Page 1

Mikä työ kiinnostaa? Mitä koulun jälkeen? Tulevaisuus on nyt -

auts


Tekijätiimi Liisa Tenhunen-Ruotsalainen johtaja, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT Vesa Vilenius vastaava tuottaja, T-Media Oy, Vetovoimayhtiö Gravitoni Reeta Sutinen tutkimuspäällikkö, T-Media Oy

Kommenttipuheenvuorot Anu Japisson opinto-ohjaaja, Sakarinmäen peruskoulu, Helsinki Minna Kattelus

opinto-ohjaaja ja psykologian aineopettaja / Yrittäjä: Minna Kattelus - Uraohjaus

Elli Luukkainen

Suomen lukiolaisten liitto, pääsihteeri

Psykologian professori, Jyväskylän yliopisto / Katariina Salmela-Aro Tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto Maija Löyskä

Talousguru 2016 -kilpailun voittaja / Abi, Etelä-Tapiolan lukio

Taitto ja Kuvitus Kaukokatse / Ville Salonen Paino Origos ISBN 978-952-7073-12-4


1

Maistereiden Suomi

2

Epävarmuuden aika

3

2020-luvun lukio

4

Pelottavan ihana työ

5

Yhteenveto

riittääkö akateemisille töitä?

miksi valmistua kiireellä työttömäksi?

ylioppilaskirjoitukset häiritsevät todellista oppimista

työelämään astellaan nöyrin mielin

Mitä meidän pitäisi tehdä?


4

T

Johdanto

alous on tiukalla ja kilpailukyvyn parantamiseen etsitään lääkkeitä neuvottelupöydissä. Erityisesti nyt kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita myös siitä, mitä nuoret ajattelevat tulevaisuudestaan, opiskelusta sekä työelämästä. Asenteet ja mielikuvat ohjaavat nuorten alavalintoja ja vaikuttavat koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. Kirjailija Maria Jotunin sanoin: ”Kun puhutaan nuorista, puhutaan tulevaisuudesta ”. Vastuu nuorista on meillä jokaisella. Jokaisen nuoren lähipiirissä olevan aikuisen tulee tukea ja rohkaista nuorta alan valintaan liittyvissä asioissa ja poistaa työelämän liittyvää pelkoa. Alan valinta on yksi suurimmista elämään kuuluvista asioista, jonka me kaikki olemme käyneet läpi. Samalla on kuitenkin hyvä pohtia, että kuinka moni meistä työelämän konkareista kokee olevansa ”väärällä” alalla, vaikka opintojen valintaa ei olisikaan pieteetillä pohdittu. Entä kuinka moni meistä tekee sitä työtä, johon alun perin kouluttautui? Vanha kunnon Krumboltz on taas ajankohtainen, kuten opinto-ohjaajien puheenjohtaja Jukka

E. Vuorinen totesi Opo-päivien avajaisissa helmikuussa 2016. Krumboltz on puhunut suunnitellusta sattumasta. Sopiva koulutus, paikka ja läsnäolo sekä heittäytyminen ja tilanteeseen tarttuminen johtavat töihin, joita teemme. Sattuman merkityksen ymmärtää vasta paljon myöhemmin. Totuus lienee se, että elämän suuret päätökset ovat aina vaikeita. Alavalinnan vaikeuskerrointa lisää se, että valinnanvaraa löytyy enemmän kuin koskaan. Tilannetta ei myöskään helpota, että yleinen tietoisuus ja ymmärrys työllistävien alojen merkityksestä on lisääntynyt. Tietoisuus on lisääntynyt molemmilla puolilla ohjauspöytää. Työmarkkinoiden rakennemuutoksen keskellä on yhä haasteellisempaa välittää nuorelle ajantasaista tietoa työelämästä. Myös opinto-ohjaajat tuskailevat, mitä kertoa nuorille tulevaisuuden työelämästä, kun sitä on vaikea tietää itsekään. Pelko työttömyydestä lamaannuttaa alavalintoja ja siirtyminen toiselta asteelta jatko-opintoihin on viivästynyt. Yksi näkyvä merkki tästä on välivuoden viettämisen vakiin-


5

tuminen neljännekseen ylioppilaista. Kun koulu loppuu 2016 –tutkimuksen nuorten vastauksista välittyy viesti, että alan valinta ja työn tekeminen otetaan tosissaan. Meidän aikuisten on huolehdittava siitä, että innokkaiden nuorten kouluttautumismahdollisuudet ovat hyvät. Vastavalmistuneiden on myös päästävä nopeasti töihin, jotta osaamisen ilo ja työnteon into siirtyy työelämään ja kasvaa. Koulutus on yhteiskunnalle merkittävä investointi ja työuran alun työttömyys on erityisen leimaava sen jatkon kannalta. Pahinta on, jos usko koulutukseen horjuu. Miksi opiskella tai valmistua, jos ei saa töitä? Nuorten unelmia –julkaisuun olemme koonneet keskeiset tulokset Kun koulu loppuu 2016 –tutkimuksesta. Kysely on tehty sähköisellä lomakkeella helmikuussa 2016. Kysyimme peruskoulun yläluokkalaisilta ja lukiolaisilta heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan jatko-opintoihin, työuraan ja työelämään liittyen. Tutkimukseen vastasi ennätysmäärä nuoria: 7 700 henkilöä. Kiitokset Opetushallitukselle, Opetusalan Ammatti-

järjestö OAJ:lle, Suomen Opinto-ohjaajille ja Suomen Rehtoreille suosituksistanne kouluille vastata tutkimukseen. Ilman teitä emme onnistuisi saamaan näin mahtavaa vastaajamäärää! Lisäksi pyysimme nuorelta, ohjauksen, koulutuksen ja nuorisotutkimuksen asiantuntijoilta kommentteja keskeisiin tuloksiin. Kiitokset opot Anu Japisson ja Minna Kattelus, abi Maija Löyskä, lukiolaisten asioiden asiantuntija Elli Luukkainen sekä tutkija, professori Katariina Salmela-Aro arvokkaista huomioistanne. Toivomme julkaisun herättävän keskustelua sen teemoista eri yhteiskunnan tasoilla. Otamme mielellämme palautetta vastaan. Antoisia lukuhetkiä! Pidetään yllä keskustelua tämän tärkeän aiheen äärellä!

Liisa Kari Reeta

Vesa


Julkaisu perustuu laajaan yl채koululaisten ja lukiolaisten keskuudessa tehtyyn Kun koulu loppuu -kyselytutkimukseen. Tutkimukseen vastasi yli 7 700 nuorta.

Vastaajat

3356

4374


Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella helmikuussa 2016. Tutkimuksen toteutti Taloudellinen tiedotustoimisto TATin toimeksiannosta T-Media Oy. Tutkimuksen kyselylinkki välitettiin yhteistyössä Opetushallituksen, OAJ:n, Suomen rehtorit ry:n ja Suomen Opinto-ohjaajat ry:n kanssa suoraan yläkouluihin ja lukioihin.


1 Maistereiden Suomi

Riittääkö akateemisille töitä?


10

n e ! n i n l l i i i t s a e m m A osaaminen f L

ukion suosio yläkoululaisten ensisijaisena hakutoiveena on kasvanut usean vuoden ajan. Lukio on suositumpi hakukohde myös heikommin koulussa menestyneiden keskuudessa. Ilmiöön vaikuttaa varmasti tietotyön lisääntyminen ja se, että laajat irtisanomiset ovat kohdistuneet erityisesti suorittaviin ammatteihin. Työelämän negatiiviset asiat mielletään helposti duunareiden ongelmaksi ja ammatillinen koulutus kärsii epävarmoista ajoista. Tämä näyttää heijastuvan myös ammattikorkeakoulun asemaan arvostettuna jatkokoulutusvaihtoehtona. Ammattikorkeakoulun suosio varsinkin hyvien opiskelijoiden keskuudessa on viimeisten vuosien aikana laskenut merkittävästi. Vai onko taustalla nuoren lähipiirin tietämättömyys

ammattikorkeakoulutuksesta? Nuoret nimittäin keskustelevat aikaisempaa enemmän vanhempiensa ja kavereidensa kanssa valinnoistaan. Vaikka ala- ja koulutusvalinnoissa on kyse erittäin yksilöllisestä päätöksestä, on läheisten ja myös opojen mielipiteillä erittäin suuri painoarvo. Mediaseksikkään start-up-hypen aikakautena ammatilliseen koulutukseen menijät saavat aivan liian vähän huomiota mediassa ja tutkimuksissa. Valtaosa nuorista on kuitenkin ammatillisen koulutuksen piirissä. Amiksessa opiskelee vuosittain runsas 50 000 nuorta, lukiossa 36 000. Ammatillisen osaamisen esiin nostamiselle on siis aihetta! Työtä ammatillisen koulutuksen arvostuksen lisäämiseksi on tehty monella rintamalla, mutta työsarkaa riittää vielä. Amikset nostetaan esille,


