Issuu on Google+

1 / 2013

AALLON YLIOPPILASLEHTI

Tuulan viem채채 Mittaa itsest채si parempi L채nsimetrotunnelissa

1


Umayya Abu-Hanna Venla Aho Aurora Airaskorpi Kirmo Ekholm Touko Hujanen Mikko Ikola Stella Kallionpää Piia Kuosmanen Veera Lipasti Annukka Mäkijärvi Sara Nyyssölä Emmi Peltonen Anu Pynnönen Essi Ruuskanen Anna Salmi Marianne Tenhula Sofia Wilkman

”On surullista, jos ihmisellä ei ole päivässä edes viittä minuuttia aikaa syödä kunnon aamiaista.” Martina Babišová on Ainon art director, joka lainasi keittiötään Mittaa itsestäsi parempi -jutun kuvauksiin. Hän opiskelee Aallossa graafista suunnittelua.

”Aallossa ollaan ihanan suorituskeskeisiä ja tehokkaita. Humanistisessa tiedekunnassa vain haahuillaan villasukat jalassa.” Antti Pikkanen haastatteli tähän lehteen Tuula Teeriä (s. 12–22) ja kokeili nestehappea (s. 48). Hän on helsinkiläinen toimittaja, filosofian ylioppilas ja Ainon toimitussihteeri.

MIEHISTÖ /1/2013

”Jutun tekemisessä olennaista on, että osaa kohdata ihmisiä, poimia olennaisen tiedon ja tiivistää. Ihmiset osasin, loput opin matkan varrella.” Marianne Tenhula pysäytti tätä Ainoa varten sata opiskelijaa (s. 10–11). Hän on kuudennen vuoden informaatioverkostojen opiskelija. 2


PÄÄKIRJOITUS Kolmevuotias on vielä uhmaiässä. Uhmakaudella on suuri merkitys lapsen kehitykselle. Lapsi harjoittelee silloin oman tahtonsa ilmaisua ja sääntelyä. Jotkut kolmevuotiaat osaavat jo hypätä tasajalkaa tai seistä varpaillaan. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuvaus kolmevuotiaiden kehityksestä pätee yhtä hyvin pikkulapsiin kuin 1.1.2010 taaperruksensa aloittaneeseen Aalto-yliopistoon. Ainoa ero on, että Aallossa monella on juuri nyt olo, että omaa tahtoa ei kuunnella. Vai ovatkohan kolmevuotiaan Aallon kasvatit uskaltaneet vielä edes karjua uhmaansa ääneen? Eivät ainakaan omalla nimellä ja naamalla. Tässä lehdessä kerrotaan blogista, jossa Aallon työntekijät avautuvat huippuyliopiston karusta todellisuudesta. He tekevät sen anonyymisti, koska meidän akateemisessa yhteisössämme, kaiken huippusitä, huipputätä -diskurssin keskellä, olisi uran kannalta itsetuhoista leimautua vastavoimaksi. Samaan aikaan Aallon opiskelijayhteisöllä tuntuu olevan paineita olla kiva ja yhteen hiileen puhaltava paikka, jossa kasvaa onnellisia ihmisiä. Ei katsota enää taaksepäin, vaan mennään eteenpäin. Apua! Tekee mieli hypätä tasajalkaa. Milloin saamme tilaisuuden kehittyä ja kasvaa moniääniseksi akateemiseksi yhteisöksi, jos päässä pyörii vain jatkuva positiivisuuden tautologia? Millaisessa yhteisössä vastalauseen esittäminen on yhtä kuin uhka potkuista? Varpaillaan seisominen ei riitä. Vaikka uhmaikäisten käytös saattaa tuntua vanhemmista rasittavalta, sille on aikansa ja paikkansa. Myöhemmin opimme nimittäin juoksemaan.

3


Aino on Aallon ylioppilaslehti. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 20 000 kauppatieteiden, taideteollisten ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on journalistisesti itsenäinen. Päätoimittaja Annaleena Kuronen Toimitussihteeri Antti Pikkanen Art Director Martina Babišová Kustantaja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY Toimitusneuvosto Anna Brotkin, Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Tuukka Pykäläinen, Jussi Rosendahl, Teija Sutinen, Mikko Torikka & Maija Töyry (pj) Ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Essi Niemelä puh. 0400 185 852 Mediakortti www.ainolehti.fi/mediakortti.pdf Paino Erweko Oy Painos 7000 Paperi Kansi Edixion 250 g, sisus 120 g, valokuvaessee Art Matt 115 g Yhteystiedot Ylioppilaslehti Aino PL 69, 02150 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 1798–4394

4

Tämä on ylioppilaslehti Aino Kädessäsi on ensimmäinen uudistettu Aino. Jos lehden nimi ei ole tuttu, ei hätää. Aino on ollut vuoden tauolla. Aino on noutopistejakelussa Aallon kaikilla kampuksilla. Jos tämä jostain syystä lähetetään sinulle kotiin, olet ensimmäisen vuoden opiskelija, sidosryhmäämme kuuluva henkilö tai sitten on tapahtunut vahinko. Siinä tapauksessa onnittelemme sinua, ja samalla toivomme, että jatkat lukemista. Jos sinulle ei lähetetty tätä lehteä kotiin, mutta haluat saada sen jatkossa, voit tilata Ainon. Se maksaa vaivaiset 20 euroa vuodessa. Haluamme, että osa sisällöstämme yllättää sinut joka kerta. Samalla kuitenkin haluamme, että lehdessä on asioita, joiden voit luottaa löytyvän sieltä aina. Tässä muutamia esimerkkejä: Jokaisen lehden avaa ajankohtainen tyyppi, jonka olemme raahanneet tikkaita pitkin jonkin rakennuksen katolle jututettavaksi. Lisäksi julkaisemme jokaisen lehden alkuosiossa kampuksilla toteuttamamme puolitieteellisen gallupkyselyn. Sivulta 12 starttaa lukupaketti. Lupaamme sinulle kolmesta neljään pitkää, aiheeseensa syvästi pureutuvaa juttua, koska uskomme vahvasti, että sellaisille löytyy Aallosta – ja Aallon ulkopuolelta – lukijoita. Lopusta löydät lyhyttä, joskin napakkaa ajateltavaa, kuten kolumneja ja palstan nimeltä Vaino, jossa paneudutaan opiskelijaelämään liittyviin epäkohtiin. Tässä numerossa kolumnisteinamme aloittavat Umayya Abu-Hanna ja Aallon ylioppilaskunnan puheenjohtaja Piia Kuosmanen, joka kirjoittaa jostain ihan muusta kuin opiskelijapolitiikasta. Paperilehden lisäksi olemme verkossa. Ainon nettisivut, ainolehti.fi, uudistuvat tuota pikaa. Toivomme, että uudesta Ainosta tulee vakilukemistoasi. Seuraavan kerran tulemme syyskuun alussa. Sitä ennen kaipaamme palautettasi: ainolehti@ayy.fi. AINO 1/2013 Kannen kuva: Touko Hujanen Kuvauspaikka: Otaniemen rantasauna Kuvausjärjestelyt: Martina Babišová, Annaleena Kuronen, Antti Pikkanen Tuulan vaatteet: Huivi Teatterikorkeakoulun puvustosta. Kiitos!


SISÄLTÖ

10 ANTEEKSI, MISSÄ KOULUSSA OPISKELINKAAN? GALLUP Ainon katupartio rantautui kampuksille ja selvitti, kuinka hyvin Aallon korkeakoulujen nimet osataan. Vastaus: ei kauhean hyvin.

12 TUULAMYLLY HENKILÖ Rehtori Teeri pyörittää valtavaa tuulamyllyä, jonka tavoitteena on tehdä Aallosta kansainvälinen huippuyliopisto vuoteen 2020 mennessä. Mutta kaikki eivät siitä tykkää.

23 OTANIEMI, OTNÄS VALOKUVAESSEE Mullan alla louhitaan kohumetroa. Katso kuvat.

32 MITTAA, MITTAA, MITTAA VAAN ILMIÖ Maailmasta löytyy tyyppejä, jotka mittailevat omia ruumiintoimintojaan ja vertailevat tuloksia keskenään. Heille ei pelkkä porkkanan popsiminen riitä: he ovat kehittäneet ihmejuoman, joka korvaa kiinteän ruoan.

50 OI NIITÄ AIKOJA ALUMNI Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Uudella palstalla nostalgisoi ensimmäisenä Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.

5


KATOLLA / Ajankohtainen henkilö raahataan katolle jututettavaksi.

Mitä tarkoittaa parempi ylioppilaskunta, Janne Koskenniemi? AYY:lle valittiin huhtikuussa uusi pääsihteeri. Janne Koskenniemi haluaa tehdä AYY:sta avoimemman ja vaikuttavamman yhteisön. Teksti Annaleena Kuronen / Kuva Anu Pynnönen

6


Kuulit valinnastasi eilen. Näytät vähän krapulaiselta. Piditkö isot voitonjuhlat? ”Ei ole krapulaa. Kävimme edustajiston kokouksen jälkeen vain muutamalla oluella Ruoholahdessa. Pidän ehkä isommat voitonjuhlat myöhemmin vapaa-ajalla.” Aloitat pääsihteerin tehtävässä 1.8.2013. Mitä aiot tehdä sitä ennen? ”Töitä. Toimin tällä hetkellä AYY:n hallintopäällikkönä. Tunnen siis jo organisaation käytäntöjä, mutta luvassa on paljon perehtymistä esimerkiksi ylioppilaskunnan isompien talouskuvioiden pyörittämiseen.” Sanoit välittömästi valintasi jälkeen, että ”lähetään tekemään yhdessä toivottavasti vähän parempaa ylioppilaskuntaa”. Mitä tarkoittaa parempi ylioppilaskunta? ”Sitä, että hoidetaan oma edunvalvonta yliopiston sisällä hyvään kuosiin. Että porukka jaksaa tehdä duunia ja nauttii siitä. Haluaisin nähdä AYY:n yhtenä Suomen vaikutusvaltaisimmista ylioppilaskunnista. Aalto on ainutlaatuinen yliopisto. Ylioppilaskunnankin pitää olla aika ainutlaatuinen.” Pääsihteeri on linkki ylioppilaskunnan eri toimijoiden välillä. Millainen olet sillanrakentajana? ”Luotan kasvokkain käytävään keskusteluun. Jos linnoittautuu omaan toimistoonsa, päätyy rakentamaan vain sähköpostiketjuja. Olisin mielelläni fyysisesti läsnä kaikilla kolmella kampuksella, jos vain ehdin.” Mainitse tärkein asia, jota aiot ajaa pääsihteerinä. ”Haluan, että ihmiset tahtovat ja pystyvät vaikuttamaan siihen, mitä opiskelijayhteisössämme tapahtuu. Pahinta mitä voin kuulla on että joku sanoo oppineensa pitämään turpansa kiinni. Haluan avoimuutta, sitä että keskustellaan asioista ja ollaan näkyviä jäsenistön suuntaan.” Pääsihteeriä kutsutaan myös pässiksi. Kuvaako nimitys sinua? ”Olen vähän tämmöinen teflonpintainen pässi. Pystyn tarpeen tullen käyttämään sarvia, mutta en ole ensimmäisenä puskemassa.” Aallon opiskelijat maksavat sinunkin palkkasi. Miten pidät huolen siitä, että he saavat rahoilleen vastinetta? ”Palveluiden, esimerkiksi asuntojen ja opiskelijakorttiasioiden pitää olla kunnossa. Ylioppilaskunta ei pysty pistämään näppejään kaikkeen toimintaan ja olemaan kaikkien makuun, joten on tärkeää palvella jäseniä välillisesti tukemalla yhdistyksiä.” Oletko poliittisesti sitoutunut? ”Olen Vihreän Liiton jäsen. Tällä hetkellä olen myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen kotikaupungissani Espoossa.” Kautesi kestää vuoteen 2016 saakka. Millainen on Janne Koskenniemen AYY vuonna 2016? ”Vaikuttavampi, yhteen hiileen puhaltava jengi. Kandit ovat aloittaneet Otaniemessä. Jotain on muuttunut, jotain on säilynyt, mutta toivon että iloinen henki ja tsemppaus ovat edelleen päällä. Ettei asetuta samoihin vanhoihin uomiin, vaan ollaan edelleen raikas yhteisö.”

