Page 1

er o! um jo ul un Su ur i

Haukansilmä/Kullisilm V e r k k o l e h t i 6/2009

Vakoillaanko meitä? Sniper tietää vastauksen!

Lähikuvassa: Pohjalaistaitelija Risto Jalonen

1

Isä, Tyttö ja Pahahenki – Haukansilmän uusi jatkosarja!


P채채toimittajan puheenvuoro

HILJAA, HILJAA, JOULUN KELLOT KAJAHTAA.

2


Vuosi 2009 lähenee loppuaan, ja saamme olla onnellisia ja

tyytyväisiä että vielä senkin kaikki näemme, vuosi on ollut monille ihmisille raskas koettelemus, on ollut lamaa sotia kurjuutta, on myöskin toivoa syntymistä, kuolemista, kaikkea sitä mitä ihmisen elämään mahtunee! Mieleeni muistuu eräs Joulun aika, seisoin laulamassa suuressa salissa vanhaa Joulu laulua, "Joulun kellot kajahtaa"..se laulu onkin piirtynyt sieluuni tulikirjaimilla, ne olivat viimeisiä Jouluja joita kodissani aikanaan vietettiin, äitini oli nimittäin kääntymässä toiseen uskoon, eikä meillä sen jälkeen enää Joulua vietetty. Niin minusta se oli erittäin kurjaa, vaikka kaikki ihmiiset eivät niiin Joulun sanomaan uskoisikaan uskonnollisessa merkityksessä, pitäisi kaikkien kunnioittaa toistensa vakaumuksia rauhallisesti ja hiljaa, kuten laulussa Joulun kellot lauletaan! Ihmisten pitäisi ainakin kerran vuodessa pyrkiä hiljentymään, oltava läheisiensä kanssa, ja nauttia inhimillisyydestä, rauhasta ja toisistaan, olkoon heidän vakaumuksensa sitten mikä tahansa! Tämä on Finestgloben ja Haukansilmän toinen Joulunumero, olkoon se myöskin sanomana meille kaikille jatkuvuudesta yleensäkin, ystävyydestä joka kestää tulen liekit, pienet eripurat sanan säilät.. jatkamme hiljaa ja rauhanomaisesti kuin kellojen kilinä hevosten vetämissä aisoissa. Joulun aikana ei myöskään pidä unohtaa erotiikan riemuja, korostankin myöskin Pikku-Ykän sanomaa hänen joululaulussaan, " kaks vain valveil on puolisoa, ja riemua on pelkkää, aisakello helkkää"..antakaamme siis rakkautta niin henkisesti kuin fyysisestikkin läheisillemme, ja Huru Ukoille etenkin totean, antakaapa kellojenne tuottaa iloa ja riemua, vielä kuin ne kilkattaa ! Haukansilmän toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen upeaa ja rauhallista Joulua, älkää unohtako kelloja millään tasolla! Ei henkisesti, eikä myöskään fyysisellä tasolla! Vihtori Kosola

3


4


Haukansilmän suuri Joulunumero 2009! •

Päätoimittajan Puheenvuoro……………………………………..3 - Vihtori Kosola

Joulupukkien Veljeskunta………………………………………...6 - Vihtori Kosola

FinestGlobe esittelee: Taiteilija ja Monitoimies Risto Jalonen…………………………14 - Esa Nikko

Isä, Tyttö ja Pahahenki – uusi jatkotarina!.............................37 - Pointti

Antipoliittinen Lausunto………………………………………….34 - Risto Jalonen

V V T – Vakoilua Valtion Taholta……………………………….49 Sniper

5


Joulupukkien veljeskunta !

6


Niin, meillä Suomessa on tietenkin oma Joulupukkimme joka elää ja asuu kesät talvet Korvatunturilla, senhän me kaikki tietenkin tiedämme, sitä vastoin meillä ei ole kovinkaan paljoa tietoa Venäläisestä Pakkasukosta! Kyselin tänään hiukan taustoja eräältä viehättävältä venäläiseltä tarjoilijalta, mitä hän voisi minulle kertoa Pakkasukon taustoista, hän kertoikin ja valaisi tietämättömyyttäni ! Siinä kuin joulupukin majassa on koko vuoden kova tohina lahjojen valmistamisessa, pääsee Pakkasukko paljon vähemällä, hän nimittäin taikoo lahjat, eli melkoisen kyvykäs kaveri on kyseessä!

Pakkasukolla ei ole myöskään tonttuja apunaan, hän kulkee aina lapsen lapsensa kanssa (tyttö), näissä lahjojen jako reissuissa. Pakkasukolla ei myöskään ole poroja, hän kulkee reissuissa "troikallaan", eli hevosten vetämässä reessä, he ovat myöskin (alla olevan jutun mukaan) Joulupukin kanssa tuttuja jo vuosien takaa, eli ilmeisesti ei ole kummallakaan mitään hampaankolossa toisiaan vastaan, tälläisen kuvan olen saanut, ja hyvä niin! Laitan lainaamani esittelyn tuohon alle videoineen, ennen kuin alan käsittelemään teemaa jutun jälkeen hieman lisää!

7


" Venäjän pakkasukko Vologdassa” Veliky Ustyugin kaupunki kauniissa Vologda Oblastissa (alueella) Venäjällä on venäläisen pakkasukon, Ded Morozin, kotikaupunki. Venäjän pakkasukko asettui kaupunkiin vuonna 1998, ja hänelle rakennettiin oma Votchina (puinen palatsi mäntymetsässä) sekä oma "kaupunkiresidenssi". Ded Moroz / venäläinen pakkasukko on tavattavissa Veliky Ustyugissa vuoden joka päivä. Marraskuun 18. päivä on Pakkasukon syntymäpäivä, ja tapahtumaa juhlitaan luonnollisesti perinteiseen venäläiseen tapaan. Napapiirin aito Joulupukki ja Venäjän pakkasukko ovat luonnollisesti vanhoja tuttuja. Lähes joka vuosi he tapaavat lämpimissä merkeissä Rovaniemellä tai Vologdan aluella. Lisätietoa: http://www.vologda-oblast.ru 8


Laitan tähän myöskin tyypillisen venäläisen Troikan kuvan, tälläisellä siis Pakkasukkokin liikkuu Uudenvuoden yönä !

Näin päällisin puolin kun kuvaa katselee, täytyy sanoa, että Petteri Poro tuntuu kyllä aika heppoiselle näihin voimakkaisiin hevosiin verrattuna, mutta pitää muistaa tietenkin Petterin tiukka Pohjoinen SISU jonka hän on Pohjolan tuiskuissa ja tuulissa jo syntymästään perinyt! Eli ei Joulupukilla eikä Petterillä tietenkään mitään hävettävää ole, sen kertoo jo ne tuhannet ja miljoonat lahjat mitä Joulupukkikin on vuosien mittaan eri maihin ja mannuille jaellut, se antaa sellaisen CV-n, ettei paljoa tarvitse hävetä!

9


Niin minua nimittäin juttua aloittaessani alkoi kiinnostaa voimmeko laskea Venäläisen Pakkasukon kuuluvan Joulupukkien veljeskuntaan, ja voidaanko hänet myöskin siihen laskea, nyt kun olen tutustunut aiheeseen hieman paremmin, minua alkoi mietittyttämään, voimmeko laskea siihen suht nuoren oman Joulupukkimme, no tietenkin voimme, mutta historia on meillä aika nuorta, kun vertaamme sitä esimerkiksi Venäjään.. Laitan tähän hieman löytämääni historiaa asian osalta!

