Issuu on Google+

SUOMEN EV.LUT. KANSANLÄHETYS

Ohjelma


2

Sisällysluettelo 1. TEOLOGINEN LINJA ........................................................................................................................................ 3 1.1. Yleistä ..................................................................................................................................................... 3 1.2. Raamattu ................................................................................................................................................ 3 1.3. Jumala .................................................................................................................................................... 4 1.4. Ihminen ja synti ...................................................................................................................................... 4 1.5. Kristuksen pelastustyö ........................................................................................................................... 5 1.6. Vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen .......................................................................................... 5 1.7. Pyhitys .................................................................................................................................................... 6 1.8. Seurakunta ja armonvälineet ................................................................................................................. 6 1.9. Yleinen pappeus ja erityinen virka ......................................................................................................... 7 1.10. Lähetys ................................................................................................................................................. 8 1.11. Viimeiset tapahtumat........................................................................................................................... 8 2. TOIMINNALLINEN LINJA ................................................................................................................................ 9 2.1. Kansanlähetyksen olemus ...................................................................................................................... 9 2.2. Kansanlähetyksen tavoite ...................................................................................................................... 9 2.3. Kansanlähetyksen toimintaperiaatteet .................................................................................................. 9 Yleinen pappeus........................................................................................................................................ 9 Paikkakuntakeskeisyys ............................................................................................................................ 10 Pienryhmät.............................................................................................................................................. 10 Sisä- ja ulkolähetyksen suhde ................................................................................................................. 10 Taloudenhoito......................................................................................................................................... 10 2.4. Kansanlähetyksen rakenne .................................................................................................................. 10 Kansanlähetyksen toiminta paikallistasolla ............................................................................................ 10 Kansanlähetyspiiri ................................................................................................................................... 10 Suomen Kansanlähetys ........................................................................................................................... 11 2.5. Sisälähetys ............................................................................................................................................ 11 Työmuodot.............................................................................................................................................. 11 Menetelmät ............................................................................................................................................ 11 Kohderyhmät .......................................................................................................................................... 11 2.6. Koulutus ............................................................................................................................................... 11 2.7. Ulkolähetys ........................................................................................................................................... 12 2.8. Kansanlähetys kirkossa......................................................................................................................... 12 2.9. Kansanlähetyksen suhde muihin kirkkoihin ja järjestöihin .................................................................. 13 2.10. Yhteiskunnallinen vastuu ................................................................................................................... 13


3

1. TEOLOGINEN LINJA 1.1. Yleistä Kansanlähetykselle Raamattu on uskon, opin ja elämän perusta ja ylin ohje. Ohjeena ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, jotka tulkitsevat Raamattua oikein ja luotettavasti. Kuitenkin ne ovat - oman opetuksensakin mukaan - alistetussa asemassa Raamattuun nähden. Perustalleen uskollisena Kansanlähetys haluaa olla raamatullinen lähetysherätysliike, joka pitäytyy uskonpuhdistuksen ja pietismin keskeiseen perintöön ja haluaa omaksua parhaimman myös muusta Raamattuun pitäytyvästä kristillisyydestä. Kansanlähetyksen olemusta kuvaavat parhaiten sanat uuspietistinen luterilaisuus. Raamatullisuus merkitsee positiivisen, raamatullisen teologian korostamista ja Raamatun sanomasta elämistä sekä toisaalta liberaalin, Raamattuun epäilevästi tai kriittisesti suhtautuvan teologian hylkäämistä. Raamattuun pitäytyminen merkitsee myös selvää rajanvetoa yksipuoliseen puhdasoppisuuteen, armonvälineitä väheksyvään hurmahenkisyyteen, katolisoivaan korkeakirkollisuuteen ja maallistuneeseen yleiskirkollisuuteen. Luterilainen tunnustuksellisuus merkitsee rajanvetoa allianssikristillisyyteen, jonka mukaan erilaisten kristillisyyden käsitysten edustajien tulee liittyä yhteen tai olla jatkuvassa yhteistyössä opillisista eroavuuksista välittämättä. Tunnustuksellisina kristittyinä haluamme silti rakastaa ja kunnioittaa kaikkia uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Ulkomaisissa yhteyksissään Kansanlähetys liittyy ennen kaikkea pohjoismaiseen ja saksalaiseen pietismiin. Se haluaa olla yhteydessä myös muuhun Raamatulle uskolliseen ja sielujen voittamiseen pyrkivään evankeliseen kristillisyyteen. Sen sijaan liberaaliteologiaan tukeutuvaan ekumeniaan Kansanlähetys suhtautuu torjuvasti. Seuraavassa esitetään eräitä Kansanlähetyksen keskeisiä teologisia korostuksia.

1.2. Raamattu Oman todistuksensa mukaan Raamattu on Jumalan sanallinen ilmoitus ihmiskunnalle. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on kokonaan jumalallinen ja kokonaan inhimillinen, niin kuin myös Jeesus Kristus, Jumalan varsinainen Sana ja ilmoitus, on sekä Jumala että ihminen samassa persoonassa. Raamatun jumalallisuus perustuu Pyhän Hengen inspiraatioon, joka on Jumalan ihme. Pyhä Henki on ohjannut myös Raamatun kirjoitusten kokoamisen kaanoniksi. Raamatussa puhuu itse Jumala. Siinä Jumala on ilmoittanut kaiken, mitä tarvitaan ihmisen pelastumiseen ja henkilökohtaiseen Jumalan tuntemiseen. Raamattu on luonteeltaan yliluonnollinen ja ihmeenomainen. Sitä ei voida selittää pelkän inhimillisen järjen avulla, vaan se avautuu uskosta käsin Pyhän Hengen kautta. Raamatun inhimillisyys merkitsee sitä, että Jumala on suorittanut pelastustekonsa historiassa ja antanut ilmoituksensa ihmisten kielellä. Raamatussa näkyvät myös sen kirjoittajien persoonallisuus ja kirjoittamisajan historiallinen tausta. Tämän vuoksi Raamattua voi ja on syytä tutkia myös tieteen menetelmin, vaikka niiden mahdollisuudet ovatkin Raamatun iihmeenomaisuuden vuoksi rajalliset. Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneenä Raamattu on alkuperäisissä käsikirjoituksissaan "kokonansa totuus" (Ps. 119:160) ja erehtymätön sekä pelastus- että aikahistoriallisesti. Jumalallista ja inhimillistä ei voi Raamatussa niin kuin ei Jeesuksessa Kristuksessakaan irrottaa toisistaan. Sen tähden Raamatun jakaminen pelastus- ja aikahistorialliseen ainekseen, josta edellinen olisi jumalallista ja luotettavaa mutta jälkimmäinen inhimillistä ja epäluotettavaa, ei ole mahdollista. Raamatun arvovallan ja Raamatun tulkinnan välillä on tehtävä ero. Raamatulla itsellään on Jumalan sanana ehdoton arvovalta, mutta sen tulkinta on vajavaista. Jeesus Kristus on koko


