__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Ylä-Savon

Veturi

Ylpeasti ü

20 VUOTTA

ylasavolainen ü 2019


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Maaseutu muuttuu ja Veturi puksuttaa mukana! ”Ennen oli ennen ja nyt on nyt”, tii-

visti punkbändi Eppu Normaali sanomansa musiikkikappaleen muotoon mittavan uransa alkuvaiheessa. Maaseudulla ja sen kylillä kun elää, tahtoo tarkastelun ja tarinoiden horisontti kääntyä tänä päivänä helposti menneeseen, aikaan jolloin kaikki oli inhimillisesti katsoen jollain tapaa mukavampaa; ihmisiä piisasi, juttuja sepitettiin, tapahtumia riitti ja arjen poljento oli kaikessa materiaalisessa niukkuudessaan hyvinkin rikasta. Entä nyt, kun on kuitenkin nyt?

Itse olen asunut ydinmaaseudul-

la ja sen tyypillisellä yläsavolaisella kylällä viimeiset 25 -vuotta elämästäni. Juureni tähän seutuun juontavat tosin paljon pitemmälle sekä isäni että äitini puolelta. Kun päätimme opiskelujen päätyttyä suunnata puolisoni kanssa sukuni sydänmaille, kävi nopeasti ilmi, että sitä maaseutua, johon mummo ja ukki olivat minut perehdyttäneet, ei enää ole. Vuonna 1995, autioituneen ja uudelleen asuttamamme kotitalon portailla, rakasta maalaismaisemaa katsellessa, palautui jostakin mieleen ukin sanat. Hän sanoi, että jos täällä haluaa asua, on syytä alkaa tekemään eikä odottaa valmista - kukaan ei meille valmista tänne tarjoa. Siihen hetkeen, ja tähän päivään so-

Ylä-Savon Veturi 20 vuotta - juhlajulkaisu

Harri-Pekka Luomi

Hallituksen puheenjohtaja Ylä-Savon Veturi ry vitettuna, nuo sanat ovat olleet hyvinkin käyttökelpoinen ohjenuora niin henkilökohtaisen, kuin laajemman yhteiskunnallisen elämäni puitteissa. Esitän väitteen, johon tiedän aika monen muunkin yhtyvän. Väitän, että meidän pitää rakentaa maaseutu ja sen kylät uudelleen. Ei riitä, että kylällä on muutama globaalissa kilpailussa pärjäävä maatila ja tiet jonkin sorttisessa kunnossa. Tarvitaan myös monikerroksisuutta, erilaisia eläjiä, yrittäjiä ja kylähulluja, jotka uskaltavat kokeilla, verkostoitua ja avata rohkeudellaan tietä uusille ansaintamahdollisuuksille ja elämäntapavalinnoille.

Suomalaisen Leader-toiminnan 20-vuo-

Toimituskunta: Minna Partanen, Jaana Rissanen

Leaderistä on muodostunut vahva alue-

Painopaikka: Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani Painosmäärä: 10.000 kpl

kumppaneistamme maaseutukylämme kehittämistyössä on ollut kohta kahdenkymmenen vuoden ajan Ylä-Savon Veturi. Veturin kohdalla

kumppanuus ei ole ollut ainoastaan ulkopuolisen rahoituksen järjestämistä yhteensä neljälle kyläseutumme kehittämisen kannalta ratkaisevalle hankkeelle. Kumppanuus on ollut kuvainnollisemmin ilmaistuna sekä fyysistä että henkistä läsnäoloa kylämme yhteisöllisten ponnistelujen arjessa ja juhlassa. Kun olemme antaneet Veturille tuesta vastineeksi joitakin hankkeiden toteutukseen liittyviä onnistumisia ja konkreettisia tuloksia, olemme saaneet vielä kaksin verroin takaisin: yhteydenpitoa, ystävyyttä ja luottamusta.

Summa summarum: maaseutu

elää kylistään, joita suomalaisen metsäläiskansan ominaislaadun ja historian saatossa toteutetun asutuspolitiikan myötävaikutuksella on syntynyt kuin ”haulikolla ammuttuna” pitkin taajaan asutun kotimaamme maaperää. Kylä on se yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta oleellinen perusyksikkö, joka mahdollistaa maamme ylläpitämisen asuttuna. Maaseudun kehittäminen ei mielestäni onnistu ilman aikaan ja paikkaan sopeutuvien kylien olemassaoloa. Kylä on se taso, jonka puitteissa tehdään ihmisen näköisiä ja kokoisia tekoja yhteisen hyvän puolesta!

Onnea 20-vuotiaalle Leader-Veturille!

Vastaava päätoimittaja: Minna Partanen

Sisällöntuotanto ja taitto: Mediatoimisto Oikea Käsi Oy, Tommi Korpihalla

Yksi luotettavimmista yhteistyö-

Maaseutu ja sen kylät ovat aina

tisjuhlia vietettiin kolme vuotta sitten Hämeenlinnassa. On ollut ilo seurata, miten Leader-ryhmät ovat juhlineet myös omia merkkipäiviään. Juhlan aihetta on kaikilla ja kaikkialla.

Kustantaja: Ylä-Savon Veturi ry

eläneet muutoksen keskellä, sopeutuneet siihen, ja usein kääntäneet muutoksen jopa mahdollisuudeksi. Tänäkään päivänä kylillä ei ole mitään hätää, kunhan vähintään kourallinen ihmisiä kokoontuu aika ajoin yhteen vaihtamaan ajatuksia yleisestä menosta ja siitä, mitä kylä haluaa olla tässä, nyt ja tulevaisuudessa. Omalla kylälläni tämän kaltainen perustavanlaatuisempi yhteisöllinen pohdiskelu on ollut tarpeen säännöllisin väliajoin ja aina on sen verran porukkaa löytynyt pöydän ympärille, että näkymä kylän ajankohtaiseen tilanteeseen, ja ennen kaikkea sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, on tarkentunut. Olen onnellinen, kun saan elää maaseudulla ja sen kylällä, joka uskaltaa kokeilla, investoida ja haaveilla entistäkin ehommasta tulevaisuudesta. Tähän päästäksemme on usein vaadittu palaamista saman asian ääreen aina uudemman kerran, kylän rajojen tarkistamista, laajentamista ja avautumista ulospäin, sekä yhteistyökumppanien aktiivista hakemista.

kehittäjä ja toimintatapa, jonka avulla ihmiset ovat voineet toteuttaa omia ideoitaan. 20 vuoden aikana Leader-ryhmät ovat rahoittaneet yli 20 000 hanketta ja yritystukea. EU:n, valtion ja kuntien rahoitusta on käytetty satoja miljoonia euroja. Leader-ryhmät kokoavat merkittävät määrät yksityistä rahaa ja talkootyötä - kokonaisrahoituksesta yksityisen osuus on kolmannes.

Yritysten tuotteita ja tapahtumien markkinointia on parannettu, samoin kylien turvallisuutta. Yhteistyö yli kuntarajojen on lisääntynyt. Leader-ryhmissä on vahva paikallisen kehittämisen osaaminen. Koko Suomen ja Euroopan kattava Leader-ryhmien verkosto on mittava voimavara. Se on vahvuus niin valtakunnan tason näkökulmasta, kuin myös paikallisille toimijoille. Leaderin kautta ihmiset näkevät EU:n hyötyjä.

Vierailin Ylä-Savossa viimeksi pari Laura Jänis

Erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriön Leader-vastaava

Leader on tuonut käytännön paran-

nuksia ihmisten arkeen. Vaikutukset näkyvät uusina työpaikkoina, yrityksinä, palveluina ja parempana infrana. Kesän aikana luin monien Leader-ryhmien vuosiraportteja. Veturin raportista oli mukava lukea, miten rahoittamienne hankkeitten

toteuttajat ovat kuvanneet Leader-toiminnan vaikutuksia. Yhteistyö ja aktiivisuus ja kylätalojen käyttö ovat lisääntyneet, on uudenlaista toimintaa ja uusia harrastusmahdollisuuksia.

2

vuotta sitten ystäväni mökillä Vieremällä. Tänä kesänä tuli ajettua junalla läpi sen korkeiden kukkuloiden ja vaarojen loistoisien, matkalla Kajaaniin runoviikoille. Armas Savonmaa on omaakin kotiseutuani, vaikkakin Etelä-Savon puoli Puumala. Eri puolilla Suomea on aina ihana nähdä omasta tekemisestään innostuneita ja ylpeitä kyliä, ja hauska bongata Leader-kylttejä.

Parhaimmat onnittelut ja menestystä tulevaan Ylä-Savon Veturille!


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Talousneuvos Jouko Pennanen kehuu, että Ylä-Savo Talossa oli aikoinaan erinomainen alueellisten toimijoiden keskittymä.

Veturille oli Ylä-Savossa aikoinaan selvä tarve Iisalmelainen talousneuvos Jouko Pennanen kertoilee Ylä-Savon Veturin perustamisen aikaa mielenkiinnolla. Hän itse työskenteli perustamisen aikaan Ylä-Savon Talousalueen liiton toiminnanjohtajana. ‑ Muistellaanpa, mitä eri tahoja silloin olikaan olemassa: Ylä-Savon Matkailu ry, Aluekehityssäätiö, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö ja Talousalueen liitto sekä muun muassa Ylä-Savon Teollisuus ry, Kauppakamari ja Nuorkauppakamari sekä yrittäjäjärjestöt ainakin. Alueellista yhteistyötä tehtiin silloin laajalla rintamalla. Samaan syssyyn Pennanen jatkaa, että edellä mainitusta listasta on voimissaan enää Veturi ja kauppakamarit. ‑ Ylä-Savon Veturi syntyi aikanaan siksi, että sille oli selvä tarve. Se sama tarve on olemassa edelleen – Veturin rooli on sama kuin toiminnan alkuvaiheessa, Pennanen vertaa. Kaikki alueelliset toimijat ovat syntyneet eri aikakausina ja olleet

oman aikansa luomuksia ja vastanneet aikansa ajankohtaiseen tarpeeseen. Niin myös Veturi. Perustamisen aikaan Suomi oli liittynyt viisi vuotta aiemmin Euroopan Unioniin ja unionin ohjelmakausi oli pian vaihtumassa. Ylä-Savo oli siirtymässä 5b alueesta Tavoite 1 -alueohjelmaan. Tuli Maaseuturahasto, jonka tukia piti jonkun alkaa koordinoida. ‑ Martti Harju, Riitta Topelius, Reijo Keränen ja kaikkien Ylä-Savon kuntien edustajat olivat perustamassa Ylä-Savon yhteistä Veturia yksissä tuumin. Veturin hallintoon haluttiin saada suora yhteys kuntiin, Pennanen muistaa. Hän oli itse samassa joukossa mukana. Talousalueen liitto kokosi tuolloin Ylä-Savon ensimmäisen poliittisesti kootun seutuhallituksen. Seuturahasopimuksessa sen tehtäväksi on määritelty seuturahan jakamisesta päättäminen. ‑ Heti perustamisen jälkeen seu-

Kaikki alueelliset toimijat ovat syntyneet eri aikakausina ja olleet oman aikansa luomuksia ja vastanneet aikansa ajankohtaiseen tarpeeseen. Niin myös Veturi. tuhallituksen pöydällä oli ensimmäisenä toimintavuonna jo noin 70 hankerahoitushakemusta. Toiminta lähti heti voimakkaasti käyntiin, Pennanen muistelee. Veturin toiminta nousi nopeasti jaloilleen ja pian jo siivilleen. Pennasen mukaan yläsavolainen maaperä oli otollinen yhteistyölle. ‑ Ylä-Savossa kunnat, yhteisöt ja talouselämä ovat tehneet systemaattista yhteistyötä jo 1940 luvulta alkaen. Sotavuosien jälkeen yhteistyön tekeminen tiivistyi esimerkiksi Ylä-Savon Talousalueen liiton ja monien muiden ylikunnallisten tahojen perustamisessa.

3

Pennanen arvelee, että Veturin vankkana pohjana Ylä-Savossa toimii aktiivinen kylätoiminta, jota alueella on ollut jo 1970-luvun lopulta alkaen. ‑ Olin vuonna 1982 Helsingissä mukana perustamassa Suomen kyläasian neuvottelukuntaa Suomen Nuorison Liiton edustajana. Siitä alkaen on perustettu paljon kyläyhdistyksiä ja kyläyhteisöjä. Kyläläiset ovat aina olleet aktiivisia oman kylänsä kehittäjiä. Pennanen luonnehtii Veturia yhdeksi alueen kestävimmistä yhdistyksistä. ‑ Veturin perusta on edelleen se, että kylien asukkaat itse tie-

tävät, mitä omalla kylällä eniten tarvitaan. Kun kyläläiset ovat aktiivisia, maaseutukin säilyy elinvoimaisena. Ja juuri kyläyhdistysten, kylien ja kyläläisten tarpeiden tukemisessa Veturilla on merkittävä rooli. Kahdenkymmenen toimintavuoden jälkeen Pennanen näkee edelleen Ylä-Savon Veturin yhtenä alueen elinvoimaisena yhdistyksenä ja kehityksen edistäjänä. ‑ Veturi on hyvin hoidettu ja hyvin kehittynyt yhdistys. Se löysi oman roolinsa nopeasti ja on onnistunut vahvistamaan sitä. Ylä-Savon Veturin on ollut esimerkkinä monen vastaavan yhdistyksen perustamiseksi eri puolilla Suomea. Kylätoiminnan lisäksi Pennanen näkee erinomaisena myös sen kehityksen, että nykyisin Veturi tukee myös maaseudun yrityksiä kyläyhteisöjen lisäksi. ‑ Yritystoiminta tuo aina vaurautta ympärilleen.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylä-Savossa käydessään Taina Väre näkee paljon rakennuksia ja paikkoja, joiden rakentaminen on aloitettu silloin, kun hän oli Veturin toiminnanjohtajana.

