Page 1

Kohtaamisen taitoja oppimassa Jeesukselta Jeesus ja yhteiskunnan halveksitut ryhmät Johanneksen evankeliumin neljännen luvun alussa kerrotaan miten Jeesus siirtyi Galileaan välttääkseen toimintansa alkuvaiheessa enempiä yhteenottoja fariseusten kanssa. Jakeessa 4 sanotaan: Hänen oli kuljettava Samarian kautta. Jeesus olisi luonnollisesti voinut kulkea kiertotietä, kuten monet juutalaiset tuolloin tekivät. He eivät halunneet saastuttaa itseään Samarian läpi kulkemisella. Jeesus oli kasvanut ympäristössä, jossa yksi ilkeimmistä, loukkaavimmista haukkumanimistä oli samarialainen. Siitä huolimatta häntä ei arveluttanut kulkea Samarian halki eikä häntä myöskään arveluttanut toimia Samariassa. Muutenkaan Jeesuksen toiminnasta ei löydy yhtään tilannetta, jossa hän olisi suhtautunut samarialaisiin oman aikansa juutalaisten tavoin. Juutalaisten ja samarialaisten keskinäisestä vihamielisyydestä huolimatta Jeesus ottaa kuuluisassa vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta juuri samarialaisen positiiviseksi esimerkiksi. Ja samarialaisten ja juutalaisten vihamielisyydestä huolimatta Jeesus menee Samariaan. Kaiken lisäksi hän on valmis aloittamaan keskustelun samarialaisen naisen kanssa ja kutsuu tätä pelastuksen osallisuuteen. Ja kun tuo nainen sitten juoksee kaupunkiin ja kertoo ihmisille: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?" kerrotaan, että Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo. Tuossa tilanteessa samarialaiset pyysivät Jeesusta jäämään luokseen. Jeesus oli valmis jäämään Samariaan! Samarialaiset ensiksi tunnustivat "hän on todella maailman pelastaja". Jeesuksen suhtautuminen samarialaisiin oli kunnon kansalaisille hirveä loukkaus, mutta myös muussa toiminnassaan Jeesus herätti pahennusta. Jeesusta syytettiin usein siitä, että hän on publikaanien ja syntisten ystävä. Publikaanit olivat juutalaisen yhteiskunnan silmissä pettureita, hylkiöitä. He olivat ostaneet veronkanto-oikeuden Roomalta. He toimivat yhteistyössä miehittäjävallan kanssa. Useimmat publikaanit myös käyttivät asemaansa väärin tienatakseen paremmin. APublikaanit ja syntiset@ oli käsitepari, jolla määritettiin yhteiskunnan pohjasakka. Jeesus oli valmis ottamaan publikaanin opetuslapsekseen ja osallistui epäröimättä tuon publikaani Leevi Matteuksen ystävilleen järjestämään juhlaan. Meillä on helposti ennakkoluuloja joitakin ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan. Joidenkin kanssa emme halua olla missään kanssakäymisissä tai ainakin kanssakäyminen on varauksellista, mutta onko se Jumalan tahdon mukainen asenne? Millainen on esimerkiksi suhtautumisemme aidsiin sairastuneeseen homoseksuaaliin, lesbopariin, pultsariin, moottoripyöräjengin jäseneen, innokkaaseen muslimiin, romaaniin? Tajuammeko, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa vetää kaikista ryhmistä ihmisiä pelastuksen osallisuuteen? Olemmeko valmiita kohtaamaan jokaisen ihmisen hänen elintavastaan, uskonnostaan tai uskonnottomuudestaan huolimatta Jeesuksen asenteella? Kutsummeko kaikkia ihmisiä Jeesuksessa olevan pelastuksen osallisuuteen muistaen että pelastus tulee niin meille kuin heillekin armosta? Kun Jeesus eli tässä ajassa evankeliumi sai vastakaikua erityisesti yhteiskunnan halveksittujen joukossa. Ovatko meidän uskonnolliset piirimme hyväosaisten kerhoja, joissa nautimme uskonnollisista seremonioista? Olemmeko rakentaneet pelastussanoman ympärille muurin joka on vaikea ylittää? Ovatko hengelliset tilaisuudet todella avoimia kaikille? Onko niihin helppo tulla? Miten voisimme muuttaa niitä avoimemmiksi? Voisitko kuvitella Jeesuksen tai Paavalin seisovan jossakin katedraalissa liturgin hienoissa kaavuissa? Jeesuksen aikana juutalainen rabbi ei keskustellut ulkona edes oman vaimonsa kanssa. Raamatun opettajat eivät missään nimessä opettaneet naisia. Opiskelu oli miehille kuuluva asia.