4 Raamatun keskus, josta käsin Raamattua on tulkittava. Raamattua tulee selittää ennen muuta Raamatulla ja Raamatun tarkoituksesta käsin; meille hämäriä ja vaikeita kohtia tulee tulkita selvistä kohdista käsin. Erityisen kirkasta valoa Raamatun tulkintaan luo lain ja evankeliumin oikea erottaminen. Luterilaisen tunnustuksen mukaisesti Raamatun arvovaltakysymyksessä tulee seurata uskonpuhdistuksen raamattuperiaatetta ja pelastushistoriallista, Kristus-keskeistä raamatuntulkintaa. Uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteen mukaan kristillisen opin, myösopin Raamatusta ja sen tulkintaperiaatteitten, tulee perustua Raamattuun. Pyhä Raamattu on Jumalan sana. Se on uskon, elämän ja opetuksen ylin ohje, jonka mukaan kaikkea oppia ja opettajia on tutkittava ja arvosteltava. Raamattu ei ole vain tiedonanto, vaan ennen muuta armonväline, jonka kautta Jumala pelastaa ihmisen. Raamatun kirjoittamisen tarkoitus on ilmaistu Johanneksen evankeliumissa näin: "... nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä" (Joh. 20:31).

1.3. Jumala Omassa majesteettisessa olemuksessaan Jumala on salattu Jumala, jonka suuruus ja toiminta on usein kätketty vastakohtaansa. Tiedämme Jumalasta vain sen, minkä Hän on meille itsestään ilmoittanut. Jumala on ilmoittanut itsensä luomistyössään ja maailmankaitselmuksessaan, mutta erityisesti Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja pyhässä Raamatussa. Pelkän luomistyön perusteella ihminen ei voi oppia tuntemaan Jumalaa oikein. Jumala on persoona. Hän yksin on iankaikkinen ja on aina ollut olemassa. Hän on kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja ja ylläpitäjä. Jumala ei ole osa luomakuntaa, vaikka hän on kaikkialla läsnäoleva. Jumala on yksi, mutta tässä yhdessä jumalallisessa olemuksessa on kolme iankaikkista persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Jumala ei vain ilmene meille kolmena eri persoonana, vaan Hän on samanaikaisesti kolme eri persoonaa, joilla kaikilla on sama jumalallinen valta, voima ja viisaus. Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Jumalan Poika on tullut ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, joka on todellinen Jumala ja todellinen ihminen samassa persoonassa. Kolmiyhteisen kaikkivaltiaan Jumalan kohtaamme erityisesti ihmiseksi tulleessa Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sanoo:"Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" (Joh. 14:9). Jumala on muuttumaton. Siksi meidän tulee käyttää Jumalasta niitä käsitteitä ja ilmaisuja, joita Raamattu käyttää. Muuten jumalakuvamme vääristyy. Kaikkivaltias ja ääretön Jumala on paljon enemmän kuin me rajallisina ihmisinä voimme koskaan ymmärtää. "Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasi harvat" (Saarn. 5:1).

1.4. Ihminen ja synti Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Sen tähden ihminen on muuhun luomakuntaan nähden ainutlaatuinen ja äärettömän arvokas. Hänen arvonsa on Jumalan luomistyöhön perustuva loukkaamaton oikeus ja lahja, jota Jumala lakinsa avulla varjelee. Ihmisen kutsumuksena on viljellä ja varjella luomakuntaa, joka on Jumalan antama lahja ja josta ihminen on vastuussa Luojalleen. Tämä ihmisenä olemisen ja elämisen kutsumus on sama kaikille ihmisille. Alussa ihminen eli ehyessä yhteydessä Jumalaan. Ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan, syntiinlankeemus turmeli tämän yhteyden. Lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset syntyvät synnin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan kadotettuja, kuoleman omia, saatanan orjia ja Jumalan vihan alaisia. "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet" (Room. 5:12). Tämän perisynnin ja siitä aiheutuvien seurausten vuoksi ihminen kapinoi Jumalaa vastaan. Hän ei voi omin voimin löytää Jumalaa eikä tietä Jumalan luo. Ihminen on vieraantunut sekä Jumalasta että itsestään ja lähimmäisistään.


5 Itsekkyydessään hän on rikkonut ja rikkoo jatkuvasti Jumalan pyhän lain, jonka mukaan ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Syntiinlankeemuksen jälkeenkin Jumalan laki puhuttelee ihmistä ja hänen omaatuntoaan. Ihmisen on mahdollista noudattaa Jumalan lakia - joskin puutteellisesti perhe-elämää, yhteiskuntaa, kulttuuria, luontoa ja yleensä luomisen piiriin kuuluvissa asioissa. Lankeemuksen mukanaan tuoman itsekkyyden vuoksi ihminen käyttää näilläkin alueilla asemaansa ja mahdollisuuksiansa usein väärin. Synnin turmeluksesta huolimatta Jumala ei ole hylännyt ihmistä, vaan Hän on tutkimattomassa rakkaudessaan lähettänyt oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh. 3:36).

