Issuu on Google+

I Mooseksen kirja Kansanl채hetysopisto, kev채t 2006 Pirkko Valkama


Mooseksen kirja, Toora

Ensimmäinen Mooseksen kirja on osa viittä Mooseksen kirjaa. Mooseksen kirjat ovat yksi yhtenäinen kokonaisuus. Kirjasta käytetään nimiä Mooseksen kirja, Laki (toora: opetukset, laki). Kansainvälisesti kirjaa kutsutaan nimellä Pentateukki (viisiosainen). Kyseessä on siis yksi kirja, jossa on viisi osaa. Tämä kirja alkaa kuvauksella maailman synnystä ja ihmiskunnan historian alkuvaiheista. Kun ensin on muutamassa luvussa kerrottu pitkästä ajanjaksosta, joka käsittää muun muassa luomisen, syntiinlankeemuksen ja kansojen synnyn, alkaa kuvaus Abrahamin suvun historiasta. Jumala valitsee yhden henkilön ja hänestä syntyvän kansan valmistaakseen pelastuksen kaikille ihmisille. Suurin osa kirjan ensimmäisestä osasta käsittelee kantaisien Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämänvaiheita. Toinen osa alkaa kuvauksella, miten Jumala Mooseksen välityksellä pelastaa Abrahamin jälkeläiset Egyptin orjuudesta. Sen jälkeen viidennen osan loppuun asti kuvataan Israelin kansan vaiheita erämaassa, jossa Jumala asettaa lunastamansa kansan valmistamaansa liittoon. Erämaassa Jumala monin eri tavoin osoittaa kansalle voimansa ja kirkkautensa. Jumala antaa kansalle lait, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Tämä viisiosainen kirja päättyy luvatun maan rajalle. Perinteisesti sekä juutalaisuudessa että kristillisessä kirkossa on ajateltu, että tämä viisiosainen kirja on Mooseksen kirjoittama. Mooses on varmasti raamatunhistoriassa henkilö, joka olisi kyennyt kirjoittamaan tämän kirjan (Apt.7:22). Mooseksen aikana oli jo käytössä aakkoskirjoitus (keksittiin n. 1700 eKr.). Viidessä Mooseksen kirjassa on muutamia mainintoja siitä, että Mooses kirjoitti ainakin määrättyjä kohtia (2 Moos.24:4;2 Moos.17:14; 4 Moos.33:2; 5 Moos.31:9). Katso myös Joh.5:46. Itse käsitän asian niin, että ainakin osa näiden viiden kirjan sisällöstä on Mooseksen kirjoittamaa. Osa voi olla muidenkin käsialaa. Siihen viittaisivat muun muassa seuraavat seikat: Kirjassa mainitaan paikannimiä, jotka annettiin kyseisille paikoille vasta Mooseksen ajan jälkeen (1 Moos.14:14; Tuom.18:29); Kirjassa mainitaan tapahtumia, jotka tapahtuivat vasta Mooseksen ajan jälkeen (1 Moos.36:31). Mooseksesta puhutaan välillä kolmannessa persoonassa ja kirjan viimeinen luku kuvaa Mooseksen kuolemaa. Kirjoittajaa ja ajoituksia pohdittaessa on hyvä muistaa, että tekstin ajoitus ja sen sisällön ajoitus eivät ole sama asia. Jos tutkimuksessa esim. osoitetaan, että nämä kirjat on kirjoitettu myöhemmin, koska sanasto ja tyyli viittaavat myöhempään aikaan, se ei vielä osoita, että perimätieto (suullinen tai kirjallinen) on samalta ajalta.

I Mooseksen kirja

I Mooseksen kirjan hepreankielinen nimi on Bereshit (alussa) ja kreikankielinen nimi on Genesis (alkuperä, synty). Alkukertomukset / peruskertomukset 1-11: Raamatun alkukertomukset, peruskertomukset ovat Raamatun tärkeimmät luvut: Niissä kerrotaan kaiken alku. Nämä luvut auttavat meitä ymmärtämään elämäämme tässä ajassa, sovituksen merkitystä, Jeesuksen valmistaman sovitustyön universaalisuutta ja ainutlaatuisuutta. Patriarkkakertomukset: Luvusta 11 alkaen koko ensimmäinen Mooseksen kirja keskittyy Abrahamiin, Iisakkiin, Jaakobiin ja heidän perheisiinsä. Kuvausten yksityiskohtaisuus ja laajuus osoittavat meille miten tärkeä osuus näillä miehillä ja heidän perheillään on Jumalan pelastushistoriassa. Sitä osoittaa myös se, että Uudessa testamentissa lähes kaikki pelastuksen keskeiset asiat perustellaan kantaisien, varsinkin Abrahamin, elämän esimerkeillä. Jumala valitsi yhden ihmisen ja hänestä syntyvän kansan valmistaakseen pelastuksen koko ihmiskunnalle. Kertomukset kantaisistä eivät ole kuvauksia superihmisistä, vaan Jumalan teoista tavallisten syntisten ihmisten historiassa.

Miksi Jumala on luonut maailman ja ihmisen? Miksi maailmassa on pahaa?

On monia asioita, joita emme pysty käsittämään. Useimpiin kysymyksiin Raamattu ei anna täydellistä vastausta. Raamattu on pelastushistorian kirja. Se kertoo kaiken oleellisen siitä, mitä ihmisen on tiedettävä pelastuakseen. Tutkimalla Raamattua, voimme kuitenkin saada jotain vastauksia myös edellä esitettyihin kysymyksiin.


3 1 Moos.1:1-2: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Luomistyö oli täydellinen: Jesajan kirjassa (Jes.45:18) sanotaan, että Jumala ei luonut maata tyhjäksi (tohu). Alkukielessä käytetään tuossa Jesajan kirjan kohdassa samaa sanontaa kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa jakeessa, tyhjä (tohu), kaaoksen vallassa oleva. Sanonta kuvaa täydellistä kaaostilaa, autiutta ja sekasortoa. Jesajassa siis sanotaan, että Jumala ei luonut maata autioksi ja tyhjäksi, sekasorron, kaaoksen vallassa olevaksi. Jotkut Raamatun tutkijat arvelevat, että jakeiden 1-2 välillä on pitkä ajanjakso. Heprean kielessä on sama verbi (haja) sanoille tulla ja olla. Kun käännämme Vanhan testamentin tekstiä alkukielestä, on mietittävä jokaisessa kohdassa lauseyhteyden perusteella, miten tuo verbi tulee kääntää. Esimerkiksi jakeessa kolme tämä verbi on käännetty, tulkoon ja tuli. Voimme siis kääntää toisen jakeen joko maa oli autio ja tyhjä tai maa tuli autioksi ja tyhjäksi. Siis Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumalan luomat taivas ja maa olivat täydelliset! Hän ei luonut maata tyhjäksi. Mutta jostakin syystä maa tuli autioksi ja tyhjäksi. Jos tämä on oikea käännös näille ensimmäisille jakeille, joudumme kysymään, miksi maa tuli autioksi ja tyhjäksi (sekasorron vallassa olevaksi)? Raamatusta voimme arvella seuraavaa: Kun Jumala loi taivaat ja maan, hän jossakin vaiheessa loi myös enkelit. Raamattu ei kerro milloin enkelit luotiin, mutta se kertoo, että ne ovat luotuja ja olivat olemassa jo Raamatun kuvaamissa alun tapahtumissa (1 Moos.3:24). Jumala on antanut enkeleille erilaisia valta-asemia (Kol.1:16) ja erilaisia tehtäviä (Dan.10:4-13,20-21; Ilm.12:7-9). On olemassa enkeliryhmittymiä; enkeliruhtinaita ja heidän joukkojaan. Myös Saatana näyttää olleen tällainen enkeliruhtinas, jolle oli annettu suuri valta. Hänen hallintavaltaansa oli annettu maa ja avaruus (Ef.2:2; Joh.14:30). Joskus iankaikkisuudessa tämä suuren vallan saanut enkeliruhtinas on langennut syntiin. Tämän enkelin kanssa lankesi ilmeisesti suuri joukko enkeleitä syntiin, koska Raamattu puhuu Saatanasta ja hänen enkeleistään (Matt.25:41; Ilm.12: 8-9). Raamatussa on kaksi kohtaa, jotka on perinteisesti ymmärretty kuvaukseksi tuon enkeliruhtinaan lankeamisesta: Jes.14:12-15; Hes.28:11-17. Jesajan kirjassa puhutaan Babylonin kuninkaasta ja langenneesta enkelistä aivan kuin he olisivat yksi ja sama henkilö. Samalla tavalla myös Hesekielin kirjassa yhdistetään Tyyron kuningas ja tämä loistava kerubi ikään kuin yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Olisiko syy tähän samaistamiseen seuraava: Samalla tavalla kuin Pyhä Henki voi hallita ihmistä niin, että ihminen on täynnä Pyhää Henkeä, myös paha henki voi hallita ihmistä siten, että tämä antaa itsensä kokonaan Saatanan käyttöön. Silloin ei enää elä hän, vaan Saatana elää hänessä. Babylonin kuningas ja Tyyron kuningas olivat ilmeisesti tällä tavoin yhtä Saatanan kanssa ja siksi puhuttaessa näistä kuninkaista saatettiin kuin samasta henkilöstä puhuen kertoa tuon loisteliaan enkelin lankeemuksesta. Tämän enkelin kanssa lankesi suuri joukko enkeleitä syntiin. Ehkä tämän tapahtuman seurauksena maa tuli sekasorron vallassa olevaksi ja luomakunta joutui katoavaisuuden alaisuuteen (Room.8:19-21). Maa oli aluetta, jota tämä enkeli hallitsi. Jos edellä esitetty tulkinta pitää paikkansa, ensimmäinen luku kertoo miten Jumala järjesti kaaoksen ja loi monia asioita - oliko niitä asioita ollut aiemmin, sitä ei kerrota. 1:6-7: Jumala erotti vedet vesistä. 1:9: Jumala ei luonut kuivaa maata - se tuli näkyviin. 1:11-12: Jumalan käskystä kasvit versoivat maasta. 1:20-21: Jumala loi eläimet (ja kasvit?) lajiensa mukaan. Lajin (perusryhmien) sisällä tapahtuu muutoksia - ei lajista lajiin. Oliko kasveja ja eläimiä ennen hävitystä? Olisiko juuri maan joutumisessa sekasorron valtaan syy esimerkiksi dinosaurusten fossiilien olemassaoloon? Vedenpaisumus on varmasti toinen suuri fossiileja aikaansaanut tapahtuma. 1 Moos.1:26-28 Alkutekstissä sana tehkäämme, on monikkomuodossa ja sanat kuva ja kaltaisuus ovat yksikössä. Jumala loi ihmisen kuvakseen. Miksi Jumala loi ihmisen? Yksi syy on varmaankin se, että Jumalan kuvaksi luodun synnittömän ihmisen oli määrä palauttaa ulkoisesti ennalleen asetettu maa Saatanalta Jumalan hallintaan. Nytkin Saatana on tämän maailman valtias (Matt.4:8-9; Joh.14:30; 1 Joh.5:9).


4 Ihmiselle annettiin tehtävä: ”lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne” (KR38: tehkää alamaiseksi). Jumala valmisti ihmiselle erityisen täydellisen puutarhan. Jos maa olisi ollut täydellinen, ei olisi tarvittu paratiisia. Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan paratiisia (2:15). Mistä tai miltä paratiisia piti varjella? Oliko ihmisen määrä ottaa maa tästä paikasta käsin valtaansa täyttämällä maa Jumalan kunniaa etsivällä ihmisellä? Ihmisellä täytyi olla valinnan mahdollisuus; mahdollisuus vapaaehtoisesti palvella Jumalaa (2:16-17). Kiusauksessa ihminen kuunteli Saatanaa. Ihminen lankesi syntiin ja joutui kuoleman alaisuuteen (2:17). Ihmisestä tuli 1. hengellisesti kuollut (meidän on synnyttävä uudesti ylhäältä, tullaksemme Jumalan lapsiksi) 2. Ihmisen ruumiista tuli kuoleman ruumis. 3. Ihminen joutui iankaikkisen kuoleman alaisuuteen. Ihminen ei enää voinut toteuttaa tehtäväänsä. Hän pystyi voittamaan pahan vain synnittömänä. Ihminen tuli pelastusta tarvitsevaksi. Kun me pelastumme, meistä ei tule jumalia eikä enkeleitä, vaan tulemme sellaisiksi ihmisiksi, joksi Jumala meidät alussa loi. Nytkin maan kirkastaminen, ennalleen saattaminen, on sidottu ihmisen ennalleen saattamiseen (Room.8:19-22). Synnin lisääntyessä myös luonnon tuska tulee suuremmaksi. Tuhatvuotisessa valtakunnassa siunataan ihmissuvun kanssa myös luonto (Jes.11:1-2). Vasta viimeisen tuomion jälkeen, kun kaikki pelastetut on asetettu alkuperäiseen ihmisyyteen, Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Valo ja aurinko 1 Moos.1:3 Valkeus ei ole aurinko! Aurinko luotiin myöhemmin. Vertaa Ilm.22:5. 1 Moos.1:14-17 Luomiskuvaus katsoo kaikkea maasta, ihmisestä käsin. Aurinko ja kuu ovat merkittävät maata ajatellen. Tähtien koosta ei sanota mitään. Jo jakeessa viisi sanotaan: tuli ilta ja tuli aamu. Sanonta ei näin ollen välttämättä tarkoita auringon ja kuun mukaista vuorokausien laskutapaa. Päivä sanaa käytetään Raamatussa paitsi puhuttaessa vuorokaudesta tai vuorokauden valoisasta ajasta, myös pitemmistä ajanjaksoista. Pelastuksen aikaa kutsutaan pelastuksen päiväksi (Jes.11:10-11). Koko luomistapahtumastakin käytetään ilmaisua päivä, jona Herra Jumala teki taivaan ja maan (2:4). Ihmisen ja eläimen ravinto 1 Moos.1:29-31 Ihmistä ei alunperin luotu teurastamaan eläimiä. Eläimiä ei luotu tappamaan toisiaan. Nykyiset luonnonlait eivät siis ole alkuperäisiä. Vertaa Jes.11:1-12. Myöhemmin, vedenpaisumuksen jälkeen, Jumala antoi myös lihan ihmisen ravinnoksi (1 Moos.9:3-4). Ilmeisesti liha oli nyt ihmiselle tarpeen: ihmisen elinaika lyheni ja ilmasto muuttui? Jumala kielsi syömästä verta, koska lihan elämänvoima (KR38: elämä) on siinä (9:4). Verensyöntikielto annettiin myös kristityille (Apt.15:28-29). Muita ruokia koskevat määräykset on annettu vain juutalaisille. Miksi Jumala antoi juutalaisille tällaisia määräyksiä? Katso esim. 2 Moos.15:26.

Sapatti

1 Moos.2:1-3 Jumala ei levännyt väsymyksen takia (Jes.40:28). Hän ei sulkenut silmiään ja käynyt nukkumaan. Jumala on henki. Shavat -sana tarkoittaa paitsi levätä myös lakata, lopettaa. Kaikki oli valmista. Jumala ei enää luonut mitään. Hän lopetti luomistyöt. Jumala tekee aina työtä (Joh.5:17). Tässä kerrotaan mitä Jumala teki. Myöhemmin Jumala antoi israelilaisille käskyn pyhittää 7. päivä (2 Moos. 20:8-11;16:22-30). Kansan pelastuminen orjuudesta loi perustan sapatin viettämiselle. Orjina he eivät voineet levätä. Sapatti muistutti israelilaisia Jumalan pelastusteoista (5 Moos.5:15). Sapatti, samoin kuin ympärileikkaus, säädettiin Israelille (2 Moos.31:12-17; Hes.20:10-12). Esim. yksi syy siihen, että israelilaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen, oli kansan rikkomukset sapattia vastaan (Neh.13:15-19). Sapatti (levon päivä) oli Jumalan lahja Israelille. Se oli valtava yhteiskunnallinen uudistus, joka antoi kaikille oikeuden levätä kerran viikossa. Monissa yhteiskunnissa ei tuohon aikaan orjilla ja eläimillä ollut mahdollisuutta levätä. Jumala antoi määräyksen, että olipa kyseessä härkä tai aasi, vierasheimoinen


5 työntekijä tai vähäisinkin orja, kaikilla on oikeus lepoon (2 Moos.23:12). Lepopäivä mahdollisti myös kaikille Jumalan edessä hiljentymisen, Jumalan sanan kuulemisen. Lainalaisena Jeesus noudatti sapattia. Jeesus korosti, että hän on tämän päivän antaja (Mark.2:27-28). Ensimmäiseen kristilliseen seurakuntaan kuului enimmäkseen juutalaisia. Heille sapatin vietto oli luonnollista. Jotkut juutalaiskristityt, jotka yrittivät saada pakanakristittyjä noudattamaan juutalaisuutta, esimerkiksi ympärileikkausta (Apt.15:1-20) ja Vanhan testamentin ruokasäädöksiä, opettivat myös, että kristityn on vietettävä sapattia ja noudatettava juutalaista juhlakalenteria (Kol.2:16-17). Pakanakristityt eivät ymmärtäneet mitä heidän pitäisi tehdä. Tämän ongelman tähden kokoontui Jerusalemissa ns. apostolien kokous (Apt.15:1-29). Tuon kokouksen antamissa ohjeissa ei puhuta mitään sapatin vietosta, vaikka on selvää, että sapatinvieton täytyi olla pakanakristityille uusi ja vieras asia. He olisivat tarvinneet opetusta sapatista, jos heidän olisi pitänyt sitä noudattaa. Uudessa testamentissa käsketään karttamaan kaikenlaista syntiä, mutta sapatin rikkomista ei sanallakaan luonnehdita synniksi. Toisaalta käskyjen perustana olevat hengelliset periaatteet ovat edelleen voimassa. Sen vuoksi kymmenestä käskystä yhdeksän on toistettu Uudessa testamentissa (Room.13:8-10; 1 Kor.6:9-10; Ef.4:28, 5:3, 6:1), mutta sapattikäskyä ei toisteta. Päinvastoin teroitetaan, ettei kristityn pidä antaa kenenkään tuomita itseään sapatin (Kol.2:16-17) tai muiden juhlia, ruokaa juomaa yms. koskevien lakien rikkomisesta. Paavali ilmaisee huolestumisensa niistä, jotka tekevät niin (Gal.4:10-11), mutta samalla hän on lempeä heikolle kristitylle (Room.14:1-6). Alkukristityt käyttivät usein Jeesuksen ylösnousemuspäivää kokoontumispäivänä, mutta he kokoontuivat myös muina päivinä. Kolmen ensimmäisen vuosisadan kristillisissä lähteissä ei mikään viittaa siihen, että sunnuntaita olisi pidetty sapatin vastineena. Vuonna 321 jKr. Konstantinus Suuri sääti ensimmäiset lait sunnuntaista ja teki siitä valtakunnan lepopäivän. Noin 800 jKr. sunnuntai oli täysin samaistettu juutalaiseen sapattiin. Kirkko määräsi sunnuntaiksi pyhäpäivän rauhan ja työnteko oli silloin ankarasti kielletty. Uskonpuhdistuksessa luovuttiin tästä lainomaisesta sunnuntain käsittämisestä sapatin vastineena. Luther sanoo katekismuksessaan, että ”käsky on annettu pelkästään juutalaisille” ja ”käsky ei sananmukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä”. Sapatti oli esikuva tulevasta levosta, johon Jumala on kansansa kutsunut ja joka toteutuu Kristuksessa (Kol.2:16-17). Sapatti on esikuva 1. levosta Kristuksessa (Matt.11:28-30) ja 2. tulevasta levosta (Hepr.4:1-11). Lepopäivä on edelleen valtava lahja. Edelleen olisi ihmisen ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille tärkeää, että jokainen viettäisi lepopäivää. Kristityn osilta Raamattu korostaa myös sitä, että on tärkeää osallistua seurakunnan yhteisiin kokouksiin (Hepr.10:25)

Jumalan nimet

Vanhassa testamentissa käytetään Jumalasta monia nimiä. Eniten käytetään nimeä JHVH (6639 kertaa) ja toiseksi eniten nimeä Elohim (2603 kertaa). Nimeä Elohim (valta, voima, voimakas, valtias) käytetään erityisesti kohdissa, jotka jotenkin liittyvät Jumalaan maailman luojana ja ylläpitäjänä. Se on käännetty suomenkielisissä Raamatuissa sanalla Jumala. Elohim -sana on monikollinen, mutta verbi on useimmiten yksikön kolmannessa persoonassa. Myös nimeen liitetyt attribuutit ovat yksikössä. Vaikka sana on monikollinen, Raamatussa siis selvästi korostuu se, että tämä Jumala on yksi. Nimeä ja nimen monikollisuutta ei Raamatussa selitetä, mutta tämä monikollisuus viitannee Jumalan kolminaisuuteen Emme tiedä varmasti, miten sana JHVH alun perin on äännetty, mutta oletettavasti ääntämismuoto on ollut Jahve. Silloin kun suomenkielisessä Vanhassa testamentissa käytetään Jumalasta puhuttaessa nimeä Herra, alkukielessä on yleensä sana JHVH. Käännöksissä on seurattu juutalaista perinnettä. Kun


6 juutalaiset aikoinaan vokalisoivat Raamatun tekstin, he laittoivat Jumalan nimen JHVH konsonanttien alle herra-sanan (adonai) vokaalit, ettei kukaan vahingossa lausuisi ääneen Jumalan pyhää nimeä. Kun Vanhan testamentin hepreankielen tutkimus elpyi Euroopassa 1100-luvulla, aluksi ei ymmärretty, että JHVH -sanan alla oli adonai -sanan vokaalit, siksi sanaa alettiin virheellisesti lukea muodossa Jehova. Esimerkiksi kun William Tyndale (n.1494-1536) käänsi Raamatun englannin kielelle, hän käänsi sanan JHVH muodossa Jehova. Nimi JHVH on muodostettu heprean olla-verbistä. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, miten Jumala ilmestyi Moosekselle ja lähetti hänet vapauttamaan kansan Egyptin orjuudesta. Tuossa yhteydessä Jumala sanoi Moosekselle: ”sano Israelilaisille, minä olen lähetti minut teidän luoksenne”. Jumala siis ilmoitti itsensä nimellä Minä olen (ehjeh), tai kuten samassa kohdassa myös sanotaan ”minä olen se, joka minä olen” (2 Moos.3:14-15). Muodossa Jahve nimi tarkoittaa Hän on. Jeesus käytti useaan otteeseen itsestään nimeä: Minä olen. Esimerkiksi Jeesus sanoi (alkutekstin mukaisesti käännettynä): ”Ellette usko, että Minä olen, te kuolette synteihinne”(Joh.8:23-24). Jeesus siis sanoi, että jos ihmiset eivät usko häntä Jahveksi, Vanhassa testamentissa itsensä ilmoittaneeksi Jumalaksi, he kuolevat synteihinsä. Kun Vanhassa testamentissa kerrotaan tilanteista, joissa Jumala ilmestyy ihmishahmossa, niissä kohdissa käytetään usein Jumalasta nimeä Jahve. Tällöin on ilmeisesti kysymys Jeesuksen ns. pre-eksistenttisestä ilmestymisestä: Jeesus ei ollut vielä tullut lihaksi, Jumala ei ollut syntynyt ihmiseksi, mutta hän ilmestyi ihmishahmossa. Uudessa testamentissa Paavali sanoo, että Kristus kulki kansan mukana erämaassa (1 Kor.10:4) ja Johannes sanoo evankeliumissaan, että Herra (Jahve), jonka kirkkauden Jesaja näki, oli Kristus (Joh.12:41). Juutalaisessa Raamatun tulkinnassa kohtaa, jossa Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä, selitetään seuraavasti: ”Jumala sanoi Moosekselle: ”Sinä haluat tietää nimeni. Minua nimitetään sen mukaan, mitä teen. Kun tuomitsen luotujani, on nimeni Elohim. Kun armahdan maailmaani, on nimeni JHVH.” ( Mitä on juutalainen usko, Pnina Nave Levinson, Yliopistopaino 1992) Kaksi luomiskertomustako? Ensimmäisen ja toisen luvun kuvaukset vaikuttavat ristiriitaisilta. Toisessa luvussa sanotaan, että ruoho ei ollut vielä noussut esiin, vaikka ensimmäisessä luvussa selvästi on kerrottu miten Jumala antoi ruohon versota maasta. On kuitenkin tärkeä huomata, että alkutekstissä puhutaan eri asioista. Kun luvussa yksi puhutaan vihreydestä, käytetään ilmaisua dese esev ja sen lisäksi mainitaan siementä tekevät kasvit ja hedelmäpuut (1:11). Luvussa kaksi sanotaan, että tuossa vaiheessa ”ei ollut vielä yhtään pensasta (we kol siach hassade) eikä edes ruoho (esev hassade: yrtti, ihmisen ruuaksi tarkoitettu ruohokasvi) ollut noussut esiin.” Sana, joka on käännetty ruohoksi tarkoittaa viljakasveja ja muita sen tyyppisiä ihmisen ruuaksi tarkoitettuja kasveja. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoi ihmiselle: ”Maa kasvaa (oikeastaan: maa pannaan versomaan, kasvamaan) sinulle orjantappuraa ja ohdaketta (qoz: orjantappura; dardar: rehevästi kasvava, hyödytön, kasvi), mutta sen kasveista (esev hassade: yrtit, viljakasvit) joudut ottamaan ravintosi” (1 Moos.3:17-18). Paratiisissa ei tarvinnut tehdä työtä ruuan tähden. Siellä kaikki oli valmista. Ei ollut ohdakkeita ja orjantappuroita. Vesi kumpusi maasta ja kasteli maan pinnan. Ihmisen luominen (1 Moos.1:26-27; 2:7,18-25) 1 Moos.1:26-27: Sana ihminen on hepreaksi adam (määrätyn artikkelin kanssa ha-adam). Adam (ihminen) luotiin Jumalan kuvaksi - mieheksi ja naiseksi. Mistään muusta Jumalan luomasta ei ole sanottu, että tämä olisi luotu Jumalan kuvaksi. Jumalan kuva ja kaltaisuus tarkoittanee muun muassa ihmisen kykyä ajatella ja käyttää abstraktisia käsitteitä. Se voi tarkoittaa myös ihmisen moraalikykyä, eli