Luukas kertoo meille evankeliumissaan, että Jeesus hyväksyi naisia jopa seuraamaan itseään matkalla (Luuk.8:1-3). Jeesus ei ainoastaan sallinut naisten seurata itseään vaan hän myös opetti naisia. Kuten muun muassa tämä kohtaaminen samarialaisen naisen kanssa osoittaa. Jeesuksen korosti usein sitä, että hänen tekonsa olivat Isän tekoja. Jeesuksen teot ja puheet olivat kokonaan Jumalan tekoja ja Jumalan puhetta (ei ihmistekoja ja ihmismielestä lähtenyttä puhetta). Sen tähden hän, milloin totuus sitä vaati, toimi täysin vastoin aikansa ajattelua. Kuinka paljon me olemme sidottua oman kulttuurin tapoihin ja arvoihin silloinkin kun ne sotivat Jumalan tahtoa vastaan?

Jeesus ja samarialainen nainen (Joh.4:5-42) Jeesus istuu matkasta väsyneenä kaivolla ja odottaa opetuslapsia, jotka ovat menneet ostamaan ruokaa. Kaivolle tulee samarialainen nainen. Yleensä itämailla naiset käyvät yhdessä hakemassa vettä. Voi olla, että muut eivät halunneet olla tämän naisen kanssa tekemisissä tai hän ei kehdannut tulla yhdessä muiden kanssa johtuen sen hetkisestä elämäntilanteestaan. Kun nainen katsoi väsynyttä, janoista, yksinäistä kulkijaa hänestä varmaan tuntui mahdottomalta ajatella, että tämä olisi suurempi kuin Jaakob. Kuitenkaan nainen ei nauranut Jeesukselle, ei kääntänyt hänelle selkäänsä. Kai jo se, että juutalainen aloitti keskustelun samarialaisen ja kaiken lisäksi naisen kanssa, piti kiinnostuksen yllä. Jeesus puhuu naiselle vedestä, joka tyydyttää janon pysyvästi. Hän myös kertoo millaisesta vedestä hän puhuu ja kuka hän on: Jeesuksen antama vesi antaa sisimpään lähteen, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Nainen ei vielä ymmärtänyt mistä Jeesus puhui, mutta uskoi Jeesuksen sanat ja kaipasi Jeesuksen tarjoamaa elävää vettä. ." Jeesus pyytää naista tekemään jotain, mitä nainen ei pysty tekemään (16). Kiinnitä huomiota siihen miten hienovaraisesti Jeesus sen tekee. Ei mitään syytösryöppyä naisen niskaan, ei moraalisaarnaa. Evankeliumeista löytyy kyllä Jeesukselta koviakin sanoja, mutta ne ovat yleensä osoitettu yhteiskunnan kermalle, niille, jotka pitivät itseään hyvinä, niille jotka ajattelivat, että Jumala hyväksyy heidät heidän hyvän vaelluksensa perusteella ja kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan tarjoamaa pelastusta. Nainen olisi voinut luvata hakea miehensä ja häipyä paikalta, mutta hän tunnustaa tilanteensa. Koska nainen itse tunnustaa tilanteensa, Jeesus auttaa häntä eteenpäin. Jeesus johdattelee keskustelua taitavasti ja lopuksi hän ilmaisee naiselle, että hän on messias. Tämä on ensimmäinen kerta kun Jeesus suoraan sanoo olevansa messias. Ja hän ilmaisee sen naiselle, joka kaiken lisäksi on samarialainen! Nainen jätti vesiastian kaivolle: unohtiko vai jättikö Jeesusta varten? Tärkeämpi asia täytti hänen mielensä. Hän riensi kaupunkiin kertomaan: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?" Tämä nainen on hyvä esimerkki siitä millaista todistuksemme tulisi olla. Nainen ei mennyt kaupunkiin kertomaan, millaiseksi hän oli tullut. Hän kertoi siitä miten suurenmoisen henkilön hän oli kohdannut. Evankeliumin julistaminen ei ole omasta itsestä kertomista, vaan Jeesuksen suosittamista. Tämän naisen todistuksen perusteella monet samarialaiset menivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta Jeesuksen kohtaamisissa on se, että niitä ihmisiä, joita muut ihmiset karttoivat, joiden kosketusta ehdottomasti vältettiin, Jeesus yleensä kosketti: Matt.8:1-4: Jeesus kosketti spitaalista ja paransi hänet. Matt.9:27-31; Matt.20:27-31: Jeesus kosketti sokeita. Luuk.14:1-6 Jeesus kosketti vesipöhöä sairastavaa miestä ja paransi tämän. Esimerkiksi monille spitaalisille se oli varmaan ensimmäinen kerta vuosiin kun heitä kosketettiin. Jeesus ei myöskään karttanut niiden ihmisten kosketusta, joiden kosketusta muut karttoivat: Luuk.7: 36-50: 39: Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."