1.5. Kristuksen pelastustyö Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen samassa persoonassa. Jumalan Poika ei ole luotu, vaan Hän on aina ollut olemassa niin kuin Isä Jumalakin, ja Hänen kauttaan on kaikki luotu. (Kol. 1:15-16). Jumala valmisti pelastussuunnitelman jo ennen maailman perustamista ja antoi Vanhan testamentin kirjoituksissa lupauksen tulevasta Vapahtajasta. Jeesus Kristus on tämä Vanhassa testamentissa ennustettu Messias. Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme (Jes. 7:14). Meidän pelastuksemme tähden Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Tullessaan ihmiseksi Jumalan Poika ei luopunut jumalallisesta olemuksestaan, mutta Hän jätti taivaallisen kirkkautensa ja tuli inhimillisten rajoitusten alaisuuteen. Jeesus Kristus oli ja on kuitenkin synnitön. Hän on täyttänyt Jumalan lain täydellisesti meidän puolestamme. Hän oli kuuliainen kuolemaan saakka. Jeesus Kristus kärsi ja kuoli Golgatan ristillä ja sovitti koko maailman synnit. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan" (2 Kor. 5:19). Jeesus Kristus kantoi kaiken sen Jumalan pyhän vihan ja synnin rangaistuksen, joka meidän ihmisten olisi kuulunut kärsiä. Jeesus lunasti verellään ihmiset vapaaksi synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta (1 Piet. 1:19). Jeesus Kristus ei jäänyt kuoleman valtaan, vaan Jumala herätti Hänet kuolleista kolmantena päivänä.Jeesuksen Kristuksen kuolema ja hänen ruumiinsa ylösnousemus osoittavat, että kuolema on voitettu. Noustuaan kuolleista Jeesus astui ylös taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella. Ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa jälkeenkin Jeesus Kristus on paitsi Jumala myös ihminen. Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja Hän on tuleva takaisin kirkkaudessa. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).

1.6. Vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen Ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta. Ihminen ei voi pelastua omin suorituksin. Pelastuksen perustus on kokonaan meidän ulkopuolellamme tapahtuneissa Jumalan suorittamissa pelastusteoissa, joihin emme voi emmekä saa lisätä mitään. Siitä huolimatta kaikki eivät pelastu. Jos ihminen pysyy epäuskossaan, hän hukkuu iankaikkiseen kadotukseen. Vain ne pelastuvat, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan, sillä "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:16). Evankeliumin vastaanottaminen edellyttää Jumalan lain hengellistä työtä ihmisessä. Jokainen ihminen tuntee luomisen perusteella jossakin määrin Jumalan lain ja kokee sen vuoksi syyllisyyttä ja ahdistusta. Tämä Jumalan lain yleinen tunteminen ei kuitenkaan johda


6 ihmistä Kristuksen luo ilman selvää ja ehdotonta Jumalan lain julistamista. Pelastavan uskon syntymiseksi ihmisen on siten saatava kuulla sekä lain että evankeliumin julistamista. Kun ihminen kuulee evankeliumin ja turvautuu uskossa Jeesukseen Kristukseen, Jumala lukee hänen hyväkseen Jeesuksen täydellisen vanhurskauden ja sovitustyön ja antaa hänelle kaikki synnit anteeksi. Tämä jumalattoman vanhurskauttaminen tapahtuu yksin Jumalan armosta Jeesuksen tähden. Usko ei lisää mitään Kristuksen vanhurskauteen, mutta uskon välityksellä ihminen tulee osalliseksi hänelle jo Kristuksessa lahjoitetusta ja häntä odottavasta vanhurskaudesta. Vanhurskautetun ihmisen Jumala uudestisynnyttää Pyhästä Hengestä, jossa koko Kolmiyhteinen Jumala tulee ihmiseen asumaan. Uudesti syntymisessä ihmisen oma luonto ei muutu, vaan hänen uusi elämänsä on seurausta Kolmiyhteisen Jumalan asumisesta hänessä. Vaikka uudestisyntyminen onkin uskosta tapahtuvan vanhurskauttamisen seuraus eikä sen edellytys, ei vanhurskauttamista ja uudestisyntymistä voi ajallisesti erottaa toisistaan. Vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen turvautuu evankeliumiin syntien anteeksiantamisesta. Tämä turvautuminen on jo pelastavaa uskoa. Jumala synnyttää vanhurskauttavan uskon ja lahjoittaa pelastuksen armonvälineitten -Jumalan sanan sekä kasteen ja ehtoollisen - kautta. Kristuksen pelastusteko, joka on pelastuksemme perusta, on yksin Jumalan työ. Samoin on pelastavan uskon syntyminenkin yksin Jumalalta. Samoin on pelastavan uskon syntyminenkin yksin Jumalasta. Jeesus sanoo: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh. 6:29). Jumala tahtoo lahjoittaa pelastusvarmuuden jokaiselle, joka turvautuu Kristukseen omana Vapahtajanaan. Pelastusvarmuus ja omantunnon rauha ovat seurausta siitä, että ihmisellä on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen rauha Jumalan kanssa. Ihminen voi kuitenkin olla pelastettu, vaikka hän ei koe pelastusvarmuutta eikä sisäistä rauhaa. Johannes kirjoittaa: "Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä" (1 Joh. 5:13).

1.7. Pyhitys Ihmisen vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat uuden elämän ja pyhityksen edellytys. Pyhitys on Pyhän Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelmä Kristukseen uskovassa ihmisessä. Pyhä Henki vaikuttaa pyhityksen Jumalan sanan kautta. vanhurskauttaminen on kertakaikkinen ja pyhitys on jatkuvaa Jumalan armon työtä ihmisessä. Pyhitys on jatkuvaa Pyhällä Hengellä täyttymistä. Uskova on koko elämänsä ajan Jumalan edessä samanaikaisesti täydellisesti syntinen ja täydellisesti pyhä. Hän on täydellisesti pyhä Kristuksen työn perusteella ja näin ollen Jumalalle kelpaava, mutta vanhan luontonsa tähden hän on syntinen ja jatkuvasti armoa tarvitseva. Hänessä näkyvä pyhitys jää tässä ajassa aina keskeneräiseksi ja odottaa täyttymystään taivaassa. Käytännössä Kristukseen uskova ihminen kokee pyhityksen omassa elämässään yhä syvenevänä synnin ja armon tuntemisena. Pyhitys on välttämätön, koska se on Jumalan tahto. Uskovan ihmisen tulee vaeltaa jokapäiväisessä mielenmuutoksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Kun Pyhä Henki on aikaansaanut ihmisessä uskon evankeliumiin, Hän saa samassa ihmisessä aikaan uskon kautta myös pyhityksen ja hyviä tekoja. Uskovan ei tule kuitenkaan turvata omaan pyhitykseensä, vaan hänen tulee luottaa yksin Kristukseen, joka on pelastuksen ja pyhityksen ainut kestävä perusta, sillä Kristus on "tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi", (1 Kor 1:30).