"Joulupukki Kaduilla ja tavarataloissa joulunaluspäivinä tepastelee valkopartainen, punapukuinen ja ystävällinen vanhus, jonka vierailua aattoiltana odotellaan lukuisissa lapsiperheissä. Lahjojen tuojan roolissa suomalainen "joulupukki" on verraten uusi tulokas joulun näytelmässä. Nimessä on säilynyt muisto eläimellisemmästä edeltäjästä: onhan pukki tietenkin urosvuohen nimitys, ja sarvipäisiä pukit useimmiten olivat vanhoissa juhlakiertueissa. Ne eivät tuoneet lahjoja, vaan päinvastoin vaativat talosta kestitystä.

10


Vuodenvaihteen juhlissa törmäilleillä otuksilla onkin takanaan jo pitkä tie, sillä niiden jälkiä voi seurata Euroopan kansojen perinteessä varsin kauas. Menneiltä vuosisadoilta kävelee vastaan sellaisia sarvekkaita ihmishahmoja kuin saksalainen Knecht (nihti, sotamies) Ruprecht. Sillä oli piiskoineen ja makeisineen kasvatuksellinen tehtävä niin kuin joulupukillakin, jonka tarkaksi asuinpaikaksi radion Markus-setä (Markus Rautio) vahvisti Korvatunturin vuonna 1927. Siihen mennessä joulupukkimme oli jo menettänyt sarvensa, vaikka saattoi edelleen kulkea karvapuoli ylöspäin käännetyssä lammasturkissa. Nykyiset joulupukit ovat useimmiten pukeutuneet kansainvälisten mallien mukaiseen punaiseen ja valkoisin päärmein varustettuun asuun. Neljännellä vuosisadalla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus sai kirkon pyhimykseksi päästyään eräissä katolisen Euroopan maissa lahjojen tuojan osan. Häntä kunnioitettiin sekä merenkulun ja kaupan että lasten suojelijana, ja nimikkopäivänään 6.12. piispa saattoi näyttäytyä kuvaelmissa lapsille namusia jakavana, joskus punaviittaisena roolihahmona. Joululahjat Pyhä Nikolaus kuitenkin pudotti lasten sukkiin yön hiljaisuudessa savupiipun kautta. Siirtolaisten mukana Amerikkaan muuttanut Nikolaus muuttui englanninkielisen maailman hyvin tuntemaksi Santa Clausiksi eli Santaksi, markkinajoulun suojelijaksi ja porovaljakollaan ilmojen halki kiitäväksi satuolennoksi. Vanhan Englannin joulu-ukko (Father Christmas), protestanttisen Saksan joulumies (Weihnachtsmann) ja venäläinen pakkasukko ovat lainanneet osan hahmostaan Pyhältä Nikolaukselta, ja samaan veljeskuntaan kuuluu myös suomalaisten joulupukki. Kysymys siitä asuuko Santa Claus tai joulupukki pohjoisnavalla, Norjassa, Ruotsissa vai Rovaniemellä on vuosittain askarruttanut joulupostia lähettäviä maailman lapsia ja työllistänyt pohjoismaisia liikemiehiä." Näiden Joulumiesten historiaan hieman tarkemmin tutustuttuani, voimme ainakin todeta, että on erittäin hyvä, ettei koteihimme ilmesty Jouluaattoina tämä alkuperäinen Pukki, hänellä oli nimittäin sarvet päässä, eikä hän suinkaan tuonut lahjoja, vaan päin vastoin vaati kestitystä, ei olisi kovinkaan mielyttävää mikäli koteihimme tunkeutuisi sarvipäinen lampaan-nahan väärinpäin päälleen vääntänyt örisijä, parempi siis että tämän neljännellä suosisadalla eläneen Myran Piispa Nikolauksesta lähtöisin oleva Joulutekele on hieman sivistynyt aikojen saatossa !

11


Sen tosi asian olen kuitenkin nyt historiaa tutkineena havainnut, että niin Pakkasukko kuin Joulupukkikin ovat aivan yhtä totuudenmukaisia ja historiallisia hahmoja kuin jenkkien Santa Claus, tai mikä Joulu-Ukko sitten hyvänsä! Pakkas-Ukko ja Joulupukkien veljeskuntaan tutustuttuani voimmekin kaikki hyvin mielin todeta, että voimme olla suht tyytyväisiä Joulupukin historian kehittymiseen lempeämpään suuntaan, mikäli alkuperäinen ajatus pukin vierailusta Joulu-Aatto iltana olisi vieläkin tätä päivää (vaatiminen kestitystä), meidän ilmeisesti pitäisi muurata piippumme JouluAattona umpeen, ja kiristää turvatoimia aatto iltaisin, ikkunoista ei myöskään kurkistelisi lapset, vaan miehet haulikkoidensa kanssa, tai muuten aseistettuna parhaansa mukaan, toki lukko bisnekselle ja muutenkin turva alalle voisi Aatto ilta olla hyväkin raha sampo, mutta parempi kuitenkin, ettei kukaan saavu jouluaattona meiltä vaatimaan kestitystä! No sukulaiset on sitten toinen juttu... Vihtori toivottaa oikein hyvää Joulua, ja Uudenvuoden aattoa niin Joulupukkia odottaville, kuin Pakkas-Ukonkin kannattajille. ! Samaa porukkaa tunnumme olevan ! Niin että, HOU HOU HOU kaikille ! Vihtori Kosola

12


13


Pohjalaistaiteilija Risto Jalonen Vaasasta

Risto Jalonen on mies, joka osaa kirjoittaa, maalata, lausua ja puhua! Hän on myös vanha lapsuudenystäväni, joka on kunnostautunut pääosin taidemaalarina ja runoilijana. Mutta meriittilistalta löytyy myös paljon muutakin… - Esa Nikko 16 joulukuuta 2009

.

14


Lokakuun alussa 2009 ilmestyneessä Lähde –teoksessa toimittajaja kuvataiteilija Seija Selistö esittelee Risto Jalosen seuraavalla tavoin.

Vaasalainen Risto Jalonen, 51, on poikkitaiteellinen lahjakkuus,

joka paiskii töitä tosissaan niin kuva- kuin sanataiteenkin saralla. Hurjaa vauhtia jo yli 20-vuotta urallaan edennyt taiteilija ei ole suonut meille montakaan hengähdystaukoa. Hyvä niin. Jalosen loputon kuvagalleria vaatii pysähtymistä: se ihastuttaa, naurattaa, väliin vihastuttaakin. Parhaimmillaan taiteilijan oivallukset jalostuvat totuuksiksi, joiden edessä pakostakin hiljenee. Kuinka monesta kuvantekijästä ja sanankäyttäjästä voi sanoa samaa? Jalonen on saanut aikaan paljon ja monenlaista. Hän on vaikuttanut freelancer-toimittajana ja valokuvaajana sekä tiedotusavustajana. Vuonna 2006 hänestä tuli ensimmäinen kirjailija, jonka tuotannon löytää mp3-äänikirjastosta. Jalonen on edelleenkin tuottelias kuvataiteilija sekä kirjantekijä. Teoksissa on päiväkirjamainen ote: niissä esitellään taiteilijan ja hänen kollegoidensa töitä ryyditettyinä aforismeilla, muisteluksilla ja erilaisilla dokumenteilla. Kaikkiaan Jaloselta on ilmestynyt kahdeksisenkymmentä teosta. Aikaansaavuudessaan hän taitaa siten karata monelta taiteen saralla puurtavalta kauas kuin Kaurismäen elokuvassa pilvet konsanaan. Mitä vielä Jalosesta – tai mitä ei? Taiteilijaa on siunattu komealta soinnahtavalla äänellä, mikä olisi saattanut ennakoida jopa lausuntataiteilijan tai näyttelijän uraa. Hän onkin esittänyt useissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa omia runojaan, ja hänen tekstejään on sävelletty. Taiteilijan työtä ja elämää on filmattu neljään eri otteeseen. Hänen teoksiaan on ollut esillä muutamissa yksityis- ja lukuisissa yhteisnäyttelyissä vuodesta 1985 lähtien. Niitä löytyy myös 27:stä eri kokoelmasta. Vaasassa 3.12.2008 - Seija Selistö

15


Kolme näkemystä, akryyli 1992. - Kertomus siitä kuinka erilaisia näkökantoja voi mielen merellä ilmetä ja aivan mistä milloinkin.