Ylä-Savon Veturille löytyi vaivattomasti oma rooli Ylä-Savon Veturin toiminnanjohtajana pitkän tovin 2000-luvun alussa ollut Taina Väre kuvailee Veturin ensimmäistä vuosikymmentä mielenkiintoiseksi. Sen aikana ehti tapahtua paljon monenlaista. – Se oli todella monipuolista ja antoisaa aikaa. Kun nyt jälkeenpäin liikkuu Ylä-Savossa, on monin paikoin nähtävissä niitä asioita, joita silloin suunniteltiin, hän sanoo. Väre oli käynnistämässä Veturin toimintaa jo ennen yhdistyksen perustamista. – Vuoden 1997 keväällä paikallisen omaehtoisuuden kehittämisen ohjelmaa (POMO) varten kartoitettiin Veturin tulevaa toimintaympäristöä ja koottiin paikallista toimintaryhmää, joka toimi ensimmäiset vuodet Aluekehityssäätiön alaisuudessa. Väre kiersi kylillä ja kunnissa keskustelemassa ja kuuntelemassa, mitä kehittämistarpeita ja ideoita eri puolilla Ylä-Savoa on. – Leader-toiminnan perusta on se, että kyläläiset itse tietävät parhai-

ten, millä tavalla heidän elinympäristöään voidaan parhaiten kehittää. POMO-ohjelma sai rahoituksen ja sen toimenpiteitä alettiin viedä eteenpäin Ylä-Savossa. Toiminnan perustan muodostivat kyläyhdistykset ja muut yhdistykset eri puolilla Ylä-Savoa. Käytännössä Veturin tehtävä oli alusta asti aktivoida kyläyhdistyksiä ja muita toimijoita kehittämään omia olosuhteitaan. Veturi oli koordinaattori, joka kertoi rahoitusmahdollisuuksista, neuvoi hankkeiden suunnittelussa ja huolehti, että rahoituksen edellyttämät asiat hoidettiin. Veturin yhtenä tehtävänä oli mahdollistaa hankkeiden toteutuminen myöntämällä rahallista tukea. Alkuvaiheessa kyläläiset remontoivat kokoontumistiloja, esim. kylätaloja, metsästysmajoja ja muita kiinteistöjä. Kylätalojen lisäksi Veturi oli mukana rahoittamassa esim. monien kyläteatterien hankkeita ja muuta

Niinä vuosina sai tutustua moniin rakennuspiirustuksiin ja jopa Vieremän raviradan kaviouran erilaisiin hiekkakerroksiin.

harrastustoimintaa. Esimerkiksi Mansikkaniemen kesäteatterin katsomon katos sai rahoitusta Veturilta. – Niinä vuosina sai tutustua moniin rakennuspiirustuksiin ja Vieremän raviradan kaviouran hiekkakerroksiin, kun sitäkin uusittiin, Väre muistelee. Veturin toiminnan alkuvaiheessa hankerahoitus kohdentui kyliin ja kyläyhdistyksiin, tulivat vuosikymmenen puolivälin jälkeen mukaan myös maaseudun yritykset, joita Veturi on tukenut erilaisilla yritystuilla. – Yritystuet ovat olleet erittäin tärkeitä maaseudun yrityksille.

4

Monet yritykset ovat voineet laajentaa toimintaansa nopeammin ja laadukkaammin, kun hankkeeseen on saatu julkista rahoitusta. Ylä-Savon Veturin rooli on Ylä-Savossa ollut alusta alkaen varsin selvä. Ylä-Savossa on totuttu tekemään yhteistyötä, mutta Väreen mukaan toiminnassa on otettu huomioon myös alueen erilaisuudet. – Ylä-Savo on aika laaja alue ja eroja löytyy, Väre sanoo. Alueellisten erojen lisäksi myös toimintaympäristö on vuosikymmenten aikana muuttunut. Kun Veturi perustettiin Aluekehityssää-

tiön, Ylä-Savon Talousalueen liiton, Ylä-Savon Kehityksen, Ylä-Savon Matkailun ja monen muun ylikunnallisen toimijan väliin, on sille aina löytynyt oma roolinsa. – Se on aina ollut kylien, kyläläisten ja maaseudun yritysten tukemista ja auttamista sekä uuden tekemistä. EU:n ohjelmakausien vaihtuessa omaa roolia tarpeen mukaan täsmennettiin niin, ettemme toimineet muiden tahojen kanssa päällekkäin. Väre on kiitollinen siitä, että hänellä oli ympärillään motivoituneita ja osaavia työkavereita, motivoituneita ja aktiivisia hallituksen jäseniä sekä erinomaisia yhteistyökumppaneita. – Yhteistyö esimerkiksi ELY-keskuksen, maakuntaliiton kanssa oli erinomaista. Ylä-Savo-talolla oli parhaimmillaan yläsavolaisten toimijoiden keskittymä, josta asiakkaat löysivät aina tarvitsemansa palvelut, hän muistelee.


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Veturin perustaminen helpotti kylien tukemista Iisalmen kaupungin ja seudun kehittämistehtävissä pitkän päivätyön tehnyt kehittämispäällikkö Riitta Topelius muistaa ajan ennen Ylä-Savon Veturia. - 1970-1980-luvuilla maaseutukylien asukasluku väheni nopeasti. Työpaikat syntyivät keskustoihin ja lisääntyvä automäärä helpotti kulkemista. Maaseudun palvelut alkoivat vähetä. Monet muuttivat kaupunkien lähiöihin ja kylät uhkasivat tyhjentyä. - Kylien aktivoituminen oli välttämätöntä. Pidettiin kyläkokouksia ja perustettiin kylätoimikuntia. Myös kaupunki aktivoi kyliä toimimaan, toteutettiin kyläkierroksia ja tuettiin kylien hankkeita. Kyse oli mm. maaseudun teistä, vesihuollosta ja palveluista. Kaupungin talousarviossa oli vuosittain jonkin verran määrärahaa kylien hankkeille. Valtuusto keskusteli hankkeista pitkään ja monesti äänestettiin. Hankkeet olivat usein vastakkain. 1980-luvun lopulla maaseutupolitiikka kehittyi kansallisella ja alu-

eellisella tasolla. 1990-luvun alkupuolella valmistauduttiin Euroopan unionin mallin mukaiseen ohjelmalliseen aluepolitiikkaan. Ylä-Savo nimettiin viiden muun alueen kanssa maaseutupolitiikan pilottialueeksi ja Ylä-Savon Instituutti koordinoi hanketta. Ensimmäinen Ylä-Savon maaseutuohjelma valmistui 1993. Ohjelma oli hyvä pohja Euroopan unionin ohjelmalliseen aluepolitiikkaan vuoden 1995 alussa siirryttäessä. - Muistelen, että seudullisia projektiesityksiä ja rahoitushakemuksia oli valmisteltu 50 jo ensimmäisen jäsenyysvuoden lopussa! EU-liitoksen jälkeen tukihakemusten käsittely oli aluksi työlästä hommaa. Tarve hankkeiden koordinoinnille oli suuri. Ylä-Savon kunnallisjohtajat saivat tämän tehtäväkseen. - Perustettiin yhteistyötoimikunta, johon kuuluivat kuntajohtajien lisäksi Ylä-Savon Instituutin ja Ylä-Savon Talousalueen liiton johtajat. Kuntien suunnitteluvastaavat valmistelivat

Riitta Topeliuksen mukaan Veturin perustaminen helpotti kylien tukemista Ylä-Savon seudulla. päätökset, kertoo Topelius. Kaikki ylikunnallisten hankkeiden rahoitushakemukset piti aluksi käsitellä jokaisessa kunnassa erikseen. Samasta asiasta piti siis tehdä monta päätöstä. Tilanne helpottui vasta muutama vuosi EU-liittymisen jälkeen, kun kunnat päättivät koota hankkeiden omarahoitukseen yhteisen seuturahan. Kokoukset tuolloin olivat pitkiä. Tukipäätöksiä olivat tekemässä päättäjät jokaisesta yläsavolaises-

ta kunnasta. - Päättäjät halusivat pitää kiinni oman kunnan eduista ja siksi jokainen halusi lausua oman mielipiteensä. Syntyi käsite ”Projektipyörittäjän kylä”, Topelius muistaa. Samaan aikaan seudullisen kehittämisen toimintamallien kanssa myös paikalliselle tasolle kehitettiin hanketoimintaa varten omia kanavia. Leader -ohjelmaan Ylä-Savo ei päässyt, mutta kehittämistyötä teh-

tiin aluksi paikallisen omaehtoisuuden kehittämishankkeella. Tuoreena EU:n jäsenmaana Suomi sai paljon tukea 1990-luvun lopulla uuden toiminnan kehittämiseen. Hyviä toimintamalleja haettiin myös muista EU-maista. Tehtiinpä joitakin kansainvälistä yhteistyötä edellyttäneitä hankehakemuksia suoraan Brysseliinkin. Kouluttautumismatkat tuoreelle jäsenvaltiolle kustannettiin EU:n varoista. - Se oli todella aktiivista aikaa, Topelius kertoo. - Paikalliset kylien kehittämishankkeet ohjautuivat Ylä-Savon Veturin perustamisen jälkeen sen koordinoitaviksi. Yhteistyö ja työnjako toimi alusta lähtien hyvin. Veturilla on selkeä kehittämisohjelma ja tarkat ohjeet siitä, mitä se voi ja mitä ei voi tukea. - Veturilla on paikallisen omaehtoisen kehittämisen välineenä erinomaisen tärkeä rooli Ylä-Savon kehittämisessä. Sen kautta Ylä-Savon alueelle on tullut miljoonittain EU:n tukia. Sillä on iso merkitys alueen maaseudun elinvoimaisuudelle.

Oma maa(seutu) mansikka Oma maa mansikka - muu maa mustikka, sanotaan. Reilut viisi vuotta Ylä-Savon Veturin toiminnanjohtajana ollut Maria Hartikaiselle ne molemmat ovat mieluisia. – Kirkkaimpana ja mieleenpainuvimpana muistona Veturi-ajasta on jäänyt kansainvälisyys, ja varsinkin vuoden 2013 LINC-tapahtuma Iisalmessa, Hartikainen sanoo. Veturin kansainvälistyminen alkoi jo Taina Väreen aikana, kun ensimmäinen Leader-toimijoiden yhteinen kokoontuminen järjestettiin Itävallassa. Hartikainen osallistui ensimmäisen kerran LINC-tapahtumaan vuotta ennen Iisalmen LINCiä, vuonna 2012 Viron Tartossa. Iisalmen jälkeen hän osallistui LINC-tapahtumaan vielä 2014 Itävallan Silliannissa ja 2015 Italiassa. Parasta antia tapahtumissa oli Hartikaisen mukaan erilaisten ihmisten kohtaaminen ja erilaisten ajatusten vaihtaminen. Esimerkkinä hän mainitsee kylätalon remontoimisen. – Tiivisti rakennetussa Hollannissa harvaanasutulle maaseudulle toteutettuihin hankkeisiin suhtauduttiin ihan eri tavalla kuin esimerkiksi alppimaa Itävallassa, Hartikainen muistaa. LINC-tapahtumien ideana on verkostoituminen ja ennen kaikkea tutustuminen eri maiden Leader-toi-

oli Aluekehityssäätiön ja Ylä-Savon Instituutin palkkalistoilla ja tuli Veturin palvelukseen MTK:lta. Hänen mielestään Veturin rooli maaseudun kehittäjänä on hyvä. – Veturi on omiaan kuuntelemaan paikallisia ihmisiä ja auttamaan pieniä toimijoita alkuvaiheessa. Kun ensimmäiset askelet on otettu ja yritys toimii, se tavallaan kasvaa ulos Veturin tukien piiristä.