1.8. Seurakunta ja armonvälineet Ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa ja ja Pyhän Hengen vuodattamisen kautta Jeesus Kristus perusti seurakunnan, joka on Jumalan pelastussuunnitelman väline ihmisten saattamiseksi Kristuksen lunastustyön yhteyteen. Kristus, seurakunnan pää ja Herra, kokoaa maailmasta itselleen seurakunnan ja hoitaa omiaan tässä uskovien yhteydessä. "Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,


7 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus" (Ef. 2:19-20). Seurakunta on kaikkien Jeesukseen Kristukseen uskovien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Ylösnoussut Kristus toimii maailmassa seurakuntansa välityksellä. Seurakunnassa Hän tekee työtään armonvälineitten, Raamatun sanan ja sakramenttien eli näkyvän sanan välityksellä. Niiden kautta Pyhä Henki kutsuu ihmisiä armon osallisuuteen, synnyttää uskon sekä varjelee ja vahvistaa sitä. Kaste on välttämätön pelastukseen. Kasteessa ihmiselle lahjoitetaan Jumalan armo. Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset. Perisynnin tähden kaikki ihmiset syntyvät syntisinä. Kristuksen lähetyskäskyn perusteella myös lapset tulee kastaa, jotta he näin pääsisivät osalliseksi Jumalan armosta. Kerran saatua kastetta ei saa uusia. Kastetuille tulee antaa kristillinen opetus. Ilman omakohtaista uskoa kaste ei hyödytä ihmistä. Jokainen kastettu uskova on uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen, kastettu Pyhällä Hengellä sekä päässyt osalliseksi Kristuksen koko täyteydestä ja Jumalan seurakunnan jäsenyydestä. Ehtoollinen on Jumalan kansan elämän leipä ja elämän vesi, jossa Kristuksen todellinen ruumis ja veri ovat leivän ja viinin muodossa läsnä. Ehtoollinen tulee oikein käytetyksi silloin, kun se otetaan uskossa vastaan ja sillä vahvistetaan uskoa. Pyhä yhteinen seurakunta on uskovista koostuva yhteisö, todellinen seurakunta. Ulkonaisessa kirkossa on todellisen seurakunnan lisäksi nimellinen seurakunta. Tässä ajassa ei ole mahdollista muodostaa yksinomaan uskovien seurakuntaa. Lopullinen jako uskovien ja epäuskoisten välillä tapatuu vasta viimeisellä tuomiolla. Seurakunnan ja sen jäsenten tehtävänä on ojentautua opissa ja elämässä Jumalan sanan mukaan ja harjoittaa keskuudessaan raamatullista kirkkokuria. (Matt. 18:15 - 18). Ulkonaista kirkkoa, jossa Kristuksen seurakunta elää ja vaikuttaa, sen enempää kuin mitään kristillistä järjestöäkään ei saa samaistaa Kristuksen seurakuntaan. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä seurakunnan elämän ja toiminnan kannalta. Ne ovat yhdessä kristillinen kirkko, jota Pyhä Henki käyttää seurakunnan rakentamiseksi. Seurakunnalla on maailmassa Kristuksen antama tehtävä, jonka se Kristuksen ruumiina päänsä alaisuudessa suorittaa. Se on vieraantuneita tavoittava ja lähetystyötä tekevä yhteisö, jonka kautta ja johon Kristus kokoaa uusia ihmisiä. Toisaalta seurakunta on jäseniään hoitava yhteisö, Jumalan perheväki, jonka yhteydessä usko säilyy ja kasvaa. Seurakunta on myös yhteisö, jonka tehtävänä on suorittaa rakkauden palvelua maailmassa Jeesuksen esikuvan mukaan. Seurakunta on Kristuksen maailmasta kokoama Jumalan kansa ja Hänen maailmaan lähettämänsä papillinen kansa, joka Kristuksen takaisin tullessa kootaan kaikkien aikakausien ja kansallisuuksien uskovista Hänen luokseen iankaikkiseen elämään. Kristuksen seurakunta on maailmassa taisteleva ja perillä riemuitseva Jumalan kansa.

1.9. Yleinen pappeus ja erityinen virka Koko Kristuksen seurakunta eli kaikkien uskovien yhteisö on papisto: "Te olette kuninkaallinen vpapisto... julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka pimeydestä on kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet. 2:9). Kaikilla uskovilla on kasteen ja uskon kautta vihkimys yleiseen pappeuteen, johon Jeesus ylimmäisenä pappinamme on verellään ansainnut meille oikeuden ja pääsyn. Hengellisen pappeuden perusteella jokaisella uskovalla on oikeus Jeesuksen kautta lähestyä Isää Jumalaa ja hänellä on pyhä palvelutehtävä Jumalan työtoverina olla pappina tässä maailmassa sekä uskoville että uskosta osattomille. Yleiseen pappeuteen kuuluva tehtävä ja vastuu kattaa uskovan koko elämän. Yleiseen pappeuteen liittyvät sekä tehtävä elää Jumalan ihmisenä ja Kristuksen todistajana perheen parissa, lähiympäristössä ja arkisessa kutsumuksessa että Jumalan palvelijana ja työtoverina seurakuntayhteydessä. Tähän palvelutehtävään sisältyvät toinen toisensa hoitaminen, rakentaminen, neuvominen, opettaminen, kehottaminen ja lohduttaminen sekä synninpäästön


