Issuu on Google+

1

Jumala -ikuinen rakkaus Kansanlähetyspäivät 2004. Katsomme ensin lyhyesti, mitä tarkoittavat sanat ikuinen ja rakkaus kun puhutaan Jumalan ominaisuuksista. Sen jälkeen mietimme, miten Jumala on osoittanut (näyttänyt) sen, että hän on ikuinen rakkaus. Kun Raamattu puhuu Jumalan ikuisuudesta sillä tarkoitetaan mm sitä, että Jumalassa ei ole alkua eikä loppua. Jumala on ainoa itsestään oleva. Tässä maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta ikuista, itsestään olevaa kuin Jumala. Kaikki muu olemassa oleva on alkuisin hänestä ja riippuvainen hänestä ja hänen toiminnastaan. Jumalan luomisteot ja myös hänen pelastustekonsa perustuvat yksinomaan siihen, mitä Jumala on ja mitä hän on nähnyt hyväksi tehdä. Se, että Jumala on ikuinen (ainoa itsestään oleva), merkitsee myös, että hän ei ole kenellekään vastuussa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Jumalan ei tarvitse perustella eikä puolustella tekojaan luomilleen ihmisille. Hän yksin on ikuinen totuus. Hän yksin on kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Me ihmiset voimme tietää Jumalasta ja Jumalan suunnitelmista vain sen, mitä hän on nähnyt hyväksi Sanassa ja teoissa itsestään ilmoittaa. Siksi ainoa keino oppia tuntemaan Jumala on hänen välittämänsä ilmoitus, joka meille on annettu Raamatussa. Mitä sitten tarkoittaa se, että Jumala on rakkaus? Raamatussa käytetään Jumalasta monia hyvin inhimillisiltä tuntuvia käsitteitä. Raamattu puhuu paitsi Jumalan rakkaudesta, myös Jumalan suuttumuksesta, Jumalan vihasta ja Jumalan murheesta. Ihmisen murhe, suuttumus, viha ja rakkaus ovat vain varjoa ja heijastusta Jumalan rakkaudesta, vihasta, suuttumuksesta ja murheesta. Joskus nämä ominaisuudet meissä ovat vääristyneisyydessään jopa irvikuvia Jumalan vastaavista ominaisuuksista. Meidän on hyvä muistaa, että kaikki, mitä Jumalasta kerrotaan, joudutaan kertomaan ihmisten kielellä. Meillä ei ole erityisiä taivaallisia käsitteitä, joilla voisimme kuvata Jumalaa. Samalla lailla kuin Jumala on ikuisesti rakkaus, hän on ikuisesti myös pyhä, syntiä vihaava, kiivas. Nuo eri ominaisuudet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne kaikki ovat aina olleet ja ovat ikuisesti Jumalassa. Koska Jumala on muuttumaton, nämä hänen ominaisuutensa ovat myös muuttumattomia. Jumala ei milloinkaan lakkaa olemasta pyhä. Jumala ei milloinkaan lakkaa vihaamasta syntiä. Jumala rakastaa ikuisesti ihmistä sillä rakkaudella, jota hän osoitti tulemalla ihmiseksi ja ottamalla omaan puhtaaseen ruumiiseensa meidän syntimme. Jumalan rakkauden perusta on Jumala itse. Jumalan rakkauden vaikutin ei ole missään hänen ulkopuolellaan olevassa. Jumalan rakkaus ei perustu siihen, että hänen rakkautensa kohteessa olisi jotain rakastettavaa. Jumala rakkaus perustuu hänen omaan olemukseensa - ei rakastetun olemukseen. Miten Jumala on osoittanut (näyttänyt) sen, että hän on ikuinen rakkaus? Raamatun alussa kerrotaan miten Jumala loi kaiken sanallaan. Siellä myös todetaan moneen kertaan, että kaikki, mitä Jumala loi, oli hyvää. Koko tämä luomakunta on Jumalan rakkauden ilmentymää.


