Page 1

86


Hämminki Maskun Hemmingin tyttärien ja poikien lippukuntalehti N:O 86 2/2016 Ilmestymispäivä 14.12.2016 Toimitus, taitto ja paino: Jerry Jämsén Ossi Pahikkala Tekstit: Jerry Jämsen Sara Kannisto Päivi Koskinen Suvi Malinen Eeva­Maija Miesvirta Johanna Reunamo Ville Ruusunen Niina Vuorinen Kuvat: Jerry Jämsen Riina Lemponen Suvi Malinen Johanna Reunamo Niina Vuorinen

Painos: 130 kpl Painettu Maskun kirkkoher­ ranviraston kopiokoneella

Tässä numerossa Lippukunnanjohtajan plantaasi Tuki ry Kirkonmäeltä Lähikuvassa Retkipörssi Kaislikossa suhisee Vartioesittelyt Hankkeet Väiski

2 3 5 7 9 19 24 25 27


Joulua odotellessa Kesä ja syksy ovat vierähtäneet kuin itsestään ja vuosi alkaa olla päätök­ sessä, mutta toisaalta partiovuosi on vasta puolessavälissä. Mennyt kesä oli varsinainen suurleirikesä. Hienoja kokemuksia oli tarjol­ la kaiken ikäisille: Pienemmille eli sudenpennuille ja seikkailijoille oli Lounais­Suomen Partiopiirin järjestämä Tammileiri. Leiri järjestetään pe­ rinteisesti Sauvon Ahtelassa joka kolmas vuosi ja se oli järjestyksessään jo 16.. Tarpojat ja sitä vanhemmat taas olivat Suomen Partiolaisten jär­ jestämällä finnjamboree Roihulla, jonne osallistui jopa noin 17 000 par­ tiolaista ympäri maailmaa. Lippukunnallamme ei näin ollut menneenä kesänä omia kesäleirejä, mutta tulevana kesänä palataan taas normaaliin leirirytmiin ja todennäköisesti Rymättylän Ajolaan. Lippukunnallemme suurena uutisena on koulutuspurjeveneemme Hem­ mingway II:n remontin valmistuminen. Moni ryhmä olikin jo menneenä kesänä purjehtimassa, vene toimi erinomaisesti ja tulevaisuudessa onkin odotettavissa mahtavia purjehduskesiä! Kuluvan vuoden loppuun mahtuu vielä partio­ohjelmaa vaikka viikoittai­ set kokoukset loppuvatkin perinteisesti joulujuhlaan: 18.12 MHTP on paistamassa lettuja Maskun liikekeskuksessa Lions­klubin joulukuusi myynnin yhteydessä, 24.12 lippukuntamme vie joulutervehdyksen Mas­ kun terveyskeskukseen joululaulujen muodossa ja 25.12 on kynttiläkirk­ ko, jonne kaikki ovat tervetulleita. Hyvää ja rauhallista joulunodotusta. Ville Ruusunen lippukunnanjohtaja 4


TUKI RY:n TERVEISET Hei kaikki partiolaiset ja partiotoiminnan ystävät! Taas yksi toimelias partiovuosi on pian takana. Maskun partiolaisten Tuki ry on ollut monessa taustatoiminnassa mukana. Suurin saavutus tälle vuodelle taitaa jokaisen mielestä olla purjevene Hemmingwayn kor­ jauksessa mukana oleminen. Suuri urakka saatiin hienosti päätökseen yhteisvoimin ja partiolaiset pääsivät taas muutaman välivuoden jälkeen vesille hiomaan purjehdustaitojaan isommallakin veneellä. Suuri kiitos kuuluu kaikille mukana olleille uutterille ja taitaville talkoolaisille. Jo­ kaisen panos oli korvaamattoman arvokas. Tämän kesän toinen, jo perinteeksi muodostunut suururakka, Ruisroc­ kin siivoustalkoot, sujui myös mallikelpoisesti. Kauniissa Kansanpuis­ toalueen aamuissa talkoolaisia oli lauantaina ja sunnuntaina n. 70 hen­ kilöä kumpaisenakin ja maanantaina leiripaikan henkilöstö mukaan lu­ kien yli 70 henkilöä. Vielä torstain jälkisiivoukseenkin osallistui n. 15 henkilöä. Yhteensä yhteistyökumppaneiden kanssa teimme siis reilusti yli 200 henkilötyöpäivää! Hurja suoritus yhteen pitkään viikonloppuun! Jälleen loistavaa panostusta perheiltä, jotka ennakkoluulottomasti tart­ tuivat haravan varteen. Annatte lapsille ja nuorille arvokkaan mallin tal­ koohengestä, yhdessä tekemisestä ja vastuun ottamisesta ja kantami­ sesta. Olette aivan mahtavia! Ja kahvia on tullut keiteltyä myös, kuten lupauksenantotilaisuudessa tuli esille. Olemme keittäneet kahvia kesällä partioperheiden illanviettoon Kaunisniemessä, marssiharjoituksiin Hemmingin Tuvalla, linja­automat­ kalle Tampereen käsityömessuille ja sudenpentujen lupauksenantotilai­ suuteen seurakuntatalolle, vain muutamia mainitakseni. Perinteinen itsenäisyyspäivän tunnelmallinen soihtukulkue on jo takana, mutta Joulupäivän todella kaunis Kynttiläkirkko on vielä edessä. Toivot­ tavasi tapaamme siellä elävien kynttilöiden loisteessa ja partiolaisten 5


esitt채m채st채 kauniista musiikista nauttien. Rauhallista joulun odotusta! Maskun Partiolaisten Tuki ry:n puolesta, P채ivi Koskinen

6


Hyvän tekeminen on terveellistä Yle uutisoi hetki sitten tutkimuksesta, jonka mukaan hyvän tekeminen hyväksi terveydelle. Tutkimuksen mukaan positiivinen vuorovaikutus nostaa rakkaushormoniksikin kutsutun oksitosiinin määrää kehossa. Avun tarjoaminen ja vastaanottaminen siis parantavat terveyttä. Tutkimus vahvistaa partioliikkeen perustajan Robert Baden­Powellin vii­ meisen viestin sanat: ”Mutta oikea tie onneen on muiden ihmisten onnel­ liseksi tekeminen. Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan ole aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi.” Dosentti Lotta Uusitalo­Malmivaara kiteyttää tutkimustulokset samaan viestiin: ”Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa toisia.” Mitäs jos tänä jou­ luna keskittyisimme enemmän muiden onnellisuuteen kuin omaamme? Iloitsi­ simme lahjojen an­ tamisesta vähintään yhtä paljon kuin nii­ den saamisesta. Joulun alla meillä on paljon hyviä mah­ 7


dollisuuksia toisten ilahduttamiseen. Lahjaksi voimme antaa muutakin kuin tavaraa. Voimme ilahduttaa vanhempiamme, isovanhempiamme tai ystäviämme antamalle heille mukavia yhteisiä hetkiä; leffailtoja, ulkoilu­ retkiä tai vaikka puhelinsoittoja. Tulihan joulun alkuperäinen sankarikin maailmaan pelkästään meitä muita auttamaan. Jeesuksessa Jumala tuli maailmaan elämään ihmise­ nä ja pelastamaan meidät synnin tuomiolta. Yritetään elää tänä jouluna Joulun Sankarin esimerkin mukaisesti ja tehdään toisillemme niin kuin tahtoisimme toisten tekevän itsellemme. Johanna Reunamo, Maskun seurakunnan diakoniatyöntekijä

Lähteet: Yle:"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" – Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseen PartioWiki ­ Robert Baden­Powell, Kuva: Pixabay

8


1. Kuka olet ja mitä teet? Olen Niina Vuorinen ja ikäni on ollut jo useamman vuoden vähän yli 25 vuotta. Perheeseni kuuluuvat aviomiehen lisäksi 3 lasta, joista 2 tyttöä harrastavat myös partiota. Lisäksi meillä on 3 kissaa. "Päivisin" työsken­ telen sairaanhoitajana. Partiossa toimin sudenpentujohtaja­ na Sisilisko­laumassa. 2. Millainen on partiourasi? Olen aloittanut sudenpentuna par­ tiossa 1985 Henrikin Tapulitytöissä. Lähtiessäni opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja perheen perusta­ misen myötä partio jäi pitkälle tauolle. Tänä syksynä palasin har­ rastuksen pariin itselleni uudessa lippukunnassa. Maskun partiolaiset ovat tulleet tutuksi lasten harrasta­ misen myötä. 3. Mikä on parasta partiossa? Ehdottomasti ystävät. Sekä ne van­ hat partiokaverit, joiden kanssa on pidetty yhtä jo yli 30 vuotta että kaikki uudet partioystävät , joihin nyt olen tutustunut. 4. Paras partiomuistosi? Partiomuistoja on niin monia, että niitä on vaikea laittaa paremmuusjär­ 9


jestykseen. Kaikki leirit ja retket ovat olleet parhaita, nekin joissa vettä on satanut jatkuvasti. Lisäksi oman Norppa­vartiomme rumuuskilpailu on painunut elävästi mieleen. 5. Haluatko lähettää terveisiä? Lähetän terveisiä jokaiselle Sisilisko­pojalle: "Olette reippaita ja iloisia sudenpentuja. Kanssanne on mukava viettää aikaa ja kokea uusia par­ tiokokemuksia!"

10


Tammileiri 2016 Lieskalaakso 9­12.6.2016 ”Jälleen koolla on, joukko vastustamaton. Lieskalaaksoon vie meidän tie. Poika lentäjän, on Mister Grandy peloton. Tutkijamme tää myös mukana on.” Oli taas perinteisen Tammileirin aika. Sauvon Ahtelaan riensi kolmisen tu­ hatta leiriläistä lähes kaikista Lou­ nais­Suomen lippukunnista. Myös Hemminkien sudenpennut sekä seik­ kailijat ottivat haasteen vastaan ja pakkasivat reppunsa leirille. Meitä oli mukana 24 sudaria, 7 seikkailijaa ja hyvä kasa johtajia eli akeloita. Eli ihan paras A­ryhmä. ”Nyt Lieskalaaksoon vaan, me kaikki matkataan. Mukaan mennään seik­ kailemaan. Nyt Lieskalaaksoon vaan, taas kaikki matkataan. Koru kaulas­ 11


saan, minä ja hän.” Alaleirimme oli Murahtajan kallio, ja meidät tunnisti ruskeasta, maanlä­ heisestä väristä. Torstaina saavuttuamme leirille kajautimme tietenkin ensitöiksemme Masku­huudon, jotta muutkin tietäisivät ketkä täältä tu­ levat! Ensimmäinen päivä meni telttojen pystytyksessä ja pienissä raken­ teluissa. Kävipä muutama rohkelikko uimassakin. Ruokailu oli uusi ko­ kemus suurella yhteiskeittiöllä, mutta sopu sijaa antoi ja onneksi tiesim­ me Ossin olleen rakentelemassa penkkejä ja Hennan vastaavan koko muonituksesta. Ei hädän päivää! Kun tiskauskin onnistui hienosti, olim­ me valmiit leirin suuriin avajaisiin. Siellä tapasimme herra Grandyn, pe­ lottoman tutkimusmatkailijan, jota kovasti kiinnosti tämä lohikäärmeiden maa. Avukseen hän sai neuvokkaat partiolaiset, Miskan ja Martin. Kyllä meitä oli paljon­ Ahtelan ranta oli ihan täynnä partiolaisia eri värisine huiveineen: ruskean lisäksi oli ainakin vihreää, sinistä, turkoosia, kel­ taista, muistatko sinä mitä muita? Ensimmäinen yö teltassa oli paitsi jännä, myös kylmä. Mutta ihme kyllä, leirialueelle tuli hiljaisuus klo 21:30. Vaikea usko todeksi… ”Lohikäärmeen maa, se meitä kiinnostaa. Mukaan dokkariin Miska ja Martti. Pelottaa ei saa, vaan mukaan puuhaamaan. Siis varustautumaan, Olenhan valmis.”

12


Perjantai ja lauantai sujuivat saman kaavan mukaan. Aamutoimien jäl­ keen riensimme aamupalalle ja sieltä ohjelmaan. Kävimme läpi yhteensä kuusi ohjelmapistettä. Teimme mm. ”kaulakorun” huovuttamalla­ se esitti lohikäärmeen munaa. Siitä kuoriutuikin toisella kertaa oikea kep­ pilohikäärme mukana tuomastamme villasukasta. Rannalla pääsimme triathlonin saloihin ja opimme myös paljon uutta partiotaidoista ja par­ tiohistoriasta metsän siimeksessä. Dragon Campus taisi kuitenkin olla ylivoimaisesti hauskin ohjelmapiste. Keskelle metsää oli ilmestynyt par­ tiomainen huvipuisto! Siellä sitä oli seikkailu­ ja temppupistettä jos jon­ kinmoista. Ihan meni akelankin pää pyörälle. Iltaisin oli alaleirin omaa ohjelmaa lohikäärmeteemalla ja lau­ antai huipentui suureen iltanuo­ tioon, jossa Herra Grandyn tarina sai jatkoa ja partiolaisten huivit heilui­ vat villisti ilmassa. ”Tietäjämme tää, hän paljon ym­ märtää. Ja auttaa ystävää, hymyile­ mään. Onnen koru on, merkki su­ denkorennon. Lieskaa jännittää ja piiloon jää.” Sunnuntai olikin leirin viimeinen päivä. Meitä jännitti monestakin syystä. Ensinnäkin: vanhemmat tu­ lisivat vierailemaan ja hakemaan lei­ riläiset kotiin. Toiseksi, leirijuma­ lanpalveluksen esilaulaja oli sairas­ tunut­ no ketkäs pyydettiin hätiin, jollei maskulaiset. Riinaa ja Emmua nolotti reissussa nuhjaantuneet partiovaatteet ja ihan vähän musta silmä ( Mutta Hilda ja Aurora edusti­ vat mallikkaammin. Hyvin se meni ja aurinkokin alkoi lämmittämään! 13


Kolmanneksi jännitti Päättäjäiset: Miten tarina saisi päätöksensä? Ja niinhän siinä sitten kävi, että he saivat toisensa. Ai ketkä? No herra Grandy ja Lieska Lohikäärme. Ihanan SMACK!­ lopetus. Neljäs jännityksen aihe oli, selvisimmekö ilman sadetta ja saisimmeko teltat kuivina kotivarastoon. Kyllä saimme. Leirin päätöspäivä oli hyvinkin lämmin ja villapaidat saattoi pakata reppuihin. Kiitos kaikille kivasta leiristä, ensi kesänä lisää leiritaitoja omalla kesälei­ rillä. Leirillä taas tavataan, eikös vaan!

muisteli Emmu Miesvirta, leirilippukunnan johtaja

14


Roihu 2016 Teksti :Anni Pöntinen, Veera Aalto, ja Krista Miesvirta Kuvat: SP Susanna Oksanen 20.7 lähdimme suurin odotuksin kohti Roihu 2016 leiriä. Maskun Hem­ mingin Tyttäret ja Pojat sijoittuivat humina alaleiriin, jonka tunnusvärinä oli valkoinen. Leirilippukuntamme nimi oli KoMaMi, johon meidän lisäk­ semme sijoittui Kolkankävijät, Mietoisten Kolopuutintit, ja Luxemburgista tulleita partiolaisia. Nukkuminen sujui mutkitta, lukuun ottamatta toisen leirilippukunnan alueelta kuuluvaa kuorsausta. Herätys oli mielestämme hieman liian ai­ kaisin, mutta siitä huolimatta päivä lähti hyvin käyntiin herkullisen aa­ mupalan johdosta. Mutta myöskin aamupala, kuten muutkin ruokailut jakoivat mielipiteitä. Vapaa­aikaa oli rajallisesti, mutta kun sitä oli, pelasimme kaikki kilpaa salkopalloa. Salkopallo oli alaleirim­ me juttu, kaikki jotka kulkivat Ko­ MaMin ohi tuijottivat kiinnostuneina käynnissä olevaa peliä, ja kaikki alaleirimme asukit huusivat ja kan­ nustivat kilpaa suosikkiaan. Suihkuissa käyminen oli huonosti järjestetty, toisaalta leirillä oli n.17000 osallistujaa. Suihkujen vesi oli liian kylmää, ja aikaa liian vähän, koska jonot olivat pitkiä. Se suih­ kuista. Kaikkein kivoimpia mielestämme oli ohjelmat, joissa joka päivä kiersimme eri laaksoissa. Esim. globaalilaakso, jossa pääsimme tutustumaan kehi­ tysmaiden elinolosuhteisiin ja selviytymiseen, vesilaakso, jossa SUP­lau­ 15


tailemaan ja polkuveneilemään, ja luovuuslaakso, jossa saimme tuunata omia tuomiamme vaatteita tai kangaskasseja. Mielestämme kivointa oli SUP­lautailu. Pidimme myös leirilippukuntamme oman ohjelman johon meidän piti ottaa mukaan maatila­ henkiset vaatteet, ja leikimme siellä eri­ laisia leikkejä ja pe­ lasimme pelejä.  28.7, leirimme sai upean päätöksen, pop­laulaja Sannin astuessa lavalle. Tä­ män jälkeen nu­ kuimme makoisat yöunet ja purimme leirimme, ja lähdimme väsyneinä, mutta uutta oppineina kohti kotia. Anni Pöntinen, Veera Aalto, ja Krista Miesvirta

16


RUSKS Teksti: Venla Vuorinen Lähdimme perjantai­iltana 21.10 bussilla kohti Ajolaa ja tulevaa syysret­ keä. Menomatkalla bussissa kaikui iloinen puheensorina. Kun pääsimme perille, oli jo aivan pimeää. Ei muuta kuin rinkat pellon reunaan ja tas­ kulamput käteen! Ja niinhän me kaikki teimmekin. Yleisen infon kuul­ tuamme aloitimme telttojen pystyttämisen. Ensin etsimme sopivat paikat teltoille ja sen jälkeen oli vuorossa itse pystytys. Ja siinä kyllä vierähti ai­ kaa, kun piti levittää telttakangas ja löytää telttakepeille oikeat paikat, puhumattakaan vielä siitä, että saataisiin kamina pystyyn. Mutta kaikki aikanaan, ja niinpä illan pimentyessä pellolla seisoi kaksi komeaa puoli­ joukkuetelttaa. Enää jäljellä oli lisää infoa ja iltapala. Sen syötyämme me kaikki kömmimme väsyneinä telttohin nukkumaan. Lauantaiaamuna, aamupalan ja viestileikin jälkeen alkoi se oikea ohjel­ ma. Meidät leiriläiset jaettiin vartiohin, jotka lähtivät kiertämään erilaisia rastipisteitä. Ohjelmassa oli esitysten harjoittelemista iltanuotiota varten, A­pukin tekemistä ja sillä ojan ylittämistä, nuotion sytyttämistä, trangian käyttöä sekä ensiavun harjoittelua. Sitten jossain välissä olivat tietysti myös ruokailut, joilla tarjottiin maittavaa syömistä mahan täydeltä. Kä­ vimme myös katsomassa partiovenettä, jonka jälkeen oli suunnistusta vartioissa. Jokaisella rastipisteellä oli joku arvoitus, joka sitten piti rat­ koa. Illan ja pimeän tultua leikimme salakuljettaja­leikkiä. Siinä meidät leiriäiset jaettiiin salakuljettajiin, joiden tarkoitus oli salakuljettaa halkoja huusseilta pellon reunaan ja poliiseihin, joiden tarkoitus oli saada sala­ kuljettajia kiinni. Leikki oli täynnä salamyhkäisyyttä ja juoksemista. Po­ liiseja pakoon juoksemista ja salakuljettajien perässä juoksemista. Leikin jälkeen asettauduimme jonoon ja kävelimme kodalle, jonne oli sytyttetty nuotio. Paistoimme makkaroita ja tikkupullia samalla, kun katselimme liekkien leikkiä. Iltanuotion jälkeen kello olikin jo paljon, joten ei muuta kuin iltapuuhiin ja telttaan nukkumaan. Sunnuntaiaamuna 23.10 heräsimme kaikki virkeinä teltoistamme. Leirin 17


viimeisen aamupalan syötyämme meillä oli vuorossa leirin viimeinen var­ sinainen ohjelma. Katapulttien rakennus ja niiden kanssa kisaaminen. Jakauduimme vielä kerran vartioihimme ja rakensimme niin hyvät kata­ pultit kuin osasimme. Ja sitten tietysti kisasimme niillä. Katapulttikisan jälkeen oli vuorossa telttojen purkaminen, joka sujui oikein mallikkaasti. Sitten vielä tämän leirin viimeinen ruokailu, luonas ja roskien keräämisen jälkeen lähtö. Bussillinen väsyneitä ja sen takia hiljaisia, mutta iloisia lei­ riläisiä palasi kolon pihalle, josta heidät haettiin koteihinsa.

18


Sudenpentujen päiväretki PÄRE 2016 Vesikirppujen päiväkirjasta: Meitä oli mukana 14 kaunista Vesikirppua. Paitsi yksi oli isosisko Nea. Kokoonnuimme Vähä­Joumon hassulle parkkipaikalle. Piirissä oli 40 nauravaa sudenpentua, jokaisesta MHTP:n sinisestä laumasta. Puput, Tiput, Siilit, Majavat, Sisiliskot ja Vesikirput. Aivan upeeta! Suunnistimme metsän läpi ihan heittämällä Kaunisniemeen. Siellä aloimme heti väsätä limaista retkiruokaa, nakkikeittoa. Karvaiset trangiat esiin ja oransseja perunoita kuorimaan! Myös lantut, porkkanat ja nakit hoituivat suolaisissa näpeissämme. Oli se kaiken sen vaivan arvoista, sillä soppa oli todella räkäistä. Ruuan jälkeen leikimme iloisilla kallioilla. Kiukkuisen laululeikin jälkeen kävimme läpi kolme värikästä toiminta­ rastia. Niissä heitettiin pelastusköyttä, harjoiteltiin solmuja ja leikittiin ihanaa piiloleikkiä: Sardiinit purkissa. Lopuksi kokoonnuimme söpölle nuotiolle laavupaikalle paistamaan pehmeitä vaahtokarkkeja amerikka­ laiseen tapaan: kahden keksin välissä todellista herkkua! Sitten oli pakko lähteä kotiin, sillä kello oli yht’äkkiä kolme! Kokoonnuimme vielä herkul­ liseen sisaruspiiriin ja kiitimme kivasta retkestä! Oliko tarinassa jotain outoa? Tässä selitys: Alleviivatut sanat kysyttiin Vesikirpuilta kysymyssanalla Millainen. Ja upotettiin tarinaan…

19


Nuotio 2016 Teksti: Oskari Kirjavainen Sudenpentujen perinteinen syysretki järjestettiin Mannerlahdessa 19.­ 20.1.2016. Saavuimme retkelle lauantai­aamuna bussilla. Perille pääs­ tyämme ohjelmassa oli lipunnosto, jonka jälkeen osa porukasta siirtyi si­ sälle tekemään nimikylttejä ja osa jäi ulos leikkimään. Tämän jälkeen oli aika syödä lounasta. Lounaan jälkeen siirryttiin ulos ja suunnattiin kohti seuraavaa ohjelmaa. Retkellä suoritettiin Nuotio­merkki, joka kuuluu sudenpentujen ohjel­ maan. Suurin osa ohjelmasta suoritettiin ulkona. Ohjelmissa tutustuttiin turvalliseen ja asialliseen tulen käyttöön, sekä tulen oikeaoppiseen sam­ muttamiseen. Ohjelmissa opeteltiin, mitä tuli tarvitsee syttyäkseen ja pa­ laakseen. Yhdessä ohjelmassa tutkittiin myös sitä, miten erilaiset mate­ riaalit palavat. Retkellä oli nuotio­ohjelman lisäksi muutakin ohjelmaa, kuten lauantai­iltainen Pokemon­jahti, joka osoittautui sudareiden suo­ sikiksi. Pokemon­jahdin jälkeen oli ohjelmassa iltanuotio, jonne sudarit olivat valmistelleet hienoja esityksiä. Sitten olikin jo aika syödä iltapalaa ja mennä nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa johtajat lukivat suda­ reille vielä iltasadut. Iltatoimien jälkeen johtajat pääsivät saunaan. Huonosti nukutun yön jälkeen sunnuntaiaamu polkaistiin käyntiin li­ punnostolla ja aamupalalla. Sen jälkeen sudarit jaettiin pienempiin ryh­ miin, joissa kierrettiin läpi erilaisia ohjelmapisteitä. Pian olikin jo aika syödä lounasta, jonka jälkeen ohjelmassa oli pakkaaminen ja siivoami­ nen. Lopuksi oli vielä lipunlasku, jonka jälkeen bussi tuli hakemaan meidät takaisin Maskuun.

20


Merivastaavan terveiset, Kulunut kesä tarjosi pitkästä aikaa aimo annoksen merellistä toimintaa lippukunnassa kevytveneiden ja koulutusalus s/y Hemmingwayn parissa Iso ja tärkeä asia meritoiminnalle oli S/y Hemmingway II:sen paluu mit­ tavan remontin jäljiltä taas käyttöön. Vene toimi hyvin ja purjehdutti useita vartioita sekä laumoja kesän ja syksyn aikana. Suuri kiitos vielä kaikille remonttiin osallistuneille tahoille! Tulevan talven aikana veneen remontti saatetaan valmiiksi vielä vessan osalta sekä korjaillaan pikkuvikoja. Kaunisniemessä järjestettiin tors­ taipurjehduksia seikkailijoille ja sitä vanhemmille. Lisäksi haluk­ kaille sudenpenturyhmille tarjot­ tiin mahdollisuus päästä tutustu­ maan purjehduksen alkeisiin op­ timistijollilla. Kesän aikana Kau­ nisniemeen saatiin myös yksi kunnostettu Still 525 sekä Vikla­ luokan kevytvene. Lisäksi lippu­ kunnan kevytvenekalustoa osal­ listui myös vahvasti kaikkien ai­ kojen suurimman Suomessa jär­ jestetyn partioleirin Roihun ve­ siaktiviteetteihin! 21


Oli mukava nähdä eri­ikäisiä innokkaita purjehtijoita niin Kaunisnie­ messä kuin Hemmingwayllakin. Meripartio tarjoaa hyvät puitteet oppia merenkulun ja purjehduksen perusteita. Ensi vuonna järjestetään taas veneenohjaajakurssi, joka on suunnattu yli 15­vuotiaille, sekä saaristo­ kippari­ ja kipparikurssit. Etenkin veneenohjaajakurssille toivoisin aktii­ vista osallistumista samoaja­ikäisiltä, jotta saadaan uutta päällystöä mukaan toimintaan. Kurssi ei myöskään pakota förstinä toimimiseen, vaikka se siihen tähtääkin. Kiitokset kaudesta kippareille ja försteille ja kaikille mukana olleille pur­ jehtijoille! Sekä tietysti vanhemmille, jotka ovat talkoiden muodossa mahdollistaneet veneiden ylläpidon. Hyvää joulua ja myötätuulta vuoteen 2017! /Jerry Jämsen

22


ARCHIPELAGO RACE 2016 Tämän vuoden Archipelago Race syys­lokakuun vaihteessa 30.9.­2.10. alkaa varsin tuttuun tapaan Stormälöstä Airiston matkailuhotellilta, mutta maali siirtyy rutkasti totuttua pidemmälle etelän lämpöön, Hiittis­ ten saaristoon. Reitti kulkee läpi tiheän saariston ja halki suurempien selkien, väylällä ja väylien ulkopuolella. Kisa on kuitenkin pyritty teke­ mään mielekkään haastavaksi kaikenkokoisille venekunnille. Kisakes­ kuksena Hiittisten pohjoispuolella toimii Hundholmenin saari, jonka hulppeat laiturit ja rantasauna ottavat kisaajat vastaan maaliviivan jäl­ keen. Archipelago Race on yöpurjehduskilpailu, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden harjoitella yönavigointia sekä loppuun asti harkittua ve­ neenhallintaa. Kilpailu on avoin kaikille partioaluksille. Tänä vuonna ki­ sataan ainoastaan matkapurjehduksessa ja matkan pituutta on siksi li­ sätty. Kilpailussa kaikki alukset purjehtivat samassa sarjassa, lopputu­ lokset lasketaan LYS­tasoitusjärjestelmällä. Siinä se L­Sp:n kisakutsu Archipelagoon, alla on lyhyt tarinaa siitä mitä sitten tapahtuikaan, kun päätimme osallistua kisaan. Alkuviikon myrskyt olivat menneet vihdoin menojaan. Olimme seuranneet ahkerasti tuuliennusteita kokoviikon, ja hetkeksi tuulet näyttivät rau­ hoittuvan ainakin sen verran, että pääsisimme lähtemään Ajolasta kohti Stormälöä. Lähtö koitti illalla kipparikokouksen jälkeen klo 22.15 säkkipimeältä Ai­ ristolta, aivan kohtuullisessa tuulessa monen päivän myrskytuulien jäl­ keen. Suunnitelma oli matkata valaistua väylää pitkin Itään kohti Pei­ marin selkää, jonne arvelimme ehtivämme ennen kuin tuulet kääntyisivät itään, siis vastaisiksi, ja muuttuisivat jälleen navakoiksi. Purjehduksem­ me etenin kohtuullisesti lievässä sivuvastaisessa ja myötäisessä, muuta­ min paikoin väyliä taktisesti oikoen – edelleenkin karttaa seuraten ja luottaen kartan ja plotterin syvyysmerkintöihin. Veikkaanpa, että kölin alla saattoi paikka paikoin olla vain metrin­parin verran vettä. 23


Edelleen oli tuuli kohtuullisen kovaa, ja ennusteet näyttivät vielä kovem­ paa tuulta aamun sarastuksen koitteessa. Päätimmekin muuttaa suun­ nitelmaa ja ylittää Peimarin selän taktisesti viistosti kohti Itää. Näin olisimme tuulen voimistuessa jo jossakin saarten suojissa tuulelta ja etelästä tulevalta korkealta aallokolta, se tuntui ajatuksena mukavam­ malta kuin riepottelevissa tuulissa purjehtiminen. Kovia tuulia oli jo koettu ainakin omasta mielestäni yhden kisan tarpeiksi. Peimarin selältä navigointiohjelmamme piirsi viivasuoraa reittiä etelään. Se oli lyhin reitti ja samalla nopein tapa ylittää isot laivaväylät kohtisuo­ raan leikaten. Eipä aikaakaan, kun matala rannikko häipyi pimeyteen ja ainoat valopisteet olivat kanssakilpailijoiden valot. Nautimme K­kaupasta ostettua suklaata– ja ryhdyimme sen jälkeen valmistautumaan yön suu­ rempiin koitoksiin. Vaatetta piti ainakin lisätä, sillä alkoi tulla todella vii­ leää. Pimeässä ja korkeassa aallokossa tähystys muuttui tärkeäksi, sillä aloimme lähestyä muita kilpailijoita joka puolella näkyi valoja. Oli vilkku­ via väylämerkkejä, liikkuvia punaisia, vihreitä ja valkoisia valoja ja monia sellaisiakin, joista oli vaikea sanoa liikkuivatko ne vai pysyivätkö paikoil­ laan. Muiden liikkeen, suunnan ja nopeuden tarkkailu oli vaativaa ja äärim­ mäisen jännittävää puuhaa erityisesti siksi, että itse olimme liikkeellä kuitenkin vaikeasti havaittavalla aluksella. Ainakin oma sydänparkani jätti muutaman lyönnin välistä aina silloin, kun näin vihreän ja punaisen valon rinnakkain veneemme kyljen suunnalla. Sehän tarkoitti, että laiva oli tulossa suoraan meitä kohti. Olipa helpotus, kun iäisyydeltä tuntuvan hetken kuluttua valoista näkyi enää vain toinen, ja tiesimme, että se ohittaisi meidät perän takaa.! Kun suurempi selkä vihdoin jäi taakse, taivas oli vetäytynyt pilveen eikä rannikosta näkynyt merkkiäkään. Tuuli nousi, samoin aallokko, suunnan pitäminen oli jo tosi hankalaa, sitten alkoi operaatio reivaus 2 ja keula purjeen vaihto. Huh huh kova saavutus miehistöltä korkeassa aallokossa 24


ja pimeydessä. Pilkkopimeässä suoran kurssin pitä­ minen ilman kompassin ja plotterin herkeämätöntä tuijottamista on mahdoton tehtävä, tuntuu kuin jat­ kuvasti ajaisi ympyrää, kun silmä ei löydä mitään kiintopistettä. Plotterin ja kartan viivaa seuraten, valonheit­ timen avulla väylämerkkien heijasti­ mia etsien, onnistuimme navigoi­ maan suojaiseen satamaan Hund­ holmeniin aamuyöllä klo n 05. Pi­ meästä ilmestyi lampun valokeilaan pitkä laituri, ja olisi ollut mukava tuntea vakaa maa taas jalkojemme alla mutta, kiinnitys paikat olivat Hemmingwaylle liian heppoisia ja kovassa pohjassa ankkurikaan ei pi­ tänyt. Miehistömme päätti ajaa vielä 2h kohti Kasnäsiä, jossa nukuimme ruhtinaalliset 3h ja jatkoimme mat­ kaa kohti kotisatamaa. Tämä oli lyhyt tarina yöpurjehduskilpailusta, jossa 1. sija on tavoittele­ misen arvoinen! Mutta tänä vuonna saavutimme 4. sijan, hyvä me! Kui­ tenkin spinnua ei käytetty tänä vuonna, eli se tasoituksena muille. Mutta 2017 asiat onkin toisin ;) Kippari Sy Hemminway II Kaitsu

25


Puput Puput­laumassa on kuusi sudenpentua: Mia, Siiri, Lilli, Amanda, Nella ja Johanna. Kokoonnumme keskustan kololla Saran ja Suvin johdolla tors­ taisin 18.00–19.00. Sara on äitiyslomalla pienen Hilma­vauvansa kanssa. Partiossa on aina tekemistä. Suosikkijälkemme on ensiapu. Retket ovat kivoja. Kerromme retkillä iltaisin toisillemme kummitusjuttuja. Partio on parasta!

26


Ajankohtaisia hankkeita Yhteisvastuukeräys Yhteisvastuukeräys on kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hä­ dänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katso­ matta Suomessa ja kehitysmaissa. Vuonna 2016 Yhteisvastuu­keräyksen kotimaan erikoiskohde on partio. Partion osuutta keräystuotoista käytetään valtakunnallisesti, piireissä alueellisesti sekä paikallisesti lippukunnissa. Keräystuotto käytetään erillisiin hankkeisiin, joilla kehitetään ja kokeillaan erilaisia tapoja tehdä partiota. Lippukunnat ja piirijärjestöt voivat hakea tukea erillishankkei­ den toteuttamiseen. Huhtikuussa olleen Yrjönpäivänkirkon kolehti annettiin yhteisvastuun kautta partiotyölle. Maskun partiolaiset myös osallistuivat Yhteisvastuu­ keräyksen toteuttamiseen. Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat sekä Tuki ry osallistuivat yhdessä Kolkankävijöiden kanssa seurakunnan tal­ vitapahtumaan. Tapahtuma pidettiin 14.2. Mannerlahdessa. Partiolaiset olivat järjestäneet Tuen kanssa paikalle hernekeittoa ja lettuja sekä nuo­ tion makkaranpaistoa varten. Lisätietoja Yhteisvastuukeräyksestä: https://www.yhteisvastuu.fi http://toiminta.partio.fi/ajankohtaista/yhteisvastuu­2016

27


Punainen sulka Punainen Sulka ­kampanja on suomalaisen Lions­toiminnan valtakun­ nallinen keräys. Vuosina 2016–2017 kampanjan keräyskohteena ovat nuoret. Partio on yksi Punaisen Sulan kumppaneista ja saa osan keräyk­ sen tuotoista. Keräyskampanja partiolaisten osalta alkaa syksyllä 2016. Partion valta­ kunnallisena tavoitteena on aktiivisesti osallistua Punainen Sulka ­ke­ räykseen ja valmistella sen tuotolla toteutettavaa partion kansalaiskasva­ tusohjelmaa. Partiossa Punainen Sulka ­keräyksen tuotoilla vahvistetaan lasten ja nuorten työelämä­, johtajuus­ ja taloustaitoja sekä tuodaan esil­ le sitä osaamista, jota partiossa jokaiselle nuorelle karttuu. Päämääränä on antaa nuorille mahdollisuus kehittyä niin että he osaavat kantaa vas­ tuuta itsestään, yhteisöstään ja koko hyvinvointiyhteiskunnasta.  Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat toteuttavat yhteisen tapahtuman Lions clubin kanssa 18. joulukuuta K­market Maskun edessä. Katso lisää valtakunnallisesta kampanjasta: http://toiminta.partio.fi/ajankohtaista/punainen­sulka http://punainensulka.lions.fi/

28


29


Hämminki 2/2016  
Advertisement