opetuslapseuden

”3 suuntaa”

Sisään

Ulos

Solu on opetuslapseuttava ryhmä jossa opitaan myös tekemään muita opetuslapsiksi eli siinä tietoisesti ”harjoitellan” sitä eri tavoin. Solussa opetuslapseuttaminen jaetaan ”opetuslapseuden 3 suuntaan”. Ehkä juuri tässä Solu eroaa käytännössä monesta muusta pienryhmästä joita seurakunnissa on. Nämä 3 suuntaa auttaa solua pitämään oikean kurssin ja palamaan sille jos siitä on poikettu.

”Ylös”

Ensimmäinen suunta on ”Ylös”, eli Jumalasuhde ja juurtuminen Kristukseen. Tässä on kyse siitä että oppii vastaanottamaan Jumalan armon päivä päivältä enemmän sekä syntien anteeksi saamiseen mutta myös pyhitykseen , eli siihen että muutumme Kristuksen kaltaisiksi (1 Kor. 1:30). Se on siinä kasvamista että alkaa näkemään itsensä niinkuin Isä näkee meidät, eli Kristuksessa. Että oppii tuntemaan mitä on saanut Jumalalta. Tätä varten me olemme saaneet Pyhän Hengen (1 Kor. 2:12). Kaksi muuta suuntaa on tämän suunnan hedelmä ja seuraus. Ilman tätä näistä kahdesta muusta suunnasta tulee suoritus ja vaatimus. Ei opetuslapsesta voi tulla rakastava palvelijaa ellei Hän ensin ole oppinut vastaanottamaan rakkautta (1 Joh. 4:19) . Mitä syvempi Jumalan tunteminen on, sitä enemmän Jumalan tahdosta tulee mahdollisuus ja etuoikeus. Solun on tarkoitus kasvaa turvalliseksi mutta myös määrätietoiseksi yhteydeksi jossa saa opetella sekä omasta yrittämisestä luopumista että Jumalan armon ja voiman vastaanottamista. Jumalasuhteessa kasvaminen on sitä että suhde kasvaa tarve ja ongelmakeskeisestä siihen että alkaa etsiä Jumalan tahtoa ja antautuu sille. 11


Kasvu tapahtuu siten että Jumala saa vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen (Fil. 2:13, 2 Tim. 3:14-17). Se tapahtuu sanan opetuksen, paimenuuden ja yhteyden kautta. Jumalasuhde ei kasva itsevalittujen välineiden kautta.

Solussa . . .

” Sisään”

rohkaistaan toisiamme hoitamaan Jumalasuhdetta arjessa. Solussa myös annetaan opetukseen liittyviä tehtäviä solutapaamisten välissä jolloin Jumalasuhdetta hoidetaan.

Toinen suunta on ”sisään”. Se ei ole sisäänpäinlämpiämistä vaan juuri toisten tukemista ja avun vastaanottamista. Alkuseurakunnassa ”kaikki oli yhteistä” (Apg. 2:44-47). Paluu takaisin tällaiseen ajatteluun ja elämäntapaan on suuri muutos nykyaikana, jolloin kukin hoitaa vain omia asioitaan ja valvoo omia oikeuksiaan. Jumala kasvattaa meissä usein riippuvaisuutta itsestään kasvattamalla meitä riippuvaisuuteen Kristuksen ruumiin muista jäsenistä. Sisään suunta on yhteistä taakkojen kantamista ja resurssien jakamista. Se on perheenomaisen yhteyden syntymistä. Siinä synnytetään tervettä uskollisuutta ja vastuuta yhteydestä jossa kukin omalla persoonallaan ja lahjoillaan oppii palvelemaan. Se on myös kunkin henkilön hyväksymistä hengellisestä kasvusta, taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Solu ei ole eliittiryhmä jossa nopeiden ja äänekkäiden lahjat hallitsevat vaan kukin saa kasvaa omassa tahdissa sopivien haasteiden kanssa. Siinä myös kukin oppii pyytämään ja vastaanottamaan muilta apua niihin elämänalueisiin joihin kaipaa muutosta. Käytännössä on vaikea kantaa toistensa taakkoja tai jakaa resursseja ellei yhteys kasva niin luottavaiseksi että kokee voivansa sitä pyytää ja/tai ottaa vastaan. Sisään suunnalle on luonnollista myös se että elämää ja resursseja jaetaan solutapaamisten ulkopuolella. Se voi olla solulaisten osallisuutta arjen juhliin ja vaikka lasten hoitoa, auttaen toinen toistamme. Jumalan valtakunnassa vallitsee päinvastainen onnellisuusajattelu suhteessa vallitsevaan maailmaan. Meidät on kutsuttu kasvamaan pois maailman tavasta ajatella ja siten muuttua. (Room. 12:1-2). Jumalan valtakunnassa palveleminen ja antaminen on ”autuuden” (onnellisuuden) lähtökohta, ei saaminen tai omistaminen (Apt. 20:35, ).

Solun . . .

kokoontuminen on joskus sitä että mennään auttamaan toista solulaista esim saattamaan remontti valmiiksi. Se voi myös olla sitä että yhdeksi soluillaksi sovitaan että kukin jakaa miten hyvällä tavalla voi selvitä taloudellisesta ahdingosta ja myös siinä samalla auttaa toisiaan. Hyvin käytännöllistä jakamista.

” Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille ”. (Gal. 6:10) 12


”Ulos”

Kolmas suunta on ”ulos”. Usko on aina henkilökohtainen mutta se ei voi koskaan olla yksityisasia. Raamattu kehoittaa meitä olemaan aina valmiita kertomaan ”mihin meidän toivomme perustuu” ( 1 Piet. 3:15 ). Kuten jo aiemmin mainitsin niin sitoutuminen Kristukseen on myös sitoutumista Hänen tahtoonsa (Matt. 28:18-20) Solu pyrkii elämään yhdessä niin että se tavoittaa uusia sekä yksilötasolla että ryhmänä. Yksilönä lähdetään siitä että jokaiselle on annettu oma vaikutusalue jossa Jumala haluaa käyttää. Jokainen ei ole evankelista mutta jokainen voi eri tavoin olla todistus Kristuksesta sanoin ja teoin. Kyse ei tässäkään ole kyvystä tai jostakin tekniikasta jota jokaisen täytyy soveltaa. Ei, kyse on valmiudesta (1 Piet. 3:15) ja että luo sille tilaa elämässään.

Oma vaikutusalue ja v.i.p henkilö

Solussa evankeliointi on sitä että alkaa jakaa elämää ei uskovien ystävien kanssa ja tekee myös heidät osallisiksi omasta elämästään. Sen voi tehdä monella tavalla. Eräs ystäväperhe esimerkiksi vietti tyttärensä 1 vuotispäivää niin että kutsuivat kaikki tuntemansa lapsiperheet juhliin. Samalla kutsuivat sinne myös muutamia solulaisia perheineen. Ei uskovia ystäviä tuli kymmeniä ja he saivat tutustua solulaisiin ja ystävyysuhteet vahvistuivat. Ihmisten voittaminen on harvoin nopea tapahtuma tai projekti. Ja uskoon tulon jälkeen ystävyys on sitäkin tärkeämpää

Ulos, valona maailmaan Uskovana helposti alkaa elää riskittömässä uskovaisten maailmassa, jonkinlaisessa kuplassa jossa todelliset kohtaamiset uskosta osattomien kanssa puuttuvat. Jeesus ei koskaan kutsunut meitä pois maailmasta mutta kyllä rukoili että Isä ”varjelisi meidät pahasta”.(Joh.17:15). Meidän ei tule elää ja ajatella kuten maailma ja sen arvojen mukaisesti mutta meidän tulee elää keskellä sitä valona. ” Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; 15. eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. 16. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa ”. (Matt. 5:14-16)

Aktiivinen rukous Ulos suunta lähtee siis siitä että jokaisella on oma v.i.p henkilö jonka puolesta alkaa rukoilla että Jumala konkreettisesti avaisi ovet niin että solulainen voi tulla osalliseksi hänen elämäänsä tai Hän solulaisen.

Aktiivinen ystävyys Ystävyys syntyy usein yhteisistä asioista eli esim siitä että itse tekee sitä mistä pitää, yhdessä niiden kanssa jotka pitävät samoista asioista. Silloin ystävät on ystäviä eikä evankelioimis objekteja. Silloin on myös mahdollista olla todistus sillä miten kohtaa ihmiset, eikä vain miten rohkeasti todistaa. 13


Siten avautuu myös mahdollisuus todistaa Kristuksesta. Usein käy niin ettei asiaa itse tarvitse ottaa puheeksi ”saarnaamalla”. Jumala yleensä avaa ovet evankeliumin julistukselle luonnollisella tavalla kun uskova on kulkee rukoillen ja on valmistautunut Solussa siis rohkaistaan elämän jakamiseen ei uskovien kanssa olemalla itse aktiivinen ystävyydessä ja tekemällä heidät osalliseksi omaa elämää. Tätä harjoitellaan myös ryhmänä. Se tarkoittaa käytännössä sitä että säännöllisesti kysytään ”miten, missä ja milloin” voitaisiin tehdä jotakin yhdesssä johon on helppo pyytää mukaan ystäviä, naapureita ym jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Ulos suunnassa luodaan aktiivisesti kohtaamispaikkoja. Se voi käytännössä tarkoittaa sitä että esim yksi tapaaminen kuukaudessa tai seuraavan kuukauden kaikki solutapaamiset pidetään jossakin missä tapaa ei uskovia ystäviä tai heidät on helppo kutsua mukaan. Silloin ei tietenkään tehdän samoja asioita yhdessä kuin muissa solutapaamisissa.