2

Jumala loi myös ihmisen. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Jumala asetti ihmisen luomiensa hyvyyksien keskelle - käsittämättömän suureen asemaan. Psalmin kirjoittaja (Ps.8) ihmettelee tuota asemaa näin: 6. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. 7. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa. Raamatun alkulehdillä meille kerrotaan, miten tuo Jumalan luoma ihminen kieltäytyi kunnioittamasta Jumalaa Jumalana ja tuli kuoleman alaiseksi. Inhimillisesti ajatellen olisi tuntunut luonnolliselta (oikeudenmukaiselta), että Jumala olisi tuhonnut syntiin langenneen ihmisen. Mutta mitä Jumala teki. Kun langennut ihminen yritti piiloutua, paeta Jumalaa, Jumala etsi ihmistä. Jumala kutsui ihmistä: missä olet. Ihmisen oli pakko tulla Jumalan eteen. Mutta sen sijaan, että olisi tunnustanut syntinsä, ihminen alkoi syytellä: mies syytti naista ja Jumalaa, nainen syytti käärmettä (Saatanaa). Ihmisen asenteesta huolimatta Jumala osoitti rakkautensa. Jumala antoi tuossa tilanteessa ensimmäisen lupauksen Pelastajasta. Hän lupasi, että kerran naisen siemenestä syntyvä henkilö polkee rikki käärmeen pään eli murskaa Saatanan vallan. Rakkaudessaan Jumala ajoi ihmisen pois paratiisista, ettei ihminen eläisi ikuisesti syntisenä, ettei ihmisen onnettomuus kestäisi loputtomiin. Kun ihmiset sitten pyrkivät yhdistämään voimansa Jumalaa vastaan ja kääntyivät Luojan sijasta palvelemaan luotua, Jumala armossaan sekoitti ihmisten kielen, että ihminen ei saisi nopeasti tuhottua itseään ja luomakuntaa, vaan Jumala voisi valmistaa pelastuksen, jonka seurauksena kerran ikuisuudessa olisi ihmisiä kaikista kansoista, heimoista ja kielistä. Heti kielten sekoittamisen jälkeen Jumala valitsi yhden ihmisen, Abrahamin ja tästä syntyvän kansan. Vuosisatoja myöhemmin Jumala lunasti tuon kansan orjuudesta ja Jumala antoi kansalle maan. Vaikka Israelin kansa uudestaan ja uudestaan luopui Jumalasta, käänsi hänelle selkänsä, Jumala ei rakkaudessaan hylännyt sitä. Jumala antoi sen kyllä joutua moniin ahdistuksiin ja kärsimyksiin, mutta niiden välityksellä hän koko ajan johti kansaansa, voidakseen toteuttaa pelastuksen, jonka hän oli päättänyt valmistaa tuon kansan kautta kaikille kansoille. Jumalan rakkaus ei ole ollut eikä ole riippuvainen kansan tilasta. Jumala itse sanoo kansalleen Jer 31:33 - Minä olen sinua aina (ikuisesti) rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti. Koska Jumalan rakkaus on ikuista, Jumala ei ole missään vaiheessa lakannut rakastamasta omaisuuskansaansa. Raamatussa on monia lupauksia siitä, miten Israel on vielä kerran pelastuva. Esimerkiksi Hoosean kirjan luvussa 2 sanotaan: - Kerran Israelin jälkeläisiä on oleva kuin merenrannan hiekkaa, jota ei voi mitata eikä laskea. Sen sijaan että heille nyt sanotaan: "Te ette ole minun kansani", heille sanotaankin näin: "Te olette elävän Jumalan lapset." Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 11 tästä juutalaisten pelastumisesta muun muassa näin: 26. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. 26. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: - Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. 27. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä. Paavali mukaan siis silloin kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen, Israel on kansana vastaanottava pelastuksen. Paavali lainaa Jesajan kirjan lupausta, että Jumala itse ottaa pois heidän syntinsä.