Maria Hartikaisen aikana Veturin toimintaan tuli paljon kansainvälisyyttä. mintaan ja hankkeisiin. Ennen Iisalmen LINC-tapahtumaa Ylä-Savon Veturi sai kansanvälistä kosketusta myös Amaze Me Leader -tapahtumasta, jossa kotiseutunsa kehittämisestä kiinnostuneet nuoret tutustuvat Leader-alueisiin eri puolella Eurooppaa. Iisalmeen, Sonkajärveen ja Ylä-Savoon tutustui tapahtuman aikana lähes 100 nuorta. Kansainvälisyyden lisäksi toinen Hartikaisen aikana tapahtunut iso muutos oli arjen työssä, kun yhdistysten lisäksi tukia alkoivat käyttää myös maaseudun yritykset. – Veturi oli toiminut jo reilut kym-

Veturi on omiaan kuuntelemaan paikallisia ihmisiä ja auttamaan pieniä toimijoita alkuvaiheessa. Kun ensimmäiset askelet on otettu ja yritys toimii, se tavallaan kasvaa ulos Veturin tukien piiristä. menen vuotta, joten sen toiminta oli vakiintunutta. Kunnat ja yhdistykset tiesivät jo varsin hyvin, että Veturin kautta saa tukea. Yritysten keskuudessa tieto levisi vähin erin. Hartikainen oli luonnollisesti mukana myös laatimassa uutta strategiaa nykyiselle rahoituskaudelle. Yritystukien lisääntymisen lisäksi toinen merkittävä muutos oli se,

5

että kyläyhdistysten tukemisessa painotettiin nyt toimintaa. – Aikaisemmalla rahoituskaudella kunnostettiin paljon toimintapaikkoja ja tiloja. Nyt pääpainoksi otettiin toiminnan kehittäminen ja lisääminen. Hartikainen tunnustautuu vahvaksi maaseudun puolestapuhujaksi. Ennen Veturin pestiään hän

Hartikaisen mukaan maaseudun Leader-rahoitus on aina lisärahaa muun valtakunnallisen EU-tuen päälle. Samasta rahapotista kilpailee ohjelmakausittain 54 Leader-ryhmää eri puolilla Suomea. Mitä enemmän sitä käytetään, että suurempi hyöty siitä omalle alueelle on. Yhtenä hyvänä esimerkkinä Hartikainen pitää Sonkajärven Pohjoismäkeä. Siellä kyläläiset tekevät paljon ja omalla toiminnallaan elävöittävät omaa asuinympäristöään. Aivan tuore erinomainen esimerkki on KOKO Jazz club, jonka Iisalmi Jazz -festivaali kokoaa musiikin harrastajia eri puolilta Eurooppaa Iisalmeen. – Siinä yhdistävänä tekijänä ei ole maaseutu, vaan musiikki. Meidän yläsavolaisten etu on se, että Ylä-Savo voi hyvin ja että täällä tapahtuu. Leader-rahoituksen tarkoitus on tukea maaseudulla tapahtuvaa toimintaa monipuolisesti.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Kotaharjussa kurkotetaan korkeammalle

Sonkajärven Pohjoismäessä on idearikkaita ja määrätietoisia kyläläisiä. Kylällä on ollut aikoinaan kolmionmittaustorni, joka aikojen saatossa on lahonnut pois. Nykyiset kyläläiset osaavat kertoa, että sen jälkeen heillä on ollut pöytälaatikossaan suunnitelma, että jossain vaiheessa sinne rakennetaan uusi. - Tornihaave on ollut olemassa siitä lähtien, kun kyläyhdistys on perustettu. Siitä tuli keväällä 30 vuotta, kertoo Toivo Kortelainen. Tarvittiin sisukkuutta ja sopivaa sonkajärveläistä kylähulluutta, että hanketta alettiin puuhata. Kun Ylä-Savon Veturi lähti mukaan

yhdeksi hankkeen rahoittajaksi, alkoi saha soida ja päreet lennellä. - Ukot olivat niin innoissaan, että heti alkoivat laittaa rukkasia käteen. Eivät meinanneet enää tuvassa pysyä, kertoo kyläyhdistyksestä Kaija Moisanen. Suunnitelma oli alunperin se, että neljänä päivänä viikossa tehdään hommia. Lopulta se meni siihen, ettei maltettu pyhänäkään olla poissa. Mallia uuden tornin pystyttämiseen haettiin aikaisemmista kolmiomittaustorneista. 1900-luvulla Suomeen rakennettiin koko maan kattava kolmiomittausverkko, johon kuuluva torni Teerimäessäkin

18 tonnia painavaa runkoa oli nostamassa kaksi nosturia, toinen nosti tyvipäätä ja toinen yläpäätä.

aikoinaan oli. Tuolloin lapinlahtelainen rakennustarkastaja Lauri Tikkanen tuli käymään Kotaharjussa. Hän oli aikoinaan suunnitellut 17-metrisiä torneja, mutta pohjoismäkeläiset halusivat korkeamman, joten ongelmia riitti ratkaistavaksi. Paikalla ei ollut tukipuita, joihin rakennelma olisi tuettu. Ratkaisuksi pohjoismäkeläiset sanoivat, että rakennetaan vaakatasossa ja nostetaan valmiina pystyyn kahden nosturin avulla. Eikä kenelläkään ollut tarpeeksi isoja puitakaan. Pystypuut piti tilata Pohjois-Karjalan puolelta, kun yli 20-metrisiä vahvoja puita ei omalta kylältä löytynyt. - Talkooporukkaa oli aina tosi paljon ja niin se vaan torni syntyi, Moisanen sanoo. Myös pystyyn nostaminen oli oma operaationsa. 18 tonnia painavaa runkoa oli nostamassa kaksi nosturia, toinen nosti tyvipäätä ja toinen yläpäätä. - Toinen näistä nosturikuskeista oli jo silloin ollut töissä yli 30 vuotta, eikä samanlaista hommaa ollut tullut eteen, Kortelainen muistaa. Torni nousi pystyyn vuonna 2014. Sen jälkeen tornin alakertaan on rakennettu kioski, kota harjulle nousi jo aiemmin. Nyt Kotaharjun alue on kyläläisten toiminnan keskus. Rukiin viljelyä, perinnesavottaa, traktoritapahtumia, perhejuhlia ja niin edelleen. Lista on pitkä. Aikoinaan oli hiihtokilpailuja ja uudenvuoden vastaanottojakin. - Lauluiltoja, seurakunnan maakirkko, eläkeläisten tapahtumia ja kyläläisten omat talkoot viikoittain. Perhejuhlia tai muita isompia tapahtumia on muutamia kertoja kesän aikana. Kaikkiaan kävijöitä on vuosittain tuhansia, kun satunnaiset matkailijat käyvät makkaranpaistossa ja maisemia katselemassa. Vieraskirjaan nimiä kertyy vuosittain 3000-4000. Eivätkä siihen kaikki kävijät edes kirjoita. Moisanen kertoo, että kaiken toiminnan taustalla on hyvä yhteishenki. Muuten tällaisia projekteja ei voi tehdä. - Suurin osa kyläläisistä on aikoinaan muuttanut pois kotoa, mutta tullut eläkepäiville takaisin Sonkajärven maisemiin. Näin myös uutta verta ja intoa kylän kehittämiseen on ollut.  Olemme tottuneet siihen, että itse täällä on tehtävä, jos haluaa jotain tapahtuvan, Moisanen iloitsee.

Kotaharju kokoaa kyläläiset usein yhteisiin talkoisiin.

6


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Urkki Keinänen, Marita Lähdesmäki, Hannu Kaipiainen ja Seppo Pitkänen kokoontuvat usein Nurmirantaan talkoisiin, tällä kertaa vastantekoon. Nurmirannasta on tullut viihtyisä paikka, jossa kyläläiset kokoontuvat useita kertoja vuodessa illanviettoon.

Tölvälle rakentuu oma Riviera Lapinlahden Alapitkällä, Tölvän kylällä on paikka, josta kyläläiset ovat ylpeitä. Sen maine on kiirinyt kauas, mutta ajan saatossa paikka on jäänyt historiaan. Nyt kyläläisten ajatuksissa on nostaa paikka entisaikojen kukoistukseensa ja jopa enemmänkin. –  Tämähän on kuin Riviera. Kuopiosta asti ovat aikoinaan tulleet tänne uimaan ja oleskelemaan rannalla. Luonnonhiekkarantaa on pitkälti, kehaisee kyläyhdistyksen puheenjohtaja Urkki Keinänen. Tölvällä ei ole monen muun kylän tavoin mitään kylätaloa, joten Nurmiranta toimii kyläläisten kokoontumispaikkana. Kyläyhdistyksen sihteeri Marita Lähdesmäki kertoo, että aluetta on paranneltu lähes viidentoista vuoden ajan. Ensimmäinen isompi projekti toteutettiin vuonna 2007. Silloin alueelle valmistui vierasvenelaituri, veneille sähkölliset yöpymispaikat, pienveneranta ja pari vuotta myöhemmin iso grillikatos. Nurmirannasta on tullut kyläläisten yhteinen keidas ja vapaa-ajanviettopaikka, jonne kokoonnutaan talkoisiin, letunpaistoiltoihin ja onkitapahtumiin. Lisäksi Nurmiranta on toiminut

kyläläisten oman juhannusjuhlan pääpaikkana lukuisia kertoja. Juhannusjuhlissa kävijöitä on ollut jopa parisataa, kun kaikki kyläläiset ja lomailijat lasketaan. Nyt aluetta ollaan kehittämässä lisää. – Etelärannalta on nyt kaadettu pajupusikko ja koivikko. Viime keväänä rantaa jo ruopattiin aika syvältä. Kunhan projekti etenee,

tähän tulee maakunnan upein hiekkaranta, kyläläiset kehaisevat. Tölvän kylällä asuva Seppo Pitkänen on koneyrittäjä, joka ei ole talkootuntejaan säästellyt, kun on rantaa ruopannut ja muokannut. Ja upealta hiekkarantainen alue näyttääkin. Luonnonhiekkainen ranta ulottuu pitkälle ja aurinkoa riittää taivaan täydeltä. Kahluusy-

vyyttä riittää ainakin kaksikymmentä metriä ja paikoin enemmänkin. –  llman Pitkästen koneita ja talkootyötä näin ison projektin toteuttaminen olisi kyläyhdistykselle lähes mahdoton tehtävä, sanoo Lähdesmäki. Suunnitelmissa ovat vielä uusi parkkipaikka ja paremmat wc-tilat. Myös opasteet uusitaan ja aluetta MARITA LÄHDESMÄKI

Vuosi sitten Tölvän Nurmirannassa näytti tältä. Nyt taustalla näkyvä metsä on poissa ja alueelta avautuu avara näkymä kohti Onkivettä. Luonnonhiekkarantaa on ruopattu pitkältä matkalta.

7

siistitään, talkooväki kertoo. Nurmirannassa on ollut vilkas ja suosittu retkisatama jo tervahöyryjen aikaan viime vuosisadan alussa. – Lapinlahden meijeriltä kuljetettiin aikoinaan maito Kuopioon saakka kirnuttavaksi. Laiva oli usein yötä tässä Nurmirannassa Tölvän satamassa, kyläläiset kertovat. Niemen kärki kerkesi jo pusikoitua ja jopa metsittyä hiljaisten vuosikymmenten aikana, kunnes kyläläiset alkoivat kunnostaa sitä. Nyt paikalla on jo monipuolinen rantakeidas. Retkiveneilijät ovat käyttäneet satamaa jopa yöpymiseen, kun vierasvenelaiturissa on sähköpaikkoja, eikä yöpymismaksu ole hinnalla pilattu. Nurmirannan suojainen sijainti Onkiveden ja Ahkiolahden kanavan välillä on erinomainen. Matkaa laivaväylälle on vain muutama sata metriä. Tölvän retkisatama on ollut myös yksi pysähdyspaikka Suomi Meloo -viestissä, jonka lähtöpaikka on ollut lähes kymmenkunta kertaa Ylä-Savossa. Viimeksi Iisalmi oli lähtöpaikkana vuonna 2009. – Vierasveneilijöille tässä on rauhallinen yöpaikka ja muille kävijöille tulee upea uimapaikka kesäisin, kyläläiset kehuvat.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Kyläkauppa heräsi eloon virkeällä Pohjois-Pielavedellä Pohjois-Pielaveden kyläkaupassa myytiin viimeiset maitopurkit ja makkarapaketit kolme vuotta sitten, jolloin kauppias irrotti töpselit ja laittoi oven säppiin. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, kaupparakennus on siirtymässä kyläläisten omistukseen. Yhdistys on nyt siinä vuokralla, mutta kaupat ovat viritteillä. Siitä on tulossa kyläkeidas, kyläläisten yhteinen olohuone ja kohtaamispaikka. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Timo Katainen kertoo, että kauppa on jo kevään aikana muuttanut kovasti ulkonäköään. Pientä pintaremonttia on tehty noin 300 talkootyötuntia. – 300 tuntia meni siihen, että saatiin tämä kauppa sellaiseksi kuin se nyt on. Samaan aikaan kerättiin kyläläisiltä monenlaisia kalusteita, joilla kaupan tila on nyt kalustettu, Katainen kertoo. Pohjois-Pielaveden virkeä toiminta sai alkunsa, kun kyläkoulujen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Viiden kylän väki, Sulkavan, Vaaraslahden, Tommonmäen, Laukkalan ja Joutsenniemen asukkaat yhdistivät voimansa ja saivat Pohjois-Piela-

vedelle uuden kyläkoulun. – Yhteisen koulun saaminen yhdisti kyläläisiä. Sittemmin puuhattiin yhteistä perhepäivähoitoa ja perustettiinpa tänne yhteistyössä myös Pohjois-Pielaveden Maatalouspalvelut Oy, joka oli silloin Suomen suurin yksityinen viljankuivaamo, kertoo aiemmin pitkään puheenjohtajana toiminut Kyösti Saksman. Virkeinä yhteistyövuosina aloitettiin myös hanketoiminta kunnan tuella. Pielaveden Pohjoinen ulottuvuus -hankkeella kylän ympäristöä kehitettiin monin tavoin. Nykyinen kylätyöntekijä Harri-Pekka Luomi muistaa, että tuolloin keskusteltiin siitä, että onko kylien kehittäminen kunnan perustoimintaa. – Lopputulos oli se, että juuri sellainen kylien kehittäminen talkootyöllä ja kyläläisten pyyteetön työ oman alueen hyväksi ei ole kunnan perustoimintaa, vaan nimenomaan kylä- ja hanketoimintaa. Ensimmäisen jälkeen hankkeita on toteutettu tähän mennessä kolme ja yksi jopa ulkomaita myöten. Kun tavoite 1 -ohjelma vaihtui Leaderiksi vuonna 2007, toimintaa alettiin