Ulos suunta voi olla myös sitä että tekee hyvää palvellen samalla tavalla ei uskovia ystäviään kuin tuossa sisään suunnassa mainitut esimerkit uskovien kesken. Avaimia ovat ystävyys ja tilan luominen sille. Uskoon tulleista n 90 % tulee uskoon jonkun ystävän kautta ja kaikkien uskoon tulleiden kohdalla ystävyys on ollut myös ratkaisevaa uskossa pysymisessä.

Valmius vastaanottaa perheeseen Herätys ei ole tapahtuma vaan elämäntapa. Siihen liittyy todistamisen lisäksi valmius tehdä opetuslapsia. Valmius soluseurakunnassa on sitä että pienryhmät ovat valmiita ottamaan vastaan sillä tavoin että sopeuttavat kokoontumisensa uusille sopivaksi. Se on myös sitä että solussa on aina valmiina yksi samaa sukupuolta oleva yhteyshenkilö joka tukee erityisesti uutta uskovaa. Eräänlainen isosisko tai isoveli. Valmius on myös sitä että voidaan antaa tukea yksilöllisten ongelmien selvittämiseen ja että on valmius antaa opetusta uskon alkeissa. Ellei meillä ole tilaa tälle on turha rukoilla herätystä. Se alkaa meistä. Kyllä Herra antaa lasten syntyä kun on olemassa vastuullinen perhe (Apt. 2:47)

ulos suunta Solun ...

ulos suunta on sitä että yksilönä ja ryhmänä siirrytään uskovan kuplan ulkopuolella ja luodaan kohtaamispaikkoja ei uskovien kanssa. Se on myös sitä että luodaan valmiutta tehdä heistä opetuslapsia. Tämä tapahtuu opetuksen, elämän jakamisen ja esimerkin kautta.

► Mielenmuutos ja tilan luominen ◄ Raamattu opettaa että suuri tekijä meidän elämämme muutoksessa on se että ajattelumme muuttuu. Sitä kutsutaan ”mielenmuutokseksi” (Room. 12:1-2). Se johtaa siihen että maailma ei enään vaikuta meihin ja mielenmuutos tekee meidät kykeneväksi ymmärtämään Jumalan tahdon. Jumala alkaa vaikuttaa ajatteluumme ja elämäämme 14


enemmän kuin omat halut ja ympäröivä maailma.

Jos Jumala saa vaikutta meihin niin me myös alamme vaikuttaa ympäristöömme Tässä muutama asia jossa ajattelumme täytyy muuttua :

Kristuksen ruumiin jäsen

Yksi tärkeimpiä mielenmuutoksia on näkemyksemme seurakunnasta. Kun meidän näkemyksemme uskosta ja opetuslapseudesta muuttuu niin samalla muuttuu myös meidän kuvamme seurakunnasta ja sen tarkoituksesta. Jos pelastus on meille taivaslippu ja elämämme herroja olemme edelleen me itse, (Jes. 53:6, Luuk. 6:46) niin silloin seurakunnasta hyvin pian tulee vain palveluja tuottava järjestö. Jos taas Jeesus on elämäni Herra ja Hänen suunnitelmansa minun elämäni tarkoitus niin Hänen määritelmänsä seurakunnasta on myös minun. Seurakunta on raamatun mukaan Kristuksen ruumis ja minä ja sinä olemme tuon ruumiin jäseniä. Kristus on edelleen ruumiinsa pää. Jos ruumiin jäsenet ovat kasvaneet kiinni päähän ja antaneet päälle päätösvallan niin ruumis myös alkaa toimia pään tahdon mukaan. Silloin pää saa myös sen jäsenet kasvamaan yhteen toisiinsa ja syntyy toimiva ruumis. Ei siis voi raamatun mukaan olla mitään ”freelance uskovia” jotka toimivat itsenäisesti ilman muita ruumiin jäseniä. Se ei myöskään toimi että samalla tavalla ajattelevat peukalot pitävät yksinään yhteyttä. Seurakunnan tarkoitus on toteuttaa Jumalan suunnitelma maan päällä (Matt. 24:14). Seurakunta ei ole olemassa minua varten vaan Jumalan tarkoitusta varten.

Kiire, väsymys ja kivun hyväksyminen

Moni uskova tietää että opetuslapseus on kaiken antamista. Moni uskova tietää oikeaoppiset vastaukset siitä mitä Jeesuksen seuraaminen on. Lähes yhtä monta on kehittänyt tekosyitä miksi ei sitten elä niin. Ainoa todellinen syy on se että ei halua. Kuitenkin sitä selittää itselleen, muille uskoville ja Jumalalle miksi se ei juuri ”Minun elämässäni onnistu”. Tekosyiden kuningas uskovien parissa on tämä: ” Minulla on kiire , ei ole aikaa, en jaksa”, ja monia eri variaatioita samasta aiheesta kuten ”minä koen tämän vain vaatimuksena, siispä se ei voi olla Herrasta”. On tietenkin asioita elämässä jotka väsyttävät ja vaikeita asioita tapahtuu. Nyt en puhu niistä vaan sellaisesta yleisestä väsymyksestä jossa koetaan koko ajan että varsinkin opetuslapseuttava yhteys on taakka ja vaatimus. Täytyy asettaa kysymys miksi uskova kokee että yhteys jossa pyritään kasvamaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään koetaan taakkana ? Onko tälle kokemukselle pätevää syytä ? Kyllä sille voi olla. Kyllä yhteys voi olla enemmän vaativa kuin rakentava. Täytyy kuitenkin muistaa että sellaista muutosta ja kasvua ei olekaan joka ei sattuisi ja maksaisi. Jeesuksen seuraaminen maksaa Jeesuksen mukaan kaiken. Siitä meidän itsekäs vanha minämme ei pidä. Minkä me luulemme reaktion olleen kun Jeesus alkoi puhua sille suurelle ihmisjoukolle 15


joka seurasi Häntä eri intresseillä. Silloin kaikki paitsi nuo 12 opetuslasta lähtivät tiehensä sanoen ”ei tätä kestä kuulla”. Muitakin pois lähteneitä kutsuttiin ”opetuslapsiksi” (Joh. 6:60). Miksi kuvittelemme että Jumala ja seurakunta on vain jokin kivun lievittäjä? Jeesus on myös kivun tuottaja. Harva asia sattuu ihmisen elämässä niin paljon kuin epäjumalista luopuminen. Se sattuu enemmän kuin niiden tuottama hedelmä. Ainoastaan kivuliaan luopumisen kautta voimme saavuttaa kypsyyden. Näin oli myös Jeesuksen kohdalla (Hepr. 5:8-9) ja Paavaali kehoitti ottamaan kärsimyksen mieli ”aseeksemme”. Solun syntymisellä on hinta ja jos siihen ei ole asennoitunut oikein sen työntää pois itsestään. ” Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - 2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. 3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. ” ( 1 Piet. 4:1-3 ) On surullista että moni on ajanut itsensä sellaiseen väsymyksen pisteeseen että kokee muutoksen tuottaman kivun liian raskaaksi jotta pääsisi vapaaksi väsymyksen tuottajasta. Mieli on silloin vain täynnä yhtä, eli ”kauas, kauas pois kivun aiheuttajista”.

Epäjumalat väsyttävät

Tämän ajan epäjumalia ovat mammona, eli rahan, omaisuuden, riippumattomuuden, ja nautinnon palvominen. Me ihailemme niitä jotka itsekeskeisesti heiluvat lavalla ja kadehdimme niitä jotka ajavat hienommalla autolla kuin me ja tienaavat enemmän kuin me. Todelliset esikuvat eivät lavojen valoloisteessa näy. Jeesus itse vältti sellaista mahdollisimman paljon. Kysyttäessä me voimme olla sitä mieltä että joku Äiti Teresa on hyvä esikuva mutta silti me luemme mielummin kirjoja siitä joka on menestynyt maailmassa. Silti me uhraamme suurimman osan ajastamme sille joka pyörii meidän halujemme ja hankintojemme ympärillä. Epäjumalia voivat myös olla hengelliset tehtävät ja siihen liittyvä ihmisten kuva meistä. Eräänlaista ulkoisen vahvistuksen riippuvuutta.

