Page 1

"Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme" (1 Moos.1:27) Kun Jumala luo ihmisen, hän sanoo: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme". Osa kommentaareista selittää kohdan siten, että tässä Jumala puhuu taivaallisen hovinsa eli enkeleiden kanssa. Sanamuoto ei anna mielestäni tukea sille ajatukselle. Verbi tehkäämme on nimittäin monikollisessa muodossa, mutta sanat kuva ja kaltaisuus ovat yksikössä. Ei sanota 'kuviksemme ja kaltaisiksemme'. Enkelit eivät ole samaa olemusta kuin Jumala. Jos ihminen olisi luotu Jumalan ja enkeleiden kaltaiseksi, pitäisi myös sanojen kuva ja kaltaisuus olla monikossa. Olen samaa mieltä niiden raamatunselittäjien kanssa, jotka näkevät tässä viittauksen Jumalan kolminaisuuteen. Sanaa kolminaisuus ei sellaisenaan löydy Raamatusta. Se on teologinen käsite, jolla on pyritty ilmaisemaan Raamatun opetus Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jo Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan Pojasta (Ps.2) ja Jumalan Hengestä. Meidän on hyvä nähdä, että juutalaisia ei loukannut Jeesuksen puhe Jumalan Pojasta. Käsite Jumalan Poika oli tuttu Jeesuksen ajan juutalaisille eikä se synnyttänyt väittelyjä. Mutta se, että nasaretilainen rakennusmies väitti olevansa Jumalan Poika ja asetti itsensä Jumalan vertaiseksi, oli heistä Jumalan pilkkaa. Kaksi erilaista luomiskertomustako? Ihmisen luomista käsitteleviä kohtia on nykyisessä raamatuntutkimuksessa tulkittu siten, että kyseessä olisi kahden eri luomiskertomuksen versio ihmisen alkuperästä. Minun nähdäkseni kuvaukset täydentävät toisiaan. Ensimmäisessä luvussa todetaan Jumalan luoneen ihmisen, mieheksi ja naiseksi (1 Moos.1:27). Toisessa luvussa kerrotaan tarkemmin miten Jumala loi ihmisen: "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento." Muovata-sanaa käytetään Raamatussa puhuttaessa muun muassa savenvalajan tai kuvanveistäjän työstä (Jer.18:4, Jes.44:10). Jo ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että Jumala antoi kuvakseen luomalleen olennolle nimen ihminen (adam). Toisessa luvussa selitetään tuon nimen alkuperä. Jumala loi ihmisen käyttäen raaka-aineena maata (adama) ja siksi ihmistä (miestä ja naista) kutsutaan nimellä adam (ihminen). Apu, joka vastaa häntä Luomiskertomuksen ainoa kielteinen lause on: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään." (1 Moos.2:18) Ihmistä ei ole tarkoitettu yksinäisyyteen vaan elämään yhteydessä toiseen ihmiseen. Ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania eläimistä. Jakeessa 18 käytetty sanonta sopiva apu (ezer kenegdo) tarkoittaa apua, joka on häntä vastapäätä tai apua, joka vastaa häntä. Sana apu (ezer) ei tarkoita apulaista tai palvelijaa. Samaa sanaa käytetään Raamatussa usein, kun puhutaan Jumalasta ihmisen apuna (esim.2 Moos.18:4; Ps.20:3). Eläimistä ei löytynyt ihmistä vastaavaa apua, ne eivät olleet häntä vastaavia. Eläimet olivat erilaisia kuin ihminen, joka oli luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Se, että ihminen antaa nimet eläimille, kertoo ihmisen suhteesta eläimiin ja hänen erilaisuudestaan. Suhde eläimiin ei koskaan voi korvata sitä suhdetta, jonka Jumala on tarkoittanut kahden ihmisen välille. Siksi Jumala loi toisen ihmisen. Vaikka tässä ensisijaisesti tulee esiin miehen ja naisen välinen suhde, niin samalla se viittaa kaikkiin muihinkin lähimmäissuhteisiin, joihin Jumala on asettanut jokaisen ihmisen. Naista ei luotu päästä eli hallitsemaan miestä. Häntä ei myöskään luotu jalasta eli olemaan miehen poljettavana. Nainen luotiin olemaan miehen rinnalla. Alkutekstissä on kylkiluun sijasta sana sivu, mutta kun tekstissä sanotaan, että Jumala otti yhden hänen sivustaan, se oletettavasti tarkoittaa yhtä kylkiluista. Se että miestä ja naista ei luotu molempia erikseen maasta, korostanee sitä, että he ovat samanlaisia ihmisiä. Nainen ja mies täydentävät toisiaan. Jos heidät olisi luotu molemmat maasta, voisimme pohtia kumpi luotiin arvokkaammasta maalajista. Nyt me tiedämme, että he ovat samaa materiaa. Kun Jumala toi naisen miehen luo, mies sanoi: "Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu." Tässä on ihmiskunnan ensimmäinen runo. Samalla se ilmaisee miten syvästi mies ymmärsi, mitä Jumala oli tehnyt ja antanut. Alkukielessä sana mies on ish ja sana nainen isha eli kyseessä on sama sana, mutta sanaan


mies on lisätty pääte. Jotain samankaltaisuutta on englannin sanoissa man ja woman. Suomenkielen sanoissa tuo ajatus miehen ja naisen samankaltaisuudesta ei tule näkyviin. Jumala loi kaksi yksilöä, yhden kumpaakin sukupuolta. Heidät luotiin täydentämään toisiaan. He tulevat yhdeksi lihaksi. Seksuaalisuus meissä ei siis Raamatun mukaan ole syntiinlankeemuksen seuraus, vaan se sisältyi jo Jumalan luomistyöhön. Synti on kyllä tuonut siihen monia vääristymiä niin kuin kaikkiin Jumalan luomiin hyviin asioihin.

Jumalan%20kuvaksi%20luotu%20ihminen%20 mies%20ja%20nainen  

http://www.sekl.fi/sites/default/files/Jumalan%20kuvaksi%20luotu%20ihminen%20_mies%20ja%20nainen_.pdf