7


KÄRKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

3X

PIDÄ

MIELESSÄ >> OPINTOTUKI UUDISTUU 1.8.2014. Opintopisteitä on jatkossa saatava vähintään 20 vuodessa, jotta saa nostaa tukea. Kahta tutkintoa suorittavien tukikuukaudet rajataan 64 kuukauteen. Opintolainajärjestelmä uudistuu, ja myönnettävän lainatakauksen määrä nousee kuukausittaisesta 300 eurosta 400 euroon. Opintotuki sidotaan indeksiin. >> OTANIEMEN ARKKITEHTUURIKILPAILU RATKEAA ELOKUUSSA. Campus 2015 -arkkitehtuurikilpailun toinen vaihe päättyy 15. toukokuuta. Toisessa vaiheessa mukana on kuusi työtä. Tuomaristo valitsee Otaniemen ydinkampuksen suunnittelukilpailun voittajan kolmen kuukauden kuluessa kilpailun päättymisen jälkeen. >> AALLON HAKIJAMÄÄRÄ LASKI EDELLISVUODESTA. Aalto-yliopistoon pyrki tänä vuonna yliopistojen yhteishaussa 15 014 hakijaa, kun vuonna 2012 hakijoita oli noin 16 000. Hakijamäärät laskivat rajusti kauppatieteen alalla, kun taas taideteollisuuden ja teknillistieteellisten alojen hakijamäärät kasvoivat hiukan edellisvuoteen verrattuna. 8

Maksulliset yhteistutkinnot laittomia Yhteistutkinnot, joissa opiskelijat maksavat ulkomaisille yhteistyöyliopistoille lukukausimaksuja, ovat osoittautuneet laittomiksi, SYL:sta kerrotaan. Suomen yliopistolain mukaan tutkintoon johtavan opetuksen on oltava aina maksutonta. Ongelma syntyy, jos esimerkiksi Aallolla on yhteistutkinto-ohjelma sellaisen ulkomaisen yliopiston kanssa, joka perii opiskelijoiltaan lukukausimaksuja. Vaikka yhteistutkinnon suorittamisen myötä yhtäkään opiskelijan pulittamaa euroa ei kilahtaisi Aallon vaan ulkomaisen yliopiston kassaan, opetus- ja kulttuuriministeriön tulkinnan mukaan käytäntö rikkoo lakia. ”Tiettävästi kukaan Aallon suomalainen tutkinto-opiskelija ei joudu tällä hetkellä maksamaan yhteistyöyliopistoon suorittamistaan opinnoista”, kertoo Aallon kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava Mervi Rantanen. Aallossa on noin 20 yhteistutkinto-ohjelmaa, joista esimerkiksi Erasmus Mundus -ohjelmassa maksuttomuusperiaate kierretään opiskelijan saamalla stipendillä, joka kattaa mahdolliset yhteistyöyliopiston lukukausimaksut. ”On kuitenkin harmillista, jos ulkomaisten yliopistojen kanssa tehtävä yhteistyö, johon korkeakouluja on jo vuosia kannustettu, vaikeutuu”, Rantanen toteaa. Ruotsissa kaksi opiskelijaa on haastanut yliopistonsa oikeuteen sen vuoksi, että tutkintoon johtavan koulutuksen pitäisi olla maksutonta. Myös Tanskassa on ollut vastaava oikeustapaus, jonka opiskelijat voittivat. Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisen sihteerin Jarmo Kallunkin mukaan oikeusjuttu olisi teoriassa mahdollista myös Suomessa. ”Mutta luulen, että jos joku suomalainen opiskelija olisi tähän mennessä joutunut maksamaan yhteistutkinto-opinnoistaan, siitä olisi jo noussut meteli.” SYL osallistuu tällä hetkellä lakimuutoksen valmisteluun, jonka tarkoituksena on korjata vallitseva ongelma lainsäädännössä.

KUVA Essi Ruuskanen


NIINPÄ ”Ihmiset haluavat tehdä sellaisia asioita, jotka kiinnostavat.” Professori Mikko Koria 9.4.2013 Aaltoyliopiston verkkosivujen uutisessa ”Ilman luovaa intohimoa mikään eimuutu”.

”Otaniemestä oikean rakennuksen paikantaminen ja ennen kaikkea sijainnin löytäminen rakennuksen sisältä vaatii vähintään tutkivan journalismin sivuopintoja, davincikoodimaisia kykyjä nähdä piilotettuja yhteyksiä ja Indiana Jonesin seikkailumieltä.” Erään Aalto-opiskelijan Facebook-status 19.3.2013.

”KYSYN VAAN PERKELE, että mikä yhteiskunta se semmoinen on, jossa kukaan ei tee mitä haluaa, mutta kaikki on ansiotyössä, jumalalle kiitos ansiotyöstä, vihaten elämäänsä joka aamu, kun saa silmät auki? Kai elämässä on joku muukin tarkoitus kuin maksaa veroja? Koska järjestelmästä tuli tärkeämpi kuin siitä, miksi järjestelmä ylipäätään on olemassa?” Lotta Aarikan kommentti Facebookryhmässä AYY: Edunvalvonta | Intressebevakning | Advocacy 31.3.2013.

30% 20%

on ulkomaalaisia

kaikista tähän asti Aallon tenure track -urapolulle nimitetyistä professoreista. Lähde: Aalto-yliopiston vuosikertomus 2012.

on naisia 9


"JOKU missä ON ARKKITEHDIT JA TAIDEHIPIT"

KATUPARTIO / Aino jalkautuu kampuksille.

Opiskelijoiden mielestä Aalto-yliopistossa on edelleen vain kolme korkeakoulua, todistaa Ainon tekemä puolitieteellinen gallup. Teksti Marianne Tenhula / Kuvat Sofia Wilkman

”Mä tiedän vaan että Otaniemi on olemassa.” Anni Pitkäjärvi, Arabia

”Veikkaan että seitsemän korkeakoulua.” Joonas Raukomaa, Töölö

”Mulle se on Taik edelleen.” Kaisa-Maria Laiho, Arabia 10

”Kemmalla on tyyliin omansa ja muut on tungettu yhteen?” Olli Keskinen, Otaniemi

”Eikös TKK jakautunut, siellä on joku neljä koulua?” Lauri Korhonen, Arabia

”Enhän mä tiedä yhtään niitä TKK:n kouluja.” Juho Mikkonen, Töölö


Pysäytimme 100 opiskelijaa Aallon kolmella kampuksella (Otaniemi, Töölö ja Arabia) ja kysyimme seuraavat kysymykset:

1. Kuinka monta korkeakoulua Aalto-yliopistossa on? 2. Mitkä ne ovat? Oikeat vastaukset kuuluvat näin:

1. Kuusi. 2. Kauppakorkeakoulu, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Perustieteiden korkeakoulu, Sähkötekniikan korkeakoulu, Insinööritieteiden korkeakoulu ja Kemian tekniikan korkeakoulu.

68 % luuli, että kouluja on vähemmän tai enemmän 32 % tiesi, että kouluja on kuusi

T

Osasi vastata täysin oikein molempiin kysymyksiin 98 % väärin 2 % oikein

ervetuloa Aalto-yliopiston pääsykokeeseen! Meillä on yksi kaikille yhteinen tehtävä. Se kuuluu näin: luettele Aalto-yliopiston korkeakoulut. Oho, olipa vaikea. 90 % hakijoista juuri reputti – no, ensi vuonna sitten uudestaan. Onneksi Aalto-tietoutta ei mitata minkään sen korkeakoulun pääsykokeessa. Aaltoon päässeet opiskelijat ovat nimittäin edelleen sitä mieltä, että Aalto on yhtä kuin Taik, TKK ja Kauppis. Se oli gallupimme yleisin vastaus. Näin ei kuitenkaan ole ollut yli kahteen vuoteen. Vuoden 2011 alussa Teknillinen korkeakoulu jakaantui neljäksi tekniikan

Osasi vastaukset, mutta korkeakoulujen nimet eivät menneet ihan nappiin 90 % väärin 10 % oikein

alan korkeakouluksi. Arkkitehtuurilinja siirtyi osaksi Taikia vuoden 2012 alussa, jolloin Taideteollisen korkeakoulun nimi muuttui Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluksi. Vastaajistamme 93 % opiskeli Aallossa, loput olivat muista Suomen yliopistoista. 100 vastaajasta 39 % pysäytettiin Otaniemessä, 36 % Töölössä ja 25 % Arabiassa. Vanha tuttu kolmen rimpsu oli erityisen vahvana vastaajien mielissä Töölön kampuksella. Arabiassa tiedostettiin, että oman koulun nimi on muuttunut ja arkkitehdit ovat liittyneet seuraan, mutta muiksi kouluiksi ehdotettiin yhä Kauppista ja TKK:ta. Parhaiten koulujen jakaantumiset ja luku-

Näitäkin ehdotettiin: ”Teollinen muotoilu ja nää” ”Arkkitehtikorkeakoulu” ”Joku rakennus-…” ”Automaatio” ”Sähkö ja ele” ”Joku missä on arkkitehdit ja taidehipit” ”Konetekniikan korkeakoulu” ”Taideteollinen tai joku hiton taiteen ja median...” ”Informaatiotiede” ”Taidepuoli tuol noin” ”Perustekniikka” ”Yleisinsinööritieteet” ”Yleistieteet” ”Vaik joku fysiikka” ”Kemian piip korkeakoulu” ”Sähkö ja energia” ”Otaniemen joku juttu” ”Teak, Taik, Tkk” ”Taideyliopisto”

määrät tiedettiin Otaniemen kampuksella, vaikkakaan aina ei edes oman korkeakoulun nimi tullut suoraan selkärangasta. Tuloksia kootessamme katsoimme läpi sormien termejä kuten Taik, Kauppis, kauppatieteellinen, kemian/sähkön korkeakoulu, taide ja arkkitehtuuri sekä tilanteita, joissa vastaajalla oli selkeä haju, kuten ”kemmajuttu”, ”sähköhässäkkä” ja ”taidehommeli”. Jos emme olisi tehneet näin, tuloksissa ei olisi ollut mitään koottavaa. Täysin oikein molempiin kysymyksiin osasi nimittäin vastata ainoastaan kaksi henkilöä sadasta. 11


TUULAN

12


VIEMÄÄ TEKSTI ANTTI PIKKANEN / KUVAT TOUKO HUJANEN

Aallon ensimmäinen rehtori Tuula Teeri on pistänyt neljän vuoden aikana tuulemaan. On syytäkin: Aallosta pitäisi kädenkäänteessä tulla maailmanluokan huippuyliopisto. Teeri sanoo, että tuloksia on jo syntynyt. Aallossa 15 vuotta työskennellyt Tiina Tutkija taas sanoo, että tieteen tekeminen on kärsinyt, ja että yliopiston johto pyrkii vaimentamaan kriittistä keskustelua.