Mikään ei väsytä ihmistä niinkuin itsekeskeisyys ja siihen liittyvät epäjumalat. Jumalan tahto ei väsytä. Pitkäaikainen väsymys on merkki epätasapainosta ja siitä että olemme jonkun muun ikeen alla kuin Jeesuksen. (Matt. 11:28-31). Voimme elää monien odotusten ristitulessa ja ainaisessa kokemuksessa riittämättömyydestä. ” Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Matt. 11:28-31) Siksi solun syntyessä sovelletaan alla olevan Jeesuksen kutsun periaatetta ”ikeen” vaihtamisesta. Solussa pyritään nollaamaan elämä mahdollisimman minimiin kun on kyse sitoomuksista. ”Lopeta kaikki tekeminen” periaate on asia jota ihmiset kaipaavat ja samalla se tila pelottaa jossa ollaan hetken tyhjän päällä. Moni pelkää tunnetta siitä että on ”huono uskova” jos ei tee mitään. Solun tarkoitus on kutenkin se että meistä ensin tulee ”joku” (identiteetti Kristuksessa) ennenkuin me alamme ”tehdä”. Solu siis aloitetaan oppimalla ”tekemään ei mitään”, tulemalla joksikin ja sitten vasta alkaa 16


”tehdä” oikeita sopiva määrä asioita joka auttaa muita samaan Mielestäni nykyinen ”toiminta” on epäterveellinen suhteessa Jumalan tarkoitukseen. Se ei synnytä perhettä eikä varusta elämään. Siinä elää monia yksin taakkojaan kantavia uskovia yksilöitä ja kokonaisia perheitä. Moni uskova on ottanut itsellen monia tehtäviä seurakunnassa ja pelkää jättää minkään niistä ihmispelon vuoksi ajatellen ”minut nähdään petturina” tai ”mitä tapahtuu jos jätän paikkani ?” Näin ajatellaan siitäkin huolimatta että väsymys painaa, ilo on kadoksissa ja motivaatio palvella on heikko. Jumala ei tule kiittämään meitä siitä että naama virneessä annoimme panoksemme kunnes kuolla kupsahdamme. Meidät on luotu palvelemaan ilolla. Sisimmästämme kumpuavalla elämällä. ” Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa ”. (2 Kor. 9:7) Tuo luetaan usein niin että jos hymysuin annat niin Jumala rakastaa sinua. Oikeasti siinä sanotaan että sellainen ”ihminen antaa ilolla koska on niin Jumalan rakastama”. Mehän annamme koska rakastamme ja rakastamme koska Hän on ensin rakastanut meitä.

Meidän tulee ensisijaisesti olla uskollinen Jumalalle, ei ihmisille ja tehtäville. Jumala ei anna meille tehtäviä jotka ylittävät meidän lahjamme, voimamme ja uskon määrämme. Moni palvelee väärästä uskollisuudesta tai motiivista tehtävissä niin että se jopa vaikuttaa heidän omaan Jumalasuhteeseensa negatiivisesti.

Tämä on ohjelma- ja toimintakristillisyyden kirous. Toimintakoneisto voi pyöriä vaikka sen koko ei vastaa sen seurakunnan todellista kokoa tai tarpeita. Sitä vain ylläpidetään jostakin muusta syystä.

Solu . . .

siis aloitetaan oppimalla tekemään ”ei mitään”, tulemalla ensin joksikin (identiteetti ja lepo) ja sitten vasta alkaa ”tehdä” oikeita asioita sopiva määrä.

► Mistä aloittaa tilan luominen ? On aika pysähtyä ! Kysyä kuka vaatii meitä jaksamaan ja miksi ? Tilan luominen alkaa ensin sisältä ajatusmaailmassa ja se johtaa sitten rukoukseen ja etsimiseen. Sen jälkeen se alkaa näkyä ihmissuhteissa ja ajankäytössäämme suhteessa lähellä oleviin ihmisiin. Se näkyy myös siinä että huomaa tarvitsevansa muita kasvakseen opetuslapseudessa. Meidän täytyy ymmärtää että usko ei ole tekemistä vaan sen seurausta. Syy ja seurauksen täytyy asettua kohdalleen. Jos toiminta tappaa Jumalasuhteen on aika lopetta kaikki tekeminen kunnes voi jälleen ilolla palvella ilman että uupuu. Solua ei tule aloittaa jos kokee sen taakkana tai velvoitteena eikä lahjana ja resurssina. Silloin elämä on jollain tavalla epätasapainossa. Mutta toisaalta tulisi ymmärtää että sen aloittaa juuri siksi että ensin vapautuisi siitä mikä väsyttää. Jumalan tahdossa eläminen ei 17


ole uupumuksen rajamailla kulkemista. Solun tarkoitus EI ole että meistä tulee ”tekijä” vaan että kasvamme sitä kohti KUKA me olemme Kristuksessa. Siitä syntyy oikeanlainen tekeminen jota ohjaa rakkaus. Kun tästä on tietoinen niin on hyvä tietää myös se että ylimenovaihe tilan luomisessa on kivulias ja vie oman aikansa.

Konkreettisesti Solun alkuaikana solulaisten tehtävänä on juuri pysähtyä. On aika lukea raamattua ja kalenteria samanaikaisesti. On aika arvioida miten sitoomukseen liittyvät tehtävät, ajankäyttö ja ihmisuhteet vaikuttavat minuun. On aika kysyä mikä oikeasti aikoinaan oli motiivi ottaa tuo sitoomus. Evankelioinnin ynnä muun tekemisen kannattaa unohtaa aluksi vaikkka se alusta asti onkin selkeä päämäärä ja tarkoitus solulle. Ei kukaan hukkuva saa mitään todellista apua rikkinäiseltä ja loppuunpalaneelta hengenpelastajalta. Ei ole aivan harvinaista että joku on laskenut yhteen päivän tunnit ja saanut summaksi 29 t vuorokaudessa. Se kuulostaa huvittavalta mutta se kertoo jotakin siitä että elämässämme ei todellakaan toimi periaate ”kaikelle on aikansa”. Solussa rukoillaan yhdessä ja etsitää sanasta neuvoa siihen miten Jeesuksen lupaamaan lepoon päästää.

Solun . . .

alussa kalenteria luetaan yhdessä raamatun kanssa. Siinä etsitään yhdessä tasapainoa ja lepoa elämään ja siten tilaa sille uudelle jonka Jumala haluaa antaa.

► Näyn sisäistäminen ja sopimuksen tekeminen On tärkeää käydä läpi kunkin henkilökohtaiset odotukset ja myös tarpeet. Sen jälkeen verrataan niitä Solun tavoitteisiin ja kysytään itseltä ja toinen toisilta miten on paras aloittaa. Tässä asioita joita on hyvä ”yksimielisyyden” (Fil. 2:1-5) synnyttämisessä käydä läpi ennenkuin sitoutuu soluun.

Solun näky, eli opetuslapseuden 3 suunnan todeksi eläminen yhdessä solun kanssa on tärkeä oppia ja sisäistää. Että ymmärtää sen että solu on ”ELÄMÄN JAKAMISTA” , ensin Jumalan kanssa, sitten yhdessä uskovien kanssa ja sitten ei uskovien kanssa. Solu on uskovien perheyhteyden, evankelioinnin ja opetuslapseuttamisen kasvupaikka. Solu ei ole toiminta vaan elämäntapa.

18


Näiden alla olevien asioiden setviminen on myös eräänlainen elämän ”kustannuslaskelma” jotta osataan aloittaa siitä missä oikeasti ollaan eikä jostakin toiveajattelusta. (Luuk. 14:28) Oma tausta, persoonallisuus, vahvuudet, heikkoudet Avoimuus ja rehellisyys alusta alkaen auttaa erilaisuuden ymmärtämisessä ja toisten kuormien kantamisessa. (Ef. 4:2, 25) Oma elämäntilanne juuri nyt. Ihmissuhteet Työ Tulevaisuuden suunnitelmat Eri sitoomukset ja ajankäyttö Oman hengellisen kasvun kehitys uskoon tulosta Jakakaa miten tulitte uskoon ja eri uskon käännekohtia ja niistä ihmisistä jotka vaikuttivat / vaikuttavat vaellukseenne. (1 Kor. 3:5-9, 4:15-17) Sopikaa milloin, missä ja kuinka usein tapaatte (Apt. 2:46, Tämän tulisi huomioida kaikkien elämäntilanteen mutta myös haastaa antamaan solulle tärkeysjärjestyksen mukainen paikka. Se että sopii tapaavansa aina kun ”sopii” tai on ”aikaa” ei ole hyvä ratkaisu. Tietenkin elämässä tapahtuu asioita ja joutuu olemaan pois tai siirtämään tapaamista. On kuitenkin hyvä asennoitua säännöllisyyteen ja sallia poikkeukset. Poisjääminen ilmoittamatta ei ole hyvä tapa (Hepr 10:25) Seurakuntayhteys ja vastuullisuus (Ef. 4:11, Hepr. 13:17) Kenelle olette vastuullisia ? Kuka opettaa, tukee ja auttaa teitä ? Sopikaa opetustilaisuudesta jossa käytte säännöllisesti yhdessä Sopikaa vastuullisuudesta toisillenne (Hepr. 10:24) Sopikaa elämän jakamisesta (Apt. 4:32, Gal. 6:2) Solussa opitaan osallisuuteen toistemme elämästä. Siihen liittyy toisten auttaminen omilla lahjoillaan ja resursseillaan. Solussa ei ole kyse kokouksesta jossa kukin menee kotiin omiin ongelmiinsa eikä kukaan tiedä siitä mitään. Ei, solu on perhe ja perheessä pidetään toisista huolta Sopikaa siitä kuka on Solupalvelija ja mahdolliset muut tehtävät Sopikaa yhdestä solupalvelijasta ja hänelle apu. Solun jakaantuessa toinen menee uuden solun kanssa ja molemmat valitsevat itselleen uuden avun. Kyse ei ole mistään pomosta vaan että tunnistatte keskuudestanne henkilön jolla on tämä lahja palvella. Ellei omassa seurakunnassa ole mahdollista järjestää solukoulutusta niin Suomessa järjestetään useita solujohtajuuskoulutuksia johon on hyvä lähettää solupalvelijat. Solun rakenne Miten kokoonnutaan, eli kuinka pitkä kokoontuminen (1 ½ – 2 t) Mitä solussa tehdään ja mitä ei. Eli juuri Sopikaa säännöllisesta ulos suunnasta Eli esim että kerran tai joka toinen kuukausi menette jonekin missä tapaatte 19


