Page 1

Muistiinpanoja

Issuu-kokeilu

Jorma Martikainen Lahti


Kuljet näet, kuuntelet haistat että sielu palaa tulen sammuttaisit vaikka se on ainut jota olisi suojeltava Pienen tytön murheen minä sinuna häneltä omaan taskuuni laittaisin En laastaria pojan polvessa koko katraalle näyttäisi, murhetta yleisön laulettavaksi esittäisi Sinä, jolla kieli on miksi enkelille kirjoittaisit


Taivaansini Inhaa aikaa; ikää kertyy, ja aika kaartuu ja ihan omasta syystä ja syyttä Stimulanssin puute Iho kutiaa, nilkkoja kolottaa -piriste päivässä pitää miehen tiellä reikäleivän reiässä - harvassa ystävien verkossa En vielä nöyrtyisi sanomaan yksinäisyys mutta laittaa se kuitenkin lukemaan kuolinilmoituksia - joko sekin tämä ja tuokin ovat juoneet itsensä hengiltä aterioineet toisensa taivaansineen Etääntyminen leikkiviin lapsiin mummojen läheisyys pappojen puute Nimien unohtaminen - turhautumisen vaara Uuden etsiminen iskelmän viihteen viihtymisen pelko


Hidas maisema

Nämä hämäläiset päivät autiot tiet; ahtaumat päästä rintaan sydämeen ja takaisin Pitkien taukojen päivät, keväästä syksyyn, melkein sulasta sulaan, lumesta lumeen Nämä väsyneet illat äänien välissä, unien kujassa pysähtyneet kellot nuokkuvat tähkät Tuo sade metsän reunalla hidas kalteva aurinko seisova tuuli, nämä salkoon vedetyt hiljaiset liput


Välisumu

Välisumu kuuluu niiden sumujen heimoon joka peittää lantion, vatsan ja rinnan. Välisumun vallitessa pää voi ja saa mennä omaa tietään ja jalat omiaan. Välisumun olemus on senlaatuinen etteivät sitä esim. omakoti- tai asumalähiöhallitus, työ- tai muut markkinajärjestöt, avioliittoneuvolat eikä yleinen holhouksenpitolaitos tule koskaan hyväksymään tai edes myöntämään, että se voi olla olemassa


Hehkuvana

Nuorena hehku...! Vanhana joka, ainoa sydän lyö


Kärpäsenmäki Kiinalainen polkupyörä nitisee ja natisee ensimmäisen joulupäivän kiristyvässä pakkasaamussa. Mäen alla polkijan ottaa vastaan vastaan tietysti - kirpeä länsituuli. Nietosten tuki, polanteen paino. Ahdistus polvien nivelissä ja nilkkojen notkelmissa Vihdoin, viimein hikisenä mäen yllä Ja siellä edellisiltana tuotujen kynttilöiden elävien sielujen jouluinen meri. Ja hanki kimaltaa, ja tähdet siellä jossakin, katuvalojen paitsiossa Parrasta roikkuu jääpuikkoja, urautumimen väsyminen. Ikää on mäen päällä paljon enemmän kuin mitä oli alhaalla. Nyt en sytytä piippua juhla kun on, vaan onnittelen itseäni vielä tälläkin kertaa sivuutan tämän kivisen aidan.


Kasvot rakentuivat vapautuivat muistista Silmät, helteisellä päivällä kaivetut kaivot ja vesi, jota minä en ollut sinne kantanut Vieressä järvi taittoi sinistä, aallot murtuivat kiviin kuin kielet kuin siniset kitarat lihaisat, soivat ja kiinteät Paita liehui rintamus tuulen niittejä täynnä ja sinä jaksoit vielä nauraa Vesi kaivossa liikkui suurina, syvinä pyörteinä En sukeltanut, edes riisuuntunut Näin veden reunoja polttavan kaivoonkatsojan käsissä


Kuinka kaipasinkaaan tätä tyhjää asuttua huonetta, naarmuista lautalattiaa kaikuvia, paikattuja seiniä En jaksaisi enää aloittaa alusta; tahrattomista laseista Luutun tahmeassa jäljessä rakennan pestyä ääntä hämärässä, valkoisessa huoneessa jonka ikkuna on sisälle auki


Päivien sumeus Usvaan hukkunut itseensä kadonnut Tuhansia pölyisiä kuluneita sivuja, kilometreittäin vierasta filminauhaa - guruja satuja tiedettä ja legendaa, oppien teoriaa filosofian, alkemian alkemiaa juuret juuret vaativat kasvaneet juuret, juuret oppineet ja opetetut sinun identiteettisi, ryhmän identiteetti kansan identiteetti kansan jaloviina ja bändin brandy kysyy, mikä minä olen pöydällä kaikki levällään, kaiken vastaanotin ja kaiutin. Tyhjä pimeä huone -valot ei ketään, ei mitään kasvojaan, käsiään, ei edes peiliä, jalkojaan joilla hän seisoo


Vain sormiin ja arpiin piiloutuneilla viesteillä, ja ahdistetun härän verellä, olisi ollut mahdollisuus kaataa aidat jotka olin pystyttänyt aavistamilleni rajoille

Miten minä olisin voinut valita muuttolintua tai pitkää talvea pohjoisessa mihin minä suhteiden suhteita tarvitsen näennäistä tai kerrottua, tässä pienen pienessä erämaassa mitä minä lämpimillä muistoilla saunassa teen peileillä pimeässä tai varjoilla kohtisuoran valon alla mitä minä tieteistä tiedän tai tunteista tunnen, olen väsynyt nopeisiin suudelmiin ainaisiin valintoihin tässä mustan ja valkoisen maailmassa jossa harmaat varjot liikkuvat kuin tylpät sakset


Nimetön päivä

Niin tilsaantuvat päivät jalkakäytävään syksyn lehdet kesäkenkien alle kuten kiroilen tätä päivien aitaa koiran kusemia tolppia Palttoona, kaulaliinana nämä harmaat, läpinakymättömät majattomat, maattomat mannut Osattomat, onnettomat puuttomat perkaamattomat ryydittömättömät riivittömät reiättömät itsesäälin riekaleet Nämä sateettomat saasteettomat, sudettomat kuopat sylittömät, sammumattomat hiillokset Tilsaantuvat yöt kolkkaavat junat, säpittömät ovet

Muistiinpanoja  

issuu-kokeilu

Advertisement