7 totuuden ja valheen, oikean ja väärän erottamista. Jumalan kuvaksi luominen sisältää varmaan myös sen, että ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä -ikuisesti niin kuin Jumala on ikuinen. Syntiinlankeemus on tuhonnut meissä olevaa Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta, mutta Raamattu sanoo, että Jeesuksessa me olemme pukeutuneet uuteen minuuteen. Kolossalaiskirjeen mukaan tuo uusi ihminen meissä uudistuu jatkuvasti oppiakseen paremmin tuntemaan Luojaansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen (Kol.3:10). Jeesuksen tullessa muutumme hänen kirkkautensa kuvan kaltaiseksi (Fil.3:20-21). Toisessa luvussa kerrotaan tarkemmin, miten ihminen luotiin. Ihminen ei syntynyt Jumalasta, vaan Jumala teki ihmisen maan tomusta (2:7). Maan tomu on ha-adama ja tuota maan tomusta tehtyä kutsutaan nimellä ha-adam. Nimi ihminen on siis muodostettu sanasta maan tomu. Ihmisen luomisesta sanotaan myös, että Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen ja niin ihmisestä tuli elävä olento (2:7). Jumala puhalsi, Jumala antoi itsestään ihmiselle elämän. Ihminen sai antaa eläimille nimet (2:19-20). Puhetaito ei siis kehittynyt vähitellen, vaan samalla kun ihmisestä tuli elävä olento hän pystyi puhumaan. Emme tiedä mitä kieltä ensimmäinen ihminen puhui. Riemuvuosien kirja (n.150 eKr.) kertoo, että ennen syntiinlankeemusta ihminen puhui hepreaa. Ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania eläimistä (2:20). Sopiva apu: ezer kenegdo: apu, joka on kuin häntä vastapäätä. Sana ei tarkoita apulaista. Samaa sanaa ezer (apu, auttaja) käytetään myös Jumalasta ihmisen apuna (esim. 2 Moos.18:4; Ps.33:20). Naista ei luotu päästä eikä jalasta, vaan rinnalta (2:21-24). Se että heitä ei luotu molempia erikseen maasta, korostanee sitä, että he ovat molemmat samanlaisia ihmisiä. Jos mies ja nainen olisi luotu molemmat maasta, voisimme pohtia sitä kumpi luotiin paremmasta maalajista. Nyt tiedämme, että he ovat aivan samaa materiaa. Kun Jumala toi naisen miehen luo, mies sanoi: Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. Alkukielessä sana mies on ish ja sana nainen isha. Jotain samankaltaisuutta on englannin sanoissa mies ja nainen: man, woman. Jumala loi kaksi yksilöä, yhden kumpaakin sukupuolta. Heidät luotiin täydentämään toisiaan. He tulevat yhdeksi lihaksi (2:24). Ihminen ei tuntenut pahaa. Hän oli täysin hyvä (2:25). Raamatun näkemys avioliitosta Seksuaalisuus meissä ei Raamatun mukaan ole syntiinlankeemuksen seuraus, vaan se sisältyi jo Jumalan luomistyöhön. Synti on kyllä tuonut siihen monia vääristymiä niin kuin kaikkiin Jumalan luomiin hyviin asioihin. On hyvä muistaa, että Jeesuksen valmistama pelastus ei koske vain sieluamme tai henkeämme se koskee myös ruumistamme. Me odotamme ruumiin ylösnousemusta. Miehen ja naisen seksuaalisuudesta, avioliitosta, siitä miten miehen ja naisen tulevat yhdeksi lihaksi, puhutaan Raamatussa jatkuvasti yhtenä elämän tärkeänä asiana. Ei ihme, että se on otettu esikuvaksi Jumalan ja hänen kansansa välisestä yhteydestä ja myös siitä, miten Jumalan kansa, kun se kääntyy palvelemaan ja rakastamaan muita jumalia, elää haureudessa, aviorikoksessa (esim. Jer.3:1-10). Kristillisessä kirkossa on monesti kadonnut Raamatun näkemys avioliitosta, miehen ja naisen välisen seksuaalisen yhteyden kauneudesta ja hyvyydestä. Hellenismin myötä kristilliseen ajatteluun pesiytyi näkemys, että kaikki ruumiillinen ja aineellinen on pahaa ja henkinen on hyvää. Käytännössä se yleensä merkitsi myös sitä, että sukupuolielämä leimattiin pahaksi tai ainakin asiaksi, josta kieltäytyminen oli osoitus täydemmästä Jumalalle antautumisesta. Tämä ajattelu johti sitten luostarielämän ihannointiin ja pappien selibaattivaatimukseen. Jos katsomme Vanhaa testamenttia, niin patriarkat, papit, myös ylipappi, profeetat, Jeremiaa lukuun ottamatta, olivat naimisissa. Jeremia joutui elämään yksin, jotta hänen yksinäisyytensä, muistuttaisi kaiken aikaa Israelia siitä luonnottomasta tilasta, jossa se eli: Jahven vaimo, Israel, oli hyljännyt miehensä. Myös Uusi testamentti korostaa avioliittoa. Seurakunnan johtajien ja seurakuntapalvelijoiden oletetaan olevan avioliitossa. Annetaan vain ohjeita, millaisia heidän avioliittojensa tulisi olla (1 Tim.3:1-2). Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa juuri häissä. Kun puhutaan naimattomuudesta, puhutaan aina erityistapauksista. Joskus kristinuskossa opetetaan monien


8 muiden uskontojen tapaan, että ihminen kieltäytymällä avioliitosta tulee pyhemmäksi. Paavali, joka itse oli naimaton, tuomitsi tällaisen opetuksen jyrkästi (1 Tim.4:1-5). Eeden (1 Moos.2:8-17) Eeden ei ollut puutarhan nimi, vaan puutarha oli Eedenissä. Eeden oli Palestiinasta katsottuna idässä. Eedenin sijaintia pohtiessa on hyvä muistaa, että vedenpaisumus on varmasti rajusti muuttanut maanpinnan muotoja. Eedenistä lähti joki, joka kasteli puutarhan, ja joka sieltä lähtiessään jakaantui neljäksi haaraksi (10). Ovatko nykyiset Eufrat ja Tigris saaneet nimensä ihmisten perimätiedossa eläneiden jokien mukaan, vai onko paratiisi sijainnut noilla seuduilla? Jumala valmisti ihmiselle täydellisen asuinsijan ja asetti ihmisen sinne (2:8-9). Ulkopuolella oleva maailmakin oli kaunis, mutta tämä paikka oli täydellinen. Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan puutarhaa (2:15-17). Ilmeisesti tästä täydellisestä paikasta käsin ihmisen tuli tehdä maa alamaiseksi (1:28). Tämä tehtävä oli annettu miehelle ja naiselle. Elämän puu / hyvän- ja pahantiedon puu (1 Moos.2:9,15-17) Tarinat ja vitsit ovat luoneet meille mielikuvan omenan luvattomasta syömisestä. Raamattu ei puhu mitään omenasta. Hyvän- ja pahan tiedon puu kertoo paljon syvemmästä asiasta kuin luvattomasta hedelmän haukkaamisesta. Ihminen sai syödä mistä puusta tahansa - myös elämän puusta. Ainoastaan hyvän- ja pahantiedon puusta ei saanut syödä. Ilmeisesti elämän puu ja hyvän- ja pahantiedon puu saivat nimensä siitä, minkä vaikutuksen ne tuottaisivat ihmiselle. Elämän puun oli määrä säilyttää ihmisen ruumis kuolemattomana. ”Hyvän- ja pahantiedon puu oli antava hengellisen kuoleman tai kuolemattomuuden” (Luther). Jumalan tahtoon nojautuminen, toisin sanoen syömättä jättäminen, olisi ollut ensimmäinen askel kohti hengellistä kuolemattomuutta, kohti hengellistä elämää. Se olisi ollut ensimmäinen askel kohti hyvän täydellistä tietämistä, ja myös hyvästä käsin pahan tietämistä. Ihminen olisi siirtynyt kirkkaudesta kirkkauteen. Jossakin vaiheessa ruumis olisi muuttunut kirkkauden ruumiiksi. Luther toteaa, että Adam (ihminen), oli paratiisissa varmasti vapaa synnistä, kuolemasta ja kaikesta kirouksesta, ja kuitenkin hän eli tulevan ja ikuisen hengellisen elämän toivossa. Ihmisellä täytyi olla mahdollisuus vapaaehtoisesti palvella Jumalaa, voittaakseen Saatanan. Ihmisen Poikana (ihmisenä), Jeesus alistui vapaaehtoisesti Isän tahtoon. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali puhuukin ensimmäisestä ihmisestä ja toisesta ihmisestä (1 Kor.5:45,47): Ensimmäinen ihminen oli ensimmäinen puhdas ihminen. Toinen ihminen, Jeesus, oli toinen puhdas ihminen. Ei ole ollut muita puhtaita, synnittömiä ihmisiä. Paratiisissa kaikki todisti Jumalasta. Kaikkea oli yltäkyllin. Oli täydellinen ympäristö ja suurenmoinen tehtävä. Puun olemassaolo muistutti ihmistä siitä, että hän ei ollut oma jumalansa, vaan oli vastuussa tekijälleen. Kiellon noudattaminen olisi vienyt eteenpäin tehtävässä - voittoon. Toisen ihmisen, Jeesuksen kiusaus erämaassa oli hyvin erilainen (Matt.4:1-4). Erämaassa kaikki ulkoinen todisti Jumalaa vastaan. Jeesus oli 40 päivää ruuatta. Hän olisi voinut ajatella, miksi Jumala ei pidä hänestä huolta. Mutta Jeesus turvautui Jumalan lupauksiin (Jumalan sanaan).

Luku 3 Syntiinlankeemus 1 Moos.3:1-13 Ottiko Saatana käärmeen hahmon ja miksi juuri käärmeen? Emme tiedä, mutta Ilmestyskirjassakin puhutaan käärmeestä, jonka nimet ovat Saatana ja Paholainen (Ilm.20:2 ). Saatanan tarkoitus oli saada ihminen epäilemään Jumalan ilmoitusta ja Jumalan hyvyyttä. Saatana sai ihmisen epäilemään Jumalaa selittämällä, että Jumalan sanat eivät perustuneet rakkauteen: ’Jumala yrittää estää teitä tulemasta kaltaisekseen’ (4-5). Juuri näin Saatana yrittää estää meitäkin tottelemasta Jumalaa, Jumalan sanaa. Edelleen ajattelemme usein, että jos noudatamme Jumalan käskyjä, emme saa vapaasti


9 nauttia kaikesta Jumalan luomasta hyvästä. Kuitenkin juuri Jumalan antamat rajat varjelevat meitä tuhoamasta hyvää. Ihminen olisi ollut turvassa, jos olisi luottanut Jumalaan! Nainen tiesi miksi he eivät saaneet syödä: ettette kuolisi (2). Hänen oma lisäyksensä, älkää edes koskeko niihin, sai kiellon tuntumaan ankarammalta ja omituisemmalta. Saatanan puhe (4-5) sisälsi osatotuuden, mutta kokonaisuutena se oli valhe: Jumala tuntee sekä hyvän että pahan. Jumala rakastaa hyvää ja vihaa pahaa. Ihminen oppi tuntemaan hyvän ja pahan, mutta langenneena olentona, jolla ei ole voimaa välttää pahaa eikä myöskään voimaa tehdä hyvää. Synti ei yleensä tule muodossa: tämä on kamalaa, karta tätä (6). Mies ja nainen olivat yhdessä (6). Molemmat söivät. Rikottuaan Jumalan käskyä, ihminen kuoli. Hän joutui eroon Jumalasta (Elämästä). Mies ja nainen huomasivat olevansa alasti (7). He koettivat kaikin tavoin peittää alastomuuttaan. Jatkossa kerrotaan miten ihminen pelkäsi Jumalaa, koska oli alasti. Hän oli alasti, vaikka oli verhonnut itsensä! Ihmisen omat keinot eivät voi koskaan tarjota muuta kuin piilopaikan, jossa yritetään piiloutua Jumalan kasvojen edestä. Kaikki uskonnollisuus johtuu oman alastomuuden tunnosta. Se on ihmisen yritystä peittää alastomuuttaan. Kristillisyys sitä vastoin perustuu siihen, että ihminen on puettu. Kristityn vaate: Gal.3:27. Lopullinen pukeutuminen: 1 Kor.15:52-53. Ilmestyikö Jumala ihmiselle ruumiillisessa muodossa (3:8-9), ihmishahmossa? Ihminen pelkäsi Jumalaa, koska oli alasti. On mieletöntä yrittää kätkeytyä Jumalalta (Ps.139). Kun Jumala kutsui ihmistä, ihmisen oli tultava (10). Jumala kysyi (3:9,11) saadakseen ihmisen nöyrtymään ja tunnustamaan syntinsä. Ihminen ei halunnut tunnustaa syyllisyyttään, vaan alkoi syytellä. Näin mekin yleensä teemme. Sen sijaan että myöntäisimme oman syyllisyytemme, syytämme milloin Jumalaa, milloin Saatanaa tai yhteiskuntaa, vanhempia tai olosuhteita. 1 Moos.3:14 Jesajan luvussa 49:23:ssa kuvataan hallitsijoiden nöyrtymistä Jumalan kansan edessä sanoilla: He heittäytyvät kasvoilleen maahan sinun eteesi ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Nuolla tomu jaloista tai syödä maan tomua, on ilmaus, jolla tarkoitetaan häviön tuntemista. Emme tiedä millainen käärme oli ennen, mutta voimme kuvitella millainen oli ihmisen pelko, kun hän kuuli käärmeen tuomion. Protoevankeliumi 1 Moos.3:15: Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi (siemenesi) ja hänen sukunsa (siemenensä) välille. Ihminen (hu: hän mask.) on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. Jeesus ansaitsee yliluonnollisen syntymänsä perusteella nimen ”naisen siemen”. Jeesuksen tehtävä oli murskata Saatanan pää (1 Joh.3:8: Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot). Silloin kun näytti, että käärme sai murskattua Kristuksen, tämä murskasi käärmeen vallan (Ilm.12:7-10). Silloin kun käärme näytti voittaneen, Jumala antoi lupauksen pelastuksesta. Jumala etsi ihmistä. Jumala lupasi pelastuksen: ”Minä panen vihan..”. Alusta loppuun saakka on kyse siitä mitä Jumala on tehnyt, jotta me pelastuisimme! Tästä eteenpäinkin koko pelastustyö on Jumalasta: Jumala valitsi Abrahamin. Jumala synnytti kansan. Jumala antoi kansalle maan. Jumala valmisti pelastuksen Israelin kautta. Jumala tuli lihaksi ja sovitti meidät. Ihmisellä ei ollut ansioita edes ennen lankeemusta. Kaikki oli Jumalan armoa. Vielä vähemmän ihmisellä on ansioita lankeemuksen jälkeen. 1 Moos.3:16 Lapsen syntymä oli pelastuksen ehto (3:15). Se ei tapahdu ilman tuskaa. ”Hän pitää sinua vallassaan”: Jumala ei luonut naista miehen alistettavaksi. Tämä oli syntiinlankeemuksen seuraus. Näemme tämän selvästi historiasta: nainen on ollut alistettu. Evankeliumi muutti miehen ja naisen suhteen lähemmäksi alkuperäistä tilaa (Ef.5:25, 28-29,33).


10 1 Moos.3:17-19 Syntiinlankeemuksen jälkeen maa oli synnin tähden kirottuna tuottava orjantappuroita ja ohdakkeita sekä kasvava kedon ruohoja (esev hassade). Paratiisissa ei tarvinnut tehdä työtä elannon tähden. Siellä kaikki oli valmista. Alun perin ihminen (ruumis ja henki) oli tarkoitettu elämään ikuisesti. Ruumis olisi vain ilmeisesti jossakin vaiheessa muuttunut kirkkauden ruumiiksi. Synnin seurauksena ihminen kuoli. Jeesuksen valmistama pelastus: 1. Jumalan Henki tulee meihin asumaan. 2. Saamme uuden ikuisesti elävän ruumiin. 1 Moos.3:20: Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva. Missään vaiheessa aikaisemmin naista ei ole kutsuttu tällä nimellä. Nimi Hava muistuttaa verbiä haja (elää). Alkutekstissä sanotaan ”sillä hänestä tuli kaiken elämän äiti”. Jumalan sanat naisen siemenestä antoivat ihmiselle toivon. Eeva-nimen antaminen osoitti luottamusta siihen, että Jumala toteuttaisi lupauksen ja he saisivat elämän. 1 Moos.3:21: Jumala teki / Jumala puki: Eläimen täytyi kuolla, jotta Jumala saattoi pukea ihmisen. Jeesuksen täytyi kuolla, jotta meidät voidaan pukea hänen vanhurskauteensa (Hepr.9:13-14). Kaikki uskonnollinen toiminta, kristillinenkin, ilman Kristukseen pukeutumista, on vain viikunanlehtiä. On olemassa vain kaksi uskontoa: 1. Usko Jumalan valmistamaan sovitukseen 2. Usko ihmisen mahdollisuuksiin. 1 Moos.3:22-24 Tässäkin on taustalla Jumalan rakkaus. Ihminen ei saanut langenneena syödä elämän puusta, ettei hänen onnettomuutensa kestäisi iäksi. Kuolemattomuus olisi merkinnyt ihmiselle loputonta tuskaa; iankaikkista eroa Jumalasta. Kuolema rajoittaa pahuuden kasvua. Nyt ihmisellä on mahdollisuus päästä takaisin siihen olotilaan, jonka Jumala hänelle alun perin valmisti. Raamatun alussa kerrotaan, miten ihminen karkotettiin elämän puun luota. Raamatun lopussa kerrotaan, miten ihminen palaa elämän puun luo (Ilm.22:14).

Luku 4 Veljesmurha

Sen seurauksena, että ihmisen yhteys Jumalaan rikkoutui, myös suhde lähimmäiseen rikkoutui. Kun jumalasuhde korjautuu, myös lähimmäissuhteet alkavat korjautua. 1 Moos.4:1 Ihmiset olivat joutuneet kuoleman alaisuuteen, mutta Jumala oli luvannut pelastajan. He odottivat häntä. Olisiko tämä lapsi luvattu pelastaja? ”Minä olen Herran avulla saanut miehen” tai ”Minä olen saanut miehen, Herran”. 1 Moos.4:2-9 Kain ja Abel olivat langenneen ihmisen lapsia. He olivat kumpikin syntisiä. Helposti ajattelemme, että Abel oli lempeä ja Kain tyly. Mutta voi myös olla niin, että Kain oli luonteeltaan ystävällisempi, auttavampi ja kohteliaampi. Ero ei ollut uhraajissa, vaan heidän suhtautumisessaan Jumalaan. Uskossa Abel turvautui Jumalaan Jumalan määräämällä tavalla (Hepr.1:4; 9:22). Jumala ei hyväksynyt Abelia sen vuoksi, millainen hän oli, vaan sen vuoksi mitä hän uhrasi (KR38: kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan): Jumala ei antanut todistusta Abelista vaan hänen uhristaan. Näin on kristitynkin kohdalla. Jumala antaa todistuksen uhristamme, Kristuksesta, joka antoi itsensä uhriksi meidän edestämme. Jos Kainin uhri oli erehdys, hän olisi voinut korjata erehdyksen. Mutta Kain suuttui, kun Jumala ei vastaanottanut sitä mitä hän tahtoi antaa. Hän oli nähnyt paljon vaivaa uhrinsa eteen. Vaivanäkemisen määrä ei ratkaise, vaan Jumalan edessä nöyrtyminen. Vaikka Kain teki väärin, Jumala ei hylännyt häntä. Jumala kutsui häntä oikealle tielle. Kainilla oli tieto ja mahdollisuus tehdä oikein. Kun emme tee oikein, on synti ovella vaanimassa (sinua se haluaa). Siirrymme helposti tekemään lisää syntiä. Jumala varoitti


11 Kainia synnistä, joka helposti seuraa, kun ei halua toimia Jumalan tahdon mukaan. Kerran toisensa jälkeen Kain paadutti itsensä. Hän siirtyi synnistä syntiin. Olenko minä veljeni vartija (9), on ensimmäinen ihmisen esittämä kysymys, joka on kirjoitettu Raamattuun. Tämä lienee usein edelleen meidän kysymyksemme. Vain Pyhä Henki voi vaikuttaa minussa halun rakastaa lähimmäistä kuin itseäni. Johannes sanoo kirjeessään: Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita (1 Joh.3:12). Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa (1 Joh.3:15). Myös Juudan kirjeessä puhutaan Kainista. Juuda kertoo seurakunnan keskuudessa olevista ihmisistä jotka kääntävät Jumalan armon riettaudeksi ja kieltävät Jeesuksen. Hän sanoo heistä, että he ovat lähteneet Kainin tielle (4,11), toisin sanoen he eivät kulje Jumalan tahdon tietä. 1 Moos.4:10-16 Kun ihminen lankesi syntiin, Jumala kirosi Saatanan ja maa tuli kirotuksi ihmisen tähden, mutta ihmistä ei kirottu. Nyt Jumala kirosi Kainin ja tämä joutui pois maasta (oli viljelijä): maa ei enää ruoki sinua. Jumala olisi voinut rangaista Kainia välittömällä kuolemalla, mutta hän ei tehnyt niin. Hän antoi Kainille armonaikaa. Jumala rankaisi Kainia paljon pienemmällä rangaistuksella, kuin mitä tämä ansaitsi, mutta Kainin silmissä rangaistus oli liian raskas kantaa (13-14). Muuten Kain luuli voivansa elää ilman Jumalaa. Hän ei etsinyt pelastusta. Armossaan Jumala varjeli Kainin ihmisten kostolta (4:15). Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Kain lähti pois Herran kasvojen edestä (3:16). Nod tarkoittaa pakolaisuus. Sanonta Olla Herran kasvojen edessä, tarkoittaa yleensä Herran yhteydessä olemista. 1 Moos.4:17-24 Kehitysoppi kuvaa ihmisen ja kulttuurin kehittyneen viisaammaksi, paremmaksi. Raamatun mukaan suunta on päinvastainen. Seurauksena siitä, että Kain käänsi selkänsä Jumalalle oli muun muassa monivaimoisuuden alku (4:19) Lemekin sanat (4:23-24) ovat ihmissuvun toinen(2:22), talletettu runo. Lemek kerskuu, että hän pystyy huolehtimaan itsestään paremmin kuin mitä Jumala huolehtii Kainista. Hän kostaa omalla voimallaan. Ensimmäinen kaupunki (17) ja kulttuuri (20,21,22) olivat Kainin suvun perustamia. Tuon ’sivistyksen’ loppu oli vedenpaisumus. 4:25-26 Tekstissä oleva sana qara voidaan kääntää mm. ilmaisuilla rukoilla, huutaa, julistaa ja lukea (Dan.3:4; Dan.5:8,15; Esra4:18,23). Ihmiskunta jakautui kahteen ryhmään: niihin, jotka käänsivät selkänsä Jumalalle ja niihin, jotka kääntyivät Jumalan puoleen.

Luku 5 Kuolema hallitsee ihmistä 1 Moos.5:1-3 Toistetaan se miten Jumala loi ihmisen, miehen ja naisen, omaksi kuvakseen. Huomaa: antoi heille nimeksi ihminen (adam). Set oli syntisen ihmisen kaltainen (5:3). Hän ei todennäköisesti ollut ihmisen kolmas lapsi. Set mainitaan koska hän on yksi linkki Jumalan pelastussuunnitelmassa. 1 Moos.5:4-32 Synnin seuraus on kuolema. Ihminen on todella voimaton ja kuolema hallitsee häntä. Ihminen saattoi elää vuosisatoja, mutta sitten hän kuoli. Synnin kautta kuolema tuli maailmaan ja hallitsee kaikkia (Room.5:12). Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema (1 Kor.15:24-26). Uskon kautta alistumme oikeaan asemaamme ihmisenä (kuoleman alaisena) ja uskon kautta opimme tuntemaan Jumalan uuden elämän antajana (Joh.5:24-25). Henok (5:23-24) on siitä hyvä esimerkki: Muista sanotaan sitten hän kuoli, mutta Henokista sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen. Henok eli huomattavasti lyhyemmän elämän kuin monet muut. Aikalaiset ovat voineet pitää häntä


12 säälittävänä. Katso Hepr.1:4-6. Henokista puhuu myös Juuda 13-15. Lainaus on 1 Henokin kirjasta (n.150-100 eKr.). Ihmiskunnan ikä Sukuluettelon perusteella on yritetty laskea aikaa ensimmäisen ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen. Joudumme kuitenkin kysymään, onko luettelo tarkoitettu kaikki sukupolvet kattavaksi. Viidennen luvun sukuluettelossa on mainittu kymmenen sukupolvea Adamista Nooaan. Kun luvussa yksitoista luetellaan sukupolvet Seemistä Abrahamiin, siinäkin on kymmenen sukupolvea. Myös sukuluetteloita (toledot) on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kymmenen. Lukua kymmenen käytetään yleensä kaiken valmiin ja kokonaisuuden vertauskuvana, koska se on luku, joka yhdistää kaikki perusluvut yhdeksi kokonaisuudeksi. Se, että tekstissä mainitaan kunkin kantaisän kohdalla minkä ikäisenä tälle syntyi seuraava ketjun jäsen, tarkoittanee sitä, että siinä iässä hänelle syntyi poika, jonka jälkeläisenä syntyi sukuluettelossa mainittu henkilö.

Luku 6 Jumalan pojat (1 Moos.6:1-4) Pidän todennäköisempänä KR38 käännöstä Jumalan pojat. Jos kirjoittaja olisi tarkoittanut epäjumalia, silloin nuo >jumalien pojat= olisivat ilmeisesti olleet epäjumalan palvelijoita. Väistämättä herää kysymys, mitä outoa siinä olisi ollut, jos epäjumalien palvelijat olisivat naineet ihmisten tyttäriä. Sanonta bene elohim (Jumalan pojat) esiintyy tämän kohdan lisäksi kolme kertaa Jobin kirjassa (Job 1:6; 2:1; 38:7). Jobin kirjan kohdissa on selvästi kyse enkeleistä. Osa tutkijoista pitää näitä Jumalan poikia ahneina ja vallanhaluisina hallitsijoina. Tätä tulkintaa esiintyy sekä juutalaisessa että kristillisessä Raamatun selityksessä. Ajatuksena on se, että nämä mahtavat kuninkaat tai ruhtinaat keskittivät vallan itselleen ja käyttivät asemaansa väärin. Hillittömyydessään he muun muassa ottivat itselleen kaikki ne naiset, jotka heitä miellyttivät. He siis perustivat ensimmäisiä haaremeita. Kristillisessä kirkossa noin 200-luvulla syntyneen tulkinnan mukaisesti esimerkiksi Augustinus, Luther ja Calvin opettivat, että Jumalan pojat olivat Setin hurskaaseen sukukuntaan kuuluvia voimakkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä. Tässä ajattelussa erotetaan Kainin jumalaton sukukunta ja Setin hurskas sukukunta. Tuon hurskaan sukukunnan ihmiset olivat niitä Jumalan poikia, jotka avioituivat jumalattoman sukukunnan naisten kanssa. Selityksessä on mielestäni suurin ongelma se, että vaikka ihmisistä toiset turvautuivat Jumalaan ja toiset käänsivät hänelle selkänsä, kaikki ihmiset olivat syntiin langenneita - eivät ainoastaan Kainin sukukuntaan kuuluvat. Toinen iso kysymysmerkki on se, että vaikka Jumalan lapsista puhutaan Jumalan poikina, ei heistä käytetä Vanhassa testamentissa kertaakaan ilmaisua Jumalan pojat (bene elohim). Mielestäni parhaan selityksen antaa juutalainen perimätieto, joka selittää kohdan enkeleiden lankeemuksena (esim. Riemuvuosien kirja 5:1-2; 1 Henokin kirja 6-7). Jeesus tosin sanoo, että enkelit ovat henkiolentoja, eivätkä avioidu (Matt.22:30), mutta ilmeisesti on kyse asiasta, josta Juudan kirjeessä sanotaan näin: Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten (jae 6). Pietarin kirjeessä on samanlainen ajatus, joka vielä liitetään Nooaan ja vedenpaisumukseen. Pietarin kirjeessä sanotaan: Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista. 5. Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta. (2 Piet.2:4-5). Raamatun mukaan Saatana ja hänen


13 enkelinsä toimivat edelleen. Heitä ei ole ’syösty kahleisiin’, joten Pietari ja Juuda puhuvat vain jostakin ryhmästä enkeleitä. Jumalan pojat olivat ilmeisesti langenneita enkeleitä, jotka ”hylkäsivät oman asuinsijansa”. Nämä enkelit (henget) ehkä asettuivat jumalattomiin miehiin ja siten avioituivat haluamiensa naisten kanssa. Tällä he saivat aikaan sellaisia perintötekijöiden muutoksia, että jälkeläisistä tuli ”jättiläisiä”. Jättiläinen sana on alkutekstissä nefilim. Sanan on ilmeisesti muodostettu verbistä nafal (kaatua, pudota hyökätä). Luther käänsi sanan tyranniksi. Nefilim sana esiintyy myös 4 Moos.13:33: Näimme siellä myös jättiläisiä (nefilim), jättikokoisia (min hanefilim: min on prepositio -sta, -stä) anakilaisia 1 Moos.6:5-7 Tähän asti ihmiset olivat eläneet pitkään. Edellisessä luvussa on kerrottu ihmisistä, jotka elivät vuosisatoja. Nyt Jumala rajoitti ihmisen eliniän. Ihmisen synnin tähden myös hänen valtaansa asetetussa luonnossa pahuus oli vallalla - sekin joutui hävitettäväksi. Nytkin ihminen synneillään saattaa luontoa turmioon. Luonnon saattaminen alkuperäiseen tilaan on sidottu ihmiseen (Room.8:19-22). Jae 5 kuvaa hyvin ihmisen pohjatonta pahuutta (vertaa Matt.15:19). Ihminen ei ole paha koska tekee pahaa, vaan ihminen tekee pahaa, koska on paha. Katuuko Jumala (6:6)? Tässä käytetty verbi niham voidaan kääntää sanoilla surra, murehtia, katua. Kaikki mikä Jumalasta kerrotaan ja miten häntä kuvataan, joudutaan tekemään ihmisen kielellä. Ei ole olemassa erityisiä taivaallisia käsitteitä, joilla voitaisiin kuvat Jumalaa. 1 Moos.6:8 KR38: mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun armo-sana mainitaan Raamatussa. Jopa pahuuden ollessa huipussaan, on mahdollista löytää armo. Nooa on ensimmäinen ihminen, josta käytetään myös ilmaisua vanhurskas, oikeamielinen. Jumalan armo tulee ensin, sitten vaellus. Nooan vanhurskaus perustui hänen saamaansa armoon 1 Moos.9-22 Ei ollut mitään merkkejä tulevasta tuhosta. Oli vain Jumalan sana. Sen varassa Nooa rakensi arkin (Hepr.11:7). Rakennustyön on täytynyt kestää kauan. Juutalaisen perimätiedon mukaan arkkia rakennettiin 120 vuotta. Nooa oli myös vanhurskauden saarnaaja (2 Piet.2:5). Miten ihmiset ovat suhtautuneet mieheen, joka vuosia rakentaa valtavaa alusta kuivalle maalle! Jumala antoi Nooalle tarkat ohjeet aluksen mitoista (6:15). Pituus 150m, leveys 25m ja korkeus 15m. Jotkut tiedemiehet ovat sanoneet, että mittasuhteet ovat juuri oikeat, jotta alus voisi ohjaamatta pysyä tasapainossa myrskyävällä merellä. Jumala olisi voinut pelastaa Nooan ilman arkin rakentamisen vaivannäköäkin! Ilmestyikö Jumala Nooalle kertaakaan pitkän rakentamisjakson aikana? Onko Nooaa vuosien kuluessa alkanut kalvaa epäilys, mitä jos rakentaminen onkin turhaa? Nooan täytyi vain pitää kiinni aiemmin kuulemastaan sanasta. Kuudennen luvun lopussa on lyhyt toteamus: Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.