16


Ensimmäisenä kuvataiteilijana Suomessa pestattiin

työllistämisvaroin Risto Jalonen Vaasan kaupungin taiteilijaksi aikavälille 2.9.1991 - 1.3.1992. Tuona ajankohtana Jalonen maalasi töitä eri virastojen ja päiväkotien tarpeeseen, suunnitteli kaupungille kolme kuvaT-paitaa (aiheet Jalosen) sekä toteutti ja toimitti kaupungin ja WELMU ry:n käyttöön yhden postikortin ja poikkitaiteellisen rockkirjan nimeltä ’’ Vaasa Rokit – Rock in Vaasa’’. 1985 Jalosesta tuli tiettävästi ensimmäinen taiteilija, joka toi kuvataidenäyttelykäytännön keskiolutbaarimiljööseen, Vanhassa Vaasassa sijainneen Raunio-Baarin ainutkertaisuuden huomio kirjassaan ’’Baarienmies’’ myös kansantaiteilija M.A. Numminen.

17


Pablo ja onnen ev채채t sekatekniikka 2005

18


Retrospektiivinen näyttely kuva- ja sanataiteilija Jalosella oli

kesällä 2008 Helsingissä Art Alexissa. Näyttelyn avasi kulttuuriministeri Stefan Wallin. Aiemmin samassa paikassa on nähty Jalosen yksityis-näyttely ’’Ajan reunalla’’ 2005. Tällöin näyttelyn avasi valtion palkinnon saanut kirjailija Heikki Hemminki.

Kurikan kaupungintalon näytteyhallissa hänellä oli töitä esillä 2006.

Alajärven taidemuseossa nähtiin Risto Jalonen näyttelyssä 2004, jolloin kyseessä pienryhmänäyttely, jossa kolme osallistujaa.

Tämän jälkeen 2006, hän osallistui samassa museossa järjestettyyn

kansainväliseen yhteisnäyttelyyn nimeltä ’’Kautta aikain’’alaotsikkona Nelimarkkaresidenssin taiteilijoita 1995 – 2006, jossa osallisina kaikki aikanaan museossa residenssitaiteilijoina työskennelleet.

Näyttelyjulisteet kaikkiin paitsi Residenssitaide näyttelyyn on

suunnitellut Risto Jalonen.

19


Maestro Akvarelli 2007

20


Yksityisnäyttelyitä ulkomailla Jalosella on ollut kolme, joista kaksi Tukholmassa Ruotsissa SUOMI Gallerian tiloissa 1993 ja 1994. Ja yksi Pietarissa Venäjällä Borey Art Centerissä 2002.

Viisi henkiseen Los Pacosissa Espanjassa Diakonissayhdistyksen tiloissa järjestettyyn suomalaistaiteen näyttelyyn ’’Tunteesta tuuleen’’ Risto Jalonen osallistui 1996. Tämän jälkeen hän on vielä kertaalleen esiintynyt Espanjassa, ollen osallisena kansainvälisessa yhteisnäyttelyssä Espanjan Barcelonassa ’’Salon de Hivern 2008’’, East Art Gallery.

Jalonen alkaa olemaan kansallisestikin ottaen melkoisen tunnettu tekijä ja paitsi maalarina, niin myös graafikkona. Espanjassakin on taitelijan serigrafioita nähty ja sielläkin niitä on myös ostettu ja onhan niitä Bulgarialaisessa Huumorin ja Satiirin kokelmassa lukuisia Risto Jalosen graafisia teoksia. Vaasassa järjestettävien Jorma Panulan kapellimestarikilpailujen yhteydessä on Jalosen graffiikkaa ja Viljo ja Maire Vuorion säätiön ja Vaasan kaupungin toimesta lahjoitettu kilpailuosallistujille useampana vuonna. Tämän johdosta kapellimestariväellä on Jalosen töitä seinillään esim. Pohjoismaissa ja Baltian maissa.

21


Nyt, silloin, eilen ja huomenna, guassim ja akryyli 1988 - Ajan tuulet humisevat. Ammoisista ajoista lähtien kuvan tekeminen on ollut ihmiselle tärkeää, että sama meininki kalliomaalauksista, pohjalaismaiseman kautta postmodernismiin koukaten.

22


Monialataituri Jalonen on on uransa aikana järjestänyt myös joitain suurehkoja näyttelykokonaisuuksia, joista viimeisimpänä Vaasan Työväen Museossa ’’Ajaton pohjalaistaide’’ keväällä 2009.

Laitilassa, kirjaston näyttelytiloissa ’’ Surrealismi ja Improvinismi’’ 2008. Vaasassa: ’’Surrealistit Vaasassa’’ 2007, Atelje Tornissa ja ’’Surrealistit Vaasassa II’’ Risto Helin Art:ssa 2008, Mustasaaressa: ’’Surrealistit Mustasaaressa´´, Raippaluodossa Suomen pisimmän sillan kupeessa Cafe & Restaurant Berny’s:in tiloissa 2007 sekä Merenkurkun neuvoston toimeksiannosta ’’Kulttuuriareena’’ näyttelyn Villa Svedenissä Pietarsaaressa 2005 ja pohjalaistaiteen yhteisnäyttelyn Art Alexissa Helsingissä 2005 kuin myös kesänäyttelyn Kauhajoella Hämes Havusessa 1989. Kaikkien viimeksi mainittujen näyttelyjen komissaarina on toiminut Jalonen.

23


Pölkkypää variksenpelätin Sekotekniikka ja kuvat 2001

24


Jalonen on ollut myös kantavana taustavoimana kolmessa ensimmäisessä Töysän Nuorisoseuralla järjestetyssä Surrealistit Tuurissa näyttelyssä ja osallistui Helsingin Kanneltalon galleriassa järjestettyyn Surrealismi ja hypnorealismi näyttelyyn. Kaikkien näidenkin näyttelyiden paitsi viimeksi mainitun juliste on Risto Jalosen käsialaa.

Jalosen töitä on nähty myös kansainvälisissä yhteyksissä Ranskassa. Ranskan näyttelyistä kaksi palkintoa. Tärkeimpänä: Avec Les Compliments De La Région Provence-AlpesCòte d’Azura 1998. Lisäksi Italiassa, Turkissa ja Japanissa, josta kolme palkintoa. Tärkeimpänä: Exellent Art Price Kobesta 2003.

Bulgarian kansainväliseen bienniaaliin Jalonen on osallistunut kolmesti. - International Biennial of Humour - Satire in the Arts 2003, 2007 ja 2009.

25


Lautasella, sekatekniikka 2006 - Mielikuvitus on rajaton leikkikenttä, eikä mikään ole välttämättä niin itsestään selvää.

