Page 1

JOHDANTO Tässä pikku kirjassa tarjoamme ns. kansanlähetysnäyn ystävien tutkailtavaksi ja - niin toivomme - myös toteutettavaksi. Uskomme, että työnäkymme tulee sisäistetyksi vasta sitten, kun sitä lähtee itse viemään käytäntöön. Tämä on ainakin oma kokemuksemme. Seuraavassa on pikavälähdys siitä, kuinka itse löysin kansanlähetysnäyn. Teologisten opintojeni loppuvaiheessa vuosina 1961-1963 olin stipendiaattina Yhdysvalloissa. Tehdessäni siellä laudaturtyötäni Helsingin yliopistoa varten koin eräänlaisen teologisen heräämisen. Syynä tähän oli tutustuminen Raamatulle uskolliseen teologiseen kirjallisuuteen. Opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa olivat nimittäin vieneet huomaamattani kallion jalkojeni alta. Suomeen palattuani jouduin ensimmäisessä työpaikassani Heinolan kaupunkiseurakunnassa nuorisoherätyksen keskelle. Siellä Jumala tarttui jälleen elämääni, avasi suorastaan näynomaisesti Raamatun sanan niin, että se uudisti minut hengellisesti. Samalla sain työnäyn ihmisten voittamiseksi Kristukselle. Tosin työni Heinolassa loppui lyhyeen. Vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua syyskuussa 1964 sain tuomiokapitulista virkamääräyksen Imatralle. Jeesuksen lähetyskäskyn äärellä Imatralla vuosina 1965-1966 minulle avautui yleinen pappeus, joka muotoutui omalla kohdallani kansanlähetysnäyksi. Se tapahtui seuraavasti. Otin Jeesuksen lähetyskäskyn konkreettisena toimeksiantona ja vakavasti. Lähdin toteuttamaan työnäkyäni. Päätin aloittaa läheltä, omasta seurakunnasta. Otin tavoitteeksi jokaisen imatralaisen (n. 37 000 asukasta) asettamisen sillä tavalla kasvokkain ylösnousseen Kristuksen kanssa, että jokainen heistä joutuisi tietoisesti ja täysin vastuullisesti sanomaan Kristukselle kyllä tai ei. Varsin pian tajusin, ettei kyseisen tehtävän toteuttaminen ole minulle tai edes seurakunnan kaikkien palkattujen työntekijöiden yhteisyrityksenäkään mahdollista, vaan siihen tarvitaan koko seurakunnan uskovien jäsenten työpanos. Sen toteuttamiseksi aloitin seurakunnassa maallikkokoulutuksen, henkilökohtaiseen evankelioimiseen tähtäävät käytännön harjoitukset sekä sanan ja rukouksen illat, joihin sunnuntain jumalanpalvelusten ohella kutsuimme ihmisiä. - Työmme kantoi hedelmää. Samalla muotojumalisten taholta tuli vastustusta aivan kuin alkuseurakunnan aikana. Oman Jerusalemin, lähiympäristön, evankelioimisesta työnäky laajeni Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti luonnollisesti koskemaan kaikkia kansoja , koko maapalloamme. Tämä on se näky, joka minua on siitä lähtien innoittanut ja kantanut. Ken Jeesuksen antaman lähetyskäskyn sisäistää, hän ei turhaudu. Hänen elämällään on sisältö. Seuraavassa tutustumme Jeesuksen lähetyskäskyyn, yleiseen pappeuteen ja kansanlähetysnäkyyn. Samalla rukoilen, että mahdollisimman moni lukija lähtisi tätä näkyä kokeilemaan ja samalla löytäisi ja sisäistäisi sen. Joka niin tekee, on löytävä ainakin elämän tarkoituksen.

1. SUURI HAASTE Aivan niin kuin iankaikkinen pelastus kirkastuu ihmiselle Jumalan sanasta, samoin on pelastukseen tähtäävän työnäynkin laita. Jumala antaa senkin usein sanansa välityksellä. Siksi meidän on syytä tutustua ensin Jeesuksen lähetyskäskyyn ja sen merkitykseen.

1.1 Jeesuksen lähetyskäsky Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen sanat, jotka tunnemme lähetyskäskyn nimellä: Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni; kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman


loppuun asti.' (Mt 28:16-20; Mk 16:15-18; Lk 24:26-29; Jh 20:19-23). Tällä hetkellä (v. 1997) kaikki kansat sisältää n. 5,892 miljardia ihmistä. Kristittyjä (kristillisten kirkkojen jäseniä) heistä on 1,995 miljardia, josta määrästä protestantteja on vähän yli 381 miljoonaa. Ei-kristittyjen saavuttaminen evankeliumilla on jo nyt Jumalan kansalle valtava haaste tulevaisuudesta puhumattakaan. Virallisten ennusteitten mukaan maapallomme väkiluku tulee nousemaan vuoteen 2000 mennessä (mikäli Jumala sellaisen antaa) 6,158 miljardiin ja kristillisten kirkkojen jäsenmäärä 2,119 miljardiin, joista protestantteja arvellaan tuolloin olevan 404,8 miljoonaa. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten arvioitiin, että planeettamme väkimäärä lähes kaksinkertaistuisi silloisesta 4 miljardista vuosituhannen taitteeseen mennessä ja saavuttaisi tuolloin 7,5 miljardin rajan. Vaikka maapallon väkimäärä ei olekaan kasvanut aivan sitä vauhtia kuin tuolloin ennustettiin, siitä huolimatta joka vuosi maailmassa on Ranskan kansakunnan suuruinen ihmisjoukko lisää. Väestön suurin kasvu tapahtuu nimenomaan ei-kristityissä maissa. Samanaikaisesti myös vanhassa kristikunnassa tapahtuu monin paikoin hengellistä luopumusta ja suoranaista uuspakanallistumista. Iloinen uutinen on kuitenkin, että kristillisten kirkkojen jäsenmäärän suhteellinen osuus kasvaa joka vuosi. Nyt se on 33,9 % ja vuonna 2000 sen arvellaan olevan 34.4 %.