11

kun puhutaan nuoriin liittyvistä ongelmista, mm. terveyteen liittyen. Juhlapuheista huolimatta lukio ja ammatillinen koulutus eivät edelleenkään ole tasa-arvoisessa asemassa arvostuksessa mitattuna. Arvostuksen puute näkyy myös nuorten asenteissa. Vaikka noin puolet nuorista jatkaa peruskoulun jälkeen amiksessa ja toinen puoli lukiossa, niin enemmistö haluaisi jatkaa lukiossa. Ruokkiiko epävarmuuden aika lukion suosiota? Menetämmekö ammatilliseen koulutukseen kuuluvia lahjakkuuksia lukiolle, ja päinvastoin? Korkeampi koulutus on aikaisemmin taannut paremman työpaikan. Enää tilanne ei ole näin yksinkertainen ja myös akateeminen työttömyys on räjähtänyt. Vaikka lukumääräisesti akateemisia työttömiä on huomattavasti vähemmän kuin keskiasteen suorittaneissa, kasvuvauhdista tulee olla huolissaan. Työmarkkinoiden rakennemuutos on jatkunut pitkään, eikä näytä hidastuvan. Työttömänä on nyt etenkin insinöörejä, tradenomeja, humanististen alojen maistereita ja kauppatieteilijöitä. Nyt jos koskaan nuorten työelämätietoa tulee lisätä ja antaa kaikki mahdollinen tuki valintojen tekemiseen. Alan tulevaisuudennäkymät ovat tietysti tärkeä asia, mutta koska kristallipalloa ei kenelläkään ole, on tärkeintä kannustaa seuraamaan omia kiinnostuksen kohteitaan.

”Mitä seuraavista ajattelet tällä hetkellä tekeväsi peruskoulun jälkeen?”


”Mitä seuraavista ajattelet tällä hetkellä tekeväsi lukion jälkeen?”


13

Lisää

työelämätietoutta!

P

eruskoululaisista 51 prosenttia ja lukiolaisista 65 prosenttia toivoo kouluun lisää työelämätietoutta. Huolestuttavaa on, että vaikka lisää työelämätietoa kaipaavien nuorten määrä on ollut suuri jo usean vuoden ajan, näyttää tilanne pysyvän vuodesta toiseen samana. Miksi nuoria ei kuulla tässä asiassa? Kuinka korkeaksi prosenttilukujen täytyy nousta, ennen kuin vastaamme kysyntään ja alamme tuoda työelämästä kannustavaa, mutta realistista tietoa kouluihin? Tietämättömyydellä on kallis hintansa – turhat välivuodet ja opintojen keskeyttämiset voitaisiin varmasti välttää, jos alavalintaa kypsyteltäisiin jo hyvissä ajoin yläkoulussa sekä lukion ensimmäi-

seltä luokalta alkaen. Erityisesti ammattikorkeakouluopintojen keskeyttäminen on korkealla tasolla (8,3 % aloittaneista). Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisiä on onneksi saatu pudotettua huippulukemista. Tapoja työelämätiedon tuomiseksi osaksi opetusta on runsaasti. Nuorten toivelistassa ovat kohtaamiset eri alojen ammattilaisten kanssa sekä yritysten kanssa tehtävä yhteistyö kaikissa oppiaineissa. Jokaiselta alalta löytyy varmasti yrityksiä ja ammattilaisia, jotka ovat valmiita kertomaan itsestään nuorille.   Myös jokainen meistä aikuisista voi omalla tarinallaan ja nuorta kuuntelemalla auttaa omien vahvuuksien löytämisessä ja intohimon tunnista-


14

Pohdittavaa misessa. TATin ja yrittäjien Kun koulu loppuu – kiertueella muutama vuosi sitten nuorten viesti oli, että on tärkeää, että joku uskoo heihin, rohkaisee, innostaa ja auttaa näkemään muuttuvan työelämän tuomat mahdollisuudet. Vaikka Suomen taloustilanne on ollut vuosia haastava, niin monilla organisaatioilla menee silti kohtalaisen hyvin. Huonojen uutisten vallatessa mediatilaa on aikuisten vastuu välittää työhön liittyviä positiivisia tarinoita ja puhua työelämän hyvistä puolista ääneen nuorille. Videot ja some ovat suuressa roolissa nuoren maailmankuvan muodostumisessa. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös työelämän ja nuorten välisessä vuorovaikutuksessa. Videot eri alojen ammattilaisten ja opiskelijoiden tarinoista ovat yksi hyvä tapa vastata nuorten tiedonjanoon.

Elinkeinoelämän rakennemuutos rasittaa perinteisten teollisuuden alojen ja edelleen ammattikoulun suosiota. Korkea koulutustaso kiinnostaa ja yhä useampi yläkoululainen valitsee lukion. Minkälainen tulevaisuus ammattikoulua odottaa? Kiinnostus yliopisto-opintoja kohtaan on kasvanut hieman, samalla kun kiinnostus ammattikorkeakouluopintoja kohtaan on laskenut merkittävästi. Korkeakoulujen yhteishaussa ammattikorkeakouluihin riittää kuitenkin paljon hakijoita. Kuinka motivoituneita opiskelijat ovat, jos suurimman osan ensisijainen tavoite on kuitenkin yliopisto? Ammattikorkeakoulujen asemaa korkeakoulukentällä tulee entisestään selkeyttää. Lisäksi jokaisen ammattikorkeakoulun tulee löytää omat erottautumiskykynsä ja vahvistaa omaa vetovoimaansa.


”Kaipaisitko lisää työelämään liittyvää tietoa ja opetusta?”


16 näkökulma

Anu Japisson

a ll te ja a a a tt lo e p a u ! M “Opo koko yhteishakua, kun jos mä mokaan P

eruskoulun opinto-ohjaajan työn kiireisin aika on tältä keväältä takana. Tuon monen oppilaan päässä pyörivän ajatuksen kanssa on saanut tehdä jälleen töitä. Oman työn tuloksellisuutta pääsee nyt arvioimaan hakeneiden määrien kautta ja myöhemmin kesällä hakutoiveiden toteutumisen kautta. Toivottavasti mahdollisimman monen toiveet täyttyvät ja usko omaan tulevaisuuteen pysyy vahvana. Ajattelen, että meidän opinto-ohjaajien keskeisenä tehtävänä onkin olla toiveikkuuden ylläpitäjiä

ja valitsen väärin.”

ajankohtaisen ammatti- ja koulutustiedon avaamisen lisäksi. Toisen asteen yhteishakuun osallistui tänä keväänä noin 76 600 hakijaa. Valtakunnallinen trendi ammatilliseen koulutukseen hakevien määrän laskemisesta näkyy myös omien oppilaideni kohdalla. Koko Suomen tämän kevään yhteishaun ensisijaisista hakijoista n. 56 % haki ammatilliseen koulutukseen ja 44 % lukiokoulutukseen. Tilanne omien oppilaiden kohdalla on lähes sama, mutta lukioon hakeneiden osuus on vielä suurempi kuin valtakunnallises-

ti. Näiden lukioon hakevien joukossa on useita oppilaita, joiden kohdalta jo tiedän, etteivät he tule saamaan haluamaansa opiskelupaikkaa heikon opiskelumenestyksensä takia. Usein takana on perheen vaikutus ja käsitys siitä, että lukio olisi jotenkin parempi valinta.

Lukio vetää puoleensa, vaikka koulumenestys olisi ollut heikkoa Miksi lukion suosio on nousussa? Miksi entistä heikommalla opintomenestyksellä olevat nuoret laittavat


17

lukion ensisijaiseksi hakutoiveeksi? Omassa ohjaustyössä nuorten ajatus lisäajasta omaan urapohdintaan vaikuttaa olevan suurin syy. Päätös tulevasta ammattiurasta tuntuu monesta yhdeksäsluokkalaisesta liian lopulliselta, vaikka opo kuinka puhuu monista työurista ja elinikäisestä oppimisesta. Monella heikosti koulussa menestyvällä nuorella on hyvin jäsentymätön käsitys Suomen koulutusjärjestelmästä, eivätkä luokkamuotoisessa oppilaanohjauksessa käsitellyt asiat auta muodostamaan selkeää kokonaisuutta nuoren mielessä. Eri kouluasteet menevät suloisesti sekaisin – ylioppilastutkinto ja yliopisto voivat tarkoittaa nuorelle samaa asiaa. Heikot urapohtijat tuntuvat kiinnittävän usein huomionsa hyvin pieniin ulkoisiin tekijöihin, kuten muiden opiskelijoiden ulkonäköön tai koulun ruokasalin kuntoon. Lukio tuntuu selkeämmältä vaihtoehdol-