Luku 7

Nooan piti ottaa arkkiin uhrikelpoisia karjaeläimiä ja taivaan lintuja 7 paria, muita 2 paria (7:2). Eläinten saamisesta arkkiin kerrotaan, että Nooan luo tuli (7:15). Vedenpaisumuksessa ei ollut kyseessä mikään pelkkä rankkasade. Muun muassa kaikki syvyyden lähteet puhkesivat (7:11-12). Jakeessa 20 kerrotaan, että vuoret jäivät 7-8metriä veden alle. Kaikilla mantereilla, eri kansojen ja heimojen keskuudessa on yli 200 perinteen tallettamaa vedenpaisumuskertomusta. Vaikka kertomuksissa on paljon eroja, niissä on myös yhtäläisyyksiä: 80 prosentissa kerrotaan perheestä joka pelastuu, 70 prosentissa pelastus tapahtuu aluksen välityksellä, 67 prosentissa myös eläimet pelastetaan ja 57 prosentissa pelastuneet päätyvät vuorelle.


14 Koska Jumala oli sulkenut oven, Nooa oli turvassa sisällä (7:16). Monet olisivat varmasti vedenpaisumuksen alettua halunneet mennä alukseen, mutta Jumala oli sulkenut oven. Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa Jeesus sanoo, että hänen avaamaansa ovea ei kukaan sulje, ja hänen sulkemaansa ovea ei kukaan avaa (3:7-8), eli hänen yhteydessään eläessämme olemme täysin turvassa. Pietarin kirjeessä sanotaan, että Nooan alus on esikuva Kristuksessa olevasta pelastuksesta. Ei riittänyt vaikka olisi ollut aivan arkin vieressä kun tuho tuli. Piti olla sisällä. (1 Piet.3:18-21) 2 Piet 3:5-10: Vedenpaisumuksen sai aikaan Jumalan sana (6). Saman sanan varassa maailma on talletettu tulelle (7). Nytkin on ihmisiä, jotka suhtautuvat pilkallisesti Jumalan sanaan (3-4). Nooan aikana pelastui vain 8 henkeä.

Luku 8 1 Moos.7:24-8 Arkki pysähtyi Araratin vuoristoon, joka on laaja vuoristoalue Turkin, Armenian ja Iranin raja-alueilla. Myöhemmin on yhtä vuoristoalueen 5156metriä korkeaa vuorenhuippua alettu kutsua Araratiksi. Armenialaisen perimätiedon mukaan Nooa haudattiin tämän vuoren juurelle. Josefus kertoo, että monet pakanahistorioitsijat mainitsevat vedenpaisumuksen ja arkin. Josefuksen mukaan esimerkiksi noin 350 eKr. syntynyt kaldealainen Berosus kertoo, että Armenian vuoristossa oli hänen aikanaan tuo alus edelleen nähtävänä ja ihmiset kuljettivat aluksesta palasia ja tekivät niistä amuletteja. Josefus sanoo, että vielä hänenkin aikanaan armenialaiset esittelivät arkin jäännöksiä. 1980-1990 luvuilla julkaistiin kaksi kirjaa, joissa amerikkalaiset tutkijat Ron Wyatt ja David Fasold kertovat löytäneensä arkin jäätikön sisältä Masher-nimiseltä vuorelta Turkin valtion alueelta. Ilmakuvissa vuorella näkyy suuri laivan muotoinen maastosta selvästi kohoava kohde noin 1920metrin korkeudessa merenpinnasta. Amerikkalaistutkijat ovat tehneet Turkin valtion luvalla alueella tutkimuksia. Kirjan mukaan tutkijat ovat muun muassa kartoittaneet hylyn sisärakenteita tutkalla, jolla alkuaineita ja erilaisia metalleja voidaan paljastaa varsin pitkiltäkin etäisyyksiltä. Aluksessa käytetyn raudan avulla on tutkijoiden mukaan voitu selvittää arkin mittoja ja rakennetta, ja ne ovat osoittautuneet Raamatusta ja muista lähteistä löytyvien kuvausten mukaisiksi. Fasoldin ja Wyattin retkikunnalla oli lupa tutkia kohdetta vain ulkoisilla menetelmillä, ilman kaivauksia. Kirjoissa sanotaan, että Turkin valtio ja Turkin arkeologit olisivat varmistaneet löydön ja Turkin hallitus on julistanut löytöalueen luonnonpuistoksi. Eero Junkkaala sanoo tästä Nooan arkin löydöstä, että ”toistaiseksi tehdyt löydöt ovat niin katkelmallisia, että ei ole aihetta liian suureen optimismiin.” Kahdeksas luku alkaa sanoilla: Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan. Miten ahdistavaa lienee ollut Nooan perheellä ja eläimillä ajelehtia tuossa loputtomalta tuntuvassa myrskyssä. Ehkä he jo välillä vaipuivat epätoivoon, ajattelivat Jumalan hylänneen heidät oman onnensa nojaan. Mutta Jumala ei unohtanut, hän toimi ajallaan. Kun Nooa oli lähtenyt aluksesta, kerrotaan, että hän ensimmäiseksi rakensi alttarin. Hän halusi kiittää Jumalaa pelastuksesta. Jakeessa 21 on sanat: Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun. Muuallakin Raamatussa puhutaan uhrisavun tuoksusta (esim. Ef.:2). 3 Moos.26:31:ssa Jumala sanoo, että jos kansa kääntää hänelle selkänsä eikä vaella hänen yhteydessään hän ei välitä heidän uhrisavunsa tuoksusta. Hyvältä tuoksuva uhri on siis Jumalalle mieluisa uhri. Nooan asenne oli oikea Jumalan edessä, siksi hänen uhrisavunsa oli hyvältä tuoksuva uhri. Roomalaiskirjeen kahdennessatoista luvussa Paavali kehottaa meitä antamaan koko elämämme pyhäksi ja eläväksi Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Room.12:1).


15 1 Moos.8:22 Ensimmäistä kertaa puhutaan vuodenaikojen vaihtelusta. Olisiko maan ilmasto tässä vaiheessa muuttunut.

Luku 9 1 Moos.9:1-4 Ihmiselle annettiin sama tehtävä kuin alussa (1:28), mutta lisäksi sanotaan, että eläimet pelkäävät ja säikkyvät teitä (9:2). 1 Moos.9:5-6 Jumala suojelee elämää voimakkaasti. Ihmisen pahuuden tähden tarvitaan näin kova laki. 1 Moos.9:7-17 Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala teki Nooan ja koko luomakunnan kanssa liiton. Tässä käytetty sana Berit tarkoittaa velvoitusta, sitoumusta, vakuutusta ja lupausta. Iankaikkinen, muuttumaton Jumala sanoo: ”Minä teen liiton (9) ja (minä) muistan liiton”, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen kanssa (15). Ihmisen turvallisuus ei siis ole ihmisen varassa. Näin on uudessa liitossakin: Jumala on tehnyt liiton. Jumala muistaa. Jumala on uskollinen. Sateenkaari on luonnon ilmiö, mutta se on myös liiton merkki Jumalan lupauksen tähden. Tällaisiksi näkyviksi uuden liiton merkeiksi meille on annettu kaste ja ehtoollinen. Kasteen vesi on vain tavallista vettä ja viini ja leipä ovat vain viiniä ja leipää, mutta ne ovat liiton merkkejä Jumalan lupauksen tähden. 1 Moos.9:18-29 Raamattu ei kuvaa pyhimyksiä, vaan tavallisia ihmisiä. Nooa oli Jumalaan turvaava ihminen. Haamin asenne oli väärä. Hän ei peittänyt isänsä häpeää, vaan kertoi siitä muille (22). Hän ei armahtanut vaan tuomitsi. Olisiko Haamin asenne ollut: ”katsokaa millainen hän on ja vielä väittää olevansa Jumalan palvelija?” Toisten poikien asenne oli armahtava ja auttava. Nooan sanat ovat voimakas ennustus tulevaisuudesta. Nooa ei kironnut (9:25) Haamia, vaan yhden hänen pojistaan. Ilmeisesti tuo Jumalaa vastustava asenne tuli myöhemmin ilmi erikoisesti Kanaanissa ja hänen jälkeläisissään (Esim. 1 Moos.10:15-19; 15:16). Kiitetty olkoon Herra (Jahve / liiton Jumala), Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja (9:26). Seem on Jeesuksen kantaisä. Jumala valmisti pelastuksen seemiläisten välityksellä. Seemiä ei kiitetä, vaan Seemin Jumalaa. Kanaan olkoon Seemin orja: Kanaanilaisilla oli ensin kukoistava kulttuuri, mutta Luvatun maan valloituksen yhteydessä osa kanaanilaisista tapettiin ja osa joutui työveron alaisiksi. Tehköön Jumala (Elohim) laajaksi Jafetin suvun ja saakoon se asua myös Seemin majoissa (9:27). Jafetin sukuun kuuluvat mm. eurooppalaiset kansat: evankeliumi sai sijaa erityisesti Jafetin jälkeläisten keskuudessa.

Luku 10

Tämä kansojen luettelo osoittaa, että ihmiskunta on yhtä perhettä, jonka kaikki jäsenet ovat sukua keskenään. Emme pysty tunnistamaan kuin osan tässä mainituista kansoista. Luettelo ei ole kattava. Luettelossa mainitaan 70 kansaa. Ensin mainitaan se suku, joka ei ole keskeisessä asemassa jatkossa. Viimeiseksi tulee suku, josta jatkuu pelastushistoria.

1 Moos.10:2-5 Jafetin jälkeläiset: Siltä osin kuin tiedämme, Jafetin suvun levinneisyysalue ja indoeurooppalainen kielialue näyttävät pääasiallisesti vastaavan toisiaan. Luvussa yksitoista kerrotaan miten ihmisten hajaantuminen liittyi nimenomaan kielten sekoittamiseen. Katso KR92 alaviitteet. 1 Moos.10:6-20 Haamin jälkeläiset: Ilmeisesti useimmat Afrikan kansat, osa muinaisen Assurian ja Babylonian alueiden väestöstä (10,11), osa Lähi-idän väestöstä (15-19) ovat Haamin jälkeläisiä. Haamin


16 jälkeläisten nimet mainitaan usein Raamatussa. He ovat kansoja, joiden kanssa Jumalan omaisuuskansa joutui paljon tekemisiin. Nimrod (10:8-12)): Jumalan armosta (10:10). Alkutekstin sanonta on Lifnei Jahve (Jahven edessä). Oliko Nimrod ihmisten metsästäjä, yksinvaltias, hirmuhallitsija, jonka Jumala salli ottaa nuo alueet valtaansa? Näitä Raamatun Nimrodiin liittämiä alueita pidetään nykytutkimuksessa kaupunkien ja suurvaltojen synnyinsijoina. 1 Moos.10:21-32 Seemin jälkeläiset: Seemin jälkeläiset asuivat ilmeisesti pääasiassa Palestiinasta itään ja Arabian niemimaalla. Esimerkiksi Elam viittaa nykyisen Iranin länsiosaan, Assur Irakin pohjoisosaan ja Arpaksad sen eteläosaan. Kun seuraavassa luvussa kerrotaan Seemin jälkeläisestä Abrahamista, hänen sanotaan asuneen Urissa, joka oli merkittävä kaupunki nykyisen Irakin eteläosassa. Seemistä tuli kaikkien Eberin jälkeläisten kantaisä (21). Pelastushistoria jatkuu Eberin sukuhaaran jäsenissä. 1 Moos.10:25: Peleg, koska hänen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan. KR38: Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantuivat maan asukkaat. Septuaginta kääntää jakaantui maa. Heprealaisen tekstin voi kääntää samoin. Tekstissä ei esiinny sanoja ihmissuku tai asukkaat. Voi olla, että teksti puhuu mannerten jakautumista.

Luku 11 Baabelin torni. 1 Moos.11:1-4 Mikä tahansa ihmisten alkukieli on ollutkin, yhteinen kieli mahdollisti voimien ja taitojen yhdistämisen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Jumala oli käskenyt ihmistä lisääntyä ja täyttää maa (9:1). Ihmiset pyrkivät keskittämään voimansa, etteivät he hajaantuisi yli maan (11:4). Yhdistymällä he halusivat ilmeisesti saavuttaa sekä turvallisuutta että voimaa. Ihmiset eivät halunneet etsiä Jumalaa. He eivät halunneet rakentaa hänelle kaupunkia ja temppeliä. He halusivat tehdä oman nimensä suureksi, kuten alkutekstissä sanotaan. Alkutekstissä puhutaan tornista, jonka huippu taivaassa (11:4). Ilmeisesti kyseessä oli tuolta alueelta löydettyjen porrastettujen temppelitornien tapainen rakennus. Se, että huippu oli taivaassa, tarkoittanee sitä, että huippu oli omistettu taivaalle; huipussa olevassa temppelissä palvottiin taivaankappaleita, aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Baabelissa sijaitsevasta tornista ei enää ole mitään nähtävissä, mutta löydetyissä babylonialaisissa piirtokirjoituksissa on yksityiskohtaisia kuvauksia temppelitornista, joka on ollut kuuluisin tällainen rakennelma Eufratin ja Tigrisin alueella. Vanhimmat tornista kertovat kirjoitukset ovat ajalta n. 2000 eKr. Kirjoituksista käy ilmi, että torni entisöitiin moneen otteeseen. Kuuluisin tornin uudelleenrakentajista lienee Nebukadnessar. Hänen hallitusajaltaan (605-562 eKr.) olevat asiakirjat kertovat, että torni oli 90metriä korkea ja siinä oli seitsemän kerrosta. Vuonna 478 eKr. Persian kuningas Kserkses hävitti tornin ja muut kaupungin temppelit ja palatsit maan tasalle. Aleksanteri Suuri (336-323 eKr.) aikoi rakentaa tornin uudelleen, mutta hänen neuvonantajansa olivat sitä mieltä ettei entisöinti kannata. Aleksanteri raivautti alueen ja kuljetutti tornin materiaalin puolentoista kilometrin päähän toista rakennushanketta varten. Aleksanterin kuoleman johdosta tuo rakennushanke jäi toteuttamatta. Alkuperäiseltä tornin paikalta on löydetty vain perusmuurit ja osia portaista ja tornin rungosta. Mittaukset ovat osoittaneet, että kirjoitusten kuvailemat rakennuksen mitat pitävät paikkansa. Olisiko tuo kuuluisa torni rakennettu Raamatussa kuvatun Baabelin tornin paikalle? 1 Moos.11:5-9 Tämä liittyminen ei ollut Jumalasta, vaan ihmisestä ja Jumalaa vastaan. Jos Jumala ei olisi sekoittanut ihmisten kieliä pahuus ja sitä seuraavat tuhot olisivat lisääntyneet hirveällä vauhdilla. Jumala hidasti tuon kehityksen, voidakseen valmistaa pelastuksen. Vertaa Apt.2:1-12: Eri kielet todistavat Jumalan armosta, Ilm.7:9-10: Kaikki kielet ylistävät Karitsaa.


17 Kuvaus Baabelin tornin rakentamisesta osoittaa, että kaikki ihmisten yhteyspyrkimykset eivät ole hyviä. Baabelin torni oli ihmisten ensimmäinen yritys yhdistää voimansa ja estää Jumalan tahdon toteutuminen. Tämän jälkeen ihmiskunnan historia on ollut jatkuvaa ’Baabelin tornien’ rakentamista. Tuhoon tuomittujen liittojen huipentuma on Ilmestyskirjassa kuvattu lopun ajan Babylon. Kestävää yhteyttä ei synny ilman yhteyttä Jumalaan. Kielten hajotuksen jälkeen kerrotaan, mitä Jumala on varannut ihmisille. Tästä alkaa Abrahamin suvun historia, Israelin kansan välityksellä toteutettu pelastushistoria. 1 Moos.11:10-32, 12:1-3 Abraham syntyi noin 2000 eKr. Kaldean Urissa. Urin kaupunki oli sumerien valtakauden keskus. Sumerilaiset olivat kansa, joka kehitti yhden vanhimmista kulttuureista jo noin 1000 vuotta ennen Abrahamin syntymää. He tekivät monia keksintöjä, joista tärkein lienee kirjoitustaito (n. 3100 eKr.). Urin alueella tehtiin ensimmäiset arkeologiset löydöt vuonna 1923. Noin vuodelta 2500 eKr. olevat kuninkaiden hautaholveista löydetyt taidokkaasti tehdyt mosaiikit, veistokset, korut, harput, kultaiset ja hopeiset maljat ja monet muut esineet kertovat muun muassa asukkaiden käsityötaidoista ja varakkuudesta. Koruissa ja muissakin esineissä on jalokiviä, joita ei löydy tuolta alueelta. Niitä on ehkä tuotu muihin maihin tehdyiltä kauppa- ja valloitusretkiltä. Abrahamin aikana Urissa on arveltu olleen jopa puoli miljoonaa asukasta. Haran, Lootin isä, kuoli Urissa (11:28). Riemuvuosien kirja kertoo hänen kuolleen yrittäessään pelastaa Abrahamin tuleen sytyttämät epäjumalat. Apt.7:2-4:n mukaan Jumala oli ilmestynyt Abrahamille ja käskenyt lähteä luvattuun maahan. Olisiko Jumalan ilmestyminen Abrahamille ollut niin ravisuttava kokemus koko suvulle, että isä (Terah) lähti johtamaan matkan tekoa (11:31). Joos.24:2-3 kertoo, että Terah palveli epäjumalia. Riemuvuosien kirja kertoo, että Abraham erottautui jo 14-vuotiaana isästään, ettei hänen tarvitse harrastaa epäjumalanpalvelua (11:16-17). Abraham perustelee isälleen miksi epäjumalia ei kannata palvoa ja isä vastaa: Minäkin tiedän sen poikani, mutta mitä teen ihmisille jotka ovat asettaneet minut papikseen (12:1-7). Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan (1 Moos.11:31). Jostain syystä he eivät jatkaneet matkaa. Harran oli iso kaupunki Marin valtiossa. Estivätkö perhesiteet Abrahamia jatkamasta matkaa, vai kuuluiko tämä pysähdys Jumalan suunnitelmiin, esimerkiksi Terahin iän tähden?

Luku 12 1 Moos.12:1-9 Jumala kutsui uudelleen Abrahamia: Lähde 1. Minä teen sinusta suuren kansan; 2. siunaan sinua; 3. Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille kansoille. Jumalan sanaan luottaen Abraham lähti (12:4), tietämättä mihin. Hän ei tiennyt matkan pituudesta, kestosta eikä kohdemaasta (Hepr.11:8-13). Ei ihme, että Abrahamista käytetään nimitystä uskon isä (Room.4:11-12). Tämä on jokaisen uskovan tie: Luottaen Jumalan lupaukseen omistamme uskossa sen pelastuksen, jonka Jumala on meille valmistanut. Mitä Abraham mahtoi ajatella kun Jumala johdatti hänet maahan, joka oli selvästi toisten omistama - ja vielä sellaisten, jotka eivät palvelleet Jumalaa? Jumala vakuutti: ”sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan” (7). Abraham ei saanut mitään konkreettista. Hän asui muukalaisena vieraassa maassa. Jumalan sana riitti hänelle. Hän rakensi alttarin Herralle - kiinnitti katseensa Jumalaan, pois kanaanilaisista. 1 Moos.12:10-20 Jumala ei käskenyt Abrahamin mennä Egyptiin! Abraham ei luottanut Jumalan varjelukseen. Hän luotti omiin resursseihinsa. Usein mekin luotamme Jumalaan niin kauan kun kaikki sujuu hyvin. Abraham turvasi puolitotuuteen (12:11-13). Hän turvautui samaan valheeseen vielä myöhemminkin (20:12) monia siunauksia koettuaan. Abraham sai paljon rikkautta (15-16). Menestys ei


18 aina ole osoitus siitä, että elämme Jumalan tahdon mukaan. Jumala armahti ja auttoi (12:17). Hän oli armossaan valinnut Abrahamin pelastuksen välikappaleeksi. Hän on uskollinen, hän toteuttaa suunnitelmansa. Miltä mahtoi Abrahamista tuntua, kun Farao otti hänen vaimonsa! Mitä ajatteli, kun farao nuhteli häntä ja ajoi pois Egyptistä!

Luku 13

1 Moos.13:1-4 Tällainen on Jumalan armo. Jumala vei Abrahamin takaisin siihen paikkaan, mistä tämä oli lähtenyt omille teilleen. 1 Moos.13:5-18 Miksi Loot alunperin lähti Abrahamin mukaan -lupauksen takiako? Josefus kertoo, että Loot oli Saaran veli, jonka Abraham oli adoptoinut pojakseen, koska hänellä ei itsellään ollut poikaa. Molempien karja oli lisääntynyt siinä määrin, että paimenten välillä syntyi riitaa laitumista. Osallistuiko Loot riitaan (jae 8)? Abraham olisi voinut sanoa: ’Minä olen sinua vanhempi. Jumala on kutsunut minut tähän maahan. Minulle Jumala on luvannut maan.’ Mutta Abraham luotti Jumalaan. Hän uskoi mitä Jumala on luvannut: ”Ei riidellä, mehän olemme veljiä. Valitse sinä minne menet ja minä menen toiseen suuntaan” (8-9). Tämä on Jumalan tahdon mukainen menettelytapa (1 Kor.6:6-8; Room.12:16-19; Luuk.6:27-31). Loot valitsi parhaalta näyttävän osan (10-13). Tuo osa ei tuottanut hänelle siunausta. Hän joutui monenlaisiin vaikeuksiin, lopulta menetti vaimonsa, tyttäriensä miehet ja omaisuutensa. Ero ei aiheuttanut Abrahamille tappiota (14-18). Jumala vahvisti ja selvensi lupaustaan. Abraham sai tietää enemmän Jumalan suunnitelmista.

Luku 14 1 Moos.14:1-12 Raamatun ensimmäinen kuvaus sodasta. Neljä kuningasta soti viittä kuningasta vastaan. Sota käytiin Siddimin laaksossa, missä kuollut meri sijaitsee. Kuninkaat, joiden joukossa olivat Sodoman ja Gomorran kuninkaat hävisivät taistelun. Loot oli asettunut asumaan Sodomaan ja joutui vangiksi. Eblan löydöt (1974-76): 20.000 savitiilitaulua. Eräässä taulussa mainitaan näiden viiden kaupunkivaltion nimet samassa järjestyksessä kuin Raamatussa. 1 Moos.14:13-24 Abraham olisi voinut ajatella: ’Nyt Loot sai Jumalalta rangaistuksen. Asia ei kuulu minulle.’ Mutta Abraham kokosi väestään ja liittolaisistaan sotajoukon ja lähti pelastamaan Lootin perhettä. Jotain kuvaa Abrahamin rikkauksista ja hänen väkensä määrästä antaa se, että hän saattoi omasta väestään aseistaa 318 taistelukuntoista miestä (14:14). Lisäksi hänen avukseen lähtivät hänen kanssaan liitossa olleet amorilaiset veljekset Mamre, Eskol ja Aner (13, 24). Abrahamilla oli siis läheisiä yhteyksiä myös maassa asuviin kanaanilaisiin. Abrahamin palatessa taistelusta, tuli kaksi kuningasta häntä kohtaamaan: Sodoman kuningas ja Salemin kuningas (14:17-24). Abraham ei halunnut rikastua Sodoman kuninkaan avulla. Mutta hän ei vaatinut toisilta samaa mitä itse teki, vaan antaa palvelijoidensa ja liittolaistensa ottaa saaliista palkkansa (14:21-24).

