Page 25

beilla vähintään yhden vuoden ajan hävittämisen aloittamisesta. 9. Kaikki lypsäjät käyttävät kertakäyttöisiä käsineitä lypsyllä ja noudattavat hyviä hygieenisiä toimintatapoja lypsyn yhteydessä. Bakteeri voi tarttua ihmisistä eläimiin ja päinvastoin. 10. Eläinten makuualueiden pinnat tulee puhdistaa hyvin 3-4 kertaa päivässä ja kuivikkeita tulee käyttää paljon. Olkea kannattaa välttää, jos se on mahdollista. 11. Yhden vuoden ajan viimeisestä S. aglactiae -positiivisesta lehmästä otetaan kaikkien poikineiden lehmien ja hiehojen maidosta näyte S. aglactiae -määritykseen. Näytteen pitää olla kielteinen S. aglactiaen osalta ennen kuin eläin laitetaan muiden lypsävien joukkoon. Poikivien eläinten S. aglactiae -utaretulehdukset muodostavat suurimman uusinfektion riskin lypsäville, koska muutama positiivinen eläin todennäköisesti ilmenee. Positiiviset eläimet pidetään eroteltuina ja ne joko poistetaan tai hoidetaan antibiooteilla heti. Antibioottihoidon tulos tarkistetaan.

Tartuntalähteistä

poikivat lehmät ja hiehot Poikivat lehmät ja hiehot muodostavat merkittävän lypsyssä olevien eläinten uusinfektioriskin. Mikäli ongelmaa esiintyy toistuvasti (2–3 kertaa), kannattaa ennemmin kuin myöhemmin harkita

Maito ja Me numero 4_2013 c.indd 1

kaikkien ei lypsyssä olevien eläinten hoitoa penisilliini-injektioilla viiden päivän ajan. Erityisesti, jos vastapoikineiden utareiden tarkistus ei aina onnistu/muistu mieleen, ennen kuin eläin laitetaan lypsävien joukkoon.

lehmän poistaminen

Lehmän poistaminen on suositeltavampaa kuin antibioottihoito, koska muutama lehmä ei parane antibiooteilla. Tällainen lehmä voi tartuttaa muita, kun se laitetaan liian aikaisin lypsävien joukkoon. Laajentavat tuottajat ovat usein haluttomia poistamaan eläimiä ja näissä navetoissa on usein ylitäyttöä, mitkä molemmat tekijät vaikeuttavat hävittämisohjelman onnistumista.

pikkuvasikat

Suurin osa pikkuvasikoista puhdistuu S. aglactiae -tartunnasta, kun ne vierotetaan. SAGA-projektissa nenä- ja emätinnäytteitä otettiin 45 vasikasta yli kuukausi vieroituksesta, mutta ainoastaan yhden vasikan nenästä löytyi S. aglactiae. Jokin yksilö voi kuitenkin jäädä tartunnan kantajaksi ja siten tartuttaa ainakin muuta nuorkarjaa, mikä voi osittain selittää poikivien hiehojen positiivisuuden.

vanhemmat lehmät

Vanhemmissa lehmissä voi olla tartunnan kantajia (esim. emättimessä) umpeen laitettaessa ja nekin voivat levittää tartuntaa ummessa oleviin ja joskus myös kohta poi-

Laatu ja terveys kiviin hiehoihin (tai päinvastoin), jos niitä pidetään yhdessä.

uuden eläimen osto

Kannattaa muistaa, että uuden eläimen osto karjaan on tavallisin tapa saada uusi S. agalcatiae tartunta karjaansa.

ihmisissä ja naudoissa

SAGA-projektissa osoitettiin, että samoja S. aglactiae -kantoja löytyi sekä ihmisistä että naudoista. Tämä osoittaa, että joko on tapahtunut tartuntaa ihmisten ja nautojen välillä tai että näillä on yhteinen ulkoinen tartuntalähde. Mikäli suoraa tartuntaa tapahtuu, voivat ihmiset tartuttaa karjansa etenkin, jos he eivät pese käsiään hyvin WC-käynnin jälkeen. Tämä merkitsee myös sitä, että nautakarja tai niiden maito voi tartuttaa ihmiset. Tämä todettiin löytämällä S. aglactiae -projektiin osallistuneiden tilojen muutamien perheenjäsenten nielusta. He olivat kaikki juoneet raakamaitoa. Lisäselvitykset tartuntateistä ovat kuitenkin vielä tarpeellisia. SAGA-projektin rahoitti vuosina 2010– 2013 maa- ja metsätalousministeriö yhdessä Valio Oy:n ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa. Kirjoittajat ovat eläinlääkäreitä, Kulkas Valiossa ja Lyhs Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

31.10.2013 10:56:51

Maito ja Me 4/2013  

4/2013 Maito ja Me-lehden teemana on Maidon laatu ja terveydenhuolto