13


A

allon keskustoimisto, Otaniemi, Kello lyö tasan. Aalto-yliopiston rehtoria Tuula Teeriä ei näy. Viisi yli. Ei vieläkään. Vartin yli sovitun tapaamisajan jälkeen Teeri kiitää ohi kohti hissejä vilkaisemattakaan aulassa odottavaan toimittajaan. Kaksikymmentä yli hänen avustajansa laittaa sähköpostin: ”Oletko tulossa haastattelemaan Tuulaa?” No, täällä sitä istutaan perse puuduksissa. Lopulta haastattelu pääsee alkamaan 25 minuuttia myöhässä. On kaksi vaihtoehtoa. Aallon rehtori on joko todella, todella kiireinen – tai sitten häntä ei kiinnosta.

Kilpailukyky. Brändi. Ranking-lista. Huippuyliopisto. Maailmanluokka, kansainvälisyys, hakupaine, investointi. Siinä muutamia asioita, jotka Teeriä kiinnostavat. 35 minuuttia kestävän face-to-face-haastattelun aikana Teerin puhe vilisee sanoja, jotka ovat suoraan yritysmaailmasta. Aalto-yliopistosta hän puhuu isona projektina. Sitähän se toki onkin. Projekti on ollut virallisesti käynnissä reilut kolme vuotta, 1.1.2010 alkaen. Projektissa opiskelee 20 000 opiskelijaa. Sillä on 0,4 miljardin euron kulut. Se on suomalaisen korkeakouluhistorian tavoitteellisin ja isoin uudistus. Ainoa vertailukohta lienee 1.1.2013 aloittanut Taideyliopisto. ”Eikä se ole kovin suuri yliopisto meihin verrattuna”, sanoo Teeri. Opiskelijan tietä orientaatioviikosta maisteriksi rehtori kutsuu haastattelun aikana tuotantolinjaksi. Tuota tuotantolinjaa on uudistettu rajusti viime aikoina. Samaan aikaan henkilökunta ja opiskelijat ovat päästään pyörällä. Ainon selvityksen mukaan 90 % Aallon opiskelijoista ei tunne yliopistonsa korkeakouluja. Aallossa on käynyt kova puhuri.

Kaikki alkoi vuonna 2006. Silloin Teeri kuuli ensimmäisen kerran Suomeen perustettavasta uudesta Aalto-yliopistosta. Teeri työskenteli vararehtorina tukholmalaisessa Kungliga tekniska högskolanissa. Ennen vararehtoriutta Teeri toimi samassa paikassa puubioteknologian professorina. 14


kilpailukyky. br채Ndi. rankinglista. maailmanluokka. hakupaine. investointi.

15


Teeri jutteli eräässä konferenssissa Taideteollisen korkeakoulun silloisen rehtorin Yrjö Sotamaan kanssa. Sotamaa kertoi projektista nimeltä Aalto. Teeri ajatteli, että projekti on ”juuri sellainen, mitä pohjoismainen yliopistoelämä tarvitsee uudistuakseen ja kansainvälistyäkseen”. Sanalla sanoen helvetin kova hanke. Sitä puuhattiin kasaan ennätystahdilla, kunnes pamahti. Syntyi sanonta ”tulla yllättäen kuin Aalto-yliopisto”. Yhtenä aamuna oli uutinen Hesarissa, ja sitten Aalto vain oli täällä. Ja Teeri.

Teerin ei tarvinnut hakea tehtäväänsä. Hänet valittiin kuudenkymmenen ehdokkaan joukosta, ja hakukomitea lähestyi itse Teeriä. Komitean mukaan tavoitteena oli löytää rehtoriksi ”näkemyksellinen henkilö, jolla on vankka tieteellinen tausta ja joka on erinomainen muutoksen johtaja.” Paino termillä muutoksen johtaja. 16

Sellainen Tuula Teeri on. Jykevä kuin mänty, vaikka kuinka tuulisi edestä ja takaa. Sellaisella on myös aivan erityisen paljon vaikutusvaltaa, sillä muutosjohtajan vastuulla on se, tuleeko uudesta yliopistosta yhtään mitään vai ei. Otetaanko se tosissaan. Pidetäänkö sitä minään.

6. helmikuuta 2013 Aallon henkilökuntaan kuuluva Tiina Tutkija kirjoittaa blogiinsa merkinnän otsikolla Hevosenpaskabingo. Se on peli, jota voi pelata ”vaikka kollegojen kanssa kahvitauolla, laitoskokouksessa tai opiskelijoiden kanssa luennolla”. Pelin säännöt menevät niin, että sitä mukaa kun kuulee jonkun bingoruudukon sanoista, se viivataan yli. Kun kokonainen pysty- tai vaakarivi on yliviivattu, huudetaan ”Hevonpaskaa!” Ruudukon sanat tulevat tässä: Opetusresurssi, CV, hakuprosessi, topnotch, global, impact factor, excellence, ranking, allokointi, maailmanluokka,

huippujulkaisu, kilpailukyky, menestyjä, manageri, innovaatio, tenure track. Jos peliä pelaisi Teerin haastattelun aikana, ehtisi huutaa ”Hevonpaskaa!” kolme kertaa.

Mutta nyt ei huudella. Teeri tuijottaa nimittäin tiukasti työpöytänsä yli. ”Mitäs itse vastaisit tuohon kysymykseen?” Tapa vastata kysymykseen vastakysymyksellä on Teerille tyypillistä. Entiset ja nykyiset työtoverit kuvailevat Tuula Teeriä muun muassa seuraavilla adjektiiveilla: vaativa, vahvatahtoinen, määrätietoinen. ”Jos Tuula Teerin kanssa haluaa väitellä, se vaatii erittäin hyvää argumentaatiota ja kaiken jatkuvaa perustelua”, sanoo eräs entinen työtuttu. ”Jos heität kritiikin, Tuula pyytää kehitysehdotuksen.” Keskustelu kulkeutuu aiheeseen, josta Teeri on saanut kautensa aikana eniten


haukkuja. Se on kampuspäätös. Aallon kampus päätettiin keskittää Otaniemeen vuodesta 2015 alkaen. Lokaa lensi vähän joka suunnasta ja joka niskaan, niin Aallon sisällä kuin sen ulkopuolella. Teeri, miksi kaikki piti saada samaan paikkaan? ”On ilmeistä, että jos me halutaan rakentaa monialainen yliopisto, niin meidän pitää olla fyysisesti samassa paikassa”, Teeri sanoo. Mutta miksi sitten Otaniemeen – eikö Helsingin keskusta olisi ollut arvokkaampi paikka tulevalle huippuyliopistolle? Teeri nauraa. ”Totta kai se olisi arvokkaampaa. Jos joku vain olisi maksanut ja osoittanut ne tilat, jonne me voitaisiin mennä keskustassa, niin totta kai me oltaisiin menty sinne. Mutta kukaan ei tullut tarjoamaan meille niin paljon rahaa ja niin paljon tilaa, tonttimaata, että me oltaisiin pystytty tämä yhteinen kampus tekemään.” Eipä siitä kyllä kauheasti keskustelua käyty.

Eikö Otaniemeen tultu aika rytinällä? ”Kaikenlaisia vaihtoehtoja on, jos ei ota huomioon reunaehtoja. Meillä on myöskin ollut voimakkaana semmoinen tarve, ettei rahoja pidä laittaa pelkkiin seiniin. Me ei voida käyttää Aallon rahoja siihen että me rakennetaan kampus johonkin kivaan paikkaan vaan meidän pitää rakentaa se niin, että meidän kaikkein suurin kuluerä on edelleenkin se, että me tehdään tutkimusta ja tarjotaan korkeatasoista opetusta.”

Hevosenpaskabingon keksijä Tiina Tutkija riisuu takkiaan kahvilassa huhtikuisena aamuna kauppakeskus Sellossa Espoossa. ”Mietin pitkään, että kirjoitanko omalla nimelläni vai anonyymisti, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että sen on pakko olla anonyymi.” Hän on kaksi kuukautta sitten perustanut blogin nimeltä Huippuyliopisto. Tiinan oikeaa nimeä ei voi paljastaa tässäkään, koska hän on varma, että siitä

olisi hänelle haittaa yliopiston sisäisissä rekrytoinneissa. Hän on työskennellyt 15 vuotta Aallossa, viimeksi post doc -tutkijana. ”Perustin blogin, sillä närää oli ollut henkilökunnan ja opiskelijoiden keskuudessa todella paljon ja kaikki kokivat, ettei sitä kuunnella. Aallossa viestitään koko ajan ulospäin, että tämä on huikea menestystarina, niin koin, että sille on saatava myös vastatarina.” Tiinan mukaan yksi keskeisimmistä ongelmista on, että kansainvälisyydestä on tullut itseisarvo. ”Sisällöllä ei ole mitään merkitystä. Aalto esimerkiksi apinoi käytäntöjä: se ottaa ulkomailta ideoita, useimmiten Amerikasta, yhtään miettimättä, että soveltuvatko ne meidän kontekstiin. Mieluummin vain imitoidaan suoraan ulkomailta, koska siellä kaikki on hienompaa ja parempaa.” Perustettuaan blogin Tiina alkoi saada yhteydenottoja ja palautetta. Moni halusi tulla mukaan kirjoittamaan. Nyt siellä on 17


useiden Aaltoon tyytymättömien kirjoittajien tekstejä. Tiina haluaa lisätä, ettei hän vastusta kansainvälisyyden lisäämistä tai tavoitteita, vaan ainoastaan niiden toteuttamistapoja. ”Totta kai pitää tavoitella korkealle. Mutta se maailmanluokka, mitä Aalto tavoittelee, on ihan mahdoton ajatus. Minkä takia se on maailman tärkein asia kivuta korkealle Shanghain listalla? Niillä yliopistoilla, jotka siellä on, on parhaimmillaan satakertaiset resurssit meihin nähden.”

Aallolla on kunnianhimoinen tavoite olla kansainvälinen huippuyliopisto vuoteen 2020 mennessä. Siis seitsemän vuoden päästä. Tuula Teeri, eikö se ole hirveän aikaisin? ”Minulle on sanottu useasti, että tämä on aivan liian pitkä aika tehdä tällaista muutosta. Onhan se yritysmaailmassa. Mutta jos ajatellaan meidän tuotantolinjaa, niin se kestää viisi vuotta. Eli jos opiskelija aloittaa ensi syksynä uudistetun kandidaattiohjelman, niin parhaimmillaan hän kävelee ulos maisterina vuonna 2018.” Ensi syksynä kaikki paitsi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijat, artsilaiset, aloittavat uudistetussa koulutusohjelmassa. Artsilaisille uudistus tulee vuoden myöhässä. Kandivaiheen opinnot muuttuvat entistä laaja-alaisemmiksi, erikoistumista siirretään maisterivaiheeseen. Bolognan prosessin mukaiset muutokset on tehty nopeasti: Aallon tutkinnoista halutaan tehdä eurooppalaisempia. Eikö yliopiston ensisijainen tehtävä olekaan tehdä mahdollisimman korkeatasoista tiedettä – ja panostaa sen laatuun? ”On. On on. Mutta eivät nämä asiat ole... eihän meillä ole mitään uutta annettavaa, ellei me itse keksitä niitä asioita. Eli tehdä tiedettä. Meidän täytyy olla asiantuntijoita, jotta me voidaan tuoda jotain uutta yhteiskuntaan. ’Research excellence’ on yksi niistä asioista, jotka meidän pitää

18

saada kuntoon, jotta me voidaan sanoa olevamme maailmanluokan yliopisto.” Tosin ei Teeri pistäisi pahaksi, jos Aalto yhtäkkiä lävähtäisi kaikkien mahdollisten ranking-listojen kärkipäähän. Samaan aikaan Teeri myöntää, että yliopistojen vertailu keskenään, siis niiden rankinglistojen tekeminen, on ylipäätään todella vaikeaa. ”Meidän ongelmahan on se, että me ollaan aika erikoinen yliopisto. En aio jatkossakaan tuijottaa pelkästään näitä ranking-listoja, vaan uskon eri asioihin. Esimerkiksi siihen, että hyvä tulee hyvän luokse, eli että hakupaineet meille ovat kasvaneet todella paljon ja kasvavat lisää. Ja että ne tulokset joita Aallossa tehdään, ovat kansainvälisesti tunnistettuja.” Hakupaineilla hän tarkoittaa sitä, että ennen Aaltoa yhtä professuuria saattoi huonoimmillaan hakea yksi henkilö. Nyt hakijoita on ollut vähintään parikymmentä per positio.