Melkisedek (1 Moos.14:18-20)

Tämä on ensimmäinen kerta kun Raamatussa tulee esiin pappi ja tämä pappi on samalla kuningas. Hänen nimensä tarkoittaa suomeksi vanhurskauden kuningas. Sen lisäksi hän oli Salemin (rauhan) kuningas. Melkisedek on merkillinen henkilö Raamatussa. Emme tiedä hänestä enempää. Mutta ei ole sattuma, että emme tiedä hänestä enempää. Noin tuhat vuotta myöhemmin Daavid ennustaa tulevasta


19 Vapahtajasta: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta (Ps.110:4). Samassa psalmissa puhutaan Messiaasta myös hallitsijana (Ps.110:1-2). Daavidin aikana ja koko Siinain liiton aikana juutalaisilla oli Leevin heimo pappeina. Ainoastaan leeviläiset saivat hoitaa pappisvirkaa (Katso Ussia: 2 Aik.26:16-21; Saul: 1 Sam.13:7-14). Kuninkaalla ei ollut oikeutta olla pappi, mutta kun Vanhassa testamentissa puhutaan tulevasta pelastajasta hänen sanotaan olevan pappi ja kuningas: Sak.6:12-13: Näin sanoo Herra Sebaot: katso mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä (KR38 käännös on alkutekstin mukainen). Vanha testamentti puhuu tulevasta pelastajasta profeettana (5 Moos.18:18-19), pappina ja kuninkaana (Ps.10:1,24; Sak.6:12-13). Näihin kolmeen virkaan asetettiin öljyllä voitelemalla. Siksi tulevaa pelastajaa kutsuttiin voidelluksi: Messias (hepreaa); Kristus (kreikkaa). Molemmat sanat tarkoittavat suomeksi voideltu. Jeesus Melkisedekin järjestyksen mukaisena pappina (Heprealaiskirjeen luvut 5B9) Hepr.5:10; 7:1-7: Melkisedek oli Kuningas ja pappi: ”rauhan kuningas” ja ”vanhurskauden kuningas” (7:2). Melkisedek oli tätä nimeltään (Melkisedek = vanhurskauden kuningas) ja asemaltaan (hallitsi kuninkaana Salemissa = Rauha), Jeesus on tätä myös olemukseltaan ja teoiltaan. Melkisedekistä sanotaan: Hänellä ei ole isää eikä äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua (7:3). Melkisedek oli kyllä tavallinen ihminen (vai oliko?), mutta emme tiedä hänen suvustaan, vanhemmistaan. Emme tiedä hänen syntymästään ja kuolemastaan. Hän näyttää elävän aina. Hänen pappeutensa ei lopu, koska pappeus päättyy papin kuolemaan. Siksi Melkisedek on verrattavissa Jumalan Poikaan, joka pysyy ikuisesti ja jonka pappeus on muuttumaton (Hepr.7:22- 25). Qumranista on löydetty Melkisedekiin liittyvä tekstikatkelma. Qumran tutkija Jikdal Yadin on esittänyt ajatuksen, että heprealaiskirje olisi kirjoitettu essealaisille (Qumranin yhteisön jäsenille). Heprealaiskirje näyttää vastaavan moniin essealaisten keskeisiin kysymyksiin. 11QMelch (luola 11, Qumran, Melkisedek): 6: ”Melkisedek julistaa heille vapauden (Joh.8:34-36), vapauttaa heidät kaikesta vääryydestä”(Hepr.10:10). 7: ”Sovituspäivä on kymmenennen riemuvuoden lopulla, jolloin sovitus valmistetaan kaikille Jumalan lapsille ja Melkisedekin arpaosan miehille”. Sovitus valmistetaan siis määrättynä aikana kaikille Jumalan lapsille ja Melkisedekin perillisille? Hepr.2:9-13:ssa Jeesus kutsuu omiaan lapsiksi ja veljiksi. Hänen sovitustyönsä kautta olemme saaneet syntyä Pyhän Hengen kautta, kuten Jeesus oli syntynyt Pyhän Hengen kautta. Olemme hänen jälkeläisiään, perillisiään. 13: ”Ja Melkisedek tulee panemaan toimeen Jumalan tuomiot (koston)” Vertaa Joh.5:22. 13: ”Melkisedek pelastaa valitut Belialin (Saatanan) ja hänen henkiensä vallasta”. Vertaa Kol.1:13. 15-16: ”Tämä on oleva rauhan päivä, josta Jumala muinoin puhui profeetta Jesajan kautta: ’kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoen Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas.” Tekstin kirjoittaja lainaa Jesajan kohtaa (Jes.52:6-10; jae 7), jota Uudessa testamentissa sovelletaan ilosanomaan Jeesuksesta (Room.10:13-15). 24-25: ”Sinun jumalasi on ...Melkisedek, joka vapauttaa heidät Belialin vallasta .” Leevin Testamentissa (Kirjoitettu 200-100 eKr.) on myös viittaus erityiseen pappiin, vaikka Kahdentoista Patriarkan Testamenteissa yleensä puhutaan Aaronin suvun ylimmäisestä papista ja Juudan suvun kuninkaasta. Leevin testamentti 18:1-8: ”Pappeus loppuu” (1) ”Jumala asettaa uuden papin, jolle kaikki Jumalan sanat paljastetaan. Tämä panee toimeen oikeudenmukaiset tuomiot maan päällä kauaksi aikaa” (2). ”Silloin maa on oleva täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan” (5).


20

Luku 15 1 Moos.15:1-6 Jumala puhui Abrahamille palkasta heti sen jälkeen kun tämä oli kieltäytynyt ottamasta Sodoman kuninkaalta rikkauksia! Abraham ei ollut vielä saanut jälkeläisiä tai maata, vaikka Jumala oli luvannut. Inhimillisesti ajateltuna näytti siltä, että mikään näistä lupauksista ei täyttyisi. Mutta Abraham katsoi Jumalaan. Hän tiesi tilanteen mahdottomaksi, mutta hän tiesi myös, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi (6): Tässä kerrotaan ensimmäisen kerran miten syntinen voi tulla vanhurskaaksi Jumalan edessä. Tässä esiintyy ensimmäistä kertaa vanhurskauttaa-sana. Tällä käsitteellä on aina oikeudenkäyntiä koskeva merkitys. Vanhurskas Jumalan määreenä tarkoittaa pyhyydessä ja oikeamielisyydessä täydellistä. Tuo Jumalan vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi Jeesuksen työn tähden (Room.4:1-8-25). Meidätkin luetaan vanhurskaiksi, kun luotamme pelastuksessamme yksin Jumalaan - emme johonkin itsessämme. Jumala oli luvannut, että hän tekee Abrahamista suuren kansan (12:2). Nyt Jumala tarkensi lupausta ja sanoi että Abraham tulee saamaan pojan. Näyttääkseen Abrahamille konkreettisesti millainen on tämän jälkeläisten määrä oleva, Jumala vei Abrahamin katsomaan tähtitaivasta ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä” (15:5). Tänään näemme selvästi miten tuo Jumalan lupaus on täyttynyt, mutta Abraham sai odottaa vielä vuosia ennen kuin hän näki lupauksen edes alkavan täyttyä. Abrahamin jälkeläisiä on kahdenlaisia: fyysisiä ja hengellisiä. Abrahamin fyysisiä jälkeläisiä ovat juutalaiset: Iisakin jälkeläiset ja monet arabikansat: Ismaelin jälkeläiset (1 Moos.25:12-18) ja Keturan synnyttämät jälkeläiset (1 Moos.25:1-4). Abrahamin hengellisiä jälkeläisiä ovat kaikki Kristuksen omat (Gal.3:29). 1 Moos.15:7-17 Kun Jumala oli lukenut Abrahamin vanhurskaaksi, hän näytti tälle Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Abraham kysyi Jumalalta mistä hän voi tietää, että saa maan omakseen. Jumala käski tehdä alttarin ja laittaa siihen uhrit. Abraham odotti varmaan ihmettä tehtyään mitä Jumala oli käskenyt. Tulikin petolintuja (vaikeuksia), joita Abraham joutui karkottamaan (11). Yötä vasten Abrahamia alkoi väsyttää, hän vaipui horrokseen ja synkkä kauhu valtasi hänet (12). Tässä tilanteessa Jumala paljasti Abrahamille hänen jälkeläistensä tulevaisuuden (13-16): He tulevat olemaan orjina 400 vuotta. Sitten Jumala rankaisee kansaa, joka heitä orjuutti. He lähtevät orjuudesta suuri omaisuus mukanaan. Jumala kertoi myös syyn, miksi hän ei vielä anna maata (16). Kun Jumala oli kertonut mitä tulee tapahtumaan Abrahamin jälkeläisille, Abraham näki savuavan roihun ja soihdun lieskan, joka liikkui uhrilihojen päällä. Yleensä liittoa solmittaessa molemmat liiton osapuolet kulkivat halkaistujen uhrilihojen välissä (Jer.34:18-20). Tämä liitto oli kokonaan Jumalan tekemä liitto. Abraham oli vain uskossa vastaanottamassa sen. Vain Jumala kulki uhrilihojen välissä, sitoutuen näin liittoon, jonka hän itse oli tehnyt. Nyt Jumala ilmoitti tulevan maan rajatkin (18-21).

Luku 16 1 Moos.16:1-6 Jumala oli luvannut tehdä Abrahamista suuren kansan, mutta mitään ei tapahtunut vuosiin. Abraham ja Saara varmasti odottivat ja toivoivat ja lopulta turhautuivat. He olivat ehkä kertoneet Jumalan lupauksesta monille. Saara yritti löytää ratkaisun, että Jumalan lupaus toteutuisi (2). Ihmiskeinoin tämä oli ainoa tapa hoitaa asia. Tuolloin oli käytäntönä, että jos vaimo ei saanut lasta, hän saattoi orjattaren kautta saada lapsia miehestään. Tämä oli ihmisten säätämä käytäntö. Ympäristö oli tätä


21 ehkä jo kauan aikaa ehdottanut. Abraham toimi Saaran neuvon ja ajan tavan mukaan. Sitten hän näki virheensä ja oppi kärsivällisyyttä. He joutuivat odottamaan vielä 14 vuotta. Jumala toimi vasta, kun tilanne oli ihmiselle täysin mahdoton. Abraham ja Saara saivat hankaluuksia turvautuessaan Hagarin apuun (4). Armossaan Jumala antaa anteeksi ja palauttaa tielleen, mutta mitä olemme kylväneet, saamme myös niittää (Gal.6:7-8). Saara ei jättänyt asiaa Jumalalle. Hän yritti vapautua aikaansaamastaan ongelmasta omin voimin (5-6). 1 Moos.16:7-16 Hagar ilmeisesti ajatteli paeta kotimaahansa (7,14). Jumala ei hylkää ketään. Hagar ja Ismaelkin olivat hänen silmissään kalliita. Jumala halusi johdattaa heitäkin tuntemiseensa. Jumalan enkeli ei ilmestynyt ensin pettyneelle Abrahamille tai Saaralle vaan poisajetulle Hagarille. Hagar varmasti kertoi ilmestyksestä. Abraham antoi nöyrästi pojalleen nimen Ismael (Jumala kuulee), jonka nimen oli saanut orjattaren välityksellä Jumalalta. Kuin villiaasi on positiivinen sanonta vapaasta ihmisestä. Jae12 kuvaa hyvin Ismaelin jälkeläisiä. Ajatus: Näin tulee olemaan (Jumalan ennaltatietäminen). Hagar ja Saara esikuvina kahdesta liitosta. Gal.4:22-31 Hagar on esikuva lakiliitosta: pelastukseen pääseminen omien tekojen avulla. Jos olemme lakiliitossa (syntyneet Hagarista, ihmisen voimin) silloin olemme edelleen synnin orjia. Miksi? Gal.3:10-12: kukaan ei pysty täyttämään lakia, siksi sen avulla ei voi päästä vapaaksi. Saara on esikuva armoliitosta: pelastukseen pääseminen armosta. Jos olemme armoliitossa (syntyneet Saarasta, Jumalan voimasta) silloin olemme vapaita synnin orjuudesta, olemme syntyneet Jumalan lapsiksi. Joh.1:12-13: Uskomalla Jeesukseen, saamme etuoikeuden tulla Jumalan lapseksi. Lapseksi tulo tapahtuu kokonaan Jumalan voimasta (Gal.2:16). Miten kristitty voi olla lakiliitossa? Miten Galatian kristityt olivat siinä? He uskoivat Jeesukseen pelastajanaan, mutta ajattelivat että se ei riitä pelastumiseen (Gal.4:9-11). Paavali sanoo, että kun he yrittävät pelastaa itseään teoilla he ovat joutuneet pois Kristuksesta (Gal.5:4). Mitä on olla armoliitossa? Gal.2:16: Luottaa siihen, että olen vanhurskautettu Jeesuksessa; Jeesuksen tähden olen Jumalan lapsi.

Luku 17 1 Moos.17:1-8 Kolmetoista vuotta Ismaelin syntymän jälkeen Jumala ilmestyi uudestaan Abramille. Abramilla oli aikaa oppia kärsivällisyyttä. Aikaisemmin Abram oli yrittänyt itse toimia ja oli nähnyt tulokset. Nyt hän maahan langeten kunnioitti Jumalaa (3). Tuossa tilanteessa Jumala lupaa: Minä teen liiton (4); Minä annan sinulle jälkeläisiä...(6); Minä pidän voimassa liiton (7); Minä annan maan (8) Jumala antoi Abramille uuden nimen (17:5). Uuden nimen antaminen tuossa kulttuurissa merkitsi yleensä jotakin tärkeää muutosta tai tapahtumaa ihmisen elämässä. Abram tarkoittaa korkeuden isä ja Abraham monien kansojen isä. Jo aiemmin Abram-nimi oli varmaan herättänyt hilpeyttä. Hän oli varakas paimentolainen ja hänen luonaan poikkesi varmasti paljon matkaajia. Kun vieraat kuulivat hänen nimensä, he varmasti ajattelivat, että hän on monien poikien isä koska häntä kutsutaan korkeuden isäksi (arvostetuksi isäksi). Abram joutui tunnustamaan, ettei hänellä ollut yhtään lasta ja Ismaelin syntymän jälkeen, että hänellä oli vain yksi lapsi. Kun Abram ilmoitti väelleen uuden nimensä, se herätti varmasti hilpeyttä. Jumala lupasi, että Abrahamista polveutuu monia kansoja. Jumala lupasi myös, että Abrahamista polveutuu kuninkaita. Tämä on ensimmäinen ilmoitus Kristuksen kuningaslinjasta (17:6). Jumala antoi uuden nimen myös Saaraille (17:15-16): Saara (ruhtinatar): hänestä polveutuu kansojen kuninkaita. Jumala on luvannut Kanaanin maan juutalaisille ikuisiksi ajoiksi (17:8). Israelin uskottomuuden tähden, he ovat olleet lähes 2000 vuotta karkotettuna tuosta maasta, mutta Jumala on uskollinen.


22

Ympärileikkaus, liiton merkki (1 Moos.17:9-14)

Ympärileikkaus oli tuohon aikaan käytössä useiden kansojen keskuudessa tuolla alueella. Lähinnä se oli siirtymäriitti pojan tullessa mieheksi. Jumala teki siitä liitonmerkin ja käski ympärileikkauttaa pojat kahdeksan päivän ikäisenä. Jumala on antanut säädökset pesuista, karanteeneista, ruuista yms. säilyttääkseen Israelin kansan elossa, estääkseen erityyppisten tautien leviämisen (2 Moos.15:26). Käsittääkseni myös ympärileikkaus, liiton merkkinä, on annettu samasta syystä. Jos runsasta esinahkaa ei poisteta, ei tarpeellista puhdistusta ole helppo suorittaa ja seurauksena voi syntyä monia bakteerikantoja. Ympärileikkauksen on todettu olevan tehokas keino muun muassa siitinsyövän ja kohdunkaulasyövän ehkäisyssä. Jeesuskin puhui epäsuorasti tästä ympärileikkauksen merkityksestä Joh.7:22-24:ssa: ”Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen.” Ympärileikkaus piti suorittaa kahdeksantena päivänä. Verenhyytymiselle tärkeää K-vitamiinia ei muodostu vastasyntyneelle riittävästi ennen kuin 5-7 päivänä. Toista verenhyytymiselle välttämätöntä ainetta, protrombiinia, on vastasyntyneellä kolmantena päivänä noin 30 prosenttia normaalista, kahdeksantena päivänä sitä saattaa olla jopa 110 prosenttia. Sitten se tasaantuu 100 prosenttiin. Siis turvallisin päivä suorittaa leikkaus vastasyntyneelle oli kahdeksas päivä. Tuolloin ei ollut leikkaussaleja, verensiirtoa yms. Ympärileikkauksessa ei ole kyse siitä mitä Israelin kansa on tehnyt Jumalalle, vaan mitä Jumala on tehnyt Israelille: ottanut liittoon. Kaste on uuden liiton ympärileikkaus: Kol.2:11-12. Siinäkään ei ole kyse siitä mitä me olemme tehneet Jumalalle, vaan mitä Jumala on tehnyt meille: ottanut liittoon. Apt.2:38; Apt.22:16; Room.6:3-4: Kasteessa Jumala asettaa meidät syntien anteeksisaamiseen, tulemme osallisiksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Pelastuvatko kaikki kastetut? Pelastuivatko kaikki ympärileikatut? Room.2:28-29; 1 Kor.10:1-6: Ei riittänyt että oli liitossa. Tarvittiin uskon asenne Jumalaan, eläminen Jumalan yhteydessä. Samoin on kasteenkin osilta (Mark.16:16). 1 Moos.17:14: ”Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton.” Jumala antoi ulkonaiseksi liiton merkiksi ympärileikkauksen. Ympärileikkaus ei ihmistä pelastanut. Se oli merkki Jumalan antamasta pelastuksesta. Mutta ihminen sulki itsensä Jumalan armon ulkopuolelle, jos hän kieltäytyi vastaanottamasta Jumalan antamaa liiton merkkiä. Abraham ei tiennyt ympärileikkauksen merkitystä. Hän toimi Jumalan käskyn mukaan (17:22-27). Hän ei alkanut järkeillä, ’eikö se riitä, että sydämessäni uskon Jumalaan, miksi tarvittaisiin tuollainen käsittämätön ulkoinen merkki’. 1 Moos.17:17-21 Abraham kunnioitti Jumalaa (heittäytyi kasvoilleen), mutta samalla hänestä Jumalan sanat tuntuivat mielettömiltä, koska ne olivat inhimillisesti mahdottomia toteutua (naurahti). Hän sanoo Jumalalle, että hän on tyytyväinen jos Jumala siunaa Ismaelia (18). Jumala lupaa tehdä Ismaelista suuren kansan, mutta sanoo, että hänen liittonsa jatkuu Iisakissa, jonka Saara synnyttää. Liitto oli kokonaan Jumalasta, joten liiton toinen osapuoli syntyi Jumalan ihmeenä. Abrahamin (monien kansojen isä) ja Iisakin (hän nauraa) nimet muistuttavat meitä sekä Jumalan lupauksen ehdottomuudesta että ihmisen epäuskosta.

Luku 18 1 Moos.18:1-15 Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Jumala oli ottanut Abrahamin liittoon. Keitä nämä miehet olivat? Yksi heistä näytti Abrahamista heti arvokkaammalta kuin toiset, häntä Abraham


23 kumartaen puhutteli (sana herrani (3) on yksikössä). Jae 22: Herra jäi vielä; jae 13: Herra kysyi. 19:1 kaksi enkeliä meni Sodomaan. Kuka oli tämä Abrahamille ilmestynyt Herra? Tässä kertomuksessa on jotakin sellaista, jota ei esiinny Raamatussa kuin silloin kun Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Miehet tulivat päivän ollessa kuumimmillaan. Silloin ei yleensä kukaan tehnyt matkaa. Abraham ei varmaankaan tiennyt keitä nämä henkilöt olivat. Tässä näkyy itämainen vieraanvaraisuus sekä Abrahamin suhtautuminen ihmisiin. (Hepr.13:2; Matt.25:40) Ensimmäinen vieraalle tehtävä palvelus oli jalkojen pesu. Abraham valmisti juhlaruuan (6-8). Abraham ilmeisesti ymmärsi, että vieraat olivat erityisen arvokkaita, koska hän palveli heitä seisoen (8). Mistä vieraat tiesivät Abrahamin vaimon nimen (9)? Tämän kuullessaan Abraham varmasti viimeistään ymmärsi, ettei ollut tekemisissä tavallisten ihmisten kanssa. Saara ei nauranut ääneen, vaan itsekseen (12). Ei ihme, että hän pelästyi (15); naurua ei voinut kukaan kuulla, miten tuo vieras näkee hänen ajatuksensa. ”Onko Herralle mikään mahdotonta”(14): Vertaa Luuk.1:37: Maria muisti varmasti hyvin missä kohdassa Vanhaa testamenttia olivat Jumalan sanat, jotka enkeli hänelle sanoi. 1 Moos.18:16-33 Jumala oli valinnut Abrahamin pelastustyönsä välikappaleeksi. Abraham eli lähellä Jumalaa. Mitä lähempänä olemme Jumalaa, sitä enemmän saamme nähdä hänen suunnitelmiaan. Mitä Abraham olisi nähnyt Sodoman tulevaisuudesta, jos hän olisi mennyt kysymään sen asukkailta tai kuninkaalta? Ehkä hän olisi saanut tietää loistavista suunnitelmista kulttuurin ja tieteen edistämiseksi. Ainoa paikka, jossa hän saattoi nähdä Sodoman todellisen kohtalon, oli Herran edessä. Jumalan yhteydessä eläen, Raamatusta näemme tämän maailman todellisen olemuksen, sen suunnan ja sitä kohtaavat asiat. Näemme millaista aikaa elämme. Ihminen joka on lähellä Herraa välittää toisista ihmisistä. Abraham rukoili toisten puolesta. Ihminen, joka on ottanut päälleen Jumalan koko sota-asun saattaa rukoilla valvoen kaikessa kestäväisyydessä kaikkien pyhien puolesta (Ef.6:13-20).

Luku 19 1 Moos.19:1-16 Kaupungin portti oli paikka, jossa päätettiin tärkeistä asioista. Loot oli ilmeisesti saavuttanut arvostetun aseman Sodomassa. Loot oli vähin erin siirtynyt kaupunkiin (13:12-13; 14:12). Nyt hän istui kaupungin portissa. Loot osoitti heti vieraanvaraisuutta muukalaisille (1-2). Enkelit kieltäytyivät ensin Lootin tarjouksesta. Oli tavallista, että matkaaja yöpyi portin vieressä olevalla aukiolla, jos ei yöpaikkaa ollut tarjolla. Loot tiesi miten vaarallista Sodomassa oli yöpyä ulkosalla ja ilmeisesti siksi pyysi sinnikkäästi muukalaisia luokseen. Vaikka Loot oli monin tavoin mukautunut Sodoman elämään, hän tiesi sydämessään mikä on oikein. Abrahamin seurassa hän oli oppinut tuntemaan Jumalaa. Hän kärsi Sodoman syntisyydestä (2 Piet.2:6-8), mutta ei raatsinut lähteä pois. Perhe joutui sukulaissuhteisiin sodomalaisten kanssa (19:14). Lootin elämän todistus ei ollut vakuuttava: vävyt pitivät Lootin varoitusta pilana (19:14). Tekstissä korostetaan voimakkaasti, että kaikki kaupungin miehet tulivat (4). Sana sodomismi tulee Sodoman nimestä. Sodoman ajattelu oli niin paljon vaikuttanut Lootiin, että pelastaakseen nämä miehet, hän oli valmis luovuttamaan tyttärensä, kaupungin miehille. Tekstissä näkyy hyvin sodomalaisten asenne Lootiin (9). He eivät kunnioittaneet häntä. Vaikka enkelit sanoivat, että kaupunki tuhoutuu ja enkelit olivat juuri pelastaneet Lootin, tämä viivytteli (16). Hän oli kiintynyt kaupunkiin. Enkeleiden oli vietävä heidät ulos kaupungista (16). Jumala käski Lootia pakenemaan vuorille, mutta tämä ei uskaltautunut jättäytyä Jumalan varaan: ”en pysty elämään siellä - minäkin kuolen”. Loot tarttui kiinni pieneenkin osaan maailmasta ennen kuin


24 turvautui Jumalaan (19:17-22). Loot ei ollut elänyt kiinteässä yhteydessä näkymättömään maailmaan. Nyt näkyvä maailma temmattiin hänen altaan pois. 1 Moos.19:23-28 Ilmeisesti tapahtui suuri maanjäristys, jonka jälkeen seurasi räjähdyksiä, luonnonkaasujen kehittymistä ja tulipaloja (27-28). Osa Kuolleenmeren eteläosan alueesta on tuolloin varmaankin vajonnut ja joutunut veden alle (1 Moos.14:3). Laakso oli ennen hävitystä ollut runsasvetinen, kaunis ja viljava (1 Moos.13:10). Nyt ympäristö on vailla kasvillisuutta (25). Kuolleenmeren laakso on maailman syvin laakso. Kuolleenmeren pinta on 394metriä meren pinnan alapuolella. Kuolleessameressä on noin 25prosenttia suoloja. Sooarin kaupunki on löydetty kaivauksissa 1980-luvulla Kuolleenmeren eteläpuolelta (Raamatun maa s.89). Enkelit olivat varoittaneet katsomasta taaksepäin, mutta Lootin vaimo katsoi taakseen (26). Ehkä hän jäi tyrmistyneenä katsomaan, kun kaikki hänelle rakas tuhoutui. Olisivatko myrkkykaasut tukahduttaneet hänet? Lähellä oleva vuoristo on pääasiallisesti suolakidettä. Ei ihme jos Lootin vaimo peittyi nopeasti suolakerroksella. Katso Luuk.17:26-33: Jeesus sanoo, että hänen paluunsa tulee aivan yhtä yllättäen kuin vedenpaisumus ja Sodoman ja Gomorran tuho. ”Muistakaa Lootin vaimoa” (32). Varokaa kiintymästä tähän maailmaan. ”Joka yrittää turvata elämänsä kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen” (33). 1 Moos.19:29-38 Pelosta Loot teki sen mitä ei tahtonut tehdä Jumalan lähettiläiden käskystä (30). Loot oli tyttärineen ainoa, joka pelastui tuhosta. Ehkä Sooarin asukkaat pitivät häntä jollakin tavoin syyllisenä tuhoon: mistä tämä mies tiesi paeta ennen tuhoa? Se että Lootin tyttäret saattoivat juottaa isänsä humalaan ja yhtyä salaa häneen, johtui varmasti Sodoman vaikutteista. Miksi he tekivät näin? Suvun jatkumista pidettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi he olivat kuulleet varmasti monet kerrat, miksi Jumala oli johdattanut Abrahamin ja Lootin tähän maahan. Ehkä he ajattelivat, että koska heidän isänsä oli Abrahamin vanhimman veljen poika, hänelle saattaisi tulla kunnia olla Jumalan lupauksen perillinen. Osoittihan sekin jotain, että Jumala oli pelastanut juuri heidät! Tällaisen ajattelun mahdollisuutta osoittaa se, että tyttäret eivät mitenkään hävenneet julistaa sitä, että lapset olivat syntyneet heidän isästään, päinvastoin he korostivat sitä. Vanhempi antoi pojalleen nimen Moab (isästä). Nuorempi antoi pojalleen nimen Ben Ammi (oman kansani poika). Moabilaisista ja ammonilaisista tuli Israelin vihollisia. Esimerkiksi Moabin kuningas yritti saada Bileamin kiroamaan Israelin (4 Moos.22:1-6). Moabilaiset viettelivät Israelin syntiin (4 Moos.5:1-3; 31:16). Vertaa Ilm.2:12-17. Mutta myös Jeesuksen sukuluettelossa mainittu Ruut oli moabilainen!

Luku 20

Pelkäsikö Abraham asua kanaanilaisten keskuudessa - lähellä tuhottua Sodomaa? Gerar oli pieni kuningaskunta (kanaanilaisia). Noin 25 vuotta aikaisemmin Abraham oli tehnyt samoin Egyptissä, koska pelkäsi, että egyptiläiset tappavat hänet Saaran kauneuden tähden. Nyt Saara oli jo 90- vuotta. Ilmeisesti vieläkin kaunis (tuolloin ihmiset ehkä yleensäkin olivat elinvoimaisempia). Ehkä Gerarin kuningas halusi myös vahvistaa asemaansa naimalla suuren paimentolaispäällikön sisaren. Miksi Abraham valehteli? Ilmeisesti hän ajatteli Sodoman tapahtumien jälkeen, että kaikki Kanaanin kaupungit ovat yhtä jumalattomia. Ulkoisesti Abrahamilla oli syytä pelätä. Hän asui muukalaisena, jolla ei ollut oikeuksia. Vaikka Abrahamia kutsutaan uskon isäksi, tässä tilanteessa hän käänsi katseensa pois Jumalasta, ympäristöönsä. Olemme vahvoja vain silloin kun heikkoina turvaamme Jumalaan. Jumala oli luvannut käyttää Abrahamia monien pelastukseksi. Nyt Abraham oli kääntänyt katseensa pois Jumalasta, turvautunut omaan viisautensa, langennut pois uskon asenteesta. Muuttuiko Jumalan asenne häntä kohtaan? Ei yhtään! 2 Tim.2:13: Vaikka me olisimme uskottomat, pysyy Hän kuitenkin uskollisena. Jumala toimi pelastaakseen Abrahamin ja Saaran tilanteesta, johon he olivat lankeemuksensa tähden


25 joutuneet. Jumala ilmestyi Abimelekille ja ilmoitti miksi sairaudet ovat kohdanneet hänen hoviaan ja miksi hänen on kuoltava (3, 17-18). Ilmeisesti gerarilaiset palvelivat (ainakin osa) elävää Jumalaa (4-7). Jumala kutsui Abrahamia profeetaksi. Jumala käytti Abrahamin rukouksia Abimelekin auttamisessa. Hän olisi kyllä voinut parantaa Abimelekin ilman Abrahamin rukouksiakin, mutta hän ei tehnyt niin (17-18). Abraham joutui häpeämään epäuskoaan (9-10). Vaikka Abimelek nuhteli Abrahamia tämän tekemästä vääryydestä, hän myös kunnioitti Abrahamia tämän aseman tähden. Abimelek halusi etsiä Jumalan suosiota (14-16).

