__MAIN_TEXT__

Page 1

YMPÄRISTÖKORU3 9.6.–18.8.2017


YMPÄRISTÖKORU3 Esitteen taitto Marjo Heino Valokuvat Marjo Heino ja taiteilijat,

9.6.–18.8.2017

WWW.VUOJOKI.FI Avoinna ke–pe 11–15, la–su 12–15 Poikkeuksena juhannusviikko, jolloin suljettu. Vuojoen kartano, Kartanontie 28, Eurajoki. Lisätietoja marjo.heino@taike.fi ja kati.vainio@vuojoki.fi

Vuojokisäätiö

Elina Ahonen Maija Esko Sini-Meri Hedberg Elina Julin Aura Kajaniemi Pasi Eerik Karjula Jaana Kirjonen Heli Konttinen Maarit Lipsanen-Rogers Sanna Majander Piilevä -ryhmä John Rogers Mailis Saralehto Tiina Vainio Heli Väisänen Kimmo Ylönen


YMPÄRISTÖKORU3 Ympäristökoru -näyttely esittelee teoksia kuvataiteen, ympäristötaiteen ja muotoilun alalta. Teokset levittäytyvät Vuojoen kartanon puistoon ja Galleria Gylichiin koko kesän ajaksi 9.6.–18.8.2017. Ympäristökoru -nimessä yhdistyy suuri ja pieni, luonto ympärillämme henkilökohtaisesti. Teemassa on kyse ympäristön yksityiskohdista, näkökulman muutoksista ja siitä miten taiteilijan työ kohottaa materiaalin kuin materiaalin. Ympäristökoru on jälleen kerran nautittava kattaus laadukasta kuvataidetta ja muotoilua sekä kiinnostavia tekijöitä. Lämpimästi tervetuloa! Marjo Heino läänintaiteilija, Taiteen edistämiskeskus/Pori Kati Vainio toiminnanjohtaja, Vuojokisäätiö


Korret, munankuoret, timantit ja kyyneleet

Ympäristö- ja kuvataiteeseen sekä muotoiluun keskittyvä Ympäristökoru tuo kolmannen kerran Vuojoen kartanon puistoon ja Galleria Gylichiin taidekattauksen, jossa teosten sisällöt ovat hyvin paljon syvempiä kuin otsikko antaa ymmärtää. Korut, korumaisuus ja koristelu luovat helposti mielikuvia kevyietä ja turhamaisesta lähestymistavasta, mutta näyttelyssä on painavampi sisältö, teokset ovat laadukkuudessaan, herkkyydessään ja sisältöjensä puolesta syvällisiä ja avautuvat katsojille ajateltuina, kauniina ja viimeisteltyinä. Tarkoituksena on esitellä kiinnostavia teoksia, jotka kommentoivat ympäristöä ja luontoa omintakeisesti. Ympäristö koetaan laajasti, se voi olla luontoa, ihmisen historiaa, mikroskooppisia kuvia tai ääntä. Taiteilijat kuvaavat henkilökohtaista suhdettaan ympäristön tilaan ja sen muutoksiin, samalla kokonaisuudesta syntyy arvostava, hidas ja hiljainen. Tänä vuonna mukana ovat seuraavat taiteilijat: Elina Ahonen, Maija Esko, Sini-Meri Hedberg, Elina Julin, Aura Kajaniemi, Pasi Eerik Karjula, Jaana Kirjonen, Heli Konttinen, Maarit Lipsanen-Rogers, Sanna Majander, Piilevä –ryhmä, John Rogers, Mailis Saralehto, Tiina Vainio, Heli Väisänen ja Kimmo Ylönen. Näyttelyyn oli avoin haku. Kutsun mukaan sai Karjula. Ympäristöön, pihalle ja puistoon teosten tekeminen on haastavaa, mittakaava suhteutettuna valtavan kivisen rakennuksen korkeuteen tai materiaalit suhteessa kesän vaihteleviin säihin tuo tekijöille haasteita. Teoksen täytyy ideallaan selättää ympäristön vaatimukset. Teoksen sanoman täytyy olla niin vahva, että se selittyy muotoilussa ja materiaaleissa, koko ei olekaan ainoa wow-tekijä.