Kahden kyläkokouksen välillä hoksattiin, että onneksi PohjoisPielavedelle on muuttanut uusia ihmisiä, jotka tuovat uusia ideoita. Sen jälkeen kyläyhdistykseen on tullut uutta potkua.

miettiä myös elinkeinotoiminnan kautta ja kokeiltiin muun muassa kylärenkipalvelua, josta sittemmin jalostui monialayritys. 2010-luvulla Pohjois-Pielaveden kylillä vedettiin aktiivisten vuosien jälkeen henkeä, mutta nyt kylillä ollaan taas intoa täynnä. – Meillä oli vaihtoehtoina toiminnan jatkaminen kevyeltä pohjalta, toiminnan lopettaminen tai virkistäminen. Kahden kyläkokouksen välillä hoksattiin, että onneksi Pohjois-Pielavedelle on muuttanut uusia ihmi-

siä, jotka tuovat uusia ideoita. Sen jälkeen kyläyhdistykseen on tullut uutta potkua. – Ideoita meillä kyllä pulppuaa, ja pikku hiljaa lähdetään viemään niitä eteenpäin. Suurin ja näkyvin on tämä entisen kaupan hankkiminen, Katainen kertoo. Uusimpana hankkeena Pielavedellä rakennetaan nyt kumppanuuksia. Mukana on kymmenkunta kylätoimijaa, joiden kanssa yhteistyötä suunnitellaan aktiivisesti. Tuorein esimerkki oli Suvivirsi-konsertti. Kyläyhdistyksen lisäksi Lauk-

kalan nuorisoseura, Pielaveden seurakunta, Ylä-Savon Musiikkiopisto ja Pielaveden musiikin ystävät houkuttelivat Laukkalan kirkkoon Jukka Perkon ja Ylä-Savon Sinfonietan. – Kun kaikki laittoivat oman lusikkansa soppaan, yhteistyön avulla tapahtumasta tuli upea. Oli se aika poikkeuksellinen tapahtuma Laukkalan kirkossa, jopa Jukka Perko sanoi, ettei ole aiemmin vastaavaa kokenut. Kylä- & kumppanuus -hankkeessa henkiin herätetty kauppa on jo saanut kyläkahvilan. Samalla kävijöille markkinoidaan kylää ja sen mahdollisuuksia. Syksyllä kaupalla järjestetään kansalaisopiston kursseja, se toimii nuorten kokoontumispaikkana ja kylätyöntekijä Harri-Pekka Luomi pitää kaupalla omaa työtilaansa. Kyläkauppa elää. – Lokakuussa on tulossa palvelupäivä ikäihmisille ja joulun alla yhteisiä leipomispäiviä. Kaupalla on myös kolme asuntoa, joita on mahdollista vuokrata ulkopuolisille. Lisäksi piharakennuksessa on tilaa monenlaiselle toiminnalle, Katainen luettelee. Kaupan lisäksi myös kylä elää.

Konsta Luomi ja Anni Kuosmanen pitivät Kaupantuvan kyläkahvilaa kesän ajan Vaaraslahden entisellä kyläkaupalla. Entisestä kyläkaupasta on tulossa Pohjois-Pielaveden kyläkeskus, kun kyläyhdistys on hankkimassa kiinteistöä omistukseensa. Jatkossa se toimii kaikenikäisten kyläläisten olohuoneena.

8


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Jukka Virtanen ja Seija Huttunen kertaavat Honkamäen seurantalon värikästä historiaa ylpeinä. Kyläläiset ovat herättäneet perinteikkään talon uudelleen henkiin.

Pienviljelijäyhdistyksen perinne elää edelleen Honkamäessä Kun Ryhälänmäen pienviljelijäyhdistys perustettiin vuonna 1934, tuskin edes Hilma Husso tiesi, mitä tuleman piti. Husson mukaan on Honkamäen seurantalolla nimetty Hiliman Kammari, mutta perinne elää Honkamäessä kammarin perustuksia syvemmällä. Honkamäen toiminnassa pitkään mukana ollut Jukka Virtanen kertoo, että Honkamäestä on tullut kyläläisten yhteisöllisyyden keskus. – Jos tätä taloa ei olisi, mitäpä tällä kylällä olisi, hän kysyy ja osuu asian ytimeen. Kun pienviljelijäyhdistyksen tarkoituksena oli aikoinaan koota maaseudun ihmiset yhteistoimintaan jäsenten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edistämiseksi, tekee Ryhälänmäen maa- ja kotitalousseura nykyään sitä samaa. Kaiken toiminnan keskus on vuonna 1954 rakennettu Honkamäen seurantalo. Yhdistyksen jäsenet olivat tuolloin nuoria ja jär-

Kun pienviljelijäyhdistyksen tarkoituksena oli aikoinaan koota maaseudun ihmiset yhteistoimintaan jäsenten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edistämiseksi, tekee Ryhälänmäen maa- ja kotitalousseura nykyään sitä samaa.

jestivät seurantalolla monenlaista toimintaa, muun muassa tansseja vilkkaasti 1980-luvulle saakka. Kun tanssilavojen suosio hiipui, myös seurantalon käyttö väheni, eikä säännöllistä toimintaa ollut vuosiin. Talo kerkesi jo hieman rapistuakin, kunnes samat entiset nuoret alkoivat kunnostaa taloa. Ja sittem-

min toiminta on taas vilkastunut. Vuonna 2006 toteutettiin talon mittava peruskorjaus: kunnostettiin julkisivu, rakennettiin terassi, remontoitiin sisätilat, tehtiin istutuksia, uusittiin keittiö ja talon viemäröinti. – Tukea saatiin Veturilta, kun kyläyhdistyksellä ei ollut varoja

9

niin suureen investointiin, Virtanen kertoo. Seuraavana vuonna muurattiin uuni ja vuonna 2008 uusittiin keittiön rappuset. Vuonna 2009 aloitettiin yläkerran remontti ja rakennettiin pihapiiriin leikkikenttä. Eikä siinä vielä kaikki. Maa- ja kotitalousseuran sihteeri Seija Huttunen kertoo, että parin huilivuoden jälkeen kyläläiset aloittivat pihapiiriin harrastetilan tekemisen. Sellaisen, jossa sirkkelit, työvälineet ja muut työkalut ovat helposti saatavissa. – Harrastetilan rakentaminen vei pari vuotta. Kyseessä on yli sadan neliömetrin rakennus, jossa on kokoustila, verstas ja puuliiteri. Samaan tahtiin nousi pihapiiriin vielä grillikatos, joka nimettiin Hiliman Kammariksi. –  Vaikka tekemistä on ollut paljon, on talkooväkeä aina riittänyt. Yhteisen rakentaminen on meitä yhdistänyt ja seurantalo on siitä konkreettinen esimerkki, kertoo Huttunen.

Kaikki vaivannäkö on kannattanut. Honkamäen seurantalon maine on kiirinyt kauas ja nykyään siellä vietetään häitä, sukujuhlia, kansalaisopiston kokoontumisia, tanssikursseja, ikäihmisten toimintapäiviä ja niin edelleen. – Kesäkaudella yksityistilaisuuksia on melkein joka viikko, lisäksi silloin tällöin talvellakin, kun talo on nykyisin ympärivuotisessa käytössä, Huttunen kertoo. Ja talon toiminta ja ylläpito pitää Maa- ja kotitalousseuran jäsenet aktiivisina jatkossakin. – Kun meidän kylille tulee uusia asukkaita, he tulevat usein tänne katselemaan, kun ovat kuulleet paikasta. Tämä yhdistää uusia ja vanhoja asukkaita. Yhdistyksen toimintaan kaivataankin nuorta väkeä. – Kun toiminta alkoi 50 vuotta sitten, aktiivit olivat parikymppisiä. Nykyajan nuoret voivat tulla mukaan yhteiseen toimintaan siinä missä ennenkin, Virtanen huikkaa.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü Kylien asukkaille järjestettiin turvallisuuspäiviä, joissa käytiin läpi kotien paloturvallisuutta.

Kotaharjun väki lauloi suorassa lähetyksessä Kalliolle kukkulalle.

Ikäihmisten toimintapäivässä pelattiin muun muassa bingoa.

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Kylät Sydämellä -hank mutta monet palvelu

Ylä-Savon Veturin alueella Iisalmen, Kiuruveden, Vieremän ja Sonkajärven yhteinen Kylät sydämellä -hanke onnistui tavoitteessaan erinomaisesti. Omalla esimerkillään se osoitti, millaisia uusia toimintamalleja kylillä voidaan toteuttaa. Hanketyöntekijä Satu Peltonen nostaa hankkeesta kolme osaa, jotka onnistuivat yli odotusten. Maaseutukylien palvelupäivät, ikäihmisten virkistystoiminta ja kyläradio. – Ne kaikki ovat jäämässä elämään, vaikka hanke onkin päättynyt. Se kertoo siitä, että tällaiselle toiminnalle on kylillä tarvetta, Peltonen sanoo. Palvelupäivien ideana oli se, että palveluntuottaja, esimerkiksi kampaaja ja hieroja tulivat kylälle, jolloin useat kyläläiset käyttivät pal-

veluja samana päivänä. – Näin kenenkään ei tarvinnut matkustaa yksin kyläkeskukseen tai vaikka Iisalmeen saakka saadakseen palvelua, Peltonen kertoo. Palvelupäiviä järjestettiin hankeaikana kaikissa hankkeen kunnissa, lähes 30 kertaa eri kylillä. – Hankkeen aikana palvelupäiviin osallistui noin 1700 kävijää. Toinen erinomaisesti sujunut kokeilu oli Honkamäessä järjestetty ikäihmisten virkistyspäivä, jolloin kylän ikäihmiset kokoontuivat yhteen viettämään aikaa yhdessä. Virkistyspäivän ohjelmassa oli aamukahvit, monenlaista virkistystoimintaa kuten jumppaa ja pelejä sekä lounas. Palvelupäivien lisäksi myös ikäihmisten virkistyspäivät ovat saa-

massa jatkoa. – Käytännön työn tekivät Savon Ammattiopiston opiskelijat, joille päivän järjestäminen oli osa opiskeluja. Honkamäessä tälle toiminalle näyttää olevan tilausta jatkossakin, Peltonen tietää. Kolmas hankkeen päättymisen jälkeen jatkunut toiminta on Radio Sandelsin kanssa toteutettu kyläradiotoiminta. – Kyläreportterit ovat olleet innoissaan juttujen tekemisestä ja sekin näyttää jatkuvan. Peltosen mielestä hankkeen aikana luodut toimintamallit ovat osoittaneet, että sellaisella on kylillä kysyntää. – Ensimmäisenä vuonna käynnistimme toimintaa ja hankkeen toisena vuonna viilasimme toimintaa

Kyläläisillä tai kyläyhdistyksillä ei ole resursseja tehdä tällaisia kokeiluja. Siksi Veturin panos on merkittävä, sillä hankkeella on onnistuttu luomaan uusia toimintamalleja.

Kun kampaaja tuli käymään omalla kylällä, asukkaiden ei tarvinnut itse lähteä kylälle tai peräti Iisalmeen saakka. Kylien palvelupäivistä jäi monille kylille hyvät kokemukset ja toimintaa jatketaan.

10


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

ke päättyi, ut saavat jatkoa vielä paremmaksi. Kun hankkeen aikana kyläläiset ovat huomanneet palvelun toimivaksi, ovat he järjestäneet sitä itsekin sen jälkeen. Kaikkein tärkeintä on Peltosen mukaan se, että alueelta löytyy aktiivisia kyläläisiä, jotka ottavat vastuuta järjestelyistä. – Hankkeen ja toiminnan onnistuminen kertoo siitä, että toiminnalle on todellista tarvetta. Kaikki eivät aina malta lähteä palvelujen perään pitkän matkan taakse. Silloin on hyvä, jos palvelu voi tulla omalle kylälle. Kylät sydämellä -hankkeen Palvelutuotantomallien kehittäminen pohjautui Iisalmen maaseutualueilla, Sonkajärvellä ja Vieremällä tehtyyn ”Lähipalveluja maaseu-

Myyjäiset ja kesäpäivät houkuttelevat asiakkaita kauempaakin.

dun kylille ja toimintaa kylätaloille” -esiselvityshankkeeseen, jossa kartoitettiin maaseudun asukkaiden lähipalvelutarpeita sekä mahdollisia palveluntuottajia. Hankkeen aikana onnistuttiin myös parantamaan kylien yhteisöllisyyttä ja kylien välistä yhteistyötä. – Vaikka usein sanotaan, että yhteisöllisyys olisi vähentynyt, tämä hanke kuitenkin osoitti, että kyllä sitä vielä löytyy. Peltosen mukaan hankkeen kaltaisella toiminnalla on suuri merkitys maaseudun väelle. – Kyläläisillä tai kyläyhdistyksillä ei ole resursseja tehdä tällaisia kokeiluja. Siksi Veturin panos on merkittävä, sillä hankkeella on onnistuttu luomaan uusia toimintamalleja.