Aalto-yliopiston operatiivisen toiminnan kulut olivat vuonna 2012 yhteensä 424 miljoonaa euroa. Aallon ulkoisen markkinoinnin budjetti on miljoona euroa, kerrotaan Aallon viestinnästä. Kokonaisbudjettiin verrattuna tuo summa kuulostaa kärpäsenkakalta. Mutta vertailun vuoksi: miljoonalla eurolla saisi esimerkiksi palkattua Aaltoon kymmenen professoria vuodeksi. Tuo raha käytetään siihen, miltä Aalto näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa ulkopuolisen silmin. Brändistä pidetään hyvää huolta. Aallon markkinointiväki on tottunut maineenhallintaan ja mediaseurantaan, josta myös raportoidaan henkilökunnalle säännöllisesti.

Aallossa siis syynätään hyvin tarkasti läpi joka ainut Aallosta kirjoitettu lehtijuttu. Myös tämä. Tarkkuus näkyy myös siinä, että kun Teerin kanssa sopii haastattelusta, hänen avustajansa pyytää kysymykset etukäteen. Sellainen on melko poikkeuksellista. Soittokierros Aallon johdon ongelmista paljastaa kuitenkin yhden asian: yliopiston sisäinen viestintä ei tunnu toimivan. Muutoksia tapahtuu, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän niistä mitään. Taustahaastatteluissa toistellaan samaa mantraa: ”Sisäinen viestintä.” ”Viestintä. Paitsi ulospäin, sinne kyllä riittää paukkuja.” ”Organisaation sisäinen viestintä.” ”Sisäisen viestinnän ongelmat näkyvät Aallon henkilöstökyselyssäkin. Siellä päätöksenteon läpinäkyvyys saa huonoimmat arviot ihan joka koulussa”, sanoo Tiina Tutkija.


haastattelun aikana ehtisi huutaa ”hevonpaskaa!” kolme kertaa.

Tiinan mukaan negatiiviset asiat jäävät kuitenkin vähemmälle huomiolle. ”Mulla ja todella monella muullakin on sellainen tunne, että täällä vaiennetaan kriittistä keskustelua.” ”Johdolta tulevassa viestinnässä muistetaan aina kertoa, miten Aaltoa on viimeisen vuoden aikana mediassa käsitelty ja kuinka positiivista se on ollut.”

Asioita, jotka Tuula Teeristä pitää tietää: Hän syntyi Espoossa 20. kesäkuuta 1957. Hän valmistui ensin filosofian maisteriksi vuonna 1982 ja tohtoriksi 1987. Molemmat tutkinnot hän teki Helsingin yliopistossa. Väitöskirjatyö The cellulolytic enzyme system of Trichoderma reesei syntyi Valtion teknillisessä tutkimuslaitoksessa. Hänellä on avomies ja aikuinen poika. Hänellä on koira nimeltä Vinski. Hän navigoi joka viikko kahden kaupungin väliä, Helsingin ja Tukholman. Teerin perhe nimittäin jäi asumaan Ruotsiin, kun Teeri aloitti työn. Hänessä on hieman samaa johtajuutta kuin Tarja Halosessa: hän on topakka, lujatahtoinen, mutta samaan aikaan vitsikäs. Ja vähän kärsimätön. Hän ei ole kuitenkaan jäykkis tai kuiva. Esimerkiksi vappuna Teeri kiipesi Servin mökin katolle tervehtimään riehuvaa opiskelijakansaa. Hän lähti myös täysillä mukaan tämän jutun kuvaideaan, heiluttelemaan punaista huivia keskelle jäistä kaislikkoa.

19


hänessä on samaa johtajuutta kuin tarja halosessa: hän on lujatahtoinen ja vähän kärsimätön. Kuvauspäivänä paistaa aurinko. Tuula Teeri kiitää paikalle myöhässä, suoraan toisesta tapaamisesta. Hän on hyvällä tuulella ja heittää huulta. ”No niin. Katsotaan, mitä te ootte mun pääni menoksi keksineet.” Kun selviää, että kuvauspaikalle Otaniemen rantasaunalle on kahdeksan minuutin kävelymatka, Teeri kaivaa puhelimen laukustaan ja soittaa autonkuljettajalleen. ”Mä en juuri ehdi nykyisin kävellä oikein minnekään”, hän perustelee. ”Mun kalenteri on niin täynnä.” Opiskelijoiden keskuudessa rehtorin auto on herättänyt vitsailua. Esimerkiksi maaliskuun alussa kauppislainen Eero Vassinen nappasi Teerin Audista kuvan ja laittoi sen Facebookiin seuraavalla saatetekstillä: Miksi rehtori Tuula Teerillä on auto ja autonkuljettaja, mutta printterit ei skulaa, toverien valmistumiset roikkuu kurssien pienien ryhmäkokojen/harvan syklin takia, Kauppiksella ei ole 24/7 lukusalia, peruskurssien luentoprujut on kymmenen vuoden takaa ja päärakennuksen langaton netti on huonompi ku keskivertoyhteys Kazakstanissa? UUNIIN! — at Aalto University School of Economics. Teerin henkilökohtainen autonkuljettaja, Teppo, painaa kaasua. 20

Teerin kauden Aalto-yliopistossa piti päättyä 1.4.2014. Huhtikuun puolivälissä Aallon hallitus nimitti hänet toiselle viisivuotiskaudelle aina kevääseen 2019 asti. Jatkokausi ei tullut kenellekään yllätyksenä. ”Tämä muutos on niin Tuulaa, ettei sitä voi yhtäkkiä vuoden päästä heittää kenenkään muun harteille”, kommentoi eräs Aallon työntekijä kuukautta ennen uutista jatkokaudesta. ”Teeri halutaan pitää”, sanoi toinen. Teeri itse sanoi, että ”kaikki on mahdollista” ja että ”hän ei ole ehtinyt miettiä koko asiaa, koska on niin kiire”. Kun Tuula Teerin toinen rehtorikausi päättyy, kaiken pitäisi jo olla viittä vaille huippua. Syksyllä 2013 aloittavilla opiskelijoilla on siinä ihan erityinen rooli. Siis huomio, te aloittavat: teidän pitäisi suunnitelmien mukaan kävellä uuden huippuyliopistostrategian mukaisina huippumaistereina ulos jo vuotta aiemmin. Teeri on ollut projektijohtajana Aalto-yliopiston hallituksen toiveiden mukainen. Mutta mitä Aallossa pitäisi Teerin seuraavan kauden aikana tehdä paremmin? Tiina Tutkijan mukaan ainakin puhua ja keskustella enemmän. Myös siitä sisällöstä. ”Meidän pitäisi tunnustaa myös meidän ongelmat ja lähteä niiden pohjalta rakentamaan yliopistoa. Nyt strategia on, että negatiivisista asioista vaietaan.”


MITÄS ITSE VASTAISIT TUOHON ? 21


”Tämä muutos on niin Tuulaa, ettei sitä voi yhtäkkiä vuoden päästä heittää kenenkään muun harteille.”

”Autapas nyt”, Teeri sanoo topakasti ja tarttuu käsikynkästä, kun ollaan matkalla pois kuvauspaikalta. Teerillä on korkkarit, ja maa on sekoitus lunta, jäätä ja loskaa. Edessä on jyrkkä ylämäki, ja ilman apua Teeri lentäisi rähmälleen. Kuten kaikki muutkin. Teeri on kuitenkin tässä hetkessä hyvin one of us. Hän on Aino-lehden kuvausjärjestelijöiden armoilla, talutettavana takaisin autollensa. Hän hymyilee ja vastailee kärsivällisesti kysymyksiin, vaikka on menty iloisesti puoli tuntia aikataulusta yli. Autonkuljettaja Teppo odottaa, sillä Teeri on jo myöhässä seuraavasta tapaamisesta. Teeri istuu takapenkille, Audi käynnistyy, ja sitten hän on poissa.

Tiina Tutkijan blogi löytyy osoitteesta huippuyliopisto.blogspot.fi.

22


VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ 40 metriä maan alla on pilkkopimeää, märkää ja futuristista. Aino vieraili Otaniemen metrotunnelin työmaalla. KUVAT VEERA LIPASTI / TEKSTI ANNALEENA KURONEN

23


1.

2.

3.

5.

24


4.

1, 2, 3, 4: KOHTA RÄJÄHTÄÄ. Louhintatyöt valmistuvat näillä näkymin kesäkuussa 2013. Siihen asti panostajat lataavat lähes päivittäin letkuilla ja johdoilla räjähdysainetta uuden kiviaineksen sisään. Käsityön apuna on robottilohikäärmettä muistuttava emulsiopanostuslaite. Viidentoista minuutin kuluttua kuvien ottamisesta, kun olemme ehtineet ajella lava-autolla kilometrin päähän, korvissa kaikuu kumea pamaus.

5: YKSI RISTI KAKSI. Louhintaluolan seinät ovat yltä päältä ruksien peitossa. Rukseilla merkitään kallioon asennettuja lujituspultteja. Seinämässä on myös tasaisin väliajoin numero, joka kertoo etäisyyden Ruoholahteen. Tässä kohtaa etäisyys on 8,4 kilometriä. 25


26


RATATUNNELIN PÄÄ. Yhden ratatunnelin louhinta etenee noin 20 metriä viikossa. 200 metriä kiviseinän toisella puolen louhitaan Tapiolan tunneliosuutta yhtä vauhdikkaasti. Kiviaines eri työmaa-alueiden välissä on pian historiaa.

27


AVARUUSCOWBOY. Louhintatyön valvoja Ville Poijärvi. 28


MAASSA ON SORAA, KURAA JA TUPAKANTUMPPEJA.

29


OTANIEMI, OTNÄS. Rakennustelineet peittävät metroaseman pääsisäänkäyntiä, jonka kohdalla on tällä hetkellä monumentaalinen aukko. Aukkoon mahtuisi kahdeksankerroksinen talo. Aseman valmistuttua siitä kävelee ulos 10 000 matkustajaa päivässä. 30


ilmoitus /

shop.ayy.fi YLIOPPILASKUNNAN VERKKOKAUPPA

kki m

채 kai at sek

d , t-pai t i r a p n hup a n n u ist채: k t s e a n l i i p t Yliop tomas t a v i a v

et

otte uut tu

.f y y a . p sho

31


32


mittaa itsestäsi parempi Quantified self -ajatteluun ovat hurahtaneet maailmalla tuhannet ihmiset. HE mittaavat unensa laatua, tekevät dna-testejä ja juovat ravintoarvoiltaan täydelliseksi optimoitua juomaa. TEKSTI MIKKO IKOLA / KUVAT KIRMO EKHOLM

Vuosi sitten Teemu Arinan vatsaa alkoi kivistää iltaisin. Teemu oli 30-vuotias IT-alan yrittäjä. Hän oli työskennellyt 14 vuotta omassa sosiaalisen median konsultointiyrityksessään. Edeltävänä vuonna hän oli perustanut toisen yrityksen konsultointityönsä rinnalle. Töitä kertyi paljon, mutta se ei tuntunut pahalta, koska Teemu nautti työstään. Aluksi kivistävä tunne meni ohi yksinkertaisesti syömällä jotakin. Mutta vain aluksi. Joitakin kuukausia myöhemmin Teemu meni lääkäriin. Diagnoosi ei yllättänyt: vatsahaava. Lääkäri määräsi Teemulle vatsahappojen eritystä vähentävän lääkkeen, jotta haava pääsisi paranemaan. Oireet helpottuivat hetkeksi. Kun lääkekuuri loppui, kivut palasivat. Lääkäri määräsi lisää pillereitä. Niiden syöminen ei kuitenkaan tuntunut Teemusta pitkällä tähtäimellä hyvältä idealta. Teemu alkoi etsiä syitä kivistykseen ruokavaliostaan.