ta, se koetaan peruskoulun jatkeeksi ja usein nuori uskoo lukion avaavan enemmän työmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Kari Nissisen ja Raimo Vuorisen artikkelissa 2012 PISA-tutkimuksen tuloksista todetaan, että suomalaiset nuoret oppivat urasuunnittelutaitoja eniten PISA-tutkituista maista. Yksi syy tähän on se, että Suomessa oppilaanohjaus kuuluu opetussuunnitelmaan ja on kaikille pakollinen oppiaine. Artikkelissa pohditaan kohtaako peruskoulun oppilaanohjaus juuri ne oppilaat, jotka kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Lähes 10 % ikäluokasta ei oman ilmoituksensa mukaan ollut keskustellut opinto-ohjaajan kanssa koko yläkoulun aikana. Tässä ohjaukseen osallistumattomien ryhmässä korostuvat pojat, keskimääräistä vähäisempi sinnikkyys ja opiskelumotivaatio, negatiivisempi suhtautuminen ongelmanratkaisuun, koulutyöskentelyyn ja omiin

oppimistuloksiin, huonommat opettaja-oppilas-suhteet sekä koettu ulkopuolisuus koulun toiminnasta Tapaan vuosiluokkien 7-9 aikana jokaisen oppilaan henkilökohtaisesti vähintään kaksi kertaa ja silti koen, että oppilaistani erottuu tuo n. 10 %, joita ohjaus ei kohtaa. Nämä oppilaat eivät yleensä harkitse lukioon hakemista, mutta myöskään ammatillista koulutusta ei koeta kiinnostavana. Näköalattomuus kuvaa hyvin tuota joukkoa ja sen kohtaaminen on haastavaa. Onko syy ammatillisen koulutuksen suosion hiipumisessa koulutuksen sisällöissä vai rakenteissa? Ainakin ammattiopistojen lähiopetuksen määrän vähenemisen kuulee nuorten puheissa. Kaveripiirien viidakkorummuissa kerrotaan, että amiksessa on tosi rentoa, ei tarvitse tehdä mitään. Koulupäivät ovat lyhyitä ja kouluviikot ovat nelipäiväisiä tai lyhempiäkin.


18

Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisprosentti on laskenut huippuvuosista, mutta se on silti yleisempää kuin lukiokoulutuksen keskeyttäminen. Tilastokeskuksen mukaan lukuvuonna 2013-2014 nuorille suunnatussa lukiokoulutuksessa opinnot keskeytti 3,4 prosenttia ja nuorille suunnatussa ammatillisessa koulutuksessa 7,6 prosenttia. Olen itse työskennellyt aiemmin ammatillisella toisella asteella esimiehenä ja 20 tunnin viikoittaisen lähiopetuksen määrä kuulostaa todella hälyttävältä. Monella kädentaitojen alalla ei opita niitä motorisia valmiuksia, joita työssä tarvitaan. Työssäoppimispaikoilla ei välttämättä pystytä ohjaamaan perustaidoissa ja nuori ei pääse tekemään ammatissa kehittymisen ja motivaation ylläpitämisen kannalta vaativampia ammattitöitä. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset voivat ajaa ammatillisen kou-

lutuksen ahtaalle, koulutukseen ei haeta ja työnantajat arvostelevat puutteellista osaamista. Toivottavasti tämä uhkakuva ei toteudu.

Millaisten tietojen varassa nuoret tekevät päätöksiä tulevaisuudestaan? Peruskoulun opinto-ohjaajan työn kannalta huolestuttavinta Kun koulu loppuu 2016 - tutkimuksen tuloksissa on se, että oppilaan lähipiirin merkitys tiedonhankintakanavana on kasvanut. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. On tärkeää, että nuori keskustelee valinnoistaan mahdollisimman monen kanssa. Uhkana on kuitenkin se, ettei tuo lähipiirin tieto ole ajantasaista. Heikot urapohtijat eivät siten saa jatko-opintoihin ja ammatteihin liittyvää tietoa oikein mistään. Koulussa pidettyjen infotilaisuuksien ja oppilaitosten nettisivujen

merkitys tiedonlähteenä on tutkimuksen mukaan pudonnut merkittävästi. Oman kouluni yhteishakuun liittyvissä vanhempainilloissa ovat usein paikalla hyvien urapohtijoiden ja realististen hakutoiveiden nuorten huoltajat. Yleensä osallistujia on todella vähän. Kovasti mietityttää, että millaisilla kanavilla ja menetelmillä me eri kouluissa ja tahoilla toimivat pystyisimme houkuttelemaan paikalle ja kuulolle niin nuoret kuin vanhemmatkin? On tärkeää, että koulutusvalinnat, tulevaisuus ja työelämä ei näyttäydy nuorille pelottavana, vaan mahdollisuuksien maailmana.

Anu Japisson

Oppilaanohjaaja, pedagoginen yhteyshenkilö / Sakarinmäen peruskoulu ja Tehtaapuistonyläasteen koulu


2 Epävarmuuden aika

Miksi valmistua kiirellä työttömäksi?


20

Lukiosta

jasiirttkymoine-n opihidntastaoihin

M

ielikuva ylioppilastutkinnon myötä avautuvasta nousujohteisesta urasta on vahva. Vuosikymmeniä sitten pelkkä ylioppilastutkinto riitti hyvienkin töiden saamiseksi. Nyt on toisin ja uudet ylioppilaat pääsevät heikosti jatko-opintoihin. Vuonna 2014 kevään ylioppilaista lähes 80 prosenttia haki opiskelemaan – vain joka 3. sai opiskelupaikan. Opiskelupaikan saaminen kestää ja on vaikeutunut. Keskimäärin koulujen välille jäädään kahdeksi vuodeksi. Kun vielä vuosikymmen sitten ylioppilaista aloitti valmistumisvuonna yliopistos-

sa 19,5 prosenttia, niin vuonna 2014 heitä oli 16,5 prosenttia. Neljännes lukiolaisista on päättänyt jo ennakkoon, ettei edes yritä hakea heti opiskelemaan. Välivuosia on pidetty aina, eikä se välttämättä ole huono asia – oleellista on miten sen käyttää. Yksi asia on kuitenkin muuttunut: yhä harvempi lukiolainen tietää, minkä alan työtä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Tarvitaan lisää miettimisaikaa, vaikka usein jo lukioon tullaan juuri samasta syystä: hakemaan miettimisaikaa. Jokin tässä kuviossa ei toimi.


”Mitä seuraavista ajattelet tällä hetkellä tekeväsi lukion jälkeen? – Pidän välivuoden”


Välivuosi on ensisijaisesti aikalisä omille valinnoille ”Miksi olet päätymässä pitämään välivuotta? ”


23

M

itä voimme tehdä nuorten uravalintojen helpottamiseksi? Ei riitä, että lukion viimeisellä luokalla intensiivisesti käsitellään tulevaisuutta ja opiskelumahdollisuuksia. Valintoihin virittäytyminen tulisi aloittaa huomattavasti aiemmin, heti lukion alkaessa. Lisäksi työelämätietoutta on lisättävä. Vaikka epävarmuus on kasvanut, nuoret kokevat työn tärkeänä ja haluavat tehdä enemmän töitä kuin aiemmin. Nuorissa on siis valtava potentiaali, jota meillä ei ole varaa hukata. Nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että töihin mennään jos hyvin käy. Liian moni jää tahtomattomaan työttömäksi.   Ylioppilaan välivuodet eivät ole samalla tavalla leimaava ja negatiivinen asia kuin peruskoulun päättäneen jääminen koulutuksen ulkopuolelle. Sillä siitähän on kysymys. Totta, että peruskoululainen on nuorempi ja siksi koulutuksen ulkopuolelle jääminen on isompi riski, mutta semantiikallakin vaikutetaan asenteisiin. Lyyralle tulee hintaa. Se voi olla jopa este jatkokoulutuspaikan saamiselle. Heikoilla arvosanoilla saa ponnistella ainakin jos mielii yliopistoon.

”Mitä seuraavista ajattelet tällä hetkellä tekeväsi lukion jälkeen? – Menen töihin”


24

Epävatytörtmat

L

ukiolaistytöistä 34 prosenttia aikoo pitää välivuoden, kun poikien osalta luku on 15 prosenttia. Lukio näyttää siis vievän erityisesti tytöiltä voimat, eikä lukurumbaa jakseta aloittaa heti kirjoitusten jälkeen. Tytöt myös haluaisivat poikia enemmän valintoihin liittyvää ohjausta lukioaikana. Miksi pojat ovat varmempia ja luottavat tyttöjä enemmän opiskelupaikan saantiin? Pojat eivät myöskään näytä stressaavan valintoja samalla tavalla? Herää kysymys, onko tämä biologista vai tulos ympäristön suhtautumisesta tyttöihin ja poikiin. Kaikkein epävarmimpia ovat lisäksi parhaiten koulussa menestyvät tytöt. Samalla kun hyvä kou-

lumenestys avaa enemmän ovia, lisää mahdollisuuksien kasvaminen myös paineita oikean valinnan tekemisestä. Kun ovet ovat auki kaikkialle, mutta ei ole tietoa mitä niiden takaa löytyy, ei ole mikään ihme, että epävarmuus ja paniikki iskevät. Kriittiseksi kysymyksesi nuorten ja erityisesti ongelman keskipisteessä olevien hyvin menestyvien tyttöjen kohdalla nousee itsetuntemus. Työelämässä vähintään yhtä tärkeää kuin ahkeruus, taito ja luovuus on itsetuntemus. Työssä menestyy paremmin, kun tietää missä on hyvä ja miten eri tilanteissa käyttäytyy. Huonosti voivien poikien rinnalle tulisi julkiseen keskusteluun nostaa hyvin menestyvien tyttöjen problematiikka.