1.2 Lähetyskäsky innoittajana Haasteen suuruus ei saisi kuitenkaan lamauttaa meitä. Päinvastoin sen tulisi olla meille innoittajana aivan uudenlaisiin ponnistuksiin. Lähetyskäsky on meille Jeesuksen luottamuksen osoitus. Hän ei antanut sitä sinisilmäisyyttään. Hän tiesi täysin meidän heikkoutemme. Siksi hän lupaa lähetyskäskynsä lopussa: Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Jeesuksen mukanaololupauksen tähden ei ole hurmahenkistä rukoilla ja uskaltaa suuria silloin, kun on kysymys lähetyskäskyn täyttämisestä eli maailman evankelioimisesta. Joskin Hänen tapansa voittaa näyttää usein tappiolta ja Hänen suuret tekonsa pieniltä, vehnän jyvän kuolemisen tieltä. Muutamille lienee tuttu vanha tarina suomalaisen kenkätehtaan edustajasta: Tehdas oli menestynyt hyvin. Tehtailija päätti laajentaa markkina-aluettaan ulkomaille. Hän palkkasi edustajan ja lähetti hänet Brasiliaan. Muutaman kuukauden kuluttua edustaja palasi kotimaahan ja ilmoitti, ettei yritystä kannata laajentaa Brasiliaan, sillä brasilialaiset eivät käytä lainkaan kenkiä. Samalla hän ilmoitti masentuneena eroavansa virastaan. Tarinan mukaan tehtailija palkkasi uuden edustajan ja lähetti hänetkin Etelä-Amerikkaan tutkimaan markkinointimahdollisuuksia. Pian tehtailija sai uudelta edustajaltaan Brasiliasta näin kuuluvan kirjeen: Lähettäkää ensi tilassa Brasiliaan kenkiä niin paljon kuin suinkin voitte. Täällä on suorastaan rajattomat mahdollisuudet, sillä Brasiliassa ei vielä juuri kukaan käytä kenkiä. Luther sanoo kristityn olevan onnellisen kauppiaan kaltainen. Hänellä on hallussaan Jumalan iankaikkinen evankeliumi, artikkeli, jota jokainen ihminen välttämättä tarvitsee, mutta joka on vasta harvoilla. Jeesuksen lähetyskäsky on liian selkeä väärinymmärrettäväksi. Sitä paitsi koko kristinuskon olemus on sellainen, että se johtaisi kristillisen seurakunnan lähetystyöhön, vaikka Jeesus ei olisi varsinaista lähetyskäskyä antanutkaan. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Siksi evankeliumi kuuluu kaikille. Haaste, päämäärä, on siis selvä: kaikki kansat . Mutta antaako Uusi testamentti minkäänlaista neuvoa siitä, miten tuo suunnaton tehtävä voidaan suorittaa? Uskon, että antaa. Uuden testamentin esittämä yleinen pappeus on lähetyskäskyn täyttämisen menetelmällinen avain.

2. YLEINEN PAPPEUS Yleistä pappeutta tarkastellessamme kiinnitämme huomiomme kolmeen asiaan: yleisen


pappeuden perusteisiin, sisältöön ja toteutukseen.

2.1 Yleisen pappeuden perusteet Yleisen pappeuden perusteet ja syyt löytyvät Raamatusta. a. Miksi yleinen pappeus? Jo kutsuessaan itselleen ensimmäisiä opetuslapsia Jeesus sanoi heille yleiseen pappeuteen viittaavasti: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia (Mt 4:19). Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset eivät olleet luonnostaan valmiita ihmisten kalastajia, vaan Jeesuksen täytyi saada tehdä heistä sellaisia. Vielä suuremmassa määrin tämä on totta meistä tämän päivän Jeesuksen seuraajista. Myös meidän tulee saada Jeesuksen opetusta ihmisten kalastamiseen. On tärkeä huomata, että yleinen pappeus on oleellinen osa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Lähetyskäskyhän alkaa sanoilla: Kaikki yksitoista opetuslasta... Jeesus antoi saman koko maailmaa koskevan haasteen jokaiselle opetuslapselleen. Huomion arvoinen on myös havainto, että opetuslapset eivät olleet uskossaan mitenkään valmiita. Osa heistä suorastaan epäili, luuli ehkä näkevänsä jonkinlaisen aaveen tai ilmestyksen. Tosin helluntai Pyhän Hengen lahjoineen oli vielä edessäpäin. Pyhän Hengen saaminen muutti opetuslasten ajatuksia, elämää ja toimintaa varsin radikaalisti: epäilijöistä tuli vakaita uskossa ja pelkureista rohkeita, kuten näemme Apostolien teoista. Luukas kertoo Apostolien tekojen alussa, kuinka Jeesus oli ennen kärsimistään sanonut opetuslapsilleen: älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen... kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. (Apt 1:4-8). Vanhan liiton aikana Pyhä Henki annettiin määrätyille Jumalan valitsemille henkilöille määrättyä tehtävää varten ja usein vain määräajaksi. Uudessa liitossa Pyhä Henki on suorastaan Jumalan valtakunnan kansalaisen tuntomerkki, sinetti, josta Herra tuntee omansa (Ef 1:13; Rm 8:16; 2Kr 5:5; Ef 4:30). Pietari kirjoittaa Vähän Aasian kristityille: Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa (1Pt 2:9; ks. myös Ilm 1:6 ja 5:10). Sanonta yleinen pappeus ei oikeastaan vastaa Raamatun terminologiaa, sillä Raamattu puhuu yleisen pappeuden sijasta kuninkaallisesta pappeudesta . Kristus on Jumalan valtakunnan kuningas ja kristityt ovat hänen kuninkaallista papistoaan hänen koko valtakuntaansa varten. Apostoli Paavali kirjoittaa seuraavasti: Hän (Jeesus) antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef 4:11-12, KR 1938). Jeesus antoi seurakuntaansa apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Mitä varten? Seurakuntaa varten. Sitä varten, että he neuvoisivat, opettaisivat ja kouluttaisivat koko seurakunnan Kristuksen ruumiin rakentamiseen eli lähetystyöhön lähellä ja kaukana. Raamatun mukaan seurakunnan kokotoimiset työntekijät ovat seurakunnan palvelijoita, joiden keskeisenä tehtävänä on varustaa ja ohjata seurakuntalaiset Kristuksen ruumiin eli seurakunnan rakentamiseen. Tämän tulisi antaa kirkollemme ja sen hengellisille liikkeille paljon ajattelemisen aihetta. Niin kauan kuin kristillisen kirkon toiminta on työntekijäkeskeistä, työntekijöiden toimintakapasiteetti ja kalenteri muodostavat toiminnan katon. Mutta heti kun toimintavastuu


