Page 1

PERJANTAINA 22. KESÄKUUTA 2012

14

Viimeinen mohikaani Lampuri Raimo Viitasaari on Pohjanmaan viimeisimpiä pientilallisia – ja hänkin lopettaa. MARIANNE HAKALA, TEKSTI EETU SILLANPÄÄ, KUVAT

J

urvan Sarvijoen Tölmäntiellä on kuin oma aikavyöhyke. Vyöhyke, jossa ei lasketa tunteja eikä minuutteja, päivä alkaa kukon kiekuun ja päättyy auringonlaskuun. Vuosiakaan ei lasketa, sillä vyöhyke on pysähtynyt 80-luvulle. Rakennukset ovat samat, koneet ovat samat, ihmiset ovat samat. Ainoastaan muutama ankka, kana ja hanhi on tullut lisää maisemaan. – Ei voisi paremmin valita, jos tykkää

luonnonläheisestä. Naapuritkin ovat kivoja, kun ovat hiukan kauempana, lampuri Raimo Viitasaari nauraa. Syksyllä Viitasaarten tila muuttaa uuteen aikavyöhykkeeseen. Aikaan ilman lampaita. KOTTIKÄRRYT, TALIKOT ja vesisankot ovat Raimo Viitasaaren tutuimpia työkaluja – automatiikasta ja koneista ei ole puhettakaan. Lampaat asustavat lehmien vanhassa navetassa, jonka Raimon vanhemmat rakensivat 50-luvulla. Hevonen on sentään vaihtunut traktoriksi. – Jos olis vielä lämmitetty hytti, ei tarvis isän-

nän talvella palella metsätöissä. Ja radiosta voisi kuunnella Souvareita! tilan emäntä Aila Viitasaari innostuu. – Ei kannata liikaa vaatia, isäntä tyrmää. Toista samanlaista pientilaa Raimo ei tiedä lähiseuduilta. Kaikki tilat ovat joko laajentaneet tai lopettaneet. Viitasaarille kumpikaan ei ole ollut vaihtoehto. – Meillä tilan laajentaminen olisi niin totaalista: koneet pitäisi isontaa, uudet rakennukset pitäisi rakentaa ja maata pitäisi hankkia lisää. Käytännössä kuin tyhjästä alkaisi, Raimo kertoo. – Lopettamisestakaan ei olla keskusteltu, kun

aina on jollain lailla pärjätty. Lammastila ei kuitenkaan yksin elätä edes yhtä miestä. Tueksi tarvitaan metsää, josta Raimo saa saman verran tuloja kuin lampaista. Vaimoa ei näillä kuitenkaan elätetä. Ailalla on levyseppähitsaajan koulutus, mutta alalla ei ole töitä. Työttömänä ollessaan hän on tehnyt tuurauskeikkaa Nyystin puutarhalle. – Olen tosi kiitollinen, kun nyt on ollut töitä. Kymmenen vuotta olisi vielä aikaa eläkeikään, joten toivottavasti vielä löytyisi vakituinen työpaikka, emäntä toivoo.

VAIKKEI PIENI TILA elätä, siellä on hyvä elää. Tila onkin enemmän elämäntapa kuin yritys. – Onhan täältä pitkä kauppaan ja muualle, mutta se on pieni miinus. Parasta on, että luonto on jatkuvasti ympärillä. Voi lähteä iltaruokinnan jälkeen kävelylle ja katsella tähtiä. Voi seurata luonnon eläinten elämää. – Minua ei saisi muuttamaan kaupunkiin kuin käsiraudoissa, isäntä jyrähtää. Pienellä tilalla on Raimon mielestä paljon etuja isoihin tuotantotehtaisiin verrattuna. Hän puhuu henkilökohtaisesta kosketuksesta lampaaseen. – Tunnen katraasta jokaisen. Uskon, että lam-

TOSI LIIKUTTAVAA

Tv-juontaja Nuppu Stenros tuulettaa aivoja kiipeilyllä ja joogalla MEDIAN SEKATYÖLÄINEN , muun muassa Summeria juontanut Nuppu Stenros viettää suurimman osan työpäivästään pylly tiukasti penkissä. Tällä hetkellä Kukkaron herraksi -talousohjelmaa purkittava juontaja harrastaa liikuntaa hidastahtisesta joogasta extreme-lajeihin. Hänen vakiovarusteisiinsa kuuluukin niin joogamatto, kiipeily- ja lenkkikengät kuin vaaleanpunainen vanha nopsa. JOS EN LIIKKUISI, en varmaan nousisi aamulla sängystä enkä illalla saisi unta. Varsinkin kirjoitusprojektit vaativat aivojen tuulettumista. Jos vain istuisin kaiket päivät, kropan lisäksi jumiutuisivat ajatukset. PYÖRÄILY ON minulle liikuntaa, jota ei tarvitse ajatella. Sitä liikkuu huomaamattaan, matkatessa paikasta toiseen. Pyöräni on minulle rakas ja sillä on paljon tunnearvoa. Pyörän runko on vaaleanpunainen ja todella vanha. Olen tuunannut ja korjannut menopeliäni aina tarpeen tullen. Tällä hetkellä sen renkaatkin ovat vaaleanpunaiset, jarruremontin jälkeen kenties myös jarrut.

VIIME VUONNA olin Kapua-kiipeilyryhmän mukana Himalajan vuoristossa. Matkaa varten kohotin kuntoani muun muassa lenkkeilemällä, ja sen jälkeen juoksukengät ovatkin olleet ahkerassa käytössä. HIMALAJALLA KIIPEILY oli upea kokemus. Kiipeily on tietyllä tapaa myös ongelmanratkaisua. Kun miettii, mihin laittaa jalat ja mihin iskeä sormet, ei ehdi analysoida työkiireitä. Projektista takaraivoon jäi kytemään eräkärpänen. Olenkin suunnitellut jo loppukesälle vaellusta Lappiin. Ei luonnosta nauttiakseen tarvitse välttämättä lähteä aina kauas. KÄYN JOOGATUNNILLA aina kun ehdin, vähintään kerran viikossa. Ajattelen niin, että mitä kiireisempi olen, sitä enemmän tarvitsen joogaa: se rauhoittaa mieltä ja palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. VENLA PÖYLIÖ

Sarjassa julkisuuden henkilöt kertovat suhteestaan liikuntaan ja terveyteen.

GRAFIIKKA: JANI KAUNISTO


Viimeinen mohikaani1  
Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you