”Pidän välivuoden”


26

Nuovoriikolinla vanha Y

lioppilastulvaa yritetään nyt murtaa korkeakoulujen hakukriteereitä muuttamalla. Samalla työuria pyritään jatkamaan uran alkupäästä. Keväällä 2016 oli ensimmäistä kertaa täysimääräisesti käytössä korkeakoulujen ensisijaisuuskiintiöt. Kiintiöiden tarkoitus on suosia niitä hakijoita, jotka hakevat ensimmäistä jatko-opiskelupaikkaansa. Välivuosista johtuen suomalaiset nuoret ovat käytännössä vasta aloittamassa jatko-opiskelua, kun esim. Englannissa he jo astuvat työelämään neljän vuoden opiskelun jälkeen. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset nuoret ovat siis vanhoja

valmistuessaan. Pitäisikö meillä vielä radikaaleimmin ottein uudistaa korkea-asteen sisäänpääsyä? Pitäisikö meilläkin kaikille ylioppilaille antaa mahdollisuus aloittaa korkea-asteen opinnot ja antaa osan karsiutua matkan varrella pois? Opiskelupaikoistahan ei ole pulaa. Ainakin laskennallisesti kaikille uusille ylioppilaille pitäisi löytyä jatko-opiskelupaikka; aloituspaikkoja on vuosittain yli puolitoistakertainen määrä uusiin ylioppilaihin nähden. Nykyisessä järjestelmässä valtaosa uusista korkeakouluopiskelijoista on kuitenkin aiempien vuosien ylioppilaita tai sellaisia, joilla on jo tutkinto tai opiskelupaikka.


27

Päällekkäiset testit Myös ylioppilaskokeen tuloksille voisi antaa enemmän painoarvoa korkea-asteen sisäänotossa. Ylioppilastutkinto on kuitenkin valtakunnallinen ja puolueeton osaamisen mittari, jota varten valmistaudutaan koko lukioaika. Nyt korkeakouluun hakevien kohdalla tehdään arvioinnissa kolminkertainen työ – samoja taitoja mitataan ensin lukion päättötodistuksen arvioinnissa, yo-kokeessa ja vielä korkeakoulujen pääsykokeissa. Tämä on kansantaloudellisestikin järjetöntä. Tässä on selvästi tehostamisen paikka. Korkeakoulut säästäisivät aikaa ja resursseja opetukseen sekä tutkimukseen jättämällä osan pääsykokeista pois. Samalla jatko-opintoihin siirtyminen olisi suoraviivaisempaa. Tai vastaavasti: jos ylioppilastutkinto ei palvele korkeakoulujen jatko-opintovalintakriteereitä, niin olisiko aika höllentää lukion ylioppilaskirjoituskeskeisyyttä? Suomella ei ole varaa siihen, että kansakunnan toivot odottavat monta vuotta opintoihin pääsyä.


28

Silta peruskoulusta jatkoopintoihin kantaa hyvin Vaikka toiselta asteelta korkea-asteelle siirtyminen takkuaa, jossakin ollaan onnistuttu. Nyt jo lähes kaikki peruskoulun päättävät hakevat jatko-opintoihin. Vuosittain vain 5-6 prosenttia peruskoulun päättäneistä ei syystä tai toisesta välittömästi aloita opiskelua. Heitäkään ei jätetä heitteille, vaan haetaan vaikka korvasta kiinni pitäen kotoa työpajoihin tai 10.-luokalle. Resursseja löytyy kun ollaan ”syrjäytymässä”. Tilanne kannattaa kuitenkin ennaltaehkäistä jo kouluaikana. Silloin nuori on saavutettavissa paremmin, eikä ehdi leimautua ”syrjäytyneeksi”.

Pohdittavaa Välivuoden suosio on edelleen korkea. Tuleeko tästä pysyvä tila eli neljännes lukiolaisista pitää välivuoden? Onko lukion viimeinen vuosi niin rankka ja yo-kirjoituskeskeinen, että panostukset omiin jatko-opintomietintöihin jäävät tekemättä?


29 näkökulma

Elli Luukkainen

n e in m e k e t n je o t n li a v Haku ei saa olla arpapeliä V

älivuosia on erilaisia: on suunniteltuja ja suunnittelemattomia, perusteltuja ja perustelemattomia. Lukiolaisista 5% kertoo pitävänsä välivuoden täysin varmasti. 21% taas vastaa pitävänsä välivuoden aika varmasti. Tästä porukasta 51% kertoo välivuoden olevan opiskeluvalinnan miettimistä varten. Voisimmeko tehdä jotain tuon epävarmuuden kitkemiseksi? Kyllä voisimme. Lukioajan opinto-ohjaus keskittyy paljon nimenomaan lukio-opintojen ohjaukseen. Kun lukiosta puhutaan korkeakouluun valmistavana oppi-

laitoksena, tulisi ohjauksen keskittyä vahvasti myös jatko-opintovalintojen tekemiseen. Kun koulu loppuu -kysely kertoo, että vain 43% lukiolaisista on kokenut saavansa riittävästi ohjausta jatko-opintoihin. Yhteishakuun aletaan keskittyä vasta lukio-opintojen päättymisen lähestyessä, mutta sitä tulisi pitää esillä koko lukiotaipaleen ajan - ei tietenkään pelottavana mörkönä, joka odottelee abikeväänä, vaan etappina, jota kohti kaikki kulkevat. Lukio on kova puristus ja välivuosi voi olla jollekin juuri sitä, mitä opis-

kelija tarvitsee. Levähdystauko lukion jälkeen voi tulla tarpeeseen ja työnteko voi selkeyttää ajatuksia urahaaveiden suhteen. Myös välivuoden viettäjille on oltava tarjolla tukea, jotta jatko-opintoihin hakeutuminen onnistuu ja epätoivotut välivuodet eivät alkaisi vierähdellä. Tällä hetkellä tilanne ei näytä kovin turvalliselta ylioppilaan näkökulmasta: TE-toimiston palvelut ovat suurimmalle osalle vieraita ja välivuosi voi näyttäytyä rotkolta, josta nouseminen on erityisen suuren vaivan takana. Jos koulutuksen järjestäjille asetettaisiin jälkiohjausvelvoite, voisi


30

“Levähdystauko lukion jälkeen voi tulla tarpeeseen ja työnteko voi selkeyttää ajatuksia urahaaveiden suhteen.” välivuoden viettäjä saada ohjausta tutulta lukionsa opinto-ohjaajalta kunnes jatko-opintopaikka on napattu. Välivuoden aikana opiskelurutiini ja -motivaatio helposti heikkenevät ja tämä voi vaikeuttaa pääsykokeisiin valmistautumista. Ratkaisu tähän olisi maksuttomien opintojen suorittaminen avoimessa korkeakoulussa, esimerkiksi 25/60 opintopisteen verran. Toimivilla AHOT-käytännöillä nämä opinnot saisi hyväksiluettua korkeakouluun siirryttäessä ja näin oppilaitoksessa vietetty aika ei venyisi päällekkäisiä opintoja tehdessä. Epätoivottujen välivuosien väheneminen olisi saavutus, josta hyötyi-

si sekä yksilö että yhteiskunta. Sujuva koulutus- tai urapolku on sellainen, jolla edetessään henkilö kokee kulkevansa jotakin hyvää ja tavoiteltavaa kohti. Motivaatiota syö valtavasti, jos tahtomattaan joutuu viettämään välivuosia, jotka tuntuvat vain ajan hukkaan heittämiseltä. Ripeästi valmistuminen on paljon puhuttu aihe ja tavoite, jonka saavuttamisen eteen on pyritty tekemään töitä myös leveämmillä hartioilla. Monet ratkaisun ainekset ovat mielestäni jo käsiemme ulottuvilla: innostavaan opetukseen, lukio-opintojen sekä välivuosien aikaiseen tukeen ja korkeakouluyhteistyöhön panostaminen saisi aikaan paljon. “Kiireellä työttömäksi valmistumi-

nen” on myrkyllinen ajatus ja synkillä tulevaisuuden kuvilla on erittäin negatiivinen vaikutus lukiolaisen tulevaisuuden suunnitteluun. Opinto-ohjauksen tehtäviin ja tavoitteisiin kuuluu löytää jokaiselle oma kiinnostuksen kohde, motivaatio ja suunta johon lähteä. Hakuvalintojen tekeminen, opiskelupaikan vastaanottaminen tai välivuoden aikana pärjääminen ei tulisi olla kenellekään arpapeliä.