Luku 21

Jumala on uskollinen ja täyttää lupauksensa. Kun Abraham näki Jumalan lupauksen täyttyneen, hän varmasti häpesi keinoja, joilla itse oli koettanut jouduttaa lupauksen täyttymistä. Kun me näemme Jumalan lupausten täyttymisen, häpeämme niitä tekoja, joilla olemme yrittäneet itse itseämme pelastaa. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut (2). Jumalan aikataulu on tarkoin määrätty - ja sitä aikaa meidän on odotettava. Gal.4:4: Kun aika oli täyttynyt...: Jumala oli luvannut tämän noin 2000 vuotta aikaisemmin Abrahamille (Iisakin syntymä oli osa tätä lupausta). Jeesus oli tarkka pysymisestä Jumalan aikataulussa (esim. Joh.2:4). Hepr.11:11-16: eivät saavuttaneet lupausta tässä ajassa. Jumalan ajat eivät ole samoja kuin meidän aikakäsityksemme (2 Piet.3:8-10). Jeesuksen takaisintuloaika on tarkoin määrätty. Meidän elämämme ajat ovat myös tarkoin määrätyt. 1 Moos.21:8-21 Ismael oli 17 vuotias. Hän oli varmasti hyvin tietoinen asemastaan esikoisena. Pelkäsi ehkä asemansa menettämistä. Kadehtiko hän juhlintaa, joka kohdistettiin lupauksen perilliseen. Äidin asenteet olivat varmasti myös vaikuttaneet (16:4). Saara kärsi sekä äidin että pojan asenteista. Tämä oli Abrahamin ja Saaran oman tien hedelmä. Saara käski Abrahamia ajamaan Hagar ja poika pois. Hän pelkäsi Iisakin ja tämän perinnön puolesta. Jumala käski Abrahamia tottelemaan Saaraa (12). Tämä oli raskas tehtävä Abrahamille, mutta ero oli välttämätön Jumalan pelastussuunnitelmaa ajatellen. Jumala lupasi huolehtia myös Ismaelista (13). Ihmisenä oli Ismaelkin tärkeä Jumalan silmissä. Ehkä tämä poislähtö oli Ismaelillekin etu. Miksi Jumala antoi Ismaelin ja Hagarin joutua toivottomaan tilanteeseen (14-16)? Jos kaikki olisi mennyt hienosti, he olisivat voineet ajatella selviävänsä ilman Jumalaa. Hagar ja Ismael tiesivät ketä huutaa avuksi. Lähde (tai kaivo)oli siinä ilmeisesti koko ajan. Oliko se niin kätkössä, ettei sitä huomannut? Ihmeen kautta Jumala näytti heille lähteen (19). Kun me hätäännymme, emme usein löydä apua, ratkaisua, vaikka se olisi käsilläkin. Usein kun jätämme asian rukouksessa Jumalalle, hän voi osoittaa ratkaisun. Hagar oli egyptiläinen. Ottiko hän Ismaelille vaimon sukulaistensa joukosta? (21:21) 1 Moos.21:22-33 Sen jälkeen mitä Abrahamin ja hänen välillään oli tapahtunut, olisi luullut Abimelekin pysyvän kaukana Abrahamista. Abimelek oli sotilaallisesti ja poliittisesti vahvempi. Häneen oli varmasti vaikuttanut syvästi se, että hän näki Abrahamin olevan Jumalan lupauksen ja huolenpidon kohteena. Se, että hän tuli tekemään liittoa, osoittaa että hän halusi etsiä Jumalan armoa. Vertaa Matt.10:44;1 Joh.4: 19-20, 5:1. Kaivot olivat kallisarvoisia paimenille. Omistusriidat niistä olivat yleisiä. Usein kaivon omistaminen merkitsi maan omistamista. Tämä ilmeisesti aiheutti riidan: maa oli Abimelekin, mutta Abraham oli kaivanut kaivon. Ilmeisesti Abraham oli tässäkin asiassa moneen otteeseen kääntynyt Jumalan puoleen rukouksissa. Nyt näytti avautuvan tie ratkaisuun. Nimi Beersheba (31) tarkoitta sekä valakaivoa että seitsenkaivoa. Abraham istutti tamariskipuun (33). Ilmeisesti tämäkin maininta viittaa maa omistusoikeuteen.


26

Luku 22 Iisakin uhraaminen

Tämä on tunnetuimpia Vanhan testamentin kertomuksista. Sitä on pohdittu paljon sekä juutalaisessa että kristillisessä kirjallisuudessa. Mielipiteet kertomuksesta liikkuvat akselilla hirveä - suurenmoinen. Juutalainen midrash kertoo, että kun Saara kuuli mitä vuorella oli tapahtunut, hän päästi seitsemän tuskanhuutoa ja kuoli siihen paikkaan. Seuraava luku (23) puhuu Saaran kuolemasta ja hautaamisesta. Ihmisuhrit olivat kyllä Kanaanin maassa, epäjumalanpalveluksessa käytettyjä, mutta Jumala kielsi ne jyrkästi israelilaisilta. Riemuvuosien kirjassa yritetään poistaa ongelma. Siellä kerrotaan, että Saatana tuli Jumalan luo, kuten Jobin kohdalla, ja kehotti Jumalaa koettelemaan Abrahamia, pysyisikö tämä uskollisena Jumalalle tällaisenkin käskyn edessä. Ihmisen elämässä on monenlaisia kiusauksia: Saatanan hyökkäykset (1 Piet.5:8); Ympäristöstä tulevat kiusaukset (esimerkiksi Sodoman houkutukset Lootin kohdalla); Syntisestä luonnostamme tulevat kiusaukset. Siunatuin koetus on se, kun Jumala asettaa omansa kiusaukseen, koetellakseen tämän uskoa. Ei kerrota, että Jumala olisi koetellut Lootia, häntä koetteli Sodoma. 1 Moos.22:1-4 Koko pitkän elämänsä aikana Abraham ei voinut missään kunnioittaa Jumalaa niin kuin hän kunnioitti Moorian vuorella. Siellä hän selvimmin todisti, että hänen turvansa oli yksin Jumalassa ei Jumalan lahjoissa. Kaikki Jumalan lupaukset liittyivät Iisakiin. Nyt Jumala määräsi Iisakin uhrattavaksi. Abraham oli jo luopunut menneisyydestään (1 Moos.12:1). Nyt Jumala vaati häntä luopumaan tulevaisuudestaan. Käsittämättömyydestään huolimatta käsky oli selvä. Abraham ei viivytellyt. Hän suoritti valmistelut ja lähti (3), mutta millainen taistelu hänellä mahtoikaan olla sisimmässään. Jumalalla oli tarkoin määrätty paikka (2). Temppeli pystytettiin Moorian vuorelle (2 Aik.3:1). Uhrit, jotka olivat esikuva Jeesuksen uhrista, toimitettiin siellä. Jeesus kuoli tällä vuorella. 1 Moos.22:5-9 Abraham ei kertonut matkan tarkoitusta palvelijoille. Nämä olisivat varmaan estäneet häntä. ”Ja palaamme sitten luoksenne”(5): Hän uskoi, että Jumala on voimallinen vaikka herättämään kuolleista (Hepr.11:17-19). Loppumatkan Abraham kulki kahdestaan Iisakin kanssa. Jeesuskin kulki loppumatkan Isän kanssa kahden; opetuslapset hylkäsivät hänet. Iisak kantoi polttouhripuut (6). Vertaa: Kantaen itse omaa ristiään (Joh.19:17). Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi (8): Tietämättään Abraham sanoi syvän totuuden turvautuessaan Jumalaan. Vertaa Joh.1:29: ”Katso Jumalan karitsa”. Alttarin rakentaminen vei jonkin aikaa. Ehkä Abraham odotti koko ajan jotakin toista ratkaisua. Sitten alttari oli valmis. Iisak ei ollut enää mikään pikku poika, hän oli nuorukainen. Olisi voinut paeta tai taistella. Iisakin on täytynyt alistua vapaaehtoisesti isän ja Jumalan tahtoon. Vertaa: Jeesus alistui vapaaehtoisesti Isän tahtoon (Joh.14:31). Abraham uskoi Jumalan lisäävän hänen jälkeläisensä niin kuin Jumala oli luvannut. Hän uskoi sen, kun näki Iisakin terveenä edessään, mutta myös silloin kun näki Iisakin uhrialttarilla. Uskonko silloinkin Jumalan lupauksiin, kun kaikki näyttää puhuvan niitä vastaan - uskonko Jumalaan? 1 Moos.22:10-14 Abraham oli uhrannut Iisakin Jumalalle, surmaamatta häntä. Uhrin lopullinen päämäärä on elämä. Jeesuksen kuolema tuotti meille elämän! ”Nyt minä tiedän, että”: Jumala sanoi tämän Abrahamin tähden. Abrahamin asenne Jumalaan oli tullut osoitetuksi teoissa. Jumala kyllä tiesi etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Sijaisuhri oli ollut valmiina, vaikka sitä ei näkynyt (13). Jumala oli valmistanut uhrin. Sijaisuhri on ollut valmiina jo maailman perustamisesta asti (Hepr.10:5-16). Abraham antoi paikalle nimeksi: Jahve näkee, Jahve katsoo. Tuolla Herran katsomalla vuorella Jeesus sovitti meidän syntimme.


27 1 Moos.22:15-19 Jumala vahvisti lupauksensa: ”sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat”. Jeesuksen kuuliaisuuden ja uhrin kautta, tuli kaikille ihmisille se siunaus, jonka Herra lupasi Abrahamin uhrin jälkeen, joka uhri oli esikuva Jeesuksen uhrista. Sukuselvitys (22:20-24) on tarpeen, jotta ymmärtäisimme luvun 24 kuvauksen.

Luku 23

Saara kuoli ja haudattiin luvatussa maassa. Abraham suri Saaraa. Oli kulunut yli 60 vuotta kun he yhdessä lähtivät kohti tuntematonta luvattua maata. Jumalan lasta kohtaavat myös surut, mutta suru ei ole toivotonta (1 Tess.4:13-18). Se että Abraham halusi perintöhaudan, osoitti että hänellä oli toivo. Jumala oli luvannut Abrahamille tämän maan, mutta hän ei omistanut kuin kaivon Beershebassa (21:25-30). Maa kuului heettiläisille. Abraham tunnusti sen. Hän ei vaatinut itselleen sellaista, mitä Jumala ei ollut vielä antanut. Mutta hän halusi perintöhaudan: osoitti että aikoi jäädä pysyvästi tähän maahan, hän ja hänen jälkeläisensä. Vaikka Abraham oli muukalainen, heettiläiset suhtautuivat häneen kunnioittaen: ”Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme” (6). He olivat nähneet, että Jumala siunasi Abrahamia. Huolimatta arvostuksesta heettiläiset eivät olleet heti valmiita myymään maata, koska se olisi merkinnyt muukalaisen tunnustamista maan kansalaiseksi. He tarjosivat omia hautojaan käytettäväksi. Mutta Abraham piti sitkeästi kiinni perintöhaudan saamisesta. Hän oli katsonut paikankin valmiiksi (8-9). Kaupungin portti oli paikka, jossa tehtiin yhteiset sopimukset ja kaupat ja jossa määrättiin tuomiot. Efron ilmaisi puheellaan valmiutensa myydä maapalsta (11-16). Hän myös ilmaisi selvästi kauppahinnan. Tämä on pelastushistorian kannalta tärkeä tapahtuma, siksi näin tarkka kuvaus. Oston kautta siirtyi ensimmäinen osa luvattua maata Abrahamin suvulle. Tämä hauta oli jatkossa suvun kiinnekohta luvatussa maassa. Sinne haudattiin Abraham, Iisak, Rebekka, Leea, Jaakob (Egyptistä). Nyt paikalla on moskeija.

Luku 24 1 Moos.24:1-10 Abraham oli 140-vuotias, koska Iisak oli 40-vuotias (1 Moos.25:20). Jumala oli lupauksensa mukaan siunannut Abrahamia monin tavoin. Ulkoinen siunaus: varakkuus, arvostus. Sisäinen siunaus: oli oppinut paljon Jumalasta, tiesi pelastussuunnitelman, näki iankaikkiset. Abrahamin palvelijalla oli vastuu talon kaikista asioista (2): Ilmeisesti myös Iisakin naittaminen. Olisi ollut normaalia etsiä sopiva vaimo ympäristöstä. Ehkä palvelijalla oli jo olemassa suunnitelma. Abraham oli aiemmin saanut kuulla veljiensä perheiden kasvusta (22:20-24). Hän ilmeisesti näki tässä Jumalan johdatuksen. Usein Jumalan johdatus on juuri tällaista. Vaikutti aika epävarmalta yritykseltä lähteä niin kauas ja pyytää nuorta naista (jos sopiva löytyy) kauas tuntemattomaan (5). Abraham luotti Jumalaan: Jumala antaa matkasi onnistua (7). Ja vaikka ei antaisikaan, me emme lähde pois maasta, johon Jumala on meidät johdattanut (8). Palvelija otti mukaansa 10 kamelia ja kalleuksia osoitukseksi isäntänsä rikkaudesta (10). 1 Moos.24:10-15 Palvelija tiesi, että hän ei kulkenut omilla asioillaan, vaan oli yhtenä tehtävän hoitajana Jumalan suuressa suunnitelmassa. Hän oli varmasti oppinut vuosien aikana paljon Abrahamilta, tämän vaelluksesta ja opetuksista. Palvelija olisi voinut alkaa kysellä kaivolle tulevilta Abrahamin sukulaisista, mutta hän turvautui Jumalaan. ”Herrani, Aabrahamin Jumala, Jahve”: Palvelija tiesi liitosta, jonka Jumala oli tehnyt Abrahamin kanssa. Hän turvautui tähän liittoon ja tähän Jumalaan. Palvelija anoi


28 hyvää puolisoa Iisakille (14), sellaista, joka on valmis palvelemaan vierasta kulkijaa ja on hyvä eläimillekin. Jumala tietää rukouksemme ennen kuin niitä esitämmekään ja vastaa (15). Jes.65:27. 1 Moos.24:16-27 Tässä oli juuri sellainen tyttö, jota palvelija oli anonut. Palvelija odotti rauhassa tekisikö tyttö loppuun asti lupaamansa raskaan työn. Jumalan valinta ja johdatus merkitsivät palvelijalle enemmän kuin nimi. Hän kihlasi tytön ennen kuin edes kysyi tämän nimeä. Kun hän sitten sai tietää, että tyttö oli Abrahamin veljenpojan tytär, hän heti antoi kunnian Jumalalle. Hän polvistui kaivolla kaikkien nähden. 1 Moos.24:28-53 Laaban näyttää olleen johtavassa asemassa perheessä. Ilmeisesti rikkauksien näkeminen teki häneen vaikutuksen. Hän kutsui miehen heti kotiinsa. Palvelija sai hyvän vastaanoton Abrahamin sukulaisilta. Hän oli varmasti väsynyt matkasta ja nälkäinen, mutta hän halusi ensin varmistua tehtävänsä onnistumisesta. Hän kertoi kaiken oleellisen: Sen miten Jumala oli siunannut Abrahamia rikkaudella; pojasta, Iisakista; tehtävästään ja Jumalan antamasta rukousvastauksesta. Hän antoi kaikesta kunnian Jumalalle. Sekä Jumalan ihmeellinen johdatus että palvelijan tuomat kalleudet tekivät vaikutuksen ja vastaus oli myöntävä (50-53). Jälleen palvelija antoi Jumalalle kiitoksen sen sijaan, että olisi alkanut kiittää Laabania ja Betuelia (52). 1 Moos.24:54-67 Huolimatta omaisten estelystä Rebekka oli valmis lähtemään heti matkaan. Hän oli valmis hylkäämään tutun ja turvallisen, lähteäkseen Jumalan siunauksen tielle, josta tiestä palvelija oli kertonut. Omaiset lausuivat Rebekalle siunauksen, joka oli ilmeisesti tuohon aikaan morsiamelle lausuttu siunaus (60). Palvelija kertoi kaiken Iisakille. Hän kertoi Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta ja Rebekan valmiudesta seurata Jumalan viitoittamaa tietä. Iisak tiesi tuon kaiken, joten ei ihme, että hän rakasti Rebekkaa (67). Miksi tämä tapahtuma on kerrottu näin yksityiskohtaisesti? Ilmeisesti siksi, että tämä on esikuva tulevasta. Perille päässyttä seurakuntaa kutsutaan Karitsan morsiameksi (Ilm.19:7-9). Tätä Raamatun kertomusta on usein käytetty kuvaamaan sitä, miten Pyhä Henki toimii kutsuessaan meitä seurakuntaan - noutaessaan Kristuksen morsianta.

Luku 25 1 Moos.25:1-18 Jumala oli luvannut, että Abrahamista tulee monien kansojen isä. Juutalaiset ovat vain yksi Abrahamista polveutuva kansa. Heidät valittiin Liiton kansaksi. Useimmat arabiheimot polveutuvat Abrahamista ja kunnioittavat nykyäänkin häntä esi-isänään. Mooses asui midianilaisten luona. Midianilaiset palvelivat elävää Jumalaa. Myöhemmin heistä tuli Israelin vihollisia. Abraham uskoi Jumalan valintaan, vaikka muilla pojilla oli jälkeläisiä ja Iisakilla ei. Ehkä joku muu pojista oli lahjakkaampi, miellyttävämpi. Abraham oli ollut sata vuotta muukalaisena luvatussa maassa. Hän odotti kaupunkia, joka ei häviä (Hepr.11:9-10). Katso Matt.22:31-32. Jaakob ja Eesau 1 Moos.25:19-34 Siunauksen tie ei aina ole helppo eikä tavanomainen. Iisak ja Rebekka olivat saaneet toisensa Jumalalta. Jumala oli ihmeellisellä tavalla ohjannut heidät yhteen. Silti he saivat odottaa perillistä 20 vuotta. Ketura synnytti tänä aikana Abrahamille kuusi poikaa. Tämä oli varmaan vaikea pala Iisakille ja Rebekalle. Heille oli luvattu, että heistä syntyisi liiton kansa. Abraham oli varmasti heille hyvä tukija, rohkaisija ja varottaja. Se että Abraham ja Saara ja Iisak ja Rebekka saivat


29 odottaa kauan lupauksen täyttymistä, on esikuva meille, jotka heidän jälkeläisensä, Jeesuksen, kautta saamme lupauksen pelastuksesta, jonka pääsemme täysin toteutuneena näkemään vasta myöhemmin. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen pojat syntyivät. Jo ennen poikien syntymää oli Rebekka saanut Jumalalta tiedon: ”Kaksi kansaa on kohdussasi. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa” (23). Kaksi kansaa: Eesausta edomilaiset ja Jaakobista juutalaiset. Toinen heimo on toista vahvempi: Israelista tuli huomattavasti vahvempi kuin Edomista, mutta ei heti. Edomilla oli kansana myös oikeutensa (5 Moos.2:4-8). ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”: Valinta johtui Jumalan vapaasta tahdosta (Room.9:10-16). Pojilla oli sama isä ja äiti. Olivat kaksoset. Toinen valittiin ja toista ei. Tässä ei puhuta veljesten pelastuksesta, vaan siitä valinnasta, kumpi on oleva Jumalan ilmoituksen kantaja. On historiallinen tosiasia, että Israel sai siunauksen ja Edom kirouksen. Jumalan valinta perustui hänen ennaltatietämiseensä (Mal.1:1-4). 1 Moos.25:27-34 Iisak kiintyi enemmän Eesauhun ja Rebekka Jaakobiin. Kasvatus toi ongelmia poikien elämään. Profetia siitä, että vanhempi on palveleva nuorempaa, oli varmasti myös Abrahamin ja Iisakin tiedossa. Abraham eli vielä 15 vuotta poikien synnyttyä. Abraham keskusteli ehkä usein Jaakobin kanssa Jumalan lupauksista ja siitä miten Jumala oli häntä johdattanut. Ehkä Jaakob uneksi näistä siunauksista lapsesta saakka. Ehkä häntä myös askarrutti, miten hän saisi nuo Jumalan lupaamat siunaukset. Isähän antoi kaikessa arvon Eesaulle ja Eesaun tekemisille. Sitten tarjoutui hyvä tilaisuus. Maahan oli tulossa nälänhätä (26:1). Oliko Eesau turhaan hakenut saalista sinäkin päivänä? Jaakobilla oli heti tilanne hallinnassa. Jaakob ei luottanut Jumalaan, vaan katsoi, että hänen täytyy itse toimia, jotta Jumalan lupaukset toteutuisivat. Eesaulle oli todellista vain se mitä saattoi käsin koskettaa, millä saattoi täyttää vatsansa. Siunaus oli hänelle vain ajallista hyvää (32-34). Iankaikkisuus ja näkymättömät täysin vieraita (Hepr.12:16-17). Katso myös 2 Kor.4:17-18. Uudestaan ja uudestaan Jaakob toimi näin. Sitten kun Jaakob monien vuosien jälkeen pääsi omassa elämässään oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, hän joutui kärsimään siitä mitä oli kylvänyt. Jaakobin perheessä oli jatkuvasti ongelmia.

Luku 26

Jumala salli nälänhädän tulla maahan Abrahamin eläessä ja myös Iisakin aikana. [Vertaa luvussa 20 kerrottu Abrahamin ja Abimelekin kohtaaminen. Abimelek on ilmeisesti arvonimi tai periytyvä nimi] Ensimmäistä kertaa Jumala ilmestyi nyt Iisakille henkilökohtaisesti. Jumala varoitti Iisakia lähtemästä luvatusta maasta Egyptiin, kuten Abraham oli tehnyt. Paimentolaiset menivät yleensä Egyptiin nälänhädän aikana. Niilin ansiosta Egypti ei ollut niin riippuvainen sateista. Ehkä Iisak oli jo suunnitellut lähteä. Jumala antoi lupauksensa, jonka oli antanut Abrahamille, nyt myös Iisakille: Kaikkivaltias Jumala lupasi olla Iisakin kanssa ja siunata häntä (3). ”Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut...” (3). ”Jälkeläisiäsi on paljon kuin taivaan tähtiä” (4). ”Sinun jälkeläisissäsi siunataan kaikki maailman kansat” (4). Oli nälänhätä, mutta Jumala piti Iisakin väestä huolen (12). Jumala siunasi sadon, koska Iisak totteli Jumalaa, eikä lähtenyt Egyptiin - missä olisi ollut varma toimeentulo! Paikalliset asukkaat kyselivät Rebekasta (7). Iisak joutui vaaralliseen tilanteeseen. Inhimillisesti ajatellen oli syytä pelätä. Hän oli muukalainen ilman oikeuksia. Iisak ei luottanut Jumalan apuun, vaan valehteli. Abraham oli langennut kaksi kertaa tähän samaan syntiin. Kun Jumalan oma tekee väärin, hän tuottaa häpeää Jumalan nimelle: ´Väittää Jumalaa kaikkivaltiaaksi ja tekee noin!` Kuningas nuhteli Jumalan lupauksen perillistä. Filistealaiset alkoivat kadehtia Iisakia (14). Ilmeisesti tukkimalla kaivot, he aiheuttivat myös itselleen harmia! Kateus saa aikaan tällaista. Kuitenkin he pelkäsivät Iisakia, koska hän oli tullut voimakkaaksi (16). He käskivät hänet pois (16). Iisak ei alkanut riidellä vaan lähti pois, vaikka Jumala oli luvannut


30 hänelle koko maan ja hänellä oli oikeus kaivoihin. Hänellä oli myös paljon väkeä, joten hän olisi voinut taistella oikeuksistaan. Mutta hän oli valmis jättämään asian Jumalalle. Kerta toisensa jälkeen Iisak etsi rauhaa. Hän ei lähtenyt taistelemaan oikeuksistaan (21). Hän turvasi Herraan: Nyt Herra on antanut...(22). Iisak on tässäkin kohden esikuva Jeesuksesta: Jeesus ei vaatinut itselleen oikeuksia. Hän oli maailman Luoja, mutta oli valmis olemaan halveksittu, pilkattu, kuolemaantuomittu. Tällaista asennetta Jumala odottaa omiltaan (Room.12:17; 1 Kor.6:7; Matt.5:38-42). Jumala ilmestyi Iisakille ja rohkaisi häntä. ”Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala”: Minä olen liiton Jumala. ”Älä pelkää minä olen sinun kanssasi” (24): Tuli millainen tilanne tahansa sinun ei tarvitse pelätä, koska minä olen sinun kanssasi. Vertaa Matt.28:19-20; Room.8:31-39: Vaikka menettäisimme kaikki ’kaivot’, Jumala on kanssamme ja siksi voitamme. Iisak rakensi alttarin, huusi avuksi Herran nimeä (turvasi Jumalaan). Jumala vahvisti sanansa antamalla Iisakille yhden uuden kaivon (25). Jumala saattoi Iisakin rauhaan vihamiestenkin kanssa (26-31). Iisak olisi riitelemällä saanut vain tuhoa aikaan. Nyt viholliset tulivat hänen luokseen. Iisak laittoi pidot (30) ja vannoi valan (31). Hän ei ollut katkera, vaan oli valmis sopimaan ja tekemään liiton, vaikka he olivat ajaneet hänet pois. Iisak sai jälleen kaivon - Jumala siunasi. Samassa paikassa, missä Abraham vannoi valan Abimelekin kanssa, myös Iisak vannoi valan. Kaivo löytyi valan vannomisen päivänä (32-33). Shibea merkitsee vala tai seitsemän. Vertaa 1 Moos.21:31. Paikan nimeksi vahvistui Beersheba (33)

Luku 27

Harvoja Raamatun henkilöitä kuvataan niin paljon kuin Jaakobia. Luther iloitsi Jaakobin valinnasta, koska se hänen mukaansa todistaa selvästi, että pelastus on yksin armosta. Jos Jaakob voi pelastua, niin sen täytyy tapahtua armosta. 1 Moos.27:1-4 Iisak oli 137 vuotias. Samanikäisenä hänen veljensä Ismael oli kuollut (25:17). Iisak alkoi ajatella omaa kuolemaansa, hänen näkönsä oli heikentynyt. Iisak eli vielä 43 vuotta. Iisakin elämän tärkeä tehtävä oli Abrahamin siunauksen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Tuo tehtävä oli vielä suorittamatta. Ehkä Iisak oli siirtänyt asiaa, koska Jumalan selvä sana (1 Moos.25:23) ja hänen oma toiveensa olivat ristiriidassa. Iisak kutsui Eesaun luokseen ja antoi tälle ohjeet. Hän yritti ehkä vielä kokeilla Jumalaa ja saada hänen suostumuksena. Ehkä hän ajatteli, että jos Herra antaa Eesaun löytää nopeasti riistaa, se olisi merkki Jumalalta, että Eesau olisi sittenkin perillinen. Profetia oli tullut Rebekan (naisen) kautta - ei suoraan hänelle. Näin me usein toimimme saadaksemme omat toivomuksemme läpi. 1 Moos.27:5-17 Rebekka tiesi Jumalan tahdon, mutta häneltä puuttui Abrahamin usko Jumalan kaikkivaltiuteen. Rebekalla ja Jaakobilla oli usko Jumalan lupauksiin, iankaikkisiin, mutta he eivät luottaneet tarpeeksi Jumalaan, eivät odottaneet Jumalan aikaa. Jeesus on ainoa ihminen joka kaikessa kärsivällisesti odotti Jumalan ajan täyttymistä ja hänen suunnitelmiensa toteutumista: Hän söi vasta kun Jumala antoi leipää. Hän nousi valtaan vasta kun Jumala korotti hänet valtaan (ei Saatanan toimesta eikä ihmisten toimesta). 1 Moos.27:18-40 Iisakia ei ollut helppo pettää: Iisak tunsi Jaakobin ja Rebekan ajatukset ja heidän luonteensa. Saalis oli tullut liian nopeasti ja omatunto sanoi hänelle, että siunaus kuului Jaakobille. Hänessä heräsi voimakas epäilys. Jaakob joutui valheesta valheeseen. Hän joutui jopa vetämään Jumalan valheensa tueksi. Tahtomattaan ja tietämättään Iisak toimi Jumalan välikappaleena. Iisakin siunaus oli esikoisen siunaus. Vertaa 1 Moos.12:3, 1Moos.26:3-4. Kun Iisak ymmärsi, että häntä oli petetty, hän ilmeisesti tajusi, että Jumala oli sallinut sen tapahtua (33). Eesau ja Iisak puhuvat vain Jaakobin petoksesta. Kumpikaan ei mennyt itseensä ja tunnustanut omaa syytänsä (35-36). Hepr.12:17:


31 Huolimatta äänekkäästä itkusta, hän ei saanut tilaa mielenmuutokselle. Iisak siunasi myös Eesaun, mutta nyt Pyhän Hengen johtamana, profeetallisesti (38-40): Luvattu maa oli hedelmällisempi kuin Eesaun saama maa (39). Jae 40: 2 Sam.8:14: edomilaiset israelilaisten vallan alla; 2 Kun.8:22, 14:7: vapautuivat; 2 Aikak.28:17: edomilaiset uudelleen israelilaisten vallan alle. Jeesuksen aikana idumealaiset Herodekset hallitsivat Jaakobin jälkeläisiä. Hepr.11:20: Uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Iisak siunauksen Jaakobille (Jaakobille annettu siunaus 1 Moos.28:1-4) ja Eesaulle. 1 Moos.27:41-46 Jotta isän sanat eivät toteutuisi Eesau päätti tappaa Jaakobin. Rebekka joutui niittämään oman kylvönsä hedelmää. Hän puuttui jälleen asioiden kulkuun. Asia oli Iisakillekin tärkeä, koska heillä oli paljon murhetta Eesaun vaimoista (1 Moos.26:35). Miten olisi käynyt jos nämä ihmiset olisivat toimineet Jumalan tahdon mukaisesti? Nyt he joutuivat niittämään kylvämäänsä hedelmää. Iisak eli vielä 43 vuotta. Vasta ennen kuolemaansa hän sai nähdä Jaakobin. Monet kerrat hän varmasti katui tekojaan. Jaakob joutui maanpakoon. Häntä petettiin ja hän petti. Rebekka ei saanut enää nähdä Jaakobia ennen kuolemaansa. Tässä on Jumalan valittu perhe pettämässä ja vahingoittamassa toinen toisiaan ja laittamassa kukin omaa tahtoaan Jumalan tahdon edelle. Ihmisen turmellus on pohjaton; sen tähden täytyy armonkin olla rajaton. Armossaan Jumala pysyi heidän Jumalanaan ja piti heistä huolta.