jaetaan, ei toiminnan laajuudella ole kattoa lainkaan. Tässä on maallikkovastuun suuri siunaus, jonka jo Mooses appensa Jetron neuvosta sai oppia: Seuraavana päivänä Mooses istui tuomitsemaan kansaa, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti. Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi Hän: 'Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?' Mooses vastasi apellensa: 'Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa...' Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: 'Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi... Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa. Ja Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämä oli sanonut. (2Ms 18:13-26). b. Yleinen pappeus on lähetyskäskyn täyttämisen menetelmällinen avain. Seuraavassa esitän kaksi erilaista mallia pyrittäessä täyttämään Jeesuksen lähetyskäskyä. Ensimmäisen avulla osoitan, kuinka toivotonta - itseasiassa mahdotonta - Jeesuksen lähetyskäskyn täyttäminen on pelkkien seurakunnan kokotoimisten / palkattujen työntekijöiden avulla. Jälkimmäisen esimerkin avulla havainnollistan yleisen pappeuden mahdollisuuksia maailman evankelioimiseksi. Päätoimisten työntekijöiden mahdollisuudet eli yhteenlaskuperiaate: Jos 10 000 päätoimista evankelistaa voittaisi joka 10. minuutti yhden ihmisen Herralle ja tekisi työtä 40 tuntia viikossa 30 vuotta, olisi voitettu 3,7 miljardia ihmistä Herralle. Mutta samalla maailmassa olisi jo yli 10 miljardia ihmistä ( 10 000 x 10 min x 40 h / viikko x 30 v. = 3,7 miljardia). Toisin sanoen väestö lisääntyisi nopeammin kuin mitä evankelistojen työ edistyisi. Maailman evankelioiminen päätoimisten työntekijöiden avulla on niin ollen mahdoton tehtävä. Paavali ei toiminut yhteenlaskuperiaatteella:

Yleisen pappeuden mahdollisuudet eli kertolaskuperiaate:


Jos maailmassa olisi tällä hetkellä yksi kristitty, mutta hänellä olisi yleisen pappeuden työnäky ja hän voittaisi joka kuukausi yhden ihmisen Herralle ja istuttaisi voittamaansa saman työnäyn, 2 v:ssa 10 kk:ssa ehdittäisiin voittaa Kristukselle 8,589 miljardia ihmistä. odellisuudessa maapallomme väkiluku olisi tuolloin vasta 6,158 miljardia (1 x 1 kk x 2 v 10 kk = 34 kk = runsaasti koko maailma. Työn eteneminen tapahtuisi kuukausittain näin: 1, 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256, 512, 1024, 2048, 4096, 8192, 16384, 32768, 65536, 131072, 262144, 524288, 1048576, 2097152, 4194304, 8388608, 16777216, 33554432, 67108864, 134217728, 268435456, 536870912, 1073741824, 2147483648, 4294967296, 8589934592. Paavali toimi kertolaskuperiaatteella:

Yllä olevat esimerkit yhteenlasku- ja kertolaskuperiaatteesta ovat teoreettisia malleja. Kumpikaan niistä ei voi tietenkään toteutua sellaisenaan. Ne antavat kuitenkin selvän kuvan siitä, kuinka yleiseen pappeuteen sisältyy suuri viisaus.

2.2 Yleisen pappeuden sisältö Yleisen pappeuden ydin on uskovan henkilökohtainen vastuu sekä omasta Jumala-suhteesta että seurakunnan rakentamisesta ja evankeliumin levittämisestä armolahjojensa mukaan lähetyskäskyn täyttämiseksi. Kenelläkään uskovalla ei ole oikeutta paeta henkilökohtaista vastuutaan vetäytymällä oman heikkoutensa tai muiden selän taakse. Yleinen pappeus käsittää kristityn koko elämän, ei vain sunnuntaita ja hengellisiä kokouksia. Se ei ole vain henkilökohtaista todistamista, vaan kokonaisvastuuta uuden liiton pappispalveluksen kaikista tehtävistä, joista tärkeimmät ovat seuraavat: a. Uhripalvelus Kristus antoi itsensä kokonaisuhrina Golgatalla ihmisten edestä. Samoin niiden, jotka ovat tämän kautta tulleet Jumalan omiksi, tulee antaa koko olemuksensa, olemisensa ja toimintansa uhrina Herralle. Uhraaminen on koko elämän vihkimistä Jumalan käyttöön, johon kuuluu myös varojen antaminen kiitoksena saadusta hengellisestä hyvästä. (1Jh 3:16; Rm 12:1; Hpr 13:16; Fl 2:17; 4:18). b. Rukouselämä Rukous on pappeuden varsinainen ydin. Se ei ole vain velvollisuus, vaan etuoikeus; ei lisä työhön, vaan tärkein työ. Vain se on Jumalan valtakunnan todellinen työntekijä, joka on Jumalan valtakunnan rukoilija. Elämämme ratkaiseva taistelu käydään rukouskammioissa. Niin kuin on rukouksemme, niin on myös työmme. On olemassa monenlaista rukousta. On kolmiyhteisen Jumalan ylistämistä sen tähden, mitä Hän itsessään on. Myös kiitos ja esirukous Jumalan valtakunnan työn etenemiseksi aina