Elli Luukkainen

Suomen Lukiolaisten liitto, pääsihteeri


3 2020-luvun lukio

Ylioppilaskirjoitukset h채iritsev채t todellista oppimista


32

Gaudeamus igitur L

ukion uusi tuntijako ja opetussuunnitelma astuvat voimaan syksyllä 2016. Valtaosa lukion asiantuntijoista oli pettyneitä. He odottivat isompaa uudistusta. Niinpä uusi opetusministeri käynnisti keväällä 2016 lukion tuntijakokokeilun. Tämäkin on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen – nyt liiallisesta valinnaisuudesta. Yritykset lukion uudistamiseksi todistavat sen valtavan symbolisen arvon, joka lukiokoulutuksella ja varsinkin ylioppilaskirjoituksilla on vielä Suomessa. Lukion uudistuksissa on lopulta aina päädytty keskustelemaan, mitä on yleissivistys. Lukion tehtävä on antaa valmiudet korkea-asteen opintoihin. Nuorille lukio on silta erityisesti yliopistoon. Korkea-asteella vallitsee edelleen kahtiajakautuneet markkinat. Ammattikorkeakoulu ei ole pystynyt yli

20 vuodessa lunastamaan paikkaansa tasavertaisena jatkokoulutuspaikkana yliopistoon nähden. Huolestuttavaa on, että nyt ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välinen vetovoimaero näyttää kasvavan yliopistojen hyväksi. Kahden koulukunnan korkeakoulumarkkinoiden taustalla näyttää edelleen olevan yleinen tietämättömyys ammattikorkeakoulutuksesta sekä samanaikaisesti lukioiden epäonnistuminen jatko-opintoihin liittyvän tiedon välittäjinä. Lukion opinto-ohjaus keskittyy lukio-opintojen edistämiseen ja hajautettu ylioppilastutkinto on lisännyt lukioon liittyvän tiedon tarvetta. Kun maali on asetettu ylioppilastutkintoon, ja niin kauan kuin julkisuudessa riepotellaan eri lukioiden ylioppilastutkinnon tuloksia, lukioiden pyrkimys onnistua ylioppilaskirjoituksissa vain kasvaa.


”Oletko saanut riittävästi ohjausta lukio-opintojesi aikana:”


34 34

”Mitkä seuraavista tietolähteistä ovat tärkeitä, jos mietit tulevia opiskelu(ala)valintojasi? ”

Y

lioppilaskirjoitusten järkevyydestä on puhuttu jonkin verran ylioppilastutkinnon uudistamisen yhteydessä. Onko perusteltua, että lukio keskittyy kolme vuotta valtakunnalliseen tasokokeeseen, joiden tuloksia ei edes juurikaan hyödynnetä? Koulutusjärjestelmämme vahvuutena on pidetty, ettei meillä ole koulutarkastajia. Miksi siis tarvitaan massiivinen ylioppilaskirjoitusjärjestelmä jos muussakin luotamme opettajien osaamiseen? Lukiolaisten saama jatkokoulutukseen ja uravalintoihin liittyvän tiedon määrä kasvaa opintojen loppuvaiheessa. Tämä kuitenkin tapahtuu liian myöhään. Tiedon puute näkyy myös siinä, että nuoret hakevat aiempaa enemmän tukea myös omasta lähipiiristään: ystäviltä ja vanhemmilta. Siinä ei ole mitään pahaa – päinvastoin, kunhan vanhempien tiedot ovat ajan tasalla. Yksi selvä seuraus tällä ainakin on: koulutus periytyy.


35

Ohjaaja ei ole ennustaja Suomen työmarkkinoiden raju rakennemuutos on jatkunut pitkään, eikä näy hidastuvan. Muutoksen keskellä ohjauksen antaminen jatkokoulutusta ja uravalintoja miettivälle nuorelle on haasteellista kenelle tahansa ­­– myös ammattilaiselle. Paraskaan asiantuntija ei voi täysin ennustaa mihin työelämä kehittyy ja mikä ala tulevaisuudessa työllistää parhaiten. Loppujen lopuksi nuoren on kuitenkin itse tehtävä valintansa, jolloin ohjauksessa tärkeintä on itsetuntemuksen tukeminen. Kun ymmärtää itseään, omia arvojaan, osaamistaan, toiveitaan ja mahdollisuuksiaan on oikea ala- ja koulutusvalintakin helpompi tehdä. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että henkilökohtaisen ohjauksen ja sparrauksen tarve ei kasva vain nuorilla, vaan kaikilla työikäisillä.

Kenen vastuulla ohjaus on? Opettajan työ on yksi tärkeimmistä yhteiskunnalli-

sista instituutioista. Yhdessä kodin ja vanhempien kanssa koulu ja opettajat ovat valmennustiimi, jonka tehtävänä on valmentaa lapset ja nuoret hyvään elämään. Vastuu työelämäyhteistyön tuomisesta koulun arkeen kuuluu puolestaan koko koululle ja kaikille sen opettajille. Ei riitä, että se on ulkoistettu opinto-ohjaajille ja kehittäjäopettajille. ­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Työelämäyhteistyön lisääminen onkin syytä tuoda jo osaksi opettajien peruskoulutusta. Näin uusi työelämälähtöisempi toimintakulttuuri saadaan tuotua kouluihin tukemaan oppimista, lisäämään motivaatiota ja nuoren tulevaisuususkoa. Samalla myös opetuksen järjestäminen muuttuu ja opettajien välinen yhteistyö lisääntyy. Luonnollisesti jo työssä olevat opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mukaan ne opettajat, jotka eivät pääse täydennyskoulutukseen, eivät uudista ja kehitä opetustaan samassa määrin kuin kollegat, jotka ovat olleet täydennyskoulutuksessa.


36

koulu ja työelämä K

- kaksi eri maailmaa

oulun perimmäisenä tehtävänä on valmentaa ja valmistaa nuoria elämään ja työhön. Kuitenkin nuoret kokevat koulun ja työelämän olevan edelleen kaksi eri maailmaa. Peruskoululaisista 51 prosenttia toivoo kouluun lisää työelämätietoa. Lukiossa puolestaan tilanne on heikompi ja jopa 65 prosenttia lukiolaisista kaipaisi enemmän tietoa työelämästä. Asiantuntijat pitävät tilanteeseen osittain syynä oppiainekohtaista tuntijakoa, jonka taustalla ovat yliopistojen tiedekunnat ja aineenopettajankoulutus. Lähtökohta on, että lukiosta haetaan yliopistoon ja tiedekuntiin. Perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa taas otetaan askelia kohti ilmiökeskeisyyttä, jotta kokonaisuuksien syy-seuraussuhteet ymmärrettäisiin helpommin. Ymmär-

rys puolestaan lisää motivaatiota opiskella. Ilmiöt ja oppiaineet eivät sulje toisiaan pois, joten voisiko perusopetuksen hyviä käytänteitä siirtää myös lukiokoulutukseen? Tiedon saannin lisäksi myös omakohtainen kokemus työelämästä on tärkeää. Uusia askeleita opetuksen ja työelämän tuomiseksi lähemmäs toisiaan ollaankin ottamassa. Myös yritykset ja yhteisöt ovat tunnistaneet vastuunsa nuorten työelämävalmiuksien lisäämisessä. TATin koordinoima Vastuullinen kesäduuni -kampanja on kerännyt taakseen ennätyksellisen määrän työnantajia, jotka tarjoavat kesällä 2016 yhteensä yli 50 000 kesätyöpaikkaa. Lisäksi yritykset ovat innolla mukana eri puolilla Suomea toimivissa Yrityskylissä. Yrityskylä on kansainvälisenä koulutuksen inno-


37

vaationa palkittu peruskoulun 6. luokkalaisten oppimiskokonaisuus, joka huipentuu kokemukselliseen ja toiminnalliseen päivään omassa miniyhteiskunnassa. Parhaillaan TAT on tuottamassa 2.asteelle digitaalista Kansainvälisen liiketoiminnan opintokokonaisuutta yritysten tuella. Ratkaisun avain näyttäisi olevan siinä, miten kukin oppiaine saataisiin kytkettyä työelämään ja miten työelämätietous saataisiin luontevaksi osaksi opetusta. Näin nämä kaksi maailmaa saataisiin lähemmäksi toisiaan.