Luku 28 1 Moos.28:1-9 Iisak tunnusti nyt Jaakobin lupauksen perilliseksi. Isän tunnustus oli varmasti Jaakobille suureksi rohkaisuksi pakomatkalla. Iisak esitti toivomuksen, että Jumala antaisi Abrahamin siunauksen. Ymmärsi, että asia on Jumalan vallassa. Jumala itse antoi tuon siunauksen: Abrahamille (12:2,3,7); Iisakille (26:3-4); Jaakobille (28:13-14). Eesau tajusi tehneensä väärin. Hän yritti korjata omia tekemiään ja teki lisää hallaa (6-9). 1 Moos.28:10-22 Jaakob lähti matkalle. Beershebasta Beeteliin on noin 100 km. Sillat kotiin olivat poikki ja tulevaisuus oli tuntematon. Jaakob oli yksin ja ilman turvaa. Miksi hän oli matkalla tyhjin käsin (1 Moos.32:10: ”vain sauva kädessä”), vaikka isä lähetti kosiomatkalle? Tässä tilanteessa hän ei voinut selviytyä omin voimin. Nyt hän oli valmis kuuntelemaan Jumalaa. Jumala ilmestyi Jaakobille, joka oli petoksen tähden pakomatkalla. Jumala kykenee muuttamaan meidän tekemämme pahan hyväksi: pakomatkalla Jaakob oppi tuntemaan Jumalaa. Sen mitä Jaakob oli omin käsin yrittänyt riistää itselleen, sen hän nyt saa lupauksena lahjaksi: maa, kansa, siunaus. Ja vielä lisäksi: ”Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä olen sinulle luvannut.” Jaakobin uni Jumalan enkelit kulkivat portaita ylös ja alas. Uni oli Jaakobille merkki siitä, että Herra oli hänen kanssaan. Se sanottiin selvästi (15). Tämä oli merkki siitä, että hän sai olla yhteydessä taivaaseen. Vertaa Joh.1:47-51: Siitä, että Jeesus näki hänet missä hän on ja mitä teki, ennen kuin oli nähnyt luonnollisin silmin, Natanael ymmärsi kuka Jeesus on. Jeesus lupasi, että he tulevat näkemään paljon suurempiakin asioita. 51: Jeesus oli välittömässä yhteydessä Jumalaan ja enkelit olivat hänen palveluksessaan, siitä Natanael ja muut opetuslapset saisivat suurempia näyttöjä. Jeesuksessa se mitä Jaakob näki unessa, on tullut todeksi: Jeesuksen kautta on täydellinen yhteys Jumalan kanssa tullut mahdolliseksi. Jeesus on tie taivaan yhteyteen. Risti on kuin taivaaseen ulottuvat portaat.


32 Jumala oli luvannut kaiken. Jaakob alkoi tehdä kauppaa: ”jos...”. Jaakob tinki sitä, minkä Jumala jo oli luvannut: ”Jos teet sen, niin minä...”. Jaakob sai Herran, mutta Herra ei saanut Jaakobia. Paikan pyhyys järkytti Jaakobia ja ajan tavan mukaan hän pystytti patsaan merkiksi. Beet El (Jumalan talo).

Luku 29 1 Moos.29:1-12 Kaivo on idässä varmin ihmisten kohtaamispaikka. Kaivolla Jaakob saisi tietää, onko sukulaisia vielä elossa ja missä he ovat. Miksi hän ehdotti muille paimenille lampaiden juottamista? (6-8) Ehkä hän halusi saada muut ihmiset pois ennen kuin tapaisi Rebekan ja kertoisi tälle kuka on. Menneiden päivien kokemukset, turvattomuus ja pelko (matka oli noin 800km.) purkautuivat Jaakobilla suureen itkuun. Raakel tuli näin Jaakobin ensimmäiseksi uskotuksi (11-12). 1 Moos.29:13-30 Jaakob kertoi kaiken Laabanille. Oli ilmeisesti pakko kertoa: miten muuten oli selitettävissä, että kosija tuli taloon vain sauva kädessä. Samalla Jaakob antoi Laabanille aseet käteen. Jaakobin ainoa turvapaikka oli Laabanin koti. Niin kuin oli itse pettänyt (oli käyttänyt hyväksi sitä, että isä ei nähnyt), Jaakob joutui petetyksi. Morsiamen vaihto häissä oli yksinkertaista, koska morsian oli kaiken aikaa hunnutettu. Naiset ja miehet juhlivat erikseen. Vasta illalla, pimeän tultua, lähti morsian omaisten saattamana sulhasta vastaan. Lean on täytynyt olla juonessa mukana. Jaakob suuttui, mutta ei voinut muuta kuin alistua tapahtuneeseen. Jaakob oli valmis kohtaamaan paimenen elämän vaikeudet ja vaarat, koska rakasti Raakelia (20). Jaakob itse kuvaa tuota elämää:1 Moos.31:38-40. Lealle oli vaikea olla hylättynä. Aluksi Lean elämän sisältönä oli vain, miehensä kiintymyksen saavuttaminen (29:31-34). Hän etsi Jumalan apua tähän. Sitten hän oppi kiittämään Jumalaa -elämän pääsisältö muuttui (35). Juudasta syntyi Kristus.

Luku 30

Jaakobin elämä oli raskasta. Lean naittamisesta petoksella oli seurauksena isot perheongelmat. Lea yritti voittaa miehensä kiintymyksen synnyttämällä poikia. Raakel oli kateellinen Lealle. Jaakob oli näiden kahden kaupanteon kohde. Lemmenmarjojen arveltiin vaikuttavan hedelmällisyyteen (14-16). Lean raskaus tuntui varmaan ’kohtalon ivalta’. Laaban tunnusti tajunneensa, että Jumala oli Jaakobin tähden siunannut häntä (27). Jaakobkin tunnusti Jumalan huolenpidon ja uskollisuuden (29-30). Oli totta, että Jumala oli hänen kanssaan, mutta siitä huolimatta hän itse suunnitteli kaikki työnsä ja tiensä. Jaakob kilpaili pahassa Laabanin kanssa. Jumala olisi varmasti lisännyt Jaakobin laumoja ilman Jaakobin temppujakin, mutta Jaakob ei uskaltanut jättää asiaa Jumalan huoleksi.

Luku 31 1 Moos.31:1-43 Jaakob kuuli ilmeisesti muilta ihmisiltä miten Laabanin pojat suhtautuivat häneen. Hän näki myös, että Laabanin asenne häntä kohtaan oli muuttunut. Turvautuiko Jaakob rukouksin Jumalaan, kysyen mitä hänen tulisi tehdä? Jumala käski häntä palaamaan synnyinmaahan (3). Jumala oli jo aiemmin käskenyt, enkelin välityksellä, Jaakobia lähtemään (10-13). Miksi hän ei lähtenyt heti tuon unen nähtyään? Oliko mielessä lisärikastuminen? Vai pelkäsikö hän paluuta? Nyt hän oli pakkotilanteessa: Laaban ja tämän pojat olivat vihastuneet. Oli pakko paeta; pakko noudattaa Jumalan käskyä.


33 Jaakob syytti Laabania petoksesta, mutta ei nähnyt omaa petollisuuttaan (7-9). Ilmeisesti hän piti sitä oikeutettuna. Jaakob näki kyllä jossakin määrin Jumalan avun, mutta ei ymmärtänyt, että Jumala oli ollut uskollinen, vaikka hän oli ollut uskoton (ks. 2 Tim.2:13). Raakel ja Lea olivat heti valmiita lähtemään (12-14). Eri tapahtumien kautta (mm. isän tekemien vääryyksien tähden), Jumala oli irrottanut heitä kodistaan. He olivat valmiita lähtemään tuntemattomaan. Näin Jumala usein irrottaa meitäkin asioista, jotka ovat meille rakkaita ja menevät Jumalan tahdon edelle. Jaakob joukkoineen lähti kiireesti, Laabanin tietämättä. Tällainen lähtö oli Jaakobin omaa syytä. Jos hän olisi eri tilanteissa toiminut oikein ja lähtenyt Jumalan ensimmäisestä käskystä, Jumala olisi varmasti sallinut hänen lähteä rauhassa. Kotijumalien omistaminen merkitsi yleensä perintöoikeuden omistamista. Raakel varasti jumalat ilmeisesti perinnön tähden (19). Siksi myös Laaban piti tärkeänä saada kotijumalat takaisin. Jaakobin oman elämän esimerkki teki tällaisen varkauden mahdolliseksi. Tuskin Saara olisi tehnyt samaa Abrahamin puolesta. Laaban ajoi väsymättä, vihassa Jaakobia takaa (23). Tarkoitus lienee tappaa Jaakob ja ottaa omaisuus takaisin. Jumala ilmestyi Laabanille ja esti hänen aikeensa ilmeisesti juuri ennen kuin hän aikoi hyökätä Jaakobin kimppuun (24). Laaban ei pystynyt taistelemaan muuta kuin sanoilla. Hän käytti sanoja taitavasti saadakseen Jaakobin syylliseksi (26-30). Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat! Tietämättään hän määräsi itselleen rakkaimmalle ihmiselle kuoleman. Ihminen loukkaantuu usein eniten kun hänen heikkoon kohtaansa kosketaan. Jaakob esitti itsensä täysin syyttömänä. Hän ei vielä nähnyt itseään Jumalan silmin, van ajatteli ilmeisesti olevansa paljon parempi kuin Laaban. Jumala tosin pelasti Jaakobin, mutta ei Jaakobin, vaan itsensä tähden. 1 Moos.31:43-55 Miehet tekivät sovinnon. Liitto vahvistettiin yhteisellä aterialla. Yhteinen ateria merkitsi toisen vastaanottamista ilman vihamielisyyttä, ystävänä. Jegar-sahaduta (todistuksen röykkiö - arameaa). Galed (todistuksen röykkiö - hepreaa). Tämä on ensimmäinen Raamatun kohta, jossa esiintyy aramean kieli. Ilmeisesti Laabanin asuinalueella puhuttiin arameaa ja Jaakobin kotiseudulla hepreaa. Myöhemmin aramea oli esimerkiksi Assyrian (2 Kun.18:26-30) ja Persian valtakunnan diplomaattikieli. Esimerkiksi Esran kirjassa on virallinen kirjeenvaihto arameaksi. Laaban vetosi Abrahamin ja Naahorin Jumalaan. Jaakob vetosi Jumalaan, jota Iisak pelkäsi.

Luku 32 Jaakobin paini 1 Moos.32:1-22 Jaakob oli saanut Jumalalta lupauksen turvallisesta kotiin paluusta (31:3). Jumala oli luvannut olla hänen kanssaan. Jumala oli varjellut Jaakobin Laabanin kostolta (31:29). Matkalla Jaakobia vastaan tuli enkeleitä ja hän ymmärsi mitä hän näki. Tämän kaiken olisi luullut antavan Jaakobille vakuuden, että tie oli turvattu. Mutta vääryydet, joita hän oli tehnyt Eesauta kohtaan, painoivat. Kun hän kuuli, että Eesau on matkalla häntä vastaan neljäsataa miestä mukanaan, hän suoritti ensin turvatoimet (8-9). Sitten Jaakob kääntyi Jumalan puoleen (10-13). Hän tunnusti, että hän ei ole Jumalan armon ja hyvyyden arvoinen (11). Eikö hän luottanut Jumalan varjelukseen, kun yritti itse lepyttää Eesauta (21)? Sisältyikö lahjoihin myös ajatusta katumuksesta? 1 Moos.32:23-32 Jaakob jäi yksin. Muuan mies paini hänen kanssaan. Jaakob ei alkanut taistella tämän miehen kanssa, vaan mies Jaakobin kanssa. Jos joku hyökkää toisen kimppuun, hän yrittää voittaa tuolta toiselta jotakin. Kuka oli Jaakobin kanssa taistellut mies? Hoos.12:3-5: kamppaili Jumalan kanssa, Hän paini enkelin kanssa ja voitti. Jae 31: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa”. Juutalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että tässä on kyseessä Herran enkeli, Kasvojen ruhtinas. Nämä nimet on joissakin teksteissä liitetty messiaaseen.


34 Jaakob taisteli Jumalan ja ihmisten kanssa (28). Selvitettiinkö tässä taistelussa Jaakobin jumalasuhde ja suhde ihmisiin? Jos kyse oli tästä, Jaakobin voitto merkinnee sitä, että hän tuli oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, ja sen seurauksena myös ihmisten kanssa. Vasta kun enkeli satutti Jaakobia, mursi Jaakobin oman voiman (25), Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”. Hän itki ja anoi armoa (Hoos.2:5). Tähän asti hän oli ilmeisesti taistellut vapautuakseen. Taisteliko Jumala Jaakobin kanssa saadakseen Jaakobin tähän tilaan? Tämän jälkeen mies kysyi: ”Mikä sinun nimesi on”? (27). Nimen ajateltiin sisältävän ihmisen olemuksen. Hän vastasi Jaakob (pettäjä). Tässä tilanteessa Jaakob sai uuden nimen: Israel ( Jumala taistelee, Jumala hallitsee). Jaakob pyysi tätä henkilöä kertomaan nimensä ilmaisemaan kuka hän on. KR38: ”Miksi kysyt minun nimeäni” (miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni, on tulkintaa). Sisältääkö vastaus ajatuksen: Etkö tiedä kuka olen? ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa” (31): Jaakob ilmeisesti ymmärsi, että Jumala oli häntä armahtanut. Hän oli jäänyt eloon, vaikka oli kohdannut Jumalan. Jaakobin taistelu / Jeesuksen taistelu Getsemanessa Jaakobin taistelu johtui hänen omista synneistään. Jeesuksen taistelu johtui meidän synneistämme. Meidän syntiemme tähden Jumalan viha tulisi hänen päälleen. Taistelun ajankohta: Eesaun kohtaamista edeltävä yö. Rangaistuksen (Jaakobin syntien tähden) päälle tulemista edeltävä yö. Jeesuksen taistelun ajankohta: Rangaistuksen (meidän syntiemme tähden) päälle tulemista edeltävä yö. Jaakob oli johtanut suurta joukkoa. Nyt vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Jeesusta seurasi suuri joukko ihmisiä. Getsemanessa hän taisteli yksin (Matt.26:40). Taistelu oli Jaakobille taistelua siunauksesta (27). Jeesuksenkin taistelussa oli kyse siunauksesta; siitä, että hän voisi siunata meitä (Ef.1:3). Voitto näytti tappiolta: Jaakob jatkoi matkaa ontuen. Tuli invalidiksi, ihmisten silmissä avuttomaksi. Jeesus naulittiin ristille, kuoli. Se mikä näytti tappiolta, oli täydellinen voitto. Kristuksen ristin luona voidaan sanoa kuten Jaakobista ja hän siunasi Jaakobin siellä. Meidänkin kohdallamme siunausta edeltää yleensä ’lonkan nyrjähtäminen’: Jotain meissä pitää särkyä, jotta saisimme Kristuksen hankkiman siunauksen ja voisimme elää siitä.

Luku 33 1 Moos.33:1-15 Jaakobilla oli syytä pelätä. 20 vuotta hän oli ollut paossa veljeään tekemänsä petoksen tähden. Mutta Jaakob oli nyt muuttunut: hän oli nöyrtynyt Jumalan edessä. Jaakob itse kulki ensimmäisenä (3). Asetti itsensä esiin puolustuskyvyttömänä. Eikö Jaakob aivan täysin luottanut Jumalan varjelukseen, koska laittoi rakkaimmat suojatuimpaan paikkaan? Jaakob kumartui seitsemän kertaa Eesaun edessä (3). Hän, joka oli petoksella anastanut veljensä aseman, osoitti nyt nöyryyttä veljensä edessä. Oliko Eesaulla vielä vastaan lähtiessä, toiset ajatukset, koska hän tuli neljänsadan miehen kanssa? Ehkä Jaakobin lahjat, nöyrtyminen ja se, että hän asetti itsensä puolustuskyvyttömänä, ontuvana joukon eteen, lepytti Eesaun. Petoksella siunauksen ja varallisuuden anastanut Jaakob oli nyt sydämestään antamassa (8-11)! Antaminen ei enää ollut tarpeen Eesaun vihan lepyttämiseksi. Jaakob halusi antaa ilosta, kiitoksesta. Ilmeisesti Eesau halusi suojella Jaakobin joukkoa - ensin itse koko joukolla (12), sitten jättämällä osan (15). Jaakob uskaltautui matkaamaan Jumalan suojeluksen varassa nyt kun hän oli nähnyt miten Jumala johdatti tässä Eesaun asiassa. 1 Moos.33:16-20 Jumala oli lupauksensa (28:15, 31:3) mukaisesti johdattanut Jaakobin takaisin Kanaanin maahan. Paikka johon Jaakob asettui asumaan, sai nimen hänen rakentamiensa rakennusten mukaan: Sukkot (katokset). Paikka oli Sikemin kaupungin edustalla (18). Jaakob osti itselleen paikan,


35 johon oli asettunut asumaan, vaikka Jumala oli luvannut koko maan Jaakobille. Jaakob rakensi alttarin (turvautui Jumalaan). Hän antoi alttarille nimen Jumala, Israelin Jumala, sen nimen mukaan, minkä Jumala oli hänelle antanut.

Luku 34 1 Moos.34:1-12 Jaakobin perhe oli asunut paikkakunnalla 6-8 vuotta. Vaikka Jaakob oli omassa elämässään päässyt oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, se ei merkinnyt sitä, ettei hänen elämässään ja perheessään olisi ollut ongelmia. Dina oli ehkä 14-16vuotias. Ilmeisesti hän oli ollut moneen otteeseen tekemisissä näiden nuorten kanssa. Jaakob oli varmasti ahdistunut asiasta, mutta hän ei voinut tehdä paljoakaan. Ehkä hän rukoili Jumalalta apu. Ilmeisesti Dinan täysveljet, Simeon ja Leevi, olivat silloisessa yhteiskunnassa ne jotka olivat vastuussa. Sikemin isä Haamor tuli Jaakobin kanssa neuvottelemaan (6). Juuri silloin Jaakobin pojat olivat palaneet kotiin. He olivat raivoissaan (7). Hamor ja Sikem eivät esittäneet anteeksipyyntöä tapahtuneesta - ehdottivat vain avioitumista. Ilmeisesti Sikemin asukkaat eivät pitäneet raiskausta isona asiana. 1 Moos.34:13-31 Raamattu ei salaile tällaisiakaan asioita! Simeon ja Leevi pettivät katalasti. He käyttivät petoksen välineenä Jumalan liiton merkkiä. Myös Jumalaa palvelevan perheessä voi tapahtua tällaista. Vain henkilökohtainen yhteys Jumalaan estää pahuudesta. Jaakob ei ollut mukana tässä salajuonessa. Hän kauhistui sitä. Hän pelkäsi myös seurauksia (30). Oliko Jaakob täysin syytön tapahtumaan? Pojat olivat aiemmin eläneet monen petoksen keskellä.

Luku 35 1 Moos.35:1-9 Jumala puhui Jaakobille ja käski hänen lähteä Beeteliin. Jaakob oli asunut paikalla monta vuotta ja oli ostanut maata ja rakennuttanut katoksia. Ei ollut helppo lähteä. Paitsi Jumalan käsky, myös pelko kostosta ajoi liikkeelle. Hirveiden tapahtumien jälkeen Jaakob näki tarpeelliseksi puhdistautua kaikesta epäjumaliin liittyvästä. Paha koitui hyväksi. He hylkäsivät kaikki vieraat jumalat: Raakelin varastamat Laabanin kotijumalat ja Sikemissä mahdollisesti hankitut jumalat. Renkaat, jotka heillä oli korvissaan. Korvarenkaat ilmeisesti liittyivät epäjumalanpalvelukseen. Ei kerrota, että Jaakobin väestä olisi joku vastustanut. Ilmeisesti he pelkäsivät ympärillä olevien kansojen kostoa ja olivat valmiit etsimään elävän Jumalan apua. Jumala varjeli Jaakobin joukkoa vaikuttamalla pelon heitä kohtaan (5). Olivat helposti tuhottavissa (34:30). Jaakob palasi paikkaan, jossa Jumala oli ensimmäisen kerran hänelle ilmestynyt -pakomatkan alussa (28:12-15). Oli kulunut lähes kolmekymmentä vuotta. El Betel (Betelin Jumala): Nimi ilmaisi ajatuksen: palvelen Jumalaa, joka kolmekymmentä vuotta sitten ilmestyi minulle. Hän on osoittanut olevansa tosi Jumala. Imettäjä oli arvostettu henkilö perheessä (8). Debora oli tullut Jaakobin äidin mukana luvattuun maahan (oli ehkä noin 180 vuotias). Olisiko hän liittynyt perheeseen Jaakobin asetuttua Sikemiin? Hänen emäntänsä oli kuollut. Hän oli varmaan hoitanut Jaakobia tämän ollessa lapsi. Oli ehkä Jaakobille rakas kuin äiti (Puu sai nimekseen itkutammi). 1 Moos.35:9-15 Jumala ilmestyi jo toisen kerran Jaakobille luvattuun maahan paluun jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Jumala oli käskenyt häntä menemään Beeteliin. Nyt Beetelissä Jumala ilmestyi uudestaan. Jumala uudisti Jaakobille antamansa lupauksen ja vakuutti antaneensa hänelle uuden nimen: Israel (Jumala taistelee, Jumala hallitsee, Jumalan taistelija). Jaakob ei siis enää ollut Jaakob (petturi).


36 Jumala ilmestyi ilmeisesti Jaakobille näkyvässä hahmossa (13). Jo aiemmin Jaakob oli antanut paikalle nimen Jumalan huone. Näiden tapahtumien jälkeen nimitti paikan uudelleen Beet Eliksi. 1 Moos.35:16-20 Raakel oli toivonut vielä yhtä poikaa (1 Moos.30:22-24). Oman tuskansa takia nimitti pojan Benoni (tuskieni poika). Jaakob antoi pojalle nimen Benjamin (oikean käden poika; voiman poika, vallan poika): oli ainoa, joka syntyi luvatussa maassa. Syntyi sen jälkeen kun Jaakob vihdoin oli päässyt oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Jaakob ei ollut toivoton edes rakkaimpansa menettämisestä. Hän uskoi iankaikkisiin. Jaakobin pystyttämä patsas oli olemassa vielä Saulin aikana (1 Sam.10:2). Paikasta ei ole täyttä varmuutta. Nykyinen muistopatsas voi olla haudan paikalla tai lähellä sitä. Lähellä Rakelin kuolinpaikkaa syntyi Jaakobin jälkeläisenä Vapahtaja (Miika 5:2 /Luuk.2:4-7). 1 Moos.35:21-29 Sitten Israel lähti matkaan (21): Israel esiintyy Jaakobin nimenä Vanhassa testamentissa 50 kertaa. Raamattu ei mainitse kenelläkään muulla henkilöllä olleen tätä nimeä. Siitä tuli Jumalan valitun kansan nimi (2 Moos.1:7-9). Ruubenin teko mainitaan lyhyesti tässä (22). Vielä kuolinvuoteella Jaakobia painoi tämä teko. Tekonsa tähden Ruuben menetti esikoisen oikeutensa (1 Moos.49:34). Ensimmäisen kerran Raamatussa luetellaan Israelin kansan kantaisät (23-26). Kun Jaakob lähti pakomatkalle, Iisak asui vielä Beershebassa (28:10). Ehkä hän oli halunnut siirtyä lähemmäksi perintöhautaa. Iisak kuoli 180 vuotiaan. Jaakob ja Eesau hautasivat hänet yhdessä perintöhautaan, johon oli haudattu Abraham, Saara ja Rebekka (1 Moos.49:29-31).