Kyläreportterien toiminta oli niin hyvää, että Radio Sandels haluaa jatkaa kylien ohjelmaa reportterien tekemänä.

Nissilän kylätalo on hyvä paikka palvelupäivän järjestämiseen, kun Vieremän kylälle on pitkä matka.

Ikäihmisten toimintapäivän ohjelmassa oli yhdessäoloa, laulua, ruokailu sekä pelejä ja liikuntaa.

11


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Nuorten ampumaharrastajien pieni suuri Keitele Keiteleen urheiluhallissa urheiluharrastus ei lopu saliin, sillä myös kellarissa harjoitellaan. Siellä ei kuitenkaan lennä hiki yhtä paljon kuin luodit. Keiteleen ampumaseura on suomalaisessa nuorten ampumaurheilussa pieni suuri seura. 2000 asukkaan kunnassa ampumaurheiluseuran junioritoiminnassa on mukana vuodesta seuraavaan noin 20-30 kouluikäistä nuorta. Seura on nuorten ampumaurheilijoiden, eli Kultahippuampujien määrän osalta kokoluokassaan kymmenen suurimman seuran joukossa Suomessa. Ampumaseuran käytössä on liikuntahallin alakerta, jossa ilma-aserata sijaitsee. Harjoituksia järjestetään pari kolme kertaa viikossa. Ampumaseuran Juniorijaoston puheenjohtaja Matti Helaste kertoo, että seuran uusitut harjoitustilat ovat erinomaiset. – Meidän 6-14 -vuotiaat nuoret harjoittelevat näissä tiloissa. Uusitulla ilma-aseradalla voidaan harrastaa ilma-aseilla. Harjoittelemme sekä ilmapistoolilla että -kiväärillä. Nuorimmat aloittavat harjoittelun istualtaan ampumalla kiinteältä tuelta. Taitojen ja iän karttuessa siirrytään ampumaan seisoaltaan pienempien tukien avustaessa. Nuorten ampumaharrastuksella on Keiteleellä jo pitkä perinne. Aktiivista harrastustoimintaa on ollut lähes parikymmentä vuotta. Nykyisin seurassa on noin 20 nuorta ampumaurheilun harrastajaa. Ampujat harjoittelevat 2-3 kertaa viikossa. Heidän lisäkseen samassa tilassa harjoittelevat paikalliset reserviläiset sekä ajoittain myös riistanhoitoyhdistyksen metsästäjät. Ilma-aseradan käyttö ja harrastustoiminta painottuu talviaikaan. Kausi alkaa syksyllä koulujen alettua ja päättyy nuorten ampujien kansalliseen Kultahippu Finaali -kilpailuun, joka järjestetään vuosittain huhtikuussa. Kun nelisen vuotta sitten vetäjät seurassa vaihtuivat, he totesivat, että vuosituhannen alusta saakka käytössä ollut tila on käynyt vanhanaikaiseksi. – Tuolloin valmistelimme hanketta, jolla koko tila peruskorjattiin. Seinät ja lattiat sekä kalusteet ja kaapit uusittiin, mutta suurin uudistus oli nykyaikaisempien rata- ja ampumalaitteiden hankkiminen, Helaste kertoo. Veturi myönsi uudistukseen rahoitusta, jolla ampumaseura hankki ratalaitteet ja ampumapöydät. Ilman Veturin tukea seuralla ei olisi ollut mahdollisuuksia yhtä suureen remonttiin. – Leader-rahoituksella mahdollis-

Matti Helaste ja muut Keiteleen Ampumaseuran jäsenet ovat enemmän kuin tyytyväisiä uusiin liikuntahallin kellariin remontoituihin tiloihin. Paikalliset nuoret ampumaurheilun harrastajat pääsevät nyt harjoittelemaan ajanmukaisiin tiloihin. noiskivääriradan ja parannuksia pistooliradalle. Kaikkia toimijoita palvelevina hankkeina parannettiin tiestöä, uusittiin sähköistys, rakennettiin käymälätilat ja kaivo.

Ampumaseura on jatkanut alueen kehittämistä omin varoin, kun jo hankevaiheessa ennakoitiin radan ympäristövaikutukset ja turvallisuusriskit. Timo-Heikki Varis esittelee luotisieppareita Leppäselän ampumaradalla, missä ammutaan vuosittain ainakin 10 000 laukausta. tettiin se, että saimme ajanmukaiset laitteet, jotka kestävät käytössä pitkään, Helaste sanoo. Urheiluhallin alakerrassa on tällä hetkellä kahdeksan ampumapaikkaa, joihin ampumatuet voidaan asettaa tarpeen mukaisesti. Helasteen mukaan Leaderin tuki oli erinomainen apu. Tilaremontin jälkeen Ampumaseura innostui hakemaan lisää rahoitusta, kun uuden ilmakiväärin hankinta oli ajankohtainen. – Teemahankkeen avulla ampumaseura sai hankittua uuden harrastusvälineen.

Helaste kertoo olevansa erittäin tyytyväinen Leaderin ajoittain tarjoamaan teemahanke-malliin, joka mahdollistaa pienempien hankintojen tekemisen esimerkiksi yhdistysten toiminnan ja toimintaedellytysten tehostamiseksi. Jo aiemmin ampumaseuralla oli iso projekti Leppäselän kivääriradalla. Parannustyöt alkoivat 2012 maansiirtotöillä entisellä haulikkoradalla ja uusi rata valmistui 2014. Veturin tukemana rakennetun kivääriradan ampumatkat ovat nyt 25, 50, 100 ja 200 metriä. Kilpailu-

12

lajina radalla on kasa-ammunta. Keiteleen ampumaseuran hallituksen jäsen ja kivääriradan ratavastaava Timo-Heikki Varis kertoo, että ratahanke toteutettiin neljän toimijan yhteishankkeena. - Keiteleen riistanhoitoyhdistys otti yhteyttä ampumaseuraan ja kahteen paikalliseen reserviläisjärjestöön. Palaverissa selvisi, että ampumaseuralla on tarve saada pitkä kiväärirata, riistanhoitoyhdistyksellä oli tarve saneerata hirvirata ja rakentaa uutena kohteena karhurata. Reserviläiset halusivat uuden pie-

Nyt kivääriradalla käy säännöllisesti harjoittelemassa ja kilpailemassa 60-70 ampujaa. Metsästäjät käyttävät rataa aseiden kohdistukseen. Vuosittain radalla ammutaan ainakin 10 000 laukausta. Mikäli kiväärirataa ei olisi Leppäselkään rakennettu, lähin vastaava kasa-ammuntarata löytyisi Kokkolasta Lohtajalta.  - Veturin rooli oli hankkeessa ratkaiseva. Alussa tuen hakeminen tuntui työläältä, mutta ei se mahdottoman vaikeaa ollut. Ylä-Savon Veturissa on niin hyvä ja kärsivällinen henkilökunta, että me pärjättiin oikein hyvin, Varis kiittelee.  Leader-hankkeen toteuttaminen on myöhemmin mahdollistanut jatkohankkeita. Ampumaseura on jatkanut alueen kehittämistä omin varoin, kun jo hankevaiheessa ennakoitiin radan ympäristövaikutukset ja turvallisuusriskit.  - Radalla on alusta alkaen ollut luotisiepparit. Lyijy- ja kuparijäämien talteenotossa on pyritty ja myös onnistuttu lähes sataprosenttisesti. Tuorein asia meillä on 25 ja 50 metrin ratojen metalliset luotisiepparit, Varis kertoo.


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Kesäteatteri oli teatteriväen talkootyön ponnistus Kiuruveden Maalaiskaupunginteatteri on pian kymmenvuotias harrastajateatteri, jossa on voimaa kuin pienessä kylässä ja sopivassa suhteessa myös siunattua hulluutta. Kun Ismo Apell palasi valtakunnan kanavilta Kiuruvedelle, toi hän aikamoisen piristysruiskeen paikalliseen teatteritoimintaan. Samaan aikaan teatteriväki alkoi puhua myös kesäteatterista. Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Seija Suhonen muistelee, että kesäteatteri eteni vihdoin ideaa pitemmälle vasta vuonna 2010, kun hänen Eero-miehensä ryhtyi toimeen. – Eero alkoi valmistella rakentamiseen ja koko hankkeeseen liittyviä hakemuksia, lupa-asiakirjoja ja piirustuksia. Minäkin laukkasin silloin ympäri Pohjois-Savoa tekemässä apurahahakemuksia. – Ylä-Savon Veturi oli yksi merkittävä rahoitustaho. Maria Hartikaisen johdolla ja Sari Hyttisen avustamana virittelin hakemuksia.

Kesäteatteri Eerolassa on kesästä riippuen ollut yksi tai kaksi esitystä. Varovasti arvioiden teatterin katsomossa on jo sen olemassaolon aikana istunut 15 000 kesäteatterin ystävää. He olivat suureksi avuksi, Suhonen muistelee. Hanke alkoi näyttää toteutumisen merkkejä vuonna 2011, kun kaikki tarvittavat asiakirjat olivat koossa ja rakennusluvat vihdoin myönnetty. Kun viimeiset rahoituskuviot toteutuivat tammikuussa 2012, kaikki näytti hyvältä. Teatterin piirustuksista vastasivat Esko Väyrynen ja Pirkko Myllynen. Sitten yhtäkkiä kaikki pysähtyi kuin napista painaen - hankkeen puu-

hamies Eero Suhonen menehtyi. – Hänen piti olla rakentamisaikana rakennustyön valvojana. Onneksi sinä keväänä oli tulva. Vesi oli niin korkealla, että pääsimme alueelle vasta kesäkuussa, jolloin olimme löytäneet uuden valvojan rakennushankkeelle, Suhonen kertoo. Kesäteatteri alkoi nousta kesäkuussa, kun tarpeeksi tomerat rakennusmiehet löytyivät. Tarvittiin hitsaamisen ammattilaisia sekä sahaus- ja naulaustaitoisia talkoolaisia.

– Kustannusarvio oli kaikkiaan 160 000 euroa. Se oli siihen aikaan meille ihan mielettömän iso summa, Mutta Ylä-Savon Veturin, Kiuruveden kaupungin ja Maakuntarahaston avulla saimme kaikki kokoon. Vuonna 2012 alkaneet rakennustyöt jatkuivat vielä seuraavana keväänä, jolloin uudessa kesäteatterissa jo harjoiteltiin. Lopulta heinäkuussa 2013 Kesäteatteri Eerolan – puuhamiehensä mukaan –ensimmäinen esitys oli Ismo Apellin ohjaama Siunattu Hulluus. – Talkootyön osuus on ollut aina todella iso ja merkittävä. Pienellä teatterilla ei muuten olisi mahdollisuuksia tällaisen ylläpitämiseen, kun vuosittain pitää jo korjailla ja parannella paikkoja, Suhonen kertoo. Kesäteatteri Eerolassa on kesästä riippuen ollut yksi tai kaksi esitystä. Varovasti arvioiden teatterin kat-

somossa on jo sen olemassaolon aikana istunut 15 000 kesäteatterin ystävää. Mutta sen verran virkeää on Maalaiskaupunginteatterin väki, että rakennuspuuhat eivät jää tähän. Aikaisemmat lainat on saatu maksettua, joten teatteri haluaa parantaa olosuhteita. – Suunnitteilla on katos näyttämön päälle. Sitten näyttelijätkin säilyisivät esityksen aikaan vesisateelta, kun Suomen kesästä ei koskaan voi tietää. Näyttämöalueen kattamisen lisäksi toinen suunnitelmissa oleva tulevaisuuden rakennuskohde on uusi kahvila. Nykyisin Eerolan väliaikakahvit tarjoillaan ja juodaan teltassa. – Kesäteatteritoiminta on Eerolan valmistumisen jälkeen ottanut paikkansa Kiuruvedellä. Olosuhteiden parantuminen lisäisi kesäteatterin elinvoimaisuutta ja virkistäisi varmasti jälleen toimintaa, Suhonen uskoo.

Kesäteatteri Eerola oli Kiuruveden Maalaiskaupunginteatterin suurhanke, josta koko teatteriyhdistys ja kaikki kiuruvetiset voivat olla ylpeitä. Olosuhteet paranivat kertaheitolla ja kauan kaivattu kesäteatteritoiminta alkoi vihdoin Kiuruvedellä. Uusia hankkeita on jo suunnitteilla.