38 näkökulma

Minna Katteus

Ystävät, pohejaravhate januorenopo O

pinto-ohjaajien rooli ura- ja jatko-opintojen ohjauksessa on tärkeä, mutta vanhempien, sukulaisten ja ystävien merkitys on kasvanut selvästi. Kouluille tämä tarkoittaa, että nuorten lisäksi myös perheen ja lähipiirin tukeminen tulee huomioida nuoren urasuunnittelussa. Opot ovat aina tehneet muistiinpanoja uraohjaukseen liittyen, mutta usein ne jäävät vain pöytälaatikkopapereiksi. Tärkeää on, että näin ei kävisi, vaan nuori ja lähipiiri saisivat tärkeät muistiinpanot ja ohjauskartat käyttöönsä. Suunnitelmien näkeminen paperilla auttaisi näkemään,

ura- ja koulutusvalintoja!

miten ajatukset ovat kypsyneet, jolloin niistä olisi helpompi keskustella vanhempien ja kavereidenkin kanssa. Tuoreet tutkimustulokset viittaavat siihen, että myös vertaisryhmäohjauksen lisäämiselle voisi olla enemmän tarvetta sekä lukioissa että yläkouluissa. Tärkeimpiä tietolähteitä ura- ja koulutusvalinnoissa ovat oppilaitosten nettisivut ja koulussa pidetyt esittelytilaisuudet. Yläkoulussa korostuu myös työelämään tutustumisjaksot (TET). Lukiolaisten tiedonhaussa ovat usein käytössä lisäksi ammattija koulutusvideot, some ja erityises-

ti Instagram. Hyvistä tietolähteistä huolimatta kuitenkin vain 17 % lukiolaisista tietää täysin varmasti ja 44 % melko varmasti millä alalla haluaa tehdä töitä tulevaisuudessa.

Kipinän hetki Prosentit olivat lähes identtisiä yläkoululaisten tuloksiin verrattuna. Jatkokoulutus- ja uraohjauksessa olisikin tärkeää vahvistaa työelämätietoutta ja selvittää, mikä on nuoren urakipinä; mitkä ovat ydinvahvuudet, harrastukset, suosikkiaineet ja mitkä asiat ovat tärkeitä tulevassa työssä. Näiden pohjalta päästään


39

“Lukiolaisista 78% kokee saavansa hyvin ohjausta lukioopintoihin,mutta vain 43% koki saaneensa riittävästi ohjausta jatko-opintoihin ja 30% uravalintoihin liittyen.” kiinni todellisiin kiinnostuksiin. Urakipinän sytyttyä nuoren on helpompi etsiä tietoa kiinnostavista aloista ja luottamus opintovalintoihin kasvaa. Jos tietäisimme edes melko varmasti, millä alalla haluamme työskennellä, niin hyvä – 100% varmuus syntyy kyllä kokemuksen myötä. Kiinnostavat työtehtävät, mahdollisuus käyttää luovuutta ja tehdä itselle tärkeitä asioita nousevat esiin sekä lukiolaisten että yläkoululaisten keskuudessa. Jatko-opintojen ja urasuunnittelun ohjauksen tulee siis auttaa nuorta löytämään

itsensä toteuttamisen muodot. Koulutasolla tämä vaatii ohjausresursseja ja monipuolisia ohjausmenetelmiä. Ei riitä, että vain opo ohjaa vaan koko koulu tulee ottaa uraohjaukseen mukaan. Aineenopettajien roolista ohjaajina on puhuttu jonkin verran, mutta roolia pitäisi ehdottomasti vahvistaa. Aineenopettajahan on oman oppiaineensa asiantuntevin ohjaaja!

Tarjoavatko koulut riittävästi ohjausta?

Lukiolaisista 78% kokee saavansa hyvin ohjausta lukio-opintoihin,

mutta vain 43% koki saaneensa riittävästi ohjausta jatko-opintoihin ja 30% uravalintoihin liittyen. Ura- ja jatkokoulutuksen ohjaus keskittyy erityisesti lukion loppuun, jolloin se on liian myöhäistä. Onneksi tähän on tulossa muutos uuden opsin myötä. Koko koulu ohjaa –periaatteen avulla voimme parhaiten tukea ja luoda varmuutta sekä luottamusta nuoren urasuunnitteluun ja jatko-opintoihin hakeutumiseen!

Minna Kattelus opinto-ohjaaja


4 Pelottavan ihana työ

Työelämään astellaan nöyrin mielin


42

Mörnimeltköä D

työelämä

igitaalisuus, keinoäly ja uudet teknologiat ovat näkyvästi esillä kun puhutaan työelämän muutoksesta. Tarina jatkuu yleensä, että niiden mukanaan tuomat toimintatapojen muutokset mylläävät ihmisen turvallisuuden tunteen. Koneet korvaavat ihmiset ja työpaikkoja menetetään. Palkansaajien epävarmuus lisääntyy ja silpputöiden määrä kasvaa. Jakamistalouden kaltaiset uudet työn muodot tulevat vanhojen työpaikkojen tilalle. Tamperelaiset sosiaalipolitiikan ja sosiologian tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä julkaisivat maaliskuussa 2016 mielenkiintoisen tuloksen: työelämän suuri murros on myytti. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen pitkittäistutkimuksiin työolojen muutoksista. Työsuhteiden määrällä ja kestolla mitattuna maailma ei ole muuttunut epävarmemmaksi. Palkkatyö on ja edelleen pysyy. Menetettyjen työpaikkojen tilalle syntyy uutta työtä, mutta se jää

tarinoissa yleensä vähemmälle huomiolle. Ei siis ihme, että työelämä näyttäytyy nuorille tällä hetkellä aikamoisena mörkönä. Oman polun raivaaminen työelämään koetaan vaikeaksi. Ennen kaikkea nuoret kantavat huolta työllistymisestään. Siitä, ettei pääse mukaan työelämään. Työllistyminen yhdistyy nuorilla pelkoon vääristä alavalinnoista. Jatko-opintoja halutaan tarkkaan miettiä, jotta työ tuntuu itselleen oikealta ja riski työttömyydestä halutaan välttää. Tästäkö syystä nuorten mielikuvat toivetyöstä ovat hyvin varovaisia ja perinteellisiä, selkeitä ammatteja? On toki hienoa huomata, että nuorilla on. ns. jalat maassa, mutta nuorilta kyllä odottaisi enemmän ennakkoluulottomuutta. Unelmat, hullut haaveet ja elämysten hakeminen puuttuvat. Konservatiivisuus näkyy myös hyvään työntekijään liittyvissä asioissa. Ahkeruutta ja tunnollisuutta arvostetaan.


”Millaisena näet työelämän tällä hetkellä?”


”Mitä haluaisit tehdä työksesi?”


45

life Designia I

lmiönä nuorten halu ”ottaa varman päälle” on mielenkiintoinen. Nuoruuteen on aina kuulunut tietynlainen ”hulluus” ja heittäytyminen. Harva nuori on ajatellut koulutus- ja työuraa kokonaisuutena, eläkkeelle asti ulottuvana jatkumona. Projekti -, pätkä – tai silpputyö ei ole ahdistanut niin kauan kuin kokemusta muusta ei ole tai elämän velvollisuudet perheen perustamisenaan eivät ole kaatuneet niskaan. Mikä nyt saa nuoret nyt jo hyvin varhaisessa vaiheessa stressaantumaan työelämästä? Ovatko työurien pidennyskeskustelut ym. tehokkuusvaatimukset ajaneet nuoret liian ahtaisiin karsinoihin alan vallinnassa ja luopumaan työhön liittyvistä unelmista?

Nuorten keskuudessa on myös lisääntynyt ns. life design. Siinä on keskeistä itse luoda oman elämänsä pitkospuut. Tiivistettynä life design tarkoittaa, että on aktiivinen oman elämänsä Personal Trainer. PT pohtii, mitkä asiat ovat minulle merkityksellisiä. Mitkä ovat minun vahvuuteni? Mitä ”maailma” tarvitsee, mikä maailmassa on merkityksellistä? Ja ennen kaikkea PT kysyy, mikä on intohimoni? Ja tämä kaikki vain siksi, että tekisi ”oikean” valinnan kerralla. Nuorten vastuksissa on luettavissa myös positiivisia signaaleja. Työelämä nähdään mielenkiintoisena ja mahdollisuuksia sisältävänä. Viesti oma-aloitteisesta ja vuorovaikutteisesta työntekijästä on saavuttanut nuoret.


46

Sisältörikas työ S

uurin draiveri nuoren alanvalinnassa on työn sisältö. Sisältörikasta työnkuvaa arvostetaan. Nuorempien vastaajien näkökulma työelämään liittyy vahvemmin ulkoisiin tekijöihin, kuten palkkaukseen. Mutta sen jälkeen kiinnostavat työtehtävät ja mahdollisuus tehdä asioita, joita kokee tärkeäksi, ovat heillekin tärkeimpiä asioita alan valinnassa. Hyvä näin, sillä jos työ nähdään vain toimeentulon välineenä, ja sisäinen motivaatio puuttuu, työssä jaksaminen ja menestyminen voi olla vaikeaa. Tulokset vahvistavat myös sen, että nuoret saadaan motivoitumaan työelämästä samoilla asioilla kuin meidät jokaisen. Jokainen haluaa tuntea olevansa tarpeellinen ja kunnioitettu, toimia mer-

kityksellisessä työssä, tulla kuunnelluksi ja kuulluksi, toimia terveessä työyhteisössä, saada oikeudenmukainen korvaus sekä edetä uralla, jos siihen on halua

Pohdittavaa Nuorten odotukset työelämän suhteen ovat pelonsekaisen kiinnostuneet. Työ näyttäytyy lukiolaisille hyvin perinteisessä valossa, jossa erilaisille valinnoille ei ole sijaa. Voisiko tästä ajatella, että työn ei ajatella olevan osa omia unelmia? Vai koetaanko työelämään pääsy niin vaikeaksi, ettei sellaista uskalleta edes ajatella?