8 julistaminen, esirukous ja siunaaminen. Yleiseen pappeuteen kuuluu myös omaisuudestaan uhraaminen, oppien ja opettajien arvioiminen sekä sakramenttien jakamisessa avustaminen. Seurakunnan rakentamiseksi Pyhä Henki on jakanut kaikille uskoville armolahjoja. Jokaiselle uskovalle tulee löytää hänen persoonallisuutensa ja armolahjavarustuksensa mukainen paikka ja tehtävä seurakunnassa. Hänet on kutsuttu toteuttamaan yleisen pappeuden palvelutehtävää saamiensa armolahjojen mukaisesti: "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa" (1 Piet. 4:10,11). Uudessa testamentissa Kristus on kuitenkin apostoliensa kautta säätänyt yleisen pappeuden lisäksi ja samalla sen toteuttamiseksi myös erityiset seurakunnan palvelutehtävät eli virat. Sekä virkojen moneus että virkojen sisällöllinen rikkaus tulisi toteuttaa kristillisessä kirkossa koko laajuudessaan. Viran haltijan tulee olla osallinen uskovien yleisestä hengellisestä pappeudesta. Jumalatonta ei tule valita seurakunnan virkaan. Jumalan sana ja pyhät sakramentit vaikuttavat kuitenkin, vaikka uskosta osaton niitä hoitaisikin. Paimenvirka on seurakunnalle erityisen tärkeä. Raamatun mukaan paimenia on samassa seurakunnassa useampia kuin yksi (Apt. 20:17; 1 Tim. 4:14; 5:17; Tiit. 1:5). Heidän tärkein tehtävänsä on "tehdä työtä sanassa ja opetuksessa" (1 Tim 5:17) sekä toimittaa sakramentit ja vastata niiden hoitamisesta Kristuksen asetuksen mukaisesti. Paimenvirka kuuluu vain siihen kykeneville, kutsutuille ja asetetuille miehille. Virkaan tulee aina olla kutsu seurakunnalta; kukaan ei saa itse ottaa virkaa itselleen. Luterilaisen tunnustuksen mukainen papin virka on Uuden testamentin kuvaamaa paimenvirkaa. Uuden testamentin paimenuus on kuitenkin laajempi kuin kirkon papinvirka. Tässä mielessä paimenia on siis muitakin. "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:11-12).

1.10. Lähetys Lähetys kuuluu kristillisen seurakunnan olemukseen ja on sen keskeisin tehtävä. Lähetyksen lähtökohta ja vaikutin on kolmiyhteisen Jumalan rakkaus, jota hän osoittaa luomaansa ihmiskuntaa kohtaan. Se on kolmiyhteisen Jumalan pelastavaa työtä, jonka keskuksena on Jeesuksen Kristuksen risti. Kristuksen sovitustyö koskee koko syntiinlangennutta maailmaa. Jeesus sanoo:"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:18-20). Kristus on uskonut lähetystehtävän seurakunnalleen. Niin kuin Isä lähetti Poikansa, samoin Jeesus lähettää omansa. Lähetystyöntekijät ovat Pyhän Hengen kutsumia ja seurakunnan tähän tehtävään valtuuttamia. Lähetystyön päämäärä on seurakunnan leviäminen kaikkeen maailmaan ja ihmisten pelastuminen iankaikkiseen elämään. Lähetystyön välineinä ovat kaste ja Jumalan sanan opetus. Lähetystehtävän toteuttamiseen kuuluu olennaisena osana myös kristillinen diakonia. Evankeliumi viedään rajoituksetta kaikille ihmisille, jotka eivät vielä tai eivät enää usko Kristukseen. Seurakunnan tulee tehdä lähetystyötä siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus palaa kirkkaudessaan noutamaan omansa. Lähetystyötä tekemällä kristillinen seurakunta jouduttaa Jeesuksen toista tulemista (Matt. 24:14, Ilm 7:9).

1.11. Viimeiset tapahtumat Raamatun ilmoituksen mukaan Jumalan luoman maailmankaikkeuden historia päättyy viimeisiin tapahtumiin. Niihin kuuluvat muun muassa Jeesuksen toinen tuleminen, kuolleitten ylösnousemus, viimeinen tuomio ja uusi luominen.


9 Kristuksen toisen tulemuksen odotus on elävälle kristillisyydelle tunnusomaista. Raamattu ei ilmoita tulemisen tarkkaa ajankohtaa, mutta se kertoo lukuisista merkeistä ja tapahtumista, jotka edeltävät tuota hetkeä. Ihmiskunnan pahuus tulee lopunaikana yhä näkyvämmin esille kansojen välisinä sotina, kristittyihin kohdistuvina vainoina ja yleisenä laittomuutena. Jumala kokoaa omaisuuskansansa eri puolilta maailmaa takaisin kotimaahansa ja Israel tulee olemaan erityinen lopunajan merkki. Jeesus Kristus kehottaa uskovia odottamaan valvoen Hänen paluutaan ja varomaan vääriä profeettoja, joita Jumala ei ole lähettänyt ja jotka johtavat monia uskoviakin harhaan. Kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Lopunajan luopumus ja laittomuus huipentuu Antikristuksen ilmestymiseen. Jeesuksen Kristuksen vastustajana Antikristus julistautuu Jumalaksi ja johtaa lopulta koko ihmiskunnan suureen ahdistukseen. Jeesus Kristus palaa suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan noutamaan seurakuntansa. "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla" (1 Tess. 4:16-18). Kristus kukistaa kaiken jumalattomuuden ja perustaa Messias-valtakuntansa. Tuhottuaan lopullisesti saatanan vallan Kristus herättää kaikki kuolleet viimeiselle tuomiolle. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen ja Jeesukseen Kristukseen uskovat pääsevät iankaikkiseen elämään. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Jeesukseen Kristukseen uskovat saavat nähdä Vapahtajansa kasvoista kasvoihin ja elävät iankaikkisesti Hänen kanssaan taivaan kirkkaudessa. "Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ja valtaistuimella istuva sanoi: 'Katso, uudeksi minä teen kaikki'. Ja hän sanoi: 'Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'" (Ilm. 21:4-5).

2. TOIMINNALLINEN LINJA 2.1. Kansanlähetyksen olemus Kansanlähetys on luterilaisessa kansankirkossamme evankelista uuspietismiä edustava, yleistä pappeutta korostava lähetysherätysliike. Kansanlähetysliike muodostuu yksityisistä ystävistä, pienryhmistä ja paikallisista ystäväryhmistä ja on heille hengellinen koti. Paikallistasolla Kansanlähetys on osa paikallisseurakuntaa. Paikallisen yhteyden lisäksi Kansanlähetyksessä vaalitaan maakunnallista ja valtakunnallista yhteyttä.

2.2. Kansanlähetyksen tavoite Kansanlähetyksen tavoitteena on Kristuksen lähetyskäskyn toteuttaminen, mihin kuuluu Kristuksen tuntemisessa kasvaminen ja evankeliumin levittämien sekä oman kansan että muiden kansojen keskuudessa. Kansanlähetyksen työnäky on ilmaistu sanoin "Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja".

