Issuu on Google+

Miksi Jumala katui? Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. (1 Moos.6:5-6) Katua-sanalla tarkoitamme yleensä suomen kielessä sitä, että henkilö on pahoillaan siitä, mitä on tehnyt ja toivoo, että se olisi jäänyt tekemättä. Jumala ei tee mitään väärin, joten hänen ei tarvitse koskaan katua sitä, mitä hän on tehnyt. Kun Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan, että Jumala katui, että teki Saulista kuninkaan, sanotaan samassa yhteydessä myös: ”Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu." (1 Sam.15:29, 11) On tärkeä huomata, että Raamattu on kirjoitettu ihmistä varten ja ihmisen ymmärtämällä kielellä. Ei ole olemassa erityisiä taivaallisia käsitteitä, joilla voimme kuvata Jumalaa. Raamattu puhuu paitsi Jumalan katumisesta myös Jumalan suuttumuksesta, Jumalan vihasta ja Jumalan rakkaudesta. Ihmisen suuttumus, viha ja rakkaus ovat vain varjoa, heijastusta ja vääristyneisyydessään joskus jopa irvikuvia Jumalan vastaavista ominaisuuksista. Heprean sana niham, joka on joissakin kohdissa käännetty sanalla katua, voidaan kääntää myös olla pahoillaan, surra tai murehtia. Kun sanotaan, että Jumala katui luoneensa ihmisen, olisi ehkä parempi kääntää verbi sanoilla surra tai olla pahoillaan. Mutta on myös Raamatun kohtia, joissa se voidaan hyvin kääntää sanalla katua. Sitä, mitä ilmaisulla silloin tarkoitetaan, kuvaavat hyvin esimerkiksi Jumalan sanat: ”Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.” (Jer.18:7-10) Ihmisen valinnat voivat siis vaikuttaa siihen, mitä Jumala on ilmoittanut tekevänsä. Samalla Raamattu korostaa sitä, että Jumala tietää kaiken jo etukäteen. Muutoskin toteuttaa hänen suunnitelmaansa. Raamattu kertoo ennen muuta millainen Jumala on suhteessa ihmiseen. Jumala on valmistanut pelastuksen kaikille ihmisille. Hän ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Jumala kuitenkin tietää kaiken. Hän on esimerkiksi jo ennen maailman perustamista tiennyt, ketkä vastaanottavat hänen valmistamansa pelastuksen. Kun Jeesus eli tässä ajassa, hän puhui etukäteen siitä, miten hänet kavalletaan, tuomitaan ja tapetaan ristillä ja miten hän nousee kuolleista. Jumala ei määrännyt Juudasta kavaltamaan eikä Suurta Neuvostoa tuomitsemaan Jeesusta, mutta hän tiesi mitä he pahuudessaan tekevät ja tuon ennalta tietämisensä perusteella hän toteutti oman pelastussuunnitelmansa. Se, että Jumala tietää kaiken, ei missään muodossa turhenna ihmisen vastuuta. Se ei ole syy siihen, että osa ihmisistä kovettaa sydämensä ja kieltäytyy katumasta ja vastaanottamasta pelastusta.

Jumala armahtaa katuvaa Uskovan elämä on jatkuvaa katumuksessa elämistä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” (1 Joh.1: 8-10) Johannes kirjoitti sanat vanhana miehenä. Hän oli elänyt kymmeniä vuosia kristittynä. Hän oli saanut kasvaa uskossa. Häntä kutsuttiin rakkauden apostoliksi. Siitä huolimatta hän puhuu me-muodossa. Hän sisällyttää itsensä niihin, jotka tarvitsevat jatkuvasti syntien anteeksisaamista. Johanneksen käyttämä sana tunnustaa on kreikankielellä homologeo. Se voidaan kääntää ilmaisuilla olla samaa mieltä, sanoa samaa tai myöntää. Kun Jumala Henkensä kautta näyttää syntini, on tärkeää, että myönnyn hänen puheeseensa. Kun myönnyn siihen, mitä hän minusta osoittaa, kun en


sulje sydäntäni hänen puheeltaan, hän antaa syntini anteeksi. Hän puhdistaa sydämeni sen tähden, että hän on uskollinen ja vanhurskas. Hän antaa syntini anteeksi oman itsensä tähden, sen tähden mitä hän on ja mitä hän on tehnyt: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor.5:19 KR38). Joskus on vaikea uskoa anteeksiantamukseen. Oma pahuus tekee epätoivoiseksi. Vuosia uskovana vaellettuani näen vain itsekkyyttä, ylpeyttä, rakkaudettomuutta. Mutta Jumalan anteeksiantamus ei ole sidottu siihen, miten olemme onnistuneet elämään. Vain sairaat tarvitsevat lääkäriä. Vain syntiset tarvitsevat Vapahtajaa. Jumalan anteeksianto perustuu kokonaan hänen muuttumattomaan rakkauteensa ja armoonsa. Hän antaa anteeksi, koska on kantanut ristillä syntimme. Olisiko Jeesus kehottanut meitä rukoillessamme pyytämään ”anna meille meidän syntimme anteeksi”, jos hän ei haluaisi antaa niitä anteeksi?


Katuuko%20jumala