13


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Jyrkän ruukin alue monipuolistuu ja laajenee Sonkajärven koillispuolella sijaitseva Jyrkän ruukkialueen historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle, mutta yhteinen historia Ylä-Savon Veturin kanssa alkaa vuodesta 2017. Jo 1990-luvun lopulla Museovirasto entisöi ja kunnosti Jyrkän ruukkialueen. Lähes kymmenen vuotta sitten kunta vuokrasi kiinteistön matkailualan yrittäjänä toimivalle Henri Jauhiaiselle, joka on lähtenyt kehittämään Jyrkän aluetta eteenpäin. – Olemme kunnan kanssa yhteistuumin halunneet kehittää Jyrkän alueen matkailullista vetovoimaa. Kun kahdeksan vuotta sitten aloitimme, täällä oli kaksi työntekijää, nyt meillä on kovimman sesongin aikana kuusi työntekijää ja kesäkaudella kävijöitä on 25 000, Jauhiainen sanoo. Viime talvena yrittäjä investoi alueen majoituskapasiteetin lisäämiseen tuntuvasti rakentamalla uusia, korkeatasoisia vuokramökkejä. Jyrkän Ruukintuvan ja masuunin omistavan Sonkajärven kunnanjohtaja Simo Mäkisen mieles-

tä Jyrkän alueen kehittäminen on lähtenyt toden teolla käyntiin sen jälkeen, kun Jauhiainen tuli yrittäjäksi. Kehityksen rattaat pyörivät nyt oikeaan suuntaan. – Toiminta on juuri sitä, mitä jo aiemmin kunnassa on Jyrkälle kaavailtu. Kehittämistyö on nyt yrittäjän kanssa saatu hyvään vauhtiin. Maaseudun kehittäminen kaipaa Mäkisen mukaan aina aktiivisia ihmisiä. Sonkajärvellä erinomaisina esimerkkeinä ovat muiden muassa Jauhiainen Jyrkällä ja Kotaharjuun näkötornin pystyttäneet Pohjoismäen kyläläiset. – Ilman tekijöiden omaa aktiivisuutta tällaista kehitystä ei tapahtuisi. Aktiiviset kyläläiset ja aktiiviset yrittäjät, he ovat maaseudun kehittämisen lähtökohtia, Mäkinen sanoo. Mäkisen mielestä kylien kehittäminen ja pienetkin kehittämishankkeet ovat osa isompaa kokonaisuutta. Niiden toteuttamisessa Ylä-Savon Veturilla on merkittävä rooli. – Jokainen pienikin investointi, jota Veturi tukee, tuo jokaiselle

alueelle jotain uutta. Kun pieniäkin uudistuksia on useita eri puolilla kuntaa, niiden vaikutus koko kunnan alueelle on paljon suurempi. Mäkinen muistuttaa kuitenkin, että vaikka Veturin avulla vuosikymmenten aikana on saatu paljon aikaan, ilman aktiivisia ihmisiä mitään ei olisi tapahtunut. – Taloudellinen tuki on vain osa kokonaisuutta. Sen lisäksi myös henkinen merkitys on suuri, kun tuella on aina myös kyläläisiä aktivoiva vaikutus, Mäkinen sanoo. Jyrkän alue masuuneineen ja ruukkeineen on Mäkisen mielestä yksi helmi Ylä-Savon matkailussa. Alueen kehittäminen on paitsi yrittäjän, myös kunnan haaveissa. Muutama vuosi sitten olosuhteet kohenivat huomattavasti, kun kunta yhdessä Veturin kanssa uusi alueen wc-tilat. – Vaikka kyse oli pelkästä wc-tilojen kunnostamisesta, niillä on laaja käyttäjäkunta: Jyrkällä on nyt vaellusreitti, kesäteatteri, Nurmijoessa kalastajia ja historiallinen ruukkialue. Ne kaikki hyötyvät wc-investoinnista.

Ilman tekijöiden omaa aktiivisuutta tällaista kehitystä ei tapahtuisi. Aktiiviset kyläläiset ja aktiiviset yrittäjät, he ovat maaseudun kehittämisen lähtökohtia.

Mäkinen muistuttaa, että Jyrkältä ei loppujen lopuksi ole pitkä matka Vuokattiin. Majoituskapasiteetille on siis kysyntää. – Alueen kaava mahdollistaa myös lisämökkien rakentamisen, Mäkinen sanoo. Myös yrittäjä Henri Jauhiaisen toiveissa olisi paitsi majoituskapasiteetin lisääminen, myös matkailukauden jatkuminen. Nyt se alkaa keväällä ja päättyy syksyllä. – Pitkäaikaisena tavoitteena on

Yrittäjä Henri Jauhiainen on saanut Jyrkän alueella kehityksen rattaat liikkeelle yhdessä kunnan ja rahoittajien kanssa.

14

kehittää Jyrkästä ympärivuotinen käyntikohde. Siihen pelkästään yrittäjän rahkeilla ei pääse, mutta yhteistyössä kunnan ja rahoittajien kanssa se voisi olla mahdollista. Pari vuotta sitten uusittuihin wc-tiloihin tuli maalämpö. Se oli Jauhiaisen mukaan pitkäkestoinen investointi.

– Maalämpölaitteiston kapasiteetti riittäisi myös Ruukin tuvan lämmitykseen, Jauhiainen vihjaa.


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Anne-Leena Pellikka pyörittää Keiteleen Hamulassa Wanhan Koulun Tallia, jonka asiakkaita ovat nuoret ja aikuiset ratsastuksen harrastajat. Kun nyt majoitustilatkin ovat kunnossa, ratsastusleirit täyttyvät hetkessä. Hamula on noussut suomalaiselle ratsastuskartalle.

Itsenäisenä yrittäjänä omalla lapsuuden koululla Keiteleen kunnassa Hamulan kylällä on vanha koulu, jonka pihapiirissä on myös vanha talli. Koulu lopetti toimintansa vuonna 2001, samana vuonna naapuritilalta kotoisin oleva Anne-Leena Pellikka kirjoitti ylioppilaaksi. Juhlat pidettiin lakkautetulla koululla. Muutamaa vuotta myöhemmin Anne-Leena oli opiskelemassa Kuopion yliopistossa, kun kunta pani koulun myyntiin. Loppu on historiaa. Nyt paikalla toimii Wanhan Koulun Talli. Ratsastuskursseja ja leirejä järjestävä yritys, jota Anne-Leena hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin. Wanhan Koulun Talli on erinomainen esimerkki maaseudun yritystoiminnasta. Ja nimenomaan kehittyvästä sellaisesta. Kun kaupat koulurakennuksesta syntyivät vuonna 2005, on koulun pihamaalta sen jälkeen kuulunut kavion kopsetta ja vasaran pauketta. Yritystoiminta vanhalla koululla alkoi 2006 ja jo seuraavana vuon-

na tilalle nousi uusi talli, jonka rahoituksessa Ylä-Savon Veturi oli mukana. Uuteen talliin tuli tilat kahdeksalle hevoselle. Eikä aikaa kulunut tallin rakentamisesta kymmentä vuotta, kun sitä laajennettiin vuonna 2016 kuudella lisäpaikalla. Välillä on noussut ratsastajille maneesi ja koulun vanhan jalkapallokentän päällä on nyt ratsastuskenttä. Anne-Leena Pellikka työskentelee tilalla iltaisin ja viikonloppuisin, arkitöissä hän käy töissä naapurikunnan puolella, sitä ennen hän on työskennellyt useissa paikoissa lähikunnissa. – Koko ajan olen ollut myös virkatöissä. Aamulla käyn tekemässä tallin aamutoimet ennen virkatöihin lähtöä. Kun virkatöistä tulen, teen tallilla iltahommia, hän kertoo. Wanhan Koulun Talli ei pyörisi ilman hyviä alihankkijoita. Normaaliin aikaan Pellikka ostaa palveluja paikallisilta ja vähän kauempaakin

Meillä järjestetään lasten leirien lisäksi myös aikuisten ratsastusleirejä, jotka ovat hyvin suosittuja. Esimerkiksi heinäkuisella Kavioliittoleirillä on ollut mukana Katja Ståhl. Osallistujamäärä tuli täyteen hetkessä ja he kaikki ovat Etelä-Suomesta.

tulevilta yrittäjiltä. – Puolenkymmentä yrittäjää täällä tilalla käy – kiireisimpään aikaan muun muassa hevostenhoitaja, ratsastuksenopettaja, lomittaja, kokki ja monia muita, joogaohjaajasta ja jalkahoitajasta lähtien. Wanhan Koulun Tallille asiakkaat tulevat laajalta alueelta. Kesäasiakkaat tulevat kauempaa kuin lähikunnista, osa jopa ihan Etelä-Suomesta.

15

– Meillä järjestetään lasten leirien lisäksi myös aikuisten ratsastusleirejä, jotka ovat hyvin suosittuja. Esimerkiksi heinäkuisella Kavioliittoleirillä on ollut mukana Katja Ståhl. Osallistujamäärä tuli täyteen hetkessä ja he kaikki ovat Etelä-Suomesta. Aikuisten leireille ja viikonloppuleireille Wanhan Koulun Tallilla on erinomaiset olosuhteet, sillä tallin,

maneesin ja ratsastuskentän lisäksi tilalla on nykyisin myös tasokkaat majoitustilat, kun entinen opettajien asuntola on remontoitu. Majoitushuoneiden lisäksi rakennuksessa on saunaosasto, yhteiset oleskelutilat ja jokaisessa huoneessa omat keittotilat. – Varsinkin aikuiset tykkäävät kokonaisuudesta, kun täällä saa olla omassa rauhassa. Lisäksi meillä on muutakin aktiviteettia, muun muassa uutena pakohuone, jonka rakentamisessa Ylä-Savon Veturi on myös ollut mukana, Pellikka kertoo. Pakohuone-peli on rakennettu vanhaan talliin, joka jäi tyhjilleen uuden valmistuttua. Ylä-Savon Veturi on ollut mahdollistamassa monipuolisen yritystoiminnan syntymisessä Keiteleelle. – Talli-investointi, maneesin rakentaminen ja tallin laajennus ovat ajoittuneet eri rahoituskausille. Niiden toteutuksissa Veturilla on ollut iso rooli, Anne-Leena kiittelee.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Veturin avustuksen jälkeen liiketoiminta lähti kasvuun Iisalmelainen Purkumerkki on erinomainen esimerkki siitä, millaista hyötyä maaseutuyrittäjälle voi olla investointituesta. Iisalmessa vuonna 2015 toimintansa aloittanut yritys oli alkuun niin kuin mikä tahansa aloittava yritys. Uutena yrityksenä se ei vielä saanut isoja urakoita, kun valtakunnalliset suuret yritykset veivät isoimmat urakat. Eikä nuorella yrittäjällä ollut rahkeita ottaa niin isoa riskiä, että olisi pankkiin talsinut liian isojen puheiden kanssa. Mutta yrittäjä Mikko Mähönen keksi hakea investointitukea Ylä-Savon Veturilta. – Sillä tuella oli oikeastaan suurempi merkitys kuin rahalla voi mitata. Tuen suuruus oli noin 50  000 euroa, jolla me hankimme uuden koneen. Se konehankinta on ollut ratkaiseva yrityksen jatkon kannalta, Mähönen myöntää. Tuo uusi kone mahdollisti sen, että Purkumerkki pystyi toteuttamaan

Ilman Veturin investointitukea koneen hankinta olisi ollut tuoreelle yritykselle niin iso pala, että se olisi saattanut jäädä silloin hankkimatta. Onneksi se uskallettiin toteuttaa, sillä sen jälkeen yrityksen kasvuvauhti on ollut huima.

aiempia suurempia purku-urakoita. Tuo uusi kone mahdollisti sen, että yrityksen liikevaihto lähti kasvuun. Tuo uusi kone mahdollisti myös sen, että Purkumerkki alkoi saada sellaisia referenssejä, joita isoissa tarjouskilpailuissa tarvitaan. – Ilman Veturin investointitukea koneen hankinta olisi ollut tuoreelle yritykselle niin iso pala, että se olisi saattanut jäädä silloin hankkimatta. Onneksi se uskallettiin toteuttaa, sillä sen jälkeen yrityksen kasvuvauhti on ollut huima. Ensimmäisenä vuonna Purkumer-

kin liikevaihto oli noin 480 000 euroa. Seuraavana vuonna yritys investoi koneisiin ja liikevaihto kasvoi 880 000 euroon. – Kun koneen hankinnan jälkeen pääsimme aiempaa isompiin urakkakilpailuihin, nousi liikevaihto kolmantena vuonna jo 1,2 miljoonaan euroon. Purkumerkki Oy toimii julkisella sektorilla ja purkutyömaat ovat usein kouluja ja muita julkisia rakennuksia, joten tilaajat vaativat purkutyöstä aiempaa kokemusta ja tarjouskilpailuissa pitää olla riit-

tävät referenssit. Myös liikevaihdon tulee olla tarpeeksi suuri, jotta yrityksellä on toimintavarmuutta. – Kasvumme lähti toden teolla liikkeelle juuri sen Veturin tukeman koneen hankinnasta. Pääsimme tekemään merkittäviä kohteita ja lisäsimme konekantaa, samoin henkilöstöä. Tällä hetkellä liikevaihtomme on kahden miljoonan euron tienoilla ja henkilökuntaa meillä on 16, yrittäjä kertoo. Veturin tukema kone oli Purkumerkille järjestyksessään toinen. Nyt koneita on jo neljä ja yritys pystyy toimimaan viidellä eri työmaalla samanaikaisesti. Lähin kilpailija löytyy Joensuusta, mutta yläsavolaisyritys on jo alusta alkaen tähdännyt valtakunnan markkinoille. – Tällä hetkellä toimimme pääsääntöisesti Rovaniemi-Helsinki-linjan sisällä. Koko Pohjois-Savo on meille tuttua aluetta, mutta esimerkiksi viime talvena työskentelimme Kajaani-Jyväskylä -akselilla.

Mikko Mähösen Purkumerkki lähti kasvuun, kun yhtiö investoi Veturin tukemana uuteen kaivinkoneeseen, jolla se pääsi tekemään aiempaa suurempia purkukohteita. Sen jälkeen töitä on riittänyt.