2.3. Kansanlähetyksen toimintaperiaatteet

Yleinen pappeus Kansanlähetyksen työnäyssä on keskeistä yleisen pappeuden toteuttaminen. Jokaisen uskovan tulee elää todeksi uskoaan arkielämässä ja samalla löytää oma paikkansa ja tehtävänsä seurakunnan rakentamisessa ja maailman evankelioimisessa. Tehtävän määrää armolahjavarustus, jonka ihminen on saanut Jumalalta. Uskovia tulee rohkaista, opettaa, kouluttaa ja ohjata lahjojensa käyttöön. Erityisesti kokotoimisten työntekijöiden tehtävänä on hoitaa ja ohjata uskovia armolahjojensa mukaiseen tehtävään paikallisessa hengellisessä toiminnassa.


10

Paikkakuntakeskeisyys Hengellisen toiminnan paikkakuntakeskeisyys on seurausta yleisen pappeuden periaatteesta: uskovat ovat vastuussa omalla paikkakunnallaan toistensa hoitamisesta, vieraantuneitten evankelioimisesta ja ulkolähetyksestä. Työntekijän tehtävänä on tukea omatoimista paikallista työtä. Paikallisessa työssä tarvitaan yhdyshenkilöitä ja ystäväryhmiä, jotka vastaavat paikkakuntansa hengellisestä toiminnasta: vuosittaisista tapahtumista, kuukausittain järjestettävistä tilaisuuksista, viikottain kokoontuvista pienryhmistä ja muusta toiminnasta. Paikallisen työn lisäksi tarvitaan maakunnallista ja valtakunnallista yhteistoimintaa ja koordinointia.

Pienryhmät Paikallisen toiminnan perusyksikköinä ovat säännöllisesti kokoontuvat pienryhmät. Ne ovat kansanlähetysnäkyyn kuuluvan yleisen pappeuden toteutumisen edellytys. Työskentely pienryhmien perustamiseksi ja niiden hoitaminen osoittavat, miten kansanlähetysnäky on sisäistetty. Pyrkimyksenä on, että jokainen Kansanlähetyksen ystävä kuuluu pienryhmään. Pienryhmätoiminta tarvitsee jatkuvaa johtamiskoulutusta. Pienryhmä on ensisijaisesti raamattu- ja rukouspiiri, joka auttaa jäseniään jumalasuhteen hoitamisessa. Pienryhmät ovat tärkeitä myös uskon syntymisen, äskettäin uskoon tulleitten hoidon, uskovien yhteyden ja keskinäisen hoidon kannalta. Pienryhmä on samalla seurakunnan perusyksikkö, joka jäsentensä kautta evankelioi ympäristöään ja osallistuu lähetysvastuuseen. Kodit ovat pienryhmätoiminnassa avainasemassa.

Sisä- ja ulkolähetyksen suhde Sisä- ja ulkolähetys kuuluvat maailman evankelioimisessa erottamattomasti yhteen. Ulkolähetys on hengellisen heräämisen ja uudistumisen hedelmää. Laaja ulkolähetystyö edellyttää määrätietoista sisälähetystyötä, ja toisaalta ulkolähetys koituu siunaukseksi myös kotimaassa. Sisä- ja ulkolähetyksen välisen yhteyden ja tasapainon tulee näkyä hengellisessä elämässä, esirukouksissa, julistuksessa, työntekijöitten määrässä ja taloudenhoidossa. Kansanlähetys opettaa uskovia kantamaan vastuuta sekä sisä- että ulkolähetystyöstä. Lähetys ei ole vain joidenkin kristittyjen erityistehtävä, vaan se kuuluu kaikille uskoville. Lähetystyöntekijän ja lähettäjien välinen läheinen yhteys on erittäin tärkeä.

Taloudenhoito Kansanlähetyksen talous perustuu ensisijaisesti yksityisten uskovien vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Uhraaminen kuuluu yleiseen pappeuteen. Siksi uskovia tulee opettaa antamaan säännöllisesti menestymisensä mukaan. Lisäksi uskovat voivat yhdessä järjestää erilaisia talkoita ja keräyksiä varojen hankkimiseksi. Saadut varat pyritään käyttämään tasapuolisesti sisä- ja ulkolähetystyöhön.

2.4. Kansanlähetyksen rakenne Kansanlähetys on järjestäytynyt paikallisella, maakunnallisella ja valtakunnallisella tasolla.

Kansanlähetyksen toiminta paikallistasolla Kansanlähetyksen toiminnan perustan muodostavat Kansanlähetyksen ystävät ja heistä koostuvat pienryhmät. Paikallista toimintaa johtaa vastuuryhmä, jonka vetäjä toimii ryhmän yhdyshenkilönä. Jokaisessa kaupungissa ja suurilla maaseutupaikkakunnilla on tavoitteena ystävien muodostama paikallisosasto, jolla on jäsentensä valitsema johtokunta. Paikallisosastot ovat pääsääntöisesti rekisteröimättömiä.

Kansanlähetyspiiri Rekisteröity maakunnallinen kansanlähetyspiiri auttaa toimialueellaan olevia paikallisosastoja, vastuuryhmiä ja ystäviä, vastaa maakunnallisesta sisä- ja ulkolähetystoiminnasta, sekä luo


11 edellytyksiä uusien pienryhmien, vastuuryhmien ja paikallisosastojen syntymiselle ja toiminnalle.

Suomen Kansanlähetys Suomen Ev.lut. Kansanlähetys r.y. on jäsenyhteisöjensä muodostama liitto, joka vaalii kansanlähetysliikkeen yhtenäisyyttä, auttaa piirejä kansanlähetysnäyn toteuttamisessa sekä vastaa valtakunnallisesta sisä- ja ulkolähetystoiminnasta.

2.5. Sisälähetys Kansanlähetys haluaa omalta osaltaan voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti toteuttaa sisälähetys-toiminnassaan Kristuksen seurakunnalleen antamaa tehtävää. Kristillinen oppi pysyy muuttumattomana, mutta sanoman levittämisen menetelmät vaihtelevat eri aikoina kulttuurimuutosten mukana. Kansanlähetys pyrkii seuraamaan aikaansa ja soveltamaan eri työmuodot ajan haasteiden mukaisiksi.