Tämän näyttelyn kokonaisuus syntyy erilaisista materiaaleista; korsista, keramiikasta, rievuista, kasveista, kirjonnasta, erilaisista puulajeista, munankuorista ja alkueliöistä kiteytyen kiviksi, timanteiksi ja vaikkapa kyyneleiksi. Monen teoksen tunnelmat ovat hiljaisia. Ajatuksia vedestä, salaisuuksista, lyhyistä hetkistä, muistoista ja toisaalta ikuisuudesta. Hyvät teokset kannattelevat katsojaa, on nautinto kulkea teosten tunnelmissa, kun monet merkitykset saattelevat katsojan omiin ajatuksiinsa. Tärkeintä onkin se miten teos koskettaa, puhuttelee. Millaisen liikkeen se saa aikaan? Kuvataide ei aina ole visuaalista vaan se voi olla myös ääntä, kuten kellot kuusikujalla. Teoksilla ei ole yhtä oikeaa tulkintaa vaan jokainen meistä katsoo ympäristöään omasta näkökulmasta. Minkälaisiin tunnelmiin ja tunteisiin lopulta päädymme? Ympäristökorua on aina saatellut tietty laadun ajatus. Teokset on valittu suuresta joukosta ehdotuksia ja osa teoksista on valmistunut suoraan paikalleen. Galleria Gylichin lämpimät puupinnat ja puiston kauneus tuovat teokset esiin parhaimmillaan. Englantilaistyyppinen puisto vanhoine puineen, näkymä joelle ja unohtumaton kuusikuja ovat jo itsessään vaikuttava luontokokemus. Teoksia onkin sijoitettava tarkalla silmällä, jotta kokonaisuus soi. Jokaisella kolmella tähän astisella Ympäristökorulla on ollut omat painotuksensa. Tänä vuonna näkökulma on taiteilijoiden ja muotoilijoiden taidossa paitsi työstää ja kiteyttää niin myös kohottaa materiaali kuin materiaali. Marjo Heino 31.5.2017


Elina Ahonen Helmiä, 2017 Teos on sananmukaisesti ympäristön koru, suurien puiden helmet. Toisaalta Helmiä teos on myös luonnon siemenet, joista kasvaa koko ympäristö. Teos on valmistettu kotimaisesta haavasta, männystä ja koivusta.


Maija Esko Arkipyhä, juhlapyhä 2005–2017 kananmuna, napit, helmet, sekatekniikka

Puhallettu tyhjäksi. Pujotettu, napitettu, solmittu ja ripustettu. Olemassa, särkyvinä vierekkäin. Arjen välissä pyhä.

kuva: Martti Leppä


Sini-Meri Hedberg Fragmentit, 5 osaa. Akryyli ja öljy kankaalle, 2015 Fragmentit kuvaavat sisäistä elämää ja tunteita, lähinnä myrskyn kaltaisessa tilanteessa. Fragmentit tarkastelevat eksistentialistista pohjaelämystä siitä, kuinka minä on olemassa ajatuksina, tunteina. Osasista koostuva teos kuvastaa minän pirstaleista luonnetta, täydellisen kokonaiskuvan saavuttamattomuutta. Olen kiinnostunut tunteiden liittämisestä ainaisessa liikkeessä oleviin elementteihin, kuten aaltoihin ja pilviin. Siinä yhdistyy olemisen kaltainen jatkuva muutos, kuitenkin niin että elementteihin sisältyy kaunis, lohdullinen peruspysyvyys. Sisäinen myrsky heijastelee ja käy vuoropuhelua aina ympäristön kanssa. Luonto, taivas, pilvet, meri ovat keskeisiä elementtejä maalauksissani.