26


Muun ohella multitaiteilija Jalonen on myös suunnitellut

postikortteja ja varsinkin Painotalo Vartevan toimeksiannosta. Kortteja on myyty pitkästi yli 300.000 kappaletta. Freelancertoimittajana hän on avustanut mm. Yleisradion Radio Pohjanmaata, maakuntalehtiä Pohjalainen ja Vasabladet sekä kaupunkilehti Vaasan Ikkunaa. Jo toimintansa lopettaneen Vasa Tidningin verkkolehdestä Jalonen vastasi kokonaisuudessaan kahden vuoden ajan eli hoiti teknisen-, graafisen- ja toimituksellisen osuuden.

Vaasan kaupungin tiedotusavustajana Jalonen on ollut viiteen eri

otteeseen ja kahteen kertaan Merenkurken neuvoston stipendiaattina työskentelemässä ja esittelemässä akryylitekniikkaa Frostskågessa Ruotsissa Solvikin kansankorkeakolululla. Jaksot 16. - 25.9.1993 ja 17. - 24.4.1994.

Lapualla 2003 Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa järjestettyyn

valokuvanäyttelyyn Jalonen osallistui muista poiketen serigrafia työllä. Galleria Ibiksessä, Vaasan taidehallissa vuoden vaihteessa 2006 – 2007 järjestetyssä valokuvayhteisnäyttelyssä ’’Tärkein kuvani´´ Jalosella, kuin muillakin. Esillä kuva ja siihen liittyvä tarina ja sitten samassa paikassa 5.12.2008 – 4.1.2009 kasi henkilökuvaa ’’Kohtaamisia’’ näyttelyssä.

27


Lauluja mets채st채, akryyli 1996 - Syv채채 tulkinnan sanomaa fantasian laulumailta.

28


Uutena aluevalloituksena kuluvana vuonna (2009) Risto Jalonen on ohjannut lukuisia musiikkitaidevideoita ja myös käsikirjoittanut yhden.

Videoissa myös nähdään ja kuullaan miestä itseäänkin. ja

esiintynytkin hän on viimeksi Vaasa Undergroundissa 12.9.2009 ja merkittävimpänä esiintymisenä tätä ennen toimintansa jokunen vuosi sitten lopettaneessa Lepakossa Helsingin Ruoholahdessa Rock & Runo tapahtumassa 2.8.1997. Samassa tilaisuudessa esiintyivät myös Tuomari Nurmio ja Kauko Röyhkä.

Videoita voi käydä vilkaisemassa: http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.channel&vanity=ristojalonen

Tässä myös erinomainen henkilökuva, josta tunnistaa Riston niin ihmisenä, kuin taiteilijanakin: http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.individual&VideoID=101410134

29


Risto Jalosella on myös paljon valokuvamateriaalia. Tässä kuva Suvilahden palavasta päiväkodista

30


Seuraavat AD Harri Vallivaaran sanat kuvaavat mielestäni osuvasti Jalosen monipuolista luovuutta:

Da Vincille tänä aikana, ei varmaan riittäisi ne ansiot ja saavutukset joista hänet tunnemme, kaiken sen lisäksi tai kaiken sen eduksi käyttäisi myös tietotekniikan, prosessoreiden ja sirujen tarjoamia mahdollisuuksia. Taitais tehdä musiikkia ja uusmediaa kaiken sen lisäksi mistä hänet jo tunnetaan. Luovat ihmiset käyttävät kaikki mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen. Käsittääkseni näin tekee taiteilija Risto Jalonenkin. Henkilöt joille moninaisialahjoja on annettu voivat mielestäni niitä myös käyttää, vaikka tuntuu kyllä siltä että ajatellaan, että jokainen joutuu valitsemaan mitä tekee ja tehköön vain sitä, unohdetaan että oppiminen on elämän mittainen projekti johon liittyy kokeilut, onnistumiset ja epäonistumiset, kun elämä on valmis, se loppuu. 25.5.2006 Harri Vallivaara, graafikko

Ytimekkäästi Jalosen osaa taiteen saralla kuvaa akvarellisti Carl Wargh:

Risto Jalosen taiteella on yleisöä kasvattava merkitys. Helmikuun viidentenä päivänä 2007 Carl Wargh, taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja.

31


Suvun koomikko, guassi 1987 - Rakkautta koiramaisuuksiin ja jotain hyvin omakohtaista on t채ss채 kettukoirassa, joka osaa niin mukava velikultakin olla.

Toimitus ja layout: Esa Nikko

32


33


Haukansilmän JoulutyttÜ

34


Isä, tyttö ja pahahenki - Pointti

Prologi Mies siirtyi sotkuisesta ja haisevasta eteiskäytävästä huoneeseen, joka oli kuin eri asunnosta, se oli siisti ja kaikki tavarat olivat hyvässä järjestyksessä. Seinän vieressä oli vuode ja ikkunan alla kirjoituspöytä, jolla oli siistissä pinossa muutamia koulukirjoja, aikakausilehtiä ja valokuva nuoresta vaaleahiuksisesta kauniista nuoresta tytöstä ja hänestä. Seinillä oli muutamia julisteita. Mies käveli kirjoituspöydän viereen laskettuaan kädessään olleen haulikon varovasti sängylle ja otti valokuvan käteensä. Iloinen tyttö katseli häntä kuvasta, näkemättä tietenkään kuinka surkeassa kunnossa tämä oli juuri nyt. Mies oli todella rähjäisessä kunnossa. Takkuiset lyhyet hiukset sojottivat pystyssä kuin huutaen pesua, pitkä parransänki ja väsymyksestä verestävät silmät kertoivat, ettei mies ollut viime aikoina juurikaan panostanut henkilökohtaiseen hygieniaan. Yllään hänellä oli likaiset farkut ja veren tahrima flanellipaita. Mies oli väsynyt, hänen takkinsa oli aivan tyhjä, niin kuin oli tapana sanoa raskaan suorituksen jälkeen ja hänellä jos kellä olivat viime ajat olleet todella raskaita. Pyyhkäistyään paitansa rintamukseen kuvan päälle kertyneen ohuen pölykerroksen, hän asetti sen takaisin kirjoituspöydälle ja istui vuoteelle. Huokaisten syvään hän käänsi katseensa kädessään olevaan kirjeeseen ja alkoi lukea sitä ties monennenko kerran, ainakin tämä kerta olisi viimeinen, sen mies tiesi. Kyynelien sumentamin silmin Järvinen sai kirjeen luettua ja laski sen varoen, kuin peläten sen särkyvän, vuoteelle viereensä. Säpsähtäen mies käänsi katseensa viereensä sängylle jääden tuijottamaan tyhjää vuodetta. Kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen silmistään hänen nostaessaan haulikon piiput suuhunsa. Pienen hetken epäröityään mies laukaisi aseen.