3

Mutta palataan Jumalan pelastushistorian aiempiin vaiheisiin. Vanha testamentti kertoo meille, miten Jumala valmisti itselleen maan, johon tulla ja kansan jonka keskuuteen hän tulisi. Tuon kansan historian eri vaiheissa hän antoi lupaukset pelastuksesta, jonka hän tulisi valmistamaan kaikille kansoille. Noin 2000 vuotta sitten, lupaustensa mukaan, Jumala syntyi ihmiseksi. Meidän on mahdoton ymmärtää, miten ikuinen Jumala, joka ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, saattoi tulla aikaan ja paikkaan sidotuksi ihmiseksi ja olla samalla ikuinen Jumala. Mutta niin Jumala teki. Jeesus opetti (ja hän myös osoitti teoillaan), että samalla kun hän on ihminen, Ihmisen Poika, hän ja Isä ovat yksi. Jeesus sanoi, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Käyttäen Jumalan nimeä ”Hän on” Minä olen” Jeesus sanoi myös, että Jumalana hän oli jo ennen kuin 2000 vuotta aiemmin elänyt Abraham oli syntynytkään (Joh.8:58). Jeesuksessa Jumala tuli osalliseksi lihasta ja verestä, että hän voisi kuolla, tehdä lihassa sen mitä hän ei voinut tehdä henkenä: kantaa meidän syntimme ruumiissaan ja siten kukistaa Saatanan. Raamattu korostaa monin eri tavoin sitä, että Jeesuksen ristinkuolema on suurin osoitus Jumalan ikuisesta rakkaudesta. Esimerkiksi 1 Joh.4:9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Kuinka moni on käynyt katsomassa Mel Gibsonin paljon keskustelua herättäneen elokuvan Jeesuksen kärsimyksistä? Tuo elokuva antaa jotain kuvaa siitä, minkä Jesaja sanoo muodossa: ”Monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu”. Uuden testamentin kuvauksista tiedämme, miten Jeesus joutui kärsimään hakkaamista, ruoskintaa ja lopulta ristiinnaulitsemisen, joka oli tuon ajan tuskallisimpia teloitustapoja. Mutta me unohdamme helposti, että tuo hirveä fyysinen tuska ei ollut Jeesuksen suurin kärsimys. Vaikka elokuvassa oli kuvattu Jeesuksen rukoustaistelu Getsemanessa, jäin kaipaamaan, että siinä olisi tullut selkeämmin esille se, miksi Jeesus pelkäsi niin hirveästi. On monia ihmisiä, jotka ovat käyneet pelotta kuolemaan. Miksi sitten Jeesus, joka määrätietoisesti valmisti opetuslapsiaankin siihen, että hän tulee kuolemaan ristiinnaulittuna, Jeesus joka selkeästi suuntasi kulkunsa Jerusalemiin valmiina kuolemaan, miksi ja mitä hän pelkäsi? Syy ei ollut kuoleman ja kivun pelko, vaan se, että Jeesus tiesi, että maailman synti pannaan hänen päälleen, että synnitön tehdään synniksi. Kun Jeesus oli muutamia tunteja kärsinyt hirvittäviä tuskia ristillä, kerrotaan: Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matt.27:45-46) Päivän valoisimpaan aikaan, puolen päivän aikaan tuli pimeys, jota kesti kolmeen saakka. Miksi tuli pimeää? Miksi Jeesus huusi? Ilmeisesti noiden kolmen tunnin aikana Jeesus tehtiin synniksi meidän tähtemme 1 Piet.2:24. Itse, omassa ruumiissaan, hän "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Jeesus otti kantaakseen sen mikä erotti meidät Jumalasta.