16


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Hannu Lappalainen oli miettinyt investointituen hakemista aiemminkin, mutta se toteutui vasta, kun Hannele Mähönen otti hakemuksen tehdäkseen. Perheyrityksessä myönnetään, että monta kertaa lykätty investointi olisi taas siirtynyt tuonnemmaksi ilman tukea.

Palkinto-PKP hyppäsi uusilla koneilla valtakunnan sarjaan Vieremäläinen palkitsemisen erikoisliike Palkinto-PKP hankki viime keväänä Veturin investointituen avulla uuden hybridi-laserin ja kaiverruskoneen, joilla yritys on pystynyt lyömään jopa muutamat asiakkaat ällikällä. Investointi on avannut perheyritykselle uudenlaiset markkinat. Yrittäjä Hannu Lappalainen kertoo, että jopa globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset ovat nyt tilanneet merkattuja metalliosia Vieremältä. – Pystymme nyt tekemään kaiverruksen myös sellaisiin nitrattuihin teräosiin, johon timanttikaan ei pysty. Se on ollut joillekin asiakkaille yllätys. Vieremäläisyrityksessä yhdistyy sujuvasti kahden perinteisen toimialan erikoisliikkeet. Palkintoja ja kaiverruksia valmistaa Palkinto-PKP, mutta toinen puoli yrityksestä on kello- ja kultasepänliike Kellopuoti. Kaksi eri toimialaa ovat täydentäneet toisiaan jo vuosikymmenten ajan. Yritys on perustettu 1980 Kiuru-

Yrityksen asiakkaat ovat eri puolilta Suomea, mutta kauppaa käydään jonkun verran myös ulkomaille, muun muassa Saksaan ja Viroon. Yksittäistilauksia silloin tällöin tulee myös kauempaa – kesällä yksi tilaus matkasi Kaliforniaan.

vedellä, Vieremällä yritys on toiminut jo reilut kymmenen vuotta. – Olemme toimittaneet palkintoja muun muassa Kuopion ja Lahden mäkihypyn maailmancupin kilpailuihin, sekä lukemattoman moniin pienempiin kilpailuihin, Lappalainen kertoo. Yrityksen asiakkaat ovat eri puolilta Suomea, mutta kauppaa käydään jonkun verran myös ulkomaille, muun muassa Saksaan ja Viroon. Yksittäistilauksia silloin tällöin tu-

lee myös kauempaa – kesällä yksi tilaus matkasi Kaliforniaan. Urheilusta palkitsemisen kulttuuri on tarttunut myös yrityksiin, jotka palkitsevat ansioitunutta henkilöstöään. Palkitseminen on kokonaisuus, jossa parhaimmillaan liikkuvat suuret volyymit ja aiemmin merkkauskapasiteetti on rajoittanut vieremäläisyrityksen toimintaa. – Kun ennen työntekijämme saattoi kaivertaa palkintoja koko päi-

17

vän ajan, muuttui se investoinnin jälkeen. Nyt sama määrä merkkauksia saattaa valmistua vajaassa tunnissa, kertoo perheyrityksen myyntiä ja markkinointia hoitava Hannele Mähönen. Esimerkiksi 64 mitalin sarja saattaa nyt saada kaiverruksen kahdeksassa sekunnissa. Ennen aikaa hupeni huomattavasti enemmän. – Laiteinvestoinnin avulla henkilökunta pystyy tekemään muutakin, kun itse merkkaus sujuu nopeammin. Myös kaiverrettavat esineet voivat olla monimuotoisempia kuin ennen. Uudet merkkauslaitteet palvelevat niin palkintojen kaiverruksissa kuin teollisuuden komponenttien merkkauksissa. Yritykset usein merkkaavat omat pienet osansa omalla logollaan tai numerosarjalla. – Veturin tukeman investoinnin avulla olemme nyt päässeet palvelemaan myös valtakunnallisia toimijoita. Olemme pärjänneet tarjouskilpailuissa ja tavoitteena on luonnollisesti kasvattaa liike-

vaihtoa ihan tuntuvasti. Lappalaisen mukaan investoinnin tavoitteena on ollut se, että lisätuotannon avulla yritys voisi jatkossa palkata yhden tai kaksi henkilöä lisää. Veturin tuen merkitys oli ratkaiseva. Ilman investointitukea uusien laitteiden hankinta olisi lykkääntynyt tuonnemmaksi. – Hakeminen on ollut mielessä muutamia kertoja aiemminkin, mutta se vaikutti aluksi monimutkaiselta ja byrokraattiselta. Mutta kun Hannele otti roolia ja pitkäjänteisesti jaksoi tehdä hakemuksen loppuun saakka, vietiin se nyt loppuun saakka. Lappalainen pitää hyvänä, että Veturin kautta voi hakea taloudellista investointitukea moniin yritysten erilaisiin hankkeisiin. – Erilaiset palkinnot ovat saajalleen elämän mittaisia muistoja eri tapahtumista. Olemme mielellämme mukana siinä, että kilpailun järjestäjä pystyy antamaan mieleenpainuvia muistoja.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Lapinlahti sai oman katsastusaseman

Jouni Tissari on tottunut tutkimaan talojen ullakoita.

Mittavat tietää, jos talossa on vikaa Pielavedellä toimiva Mittavat Oy on pitkään Ylä-Savon Veturin alueella toiminut yritys, joka tekee kiinteistöjen ja rakennusten kuntoon liittyviä tutkimuksia. Yrityksen toiminta-alue on koko Ylä-Savon ja Kuopion alue, mutta joitakin erikoisaamista vaativia tehtäviä yrittäjä Jouni Tissari tekee eri puolilla Suomea. Tissari aloitti yritystoiminnan jo vuonna 1992. Yrityksen toiminta alkoi rakennustarvikemyyntinä, jolloin rakentajat hankkivat yrityksen kautta muun muassa ikkunoita ja muita rakennustarvikkeita. Pikkuhiljaa Tissari kuitenkin huomasi, että alueella olisi tarvetta kosteuskartoituksille. Kosteuskartoituksista yrityksen toiminta on sittemmin laajentunut kuntotutkimuksiin ja kuntokartoituksiin. - Vuonna 2006 kävin sertifioidun lämpökuvaajakoulutuksen Helsingissä. Koulutuksen jälkeen Tissari sai VTT sertifioinnin, joka on taannut työtä pitkäksi aikaa. Hän osti tuolloin lämpökameran, joka palveli hyvin kymmenisen vuotta. - Se lämpökamera toimi hyvin, kun ulkona on talvella viitisentoista astetta pakkasta. Mutta kymmenen vuoden aikana ilmasto on muuttunut niin paljon, ettei sellaista pakkassäätä enää niin useasti ole. Esimerkiksi toissa talvena lämpötila oli plussalla melkein koko talven. Apuun löytyi Pielaveden yritysasiamies Aarno Niskanen. Hän vihjasi Tissarille pari vuotta sitten, että uuden kameran hankintaan olisi mahdollista saada Veturin kautta EU:n tukea. - Teimme Aarnon kanssa hakemuksen yhdessä ja Veturi tuki hankintaa noin 20 prosentilla. Silloin hankittiin nykyisiin sääolosuhteisiin soveltuva kamera, Tissari kertoo. Uuden ja vanhan kameran ero

valtava. - Entisellä kameralla piti sään olla selvästi pakkasella, mutta tällä uudella kameralla saa tarkan kuvan, jos ulkona on jopa viisi astetta plussaa. Vielä siinä lämpötilassa sillä saa luotettavia kuvia, yrittäjä kertoo. Lämpökameraa käytetään pääasiallisesti ilma- ja lämpövuotojen, sekä kylmäsiltojen etsimiseen rakennuksista. Mutta lämpökameraa voidaan Tissarin mukaan käyttää monenlaiseen talotekniikan kunnon tarkistamiseen. Esimerkkejä ovat ilmanvaihdon ilman lämpötilojen ja virtauksien suuntien tarkastus pääte-elimistä, lämmityspattereiden toiminnan ja tukosten etsiminen, ja jopa kosteusvaurioiden etsimiseen. - Jos esimerkiksi katto vuotaa, lämpökameralla voidaan kuvata, kuinka laajalle alueelle vuoto on levinnyt, Tissari sanoo.

Maitopitäjä Kiuruvedellä ajoneuvoja vuodesta 1995 katsastanut Kiuruveden Autokatsastus Oy on katsastellut myös ympärilleen muutamia vuosia. Yrittäjät ovat havitelleet uusia katsastusmaisemia. Kun vielä alan lainsäädäntö muuttui viime vuonna, laajentumissuunnitelmat saivat uutta puhtia. Katsastusyritys on neljän yrittäjän yhteisyritys. Heistä Reijo Sinokki kertoo, että laajentumista mietittiin eri paikkakuntien välillä. – Lopulta päädyimme Kärsämäkeen ja Lapinlahteen. Nyt meillä on siis Kiuruvesi mukaan lukien toimintaa kolmella eri paikkakunnalla. Kärsämäen ja Lapinlahden tilanteet ennen laajentumista olivat samanlaiset – paikkakunnilla ei ollut autokatsastusasemaa. Kun kiuruvetiset laajensivat toimintaansa, synnytti se paikkakunnille uutta liiketoimintaa ja paransi paikkakunnan palveluja. – Tänne Lapinlahdellekin tulee asiakkaita noin 50 kilometrin säteeltä. Aikaisemmin lähin katsastusasema oli Iisalmessa, mutta sinne asti ei enää tarvitse ajaa katsastukseen,

Asema on ollut käytössä reilun puoli vuotta, mutta jo ensimmäisten kuukausien perusteella voisi arvioida, että jo tänä vuonna päästään ainakin 4000 asiakkaaseen.

hän sanoo. Lapinlahdelta yritys ei löytänyt sopivia tiloja, joten se rakensi uudet tilat erinomaiselle paikalle, aivan viitostien varteen. Laajentumisen yhteydessä yritys haki Ylä-Savon Veturilta investointitukea kalustoon ja laitteisiin. Yritykselle myönnettiin noin 40 000 euron tuki. Tuki oli suunnattu liikennevirasto Trafin määräysten mukaisen katsastuslaitteiston hankintaan. – Se oli aika merkittävä tuki. Summa kattoi osan erikoistyöka-

luista ja laitteista, mitä katsastusasemalla tarvitaan. Tuen ansiosta pystyimme hankkimaan vähän paremmat laitteet. Se lisäsi turvallisuutta ja monipuolisuutta, yrittäjät sanovat. Varsinaisten laitehankintojen lisäksi tukea myönnettiin laitteiston asennukseen, kalibrointiin ja käyttöönottotarkastuksesta aiheutuneisiin kuluihin. Lapinlahden – samoin kuin Kärsämäelläkin – asiakaskuntaa ovat henkilöasiakkaat eli henkilö- ja pakettiautot. Raskaan kaluston kat-

Maaseudun konepaja

Vaikka Tissarin työ nykyisin asettuu enimmäkseen Ylä-Savoon ja Kuopion alueelle, on työn perässä pitänyt reissata enemmänkin. Varsinkin lämpökuvauksen alkuvaiheessa Tissarin palveluksia on käytetty myös Etelä-Suomessa. - Kun lämpökameroita ja yleensä parempia kameroita oli vähemmän, työkeikkaa tuli silloin Helsinkiin, Espooseen ja Tampereelle ihan runsaasti, Tissari muistaa. Nykyään Tissarin työ on yhä enemmän sisäilmatutkimuspuolella ja kuntotarkastuksissa. Yritys tekee myös asbesti- ja haitta-ainekartoituksia, kosteusmittauksia, tiiviysmittauksia, ilmanvaihdon mittauksia ja säätöjä, ym. rakennuksen kuntoon liittyviä tutkimuksia ja mittauksia. - Lämpökameran avulla voidaan tehdä rakennuksen kuntotutkimuksia ilman, että rikotaan talon rakenteita. Ilma- ja vesivuodot voidaan löytää rakennuksesta lämpökameran avulla, Tissari sanoo.

Entisellä kameralla piti sään olla olla selvästi pakkasella, mutta tällä uudella kameralla saa tarkan kuvan, jos ulkona on jopa viisi astetta plussaa.

18


Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylpeasti ylasavolainen ü ü

sastuksia yritys pystyy tekemään ainoastaan Kiuruvedellä. – Kiuruvedellä vuotuinen asiakasmäärä on noin 10 000. Täällä Lapinlahdella asiakasmäärä on pikkuhiljaa lähtenyt kasvuun ja on ollut tasaista. Asema on ollut käytössä reilun puoli vuotta, mutta jo ensimmäisten kuukausien perusteella voisi arvioida, että jo tänä vuonna päästään ainakin 4000 asiakkaaseen. Yrittäjien mielestä asiakasmäärä on hyvä, varsinkin kun sitä vertaa siihen aikaan, jolloin Lapinlahdella ei ollut omaa katsastusasemaa. Henkilökuntaa yrityksellä oli ennen laajennusta viisi, mutta niin Kärsämäelle kuin Lapinlahdellekin on palkattu uudet työntekijät. Ylä-Savon Veturin tuki oli yrittäjien mielestä merkittävä ja pienelle yritykselle sen merkitys on suuri. Ylä-Savon Veturi saa yrittäjiltä isot kiitokset. – Oli hienoa saada investointitukea tänne Lapinlahdelle. Kärsämäen aseman jouduimme varustamaan ilman samanlaista tukea.