35


1. Luku Tyttö käveli pitkin Raatihuoneenkatua puristaen vaaleanpunaista kirjekuorta kädessään. Hän oli noin viisitoistavuotias, juuri naiseksi kypsymäisillään oleva nuori tyttö. Taivaansiniset silmät olivat punertavat, aivan kuin tyttö olisi itkenyt. Pitkät vaaleat hiukan latvoistaan kiharat hiukset ulottuivat valkoisen T-paidan peittämille kapeille harteille. Jalassaan hänellä oli haalistuneet farmarit joiden toiseen takataskuun oli ommeltu keltainen Smile–merkki. Ilme tytön kasvoilla oli räikeä vastakohta tuolle iloa säteilevälle hymynaamalle Toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä, oli kääntymässä kohti iltaansa. Aurinko oli laskeutumassa pilvettömältä taivaalta kauniin keväisen, kesää ennakoivan, päivän päätteeksi isojen kerrostalojen taakse. Useita iloisesti rupattelevia perheitä oli liikkeellä Hämeenlinnan keskustassa. Valtaosa heistä oli ilmeisesti ollut perinteisillä äitienpäivälounailla ja palailivat nyt koteihinsa iloisina ja vatsat täysinä. Huulet tiukasti yhteen puristuneina tyttö jatkoi eteenpäin pitkin torin reunaa kulkevaa katua. Torin kulmalta tyttö kääntyi alas poikkikadulle kohti Palokunnan-katua. Vastaantulijat joutuivat tämän tästä väistelemään tyttöä, joka kulki eteenpäin kuin unessa katse nauliutuneena alas jalkakäytävään. Vanhemmat ihmiset loivat häneen harmistuneita katseita siirtyessään sivuun tytön tieltä. Palokunnankadulle saavuttuaan tyttö suuntasi askeleensa kohti Postia, joka sijaitsi aivan keskellä korttelia. Saavuttuaan Postin sisäänkäynnin vieressä olevan suuren postilaatikon kohdalle, tyttö seisoi hetken kuin hypnotisoituna, ennen kuin huokaisten pudotti kirjeen laatikon ammottavaan kitaan. Luukun kolahtaessa rämähtäen kiinni oli tyttö jo kääntynyt takaisin suuntaan mistä oli juuri tullut. Saavuttuaan Rauhankadulla sijaitsevan punatiilisen kerrostalon eteen, hän seisahtui ulko-oven eteen, ja seisoi hetken ovea tuijottaen, kuin miettien menisikö sisälle vai ei. Talo sijaitsi vastapäätä Kirkkoherranviraston rakennusta, lähellä pääkirjastoa. Oli melkoisen ristiriitainen tilanne, että niinkin lähellä seurakunnan toimipistettä, harrastettiin niin jumalatonta menoa kuin heillä oli viimeisen parin vuoden aikana tehty, tyttö ajatteli. Sitten hän aukaisi oven ja astui viileään rappukäytävään. Avain helähti lukon helaan ennen kuin tyttö sai sen tärisevällä kädellään oikealle paikalleen. Ikävästi narahtaen ovi aukesi ja sulkeutui tytön perässä hänen astuessa hämärään eteiseen. Tyttöä vastaan hyökyi viime aikoina niin tutuksi tullut tupakan ja oluen tunkkainen haju. Eteisen lattialla oli sekava rykelmä kenkiä. CD-soitin vaati äänekkäästi, että joku olisi jollekin Rafaelin enkeli. Tyttöä puistatti, niin kuin niin monta kertaa aiemminkin

36


kuullessaan tuon iskelmän, se oli kuin tolppailmoitus siitä, että jälleen on kalja virrannut asunnossa. Hän yritti livahtaa äänettömästi huoneeseensa, mutta turhaan. – Satu, tule tänne, kuului naisen ääni olohuoneesta. – Mitä nyt taas, mä en jaksa, tyttö vastasi väsyneellä äänellä siirtyen kuitenkin vastahakoisesti olohuoneen oviaukolle. Olohuone oli sen näköinen, että siellä oli todella oleskeltu. Vahva tupakansavu leijaili huoneessa antaen sille hämyisen, lähes aavemaisen vaikutelman. Sohvapöydällä oli useita kaljapulloja, tuhkakuppi, joka oli täynnä tumppeja joita oli riittänyt myös pöydälle ja lattialle. Ikkunalaudalla olevat kukat eivät olleet ulkonäöstään päätellen saaneet aikoihin sen kummemmin rakkautta kuin Substraaliakaan. Ne nuokkuivat ruukuissaan kuin neulasensa varistaneet joulukuusen rangat. Savun keskeltä erottuivat sohvalla istuvien naisen ja miehen hahmot. – Missä äidin kulta oli? nainen kysyi silmät harittaen tytön suuntaan. Nainen istui sohvan nurkassa yllään kauhtunut froteinen kylpytakki. Vaaleat hiukset oli kietaistu huolimattoman näköisesti nutturalle. Kädessään hänellä oli kaljapullo, jota hän käytti pienin välein huulillaan. Nainen oli yhtä väsyneen ja hoitamattoman näköinen, niin kuin kukkaset hänen takanaan. – Ulkona vaan, mä meen nyt nukkumaan, tyttö vastasi miettien samalla mahtoiko äitiä oikeasti edes kiinnostaa missä hän oli ollut, tuskin vaan. Äitiä ei viime aikoina ollut kiinnostanut juuri muu kuin se, mistä saisi rahaa kaljaan. – Älä kuule Satu välitä vaikka mä vähän sulle suotta aamulla huusinkin, nainen sopersi. – Kyllähän sä tiedät, että mä rakastan sua, niin kuin tuo Marttikin tekee ihan oikeesti, nainen jatkoi osoittaen vierellään istuvaa miestä. Mies oli jos mahdollista vieläkin ikävämmässä kunnossa kuin nainen. Yllään miehellä oli ainoastaan alushousut, jotka tuskin erottuivat turpean, roikkuvan mahan alta. Miehellä oli pitkä parransänki, tummat rasvaiset hiukset eivät selvästikään olleet nähneet kampaa aikoihin. Kuola oli kuivunut epämääräiseksi töhnäksi hänen suupieliinsä. Hän yritti kohdistaa hapuilevaa katsettaan tyttöön, mutta silmät kääntyilivät vain rauhattomasti puolelta toiselle. – Juu, juu, ei se mitään, tyttö vastasi tavoitellen pirteyttä ääneensä, siinä kuitenkaan onnistumatta. – Mä menen nyt nukkumaan, tyttö jatkoi vapisevalla äänellä, miettien pitäisikö hänen sanoa äidilleen vielä, ettei tämä voinut arvatakaan kuinka paljon Martti häntä oikeasti rakastikaan. Satu päätti kuitenkin olla asiasta hiljaa. Hän oli kerran yrittänyt puhua asiasta äidille, mutta tämä oli haukkunut hänet valehtelijaksi, joka yrittää vain saada hänen ja Martin välit poikki. – Hyvää yötä kulta pieni, kauniita unia, enkelin kuvia, kuului sammaltava ääni olohuoneesta tytön painaessa huoneensa oven kiinni. 37