Fariseus ja publikaani (Luuk.18: 9-14) Miltä sinusta tuntuisi jos sinua kutsuttaisiin fariseukseksi? Meille tuo sana on niin negatiivisesti värittynyt, että meidän on vaikea käsittää Jeesuksen opetuksen ydintä. Jeesuksen ajan ihmisille käsite fariseus merkitsi jotain aivan muuta kuin meille. Fariseukset olivat kansan keskuudessa arvostetuin uskonnollinen ryhmä. Heidän katsottiin elävän tosissaan Jumalan kasvojen edessä. He pyrkivät noudattamaan Jumalan Sanan määräyksiä, elämään Jumalan tahdon mukaan niin hyvin kuin osasivat. He kyllä tiesivät, etteivät siinä täysin onnistu, mutta he ajattelivat, että kun he pyrkivät elämään mahdollisimman tarkasti Jumalan tahdon mukaan, Jumala armossaan pelastaa heidät antaa anteeksi sen mitä he eivät pysty täyttämään. Kun Jeesus ottaa vertauksessaan esille kaksi ihmistä: fariseuksen ja publikaanin suurin osa kuulijoista varmasti ajatteli, että on loukkaus puhua publikaanista rukoilemassa samassa yhteydessä kun puhutaan fariseuksesta rukoilemassa. Publikaani oli ihmisten silmissä roisto. Monet varmasti ajattelivat Jeesuksen puhetta kuunnellessaan: AIhme jos tuollainen varas ja Rooman kätyri yleensä olisi rukoilemassa@. Fariseukset rukoilivat tavallisesti pitkiä rukouksia. Tämäkin fariseus oli ehkä rukoillut lainaten monia kohtia psalmeista ja profeetoista. Hänen rukouksensa oli varmasti mieltä ylentävää, kaunista kuultavaa. Jeesus esittää vertauksessaan otteen hänen rukouksestaan -otteen, joka tuo esiin sen millä asenteella hän rukoili: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Tämä mies kiitti Jumalaa siitä mitä hän oli, että hän sai elää Jumalan sanan mukaan. Ettei hän ollut rosvo, huijari tai huorintekijä. Hän kiitti siitä, että ei elänyt sellaista paheellista, häpeällistä elämää kuten takana oleva publikaani. Hän paastosi ja rukoili säännöllisesti, hän maksoi kymmenykset. Toisin sanoen hän pyrki noudattamaan Jumalan Sanan määräyksiä mahdollisimman hyvin. Mies varmasti oli rehellinen tässä rukouksessaan: näin hän eli! Jeesuksen vertauksen publikaani ei rohjennut edes kohottaa päätään. Juutalaisena hän tiesi mitä Sanassa sanottiin. Hän näki oman syntisyytensä Jumalan sanan valossa. Hän ymmärsi, että hänellä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua, ellei Jumala häntä armahda. Häntä ei hävettänyt siinä ihmisten nähden, julkisella paikalla, edes osoittaa millainen tuska hänellä oli synneistään. Hän löi rintaansa. Tuohon aikaan se oli tapa osoittaa syvää murhetta, järkytystä, katumusta. Hänelle siinä Jumalan edessä olo oli elämän ja kuoleman kysymys. Hänellä ei ollut mitään muuta mihin turvata kuin Jumalan armo. Puolustiko Jeesus jollakin tavoin publikaanin elämäntapaa? Oliko Jeesuksen sanoma se, että ei ole väliä miten elät, kunhan nöyrästi tunnustat olevasi syntinen? Näin tämä kohta joskus tulkitaan, mutta Jeesuksen opetukset eivät anna oikeutta tulkita tätä niin. Fariseuksen ongelma ei ollut hänen hyvä elämänsä. Ongelma ei ollut Jumalan Sanan tutkiminen ja sen mahdollisimman tarkka noudattaminen, vaan se, että hän peilasi itseään toisiin ihmisiin, eikä nähnyt tilaansa Jumalan edessä. Siksi hänellä oli väärä itseluottamus ja hän halveksi muita. Merkittävin ero näiden kahden miehen välillä ei ollut heidän elintapansa vaan heidän asenteensa Jumalan edessä. Mitä Jeesus sanoo näistä kahdesta rukoilijasta: 14. "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. 1992 käännöksessä tämä kohta on käännetty paremmin alkutekstin mukaisesti kuin 1938 käännöksessä, jossa sanottiin että publikaani lähti kotiinsa vanhurskaampana. Vielä alkutekstin mukaisempi käännös olisi Avanhurskautettuna@. Jumala vanhurskautti tuon publikaanin. Jumala antoi hänelle synnit anteeksi, asetti hänet pelastukseen, koska hän turvasi yksin Jumalan armoon. Tällä kertomuksella Jeesus opettaa hyvin keskeisen, oleellisen asian siitä kuka kelpaa Jumalalle. Voidakseen opettaa asian kirkkaasti, selvästi, Jeesus ottaa vertauksensa henkilöiksi juuri nuo kaksi