Luku 36 1 Moos.36:1-3 Eesaun vaimot. Luvuissa 26:34. 28:9 on Eesaun vaimoilla eri nimet kuin tässä. Ada = Basemat (26:34) Oholibama =Jehudit (26:34). Isäkin esiintyy kahdella eri nimellä ja 26:34 sanotaan, että hän on heettiläinen, mutta tässä, että hän on hivviläinen: heettiläiset kuuluivat hivviläisiin. Basemat = Mahalat (28:9) Oliko kyseessä avioitumisen yhteydessä annettu uusi nimi? Saattoivat myös olla nimiä, jotka omistivat jo aikaisemmin ja ottivat jostakin syystä käyttöön. Eesaulla oli viisi poikaa. Eesau asettui asumaan Seirin vuoristoon. Oli jo aiemminkin asunut siellä (32:3, 33:16). Nyt hän ilmeisesti jätti lopullisesti luvatun maan. Tunnustiko hän pois siirtymisellään, että lupaus kuului Jaakobille? Jumala antoi Seirin vuoriston Eesaulle (Joos.24:2-4). Jumala on uskollinen. Hän ei antanut Eesaun alueesta mitään israelilaisille (5 Moos.2:4-4). Eesaun asettuessa tuohon vuoristoon, siellä asui horilaisen Seirin jälkeläiset (20-30). Vuoriston nimi oli siksi Seirin vuoristo. Jumala oli luvannut Jaakobille, että hänestä syntyy kuninkaita. Mutta ennen kuin Israelilla oli yhtään kuningasta, Edom ennätti olla kauan kuningaskunta. Jakeissa 31-39 luetellaan kuninkaat, jotka hallitsivat Edomissa ennen kuin Israelista tuli kuningaskunta. Lopuksi luetellaan Eesaun sukuruhtinaat (40-43). Miksi nämä luettelot? Eesaun muutettua Seirin vuoristoon hänen heimostaan tuli vähitellen hallitseva ja eri kansat sulautuivat edomilaisiin. Edom on näytellyt tärkeää osaa Israelin historiassa: Se mainitaan monissa Vanhan testamentin tapahtumissa.

Luku 37 1 Moos.37:1-11 Millainen Joosef oli? Oliko hän omahyväinen, itsekäs, ilkeä? Hänellä oli tapana kannella heistä isälleen; KR38: ja hän kertoi isälleen mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan. Oliko Joosef lapsellinen, vai kertoiko isälle, jotta isä auttaisi veljiä oikeaan. Se mitä Joosefista kerrotaan jatkossa, ei


37 tue ajatusta että hän olisi halunnut veljille pahaa. Kun Joosef joutui orjaksi ja vankilaan, hän uudestaan ja uudestaan turvasi Jumalaan ja pyrki kaikessa elämään Jumalan tahdon mukaan. Kertomuksesta saa sen kuvan, että Joosef ei missään tilanteessa katkeroitunut. Vankilaan jouduttuaankin hän oli tukemassa ja auttamassa toisia. Vaikka hän veljien tullessa Egyptiin ruokaa ostamaan pani heidät koetteelle, teksti antaa sen kuvan, että hän teki sen saadakseen veljissä aikaan katumuksen - ei kostaakseen Jaakob aiheutti Joosefille ongelmia sillä, että rakasti tätä enemmän kuin muita poikiaan ja osoitti sen selvästi. Veljet vihasivat Josefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti (4). Miksi Joosef kertoi unistaan? Ihmetteli niitä varmaan itsekin. Unilla katsottiin tuohon aikaan olevan tärkeä merkitys (Vertaa Faaraon unet ja Faaraon palvelijoiden unet). Nämä unet toteutuivat myöhemmin: juuri tällaiseen asemaan Joosef tuli perheeseensä nähden. 1 Moos.37:12-36 Joosefin elämän monet piirteet on nähty esikuvana Jeesuksesta Jaakobin täytyi tietää veljien vihamielinen asenne ja matkan vaarat. Sittenkin hän uskaltautui lähettämään Joosefin matkaan. Joosef oli heti valmis noudattamaan isän tahtoa, vaikka tiesi veljien asenteet. Jeesuksessa Isä lähetti rakkaan Poikansa omiensa luo, vaikka tiesi heidän asenteensa. Jeesus oli heti valmis noudattamaan Isän tahtoa: ”minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon” (Joh.4:34). Joosef toi terveisiä kotoa, muistutti veljiä siitä, että isä ei ollut unohtanut heitä, vaan rakasti heitä. Sellaiset terveiset Jeesuskin toi. Joosef ei löytänyt veljiä sieltä missä heidän piti olla. Olisi voinut palata, mutta halusi täyttää isältä saamansa tehtävän (15-17). Jeesuskaan ei löytänyt veljiään sieltä mistä olisi pitänyt - olivat kaukana Jumalan tiestä, mutta Jeesus halusi täyttää Isältä saamansa tehtävän. Veljet eivät ottaneet Joosefia vastaan. Neuvottelivat Joosefin tappamisesta. Joosefin unet olivat nostattaneet veljien vihan, koska niissä oli ennustettu, että he joutuisivat kerran kumartumaan Joosefin edessä. Veljien asenne: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä” (8) ”Tapetaan hänet. Sittenhän nähdään miten hänen unensa käyvät toteen”(20). Jeesuskin tuli omiensa luo, mutta nämä eivät ottaneet häntä vastaan (Joh.1:11). He neuvottelivat hänen tappamisestaan (Matt.12:14). Jeesus kohtasi samanlaisen asenteen kuin Joosef: ’tämäkö meidän kuninkaamme (Joh.19:7, 14-15), naulitaan hänet ristille, sitten nähdään mitä hänen puheistaan tulee’ (Matt.27:41-43). Ruuben yritti pelastaa Joosefin veljiensä käsistä. Hän ei uskaltanut vastustaa, mutta ehdotti pienempää rangaistusta (21-24). Hän oli vanhimpana vastuussa. Ehkä hän tajusi Joosefin syyttömyyden ja sääli tätä. Ehkä hän myös katui isäänsä vastaan tekemää syntiä ja halusi hyvittää sen. Pilatus yritti vapauttaa Jeesuksen. Pilatus tajusi, että Jeesus on syytön. Ruoskittamalla Jeesuksen hän yritti herättää sääliä. Mutta hän ei uskaltanut pelastaa Jeesusta ( Joh.19:1-16). Heitettyään Joosefin kaivoon, veljet kävivät syömään (25). Joh.18:28 Eivät menneet sisälle, etteivät saastuttaisi itseään, vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Ismaelilaiset ja midianilaiset (molemmat Abrahamin jälkeläisiä) kauppiaat matkasivat yhdessä. Veljet myivät Joosefin (25-28). Jeesuksen lähimpiin kuuluva Juudas myi hänet (Matt.26:14-15). Synti johtaa usein uuteen syntiin. Yrittivät lohduttaa isää (31-35).


38 Jeesuksen murhaamisen jälkeen juutalaiset johtajat jatkoivat temppelipalveluksia ja säännöllisiä rukouksia. Kaikki mitä tapahtui Joosefille, oli Jumalan sallimaa. Hän halusi Joosefin avulla pelastaa Jaakobin perheen ja monet muut ihmiset. Kaikki mitä tapahtui Jeesukselle, oli Jumalan sallimaa, hän halusi Jeesuksen kautta pelastaa juutalaiset ja koko maailman.

Luku 38 1 Moos.38:1-11 Juuda muutti ystävänsä Hiiran luo asumaan. Oliko kotona liian ahdistavaa? Juuda avioitui kanaanilaisen naisen kanssa. Vanhassa testamentissa kanaanilaiset kuvataan epäsiveellisiksi, epäjumalanpalvelusta harjoittaviksi ja juutalaisia epäjumalanpalvelukseen houkuttajina. Juudalle syntyi kolme poikaa. Er oli Herran silmissä kelvoton ja Herra antoi hänen kuolla (6-7). Emme tiedä mitä Er teki. Ehkä hän eli syvällä epäjumalanpalveluksessa ja haureudessa. Taamarin naittaminen nuoremmalle veljelle oli maan tapa, ettei suku häviäisi (8-10). Miksi Oonan teki näin -vihasiko veljeään? Hän tuhosi Taamarin elämän. Juudan olisi tullut antaa viimeinen pojista, mutta hän pelkäsi menettävänsä tämän (11). Ajatteliko hän ehkä, että syy poikien kuolemaan oli Taamarissa? Yritti voittaa aikaa. 1 Moos.38:12-30 ”Ettemme joutuisi naurunalaisiks”" (23): Juuda pelkäsi vain häpeää. Juuda oli heti valmis tuomitsemaan Taamarin synnin (24). Nyt oli tilaisuus päästä eroon Taamarista. Kun Juuda tajusi, mitä oli tapahtunut, hän tunnusti oman syyllisyytensä (25-26). Juutalaisessa kirjallisuudessa Peres on salainen messias-nimi. Midrash Rabbaa: ”Tämä on Pereksen historia ja sillä on syvällinen merkitys, kun pyhä Jumala loi maailmansa, silloin ei ollut vielä kuoleman enkeliä, mutta kun Adam ja Eeva lankesivat syntiin, kaikki sukukunnat turmeltuivat. Ja kun Peres nousi, historia alkoi täyttyä hänen kauttaan, sillä hänestä on messias polveutuva ja hänen päivinänsä pyhä Jumala nielee kuoleman, kuten on sanottu, hän hävittää kuoleman ainaiseksi (Jes.25:8).” Midras Rabbaa: ”Juudan mielessä oli vaimon hankkiminen itselleen, pyhän Jumalan mielessä oli messiaan valkeus”. Miksi Raamatusta löytyy tällainen luku? Jeesus syntyi Juudan sukukunnasta. Matt.1:1-17 (erikoisesti jakeet 3,5-6): tällaisia ovat ihmiset Jeesuksen sukuluettelossa. Äärettömässä armossaan, Jumala ihmisten synneistä ja erehdyksistä huolimatta ja jopa niiden kautta toteuttaa suunnitelmansa. Pelastus on yksin Jumalasta!

Luku 39

Joosef oli 17-vuotias joutuessaan Egyptiin (37:2). Hän oli joutunut pois turvallisesta kodista, orjaksi. Hän olisi voinut katkeroitua: ´Jos Jumala olisi olemassa, tätä vääryyttä ei olisi tapahtunut`. Mutta Joosef tunsi Jumalan Jumalana ja hänellä oli rauha tällaisessakin tilanteessa. Vaikka hän ei varmasti ymmärtänyt miksi näin kauheaa tapahtui, hän jätti asian Jumalalle. Kaiken tämän kautta Jumala toteutti suunnitelmansa: Jumala salli orjaksi myymisen. Jumala johdatti juuri Potifarin ostamaan Joosefin. Isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan (3). Varmasti Joosefille ensin annettiin hyvin vähäpätöisiä tehtäviä. Hän hoiti ne ensin hyvin. Epäjumalanpalvelija, Potifar, näki, että Jumala oli Joosefin kanssa ja siksi Joosef menestyi tehtävissään ja teki ne hyvin. Potifar määräsi Joosefin taloutensa hoitajaksi (5). Tämä oli Joosefille tärkeää valmistusaikaa Jumalan hänelle jatkossa varaamaa tehtävää varten. Näin hän oppi egyptiläistä asiainhoitoa korkean virkamiehen kodissa.


39 Potifarin vaimo oli Joosefin työnantaja: Orjaa oli oikeus käyttää miten hyvänsä. Joosef tiesi, että kieltäytyminen voi merkitä hänelle kuolemantuomiota, mutta hänelle oli tärkeintä säilyttää puhdas omatunto Jumalan edessä (9). Valheen takia Joosef joutui vankilaan. Se, että Joosefia ei tapettu, osoittaa, että Potifar vieläkin arvosti orjaansa. Hän ei ilmeisesti pitänyt tätä sittenkään syyllisenä. Joosef olisi voinut syyttää Jumalaa: ’noudatin sinun tahtoasi, miksi annoit minun joutua vankilaan.’ Mutta Joosef luotti Jumalaan. Vankilassakin Jumala oli Joosefin kanssa (21-23). Ei ole tärkeintä missä olemme. Oleellisinta on, että Jumala on kanssamme.

Luku 40

Jumalan maailmassa ei ole sattumia. Emme tiedä, miksi faarao vihastui näihin miehiin, mutta faaraon vihastuminen johti siihen, että hovin korkeat virkamiehet lähetettiin samaan vankilaan, jossa Joosef oli. Vankila oli siis Potifarin talossa. Potifar oli henkivartijain päällikkö (39:1), joka antoi Joosefille tehtävän palvella näitä kahta. Joosefia ei asetettu näiden kahden vartijaksi, vaan itämaiseen tapaan korkeille virkamiehille annettiin seuralainen auttamaan ja palvelemaan heitä. Asettaessaan Joosefin tällaiseen tehtävään, Potifar osoittaa luottavansa Joosefiin, vaikka ei ilmeisesti voinut päästää tätä vapaaksi. Emme tiedä kuinka kauan nämä miehet olivat olleet vankilassa ennen kuin näkivät unensa, mutta ilmeisesti aika pitkän aikaa, koska heidän ja Joosefin välille oli ennättänyt syntyä luottamus. Egyptissä pidettiin unia erittäin tärkeinä, koska uskottiin, että unet mm. kertoivat tulevaisuuden. Unien selittämistä varten oli olemassa erityinen arvostettu ammattikunta. Ei ihme, että näitä miehiä askarrutti unien merkitys ja he olivat murheellisia, koska vankilassa ollen he eivät voineet kutsua luokseen unien selittäjiä. Usein vastoinkäymisissä jäämme tuijottamaan itseemme, vaikeuksiimme. Joosef luotti Jumalaan, vaikka ulkonaisesti kaikki näytti menevän aina vain huonompaan suuntaan. Joosef oli tukemassa ja auttamassa toisia. Näki heti heidän mielentilansa ”Miksi te näytätte tänään niin onnettomilta?” (7). Joosef oli vanki kuten he, oli nähnyt unia kuten he. Osallisuus samoista kärsimyksistä auttaa ymmärtämään niitä, jotka kärsivät. Hepr.2:18: Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Usein meillä on väärä mielikuva, että Jeesus oli jonkinlainen yli-ihminen, johon pilkka yksinäisyys, tuska, ei sattunut. Mutta Jeesus oli kaikessa kiusattu kuten mekin, mutta ilman syntiä (Hepr.4:15). Miltä meistä tuntuu kun joudumme syyttä kärsimään? Mitä kaikkea Jeesus joutui kärsimään: hän joutui pakolaisuuteen, häntä pidettiin äpäränä, hän eli köyhyydessä, hänellä ei ollut mitään omaisuutta tai koulutusta, jonka takia häntä olisi arvostettu. Hänen puheensa oli niin sataprosenttisesti totuus, että kukaan ihmisistä ei täysin ymmärtänyt häntä, jopa oma perhe piti häntä mieleltään seonneena. Jeesus eli sellaisessa yksinäisyydessä, että kukaan ei ole ollut niin yksin. Hänestä puhuttiin niin halveksivasti kuin vain mahdollista. Hänet yritettiin monta kertaa tappaa jopa maan johdon toimesta. Lopulta hän seisoi tuomioistuimen edessä väärin syytettynä ja hänet tapettiin tuskallisella menetelmällä. Kuollessaankin hän sai osakseen pilkkaa. Kaiken lisäksi hän koko ajan tiesi syyt ihmisten kärsimykseen ja vaikeuksiin ja olisi halunnut auttaa, pelastaa, mutta vain harva otti vastaan hänen apuaan. Vangit luottivat Joosefiin - kertoivat murheensa syyn (8). Joosef osoittaa heti kenen puoleen tulee kääntyä: ”unien selitykset tulevat Jumalalta, mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle”. Joosef uskoi, että jos Jumala haluaa, hän voi antaa selityksen Joosefille ja ilmeisesti hän myös luotti siihen, että näin Jumala tekee. Helposti otamme kunnian itsellemme, mutta Joosef antoi kunnian Jumalalle. Juomalaskijan uni liittyi selvästi hänen tehtäväänsä ylimmäisenä juomanlaskijana (9-13). Selitys tuntuu hyvin loogiselta, mutta ilman Jumalan antamaa selitystä tämä korkea virkamies olisi tuskin uskaltanut tai osannut nähdä unelleen tällaista merkitystä. Joosef ei alkanut katkerasti syyttämään veljiään eikä


40 Potifaria. Hän vain pyysi juomanlaskijaa muistamaan itseään ja kertoi, ettei ollut tehnyt mitään, minkä takia olisi ansainnut vankilan (14-15). Emme tiedä lupasiko juomanlaskija esittää Joosefin asian faaraolle, mutta olettaisi, että hän ilman muuta oli valmis tekemään Joosefin pyynnön mukaan. Myös leipurin uni liittyi läheisesti hänen työhönsä (16-19). Hän oli varmasti päivittäin valvonut tuollaisten herkullisia leivonnaisia sisältävien korien lähettämistä faaraolle. Mutta unessa leipuri ei päässyt ojentamaan leipiä faaraolle, vaan linnut söivät nuo leivät. Joosef oli vain Jumalan sanoman välittäjä. Hän kertoi kaiken, minkä Jumalalta sai, salaamatta pahaakaan. Kaikki tapahtui sen mukaisesti, mitä Joosef oli sanonut (20-22). Joosef varmasti näki tässä Jumalan toiminnan: nyt varmaan Jumala vapauttaa minut. Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet (23). Miksi unohti? Siksikö, että ei halunnut puhua vankilaan joutumisestaan, vai pelkäsikö kertoa asiasta faaraolle? Voimme myös sanoa, että Jumala salli hänen unohtaa. Joosef joutui olemaan vankilassa vielä kaksi vuotta (41:1). Jos juomanlaskija olisi muistanut ja puhunut välittömästi asiasta faaraolle, Joosef olisi ehkä vapautettu ja hän olisi palannut kotiin isänsä luo. Jumalalla oli oma suunnitelmansa Joosefia varten, kansansa pelastamiseksi ja siksi hän salli Joosefin edelleen olla vankilassa (Room.8:28). Jos meillä olisi mahdollisuus nähdä oma elämämme Jumalan näkökulmasta, olisimme luultavasti vähemmän kärsimättömiä ja ahdistuneita silloin kun asiat menevät vain hankalammiksi, vaikka haluamme turvautua Jumalaan. Meillä on helposti kristittyinäkin sellainen väärä käsitys asioista, että Jumalan tulee johdattaa omiaan, niin ettei heille tapahdu ikäviä asioita.

Luku 41 1 Moos.41:1-32 Joosef joutui olemaan vankilassa vielä kaksi vuotta. Sitten Jumala tuli pakanahallitsijan luo ja antoi hänen nähdä merkillisiä unia, jotka edistävät Jumalan suunnitelmien toteuttamista. Faarao, koko Egypti ja ympärillä olevat maat saivat palvella Herran tarkoituksia. Faaraon unet keskittyivät Niilin jokeen. Niiliin liittyi koko Egyptin elämä. Jokavuotinen Niilin tulviminen oli elinehto. Faaraokin varmasti päätteli, että uni koski koko Egyptiä. Lehmä oli rakkauden jumalattaren (Hathor) symboli. Joissakin haudoissa on tätä jumalatarta kuvattu seitsemällä lehmällä viittauksena Egyptin seitsemään alueeseen. Faarao tajusi, että unet olivat sanoma jostakin, mutta mistä. Hän kutsui luokseen kaikki maan enteidenselittäjät ja viisaat. Unien selitys vaikutti helpolta. Eivätkö tietäjät ja viisaat uskaltaneet esittää arvelujaan, vai eivätkö ymmärtäneet? Nyt juomanlaskija muisti heprealaisen orjan vankilassa. Varmasti vankilassa oli ihmisiä, jotka pilkkasivat Joosefin luottamusta Jumalaan: ´Jos on olemassa sellainen Jumala kuin sinä väität olevan, ei kai hän antaisi sinun istua täällä vankilassa`. Sitten Joosef yllättäen kutsuttiin Faaraon eteen (14). Joosefin parta ja hiukset ajeltiin ja hänelle annettiin vaatteet, joilla saattoi esiintyä hallitsijan edessä. Egyptiläiset antoivat parran kasvaa vain suruaikana. Monilla muilla kansoilla parta kuului asuun. Faaraonkin edessä Joosef antoi kaiken kunnian Jumalalle. Hän ei sano edes, että ´Jumalan avulla minä voin...`, vaan ”minä itse en pysty, mutta Jumala voi...” (15-16). ”Jumala on kertonut Faaraolle, mitä Hän aikoo tehdä” (25; 28). ”Faaraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön” (32). Ilmeisesti Faarao ja maan viisaat heti ymmärsivät, että tämä oli Jumalalta tullut viesti. Syntyi ehkä kiihkeä keskustelu siitä, mitä pitäisi tehdä. Ja kaikki suuntasivat katseensa Joosefiin. Katso Ps.105:1,8-23: Jumala antoi tulla nälänhädän, mutta hän oli valmistanut niin, että Jaakobin suku, Israel, säilyy elossa. Käyttäen veljien pahuutta hyväkseen, hän lähetti edeltä Joosefin (17) antamaan viisautta Egyptin johtajille (22). 1 Moos.41:33-44 Faarao ymmärsi, että Jumala puhui Joosefin kautta: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä. Hänessä asuu Jumalan henki” (38) Faarao pani sinettisormuksensa Joosefin sormeen


41 (42). Sillä allekirjoitettiin kaikki tärkeät asiakirjat. Tämä oli tapa asettaa pääministeri virkaan. Kun Faarao puetti jonkun juhlapukuun, se oli erityinen kunnianosoitus. Aateluuden merkiksi Joosef sai puvun ja kultaisen kaulakorun. Farao Setin ajalta (n. 1300 eKr.) on olemassa kuva pääministeristä, jolla on tällainen kaulakoru. Tapa, että hallitsijan edellä tuli juoksija (42), joka huusi polvillenne, oli Egyptissä ja Jordaniassa käytössä vielä 1952 jKr.. Manasse (hän saa unohtamaan): Jumala on antanut minulle niin paljon hyvyyttä, että minua ei enää ahdista kaipuu kotiin, eivätkä menneet ahdistukset. Efraim (on tehnyt hedelmälliseksi): Joosef ymmärsi, että Jumala oli näin häntä johdattanut, tuottaakseen hedelmää hänen kauttaan. Kärsimys joko katkeroittaa meitä ja tekee meidät koviksi tai tekee meidät hedelmällisiksi. Jumala korotti Joosefin vankilasta, orjan asemasta Egyptin hallitsijaksi. Jumala korotti Jeesuksen: Apt. 2:22-24 / Hepr. 2:7-8 / Fil. 2:6-11. Faarao antoi Joosefille uuden nimen: Saafenat –Paneah (Jumala puhuu, Hän elää). Faarao antoi Joosefille tämän nimen, koska näki, että Joosef edusti elävää Jumalaa. Faarao naitti hänet aatelissukuun (45). On (valo) oli auringon jumala, Egyptin korkein jumala. Onin kaupunki tunnetaan nykyään nimellä Heliopolis. Korotuksen seurauksena Joosef meni naimisiin vierasmaalaisen kanssa. Ennen sitä Joosef oli ollut vain heprealainen orja. Ei voinut ajatellakaan avioliittoa egyptiläisen kanssa. Kun Jumala oli korottanut Jeesuksen, hän lähetti Pyhän Hengen noutamaan Karitsalle morsianta (seurakuntaa) pakanoista ja juutalaisista. Room.9:24-25: olen kutsuva rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani (KR38). Ennen korotusta, Jeesus toimi vain juutalaisten keskuudessa, lain alaisena. Esim. Matt.15:21-34. Joosefin ohi ei ollut mitään tietä niillä, jotka halusivat pysyä hengissä (55). Myöskään Jeesuksen ohi ei ole tietä. Ainoastaan hänen kauttaan voimme päästä elämään (Joh.3:36). Joosef oli itse koonnut viljat aittoihin -nähnyt vaivaa aittojen täyttämisestä (48-49). Viljaa oli kuin meren hiekkaa, yltäkylläisesti. Jeesus on elämällään ja kuolemallaan ’koonnut viljaa’: tehnyt meille mahdolliseksi jäädä eloon. Saamme häneltä yltäkylläisesti. Joh.10:10; Fil.4:19 Pelastus oli kaikkia varten jotka tulivat idästä, pohjoisesta, etelästä, lännestä.(56-57). Jeesus on valmistanut pelastuksen kaikille, ei ainoastaan juutalaisille. Nälkä sai ihmiset tulemaan ja varastot avattiin heille. Ennen kuin me tulemme Jeesuksen luo, tarvitaan nälkä. Jumalan on herätettävä halu saada sitä mitä Jeesus antaa. Meidän on nähtävä, että tarvitsemme Jeesusta elääksemme. Joh.6:44 ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä häntä vedä”.

Luku 42

Myös Joosefin veljet tulivat. Niin kauan kuin viljaa riitti, heillä ei ollut mitään syytä lähteä Egyptiin. Jaakobin sanoista (1-2) käy ilmi, että veljet olivat olleet haluttomia lähtemään Egyptiin vaikka tarve oli olemassa. Jo pelkkä Egyptin mainitseminen toi varmaan epämiellyttävän olon. Se oli maa, johon he olivat myyneet Joosefin ja jossa Joosef oletettavasti oli kuollut. Egypti oli ilmeisesti viimeinen paikka, josta veljet halusivat lähteä hakemaan apua. Jumala ei käytä yleensä ihmeitä, kun on olemassa luonnollinen tie saada apua. Mekin olemme usein haluttomia lähtemään liikkeelle elämän antajan luo ennen kuin on pakko. Veljillä oli suuri etu puolellaan. Heillä oli tuossa maassa veli, joka oli koonnut viljan ja jakoi sitä. Mutta he eivät tienneet sitä. Meillä on sama etu, vaikka emme usein ymmärrä sitä (Hepr.2:11-12). Myös Jeesuksen lihallisilla veljillä (juutalaisilla) on tämä etu vaikka he eivät vielä sitä kansana ole ymmärtäneet.


42 Miksi Joosef ei ollut näinä vuosina käynyt kertaakaan Kanaanin maassa? Varmasti hän kaipasi sinne. Ehkä Jumala oli erityisesti johtanut häntä tässä asiassa, voidakseen toteuttaa oman suunnitelmansa. Tulliportilta ratsastaja vei faaraolle pikaviestin ketä kulloinkin oli tulossa maahan. Tieto tuli Joosefille, koska hän hoiti viljakauppaa. Joosef sai ilmeisesti näin tiedon veljiensä saapumisesta ja hänen oli helppo tunnistaa heidät. Ehkä hän oli jo odottanut heitä. Oliko hän siksi lähinnä Kanaanin maan rajaa olevien viljavarastojen luona? Nyt Joosefin uni toteutui. Uni, jonka toteutumisen veljet olivat yrittäneet estää myymällä Joosefin orjaksi. Juutalaiset johtajat ristiinnaulitsivat Jeesuksen, jotta hänestä tulisi kirottu, eikä hänen puheensa messiaanisuudesta toteutuisi, mutta kerran he kansana kumartavat häntä ristiinnaulittuna messiaanaan. Miksi Joosefin veljet eivät tunteneet Joosefia? Joosef oli 17-vuotias kun hänet myytiin orjaksi. Yli 20 vuotta oli kulunut. Oli pukeutunut kuten egyptiläiset ylimykset, puhui vierasta kieltä. Veljet eivät edes kuvitelleet hänen olevan elossa. 1 Moos.42:7-22: Joosef ei toiminut näin kostaakseen veljilleen vaan saadakseen heissä aikaan katumuksen. Oli varmasti vaikea pysytellä tuntemattomana, kun olisi halunnut syleillä veljiä. Kuulustelun avulla yritti saada mahdollisimman paljon tietoa kotoa. Veljet olivat itsevarmoja: ”olemme kaikki rehellisiä miehiä”(11). Veljille täytyi tapahtua jotakin! Tapa jolla Joosef kohtelee heitä tähtää siihen, että he heräisivät tajuamaan mitä ovat tehneet. 1. Joosef vangitsi heidät (17). Kolme päivää egyptiläisessä vankilassa pehmitti varmasti mieliä. Millainen hätä heillä olikaan kodistaan, millaisia itsesyytöksiä: tähänkö heidän elämänsä päättyisi. Veljet oli saatettu yhtä avuttomaan tilaan missä Joosef oli ollut 22 vuotta sitten. Veljien kärsimys vaikutti suurelta, mutta se ei ollut mitään Joosefin kärsimysten rinnalla. 2. Joosef käski heidän tuoda Egyptiin täysveljensä Benjaminin - isän rakastaman (18-20). 3. Joosef vangitutti yhden heistä. Joosef pani heidät jälleen tilanteeseen, jossa he joutuivat menemään Jaakobin eteen ilman yhtä veljistä. Veljet joutuivat samankaltaisten olosuhteiden muistuttamina Jumalansa eteen tilille menneisyydestään. Tunnustivat kaikki syyllisyytensä (21-22). Mekin yritämme yleensä viimeiseen asti esittäytyä samalla tavalla (en ole syntinen). Niin kauan kun näin on, Herran täytyy pysytellä meille vieraana ja evankeliumi Jeesuksesta tuntuu tarpeettomalta. Lain kautta Jumala osoittaa syyllisyytemme. Emme pääse menneestä eroon peittämällä sitä. Ainoa mikä auttaa on sen tuominen valoon (Snl.28:13). 1 Moos.42:23-25 Veljet eivät nähneet Joosefin kyyneliä, mutta he näkivät miten hän vangitsi Simeonin. He pitivät Joosefia tylynä ja vaarallisena. Näin mekin usein ajattelemme Jumalasta, kun hän rakkaudessaan vetää meitä näkemään syntisyytemme, parannukseen. Joosef vangitutti Simeonin. Ruuben ei ollut paikalla kun Joosef myytiin. Toiseksi vanhimpana Simeon oli päävastuussa Joosefin myymisestä. Joosef osoitti heille hyvyyttä. (viljaa, eväitä, rahaa). Hän oli aiemmin sanonut: ”minä olen Jumalaa pelkääväinen, joten jos olette rehellisiä ei teillä ole mitään pelättävää” (18-20). 1 Moos.42:26-28 Veljet pääsivät lähtemään kotiin. Pelko ja tuska varmasti hiljensivät paluumatkalla. Matka lienee kestänyt 2-3 viikkoa. Viljasäkeistä löytynyt raha säikäytti ja nöyryytti. Joosef ei myöhemmin puhunut rahasta, joten hän oli ilmeisesti palauttanut rahat osoittaakseen hyvyyttä. Mutta veljet näkivät tuon hyvyyden osoituksen uhkana. Usein kun emme ole oikeassa suhteessa Jumalaan, näemme hänen rakkautensa osoituksetkin uhkana. Veljet olettivat, että ollen jo epäiltyjä heidän olisi vaikea todistaa syyttömyyttään rahojen suhteen. Nyt he alkoivat (28) ymmärtää, että tämä kaikki oli Jumalan vaikuttamaa. Näkivät syyllisyytensä Jumalan edessä. Jaakobin poikina he olivat varmasti kuulleet paljon Jumalasta, Jumalan teoista, mutta ilmeisesti he vasta nyt kunnolla ensimmäisen kerran tajusivat, että nämä vaikeudet eivät olleet sattumaa vaan Jumalan aikaansaamaa.