Elina Julin FOREVER/ IKUISESTI, 2017 Ikuisesti on teoskokonaisuus, jossa sinisävyiset timantit kurkottelevat kärjillään kohti taivasta. Värimaailma palauttaa palasen taivasta maan pinnalle, kesän vihreyden keskelle. Teokset ovat syntyneet syanotypia-menetelmällä, joka määrittää myös sävyt. Tekniikka on vanha. Englantilainen valokuvaaja ja kasvitieteilijä Anna Atkins teki syanotypia -menetelmällä kasvistoja, kontaktivalotuksia kasveista jo 1800-luvulla. Olen työskennellyt samankaltaisesti, käyttäen ajankohtaisia kasveja ja muita luonnonmateriaaleja ja valottanut kuvia auringon alla. Teokset ovatkin syntyneet rakkaudesta luontoon ja ulkoilmatyöskentelyyn. Teoksissa yhdistyy ajallisuuden hauraus ikuisuuteen. Valo muovaa kokemusta, se koskettaa, muuntuu ja hiipuu. Läsnäololla on minulle tärkeä merkitys, siinä miten aika ja paikka vaikuttavat kuviin. Kyseisissä teoksissa kotiympäristöni luonto yhdistyy kartanon pihamaan maisemapuutarhan kasvillisuuteen luoden jälleen uusia yhdistelmiä. Hetkellisyys voi muuttua pysyväksi tai päinvastoin.


Aura Kajaniemi Barely there, helmikirjonta, 2015 Teoksissani yhdistyy paino ja keveys teemana vaatteen olemus ja sen suhde kehoon. Vaate on kolmiulotteinen esine jonka suhde niin sisäiseen kuin ulkoiseen ympäristöön on vahva. Funktionaalisena objektina se yhtyy niin koettavuuteen kuin katseen kohteena olemiseen. Kun vaatteellisuus hämärtyy herää kysymys mikä edes on vaate? Voiko teosta kokea asettamatta sitä ajatuksen tasolla puettavaksi? Mistä muoto lopulta rakentuu ja mitkä ovat vaatteen olemassaolon rajat? Käsite on hauras, kuten teokseni.


Pasi Eerik Karjula Shadow of the Sun 4:10 - 22:54 - 4:08 - 22:56 - 4:07 - 22:58 - 4:05 - 23:00 - 4:04 - 23:01 - 4:02 - 23:03 - 4:01 - 23:04 - 4:00 - 23:06 - 3:59 - 23:07 - 3:58 23:09 - 3:57 - 23:10 - 3:56 - 23:11 - 3:56 - 23:12 - 3:55 - 23:13 - 3:55 - 23:14 - 3:54 - 23:14 - 3:54 - 23:15 - 3:54 - 23:15 - 3:54 - 23:16 - 3:54 - 23:16 - 3:54 - 23:16 - 3:54 - 23:16 - 3:55 - 23:16 - 3:55 23:16 - 3:56 - 23:16 - 3:56 - 23:16 - 3:57 - 23:15 - 3:58 - 23:15 - 3:59 - 23:14 - 4:00 - 23:13 - 4:01 - 23:13 - 4:02 - 23:12 - 4:04 - 23:11 - 4:05 - 23:10 - 4:06 - 23:08 - 4:08 - 23:07 - 4:10 - 23:06 - 4:11 23:04 - 4:13 - 23:03 - 4:15 - 23:01 - 4:17 - 22:59 - 4:19 - 22:58 - 4:21 - 22:56 - 4:23 - 22:54 - 4:25 - 22:52 - 4:27 - 22:50 - 4:29 - 22:48 - 4:32 - 22:46 - 4:34 - 22:44 - 4:36 - 22:42 - 4:38 - 22:39 - 4:41 22:37 - 4:43 - 22:35 - 4:46 - 22:32 - 4:48 - 22:30 - 4:50 - 22:27 - 4:53 - 22:25 - 4:55 - 22:22 - 4:58 - 22:20 - 5:00 - 22:17 - 5:03 22:15 - 5:06 - 22:12 - 5:08 - 22:09 - 5:11 - 22:06 - 5:13 - 22:04 - 5:16 - 22:01 - 5:18 - 21:58 - 5:21 - 21:55 - 5:24 - 21:53 - 5:26 - 21:50 5:29 - 21:47 - 5:31 - 21:44 - 5:34 - 21:41 - 5:36 - 21:38 - 5:39 - 21:35 - 5:42 - 21:32 - 5:44 - 21:29 - 5:47 - 21:26 - 5:49 - 21:23 - 5:52 - 21:20 - 5:55 - 21:17 - 5:57 - 21:14 - 6:00 - 21:11 - 6:02 - 21:08 6:05 - 21:05 - 6:07 - 21:02 - 6:10 - 20:59 - 6:12 - 20:56 - 6:15 - 20:52 - 6:17 - 20:49 - 6:20 - 20:46 - 6:23 - 20:43 Kesäpäivänseisauksen aikaan.