ei uskovia ystäviä. Joko ryhmänä tai yksitellen. Vaihtoehtoisesti teette jotakin yhdessä mihin kutsutte ei uskovia ystäviä. Tässä on miljoonia mahdollisuuksia. Alusta asti sovitaan myös siitä että solun kasvaessa liian isoksi se jakaantuu Kuten huomaat niin ei kannata kiirehtiä aloittamista. Voi ihan hyvin tavata ryhmänä kuukausi pari, rukoillen ja käyden läpi näitä asioita. Se antaa solun onnistumiselle paremmat lähtökohdat. Siellä missä on ihmisiä mukana on muutenkin ihan tarpeeksi ongelmia joten tällainen valmistautuminen rukouksessa ja asioiden valoon tuomisessa antaa hyvän perustan ei vain ”alkusolulle” vaan myös tuleville soluille. Sillä kasvua on tulossa :)

► Solun jakaantuminen Soluun sitoutuvat ovat alusta asti tietoisia siitä että solu ei voi olla liian suuri toimiakseen. Solun jakaantuminen on merkki kasvusta ja siksi iloinen asia. Soluilla onkin tapana pitää juhlat kun solu jakaantuu. Sisäänpäinlämpiävälle monen vuoden aikana samana ryhmänä olleelle jakantuminen voi olla enemmänkin suru ja kriisi. Solunäyn sisäistäneelle se on enemmänkin iloinen asia. Ja eihän siinä mihinkään kadota vaan ollaan edelleen samaa perhettä. Siinä luodaan samalla yhdessä tilaa uuden elämän syntymiselle. Sitä on syytä juhlia.

Miten ja milloin jakaantua ? Tämä onkin vaikea asia antaa mitään yksioikoista mallia. On kuitenkin muutamia tärkeitä edellytyksiä sen onnistumiselle.

Johtajuus Jokaisessa solussa tulee olla 2 solupalvelijaa. Yksi vastaava ja yksi apuna. Jos jaettavassa solussa on asia näin niin siihen on alusta asti sitouduttu että jompikumpi näistä kahdesta johtaa uutta syntyvää solua. Samalla molemmat ottavat rinnalleen uuden solupalvelijan avuksi. Siksi soluyhteisössä täytyy olla jatkuvaa uusien johtajien varustamista ja valmius jakaantumiseen.

Kypsyys Jakaantumisessa ei ole olennaista jakaa tasan kahtia. Se on tietenkin mahdollista mutta myös niin että jakaannutaan useampaan kuin kahteen osaan. Jakaantuminen voi olla myös sitä että esim. 2-4 solusta lähtee synnyttämään uutta. Olennaista on se että uuteen soluun lähtee ne jotka ovat kypsyneet tehtävään. He eivät saa olla liian nuoria uskovia joilla oma juurtuminen ja tilan luominen on vielä kesken. Silloin alun kasvukivut voivat tulla liian raskaaksi heille eikä heistä ole tukea uusille uskoville. Jakaantumista ei siis ole hyvä tehdä jos ei siihen ole oikeita henkilöitä. Siksi siihen täytyy valmistautua parhaan mukaan heti solun aloittamisesta ja panostaa Solupalvelijoiden tunnistamiseen ja kouluttamiseen.

20


Solupalvelijat

On monia erilaisia nimiä niille henkilöille jotka ovat vastuussa solusta (solujohtaja, soluvetäjä, soluvastaava). On myös monia erilaisia painotuksia näiden henkilöiden roolista solussa. Se johtuu osittain eri maiden ja seurakuntien kulttuurista, johtajuusnäkemyksestä mutta myös siitä että on monenlaisia tapoja johtaa ja vielä useampia persoonia. Eräässä soluyhteisössä päädyttiin käyttämään nimeä ”solupalvelija” joka mielestäni on hyvä nimi ja kertoo tehtävän luonteesta Jeesuksen seuraajana. ” Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. 26. Näin 20 teidän keskuudessanne tahtoo suureksi älköön olko teillä keskenänne, vaan joka tulla, se olkoon teidän palvelijanne, 27. ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; 28. niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." ( Matt. 20:25-28) Olen laatinut alla olevaan listaan Solupalvelijalle ominaisia luonteenpiirteitä ja heille kuuluvia tehtäviä. Itse asiassa nuo tehtävät ovat toimintoja joita solussa tarvitaan. Se että Solupalvelija vastaa niistä ei tarkoita että hänen ne tulisi itse kaikki hoitaa. Päinvastoin on hyvä että Hän jakaa vastuuta näissä asioissa. Solupalvelija on se joka vastaa siitä että solun suunta pysyy yhteisesti sovitussa suunnassa. Hän on myös se henkilö joka näkee tarpeen ja pyrkii löytämään siihen ratkaisun, usein rohkaisemalla ja vapauttamalla muita ratkaisemaan asia. Tietenkin hän myös itse palvelee omalla esimerkillään. Täytyy myös muistaa että solupalvelija ei tee päätöksiä jossakin ylhäisessä yksinäisyydessään vaan lähes aina yhdessä solulaisten kanssa ( 1 Piet. 5:2-3 ). Suuret linjaukset hän tekee yhdessä soluvastaavan tai pastorin kanssa. Avoin kommunikaatio ja osallisuus on tärkeää. Siispä solupalvelija on enemmän aloitteentekijä kuin päätöksen tekijä. Tietenkin on asioita ja tilanteita jolloin solupalvelijan täytyy tehdä päätöksiä itse.

Tässä muutamia ajatuksia solupalvelijan ominaisuuksista ja tehtävistä :

Läpinäkyvyys ja esimerkki Solupalvelija on ennenkaikkea esimerkki muille. Ei omasta erinomaisuudestaan vaan siitä että hänessä näkyy Jumalan työ. Esimerkkinä oleminen on läpinäkyvyyttä sekä omassa heikkoudessa mutta myös omassa kaipuussa kasvaa ja palvella. Solupalvelijan tulee olla esimerkki siitä että Hän jakaa rehellisesti omia kasvuprosessejaan ja auttaa muita myös jakamaan. Läpinäkyvyys on eräänlainen kynnyksenmadaltajan tehtävä. Aito kohtaaminen tapahtuu heikkoudessa, sekä Jumalan että ihmisten kanssa. Solupalvelija on se jolle on erityisen tärkeää että tuo ”tilan luominen” ja lepo on todellista. Muuten solupalvelija ei jaksa palvella eikä myöskään vapauttaa muita palvelemaan. Silloin käy helposti niin että solupalvelija tekee kaiken yksin, alkaa kokea jokaisen tapaamisen taakkana ja lopulta solupalvelija uupuu ja solu sen myötä. Siispä solupalvelijan tärkein asia on oma Jumalasuhde (se ei ole tehtävä) ja itsestä huolehtiminen. Muuten ei voi auttaa muita. Solupalvelija joka oppi tarkkailemaan omaa jaksamistaan ja elämän tärkeysjärjestystä voi myös auttaa muita ja hän oppii näkemään kun solussa on 21


sopivasti haastetta ja lepoa kullekin. Kukaan solupalvelija ei selviä ilman epäonnistumisia ja väsymystä. Myös siinä hän saa olla avoin solulaisten edessä. Kyse on perheestä jossa kannetaan toisiamme. Ei mistään työpaikasta jossa pidetään pokka, tapahtui mitä tahansa.

