Issuu on Google+

Luemme Raamattua -oppaan tekstit 25-28 maaliskuuta 1997.

JOHDANTOA JOONAN KIRJAAN Satiirinen kuvaus siitä miten Joona pakenee taivaan ja maan luojaa saa meidät helposti ajattelemaan Joonaa hölmönä. Kuka voi olla niin tyhmä, että pakenee Häntä, ”jossa me elämme liikumme ja olemme”? Mutta olemmeko me joka tilanteessa valmiita tekemään sen minkä tiedämme Jumalan tahdoksi, pakenematta? Joonan kirjaa voimme kutsua Vanhan testamentin lähetyskirjaksi. Tämä on ainoa kerta Vanhassa testamentissa, jolloin profeetta lähetetään julistamaan Herran sanaa pakanakansan keskuuteen. Kirjan keskeinen teema on Jumalan armo, joka ei rajoitu vain omaisuuskansaan Israeliin. Jumala on myös muiden kansojen, jopa Israelin vihollismaan, Assyrian Jumala. Kirja puhuu myös Jumalan pitkämielisyydestä, kärsivällisyydestä ja armosta Jumalan omaa kohtaan. Uuden testamentin mukaan Joonan olo meripedon vatsassa ja hänen ihmeellinen pelastumisensa on vertauskuva Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Muinaisissa kristittyjen haudoissa (katakombeissa) Vanhan testamentin tapahtumista on eniten kuvattu juuri Joonan kirjan tapahtumia, erityisesti sitä miten kala oksentaa Joonan maalle. Tätä pidettiin vertauksena ylösnousemuksesta. Toisessa kuningasten kirjassa (2 Kun.14:25) puhutaan Gat Heferistä (lähellä Nasaretia) kotoisin olevasta profeetta Joonasta, Amittain pojasta jonka kautta Jumala oli antanut lupauksen, että Israel saa takaisin raja-alueitaan. Jos Joonan kirjan Joona Amittain poika, on sama profeetta, josta Kuningasten kirja kertoo, Joonan kirjan tapahtumat ajoittunevat Jerobeam II:n hallituskaudelle (785-745). Kuka Joonan kirjan päähenkilö sitten olikin, hänestä tuli suurkaupunkityön uranuurtaja.

Tiistai 25. maaliskuuta Joona 1

Omalle maalle Jumalan lupauksien julistaminen on ilo ja kunnia (2 Kun. 14:25). Mutta kuka haluaa olla välikappaleena pelastamassa vihollismaata katastrofista? Kuinka moni suomalainen olisi talvisodan aikana mennyt pelastamaan Leningradia tuholta! Jumala käski Joonan lähteä noin tuhannen kilometrin päähän itään Joona lähti ”maailman uloimmalle rajalle” länteen, Espanjaan. Jumalan yhteydessä elävä ja Jumalan sanaa oikein julistanut


henkilökin voi joutua näin pois Jumalan tahdosta, Jumalan tieltä. Assyrian suurvalta oli uhka Joonan isänmaalle, Israelille. Joonalla ei ollut mitään halua edesauttaa sitä mahdollisuutta, että Jumala armahtaisi Niiniven kaupunkia (4:2). Suurkaupungin tuho olisi sopivasti heikentänyt Assyrian valloituspyrkimyksiä. Joona saattoi myös perustella vastustustaan sillä, että Assyrian kaltainen epäjumalia palvova ja hirvittäviä julmuuksia harjoittava kansa ei ansaitse mahdollisuutta kääntyä ja pelastua. Ehkä Joona pelkäsi myös miten häneen suhtaudutaan jos Jumala ei tuhoakaan Niiniven kaupunkia. Häntä saatettaisiin pitää vääränä profeettana tai oman kansansa pettäjänä. Epäjumalanpalvelijat rukoilivat jumaliaan -muslimitkin rukoilevat viidesti päivässä! Jumalan omalla ei ollut tarvetta eikä halua rukoilla. Pakanan piti herättää Joona rukoilemaan. Joona joutui kertomaan merimiehille paitsi paostaan myös siitä millainen oli Jumala, joka on tämän myrskyn takana. Pieni määrä tietoa oikeasta Jumalasta sai merimiehet hädässä kääntymään Hänen puoleensa. Jumala käänsi jopa Joonan tottelemattomuuden hyödyksi johdattaakseen pakanoita tuntemaan itsensä.

Keskiviikko 26. maaliskuuta Joona 2.

Jumala olisi hyvin voinut antaa Joonan tuhoutua ja valita toisen sanansaattajan, mutta Hän ei hylännyt edes tuollaisen uppiniskaisuuden jälkeen. Hän painaa ahdistuksiin ja taivuttelee tielleen. Silloinkin kun Joona oli varma siitä, että hänellä ei ollut enää mitään keinoa selviytyä hengissä, hän oli Jumalan käsissä. Onko mahdollista, että kala nielaisee ihmisen ja tämä säilyy kolme vuorokautta hengissä kalan sisuksissa? On olemassa kertomuksia, joissa kaskelotti-valaiden nielemät miehet ovat säilyneet hengissä. Maailman-kaikkeuden luojalle Joonan suojeleminen kalan vatsassa tuskin on mahdotonta. Ahdistus panee yleensä rukoilemaan ja etsimään tosissaan Jumalaa ja myös kiittämään (10) Häntä. Koettuaan Jumalan valtavan teon Joona luottaa jopa kalan vatsassa ollessaan siihen, että Jumala vie työnsä myös päätökseen (3,10), auttaa häntä, pelastaa hänet. Jeesuksen omina saamme levätä tällaisessa varmuudessa ja luottamuksessa. Kun Jumala on valmistanut pelastuksen ja asettanut meidät pelastukseen, Hän myös vie meidät perille olosuhteista riippumatta (Room.8:31-39). Näyttää siltä, että Joona on tässä ahdistuksessaan lainannut psalmien tekstejä. Omat sanat loppuivat ja mieleen tuli Sanan kohtia, joita oli