33


dna-testin tekeminen on helppoa: syljet vain putkeen ja lähetät sen jenkkeihin.

Teemu halusi ymmärtää vatsaongelmaansa kokonaisvaltaisesti. Hän löysi PubMedin, vuonna 1996 perustetun lääketieteen julkaisujen vapaan nettitietokannan. Hän luki vimmaisesti julkaisuja muun muassa siitä, mitkä ruoka-aineet lisäävät tulehdusta, mitkä taas vähentävät sitä, mitkä lisäävät hyvän ja huonon bakteerikannan muodostumista ja mitä ohutsuolen nukka vaatii uusiutuakseen. ”Sitten tämä mittaamishomma lähti ihan totaalisesti lapasesta”, Teemu sanoo. Quantified self, itsensä mittaaminen, itsensäkvantifiointi. Teemun tekemisiä voidaan kutsua muun muassa näillä nimillä. Kyseessä on datan kerääminen ihmisen päivittäisistä ruumiintoiminnoista. Sellaisista elämän osa-alueista kuten ruokavalio, uni, mieliala tai liikunnallinen suorituskyky. Termiä käyttivät ensimmäisen kerran tietokonekulttuuria käsittelevän Wired-lehden kolumnistit Gary Wolf ja Kevin Kelly vuonna 2007. Quantified self on kasvanut viime vuosina ilmiöksi. Internet on mahdollistanut sen, että aktiivisten datankerääjien aineistoja voidaan verrata maailmanlaajuisesti. Ensimmäinen kansainvälinen Quanti34

fied self -konferenssi pidettiin Kaliforniassa vuonna 2011. Nyt maailmanlaajuiseen Quantified self -yhteisöön kuuluu jo satoja ryhmiä yli 30 maasta. Teemu alkoi tarkkailla kropastaan vähän kaikkea. Unta, stressiä, riittävää nesteytystä, ravinteiden saantia, liikuntaa. Mittaamiseen löytyi erilaisia kännykkäsovelluksia ja verkkopalveluita. Hän alkoi kirjata ylös jokaisen syömänsä ruoka-annoksen ja laskea, mitä eri ravinteita hän niistä sai. ”Ajatuksena mahdollisimman holistinen ja integratiivinen tapa hoitaa koko kehoa”, Teemu sanoo. Myöhemmin Teemu löysi nettisivun nimeltä Bulletproof Executive. Teemun omatoiminen selvitystyö PubMedin arkistoissa lukuisine excelinpyörityksineen oli päättynyt kutakuinkin samaan lopputulokseen, jota tällä nettisivulla suositeltiin. Siis Bulletproof-dieettiin. Se on osin paleodieettiin pohjautuva ruokavalio, jonka ajatuksena on minimoida elimistön saamat myrkyt. Bulletproof-dieetti käyttää hyväkseen tutkimustuloksia eri ruokaaineiden vaikutuksista elimistössä ja pyrkii siten muun muassa minimoimaan elimistössä vallitsevia tulehdustiloja.

Soylent – ihmejuoma Kaliforniasta Voisiko tarvitsemansa proteiinit, rasvat, vitamiinit, hivenaineet ja muut ravinteet nauttia sellaisinaan, perinteisen ruuan syömisen sijasta? Tätä pohti kalifornialainen Rob Rhinehart alkuvuodesta. Rhinehart selvitti Yhdysvaltain elintarvikeviraston päivittäiset saantisuositukset eri ravintoaineista. Hän tilasi kaikki suositusten mukaiset ravinteet erillisinä raaka-aineina, tehosekoitti niitä päiväannoksen verran yhteen ja antoi juomalleen nimen: Soylent. Kaksi litraa Soylentia vastaa keskivertoihmisen päivittäistä energiankulutusta ja sisältää Rhinehartin mukaan kaiken, mitä ihminen tarvitsee. Lisäksi se maistuu hyvältä: hieman makealta ja maitomaiselta. Ei tosin kaikkien mielestä. Ainon AD:n mukaan juoma maistui teolliselta ja kemikaaleilta. Hetkinen. Voisiko sitten koko ruokavalion korvata Soylentilla? Rhinehart nautti Soylentia kuukauden. Hän oli omien sanojensa mukaan tyytyväinen ensimmäisen kuukauden kokeilujaksoon: ”Fyysinen kuntoni parantui huomattavasti, ihoni on terveempi, hampaani valkoisemmat ja hiukset tuuheammat. Nukun paremmin, herään virkeämpänä ja en ole päivisin lainkaan unelias”, hän kuvailee. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Soylent voisi korvata kiinteän ravinnon. Ongelmia on lukuisia. Yhtä, kaikille soveltuvaa raaka-aineyhdistelmää on mahdoton tehdä. Lisäksi ainesosista on monenlaista tutkimustietoa, ja lopullista totuutta on vaikea sanoa. Esimerkiksi kolesterolin tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä. Lisäksi testijakso oli niin lyhyt, että suoliston toiminnasta, elimistön bakteeristosta, veriarvoista, verenpaineesta ynnä muusta on mahdotonta sanoa oikein mitään. Juokoon ken uskaltaa.


SOYLENT-JUOMAN RESEPTI:* Hiilihydraatit 150 g Proteiini 100 g Rasva 100 g Natrium 2,4 g Kalium 3,5 g Kloridi 3,5 g Kuitu 5 g Kalsium 1g Rauta 18 mg Fosfori 1g Jodi 150 µg Magnesium 400 mg Sinkki 15 mg Seleeni 70 µg Kupari 2 mg Mangaani 2 mg Kromi 120 µg Molybdeeni 75 µg Vitamiini A 5000 IU Vitamiini B6 2 µg Vitamiini B12 6 µg Vitamiini C 60 mg Vitamiini D 400 IU Vitamiini K 80 µg Tiamiini B1 1,5 mg Riboflaviini B2 1,7 mg Niasiini B3 20 mg Folaatti B9 400 µg Biotiini 300 µg Pantoteenihappo 10 mg Omega-3 rasvahapot 750 mg Lisäksi (eivät suositusten mukaan pakollisia): Lykopeeni Ginseng Gingko biloba Luteiini Alfakaroteeni Vanadiini

500 mg 50 µg 100 µg 500 µg 140 µg 100 µg

*Annokset ovat päiväkohtaisia. Rasvana voi käyttää esim. kookos- tai oliiviöljyä. Proteiini lisätään jauheena. Reseptistä saa 2 l Soylentjuomaa, joka vastaa 2000 kcal kulutusta. 35


Teemun App-resepti Teemu käytti seuraavia sovelluksia omassa elämäntapamuutoksessaan: Oireet: TracknShare Genetiikka: 23andme Ruokavalio: MyFitnessPal, Withings Lisäravinteet: Pillboxie, iTake Meditaatio: Equanimity, Dagaz, Neurosky Liikunta: RunTastic, Fitocracy Stressi: Pranayama, Heartmath Nesteytys: Waterlogged

Kuvassa suomalaiset Soylent-kokit Arno Paula (vas.), Mikko Ikola ja Miika Perä. Heidän versiossaan on mukana myös eloperäisiä raaka-aineita, kuten marjoja ja vihanneksia. He laskivat Soylent-juoman päiväannoksen hinnaksi perusreseptillä 7,5 euroa.

36


punnerrusten määrä nousi teemulla 20:sta yli sataan vain neljän tunnin kuukausittaisella liikunnalla.

Paleodieetti taas tunnetaan paremmin nimellä kivikautinen ruokavalio, jonka ajatuksena on, ettei ihmiskeho ole tottunut viimeisen 10 000 vuoden aikana maanviljelyn myötä ruokaympyräämme tulleisiin ruoka-aineisiin, kuten vilja- ja maitotuotteisiin. Esimerkiksi kaikki karppauksen eli vähähiilihydraattisen ruokavalion alalajit perustuvat enemmän tai vähemmän paleodieettiin. Ensimmäinen suomalainen Quantified self -seminaari järjestettiin vasta vuosi sitten, toukokuussa 2012. Tänä keväänä joukko Quantified selfistä kiinnostuneita kokoontui Helsingissä. Tapahtuma keräsi paikalle noin 30 ihmistä. Kesäkuun alussa Helsingissä järjestetään isompi, kaikille avoin Quantified self -tapahtuma. Toukokuussa pidetään Amsterdamissa Euroopan tähän asti suurin Quantified self -konferenssi, jonne odotetaan saapuvaksi 350 osallistujaa. Quantified self -ajattelijat haluavat haastaa perinteisen tavan ajatella omaa terveyttä: kaikki liittyy kaikkeen, ja siksi kaikkea pitää tarkkailla, laskea, mitata ja verrata muihin ihmisiin. Ja kun mukana vertailemassa on tilastollisesti merkittävä määrä ihmisiä, koko homma alkaa tuntua melko järkevältä. Mutta onko ruumiintoimintojen ja ravintoainemäärien mittaamisesta hyötyä esimerkiksi eliniän pidentämisen kannalta? Siitä emme voi varmistua vielä pitkään aikaan. Teemulla oli kirkas ajatus. Hänen tarkoituksenaan oli jättää ruokavaliosta pois

kaikki kehoa vahingoittavat, antiravinteita sisältävät tuotteet, sekä nukkua riittävästi. Tuttu lääkäri huomautti Teemulle, että suurin osa ihmisistä ei pysty muuttamaan elintapojaan. Päivät kuluvat 80–90-prosenttisesti tuttujen rutiinien parissa. Kun ihminen päättää, että jotain pitää tehdä toisin, päätös harvoin pitää – tai etenee toteutukseen asti. Toisin kävi. ”Pystyin tekemään kaiken saman tien. Elämäntapamuutoksista tuli peli, jossa pitkällä aikavälillä kerätty tieto helpotti uusiin rutiineihin ja parempiin suorituksiin pääsemistä”, Teemu sanoo. Myös tuloksia syntyi: ”Kehoni rasvaprosentti tippui parissa kuukaudessa 14:stä kahdeksaan, ja punnerrusten määrä nousi 20:sta yli sataan yhteensä noin neljän tunnin kuukausittaisella liikunnalla.” ”Siis hyvin lyhyessä ajassa, hyvin vähällä työllä erittäin hyviä tuloksia.” Oman genetiikan tutkiminen on keskeinen osa Quantified self -ajattelua. Vielä kymmenen vuotta sitten oman DNA:n tutkiminen vaati kohtuuttoman kalliit laboratoriokokeet. Nyt Yhdysvalloissa on perustettu palveluita, jotka purkavat näytteestä osan ihmisen geeniperimää ja määrittelevät siitä riskiprosentit kymmeniin eri tauteihin. Palvelusta voi esimerkiksi saada selville kärsivänsä huomattavan korkeasta rinta- tai eturauhassyöpäriskistä – minkä ansiosta tietää, miten muuttaa elintapojaan ja minkä ikäisenä kannattaa mennä tutkimuksiin. DNA-testien hinnat ovatkin laskeneet