miestä: fariseuksen ja publikaanin. Jeesus tuo terävästi esiin sen totuuden, ettei edes hurskain mahdollinen ihminen pysty pelastumaan omalla hurskaudellaan. Ja toisaalta olipa ihminen vaikka kuinka syvällä synnin ojassa, jos hän kääntyy Jumalan puoleen, Jumala on valmis antamaan hänelle hänen syntinsä anteeksi ja armossaan siirtämään hänet pelastuksen osallisuuteen. Helposti saatamme kristittyinä tulla tuon fariseuksen kaltaiseksi: katsomme pitkin nenänvartta julkisyntisiä, paheksumme heitä ja kiitämme Jumalaa siitä, että emme ole sellaisia kuin he. Mutta näemmekö, että millään omilla teoillamme ja vaelluksellamme emme pääse Jumalan yhteyteen. Tänäänkin ainoa tie myös viisikymmentä vuotta uskossa vaeltaneelle on turvata Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Tarvitsemme päivittäistä anteeksipyytämistä ja anteeksisaamista: tarvitsemme päivittäistä valkeudessa ja totuudessa vaeltamista.

Jeesus ja lapset (Luuk.18:15-17) Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, 16. mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. 17. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Opetuslasten mielestä Jeesus oli ilmeisesti liian tärkeä henkilö tuhlatakseen aikaansa ja voimaansa lapsiin. Mutta kuten Jeesus ei tehnyt eroa publikaanin ja fariseuksen välillä (hän olisi halunnut pelastaa molemmat), Jeesus ei tee eroa myöskään aikuisen ja lapsen välillä. Hänelle jokaisen ihmisen pelastus on yhtä tärkeää. Sen sijaan, että olisi sanonut, että lasten on ensin tultava aikuisiksi voidakseen päästä Jumalan valtakuntaan, hän sanoo, että aikuisten tuleekin tulla lasten kaltaisiksi. Jeesus korostaa tässäkin, että Jumalan valtakunta ei ole jotakin sellaista, jonka voimme ansaita tai voittaa toiminnallamme, tiedoillamme ja taidoillamme. Se on vastaanotettava lahjana. Lapsi on meille selkeä esimerkki siitä millaisia meidän tulisi olla Jumalan edessä: riippuvaisia hänestä, turvautuen häneen, ottamalla häneltä luottavaisesti kaikki lahjana vastaan.