maan ääriin saakka ovat erittäin tärkeä osa rukouselämää. c. Todistaminen Todistajan tehtävä on erottamaton osa yleistä pappeutta. Uskovalla on ainutlaatuinen sanoma syntien sovituksesta. Hänelle on Kristuksen työtoverina uskottu tämän hyvän sanoman levittäminen. Pyhä Henki on varustanut hänet todistajan tehtävään, joka ulottuu kotiympäristöstä maan ääriin saakka. Pelastusaarteen omistajana uskova on velassa. Jos hän pidättää aarteen itsellään, hän joutuu syylliseksi. Todistaminen ei ole vain vartavasten järjestettyä henkilökohtaista evankelioimista, vaan kokoaikaista Kristuksen kirjeenä olemista ja ihmisten kalastamista omassa jokapäiväisessä ympäristössä, aina ja kaikkialla. Jeesus sanoi ensimmäisille oppilailleen: Te olette maailman valo (Mt 5:14). Kristitty julistaa Kristusta jo pelkällä olemuksellaan. Mitä me olemme, puhuu jopa voimakkaammin kuin, mitä me sanomme. Evankeliumin kertomisen tavat ovat miltei rajattomat. Rakkaus on kekseliäs. Kristilliset lehdet, hengellinen kirjallisuus, erilaiset äänitteet, videot ja hengellinen musiikki ovat välineitä, joita ei pidä missään tapauksessa unohtaa. Tiedämme kokemuksesta niiden suuren merkityksen Jumalan valtakunnan työssä. d. Sielunhoito Jokaisesta todistajasta tulee myös sielujen hoitaja. Uskovat ovat itsessään heikkoja ja kiusattuja ja elävät maailmassa, jossa on ahdistus. Siksi Raamattu kehottaa: Hoivatkaa toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut. Kristuksen ruumiin jäseninä olemme kutsutut pitämään yhtäläistä huolta toinen toisistamme. Siksi kristittyjen tulee rohkaista ja lohduttaa toisiaan. Sielunhoidon tavoitteena on ennen kaikkea hoitaa ihmisen Jumala- suhde, mutta myös auttaa ihmistä löytämään terve suhtautuminen omaan itseensä ja lähimmäisiinsä. Näiden päämäärien saavuttamiseksi sieluhoidossa tarvitaan rippiä sekä keskinäistä neuvomista ja huolenpitoa elämän ahdistuksissa. Sielunhoitajassa pitäisi Kristuksen rakkauden tulla lihaksi. Yhteenvetona voimme todeta: Se, onko joku todella ymmärtänyt yleisen pappeuden vai ei, näkyy paremmin kokoussalien ulkopuolella kuin niiden sisäpuolella. Parhaiten se näkyy arkisen työmme keskellä. Jos esim. Jumalan valtakunnan kokoaikaiset työntekijät hätäilevät ihmisten sieluista vain saarnatuolissa, he ovat kadottaneet näkynsä. He ovat silloin pikemminkin herätyksen esteitä kuin sen edistäjiä. Jumalan valtakunnan työn näkökulmasta katsottuna uskovan ihmisen oman hengellisen elämän hoitaminen on ensiarvoisen tärkeä asia. Muutoin työnäky katoaa.

2.3 Yleisen pappeuden toteutus Yleisen pappeuden toteuttaminen vaatii suurta kärsivällisyyttä ja keskinäistä luottamusta. Lisäksi se edellyttää ainakin seuraavia toimenpiteitä: a. Seurakunta- eli paikkakuntakeskeisyys Yleisen pappeuden toteuttaminen edellyttää seurakunta- eli paikkakuntakeskeisyyttä. Kunkin paikkakunnan uskovat ovat ensisijaisessa vastuussa oman kotipaikkakuntansa evankelioimisesta ja muustakin sen hengellisestä toiminnasta. Sen tähden myös yleistä pappeutta toteuttavien hengellisten liikkeiden toiminta on hajautettua ja pitkälle organisoitua maakunnallisine piirijärjestöineen, paikallisosastoineen sekä vastuu- ja pienryhmineen (3-10 hengen ryhmiin). Muutoin yleisen pappeuden toteuttaminen ei ole mahdollista. b. Pienryhmien määrätietoinen synnyttäminen Pienryhmät ovat yleisen pappeuden toteutumisen avain, sillä ne ovat yleisen pappeuden varsinainen toiminta-areena. Jumalan seurakunnan elämä ja kasvu tapahtuu valtaosalta niissä. Yleinen pappeus on puolestaan maailman evankelioimisen eli lähetyskäskyn täyttämisen avain, kuten jo hetkeä aikaisemmin totesimme.


Pienryhmiä voi olla varsin erilaisia. Normaalilla pienryhmällä (ekklesiola) on kolme pääfunktiota, tehtävää: 1) Ylöspäin suuntautuva: Pienryhmän tärkein tehtävä on sen jäsenten Jumala- suhteen hoitaminen. Siksi sen tulee olla ennen muuta raamattu- ja rukouspiiri. 2) Sisäänpäin suuntautuva: Pienryhmä on myös yhteisö, jossa toteutuu uskovien yhteys ja keskinäinen sielunhoito. Se on myös vastaus uskoontulleiden hoitamiseen. 3) Ulospäin suuntautuva: Pienryhmä on samalla seurakunnan perustyöyksikkö, joka jäsentensä kautta evankelioi ympäristöään ja osallistuu lähetystyötä ajatellen lähettämisvastuuseen. Uskovat kodit ovat pienryhmätyössä avainasemassa. Jo tästäkin syystä uskovien kotien hengellisen elämän vaaliminen on asia, jota emme voi liikaa korostaa. c. Paimenviran keskeisyys Seurakunta ja sitä hoitavat paimenet ovat Jumalan valtakunnan työssä ensisijaisia. Evankelistat ja heidän suorittamansa valtakunnallinen evankelioimistyö ovat seurakunnan palvelijoita eikä päinvastoin. Paimen ja evankelista ovat samanarvoisia, kuten kaikki muutkin Jumalan seurakunnalleen antamat virat, mutta ilman seurakuntaa ja sitä hoitavaa paimenta evankelistan työ menee pitkällä tähtäimellä suurelta osalta hukkaan. Paimenen virka edellyttää ainakin johtamisen, opettamisen ja sielunhoitajan armolahjoja. d. Uskovien koulutus Toteutuakseen yleinen pappeus vaatii jatkuvaa, määrätietoista uskovien opetusta ja koulutusta. Yleinen pappeus edellyttää timoteuskoulutusta: Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita (2Tm 2:2). Paavalin neuvo Timoteukselle voidaan kiteyttää kolmeen sanaan, jotka ovat voittaa, kasvattaa, lähettää.