Jaana Kirjonen Kiveen kirjattu v. 2011 käsinompelu, valokuva Teosten kuvat kuvat ovat lähtöisin v. 1917 syntyneen, nyt jo edesmenneen isoäitini valokuva-albumista. Teossarjan teemana on rakkaus, sukupolvien ketju ja kuolema. Elämät alkavat ja päättyvät mutta luonto on alati läsnä kantaen mukana omaa muistoaan. Kivi jolla isovanhempani istuivat onnellisena kihlauduttuaan on nykyään heidän lastenlastenlastensa leikkipaikka vieraillessamme sukutilamme mailla. Minua kiinnostaa elämän kiertokulku ja osallisuutemme sukupolvien jatkumossa. Tahdomme tai emme, kannamme mukanamme menneiden sukupolvien valintoja ja niiden valot ja varjot näkyvät nykyhetkessä. Omat valintamme osaltaan taas muokkaavat maailmaa jonka tulevat sukupolvet tulevat kokemaan.


Heli Konttinen Deermi, ruoko ja hopea, 2015 Teossarja Ree-do muodostuu kierrätetystä hopeasta ja ruo’osta valmistetusta haute couture –korusarjasta sekä näistä kuvatuista muotikuvista. Huippumuodin tapaan korut näyttävät hyvältä mutta niitä on lähes mahdotonta käyttää. Muoti vanhenee nopeasti, mutta nämä korut eivät jää kuormittamaan ympäristöä vaan maatuvat itsestään ja jäljelle jäänyt hopea voidaan käyttää uudelleen. Korut ovat esillä niitä varten valmistetuissa vitriineissä samalla tavoin kuin museoissa esitetään korvaamattoman arvokkaita teoksia. Pyrin tällä korostamaan teosten katoavaisuutta. Valokuvat on kuvattu rokokoo teemalla muotikuvien tyyliin esittämään kuinka koruja käytetään. Kuvat on toteutettu pigmenttisiirtona lasille. Teokset on tehty joko käytetyistä tai uusiutuvista materiaaleista. Teossarja on saanut innoituksensa Saaren kartanon residenssissä järjestetyssä ympäristötaidetyöpajassa olleiden taiteilijoiden nimistä. Esimerkiksi Caroline Dear sai hiuspannan josta lähtee sarvet ja Leon Patchett leijonan harjaa muistuttavan kaulakorun.


Maarit Lipsanen-Rogers Lähtemisestä ja jäämisestä, puupiirros, 2017 Teoksen tunnelmat ovat hiljaisia. Ajatukseni ovat kulkeneet avarissa maisemissa, välkehtivän meren äärellä, rannoilla veden tuoksussa. Olen ihmetellyt ajan salaisuutta, toisaalta sen äärettömyyttä, toisaalta hetken lyhyyttä ja katoavaisuutta. Siihen kätkeytyy haikeutta ja jotain lohdullista myös, kannettuna oloa. Jospa siitä jotain välittyy katsojalle.. Teos muodostuu neljästä puupiirroksesta, jotka on kiinnitetty maalauspohjalle ja suojattu akryylilakalla. Olen käyttänyt sekä perinteistä kohopainotekniikkaa (kuva veistetään puulaattaan ja vedostetaan) että monotypiaa, jossa "maalaan" elementtejä puulaatalle eri tavoin, ja vedostan siitä paperille käsin hiertäen. Paperina käytän shiohara japaninpaperia ja väreinä öljypohjaisia litografiavärejä. Tässä prosessissa jokainen vedos on uniikki.