Jeesus ja rikas mies (Luuk.18:18-27) Korkeassa asemassa olevan mieheen olivat Jeesuksen opetukset ja teot tehneet vaikutuksen. Mies ymmärsi, että Jeesus tietää miten ihminen perii ikuisen elämän. Mutta samalla miehellä oli jo omat ajatuksensa siitä miten ikuiseen elämään päästään. Hänen kysymyksensä sisältänee muun muassa tällaiset ajatukset: Päästäkseni ikuiseen elämään minun on tehtävä hyviä tekoja. Sano minulle, mitä kaikkea minun on tehtävä, jotta pääsen sinne. Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Jeesuksen vastaus on joskus tulkittu ikään kuin Jeesus kieltäisi olevansa Jumalan Poika, Jumala. Mutta nähdäkseni Jeesuksen ajatus on: Jos ajattelet, että olen vain viisas ihminen, miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole olemassa hyvää, täydellistä, ihmistä. Ainoastaan Jumala on täysin hyvä. Siksi ihminen ei voi saavuttaa hyvyydellä ikuista elämää. Jotta mies ymmärtäisi tämän Jeesus jatkaa: ”Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi." Vanhaan Testamenttiin perustuen juutalaisuudessa opetettiin, että ihminen joka pitää lain elää ikuisesti. Itse asiassa Uudessa Testamentissa opetetaan samoin. Paavali lainaa Galatalaiskirjeessä kolmannen Mooseksen kirjan kohtaa, jossa todetaan, että ”joka tekee mitä laki vaatii saa siitä elämän”. Mutta Paavali myös toteaa, että ei ole olemassa ketään, joka pystyisi noudattamaan lakia (Jumalan sanan määräyksiä) - ei ole ketään, joka pystyisi elämään täysin puhtaasti. Siksi ei ole ketään, joka lain kautta pääsisi ikuiseen elämään. Mutta mitä tämä mies vastaa Jeesukselle: "Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen". Mies oli varmasti tosissaan. Hän oli pyrkinyt elämään mahdollisimman tarkasti käskyjä noudattaen. Jos joku meistä olisi elänyt niin hyvin kuin tuo mies, olisimme varmasti aika


tyytyväisiä itseemme. Ja oletan, että jos meillä olisi seurakunnassa tällainen ihminen, useissa seurakunnissa, hänet pyrittäisiin saamaan seurakunnan johtoelimiin. ”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." 22. Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. ” Rakastaen tätä ihmistä, haluten auttaa tämän ihmisen pelastukseen Jeesus sanoo tämän. Mitä Jeesus oikeastaan sanoo: Jätä se mihin nyt turvaat ja turvaudu yksin minuun niin sinulla on ikuinen elämä. Jeesus tiesi tuosta miehestä kaiken niin kuin hän tietää meistä kaiken. Hän tiesi mikä esti tuota miestä turvautumasta pelastuksessaan yksin Jeesukseen. Luther on sanonut, että se mikä on elämässämme ensimmäisellä sijalla, on Jumalamme. Se mihin ensisijaisesti turvaudumme, on jumalamme. Jeesus kehotti luokseen tullutta miestä jättämään sen mihin tämä turvasi ja turvautumaan yksin Jeesukseen, jotta tämä saisi toivomansa ikuisen elämän. Mutta: ”Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta”. Tämä mies eli syvästi uskonnollisena ihmisenä, teki paljon hyvää, oli arvostettu mies. Hänellä oli myös kaipuu ikuiseen elämään. Mutta hän ei halunnut kulkea Jumalan osoittamaa tietä. Hän ei halunnut turvautua pelastuksessaan yksin Jeesukseen, vaan lähti murheellisena pois Jeesuksen luota. Pelastummeko me luopumalla omaisuudestamme? Niin tätä kohtaa on joskus selitetty, mutta ei Jeesus niin opeta. Jeesus panee sormensa tuon miehen suurimpaan syntiin. Mikä tahansa menee Jumalan edelle, on synti. Mies oli sanonut täyttäneensä käskyt, mutta oliko hän todella täyttänyt esimerkiksi käskyn: Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Mieheltä vaadittiin jotakin mistä hän ei halunnut luopua. Mies oli tunnustanut, että Jeesus voisi näyttää hänelle tien pelastukseen. Kun Jeesus sitten näytti, mies ei tahtonut kulkea sitä tietä. Juutalaisuudessa opetettiin, että rikkaus on Jumalan siunaus ja köyhyys taas osoittaa siunauksen puuttumisen. Näin opetuslapsetkin varmaan ajattelivat. Kun Jeesus sitten sanoo, että Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan, opetuslapset ymmärsivät aivan oikein, että Jeesus puhuu mahdottomasta asiasta ja kysyivät "Kuka sitten voi pelastua?" 27. Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista." Jeesus osoittaa vastauksessaan selvästi, että pelastus on kokonaan Jumalan työ. Jumala tekee armossaan sen mitä meistä kukaan ei pysty tekemään, asettaa meidät pelastukseen. Jeesus ei pyydä ketään seuraamaan itseään katteettomin lupauksin. Hän kertoo myös mitä hänen seuraamisensa maksaa. Meidänkään ei pidä luvata mitään sellaista mitä evankeliumi ei lupaa.