”Mitkä seuraavista ovat sinulle tärkeitä tekijöitä tulevaa alaa miettiessäsi? Valitse enintään kolme sinulle tärkeintä.”


48 näkökulma

Katariina Salmela-Aro

a t s i r o u n a l l e l o Lähes puaikuisista epäselvä identiteetti : J

atko-opintosuunnitelmat jäävät nyt lukiossa ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen jalkoihin. Suomessa tulisikin panostaa opinto-ohjaukseen ja lisätä opinto-ohjauksen määrää peruskoulun lopussa sekä lukiossa. Oman paikan ja polun löytäminen tulisi olla keskeinen teema, joka kaikissa aineissa huomioitaisiin. Ohjaus jatkokoulutusja ura-asioihin tulee ottaa vakavasti jo aikaisessa vaiheessa. Nuori ei saa jäädä valintojen kanssa yksin, vaan ohjauksen tulee olla tiivistä koko koulupolun ajan. Suomessa nuoret keskustelevat työelämään liittyvistä asioista koto-

na vain vähän. Vanhemmat ja kaverit toimivat kuitenkin tärkeinä malleina nuorille. Esimerkiksi parhaat kaverit usein jakavat urapolun keskenään. Vanhempien vaikutus näkyy pitkälle aikuisuuteen. Myös nuorten pystyvyyttä suhteessa työelämään sekä mahdollisiin vastoinkäymisiin varautumista tulisi lisätä. Tulisi myös korostaa että työelämän muutokset muuttavat siirtymää ja ihmiset tekevät elämänsä aikana monta uraa. Tämä lisäisi nuorten kimmoisuutta selvitä siirtymästä työelämään. Helsingin ja Jyväskylän yliopistossa tehdyn nuorten työelämään siirtymistä seuraavan FinEdu-pitkittäis-

tutkimuksen mukaan siirtymä on yleensä positiivinen. Se myös lisää nuorten tunnollisuutta ja sisukkuutta sekä usein myös yhteistyötaitoja. Taloudellisen laman ja epävakauden aikana on havaittavissa nuorten arvojen muutokset kohti perinteiden ja turvallisuuden arvostamista myös työelämäsiirtymässä. Olemme havainneet, että uhkahypoteesin mukaan taloudellinen kriisi on aiheuttanut suuntautumisen kohti itsen suojelua ja lisännyt turvallisuuteen ja materiaaliseen hyvinvointiin liittyviä arvoja. Keskeiset psykologiset tarpeet,

kuten aikaansaaminen ja mielen-


49

n e t r o u n a a t s o j r a v Märehtimkienheitnystä ja sitoutumista kiintoinen työ ja mahdollisuus tehdä itselle tärkeitä asioita korostuvat työelämän kiinnostuksissa erityisesti lukiolaisilla. Kuitenkin ns. ”21st century skills” eli yhteistyötaidot korostuvat vain vähän. Työelämätaitoihin liitetään edelleen vahvasti perinteinen suomalainen sisu ja tunnollinen suorittaminen. Yhteistyökyky ja emotionaaliset taidot voisivat korostua huomattavasti enemmän. Nähtävissä on myös polarisaatiota. On ryhmä, joka odottaa innolla ja suuntautuu vahvasti tulevaisuuteen, mutta on myös ryhmä, jolla korostuvat pelot suhteessa työelämään. FinEdu-pitkittäistutkimuksesta,

jossa yhden suomalaisen kaupungin nuoria seurattiin kymmenen vuotta peruskoulusta aikuisuuteen käy ilmi, että nuorille selkeän identiteetin muodostaminen on yksi tärkeistä kehitystehtävistä, mutta osalle nuorista identiteetti jää epäselväksi ja hajanaiseksi. Noin 10 %:lla suomalaisista 23-vuotiaista nuorista aikuisista on edelleen selkeästi hajanainen identiteetti. Heidän pyrkimystään selvittää ”kuka minä olen” värittää negatiivinen märehtiminen ja vaikeus sitoutua koulutuksen, työelämän tai ihmissuhteiden suomiin elämän kiintopisteisiin. Hälyttävä löydös oli myös se, et-

tä ’selkeästi hajanainen identiteetti’ -ryhmän lisäksi kolmanneksella nuorista aikuisista oli jossain määrin hajanainen identiteetti. Tästä seuraa, että 40 %:lla suomalaisista nuorista aikuisista identiteettikehityksessä on riskejä niin henkilökohtaiselle pahoinvoinnille kuin hankaluuksille löytää oma paikka yhteisöissä ja yhteiskunnassa.

Katariina Salmela-Aro psykologian professori


50 näkökulma

Maija Löyskä

Nuorten

t e s k u m i t a a v a työur aiempaa tarkemmat

N

uorten ja työn suhdetta pui-

daan usein julkisessa keskustelussa. Tässä dialogissa nuoria kuulee syytettävän laiskoiksi ja nirsoiksi. Se tuntuu melko kohtuuttomalta, kun oman kokemukseni mukaan nuoret ovat hyvinkin työteliäitä. Nirsoksikaan en sukupolveani kutsuisi – nuoret kyllä ymmärtävät, että töiden ollessa kiven alla ei aina ole varaa valita monenkaan työn väliltä. Kuitenkin loppujen lopuksi on työstä riippumatta parempi olla töissä kuin ilman – toimettomuuteen kyllästyy yllättävänkin nopeasti.

Varsinaista uraansa miettiessään nuorten vaatimukset ovat ehkä silti tarkentuneet. Lieneekö kyse kasvaneesta yksilökeskeisyydestä, mutta nykynuori kysyy ennemminkin, sopiiko työ hänen identiteettiinsä kuin minkälaisiin töihin hänellä on osaamista. Työ on iso osa elämää ja siksi sen halutaan istuvan omaan persoonaan sekä vastaavan omia arvoja. Palkka-asiat ja menestys uralla ovat näiden tekijöiden rinnalla monelle nuorelle toissijaisia. Työltä toivotaan ennen kaikkea merkityksellisyyttä ja kiinnostavia työtehtäviä.

Vapaa-aika ja sen merkitys ovat myös kasvaneet. Nuoret haluavat työn, joka antaa aikaa läheisille ja mahdollistaa harrastamisen, matkustamisen ja mukavuuden. Työlle ei haluta uhrata koko nuoruutta vain uralla etenemisen vuoksi, joten pitkät päivät toimistolla ovat menettäneet vetovoimansa. Nuorena ei myöskään kovin herkästi juurruta yhteen työpaikkaan vaan työltä kaivataan vaihtelevuutta. Erilaiset kokemukset ja haasteet innostavat ja uudessa työpaikassa pääsee oppimaan taas uutta ja mo-


51

nipuolistamaan osaamistaan. Töitä vaihtamalla muodostaa myös paremman kuvan eri vaihtoehdoistaan ja pääsee tutustumaan itseensäkin työntekijänä. Kokemus auttaa myöhemmin valitsemaan vakituisemman työpaikan, kun viimein asettuu aloilleen. Yksilökeskeisemmän ajattelun lisääntymisen lisäksi on oikeastaan hyvin vaikeaa yleistää kokonaista sukupolvea – nuorista kun on yhtä moneen lähtöön kuin mistä tahansa toisestakin ihmisryhmästä.

Osa on hyvinkin uraorientoituneita ja kunnianhimoisia, kun taas joillekin työ on vain väline, joka mahdollistaa muun elämän. Jotkut nuoret seuraavat epäröimättä kutsumustaan epävarmemmillekin aloille, toiset vuorostaan ovat turvahakuisempia. Nuorissa siis on erilaisuutta, mutta kaikki ovat kuitenkin valmiita tekemään töitä.

Maija Löyskä

Talousguru 2016 -kilpailun voittaja Abi, Etelä-Tapiolan lukio

”Nykynuori kysyy ennemminkin, sopiiko työ hänen identiteettiinsä kuin minkälaisiin töihin hänellä on osaamista.”


5 Yhteenveto

Mit채 meid채n pit채isi tehd채?