Rohkaista ja vapauttaa palvelukseen Johtajuudesta sanotaan monia asioita. Yksi hyvä on mielestäni tämä : ”Johtaja on se joka auttaa ihmisiä saavuttamaan päämääränsä”. Esimerkillä johtaminen on siis sitä että elää läpinäkyvästi siinä miten saavuttaa oman päämääränsä. Siksi johtajan luonne on niin tärkeä. Jopa tärkeämpi kuin johtajuuden lahja. Näin Kristuksen ruumis kasvaa kun sen ”pään”, eli Kristuksen luonne alkaa näkyä meissä. Raamattu opettaa että me olemme toistemme jäseniä ja jokainen jäsen on yhtä tärkeä. Ainoastaan nöyryys ja palvelualttius vaikuttaa siihen kuinka käyttökelpoisia me olemme (2 Tim. 2:20-22) Johdettavan tai tässä tapauksessa oikeammin palveltavan kasvun päämäärä on solupalvelijan päämäärä. Ei se että saa toteuttaa itseään johtajana ja loistaa solussa lahjoillaan. Johtajuus on lahja ja kyky mutta luonne on Hengen hedelmä ja se välittyy palvelemisen kautta. Hyvä solupalvelija voi siis iloiten tehdä itsensä näkymättömäksi kokoontumisessa jos näkee että se vapautta muita palvelemaan ja kasvuun. Solun kokoontuminen on ”nyyttärit”, ei yhden tekemä seisova pöytä.

” Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi ”. ( 1 Kor. 14:26 vertaa: Room. 12:4-16 ) Käytännössä tämä tarkoitta mm tätä : Solupalvelija pyrkii huomiomaan jokaisen solussa ja opettaa myös muita siihen. Solupalvelija huomio solulaisten erilaisuuden kypsyydessä, lahjoissa ja persoonassa johtaessaan heitä. Solupalvelija on rohkaisija ja tarpeen tullen myös kehoittaa Solupalvelijan tulee varoa olemasta liikaa äänessä. Äänessä oleminen tulee olla harkitumpaa kuin muilla solulaisilla tarkoittaen sitä että on usein yhtä hyvä ja parempi asettaa kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Se aktivoi.

Välittää näkyä, valvoa solun suuntaa, suojella solua

Kuten alussa sanoin niiin näyn välittäminen ja siihen sitoutuminen on A ja O. Siitä sovitaan alusta asti ja se opetetaan jokaiselle uudelle solulaiselle. Tämän välittäminen ja opettaminen on kaikkien solulaisten tehtävä. Solupalvelija on kuitenkin viime kädessä vastuullinen että se tapahtuu. Solun toimiessa oikein ei solupalvelijalta paljoa vaadita tämän asian johtamisessa. Voi kuitenkin olla tilanteita jossa täytyy muistuttaa tärkeysjärjestyksestä.

Säännöllinen suunnan tarkitus On myös hyvä 2-4 kertaa vuodessa pitää tapaaminen jossa pidetään näyn mukainen suunnan tarkistus yhdessä solulaisten kanssa. Siinä kysytään miten ryhmä kokee että ”3 22


suuntaa” ovat toteutuneet. Tässä tilaisuudessa tärkeää että solulaiset itse saavat arvioida ryhmän yhteiseloa ja ehdottaa suunnan korjauksia. Yhdessä sovittu on aina vahvempi

sopimus kuin ylhältä annettu ohje tai käsky. Tärkeää on kuitenkin että pohjalla on valmis, alusta asti hyväksytty suunta ja järjestys. Silloin solun ei tarvitse keksiä koko pyörää uudestaan, ainoastaan miten se parhaiten pyörisi annetuun suuntaan. Tarpeen vaatiessa solupalvelija käy läpi vielä kerran näyn pääkohdat. On myös hyvä että solu verkostoituu yhdessä muitten solujen kanssa. Varsinkin jos ei omassa seurakunnassa ole muita soluja. Yhteinen osallistuminen koulutustilanteisiin on myös tärkeä asia

Mitä solussa ei saa suvaita ? Puheenaiheet : Solussa on myös monia asioita joita ei tule suvaita . Sellaisia ovat tietyt puheenaiheet. Solussa ei keskustella ”kirkon huonosta tilasta”, juoruilla tai puhuta pahaa jostakin henkilöstä.

Armonlahjojen käyttö: Solussa ei myöskään jaeta profeetioita tai näkyjä menemättä ensin solupalvelijan kautta. Näkyjä voi nimittäin saada myös ennen kokousta tai jakaa seuraavassa jos se on sen luonteinen että se vaatii koettelemista. Tämä periaate on hyvä suoja solulle ja oikealle armolahjojen käyttämiselle. Siihen tulee rohkaista ja luoda turvalliset puitteet harjoitella Jumalan äänen kuulemista. Varsinkin omassa rukouskammiossa.

Oppikysymykset: Solussa ei myöskään väitellä esim. kasteesta, naispappeudesta tai yleensä käydä hedelmättömiä oppikeskusteluja. Oppi on tärkeä mutta solu ei ole se foorumi missä näitä asioita setvitään. Sitä varten on muita tilaisuuksia ja vastuullisia henkilöitä seurakunnassa. Jos solulaisia askarruttaa jokin näistä yllä olevista tai vastaava kysymys niin sen tietenkin tulee saada asettaa. Solupalvelijan täytyy vain arvioida milloin ja missä on sille oikea paikka. On olemassa kauhuesimerkkejä siitä että uusi uskova on tullut pienryhmään ja siellä on koko illan puhuttu siitä kuinka ”surkeasti kirkolla menee” tai ”mikä on oikea kaste”. Jos ja kun monia kiperiä kysymyksiä tulee paljon niin ne voi kerätä ”koriin” ja pyytää seurakunnan opettajaa opettamaan näistä asioista. Olen kuitenkin huomannut että seurakunta ja solu joka elää elämän jakamisessa, uusien tavoittamisessa ja opetuslapseuttamisessa, on kädet niin täynnä että ei ole aikaa tai tarvetta keskustella kirkkopolitiikkaa. Solu ei ole paikka sille. Solun periaate on se että jos jokin asia on pielessä seurakunnassa niin ei valiteta siitä vaan rukoillaan ja ollaan esimerkkinä elämällä itse oikein. Teot puhuvat äänekkäämmin kuin ainainen valittaminen ja voivottaminen. Jos ei ”murehtiminen” (Matt. 6:25-33) raamatun mukaan auta mitään niin ei myöskään valittaminen.

Kehittää itseään

Solupalvelijoiden on tärkeää opiskella ja kehittyä tehtävässään. Seurakunnan on hyvä 23


tukea tätä ja lähettää sopivaan koulutukseen. On myös tärkeää että solupalvelijoilla on tiivis yhteys omaan pastoriin tai soluista vastaavaan henkilöön. Solupalvelijoiden on hyvä tavata säännöllisesti jakamaan kokemuksiaan ja saamaan evästä tehtäväänsä. Näissä tilanteissa käydään läpi kysymyksiä, ongelmatilanteita ja tulevaisuuden näkymiä ym.

► Solun rakenne ja järjestys ◄ Jokaisela solulla on hyvä olla tietty rakenne ja aikataulu josta sovitaan alusta alkaen. On hyvä sopia kiinteästä ajasta kokoontumisille eli että se ei kestä enempää kuin esim 1 ½ t. Tai 2 t, tai mitä sitten sovitaankin sopivaksi. Kokoontumiselle on myös hyvä sopia rakenne jota seurataan joka kerta kun ei ole pätevää syytä sen muuttamiseen. Tämä on hyvä asia siksi että useampi voi oppia johtamaan solua ja että pysyy järjestys. Kokoontumisten kun on helppo riistäytyä käsistä esim päättymättömiin keskusteluihin ei niin tärkeistä asioista. Oikean suunnan pitäminen on tietenkin solupalvelijan tehtävä mutta se on myös yhteinen sopimus. Siksi tietty järjestys kokoontumisille on tuki josta voi poiketa kun siihen on hyvä syy. Se on myös silloin helpompi opettaa uusille. Kokoontumisten rakenne on siis apu, ei laki. Alla yksi tapa tehdä se jolla voi aloittaa ja sitten muokata ryhmälle sopiva. Siinä olen myös kuvannut hiukan tapaamisen luonnetta

Solutapaamisen rakenne ja luonne :

Jäänmurtaja Kokoontumisen on hyvä alkaa jollakin kevyellä johon jokainen voi osallistua ja tulee nähdyksi. Se voi olla esim ”jäänmurtaja” kysymys (tai tehtävä) mistä tahansa aiheesta jonka kautta oppii tuntemaan toisista asioita joita ei muuten tulisi kysyttyä ja joka kertoo ehkä paljon enemmänkin kuin se mitä vastataan. Kysymys voi olla ihan mitä vaan kuten ”mikä on surkein elokuva minkä olet nähnyt” tai ”mikä mukavin lapsuudenmuisto ja miksi?” Koska elämän jakaminen on tavoitteena niin tämä on yksin tapa oppia tuntemaan toisemme tavalla jossa kynnys on matala ja jokainen voi osallistua. Jäänmurtajat voivat olla myös syvällisiä sen myötä kun perhesiteet ja luottamus solussa kasvaa. Tehtävä voi myös esimerkiksi olla sellainen että saa edellisellä kerralla tehtäväksi ottaa mukaan rakkaimman esineensä ja kertoa miksi se on rakas.