Sanna Majander Kruunut, sekatekniikka, 2010–2016 Ympäristö-, yhteisö- ja tekstiilitaiteen kentillä liikkuvissa teoksissani perinteiset työtavat yhdistyvät arkisiin raaka-aineisiin. Käytän löydettyä, arvotonta materiaalia teosteni aineksina, sitä roinaa, joka ei kelpaa kenellekään. Rytmi, toisto ja rakentelu jaksavat kiinnostaa minua vuodesta toiseen. Teos rakentuu hiljaa, pala palalta - tekemisen hitaus tulee osaksi teoksen sisältöä. Teoksilleni leimallinen piirre on niiden suhde tilaan. Niiden muotoon vaikuttaa vahvasti tieto siitä, millaisessa kontekstissa ne tullaan esittämään. Tekemisessäni painottuu eettisyys, ekologisuus ja paikkasidonnaisuus. Kruunut -sarja on valmistunut keräillen, hypistellen ja ommellen vuosina 2010-2015.


Piilevä Taiteilijakirja PIILEVÄ - Hidden diatom Mari Aspola, Kirsi Kuusisto, Katariina Mannio, Arja Nummi, Meri Pauniaho ja Heli Väisänen sekä Irene Rogan (UK) Käsin sidottu taiteilijakirja, PIILEVÄ - Hidden diatom, ideoitiin yhdessä RaumArs- taiteilijaresidenssin vieraan, Irene Roganin (UK) kanssa kesällä 2015. Kuva-aiheet pohjautuvat mikroskoopin avulla tutkittuihin, Rauman lähialueen vesistä kerättyihin vesinäytteisiin ja niistä löytyneisiin piileviin. (ESIM. Arja Nummen teosten pohjana ovat Eurajoen vedestä löytyneet piilevät) 15 taiteilijakirjaa valmistui keväällä 2016 ja ne sisältävät kukin kaksi grafiikanvedosta jokaiselta taiteilijalta eli yhteensä 12 teosta. Arja Nummi: "Taiteilijakirjavedokseni ovat kartonkigrafiikkaa. Lähtökohtana niissä on Eurajoelta kerätyt näytteet, joita käsittelin mielikuvituksen suomalla vapaudella." Heli Väisänen: "Näissä Taiteilijakirjan vedoksissa lähtökohtana on ollut tilkka Raumanjoen vettä. Sitä tutkiessa mikroskoopin avulla löytyi puikkelehtiva piilevä sekä sattuman synnyttämiä muotoja ja värejä. Halusin sukeltaa mukaan tuohon ihmeelliseen maailmaan. Teosten tekniikkana on minulle mieluisin grafiikan menetelmä, etsaus ja akvatinta." Kiitämme yhteistyöstä: RTG Rauman Taidegraafikot ry, RaumArstaiteilijavierasohjelma ja Arts Council of England


John Rogers Untitled, keramiikka, 2017 Innoitukseni lähteitä: muinainen kiinalainen ja korealainen keramiikka, japanilainen keramiikka ja kauneuden filosofia, Bernard Leach: Toward a Standard, Suomen luonto, Wabi Sabi. Installaationi koostuu pienistä käsin muovatusta teoksista, joissa muutamassa on lisänä Miia Lehden (Puuvillan kukka) tekemä ikebanatyylinen asetelma. Teokset ovat syntyneet heijastamaan sitä hiljaisuutta ja yksinkertaisuutta, jota aistin suomalaisessa luonnossa. Kaikki teoksen osat on poltettu puupolttoisessa keramiikkauunissa 1200°C lämpötilassa. Pieniin astioihin on luotu pinta tuhkalasitteella.


Mailis Saralehto Kuusitemppeli, sekatekniikka, 2017 Vuojoen kartanon kuusikuja on vaikuttava näky ja syvä kokemus. Se on moniaistinen kokemus, jota yritän lähestyä äänen kautta. Tuulikellot ovat tavallaan autonomisia lyömäsoittimia. Aikoinaan muinaisessa Aasiassa uskottiin, että tuulikellojen ääni suojelee pahansuovilta hengiltä. Temppeleissä on käytetty kovaäänisiä, suurikokoisia kelloja, jotka pelottavat linnut pois. Hiljaiset ja hienovaraiset tuulikellot taas houkuttelevat uteliaita lintuja tutkimaan, mistä ääni tulee. Nykyään tuulikellojen ajatellaan tuovan rakennukseen positiivista energiaa ja traditio on siirtynyt myös länsimaihin. Toisaalta taas muinaiset keltit hämäsivät vihollisia ripustamalla tuulikelloja metsään, jonka luultiin oudon äänimaailman takia olevan noiduttu. Tuulikellojen äänimaailma vaihtelee sattuman kautta, melodiasta arpeggioon. Metsä edustaa itselleni eräänlaista ambivalenssia, kuten pyhää ja profaania. Siinä on jotain selittämätöntä, ihmismielen ulottumattomissa olevaa, mutta samalla hyvin konkreettista ja tuttua.