lapsuudesta asti kuullut ja lukenut. Joonan kolme päivää ja yötä meripedon vatsassa olivat Jeesuksen mukaan esikuva Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt.12:39-40, 16:4, Luuk.11:29-30). Kun Joona oli Anoussut ylös haudastaanA, hänen julistuksensa kautta Niiniven asukkaat nöyrtyivät parannukseen ja pelastuivat. Kun Kristus oli noussut haudasta, Hän lähetti, ja lähettää, omansa julistamaan Hänessä olevaa pelastusta pakanoille, että monet pelastuisivat.

Torstai 27. maaliskuuta Joona 3

Emme tiedä, kuinka kauan Jumala antoi Joonan odottaa ennen kuin Hän kutsui tätä uudelleen tehtävään -viikkoja, kuukausia, vuosia? Joona (kuten myös esim. Daavid ja Pietari) on meille esikuva siitä, että Jumala on valmis käyttämään katuvaa, langennutta omaansa uudelleen. Joona on oppinut läksynsä. Tällä kertaa hän tottelee Jumalan käskyä välittömästi. Joonan julistuksen seuraukset ovat paitsi pelastus Niiniven asukkaille, nuhde Israelille: Jumalan sanan julistus sai pakana-kansan kääntymään. Israel ei ollut kääntynyt, vaikka oli saanut kuulla monien profeettojen julistusta ja nähdä Jumalan suuria tekoja. Jeesus sanoi oman aikansa juutalaisille: ANiiniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä (Jeesuksessa, Ihmisen Pojassa) teillä on enemmän kuin Joona!A (Luuk.11:32, Matt.12:41). Juutalaisten pahimmista vihollisista tuli heille uskon esimerkki. Joonan saarnan kautta niiniveläiset näkivät itsensä Jumalan silmin. He uskoivat Jumalan sanan, jota Joona julisti ja se vaikutti näkyvän katumuksen. Packer sanoo kirjassaan AJumalan tunteminenA, että Apieni määrä Jumalan tuntemista on paljon tärkeämpää kuin suuri määrä tietoa JumalastaA. Niiniven asukkaat eivät tienneet paljon Jumalasta, mutta he ymmärsivät, että Hän on Jumala, joka voi tuhota heidät tai pelastaa heidät. Pieni määrä Jumalan tuntemista vaikutti niiniveläisissä sen, että kaikki muut asiat menettivät merkityksensä - tulivat toissijaiseksi Jumalan armon saamisen rinnalla.


Perjantai 28. maaliskuuta Joona 4

Loukkaako meitä se, että Jumala on valmis armahtamaan ja pelastamaan millaisen syntisen tahansa? Vai uskallammeko julistaa sitä, että Jumala vanhurskauttaa kenet tahansa uskon kautta (= Jeesukseen turvautumisen kautta), ilman lain tekoja? Joona oli saanut kokea Jumalan käsittämätöntä armoa omalla kohdallaan. Joona tiesi, miten anteeksiantava, laupias ja hyvä Jumala on (2). Olisi luullut, että hän jos kuka iloitsisi Jumalan armosta myös toisten kohdalla. Mutta Joona vihasi Jumalan rajatonta armoa: sitä, että Jumala oli valmis ilmaiseksi, ilman ehtoja, pelastamaan jumalattoman viholliskansan. Kristittyinä elämme päivittäin Jumalan armosta, Hänen anteeksiantamuksessaan. Iloitsemmeko Hänen armostaan myös muita kohtaan? Asetammeko ehtoja pelastukselle? Tarjoammeko armoa jokaiselle? Onko sinulla tai minulla joku ihminen tai ihmisryhmä tai kansa, jotka Aeivät ansaitsisi pelastustaA, jolle emme ole valmiita kertomaan evankeliumia? Rajaanko jonkun ihmisen tai ryhmän toiminnallani, tai sillä, että en toimi, Jumalan armon ulkopuolelle? Joonan käytös tuntuu naurettavalta! Kuka meistä pitäisi tärkeämpänä viihtyisää, varjoisaa lomapaikkaa tai muita omia mukavuuksia kuin julmuudesta tunnetun, vaarallisen, vihollisen pelastumista katastrofilta, Jumalan tuomiolta? Kaikki mitä meillä on, olipa se aineellista tai henkistä hyvää, on Jumalan lahjaa, kuten risiinikasvi Joonalle. Ovatko nuo lahjat meille tärkeämpiä kuin Jumala ja Hänen tahtonsa: Aettei kukaan hukkuisiA? AJos meidän evankeliumimme (sanoma Jeesuksesta Kristuksesta) on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen.A (2 Kor.4:3).


/Hetkinen_Joona