Page 16

kasvi

Pilaako yksipuolinen lannoitus taloudellisen nurmisadon?

LEILA LAINE OLLI VALTONEN

Jouni Rant a

Kun syystyöt helpottavat, on hyvä hetki istua alas pohtimaan mennyttä kasvukautta. Täyttyivätkö tavoitteet satotasojen osalta? Entä laatu? Mitä säilörehuanalyysi tai maanäytteet kertovat? Kannattaa myös pohtia näiden asioiden välistä yhteyttä.

P

arin viime vuoden aikana on käyty ajoittain vilkasta keskustelua, riittääkö nykyisen ympäristökorvauksen mukainen lannoitus. Usein keskustelu kääntyy liian vähäiseen typen määrään. Pelkkä typpi ei kuitenkaan aina ole kasvun ratkaiseva ravinne. Kasvanut tilakoko ja eläinmäärä vaativat parantamaan säilörehusatojen tasoa. Kohonneiden lannoituskustannusten vuoksi aiempina vuosina moni tila täydensi karjanlantaa pelkällä salpietarin tyyppisellä lannoitteella. Tämä toimi jonkin aikaa. Kun nurmesta saatiin hyviä satoja ja siirryttiin pelkkään nurmiviljelyyn, alkoivat jo ensimmäiset ravinnepuutosten oireet näkyä. Näitä ei aina osattu yhdistää kaliumin tai fosforin puutteeseen. Kun nurmisato on yli 8 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta, sato vie pellosta enemmän fosforia ja kaliumia kuin sinne yleensä laitetaan. Vaikka lietettä käyttäisi 50 tonnia hehtaarille, lannan fosforimäärä ei ole täysimääräisesti kasvin käytettävissä ensimmäisenä vuotena. Viljalla lannan mukana tulevaa kaliumia on yleensä yli tarpeen samoin kuin fosforia. Käytännössä hyvinä viljavuosina kasvatetaan jonkin verran maan fosfori- ja kaliumvarastoa, jonka nurmi pystyy hyödyntämään tulevina vuosina. Kun siirrytään viljattomaan kiertoon, tämäkään tekijä ei enää vaikuta nurmen ravinteiden saantiin.

16 maaviesti 3/2016

Vanha sananlasku – hyvin suunniteltu on puoleksi tehty – pitää paikkansa myös lannoituksen suunnittelussa. Hyvin suunnitellulla lannoituksella voidaan tasata lohkojen välisiä satotasoeroja ja saada vastetta ostetuille tuotantopanoksille.

Mikä on säilörehun kaliumarvo? Lannoituksen riittämättömyydestä kaliumin osalta on keskusteltu jo pitkään. Usein kuitenkin viitataan maan reservikaliumin riittävyyteen. Usealla tilalla on viiden viime vuoden aikana otettu reservikaliummäärityksiä normaalien maanäytteiden yhteydessä. Yleensä tulokset ovat olleet huonon ja välttävän välillä. Viime kesänä monen tilan säilörehunäytteiden kaliumarvo oli alle 20 grammaa kuiva-ainetta kiloa kohti. Lannoitesuosituksissa tämä arvo olisi hyvä olla lähellä 30 grammaa. Toisaalta kivennäismäärityksiä tehdään vieläkin liian vähän, jotta selkeä kokonaiskuva saataisiin selville. Eri alueiden välillä on suuria eroja. Ensiarvoisen tärkeää olisikin seurata säilörehun kaliumtasoja, jos aikoo lisätä kaliumlannoitusta.