Timoteuskoulutuksessa on kysymys näyn siirtämisestä. Se tapahtuu parhaiten siten, että teoreettisen koulutuksen lisäksi opettaja ja oppilas ovat yhdessä Jumalan valtakunnan työssä. Sekä Jeesuksen että Paavalin koulutustyö on tästä hyvänä esimerkkinä. Jumalan valtakunnan työssä olisi kenttäkoulutukselle annettava runsaasti sijaa: 1) Viikonloppukursseilla pystytään antamaan työnäky, 2) Periodikurssit raamattukouluissa ja muissa vastaavissa oppilaitoksissa (1-4 viikkoa) palvelevat hyvin yleistä pappeutta, 3) Jatkuva koulutus on kuitenkin tehokkain. Sen toteuttaminen edellyttää paimenta, jolla on yleisen pappeuden näky ja opettamisen armolahja. Kaikkia mainittuja koulutusmuotoja voidaan käyttää paikkakunnan tilanteesta ja työntekijöiden armolahjoista riippuen.


e. Kokotoimiset julistus- ja opetustyöntekijät Kaikilla Jumalan valtakunnan kokotoimisilla julistus- ja opetustyössä olevilla tulisi olla yleisen pappeuden työnäky. Yleisen pappeuden näky ei ole riippuvainen työntekijän omasta armolahjasta, kutsumuksesta tai virasta. Aikamme tunnetuin kokousevankelista, Billy Graham, on tästä hyvä esimerkki. Olen osallistunut hänen kokouksiinsa eri puolilla maailmaa useita kertoja. Puhuessaan suurkokoustensa yhteydessä Jumalan valtakunnan työntekijöille hänen keskeisenä korostuksenaan on aina ollut yleinen pappeus maailman evankelioimisen avaimena. f. Seurakunnan hallintoelinten jäsenet Seurakunnan hallintoelimiin tulisi valita vain sellaisia kristittyjä, joilla on lähetysnäky sekä yleisen pappeuden näky ja jotka ovat itse Jumalan valtakunnan työssä aktiivisesti mukana.

3. KANSANLÄHETYSNÄKY Seuraavassa tarkastelemme kansanlähetysnäkyä. Emme puutu Kansanlähetyksen juuriin emmekä sen synnyn kirkolliseen enempää kuin yhteiskunnalliseenkaan taustaan, vaikka ne ovat merkittäviä tekijöitä työnäkymme syntyä ajatellen. Työmme alussa näkymme tunnukseksi kiteytyivät sanat: Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja . Jokaisella Kansanlähetyksen työntekijällä tulisi sekä nyt että vastaisuudessa olla tämä työnäky. Tunnuksemme sisältää paljon, ainakin evankeliumin, yleisen pappeuden, sisä- ja ulkolähetyksen sekä viimeksi mainittujen yhteenkuulumisen. Kansanlähetyksen pitkäaikainen lähetyssihteeri Martti Myllärinen on laudaturtyössään jakanut kansanlähetysnäyn kolmeen osaan: sisällölliseen, menetelmälliseen ja rakenteelliseen puoleen. Seuraamme tässä esityksessä Myllärisen erinomaista jaottelua. Tämän lisäksi esitämme myös taloudesta muutaman ajatuksen niiltä osin, kuin se liittyy liikkeemme työnäkyyn.

3.1 Kansanlähetysnäyn sisältö Työnäkymme sisällöllinen puoli käsittää kolme asiaa: reformaation, herätyksen ja lähetyksen. a. Reformaatio eli teologinen uudistuminen Reformaatio merkitsee paluuta Raamattuun ja pyrkimystä teologiseen uudistumiseen. Uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteen ja myös Luterilaisten Tunnustuskirjojemme mukaan Raamattu on uskon, elämän ja opin ainoa ohje ja auktoriteetti, jonka mukaan kaikkea oppia ja kaikkia opettajia on tutkittava ja arvosteltava . Periaatteellisen vedenjakajan oikean ja väärän opin välillä muodostaa näin ollen aina se lähdevalinta, mistä me oppimme otamme, Jumalan ilmoituksestako vain sen ulkopuolelta. Tämän mukaan me näemme Raamatusta ja viime kädessä vain Raamatusta, mikä on oikea oppi sovituksesta, vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, kasteesta jne. Myöskään raamattunäkemys ei tee tästä poikkeusta. Samalla tavalla me näemme Raamatusta ja viime kädessä vain Raamatusta, mikä on oikea oppi Raamatusta. Luterilainen kirkkomme on viime vuosikymmenien aikana luopunut varsin pitkälle uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteesta. Tilalle on tullut toisaalla Raamattua kaltoin kohteleva rationalistinen moderniteologia ja toisella laidalla Raamatun ohittava ns. sisäinen sana. Tosin kirkko pyrkii kieltämään luopumuksensa selittämällä Lutheria uudella tavalla tehden Lutherista eräänlaisen varhaisliberaalin ja uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteen vastustajan. Se leimaa uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteen fundamentalismiksi, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Kirkossamme ei ole pyritty enää aikoihin ammentamaan raamattunäkemystä siitä, mitä