Huone oli pieni ja vaatimattomasti kalustettu. Seinustalla oli vuode, joka oli peitetty vaaleanvihreällä päiväpeitteellä. Kadun puolelle aukeavan ikkunan somisteena oli samaa väriä olevat verhot, joissa tosin oli pieniä valkoisia kuvioita elävöittämässä niitä. Ikkunan alla oli valkoinen kirjoituspöytä, jonka ruskealla kansilevyllä oli siistissä järjestyksessä koulukirjoja, jokunen aikakausilehti ja valokuva hänestä ja isästä. Seinillä oli useita julisteita, joista valtaosa esitti suloisia koiranpentuja. Tyttö oli aina halunnut itselleen koiran, mutta ei hän sitä koskaan ollut, lukuisista pyynnöistään huolimatta, saanut. Satu lysähti huokaisten istumaan vuoteelleen pää painuksissa, ikään kuin kaikki maailman murheet olisi kasattu hänen hennoille harteilleen. Olohuoneessa Rafaelin enkeli jatkoi edelleen keskeytymätöntä konserttiaan, se oli tosin saanut hetkeä aikaisemmin kilpailijakseen äänekkään kuorsauksen. Onneksi, sillä kuorsaus oli merkki siitä, että Martti oli sammunut, ja näin ollen Rafaelin enkelikin kävisi pian nukkumaan, ainakin hetkeksi, tyttö ajatteli. Musiikin taukoamisesta oli kulunut jo varmaan tunti, kun tyttö nousi vuoteeltaan ja raotti varovasti huoneensa ovea. Asunto oli hiljentynyt lukuun ottamatta rytmikästä ja äänekästä kuorsausta, joka jatkui edelleen keskeytymättömänä olohuoneessa. Satu hiipi eteiskäytävää olohuoneen oviaukolle ja kurkisti varovasti sohvan suuntaan, jossa Martti makasi sohvalla selällään suu avoimena. Valtava vatsa heilahteli irvokkaasti edestakaisin äänekkään kuorsauksen tahdissa. Tyttö värähti tahtomattaan katsellessaan miestä ja kääntyikin nopeasti poispäin. Äitiä ei olohuoneessa enää näkynyt. Makuuhuoneen ovi oli raollaan ja sieltä kuului raskas ja tuhiseva hengitys, joka kertoi tytölle jälleen kerran sen, että äiti oli sammunut kuten tavallista. Hyvää äitienpäivää, tyttö ajatteli masentuneena. Muistikuvat aikaisemmista, paremmista, äitienpäivistä mielessään, tyttö siirtyi hämärässä eteisessä kylpyhuoneen ovelle, livahtaen saman tein sisälle lukiten oven sisäpuolelta. Kylpyhuoneessa oli kuvottava tuoksu, kellertävä virtsa helmeili pytyssä. Tytön käsi ojentautui jo kohti huuhtelupainiketta, mutta hän muutti kuitenkin mielensä, mies saattaisi herätä veden kohinaan ja sitä hän ei halunnut missään tapauksessa, varsinkaan nyt. Nenäänsä nyrpistäen tyttö siirtyi peilikaapin eteen ja avasi likaisen peilioven, josta häntä oli joskus kauan sitten katsellut huomattavasti onnellisemman näköinen ilmestys.

38


Hammasharja ja tahna olivat tutulla paikallaan ylähyllyn oikeassa reunassa. Tytön käsi siirtyi jo totutusti kohti mukia, mutta valahti sitten takaisin alas. Mitä järkeä olisi enää pestä hampaitaan, Satu ajatteli. Kasvonsa hän kuitenkin päätti huuhdella, jonka jälkeen hän kuivasi ne kukikkaaseen pyyhkeeseen tarkastettuaan ensin, että se oli täsmälleen samassa asennossa mihin hän sen aina asetteli. Häntä kuvotti pelkkä ajatuskin siitä, että mies olisi kuivannut itseään siihen ennen häntä. Harjattuaan hiuksensa Satu ojensi kätensä takaisin kaappiin, tällä kertaa tosin toiselle puolelle, jossa hänen äitinsä säilytti tavaroitaan. Hetken pengottuaan pilleripurkkien kaaosta, hän löysi etsimänsä. Valkoinen lääkepurkki, josta erottui räikeänä punainen kolmio, tärisi Sadun pienessä kädessä aivan kuin se olisi herännyt henkiin tytön kosketuksesta. Hän oikaisi purkin kylkeen liimatun etiketin varmistaakseen mitä siinä luki. Luettuaan mitä etiketissä luki, hänen silmissään viivähti hetken samanlainen tyytyväinen ilme kuin sillä TVmainoksen naisella, joka tarkasteli raskaustestinsä positiivista tulosta. Puristaen purkkia kädessään Satu hiipi kylpyhuoneesta varovasti keittiöön. Liesituulettimen valo oli päällä, paljastaen tiskipöydällä olevan kaaoksen. Se oli tupaten täynnä likaisia astioita ja tyhjiä kaljapulloja, niin kuin aina näiden jo lähes päivittäisiksi muodostuneiden äidin ja Martin ”perhejuhlien” jälkeen. Kukahan tuonkin tunkion joutuu siivoamaan, en ainakaan minä, Satu mietti siirtyessään lavuaarin luokse. Varovasti hän laski vettä isoon mukiin, jonka kyljestä häntä katselivat Muumi Mamman ystävälliset kasvot. Luotuaan viimeisen pelokkaan silmäyksen sohvalla makaavaan mieheen, jonka kuorsaus jatkui äänekkäänä, Satu palasi huoneeseensa. Satu riisuutui ja laski vaateensa siististi kirjoituspöydän edessä olevan tuolin selkänojalle. Ylleen hän jätti vain alushousut ja T-paidan. Hetken mietittyään hän päätti kuitenkin pukea ylleen harmaan oloasun, jonka paidan rintamuksessa meren yllä keltaisena säihkyvä aurinko oli juuri laskeutumassa horisontin taakse. Sopii hyvin, Satu mietti kuvaa katsoessaan. Sitten hän otti kirjoituspöydällä olevan kuvan käteensä ja katsoi sitä keskittyneesti, voi isä kuinka minulla on sinua ikävä, hän ajatteli surullisena. Hän laski kuvan takaisin ja istahti vuoteensa reunalle. Hänen katseensa nauliutui kuin hypnotisoituneena valkoiseen lääkepurkkiin, jonka hän oli asettanut juomalasin viereen pienelle yöpöydälleen. Pieni vaaleanpunainen herätyskello raksutti yöpöydällä tasaiseen tahtiin, kuin ilmoittaen tytölle, että lähtölaskenta on käynnissä.

39


Parempi toimia heti ennen kuin kuorsaus sohvalla loppuisi ja hän joutuisi kuuntelemaan Rafaelin enkeliä korvaansa mölistynä, säestettynä kiihkeällä kaljankatkuisella huohotuksella, Satu ajatteli ja nappasi lääkepurkin nopeasti käteensä. Vesilasi toisessa ja kourallinen pieniä tabletteja toisessa kädessä, tyttö mietti riittäisivätkö ne päättämään tämän kurjuuden. Hän nosti katseensa tähtien valaisemalle taivaalle kuin apua etsien. Ilmeisesti taivaalla ei näkynyt pelastavaa enkeliä, sillä hetken emmittyään hän otti pillerit kämmeneltään suuhunsa ja joi vettä päälle äänekkäästi nieleskellen. Laskettuaan lasin lääkepurkin viereen yöpöydälle, Satu kömpi vikkelästi peiton alle aivan kuin peläten, ettei ehtisi makuulle ennen unen tuloa. Sekavat ajatukset risteilivät hänen päässään, kun hän odotteli hermostuneena pelastavan unen saapumista. Kaikki oli ollut hyvin niin kauan kunnes äiti ja isä erosivat, Satu oli silloin yhdeksänvuotias. Ero oli ollut riitaisa, hänen huoltajuudesta käytiin kova kädenvääntö, joka päättyi siten, että hänet määrättiin jäämään äidin luokse. Isä oli ollut asiasta hirveän pettynyt ja vihainen, sillä olihan Satu ollut aina hänen tyttönsä. Hän muisti kuinka isä oli huutanut ja raivonnut äidille ja sille tuomarille, se oli ainoa kerta jolloin hän oli isän nähnyt niin vihaisena. Erosta oli kulunut vain noin vuosi, kun isä muutti Hämeenlinnasta kotiseudulleen Pohjois-Suomeen. Aluksi hän kävi ainakin kerran kuussa Satua katsomassa, mutta viimeisen parin vuoden aikana käynnit olivat harventuneet. Viimeksi tyttö oli tavannut isänsä pari kuukautta aiemmin. Kirjeitä he olivat kuitenkin toisilleen kirjoittaneet usein. Hänen oli tehnyt mieli kertoa isälle mieltään vuoren lailla painavasta asiasta jo kauan sitten, mutta häpeä ja pelko siitä, että Martti toteuttaisi uhkauksensa, olivat estäneet sen. Martti oli sanonut tappavansa hänet ja äidin mikäli hän asiasta jollekin puhuisi. Nyt millään, edes miehen uhkauksilla, ei ollut enää mitään väliä, hän ei yksinkertaisesti jaksanut enää. Hänen sielunsa oli särkynyt tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi, jotka raastoivat häntä aivan liian kipeästi. Isän muutettua Ouluun oli kaikki sujunut äidin kanssa hyvin siihen asti kunnes hänen miesystävänsä oli muuttanut heille asumaan. Alkuun kaikki meni silloinkin ihan hyvin, mutta sen jälkeen kun Martti lomautettiin töistään, kaikki pikku hiljaa muuttui. Kalja astui kuohahdellen sisään ennen niin rauhalliseen kotiin. Ei mennyt kauaakaan kun aikaisemmin lähes raivoraitis äitikin hukkui kaljapulloon ja oli pian myös työtön. Jatkuvat poissaolot ja myöhästelyt olivat liikaa työnantajalle, vaikka tämä oli ollut heidän hyvä perhetuttavansa äidin ja isän ollessa vielä yhdessä. Eläminen tuossa ympäristössä oli Sadulle todella kurjaa, mutta kai hän olisi senkin vielä kestänyt, mutta sitten astuivat kuvaan kauheudet, joita Satu ei halunnut edes ajatella. Ole minulle Rafaelin enkeli, jyskytti tytön ajatuksissa, kunnes luomet alkoivat muuttua painaviksi ja pumpulinpehmeä pimeys nielaisi väsyneen tytön suojiinsa. 40