rajusti viime vuosina. Palveluista tunnetuin on 23andme, jossa testin hinta on 99 dollaria. Testin voi tehdä vaikka Suomesta käsin: tilaa putkilon palvelusta, sylkee siihen ja postittaa sen jenkkilään. Voilà. Tulokset saadaan, tietenkin, kännykkäsovellukseen. Viimeiseksi Teemu alkoi tarkkailla untaan. ”Mä olen helposti semmonen tyyppi, että kusetan itseäni. Totean nukkuneeni ihan riittävästi, jos en lähtenyt perjantaina ulos kavereiden kanssa”, hän sanoo. Teemu alkoi kerätä unestaan dataa. Data mahdollisti tarkan seurannan ja tavoitteiden asettamisen. Teemu aloitti unen seurannan Sleep Time -kännykkäsovelluksella. Kun unen laatua arvioidaan, kiinnitetään yleisesti huomiota REM-unen määrään. REM-uni eli vilkeuni on unen tärkein vaihe, se vaihe unesta, jolloin esimerkiksi unet nähdään. Aivot tekevät silloin eniten psyykkistä työtä. Esimerkiksi vastasyntyneet vauvat nukkuvat lähes yksinomaan REM-unta. Muita univaiheita ovat kevyt uni ja syvä uni. REM-unen määrän vaihtelut ovat yksi syy sille, miksi ihmiset tarvitsevat eri määrän unta. Jotkut nukkuvat ”tehokkaammin” – siis saavat enemmän REM-unta lyhyemmässä ajassa. Tästä syystä joillekuille, joskin hyvin harvoille onnekkaille, riittää 5–6 tuntia unta yössä. Toki unen laadussa on yökohtaisiakin vaihteluita. Selitys on yksinkertainen: joskus on väsyneempi, vaikka olisi nukkunut ajallisesti riittävän määrän. REM-unen määrä vaihtelee yöstä yöhön. 37


Sovelluksesta ei ollut apua REM-unen mittaamisessa, joten Teemu jatkoi etsimistä. Teemu löysi pienellä kaivamisella aivosähkökäyriä mittaavan Zeo-laitteen. Otsaan yöksi kiinnitettävän laitteen avulla Teemu pystyi arvioimaan, mitkä asiat vaikuttavat unen laatuun. Oliko esimerkiksi iltaisin nautitulla Valerian-teellä vaikutusta? Entä suihkussa käymisellä? Tai liikunnalla? Vastaukset löytyivät käyristä. Miltä Quantified selfin tulevaisuus näyttää? Kasvavalta. Länsimaissa asuvat ihmiset kun voidaan määritellä jo lähestulkoon kyborgeiksi – biologisiksi organismeiksi, joihin on yhdistetty teknologiaa. Mietitään vaikkapa silmälaseja tai kännyköitä. Emme edes tiedosta niiden erityistä hyödyllisyyttä, koska käytämme niitä sen kummemmin sitä ajattelematta. Laitteiden määrä ei tulevaisuudessa lisääntyne, vaan toimintoja integroidaan todennäköisesti yhteen laitteeseen. Googlen Glass -projekti on tästä hyvä esimerkki. Glassit ovat päälle puettavat silmälasit, 38

jotka heijastavat näkökenttään kännykkää vastaavan toiminnallisuuden. Silmien edessä on siis koko ajan tietokone ja puhelin: sillä voi soittaa, lukea pikaviestimiä tai kysyä ääneen navigaatio-ohjeita. Tulevaisuudessa Glassin tapaista laitetta voi pyytää mittaamaan reaaliajassa myös kehon eri toimintoja. Teemu jatkaa töitä ja kertoo voivansa yhä paremmin. Hän arvioi, että Quantified self -ajattelu tulee muuttamaan terveydenhuoltoa ja työelämää. ”Terveydenhuollossa ei ole enää pitkä matka siihen, että lääkäri alkaa määrätä potilaille lääkkeiden lisäksi myös älypuhelinsovelluksia. Toisaalta työelämä ja tehokas tietotyö vaativat, että otat huomioon terveytesi: ruokavalion, unen ja liikunnan. Yritykset tulevat olemaan yhä kiinnostuneempia työntekijöidensä elintavoista.” Erityisesti yleislääkäreiden työnkuva on jo muuttumassa. Ihmiset eivät enää luota siihen, että tieto valuu lääkärin vastaanotolla ylhäältä alaspäin. Terveyskeskuksen antiikkista tietokonetta kahdella sormella näppäilevän lääkärin kanssa saatetaan kilpailla googlaamalla omia oireita tai keskustelemalla muiden sairastajien

kanssa verkossa. Tällä on kaksi puolta. Toisaalta sen voi ymmärtää lääkäreiden ammattitaidon kyseenalaistamisena, toisaalta taas ihmisten omatoimisuutena. Teemu on tästäkin hyvä esimerkki. Kun hän viime vuonna meni lääkäriin vatsakipujen takia, hän oli jo ehtinyt diagnosoida itselleen vatsahaavan. Jutun kirjoittaja Mikko Ikola ja jutussa haastateltu Teemu Arina ovat Suomen Quantified self -verkoston perustajia.


TEKISITKÖ SINÄ TÄHÄN JUTUN, JOSTA KOKO AALTO PUHUU?

Tule mukaan Ainon toimituskuntaan! Emme edellytä sinulta aiempaa kokemusta toimittajan työstä. Hyvä idea, innostus ja kyky tuottaa ja työstää tekstiä riittävät. Tarjoamme tarpeellisen avun työn eri vaiheisiin aina ideoinnista editointiin sekä työkokemusta, josta on sinulle varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Maksamme julkaistuista jutuista pieniä palkkioita. Lähetä ideasi, CV:si ja muut tarpeelliseksi katsomasi liirumlaarumit päätoimittajalle osoitteeseen annaleena.kuronen@ayy.fi.

39


40


KYNÄ, ja PAPERI kursori

Visuaalinen suunnittelu on yhä riippuvaisempaa teknologiasta. Tekevätkö insinöörit tulevaisuudessa graafikoiden työt? TEKSTI Aurora airaskorpi / KUVAT ESSI RUUSKANEN

T

aiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa iMacit surraavat. Toki kalliit mustekynät ja karheapaperiset muistikirjat kulkevat vielä repussa, mutta graafikon pääasiallinen työkalu on teknologia. Nyt täytyy viestin lisäksi ymmärtää paljon myös alustasta, jolle viestiä tuottaa. The medium is the message, sanoi kanadalainen mediatutkija Marshall McLuhan vuonna 1964. Hän näyttää olevan edelleen oikeassa. Mutta jos teknologia on sanomaa tärkeämpi, eikö mediatekniikan insinööri pysty tuottamaan saman lopputuloksen kuin visuaalisen alan ammattilainen? Mihin graafikkoja vielä tarvitaan?

Ensiksi on katsottava, mihin graafikoita oikein koulutetaan. Graafisen suunnittelun kandivaiheen opinnoissa opetellaan suunnittelijan työkalut. Graafikon tulee hallita sekä printti että sähköiset julkaisualustat, still-kuva ja animaatio, 3D-suunnittelu tilassa, kampanjasuunnittelu ja pakkaussuunnittelu. Entä sitten insinöörit? Mediatekniikan laitoksella voi opiskella käytettävyyttä, kuvallista ilmaisua ja konseptoida nettisivuja. Lisäksi mediatekniikan opiskelijoille on tarjolla kursseja tietokonegrafiikasta, web-palvelutekniikasta ja multimediasta. Graafikot ja insinöörit uivat siis opinnoissaan aika lailla samassa lammessa. Perustieteiden korkeakoulussa erikoistumiskursseja on tosin WebOodin mukaan enemmän kuin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

41


Perustieteiden korkeakoulun visuaalisen median tutkimusryhmän johtaja Pirkko Oittisen mukaan opetuksessa on kuitenkin kyse eri asioista. ”Mediatekniikan laitoksella näkökulma on tieteessä, ei taidoissa.” Oittisen mukaan ideana on, että mediatekniikassa kehitetään lähinnä niitä alustoja, joita media-alan sisällöntuottajat hyödyntävät. Sisällöntuotantoon voi kuitenkin erikoistua myös mediatekniikan opinnoissa. Näin teki esimerkiksi Tuomo Eloranta. Hän kertoo opintojensa olleen hyvin sisältöpainotteisia. Tämä on Elorannan kohdalla tarkoittanut muun muassa valokuvauksen opettelua, leffan käsikirjoittamista ja julisteiden taittamista. ”Mutta en mä kyllä suunnittelijaa alkaisi visuaalisissa asioissa kovin herkästi neuvomaan, vaikka pystynkin sanomaan, jos webbisivuissa on leiska pielessä, lehdessä taitto päin honkia tai värimaailma kohderyhmän suhteen väärä.”

Visuaalisten kokonaisuuksien tuotanto on siis hallussa niin Arabiassa kuin Otaniemessäkin. Mitä ekstraa taiteen alan koulutus antaa koulutettavilleen? ”Graafinen suunnittelija kutsutaan usein apuun silloin, kun laadulla on merkitystä”, toteaa graafisen suunnittelijan työnkuvan muutoksesta väitöskirjaa tekevä Ulla Ryynänen. ”Periaatteessahan kuka tahansa voi olla suunnittelija silloin, kun työkalut ovat kaikkien saatavilla. Mutta asioiden sijoitteleminen teknisesti ei ole vielä graafista suunnittelua.”

42

Periaatteessa kuka tahansa voi olla suunnittelija silloin, kun työkalut ovat kaikkien saatavilla. Graafikon tärkein tehtävä on Ryynäsen mukaan johtaa suunnitteluprosessia ja tehdä visuaalisia linjauksia. Graafisen suunnittelun ammattilaisille olisi Ryynäsen mukaan käyttöä myös suuremmassa kontekstissa. Väitöskirjaa tehdessään hän on tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että graafinen suunnittelija on tärkeässä roolissa työprosessien muutoksessa. Graafikko voi visualisoida työyhteisössä syntyviä ideoita ja johtaa suunnitteluprosessia. ”Tärkein muutos graafikon työnkuvassa onkin siirtymä oman pään sisällä ideoimisesta muiden kuunteluun”, Ryynänen sanoo. ”Vanhassa massatuotantomallissa eri alan ammattilaiset keskittyivät omaan kapeaan siiloonsa eikä ammattitaitoon kuulunut sekoittaa osaamista keskenään. Nykyisin yhteistyö on kaiken a ja o. Tarvitaan joku, joka kuljettaa prosessia eteenpäin ja osaa pukea sen ymmärrettävään muotoon.” Tätä ajatusta tukevat myös amerikkalaiset tutkijat Carlotta Tyler, Lynne Valek ja Regina Rowland. He ovat tutkineet graafisen suunnittelun mahdollisuuksia juuri yhteisöjen välisen keskustelun suodattimena. Tylerin, Valekin ja Rowlandin tutkimuksessa kymmenen graafista suunnittelijaa rekrytoitiin ohjaamaan monikulttuuristen yhteisöjen välistä keskustelua. Graafikoiden tuli kuvata ryhmäkeskusteluissa esille tulleita teemoja, yhdistellä


yksittäisten ihmisten sitaatteja kuviin ja tallentaa keskustelua visuaalisin keinoin. Keskusteluissa mukana olleet ihmiset kokivat sanomansa tärkeämmäksi, kun he näkivät sen osana kokonaisuutta. Kuvallinen ilmaisu mahdollisti sen, että erikieliset keskustelijat pystyivät ymmärtämään toisiaan ja yhteisiä tavoitteitaan kielimuureista huolimatta.