Työmuodot Toiminnan tulee sisällöltään ja puitteiltaan vastata ihmisten tarpeita. Uusiin ja uudistuviin työmuotoihin Kansanlähetys suhtautuu myönteisesti ja punnitsee niiden arvon sillä, miten hyvin ne palvelevat sanoman välittämisessä. Painetun sanan rinnalla Kansanlähetys haluaa käyttää työssään sähköisiä viestintävälineitä, varsinkin radion ja television antamia mahdollisuuksia. Musiikki-, draama-, AV- ja muita erikoistyömuotoja tulee kehittää kohderyhmän tarpeiden mukaisesti. Kaikessa työssä, mikäli mahdollista, on pyrittävä säilyttämään henkilökohtainen lähestymistapa ja yleisen pappeuden periaatteet. Kaupungistuvassa yhteiskunnassamme työn painopiste tulee asettaa kaupunkeihin ja taajamiin.

Menetelmät Kansanlähetyksen sisälähetystyöhön kuuluu keskeisesti uskovien hoito ja uskosta osattomien evankeliointi. Uskovien hoitamiseen liittyvät olennaisesti keskinäinen yhteys, rukous, opetus ja sielunhoito. Nämä toteutuvat parhaiten pienryhmätoiminnassa, johon jokainen uskova pyritään ohjaamaan. Seura- ja kokoustoiminnan tulee myös pyrkiä samoihin päämääriin. Evankelioimistyössä Kansanlähetys korostaa uskovien henkilökohtaista vastuuta kokous- ja tapahtumaevankelioimisen rinnalla. Erityisesti evankeiloimistyössä tulee mennä sinne, missä ihmiset ovat. Kansanlähetys pyrkii toiminnassaan yhteistyöhön kirkkomme paikallisseurakuntien kanssa.

Kohderyhmät Kansanlähetysliike haluaa olla hengellinen koti, jonka eri ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat kokea omakseen. Siksi Kansanlähetys pyrkii työssään tavoittamaan erilaisia kohderyhmiä. Liike pitää tärkeänä lapsi-, rippikoulu-, koululais- ja nuorisotyötä. Nuorten aikuisten ja keski-ikästen parissa tehtävässä työssä keskeisiä työmuotoja ovat opiskelija-, avioliitto- ja perhetyö. Vanhempia ihmisiä pyritään hoitamaan eläkeläis-, vanhus- ja diakoniatyöllä. Kansanlähetys toimii myös eri elämäntilanteissa olevien ihmisten parissa, kuten päihde- ja mielenterveystyössä sekä erilaisten ammattiryhmien keskuudessa. Kohderyhmittäin tapahtuvan työn tulee samalla tukea eri ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten persoonallista kasvua ja keskinäistä yhteyttä.

2.6. Koulutus Kansanlähetys haluaa rohkaista ja auttaa jokaista uskovaa opiskelemaan Raamattua ja kasvamaan näin armossa ja Kristuksen tuntemisessa. Uskovia tulee myös ohjata armolahjojaan vastaaviin tehtäviin Jumalan valtakunnan työssä. Opetuksen tulee sisältää kaikki se, minkä Kristus käskee meidän pitää ja opettaa. Sen tähden koulutuksella Kansanlähetyksen työssä on keskeinen asema. Koulutus tapahtuu itseopiskeluna, pienryhmissä, ohjattuna itseopiskeluna, kursseilla ja oppilaitoksissa.


12 Koulutuksen laajin ja yleisin muoto on maallikkovastuu-koulutus, joka koskee kaikkia Kansanlähetyksen ystäviä. Erityinen huomio on kiinnitettävä paikallisten päävastuunkantajien kouluttamiseen. Erityyppinen maallikkovastuukoulutus toteutetaan pääasiallisesti Kansanlähetyksen piireissä ja paikallistasolla. Oppilaitoksessa tapahtuva koulutus, kuten erilaiset raamattukurssit, nuorten aktiokoulutus, Kansanlähetyksen työntekijäkoulutus, lähetyskurssi ja työntekijöitten täydennyskoulutus annetaan Kansanlähetyksen oppilaitoksissa. Koulutus ei ole kristitylle ihmiselle, eikä varsinkaan hengellisen työn tekijälle, kerran läpi käyty ja vain menneisyyteen kuuluva elämänvaihe. Kristitty, myös hengellisen työn tekijä on jatkuvasti oppilas. Jumalan sanan rikkauksien oppimisessa emme tule koskaan valmiiksi. Meidän tulee myös seurata aikaamme ja käyttää sellaisia opetusmenetelmiä, jotka parhaalla mahdollisella tavalla edistävät oppimista.

2.7. Ulkolähetys Evankeliumi koko maailman Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta on muuttumaton. Lähetystyötä tehdään kuitenkin koko ajan muuttuvissa oloissa. Erityisesti voimakas kaupungistuminen, siirtolaisten muuttovirrat ja monet lähetystyötä rajoittavat tekijät edellyttävät joustavaa työn strategiaa. Lähetystyötä tehdään kaikilla mantereilla. Evankeliumi on tarkoitettu kaikille ihmisille yhtä hyvin juutalaisille kuin pakanoille. Kristinuskosta vieraantunut jälkikristillinen kulttuuri tarvitsee myös todistusta Kristuksesta. Lisäksi lähetystyö auttaa kärsivää seurakuntaa. Jokaisella kansalla tulee olla mahdollisuus lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Siksi Raamattu tulee kääntää kaikille kielille. Kansanlähetys suuntaa lähetystyönsä ensisijaisesti sellaisten kansojen ja kansanryhmien pariin, jotka eivät vielä ole kristittyjä. Lisäksi on tärkeää tukea kansallisen kirkon opetustyötä herätysalueilla ja siellä, missä mahdollisuudet julistukseen ovat poikkeuksellisen rajoitetut. Kansanlähetys painottaa työssään vieraiden uskontojen, erityisesti islamin kohtaamista. Voidakseen kohdata ihmiset heidän omissa kulttuureissaan ja omien uskontojensa keskellä lähetystyöntekijän tulee tuntea hyvin kohdemaansa kieli, kulttuuri ja uskonto. Tänä aikana lähetystyössä tulee etsiä sellaisia malleja ja työtapoja, jotka soveltuvat kaupungistuvaan kulttuuriin. Lähetystyössään Kansanlähetys pitää tärkeänä evankeliumin sanallista julistamista sekä julkisesti että yksityisesti. Lähimmäisenrakkauden vuoksi lähetystyöhön kuuluu oleellisena osana myös palvelu, jonka muodot määräytyvät paikallisten tarpeiden mukaan. Lähetystyön päämääränä on itsenäisen kansallisen luterilaisen kirkon syntyminen ja kasvaminen siellä, missä ei ennestään ole kristillistä kirkkoa. Kirkon itsenäisyyteen kuuluu omavaraisuus, kansallinen hallinto ja oma lähetystyö. Kun toimitaan jo olemassa olevan kirkon työyhteydessä, päämääränä on edellä mainittujen periaatteiden vahvistaminen opetuksella, joka samalla auttaa kirkkoa Raamatun mukaiseen tunnustukseen, elämään ja työhön.