Ylös suunta ja uskon ilmapiiri On aika keskittyä Jumalaan. Silloin voi antaa aikaa ylistykselle ja rukoukselle. Hyvä on aloittaa Jeesuksen opettaman Isä meidän rukouksen (Matt. 6:9-13) mallin mukaan tai jopa rukoilla se sellaisenaan. Tämä rukous ei ainoastaan opeta meille yhtä ”muotoiltua” rukousta vaan myös tärkeysjärjestyksen lähestyessäämme Jumalaa. Rukouksen tarkoitus ei ole ensisijaisesti vakuuttaa Jumalaa tarpeidemme ja huoliemme tärkeydestä vaan että Jumala saa vaikuttaa meissä mielensä mukaista ajattelua ja tahtoa (Fil 2:13). Ydin on siis ”tapahtukoon sinun tahtosi”, ei meidän tahtomme. Solussa vältämme siis aloittamasta ongelmista ja omista tarpeista vaan Jumalasta itsestään ja Hänen tahdostaan. Jumala kyllä tietää tarpeemme (Matt. 6:6-8), se ei ole ongelma. Ongelma on yleensä se että me emme tiedä tai halua hänen tahtoaan. Siksi aloitamme avaamalla ensin oven Jumalalle 24


rukouksessa. Todellinen ylistys on sitä että toteutamme Hänen tahtoaan. Sen tulisi myös näkyä siinä miten me rukoilemme. Kiitos tulisi kuulua enemmän ja ennen pyyntöjä. Kun rukoilemme on siis oikein Jeesuksen opetuksen mukaan aloittaa ylistyksellä, kiitoksella ja antautumisella Hänen tahdolleen. Meidän tulee pyytää Jumalan tahdon tapahtumista elämässämme, solussa, kaupungissamme, seurakunnassa, maassamme, maailmassa jne. Tässä osiossa Jumala itse, kaikki se mitä Hän on antanut, tehnyt ja haluaa tehdä on keskipisteessä. Tämä tukee uskon oikeaa suuntaa ja tarkoitusta ja asettaa tarpeemme oikeaan perspektiiviin. Me Suomalaiset ehkä olemme usein tottuneet siihen että aina ensin ja vielä lopuksi keskitymme omaan syntisyyteemme, tunnustamme ja pyytelemme anteeksi loputtomiin ja olemme enemmänkin epäuskon ja häpeän pauloissa olevia kuin vapaita Jumalan lapsia. Uskosta ja pienryhmästä tulee helposti ongelma ja syntikeskeinen kun Jumala odottaa että etsisimme ja pyytäisimme sitä mitä Jeesus opetti meitä pyytämään ja etsimään, eli ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi ... ”. Syntikeskeisyys estää uskon kasvua. Me ikäänkuin juutumme tasolle jossa uskomme että olemme enemmän armahdettuja kunhan koemme enemmän syyllisyyttä ja häpeää. Se on epäuskoa ja epäraamatullista. Se myös synnyttää passiivisia uskovia ja yhteyttä jossa uskovat eivät uskalla syntisyytensä takia uskoa Jumalalta suuria. Tämä siitäkin huolimatta että kaikki on Hänen työtään ja Jeesus sanoi meidän tekevän samoja asioita kuin Hän ja ”vieläkin suurempia” (Joh. 14:12-13). On tietenkin tärkeää että synnit saa ja tulee tunnustaa toisilleen ja saa synninpäästön kun on sen tarve. Meidän Jumalasuhteemme ydin ei kuitenkaan ole se mihin me emme ole pystyneet vaan se kuka Jumala, mitä Hän haluaa ja mihin Hän pystyy. Syntien tunnustaminen on tärkeää ja on hyvä opetella solussa tunnustamaan toisilleen kaksistaan (Katso ”kanssakulkija”) Tämän osion jälkeen voi Solupalvelija keskeyttää sopivassa paikassa ja pyytää solulaisia jakamaan lyhyesti tarpeita joiden puolesta rukoillaan sitten yhdessä ja yhdellä kertaa. Jos jokaisen puolesta aletaan rukoilla yksitellen niin solusta tulee esirukouspiiri hetkessä. On tietenkin tilanteita ja tapahtumia joissa tapaaminen on vain toisten hoitamista.

Sielunhoito ja solu : Sielunhoito vaatii aina aikaa ja yksityisyyttä. Siksi on hyvä sopia alusta alkaen siitä periaatteesta että solulaiset hoitavat toisiaan muina aikoina kuin solun kokoontumisen aikana. Olen lähes jokaisessa pienryhmässä todennut että sinne hakeutuu ihmisiä joiden sielunhoitotarve on suuri (ja jopa loputon) ja se helposti vie keskipisteen muualle kuin olennaisesta. Joissakin seurakunnissa on erikseen hoitavia pienryhmiä johon erityisesti eheytymistä tarvitsevat voivat hakeutua. Olen myös nähnyt miten sielunhoitoon keskittyvät pienryhmät eivät kykene tavoittamaan uusia puhumattakaan ottamaan vastaan uusia ryhmäänsä.

Opetus ja solu : Solulle on ihanteellista se että on osa seurakuntaa jossa opetustilaisuudet ovat erikseen ja solu on se paikka jossa opittua sovelletaan. Yksi kokoontuminen on liian lyhyt jotta molempia voitaisiin tehdä kunnolla. Aina toinen kärsii ja yleensä se on se 25


ulos suunta ja elämän jakaminen toistemme kanssa. Opetus on tärkeää mutta ilman sen mukaista elämää se on turhaa. Solun tarkoitus on olla osa seurakunnan opetusta ja varustaa solulaisia lukemaan sanaa tapaamisten välillä. Solun kokoontuminen ei saa olla korvike opetustilaisuuksille tai omalle lukemiselle. Jos solussa pidetään opetuksia niin niiden luonne muuttuu helposti oppi- ja johtajakeskeiseksi, tai niin että vain ne joiden on helppo olla äänessä ovat aina äänessä. Opetuskeskeiset solut luovat myös huonot edellytykset tavoittaa uusia ja ottaa heidät vastaan. Opetukset uskoville eivät aina sovellu uskosta osattomille tai juuri uskoon tulleille. Yleensäkin pienryhmä joka on pitkään vain uskovien kohtaamispaikkana menettää kykynsä olla luontevasti yhdessä ei uskovien kanssa. Kielenkäyttö ja sisäinen huumori on kuin toiselta planeetalta Rukouksen jälkeen käydään läpi opetus. Opetustilanteiden opetuksen tulisi olla raamatullista ja sovellettavaa, eli opetuslapseuttavaa. Jos solussa on opetusta niin helposti solulaiset kokevat etteivät he muuta tarvitse kuin oman solunsa. Jos opetus annetaan sille tarkoitetussa tilanteessa (omassa seurakunnassa), niin he helpommin tulevat osaksi seurakuntaa ja sen näkyä. Harvassa solussa on opettajia joille kuuluu seurakuntalaisten opettaminen. Se tehtävä on annettu vain muutamille (Jaak. 3:1, Ef. 4:11). Ei jokaisen jolla on raamatun tuntemusta ole annettu tehtäväksi opettaa seurakuntaa. Solu ei siinä ole poikkeus. Lisäksi on kyse vastuullisuudesta. Se ei tarkoita etteikö Solupalvelija ja muut voisi selittää oppimaansa kun asioista keskustellaan. On vain tärkeää että tietää mitä seurakunnan opettajat asiasta opettavat (2 Tim. 3:14). Seurakunta jossa jokaisessa solussa pidetään oman mielen mukainen opetus tai jäsenet kiertelevät keräten itselleen mieluista opetusta sieltä täältä altistaa helposti solun ja seurakunnan harhaopeille tai juututaan opetukseen joka ei ole ajankohtaista yhteiselle suunnalle. Sellaiselle seurakunnalle on tyyppillistä että on monta eri näkemystä siitä miten asiat tulisi olla ja siksi seurakunta ei pystyy toimimaan ruumiina. Yksi hyväksi koettu tapa on se että opetustilanteiden jälkeen jokaiselle osallistujalle annetaan kooste opetuksesta + että jokaista rohkaistaan tekemään muistiinpanoja ja tietenkin pitämään oma raamattu mukana. Nämä muistiinpanot toimivat sitten pohjana keskustelulle Solussa. Joskus opettaja voi tehdä valmiit soveltavat kysymykset tai haasteet solulle. Ellei Hän tee niitä niin se on Solupalvelijan vastuulla hoitaa että ne ovat käytettävissä. On myös olemassa soluille tarkoitettuja materiaaleja joita ei opiskella soluissa vaan niiden välissä ja sitten käydään läpi kysymykset ja vastaukset solutapaamisessa. On hyvä sopia samasta materiaalista käytettäväksi kaikissa soluissa. Solujen ei tule itse valita tätä materiaalia. Se on seurakunnan johtajien tehtävä. Materiaalit perustuvat hyvin pitkälle opetuslapseuden oppimiseen ja siihen periaatteeseen että kysytään : ” Mistä Jumala puhui sinulle, ? Mitä aiot vastata ja tehdä asialle ? Nuo kaksi kysymystä ja niiden variaatiot ovat ne välineet joilla solu etsii vaellettavaa tietä opiskellessaan totuutta. Hyvin paljon on myös kyse mielikuvien muuttumisesta.