Onko muuttumassa siis vain tapa tehdä työtä, ei työ itsessään? Ennen graafikon työ lähti toimeksiannosta. Nyt graafikko onkin hyppäämässä prosessin alkupäähän. Periaatteessa kuka tahansa voi pukea viestin koodeiksi, mutta viestin kokoaminen vaatii suunnittelijan aivoja. Ja myös poistumista tietokoneen ääreltä. Graafisen suunnittelun koulutusohjelman johtajan Marjatta Itkosen mukaan etenkin maisteriopinnoissa keskitytään yhä enemmän konseptointiin ja asiantuntijaosaamisen kehittämiseen. ”Ohjelmisto on vain väline, kuten kynäkin. Ei graafikko ole tähän mennessäkään tehnyt kaikkea itse”, Itkonen sanoo. Visuaalisen viestinnän maisteriohjelmassa opiskeleva Pia Sissala kokee, että graafiset suunnittelijat ja muotoilijat mielletään vielä kentällä eri tavalla: muotoilijat nähdään ongelmanratkaisijoina, kun taas graafikoita pidetään helposti vain pinnan kiillottajina, koristelijoina, nätin kuvan tekijöinä. ”Minusta molemmat ovat suunnittelijoita. Mutta kaikki määrittelevät itse työtehtävänsä.” Sissalan mielestä suunnittelijoille olisi tarvetta

nimenomaan strategisessa suunnittelussa. ”Usein hyvät ideat jäävät pääkoppaan vain abstrakteiksi palasiksi. Graafikon työssä tärkeintä on kyky purkaa kaaos omista ja muiden ajatuksista niin, että siitä syntyy jotain konkreettista.” Mediakonsepteihin erikoistunut graafisen suunnittelun opiskelija Iina Lievonen kehuu maisterikursseja laaja-alaisuudesta. ”Olin yllättynyt siitä, että opinnoissani puhutaan niin paljon työprosesseista ja organisaatiorakenteista. Lopputulos ei ole irrallinen kokonaisuus vaan vaiheiden summa”, Lievonen toteaa. ”Minulle tärkeintä maisteriopinnoissa on ollut se, että oppii ajattelemaan pintaa syvemmälle.” Siinä on aukko, jota teknologia ei pysty täyttämään.

Usein hyvät ideat jäävät pääkoppaan vain abstrakteiksi PALASIKSI.

43


KOLUMNI /

”On raskasta olla läpeensä leipääntynyt realisti. ” ”Sanity and happiness are an impossible combination.” – Mark Twain, The Mysterious Stranger

kuva Anna Salmi

Ripaus hulluutta TEKSTI Piia Kuosmanen

Kirjoittaja työskentelee AYY:n respana, tulvapatona ja ylimpänä erotuomarina.

Minä olen kyllä hullu. Sillä tavalla vinksallaan, että haluan aina välillä uskoa päättömyyksiin ja yksisarvisiin ja elää niin kuin ne olisivat olemassa. Välillä tuntuu, että nykymaailma ei näe tämän hulluuden arvoa. Aikuistuminen kun kuulemma on sitä, että alkaa ajatella täyspäisesti. Aikuinen ihminen nimittäin tietää, että maailma on paha, ihmiset itsekkäitä ja politiikka perseestä. Aikuinen ihminen ei iloitse länsimaisesta hyvinvointivaltiosta, koska sen hintana on globaali ympäristötuho. Aikuinen ihminen syö salaattia, käy lenkillä aamuisin ja varoo loukkaamasta ketään mielipiteillään. Aikuinen ihminen keskustelee rationaalisesti eikä anna tunteilleen valtaa. Aikuinen ihminen on realisti, joka näkee maailman kaikessa rumuudessaan eikä iloitse katoavaisista ja ohikiitävistä hetkistä. Sellaiset hommat on katsokaas lapsille ja hulluille. Väitän, että onnellisuus vaatii ripauksen hulluutta. Sitä, että välillä uskaltaa irrottaa jalkansa maasta. Unelmoida. Villiintyä. Lentää. Myöskään mitään uutta, jännittävää tai galakseja räjäyttävää ei synny ilman täyspäisyyden hetkellistä unohtamista. Hulluudesta tulee tuhoisaa vasta sitten, kun siitä ei palaudu. Kun jää rakentelemaan pilvilinnoja omaan maailmaansa eikä koskaan palaa realismin karulle maaperälle. Maaperälle, jossa itse saatan ajatella esimerkiksi näin: Elämäni ei ole täydellistä. Monet asiat voisivat olla eri tavalla kuin ne nyt ovat. Voisi olla enemmän rahaa, voisin olla nuorempi ja laihempi, tulevaisuuden epävarmuudetkin pelottavat. On kuitenkin hirvittävän raskasta olla läpeensä leipääntynyt realisti. Pienellä hulluudella voin unohtaa arkea painavat murheet ja keskittyä rakentamaan omasta elämästäni parempaa todellisuutta. Onnellisuus on hulluutta sanan negatiivisessa merkityksessä vasta, kun se estää meitä näkemästä, mikä voisi olla paremmin maailmassa tai omassa elämässämme. Mutta hulluja me vasta olemmekin, jos emme nauti elämämme hyvistä asioista samalla, kun tavoittelemme kuuta taivaalta kukin omalla tavallamme.

44


KOLUMNI /

Yhdysvalloissa noin 3,5 miljoonaa opiskelijaa joutuu käyttämään CourseSmart-nimistä sovellusta. Sen avulla opettaja seuraa, montako kertaa opiskelija on lukenut kurssikirjaa, mitä hän on sieltä alleviivannut, mitä jättänyt lukematta, minä päivinä hän selasi tekstit – vai jättikö selaamatta. Tämän seurannan pohjalta opiskelija saa erillisen arvosanan, niin sanotun Engagement Indexin. En ole varma, onko tämä seuranta tyhmistävä vai reilu, mutta yksi asia on selvää: yliopistomaailmassa lisääntyvät huimaa vauhtia erilaiset tavat mitata oppimista. Niillä puntaroidaan sekä yksittäisiä opiskelijoita että kokonaisia oppilaitoksia.

kuva Anna Salmi

Mittarit tikittävät

Teksti Umayya Abu-Hanna

Kirjoittaja on Alankomaissa asuva toimittaja ja Aalto-yliopiston alumni.

”MIHIN JÄI SUOMI, PISATUTKIMUKSEN IHMEMAA?”

Unescon mukaan seuraavan 30 vuoden aikana maailman yliopistoista valmistuu enemmän väkeä kuin koskaan aiemmin. Keskiluokkaisuus ja länsimaalaisuus eivät siis enää takaa varmaa työllistymistä. Tällä hetkellä keskiluokkaan kuuluu lännessä noin miljardi ihmistä. Kehitysmaissa luku on puoli miljardia. Vuonna 2030 maailmassa jo kolme miljardia ihmistä kuuluu keskiluokkaan. Heistä kaksi kolmasosaa tulee Aasiasta. Times Higher Education keräsi 17 554 johtavaa akateemikkoa 149 maasta. Ryhmä rankkasi maailman johtavat sata kampusta niiden opetuksen ja tutkimuksen laadun perusteella. Listalla ovat muun muassa Alankomaat, Australia, Etelä-Korea, Iso-Britannia, Israel, Japani, Kiina, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat. Mihin jäi PISA-tutkimuksen ihmemaa, maailman parhaalla koulutusjärjestelmällä varustettu Suomi? Sadan parhaan listalta Suomesta ei löydy ensimmäistäkään yliopistoa. Totta kai huipun määrittely riippuu siitä, millä sitä mitataan. Mutta miten voidaan parhaasta koulujärjestelmästä tippua sadan huipun ulkopuolelle kokonaan? Paras koulutus mitataan aina sillä, mikä sen päämäärä on. Mihin suomalainen koulutus siis oikein valmentaa? Laadun mittareita tuottavat onneksi nykyään myös opiskelijat itse. Mittareita tuotetaan myös mittaamaan vain tiettyjä aspekteja. Esimerkiksi kansainvälinen UAEM-ryhmä (Universities Allied for Essential Medicine) rankkaa maailman yliopistoja siitä, kuinka hyvin ne palvelevat maailman köyhiä. Yliopistojen nimet ja tulokset julkaistaan kansainvälisissä medioissa. Se vaikuttaa yliopistojen maineeseen. Tulevaisuudessa yliopistojen maineen tärkeys kasvaa. Pelkästään vanhat mittarit eivät riitä. Globaalissa maailmassa olennaisia kilpailutekijöitä ovat uniikki ajattelutapa ja kansainvälisyys. Miten ne on hoidettu kampuksellasi?

45


VAInO

Palstalla tartutaan ePäkohtiin.

Ei koskaan maisteriksi? Aallon Mikkelin-kampuksen opiskelijat joutuvat tekemään GMAT-testin päästäkseen maisteriopintoihin. Opintoasiainpäällikkö ei ota kantaa käytännön eriarvoisuuteen, mutta hän perustelee sitä perinteellä. TEKSTI SARA NYYSSÖLÄ ”Suomen nopeimpaan kauppatieteiden kandiohjelmaan ilman pääsykoetta!” Muun muassa näin mainostetaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Mikkelin-kampuksen koulutusohjelmaa. Opiskelijat valitaan yo-papereiden perusteella, ja tutkinnon voi tehdä alle kolmessa vuodessa. Näin teki esimerkiksi 23-vuotias Sara Halila. Hän aloitti Mikkelin-kampuksen kandiohjelmassa syksyllä 2010. Halilan tarkoituksena oli suorittaa kanditutkinto Mikkelissä ja siirtyä siitä Helsinkiin maisteriopintoihin. Helppoa, eikö? Ei suinkaan. Aallon Mikkelin-kampuksella kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittaneet joutuvat nimittäin hakemaan maisteriohjelmaan samassa haussa kuin Aallon ulkopuolelta tulevat hakijat. Ei ole siis mitenkään varmaa, että Mikkelin kandit pääsevät koskaan lukemaan itseään maistereiksi asti.

46

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opintoasiainpäällikkö Margareta Soismaa, mistä tämä johtuu? ”Ihan siitä perinteestä, että miten Mikkelin kandiohjelma on aikanaan syntynyt. Se on ollut aina ihan oma, erillinen BBA-ohjelmansa”, Soismaa sanoo. Eikö tämä sitten ole epäreilua ja eriarvoistavaa? ”No, en osaa siihen ottaa kantaa. Näin on ollut jo yli 10 vuotta. Se varmaan riippuu keneltä kysyy.” Tullakseen Aaltoon Halila luopui samana vuonna saamastaan opiskelupaikasta Vaasan yliopiston kauppatieteelliseen. Hän ei tuolloin tiennyt, että tuli samalla luopuneeksi myös opinto-oikeudestaan maisteriksi asti. Nyt tietää. ”Tuntuu hämmentävältä”, Halila sanoo. Eikä siinä vielä kaikki. Tästä keväästä alkaen Aallon maisteriohjelmiin hakeminen nimittäin maksaa. Kaikki hakijat joutuvat tekemään 250 dollaria maksavan GMAT-kokeen. Myös Halila, joka on jo tehnyt kandinsa Aallossa. ”Mielestäni se sotii ilmaisen koulutuksen periaatteita vastaan”, Halila sanoo. Vuoden 2011 jälkeen Aalto ei ole enää julkaissut Mikkelin-kampukselta maisteriohjelmiin hakeneiden sisäänpääsyprosentteja. Emme siis saa tietää, kuinka moni mikkeliläinen on jäänyt ilman maisteripaikkaa. Mikä mättää? Ehdota aihetta seuraavaan Vainoon: ainolehti@ayy.fi


-INFO

YLIOPPILA SKUNTAS I TIEDOTTA A:

AYY:N PALVELUPISTEET AYY:N KOLMANNET

PALVELEVAT

EDUSTAJISTOVAALIT JÄRJESTETÄÄN LOKA-MARRASKUUSSA 2013

SEURAAVASTI:

Edustajistovaaleissa valitaan AYY:n 45-henkinen edustajisto seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Edustajisto käyttää AYY:n ylintä päätösvaltaa ja päättää muun muassa sinun jäsenmaksustasi ja ylioppilaskunnan säännöistä. Edustajisto valitaan aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Tänä syksynä AYY:n jäsenillä on jälleen mahdollisuus sekä asettua ehdolle että äänestää edustajiston kokoonpanosta.