Satu näki unta. He olivat kaikki kolme äiti, isä ja hän Ahveniston uimarannalla niin kuin silloin kauan, kauan sitten. Silloin kun kaikki oli vielä hyvin, paljon ennen Rafaelin enkeliä. Oli kaunis kesäinen päivä, aurinko porotti kuumasti saaden pienet hikikarpalot helmeilemään heidän kasvoillaan. Rannalla oli paljon muitakin uimaan tulleita ihmisiä, niin kuin aina tällaisina lämpiminä kesäpäivinä. Kylläpä äiti oli kaunis ja entä sitten isä! Satu ei ollut aikoihin nähnyt isää yhtä iloisen ja onnellisen näköisenä. Äiti ja isä näyttivät niin rakastuneilta nauraessaan ja suukotellessaan toisiaan. Suunnaton onnen tunne lämmitti tytön rintaa kilvan auringon säteiden kanssa. Kaikki huolet ja murheet olivat kuin suurella harjalla pyyhkäisty pois Sadun mielestä. – Isi mennään uimaan, tule, mennään heti, huusi tyttö iloisena kirmaten samalla jo kohti vettä innoissaan. Isä riensi nauraen hänen peräänsä niin kuin monesti aiemminkin. – Ottaa kiinni, ottaa kiinni, isä hoki tekomöreällä äänellä tavoitellen Satua syliinsä. Tästä tyttö tiesi, että pian leikittäisiin jälleen sukellus-leikkiä, joka oli hänen mielestään uimareissujen kohokohta. Isän vahvat ja turvalliset kädet kaappasivat tytön kainaloista tiukkaan otteeseensa ja sitten se alkoi! Isä liu’utti Satua pienen matkaa veden alla, jonka jälkeen nosti tytön jälleen pinnalle samalla hihkaisten iloisesti. Pärskeiden seasta Satu näki pintaan noustessaan, kuinka äiti vilkutti heille iloisena rannalla. Uppeluksiin ja pinnalle, uppeluksiin ja pinnalle, leikki jatkui. Mitä ihmettä, Satu ajatteli kauhistuneena noustessaan uudelleen veden alta pinnalle, äiti vilkutti edelleen rannalla, mutta nyt hän oli kovin ärtyneen näköinen ja hänellä oli kädessään kaljapullo. Uppeluksiin, ajatukset kohisten Satu mietti, vieläköhän rannalla odottaisi sama kauhea näky, kun hän nousisi pinnalle seuraavan kerran. Pinnalle, ja kyllä, ärtynyt ilme oli tosin muuttunut vielä entistäkin kärttyisemmäksi. Kaikki muut ihmiset olivat hävinneet rannalta, vihaisena äiti vilkutti siellä edelleen, nyt tosin aivan yksinään. Tai ei ihan yksin sentään, äidin vierelle oli ilmestynyt Martti hölmö virnistys kasvoillaan. Yllään miehellä oli valkoiset virtsan edestä kellastamat alushousut, jotka pullistelivat uhkaavasti kohti tyttöä. Uppeluksiin, isä rakas palauta kaikki ennalleen ennen kuin nostat minut pintaan, Satu ajatteli entistä hätääntyneempänä. Pinnalle, ja nythän äiti vilkuttikin yksin rannalla, eikä ollut enää lainkaan vihaisen näköinen, kaljapullokin oli hävinnyt hänen kädestään. Uppeluksiin ja pinnalle, kivaa, uppeluksiin ja pinnalle, mutta mitä hirveää nyt oli tapahtunut? Äiti vilkutti edelleen rannalla, mutta nyt hänen vieressään seisoi auringossa kimalteleva levyautomaatti, josta kaikui valtavalla volyymilla pahaenteisesti Rafaelin enkeli.

41


– Isi-kulta auta, muuta kaikki jälleen takaisin hyväksi, Satu parkaisi kauhistuneena, mutta Rafaelin enkeli hukutti kaiken peittävään kumuunsa tytön hätääntyneen äänen. Ja ennen kuin Satu ehti toistaa pyyntöään, matka uppeluksiin alkoi jälleen. Pinnalle päästyään Satu havaitsi heti, että jälleen oli tilanne rannalla muuttunut. Ranta oli täysin autio, oli aivan hiljaista, lukuun ottamatta tasaista kiihkeää huohotusta, jota isä piti pitäessään häntä sylissään. – Isi mitä sinä… Satu aloitti kääntäessään päätään isäänsä päin mutta lopetti lauseensa kuin veitsellä katkaistuna. – Ei, ei saa, tyttö kirkui itkuisella äänellä Martille, joka oli ilmestynyt isän tilalle. Mies soperteli sekavalla äänellään Rafaelin enkelin sanoja pelottava virnistys kasvoillaan. Paniikissa riuhtova Satu onnistui kuin ihmeen avulla vapautumaan miehen otteesta. Juuri ennen kuin uupunut tyttö vajosi pinnan alle tumman veden armeliaaseen turvaan, hän ehti nähdä rannalla isänsä, joka seisoi siellä surullisen näköisenä verinen kirjekuori kädessään.

Jatkuu seuraavassa numerossa…..