Tämä tietenkin edellyttää että solulaiset ovat säännöllisesti mukana opetustilanteissa. Muuten solussa joutuu joka kerta käymään läpi koko opetuksen ja se ei ole tarkoitus. Joskus opetuksen aihe on sellainen että kysymys kuuluu ”mitä me soluna voidaan tehdä 26


asialle yhdessä”. Solupalvelija myös yleensä valmistaa muita tarkentavia kysymyksiä ellei keskustelu lähde käyntiin. Sen voi myös antaa tehtäväksi solulle seuraavaan kokoontumiseen saakka rukoiltavaksi. Siitä voi syntyä hieno ja selkeä kuva kun kukin tuo mukanaan näkemänsä ja kuulemansa. Tärkeää on siis asettaa kysymykset tavalla joka tekee osallistumisen helpoksi kaikille.

Oikea suhtautuminen opetukseen. Nämä kysymykset kertovat siitä kuinka tärkeää on opettaa oikeaa suhtautumista Jumalan sanaan , opetukseen ja opettajaan (1 Tess. 2:13). Jokaisen tulee koetella kuulemansa ja oppia vastaamaan siihen mitä Jumala puhui opetuksessa. Opetuksen tarkoitushan ei ole jakaa opettajan mielipiteitä vaan hän on sillä paikalla jakamassa sitä minkä Herra haluaa seurakunnalle sanoa. Hän on Herran sanansaattaja. Näin oli vanhassa testamentissa ... ” Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja”. (Mal. 2:7) Ja näin on myös uudessa testamentissa. Kaikki viisi virkaa on asetettu varustamaan seurakuntaa. Se ei voi tapahtua solussa yksistään. ” Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen 26 työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, ... (Ef. 4:11-16, lue kokonaan) Opetuksen keskusteluun uppoaa helposti vaikka tunteja. Varsinkin jos sekä solulaiset että solupalvelija ovat valmistautuneet huonosti. Jos opetukselle annettu aika rajataan esim 30-45 minuuttiin ja solulaiset oppivat miten paljon aikaa siihen yleensä on niin se auttaa valmistautumisessa. Joskus voi pyytää etukäteen jotakuta solulaista kertomaan lyhyesti opetuksen sisällön. Se voi olla rohkaiseva kokemus jollekin ja myös avaa uusia näkökulmia koska me ihmiset tartumme yleensä eri näkökulmiin opetuksessa. Kyseessä ei siis ole opetustilanne vaan sen sovellutuksen etsimistä, jakamista, keskustelua jne. Solupalvelija (tai solulainen jolle se on annettu tehtäväksi) yleensä antaa lyhyen kertauksen (5-10 min) ja jakaa mahdollisen kirjallisen koosteen jossa on myös mahdolliset valmiit kysymykset/haasteet alkajaisiksi. Ei haittaa vaikka ei ehditä keskustella valmiiksi ja selvittää jokaista ” sanan salaisuutta”. Aina voi jatkaa siitä mihin jäätiin. Olennaista on se että solu ei ole paikka pitkille opetuksille vaikka solupalvelija tai joku muu voi siihen joskus ”sortua”. Heitä voi auttaa saamaan se etukäteen muussa muodossa jos on tarpeen. On kuitenkin kunkin omalla vastuulla olla paikalla kun opetusta annetaan eikä odottaa että sen aina saa jälkikäteen ja siten muut joutuvat odottamaan. Tyypillinen virhe solussa on se että solun kokoontuminen on usealle se ainoa tilanne jossa käyvät ja haluavat sen silloin kaikilla lisukkeilla itselleen tarjottuna. Aikuiseen uskoon kuuluu mm se että on paikalla silloin kuin ruokaa on tarjolla ja se on ”lämmintä”. Jos joka kerta joutuu ”lämmittämään eilistä” niin kasvu kärsii. On jokaisen omalla vastuulla ottaa osaa opetukseen, mieluiten olemalla paikalla opetustilanteessa tai käymällä se läpi muulla tavalla. ”Silloin tällöin, jos huvittaa, jaksaa tai kerkiää” , on asenne joka tekee soluelämän melko mahdottomaksi. Jos osallisuus on poikkeus niin silloin kasvukin on sitä. 27


On siis tärkeä nähdä solu osana kokonaisuutta opetuksen suhteen, eli että itse raamatun opetuksen antavat seurakunnan opettajat erillisessä tilanteessa. Voi tietenkin olla poikkeuksia ja aikoja jolloin Solussa annetaan enemmänkin opetusta. Poikkeuksena voi olla se tilanne että ei ole mitään yhteistä opetustilannetta. Silloinkin voidaan pitää joka toinen kerta opetusilta (soluun sitoutuneelta opettajalta) solulle ja joka toinen soluilta. Solussa on siis lupa soveltaa kunhan on yhdessä sitouduttu (lue sitoutuminen) solun suuntaan ja tarkoitukseen. Lopuksi käydään vielä läpi ”ulos suunnan” päivitys. Siinä voidaan jakaa rukousaiheita liittyen ryhmän tai solulaisen V.I.P henkilöön. Siinä sovitaan myös seuraavasta mahdollisesta ”ulos suunnasta”, eli mitä, missä, milloin ja miten se tehdään. Siinä voidaan myös sopia siitä miten jonkun ystävä otetaan vastaan soluun ensi kerralla jne. Lopuksi rukoillaan näiden asioiden puolesta ja päätetään ilta. Joskus voidaan solun kokoontumisessa keskittyä ihan vain siihen että valmistaudutaan seuraavaa ulos suuntaa varten rukouksin ja muulla tavalla valmistautuen.

► Ystävä, kanssakulkija, mentori ja hengellinen Isä / Äiti Soluseurakuntien luonne on ihmissuhdekeskeinen. Siinä uskotaan mm siihen että Jumala vaikuttaa kasvuumme usein toisten uskovien kautta. Ne ovat tietenkin aiemmin mainitut 5 virkaa mutta myös uskovien yhteinen vaellus. Tämä suhde voi vaihdella ja rooli olla erilainen tarpeen mukaan. Perhesiteet ja ystävyys on perustus uskovien kesken. Yksi sen luonteenpiirteistä on perusluottamus että ”Tämä porukka rakastaa minua niin paljon että voi minulle tarpeen mukaan olla myös nuhteleva”. Tämän lisäksi on lyhyempiä aikoja kun erilaiset sovitut suhteet ovat tarpeellisia.

Kanssakulkija Joissakin soluissa on käytössä ns kanssakulkija suhde. Tämä voi olla hyvä apu uskonvaelluksen eri vaiheissa. Ehkä erityisen tärkeää se on juuri uskoon tulleille. Alkuaikana tarvitaan paljon tukea ja rohkaisua. Kanssakulkija voi myös olla hyvä tilanteessa jossa pyrkii vapautumaan riippuvuuksista eli eri ”synnin linnakkeista” (2 Kor. 10:3-6). Käytännössä tämä kanssakulkija on silloin sellainen joka sitoutuu rukoilemaan ja tapaamaan säännöllisesti. Tapaamisissa on sovittu että kanssakulkija kysyy kysymyksiä liittyen riippuvuuksiin. Kysymyksiä joista ollaan sovittu, mutta myös muita. Kanssakulkijan kanssa mietitään yhdessä tapojen muuttamiseen liittyviä käytännöllisiä ratkaisuja. Jeesus kehoittaa ”hakkaamaan käden poikki” jos se on meille lankeemukseksi. Tämä on osa parannusta. Parannuksen tekemisen ensimäinen osa on tunnustaa syntinsä ja toinen on tehdä sen mukaisia tekoja (Apt. 26:20). Joskus tämän voi tehdä yksin. Joskus siihen tarvitaan apua. Varsinkin tuon poikki hakatun käden ”pois heittämisessä”. Kanssakulkija voi rukouksen, ”valvomisen” lisäksi auttaa kiusattua sillä että käytännössä auttaa tekemään lankeemuksen mahdollisimman vaikeaksi. Hän voi tulla tietyn ajan mukaan tilanteisiin joissa yleensä lankeaa. Hän voi laittaa esteitä tielle ettei ollenkaan altista itseään sille. Kaiken tämän täytyy kuitenkin autettavan itse haluta ja pyytää. Yksi esimerkki: Joissakin miesten soluissa on sovittu niin että nettipornosta riippuvaiset laittavat toisilleen koneelle ”lukkoja” ja esteitä että se ei enään onnistu. He voivat myös sopia siitä että ovat rukouksessa ja tukevat kun mies kertoo ensimmäistä kertaa 28


riippuvuudestaan vaimolle. ” Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin”. ( Matt. 5:30) Soluissa voimme siis olla avuksi toistemme käsien ”poikki hakkaamisessa” ja niiden pois heittämisessä.