2.8. Kansanlähetys kirkossa Kansanlähetys sitoutuu luterilaiseen tunnustukseen. Se on osa luterilaista kansankirkkoamme ja kirkon virallisena lähetysjärjestönä suorittaa kirkolle kuuluvaa keskeistä tehtävää. Itsenäisenä hengellisenä liikkeenä Kansanlähetys tarjoaa uskoville hengellisen kodin, joka auttaa heitä kasvamaan tasapainoisiksi kristityiksi sekä rohkaisee ja varustaa heitä tekemään voitavansa oman paikkakuntansa ja koko maailman evankelioimiseksi. Kansanlähetys toimii yhdessä kirkon ja sen paikallisseurakuntien kanssa, mutta säilyttää samalla oman hengellisen ja teologisen identiteettinsä ja itsemääräämisoikeutensa. Kansanlähetys tunnustaa omakseen pietistisen luterilaisuuden kirkollisen ohjelman: "Kirkossa, mikäli mahdollista kirkon kanssa, mutta ei kirkon vallan alle alistettuna". Kansanlähetyksen ystäviä kehotetaan ahkerasti osallistumaan paikallisseurakunnan jumalanpalvelukseen, ehtoollisyhteyteen ja muuhun toimintaa sekä mahdollisuuksiensa mukaan kirkon hallintoon sen eri tasoilla. Liikkeenä Kansanlähetys on tarvittaessa valmis toimimaan yhteistyössä kirkkomme luterilaisten järjestöjen kanssa. Erityisesti se pyrkii yhteistyöhön luterilaista herätyskristillisyyttä


13 edustavien yhteisöjen kanssa. Kansanlähetys toimii oman ohjelmansa mukaisesti kirkon parhaaksi ja sen jatkuvaksi hengelliseksi uudistumiseksi.

2.9. Kansanlähetyksen suhde muihin kirkkoihin ja järjestöihin Kotimaassa Kansanlähetys voi osallistua tunnustusten välisiin neuvotteluihin ja tilapäiseen yhteistyöhön, mutta jatkuvaan yhteistoimintaan eri tunnustusta edustavien kanssa ei ryhdytä. Liberaaliteologiaan tukeutuvaan ekumeeniseen työskentelyyn, jota muun muassa Kirkkojen Maailmanneuvosto on edustanut, Kansanlähetys suhtautuu torjuvasti. Ulkolähetystyössä Kansanlähetys toimii ensisijaisesti luterilaisten kirkkojen ja järjestöjen kanssa. Erityisistä syistä työtä voidaan tehdä myös luotettavissa tunnustustenvälisissä yhteyksissä. Tällöin yhteistyö on kuitenkin kristillisen kirkon kokonaistehtävää ajatellen rajattua.

2.10. Yhteiskunnallinen vastuu Kansanlähetys on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Se kutsuu Jumalan sanalla kaikkia ihmisiä uskomaan Kristukseen ja tulemaan Jumalan yhteyteen poliittisesta ja ideologisesta taustasta riippumatta. Kansanlähetys opettaa ihmisiä ammentamaan evankeliumista rakkautta ja voimaa täyttääkseen kutsumuksensa sekä Kristuksen seurakunnassa että suomalaisessa yhteiskunnassa. Jumala hallitsee luomakuntaansa kahdella tavalla: Yhteiskunnallisissa asioissa (maallisessa regimentissä eli hallintapiirissä) Hän hallitsee yhteiskunnallisen esivallan, lainsäädännön ja lain toimeenpanon avulla. Seurakunnassaan (hengellisessä regimentissä) Jumala hallitsee Sanallaan ja Pyhällä Hengellä. Jumalan hallitsemisen tapoja eli maallisia ja hengellisiä asioita ei saa sekoittaa eikä irrottaa toisistaan kuten ei lakia ja evankeliumiakaan. Suhteessaan Jumalaan ihminen on täydellisesti riippuvainen Jumalan pelastusilmoituksesta ja Kristuksen suorittamasta pelastusteosta. Jumalasuhteen alueella uudestisyntymättömän ihmisen tahto on sidottu. Yhteiskunnallisissa asioissa ihminen on sen sijaan vapaa eli hän kykenee noudattamaan yhteiskunnallisia lakeja. Jumala käyttää maallisen hallintansa välineinä lakiaan, ihmisen järkeä, asettamiaan luonnollisia järjestyksiä ja tarvittaessa jopa yhteiskunnallisia pakkotoimia. Kaikkialla maailmassa yhteiskunnallisen vastuun ja oikeuksien tulisi olla samat kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta, uskosta ja ideologiasta riippumatta. Yhteiskunnallisen vastuun mittana on kaikille yhteinen ihmisyys kultaisen säännön mukaan: Mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille (Matt.7:12). Uskova rakentaa yhteiskuntaa Jumalan sanan ilmoittaman ihmiskuvan ja etiikan pohjalta. Mikään elämänohje tai elämäntapa, joka on ristiriidassa Raamatun eettisten mallien, käskyjen ja kieltojen kanssa, ei voi olla oikea eikä puolustettavissa. Evankeliumi antaa kristitylle voimaa yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen. Suomen yhteiskuntajärjestelmän tulee kunnioittaa Jumalan lakia ja taata kansalaisille uskonnon- ja sananvapaus sekä vapaus tehdä lähetystyötä. Yhteiskunnan tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen. Sen tulee pitää huolta jäsenistään, heidän oikeuksistaan ja ympäröivästä luonnosta. Kristitty on kuuliainen esivallalle, rukoilee sen puolesta ja toimii oman maansa parhaaksi. Jumalan sanan tähden kristitty on omassatunnossaan kuitenkin sidottu tottelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä.


http://pohjois-karjala.sekl.fi/sites/default/files/Kansanlahetyksen_ohjelma