Jumala Raamatussa ilmoittaa Raamatun olevan, vaan kokonaan ihmisestä ja muista tieteenaloista käsin. Asia on vakava, sillä kirkko, joka menettää luottamuksensa Raamattuun, menettää ennemmin tai myöhemmin myös Hänet, joka meille on Raamatussa ilmoitettu ja joka meidät pelastaa, Jeesuksen Kristuksen. Haluamme Kansanlähetyksessä pysyä uskollisina uskonpuhdistuksen yksin Raamattu periaatteelle. Tähän periaatteeseen myös koko kirkon tulisi palata. Oman liikkeemme sisällä jokaisen työntekijän tulisi selvittää raamattunäkemys itsellensä niin, että pystyy sen myös toisille perustelemaan. b. Herätys eli hengellinen uudistuminen Herätyksen ikävöiminen on hengellisen uudistumisen ikävöimistä. Herätyksessä on kysymys typistetysti asia ilmaistuna - uskonpuhdistuksen toisesta suuresta löydöstä: Me pelastumme yksin Jumalan armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta . Samalla on kysymys elävän kristillisyyden korostuksesta. Teologisten tiedekuntien opetuksessa ja sen seurauksena kirkossamme laajemminkin on viime aikoina tullut tavaksi kieltää milloin mikin raamatullisen pelastusopin yksityiskohta, jopa Jeesuksen jumaluus ja ylösnousemus. Raamatun mukaan Pyhä Henki on lähetetty maailmaan nimenomaan Kristusta kirkastamaan. Kristuksen persoona, hänen sovitus- ja lunastustyönsä sekä syntisen vanhurskauttaminen yksin Kristuksen työn perusteella uskon kautta ovat evankeliumin ydin ja hengellisen elämän varsinainen lähde. Ilman Kristusta ei ole olemassa pelastusta eikä mitään todellista hengellistä elämää. Käytännössä uskonpuhdistuksen yksin Kristus -periaate merkitsee myös lain ja evankeliumin oikeaa erottamista sekä omassa uskossa että julistuksessa. Oikeaa jumalasuhdetta uhkaa aina kaksi vaaraa: omavanhurskautta pönkittävä legalismi eli lakihenkisyys ja Jumalan pyhyyttä kartteleva antinomismi. Kristus, toisin sanoen toisen uskonkappaleen sisältö, on Jumalan Raamatussa antaman ilmoituksen keskus, ja sellaisena Häntä on myös julistettava. Syntinen ihminen nimittäin pelastuu ja pääsee taivaaseen yksin Jumalan armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta, jonka Pyhä Henki synnyttää evankeliumin sanalla. Haluamme Kansanlähetyksessä pitää kiinni uskonpuhdistuksen yksin Kristus -periaatteesta ja oppia tuntemaan enemmän Häntä. Haluamme myös oppia yhä paremmin erottamaan lain ja evankeliumin toisistaan selvittämällä itsellemme uudelleen ja taas uudelleen, mitä ne ovat ja miksi ne on meille annettu. c. Lähetyskäsky eli toiminnallinen uudistuminen Jeesuksen lähetyskäskyn vakavasti ottaminen johtaa seurakunnan toiminnalliseen uudistumiseen. Jeesuksen lähetyskäsky kuuluu kaikille Jumalan lapsille. Sen tähden seurakunta ei saisi jakaantua lähetysihmisiin ja joihinkin muihin. Jumala on tarkoittanut jokaisen lapsensa joko lähetystyöhön lähtijäksi tai lähettäjäksi. Haluamme Kansanlähetyksessä pitää kiinni Jeesuksen lähetyskäskystä ja otamme sen vakavasti. Sen tähden vierastamme sanaa lähetysharrastus . Lähetyksen tulee olla elämässämme enemmän kuin harrastus. Kansanlähetyksen olemassaolon oikeutus perustuu viimekädessä lähetykseen. Vain ne ystävät, jotka ovat sisäistäneet lähetyksen, pystyvät antamaan itsensä elävinä uhreina Jumalalle. Joka ei ole sisäistänyt lähetystä, hänen paikkansa ei ole esim. Kansanlähetyksen kokoaikaisena työntekijänä.

3.2 Kansanlähetysnäyn menetelmät Kansanlähetysnäyn menetelmälliseen puoleen kuuluu kaksi asiaa: yleinen pappeus sekä sisäja ulkolähetyksen yhteenkuuluminen. a. Yleinen pappeus


Jeesuksen lähetyskäskyn vakavasti ottaminen on omiaan johtamaan Uudessa testamentissa ilmoitetun yleisen pappeuden löytämiseen. Yleinen pappeus merkitsee, että jokaisella kristityllä on sekä oikeus että velvollisuus pitää huolta armolahjojen mukaisesti ja oman elämäntilanteensa sallimissa puitteissa sekä omasta että toisten Jumala-suhteesta. Yleinen pappeus edellyttää kristillisessä kirkossa todellista vastuun jakamista ns. maallikoille. Sanomattakin on selvää, että yleinen pappeus ja virkapappeus eivät ole vastakohtia. Molemmat ovat raamatullisia ja kuuluvat Kristuksen seurakuntaan. Yleinen pappeus ja virkapappeus tarvitsevat toisiansa. Yleinen pappeus on suorastaan lähetyskäskyn toteutumisen avain.- Pienryhmät (ekklesiolat) ovat puolestaan yleisen pappeuden toteutumisen edellytys. - Pienryhmäjohtajien koulutus on pienryhmien onnistumiseksi välttämätöntä. - Opetuksen ja koulutuksen edellytys on paimenen armolahjan ja tehtävän primäärisyyden näkeminen seurakunnassa. Esimerkiksi naapurimaamme, Norjan, hengelliset liikkeet ilmoittavat työnsä laajuuden pienryhmien määrällä, eivät yksityisten jäsenten, vielä vähemmän palkattujen työntekijöiden määrällä tai budjetin numeroilla. Haluamme Kansanlähetyksessä pitää kiinni yleisestä pappeudesta. Sitä kohti ponnisteleminen on jatkuva tavoitteemme. Muutoin Jeesuksen antama lähetyskäsky ei toteudu meidän kauttamme. Pappis- ja työntekijäkeskeisyys on hengellisen työn jatkuva vaara. Missä siihen ajaudutaan, siellä työn laajuus rajautuu palkatun henkilökunnan suorituskapasiteettiin. Tehokkain työntekijä ei niin ollen se, joka itse juoksee eniten, vaan se, joka kasvattaa eniten vastuunkantajia ja synnyttä eniten pienryhmiä. b. Sisä- ja ulkolähetyksen yhteenkuuluminen Raamatun lähetyskäskyn voi todellisesti sisäistää vain ihminen, jolla on elävä uskonyhteys Jeesukseen. Kansankirkkotilanne edellyttää jatkuvaa evankeloimistyötä Suomessa. Sisä- ja ulkolähetys tarvitsevat toisiansa. Herätys tarvitsee lähetyksen. Ilman selvää yhteyttä ulkolähetykseen sisälähetys jää pyörimään itsensä ympärille ja lopulta käpertyy ja kuivuu kuoliaaksi. Samoin lähetys tarvitsee herätyksen. Jos lähetys ei saa tunkea juuriaan lähettävän seurakunnan elävään herätykseen, sen sisäinen hengellinen voima ja henkilöresurssit ehtyvät. Yhdessä ne ovat kristillisen kirkon, seurakunnan ja yksityisen uskovan hengellisen siunauksen ja kasvun edellytys. Haluamme Kansanlähetyksessä pitää kiinni sisä- ja ulkolähetyksen yhteenkuulumisesta työssämme. Niiden tulee kulkea käsi kädessä rukouselämässämme, julistuksessamme, työntekijöitten määrässä, taloudessa, kaikessa. Tasapaino näiden kahden välillä on kummankin menestymisen edellytys.