42


43


Antipoliittinen lausunto - Risto Jalonen

Politiikka on enimmiltä osiltaan yhteiskunnan suurinta kansalaisten sumutusta. Se on ikään kuin selkeiden oikeinkäytösten piilottelua väärinkäytösten sallituksi saattamiseksi. Se on systemaattista loogisen oikeamielisyyden häiriintynyttä hämäämistä kuin myös loputtoman ahnetta oman edun tavoittelua ja lähipiirien etuuksien turvaamista. Se on kuin ikuisesti muotoaan muuttava ameba, jonka kaikki tekoset siunataan jonkin aatteen avulla ja mieluiten demokratian myötävaikutuksella. Politiikassa on aina liian monta syytä ja selitystä, jolla peitellään sitä yksinkertaista totuutta, että vain raha ratkaisee. Rahalla mennään eikä meinata. Se sanelee, rakentelee, latelee lopulliset ehdottomat ehdot, mentiin sitten missä järjestyksessä tahansa. Kun kaikkea järjestelemistään järjestellään ja sovittelemistaan sovitellaan kulloisenkin ilmenevän tilanteen mukaan niin mikään ei koskaan välttämättä ole sitä miltä se kulloinkin näyttää tai miltä se saadaan näyttämään. Seuraava käänne, seuraava kuvio ja kaikki on taas niin selitettävästi toisin. Tätähän se politiikka on ja se on ainoa laji jossa valehtelu kuuluu toimenkuvaan. Tätä tämän toimenkuvan osa-aluetta ei vain tässä yhteydessä nimitetä valehteluksi. Sitä saatetaan nimittää jopa diplomatiaksi. - Risto Jalonen 44


Arvon herrat Sekatekniikka 2007

45


Suomalainen rouva Kauko-idässä

Suomalainen rouva oli lomamatkalla eksoottisessa Kauko-idän maassa ja pysähtyi kauppatorilla myyjän luokse, joka kaupitteli valtavan kokoista sammakkoa sanoen sammakon olevan loistava suihinottaja ja länsimaalaiset naiset ostavat niitä valtavasti koska eivät pidä suihinotosta.

Nainen päätti ostaa sammakon ja saavuttuaan kotiin asetti sammakon miehen peiton alle. Yöllä hän heräsi ääniin keittiöstä ja mennessään sinne näki sammakon istumassa tuolilla ja miehen asettelemassa tämän eteen erilaisia ruokatarvikkeita. - Mitä ihmettä sinä teet, nainen kysyi. - Jos tämä sammakko osaa edes yhtään laittaa ruokaa, sinä saat lähteä! tokaisi mies. 46


V V T. Vakoilua Valtion Taholta

FRA-laki astui voimaan Ruotsissa 1.12. 09 FRA-valvontalaki aloitti toimintansa tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä 2009. Ja se on jo ennen voimaanastumistaan aiheuttanut poliittista kränää ruotsissa, on poliitikoita jotka ovat eronneet tämän lain takia. Esimerkiksi maltillisen kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtaja on sanonut ”kuinka voisin olla mukana puolueessa joka on viemässä ihmisiltä viestitys vapautta?” mutta eipä auttanut mikään, lakia ei peruttu. 47


Fredrik Reinfeldtin ajettua laki läpi henkilökohtaisella arvovallallaan ja puolueen kansanedustajia voimakkaasti painostaen. Jopa 'kunniapiraatti' Karl Sigfrid saatiin lopulta perumaan oma ei-äänensä, josta hän oli jo julkisesti kertonut joka löytyy täältä. Eniten siipeensä saaneet ovat keskustapuolueen takinkääntäjät Fredrick Federley ja Annie Johansson, jotka laskelmoivat voivansa kerätä poliittisia irtopisteitä vaatimalla eduskunnan debattitilaisuudessa FRA-lakiin yksityisyydensuojaan 'parannuksia' kun ihmiset ovat joutumassa isonveljen valvontaan. Piraattipuolue on myös ilmoittanut haastavansa Ruotsin valtion Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimeen asian johdosta. Saa nyt nähdä miten sen asian kanssa käy? Siitä tulee eri tarina.

Mitä sitten tarkoittaa FRA eli Försvarets-Radio-Anstalt, suoraan käännettynä se on Puolustusvoimien-Radio-Laitos. FRA-laki on taas se joka antaa puolustusvoimille mahdollisuuden kuunnella kaikkea viestiliikennettä joka suuntautuu tai kulkee ruotsin kautta, niin langallinen kuin langatonkin, sekä puhelin että Internet, mutta käsittääkseni on viimeaikoina hyväksytty muutoksia lakiin joka tarkoittaa, että on oltava tuomioistuimen päätös ensin ennen kuuntelun alkamista. Olkoonkin kuunteluvaatimus tullut vaikka hallitukselta on siitä ensin saatava tuomioistuimen päätös ennen kuuntelun alkua. Laissa myös tarkennetaan tätä, että jos molemmat kuunneltavat ovat ruotsin rajojen sisällä ei kuunteluun myönnetä lupaa. Kuunteluun on aina tultava hakemus joko hallitukselta, hallituskansliasta tai puolustusvoimilta.

48


Tämän lisäksi on valtiopäivät päättäneet vaatimuksista jotka on täytettävä ennen kuuntelun alkamista: -Militäärinen uhka valtiota vastaan. -Turvallisuuspoliittisia seurauksia koskien terrorismia. -Mahdollistaminen ruotsin osallistumiseen kansainväliseen humaaniseen apuun. -Massatuhoaseiden levitys sekä kontrolloitavaksi tarkoitettua aseidenvientiä. -Vakava ulkoinen uhka tekniseen infrastuktuuriin kuten IT-liikenne. -Ulkoisia konflikteja joista koituu seurauksia kansainväliseen turvallisuuteen. Käsittääkseni Suomi vaikutti suuresti siihen, että nämä muutokset saatiin aikaiseksi ja jotka siis hyväksyttiin tänään. Eestin kantaa en ole kuullut koskien tätä lakia, mutta luulen sen kritiikin olleen yhtä kovaa siellä kuin suomessakin, joten sen oletan myös vaikuttaneen muutoksien tekemiseen. Oletan, että tätä toimintaa yritetään valvoa monelta taholta ei ainoastaan täällä ruotsissa vaan myös naapureissakin, tarkoitan tällä tätä lain toimimista, kuinka se toimii tai ei toimi, siihen jos saa vastauksen jo vuodensisällä tai sitten ei ehkä koskaan. On sitä ennenkin asioissa fuskattu miksei sitten nyt? Tässä viimeisin tieto koskien Tätä FRA-lakia, se meni juuri siten, kuten tuossa jo aiemmin mainitsin. Ruotsin hallitus on sitä mieltä ja tarkoittaa tätä, että nämä muutokset lakiin takaavat tarpeellisen yksityisyydensuojan, piste. Silti siihen on vielä lisätty yksi kohta ja se on, ettei FRA, siis radiolaitos saa oma-aloitteisesti alkaa vartioimaan mitään liikennettä! Ja, samalla tiedoitettiin, että on perustettu erikoistuomioistuin tätä tutkintaa ja päätöksenottoa varten ja se tutkii jokaisen tapauksen erikseen, koska se tutkii vain ja ainoastaan näitä asioita ja tapauksia. No tämän päiväinen oppositio on jo sanonut, jos me saamme vallan seuraavissa vaaleissa niin poistamme lain kokonaan, pitäen kuitenkin takaovenraollaan, mainiten et onhan tää hyvä jos etsitään terrorismia, tähän yhtyvät niin vihreät kuin vasemmistokin. He ovat kuitenkin kriittisiä ja sanovat kaipaavansa totaalista kokanaisanalyysiä, kuitenkaan esittämättä minkälaista analyysiä he tarkoittavat, matemaattista vai mitä? He ehkä tarkoittavat Filosoofista sellaista, mene ja tiedä? 49


50


Verkkolehti Haukansilmä Toimituksen osoite: Pärnu mnt. 102, Tallinn, Harjumaa Lehden paino: Liteynyy Prospekt 33 St. Petersburg Vastaava päätoimittaja: Vihtori Kosola

Toimitus:

Pointti

Ms.Eye

Mats Forsberg

Sniper

Risto Jalonen

Asiantuntijat ja Avustajat:

Aimo Aivolumpio Tiploomiylilääkäri, Tsykiatrian Proffessori FinestGloben valtuutettu Tsykiatri

Veikko V Rasvanibbel Tibloomi Insinööri Autotieteiden lisensiaatti 51

Haukansilma Suuri Joulunumero  

Verkkolehti Haukansilmän numero 6_2009