Tiina Vainio Perhosten kodit n. 20 kpl, koivun oksat, metalli, kaarna, 2011 Halusin luoda pienelle eläimelle, hyönteiselle, kodin ja turvapaikan. Halusin auttaa sitä selviytymään. Perhospöntöt on valmistettu harvennettavasta koivikosta kerätyistä koivujen oksista ja pönttöjen katot on rakennettu peltikattotyömaan ylijäämäpaloista. Olen luonut pönttöihin sadunomaisen, mystisen tunnelman. Pöntöt kiiltelevine kattoineen keikkuvat puistossa kutsuen perhosia, noita luonnon koruja, ottamaan ne haltuunsa. Perhospönttö on talvehtimispaikka niille perhoslajeille, jotka viettävät talven horrostaen, esim. nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja neitoperhonen.


Heli Väisänen Rauhaa, keramiikka, 2017 Rauhoittuminen ja levollisuus, sulautuminen yhteen luonnon kanssa. Miten hyvältä tuntuu levollisuus, miten tärkeä onkaan levollinen mieli meissä, ja miten helposti särkyvää se onkaan. Rauhaa – teoksessa viipyilen tuossa levollisessa olotilassa, joka niin usein syntyy nimenomaan yhteydessä luontoon. Luonnon suoma rauhoittava ja parantava olotila tuli teokseeni levollisen, hiljaisen, meditoivan naishahmon muodossa. Tällä hahmolla on kaiken elämän tuoman kiireen keskellä taito pysähtyä, ottaa oma aika ja paikka, kääntyä sisäänpäin ja olla vuoropuhelussa luonnon kanssa. Kuunnella luontoa ja kuunnella itseään. Rauhoittua ja voimaantua. Hahmo sai seurakseen monta kaltaistaan, kuin korostaakseen luontosuhteen merkityksen tärkeyttä kaikille meille. Hengitän, ilma virtaa lävitseni. Tunnen rauhaa.


Kimmo Ylönen Pyhä Mikael meren armoilla, järviruoko, 2015–2017 Katselen etäältä vuoroveden saartamaa saarta Normandian rannikolla. Keskiaikaisen luostarin muurit kiipeävät kalliolle. Huipulla kohoaa kirkko ja torni ja ylimpänä risti. Ajattelen ihmistä. Miten keräännymme yhteen ja rakennamme kodin. Miten selitämme onnen ja onnettomuuden. Kuinka kuvittelemme mahdin ja liittoudumme sen kanssa. Pystytämme temppelin. Yhteisen merkin alla seisomme rinnan myrskyssä. Mont-Saint-Michel-au-Peril-de-la-Mer Palaan ajatukseen, kun tulee aika kokeilla ruokoa taideteoksen materiaalina. Lisäksi haluan tehdä korkean ja kauniin. Pyhä Mikael Meren Armoilla Aiemmin kolme kertaa eri lailla, kolmeen erilaiseen sisätilaan koottu teos, pystytetään Eurajoella paljaan taivaan alle, missä aurinko sen kultaa, sade kastelee ja missä tuuli koettelee sen kestävyyttä. Kesän ja näyttelyn jälkeen teos palaa luonnon kiertoon.

Profile for Marjo Heino

Ympäristökoru 3, 2017  

Ympäristökoru -näyttely esittelee teoksia kuvataiteen, ympäristötaiteen ja muotoilun alalta. Teokset levittäytyvät Vuojoen kartanon puistoon...

Ympäristökoru 3, 2017  

Ympäristökoru -näyttely esittelee teoksia kuvataiteen, ympäristötaiteen ja muotoilun alalta. Teokset levittäytyvät Vuojoen kartanon puistoon...

Advertisement