Jeesus pesee opetuslastensa jalat (Joh.13:3-17) Juhlamenojen alkupuolella (alkurukouksen ja alkumaljan jälkeen) oli tapana, että isäntä nousi ja pesi kätensä. Juhla-aterialla isäntänä toimivan henkilön tuli siten pyhittäytyä, erottautua tehtävää varten. Ilmeisesti tuossa kohdassa Jeesus nousi, ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja. Miksi Jeesus teki näin? Emme tiedä varmuudella, mutta Luukas kertoo tuosta ateriahetkestä erään hyvin ikävän yksityiskohdan, joka saattaa liittyä siihen mitä Jeesus teki (Luuk.22:24-26): Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Olisiko kiistan aiheena ollut istumajärjestys tai se kenen heistä olisi pitänyt hoitaa jalkojen pesu, kun he tulivat sisään. Ulkona liikuttiin paljain jaloin tai sannikkain. Jalat pölyyntyivät ja likaantuivat, joten jalkojen pesu oli tarpeen sisään tultaessa. Yleensä jalkojen pesu oli halvimman palvelijan tehtävä, mutta kun ei palvelijoita ollut nyt paikalla! Voi olla, että kiistan kohteena olivat muun muassa nämä asiat. Se selittäisi hyvin, miksi Jeesus otti ja pesi opetuslasten jalat


”Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän...: Jeesus pesi opetuslasten jalat täysin tietoisena siitä, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä. Täysin tietäen kuka hän on ja millaisen vallan hän omistaa, Jeesus toimi näin! Voimme hyvin kuvitella tilanteen kun Jeesus nousi pöydästä. Opetuslapset varmaan seurasivat häntä katseillaan nähdäkseen miten Jeesus rituaalisesti pesee kätensä, niin kuin oli tapana. Mutta sitten he hämmästyivät: Jeesus ei alkanutkaan pestä käsiään, vaan riisui viittansa. Jeesukselle jäi todennäköisesti ylleen vain vaate, joka yleensä oli palvelijoilla, orjilla. Sen jälkeen Jeesus otti pitkän pellavakankaan, sitoi sen vyötärölleen, niin että hän kankaan toisella päällä saattoi kuivata opetuslasten jalat. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Pietari on ilmeisesti istunut alimmalla paikalla vastapäätä Johannesta. Jos näin oli, niin on todennäköistä, että Jeesus tuli viimeiseksi Pietarin kohdalle - ellei hän sitten aloittanut jalkojen pesua Pietarista. Olisiko ollut niin, että kaikki muut opetuslapset olivat hämmentyneinä sallineet Jeesuksen pestä heidän jalkansa. Ja vasta kun Jeesus tuli Pietarin kohdalla, hän kohtasi protestin: "Herra, sinäkö peset minun jalkani? Sinäkö, joka olet Herra, pesisit minun jalkani. Ei ikinä! Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät". Jeesus sanoo Pietarille, että tämän protesti perustuu tietämättömyyteen. Mutta, että aikanaan Pietari tulee kyllä ymmärtämään miksi Jeesus toimii näin. Jeesus ei syytä Pietaria siitä, että tämä ei ymmärrä mitä Jeesus tekee, mutta hän haluaa Pietarin ymmärtävän, että hän, Jeesus, tietää mitä hän tekee. Myöhemmin Pietarikin ymmärtäisi, nyt hänen täytyy vain luottaa Jeesukseen. ”Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Vaikka Pietari oli kutsunut Jeesusta Herraksi, hän toimii niin kuin hän itse olisi Herra ja Jeesus olisi hänen käskyjensä tottelija. Ja Pietari varmasti luuli olevansa aivan erityisen nöyrä sanoessaan näin. Tällaista meidän nöyryytemme usein on. ” Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani." Kun Pietari kieltää Jeesusta pesemästä jalkojaan, hän itse asiassa kieltäytyy vastaanottamasta Jeesusta sinä, mikä Jeesus on - ja vaatii, että Herran on oltava jotakin muuta. Pietari ei salli Jeesuksen pestä pölyisiä jalkojaan - mikä tahansa olikin pesemisen syy. Kun ajattelemme tätä Jeesuksen palvelua, se oli hyvin pieni palvelu verrattuna siihen, joka vaati Jeesuksen ihmiseksi tulon, kuoleman. Aikooko Pietari kieltäytyä siitäkin (osallisuudesta Jeesukseen). ” Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.": Pelästyneenä ajatuksesta ettei hänellä olisi osaa Jeesuksesta, ja edelleen käsittämättä mitä Jeesus tekee, Pietari menee toiseen äärimmäisyyteen. Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." Ruumis on puhdas kylvyn jälkeen ja tarvitaan vain jalkojen pesu kun tullaan sisään taloon. Jeesuksen opetuslapset ovat puhtaita, kun Jeesus on pessyt heidät puhtaiksi synnistä ja syyllisyydestä. Tarvitsemme vain @jalkojen pesun@: puhdistuksen päivittäisessä vaelluksessa kertyneestä liasta. Jeesus ei sano kavaltajansa nimeä, mutta hän tuo esiin sen, että he kaikki eivät ole puhtaita. Ja Johannes selittää miksi Jeesus sanoi näin: Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. 12-17: Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Jeesus ei syytä opetuslapsiaan! Hän ei sano: koska kukaan teistä ei suostunut suorittamaan tätä tehtävää, niin minun oli pakko tehdä se! Jeesus haluaa esimerkillään tehdä opetuslapsista itsensä kaltaisia. Hän antaa esikuvan miten meidän tulisi suhtautua toinen toisiimme. Hän, joka oli heidän