Mentori Mentori on myös eräänlainen kanssakulkija. Hän voi olla avuksi oman elämän suunnan löytämisessä ja kasvussa omassa kutsumuskessaan. Mentori on hyvä kysymysten asettelija ja myös hänen kanssaan sovitaan vastuullisuudesta. Solupalvelijoiden kouluttamisessa mentorointi on myös hyvä väline. Mentori yleensä kysyy ”Mitä Herra on puhunut sinulle ?” ... ”Mitä aiot tehdä asialle?” ja ”Milloin sovitaan että teet sen ja soitan ja kysyn miten meni?”. Mentorisuhde on usein tietyn ajanjakson ja ehkä tietyn elämänalueen kehittämisessä. Kukaan mentoori ei tiedä kaikkea tai voi auttaa kaikessa.

Hengellinen Isä tai Äiti Paavali kutsuu usein johdettaviaan sanoilla ”lapseni” tai ”poikani”. Hän puhuu myös siitä että on ”synnyttänyt uskoon”. Hengellinen Isä voi merkitä useita asioita. Uskon kuitenkin että se on Apostolinen suhde sekä yskilön välillä (Kuten Paavali ja Timoteus) ja myös sillä tavoin että on seurakunnan perustuksen laittaja. Kaikkien seurakuntien tulisi olla Apostolien (ja profeettojen) perustamia ja niiden kasvattamia. Apostolit myös usein ovat niitä jotka tunnistavat, varustavat ja vapauttavat palvelukseen seurakuntien vanhemmiston (Apt. 14:22-23) ja johtajat (tai näin tulisi olla). Hengellinen vanhemmuus voi myös olla elämänmittainen suhde joka ei aina ole niin tiivis mutta on kuitenkin niin läheinen että se on aina helposti ”aktivoitavissa”. Usein tämä on tyypillistä hengellisille johtajille. Hengellisille johtajille on erityisen tärkeää että he elävät vastuulllisuus suhteessa. Kun on kyse soluista niin usein on niin että ensimmäisestä solunäyn välittäjästä tulee myös solun synnyttäjä ja tukija alkuaikoina ja ehkä suhde säilyy pitkään.

29


Oppaan käyttö

Miten tätä opasta voi sitten käyttää. Se on tietenkin jokaisen valittavissa sen mukaan minkä kokee siinä käyttökelpoiseksi. Mikään tilanne tai yhteisö ei ole samanlainen joten aina täytyy soveltaa. Asia riippuu myös paljon sen yhteyden luonteesta ja johtajuudesta missä on. Riippuu myös paljon siitä onko kyse pienestä ystäväjoukosta joka aloittaa tai että aloite tulee seurakunnan johtajilta. Jos tilanne on se että olet aloitteen tekijä jossakin yhteisössä jossa sinut valtuutetaan tällaisen alkuun saattaminen (joko niin että itse teet tai kutsut jonkun tekemään sen) niin

tekisin sen näin :

► Aloittaminen Aloitustilaisuuden järjestäminen johon kutsutaan kiinnostuneet uskovat ja jossa annetaan infoa ja pidetään opetus aiheesta "uskon päämäärä ja opetuslapseus" (tai vastaava raamatullinen perustelu) ja lyhyesti ”Solun 3;sta suunnasta” Tilaisuudessa tehdään sen jälkeen selväksi että ”solu” ei ole kokous tai toiminta vaan perhe ja elämäntapa jossa pyritään elämään tuo päämäärä todeksi. On siis tärkeää että aloitteen tekijä on itse omaksunut näyn ja pyrkii elämään sitä itse. Annetaan ...

selkeä päämäärä ja sopiva aloituskynnys

Tärkeää on myös aloitustilaisuudessa välittää selkeä kuva päämäärästä ja säilyttää kynnys sopivana. Päämäärään madaltaminen pyrkimyksellä saada mahdollisimman monia mukaan aiheuttaa myöhemmin vain pettymyksiä ja ristiriitoja jos ja kun oikea päämäärä selviää. Ainoastaan ihanteista ja päämäärästä puhuminen taas nostaa aloituskynnyksen niin korkeaksi ettei kukaan uskalla lähteä mukaan. On siis yksi asia puhua ihanteesta ja toinen mikä on ensimmäinen askel sitä kohti. On siis tärkeää että molemmat tulevat ymmärrettävästi esiin

Opetuksen ja infon jälkeen jaetaan soluopas ja annetaan ennen jokaista sovittua tapaamista tehtäväksi lukea seuraavat osat ja tehdä niistä muistiinpanoja syntyneistä kysymyksistä ja huomioista. Sitten seuraavassa tapaamisessa rukoillaan ja keskustellaan asioista. Ja näin edetään myös muitten osien kohdalla. Jo aloitustilanteessa usein karsiutuu osa pois eikä tule tapaamiseen 1. Monet heistä palaavat myöhemmin kun alkavat nähdä soluelämän hedelmää.

Tapaamisten jako : Tapaaminen 1 " Solu ja uskon päämäärä " Tapaaminen 2 " Miten solu syntyy" "Solun ja opetuslapseuden 3 suuntaa" 30


Tapaaminen 3 " Mielen muutos ja tilan luominen" " Näyn sisäistäminen ja sitoutuminen" - Seuraavaa osaan annetaan tehtäväksi myös miettiä jos haluaa tähän lähteä mukaan. Tapaaminen 4 " Solun rakenne ja järjestys" " Ystävä kanssakulkija ja mentoori" Tähän asti on hyvä käydä kaikki asiat läpi yhdessä koko porukan kanssa eli kaikki jotka ovat asiasta kiinnostuneita ilman että mitään jakoa ryhmiin on vielä tehty. Tässä vaiheessa on ehkä jo mahdollista tietää ketkä haluavat tähän varmasti lähteä ja voidaan miettiä sopivaa ryhmää (koostumus, koko ja solupalvelijat). Sen jälkeen ryhmät voivat kokoontua jo omana ryhmänä ja sopia asioista joita luetellaan sivulla 18-19 ja jota ollaan jo ryhmänä opiskeltu, keskusteltu ja mahdollisesti hyväksi koettu. Nyt vain sitten tehdään se konkreettisesti oman solun kanssa käyden asioita läpi ja opitaan tuntemaan toisiaan. Tässä vaiheessa on ehkä jo hahmottunut ketkä porukasta soveltuvat Solupalvelijoiksi. Tämä asia on hyvä aloittaa ajoissa että ovat valmiina aloittaessa. Tapaaminen 5 Voikin sitten olla aloitusjuhla. "Juhla" kuulostaa ehkä hömpötykseltä mutta on hyvä alusta asti tehdä siitä iloinen asia että saa olla osa solua. Se on lahjan vastaanottamista kiitollisuudella. Tämän voi tehdä soluittain mutta hyvä tapa on myös tehdä se yhdessä kaikkien aloittavien solujen kanssa. "Juhlat" pidetään yleensä myös kun solu jakaantuu ja uusi solu syntyy. Sitten vain kasvamaan ja jakaantumaan :)


Loppusanat Kuten huomaat niin Kristitty ja opetuslapsi kuuluvat yhteen. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Opetuslapseus ja usko on käytännön elämää. Rakastaminen on tekoja enemmän kuin sanoja. Ei ole olemassa yhtään täydellistä seurakuntaa , johtajaa, solupalvelijaa tai solua. Silti me omistamme kaiken Kristuksessa emmekä saa tyytyä siihen mitä olemme tähän asti nähneet. Jumala haluaa ja voi enemmän kuin mitä osaamme ajatella tai pyytää. Tämä toteamus ei ole vaatimus vaan mahdollisuus. Jumala ei odota meiltä mitään mitä ei ole jo meille antanut. Leiviskän saaneilta ei odotettu muuta kuin se määrä jonka olivat saaneet ja ”uskollisuutta vähässä”. Kukaan meistä ei saa mitään syntymään ja kasvamaan omassa voimassa , eli ilman yhteyttä päähän ja Kristuksen ruumiin jäseniin. Siispä ei Jumala odota meiltä muuta kuin nöyrää antautumista ja vastaanottamista. Jokainen meistä on omalla kasvun paikallamme ja yhteisellä matkalla. Tuo matka on tarkoitettu tehdä yhdessä enkä tiedä mitään parempaa kuljetusvälinettä matkan tekoon kuin solu.

” Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. 43. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. 44. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, 45. ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 46. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, 47. kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” ( Apt. 2:42-47 )

Lisää resursseja löydät täältä :

www.aspvik.net

http://keski-pohjanmaa.sekl.fi/sites/default/files/El%C3%A4m%C3%A4n%20jakaminen%20solussa  

http://keski-pohjanmaa.sekl.fi/sites/default/files/El%C3%A4m%C3%A4n%20jakaminen%20solussa.pdf

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you