3.3 Kansanlähetyksen rakenne Myös työnäkymme rakenteelliseen puoleen kuuluu kaksi asiaa: Ensiksi Kansanlähetys on kirkossamme sekä palvelu- että herätysliikejärjestö. Toiseksi sen toiminta on seurakunta- ja paikkakuntakeskeistä. a. Kansanlähetys on sekä palvelu- että herätysliikejärjestö Kansanlähetys on osa luterilaista kirkkoamme. Se pitäytyy luterilaiseen tunnustukseen ja toimii kirkon sisällä yhdessä sen kanssa ja sen parhaaksi. Kansanlähetys toteuttaa sisä- ja ulkolähetystyössään kirkon puolesta kirkolle kuuluvia oleellisia tehtäviä. Tunnustamme kirkkomme ensisijaisuuden työssämme. Siksi palvelemme ilolla kirkkoamme ja sen paikallisseurakuntia. Samalla uskomme Kansanlähetyksellä olevan sekä teologisista että toiminnallisista syistä kirkossamme olemassaolon oikeutuksen myös itsenäisenä hengellisenä liikkeenä. Itsensä apostoli Paavalin työ antaa tähän raamatulliset ja kirkko-opilliset perustelut.


Kansanlähetyksen sisällä edellä kuvattua toimintamallia on kutsuttu kaksiraidejärjestelmäksi . Haluamme Kansanlähetyksessä säilyttää myönteisen asenteen kansankirkkoomme ja pitää samalla kiinni liikkeemme itsenäisyydestä ja toimintavapaudesta kirkossamme. Olemme valmiit seisomaan kirkon puolesta myös kirkkoa vastaan silloin, kun Raamatussa ja luterilaisessa tunnustuksessa pysyminen sitä edellyttävät. b. Seurakunta- ja paikkakuntakeskeisyys Menestyäkseen yleiseen pappeuteen perustuva työ vaatii välttämättä hajautettua organisaatiota. Siksi Kansanlähetys on varsin pitkälle organisoitunut piirijärjestöineen, paikallisosastoineen sekä vastuu- ja pienryhmineen. Haluamme pitää kiinni nykyisestä Kansanlähetyksen rakenteesta ja kehittää sitä, sillä liikkeemme rakenne nousee työnäystämme ja on sen toteutumisen edellytys: Valtakunnallinen Kansanlähetys (SEKL) > KL-piirit (maakunnallisia) > Paikalliset KL:t (jokaisessa kaupungissa) > Vastuuryhmät (jokaisessa seurakunnassa) > Pienryhmät > Henkilökohtaiset vastuunkantajat. Yhteenvetona kansanlähetysnäystä mainittakoon, että olemme edellä työnäkyämme esitellessämme edenneet sisällöllisestä puolesta rakenteelliseen, tärkeimmästä kehällisempään. Missä näky puuttuu, siellä kansa hukkuu. Kansanlähetysnäyn sisältö on positiivinen, vaikka julkisessa sanassa uutiskynnyksen ovat usein ylittäneet vain negatiiviset asiat ja protestit.

3.4 Kansanlähetysnäky ja talous Evankelioimis- ja lähetystyö kysyy varoja. Tietysti työ olisi tässä suhteessa helpompaa, jos Jumala toimisi niin kuin Hän toimi Israelin kansan korpivaelluksen aikana antamalla mannaa taivaasta ja juotavaa kalliosta. Vaikka Jeesus julkisen toimintansa aikana ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla 5000 miestä ja samalla todennäköisesti ainakin saman verran naisia ja lapsia, hän käytti jokapäiväisessä elämässään julkista valuuttaa. Jeesuksella ja hänen oppilaillaan oli jopa vakinainen taloudenhoitaja, Juudas Iskariot. Samaa talouden hoitamisen ristiä Jumalan valtakunnan työ joutuu kantamaan tänäänkin. Seuraavassa esitämme muutaman ajatuksen varojen kokoamisesta ja niiden käytöstä. a. Varojen kokoaminen Kansanlähetysliikkeellä on useita varainhankintamuotoja. Pääasiassa sen tulot koostuvat seurakuntien talousarvioavustuksista, kolehdeista, erilaisista keräyksistä mutta ennen muuta lähetystyöntekijöiden ja eri työalojen kannatusrenkaiden jäsenten säännöllisistä uhreista. Raamattu kiinnittää runsaasti huomiota varojen uhraamiseen Jumalan valtakunnan työlle ja neuvoo siihen. Ajatelkaamme esimerkiksi seuraavia Raamatun jakeita: Kunnioita Herraa antamalla varoistasi (Snl 3:9). Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot; totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti (Ml 3:10). Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy (Hpr 13:16). Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen (2Kr 8:1-4).