Herransa ja opettajansa, hän, joka on meidän Herramme ja opettajamme, alensi itsensä orjan, palvelijan, asemaan. Ja hän haluaa, että me asennoituisimme toinen toisiimme, kuten hän teki. Tarkoittaako Jeesus, että meidän tulee pestä toistemme jalat? Olisiko tarpeen ottaa pesuvati ja pyyhe mukaan Hope-kurssille, että toimisimme Raamatun opetuksen mukaisesti? Kirkon historiassa on aina ollut ryhmiä, joissa on käytössä jalkojenpesuseremonia. Nykyisin tällaista käytäntöä on esimerkiksi joissakin baptisti ja adventistiryhmissä ja katolisessa kirkossa paavi kerran vuodessa suorittaa jalkojenpesuseremonian. Jeesus varmasti tarkoitti myös konkreettista jalkojen pesemistä, silloin kun se on tarpeen ja sillä voi auttaa ja palvella toista. Mutta teksti ei millään tavoin tue ajatusta, että Jeesus olisi halunnut tehdä jalkojenpesusta jonkinlaisen uskonnollisen rituaalin. Jeesus antoi meille mallin miten meidän tulee suhtautua toinen toisiimme. Tästä suhtautumisesta sanotaan esimerkiksi Roomalaiskirjeessä (12:10): Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Katso myös Fil.2:3-5. Jeesus on antanut opetuslapsilleen esimerkin ja hän odottaa, että emme vain ihaile sitä, vaan että noudatamme hänen esimerkkiään. Jeesus tietää tarkasti mikä estää opetuslapsia toimimasta hänen esimerkkinsä mukaisesti. Mikä meitä estää toimimasta Jeesuksen esimerkin mukaisesti? Eikö se ole näkemys, että minä olen yhtä hyvä tai parempi kuin toinen? Siksi Jeesus käskee meitä vertaamaan itseämme vain häneen: ”Jos minä teidän Herranne tein tämän, olette tekin velvolliset...”. 16-17: Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Jos joku opetuslapsi ajattelee olevansa liian tärkeä palvelemaan toisia, hän voi tehdä sen vain ajattelemalla, että hän on suurempi kuin Jeesus. Jeesus sanoi tämän apostoleille, jotka oli valittu perustamaan ja johtamaan kristillistä seurakuntaa! Ei edes tuo asema saanut estää heitä palvelemasta.

/kohtaamisentaitoja  

http://www.sekl.fi/sites/default/files/kohtaamisentaitoja.pdf

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you