Vähän kaliumia, vähän valkuaista Kaliumkeskustelussa nousevat usein esille ruokintaongelmat, joista varoiteltiin paljon 20 vuotta sitten. Osittain tästä syystä kaliumlannoituksen lisääminen nähdään peltopuolella vieläkin peikkona. Tosiasia kuitenkin on, että tiloilla, joilla nurmen satotaso on

saatu nostettua lähelle 10 000 kuiva-ainekiloon hehtaarilta, viljavuusnäytteiden kaliumtasot ovat romahtaneet jopa viiden vuoden sisällä hyvästä välttävään viljavuusluokkaan. Mihin kalium vaikuttaa? Kalium on tärkeä ravinne talvenkestävyyden ja korren lujuuden osatekijänä, mutta lisäksi se vaikuttaa laaja-alaisesti kasvin kasvuun ja ravintoarvoihin. Kaliumin puute on näkynyt nurmilohkoilla nuutuneena kasvustona ja hailakkaana värinä. Kaliumin puutteesta kärsivä lehti tuntuu samettiselta, eikä enää kasva massaa. Typen ja kaliumin välillä on tärkeä suhde. Typen satovaste on riippuvainen riittävästä kaliumin saannista, joka vaikuttaa myös säilörehun valkuaisen määrään. Muutamilla luomutiloilla ihmettelimme aikaisemmin, miksi säilörehun valkuainen oli aina matala, vaikka apilaa oli runsaasti lohkoilla. Korjuuajankohtakaan ei vaikuttanut siihen suuremmin. Lannoituksessa käytettiin lietettä maksimimääriä, mutta liete jaettiin useampaan kertaan. Kaliumia oli maassa vähän, mihin asia loppujen lopuksi kulminoitui.

Fosforia etenkin vanhaan nurmeen Säilörehun fosforipitoisuuden olisi hyvä olla yli 3,0 grammaa

kuiva-ainekiloa kohti, että fosforia riittäisi sekä nurmen kasvuun että eläimille. Fosforin rooli ei ole mitätön. Se on kasvin energian lähde ja isossa roolissa useissa aineenvaihduntaja entsyymitoiminnoissa. Fosfori nopeuttaa juurten ja kasvuston kehitystä. Se tehostaa veden ja ravinteiden ottoa ja vaikuttaa näin suoraan nurmisadon määrään ja laatuun. Nurmi ottaa fosforia tehokkaasti maasta verrattuna muihin viljelykasveihin. Mitä vanhemmaksi nurmi menee, sitä tärkeämpää on fosforilannoitus. Mikäli tilanne on päässyt heikoksi, se korjataan runsaalla fosforilannoituksella nurmen perustamisvaiheessa ja oikealla lannoituksella satovuosina. Jos kasvustossa näkyy lyhyitä, pystyjä ja hentoja versoja, pieniä pystyjä ja kapeita lehtiä, mahdollisesti tummanvihreitä, punertavia, sinivihreitä, -punervia tai himmeitä lehtiä, kyse voi olla vakavasta fosforin puutoksesta.

Kohdistettuun lannoitukseen Usealla tilalla on laajentumisen vuoksi monitasoisia lohkoja, joiden lannoitus menee enemmän tai vähemmän pieleen, jos pyrkii käyttämään kahta tai kolmea lannoitetta. Monesti asiaa perustellaan sillä, että lannoitus on helpompi toteuttaa kokonaisuutena. Viime talvena tehtiin viisivuotisia viljelykiertosuunnitelmia ja usealla tilalla katsottiin lohkot kartalla läpi. Usein lohkot ovat selkeinä ryppäinä, jolloin lannoituksen voi toteuttaa aluekohtaisesti. Tämä seikka auttoi valitsemaan oikeat lannoitteet ryhmän lohkoille. Tätä menetelmää olisikin hyvä käyttää enemmän hyväksi, koska lannoituksen oikealla kohdistuksella saadaan satotasoja tasoitettua lohkojen välillä. Leila Laine ja Olli Valtonen ovat ProAgria Oulun nurmiasiantuntijoita.

Profile for ProAgria Oulu

Maaviesti 3/2016  

ProAgria Oulun, Kainuun ja Lapin asiakaslehti

Maaviesti 3/2016  

ProAgria Oulun, Kainuun ja Lapin asiakaslehti

Profile for maaviesti
Advertisement