Kiuruveden Autokatsastuksen yrittäjät Markus Waarna, Mikko Waarna ja Reijo Sinokki laajensivat viime keväänä toimintaansa Lapinlahdelle. Neljän yrittäjän joukkoon kuuluu lisäksi Roni Waarna.

palvelee maatilayrittäjiä Kiuruveden Lahnajoella on korjaamo. Siinä risteyksessä, missä Lahnajoentie ja Remesjoentie erkanevat toisistaan. Matkaa Kiuruveden keskustaan on parikymmentä kilometriä. Korjaamoyrittäjä Matti Toivanen kertoo, että asiakaskuntaa riittää. - Nämä lähiseudun maatalousyrittäjät. Kun niillä kone menee rikki, tästä ne osia hakevat. Ja tuovat koneitaan korjattavaksi. Ihan laidasta laitaan, heinäntekokoneita ja muita. Kiuruveden pohjoispuolella ei toista täsmälleen samanlaista ammattilaista ole. Lähin löytyy keskustasta. Kiireisintä aikaa pajalla eletään keväällä, samaan tahtiin kuin maatiloillakin. - Rehuntekoaikaan ja keväällä yleensä. Silloin pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa, mutta eihän sitä yksi mies moneen paikkaan.

Monenlaisia korjaushommia ja rautarakentamista. Portaita ja kehikoita ja muita sellaisia. Aina ei aamulla tiedä tullessaan, mitä päivän aikana eteen tulee.

Latvalan tila oli perinteisempi karjatila vuoteen 2004 saakka.

Silloin eläimet pantiin autoon ja isäntä alkoi kulkea töissä Etelä-Suomessa. Kymmenen vuoden ajan hän kulki puolitoista viikkoa ensin Tuusulassa rakentamassa maaperätutkimuskoneita. - Toiset puolitoista viikkoa olin kotona tekemässä alihankintana osia sille samalle firmalle. Siitä se tämä pajan toiminta on pikku hiljaa sen reilun kymmenen vuoden aikana rakentunut, kun alihankintahommien lisäksi aloin tehdä muutakin. Sieltä sain myös vankan kokemuksen maantutkimuskoneista.

Latvalan pajan yrittäjä Matti Toivanen kertoo, että konepajatoiminta on rakentunut pikku hiljaa. Asiakkaat löytyvät lähiseudulta.

Oman yrityksen, Latvalan Pajan, Toivanen perusti lopulta vuonna 2015. - Yksi melkoinen menekkituote on hydrauliikkaletku. Kesällä let-

19

kunhakijoita läheisiltä maatiloilta riittää, ja talvellakin on jonkin verran metsäkoneyrittäjiä, jotka tarvitsevat uusia letkuja rikkoontuneiden tilalle, yrittäjä kertoo. Monille on yllätys se, että Latvalan Paja pystyy tekemään myös keikkahommia. Toivasella on laite, jossa hydrauliikkaletkun pystyy korjaamaan ilman, että sitä irrotetaan kiinnikkeistään. - Joku saattaa kesällä soittaa, että heinäkoneesta tai niittomurskaimesta tai vaikka metsäkoneesta on letku poikki. Minä voin siellä paikan päällä käydä tekemässä uuden liitoksen eikä tarvitse asiakkaan tulla tänne asti ja homma jatkuu, Toivanen kuvailee. Hydrauliikkaletkujen korjaaminen ei ole ainoa asia, minkä Toivanen pystyy tekemään reissuhommina. Ylä-Savon Veturilta Latvalan Paja on saanut tukea muun muassa magneettikiinnitteisen porakoneen hankintaan. - Se on porakone, joka voidaan magneetilla kiinnittää kappaleeseen kiinni. Käsipora saattaisi helposti poratessa luiskahtaa, mutta tuo kone pysyy kiinni kohteessaan. Esimerkkinä Toivanen mainitsee,

että porakoneen voi kiinnittää magneetilla esimerkiksi traktorin renkaan vanteeseen. Kun pora on kiinni, sillä on helppo porata vaikka 20 millinen reikä. - Jos sitä käsiporalla yrittäisi, saattaisi lähteä mies matkaan, Toivanen vertaa. Talviaikaan pajalla tehdään niitä hommia, mitä talvella pystytään. Monenlaisia pajahommia riittää. - Laidasta laitaan korjaushommia ja rautarakentamista. Portaita ja kehikkoja, ovia ja karjaportteja ja muita sellaisia. Aina ei aamulla tiedä tullessaan, mitä päivän aikana eteen tulee. Toivanen kertoo, että kerran tuli korjattavaksi rollaattori, suurin pajassa korjattavana ollut kone on ollut metsäkone. - Talviaikaan tulee lumikoneita ja erilaisia metsänkorjuukoneita korjattavaksi ja jonkun verran traktorin huoltoja, öljynvaihtoja ja niin edelleen. Silloin olisi hyvää aikaa tehdä myös maatalouskoneiden huoltoa, ettei kevät pääse yllättämään. Ja hyllystä löytyy mm. laakereita ja muita varaosia ja tarvikkeita sekä voiteluaineita niin omaan toimintaan kuin myyntiinkin.


Ylpeasti ylasavolainen ü ü

Ylä-Savon Veturi ry 20 vuotta | 2019

Ylä-Savon Veturi 20 v: Kansainvälinen kylien kehittäjä ja elinvoiman edistäjä Ylä-Savon Veturin perustamiskokous pidettiin Iisalmen Kulttuurikeskuksella 15.10.1999. Kokoukseen osallistunut lähes 50-henkinen joukko valitsi 11-henkisen hallituksen, jonka puheenjohtajaksi tuli iisalmelainen kauppias Eino Kärkkäinen. Hallituksessa olivat edustajat Iisalmesta, Keiteleeltä, Kiuruvedeltä, Lapinlahdelta, Maaningalta, Pielavedeltä, Sonkajärveltä, Varpaisjärveltä, Vieremältä, Ylä-Savon kuntien yhteistyötoimikunnasta sekä yrittäjistä. Yhdistyksen perustamiskirjan hallituksen jäsenet allekirjoittivat Iisalmessa 2. päivänä marraskuuta 1999. Yhteinen tahtotila oli synnyttänyt Ylä-Savon Veturi ry:n, joka aloitti määrätietoisen maaseudun kehittämisen yhdeksän kunnan alueella. Toimintaa oli kuitenkin ollut jo ennen yhdistyksen rekisteröitymistä. Koordinaattori Virpi Kaikkosen johdolla heinäkuusta 1997 joulukuuhun 1999 Veturin rahoittamia hankkeita oli 60. Hankkeet koskivat kyläkoulujen ja muiden kokoontumistilojen kunnostusta, yhteisiä latu- ja vaellusreittejä, mutta myös maaseudun yritystoiminnan laajenemista ja uudenlaista yrittäjyyttä. Hyvien tulosten myötä Ylä-Savon seuturyhmän tehtäväksi oli annettu laatia uusi Leader-ohjelma vuosille 2000 - 2006, jota lähdettiin työstämään toiminnanjohtaja Sari Tenhusen voimin. Yhdistyksen alkutaival oli haastava, sillä Veturi ei saanut hakemiaan Leader- ja Pomo -rahoituksia. Kuntajohtajien yhteisellä päätöksellä Veturin toimintaa haluttiin jatkaa ja maaseutua kehittää. Taina Väre saatiin toiminnanjohtajaksi 2001 lopussa. Työparina hänellä oli hankesihteeri sekä hallitus puheen-

Minna Partanen Ylä-Savon Veturi ry Toiminnanjohtaja

johtajinaan Eino Kärkkäinen 2005 asti ja siitä eteenpäin Jari Mustonen. Kyläveturi-hankkeita toteutettiin Tavoite 1-ohjelman rahoituksella vuosina 2002- 2006, jolloin rahoitusta sai lähes 90 hanketta yhteensä reilut 1,8 miljoonaa euroa. Tältä ajanjaksolta muistetaan kymmenet kyläsuunnitelmat ja kirjat sekä kylien kotisivujen perustaminen kuten myös kyläntalojen, virkistysalueiden ja uimarantojen kunnostamiset ja rakentamiset. Jo tuolloin edistettiin kylien kansainvälistymistä ja maalla asumista sekä asukkaiden osallisuutta ja harrastustoimintaa. Myös useita maisemanhoitohankkeita toteutettiin. Väre johdatti Veturin Leader-rahoituksen piiriin Naulan kantaan -ohjelmalla vuosille 2007- 2013 jatkaen toiminnanjohtajana 2011 asti. Leader-rahoitus yhdessä kuntien rahoituksella turvasi Veturin rahoituspohjan usealle vuodelle. Veturilla oli töissä parhaillaan jopa viisi työntekijää niin toimintarahalla kuin omissa hankkeissa. Hallituksen puheenjohta-

jina toimivat Jari Mustonen, Sanna Hukkanen, Jarmo Tikkanen ja Wilma Harmoinen. Kausi oli vahvaa kansainvälisen toiminnan ja nuorison aktivoinnin aikaa. Tällä kaudella Veturi pääsi myös myöntämään yritystukia mikroyrityksille. Naulan kantaan-ohjelmasta rahoitettiin edelleen kyläntalojen ja kokoontumistilojen kunnostuksia ja uudisrakennuksia, virkistysalueita, teattereita ja lähiliikunta-alueita. Ensimmäistä kertaa toteutettiin myös pienempiä alahankkeita nykyisen teemahankkeen mallin mukaisesti. Yleishyödylliset kehittämishankkeet olivat euromääräisesti aiempaa suurempia ja myös alueiden välisiä hankkeita toteutettiin useita. Rahoitusta sai 141 hanketta eli jälleen edelliskautta useampi. Hankkeiden julkisen rahoituksen (EU-valtio) osuus oli 3,6 miljoonaa euroa ja hankkeiden kokonaisrahoitus 6,3 miljoonaa euroa. Sonkajärvinen kylätoimija Maria Hartikainen tarttui Veturin ohjaksiin Taina Väreen jälkeen saattaen Veturin toiselle eli nykyiselle Leader-rahoituskaudelle Täynnä mahdollisuuksia-ohjelmalla. Rahoituskaudella 2014 - 2020 Suomessa toimii 54 Leader-ryhmää kattaen koko Suomen. Veturin toiminta-alueen kuntien määrä on vähentynyt Varpaisjärven liityttyä Lapinlahteen ja Maaningan siirryttyä Kalakukon toiminta-alueeseen. Tästäkin huolimatta rahoitusta saatiin Ylä-Savoon entistä enemmän: 4,1 miljoonaa euroa hankkeisiin ja yritystukiin jaettavaksi sekä reilu miljoona Leader-rahoituksen hallinnointiin. Uusi kausi toi tullessaan sähköisen hakumenettelyn, joka käynnistyi yskähdellen 2015 loppupuolella. Hartikaisen saateltua kauden käyntiin hän jäi eläkkeelle 2015,

jolloin iisalmelainen Sari Hyttinen aloitti toiminnanjohtajana. Nykyisellä kaudella puheenjohtajina ovat toimineet kiuruvetinen Maija-Leena Kemppainen, sonkajärveläinen Anna-Reetta Väänänen ja Harri-Pekka Luomi Pielavedeltä 2019 alusta. Työntekijät ja puheenjohtajat ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta hyvässä hengessä on Veturia ja yläsavolaista maaseutua aina kehitetty. Kaikki mukana olleet ansaitsevat lämpimät kiitokset – erityisesti kymmenet aktiiviset hallituksen jäsenet, jotka ovat käyttäneet aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen ja tukeneet työntekijöitä työssään! Ylä-Savoon on Veturin kautta jaettu 10 miljoonaa euroa EU:n maaseudun kehittämisrahaa! Tämän päälle lasketaan vielä tuhansia tunteja talkootyötä, kuntarahaa ja yksityistä rahoitusta. Puhutaan merkittävistä rahasummista unohtamatta kasvanutta toiminnallisuutta, yhteisöllisyyttä sekä kylien ja asuinalueiden elinvoimaa. Moni harrastus- ja kokoontumispaikka olisi jäänyt toteuttamatta ilman Veturia. Kiitos asiakkaillemme, kylien ja yhdistysten aktiiveille, yrittäjille sekä sidosryhmille – me kaikki yhdessä muodostamme maaseudun sydämen ja pidämme rohkeasti yllä maaseudun ääntä ja kehitystä. Tämän lehden myötä voimme ihastellen muistella pientä osaa yläsavolaista maaseudun kehittämistä. Voimme olla aidosti ylpeitä kaikista toteutuneista hankkeista sekä sadoista muista tukea saaneista kohteista, jotka eivät tähän lehteen mahtuneet. Mukavia lukuhetkiä!

Onnittelemme 20-vuotiasta Ylä-Savon Veturia! Iisalmen kaupunki

Lapinlahden kunta

Keiteleen kunta

Pielaveden kunta

Kiuruveden kaupunki

Sonkajärven kunta

20

Vieremän kunta

Profile for Mediatoimisto OK

Ylä-Savon Veturi - Ylpeästi yläsavolainen 20 vuotta  

Leader-toimintaryhmä Ylä-Savon Veturin 20-vuotisjulkaisu elokuussa 2019.

Ylä-Savon Veturi - Ylpeästi yläsavolainen 20 vuotta  

Leader-toimintaryhmä Ylä-Savon Veturin 20-vuotisjulkaisu elokuussa 2019.

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded