Page 1

Lerpuista pilvipalvelimiin – piirtoheittimistä kosketustauluihin Kaksikymmentä vuotta sitten julkaistiin Vantaan suomenkielisen koululaitoksen 100-vuotisjuhlan merkeissä kirja Rihvelitaulusta videotykkiin. Nyt 2012 koulujen opetusteknologiaa tarkastellessa voi vain todeta teknologiakehityksen kiihtyneen varsinkin viimeisen 10 vuoden aikana. 360 kilon lerppuja lukeneet ensimmäiset tietokoneet saimme kouluumme 1989. Kehitys toi mukanaan isommat ”lerput”, kahden kokoiset ”korput” ja myöhemmin muistitikutkin siirreltävien massamuistien lisäksi. Nyt niin opettajilla kuin oppilailla on mahdollisuus käyttää sähköpostiohjelmansa tarjoamia pilvipalveluita. Pilvipalveluilla tarkoitetaan tiedostojen ja sovellusten tallentamista ja käyttöä etäkoneilla internetin välityksellä. Microsoftin Live@edu-pilvipalveluun kuuluu niin sähköinen kalenteri, pikaviestit, tallennustila (skydrive) kuin Office-ohjelmatkin. Liitutaulut on koulussamme parin viimevuoden aikana korvattu kosketustauluilla (toimivat kuten interaktiivinen, isokokoinen tietokoneen näyttö). Toki palanen liitu- ja valkotaulua on jäljellä lähes jokaisessa opetustilassa; uusissa koulurakennuksissa lienee kosketustaulut syrjäyttäneet liitutaulut kokonaan.

Rekolan koulun tieto- ja viestintätekninen kehitys lähti käyntiin lähes 25 vuotta sitten. Koulun oppilaiden vanhemmat perustivat (24.8.1988) yhdistyksen, Rekolan Koulun Tietotekniikan Kerhon Tuki ry:n, minkä tavoitteena oli aloittaa koulumme atkvarustuksen hankkiminen ja tietotekniikan opetus. ”Luodaan henkiset ja taloudelliset puitteet tietotekniikan kerhon toimimiselle Rekolan koulussa”, kirjoitettiin kouluviestissä 7.10.1988. Tuossa vaiheessa ei vielä löytynyt valtakunnankaan tasolla poliittista tahtoa ala-asteiden tietokonevalmiuksien kehittämiseen. Huoltajat sen sijaan näkivät asian kauaskantoisemmin ja toimivat aloitteellisesti. Tietotekniikan tuki teki uraauurtavaa työtä. Sittemmin kaupunki tuli vastaan kunnostamalla koulun entisen kirjaston atk-luokaksi. Yhdistyksen rankkana ensitavoitteena oli saada rahoitus järjestymään tietokoneiden hankkimista varten. Marraskuussa 1988 yhdistys päätti hankkia neljä Hyundai tietokonetta ja yhden Amiga 500 koneen. Yksi tietokoneista varustettiin peräti 20 megan kovalevyllä. Lisäksi yhdistys hankki Star LC-10-tulostimen.

Kouluhallitus suositteli tuossa vaiheessa ensisijaisesti MS-DOS-käyttöjärjestelmää tukeneiden PC-koneiden hankkimista. Vanhemmat toimivat rohkeasti ja Tuki ry otti puhdasta markkinakorkoista pankkilainaa 22'000 markkaa 18.11.1988 Postipankista. Pankkilaina aktivoi yhdistystä vuosia, niin että kaikenlainen varainhankinta oli huipussaan. Historian dokumentit eivät kerro, paljonko tuolloin maalatut ja myydyt koulun kattoremontissa puretut kattotiilet tuottivat, mutta 9.10.1989 pidetyn hallituksen kokouksen pöytäkirja todistaa näinkin menetellyn linnun-pönttöjen myynnin ja monen muun varainkeräystempauksen lisäksi. 1


Niin ikään vastaanotettiin perheiltä ja yhteisöiltä jäsenmaksuja. Vapaaehtoisia jäsenmaksuja kertyikin tuolloin jopa 16'600 markkaa vuodessa. Alkutaipaleen jäsenluettelon tulostaminen on näin kymmenien vuosien jälkeen jonkin verran vaikeutunut, koskapa se on tallennettu 360 kilon "lerpulle”. Paitsi oppilaiden huoltajat, tuen toimintaa tukivat avustuksin ja laitelahjoituksin monet yhteisöt ja yritykset. Yksi merkittävimmistä kannustajista on vuosien mittaan ollut Koivukylän Leijonat. Niin ikään koulumme Vanhempainyhdistyksen tuella on hankittu tasoskanneri, kirjoittava cdrom-asema ja Aleksis-työohjelma erityisopetukseen. Vasta kahdeksannen toimintavuotensa jälkeen ATK Tuki ry vapautui pääsiallisen rahoittajan roolista ja sai keskittyä tieto-taidon jakamiseen koneiden ja ohjelmistojen päivittämisessä. Jo vuonna 1985 tietotekniikka tuli lukion ja 1989 mennessä peruskoulun yläasteen (valinnaiseksi) oppiaineeksi. Uuden oppiaineen kehittämistä ja sen opetussuunnitelman laatimista varten käynnistettiin TOP- ja TAKO- projektit kouluhallituksen toimesta. Alakouluissa atk-opetus alkoi mikrokerhojen puitteissa; Vantaalla Uomarinteen koulu lienee ollut pääkaupunkiseudun pioneerien joukossa atk-kerhojen osalta jo vuonna 1987.

Koko tietotekniikka-oppiaineen opettamisen historian ajan on pohdittu pitäisikö tietotekniikkaa opettaa erillisenä oppiaineena, opetetaanko sitä läpäisyperiaatteella tai aihekokonaisuutena vai nivotaanko se osaksi jotakin toista oppiainetta. Tietotekniikka oppiaineena poistettiinkin virallisten oppiaineiden joukosta Sarjalan tuntijakoryhmän esittämässä tuntijakoesityksessä. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa tietotekniikan käyttötaito nimettiin aihekokonaisuudeksi ja päätösvalta siitä, kuinka tietotekniikan hyödyntämisen valmiudet opetetaan oppilaille, siirrettiin kunnan ja koulun tasolle (POPS 1994, 34). Alkuvaiheessa oppilaille haluttiin opettaa erityisesti tietokoneen toimintaa ja ohjelmointia (basic, logo). Ohjelmoinnilla

rohkaistiin lapsia ilmaisemaan ja järjestämään ajatuksiaan loogisesti. Liekö tässä syy, että ATK ja matematiikka miellettiin yhteen. Erityisesti poikien innostus ATK:ta kohtaan oli suurta pitkälle 90-luvulle saakka. Ohjelmointi ja tietokoneen opiskelu ovat olleet tutkimustenkin mukaan ns. tietotekniikan kouluopetuksen ensimmäinen vaihe. Jo alkutaipaleella huomattiin myös opetusohjelmien opetusta monipuolistava vaikutus. Pian siirryttiinkin ns. toiseen vaiheeseen (tietokoneavusteinen opetus= TAO). Saatavilla olevat ohjelmat olivat pääasiassa DOS-pohjaisia, melko kömpelösti toteutettuja, halvalla tuotettuja, behavioristisia drilli-ohjelmia (esim. Hiiripolo, Tietotikka). Alusta alkaen Rekolan koulussa on nähty myös työvälineohjelmien tärkeys, sillä ensimmäisiin koneisiin hankittiin pöytäkirjojen mukaan First Choice ja DrHalo –ohjelmat. Itse tietotekniikan ja ohjelmoinnin opetus jäi ajan myötä vähemmälle ja työvälineohjelmien hyödyntäminen lisääntyi. Yleismaailmallisestikin kolmatta vaihetta tietokoneen koulukäytössä on edustanut erilaiset työvälineohjelmien käyttö. Tekstinkäsittely koettiin erittäin tärkeäksi tietokoneiden käyttötavaksi; tätä näkemystä vastaan käytiin vuosien varrella jopa hienoista taistelua ajettaessa sisään ajatusta: "tietokone on enemmän kuin kirjoituskone". 2


90-luvulla kuitenkin nähtiin, miten koulun tietokoneistaminen avaa ennen näkemättömät mahdollisuudet mielekkääseen kirjoittamiseen ja mm. luokkalehtien julkaisemiseen. Lehteä tekemällä oppilas saa kirjoitelmalleen kohteen ja oppii suuntaamaan sen lukijalleen. Prosessinomainen työskentelytapa rikastuttaa kirjoitelmia. Tasokas kirjoitusjälki taas mahdollistaa lehden monistamisen tarpeen vaatiessa myös laajemmalle lukijakunnalle. Koulumme valinnaiskurssina on ollut myös lehden tekemisen perusteet. Tuossa vaiheessa tuotettiin moninaisia ”paino-tuotteita” ja oppilaat kokivat olevansa oikeissa toimittajan töissä: Eläinlehti, Ekotorvi, kootut ruokareseptit, Rekolan kylän historia ja moni muu ”painotuote” näki tuolloin päivänvalon.

Työvälineohjelmia pidetään edelleen oleellisena osana tietotekniikan koulukäyttöä. Tiedon saatavuus tietotekniikan välityksellä on niin ikään edennyt hurjaa vauhtia. Käytössä on laajat tietokantaohjelmat ja maailman-laajuiset verkkoyhteydet: jotakuinkin reaaliaikaista tietoa on aivan käden ulottuvilla. Pian 90-luvun alkupuoliskolla "uusi tiedonkäsitys" alkoi myös muokata halvalla tuotettuja opetusohjelmia vastaamaan nykyvaatimuksia. Opetusohjelmat kehittyivät multimedian suuntaan ja rakentuvat tekstin, grafiikan, äänen ja liikkuvan kuvan yhdistelmiin. Yksioikoisista drilli-ohjelmista siirryttiin monimuotoisiin ja monia eri etenemismahdollisuuksia sisältäviin opetuskokonaisuuksiin, mitkä myötäilivät paremmin oppilaan mielenkiintoa ja oppimisstrategioita (ohjelmien avoimuus, joustavuus ja itseohjautuvat, avoimet oppimisympäristöt).

Tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu herätti kasvattajat myöntämään sen, että oleellista ei ole oppilaan tiedon määrä sellaisenaan, vaan tieto-taito siitä, miten tiedon lähteille pääsee ja miten tieto omaksutaan. Tietotekniikan myötä kehittyneet viestintämahdollisuudet, niin sähköposti- kuin internetyhteydet, avasivat aivan uuden haasteen opetukselle ja oppimiselle 1990-luvun loppupuolella. Rekolan koulussa verkkoyhteydet Vantaan palvelimelle ja näin ollen "ulkomaailmaan" ovat olleet fyysisesti olemassa vuoden 1998 alusta lähtien. Siihen saakka oli operoitu modeemin ja puhelinverkon avulla. Alkoi ns. neljäs vaihe tietokoneen koulukäytössä. Käsite vuorovaikutteinen multimedia ilmaisee kuvaavasti tämän vaiheen moninaisia mahdollisuuksia, joissa tekstejä, kuvia, videoohjelmia ja verkkoyhteyksiä alettiin joustavasti käyttää kulloiseenkin tarkoitukseen. 3


Vuorovaikutteisen multimedian yhteyteen liittyvät myös käsitteet hyperteksti ja hypermedia. Tässä kehitysvaiheessa tietokoneiden opetuskäyttö laajeni: ohjelmat ja laitteistot kehittyivät, opettajat oppivat käyttämään tietokonetta luontevasti yhtenä opetusvälineenä ja samalla tietokoneet muuttuivat ”näkymättömiksi” työkaluksi muiden työkalujen joukkoon. Koulumme opettajia osallistui 1990-luvun puolivälissä laajamittaiseen Suomi tietoyhteiskunnaksi koulutuksen. Taustalla oli kansallinen tietoyhteiskuntastrategia. Koulutuksen myötä rakentuivat mm. koulumme ensimmäiset kotisivut internettiin, aluksi kylläkin Saunalahden palvelimelle. Kotisivuamme kiiteltiin hyväksi ja informatiiviseksi. Se menestyi Vantaan koulujen välisessä kotisivu -kilpailussa 1997 parhaille palkintosijoille. Kotisivumme pääsi myös komeilemaan Otavan Mikrohiiri-oppikirjan sivulle. Samana vuonna kaupunki aloitti omalta osaltaan koulumme tietokoneistamisen ja verkottamisen. Huoltajille suunnatussa tyytyväisyyskyselyssä 1998 koulumme atk-varustus saikin jo kiitosta.

Oppilaiden kommentteja internetin käytöstä 1998: -Netissä olen käyttänyt hakupalveluita, kuten Yahoo, Altavista ja suomalainen Ihmemaa. -Olen kopioinut kuvia, tietoa ja midejä (midibiisejä) netistä. -Olen osallistunut nettipeleihin ja kopioinut netin kautta itselle pelejä. Olen myös chattaillut (paikka jossa voi höpöttää muille). -Etsin tietoa koulutöihin mm. maantiedon ja historian vihkoihin ja erilaisiin projektitöihin sekä harrastuksiin liittyvistä asioista. -Monasti vain surffailen netissä. -Internetin käyttö on helppoa, hauskaa ja seikkailua. -Ikävää, että Vantaan palvelimen sähköpostia voin käyttää vain koulussa. Sen vuoksi pitää olla toinenkin Email -osoite, jota käyttää kotoa käsin. Opettajien kokemuksia internetin hyödyntämisestä 1998: ”Tiedonhakupalveluiden käytön oppiminen sujuu oppilailta vaivatta. Sen sijaan oleellisimman tiedon rajaaminen tuottaa hankaluuksia. Monissa yhteyksissä on huomattu, että "tuorein" tieto asiasta löytyy internetin kautta. Opetuksellisesti hyödyllisimmistä linkkivinkeistä on puutetta: tai lähinnä linkkien osoitteiden kerääminen on organisoimatta. Valmiita linkkejä on hyvä olla saatavilla: muuten vaara "pelkkään surffailuun" on suuri. Tehokas internetin hyödyntäminen vaatii valvontaa ja valppautta opettajalta. 4


Vantaan verkko on mitä ilmeisimmin myös hyvin ylikuormitettu, sillä iltapäivätuntisin yhteyden saaminen on tuskallisen vaikeata. Reaaliaikainen tieto- ja kuvamateriaali on osoittautunut kiinnostavaksi. Myös erilaiset internetin kautta tarjotut palvelut ovat osoittautuneet toimiviksi, kuten päivän pääuutisiin tutustuminen, yhteydet pääkaupunkiseudun kirjastoihin ja joukkoliikenteen aikataulut. Verkko on mahdollistanut myös sähköpostien käytön. Se näyttää innostavan oppilaita aivan uudenlaiseen "kirjoittamiskulttuuriin". Halukkaille oppilaille on järjestetty omat sähköpostiosoitteet. Kirjeenvaihtoa on käyty keskenään, kielillä ulkomaisten kirjekavereiden kanssa ja ystäväkouluihin.”

2000-luvulle tultaessa Tuki ry:n hankkimat vanhimmat tietokoneet olivat jo siirtyneet viettämään eläkepäiviä tai olivat joutuneet kokemaan kovia lukuisten emolevyjen, kiintolevyjen, muistipiirien vaihtojen ja lisäysten vuoksi. Ne olivat saaneet rinnalle kymmeniä uudempia koneita, niin että kokonaiskonemäärä koulussa ylitti jo 50 työasemaa. Vanhat alta kymmenen megahertzin koneet saivat sivusta kadehtien seurata uusimpien 386 MHz:n koneiden vikkelyyttä ja sitä, miten niiden oli auttamattomasti väistyttävä oppilaiden mielenkiinnon kohdistuessa 20 megan kovalevykoneista 6 gigaa dataa sisältäviin, maailman tietoverkkoihin yhteyttä pitäviin Pentium II tason huippusuoriutujiin kirjoittavine cdrom-asemineen huikeine ääni- ja kuvaefekteineen. Tyytyväisinä ne saivat kuitenkin todeta, miten tärkeän tehtävän ne ajallaan olivat täyttäneet, ja todeta uusilla koneilla olevan aivan sama tehtävä ja kohtalo, ohikiitävä elämänkaari tietoteknisten taitojen innoittajana uudelle sukupolvelle. Ja kiinnostusta tietokonetyöskentelyä kohtaan onkin riittänyt. Tätä osoittanee mm. se, että tietotekniset kurssit olivat suosituimpien joukossa oppilaiden valinnaisaineopintoina ja koneet olivat ahkerassa käytössä normaalissa päivittäisessä opetuksessakin.

Tuki ry:lle vuosituhannen vaihde oli kiireistä huoltotöiden aikaa. Eipä ollut harvinaista, että huoltoilta päättyi klo 23 jälkeen ja koulun hälytysjärjestelmä oli kytkettävä pois päältä illan vanhetessa. Konekanta oli kirjava, osaksi lahjoituksina eri yrityksiltä saatua ja päivitettävää riitti. Koneista 7 kpl oli 386-prosessorilla varustettuja, 4 kpl oli 486-prosessorilla ja Win3.1-käyttöjärjestelmällä, 27 kpl oli Pentium I Win3.11käyttöjärjestelmällä ja 13 kpl Pentium II Win98–käyttöjärjestelmällä varustettuja. Haastetta riitti koneiden käyttäjillekin eri käyttöjärjestelmien viidakossa. Vuonna 2003 koulussa opetus-verkossa oli jo 24 melko tehokasta konetta (1,6, GHz, Win2000, ram 258 Mb). Tuki ry:n panostus koneiden huoltoon helpottui 2000-luvulla ratkaisevasti, kun kaupungin tietohallinto otti yhä enenevissä määrin konekantaa hoitaakseen. 5


Suomi tietoyhteiskunnaksi hanke sai jatkoa vuosituhannen vaihtuessa. Myös Rekolan koululle perustettiin 2001 tietotiimi, joka vei tieto- ja viestintästrategian laatimista eteenpäin. Tuolloin käynnistynyt projekti oli osa valtakunnallista tietostrategian laatimista ja tietoyhteiskunnan kansalaistaidot -hanketta. Opetushallitus edellytti, että kaikki oppilaitokset arvioivat nykyiset opetussuunnitelmansa ja laativat vuoteen 2002 mennessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategian. Syksyn 2001 aikana aloitettiin opettajien järjestelmällinen (ATK-ajokortti)koulutus. Ensivaiheessa koulunsisäisesti pyrittiin antamaan kaikille koulun opettajille tietotaitoa koulullamme jo olevien välineiden ja ohjelmien käytössä. Koulun ulkopuoliselle kouluttautumiselle annettiin hyvät mahdollisuudet. Kaikille opettajille asetettiin tavoitteeksi opetushallituksen kuvaamat OPE.FI I -tason osaaminen (perusvalmiudet tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen hyödyntämiseen). Puolet opettajista oli tavoite kouluttaa OPE.FI IItasolle (hyvät valmiudet tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen hyödyntämiseen) ja 2-3 opettajaa tavoitteli OPE.FI III-tason (erityisosaamisen taso) koulutusta tarpeen mukaan. Jälkikäteen katsoen tämä toisen aallon tietoyhteiskuntaan kouluttaminen ei kuitenkaan tuonut ensimmäisen aallon (1995) vertaisia tuloksia.

Suomi on pystynyt aikaisemmin mainostamaan itseään kansainvälisesti hyvin menestyneenä tietoyhteiskuntana, kunnes 2008 julkaistun tutkimuksen (CICERO Learning 2008) mukaan olimmekin koulujen tietotekniikan käytössä jopa muista pohjoismaista jäljessä! Valtiovallan taholta alettiinkin jakaa vuosikymmenen lopussa hankerahoja TVT-opetuksen kehittämiseksi. Erityinen nousukiito koulumme TVT-asioissa koettiin jo pääkoulun saneerauksen jälkeen, jolloin koulumme sai ensimmäiset 42 leasing-tietokonetta (1600 Mhz, 2 gigan muistilla 80 gigan kovalevyllä), ja joiden huolto tapahtui ulkoistetusti Fujitsun helpdeskin kautta. Remontin yhteydessä saimme myös dokumenttikamerat ja dataprojektorit jokaiseen luokkaan sekä nopean valokuituyhteyden ulkomaailmaan. Nyt juhlavuonna 2012 saimme uudet 49 leasingkonetta verkkotulostimineen. Verkkoyhteydet on nostettu 100 megaan. Nyt jokaisessa luokassa on käytössämme ajanmukainen, tasokas tietokone, dokumenttikamera, dataprojektori ja kosketustaulu opetusta monipuolistamassa. Piirtoheittimet ovat joutaneet romukoppaan. Lisäksi atk-luokassa on käytettävissä 20 konetta, joista 6 läppäriä voi lainata luokkiinkin tarpeen mukaan. 6


Viitisen vuotta sitten koulumme kotisivujen ylläpito aloitettiin Joomla-järjestelmällä. Myös Fronterin sähköisen työpöydän ja oppimisympäristön pilotointi aloitettiin koulussamme 2008. Heti Fronterin käyttöönoton jälkeen lyöttäydyimme testailemaan Otavan Tutkinet-aihioita ja yhteistyö Otavan kanssa on jatkunut siitä lähtien sähköisen oppimateriaalin käsikirjoittamiseen saakka. Fronterin monet ominaisuudet (mm. keskustelualue, palautuskansio, oppimistehtävät, opetusaihiot, sähköiset testit, ilmoitustaulu) ovat nyt tarjolla opetuksen perustyökaluina. Sähköistä ympäristöä on tuotu myös koulun hallinnon tueksi. Käytämme aktiivisesti Wilmaa (kodin ja koulun sähköinen yhteydenpitoympäristö) ja Fronterin sähköistä kalenteria viikkofläppinä. Samoin käytössä ovat sähköiset varauskirjat mm. atk-luokan varauksille. Fronter-ympäristössä on koulun sisäinen opeblogi ja keskusteluja, joiden välityksellä käydään mielipiteiden vaihtoa esim. tapahtumien järjestelyistä. Sähköisestä arkistosta löytyy myös opekokousten asiakirjat. Olemme esitelleet Fronterin käytöä mm. hollantilaisille vierailijoille. Opettajamme Heli Luokkamäki kävi 2012 Tanskassa esittelemässä sikäläisille opetusalan henkilöille Fronterin digitaalisen oppimateriaalin käyttöä alakoulussa. Yksi opettajistamme toimii tällä hetkellä Fronterin palkkalistoilla kouluttaen Espoon opettajia Fronterin käyttäjiksi.

2010 käynnistimme kosketustaulujen pilotoinnin ensimmäisten alakoulujen joukossa Vantaalla. Aloitimme 7:llä taululla ja nyt taulut ovat valloittaneet jo 21 opetustilaa. Interaktiivinen kosketustaulu on valkokankaan kokoinen, taulukynien kosketuksella toimiva ”tietokoneen näyttöpääte”. Interaktiiviselle älytaululle saa kaikki ohjelmat ja materiaalit opettajan tietokoneelta, dokumenttikamerasta ja verkosta. Dokumenttikameralla voi taululle kuvata vaikkapa esineitä, oppilaiden vihkoja, kasveja ja hyönteisiä. Verkosta voi taulun välityksellä käyttää eri kustantajien sähköisiä oppimateriaaleja, joita tänä päivänä alkaa olla runsaasti saatavilla. Jatkossa on mahdollista, että älytaululla esitetyt tiedot sujahtavat oppilaitten tietokoneiden näytölle ja päinvastoin, kunhan läppärit vakiintuvat oppilaiden repuissa oppikirjojen tilalle. Taulujen interaktiivisuutta lisää vastausjärjestelmä; oppilaille jaettavat kännykänkokoiset vastauskapulat herättävät takapulpetissakin istuvan oppilaan osallistumaan opetustuokioon. Älytaulua voi kuvailla koulumaailman harppaukseksi ”liitukaudesta” 2000-luvun oppimisympäristöön. Vuonna 2007 koulussamme tuntui suuren suurelta edistysaskeleelta luopua piirtoheittimistä ja siirtyä dokumenttikameroihin dataprojektoreineen. 2010 tullut uudistus oli monin verroin suurempi harppaus kohti uutta opetusteknologiaa. 7


Innostusta huokuneen kosketustaulupilotoinnin myötä yhteistyö tauluvalmistaja Prometheanin kanssa tiivistyi. Koulumme opettajia osallistui keväällä 2011 kosketustaulumateriaalin tuotantoprojektiin. Projektissa tehtyjä opetuslehtiöitä on jaossa taulun käyttäjäyhteisö Planetissa kaikille Prometaulujen käyttäjille. Alkuopetukseen soveltuva Keppe-koiran seikkailut saivat paljon huomiota osakseen ja matemaattinen alueenvaltaus –peli (hajotelmaruudukko) on suosittu interaktiivinen opetuslehtiö. Opettajiemme työstämiä opetuslehtiöitä ja resurssipaketteja on Planetissa jaossa jo reilut sata. OPH:n rahoittamassa OSAAVAhankkeessa ja KenGuru –sivustolla julkaistu, kosketustaululla toteutettu multimediasatukirja -projekti on saanut sekin paljon huomiota osakseen.

2012 saimme vastaanottaa tunnustuksen toiminnastaan opetusteknologian käytön edistämisessä. Koulumme kosketustaulujen toimittajatahot valitsivat koulumme CoEohjelmaansa ja myönsivät meille tunnustuksen opetustilojemme varustamisesta kosketustauluilla, aktiivisuudesta taulujen käyttöönotossa sekä tietotaidon jakamisesta niin taulumerkin käyttäjäyhteisössä Promethean Planetissa, kuin myös muita kanavia käyttäen. Taulujen maahantuoja Hedcom sekä tauluvalmistaja Promethean ojensivat koululle CoEtunnuslaatan merkiksi tästä aktiivisuudesta ja yhteistyöstä uuden opetusteknologian parissa seuraavin saatesanoin: “This status has been awarded to Rekola School in recognition of their outstanding commitment to innovation in education. Their exemplary use of ActivClassroom solutions motivates and enthuses teaching and learning by bringing together technology, people, experience and shared expertise.” 8


Fronter-, Tutkinet- ja kosketustaulupilotointien tavoitteena on ollut kerätä kokemuksia sähköisten oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen ja opetusteknologian hyödyntämisestä opetuksessa sekä antaa palautetta opetustuksen järjestäjälle (SIVI) ja kehittämisideoita valmistajille, maahantuojille sekä kustantajille. Pilotoinneissa mukanaolo on poikinut opettajillemme monenlaisia verkkopedagogiikkaan liittyviä koulutuksia ja työtehtäviäkin. Opettajamme Sami Ehrling toimii mm. alueellisena verkko-pedagogiikan tukihenkilönä neuvomassa ja kouluttamassa lähikoulujenkin opettajia verkkopedagogiikan saralla. Lisäksi opettajiamme on koulutettu taulumerkkimme ActivBoardin tutoreiksi ja mentoreiksi. Meiltä löytyy laajalla rintamalla valmiutta esitellä pilotoimiamme käytänteitä muillekin. Opettajamme ovat osallistuneet runsaasti erilaisiin verkkopedagogiikan ja sosiaalisen median koulutuksiin. Koulussamme on järjestetty paljon myös koulun sisäistä tvt-koulutusta. Olemme osallistuneet aktiivisesti alan messuihin (mm. ITK ja Educa) ja verkostoituneet ammatillisesti myös sosiaalisessa mediassa (mm. Twitter ja Facebook). Haluamme myös aktiivisesti jakaa tietojamme ja osaamistamme asioista kiinnostuneille tahoille. Opettaja Markku Saarinen kirjoittaa kosketustaulublogia jakaen kosketustaulujen käytöstä saamiamme kokemuksia.

Nyt 100-vuotias koulumme on opetusteknologisesti koulujen kärkijoukoissa ja samalla sosiaalisen median haasteiden edessä. Ken tietää, mikä mahtaa numeroinniltaan olevan nyt meneillään oleva tietotekniikan kouluopetuksen vaihe. Ovella kuitenkin kolkuttelee mm. sosiaalinen media, mikä sekin tarjoaa aivan uusia menetelmiä opetukseen ja oppimiseen (mm. yhteisöllinen tiedon rakentelu). Tähän aikaan kuluu myös laaja kirjo erilaisia mobiililaitteita henkilökohtaisista läppäreistä iPadeihin ja älypuhelimiin. Kaikki kehitys ei ole aina tapahtunut ongelmitta. Tietotekniikan mukaantulo kouluun aiheutti haasteita aikanaan opettajille. Nyttemmin lasten netin ja viihdemedian käyttö aiheuttaa uudenlaisia haasteita ajankäytön lisäksi. Netti kun on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämän päivän lasten kasvatuksessa ei voi ohittaa netiketin eli netin asianmukaisen ja fiksun käytön opetusta. Sosiaalisen median kanavat tarjoavat myönteisten asioiden lisäksi karikoita ja mm. kiusaamiselle uusia kanavia. Saman aikaisesti lasten kännykät alkavat olla tasokkaita mobiililaajakaistoineen ja useille jo arkipäivää. Ikäviä asioita voidaan levittää sitäkin kautta; videokuvaa ja tekstejä saa suoraan nettiin napin painalluksella. Hyvien kehitysnäkymien rinnalla on nämä haasteetkin osattava huomioida. 9


Tulevaisuuden kuvaan sisältyy se, että TVT:tä voidaan hyödyntää pedagogisten päämäärien, kuten yhteisöllisyyden, osallisuuden ja vastuullisen kansalaisuuden edistämiseen. Sosiaalinen media tarjoaa innostavia mahdollisuuksia oppimisessa. Internetin ja sosiaalisen median myötä tiedon käsite, rakenteet ja satavuus ovat muuttuneet. Koulu ei voi irtisanoutua tästä muutoksesta. Tarvitaan poliittista tahtotilaa sekä opetushenkilöstön TVT-osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Valitettavasti nyt istuvan hallituksen koulutuspoliittista toimintaa ohjaava kehittämissuunnitelma ei sisällä kuin vähäisiä mainintoja tietoyhteiskuntataitojen merkityksestä ja kehittämisestä. Edessä olevalta tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistukselta voidaankin odottaa paljon. Vuoteen 2016 mennessä opetussuunnitelmaperusteisiin tulisi kirjata tietoyhteiskuntataidot niin sitovasti ja selkeästi, ettei koulutuksen järjestäjille jää mahdollisuutta ohittaa niitä missään Suomen kouluista. Meidän on muistettava, että nykyiset oppilaamme ovat työelämässä vielä 2070! Meidän tehtävämme on valmentaa heitä siihen parhaamme mukaan.

Tänä päivänä voimme kiittäen muistaa niitä Rekolan koulun Tietotekiikan Tuki ry:n puuhahenkilöitä, jotka pitkänäköisesti puhalsivat tyhjästä käyntiin koulumme tietokoneistamisen, kehittivät sitä vuosien varrella ja pitivät innostusta yllä kaikki nämä vuodet. Aktiivisten ATK-taitoisten opettajien, TVT-myönteisten rehtoreiden (jotka työhönottohaastatteluissa ovat kysyneet myös opettajien atk-taitojen perään ja ovat olleet koulutusmyönteisiä TVT:n osalta) ja Tietotekniikan Tuki ry:n toiminnan ansiosta olemme edelleen Vantaan ykköskoulujen joukossa atkosaamisen saralla. Jo 2001 kirjoitettiin: ”Lieneekö koulumme tietoteknisestä myötämielisyydestä johtuvaa mm. se, että entinen oppilaamme työskentelee MTV3:lle esitellen internetin parhaita pelivinkkejä lauantaisin puoleltapäivin ohjelmassa TILT”. ATK-opetuksemme lienee poikineen paljon muutakin, meiltä vielä piilossa olevaa hyvää.

TVT-opetuksemme alkuun laittamisesta ja kehityksen kelkassa mukana pysymisestä kiitos osoitettakoon Tietotekniikan Tuki ry:n perustajajäsenten (Kaarina Kauppinen, Kari Konka, Tapio Pitkänen, Leila Pöyry, Kaarlo Tarkka, Mikko Riekkinen ja Aki Isoaho) lisäksi yhdistyksen puheenjohtajille: Tapio Pitkäselle, Anja Heikkiselle, Antti Ratialle ja Tapio Hakoniemelle sekä priimusmoottorille, eläkkeellä olevalle opettajalle Toivo Pokkiselle. Topin jalanjälkiä TVT-opetuksen kehittämisessä on seurannut 90-luvun alkupuolelta Markku Saarinen. Erityinen kiitos kuuluu niin ikään lähes kaksi vuosikymmentä mukana olleille aktiiveille Juha Hirvoselle ja Jaakko Apell'ille korvaamattomasta koneiden huoltoavusta, teknisestä tuesta, ideoista ja innostamisesta. Tänä päivänä tietoteknistä osaamista viedään eteenpäin jo laajalla rintamalla monen opettajan toimesta, mistä kiitos myös heille kullekin. On myös hyvä muistaa, että kouluissa ihmisen ja koneen kohtaaminen ei ole koskaan viimeisen 25 vuoden aikana ollut suoraviivaisesti edennyttä menestystarinaa – ei Rekolassakaan. Tämän hetken tilanteesta on kuitenkin harvinaisen hyvä jatkaa! Markku Saarinen

10


11


YhteistyÜkumppaneiden tervehdyksiä Otavan tervehdys

Prometheanin tervehdys 12


Rekolan koulun historiaa 1912-2012 Vuonna 1907 Koskelan palstaosuuskunta alkoi myydä tontteja, joille rakentui ripeään tahtiin pientaloja, ns. huviloita.

rakennettiin. Oppilasmäärät kasvoivat vuosi vuodelta ja pahimmillaan tilanahtauden vuoksi 1940-luvun lopussa koulun toimintaa järjestettiin hajasijoitettuna Rekolan kartanossa, Rekolan VPK:n talossa, Rekolan työväentalolla, parissa omakotitalossa ja parakissa. Koulukeittola toimi tuolloin ns. vanhassa saunassa eli nykyisessä välituntivälineiden lainapisteessä. Paineet kasvoivat uuden päärakennuksen saamiseksi 1950-luvun alkuun.

Ilmoitus Suomettaresta 14.4.1907 kertoo: A.Alli: 120 t.alaa maata, peltoa ja metsää kauniilla paikalla Räckhalsin pysäkin vieressä joen rannalla luovutetaan osuuskunnalle tai myydään palstoittain. 100-200 mk tynnyrinala. Hyvä metsä, rakennusaineita löytyy. (1 t.ala l. tynnyriala on n. 1000 neliöm.)

Samoihin aikoihin aloitti toimintansa Koskelan tiilitehdas. Junakin alkoi pysähtyä vakituisesti Rekolassa 1909. Nämä toimet kasvattivat väestöpohjaa ja loivat tarpeen suomenkieliselle kansakoululle, mihin ilmoittautuikin heti alkuunsa 21 oppilasta. Kouluhalukkaiden listaa kerättäessä törmättiin myös vastustukseen. Koulun tulon pelättiin kasvattavan veroja. Jotkut myös pelkäsivät, josko koulu kasvattaa työläisten lapsista työn karttajia. Koulumme perustamista koskeva ensimmäinen virallinen kokous pidettiin 28.1.1912. Perustavan kokouksen osallistujalistassa esiintyy mm. nimet Lindholm, Tuovinen,

Laine, Salonen, Partio, Kupiainen, Virna, Allaolevassa kuvassa Rekolantien varressa Valkeaniemi, Vilenius, ja Puokka. Näitä olleesta talosta oikealle olevalle pellolle on sukuja vaikuttaa paikkakunnalla edelleen. rakennettu nykyinen Rekolan koulu. Rahoitusta toiminnalle saatiin valtiolta, Suomalaisen Kansakoulun Ystäviltä ja EteläSuomalaiselta Osakunnalta. Rahoituksessa turvauduttiin myös vapaaehtoiseen tukitoimintaan ja koulumaksuun. Kirjat annettiin ilmaiseksi vain varattomille oppilaille. Vasta vuonna 1922 Helsingin maalaiskunta otti koulun omakseen. Räckhalsin suomalainen kansakoulu sai 1925 nimekseen Rekolan kansakoulu. Toive aivan omasta koulurakennuksesta toteutui 1929, kun jyhkeä, ns. vanha koulu / museokoulu 13


Rekolan alueella alkoi ripeä rakentaminen ja asutuksen lisääntyminen 1940-luvulla. Asolan rintamamieskylää alettiin rakentaa kartanon maille heti sodan loputtua. Vuonna 1944 oli asunnoista maassamme kova pula. Eduskunta hyväksyi lain, joka antoi mahdollisuuden naimisissa oleville rintamamiehille saada asuntotontti ja rakennuslaina valtiolta. Yksi tällainen alue oli nykyinen Asola. Kylän nimi on kunnianosoitus Asutushallitukselle ja ASO:n pääjohtajalle Veikko Vennamolle. Kansanhuoltoministeriö määräsi 1944-45 Räckhalsin tilan metsiä hakattavaksi suuria määriä ja myytäväksi Suomea vaivanneen polttoainepulan vuoksi. Yhteensä Räckhalsin tilan metsiä hakattiin vuosina 193847 yli kymmenentuhannen juoksukuutiometrin edestä. Edellinen suuri metsien hakkuu oli ollut ensimmäisen maailmansodan edellä. Vuonna 1914 Venäjän vallan aikana alueen metsiä hakattiin, koska puita tarvittiin Helsingin reuna-alueilla tehtäviä vallitustöitä varten. Viereinen ilmakuva Rekolasta on vuodelta 1954.

Sotien jälkeen Rekolassa ei ollut kerrostaloja, tienviittoja tai kunnollisia teitä; Rekolan koulu sen sijaan oli ja siellä viisi luokallista oppilaita. Kouluun saatiin syksyllä 1946 Vilppulasta Vantaan maalaiskuntaan muuttanut musiikkimies, kansakoulunopettaja ja myöhemmin koulunjohtaja ja rehtori, uuttera yhteiskunnan rakentaja Antti-Veikko Nikulainen. Hän tuli tuolloin varsin pieneksi kutistuneeseen Helsingin maalaiskuntaan, koska Helsingin kaupunki oli ottanut sen pinta-alasta ja asukkaista kaksi kolmasosaa vuonna 1946.

Koulutyön lisäksi ”Aa-Ve” perusti partiolippukunnan Rekolan Metsäveikot 1947 alueen nuorten hyväksi. Antti-Veikko oli taitava sanoittaja ja hänen toimestaan syntyikin partiotoiminnan yhteyteen legendaarinen yhtye The Mexican Boys, joka esiintyi koulumme tilaisuuksissa vielä 1990-luvulla. Aikanaan hänen panoksensa alueen kehittämiseen tultiin näkemään poliittisen osallistumisen ja yhteiskunnallisten luottamustoimien kautta. 1975 Nikulaisen yhteiskunnallinen aktiivisuus johti mm. Rekolan Kokoomus -yhdistyksen 14 perustamiseen.


Rekolan alue oli tunnetusti historiansa alkuvaiheessa ollut poliittisesti enemmänkin vasemmistolainen. Radan lähelle sijaitseville tonteille oli aikoinaan muodostunut junalla Helsingissä työssä käyvän teollisuustyöväen asuinalue; joen läheisyydestä myydyille tonteille oli aikoinaan muuttanut pääasiassa toimistotyöntekijöitä, ammattimiehiä, opettajia tai kesäasukkaita. Räckhalsin työväenyhdistys oli perustettu jo 1924 ja työväentalo (missä edelleen on elokuvateatteritoimintaa ainakin 2012 vuoden loppuun saakka) avajaisjuhlia vietettiin 1948. Nikulainen oli myöhemmin mm. puheenjohtajana siinä Vantaan kauppalan toimikunnassa, jonka tavoite/haave oli rakentaa Vantaan tuleva keskusta Koivukylään Tikkurilan sijaan. Tämän toimikunnan toiminta ajoittuu siihen, kun Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala 1972 ja lopulta Vantaan kaupunki 1974. 1949 kiirehdittiin rakennussuunnitelmia Rekolan alueelle ”villin” tonttien osittamisen estämiseksi. Rekola julistettiin rakennuskieltoon 1.12.1952. Tultaessa vuosikymmen vaihteeseen 1950 tilanahtaus kävi koulussakin sietämättömäksi. Kansakoulun tiloissa toimi tuolloin myös Helsingin maalaiskunnan suomenkielinen piirikirjasto. Uusi koulurakennus, pääkoulu, saatiinkin pelastukseksi 1952. Samalla Rekolan koulun tiloissa aloitti toimintansa Helsingin maalaiskunnan ensimmäinen oppikoulu, Tikkurilan yhteiskoulu.

Tilat tarvittiin kuitenkin pikimmiten omaan käyttöön, sillä iltajatkoluokat muuttuivat päivisin toimiviksi kansalaiskoululuokiksi. Korso-Rekolan kansalaiskoulu toimi Rekolan kansakoulun tiloissa vuoteen 1959 saakka. Alueen asukasmäärä kasvoi kiihtyvällä vauhdilla. Ruotsinkielisessä Hanabölessä oli vuonna 1920 asukkaita 300, joista 57% ruotsinkielisiä. Kymmenen vuotta myöhemmin asukkaita oli jo 700, joista ruotsinkielisiä 26%. Viisikymmentä luvulle tultaessa asukasmäärä oli 2100, joissa 13% ruotsinkielisiä. Ensimmäinen rakennuskaava vahvistettiin Rekolaan 1964, mikä mahdollisti tonttien jakamisen ja rakentaminen kylällä kiihtyi entisestään. Vuonna 1970 asukkaita alueella olikin jo 4900 ja ruotsinkielisten osuus oli enää 3%. Vuonna 1968 valmistui Päiväkummun koulu. Näin vapautuikin tilaa Rekolassa 1971 aloittaneelle omalle oppikoululle, Rekolan yhteiskoululle. Oppikouluun pyrittiin tuolloin pääsykokeilla 5. kouluvuoden aikana. Ilo ja into oppikouluun pääsystä oli käsin kosketeltavaa. Koulunkäynti ”pientenlasten” koulussa aiheutti kuitenkin myös tyytymättömyyttä, mikä välillä purkautui vallattomuutena ja vahingontekona. Monta kolttosta tehtiin kapinoinniksi kansakoulun ”tiukanlaista” kuria vastaan. 15


Myös vanhemmat olivat oppikoulusta innoissaan; Jotkut heistä ehdottivat jokaviikkoisia talkoita opetusvälineiden hankkimiseksi, joku halusi osallistua koulun lattioiden luuttuamiseen ja joku olisi jopa halunnut jäädä koululle siskonpetiin keskustelemaan oppikoulusta koko yöksi! Rekolan yhteiskoulu toimi alkuun kansakoulun päärakennuksessa limiluvussa kiertäen vapaina olleissa luokissa, kunnes 1973 sen käyttöön valmistui pikaisesti rakennetun elementtikoulun tilat nykyisen uuden koulun paikalle. Tilanahtaus kuitenkin vaivasi ja oppitunteja järjestettiin mm. pihapiirissä kaivon kannella. Näihin aikoihin oli myös alkanut Koivukylän (1970) ja ison, uuden kerrostaloalueen, Havukosken alueen nopea rakentaminen rakennusyhtiö Hakan toimesta. 1980 mennessä alueelle oli tavoite sijoittaa 17000 uutta asukasta! Samoihin aikoihin Keravanjoen itäpuolelle alkoi kasvaa Päiväkummun omakotialue omaksi kaupunginosaksi. Pikimmiten puuhattiin Koivukylään Kustaantien varteen yhteiskoulun rakentamista, joka pääsikin aloittamaan toimintansa 1974 keskeneräisissä tiloissa. Ensimmäisinä kouluvuosina myötäiltiin ”isäntäkoulun” systeemejä ja vietettiin yhteisiä juhlia. Pian opettajien teitittelylle ja ruokailujen valvonnalle haluttiin heittää hyvästit. Peruskoulu-uudistuksen myötä Rekolan yhteiskoulun nimi muutettiin Koivukylän yläasteeksi ja lukioksi.

Oppilasmäärät kasvoivat Rekolan koulussa 70-luvun lopussa yli 200 oppilaan vuosivauhdilla. Rautkallion korttelikoulun valmistuminen 1977 toi hetkeksi helpotusta tilanahtauteen. Huipussaan oppilasmäärä oli 1979, jolloin oppilaita oli 981! Tuolloin lähes 400 oppilasta eli 5.-6.luokkalaiset kuljetettiin linja-autoilla Hiekkaharjuun, Tikkurilan yhteiskoulun, ammattikoulun ja Dickursbyn koulun tiloihin. Vasta Rekolan koulupiirin jako ja Havukallion koulun (nykyinen Kytöpuisto) valmistuminen 1981 helpottivat lopulta tilan ahtautta Rekolassa. Tuolloin Rekolan oppilaat pääsivät vihdoinkin käymään omaa lähikouluaan. 16


Koulutarvikehankintoja alkuvuosina

Koulutarvikehankintoja menneinä vuosina

Vuoteen 1912 mennessä Helsingin maalaiskuntaan oli perustettu seuraavat ainakin osittain kunnalliset kansakoulut: Seutula (1901), Metsola (1904), Hämeenkylä (1906), Mellunkylä (1906), Malmi (1906), Tikkurila (1912), Tapanila (1912) ja Rekola (1912). Näistä vain Seutulan, Metsolan , Tikkurilan ja Malmin kouluilla oli oma koulurakennus. Koulukalusto oli tuolloin osaksi lahjoituksina saatua. Jo vuodesta 1899 istuimin varustettuja pulpetteja pidettiin kuitenkin välttämättömään koulukalustoon kuuluvina. Vankat kahdenistuttavat pulpettimallit pysyivät valta-asemassa aina sotien jälkeiseen aikaan. Valtionapua hakeneille kouluille oli lisäksi hankittavat tietyt piiritarkastajien vaatimat välineet opettajanpöytineen.

Rekhalsin suomalaisen kansakoulun tilikirjasta vuosilta 1912-1925 voidaan nähdä, että heti koulun toiminnan alkuvaiheessa lähtien kuluja ovat aiheuttaneet palkkojen ja tilavuokrien lisäksi mm. polttopuiden, koulukaluston, veistokalujen ja opetusvälineiden hankinta. Jo tuolloin palkkakulut oli suurin kustannuserä. 1950-luvulla nykyisen pääkoulun käyttöönoton yhteydessä hankittavaa piisasi harmonista, helmitaulusta, karttatelineestä, kuvastolaatikosta, soittokellosta, lukujärjestyksen kehyksistä aina presidentin kuvaa ja Suomenlippua myöten. Pulpettien jälkeen seuraavaksi eniten kustannuksia aiheutti luokkien liitutaulujen hankinta. (Nykyisissä ensikalustamisen ohjeissa puhutaan jo onneksi oppilaspöydistä ja –tuoleista sekä kosketustauluista!)

Päiväjatkokouluihin ja varsinkin kansalaiskouluihin hankittiin monenlaisia koneita ja erikoiskalustoa. Sattuipa kerta seuraavaakin: Kun koulumme johtaja A-V Nikulainen oli Katri Lammen kanssa tekemässä hankintoja Rekolan koulun pienoiskotiin ja valitsivat sinne tarvittavaa lastensänkyä, myyjä luuli nuorenparin ostavan vuodetta omalle vauvalleen. Todellinen asianlaita lienee oikaistun myyjälle saman tien. 17


Kiertokoulussa 1800-luvulla ja joissain kouluissa aina sotien jälkeiseen aikaan (1940-luku) saakka koululaiset harjoittelivat kirjoittamista rihvelitauluun. Kiertokoulun opettajalla oli rihvelitaulu, pieni mustasta kivestä tehty liitutaulu, johon kirjoitettiin kivikynällä eli rihvelillä. Taulussa oli puiset kehykset. Myöhemmässä vaiheessa myös oppilailla on ollut omia rihvelitauluja. Tauluun kirjoitettiin myöhemmin liidulla ja se oli tavallaan vihkon korvike. Kirjoitus pyyhittiin taulusta pois käytön jälkeen. Myöhemmin ruvettiin käyttämään lyijykynää kirjoittamisen harjoitteluun. Tärkeintä oli kuitenkin oppia kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. ”Nykypäivän tablettitietokoneet ja e-kirjanlukijat muistuttavat kovasti entisajan rihvelitaulua. Rihvelitaulun aikana tarkoitus oli painaa asiat oppilaan muistiin, kun taas nykyään tiedot tallennetaan koneen tai tietoverkon muistiin.”

TÄHÄN TULLEE RIHVELITAULU KUVA .

Jo 1920-luvulla kouluhallitus listasi alakansakoulun välineet tärkeysjärjestyksen: luokkataulu, helmitaulu, raamatulliset kuvat, käärepaperia, sakset, siveltimet, irtokirjaintaulukko, leikkelyaakkoset … kellotaulu (pahvista irtoviisareineen), kotimaiset eläinkuvat, hernepussit, maatalouskuvat … ja ammatteja esittäviä kuvatauluja. 1923 vuoden hankintoihin Rekolan koulutarviketilauksessa onkin havainnollistamisen lisäämiseksi listattu laskupennit, maataloudellinen kotieläinkuvasto, ensiapu tapaturmissa –taulut sekä ainekirjoituskuvat. Pari vuotta myöhemmin 1925 Rekolaan hankittiin erä Siviä Heinämaan kirjaa ”Risto Roopenpoika”.

Kyseistä kirjaa näyttää luetun pitkään Suomen kouluissa. Kirjasta näyttää otetun lukuisia painoksia vuosikymmenten saatossa. Antikvariaateista näyttää kirjaa vieläkin löytyvän. Kirjan taustoihin paneutuessa saa tietää seuraavaa: "Vuonna 1911 ilmestyi Siviä Heinämaan kirjoittama mukaelma Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä. Siinä Crusoe kotoutettiin kokonaan Suomeen kotkalaisena poikana, jonka saarikokemuksen kautta voitiin sujuvasti kuvata lähes koko ihmiskunnan kehitys. Risto on saarella ensin keräilijä-metsästäjäasteella, josta hän etenee vähitellen maanviljelykseen. Ajatuksena oli se, että kun Risto palaa saarelta takaisin kotimaahansa, hän on valmis ottamaan hyvän kansalaisen roolin." Taustatietoa tähän kirjaan löytyy väitöskirjasta: Tobinson Crusoen avulla valistettu ja kasvatettu suomalaisia.

18


Mutta evakkoretkiä oli luvassa vielä jatkossakin. 1990-luvulla alkoi paljastua homeongelmia hätäisesti rakennetussa ”parakkikoulussa”. Se jouduttiinkin purkamaan ja 1997 valmistui pihapiiriimme nykyinen ns. uusikoulu. Jälleen kerran hajasijoitetut oppilaat pääsivät takaisin kirkon kerhohuoneista ja VPK:n tiloista. Uuden koulun rakentamisen aikoihin koulumme pihapiiri todettiin harvinaisen kauniiksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi usealta eri aikakaudelta olevine rakennuksineen. Uudisrakennusta suunniteltaessa otti Vantaan kaupungin kaavoitus- ja kiinteistövirasto kantaa koulun pihapiirin yleisilmeen säilyttämisen puolesta. Museovirasto määräsi pihapiirin ja rakennukset suojelukohteeksi, mikä sen jälkeen onkin asettanut reunaehtoja uusien remonttien toteutukselle. Oppilaiden evakkomatkoja oli vielä edessä vanhan koulun (1988), sekä pääkoulun (2007) peruskorjausten yhteydessä. Viime vuodet olemmekin saaneet nauttia tilanteesta, että kaikki oppilaat ovat mahtuneet omaan lähikouluunsa ja meillä on tarjota peruskorjatut, nykyaikaiset opiskeluympäristöt alueemme oppilaille. Mitä meneillään oleva lähikoulu-uudistus tuo tullessaan tilojen käytön osalta, on meille vielä arvailujen varassa.

HISTORIA JATKUU TÄSTÄ: REXIN ARTIKKELI REMONTTIEN PYÖRTEISSÄ JATKAA TÄSTÄ…

19


N채ist채 vanhoista kuvista joitain

20


Rekolan koulu 100 vuotta

21


Rekolan koulu 100 vuotta

22


Seuraavien sivujen Rekolan ja lähikylien historiakatkelmat on julkaistu 1992 täällä: Rekolan koulun 5A:n lähihistoriatutkimus: Muutoksia Rekolan ympäristössä. Köyhien paratiisista hyvinvointilähiöksi Muisteloita 5A-luokalle 1992 antoivat: Jenny Lehtinen (Asola), Alfhild ja Sven Stolt (Matari), Aino Pietarinen (Rekola), Emmi Enström (Päiväkumpu), Irja ja Oiva Salonen (Rekola), Veikko ja Eeva Salonen (Rekola), Erna Talonpoika (Koivukylä), Vihtori Hervanto (Rekola), Elvi Maarni (Rekola). Hiukan nimihistoriaa Rekolan kylän nimi juontaa historiansa aina keskiajalta asti, jolloin tilallinen Anders Räckhals luovutti maitaan pitäjänkirkolle sillä ehdolla, että hänelle luettaisiin joka sunnuntai messu aina tuomiopäivään asti. Miten lie käynyt messun lukemisen, mutta kylän nimi kertoo tänään entisestä omistajastaan. Vielä tämän vuosisadan alussa kylä tosin oli ruotsinkielinen ja nimeltään Hanaböle. Kerrotaan, että tämä nimi taas tuli ruotsalaisen ruotusotamiehelle palveluksessa annetun nimen mukaan. "Hane" tarkoittaa piilukkomusketin jousihanaa. Työpaikat Helsingissä, mutta Suomiverkkareita ja hetekoita Rekolassa Vuosisadan alussa vielä puolet Hanabölen asukkaista olivat maataloustöissä. Kylän kasvaessa lisääntyivät Helsingissä ja radanvarressa sijaitsevat työpaikat.

Palasia Rekolan historiasta 1920-luvulla junamatka Helsinkiin kesti 47 minuuttia. Valtionrautateiden konepaja ja Tikkurilan väri- ja vernissatehtaat olivat tärkeimpiä työnantajia. Vakulan talossa Rekolassa oli omaa pienteollisuutta. Siellä on aikanaan valmistettu sekä Suomiverkkareita että hetekoita. Rekolassa toimi myös Koskelan Tiilitehdas.

Kiinalaiset hakkasivat Rekolan ja Matarin metsät savipelloiksi Hanabölen kylä oli perinteinen maatalouskylä Helsingin pitäjässä. Tiloille kuuluivat myös metsäalueet. Vuonna 1914, Venäjän vallan aikana, nämä metsät hakattiin koska puita tarvittiin Helsingin reuna-alueilla (Puotinharjussa ja Vartiokylässä) tehtäviä vallitustöitä varten. Vanhat rekolalaiset muistelevat, että puunkaatohommissa olivat Venäjän armeijan palveluksessa olevia kirgiisejä ja kiinalaisia. Metsien kaataminen teki kylien maisemista toivottomia savipeltoja. 1920-luvulla perustettiin Rekolaan yksityinen tieosuuskunta ja linja-autoliikenne ulottui Rekolaan asti. Tosin vain poutasäällä. Liikennöinti oli pakko lopettaa heti, kun tuli liian märkää. Rekolantie rakennettiin vuonna 1933. Ennen sitä Hanabölen myllylle menevät korsolaiset upposivat tuon tuostakin hevoskärryineen Matarin suomaisemiin.

Rekolassa asunut taiteilija Elvi Maarni muisteli 1992 viettäneensä lapsuutensa kesät Rekolassa, ja hänellä on siltä ajalta värikkäitä muistoja. Kesäasukkaat eivät olleet kovin varakkaita ja mökit olivat usein pelkkää lautaa. Elvi Maarni puhuukin Rekolasta köyhien paratiisina. Uimapaikka oli Pikkukoski. Siellä mammat kylpivät alasti ja parantelivat näin reumatismiaan. Kerran korkea venäläinen virkamies sattui ajamaan ohi, ja tämän jälkeen mammat määrättiin käyttämään uimapukua.

23


Kansanedustaja Martti Pihkala oli Rekolan tärkein vaikuttaja 1960-luvun alkuun saakka. Hän lahjoitti mm. urheilukentän tontin omalta maaltaan. Kuvassa Pihkalan loistohuvila vuodelta 1928. Myöhemmin se on ollut teollisuuskäytössä. ”Martti Pihkala osti vuonna 1922 Rekolasta kaksi pientilaa ja ryhtyi viljelemään niitä. Kun uusi päärakennus valmistui vuonna 1928, Pihkala muutti perheineen vakituisesti Rekolaan asumaan. Vuosina 1925-26 Martti Pihkala hankki veljensä Laurin kanssa lisäalueita muun muassa Keravanjoen itäpuolelta. Poliittisista syistä Martti Pihkala asetettiin kotiarestiin kolmeksi vuodeksi Helsingin maalaiskunnan Rekolassa omistamalleen maatilalle. Viimeiset vuotensa Pihkala vietti syrjässä politiikasta viljellen maatilaansa. Veli Lauri ”Tahko” Pihkala oli yleisurheilija, urheilun "monitoimimies" ja suomalaisen pesäpallon keksijä. Työuransa aikana Lauri Pihkala oli etupäässä puolustuslaitoksen palveluksessa. Hän osallistui kaikkiin olympiakisoihin vuosina 1908–1936 joko urheilijana tai johtajana. Lauri Pihkala ideoi mm. Salpausselän Kisat ja oli perustamassa Suomen Latua vuonna 1938. Tarkoituksenmukainen kansanurheilu oli hänen sydäntään lähellä. Hän propagoi maastohiihdon puolesta; myös koulujen hiihtoloma on hänen ideoitaan.” (Lähde: Wikipedia)

Muistiin merkinnyt 1992: Kristiina Jokimies, Carita Lehtonen, Ismo Kiesiläinen, Marcus Korhonen, Jarmo Raatikainen, Jere Ratia, Topi Tarkka

24


Kirjoittanut 1992 Riitta Fagerholm, Osmo Salomaa ja Marko Vänttinen käyttäen lähteenä: -Litzén, Aulikki: Helsingin esikaupunkialueel-la 1900-1970. -Rekolan omakotitaloyhdistyksen 30vuotisjulkaisu. -Lehtiartikkelit 25


Matti Lehtonen muistelee 1950luvun kouluaikojaan Rekolassa Matti Lehtosella, 70 v, on kolmen sukupolven kokemuksia koulustamme. Poikamme ja tyttäremme kävivät ala-asteen Rekolassa 1970-luvulla. Useat lastenlapsistamme ovat käyneet kunnianarvoisaa opinahjoa 1990-luvulla ja tällä vuosituhannella; kaksi serkuksista opiskelee siellä parast’aikaakin. Tytär Elina aloitteli myös opettajauraansa Rekolan koulussa 90-luvulla ja toimii nyt Vierumäen koulun rehtorina. Lapsenlapset ovat päässeet erittäin pitkälle urheiluharrastuksissaan. Elias on peräti nuorten painin Euroopan- ja maailmanmestari ja serkkunsa Jenna on kouluratsastuksessa aivan Suomen kärkipään tasoa. Eliaksen isoveli Joona ja pikkuveli Joel puolestaan ovat eteviä koripalloilijoita. Tulin Rekolan kansakouluun 3. luokan kevätlukukaudelle v. 1951 Keravan kansakoulusta. Rekolassa meillä oli poikaluokka, jossa Antti-Veikko Nikulainen opetti samalla kertaa 3. ja 4. luokkalaisia. Yhteensä meitä oli runsaat parikymmentä pojanvesseliä. Koulu sujui mukavasti, ja aikaa jäi mm. mennä mukaan Antti-Veikon vetämään poikien partiokuoroon. Kerrankin esitimme Tiernapojat Helsingin Kalastajatorpalla kolme kertaa peräkkäin eri saleissa.

Olin tässä laulunäytelmässä knihti ja Nilsenin Hannu oli Herodes, ja Koskisen Kai murjaani. Muistaakseni pikkujouluväki oli Kone Oy:n henkilökuntaa. Myös yleisradiossa kävimme Lastentunnilla laulelemassa. Antti-Veikolla oli ilmeisesti monipuoliset "verkostot", sillä hän vei poikaryhmän Veikko Itkosen filmistudioon Haagaan, missä tehtiin elokuvaa Tyttö tuli taloon, jota on esitetty tv:ssäkin monen monta kertaa (viimeksi elokuussa 2012). Studioon oli rakennettu jonkinlainen sekametsä, ja me esitimme iltanuotiolaulun marssimalla nuotiopaikan ympärillä. Saattaa olla, että olimme jo silloin, tai ainakin osa meistä, oppikoulun alaluokalla, mutta joka tapauksessa vietimme tuntitolkulla studiolla.

Olimme tietysti otettuja myös siitä, että meidätkin sivuosien esittäjät kutsuttiin elokuvan ensi-iltaan Bio-Bioon. Päätähtinä olivat Joel Rinne, Heidi Krohn ja Maija Karhi. Oikeinkirjoitus tuotti meille joskus ongelmia. Muistan kerran, kun piti kirjoittaa maantieteen tunnilla Göteborg. Me kaikki kirjoitimme sen väärin, ja sekös opettajaa ihmetytti. Itse taisin olla vielä kansakoulussa luokan parhaita oppilaita, mutta kerran sain kumminkin laskennon kokeesta nelosen. Muistan hyvin, kun Aavee oli kirjoittanut persoonallisella käsialallaan numeron perään: Mikäs nyt tuli, Matti? Hyviä kaverisuhteita syntyi koulussa 1950luvulla, ja muutamat niistä ovat säilyneet jo yli 60 vuotta! Käsitykseni mukaan valtaosa piti Antti-Veikkoa hyvänä ja innostavana opettajana. Hän järjesti meille monenlaisia reissuja. Teimme mm. talvisen matkan junalla Vilppulaan sikäläiseen koulukotiin, missä Aavee oli ollut nuorena ohjaajana. Retket toivat kivaa vaihtelua koulutyöhön. Porvoossakin käytiin kerran Aaveen isän luona, ja siellä saatiin hyvää ruokaakin. Jännittäviä maastoleikkejä meillä oli samalla matkalla Porvoon Linnanmäellä. 26


Rekolan koulun historiaa

27


28


(Emmi EnstrĂśm aloitti Rekolan koulussa 2012.)

Muistiin merkinnyt 1992: Jarmo Raatikainen, Jere Ratia, Topi Tarkka, Kirsi Karjalainen, Laura Lehikoinen, Anne Väyrynen, Henrik Hjerppe, Sami Niemisalo, Kai Talonpoika 29


30


Muistiin merkinnyt 1992: Lea Salonen, Raakel Pellonp채채, Tuija Nopanen 31


32


Kouluun tuli oppilaita myös Päiväkummun alueelta. Vasta 1939 valmistui Laurintien kohdalle silta. Siihen saakka he joutuivat jalan kiertämään aina Havukosken kautta. Sopivana vuodenaikana toki Keravanjoen ylittäminen tapahtui soutuveneellä tai jäätä pitkin. Tavalla tai toisella tehtyä koulumatkaa kertyi kuitenkin useita kilometrejä. (Varmaan kauhistuttava ajatus niille koululaisille, joita tänään tuodaan autolla koulun pihaan kilometrinkin pituisen matkan takaa! )

Hanabölen koski Keravanjoessa oli paljon koskia, joita käytettiin vesivoimana. Havukoskella on koski, jossa oli sekä mylly että saha. Vienti toimi vuosina 1750-1860, jolloin sieltä vietiin puuta Hollantiin, Espanjaan ja Englantiin. Mylly tuli Keravanjoelle siksi, että kirkonkylässä olevan myllyn pato aiheutti tulvia. Kauppias Sederholm piti kosken luona salakauppaa. Ennen vuotta 1860 maaseudulla ei saanut olla kauppoja. Siellä myytiin esim. suolaa, tupakkaa ja sokeria. Myllyn luona oli myös vanha silta, joka oli ainoa tie joen toiselle puolelle Päiväkumpuun. Tämä oli ainoa paikka ylittää joki vuoteen 1939 saakka, jolloin Päiväkummunsilta rakennettiin. Vanha hatara silta sortui 1950-luvulla tulvan mukana. (Marko & Osmo)

Muistiin merkinnyt 1992: Hanna-Leena Talonpoika, Satu Kajan, Riitta Fagerholm, Mikko Lukkarinen, Paavo Hietanen, Patrik Sonninen, Miska Weckman, Jukka Hermansson, Kimmo Naukkarinen, Osmo Salomaa, Marko Vänttinen. 33


Rekolan koulu 100 vuotta

34


3A-luokka vuodelta 1954 ja opettaja Martta Valkeaniemi

35


5. luokka vuodelta 1956 ja opettaja Gloria Nikulainen

36


37


38


Rakentelua TN-tunnilla

39


3. Luokan koiran채yttely TN-tunnilla 2011

40


Rekolassa eläkkeelle siirtymisiä Lempi Yli-Annala 2001

Raili Sillanpää-Pöyry 1999 Mikko Riekkinen 2003

Margaretha Starck 2000 Saimi Kekkonen 2000

Laulua Railin läksiäisissä 41


Rehtori Mikko Riekkinen el채kep채iville 2003

Asemalta kunniakujaa pitkin salitilaisuuden kautta kahvitteluun ruokalaan.

42


43


Styrox-askartelua

44


45


46


P채채koulun saneeraus 2006 meneill채채n Oppilaat TN-tunnilla maalaushommissa

47


P채채koulu remontin tarpeessa

48


Pääkoulun saneeraus käynnissä

Museoviraston rapsutuksia ja menneen värimaailman tutkimuksia 49


Kuvistöitä menneiltä vuosilta

50


Oppilaita 2004

51


Käytä tätä pohjaa Retkipäivä Eläintarhan kentällä 2008

52


Maikat lakossa 1984 53


Rekolan koulu 100 vuotta

54


Rekolan koulu 100 vuotta

55


Rekolan koulu 100 vuotta

56


Rekolan koulu 100 vuotta

57


Rekolan koulu 100 vuotta

58


Rekolan koulu 100 vuotta

59


Rekolan koulu 100 vuotta

60

juhlajulkaisukokeilu  

koulun100vjuhlajulkaisun kokeilu

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you