K E S Ä K A U D E L L A Töölön palvelupiste

Suljettu 13.6.-15.8.2013 Avoinna normaalisti 12.6.2013 asti ja 26.8.2013 alkaen Elokuussa (1.8.-31.8.2013) Töölön palvelupiste on avoinna joka keskiviikko ja torstai klo 16-18.

Ennakkoäänestys järjestetään ke 23.10 - su 3.11. ja varsinaiset äänestyspäivät ovat tiistai 5. ja Arabianrannan palvelupiste keskiviikko 6. marraskuuta. Suljettu 1.6.-31.7.2013 Haluatko lähteä mukaan? Seuraa tiedotusta Avoinna normaalisti 31.5.2013 asti ja kampuksilla ja verkossa! 1.8.2013 alkaen Lisätietoa edustajiston toiminnasta saat Otaniemen palvelupiste ja osoitteesta inside.ayy.fi.

asuntotoimisto

Suljettu 6.7.-28.7.2013 Avoinna normaalisti 5.7.2013 asti ja 29.7.2013 alkaen Toimiston ollessa suljettu asuntotoimisto vastaa sähköposteihin mahdollisuuksien mukaan.

Vaalisivut aukeavat osoitteeseen ayy.fi/vaalit.

Äänestä edustajistovaaleissa 5.-6. marraskuuta!

Otaniemen palvelupisteelle järjestetään päivystys joka maanantai klo 14-18

47


AISTIHARHA Palstalla koetellaan aisteja. Valmistajalla on erikseen tippoja miehille ja naisille.

TEKSTI ANTTI PIKkaNEN MITÄ: Mannertenvälisillä lennoilla markkinoidaan epäilyttävältä kuulostavaa tuotetta: nestehappitippoja, liquid oxygen drops. Mutta jo yläasteen kemiantunneilla opetettiin, että nestehappi on jäädyttävän kylmää ja väriltään vaaleansinistä. Kuinka sitä pitäisi uskaltaa laittaa suuhunsa? Pakko kokeilla. MIKSI: Jet lag. Väsymys. Unettomuus. Päänsärky. Krapula. Flunssa. Akne. Migreeni. Siinä muutamia asioita, joihin nestehappitippojen markkinoidaan auttavan. Siis kaikkiin ongelmiin, joista nuori aikuinen vain voi kärsiä. Lisäksi valmistajan sivuilta löytyvissä käyttäjäarvioissa väitetään, että vatsatauti menee nopeammin ohi, pahanhajuinen hengitys katoaa, lihakset eivät mene niin nopeasti maitohapoille, energiaa tulee valtavasti lisää. KOKEMUS: Tilaan tuotteen ja se tulee postissa noin viikon sisällä. Pullon aine ei ole jääkylmää tai myrkyllistä, sillä kysymys ei ole oikeasta nestehapesta, vaan nestemäiseen muotoon tiivistetystä hapesta. Mukaan on heitetty mineraaleja, kuten magnesiumia ja kloridia. Hieno homma. Tiputan pipetistä ohjeen mukaisesti kymmenen tippaa kielen alle. Tuote maistuu aivan hirveältä: metalliselta, teolliselta. Pahanhajuisesta hengityksestä ei ollut tietoakaan ennen tätä. Krapulainen olokin tulee jostain ihan yllättäen. Hetken päästä tulee energinen olo, mutta todennäköisesti kyse on pelkästä lumevaikutuksesta. TUOMIO: Humpuukia. Joku on tajunnut, että kaikki kemiallinen kuulostaa kiinnostavalta. Menin lankaan. O2 Spa Bar Liquid Oxygen drops. 24,99 dollaria. 48

Lopputyö kuin unelma TEKSTI VENLA AHO / KUVA MARIA LEVINA

Lippulaivatapahtuma Masters of Aalto tulee taas. MoAssa esitellään vuosittain Aallon vastavalmistuneiden maistereiden lopputöitä. Aiempina vuosina näyttelyn teemoja ovat olleet muun muassa City of Senses ja Re-designing Human. Tänä vuonna tapahtuma on saanut nimekseen Dreams Made Real. Kuulostaapa siirappiselta. MoA:n viestintäpäällikkö Jessica Sinikoski, mihin tämänvuotisella teemalla oikein viitataan? "MoA esittelee tulevaisuutta ja sen tekijöitä eli sitä, mihin ollaan matkalla. Kouluttamalla nuoria saamme aikaiseksi paremman maailman. Tutkimus, jota tehdään tänään, saa aikaan positiivisempia ratkaisuja huomenna." Mutta kenen unelmia tässä ollaan toteuttamassa, ja miten ne käyvät toteen? "Yli puolella MoA:n vierailijoista ei ole aikaisempaa sidettä Aaltoyliopistoon. Maistereiden työt ja taidot taidekasvatuksesta lujuuslaskentaan antavat vapauden katsoa tulevaisuuteen ilman, että se sitoo katsojaa liikaa." Vaikka MoA:n teema leijuukin omassa ulottuvuudessaan, pariviikkoisen näyttelyn päätösbileet on sentään nimetty hiukan maanläheisempään tapaan. 80 valmistuneen aaltolaisen opiskelu-urakka ja keväinen näyttelyaherrus päättyvät nimittäin kemuihin nimeltä Masters of After Work. Masters of Aalto 2013 -näyttely avoinna 8.–26.5. Sörnäisten Kruunumakasiinissa osoitteessa Hämeentie 39, Helsinki.


LUOTTOKAMAT

Tuotantotalouden opiskelijat esittelevät viiksiään.

2.

1.

1. ”Olen karttanut parranajoa jo monta päivää.” Joona

3.

2. ”Viikseni eivät ole nyt ihan parhaimmillaan.” Atso 3. ”Pidän hyvää huolta viiksistä ja parrastani. Tykkään vaihdella tyyliä.” José

5.

4. 4. ”On mulla ollut viikset jo viisi päivää.” Karli 5. ”Kyllä miehellä pitää jotain karvaa olla päässä.” Joona 6. ”The problem with my moustache is that it grows downwards.” Bernardo

6. 49

KUVAT ANU PYNNÖNEN


Suosittelemme, että

Oi niitä aikoja TEKSTI STELLA KALLIONPÄÄ / KUVA JUSSI PAJUSEN ARKISTO ”Tapasin nykyisen vaimoni juuri ennen opintojeni alkua, joten kauppisaikani kului opiskellen ja seurustellen. En juurikaan osallistunut opiskelijarientoihin, vaikka toisinaan kävin KY:n kuntailloissa. Suurin osa ajasta taisi kulua koulun ruokalassa miettimässä maailman menoa. Mieleenpainuvin muisto kyseisestä ruokalasta on, kun päätimme kerran opiskelukaverini kanssa täyttää siellä V5-ravirivin. Laitoimme 24 markkaa peliin, ja yllätykseksemme voitimme 16 000 markkaa. Vuonna 1976 se oli valtava summa opiskelijalle. Opiskelin sitä mikä oli mielestäni kivaa, en välttämättä sitä mistä olisi ollut eniten hyötyä. Pääaineitani olivat liiketaloustiedesysteemit ja kvantitatiivinen suunnittelu. Jälkikäteen miettien en ole koskaan tarvinnut kumpaakaan niistä. En olisi ikinä osannut opiskeluaikoinani aavistaa nykyistä työpaikkaani. Minulla oli silloin selkeät tulevaisuudensuunnitelmat: kävisin töissä ja tekisin bisnestä. Niinhän aikani teinkin, kunnes 1980-luvulla politiikka vei mukanaan. Ihmisenä olen edelleen varmaan ihan samanlainen kuin opiskeluaikoina. Merkittävin opiskeluajan anti on ollut hyvät ystävät, joihin pidän edelleen yhteyttä. Meillä on esimerkiksi neljän pariskunnan porukka, joka tapaa edelleen kahdesti vuodessa.” Palstalla Aallon alumnit muistelevat opiskeluaikojaan. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen opiskeli Kauppakorkeakoulussa vuosina 1975–1978. 50

NÄET / Kultahattu

20-luvun pukuloistoa ja esteettistä ilotulitusta Baz Luhrmannin ohjaamana – why of course, old sport. Toukokuussa samppanjapullot poksahtelevat ja charleston-tytöt tanssivat aamuun asti, vaikka juhlia seuraa aina vähintäänkin moraalinen krapula. F. Scott Fitzgeraldin romaaniin perustuva elokuva Kultahattu (3D) saa ensi-iltansa 17.5.

LUET / Tua Harno: Ne jotka jäävät

Kevään paras esikoisromaani on Tua Harnon Ne jotka jäävät. Dramaturgiopiskelijan teos rullaa auki yhden perheen sukuhistoriaa neljän sukupolven ajalta. Oli isä joka lähti, äiti joka jäi ja kympin tyttö, jota pelottaa. Teksti on vakavuudessaan koskettavaa – toisinaan tosin vähän liiankin paljon. Huikean hieno romaani se on joka tapauksessa.

KUUNTELET / Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana

Eihän tässä, herranjestas, ole järkeä, mutta jostain syystä big bandin ja rapin omituinen yhdistelmä saa väkisinkin jalan naputtamaan tahtia. Merkittävä osa tästä lehdestä on syntynyt uuden suomalaisen kollektiivin esikoisbiisin tahtiin jortsuillessa. Debyyttialbumi Burnaa julkaistaan 10.5.

JUOT / Soylent-pirtelö

Ravintolapäivänä 18.5. Suomesta saa ensimmäistä kertaa juomaa, johon on laskettu ravitsemussuositusten perusteella kaikki, mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Soylentia tarjoilevat tässäkin lehdessä esiintyvät Mikko Ikola, Arno Paula ja Miika Perä. Katso tarkempi paikka netistä: ravintolapaiva.fi.

SYÖT / Mansikkapizza

Mansikkaa pizzassa, uhka vai mahdollisuus? Ei kumpaakaan, vaan ihan parasta. Erottajankadun Skifferin Soignon-pizzassa (eli kavereiden kesken liuskassa) on vuohenjuustoa, mansikoita ja pinjansiemeniä. Oikein tämän kesäisemmin et voi startata lauantai-iltaa. Kylkeen myös kohtuullinen viinilista.

MENET / Tokyon kevätmyyjäiset

Vaihtoehtoja valkovuokoille! Artsilaisten opiskelijajärjestö Tokyo järjestää perinteiset kevätmyyjäiset tänä vuonna sopivasti äitienpäivän aattona. Opiskelijat myyvät itse tekemiään maalauksia, kippoja ja koruja Arabian kampuksella la 11.5. klo 10–19 osoitteessa Hämeentie 135 A (Lumen ylälämpiö ja Galleriakäytävä).


JUMALAALLOLLISTA / Annukka M채kij채rvi


”Mieluummin imitoidaan suoraan ulkomailta, koska siellä kaikki on hienompaa ja parempaa.” 52


Ylioppilaslehti Aino 1/2013