43 1 Moos.42:29-38 Jaakob näki kaiken olevan häntä vastaan, vaikka itse asiassa kaikki oli hänen tähtensä. Hän näki asiat hyvin itsekeskeisesti. Benjamin oli aikuinen mies, jolla oli 10 omaa poikaa, mutta edelleen Jaakob piti häntä Raakelin ja Joosefin korvikkeena. Ruubenin sanoista voi nähdä millaista tuskaa hän on sisällään kantanut (37-38). Jaakob ei ota mitään kantaa Ruubenin ehdotukseen ennen kuin on pakko.

Luku 43 1 Moos.43:1-14 Pian oli Egyptistä tuotu vilja loppu. Oli pakko lähteä hakemaan lisää. Ei ollut mitään muuta keinoa säilyä hengissä. Ehkä he olivat rukoilleet Jumalalta ihmettä: jotakin sellaista, jonka Iisak oli saanut kokea nälänhädän aikana joutumatta lähtemään Egyptiin (1 Moos.26:1-2,12). Koko ajan Benjaminista puhutaan niin kuin hän olisi ollut Jaakobin ainoa poika ja vielä lapsi toisiin verrattuna. Juuda oli se joka ehdotti aikoinaan Joosefin myymistä (1 Moos.37:26-27). Hän oli sen jälkeen käynyt kovan koulun. Hän oli tajunnut syyllisyytensä. Hän oli palannut kotiin. Hän oli muuttunut. Hän lupautui vastaamaan Benjaminista, pannen oman tulevaisuutensa likoon. Jaakob alistui. Vaikuttiko Juudan asenne tähän murtumiseen? Jaakob jätti vihdoin asian Jumalan käsiin. Hän ei enää syyttänyt poikiaan. ”Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin”(14). 1 Moos.43:15-34 Heidät kutsuttiin juhlapäivälliselle, mutta he pelkäsivät että heidät ryöstetään ja heistä tehdään orjia.(18) Näin mekin usein pelkäämme kun Jeesus kutsuu meitä seuraansa aterioidakseen kanssamme (Ilm.3:20). Pelkä��mme joutuvamme orjuuteen. Joosefin palvelijan vastaus (23) osoitti, että Joosef oli opettanut hänet tuntemaan elävän Jumalan. Joosef osoitti kaikin tavoin rakkautta ja huolenpitoa veljilleen: Hän toi heille vettä, että he saivat pestä matkan pölyt jaloistaan (24). Hän antoi rehua heidän aaseilleen (24). Hän tervehti heitä ja kysyi: ”Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?” Joosef sanoi Benjaminille: ”Jumala siunatkoon sinua, poika!” (29). Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja - tämä oli suuri kunnianosoitus. 34: Kun sitten Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niitä viisi kertaa enemmän kuin muut veljet. Halusiko Joosef nähdä herättääkö tämä kateutta veljissä? Joosef myös hämmästytti veljiä asettamalla heidät istumaan ikäjärjestyksessä (33). Miten Egyptin hallitsija saattoi tietää heidän ikäjärjestyksensä? Joosefin veljet olivat paljon tekemisissä Joosefin kanssa: söivät ja joivat yhdessä, ymmärsivät, että hän tiesi heistä paljon, saivat häneltä lahjoja. Mutta silti he eivät tunteneet häntä. Mekin voimme olla paljon tekemisissä Jeesuksen kanssa tuntematta häntä.

Luku 44 1 Moos.44:1-3 Tuo malja oli ehkä ollut aterian aikana pöydässä. Miksi Joosef käski laittaa maljan Benjaminin säkkiin? Halusi varmaan laittaa nuorukaisen vaaraan nähdäkseen miten veljet toimivat ovatko he todella muuttuneet. Veljet lähtivät varmasti riemuiten ja vapautunein mielin matkaan (3). 1 Moos.44:4-12 Veljet vakuuttivat syyttömyyttään. Lupautuivat vastaanottamaan pahimman mahdollisen rangaistuksen, jos heidät voidaan osoittaa syylliseksi. Näin mekin usein ajattelemme itsestämme, kunnes joudumme katsomaan itseämme Jumalan silmin.


44 1 Moos.44:13-16 Veljet eivät ala väittelemään tai puolustautumaan. He jättäytyvät Joosefin armon varaan. Ilmeisesti näkivät nyt kaiken Jumalan sallimana rangaistuksena siitä mitä olivat tehneet Joosefille - ja vuosien ajan valehdelleet isälle. 1 Moos.44:16-34 Juuda asettui asianajajaksi, lunastajaksi, kantaakseen toisen rangaistuksen, vapauttaakseen syyllisen. Kuten Juuda oli valmis ottamaan Benjaminin rangaistuksen omakseen, hän, joka syntyi Juudan jälkeläisenä, kärsi rangaistuksen meidän sijastamme (Jes.53:5).

Luku 45

Joosef ei enää voinut hillitä itseään. Hän oli tullut vakuuttuneeksi veljien muuttuneesta asenteesta. Hän ilmaisi itsensä veljilleen silloin kun nämä tunnustivat syyllisyytensä. Aikaisemmin Joosef oli puhunut ankarasti, syyttävästi. Nyt hän puhui lohduttavasti. Jeesus puhui ankarasti niille, jotka olivat itseriittoisia ja kovasydämisiä. Syntejään itkeviä kohtaan Jeesus oli lempeä. Joosef vakuutti veljille kolme kertaa, että nämä eivät olleet lähettäneet häntä Egyptiin, vaan Jumala (5,7,8). Näin vakuuttivat myös apostolit juutalaisille (Apt.3:15, 17-19). Kaikki on Jumalan hyvää johdatusta, että he jäisivät eloon ja monet pelastuisivat: ”Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä, ja monet pelastuisivat”(7): Joosef ymmärsi, että Jumalan johdatus ei liittynyt vain heihin, vaan Jumala oli tehnyt näin monien pelastuksen tähden. 1 Moos.45:9-23 Kun veljet olivat tunnustaneet syyllisyytensä ja oppineet tuntemaan Joosefin ja olivat saaneet anteeksi, he saivat tehtävän. Mekin olemme saaneet Jeesukselta tehtävän, kun olemme tunnustaneet syntimme, saaneet anteeksi, oppineet tuntemaan Jeesuksen (1 Tim.1:12-13). Veljille annettu tehtävä oli terveisten vieminen perille (9,13). Veljien piti kertoa mitä olivat nähneet ja kuulleet. Heidän piti todistaa, että Joosef, jonka he olivat luulleet kuolleen, olikin elossa - oli Egyptin hallitsija. Heidän piti todistaa miten Jumala oli Joosefin kautta valmistanut monille pelastuksen. Me olemme saaneet samanlaisen tehtävän (Apt.10:36-43). Veljien tuli kutsua perheensäkin Joosefin luo, jotta myös perhe säilyisi elossa. Meidänkin tulee kutsua perheemme Jeesuksen luo, jotta perhe säilyisi elossa (Joh.6:35, 51). Veljet saivat kaiken tarpeellisen matkaa varten - myös perheelle (17-21). Mekin saamme kaiken tarpeellisen matkaa varten (Fil.1:6; Ef.1:13-14). Perillä odotti paras mahdollinen (18). Perillä odottaa paras mahdollinen (1 Piet.1:4). Jaakobin perhe joutui jättämään aiemmin omistamaansa Kanaanin maahan, mutta saivat parempaa tilalle (20). Mekin joudumme luopumaan jostakin, mutta saamme parempaa tilalle (Mark.10:29-30). 1 Moos.45:24 ”Älkää riidelkö matkalla”: Jos he olisivat alkaneet riitelemään matkalla, terveiset olisivat ehkä jääneet viemättä perille tai olisivat viivästyneet. Tämän saman ohjeen on Jeesus antanut omilleen (Joh.15:12; Joh.17:20-21; 1 Kor.1:10). Riita on usein estänyt sanoman viemisen. Ei ihme, että Raamattu on täynnä kehotuksia rakastamisesta ja anteeksiantamisesta. 1 Moos.45:25-28 Jaakobin oli ensin vaikea uskoa, mutta nähtyään mitä Joosef oli lähettänyt, hän uskoi. Meidänkin on aluksi vaikea uskoa evankeliumi, mutta kun Pyhä Henki Sanan kautta osoittaa Jeesuksen todellisuuden ja sen mitä Jumala on tehnyt, varmistumme evankeliumin luotettavuudesta. Jaakob ei nähnyt Joosefia ennen kuin pääsi perille, mutta hän uskoi, että tämä on elossa ja on valmistanut pelastuksen. Mekään emme näe Jeesusta ja iankaikkisuutta ennen kuin perillä (1 Piet.1:8-9).


45 Jaakobin koko tulevaisuus muuttui tuosta hetkestä (27-28). Meille on uskottu evankeliumi, joka muuttaa ihmisten tulevaisuuden. Monet yksityiskohdat tässä kertomuksessa muistuttavat Israelin vaiheista lopun aikana. Kauan aikaa veljet olivat tietämättömiä Joosefista. Joosef oli heille kuollut. Sitten he tietämättään lähestyivät Joosefia hädän ajamina (Sak.14:4-5). Tunnistaessaan Joosefin he näkivät oman syyllisyytensä (Sak.12:9-10). He olivat vihassaan halunneet tappaa hänet, mutta hän oli valmis vastaanottamaan heidät, antamaan anteeksi (Sak.13:1). Samanlainen asenne oli ja on Jeesuksella omaa kansaansa kohtaan (Luuk.19:41-44; Matt.23:37-39).

Luku 46 1 Moos.46:1-27 Beershebassa pysähdyttiin. Karjan täytyi saada levätä. Vesivarastot oli täydennettävä. Täällä Jaakob oli pettänyt isäänsä ja lähtenyt pakomatkalle. Nyt hän uhrasi isänsä Iisakin Jumalalle -liiton Jumalalle. Jaakob ilmeisesti pelkäsi lähteä Egyptiin. Olisiko se vastoin Jumalan tahtoa? Jumala oli aikoinaan kieltänyt hänen isäänsä menemästä Egyptiin (26:1-2). Kiintyisivätkö omaiset Egyptiin ja hylkäisivät luvatun maan? Jumala rohkaisi Jaakobia: ”Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää lähteä Egyptiin, minä teen sinusta siellä suuren kansan. 4. Minä itse tulen sinun mukanasi Egyptiin ja tuon sinut sieltä myös takaisin. Ja Joosef on painava sinun silmäsi kiinni.” Vertaa 1 Moos.15:13-16 Jaakob oli varmasti kuullut tästä Abrahamilta. ”Minä teen sinusta siellä suuren kansan”: Siitä oli 200 vuotta kun Jumala oli luvannut Abrahamille, että hänen jälkeläisensä tulevat lukuisiksi kuin taivaan tähdet tai maan hiekka (22:16-18). 200 vuotta ja vain 70 henkeä, jotka saattoi hyvin luetella (8-27). 1 Moos.46:28-34 Joosef osoitti vastaanotollaan, miten paljon hän kunnioitti isää. Vaikka hän oli korkeassa asemassa, hän ei halveksinut paimentolaista isää eikä veljiään. Joosef näki heidät Jumalan silmin: Jumala on armossaan valinnut heidät ja minut ja lähetti minut edeltä toteuttaakseen suunnitelmansa. Joosefilla oli valta sijoittaa sukunsa haluamaansa paikkaan, mutta hän ei unohda, että faarao on hänen yläpuolellaan. Goosenin maakunta oli alue rajalla lähinnä Kanaanin maata. Ilmeisesti siellä ei asunut paljon egyptiläisiä. Heidät johdatettiin asumaan erilleen egyptiläisistä. Egyptiläisten vastenmielisyydestä paimentolaisia kohtaan oli se hyöty, että tätä sukua pidettiin erillisenä joukkona. Näin Jumala varjeli israelilaiset sulautumasta egyptiläisiin. Eri tavoin hän on varjellut israelilaisia kautta vuosisatojen sulautumasta muihin kansoihin.

Luku 47 1 Moos.47:1-6 Faarao oli valmis antamaan parasta Joosefin sukulaisille. Joosefin tähden saivat parhaan osan. Jos Jaakobin suku olisi mennyt omissa nimissään faaraon eteen, heidät olisi heitetty ulos. Jeesuksen tähden meille on varattu paras osa. Jos menemme omissa nimissämme Jumalan eteen, meidät heitetään ulos (Joh.14:6). Niin kuin Joosef meni valmistamaan veljilleen asuinpaikkaa ja otti heidät luokseen niin Jeesus on mennyt valmistaman meille sijaa (Joh.14:2-3). 1 Moos.47:7-12 Jaakob siunasi faaraon. Paimentolainen, joka oli egyptiläisille kauhistus, siunasi Egyptin hallitsijan (Hepr.7:7). Siunaus teki varmaan vaikutuksen faaraoon ja hoviväkeen. Joosefin kautta he olivat oppineet kunnioittamaan Joosefin Jumalaa.


46 1 Moos.47:13-26 Ottamalla karjan haltuunsa Joosef huolehti siitä, että karja jäi eloon. Egyptiläisissä vanhoissa teksteissä esiintyy usein ajatus, että maan Egyptissä omisti farao. Raamatusta tiedämme miten maa tuli faaraon omaisuudeksi - pappien maita lukuun ottamatta. Faarao kehotti ihmisiä menemään Joosefin luo. Hän oli jättänyt kaiken vallan Joosefille. Isä kehottaa meitä menemään Jeesuksen luo, jotta saisimme elämän. Matt.17:5; Joh.5:24-27. Joosef ei etsinyt omaa etuaan vaan antoi kaiken faaraolle (14, 20). Jeesus ei etsinyt omaa kunniaansa (Joh.8:50). 1 Moos.47:27-31 Jaakob eli vielä 17 vuotta Egyptissä.(28). Kun hän arveli kuolemansa lähestyvän, hän pyysi Joosefia huolehtimaan siitä, että hänet haudataan luvattuun maahan (29-30). Hän uskoi, että Jumala vielä täyttää lupauksensa ja antaa maan hänen jälkeläisilleen. Hauta oli Abrahamin ostama hauta, johon oli haudattu Saara, Abraham, Iisak, Rebekka ja Leea.

Luku 48

Joosef oli nyt 56vuotias. Hänen poikansa olivat noin 24-25vuotiaita. Joosef oli ollut Egyptin pääministerinä 26 vuotta. Hänen vaimonsa oli egyptiläinen ja pojat olivat kasvaneet Egyptin hovissa. Vaikka Jaakob nyt asui Egyptissä, hän ei epäillyt lupauksen täyttymistä. Hän kertoi jälleen, mitä Jumala on hänelle luvannut (3-4). Jaakob liitti Joosefin kaksi poikaa lupauksen perilliseksi, Israelin heimojen kantaisiksi (5-6): Manassen ja Efraimin heimot. Huolimatta siitä, että pojat olivat kasvaneet Egyptin hovissa, he liittyivät paimentolaisiin. Jaakob siunasi Manassen ja Efraimin. Jaakobin silmien näkökyky oli mennyt, mutta hengellinen näkö oli terävöitynyt. Jaakobin ennustus ei näyttänyt aluksi toteutuvan. Mooseksen aikaisessa väestölaskussa oli Manassen heimo Efraimia suurempi. Myöhemmin Efraimin ja Juudan heimot ylittivät sekä lukumäärässä että voimassa muut heimot. Profeetat Hoosea ja Jesaja käyttävät usein Efraim -nimeä koko Israelin (pohjoisvaltakunnan) nimenä. Siunatessaan poikia Jaakob tunnusti, että kaiken siunauksen antaja ja johdattaja on Jumala ja hän kertoi millainen Jumala on (16). 21: Sitten Israel sanoi Joosefille: ”Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan” (21): Jumala on uskollinen. Hän ei muutu. Hän täyttää lupauksensa. 1 Moos.48:22: ”Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen, jonka olen miekkani ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta.” Katso Joh.4:5; 1 Moos.33:19. Joos.24:32 kertoo, että Jaakob osti tuon maa-alueen. Joutuiko hän myöhemmin valloittamaan sen takaisin itselleen?

Luku 49 Jaakobin siunaus 1 Moos.49:1-2 Nämä siunaukset kohdistuvat paitsi kantaisiin, erityisesti sukukuntiin, joita he edustivat. Tulevina aikoina; KR38: ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu. Sanonta päivien lopulla esiintyy usein myös Qumranin selitysteksteissä. Yhteisö ajatteli elävänsä näitä viimeisiä aikoja, päivien loppua, viimeisiä päiviä -kirjoitusten kuvaamaa lopunaikaa.

Ruuben (3-4)

Ruubenista kerrotaan, että hän makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa (35:2). KR38: Sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensisijalla. Ruubenin heimo oli pieni heimo. Sen vaikutus Israelin historiaan on vähäinen. Ruubenin heimosta ei noussut tuomareita, kuninkaita eikä profeettoja.

Simeon ja Leevi (5-7)


47 Jaakob ei kiroa poikiaan, vaan hän kiroaa heidän vihaansa: heidän väärää asennettansa ja toimintaansa. Simeon ei saanut omaa aluetta, sai perintöosan Juudan alueesta (Joos.19:9). Leeviläiset jaettiin kaikkien heimojen sekaan. Tämä kääntyi leeviläisille siunaukseksi.

Juuda (8-12)

Juudan sukukunta tulee olemaan voitokas - yli muiden sukukuntien. Hänen veljensä kumartavat häntä. Koko kansa sai nimensä Juudasta: juutalaiset. Leijona oli kuninkaan, hallitsijan vertauskuva. Sitä pidettiin vahvimpana ja mahtavimpana eläimenä ja oli kunniaksi tulla verratuksi siihen. Jeesusta kutsutaan Juudan heimon leijonaksi (Ilm.5:5). Ei siirry valtikka pois Juudalta, eikä käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. ”Se, jolla on valta” (Shiloh): Sanan merkitystä ei varmuudella tunneta. Monissa raamatuissa se on jätetty kääntämättä. Se on käännetty mm. Se, jolla on valta, Hän, jonka se on, rauhanruhtinas ja lähetetty. Midrash Rabba (Valitusvirsien midrash) sanoo: Ei siirry valtikka Juudalta - kunnes saapuu Shilo, tämä on messias-kuningas - Juudan valtikka tarkoittaa suurta neuvostoa Sanhedrinia, jota lyötiin ja joka sortui - kunnes Shilo saapuu. Targum Onkelos sanoo Juudan valtikasta, että se ei siirry pois, kunnes saapuu messias, jolla on hallitsijavalta. Joonatanin Targum sanoo, että tämä jae viittaa messias-kuninkaan aikaan, kuninkaan, joka saapuu nuorimpana hänen lapsistaan.(Messias-odotus s.53-54). Kun Rooma, otti 6 jKr. Suurelta Neuvostolta vallan päättää kuolemantuomiosta, sen nähtiin liittyvän näihin sanoihin. Rabbi Rahmon on kertonut: Kun Sanhedrinin jäsenet havaitsivat, että heiltä oli riistetty valta elämään ja kuolemaan, heidät valtasi yleinen tyrmistys; he panivat tuhkaa päällensä, verhosivat ruumiinsa säkkiin, huutaen: voi meitä, valtikka on siirtynyt pois Juudalta, eikä messias ole tullut. Mitä tarkoittaa puhe viiniköynnöksestä ja aasista? Rabbimme Obadjan selitys sanoo: Messias ei saavu sotaratsulla, vaan hän on rauhan kuningas - toisaalta hän sitoo aasinsa viinipuuhun, joka merkitsee, että hänen rauhansa valtakunta hallitsee Israelissa, jota verrataan viinipuuhun. (Messias-odotus s. 58). Talmudissa selitettäessä tätä kohtaa viitataan Moosekseen, joka otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään, ja niin on tekevä myös toinen Mooses, messias, sillä hän on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla Sak.9:9 (Messias-odotus s. 58). Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Tämä on ilmaus, jota käytettiin viinikuurnan polkijasta. Vertaa Jes.63:1-4: Tuo päivä, joka on tämän Pelastajan vihollisille tuhon päivä, on hänen kansansa lunastamisen vuosi. Vertaa Ilm.14:14-20; Ilm.6:14-17. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus. Septuaginta ja targumit: Hänen silmänsä ovat kirkkaat (kauniit) kuin viini. Vertaa Ilm.1:14: hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Luvatusta maasta sanottiin joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa (2 Moos.3:8). Ehkä koko jae viittaa siihen, että hänessä on kaikki se mikä virvoittaa ja ravitsee. Vertaa Jes.55:1-3; Joh.7:37-38.

Sebulon (13)

Sebulonin heimon rajoina olivat välimeri ja Galilean meri. Harjoittivat elinkeinonaan mm. kauppaa, merenkulkua ja kalastusta. Siidon jäi alueen pohjoispuolella.

Isaskar (14-15)

Isaskar sai Jisreelin hedelmällisen laakson, mutta alistui suorittamaan työveroa kanaanilaisille.

Daan (16-17)


48 Käärmeenä tiellä: Käärme tarkoittaa todennäköisesti pientä hietakäärmettä, joka makailee tienvierustoilla ja hiekanvärisenä häviää maastoon. Käärmeen purressa hevonen säikähtäneenä suistaa ratsastajan maahan. Tarkoittaako: Daan on viekkaudellaan (ei suurella voimalla; vertaa Jeesuksen kehotus: ”olkaa viekkaat kuin käärmeet”) puolustamassa maata omalla paikallaan. Daanin alue oli pohjoisen raja-alue, jossa käytiin paljon taisteluja. Kohtaa on selitetty myös siten, että Antikristus olisi lähtöisin Daanista. Ilm.7:ssä Israelin sukukuntien luettelosta puuttuu Daan. Saatanasta puhutaan usein käärmeenä. ”Herra sinulta minä odotan pelastusta” (18). Huudahtiko Jaakob tämän nimenomaan Daanin osalta, vai huudahtiko näin nähdessään edessäpäin olevaa jatkuvaa luopumusta, taistelua ja ahdistuksia.

Gad (19)

Gad joutui myös jatkuvien taistelujen alueelle, Jordanin itäpuolelle. Gadin heimo itse pyysi Moosekselta tätä maata (4 Moos.32:2-5).

Asser (20)

Alue on tunnettu vilja-alueena ja siellä on paljon myös öljypuita ja viinitarhoja. Lisäksi välimerestä saa kalaa.

Naftali (21) Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniit ovat hänen vasansa. KR38: Naftali on nopea peura, hän antaa kauniita sanoja. Naftalin alueella Jeesus opetti eniten. Joosef (22-26)

Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä (Ps.1:1-3). Hän varjeltuu ja voittaa Jumalan (Jaakobin Väkevän, Paimenen, Israelin Kallion) avulla (23-25). Jumala antaa hänelle siunauksia taivaasta (siunaa taivaallisilla, hengellisillä?); syvyydestä (ahdistusten välityksellä?) ja siunaa häntä jälkeläisten paljoudella (Efraimin ja Manassen alueet).

Benjamin (29)

Benjaminin heimo tunnettiin erittäin sotaisena.

Luku 50 1 Moos.50:1-14 Egyptiläiset olivat kuuluisia balsamointitaidoistaan. Oli erilaisia balsamointitapoja riippuen henkilön arvosta ja varakkuudesta. Jaakob sai parhaimman balsamoinnin. Niin paljon Egyptiläiset kunnioittivat Joosefia, että maa vietti julkisen suruajan (70 päivää), kuten kuninkaallisen henkilön kuoltua. Jaakobin hautajaiset olivat valtiolliset hautajaiset. Egyptin kaikki arvohenkilöt (7) osallistuivat hautajaisiin. Hautajaiset kestivät seitsemän päivää (10) ja tekivät kanaanilaisiin sellaisen vaikutuksen, että nämä antoivat paikalle nimen Abel-Mishraim (Egyptin suru tai Egyptin surujuhla). Hautajaiset pidettiin ilmeisesti Jordanin itä puollella (10)ja sieltä sitten Jaakobin pojat veivät (12-13) isän balsamoidun ruumiin Abrahamin ostamaan hautapaikkaan. Ilmeisesti egyptiläiset odottivat Jordanin itä-puolella (14). 1 Moos.50:15-21 Joosef itki kuultuaan veljiensä puheen. Oliko hän murheellinen siitä, että veljet epäilivät, eivätkä ymmärtäneet, että hän oli sydämestään antanut anteeksi? Vai itkikö hän nähdessään


49 veljien katumuksen ja tuskan? Vai itkikö hän muistaessaan kaikkea tapahtunutta. Joosef lohdutti veljiä ja puhui heille lempeästi (21):”Älkää siis enää olko peloissanne”. Jumala on sallinut kaiken tämän pelastaakseen monet (20). Näin Jeesuskin lohduttaa meitä, puhuu meille lempeästi, kun syntimme tunnustaen tulemme hänen eteensä. Jeesuksen kärsimys oli Jumalan sallima meidän pelastukseksemme. 1 Moos.50:22-26 Joosefin ruumis balsamoitiin ja pantiin arkkuun odottamaan Egyptistä lähdön hetkeä. Joosefin arkku oli jatkuva muistutus, että Jumala vie kansan luvattuun maahan. 400 vuotta myöhemmin tuo arkku otettiin mukaan (2 Moos.13:18-19). Se oli erämaavaelluksen aikana mukana muistuttamassa Joosefin uskosta Jumalan lupauksiin. Erämaavaelluksen päätyttyä se haudattiin sukuhautaan (Joos.24:32).


/1moos