Uhraamisen on kuitenkin oltava vapaaehtoista ja sen tulisi tapahtua menestymisen mukaan: Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa (2Kr 9:7). Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan... (1Kr 16:2). Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kun on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi (2Kr 8:11-13). Hyvän kuvan menestymisensä mukaan uhraamisesta antaa seuraava professori Arthur Grafin luennoilla Amerikassa kuulemani esimerkki: Pastori Graf oli mennyt tervehtimään kotiin erästä vasta perustetun pienen seurakunnan jäsentä, joka oli ollut useana sunnuntaina poissa jumalanpalveluksesta. Perheen isä oli pahoitellen kertonut pastorilleen, että hän häpesi tulla jumalanpalvelukseen, koska hän ei pystynyt antamaan seurakunnalle viikottaista uhriaan, vaikka oli vuoden vaihteessa ilmoittanut uhraavansa 10 % tuloistaan. Hän oli nimittäin jäänyt työttömäksi. Tämän jälkeen pastori Graf osoitti miehelle, että 10 % 0:00 dollarista on 0.00 dollaria eli että tämä uhraa edelleenkin seurakunnalle saman 10 %, minkä ennen työttömäksi jäämistäänkin, vaikka hän ei nyt käytännössä annakaan mitään. Mies palasi perheineen iloiten jumalanpalveluksiin. Tätä tarkoittaa menestymisensä mukaan uhraaminen. Vapaaehtoisen ja menestymisensä mukaan (% -periaate) tapahtuvan uhraamisen lisäksi korostamme Kansanlähetyksessä uhraamisen säännöllisyyttä siitä yksinkertaisesta syystä, että lähetystyöntekijät syövät perheineen mielellään säännöllisesti joka päivä niin kuin mekin täällä kotimaassa teemme. Kirkon lähetystyön keskuksen ja piispainkokouksen aikoinaan antama suositus seurakuntien lähetystyölle myöntämien talousarviovarojen jakamisesta kirkon eri lähetysjärjestöjen kesken samassa suhteessa kyseisten järjestöjen hankkiman vapaaehtoisen kannatuksen kanssa on mielestämme oikea ja vanhurskas. Kyseisten varojen oikeudenmukaiseen jakamiseen tulee kiinnittää jatkossakin huomiota. Apostoli Paavali kehottaa: Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne (Rm 12:1). Tämän mukaan Jumala on enemmän kiinnostunut meistä itsestämme kuin meidän varoistamme. Niin kuin Herra on antanut itsensä meille ja uhrannut itsensä meidän syntiemme tähden, saamme mekin antaa itsemme Hänelle, jotta Hän voisi käyttää meitä tahtonsa mukaan. Niiden ihmisten, joiden koko elämä on annettu uhrina Jumalalle, on helppo antaa Jumalan valtakunnan työhön myös siitä, mitä Jumala on heidän käyttöönsä uskonut. b. Varojen käyttö Varojen käytön pääsääntönä Kansanlähetyksessä tulee olla tämä: Jumalan kansan ja seurakuntien Kansanlähetykselle uskomat varat tulee käyttää mahdollisimman viisaasti ja säästeliäästi. Tähän velvoittaa jo se, että suurin osa lahjoituksista tulee ystäviltä, jotka elävät itse vaatimattomasti voidakseen antaa lähetykselle. Suomen Kansanlähetyksen ja sen piirijärjestöjen välillä on toteutettu liikkeen alusta lähtien prosenttiperiaatetta. Tämä merkitsee sitä, että sekä SEKL että piirit keräävät vointinsa mukaan varoja, jotka jaetaan niin, että kotimainen työ saa keskimäärin 40 % ja ulkomainen työ 60 %. Kyseinen jakoperiaate vapauttaa kummankin osapuolen tekemään parhaansa varainhankinnan hyväksi, sillä jokainen markka koituu sovitussa suhteessa molempien osapuolten hyväksi. Samalla kyseinen käytäntö jakaa sekä runsauden että niukkuuden molempien osapuolten kannettavaksi. Päätös


Me pelastumme yksin Jumalan armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta . Yleisen pappeuden välityksellä Jumala mahdollistaa pelastuksen sanoman viemisen kaikkien ihmisten ulottuville. Sen avulla Hän pitää myös uskovat realisteina ja Kristuksesta riippuvaisina. Jeesus osoittaa sen meille Raamatussa. Matteuksen evankeliumissa meillä on pitkä kaksiosainen Jeesuksen puhe, jossa Hän opettaa lopunajoista (Mt 23-25). Puheessaan Jeesus kertoo mm. vertaukset kymmenestä morsiusneidosta ja uskotuista leivisköistä. Kymmenen morsiusneidon vertauksella Jeesus kuvaa lopunajan seurakunnan hengellistä tilaa. Kyseisen vertauksen mukaan lopunajan seurakunnan päätuntomerkki on hengellinen väsymys, kylmyys ja penseys. Kymmenen morsiusneidon vertausta seuraa välittömästi uskottujen leivisköitten vertaus. Sen avulla Jeesus selittää lopunajan seurakunnan hengellisen uneliaisuuden syytä. Jumala on antanut jokaiselle määrätyt talentit, lahjat, että asioisimme ja toimisimme niillä. Vertaus osoittaa, että tärkein syy saamillamme talenteilla asioimiseen on oma hengellinen hereillä pysyminen. Jumalan valtakunnan työ paljastaa meille oman avuttomuutemme ja motivoi etsimään Raamatusta vastuksia ongelmiimme. Ratkaisemattomat kysymykset, oma osaamattomuus ja voimattomuus painavat meitä myös rukouksessa etsimään apua Jeesukselta. Näin me kasvamme Kristuksen tuntemisessa. Varmin tie uskon menettämiseen ja kadotukseen on, ettemme tee mitään saamillamme talenteilla. Leiviskänsä kätkijät eivät pelastu, koska leivisköiden kätkeminen johtaa ennen pitkää uskon menettämiseen. Kätkijöistä tulee vertauksen viimeisen palvelijan tavoin pahoja ja laiskoja, jotka nousevat kapinaan Jumalaa vastaan ja leimaavat Jumalan armottomaksi, epäpyhäksi, väärämieliseksi ja jumalattomaksi (Mt 25:24). Toinen syy leivisköillä asioimiseen on se hyöty, mikä siitä on lähimmäisillemme. He kuulevat evankeliumin, pelastuvat ja tulevat muutenkin autetuiksi. Tästä puolestaan on meille itsellemme vielä välillinen hyöty: Saamme matkaseuraa kaidalle tielle ja apua heiltä silloin, kun meillä itsellämme on vaikeuksia. Tärkeimpänä meidän tulee kuitenkin muistaa Matteuksen evankeliumissa olevan Jeesuksen lähetyskäskyn lopussa oleva lupaus: Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti (Mt 28:20). Lähetyskäskyn antaja, Kristus itse, on myös sen täyttäjä, vaikka Hän haluaa tehdä sen omiensa välityksellä. Ilman Häntä me emme mitään voi. Sen tähden kätkeköön Pyhä Henki sydämiimme yli 50 vuotta sitten pyhäkoulussa oppimani hengellisen viisauden, tämän: Pääasia on se, että pääasia on pääasia; pääasia on Jeesus Kristus. Rukoilkaamme Kansanlähetyksessä, että yhteytemme Kristukseen olisi sellainen, että saisimme jatkossakin olla mukana Jumalan suuren suunnitelman toteutuksessa, Kristuksen korottamisessa niin, että yhä useammat sekä Suomessa että Suomen ulkopuolella Häneen uskoisivat, Häntä ylistäisivät, ja Karitsan häät voisivat jo pian alkaa. Matti Väisänen pääsihteeri emeritus

http://www.sekl.fi/sites/default/files/kansanlahetyksen_tyonaky  

http://www.sekl.fi/sites/default/files/kansanlahetyksen_tyonaky.pdf

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you