54 näkökulma

Vesa vilenius

Mednäkyyiaurakä- ytjaönkoulutmusvuualintotoihins

liittyvässä tiedonsaannissa

L

ukiolaisista vain 17 prosenttia tietää minne aikoo hakea lukion jälkeen. Epävarmuus ilmenee monella tavalla ja 65 prosenttia lukiolaisista toivoisikin kouluun lisää työelämään liittyvää opetusta ja ohjausta. Samalla myös hakupäätöksiin liittyvien tietolähteiden valikoima on muutoksessa. Perinteisesti tärkeiden koulussa pidettyjen info- ja esittelytilaisuuksien merkitys on laskenut selvästi – näitä pitää tärkeänä 55 prosenttia lukiolaisista, kun viime vuonna luku oli 59 prosenttia. Ylä-

kouluissa muutos on ollut vielä suurempi. Koulun ulkopuolella verkko ja sosiaalinen media ovat tärkeitä tiedonlähteitä, mutta keskustelua valinnoista käydään entistä enemmän myös lähipiirin kanssa. Kevään 2016 yhteishaussa aloituspaikkaa korkeakoulussa tavoitteli 152 000 hakijaa. Merkki valinnan vaikeudesta on, että monella hakemuksen jättäminen jäi viime hetkeen. Hakemuksista lähes 2 600 jätettiin hakuajan viimeisen tunnin sisällä. Oppilaitoksen omien verkkosivu-

jen merkitys tiedonlähteenä on lukiolaisten keskuudessa laskenut. Ne mainitsee tärkeänä tietolähteenä 66 prosenttia vastaajista, kun edellisvuonna luku oli 71 prosenttia. Tulos on samansuuntainen yleisen viestinnän kehityksen kanssa. Hotwire 2016 Communications Trends -raportin mukaan omien verkkosivujen merkityksen väheneminen on yksi tärkeimmistä kehityssuunnista verkkoviestinnässä. Vain omiin verkkosivuihin tukeutuminen ei enää riitä, vaan täytyy olla aktiivinen muuallakin verkossa.


55

Entä se some? Nuorten sosiaalisen median käyttö pirstaloituu yhä useampaan kanavaan ja palveluun. Yhteisöpalveluiden rinnalle ovat tulleet pikaviestimet ja palvelut, joissa yhteyttä pidetään pienempien ryhmien sisällä. Facebookin on puolestaan jo pidemmän aikaa arveltu menettävän nuoria käyttäjiään Instagramille, Whatsappille ja Snapchatille. HS Nyt -liitteen joulukuussa 2015 TNS Gallupilla teettämän nuorten sosiaalisen median käyttöä selvittävän tutkimuksen mukaan pikaviestimet ovat tärkeä osa yhteydenpitoa. Puolet alle 20-vuotiaista kertoo käyttävänsä chat-sovelluksia lähes koko ajan. Tiedonlähteenä koulutuspaikan valinnassa Whatsappin mainitsee noin kolmannes lukiolaisista. Vaikka Facebookin merkitys on

vähentynyt koulutusvalintoja koskevan tiedon lähteenä, on se edelleen selvästi tärkein yksittäinen somekanava. Facebookin näkee tärkeänä tietolähteenä 71 prosenttia lukiolaisista, kun viime vuonna luku oli 80 prosenttia. Myöskään HS Nytin teettämän tutkimuksen mukaan nuoret eivät ole hylänneet Facebookia. Alle 20-vuotiaista 66 prosenttia ja 21-29-vuotiaista 73 prosenttia kertoo käyttävänsä sitä päivittäin.

Visuaalisuus puree ja video on kuningas Visuaalisuus on tärkeässä roolissa nuorten kanssa kommunikoitaessa. Kuvapalvelu Instagram on sosiaalisen median tärkeimpiä palveluita ainakin, jos nuorilta kysytään. Alle 20-vuotiaista sitä käyttää koko ajan tai päivittäin 63 prosenttia. Instagra-

min suosio näkyy sen merkityksen lisääntymisenä myös koulutusvalintoja koskevan tiedon lähteenä. Instagramin tärkeys tietolähteenä on kasvanut 33 prosenttiin viime vuoden 20 prosentista. Sosiaalisen median palveluista yksi on kuitenkin ylitse muiden. Youtubea käyttää 15-35-vuotiaista viikottain 82 prosenttia. Video on tärkeässä asemassa myös muissa kanavissa; Facebook on lähtenyt haastamaan Youtubea videopalveluna ja Instagramin uusi päivitys pidensi palveluun ladattavien videoiden pituuden 15 sekunnista minuuttiin. On ollut ilahduttava huomata, että suomalaiset oppilaitokset ja toimialat ovat kasvavassa määrin ottaneet videot käyttöönsä kertoakseen nuorille työelämään mahdollisuuksista sekä tarjoamistaan koulutuk-


56

sista. Noin viidennes lukiolaisista onkin hyödyntänyt videoita tietolähteenään. Videot ovat tärkeässä roolissa myös Kun koulu loppuu -viestinnässä. Kunkoululoppuu.fi-palvelusta sekä Youtube-kanavasta löytyy jo yli 300 eri alojen ammattilaisten ja opiskelijoiden tarinoihin perustuvaa ammatti- ja koulutusesittelyvideota.

Miten voisimme vielä auttaa nuoria valinnoissaan? Vaikka verkon ja sosiaalisen median asema nuorten elämässä on vahva, luotetaan tärkeissä elämän valinnoissa vanhempien, opojen ja ystävien ohjaukseen ja tukeen. Koulu- ja koti muodostavatkin omat sosiaaliset mediansa, joissa yhteyksien pitää toimia ja ajantasaisen sekä kannustavan tiedon välittyä. Minna Kattelus kirjoittaa ura- ja koulutusvalintoihin liittyvän ohjauksen merkityksestä ja nuoren urakipinän syttymisestä. Ohjauksen mää-

rällisen lisäämisen ohella tulee kiinnittää huomiota sen laatuun. Koulujen välillä on vielä suuriakin eroja digitaalisissa valmiuksissa osa hyödyntää digitaalisia työvälineitä ja palveluita siinä määrin, että erityisesti nuorimpien oppilaiden ruutuajan ylittymisestä ollaan huolissaan. Osalla taas budjetit ja opetushenkilöstön taidot sekä kiinnostus ovat esteenä. Digitaalisten välineiden käyttö opetuksessa ja ohjauksessa ei ole itsetarkoitus, mutta asiantuntevassa käytössä ne ovat siihen hyvä lisä. Esimerkiksi juuri ammatti- ja koulutusesittelyvideot ovatkin olleet opojen käytössä ura- ja koulutusvalintoihin liittyvässä ohjauksessa.

Vesa Vilenius Vastaava tuottaja T-Media Oy Vetovoimayhtiö Gravitoni


71%

66% 2016

2015

2016 2015 2016 2015

20%

33%

71% 80%


Mitä seuraavaksi?

Työelämä Tieto Nuori Tarvitaan Hakeutuminen Kukaan Tulevaisuudesta

on saatava nuoria lähemmäksi niin peruskoulussa kuin erityisesti lukiossa. Nyt sanoista tekoihin! Yhteistyötä! aloista ja ammateista esille nuoria kiinnostavalla tavalla. Viimeistään nyt sosiaalinen media käyttöön!

tarvitsee meitä kaikkia – rohkaisua, innostusta, kannustusta, tarinoita. Toimi itse esimerkkinä! toimiva, luotettava ja riittävä ohjausjärjestelmä. Koko koulu mukaan!

lukion jälkeisiin opintoihin ei toimi. Aloitetaan muutos purkamalla moninkertaiset testaukset! ei pysty ennustamaan tulevaisuutta. Annetaan nuorelle oppimisen taidot, halu ja innostus kehittää itseään ja osaamistaan! ja alan valinnasta pitää viestiä luomatta lisää paineita. Ilolla kohti tulevaa elämää!


i f . u u p p o l kunkoulu


Tulevaisuus on nuorissa.

Tämä vanha totuus pitää paikkansa ehkä paremmin kuin koskaan. Yhteiskunnan talous on tiukalla ja leikkaukset kohdistuvat koulutukseen, joka on pitkään ollut ylpeydenaiheemme sekä hyvinvointimme selkänoja. Työelämästä kantautuvat yt-uutiset ja uhkakuvat robotisaation myötä katoavista työpaikoista eivät auta luomaan nuorille positiivista tulevaisuuskuvaa. Kiinnostavat työtehtävät ja mahdollisuus tehdä itselleen tärkeitä asioita ovat nuorillekin tärkeimpiä asioita alan valinnassa. Intohimoa työtä kohtaan löytyy, mutta päätös ura- ja koulutuspolun valinnasta aiheuttaa myös suurta epävarmuutta ja pelkoa. Miten voimme auttaa nuoria tekemään oman tulevaisuutensa kannalta oikeita ja kestäviä valintoja? Tehtävä ei ole mahdoton, sillä nuoret kaipaavat tietoa työelämästä. Myös kanavat nuorten tavoittamiseen ovat paremmat kuin koskaan. Nuorten unelmia -julkaisussa pureudutaan nuorten ura- ja koulutusvalintoihin Kun koulu loppuu 2016 -nuorisotutkimuksen sekä asiantuntijoiden näkökulmien valossa.

Kun koulu loppuu - Nuorten unelmia  

Nuorten unelmia -julkaisussa pureudutaan nuorten ura- ja koulutusvalintoihin Kun koulu loppuu 2016 -nuorisotutkimuksen sekä asiantuntijoiden...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you