4

Jeesus maksoi käsittämättömän hinnan rakkaudestaan meihin. Jumala maksoi käsittämättömän hinnan rakkaudestaan meihin. Paavali sanoo 2 Kor 5: jakeessa 19 (luen tämän vanhan käännöksen mukaan): Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, Jumala itse sovitti meidät itsensä kanssa. Hän teki sen (nyt palaan käyttämään uutta käännöstä) Siirtämällä Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden (2 Kor.5:21) Johanneksen evankeliumissa on kuvattu mitä tapahtui tuon Jeesuksen huudon jälkeen: Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh.19:28-30) Jeesus oli täyttänyt sen mitä varten hän oli tullut maailmaan. Hän oli sovittanut meidän syntimme. Me saatamme joskus ajatella, että Jumala yritti monin eri tavoin ratkaista synnin ongelmaa Vanhan testamentin aikana, mutta että vasta Kristuksessa hän onnistui sen ratkaisemaan. Mutta tämä ei ole Raamatun antama kuva. Raamattu kertoo meille selvästi, että jo ikuisuudessa Jumala valmisti meille pelastuksen Poikansa uhrikuoleman kautta. Ennen kaikkia Vanhassa testamentissa kuvattuja historian tapahtumia, itse asiassa jo ennen ihmiskunnan historian alkua, ennen maailman luomista Jumala rakkaudessaan valmisti meille pelastuksen Kristuksessa. Efesolaiskirjeen luvussa 1 Paavali kirjoittaa: 4. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Ilmestyskirjan luvussa 13 sanotaan, että pelastettujen nimet on kirjoitettu Teurastetun Karitsan elämän kirjaan jo ennen maailman luomista. Eli jo ennen maailman luomista Jumala on tiennyt jokaisen ihmisen, joka vastaanottaa hänen valmistamansa pelastuksen. Jos meidän nimemme on jo ennen maailman luomista kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, silloin Karitsa on ollut valittuna jo ennen maailman luomista. Jumala on siis valmistanut meille pelastuksen jo ikuisuudessa –jo ennen maailman ja ajan luomista. Ps.40: 6: Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi - niitä on enemmän kuin voin luetella. 7. Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä, mutta sinä teit minulle kuulevat korvat. 8. Siksi minä sanoin: "Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. 9. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni." Heprealaiskirje sanoo, että nämä ovat Kristuksen sanoja. Hepr. 10:5: Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. 6. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. 7. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala. Koska Karitsa on valittu ennen maailman luomista, tämä katkelma on annettu meille ilmeisesti kuin pienenä välähdyksenä keskustelusta, joka on käyty ikuisuudessa: Isä ja Poika keskustelevat siitä, miten he pelastavat syntiin lankeavan ihmissuvun. Ja miten se tapahtuu: Pelastushistoria kirjoitetaan etukäteen kirjakääröön (Raamattuun) ja Jeesus tulee ja tekee kaiken sen, mitä hänestä on kirjakääröön kirjoitettu. Myös Vanhan testamentin ajan uskovat pelastuivat Jeesuksen sovintotyön kautta. Tämä saattaa kuulostaa omituiselta, mutta esimerkiksi Mooseksesta sanotaan Heprealaiskirjeen luvussa 11, että


5

hän piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Siis Moosekselle oli tärkeintä olla osallinen Jeesuksessa olevasta pelastuksesta. Sen tähden hän oli valmis jättämään Egyptin ylellisen elämän. Kun me iankaikkisuudessa tapaamme Vanhan testamentin aikana eläneitä ihmisiä niin hekin ovat siellä Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta. Mitä se merkitsee meille, että Jumala on ikuinen rakkaus ja hän on jo ikuisuudessa valmistanut meille pelastuksen? Roomalaiskirjeen luvussa 8 Paavali kuvaa pelastusta, joka on kaikilla niillä, jotka elävät Kristuksen omina, kaikilla, joissa Kristuksen Henki asuu. Kuvattuaan monin eri sanoin pelastusta, jonka Jumala on rakkaudessaan meille valmistanut, Paavali esittää lopuksi muutamia teräviä kysymyksiä: Room.8:31: Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Itsestään selvä vastaus Paavalin kysymykseen on: Ei kukaan. Jeesuksen omilla on tässä maailmassa monenlaista vastustusta ja monia vastustajia, mutta kukaan ei pysty kumoamaan ikuisen, kaikkivaltiaan Jumalan tekoja. Jae 32: Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Jumala on osoittanut meille niin käsittämätöntä rakkautta, että hän antoi Poikansa kuolemaan, että me saisimme elämän. Voimmeko edes kuvitella, että Jumala ei antaisi meille kaikkea muutakin, mitä tarvitsemme pelastuaksemme? Jae 33: Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Jumala voisi syyttää meitä ja hänellä olisi meissä paljon syytettävää. Mutta mitä hän tekee? Hän julistaa vanhurskaaksi! Room 8:34: Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Jeesus sanoi, että Isä on antanut hänelle kaiken tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika (Joh.5:27). Jeesuksella olisi valta tuomita meidät kadotukseen, mutta mitä hän on tehnyt ja tekee? Hän on kuollut puolestamme, hänet on herätetty kuolleista ja omistaen kaiken vallan hän rukoilee meidän puolestamme. Lopuksi Paavali vielä kysyy: kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Paavali esittää monia eri vaihtoehtoja: tuska, ahdistus, vaino, nälkä, alastomuus, vaara, miekka, henkivallat. Paavali tuo voimakkaasti esiin sen, että Jeesuksen oman elämään tässä ajassa kuuluu monenlaista kärsimystä, mutta kuten hän toteaa: kaikissa näissä me saamme riemuvoiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Rukous: Kiitos Jumala siitä, että sinä olet ikuinen rakkaus. Kiitos, että sinä olit Kristuksessa ja sovitit meidät itsesi kanssa. Kiitos, että sinun kauttasi me saamme riemuvoiton


/Jumala_ikuinen_rakkaus